Vapaa-ajan Kalastaja 1/2021 (myyntilehti)

KALASTUKSEN

PUOLESTA

1•2021 9,90 €

AHVENENPILKKIMISEN aakkoset VÄRIKOUKKUPILKKIJÄN ottipilkit Mateen pilkintää KELLUNTARENKAASTA

Ilmastonmuutoksen vaikutus kalakantoihin Erilaiset OTTIPERHOT Kotkaan uusi HAUKITEHDAS

TAMMIKUU 2021

Sisällys

Pääkirjoitus 5 Pärskeitä 7

8

Ahvenenpilkkimisen aakkoset

24

Ilmastonmuutoksen vaikutus kalakantoihin

46 Perhonurkka Erilaiset ottiperhot

50 Nuorten tärpit

48 Kevennettyjä tasapainopilkkejä

58 Valkeakosken Kalaveikot valittiin

Savon sydämestä

16 Mateen pilkintää kelluntarenkaasta

vuoden kalaseuraksi

60 Juhlavuoden palkitut

30 Uutuudet 34 Lääkärin määräyksesta Värikoukkupilkkien sixpäkki

36 Kalaherkut Kuivatut sienet kruunaavat ahvenfileet

37 Kirjat 38 Tutkittua Kalat kasvavat talvella enemmän kuin on luultu

40 Vavan varressa Anssi Vainikka

56

Historian havinaa

62

Suurkalavuosi 2021 alkaa

44 Kotkan Mussaloon uusi haukitehdas

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

3

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja.

TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT

JAK ELU NOIN 34 000 K APPALETTA

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 525 7806

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki

KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi

Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968.

Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

Marcus Wikström (toimisto), puh. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.

JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302

Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656

TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656

ILMEST YY 6 NUM EROA VUO DESSA

KOORDINAATTORI Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332

vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €.

ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO PunaMusta Oy

Kuva: Jaana Vetikko

AIK AK AUSL EHT IEN L IIT ON JÄSEN

4

KANSIKUVA: JAANA VETIKKO

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation

KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. 040 589 6692

Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

ISSN 1795-5033 Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista paino- tai muista virheistä. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt).

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 576 3302.

TAMMIKUU 2021 JAANA VETIKKO

Pääkirjoitus

KALASTUKSEN RIEMUA

K

KOTIMAAN KOHTEISSA

alastus vie harrastajansa usein monenlaisille kalavesille. Kotimaastamme löytyy tuhansia järviä ja mielenkiintoisia jokikohteita, meren kalapaikoista puhumattakaan. Lisäksi lomareissujen kalastusmatkoilla kuljetaan usein naapurimaiden kalavesille tai kaukomaiden suurkaloja narraamaan. Vallitsevasta epidemiatilanteesta johtuen tällä hetkellä ulkomaille suunnattavat kalastusmatkat on syytä unohtaa ja sen sijaan tutustua vaikkapa uusiin kotimaan kohteisiin. Niistä löytyy kätevästi tietoa muun muassa Suomen Vapaa-ajankalastajien nettisivuilta, jossa on julkaistu luokitellut Laatuapajat.

Lähestyvät hiihtolomat antavat myös oivan mahdollisuuden kokea elämyksiä talvikalastuksen parissa. Lapsiperheiden kannattaa suunnata vapaa-ajankalastajien ja Metsähallituksen järjestämiin suosittuihin koko perheen Pilkkivapapäivätapahtumiin. Niissä kaikki alle 18-vuotiaat voivat kalastaa ilmaiseksi erikoiskalakohteilla Hämeenlinnan Evolla, Kinnulan Heikinlammella, Mikkelin Valkeassa, Kuhmon Syväjärvellä ja Sievin Maasydänjärvellä. Hiihtolomilla Pilkkivapapäivän kohteilla on paikalla ohjaajia, jotka opastavat lapsia ja nuoria pilkille.

Myös kalastuslupien hankkiminen uudelle kalastuskaudelle on vuoden vaihduttua ajankohtaista.

Kokeneempikin kalastaja saattaa toisinaan eksyä lupaviidakkoon tai sotkeutua lainsäädännön määritelmiin. Eri kalalajien sallitut pyyntimitat, saaliskiintiöt ja rauhoitusajat on tunnettava. Kalastaja on itse velvollinen selvittämään kalastuksensa luvanvaraisuuden ja hankkimaan tarvittavat luvat ennen kalastamista, sekä esittämään ne kysyttäessä viranomaiselle tai kalastuksenvalvojalle. Onneksi apua on saatavissa. Suomen Vapaa-ajankalastajat julkaisi tammikuun alussa nettiin kalastuslupajärjestelmää ja säädöksiä avaavan oppaan Matkailijat kalassa – Luvat kunnossa, joka avaa tiiviissä paketissa kalastuslupasokkelot ja -määritelmät sekä sopii myös matkailun neuvontapisteiden ja kalastuslupien myyjien tietopankiksi. Oppaan löydät Suomen Vapaa-ajankalastajien nettisivujen (vapaa-ajankalastaja.fi) kirjastosta.

Kalastuksen riemua!

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

5

Made in Finland by

Pilkkikausi lähestyy, suosi Suomalaista!

Muista myös Jääkairojen vaihtoteräpalvelu!

Heinola Jääporat on valmistettu Suomessa ja Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt oikeuden käyttää Avainlippu -tunnusta merkkinä suomalaisesta työstä.

Heinolan Jääporatehdas esittelee ylpeänä 2020 mallistonsa!

Jääporien tehokkuus, käytettävyys, luotettavuus ja laatu ovat Heinola Jääporien toimivuuden peruskivet.

Juuri näiden ominaisuuksien ansiosta Heinola Jääporat ovatkin monien mielestä ne oikeat ja sopivimmat suomalaisille kalastajille!

Muista myös Laxström Jääsahat

www.laxstrom.com

JOHANNA ANTILA

Pärskeitä SEURAA TARJOLLA!

M

uistan, kun liityin oman paikkakuntani kalastusseuraan. Innostuneena, mutta samalla hieman epävarmana siitä, mitä voisin toimintaan antaa. Kalastus kyllä oli sydäntä lähellä, mutta tunnustettava on: madot lipsuivat sormissa, lajin kaikki termit eivät lainkaan olleet tuttuja ja oma roolini tuohon aikaan lapsiperheen kalastusharrastuksessa oli enemmänkin mahdollistaa toisen osapuolen harrastaminen.

Mutta hyvin nopeasti sain havaita, että osaamista tarvitaan kalastusseuratoiminnassakin monenlaista.

Paitsi kalastuksen osaajia, myös tuiki tärkeitä talkookäsiä, perinteen kertojia, innostajia ja innovoijia, verkostojen rakentajia ja toiminnasta viestijöitä.

Ja yhteistyössä jokaisen osaaminen niistäkin asioista, joita ei alkuun hallitse, kehittyy.

lastonhoitomaksukertymät paukkuivat ennätyksiään, laiturit saivat uusia onkijoita, pilkkijäät pilkkijöitä.

Tapahtumissa saimme nähdä perheitä, joita mahdollisuus kalastaa ohjattuna houkutti asian äärelle oppimiskärki edellä. Seurakenttä toimi keskeisessä osassa juhlavuotemme tapahtumien toteuttamisessa. Yksistään Suomi madepilkkii ja Suomi onkii -tapahtumissa tehtiin reilusti yli 1300 talkootuntia. Tämä jos jokin on ison kiitoksen arvoinen esimerkki seurojen tekemästä työstä kalastusharrastuksen eteen. Vuoden aikana sai kuitenkin havaita myös sen tosiasian, että yhä useampi talkootyötunti kasaantuu yhä harvalukuisemmalle joukolle toimijoita. Useissa tapauksissa henkilöt ovat vuosikymmeniä mukana olleita ”grand old man’eja ja woman’eja”, joiden työpanos on yhä merkittävä. Mutta tukea he monin paikoin kaipaisivat.

Viime vuonna järjestömme 20-vuotisjuhlavuotta vietettiin ilolla, mutta pandemian sävyttämissä merkeissä. Tapahtumia suunniteltiin, pidettiin ja peruutettiin, uudelleen suunniteltiin ja vietiin digitaalisiin kanaviin. Kaikesta huolimatta jo heti maaliskuussa näimme avautuneen oven ja se ovi johti mahdollisuuteen kannustaa pyörremyrskyn lailla ihmisiä omatoimiseen kalastusharrastukseen. Viestinnän panokset laitettiin monikanavaiseen kampanjointiin siinä hienosti onnistuen.

Kalastuksen antama ilo, elämyksellisyys ja hyvinvoinnin vaikutukset lähivesillä ja mökeillä, yksin, kaveriporukassa ja perheen kanssa alkoivat avautua monille. Saimme juhlavuoden aikana huomata, että kalastusharrastus elää suomalaisissa vahvana. Ka-

Nyt alkanut vuosi on monessa mielessä järjestössämme seuratoiminnan vuosi. Juhlavuotta seuraavat järjestökoulutukset jalkautuvat piireihin ja seuroihin ja uudenlaista aikuisille suunnattua toimintaa kehitetään yhdessä seurojen kanssa. Myös kalakummitoimintaa uudistetaan. Jos seuran toiminnan liekki on päässyt hiipumaan, raapaistaan tikkua yhdessä!

Haastamme myös kaikki pohtimaan omalta osaltaan, miten minä voisin osallistua? On meidän kaikkien yhteiseksi hyödyksi, että kalastusseuratoiminta elää, kehittyy ja voi hyvin myös tulevaisuudessa.

Ja mikä upeinta: osallistumalla voi löytää elämäänsä uusia kalakavereita, jopa ystäviä.

Minäkin löysin. Ja matokin menee koukkuun jo ihan sutjakasti.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

7

PILKINTÄ

TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN

Ahvenenpilkkimisen

AAKKOSET

 YKSIKIN avanto saattaa hyvään paikkaan osuessaan antaa kelpo soppatarpeet. Tässä vaiheessa on syytä jo osata lopetella.  PARHAAT ahvenpaikat ovat usein selkävesillä, jossa pilkkijä joutuu säiden armoille. Oikea vaatetus pitää toimintakunnon yllä.

Jään alta soppalautaselle 8

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

ALOITTELEVAN pilkkijän kannattaa kiinnittää ensimmäisenä huomiota säätilaan.

ENSIJÄIDEN aikaan kalakin liikkuu aktiivisemmin.

Mikään ei voita höyryävää ahvensoppaa kylmänä talvipäivänä.

Erityisen maukkaan sopasta saa, kun pyytää raaka-aineet itse. Siihen ei tarvita suurta ammattiosaamista, mutta muutamien perusasioiden hallitsemista kylläkin.

J

os olet pilkkimisessä enempi aloittelija, suosittelen kiinnittämään huomiota reissun ajankohtaan eli vallitsevaan säätilaan.

Jos lämpömittari viihtyy reilusti nollaviivan alapuolella ja siihen liittyy napakka tuuli, reissua kannattaa ilman muuta lykätä. Jos pilkkipaikoille joutuu rämpimään paksussa lumessa ja sen alla humpsahtelevassa vesisohjossa, kaikenkasteleva hiki vyöryy ylle menomatkalla, ja sitten paikalla kyhjötettäessä iskee viimainen vilu. Silloinkaan ei itse asiaan pysty keskittymään.

TUULISELLA säällä suojaisilla metsälammilla ei viima pahemmin tunnu.

Olosuhteet ovat suositeltavimmillaan, kun jäällä kävelee kuin auratulla asfaltilla, eikä ilma ole liian kylmä, sateinen eikä varsinkaan tuulinen. Tyypillisimmin tällaisia säitä tapaa kevättalvella, mutta myös ensijäiden aika voi tarjota mainiot pilkkiolosuhteet. Silloin kalakin liikkuu keskimääräistä aktiivisemmin.

Tuulipäivänäkin pilkkiminen onnistuu, kunhan valitsee sellaisen kohteen, missä viima ei pahemmin tunnu. Suojaiset metsälammet sekä isoilla vesillä saarten ja rantojen suojasivustot voivat pelastaa paljolta harmilta, kuten styroksisen pilkki-istuimen

PILKINVALINTAAKIN tärkeämpää on valita oikeanlainen vaatetus.

tai hanskojen häviämiseltä horisonttiin viidentoista metrin sekuntivauhdilla.

PUKEUDU VIISAASTI Suuri osa pilkkimisen tehoista saavutetaan sillä, että itsellä on mukava olla. Siksi väitän, että pilkinvalintaakin tärkeämpää on kiinnittää huomiota oikeanlaiseen pukeutumiseen. Vaatetta ei saa olla liikaa, muttei varsinkaan liian vähän.

Niskan ja korvat suojaava lämpöpäähine, riittävän lämmin, väljä ja vettä sekä tuulta pitävä pilkkihaalari, sormenpäistä avoimet kynsikkäät ja niiden päälle vedettävät

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

9

”

ENSIJÄILLÄ PILKKIMINEN TARJOAA PARASTAAN, SILLÄ JÄILLÄ KULKEMINEN JA KAIRAAMINEN ON HELPPOA. rukkaset sekä tarpeeksi tilavat lämpösaappaat, tässä uloin vaatetus lyhykäisyydessään.

Alle lisätään sitten tekstiilejä säätilan vaatimuksen mukaisesti, esimerkiksi merinovilla-alusasua, fleecepuseroita, villasukkia ynnä muita lämmönlähteitä. Osa vaatteista voi olla repussa matkanteon aikana hikoilun välttämiseksi ja vedetään ylle vasta pilkkimisen saavuttaessa asentovaiheen.

Palelemaan taipuvaisille on olemassa kemiallisia lämpöpusseja sekä akkukäyttöisiä saappaita, rukkasia ja muita lämpövaatteita, jotka tarjoavat ainakin hetkellistä helpotusta kovilla keleillä. Sitä tarjoaa myös termospullollinen lämmintä juomaa.

Muista, että avoimilla jäälakeuksilla paikallaan kyhjötettäessä vilu iskee huomattavasti herkemmin kuin keskiverto ulkoilulenkillä. Ei ole ihan vähin sormin laskettavissa se ex-pilkkijäkaarti, jonka ensireissu on johtanut vilustumiseen.

MUKAVUUTTA MATKANTEKOON Jäällä liikkuminen on hyvällä kelillä suorastaan vetävää ja matka taittuu itsestään, varsinkin jos tavaroiden kuljetuspulmat on ratkaistu.

Ratkaisun avain on ahkio, jossa istuin, kaira ja mahdollinen saalis siirtyvät sujuvasti. Hätätilassa lasten lelupulkkakin kelpaa, mutta kalastustarvikeliikkeistä löytyy ”oikeita” korkealaitaisia pilkkityökaluja muutamalla kympillä.

Pilkkivarusteet eli onget, sohjokauha, pilkkirasiat, puukko, saalispussi, eväät ja mahdolliset varavaatteet pakataan tilavaan reppujakkaraan tai pilkkipönttöön, joka ahkion ohella kulkee tarvittaessa myös selässä.

Omaksi istuimekseni on vakiintunut tilava, olkahihnoilla varustettu Artekno Repakki -styroksipönttö, jonka sisätila on karsinoitu tavaroiden järjestyksen ylläpitämiseksi. Tiiviissä pöntössä kameran tapaiset kastumisarat esineet pysyvät kuivana, toi-

10

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

AHKIO on kätevä kalastustarvikkeiden kuljettaja varsinkin silloin, kun jäällä ei ole paljon lunta.

sin kuin useimmissa reppujakkaroissa, jotka päästävät vettä läpi esimerkiksi märällä jäällä seistessään.

MYÖS KAIRAAMISEEN MUKAVUUTTA Kaira on tärkeä pilkkimukavuuden tai -epämukavuuden lähde. Huonoteräinen näverrin imee mehut käsistä nopeasti, ja jos uusia avantoja ei viitsi puhkoa, saalis romahtaa.

Aniharvoin käy sellaista tuuria, että osuu kerrasta reiälle, joka antaa kalaa läpi päivän.

Nykyään kohistaan akkuporakonekairoista, ja ne ovatkin parhaimmillaan tosi näppäriä voimansäästäjiä. Mutta perinteisellä hauiskäyttöiselläkin pärjää.

Erityisen miellyttävältä vaikuttaa uusi komposiittikierteinen Mora Ice Ultra Light, joka on kymmeniä prosentteja perinteisiä metallikierrekairoja kevyempi, eikä kerää jäätäkään ylleen yhtä herkästi. Ahvenen pilkkijälle viisi- tai jopa nelituumainen riittää mainiosti.

PARIN VAVAN TAKTIIKKA Pilkkimisessä vavan ja kelan ominaisuuksilla on paljon vähemmän merkitystä kuin

TAVAROIDEN KANSSA matkaamista helpottaa huomattavasti korkealaitainen ahkio.

heittokalastuksessa, mutta perusasioiden toki pitää olla kunnossa. Ne riippuvat siitä, mitä ja millä kalastetaan.

Ainakin kaksi vapaa kannattaa hankkia.

Toinen niistä saa olla herkkäkärkinen mormyskavapa esimerkiksi 0,14-millisellä monofiilisiimalla. Tämä astuu palvelukseen, kun ahvenet ovat ronkelilla syöntituulella ja oleilevat matalassa vedessä. Koska itse viehe ei paina kuin gramman pari korkeintaan, sen uittamiseen ja tärppien lukemiseen on hennosta muovisuikaleesta valmistettu filmikärki paras.

Toiseksi kättäpidemmäksi valitaan jäykähköllä lasi- tai hiilikuitukärjellä ja kunnon kädensijalla varustettu perusvapa, jossa puolan halkaisija on 5-7-senttinen ja monofiilisiiman paksuus 0,20-0,24 milliä. Tällä vavalla uitetaan tasapaino- ja pystypilkkejä, joista varsinkin ensin mainitut ovat parhaimmillaan silloin, kun ahvenilla on ajo päällä.

Pystypilkit puolestaan kelpaavat vähän kaikenlaisissa olosuhteissa.

VARAVAVASTA ILOA SIIMASOTKUN SATTUESSA Kaksi vapaa on melkoinen minimivarustus jo siksikin, että tottumattomalla saattaa pasmat sotkeva siimasoppa yllättää juuri pahimmalla hetkellä eli syönnin ollessa päällä.

Silloin olisi varavavasta suurta iloa. Koska

AHVENEN pillkijälle riittää 4-5-tuumainen kaira mainiosti.

perusvapojen hinta jää alle kymmenen euron, eivät taloudelliset realiteetitkaan liene hankinnan esteenä.

Sotkuja voi ennaltaehkäistä niin sanotuilla kehivavoilla, joissa siima pyöritetään kahden haarukan ympärille. Näitä suosivat erityisesti kilpapilkkijät, sillä kehivavalla kalan nostaminen tapahtuu samalla varsin huomaamattomasti. Sujuva käyttäminen vaatii kuitenkin hienoista harjoittelua, joten aloittelija selvinnee helpommin perinteisellä helikopterityylillä eli lappamalla siiman jäälle.

Harjoittelu kannattaakin aloittaa melko matalasta vedestä, sillä useiden siimametrien levittäminen tuulen riepoteltavaksi päättyy kaaokseen yleensä ennemmin kuin myöhemmin.

MINNE PILKILLE? Kalapaikan löytäminen on tärkein askel kohti höyryävää ahvensoppaa. Joskus soppa-ainek-

set irtoavat lähimmästä rannasta, mutta usein niitä joutuu hakemaan hieman kauempaa.

Tapoja on monia. Jos olet onnekas, saat kokeneemman kaverin matkaasi näyttämään ottipaikkoja ja opastamaan onkimisessa.

Ellei tällaista oikotietä ole, simppeli mutta erittäin toimiva taktiikka on pitää silmät auki vesistöjen ohi ajeltaessa ja jäällä liikuttaessa. Aavalla selällä kökkivä pilkkijä ei pysty mitenkään piiloutumaan eikä peittämään jälkiään. Vielä huomiota herättävämpi on useista pilkkijöistä koostu-

”

AAVALLA SELÄLLÄ KÖKKIVÄ PILKKIJÄ EI PYSTY MITENKÄÄN PIILOUTUMAAN EIKÄ PEITTÄMÄÄN JÄLKIÄÄN.

va rypäs, joka mitä ilmeisimmin on saostunut ottipaikan äärelle. Paikka mieleen ja kokeilemaan!

SOMESTAKIN SAA PAIKKAVINKKEJÄ Nykyisin moni pitää tärkeimpänä tietolähteenään sosiaalista mediaa, ja sitä kautta kysyvä voikin saada käyttökelpoisia vinkkejä kotipaikkansa lähikohteista. Harvat kuitenkaan haluavat paljastaa apajiaan kovin tarkasti, joten hienosäätö jää sitten omaksi päänvaivaksi.

Kun lupaava kohde on päätetty, kannattaa kuitenkin ennen liikekannallepanoa pohtia kartan äärellä sen saavutettavuutta.

Lumitalvina parkkipaikan keksiminen ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, mutta jos rannoilta löytyy esimerkiksi venesatamia tai uimapaikkoja, sellaisissa on aina myös parkkitilaa. Edellyttäen, että tie on aurattu, eikä sitä ole suljettu puomilla.

RUOVIKON reuna voi olla keväällä hyvä ahvenpaikka, mutta ainakin hauki viihtyy tässä.

HERKKÄKÄRKINEN mormyskavapa sopii ronkeleille ahvenille matalassa vedessä.

KEHIVAVAN käyttö ennaltaehkäisee siimasotkujen syntymistä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

11

Ottipaikka Ottipaikan tunnusmerkit Jos ottipaikat pitää löytää omin avuin, syvyyskartasta on huimasti hyötyä: Perinteinen paperikartta tai johonkin navigointivälineeseen ladattu syvyyskarttaohjelma, mikä on verraton vaihtoehto niin kauan kuin aparaatissa virtaa riittää.

Navigaattorin avulla on helppo etsiä vedenalaisia harjanteita, kumpareita ja poteroita, joiden reunat keräävät ahvenia.

Vesistöstä ja vuodenajasta riippuu, mikä milloinkin on paras pilkkimissyvyys, mutta mitä kirkkaampi ja puhtaampi vesi, sitä syvemmältä ahvenia voi ja kannattaa hakea. Joskus ahvenaarre piileksii jopa 10-20 metrin syvyydessä. Toisaalta ruskea- tai sameavetisessä järvessä, missä näkösyvyys jää metriin tai alle, otollisin pilkkimisvyöhyke löytyy harvemmin muutamaa metriä syvemmältä.

Kartan tai syvyystietojen puute ei tietenkään ole menestyksekkään pilkkipäivän este. Silloin pitää vaan haku tehdä kuten aikoina entisinä, paljain ja avoimin silmin.

Aloita rantojen tuntumasta. Esimerkiksi niemen kärjet, lahdenpoukamat, kalliorannan vaihtuminen ruovikoksi, veteen

kaatuneen puun ympäristö ja muu vaihtelevuus saattavat luoda ahventa kiinnostavia maisemia myös pinnan alle. Kelpo suunnistuskohteita ovat myös ulompana häämöttävät karikot, luodot ja saaret.

Matalan rajoilla kairailtaessa pitää tietenkin varoa posauttamasta kairalla pohjaan. Pienikin rouhaisu kiveen pilaa purennan melkoisella todennäköisyydellä ja reissu on sitten siinä, ellei varaterää tullut mukaan.

Ellei maastoviitteitä löydy eikä jäässä näy muiden pilkkimisestä kieliviä todisteita, reittivesillä reimarit ovat käteviä ottipaikkaindikaattoreita.

Niitä nakertaa luonto itsekin: Jos lumiseen jäähän on revennyt railo, josta kihonnut vesi on syönyt lumen ympäriltä pois, saattaa huippuluokan ahvenpaikka olla tosiasia. Sama pätee uveavantoihin ja muihin syystä tai toisesta syntyneisiin laikkukohtiin.

Kevättalven kirkkaudessa apajapaikka voi olla siinä, missä lumi vielä viivyttelee.

LUONTO on halkaissut jäähän railon, josta valo pääsee alakertaan ympäristöä paremmin. Se puolestaan houkuttelee alle planktonia, pikkukaloja ja niitä saalistavia ahvenia.

12

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SYVYYSKARTASTA on huima apu ottipaikkaa haettaessa.

PIENIKIN rouhaisu kiveen pilaa kairan purennan.

VAIKKEI tapsipilkin alla roikkuva mormyska ole paljon nuppineulan päätä suurempi, antaa se silti isojakin ahvenia.

” KEVÄTTALVELLA KUTUPAI-

KOILLEEN MATALAAN SUUNNISTAVAT AHVENET OVAT TYYPILLISTÄ MORRIRIISTAA. Niin mukavia kuin syrjäiset metsälammet ovatkin, juuri näistä syistä sellaisia on lumiaikaan hyvä välttää ja pysytellä väljemmillä vesillä. Sitä paitsi lampikalat tuppaavat heittäytymään passiivisiksi pimeimmän kaamoksen ajaksi.

MITÄ SIIMAN PÄÄHÄN? Kuinka kirjoittaa pilkin valinnasta lyhyesti, kun aiheesta voisi helposti naputella kirjan?

Kokemattoman pilkkijän ykköspyyntivälineeksi saalisvarmin lienee tapsipilkkki. Termillä tarkoitetaan pystypilkkiä, jonka alla roikkuu noin 10-15-senttisen ja 0,20-millisen monofiilitapsin päässä pieni mormys-

KOKEMATTOMAN pilkkijän ykköspyyntiväline lienee tapsipilkki.

ka. Niin pieni, ettei sen käyttäminen ilman pilkin apua onnistuisi.

Pystypilkki antaa paketille painon eli uppoamisnopeuden, näkyvyyden ja houkuttelevan liikkeen, mormyska puolestaan poimii kalat kyytiinsä. Syötiksi kirppu saakoon kärpästoukan tai pari, jotka pujotetaan koukkuun paksummasta päästään.

Pilkin malli on useimmiten solakka ja ainakin toiselta kyljeltään harjamainen, koko luokkaa 5-8 senttiä ja 6-12 grammaa. Merkkejä on lukemattomia ja värikirjoakin löytyy, mutta suosituimpia ovat puhtaat metallivärit, kuten kupari-hopea tai messinki-hopea.

Tapsipilkki kelpaa kaikenkokoisille ahvenille, särkikaloille sekä lohikaloista esimerkiksi harjukselle, siialle ja raudulle.

PILKIT LIIKKEESEEN Aiheesta juurikaan mitään tietämättömän käsitys pilkkimisestä on käden rytmikäs heiluttelu ylös alas. Sitä homma toki osin onkin. Veto antaa pilkille uintiliikkeen, jonka tarkoituksena on houkutella kala iskemään tai tulemaan lähemmäs.

Mormyska Mormyskaa peliin huonolla syönnillä Kalat ovat uhattuna, kun pilkkijä laittaa peliin toisen salaisen aseensa eli mormyskan ja kärpäsentoukan ilman pystypilkkiä. Mormyska kelpaa tapsipilkin tapaan monille kalalajeille. Tässä tapauksessa mormyskan tulee olla hiukan suurempi ja mielellään raskaasta volframista valmistettu upotakseen tehokkaammin. Pisaran malli lienee suosituin.

Väriksi tummaan veteen esimerkiksi kupari, oranssi tai punainen, kirkkaaseen hopea, kulta tai musta.

Mormyska pääsee oikeuksiinsa huonon syönnin aikaan ja vedessä, jonka syvyys on maksimissaan kolme metriä.

Esimerkiksi kevättalvella kutupaikoilleen matalaan suunnistavat ahvenet ovat tyypillistä morririistaa, eivätkä ne isoista pilkeistä oikein välitäkään.

MYÖS mormyska kelpaa monille kalalajeille.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

13

Valitettavasti liike voi myös pelottaa. Ruokahaluton kala saattaa menettää vähänkin kiinnostuksensa makupalaan, jos se singahtelee kovin levottomasti. Paras uittotyyli selviää kokeilemalla, mutta harvoin tämä ”klassinen” koreografia on ainakaan tapsipilkille toimivin.

Tapsipilkkiä uitetaan siten, että uudelle reiälle tultaessa pilkki saatetaan kunnon vauhtiin parilla kolmella kuulutusvedolla, minkä jälkeen sen annetaan rauhoittua paikoilleen. Varsinainen kalastusuittaminen tapahtuu sitten pienellä kärjen väristyksellä, jonka voi synnyttää vaikkapa vapaan käden etusormella kärjen tyveä naputellen. Samalla pilkkiä voi nostaa hissukseen ylöspäin.

Väristyksen lomaan sopii silloin tällöin vetäisty houkutusveto, mikä toimii samalla vastaiskuna, jos ahven on onnistunut imaisemaan syötin huomaamatta suuhunsa. Näin käy helposti jäykkäkärkistä vapaa käytettäessä.

Pelkällä mormyskalla pyydettäessä ei houkutusvetoja juurikaan harrasteta, vaan pilkitään alusta loppuun värisyttämällä ja hitaasti nostamalla, noston jälkeen suoraan alas pudottamalla. Välillä morri kannattaa seisauttaa ihan paikalleenkin. Myös pohjalla pompottelu ja sieltä hidas nousu toimii toisinaan.

Ahvensoppa Sitten sopankeittoon!

Ahvenesta saa maistuvaa muonaa tavalla jos toisellakin, mutta minun versioni 4-5 henkilön ahvenkeitosta syntyy seuraavasti:  Ahvenet fileoidaan ruodottomiksi, 400-500 grammaa fileetä riittää.  Kuoritaan ja paloitellaan noin 5 keskikokoista perunaa ja laitetaan kattilaan yhdessä jäisten keittojuuresten (200 g pussi) sekä kalaliemikuution kera.

Viitseliäs keittää kalaliemen itse, mutta minä olen käyttänyt oikopolkua.  Kattilaan vettä sen verran, että ainekset peittyvät kunnolla. Veden annetaan kiehua, kunnes perunat ja vihannekset ovat sopivasti pehmeitä. Tähän kuluu yleensä reilu 10 minuuttia.  Seuraavaksi sekaan kipataan ahvenfileet, nokare voita (n. 50 g), kantarellisulatejuustoa (kolmasosa 200 g pakkauksesta), ripaus jauhettua mustapippuria ja reilusti tuoretta tilliä. Joskus saatan lisätä perään vielä lorauksen kermaakin.  Ainekset hämmennetään ja soppa kiehautetaan, minkä jälkeen se on valmis nautittavaksi. Jos ei kalojen fileointia lasketa, aikaa valmistukseen kuluu reilusti alle puoli tuntia.

”

AHVENKEITTO KRUUNAA PILKKIPÄIVÄN. VÄHÄN TAKTIIKASTA

MORMYSKAN uittaminen tapahtuu värisyttäen. Hyvän liikkeen voi antaa vaikka etusormella naputtelemalla.

14

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Yleensä pilkki pudotetaan pohjalle ja nostetaan siitä muutaman puolanpyöräytyksen verran ylöspäin, jolloin se jää roikkumaan noin puolen metrin päähän pohjasta. Vaikka kaloja löytää myös välivedestä, tämä on aloittelijalle varmin taktiikka.

Ahvenparvea haettaessa ei kannata viipyä kovin pitkään tärpittömällä avannolla. Pari minuuttia riittää, sitten eteenpäin.

Monesti ahven on sen verran ronkelilla syönnillä, että avanto antaa yhden tai muutaman ja sitten ”ehtyy”. Turha jäädä silloin kyttäämään paikalle, vaan porataan uusi reikä, ehkä vain muutaman metrin päähän edel-

VÄRISTYKSEN lomaan voi silloin tällöin tehdä houkutusvedon.

lisestä ja mielellään samalle syvyysvyöhykkeelle. Joskus ahvenet tuntuvat olevan tarkkoja oleskelusyvyydestään.

Ja kuten tiedetään, vuorokaudessa on hyviä ja huonoja ottiaikoja. Alkutalven pimeään aikaan syönti painottuu keskipäivän valoisaan, kun taas kevään kirkkaudessa aamu ja ilta saattavat antaa parhaiten. Paljon toki riippuu myös vallitsevasta säätilasta ja monista muista tekijöistä, joilla pilkkijät tapaavat spekuloida epäonnistumisensa syitä.

Jos hyvin käy, samasta avannosta saattaa nousta kymmeniä, jopa kolmenumeroinen määrä ahvenia. Jos kalojen kokokin mitataan kolmenumeroisella grammamäärällä, saalista kertyy nopeasti yli omien tarpeiden. Sitten mitataankin pilkkijän kanttia, lopettaako teurastus kesken vai jatkaako ja ajaa itsensä luksusongelmiin. Suosittelemme ensimmäistä vaihtoehtoa.

AHVENET syövät aamupalansa auringon noustessa.

HOSSA

YLEISKALASTUSOIKEUDET laajenivat Hossan kansallispuistossa Metsähallituksen vapalupa-alueeseen Hossa 5502 kuuluneet Ala-Valkeainen, Keski-Valkeainen, Pitkä-Hoilua-Kokalmus ja Kirkasvetinen siirtyivät vuoden 2021 alusta alkaen yleiskalastusoikeuksien piiriin. Niissä kalastamiseen ei siis enää vaadita Metsähallituksen vapalupaa.

Vuodenvaihteen jälkeen viehekalastukseen mainituilla järvillä vaaditaan kuitenkin edelleen valtion kalastonhoitomaksu. Muutos vaikuttaa sallittujen vapojen määrään, sillä kalastonhoitomaksu oikeuttaa ainoastaan yhden vavan käyttämiseen.

Kalastonhoitomaksua ei tarvitse suorittaa, mikäli on alle 18-vuotias, yli 65-vuotias tai onkii tai pilkkii. Tällöin kalastaminen on kokonaan maksutonta. Vastaavat, kalastuslain mukaiset yleiskalastusoikeudet ovat voimassa myös muilla Hossan kansallispuiston lammilla ja järvillä, jotka eivät kuulu Metsähallituksen vapalupa-alueeseen.

Laki Hossan kansallispuistosta säätelee kalastamista kansallispuiston alueella vesistökohtaisesti. Vuodenvaihteessa voimaan astunut muutos kirjattiin lakiin kansallispuiston perustamisvaiheessa. Kun kohteet poistuivat vapaluvan piiristä, myös kalanistutukset niihin päättyivät.

Metsähallituksen vapalupa Hossa 5502 vaaditaan edelleen viehekalastukseen Umpi-Valkeaisessa, Iso-Valkeaisessa, kansallispuiston virtavesissä sekä puiston ulkopuolella sijaitsevissa Huosilammessa, Keihäslammessa ja Hossanjoessa.

Kalanistutuksia kansallispuiston alueelle tehdään jatkossa vain Umpi- ja Iso-Valkeaiseen, joihin istutetaan taimenen ja harjuksen poikasia. Kansallispuiston ulkopuolella sijaitseviin Huosi- ja Keihäslampeen istutetaan pyyntikokoista kirjolohta läpi vuoden. Hossanjokeen istutetaan kesäisin pyyntimitan täyttävää taimenta.

YLEISKALASTUSOIKEUDET laajenivat Hossan kansallispuiston alueella vuoden 2021 alusta alkaen.

KESKITY OLEELLISEEN - ANNA MAKITAN KAIRATA! Reikiä syntyy yhdellä akulla jopa yli 70 kpl 40-50 senttiseen jäähän!

KAIRAPAKETTI LIGHT UUTUUS!

Kairan kierreosa on kevyttä elas-

18V Akkuporakone DDF484STX5 + Light-kaira

vin pakkasta sekä konekairausta.

tista komposiittia, joka joustavan rakenteensa ansiosta kestää hy-

Katso video:

KAIRAPAKETTI HEAVY DUTY 18V Akkuporakone DDF481RTJ + Kaira

Kevyt Light-kaira 155 mm ja voimakas hiiliharjaton kone, jossa mukana pitkä apukahva, 54/30 Nm.

Kaira 155 mm ja erittäin vahva hiiliharjaton kone todella raskaaseen poraukseen ja ruuvaukseen, 115/60 Nm.

Kaira on 25 % kevyempi kuin teräskaira ja soveltuu hyvin maks.

50 senttiselle jäälle.

Soveltuu hyvin maks. 80 cm jäälle.

Mukana yksi 5,0 Ah akku, latauslaite DC18SD ja laukku. Latausaika n. 110 min.

329,alv 24 %

Kairassa on myös uusi teräkruunu sahalaitaisilla terälapuilla ja

S! TU äyt OI aa k n R s VA iraa astaa ssa Ka aino a, jo ! tää eess ahva n ko apuk on

keskiterällä. Keskipiikin ansiosta reikiä voidaan porata lähekkäin ja tehdä nopeasti esim. verkonlaskuavanto.

19

/20

02

Mukana kaksi 5,0 Ah akkua ja latauslaite DC18RC sekä naskalit.

Makpac laukussa.

Latausaika n. 45 min.

499,alv 24 %

Katso lisätiedot ja Makita-jälleenmyyjät www.makita.fi. Kampanjahinnat voimassa 28.2.2021 saakka. Tuotteita rajoitetettu erä! Osa tuotteista tilaustavaraa. Hinnat suosituskampanjahintoja.

PILKINTÄ

TEKSTI JANNE ANTILA • KUVAT JANNE ANTILA JA PEKKA LINDHOLM

VIRTA vie miestä ja pieniä jäälauttoja. Pelastautumispuku, kelluntaliivit ja naskalit ovat päällä.

Haavi on selässä, pilkkivapa oikeassa kädessä ja ankkuri on pikahaalla tiputusvalmiudessa vasemman ponttonin tarvikelenkissä. Nyt vain tärppiä odottaen.

16

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

HELMIKUISESSA sulassa ei ole ruuhkaa.

Mateita kylläkin.

TUTUSTUKAA välineiden käyttöön turvallisissa olosuhteissa.

Mateen pilkintää KELLUNTARENKAASTA Extreme-kalastusta elämyshaluisille

M

uutin Saaristomerelle noin vuosikymmen sitten ja löysin heti alkuun muutaman antoisan madepilkkipaikan. Ottipaikat olivat virtaavissa salmissa, mutta silti oli jääkantta kairattavaksi.

Vaan miten sitten kävikään? Talvi olikin leuto ja ottipaikat olivat avoinna, kun olisi pitänyt päästä matikoita narraamaan – harmitti. Laskin madekuumettani etsimällä kaloja seisovammasta vedestä, alueilta, joilta tiesin mateita saadun.

Etsivä tietysti löytää ja välillä pääsinkin madesopan makuun, mutta koska tiesin paremmasta, ei tuo homma oikein tyydyttänyt kaikkia aistejani.

Kun seuraavanakin talvena ottipaikoista puuttui jää, kasvoi harmitus jo lähes ahdistukseksi. Eräänä iltana ajaessani jälleen kohti keskinkertaisia madepilkkipaikkoja päätin yhtäkkiä, että hommaan tulee muutos ja käänsinkin auton kohti Motonettiä.

Myyjää huvitti, kun kysyin kelluntarengasta pilkkihommiin keskellä helmikuuta. Kuten pelkäsin, ei helmikuu ole kelluntarenkaiden kuuminta myyntisesonkia ja varastotilanne näytti nollaa. Ainoa kelluntarengas oli noin seitsemän metrin korkeudessa pylväässä roikkuva näytekappale. Pienten suostutteluiden, tikapuiden hakemisten ja myyjien kiipeilysuoritusten jälkeen minulla oli kuin olikin kelluntarengas!

KAIRALLA saa tehtyä reiät jäähän nousuköysien kiinnitystä varten.

Seuraavana iltana se pääsi tositoimiin ja samainen kapistus palvelee minua edelleen tässä hommassa. Mateenpilkintäni koki tuolloin melkoisen muodonmuutoksen, eikä ole sen koommin palannut vanhaan muottiinsa.

VETEEN MENO JA SIELTÄ POISTUMINEN Olin juuri istahtamassa kelluntarenkaaseen ensimmäistä kertaa eläessäni. Olin yksin, pimeässä, vesi oli jääkylmää ja virtasi kovaa, kera jäälauttojen – voin myöntää, että jännitti todella. Suosittelen, että tutustutte välineidenne käyttöön turvallisissa olosuhteissa ja vasta homman ollessa hallussa haastatte itsenne mateiden perään, jos on pakko.

Kaveristakaan tuskin on reissussa haittaa. Tuolloin ensimmäisellä kerrallani sula ylettyi sentään

”

MATEENPILKINTÄNI KOKI TUOLLOIN MELKOISEN MUODONMUUTOKSEN, EIKÄ OLE SEN KOOMMIN PALANNUT VANHAAN MUOTTIINSA.

KAIRALLA saa myös ankkuroitua tuulen mukaan lähteviä tavaroita sileällä jäällä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

17

”

HELMIKUISEEN VIRTAPAIKKAAN KANNATTAAA LASKEUTUA JO ENNEN PIMEÄÄ. yhdessä kohdassa rantaan saakka ja veteen meno ja sieltä poistuminen olivat sitä kautta helpompia. Sittemmin on tullut paljon harjoiteltua heikon jään reunalta laskeutumista ja takaisin jäälle nousemista renkaan kanssa – se on hieman haastavampaa.

Rannalta laskeutumisen ollessa mahdollista homma on useimpien toteutettavissa.

Mikäli kuitenkin joudut laskeutumaan sulaan heikolta jääreunalta, on jäähän paras virittää nousuköydet valmiiksi ennen laskeutumista. Köysien avulla pääset helpommin pois sulasta.

Koska kelluntarenkaissa ja niissä istuvissa kalastajissa on suuria fyysisiä eroja, eivät kaikki yhdistelmät välttämättä nouse jään reunalle tällä tekniikalla. Testaa siis kykenevyytesi varmistetuissa olosuhteissa, ennen kuin lähdet yksin tarzanoimaan.

YKSIKOUKKUISIA PYYTÖJÄ KANNATTAA SUOSIA Kalastusvälineissä kannattaa ehdottomasti suosia yksikoukkuisia vaihtoehtoja jo siksikin, että ne ovat turvallisempia. Itse aloitin nämä hommat monikoukkuisten madeharojen valtakaudella ja pari kertaa haran koukut olivat kalan riuhtomisen seurauksena ponttonin suojakankaassa pystyssä. Onneksi itse ponttoni ei puhjennut.

Lukuisilla koukuilla varustetun pyydön kanssa joutui myös sydän syrjällään varomaan kalliin pelastautumispuvun puhkomista ja kalastus oli sen myötä turhan hankalaa. Nykyäänhän, vuodesta 2016 lähtien, harojen ja muiden ulkoatartuttavien vieheiden käyttö on laissa kielletty ja täytyy sanoa, että oma mateenkalastukseni on tämän muutoksen myötä vain parantunut, myös jäältä kalastettaessa.

Nykyään suosin itse kehittelemääni ”madenapsua”, jossa paino tärpin jälkeen liukuu irti kalan suussa olevasta koukusta tai sitten ihan yksikertaisesti jigipäätä – molemmat toimivat mainiosti.

18

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

JÄÄHÄN viritettyjen narujen avulla on mahdollista vetää itsensä jään reunalle samalla, kun antaa räpylöillä potkaisten vauhtia.

NOUSUKÖYDET on hyvä kiinnittää jään alle poikittaisen kapulan avulla. Kapulan päätyyn kiinnitetystä ohuesta narunpätkästä on reissun päätteeksi helppo vetää kapula pois avannosta kastelematta käsiä.

JOS joudut laskeutumaan sulaan heikolta jäänreunalta, on jäähän paras virittää nousuköydet.

Joitakin kertoja vesillä ollessa on käynyt niin, että toinen ponttoni onkin hyvin hitaasti vuotanut ilmaa. Syypää on aina ollut venttiiliruuvin tiivisteen väliin jäänyt lanka tms., vaikka olen pyrkinyt huolellisuuteen.

Tällöin pumppu on ollut hyvä olla mukana – reissua ei ole tarvinnut keskeyttää, vaan olen voinut lisätä hieman ilmaa vaikka tunnin välein. Pumppua ei parane jättää lähtörantaan, sillä nopea rantaan palaaminen ei ole aina mahdollista virtausten takia.

VIRTAUKSIA ON SYYTÄ SEURATA Meriveden korkeuden muutokset, tuulet ja ilmanpaineenvaihtelut saavat aikaan virtauksia Saaristomeren salmipaikoissa. Virtaus voi joskus olla niin voimakas, että se estää pääsemästä räpylävoimin takaisin lähtörantaan. Varsinkin sisälahtiin johtavissa salmissa virtauksen suunnat ja voimakkuudet kuitenkin vaihtelevat vähän väliä ja tilannetta seuraamalla avautuu lopulta ikkuna takaisin pääsemiseksi.

Veden virratessa rajallisen kokoiseen lahteen, lahti jossain kohtaa ”täyttyy”, virtaus heikkenee, pysähtyy ja usein lähtee lopulta toiseen suuntaan. Pieni 1,5 kilon ankkuri on hyvä valinta kelluntarenkaaseen normaaleissa olosuhteissa, mutta jos tuulet tai ilmanpaineen vaihtelut ovat kovat, on kovia virtauksiakin odotettavissa. Tällöin ankkuri pitää vaihtaa isompaan.

Sulassa seilaavia jäälauttoja on kovan virran aikana syytä silmäillä. Jo parin-kolmen

KALASTUSVÄLINEISTÄ yksikoukkuiset vaihtoehdot ovat turvallisempia.

Varusteet Turvallisuuteen syytä satsata Renkaan lisäksi tarvittavat varusteet, joita ilman ei kannata veteen laskeutumista edes harkita ovat kunnon pelastautumispuku, kelluntaliivit (huom! ei paukkuliivejä), naskalit, puhelin vesitiiviisti pakattuna ja paljon lämmintä kerrosta pelastautumispuvun alle, varsinkin jalkoihin. Itse puen yhteensä kuudet housut pelastautumispuvun alle, eikä se ole lainkaan liikaa. Näin tarkenen lilluskella nelisen tuntia ennen kuin rupeaa tulemaan vilu.

Lisäksi renkaassa on hyvä olla mukana ankkuri, pumppu ilman lisäämiseksi tarvittaessa, otsalamppu ja tietysti valitsemasi kalastusvälineet ja -tarvikkeet. Made on uskomattoman liukas ja notkea kaveri luikertelemaan karkuun, jos sen koittaa nostaa suoriltaan vedestä syliin. Haavikin siis kannattaa ehdottomasti ottaa varustukseen mukaan. Sen voi laittaa vaikkapa selkään, perhokalastuksesta tuttuun tapaan.

Lämpösaapas vastaan kylmät varpaat Pelastautumispuvuista sen verran, että niitä saa joko kiinteillä kesä- tai lämpösaappailla tai neopreenisukilla varustettuina. Mikä sitten kannattaa valita, jos madepilkkikelluskelut ovat mielessä? Sanoisin, että lämpösaappaalla varustettu, ainakin jos jalkasi koko ei ole kovin suuri. Allekirjoittaneen jalalla on kokoa numeron 47 verran ja kun siihen ympärille pistetään massiivinen lämpösaapas, on lopputuloksena niin kolossaalinen möykky, että siihen mahtuvat räpylät ovat kovin harvassa. Lämpösaapasversio on kuitenkin kaikkein lämpimin, joskin haittapuolena on nilkan jäykkyys, minkä vuoksi räpyläpotkut eivät ole optimaalisia. Vaillinaisen räpyläpotkun kanssa voi kuitenkin elää paljon paremmin kuin kylmien varpaiden kanssa.

” MADE ON USKOMATTOMAN LIUKAS JA NOTKEA

KAVERI, JOS SEN NOSTAA SUORILTAAN VEDESTÄ SYLIIN. TÄSSÄ KALASTUSMUODOSSA KANNATTAA EHDOTTOMASTI VARUSTAUTUA HAAVILLA.

HELMIKUINEN kuutamo auttaa näkemään, mutta syöttiä laittaessa otsalamppu on silti hyödyksi. Etualalla nousuköydet, joiden avulla renkaalla pääsee helpommin jäälle itse sen kyydistä nousematta

SULASSA seilaavat jäälautat voivat olla kellujalle vaarallisia.

PELASTAUTUMISPUVUKSI kannattaa valita lämpösaappaalla varustettu versio.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

19

metrin kokoinen jäälautta kovan virran tuomana voi aiheuttaa väistöliikkeitä ja hankalia tilanteita. Jos sentin ohuella jäälautalla on kokoa vaikka aarin verran, se painaa jo liki tonnin ja sillä on kokolailla pelottavasti liike-energiaa – tällöin ei sovi jäädä jalkoineen liikkuvan jäälautan ja kiinteän jään väliin. Joskus jäälautat pysähtyvät sulan reunaan törmätessään ja seilaavat näin virtojen mukana edestakaisin sulan päästä päähän.

Toisinaan lautat kuitenkin nousevat kiintojäähän törmätessään pystyyn ja lopulta painuvat rytisten jääkannen alle ja jatkavat matkaansa poispäin, kunnes virta taas vaihtaa suuntaa. Näiden kiinteän jään alta yhtäkkiä ilmestyvien jäälauttojen mahdollisuus kannattaa tiedostaa veteen mennessä, vaikka sulassa ei juuri silloin näkyisi jäälauttoja.

VIRTAUKSISTA ON MYÖS HYÖTYÄ Vaan on virtauksista hyötyäkin. Hyvin rauhallinen, 5-15 senttiä sekunnissa pilkkijää vievä virta on optimaalinen mateiden etsintään. Syötitettyä mademorria tai jigipäätä pomputetaan pohjaan, kuten jäältäkin tehtäisiin, mutta paikka vaihtuu koko ajan automaattisesti. Kala löytyy tällä lailla etenemällä yleensä nopeasti. Tärpin tultua voi laskea ankkurin ja pysähtyä tärppikohtaan.

Usein paikasta saa useamman kuin yhden kalan tai tapahtuman.

Kohtalaisen tuulen ja miedon virran käydessä toisiaan vastaan, ovat kaikki taivaankappaleet kohdillaan. Tällöin kelluntarenkaasta pilkkivä voi jalkojen syvyyttä muuttamalla vaikuttaa vauhtiin ja jopa muuttaa omaa kulkusuuntaa tai haluttaessa pysyä lähes paikallaan vain tuulenpuuskien mukaan jalkoja syvemmälle tai pinnempaan laittamalla. Jalkojen asennolla siis vaikutetaan siihen, miten paljon pinta-alaa virtaukselle halutaan antaa tartuttavaksi.

VAUHDIN HIDASTAMISESTA Kun tuulesta ei ole avuksi ja virta vie vauhdilla, tulee ensimmäisenä mieleen lisätä painoa pilkkiin pohjatuntuman säilyttämiseksi. Tämä kannattaa kuitenkin heti unohtaa, sillä valitettavasti made ei ota kovassa vauhdissa, olen sen testannut niin monen monituista kertaa.

Toisena vaihtoehtona tulee mieleen hidastaa vauhtia räpylöillä vastavirtaan potkien.

Kokemuksen myötä olen kuitenkin havainnut, että räpylöitään virrassa sotkeva pilk-

20

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

”

SULAN REUNAA PITKIN LIPUESSA ON VARSIN HELPPO PARKKEERATA OTTIPAIKALLE, KUN LYÖ ANKKURIN SAKARAN KEVYESTI JÄÄSTÄ LÄPI.

”

RÄPYLÖITÄÄN VIRRASSA SOTKEVA PILKKIJÄ EI YLEENSÄ ALTAAN MATEITA NAPPAA. kijä ei yleensä altaan mateita nappaa. Kalat ilmeisesti väistävät alta hieman sivummalle, vaikka syvyyttä olisi 3-4 metriäkin.

Väistämisteoriaa tukee myös ainoa pelipaikoille veneellä ja keulasähkömoottorilla toteuttamani madepilkkireissu, jolloin kyydissä oli viisi pilkkijää. Koko illan ajan kaikki kalatapahtumat tulivat veneen perästä, viiden metrin päässä keulamoottorista. Keulasta tai veneen puolivälistä ei saatu mitään.

Perinteisen ankkurin kanssa pelaaminen tai jään reunaan kiinnittyminen jäävät siis ma-

JALKOJEN asennolla vaikutetaan siihen, miten paljon virtauksen annetaan vaikuttaa vauhtiin.

detta mielivän vaihtoehdoiksi kovassa virrassa kelluessa.

Lyhyen köyden perässä laahaavaa ankkuria voi tietysti käyttää vauhdin hidastajana, ellei pohja ole liian kivinen. Jos laahaava ankkuri ei tule kyseeseen, voi ankkuroitua ns. kunnolla ja liikkua linjaa pikkuhiljaa edestakaisin pidentämällä tai lyhentämällä ankkuriköyttä toisella kädellä. Silloin kun virtaus kuljettaa pilkkijää aivan jään reunaa myöten, kannattaa tärpin tullessa lyödä ankkurin yksi sakara pehmeään jäähän ja näin pysähtyä suoraan hot-spotille.

Kovan virtauksen aikana madetta on tullut parhaiten kaloille suojaa antavista kohdista, kuten pohjassa olevien harjanteiden tai isojen kivien takaa. Illan parhaat syöntipiikit tulevat kuitenkin lähes poikkeuksetta hitaan virtauksen aikoina, kun virta hidastuu, pysähtyy ja lähtee hitaasti toiseen suuntaan.

MADE ei ota kiinni kovassa vauhdissa.

”

PILKKIVAVAKSI käy mikä vain, kunhan se on lyhyt ja jämäkkä, eikä puola lähde vastaiskussa heti pyörimään tyhjää. Virran mukana liikuttaessa pohjan syvyys vaihtelee jatkuvasti, joten monille vertikaalijigauksesta tuttu, yhdellä kädellä operoitava hyrräkela voisi olla kätevä myös tässä touhussa.

Tekniikka Sopiva uitto Jigipään pomputtaminen pohjassa ei varsinaisesti ole rakettitiedettä, mutta koska olen nähnyt sitä tehtävän varsin huonostikin, voi tähänkin yhden toimivan perusvinkin antaa. Muinoin haralla kalastettaessa sopiva uitto oli sitä, että hara makasi pohjassa siima kireällä ja sekunnin, parin välein tehtiin pieni nosto.

Morrilla tai jigipäällä pilkittäessä homma toimii paremmin toisin päin eli vakioasento pilkille on 2-3 senttiä pohjan yläpuolella, josta sitä käytetään pohjassa tömähtämässä sekunnin-parin välein. Tällä tavoin pomputettaessa syötti on suuremman osa ajasta hieman irti pohjasta, jolloin made saa alaleukansa sen alle ja pilkin helpommin suuhunsa.

ILLAN parhaat syöntipiikit tulevat hitaan virtauksen aikaan.

NYKYÄÄN MERELLÄ PILKKIESSÄNI SUOSIN SILAKKAA JA VIELÄPÄ FILEINÄ.

HYVÄ SYÖTTI Olen vuosien saatossa pilkkinyt madetta hyvällä menestyksellä useilla erilaisilla kalasyöteillä, mutta niiden paremmuudessa on silti eroja. Nykyään merellä pilkkiessäni suosin syöttinä silakkaa ja vieläpä fileinä, joista leikkaan sopivat palat. Silakan haju ja rasvapitoisuus ovat ylivoimaiset verrattuna vaikkapa yleisesti suosittuun kuoreeseen.

Ohut filee myös ”hulmuaa” koukussa houkuttelevasti, mutta hajuvanan maksimointi oli tärkein syy, kun siirryin kalanpaloista fileenpaloihin ja juuri silakkaan. Syötti kannattaa vaihtaa puolen tunnin välein uuteen, muutoin teho (haju) hiipuu huomattavasti.

Jos käytät syöttinä vaikkapa ahvenen tai särjen palaa, suosittelen poistamaan sen nahkaa niin, että lihaa näkyy kunnolla.

Vapaa-ajan Kalastaja -lehden verkkosivuilta löydät videon, jossa näytän, miten silakkafileen pala on hyvä kiinnittää jigikoukkuun.

Eräässä salmipaikassa minulla on vesialueen omistajalta lupa useamman vavan käyttöön. Täällä olenkin silloin tällöin kelluntarenkaassa istuessani pitänyt madevapoja molemmissa käsissä yhtä aikaa ja tehnyt oppimismielessä erinäisiä vertailuja. Erään illan vertasin tuoreen ja jo hieman härskiintyneen silakkafileen toimivuutta syöttinä.

Kaloja ja tärppejä kertyi testi-illan aikana oikein mukavasti, mutta hieman pistävän hajuiseksi eltaantuneeseen syöttiin ei purrut kertaakaan. Ei tarvinnut suorittaa tilastotieteellisiä testejä sillä tässä ei jäänyt mitään epäselvää eikä jossiteltavaa: 100-0 tuoreen eduksi.

SOPIVASTI KEVEYTTÄ Toisen illan vertasin kahta erikokoista ja painoista pilkkiä. Molemmat olivat omatekoisia ja lähes samaa mallia. Toinen painoi 40 grammaa ja toinen noin 160 grammaa. Isomman mörssärin olin tehnyt hurjimpia virtausoloja silmällä pitäen. Isoon tullutta yhtä tökkäystä lukuun ottamatta kaikki tapahtumat olivat pienemmässä ja kevyemmässä.

Muutenkin olen huomannut, että liian pai-

AHVEN- tai särkisyötistä kannattaa poistaa nahka.

TÄMÄ made nappasi silakkafileen palalla höystettyyn jigipäähän jo ennen voimakasta hämärtymistä. Helmikuun puolivälissä kannattaa etelärannikolla pilkki tiputtaa veteen jo puoli kuuden, kuuden maissa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

21

 CATHERINE-painosta kehittelemäni ”madenapsu”. Kummassakin päässä kaksihaaraisissa koukuissa syöttifileen palaset pysyvät hyvin kiinni ja vieläpä lähellä koukkujen kärkiä.

Tartutuksen yhteydessä suussa oleva koukku liukuu irti painosta, eikä kala saa ns. vipuvartta itsensä irrottamiseksi. Tavallinen yksikoukkuinen jigipääkin toimii erittäin hyvin, eikä vaadi ylimääräistä askartelua.



KUN kelluntarengas on

vedessä ja pilkkijä istuu kyydissä, säilyvät kalat virkeinä selkänojan takana olevassa verkkopohjaisessa osastossa. Tällä kertaa nämä kolme valikoituivat otettaviksi ruokakaloiksi.

nava ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Jigipäät ovat siitä kiitollisia, että niitä saa edullisesti ja eripainoisina. Painoa päällä tulisi olla sen verran, että on hyvä tuntuma pohjaan, eikä virta vie siimaa kovin pahasti sivulle, mutta ei enempää. 30 grammaa on hyvä, jos ei virtaa liikaa. Koko 1/0 on passeli.

Mateen tärpit ovat useimmiten varovaisia, vaikkakin joskus se voi tällätä kovaa. Varovaiset tärpit tuntee usein pienenä lisäpainona tai jonain epämääräisenä pilkkiä hieman nostaessa. Juuri varovaisten tärppien ylös saanti helpottuu kovasti, kun morri tai jigipää ei paina liikaa. Vavan keventäminenkin tuo toki hieman lisäherkkyyttä hommaan, mutta sitä tärkeämpää on pohjassa pomppivan pilkin oikea paino.

PIENIMMÄT KARSITAAN JA PROSENTIT YLÖS Kun hylkäsin harat ja vaihdoin välineet vain suusta tartuttaviksi, havaitsin saaliin kokojakaumassa selkeän muutoksen. Kaikkein pienimmät ”sisiliskot” jäivät pois ja sitä myötä saaliin keskikoko on parempi. Pienokaisia edelleen vedessä ui, mutta ne lienevät niitä

”

VAVAN KEVENTÄMINEN TUO LISÄHERKKYYTTÄ, MUTTA TÄRKEÄMPÄÄ ON POHJASSA POMPPIVAN PILKIN PAINO. 22

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MATEEN tärpit ovat usein varovaisia.

varovaisimpia pieniä tökkäisyjä, jotka eivät koskaan realisoidu kunnon tärpiksi taikka kalaksi. Taaperomateet siis jäivät saaliista pois, minkä näen puhtaasti hyvänä asiana.

Kenties joku niistä on sittemmin tuottanut elämyksiä itselleni tai jollekulle muulle pilkkijälle paremman kokoisena.

Vaikka pienimmät sintit ovat jääneet pois, ei saatujen kalojen lukumäärä ole mainittavasti laskenut. Suustaan tarttuvat kalat tulevat näet paremmalla prosentilla ylös ja kyljistään revenneitä karkulaisia ei enää tarvitse harmitella.

MUUTA KUIN VIRTAUSASIAA Kelluntarenkaita on erilaisia, mutta ainakin omassani on istuimen selkänojan takana verkkopohjalla varustettu osasto. Kesälämpimillä tai reiluilla pakkasilla sitä ei voi hyödyntää elävien kalojen sumppuna, mutta leudoilla keleillä madepilkillä kelluessa voi. Kalat pysyvät virkeinä vedessä ja kylmä, hapekas vesi vaihtuu pohjaverkon läpi.

Tämä mahdollistaa kalan vapauttamisen hyväkuntoisena vielä kalastuksen lopuksi, jos vaikka kyytiin tuli otettua yksi made liikaa.

Kaiken kaikkiaan kelluntarenkaan valjastaminen madepilkintään on tuonut runsaasti hienoja ja uusia elämyksiä pimeisiin talvi-iltoihin, eikä kotiin ole yleensä tarvinnut tyhjin käsin tulla. Olosuhteista riippuen homma on välillä vähän extremeä, mutta elämyshaluisille voin suositella lämpimästi.

SUUSTA tartuttavilla välineillä kalastaessa on saaliin keskikoko isompi.

KALASTUSMATKAILU

HENKILÖUUTISET

PRESIDENTTI myönsi neuvoksen arvonimen kahdelle kalastusalan toimijalle

KALASTUSMATKAILIJOILLE tehdyssä kyselyssä tärkeimmiksi syiksi Tenon matkalle nousivat luonnonvaraisen lohen kalastaminen ja luonnon rauhasta nauttiminen.

Kuva: Janne Rautanen.

KALASTUSMATKAILUN vaikutus Utsjoen paikallistaloudessa yli neljä miljoonaa euroa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan vuonna 2018 Tenon kalastusmatkailijat käyttivät kauppatavara- ja palveluhankintoihin Utsjoella noin 2,6 miljoonaa euroa, josta paikallistalouteen jäi 1,6 milj. euroa. Kun lisäksi otetaan huomioon kalastuslupamaksut ja muut tulot sekä kerrannaisvaikutukset, Tenon lohen vaikutus Utsjoen paikallistaloudessa oli yli neljä miljoonaa euroa. ”Matkailijoiden rahankäyttö Utsjoella jakautui puoliksi kauppatavaroihin ja puoliksi palveluihin. Suuret kerrannaisvaikutukset olivat seurausta siitä, että kalastusmatkailijat käyttivät paljon paikallisia palveluita”, kertoo erikoistutkija Marja Knuuttila Lukesta.

Suomen puolelta Teno-Inarijoen pääuomasta saadun noin 18 tonnin lohisaaliin arvo Itämeren lohen kalastajahinnalla oli lähes 95 000 euroa. ”Kyseessä on kalastusmatkailijoiden ja paikallisten yhteenlaskettu lohisaalis ja sen arvo”, Knuuttila sanoo.

Vuonna 2017 voimaantulleen Tenon kalastussäännön tarkoitus oli pienentää Tenojoen Suomen ja Norjan yhteisen rajajokialueen kalastusmatkailupainetta kolmanneksella, mutta se vähentyi noin 50 prosenttia. Suomen puolella Tenon kalastusmatkailijoiden määrä vähentyi kuitenkin noin 65 prosenttia säädösmuutosta edeltävistä vuosista.

Jos kalastusmatkailijoiden rahankäytön oletetaan vähentyneen Suomessa samassa suhteessa, lohenkalastuksesta syntyvät kokonaisvaikutukset ovat vähentyneet kalastusvuorokausien kiintiöinnin seurauksena yli viisi miljoonaa euroa.

Kyselyn perusteella valtaosalle vastanneista Tenon kalastusmatkalla oli tärkeintä luonnonvaraisen lohen kalastaminen ja luonnon rauhasta nauttiminen. Kyselyssä esitetyt uudet aktiviteetit, kuten päiväretket tai luontokurssit kalastuksen oheen eivät herättäneet suurta kiinnostusta kalastusmatkailijoissa. Tulosten perusteella palvelumyynti kuitenkin kasvattaisi tuloja alueella.

Tutkimus perustui Suomen lupakaupasta kalastuskaudelle 2018 Tenojoen lohenkalastusluvan hankkineille 2 594 kalastusmatkailijalle lähetettyyn kyselyyn, jonka vastausprosentti oli 71. Tutkimusaineistona käytettiin myös Luken ja Lapin ELY-keskuksen tilastoja sekä eri verkkopyydyksiä käyttäneiltä paikalliskalastajilta ja yrittäjiltä kerättyä tietoa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi viime vuonna neuvoksen arvonimen kahdelle ansioituneelle kalastusalan toimijalle. Heistä eläkkeellä oleva ylitarkastaja Heikki Oksman nimitettiin kalatalousneuvokseksi ja kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho kalastusneuvokseksi.

Kuopiolainen Heikki Oksman on toinen pohjoissavolainen kalatalousKalatalousneuvos neuvoksen arvonimen saanut. EnsimHeikki Oksman. mäisenä arvonimi myönnettiin Viljo Orpanalle vuonna 1985.

Heikki Oksman on syntynyt Tervossa ja on koulutukseltaan kalatalousteknikko. Hän on eläkkeellä ylitarkastajan virasta Pohjois-Savon ELY-keskuksesta.

Oksman toimi työuransa aikana myös tutkijana sekä kalataloussuunnittelijana. Hänellä on ollut myös useita kalatalouden sekä vesiensuojelun Kalastusneuvos Kari maakunnallisia ja valtakunnallisia työRanta-aho. Kuva: Vesa ryhmä- ja luottamustehtäviä.

Karttunen, Kalatalouden Keskusliitto.

Paraisilta kotoisin oleva Kari Ranta-aho on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän työskenteli vuodesta 1984 lähtien alueellisen kalataloushallinnon suunnittelu- ja johtamistehtävissä toimien muun muassa ELY-keskuksen kalatalouspäällikkönä Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimialueilla.

Vuonna 2015 Ranta-aho valittiin Rannikko-Suomen kalatalouspäälliköksi. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle keväällä 2020. Kalatalouden Keskusliitto nimesi Ranta-ahon vuonna 2015 kalataloudessa ansioituneeksi henkilöksi. Samalla hänet nimitettiin vuoden 2015 kalastusvirkamieheksi.

PUNAMUSTA

ONNITTELEE Suomen Vapaa-ajan Kalastajia

www.punamusta.com

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

23

TEKSTI JA KUVAT ANSSI VAINIKKA

Ilmastonmuutos ei ole vain lehdistä luettava pelottelun aihe, vaan se näkyy myös suomalaisten järvien lämpötila- ja jääpeiteaikasarjoissa. Miten käy kylmän veden lajien ja syökö kuha entiset arvolajit suihinsa?

ILMASTO muuttuu Miten käy lohikala- ja ahvenkannoille kuhan runsastuessa?

P

24

ääpiirteissään ilmastonmuutos on kuten rehevöityminen. Pieni lämpeneminen ja rehevöityminen parantavat kalakantojen tuottavuutta varsinkin pohjoisessa. Perämeren ahvenkannat ovat runsastuneet niin, että aiemmin etelästä kuuluneet huhut huikeista pilkkisaaliista kantautuvat nyt Saaristomeren sijaan Hailuodon ja Kemin edustan vesiltä.

Varjopuolet näkyvät Pielisen kaltaisilla entisillä kirkasvetisillä lohikalajärvillä, joista on tullut tummia kuhajärviä. Kylmän veden kalojen kannalta haitallisinta on ilmastonmuutokseen liittyvä happipitoisuuden väheneminen syvännealueilla. Nieriä hävisi Pielisestä jo sata vuotta sitten, ja vielä sinnittelevää harjusta uhkaa nieriän kohtalo lähivuosina.

vuoden sisällä, ja muutos on jo ollut merkittävä varsinkin Etelä-Suomessa.

Alkutalven paljaita teräsjäitä tavataan nykyään harvoin ja sohjoa jäällä riittää keskitalvellakin. Talviaikainen tuulisuus on lisääntynyt ja samoin sadanta: madetta saa tätä nykyä pilkkiä usein vaakasuorassa vesisateessa.

Enää ei ole itsestäänselvyys, että itsenäisyyspäivänä pääsisi pilkille tai aina edes pääsiäisenä. Lohikaloista uhkaa tulla Etelä-Suomessa harvinaisuuksia, ja koskivesillä alkaa olla arkipäivää lopettaa kalastus helteiden ajaksi.

AVOVESIKAUSI PITENEE Kalastajan kannalta avovesikausi pitenee ja talvikalastuksesta tulee hankalampaa, kun jääpeitteinen aika yleisesti lyhenee ja olosuhteet jäällä muuttuvat hankaliksi. Avovesikauden ennustetaan pidentyvän peräti kuukaudella 20-50

KUHAN VAIKUTUKSET VOIVAT OLLA ARVAAMATTOMIA Kuhaa uutena lajina istutettaessa ei ole useinkaan mietitty, millaisia vaikutuksia kuhalla on istutusvesien luontaiseen kalastoon. Siinä missä kuhasaaliit olivat kuhaistutusten alkuvuosi-

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

 KUHA kuuluu

ilmastonmuutoksen voittajiin.

 ALKUTALVEN

paljaita teräsjäitä tavataan nykyään harvoin.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

25

na istutusten varassa, ovat kannat sittemmin runsastuneet kenties ennakoitua enemmän, kun lämpimät kesät ovat mahdollistaneet kuhan luontaisen lisääntymisen.

Vaikka runsas kuhakanta voi toivotusti vähentää särkikalojen määrää, syö kuha myös itsessään arvokkaita kaloja, kuten ahvenia, muikkuja ja siikoja. Harveneva ahvenkanta ei ole ainakaan pilkkijöiden mieleen, vaikka harvassa kannassa ahventen keskikoko voikin nousta.

Kuha kilpailee myös hauen kanssa, ja voi syrjäyttää hauen tärkeimpänä petokalana savisameiden järvien ulappavesillä. Kirkasvetisillä järvillä taas isot hauet voivat syödä vielä mitallisiakin kuhia ja lajit säilyvät tasavahvoissa voimasuhteissa. Odotettavaa kuitenkin on, että tulevina vuosikymmeninä kuha runsastuu ja kylmään veteen sopeutunut hauki vähenee varsinkin Etelä-Suomessa. Il-

26

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

mastonmuutos on pohjoisilla leveysasteilla selvästi nopeampaa kuin etelämpänä.

 AHVEN kasvaa parhaiten kirkkaissa vesissä.  TULEVINA vuosikymmeni-

nä saattaa kylmään veteen sopeutunut hauki vähentyä varsinkin Etelä-Suomessa.

HÄVITTÄÄKÖ KUHA SIIAN? Oulujärvi on tunnetuin esimerkki siian ja kuhan huonosta yhteiselosta. Kun Oulujärvestä saatiin parhaimmillaan 1990-luvun alussa yli sata tonnia siikaa vuodessa, saadaan sieltä nyt sata tonnia kuhaa ja vain muutama tuhat kiloa siikoja.

Kuitenkaan ei ole varmaa, että kuha olisi nimenomaan syönyt siiat. Kuhakanta kuluttaa valtavia määriä muikkua – Oulujärvessä jopa miljoona kiloa vuodessa – aiheuttaen muikkukannassa kompensatorisen vasteen, jonka myötä muikun kanta tihenee mutta kalojen keskikoko laskee. Pieni muikku voi olla siikaa parempi ravintokilpailussa, ja siika kärsii näin välillisesti kuhan runsaudesta.

LÄMPÖTILADYNAMIIKKA MUUTTUU VESISSÄ

Suomen tuottavimpiin kuhajärviin kuuluva Höytiäinen on kuuluisa myös hyvin tuottavista lohikalaistutuksista, ja järvessä on myös vahva siika- ja harjuskanta. Muikkua Höytiäisessä ei kuitenkaan juuri ole, ja kuhan saalistus on kohdistunut etenkin kuoreeseen ja ahveneen.

Osin havaitut muutokset järvien kalayhteisöissä selittyvät kuhan saalistuksella, mutta osaltaan ne heijastelevat pitkäaikaisia ilmastosta ja rehevöitymisestä johtuvia muutoksia vesiekosysteemeissä. Voi-

Viime vuosina syksyt ovat tyypillisesti olleet lämpimiä ja jäiden tulo on viivästynyt aina joulu- tai tammikuulle asti Keski-Suomen korkeuksilla. Lämpimien syksyvesien epäillään lisäävän vesihomeongelmia varsinkin kalanviljelylaitoksissa, mutta osuutta lämpenemisellä voi olla myös jokivesissä havaituissa lohikalojen tautitapauksissa.

Kun järvien jäätyminen syksyllä viivästyy, jatkuu syksyinen täyskierto aiempaa pidempään. Järviveden lämpötila voi tammikuussa jäiden tullessa olla nollan tuntumassa pinnasta pohjaan, kunnes pohjanläheinen vesi kevättä kohden vähitellen lämpenee kohti neljää astetta.

Vaihtolämpöisinä eläiminä kalojen energiankulutus- ja tarve vähenevät tämän takia, ja ilmastonmuutos voi näkyä kalastajan kannalta kalojen passiivisuutena ja aiempaa heikompina saaliina alkutalven viikkoina.

Voi olla laji- ja järvikohtaista, hidastaako loppusyksyinen veden kylmeneminen kalojen kasvua enemmän kuin mitä lämmennyt kesäaika ja pidentynyt syksy voi sitä nopeuttaa.

 SIIAN onginta kuuluu keväi-

siin harrastuksiin. Isokokoinen vaellusiika kärsii jokirakentamisesta ja ylikalastuksesta, ja karisiika rehevöitymisestä.

makkaasti kalastetut petokalakannat eivät tyypillisesti pysty säätelemään ravintokalojen kantoja, vaan niiden määrä heijastelee muutoksia ravinnetaseissa, perustuotannossa ja lisääntymisalueilla.

MAHDOLLISESTI VAIKUTUKSIA KALOJEN LISÄÄNTYMISEEN Vesien normaalien lämpötilavaihteluiden muutoksilla voi olla vaikutuksia myös kalojen lisääntymiseen. Talviaikaan poikkeuk-

Sukukypsyys Ilmastonmuutoksen vaikutus kalojen sukukypsymiseen Kenties ikävin ilmastonmuutoksen seuraus liittyy kalojen sukukypsymiseen.

Kun kesäaikainen keskimääräinen veden lämpötila nousee, monet kalat saavuttavat sukukypsyysiän aiemmin kuin normaalisti.

Kun myös kalojen keskimääräinen elinikä voi laskea, tarkoittavat nämä tekijät yhdessä, että huolimatta kalojen nopeutuneesta kasvusta, monien lajien maksimikoko jää entistä pienemmäksi. Tästä syystä ennätyskalojen kalastus painottunee tulevaisuudessa entistä enemmän pohjoisiin vesiin, joissa kalat kasvavat hitaammin, mutta saavuttavat pitkän iän myötä lopulta suuremman koon.

Lämpimässä vedessä kalojen kasvu nopeutuu vain, jos ravintoa on runsaasti kattamaan kasvaneen aineenvaihduntanopeuden kustannukset. Viileän veden lajeilla, kuten taimenella ja mateella, kuumin kesäkausi on monin paikoin jo liian lämmintä kasvuun, mikä näkyy pitkällä aikavälillä kantojen tuottavuuden heikentymisenä, vaikka lajit sinänsä vielä muuten säilyisivät.

KUUMIN kesäkausi on monin paikoin jo liian lämmintä mateen kasvuun.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

27

sellisen lämmin vesi saa esimerkiksi taimenen mätimunat kuoriutumaan liian aikaisin.

Turhan nopeasti lämpenevä vesi keväällä tai alkukesän myrskyjen myötä nopeasti viilenevä vesi voi olla kohtalokasta myös kevätkutuisten kalojen poikasille, jotka ovat riippuvaisia eläinplanktonin runsaasta esiintymisestä.

Nopeasti lämpenevässä vedessä vastakuoriutuneiden poikasten ruskuaispussi kuluu nopeasti ja jos ravintoa ei ole tarjolla riittävästi nopean aineenvaihdunnan tarpeisiin, uhkaa poikasia nälkäkuolema tai hitaan kasvun entisestään kasvattama saalistusriski. Jotta eläinplanktonia olisi runsaasti kuoriutuville poikasille, täytyy kasviplanktonin tuotantopiikin ehtiä toteutua ennen veden voimakasta lämpenemistä.

VESIEN TUMMUMINEN VAHVISTAA VAIKUTUKSIA Ilmastonmuutos ja vesien rehevöityminen liittyvät toisiinsa, koska lisääntyvä sadanta, leudot talvet ja äärimmäiset sadejaksot lisäävät huuhtoumaa maa- ja metsätalouden vaikutuksen alaisilta mailta ja soilta. Vesien tummuminen puolestaan vahvistaa edelleen lämpötilamuutosten vaikutuksia, sillä tummeneva vesi lämpenee nopeammin ja kerrostuu voimakkaasti kesäkuukausina.

Kerrostuminen taas tarkoittaa, että happea ei pääse kulkeutumaan syvänteisiin ja sen vuoksi made, isot hauet ja lohikalat menettävät viileän suojapaikkansa pahimmilta helteiltä. Hapekasta ja viileää vettä vaativat myös kuore ja muikku, jotka ovat petokalojen tärkeimpiä ravintokaloja. Lämmin pintavesi ei sinänsä ole lohikaloille ongelma niin kauan kuin niille on tarjolla hapekasta viileää alusvettä.

Vesien tummuminen johtuu liuenneiden orgaanisten aineiden ja raudan määrän lisääntymisestä. Toisaalta monien metsäjärvien kirkastuminen 1960-1980-luvuilla oli osin happosateiden sisältämien typen ja rikin oksidien aiheuttamaa, ja happamien järvien nykyinen tummuminen on osittain tilanteen palautumista kohti alkuperäistä veden väriä.

SUURTEN JÄRVIEN TUMMUMINEN UUTTA Suurten järvien kohdalla tummuminen on kuitenkin uusi ilmiö, josta ollaan ja on syytä olla huolissaan. Tummuminen haittaa erityisesti näön varassa saalistavia lajeja, kuten

28

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

haukea ja ahventa. Kuha ja särkikalat siitä voivat puolestaan jopa hyötyä.

Pahimmillaan tummuminen johtaa pienissä metsäjärvissä ja -lammissa noidankehään, jossa veden valon läpäisevyyden heikentyminen lopettaa pohjanläheisen yhteyttämisen, mikä yhdessä voimistuvan veden lämpötilakerrostuneisuuden myötä johtaa hapettomiin pohjiin. Hapettomilta pohjilta kuolevat pohjaeläimet, ja kaloille on siten tarjolla entistä vähemmän sopivaa ravintoa.

Hapettomasta pohjasta vapautuu puolestaan fosforia, joka edelleen estää tilannetta korjaantumasta. Pahimmillaan tummumisen laukaisema rehevöitymiskehitys hävittää pienestä lammesta kaikki kalat happikatojen myötä.

SIIRRY, SOPEUDU TAI HÄVIÄ Kun ympäristö muuttuu, jää kaloille käytännössä kolme vaihtoehtoa: sietää muutosta, levitä sopivia vesireittejä pitkin paremmin soveltuville alueille tai sopeutua muuttuneeseen ympäristöön perinnöllisen vaihtelun avulla. Reittivesiä pitkin kalat voivat Suomessa jossain määrin levittäytyä pohjoista kohden, ja lämpötilaan liittyvää sopeutumistakin tapahtuu ainakin kalakannoilla, joilla luontainen geneettinen monimuotoisuus on säilynyt istutuksista huolimatta. Liian lämpimiksi ve-

 KÄSIVARREN Lapissa

siika kuuluu ilmastonmuutoksen voittajiin, ja nieriä sen häviäjiin.

 PELASTAUTUMISPUKU

on hyvä sijoitus ilmastonmuutostalvina.

 KESÄLLÄ 2018 koski-

vesien kalat olivat hätää kärsimässä ja monet kosket jouduttiin sulkemaan kalastukselta. Kuvassa taimenen nollikas Lentuankoskella Kuhmossa.

Luokittelu Ekologinen tilaluokittelu ei ota huomioon kaikkia muutoksia Vesipuitedirektiiviin pohjautuva vesien ekologisen tilan luokittelu perustuu pääpiirteissään tiettyjen eliöryhmien lajikoostumuksen vertaamiseen tutkittavien ja häiriintymättömäksi tulkittujen vertailukohteiden välillä. Luokitteluasteikko on jokseenkin karkea, ja esimerkiksi veden väri voi tummua jokseenkin paljon, ennen kuin se heijastuu luokittelussa käytettävien eliöryhmien lajikoostumukseen ja siten itse tilaluokkaan.

Lopulta tyydyttävässä ja hyvässä tilassa olevat vesistöt voivat poiketa varsin paljon luonnontilasta. Erityisesti syyskutuisten lajien osalta pitäisi huolestua, jos hiekka- ja kivikkorannat alkavat normaalia enemmän limoittua tai peittyä humukseen.

Myös kalojen siirtyminen normaalia matalammille alueille voi kieliä haitallisista muutoksista. Kalat kaikkoavat ensimmäisenä vähähappisista syvänteistä, joiden pohjaeläintuotanto voi olla heikentynyttä. Jos kalat joutuvat heikon happitilanteen takia talvisin hakeutumaan matalaan, ne tyypillisesti joutuvat tällöin myös kylmempään veteen, mikä voi näkyä niiden aktiivisuudessa ja kasvussa.

HOSSASSA ei humus värjää vesiä.

det käyvät ensimmäisenä helposti lämpenevien eteläisten jokivesien taimenille ja Lapissa raudulle.

Lämpeneminen vaikuttaa kalakantojen rakenteeseen eniten poikasvaiheen välityksellä. Lämpimän veden lajien menestyminen on tyypillisesti riippuvaista kesän keskimääräisestä veden lämpötilasta, sillä mitä isommiksi poikaset ehtivät ensimmäisen kesän aikana, sitä todennäköisemmin ne selviävät ensimmäisestä talvesta. Ahvenia alkaa lämpimän kesän jälkeen saamaan pilkillä jo seuraavana talvena, mutta fileekalakoon ne saavuttavat kutakuinkin samaan aikaan kuin kuhat saavuttavat pyyntikoon eli 5-7 vuotta lämpimän kesän jälkeen.

On kuitenkin odotettavaa, ettei ilmastonmuutos yksiselitteisesti paranna edes lämpimään veteen sopeutuneiden kalojen lisääntymismenestystä. Vaihtelevat olosuhteet lisäävät ennustamattomuutta ja voimistavat todennäköisesti myös kalakantojen luontaista vaihtelua.

ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUKSET VAIHTELEVAT Siinä missä kuha todennäköisesti ilmastomuutoksen edesauttamana syrjäyttää viileän veden lajeja Etelä-Suomessa, voivat etelässä ahtaalle joutuvat lajit hyötyä muutoksista pohjoisessa. Perustuen Kanadassa tehtyihin laskelmiin, esimerkiksi pohjoisten siikakantojen tuottavuuden voidaan ennustaa nousevan jopa kilolla hehtaaria kohti.

Taimen sietää korkeampia lämpötiloja kuin rautu, ja taimen voi kilpailullisesti syrjäyttää tunturialueen rautukantoja. Toisaalta niin sanotut tavanomaiset kalat voivat levitä entistä pohjoisemmaksi ja heikentää pohjoisia lohikalakantoja.

Muuttuvaan tilanteeseen on joka tapauksessa sopeuduttava, ja varsinkin rehevöitymiskehitykseen voidaan vaikuttaa vesiensuojelutoimin. Pienten jokien lämpötiloja pystytään pitämään aisoissa, kun rannat pidetään puustoisina, ja jokien virtaamia voidaan tasata ojitettuja soita entisöimällä. Itse ilmastonmuutosta tuskin pystytään pysäyttämään, mutta myös suomalaisen vesiluonnon ja kalastuksen takia kaikkia mahdollisia toimia on yritettävä.

Haluttiin tai ei, niin lopulta myös kalastus muuttuu luonnon mukana: tulevaisuudessa Suomessa kalastetaan entistä enemmän ahvenkaloja avovedestä, kun taas lohikalojen ja hauen kalastus painottuu Lappiin.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

29

uutta TEK S

LIN TI ISMO MA

Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat!

Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 2/2021 (ilmestyy 25.3.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 5.2.

Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

Asseri Thermo+ -alusasut aktiiviseen elämäntapaan Asseri Thermo+ -alusasusteet soveltuvat aktiiviseen elämäntapaan niin kesällä kuin talvellakin. Pukukokonaisuus koostuu paidasta ja housuista. Se on valmistettu kaksikerrostekniikalla, joka lisää käyttömukavuutta ja tuo valmistusmateriaalien parhaat puolet esiin.

Asusteiden ulkopinta koostuu 80-prosenttisesti merinovillasta ja lisäksi polyamidista. Sisäkerros taas on 100-prosenttista polyesteriä. Merinovillan ansiosta puku pitää käyttäjänsä lämpimänä ja polyesteri auttaa pysymään kuivana poistamalla esimerkiksi hikoilun aiheuttamaa kosteutta. Pehmeä ja kevyt puku kestää hyvin jopa extreme-ulkoilulajien vaatimukset, koska Asseri-polyesteri on kehitetty pitämään hyvin pintansa hankausta vastaan ja on siten erittäin kestävää kangasta. Toki Thermo+ -asusteet sopivat mainiosti kaikenlaisiin ulkoilumuotoihin, kuten muun muassa pilkkimiseen ja muuhun kalastukseen sekä metsästykseen.

Toimitus kokeili alusasua lenkillä pikkupakkasessa. Puku tuntui miellyttävän pehmeältä päällä ja piti käyttäjänsä erittäin hyvin lämpimänä. Lenkin edetessä se ei kuitenkaan tuntunut liian kuumalta ja siirsi myös kohtuullisesti kosteutta iholta pois. Erityiskiitos puvun mitoitukselle. Aluspuvun paidan helma on riittävän pitkä ja pysyy hyvin paikoillaan liikkeessäkin.

Asseri Thermo+ -paitaa ja -housuja myydään myös erikseen ja niistä löytyy naisten ja miesten mallit. Naisten koot: XS-XL, Miesten koot: S-3XL. Snowrock’s Ice -kalvorukkasen pintakangas on kestävää keinokuitua. Nahkavahvikkeet kämmenessä puolestaan mahdollistavat kovankin käytön ja pitävän otteen vaikkapa pilkkivavasta. Vedenpitävä hiporakalvo ja thermal-lämpöeriste pitävät kädet kuivina ja lämpiminä. Käsineen kauluksessa olevat magneetit mahdollistavat rukkasen säilytyksen ja kuivatuksen kätevästi tilanteessa kuin tilanteessa.

Toimitus kokeili rukkasia pikkupakkasessa. Materiaali oli käteen oikein miellyttävää ja pehmeää ja lämpö säilyi hyvin. Rukkasen suu ylsi riittävän ylös, jotta se pysyi hyvin paikoillaan. Jos aikoo käyttää pilkkijöiden suosimia kynsikkäitä rukkasten alla, kannattaa ostaa numeroa suuremmat rukkaset, muuten peukalon tyven tila saattaa käydä ahtaaksi. Magneetit olivat käytännöllinen ja tervetullut lisäys rukkasten säilytykseen.

Värivaihtoehdot sininen, oranssi ja musta. Koot S-2XL. Praktik-kaikuluotain talvi- ja kesäkalastukseen

PRAKTIK 6M -kalakaiku ja SnowRock’s Ice -kalvorukkanen.

30

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Praktik 6M -kalakaiku toimii sekä talvella että kesällä, sillä se voidaan säätää sekä talvi- että kesätilaan. Se sietää käyttöä aina 20 pakkasasteesta +60 celsiusteen lämpötilaan asti. Laitteen mitat ovat 107 x 70 x 28 mm ja painoa sillä on vain 225 grammaa. Anturikaapelin pituus on 2 metriä.

Luotaimen graafisen näkymän tarkkuus on 128 x 64 pikseliä. Tietojen esitystiloja on yhteensä seitsemän. Niistä Fish ID toimii apuvälineenä kaloja tunnistettaessa ja Flasher-tilassa voidaan tarkkailla viehettä sekä lähestyvää kalaa reaaliaikaisesti. Syvyysmittari puolestaan näyttää syvyyden lisäksi pohjan varjon tarkat lukemat. Syvyysnäytön vaihteluväli on 0,5-25 metriä.

Tiedustelut Asseri Thermo+ -asuista, Snowrock’s Ice -kalvorukkasesta ja Praktik 6M -kalakaiusta: Myyntipalvelu J. Lukkari Ky, puh. 044 777 1201, sähköposti: jouni@arctixsport.com.

Kuusamon Uistimelta kevennetty X-Pro-tasapaino Kuusamon Uistimen tuttua X-Pro-tasapainoa on nyt saatavana myös kevennettynä. Kevyen ulkokuoren sisällä on älykäs runkopaino, jonka ansiosta tasuri käyttäytyy vedessä poikkeuksellisen houkuttelevasti.

Nopealla vavan nykäyksellä tasuri singahtaa vesipatsaassa kohti pintaa, jonka jälkeen se kääntyy hetkeksi selkä alaspäin liukuen samalla sivulle. Vajoamisen loppuvaiheessa se oikaisee itsensä takaisin oikeaan asentoon.  KEVENNETTY Kevennyksen ansiosta pilkin liikkeet ovat hitaita Kuusamon Uistimen X-Pro-taja niin kutsuttu uintiviipymä on tavallista tasapainoa sapainopilkki. huomattavasti pidempi. Tämän ansiosta kalalla on paljon aikaa tarkkailla tasurin uintia ja ärsyyntyä siitä.

Kevennetyssä mallissa on myös X-Prosta tuttu epäkesko pyrstölevy, mikä saa tasurin keinuttamaan kylkiään uinnin aikana. Kevennetty tasuri toimii ahvenelle ja kuhalle sekä hauelle. Todella kannustavia palautteita on kantautunut Porvoonjoelta, jossa testitiimiläiset ovat pilkkineet kuhaa.

Kevennettyä X-Pro-tasapainoa valmistetaan kahdessa koossa: 75 mm/8 g ja 50 mm/4 g. Värivaihtoehtoja on kolme kappaletta.

Myös Räsästä ja Lätkää kevennettiin Myös 50-millisestä Räsäsestä on tehty aiempaa kevyempi 4-grammainen alumiininen versio. Pikku Räsänen leijailee avannossa viekoittelevan hitaasti antaen kaloille lisää aikaa iskeä. Kevyt alumiinirunko tehostaa uistimen elävää liikettä ja herättää kalojen mielenkiinnon avannon alla. Räsäsen tavoin erinomaisena kirjolohipilkkinä tunnetusta Lätkästä on tehty uusi 70-millinen ja 6-grammainen versio, jonka liike on elävää, viipyilevää ja hyvin tehokasta. ”Tarjoa uutta Räsästä tai Lätkää kirjolohelle sellaisenaan tai lisää alle kirppu ja houkuttele sillä tavalla myös siiat ja ahvenet iskemään”, Kuusamon Uistimen toimitusjohtaja Kimmo Korpua kehottaa.

Sekä alumiinisesta Räsäsestä että Lätkästä on tarjolla kuusi värivaihtoehtoa.

Vuosiuistin 2021 suunniteltu erityisesti suurille petokaloille Kuusamon Uistimen vuoden 2021 vuosiuistin Hauki Special on suunniteltu erityisesti suurille petokaloille. Vieheen erikoinen pintakuviointi saa aikaan houkuttelevan heijastuksen ja erikoiset värit houkuttelevat kalat iskemään.

Aidolla 24 karaatin kullalla päällystetystä Hauki Special -uistimesta löytyy kolme eri kalastavaa väriä: sininen, vihreä ja punainen. Pituutta uistimella on 80 millimetriä.  HAUKI Special on

Kuusamon Uistimen vuosiuistin 2021.  UUSI

alumiinista valmistettu Kuusamon Uistimen Räsänen.

Raymarine Element HV -kaikuluotain muunnettavissa kannettavaksi pilkkikaiuksi LightHouse Sport -käyttöjärjestelmän uusin päivitys tuo uusia tehokkaita pilkkikalastusominaisuuksia Raymarine Element HV -kaikuluotaimeen. Se sisältää kaiken tarpeellisen, jotta Elementin tehokkaita ominaisuuksia voi käyttää jäällä tai missä tahansa muualla, kun tarvitaan täyRAYMARINEN Element sin kannettava kaikuluotain-/ HV -kaikuluotain kulGPS-ratkaisu. kee kätevästi pilkkiParhaiten uudet ominaisuureissulle Elementpilkkikalastussarjan det toimivat Element-pilkkikavesitiiviissä kassissa. lastussarjan avulla, joka on suunniteltu erityisesti 7-tuumaiselle Raymarinen Element HV -kaikuluotain-/GPS-näytölle. Vesitiiviillä kassilla ja tukevalla alustalla varustettuna se kestää hyvin rankat talviolosuhteet.

Kassin täyskokoiset säilytystaskut tarjoavat runsaasti tilaa välineille ja integroidut vavanpidikkeet tekevät tarvikkeiden kuljettamisesta ja järjestyksessä pitämisestä helppoa pilkkijöille. Element-pilkkisarja sisältää ladattavan 12 V:n/7 Ah:n akun, laturin ja korkeataajuisen CHIRP CPT-S -pilkkikaikuanturin, joka havaitsee syötin ja kalat aina 270 metriin asti, sekä kellukkeen. Pilkkiominaisuuksien lisäämisen jälkeen kaiun radiaalinen näyttö tarjoaa kalastajille tosiaikaisen näkymän koko vesipylväästä mukaan lukien pohjan, kalastajan vieheen tai syötin tarkan syvyyden sekä kalojen tarkan syvyyden niiden uidessa kaikukeilan poikki. Näin kalastajat voivat säätää syötin syvyyttä ja liikettä houkutellakseen kalat tarttumaan siihen.

A-Scope-näkymä näyttää samat olennaiset tosiaikaiset tiedot toisella tavalla esittäen kaikuluotauskohteiden (kalojen ja syötin) syvyyden ja sijainnin sekä kaikukeilan tarkan leveyden pohjassa ja sen suhteellisen leveyden koko vesipylväässä. A-Scope auttaa erityisesti määrittämään, ovatko kalat suoraan reiän alla vai sen sivulla.

Trail- eli karttanäkymät puolestaan paljastavat kalastajalle hänen tarkan sijaintinsa suhteessa syvyyskäyriin, vedenalaisiin rakenteisiin ja suojiin, kulkuväyliin ja käytettävän karttakortin esittämiin muihin yksityiskohtiin.

Lisäksi se näyttää reitin tai liikkeet sijaintien välillä.

LightHouse Sport -käyttöjärjestelmä päivitettävissä osoitteessa www.raymarine.eu/service-and-support/software-updates/element-series/lighthouse-sport-os.html. Pilkkiominaisuudet ovat lisättävissä päivityksen jälkeen Element-kaikuluotain-/GPS-näyttöön.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

31

uutta Saku-pilkeille ja -vavoille löytyi uusi valmistaja – nyt niitä taas saa

Pilkkihutissa tarkenee pilkkiä paukkupakkasessakin

Kilpa- ja aktiivipilkkijöiden suosimia Saku-liukupilkkejä ja -pilkkivapoja on SAKU-pilkit tunnenyt taas saatavilla, kun Väre-pilkki osti taan hyväuintisina syksyllä Saku-tuotteiden valmistuksen, liukupilkkeinä, jotka myynnin ja markkinoinnin tuotteet kehoukuttelevat kaloja kauempaakin. hittäneeltä Sakari Haloselta, joka jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Samalla pilkkien valmistus siirtyi Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan Väre-pilkkiä pyörittävälle Päivi Purmoselle. ”Saku-pilkit ovat lähes legendaarisessa maineessa ja olen innoissani, että nyt näitä pyytäviä pilkkejä pääsevät taas käyttämään kaikki alan harrastajat”, itsekin kovana pilkkijänä tuotteensa läpikotaisin tunteva Purmonen kertoo.

Saku-pilkkejä valmistetaan neljässä eri pituudessa: 35, 53, 77 ja 87 millimetriä. Jokaisesta pituudesta on tarjolla painavampi Liukuri-malli sekä kevyempi Luikuri-malli. Erona näissä on, että painavammassa Liukurissa on niin sanottu keskiruoto molemmilla puolilla pilkkiä.

Kevyemmissä Luikuri-malleissa tuo ruoto on vain toisella puolella ja pilkin toinen puoli on sileä. Värivaihtoehdoista tarjolla ovat perinteiset metallivärit: hopea, kupari, messinki, kupari-hopea, kupari-messinki, messinki-kupari ja tompakki-hopea.

Saku-pilkit ovat hyväuintisia ja hakevia liukupilkkejä, jotka houkuttelevat kaloja kauempaakin. Pilkeissä ei ole kiinteitä tapseja, vaan pilkki kiinnitetään siimassa liukuviin silikoniputkiin, jotka lukitsevat pilkin paikalleen.

Näin pilkin alle jäävän tapsin pituutta voidaan säätää helposti ja pilkin alle tulevan koukkumallin voi jokainen valita mieleisekseen. Yleisimmin Saku-pilkkien kanssa käytetään erilaisia mormyskoja. ”Tapsin pituutta vaihdellaan kalan aktiivisuuden mukaan. Hyvällä syönnillä pilkkiminen on nopeampaa lyhyellä tapsilla. Huonolla syönnillä tapsia saa taas pidentää, että alla oleva mormyska leijailee liun jälkeen hiljalleen paikalleen ja houkutPUUSTA ja muovista telee kaloja”, itse jopa 20-senttisiä tapseja käytvalmistetut Sakutävä Purmonen opastaa. vavat painavat Saku-pilkkien liukuominaisuuksia voi lisäksi säävain 25 grammaa. tää mieleisekseen taivuttamalla pilkin runkoa varovasti. Pilkkeihin on jo valmistuksen yhteydessä säädetty ottava perusuinti.

Pilkkihutti on suksellisen reen päälle rakennettu lämpöeristetty alumiinirunkoinen koppi, jossa on sisällä valmiina pilkkireiät. Sen sisällä voi pilkkiä lämpimissä ja mukavissa olosuhteissa, vaikka ulkona olisi kova pakkanen tai räntäsade.

Pilkkihutin kehittäjiä ovat kalakaverukset Juha-Matti Muhonen ja Brian Savolainen Pohjois-Karjalasta. ”Idea tähän saatiin Brianin kotimaasta Kanadasta, jossa on ihan tavallista, että pilkkimistä harrastetaan säältä suojaavissa kopeissa eli huteissa. Kesällä ajatusta jatkojalostettiin saunassa ja nyt ensimmäiset Pilkkihutit on saatu markkinoille”, Muhonen selvittää.

Hän uskoo, että Pilkkihutti kiinnostaa erityisesti kalastusmatkailuyrittäjiä, jotka haluavat tarjota asiakkailleen kalastuselämyksiä myös talvella. Lattiassa olevien valmiiden pilkkireikien ansiosta hutti sopii Muhosen mukaan pilkkimisen lisäksi mainiosti myös esimerkiksi ismetekalastukseen (täkyonginta talvella). ”Kun pysytellään kaiken aikaa plusasteiden puolella, saadut kalat eivät pakkasen vuoksi vahingoitu esimerkiksi silmien jäätymisen vuoksi ja ne voidaan mahdollisen kuvaamisen jälkeen vapauttaa, kuten ismetessä usein tapahtuu”, hän sanoo.

Pilkkihutin isompi versio on mitoiltaan 2 x 3 metriä ja pienempi 1,5 x 2 metriä. Painoa niillä on vastaavasti noin 500 ja 250 kiloa, joten niiden liikuttamiseen jäällä tarvitaan käytännössä lumikelkka, mönkijä tai auto. ”Vakiovarusteisiin kuuluva vetoaisa on irrotettava, jottei hutti lähde kenenkään ohikulkijan matkaan, jos se on jätetty jäälle pelipaikoille palaamista odottamaan”, Muhonen kertoo.

Hutin vakiovarusteisiin kuuluu muun muassa Powerbank-lamppu, jolla voi ladata esimerkiksi puhelimen. Lamppu on irrotettavissa ja se voidaan ladata virtajohdolla pistorasiasta. Himmeimmällä valoteholla Powerbankissa riittää virtaa yhdellä latauksella 240 tunniksi.

Pilkkihutin vakiovarusteisiin kuuluvat myös mm. ikkunat, pilkkipenkit, penkinpehmusteet, pöytätaso, naulakko ja kalamitta. Pilkkuhutti on suhteellisen helposti muunnettavissa myös saunaksi, jonka kiuas täytetään ulkoa päin.

Pilkkihutti on sekä myytävänä että ainakin Pohjois-Karjalassa myös vuokrattavana.

Kevyt ja tunnokas vapa Saku-vavat on suunniteltu nopeaan aktiivipilkintään. Puusta ja muovista valmistetut haarukkamalliset vavat painavat vain 25 grammaa. Vavan käsiosa on karhennettu hyvän pidon saamiseksi.

Vavat ovat todella herkkiä ja ne välittävät kalastajan käteen varovaisimmatkin kalat tärpit ja tökkäykset. Haarukkakärkien ansiosta kala voidaan nostaa huomaamatta. Vapojen ergonomia on suunniteltu tarkkaan ja siksi vavasta on olemassa omat mallinsa oikea- ja vasenkätisille.

Saku-pilkkejä ja -pilkkivapoja myydään Väre-pilkin verkkokaupan kautta osoitteessa varepilkki.fi.

32

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Lisätiedot: www.musavo.fi ja puh. 040 681 1888.

Rapalan uutuuksia talvikalastukseen Uutuuskaira StrikeMaster Sport sopii hyvin harrastekäyttöön. Tässä kotimaassa valmistetusLIL’ CreatuLIL’ Creatusa kairassa on suorat rouhivat teräpare Mayfly Big re Dragonfly lat, laakeroidut kahvat ja 48-senttinen Nymph.

Nymph. kierre. Kairan pituus on säädettävissä ja sitä on saatavana 4- ja 6-tuumaisena mallina.

LIL’ Creature Spike Tail.

Kilpakalastajille suunniteltu 4-tuumainen StrikeMaster Lite-Flite Champion -kaira on kevyt, tehokas ja muuntuva. Kairan painon, tyypin ja tilanteen mukaan. Kela on tahyötysuhde on huippuoluokkaa, sillä jäykät Hexa13 Fishingin tuotteita Suomeen kaliikkeetön, joten tartutus onnistuu täsmällisescon-runkoputki ja putkiveivi välittävät koko harRapala on aloittanut yhdys- ti. Väsytysjarrun tiukkuus säädetään tähtipyötiapankista lähtevän energian teräpaloille. valtalaisen 13 Fishingin ka- rästä. Vieheen nostaminen käy rivakasti, sotkutErittäin kevyen Lite Flite -kierteen ansiosta kairan lastusvälineiden maahantuon- tomasti ja aikaa säästäen kelan koneiston välikannettavuus ja tasapaino ovat erinomaisia, kosnin. Yhtiö on USA:n markki- tyksen avustamana myös syvemmästä vedestä. ka kalastaja voi itse säätää kierteen pituutta omien najohtaja jääkalastuskeloissa mieltymyksiensä ja jääolosuhteen mukaisesti. ja -vavoissa. Yksi esimerkki Blue Foxin mikrojigit ArcTec-polymeerista valmistettu kierre ei jäädy amerikkalaisesta osaamisesta sopivat myös pilkintään niin herkästi kuin metallinen kierre. Tarvittaessa on 13 Fishing Black Betty Blue Fox Lil’ Creature -mikrojigit soveltujään voi irroittaa yksinkertaiFree Fall Ghost Ice Combo vat jigaamisen lisäksi myös pilkkimiseen ja onsesti taivuttamalla kierrettä.

-jääkalastussarja. kimiseen. Ne maistuvat ja mahtuvat niin suuPatentoitu ja kevyt ArcTec Sarjan Black Betty -kelas- ren kuin pienenkin kalan suuhun. Niiden houFibre -kruunu Expert-teräpasa on mukana kaikki nykyai- kutusteho perustuu muotoon, erittäin herkkään loineen leikkaa jäästä tasakaisen kalastajan tarvitsemat liikkeeseen, väriin sekä hajuun. paksua siivua kaikissa oloominaisuudet herkästä laakeLil’ Creature -jigeistä löytyy kolme eri mallia, suhteissa. Teräpalat voi vaihroidusta koneistosta aina Free- jotka ovat Spike Tail, Dragonfly Nymph ja Maytaa vaikkapa kisa-aamuna eiFall-liipasimeen ja vieheen pu- fly Big Nymph. Värivaihtoehtoina ovat punaikä kairan teroittamisesta ole toamisnopeuden säätöön as- nen, valkoinen, vaaleanpunainen, harmaa/mushuolta. ti. Vapa puolestaan on valittu ta, AY vaaleanruskea ja limevihreä.

Rapala Ice Combo STRIKEMaster niin, että se sopii sekä tasapaiHajusteita on tarjolla neljä erilaista ja niistä Locker Bag -vapalauSport -jääkaira. noilla että jigeillä pilkkimiseen. rapu on tarkoitettu ahvenelle, surviainen taimekussa pilkkivälineet kulkeKoska kelan koneisto on laa- nelle, valkosipuli kirjolohelle ja juusto raudulle. vat kätevästi kalareissuilla keroitu, kevyenkin vieheen pu- Lil’ Creature on käyttövalmis syötti talvipilkinja pysyvät kalastus- ja käyt STRIKEMaster Lite-Flite dottaminen onnistuu halutul- tään ja heikon syönnin ottiviehe jigireissulla. Jitövalmiina. Laukun sisällä Champion la ja säädettävällä nopeudella giä myydään 10 (Mayfly Big Nymph sekä Spike on omat paikkansa neljälle -jääkaira.

Free Fall Drop Lever -liipasinta Tail) ja kuuden kappaleen paketeissa. jääkalastussarjalle. Laukun painettaessa. Kun liipasimen pehmustettu rakenne suovapauttaa etusormen alta, kela on välittömästi jaa vapoja kolhuilta. Laukkäyttövalmis vieheen uittoon tai kalan tartuttaku on varustettu kantohihRAPALA Ice Combo Locker Bag miseen ja taltuttamiseen. nalla ja täyspitkällä vetoket-vapalaukku.

Drop Speed Control -ominaisuuden avulla viejulla ja sen isällä kiinnikkeet heen putoamisnopeutta voidaan säätää vieheen vavoille. Vavan maksimipituus 32”/81 cm.

13 Fishing Black Betty Free Fall Ghost Ice Combo -jääkalastussarja.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

33

lääkärin IJ

VI ST

K TE

ST

O

määräyksestä

I KO AK UVAT KIMMO

FIG Utti

PILKKIEN SIXPÄKKI veteraanivärikoukkupilkkijän silmin

Ehdoton oma suosikki, toimii luotettavasti kaikkialla, yleispilkki. Ui takuuvarmasti kenen vaan kädessä, uittotyylillä ei ole mitään väliä. Erityisen hyvä kokoamaan kalaa laajemmalta alueelta, kun joka suuntaan tasaiset viistopinnat välkehtivät etäälle.

Uttia on saatavana: figsportfiske.se. Materiaalina on teräksen lisäksi myös alumiini, josta valmistettuna Utti on matalan veden erityishidas pilkki.

Koot: 40 mm ja 50 mm. Kuvassa 50 mm yksilö 1980-luvulta, alkuperäisellä koukulla.

N

ykyisin kaikki tietävät mitä tarkoittaa värikoukkupilkkiminen.

Tai jokaisella on ainakin oma mielikuvansa siitä. Itse tutustuin värikoukkupilkintään jo 1970-luvun alussa. Tuolloin koukussa oli iso fosforimöykky ja niitä käytettiin vain ensimmäisen silmäkalan onkimiseen, jotta päästiin oikeasti pilkkimään.

Nykyään todellisen värikoukkupuristin pilkkiarsenaaliin ei kuulu muuta kuin pystypilkkejä ja kolmihaarakoukkuja. Useimmin keskustelu pilkkikilpailun jälkeen alkaa: millä värillä ja koukulla tuli tällä kertaa.

Tuo on kuitenkin vain yksi osa värikoukkupilkkimistä. Vähintään yhtä suuri osa onnistumista on myös oikean pilkin valinta. Pilkki ja koukku muodostavat kokonaisuuden, jonka täytyy olla tasapainossa. Mihin vaan pilkkiin voi tökätä värikoukun, ja saada sillä kalaa.

Mutta varta vasten värikoukkupilkintään tehtyjä pilkkejä on myös olemassa, ja tässä niistä muutama.

34

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Pete Mannisen Kyy Kun muut pilkit eivät anna kalaa, kaivetaan Kyyt esiin. Vaikealle kalalle, vaikeissa olosuhteissa. Meriittinä Pohjoismaiden Mestaruus 2004. Uusin tulokas, 35 mm Kyy on ehdoton ensijäiden ykköstykki, kun kalat ovat välinpitämättöminä matalassa.

Valmistetaan sekä pronssista että hopeasta valamalla. Hopeiset versiot ovat pronssisia vilkkaampia uimaan. Saatavissa netistä, kts. ProPete.

Koot: 35, 40 ja 50 mm. Kuvassa vanhempi 50 mm Kyy, alkuperäisellä koukulla.

EV1 Erkki Virolaisen legendaarinen EV1 on selkeä on/off-pilkki. Uinti on vilkasta ja poimuilevaa tai sitten herkkää ja keinahtelevaa, riippuen hyvin suuresti uittajasta ja pilkin materiaalista. Ja tulokset ovat myös samanlaisia. Joskus sillä ei saa tärppiäkään, mutta kun kalan ottihalu ja uittajan taito kohtaavat oikean koukun kanssa, on kahdenkymmenen kilon ahvensäkki mahdollinen.

On pienen kokonsa ansiosta hyvä kaikenkokoiselle kalalle, mutta isompikin kala osoittaa tähän välillä kiitettävää kiinnostusta. Valitettavasti näitä saa vain satunnaisesti Huutonetistä tai Torilta. Kuvassa normi EV1, alkuperäisellä koukulla.

Koko: 35 mm.

Steve Joskus kala ei kiinnostu tarpeeksi tavallisen pilkin uinnista. Niihin tilanteisiin on olemassa voimakkaasti leijaava ruotsalainen Steve, joka on ohut ja erittäin teräväreunainen.

Se houkuttelee kaloja erityisesti korkeissa pudotuksissa, joissa se lepattelee alas.

Tällä tavalla saadaan kalat kiinnostumaan ja syönnin alettua voidaan vaihtaa taas tavallisempaan pilkkiin, kun Steveen alkaa tulla huteja liian voimakkaan uinnin takia.

Valmistettu monessa koossa, mutta saatavuus on olematon. Kuvassa 40 mm Steve, koukkuna kirjoittajan oma ”tummanmusta”.

Velho Värikoukkupilkeistä puhuttaessa yksi suurista on kiistämättä Reima Oksasen Velho.

Kun pilkitään lyhyellä siimalla, pieni Velho on peruskone. Tähän luottavat kaikki värikoukkupilkkijät. Uinti on kalaa häiritsemätön puikkaus, pilkki on sopivan pieni arallekin kalalle, kokonaisuudessa aina suuren roolin saa oikean värinen koukku.

Sujahtaa helposti kämmenen läpi, kun pilkitään yhden vedon taktiikalla.

Tässä tavassa on välttämätöntä käyttää väkäsettömiä koukkuja.

Koot: 35 mm ja 50 mm, myydään Motoneteissä. Kuvassa alkuaikojen 40 mm Velho-leimattu jo eläkkeelle päässyt pronssivalu, koukkuna Reiman ”sinipiika”.

ABU Fakir Pilkki, joka lopullisesti sai minut värikoukkupilkintäkoukkuun, on ABU Fakir. Ne suuret ahvenet, joita sain pienellä Fakirilla ja 10 grammaa painavalla tappivavalla Seurasaaren selältä 1970-luvun lopulla johtivat parantumattomaan tautiin. Kirvelevää kyllä, menetin silloin tuon setin takia useita todella suuria ahvenia, kun siima ei kestänytkään. Ja samalla menetin myös monta Fakiria.

Kapean pilkin uinti ei ole valtavan laajaa ja käsialan merkitys on suuri. Valitettavasti Fakiria ei ole myyty Suomessa pitkään aikaan.

Sitä tehtiin kolmessa koossa: 3, 7 ja 10 grammaa ja monessa värissä. Noita näkee myytävän satunnaisesti Traderassa ja eBayssa, muissa maissa sitä myytiin nimellä Felix. Kuvassa 3 gramman Fakir, kehnon alkuperäisen koukkunsa kanssa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

35

TEKSTIT JA KUVAT KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

UO

SIE NIK

T

V

iime syksynä kuivan kesän jälkeen taivaan vesihanat aukesivat kunnolla ja kauan kuivassa kärvistelleet sienirihmastot kasvoivat antoisaksi sienisadoksi. Moni vapaa-ajankalastaja keräsi kalareissujensa ohessa pakastimensa täyteen suppilovahveroita, mustatorvisieniä, kantarelleja sekä lukemattomia muita herkullisia ruokasieniä.

Ja ne, jotka eivät osanneet lopettaa sienien keräilyä ajoissa, kuivasivat niitä vielä purkeittain ruokakaapin hyllylle käyttöä odottamaan. Tämän kertainen kalaherkkujen ruokaohje auttaa tekemään tilaa kuivattujen sienten varastoihin, sillä se on niin upeanmakuinen ja helppotekoinen, että sitä tulee valmistettua usein.

Kun pakkanen tekee sisämaamme pienvesiin ensijääpeitteen, moni pilkkijä lähtee kokeilemaan onneaan liukkaille ahventen narraamisessa sekä jäänpinnalla pysymisessä. Kalaonneen emme voi vaikuttaa, mutta muistutamme, että ohuen jään pinnalla pysyttelemisessä auttavat jäänaskalit sekä pelastuspuku tai -liivit.

Jos kalajumalat ovat suosiollisia ja onnekas pilkkijä nostaa jäälle parin kilon verran ahvenia, niistä saa leikattua ahvenfileitä noin 600 grammaa. Eli juuri sen verran kuin sienikuorrutettujen rukiisten ahvenfileiden valmistamiseen tarvitaan. Eikä muuta kuin tuumasta toimeen.

E ILE

AHVENFILEET

R

T RUKIISE TA HV

F EN

KALA- Kuivatut sienet kruunaavat HERKUT

U TET RU

(4 annosta) 600 g nahattomia ja ruodottomia ahvenfileitä 2 rkl murskattuja hapankorppuja 1 rkl murskattuja kuivattuja suppilovahveroita tai mustatorvisieniä 1 tl suolaa 1 tl mustapippuria myllystä ruokaöljyä ja/tai voita paistamiseen Valmista ahvenfileiden paneerausseos.

Paloittele hapankorput suoraan mortteliin tai taitetun voipaperin väliin ja hienonna ne. Tee sama kuivatuille sienille. Sekoita hapankorppu- ja sienirouheet. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla.

Levitä paneerausseos matalalle lautaselle tai voipaperin palalle ja pyöritä ahvenfileitä rouheessa niin, että ne peittyvät tasaisesti.

Kuumenna muurikka tai paistinpannu melko kuumaksi. Lisää pannulle voita sekä öljyä yhtä paljon ja paista ahvenfileet kauniin ruskeiksi molemmilta puolilta.

Tarjoa ahvenfileet vaikkapa suppilovahvero- tai mustatorvisienikastikkeen ja suosimiesi lisukkeiden kera.

NAUTI ahvenfileet mieluisilla lisukkeilla tai vaikka sellaisenaan naposteluruokana.

36

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kirjat TE

RIALINNAN ALKUPERÄISET PYSTYPILKIT Pystypilkit

Liukupilkit

KST LIN I ISMO MA

EVÄKKÄISTÄ ELÄMÄÄ Kalastus intohimona ja rakkaana yhteisenä harrastuksena Marita Tuomilaakso on eläkkeellä oleva toimittaja, joka julkaisi viime vuonna muistelukirjan Eväkkäistä elämää.

Teos kertoo kalastusseikkailuista, jotka hän koki edesmenneen miehensä Tapion kanssa Lapin järvillä, puroilla ja lohijoista erityisesti Tenolla.

Tuomilaakso kertoo kalastuksen olleen pariskunnalle todellinen intohimo ja rakas yhteinen harrastus vuosikymmenien ajan. Sen myös huomaa kirjaa lukiessa vaikkapa siitä, kuinka saumattomaksi heidän yhteistyönsä vuosien mittaan muotoutui.

Esimerkiksi Tenolla työnjako oli selvä, kun mies souti ja vaimo väsytteli kalat sekä sitoi perhot. Aluksi mies ei tosin perhoa juuri lohenkalastuksessa käyttänyt, mutta huomattuaan puolisonsa sidosten olevan ottipelejä hän yhä useammin sitaisi sellaisen siimaansa.

Kirjan tarinoista välittyy myös kirjoittajan ja hänen matkatoverinsa suuri rakkaus luontoa kohtaan. Vaikka kalastus ja kalan saaminen olikin heille tärkeää, niin merkityksellisiä heille tuntuvat olleen myös Lapin upeat maisemat ja luonnonilmiöt, kuten revontulet.

Kirjailija tiivistää itse kokemuksensa niin, että luonto tarjosi kauneutta ja runsautta sekä opetti kunnioitusta kaikkia luontokappaleita – siis myös kaloja – kohtaan. Periaatteena oli, ettei turhaa kärsimystä saanut aiheuttaa eli se, mikä kalastetaan, pitää myös hyödyntää. Tämä koski yhtä hyvin lohikaloja kuin myös vaikkapa mateita ja haukia.

Kirja tarjoaa myös mielenkiintoista tietoa pohjoisessa liikkuville kalastuksen harrastajille. Siitä löytyy erityisesti vinkkejä Tenon viehe- ja perhovalintaan eri olosuhteissa. Viehesuositusten lisäksi teos sisältää muun muassa toistakymmentä ohjetta siihen, miten saaliskaloista valmistetaan maukasta syötävää.

Eväkkäistä elämää – Kalaseikkailuita lohijoilta ja verkkovesiltä Marita Tuomilaakso Warelia 2020, 201 s.

ISBN 978-952-5940-83-1

Harjus • Juurus • Viima • Pyry • Nilakka

MESTAREIDEN VALINTA JO VUOSIEN AJAN! Rialinna-pilkit – toimitus 0 € ennakkomaksulla!

UUTUUS!

GARMIN STRIKER PLUS 4 Paketti sisältää: • Striker Plus 4 -luotain • pilkkianturi • akku • laturi • laukku

Laaja valikoima vieheidenvalmistustarvikkeita!

299,-

Badger-kynäruiskut • Made in USA

BADGER 360-7 -kynäruiskusarja

139,59,PATU ISMETE -vapa 8,-

Täydellinen RIALINNA ISMETE -täkyongintasetti

Kalastajan verkkokauppa www.rialinna.fi Hulkontie 5, 70800 Kuopio, puh. (017) 363 3222 9 km Kuopiosta etelään, ABC Pitkälahti 500 m Seuraa viimeisimmät erikoisedut ja uutuudet facebookissa.

Harrastuksesta ammatti

usopas?

Sinustako kalast

Kalastusoppaana voit toimia mm. matkailupalvelualan yrityksissä tai käynnistää omaa yritystoimintaa. Koulutus antaa myös hyviä valmiuksia ohjelmapalveluyrityksissä toimimiseen. > Aloitus 19.3.2021 Joensuussa, kesto noin 1,5 vuotta > Voit suorittaa koulutuksen monimuoto-opiskeluna työn ohessa. Lähijaksoja noin 2–3 pv/kk (2–3 iltaa sekä viikonloppupäiviä).

Kysy lisää

harri.laukkanen@riveria.fi, p. 050 372 3173

Katso lisätietoja ja hae koulutukseen:

aira.lintunen@riveria.fi p. 050 590 5977

riveria.fi/kalastusopas

RIVERIA.FI

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

37

Kalat kasvavat talvella

ENEMMÄN KUIN ON LUULTU

KALAT kasvavat talvellakin, jos valoa riittää.

Tutkittua TE

KS TI

JA K

IK KA

P AIN IV UVA ANSS

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

38

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

erinteisesti on ajateltu, että talvi on vesieläimille hankalaa aikaa, ja vain avovesikaudesta on puhuttu kasvukautena. Talvella valoa on niukemmin tarjolla ja planktonin määrä vähenee, mutta syömättä ja kasvamatta kalat eivät ole talvellakaan.

Toki parhaiten talvisin pärjäävät lajit, jotka ovat sopeutuneet viileisiin olosuhteisiin.

UUSIA TULOKSIA KELTA-AHVENELTA Benjamin Block ym. (2020) vertasivat lämpimään sopeutuneiden aurinkoahventen ja ahvenen Pohjois-Amerikan serkun, kelta-ahvenen eroja ruokailuaktiivisuudessa ja ravinnon monipuolisuudessa järviolosuhteissa. Kaikilta lajeilta löydettiin vatsasta saaliseläimiä kaikkina vuodenaikoina, mutta vähemmän syksyllä ja talvella kuin keväällä ja kesällä. Kelta-ahvenen rasvapitoisuus

oli korkeimmillaan heinäkuussa ja alimmillaan maaliskuussa.

Kelta-ahvenen ravinnonkäyttö oli kuusi kertaa ja aineenvaihdunnan nopeus 5,3 kertaa suurempaa kesällä kuin talvella. Kelta-ahventen nettokasvu oli nopeinta keväällä ja syksyllä, ja heikointa helmikuussa ja heinäkuussa. Heikkoa kasvua helmikuussa selitti vähäinen ravinnonkäyttö ja heinäkuussa nopea aineenvaihdunta suhteessa ravinnon niukkaan saatavuuteen. Kuitenkin kasvua tapahtui ympäri vuoden.

Aurinkoahventen ravinnonkäyttö oli kesällä 10,6-17,8 kertaa suurempaa kuin talvella. Lämpimän veden kaloilla vuodenaikojen välinen vaihtelu oli siis suurempaa kuin viileän veden kelta-ahvenella. Tyypillisesti lämpimän veden kaloiksi lasketaan kalat, joiden optimikasvu tapahtuu yli

+25 asteen lämpötiloissa. Suomalaisista kaloista tällaisia on esimerkiksi kuha. Onkin hyvin tunnettua, että kesähelteillä kuhat iskevät ahnaasti jigeihin, kun taas talvella kuhan otti ei ole itsestäänselvyys, vaikka kaloja löytyisikin.

KULUTUSKIN ON PIENTÄ TALVELLA Kun vesi on kylmää, vaihtolämpöisten kalojen aineenvaihdunta hidastuu. Tämä vähentää energian tarvetta ja siten myös syömisen tarvetta. Pilkkijöiden harmiksi tämä tarkoittaa, että kalojen syöntiaktiivisuus vaihtelee paljon päivien ja kellonaikojen välillä, ja toisinaan ahvenet tuntuvat vaan makaavan pohjalla kiinnostumatta minkäänlaisesta tarjonnasta. Näin käy etenkin keskitalvella, jos järven jäätyminen on syksyllä kestänyt pitkään ja vesi on pohjan lähelläkin lähes nolla-asteista.

Eckmann ja Imbrock (1996) havaitsivat Bodenjärvellä (Lake Constance), että ahvenet painuivat talvella jopa 40-70 metrin syvyyksiin, josta ne nousivat rantoja kohti neljännesmetrin päivässä aina kutua kohden. Mielenkiintoisesti ahventen havaittiin tekevän talviaikaan vuorokausivaelluksia niin, että ne nousivat öisin pintaa kohden jopa 25 met-

SOPEUTUNEET Kylmään sopeutuneet kalat eivät talvesta piittaa Esimerkiksi rautu, taimen ja siika ovat talvella aktiivisia. Raudun ja taimenen tiedetään vaihtavan kesäiset pintahyönteiset talvisiin pohjaeläimiin, ja ainakin raudut täydentävät talvista ruokavaliotaan eläinplanktonilla.

Samoin siika pystyy vielä kudun jälkeen kasvattamaan rasvapitoisuuttaan, ja käyttämään tehokkaasti pohjaeläimiä kesäisen eläinplanktonravinnon sijaan. Made puolestaan on ääriesimerkki talviaktiivisesta petokalasta, joka puolestaan voi passivoitua ja kasvaa hyvin heikosti kesähelteillä.

riä pohjasta. Tämän arveltiin olevan keino välttää mateen saalistusta. Mateen pilkinnän yhteydessä tehdyt kaikuluotainhavainnot viittaisivat, että myös kotimainen ahven voi nousta talviöinä irti pohjasta.

TALVI KARSII HIDASKASVUISET Tehokas ravinnonkäyttö kesän aikana johtaa hyviin rasvavarastoihin ja vuosiluokan muita kaloja suurempaan kokoon. Heermannin ym. (2009) mukaan iso koko auttaa talvesta selviämisestä monellakin tapaa: hyvien rasvavarastojen avulla heikkoa ravintotilannetta voi sietää pidempään, ison koon myötä aineenvaihdunta on hitaampaa kuin pienemmällä, isompi kala voi syödä useamman kokoisia ravintoeläimiä kuin pieni ja lopulta iso koko suojaa myös saalistukselta, kun harvempi peto pystyy syömään ison kuin pienen saaliin.

Kaiken kaikkiaan talven ja luontaisten petojen aiheuttama kuolleisuus kyllä harventaa vuosiluokkaa, mutta samalla suosii nopeakasvuisia kaloja. Jos ja kun osa kasvunopeuden vaihtelusta on perinnöllistä, talvi ja pedot luontaisesti varmistavat, että kalat kasvavat nopeasti ja tuottavat tehokkaasti pyydettävää.

YDINTALVI on kaloille synkkää aikaa, mutta ahvenet voivat silti olla yllättävän aktiivisia kirkkaissa vesissä.

Lue lisää: https://doi.org/10.1007/s10750-020-04428-2 • https://www.jstor.org/stable/i23734861 • https://doi.org/10.1111/j.1600-0633.2009.00371.x VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

39

SVK:n kala- ja ympäristötoimikuntaa vetävä

P

rofessori Anssi Vainikka pitää työkseen muun muassa kalastusbiologiaan ja vesien ekologisen tilan luokitteluun liittyviä kursseja Itä-Suomen yliopistossa.

Tohtoriksi kalabiologiasta ja kalataloudesta väitelleenä hän sopii erinomaisesti myös Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) kalaja ympäristötoimikunnan puheenjohtajaksi.

Vainikka kertoo olleensa aina kiinnostunut luonnosta, etenkin vesistä, ja kalastanutkin hän on sangen monipuolisesti jo nuoresta pojasta asti. Professorina hän on mielestään unelma-ammatissaan, vaikka joskus työpäivän jälkeen tuntuukin, että olisi rentouttavampaa lähteä kuvaamaan lintuja kuin kalaan. ”Kelluntarenkaalla järvessä kelluessa tuntuu kuitenkin kivalta, kun voi yhdistää omia havaintojaan teoreettiseen tietoon. Minusta on tärkeää, että myös tutkijat liikkuvat itse maastossa ja säilyttävät oman käden kontaktin tutkimiinsa asioihin, välttäen kuitenkin omasta harrastamisesta johtuvan sokeutumisen”, Vainikka korostaa.

HAUENPYYNTIKIN kuuluu nuoresta asti kalastaneen Anssi Vainikan vapaa-ajanviettoon.

SAALISKALOJEN vapauttaminen on osa vastuullista kalastusharrastusta.

40

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MUKAAN SVK:N TOIMINTAAN SEURATYÖN KAUTTA Vainikka kuului jo 1990-luvulla Lappeenrannassa sittemmin toimintansa lopettaneeseen Willinmiehen Koukku -kalastusseuraan. Opiskelupaikkakunnallaan Jyväskylässä hän toimi Kala- ja Kulaus -opiskelijakalastusseurassa, tovin myös puheenjohtajana.

Ouluun muutettuaan hän pääsi mukaan Oulun Erä- ja Kennelkerhon (OEK) sekä Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin toimintaan. Ennen lähtöään töiden perässä Joensuuhun vuonna 2012 hän ennätti olla OEK:n kalastusjaoston vetäjä ja vapaa-ajankalastajapiirin varapuheenjohtaja sekä kilpailujaoston puheenjohtaja. ”Oulussa oli todella hyvä porukka kilpailutoiminnassa ja kehitimme esimerkik-

NI KA NA

AL

RKISTO

varressa

M

”Käytännön edunvalvontatyö tehdään kalatalousalueilla”

MO TEKSTI IS

ANSSI VAINIKKA

Vavan

IN

AI IV • KUVAT ANSS

si tulosten julkaisemista nettisivuilla ja kokeilimme hieman uusia sääntöjä sekä uusia kilpailupaikkoja. Kala- ja ympäristötoimikuntaan pääsin alun perin Pohjois-Pohjanmaalta, mutta myöhemmin toimikuntapaikkaani ovat tukeneet myös Lappeenrannan Pilkkijät, johon kuulun kannatuksen vuoksi, sekä Pohjois-Karjalan Vapaa-ajankalastajapiiri”, kahdeksan vuotta toimikunnan puheenjohtajana toiminut Vainikka kertoo.

KÄYTÄNNÖN EDUNVALVONTATYÖ TEHDÄÄN KALATALOUSALUEILLA Vainikan mukaan kala- ja ympäristötoimikunnan työn keskiössä on kalastuslain muutoksen jälkeen ja varsinkin parin viime vuo-

” TALVELLA ANSSI

VAINIKKA VIIHTYY AHVENPILKILLÄ.

Kuva: Heikki Laitala.

den ollut SVK:n kalatalousedustajien kouluttaminen ja heidän toimintansa suunnittelu. Näihin asioihin on hänen mielestään syytäkin panostaa. ”Vapaa-ajankalastuksen edunvalvonnan kannalta on äärimmäisen tärkeää, että SVK:n kalatalousalue-edustajat eri kalatalousalueilla todella ajavat järjestön yhteisiä tavoitteita, joihin kuuluvat helppo kalaan pääsy, kalastusta tukevat rakenteet ja kalastussäännöt, jotka takaavat laadukkaan ja kestävän kalastuksen”, Vainikka painottaa.

Tällä hetkellä toimikunnassa odotellaan kuumeisesti kommentoitavaksi kalatalousalueiden uusia käyttö- ja hoitosuunnitelmia, jotka tulee saada valmiiksi vuoden 2021 loppuun mennessä. ”SVK:n edustajien on tärkeää varmistaa, ettei suunnitelmaluonnoksissa ehdoteta esimerkiksi alle 45 senttimetrin alamittaa kuhalle tai selkeästi vapaa-ajankalastukselle haitallisia ja kalastuksen sosiaalisen kestävyyden kannalta epäreiluja kalastusrajoituksia”, Vainikka painottaa.

Tavoitteena tulee hänen mielestään olla kalojen luontaisen lisäänty-

KAIKKIEN JÄRJESTÖ SVK ajaa kaikkien vapaa-ajankalastajien etua Vainikka korostaa SVK:n olevan sekä etu- että neuvontajärjestö, mikä vapaa-ajankalastajapiireissä joskus unohdetaan, ja ajatellaan sen vastaavan pelkästään kilpailutoiminnan järjestämisestä. Hänen mukaansa SVK kuitenkin ajaa laajasti myös järjestöön kuulumattomien vapaa-ajankalastajien etua. Lisäksi sen maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaan toimintaan kuuluu keskeisesti neuvontatyö. ”SVK on kansallisesti ainut merkittävä vapaa-ajankalastuksen edunvalvoja ja sen painoarvo valtakunnan politiikassa on suoraan verrannollinen jäsenmäärään. Siksi olisi toivottavaa, että kaikki edes hiukan kalakannoista ja kalastuksesta kiinnostuneet vapaa-ajankalastajat järjestäytyisivät toimintaan mukaan joko jonkin seuran tai suorajäsenyyden kautta”, Vainikka korostaa. ”Jossain vaiheessa tullee myös mietittäväksi, miten sosiaalisen median kautta syntyneet uudet vapaa-ajankalastusyhteisöt ja muut yhdistykset, joiden toiminta ei rajoitu tietyn piirin alueelle, voitaisiin ottaa SVK:n toimintaan mukaan. Tämän toteuttaminen vaatisi kuitenkin muutoksia järjestön sääntöihin”, Vainikka toteaa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

41

JÄRVIKALASTUS Kunnostuksia ja malttia järvikalastukseen Vainikka pitää tietoon perustumatonta istutustoimintaa ja ristiriitoja vesivoimatuotannon kanssa suurina ongelmina Suomessa. Uhanalaiset vaelluskalakannat on saatava hänen mielestään lisääntymään pikaisesti luonnossa tai ne menetetään lopullisesti. ”Kalakantojen turvaamiseksi tarvitaan sekä virtavesien kunnostustoimia että merkittävästi nykyistä parempaa malttia järvikalastuksessa”, hän tähdentää.

Vainikan mukaan Suomessa on vallalla liian yksipuolinen tapa järjestää kalastus joka paikassa samalla tavalla. ”Kaikista järvistä ei voida saada lohikalajärviä tai suurhaukiparatiiseja.

Tarvittaisiin myös pelkästään vapakalastukseen varattuja vesiä, joilla ei saisi käyttää minkäänlaisia seisovia pyydyksiä ja toisaalta jotkin vedet voitaisiin strategisesti ohjata kaupallisen kalastuksen tarpeisiin”, hän ehdottaa.

Tällä hetkellä Suomessa on hienoja kalavesiä harvaan asutuilla seuduilla niille, jotka ne jaksavat etsiä, mutta Vainikan mukaan tarvetta olisi luoda lisää tasokkaita kalapaikkoja myös aktiivisen kalastuksen säätelyn avulla. ”Lähikalastuspaikoissa voisimme ottaa mallia Ruotsista, jossa on säätelyllä saatu aikaan esimerkiksi hyviä kuhavesiä”, hän mainitsee.

42

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KELLUNTARENKAASTA kalastaen voi Anssi Vainikan mukaan yhdistää omia havaintoja teoreettiseen tietoon. Kuva: Pyry Pihlasvaara.

misen vahvistaminen sekä kalastusmahdollisuuksien parantaminen esimerkiksi parkkipaikkoja ja veneramppeja rakentamalla sen sijaan, että rahoja käytetään tuottamattomiin istutuksiin. ”Vaarana on, että kalastusoikeuksien omistajat yrittävät saada käyttö- ja hoitosuunnitelmat eteenpäin omista lähtökohdistaan ilman, että vesien suurimman käyttäjäryhmän, vapaa-ajankalastajien mielipidettä otetaan huomioon. Käytännön edunvalvontatyö tehdään nimenomaan kalatalousalueilla”, Vainikka muistuttaa.

TOIMIKUNNAN TYÖLLÄ ON OLLUT HYVIN VAIKUTTAVUUTTA Omasta roolistaan kala- ja ympäristötoimikunnassa Vainikka mainitsee sen, että hän on ollut puheenjohtajana kirjoittamassa lukuisia toimikunnan kirjoituksia, jotka löytyvät järjestön nettisivuilta osoitteesta www.vapaa-ajankalastaja.fi/kala-ja-ymparistotoimikunnalta/. ”Olemme lisäksi toimikuntana tehneet ehdotuksia SVK:n hallitukselle liittyen muun muassa seuratoiminnan kehittämiseen ja järjestön viestintään.”

Toisaalta hallitus voisi Vainikan mukaan hyödyntää alaisuudessaan toimivien toimikuntien osaamista nykyistä enemmän. ”Meillä on toimikunnassa huomattavaa asiantuntemusta, jota järjestön toiminnan tueksi voitaisiin käyttää enemmänkin. Uu-

det tehtävänannot voisivat liittyä esimerkiksi SVK:n kannanottoihin, jotka koskevat kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmatyötä”, hän ehdottaa.

SVK:n toimikuntatyön suuri haaste Vainikan mukaan on se, miten saada kiireiset ihmiset käyttämään aikaansa vapaaehtoistyöhön. ”Ottaen huomioon, että meillä on suoraa toimintaa vain kahden kokouksen verran vuodessa, on toimillamme ollut mielestäni hyvin vaikuttavuutta. Keskeisessä osassa tässä on toimikunnan nykyinen sihteeri Janne Rautanen, joka työn puolesta hoitaa yhteydenpitoa kalatalousalue-edustajiin”, Vainikka arvioi.

Vainikan terveiset lukijoille

Yritetään välttää tuomitsemasta toisten saaliita väärin kalastetuiksi ja muistaa, että kaikessa kalastuksessa sääntöjen ja rajoitusten taustalla on yhteinen tavoite voida jatkaa laadukasta kalastusta tulevaisuudessakin.

Ja muistetaan, että jos joku tappaa saamansa pilkkiahvenen heti tai vapauttaa saamansa taimenen, se ei ole keltään pois. Myönteinen kehitys on joskus hidasta, mutta sataa lopulta kaikkien laariin.

MERI

LOHI

SUOMEN ensimmäinen merialuesuunnitelma valmistui

TORNION- ja Kalixjoella monen merivuoden lohet yleensä lähtöisin jokien yläjuoksuilta

Suomen merialueelle on laadittu ensimmäistä kertaa kattava merialuesuunnitelma eri toimijoiden laajana yhteistyönä. Suunnitelma tarjoaa tietoa tarkempien alueellisten suunnitelmien, kuten maakuntakaavojen sekä aluekehitystyön ja lupamenettelyiden taustaksi.

Viime vuoden joulukuussa julkaistu merialuesuunnitelma on muodoltaan kartallinen esitys. Siinä tunnistetaan yleispiirteisesti esimerkiksi merkittäviä ja potentiaalisia vedenalaisten luonto- ja kulttuuriarvojen, energiantuotannon, kalastuksen, vesiviljelyn, merenkulun ja matkailun alueita. Tavoitteena on sovittaa yhteen eri toimialojen tarpeita ja näin parantaa merellisten elinkeinojen harjoittamista ja meriympäristön tilaa. ”Suomen merialue on haarukoitu läpi, ja käsissämme on työkalu, joka auttaa sovittamaan yhteen erilaisia merellisiä intressejä. Meren käytön perustana tulee olla hyvinvoiva meri ja saaristo sekä ainutlaatuisten luontoarvojen säilyminen, kuten merialuesuunnitelmassa tunnistetaan”, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo.

Tietoja voivat hyödyntää myös eri toimialat. Merialuesuunnitelma ei kuulu alueidenkäytön suunnittelujärjestelmään, eikä sillä ole oikeusvaikutuksia. Suunnitelma päivitetään vähintään kymmenen vuoden välein.

Suunnitelman laativat yhteistyössä kahdeksan rannikon maakunnan liittoa. Työhön osallistuvat myös alueelliset viranomaiset, eri sidosryhmät ja tutkimuslaitokset. Se kattaa kaikki Suomen merialueet Suomenlahdelta aina Perämerelle asti.

Merialuesuunnitelmat tehdään jokaisessa merellisessä EU-maassa. Itämeren maiden tavoitteena on, että suunnitelmilla voidaan sovittaa yhteen myös valtioiden merirajat ylittäviä hankkeita ja toimia, turvata ekologisia yhteyksiä ja parantaa meriympäristön tilaa.

Viime vuoden lopulla julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että Tornionjoen ja Kalixjoen yläjuoksuilta lähtöisin olevat lohet eroavat geneettisesti alajuoksujen yksilöistä. Perimän lisäksi vaellusajankohta ja merellä vietetty aika erottavat ylä- ja alajuoksujen lohet.

Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tutkimuksessa ilmeni, että Tornionjoen latvoilta lähtöisin olevat lohet palasivat jokeen aiemmin kesällä kuin alajuoksujen yksilöt. ”Jokeen aikaisimmin kesällä palanneet lohet olivat pääosin matkalla yläjuoksuille. Sen takia kannattaa pitää silmällä, miten alkukauden kalastus vaikuttaa Tornionjoen latvavesien lohikantoihin”, tutkija Antti Miettinen Helsingin yliopistosta toteaa.

Lisäksi selvisi, että yläjuoksuilta lähtöisin olevat lohet viettivät lähes aina vähintään kaksi vuotta merellä ennen kutuvaellustaan jokeen. Myös tämä havainto on tärkeä Tornionjoen lohikannan kalastuksen kannalta, sillä lohi kasvaa jatkuvasti kokoa merellä ollessaan. ”Lähes kaikilla tutkituilla yhden merivuoden lohilla oli hyvin pieni todennäköisyys olla peräisin yläjuoksuilta. Lisäksi löysimme vain pari kappaletta yhden merivuoden lohia, jotka vaikuttaisivat olevan yläjuoksuilta lähtöisin”, Miettinen selvittää.

Vanhat ja kookkaat lohet ovat Miettisen mukaan erityisen haluttuja saaliskaloja ja lisäksi tärkeitä kantojen hyvinvoinnille. ”Suurimmat yksilöt tuottavat kudulle selvitessään eniten poikasia. Tällaisten erityispiirteiden säilyttäminen on tärkeää Itämeren lohen suurimman luonnonkannan tulevaisuuden kannalta”, Miettinen korostaa.

KALASTAJAN TASKUTIETO Vuoden 2021 kalenterista löydät tietoa mm.

• pilkkipaikan valinnasta • perhokalastuksen alkeista • särkikalojen tunnistuksesta • ennätyskaloista • siimoista ja solmuista • kalojen ottipäivistä • kalastuslaista

Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 11 euroa.

Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 9 euroa/ kalenteri.

Kalenteri ilmestyy lokakuussa.

11€

TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

43

Kotkan Mussaloon UUSI HAUKITEHDAS

Lahjoituksilla saatiin paljon hyvää aikaan!

TEKSTI JA KUVAT JANNE ANTILA

H

aukilahden perukka on kosteikkomainen alue Kotkan Mussalossa. Se on muinoin toiminut tärkeänä kalojen kutualueena, mutta viime vuosikymmenien kuluessa alue on mataloitunut ja ruovikoitunut vahvasti umpeen, eikä se ole enää voinut tuottaa mainittavia määriä kalanpoikasia. Tämän kehityksen oli omin silmin todistanut paikallinen kala-aktiivi Toni Valkonen, joka otti Haukitehdas-hankkeeseen yhteyttä ja kertoi kohteesta sekä alustavista ajatuksista sen tilan auttamiseksi.

Siitä se sitten lähti! Keskustelut, karttasulkeiset ja maastokäynti osoittivat, että alueessa olisi kunnostettuna selkeästi potentiaalia haukien lisääntymiskosteikoksi ja Haukitehdas-hanke lähti prosessiin isommin mukaan.

 TALVEN aikana kaatunut ruovikko muodostaa nilkkamatalaan kosteikkoon paksun ja emokaloille läpitunkemattoman maton, joka lisäksi kuluttaa vedestä runsaasti happea lahotessaan aiheuttaen seisovissa vesissä joskus jopa täydellistä hapettomuutta. Liiallinen ruokomassa myös mataloittaa aluetta nopeasti.

44

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

 NIITTOKONE niittää ja kuskaa enimmät ruokomassat läjityspaikalle samalla, kun käsivoimin autetaan pienipiirteisemmässä viimeistelyssä ja kivien ympäristöissä.

HAUILLE NOIN 6000 NELIÖMETRIÄ UUTTA KUTUPINTA-ALAA Marraskuussa aloitettiin käytännön kunnostustyöt. Alueella niitettiin ruovikkoa ja kerättiin sitä pois lahoavan ruokomassan poistamiseksi. Paikalla oli niittoyrittäjä työhön suunnitellun koneen kanssa sekä useita vapaaehtoisia käsipareja.

Nopeasti noussut ja pitkään ylhäällä pysytellyt merivesi siirsi seuraavaa työvaihetta, mosaiikkikaivuuta, kuukaudella eteenpäin. Lopulta joulukuussa, meriveden laskettua sopivasti, kaivettiin kosteikkoon pienellä kaivinkoneella mosaiikkimaisia käytäviä, jotka lisäävät kasvillisuuden ja avoveden rajapintaa.

Näin tehtiin kaloille parempia kulkuväyliä ja pakopaikkoja matalaan ja muutoinkin luotiin monimuotoisempi elinympäristö monille eliöille.

Ennen kevättä kohteelle toteutetaan vielä vedensäätelyratkaisu, jolla nostetaan ja taataan alueen vesipinta sopivalle tasolle keväisin, kun hauet kutevat ja mäti ja pienpoikaset kehittyvät. Kunnostuksen ansiosta on hauille tarjolla ensi keväänä noin 6 000 neliömetriä uutta, oivallista kutupinta-alaa. Jos kaikki toimii odotetusti, ui tästä uudesta haukitehtaasta kevään ja kesän taitteessa tuhansia hauenpoikasia merelle kasvamaan.

LAHJOITUKSISTA OLI ISO APU Haukitehdas-hankkeen saamilla lahjoituksilla hankittiin talkoita varten iso kasa työkaluja (erilaisia viikatteita, lapioita, haravia ym.), jotka tulevat palvelemaan vielä pitkään ja monilla tulevillakin kunnostuskohteilla. Myös osa konetyön kustannuksista katettiin lahjoituksin.

Suuri kiitos kaikille Haukitehdas-hankkeelle varoja lahjoittaneille, jäsenmaksuaan kohdentaneille sekä syksyn 2019 Hauenkalastajat Open -kisan järjestäjille ja osallistujille! Lahjoituksenne tuottavat nyt rannikkohaukia Kotkassa. Kiitos ja kumarrus myös kaikille talkoissa ahertaneille!

 ALUE ENNEN NIITTOA: Kesän aikana kasva-

nut ruovikko oli yli kaksi metriä korkeaa.

 VÄLITTÖMÄSTI NIITTOURAKAN JÄLKEEN: Niittäen kaadettu ja myös edellisvuoden pohjalla kaatuneena maannut ruokomatto on kerätty mahdollisimman hyvin pois ja alue on jo kovin paljon otollisemman näköinen hauen kutua ajatellen.

Kotkan haukitehdas MITÄ TEHTIIN

MIKSI

Tiheän ruovikon niitto ja niittomassan poiskeräys

Emokalat mahtuvat uimaan Lahoava ruokomassa ei kuluta happea loppuun Hidastaa alueen mataloitumista Harventaa tulevien vuosien ruokokasvustoa

Mosaiikkikäytävien kaivuu

Lisää kasvillisuuden ja avoveden raja- pintaa sekä alueen monimuotoisuutta Paremmat kulkuväylät ja pakopaikat kaloille eri tilanteissa Lisää elinympäristöä vesilinnuille ja alueella tavatulle uhanalaiselle täplälampikorennolle

Vedensäätelyratkaisu tierumpuun

Mahdollistaa sopivan vesipinnan takaamisen keväisin (hauen mädin ja ruskuaispussipoikasten selviytyminen on riippuvainen vedenpinnan säilymisestä) Mahdollistaa kosteikon tyhjäyksen alkukesällä (ravinnon vähetessä ja kannibalismin lisääntyessä kosteikon puolella päästetään hauet meren puolelle kasvamaan) Muun ajan vuodesta luontainen vedenkorkeusvaihtelu (tulvadynamiikka hidastaa umpeenkasvua ja säännöllinen kuivuminen estää liettymistä, levittymistä ja mädinsyöjien kolonisaatiota)

Jos haaveilet haukitehdasta johonkin tietämääsi paikkaan, ota yhteyttä: www.haukitehdas.fi.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

45

EN OM IN

TU

J TI TEKS

perhonurkka A

A

KU I VA AR TK M A AI KALLIO J

ERILAISET ottiperhot

O

ttiperhoja syntyy monin eri tavoin ja niiden ottiperhostatus kestää vaihtelevan ajanjakson.

Välillä jotkut unohtuvat aikojen saatossa ja toiset palautuvat myöhemmin uudestaan rasian luottovehkeiksi.

Jotkut ovat myös siitä erilaisia luottopelejä, että joka reissulla niitä pitää jossain vaiheessa tai tilanteessa kokeilla, josko vanha taika olisi sillä hetkellä tallella.

Listaan tähän perhoja, jotka ovat olleet tai ovat yhä ottiperhoja, ja joilla on hieman erilaiset tarinat takanaan.

Nämä perhot ovat todistaneet pyytävyytensä, mutta jäävät helposti liian vähälle käytölle.

Aina ei ole perhon vika, että se syrjäytetään ottiperhon asemasta. Jotenkin tuntuu, että sitojalla on helposti vääristynyt mielikuva, että uusi versio tai perho on aina parempi kuin vanha, vaikka näin ei ehkä useimmiten ole asian laita.

Kuvien perhot on noukittu omista rasioistani ja ne on sidottu kalastamista, ei kuvaamista varten.

46

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

 Keltaperse

 Punanen

Ensimmäinen perho on myös yksi vanhimpia ottiperhojani. Joskus kauan sitten näin perhomallin esi-isän muistaakseni Perhokalastus-lehdessä. Alkuperäisessä perhossa ei ollut pyrstönä keltaista tupsua, vaan perään oli koukun varrelle mutkaan kiedottu keltaista lankaa.

Vuosia myöhemmin laiskuuttani korvasin sen keltaisella villalangan tupsulla, joka on huomattavasti helpompi ja nopeampi sitoa.

Perhoa piti kokeilla, koska se näytti lehdessä hyvältä ja on ilmeisesti jonkinlainen klassikkoperho. Tällä perholla on tullut kalaa Kuusamosta monella eri tekniikalla. Alkujaan sidoin tämän ilman painotusta, sillä silloin ei tainnut olla kuulia edes saatavilla. Nykyään kalastustekniikka sanelee, laitanko perhoon kultaisen kuulan vai en. Molemmilla versioilla tulee kalaa.

Tämä perho sai alkunsa oikeastaan vahingossa. Sidoin aikanaan malliltaan identtisen, mutta erivärisen perhon. Hanhen sulasta kierretty runko näytti silmääni hyvältä, joten teki mieli sitoa samaa mallia muillakin väreillä.

Silloin minulla ei ollut montaa eri hanhensulkaa varastossa, joten sidoin kaikista löytyvistä väreistä malliperhot, joista kirkkaanpunainen oli yksi versioista. Tämä ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, vaan perho päätyi vasta hyvän tovin kuluttua siiman päähän lähinnä, koska sellainen nyt oli tullut sidottua.

Melkein saman tien perholla alkoi tulla kalaa varsin hyvin. Perhon nimi vakiintui, kun huutelin kalakaverille kalojen välissä, minkä värisellä perholla kalan sain. Ilmeisesti “punanen” tuli huudettua joskus kohtuu monta kertaa.

Koukku: 16 pitkävartinen jos on kuula, muuten lyhytvartinen Kuula: kultainen Pyrstö: hailakkaan kirkkaankeltainen villalangan tupsu (ei pääsiäisen keltainen) Runko: riikinkukon siikasia jokunen kierrettynä Häkilä: musta kukko tai kana

Koukku: 16 pitkävartinen Kuula: hopea Pyrstö: mustia häkilähöyhenen siikasia Runko: kirkkaanpunaisia hanhen siikasia jokunen kierrettynä Kierre: kirkkaanhopea wire Thorax: pehmeää mustaa karvaa, esim. muskrat

Silakkaperho

Orangetagpupu En ollut koskaan oikein saanut hyvin kalaa kanirunkoisella perholla. Toisaalta ei sellaisilla perhoilla ollut tullut hirveästi kalastettuakaan. Uteliaisuuttani päätin yhdistää useamman ottiperhon ominaisuudet samaan pakettiin ja katsoa mitä siitä tulee.

Pyrstö on orangetagista, häkilä peltopyytä, runko kanista ja edessä mustaa duppinkia kauluksena. No, totuuden nimissä runko ei ole kania, vaan ilmeisesti sekoitus kettua ja oravaa, koska minulla oli sellaista duppinkia jostain tullut ja se näytti sopivan karvaiselta dupattuna.

Kuula ja lyijyä piti perhoon myös heti laittaa, jotta sen saa kalojen luo lähelle pohjaa. En varmasti ole ainoa, joka kyseisen perhon on “kehittänyt”, mutta välillä tällä perholla tulee kalaa, enkä ole reseptiä mistään kopioinut.

Seuraavaksi esittelen hieman kerettiläiseen tarkoitukseen tehdyn “perhon”. Mielestäni silakka on oikein maukasta ruokaa ja mielelläni syön niitä paistettuna. Tämän vuoksi niitä piti pyytää itse ja sitä varten tehdä silakkalitka.

En kuitenkaan halunnut ostaa tätä varten hopeanvärisiä koukkuja, joten päätin tehdä oman silakkapyydön. Kyseisellä silakkaperholla on nyt päästy nauttimaan maukkaista silakoista useamman kerran. Tosi perhokalastaja varmaan käyttää tätä perhosiiman kanssa, mutta itse käytän näitä ihan perinteisellä tavalla lyijypainon kera. Tässä perhossa sallitaan väkäsen käyttö, muissa ei.

Koukku: jokin vanha väkäsellinen koukku Siipi: ohutta hopeafläsää 8 suikaletta koukun alle, suikaleet voi rypistää ruttuun Pää: punainen sidontalanka, jolla on kiinnitetty hopeafläsät. Päällystetään pikaliimalla, jotta kestää käyttöä.

Koukku: 14 tai 12 jigikoukku Kuula: kultainen tai pinkki Painotus: lyjiylankaa runkoon Pyrstö: oranssia lankaa tupsu Runko: Orvis natural blended fur dubbing fox squirrel tai sopivaa tummempaa pupua Kierre: kultainen wire Häkilä: peltopyy Thorax: spectra dubbing peacock brown tai vastaava

Vihreäriku Tämä perho on siitä erikoinen, että alkujaan se kehitettiin nimenomaan huonoksi perhoksi. Väreiksi valitsin ottivärit, mutta mallin piti olla mahdollisimman huono.

Tarkoitus oli testata perhon rakenteen merkitystä ottavuuteen eli pyrin karsimaan perhosta pois kaikki hyvät ominaisuudet ja korvata ne huonoilla.

Odotin, että saan kyllä perholla kaloja, mutta yllätyksekseni perho oli paras talviperho, kun kalastin Connecticutissa. En oikein osaa sanoa, miksi kalastus keskittyi lähinnä talveen, enkä sitä pahemmin kesällä käyttänyt.

Toinen yllätys oli, että alkuperäinen väritys on selvästi paras.

Muilla väreillä en oikein saanut mitään. Viime kesänä kokeilin perhoa muutaman kerran Suomessakin ja kyllä sillä jokunen harjus tuli.

Koukku: 16 uppoperhokoukku Kuula: 2,5 mm pinkki Perä: kirkkaanoranssia sidontalankaa, vain koukun suoralle osalle Runko: tummanvihreää sidontalankaa, alkuperäisessä muistaakseni sheerin lankaa. Runko lakataan kirkkaalla kynsilakalla.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

47

TEKSTI JA KUVAT KALASTAJAN KANAVA

Visiitti Kaweri-tasapainojen pajalle

Kevennettyjä tasapainopilkkejä SAVON SYDÄMESTÄ

P

ilkkien valmistus on kotimaista käsityöperinnettä parhaimmillaan. Harvassa ovat kuitenkin ne käsityöpilkit, jotka ovat päässeet isojen jälleenmyyjien valikoimiin. Kaweri-Vieheen kevennetyt tasapainopilkit löytyvät kuitenkin niin Motonetin hyllystä kuin esimerkiksi Ruotsissa Söder Sportfiskestä.

Menestystä ovat siivittäneet kalastajien onnistumiset. ”On näillä pilkeillä saatu ainakin pari kahden kilon ylitystä ja satoja kilon ahvenia”, Kaweri-Vieheen Marko Savolainen kertoo.

Tasurimestari Savolainen on kalastanut koko ikänsä. Kokenut kalamies hallitsee niin vetouistelun, pilkkimisen, venepilkinnän, tikkuravustuksen kuin heittokalastuksenkin. Myös jigaamisen saloihin mies on perehtynyt viime vuosina.

VIEHEITÄ KÄSITYÖNÄ SAVON SYDÄMESTÄ Tasapainopilkkien valmistamisesta Savolaisella on myös lähes kymmenen vuoden kokemus. Hänen yrityksensä Kaweri-Viehe valmistaa kevennettyjä tasapainopilkkejä sekä vaappuja Saimaan sydämessä. Yrityksen vieheet valmistuvat aitona suomalaisena käsityönä ja innovatiivisilla valmistustekniikoilla pienessä verstaassa Savonlinnan kupeessa, Anttolassa.

Tasureiden valmistaminen lähti Savolaisen mukaan siitä, kun hän aktiivisena pilkkijänä totesi kaupallisten kevennettyjen tasapainopilkkien olevan toimivia, mutta suhteettoman kalliita perinteisiin lyijypuntareihin verrattuna.

Hän ottikin tavoitteekseen valmistaa toimivia kevennettyjä tasapainopilkkejä itselleen edullisemmin, mutta mahdollisesti myös markkinoille kilpailukykyiseen hintaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta syntyi kevennetty tasapainopilkki Kaweri.

48

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

LYIJYKIELTO

KAWEREITA kuivumassa.

INNOVATIIVINEN JA PEDANTTI VIEHEVALMISTAJA

EU:n lyijykielto ei huoleta EU on lähitulevaisuudessa rajoittamassa lyijynkäyttöä kalastusvälineissä. Pilkinvalmistajaa kielto ei pelota. Lyijyn saa hänen mukaansa korvattua yllättävän helposti. ”Esimerkiksi sinkkiä pystyy käyttämään lyijyn sijaan. Se on valmistusaineena vain hieman kevyempää. Ainut muutos olisi, että muottia pitäisi muokata aineen painoeron takia”, Savolainen sanoo leppoisasti. ”Ei se mikään katastrofi olisi, onhan lyijy Yhdysvalloissa jo kielletty.”

Savolainen on varsin innovatiivinen ja pedantti vieheenvalmistaja. Hän on kehittänyt itse tasureiden valmistustekniikoita ja rakentanut välineet jokaiseen valmistusvaiheeseen, sillä valmiita koneita tai välineitä ei markkinoilla ole tarjolla. ”Kun aloituksen jälkeen nähtiin, että kysyntä olikin kova, se innosti jatkamaan, tekemään lisää ja kehittämään tuotteita sekä valmistustekniikkaa”, Savolainen summaa. ”Vuosien varrella on kehitetty paljon pienvalmistukseen soveltuvaa tuotantotekniikkaa. Muutaman tuhannen tasurin tuotantoon on jo pitänyt kehittää toimivia ratkaisuja, jotta kustannukset pysyvät kohtuullisena.

Myös tasuriin käytettäviä valmistusmateriaaleja on testattu paljon ja etsitty parhaita vaihtoehtoja”, hän jatkaa.

PILKIT VALMISTETAAN OSIN SALAISIN TEKNIIKOIN Kaweri-Vieheen kevennettyjen tasapainopilkkien valmistamisessa on kahdeksan päävaihetta. Vieheen runkona on taivuteltu metallilanka. Ensiaskeleena koukut taivutetaan, jotta ne soveltuvat tasurin päätykoukuiksi.

Tämän jälkeen väännetään runkolanka, johon tehdään silmukka vatsakoukkua ja selän viehelenkkiä varten. Runkolanka valetaan lyijyn sisään. Seuraavaksi lyijyn ympärille valetaan kevenne. Perinteinen tapa valmistaa tasapainopilkki on tehdä se ilman kyseistä kevennettä. Tasurin keventäminen tuo siis valmistusprosessiin lisää työvaiheita.

Valamisen jälkeen pilkkiin laitetaan valittu folio, jolla saadaan aikaan kyljen kuvio. Tämän jälkeen pilkki menee maalaukseen. Viehe maalataan kynäruiskulla halutun väriseksi. ”Yleensä pyrin maalaamaan useita kappaleita samalla värillä kerrallaan”, tasurimestari toteaa.

Kaweri-Vieheen tasureiden valmistamisessa piilee myös omat ammattisalaisuutensa, jotka tekevät niistä ainutlaatuisia ja niitä valmistaja ei luonnollisestikaan halua avata tarkemmin.

VÄREIHIN VAIKUTTAVAT OMAT IDEAT JA ASIAKKAAN TOIVEET Savolaisen omia lempivärejä ovat luonnonmukaiset sävyt. Hänen omat kokemuksensa

ja saaliit Puruvedeltä todistavat, että luomuvärit, kuten muikku, kuore ja savukala, toimivat erinomaisesti kirkkaissa vesissä ahvenelle. ”Saamme sekä kalastuksen harrastajilta että jälleenmyyjiltä runsaasti palautetta siitä, mikä väri on toiminut minkälaisessa vesistössä”, Savolainen selventää.

Värivalikoimaa kehitetään toisin sanoen omien ideoiden lisäksi myös asiakastoiveiden mukaan. Nykyisellään valikoimassa on noin neljäkymmentä eri vakioväriä.

Maalauksen jälkeen viehe menee lakattavaksi. Sitten on enää jäljellä tasurin puhdistus, koukutus ja paketointi, ja näin on kaunis käsityönä valmistettu tasapainopilkki valmis. Kun myös valmistuslaitteet on pääsääntöisesti itse rakennettu, korostuu näissä vieheissä käsityötaidon merkitys erityisesti.

LAAJA JÄLLEENMYYJÄVERKKO JA OMA VERKKOKAUPPA Suosiota yritykselle on tuonut tietenkin myös se, että vieheillä tulee isoja kaloja. Puskaradio toimii pilkkijöiden keskuudessa ja kun vieheillä on tullut isoja kaloja, kysyntää riittää. Kaweri-Vieheen tasapainot ovat jekuttaneet ainakin kaksi yli kahden kilon ahventa ja satoja kilon ahvenia.

UUSIA tuotteita kehitetään olemassa olevien rinnalle.

TYÖVAIHEET Kaweri-tasurin työvaiheet  runkolangan vääntäminen  lyijyn valaminen  keventeen kyljen kuviointi valaminen  maalaus  lakkaus koukutus paketointi

”Pari vuotta sitten tuli monta uutta jälleenmyyjää, kun pilkkibuumi oli parhaimmillaan. Tällä hetkellä jälleenmyyjiä on vajaa sata, johon lukeutuu pienempiä ja isompia tekijöitä”, Savolainen kertoo ja lisää, että moni kuitenkin haluaa hankkia tuotteet suoraan valmistajalta. Tätä varten Kaweri-Vieheellä on myös oma verkkokauppa.

Pajaan tutustumispäivänä Savolaisella on hyllyillä ja telineissä valmistumassa ja valmiina useampi tuhat tasuria. Tällaiset määrät eivät ehkä ole aivan tyypillisiä kotimaisille käsityövieheiden valmistajille. ”Yleensä teen tasureita noin 1 800 kappaleen erissä, sillä isot erät ovat paljon tehokkaampia valmistaa”, Savolainen tarkentaa.

UUTTA KEHITETÄÄN KAIKEN AIKAA Pilkinvalmistamisen lisäksi Savolaisella on suunnitelmissa kehittää muita vieheitä. ”Viime kesänä saimme myyntiin lippoja ja muitakin vieheitä on suunnitelmissa.

Ajatuksissa on kehittää eteenpäin kesäkalastuksen puolta, jotta markkinat laajenevat”, hän kaavailee.

Uusia suunnitelmia on myös pilkkeihin liittyen: ”Kevennettyjä pystypilkkejä olisi kiva lähteä kokeilemaan.”

Savolaisella on tuotekehityksessä puolellaan iso etu – hän kalastaa paljon läpi vuoden. Vesillä tuotekehittely on luontaista, kun koko ajan herää uusia ideoita, eikä asiakkaiden palautetta tietenkään myöskään unohdeta. Molemmat ovat tärkeitä tuotekehityksessä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

49

TEKSTI JARMO NIEMINEN • KUVAT JARMO NIEMINEN JA JUSKA NIEMINEN

Esikoisen ensimmäinen

ERÄMAASEIKKAILU

nuorten tärpit

Tunturikalastusta lapsen ehdoilla

J LÄHETÄ

kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon.

Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

KYLLÄ kannatti kävellä. Ennätysharjusta tultiin Juskalle hakemaan ja se myös saatiin.

50

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

äin hoitovapaalle Pirkanmaan pelastuslaitokselta palomiehen tehtävistä ja sain mahdollisuuden viettää unelmakesän vaimoni ja kolmen poikani (1, 7 ja 9 v.) kanssa. Yksi kesän 2020 matkoista nousi ylitse muiden: koko perheen Lapin reissu.

Olin kertonut pojilleni huikeita tarinoita Norjasta saamistani miltei kaksikiloisista harjuksista. He ovat kulkeneet luonnossa ja kalassa mukanani päiväretkillä.

Nyt oli aika esikoiseni Juskan lähteä mukaan erämaahan ensimmäistä kertaa. Kohteeksi valikoitui tarinoideni synnyinsija Kautokeinon alue. Pienemmät pojat sen sijaan saivat vielä tyytyä äidin kanssa ulkoiluun Muonion maisemissa.

VARAUTUMISTA MONEEN ASIAAN

Kalareissu tunturiin lapsen kanssa vaatii varautumista moneen asiaan. Yksi pahimmista huolenaiheista on, mitä jos itselle sattuu jotakin. Miten lapsi osaa toimia ja selviytyä? Tämä mielessä valitsin meille sopivan kohteen.

Kävin myös maastoa kartoista läpi ja yritin valita helppokulkuisen reitin, tai ainakin helpoimman. Kävelyä tulisi autolta 5-6 kilometriä.

Pidin tärkeänä, että Juskalla on siirtymällä hyvät kengät ja kevyt reppu. Lisäksi pitäisimme mahdollisimman monta taukoa matkalla ja mukaan varaisimme kylliksi juotavaa ja terveelliset, energiapitoiset eväät.

Juskan reppuun pakkasimme lähinnä kuivamuonat ja makuupussin. Reppu näytti kalavaakaan lukemat 5,5 kiloa. Samalla tarkis-

olleet heitelleet. Kaiken lisäksi aurinkokin lämmitti edelleen kasvoja.

Ruokatauon jälkeen siirryimme hiukan syvempään reunaan. Onnistuimme koukuttamaan jälleen komeita harjuksia. Yksi niistä, tämän reissun isoin, 51-senttinen osui minulle. Moni harjus oli hauen merkkaama, niin tämä isoinkin. Juska alkoikin toivoa, josko saisimme myös haukia. Olihan se molempien lempikala. Nyt ainakin tiesimme, että niitäkin löytyi järvestä.

timme vaa’an patterit ennätyskalojen varalle.

Minun 65-litrainen rinkkani laitettiin kulkemaan äärirajoilla, eikä kalavaakamme olisi enää siitä tulosta saanutkaan.

KOHTI KAUTOKEINOA Vihdoin koitti aamu, jolloin Juskan kanssa suuntasimme auton nokan Muoniosta kohti Kautokeinoa. Muutaman tunnin ajon jälkeen pysähdyimme syrjäisen hiekkatien varteen.

Pari metukkaleipää myöhemmin lähdimme kävelemään isot harrit mielessä kohti määränpäätämme. Heti alkumatkasta kohtasimme kaksi suomalaista miestä, jotka antoivat vinkin harjuspaikasta.

Iso kiitos heille tästä epäsuomalaisesta tavasta jakaa kalapaikkatieto tuntemattomalle. Ehkä mukana ollut kalamiehenalku vaikutti asiaan. Alue ei ollut sama, jossa olin aikaisemmin isoja harreja perhostellut, joten hyvä vinkki oli tervetullut.

Jatkoimme kävelyä, olihan kohteeseen matkaa lähemmäs kymmenen kilometriä.

Usean tauon jälkeen olimme jo edenneet kuusi kilometriä ja ehdotin leirin pystytystä. Juska oli kuitenkin ehdoton ja vaati, että jatkaisimme matkaa ja tekisimme leirin vasta vinkkipaikan lähettyville. Näin siis teimme ja saavuttuamme tunturijärven rantaan pystytimme leirin, söimme ja aloimme virittää kalastuskamppeita.

KALASTUS HARJUSTEN ILOTULITUSTA Vihdoin pääsimme aloittamaan kalastuksen.

Sää hiukan ohjasi kalastusmuodon valintaa ja näin ollen molemmat lähdimme virveleillä suurharjusjahtiin. Tavoite oli päästä myös perhostelemaan, jos tuuli laantuisi hiukan.

Beten Lotto-lipat siimoissamme aloitimme rannalta heittelyn.

Juskan toinen heitto ja.... Pam! Iso harri kiinni. Onnistuneen haavimisen ja mittauksen jälkeen saimme todeta Juskan ennätysharrin olevan nykyään 43 senttimetrin kokoinen. Seuraavan kolmen tunnin ajan sama ilotulitus jatkui ja molemmat saimme useita harjuksia.

Kooltaan kalat olivat 40-45-senttisiä. Kun syönti alkuillasta hiukan hiljeni, sain juniorin suostuteltua lähtemään leiriin syömään.

Minulta kuitenkin vaadittiin lupaus, ettei nukkumaan vielä tarvitsisi mennä. Olihan järvessä jäljellä monta kohtaa, joita emme

VÄLILLÄ laitetaan vavat sivuun ja ihmetellään muutakin luontoa.

JOKAINEN kantaa omat aarteensa.

HARJUSFILEITÄ LOUNAAKSI Yöllä tuuli paukutti telttaa ja vettä satoi. Sää oli kääntynyt huonompaan suuntaan, ja aamulla heräsimme kovaan myrskyyn. Jouduin harmikseni toteamaan Juskalle, että täytyy varmaan iltaan asti odottaa kalalle menoa.

Teltan tilava absidi oli paikallaan juuri näitä hetkiä varten. Saimme sen suojassa aamupalan tehtyä. Lyhyen lumikinoksiin tutustumisen jälkeen palasimme märkinä teltan suojaan ja aloimme paistaa harjusfileitä lounaaksi.

Juska maistoi ensimmäistä kertaa harjusta ja julisti sen lempikalaruoakseen. Päivä sujui korttia pelaten ja makuupusseissa löhöillen. Illan tullen keli rauhoittui ja lähdimme kalaan.

ESIKOINEN IHASTUI TUNTURIKALASTUKSEEN Kiersimme järven suojaisemmalle puolelle ja löysimme sopivia rantoja heittelyyn. Illan aikana saimme parikymmentä harjusta ja muutaman hauen. Harjukset olivat noin 40 sentin mittaisia ja isoimmat hauet parikiloisia.

Kevyillä virveleillä väsyteltyinä hauet tarjosivat ilon kiljahduksia molemmille kalamiehille, onhan toisella meistä hauki tatuoituna pohkeeseenkin. Otimme harjuksista ruokakalat, koska haukea voitaisiin syödä myöhemminkin. Tosin näissä olosuhteissa ruodoton haukifilee olisi voinut olla maistamisen arvoinen. Kuuluuhan se kotonakin ruokapöytäämme.

Leiriä siivotessa ja tavaroita pakatessa Juska toivoi, että ensi kesänä oltaisiin viikko.

Vaikka olimme olleet kolme päivää tunturissa ja puolet ajasta oli ollut tuulta ja vesisadetta, sain silti esikoiseni ihastumaan tunturikalastukseen. Olimmehan menneet lapseni ehdoilla. Välillä tutkittiin poronsarvia tai sammakoita, sitten laskettiin pyllymäkeä lumikinoksissa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

51

nuorten tärpit

P

Edvinin kalapäivä

äivä alkoi aikaisin marraskuun aamuna. Oli paljon sumua, eikä kala purrut.

Keskellä päivää hauet heräsivät ja kaikki veneessä saivat kalaa.

Yhteensä nousi seitsemän haukea, joista tämä 69 senttiä pitkä oli tällä kertaa suurin. Parhaiten toimi silakkaväri, mutta tämä iski pinkkiin. Hauki laitettiin ruodottomina fileinä pakastimeen odottamaan jouluaattoa. Silloin saatiin hienoja kalapullia!

EDVIN IZARRA 10 V.

PilkkiVapapäivää vietetään hiihtolomaviikoilla Talven riemukkaimmat PilkkiVapapäivä-tempaukset järjestetään jälleen. Suomen Vapaa-ajankalastajat yhteistyössä Metsähallituksen kanssa järjestää hiihtolomaviikoilla kuusi kalastustapahtumaa alle 18-vuotiaille.Tapahtumissa kalastus on nuorille ilmaista ja aikuiset voivat ostaa itselleen kalastusluvan normaalin käytännön mukaisesti.

Paikalla on vapaa-ajankalastajien kalakummeja opastamassa nuoria pilkinnän saloihin. Kalastaa voi omilla välineillä, mutta järjestäjällä on myös lainavapoja rajoitetusti.

Kohteissa lämpiävät myös grillitulet, joissa voi lämmitellä tai grillata makkaraa!

PilkkiVapapäivän kohteet ovat: Evo, Niemisjärvet (Hämeenlinna), lauantai 27.2. kello 10-15.

Teijo, Matildanjärvi (Salo), keskiviikko 3.3. kello 10-15 Yhteyshenkilö: Janne Rautanen, janne.rautanen@vapaa-ajankalastaja.fi, puh. 0400 946 968.

Mikkelin Valkea keskiviikko 3.3. kello 10-15.

Yhteyshenkilö: Janne Tarkiainen, janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi, puh. 044 547 9116 Kinnula, Heikinlampi lauantai 6.3. klo 10-15 Yhteyshenkilö: Juha Ojaharju, juha.ojaharju@vapaa-ajankalastaja.fi, puh. 045 113 3050 Kuhmon Syväjärvi tiistai 9.3. klo 10-15.

Sievi, Maasydänjärvi lauantai 13.3. kello 10-15.

Yhteyshenkilö: Petter Nissen, petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi, puh. 0500 440 923 Katso lisätietoja tapahtumasta www.fisuun.fi > tapahtumat ja Facebook > vapapäivä.

Valtakunnalliset pilkkileirit Talven kovimmat pilkkireissut tehdään tänä talvena Ikaalisiin ja Outokumpuun, joissa järjestetään nuorten valtakunnalliset pilkkileirit koronatilanteen salliessa. Leirien pääpaino on kalan narraus jään alta perinteisesti ja täkykalan avulla, mutta paljon muutakin leireillä tehdään ja mm. välinehuolto, askartelu sekä leikkimielinen kisailu kuuluu molempien leirien ohjelmaan.

Ikaalisissa Koivikon leirikeskuksessa pidettävälle leirille mahtuu mukaan 33 junnua iältään 9-18 v.

Leiri alkaa pe 19.2. klo 17 ja päättyy su 21.2. klo 15.

Outokummussa Kolmikannan leirikeskuksessa pidettävälle leirille mahtuu mukaan 25 junnua iältään 10-16 v. Leiri alkaa pe 26.3. klo 17 ja päättyy su 28.3. klo 15.

Tule leirille tai vaikkapa molemmille, yksin tai yhdessä kaverin kanssa.

Viikonlopun aikana pääset kokemaan kalastuksen riemua osaavien ohjaajien opastuksella. Leirimaksu molemmille leireille on ainoastaan 40 € jäsenille, 60 € ei jäsenille. Hintaan sisältyy majoitus, ruokailut, askartelutarvikkeet ja ohjattu opastus.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot www.fisuun.fi > Tapahtumat, leirit.

52

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TEKSTI JA KUVAT JUHA SYVÄRINEN

Pohjois-Pohjanmaan nuorilla ONNISTUNUT PILKKILEIRI Päätöspäivän nuoskainen keli sai kalat hurjaan syöntiin

P

ohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajien pilkkileiri viime talvena järjestettiin perinteisesti hiihtolomaviikolla Vaalan Neittävän Kylätalolla. Mukana kolmipäiväisellä leirillä oli kuusitoista 10-15-vuotiasta nuorta, joista kolme uutta leiriläistä.

Kokeneimmilla kävijöillä taas kyseessä oli jo kahdeksas pilkki- tai onkileiri. Lisäksi paikalla oli viisi leiriläisten ruokahuollosta vastaavaa ja neljä pilkinnän ohjaajaa.

Tulopäivä aloitettiin lounaalla ja varusteiden tarkastuksella ja rakentelulla. Nuorilla oli kova kiire päästä tutuille Ahveroisen ja Syväjärven kalavesille. Järvien sijainti on erinomainen, sillä ne ovat lyhyen kävelymatkan päässä Kylätalolta. Kylmyyden tai muun syyn takia voi lähteä halutessaan lämmittelemään ja sisäpeleihin.

TASAPAINO HOUKUTTELI KALOJA PARHAITEN Jää- ja lumitilanne oli harvinaisen hyvä. Puolen metrin jää ja 5-10 senttimetrin pehmeä lumi eivät pahemmin häirinneet varsinkaan, kun ohjaajilla oli akkukairat kymmenien reikien kairaamiseen.

Toisena päivänä saatiin vieraaksi Ahti Sipola mukanaan vedenalainen kamera valolaitteineen. Kamerasta näki, miten kalat käyttäytyivät erilaisia pilkkejä uitettaessa, vaikka eivät ehkä valojen takia tarttuneet-

KNOCK Out -kisailijoita.

kaan syöttiin. Tasapaino oli selvästi kaloja eniten houkutteleva pilkki.

PAAVO KNOCK OUT -PILKKISAN VOITTAJAKSI Mitä leiri ilman pilkkikilpailua. Kisa käytiin Knock Out -kisana, jossa arvotut parit pilkkivät kaksi minuuttia. Tasatuloksen sattuessa jatkopaikka ratkaistiin kivi-sakset-paperi-menetelmällä.

Jatkosta pudonneet kannustivat kilpailijoita kiihkeästi. Voittajaksi selvisi kokenut leiriläinen Paavo.

Ohjaaja Elisa näytti leiriläisille huippupilkkijän nopeuden ja taidon merkityksen pilkkimisessä, jossa myös välineet ratkaisevat.

KNOCK Out -kisan voittaja Paavo.

PÄÄASIA, ETTÄ KALAA TULEE Kaksi ensimmäistä leiripäivää olivat kauniita pakkaspäiviä, mutta kolmas valkeni

lumisateen jälkeen nuoskaisena saaden kalat hurjaan syöntiin. Saaliskalat olivat kummallakin järvellä pieniä ahvenia ja särkiä.

Pääasia kuitenkin, että kalaa tulee, vaikka aina nuorella ei kärsivällisyyttä liiaksi olekaan. Konkarikalastaja Hiskin kalapussi reilun kolmen tunnin kalastuksen jälkeen punnittiin. Vaaka pysähtyi 8,6 kilon kohdalle.

Leirit ovat leirejä, mutta yksi asia ei ole muuttunut miksikään vuosien saatossa. Leiriläisiltä kysyttäessä mikä on parasta leirillä, on vastaus ollut aina sama. Ruoka! Kiitos emännille jaksamisesta. Kiitos myös Tapio Ojalalle ja Pekka Kurttilalle valmistamistaan kalastusvälineistä nuorille jaettavaksi. Kotiin vietäväksi madesesonkiin leiriläiset saivat mukaansa kunnon madepilkkivälineet.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

53

HYLJE

ITÄMEREN hyljekannat jatkoivat tasaista kasvuaan

HELIKOPTERI pudottaa kutusoraa koskeen Viitasaarella. Vastaavia operaatioita on luvassa tänä vuonna kymmenillä koskilla ja jopa kymmenellä eri joella.

Kuva: Markku Pirttimaa.

KUNNOSTUKSET

VIRTAVESIEN kunnostuksiin saatiin 1,4 miljoonan euron lisäraha Metsähallitus lisää virtavesien kunnostuksia tänä vuonna merkittävästi aiempaan verrattuna. Eduskunnan myöntämällä 1,4 miljoonan euron lisärahoituksella voidaan kunnostaa jopa 20 koskialuetta kymmenellä eri joella. ”Tämä on merkittävä lisä kalojen elinympäristöjen kunnostuksiin. Olemme jo aloittaneet lähes miljoonan euron valuma-aluehankkeen, jolla kunnostetaan kokonaisia valuma-alueita”, erätalousjohtaja Jukka Bisi iloitsee.

"Nyt pystymme kohdistamaan urakoita lisäksi erillisiin virtavesiin. Sijoitus niihin on mitä parhain tulevaisuusinvestointi", hän toteaa.

Suurimmat urakat ovat Lieksassa Ruunaalla sekä Posiolla Livojoella. Ruunaalla kunnostetaan kolme koskea ja Livojoella viisi. Muitakin kohteita on suunnitteilla muun muassa Lappiin.

Kunnostukset tarkoittavat esimerkiksi lohikalojen kutu- ja pienpoikasalueiden kunnostuksia. Niihin tuodaan soraa ja kiveä. Aikoinaan uittoa varten perattuja koskia palautetaan vastaamaan luonnontilaa. Myös kalojen vaellusesteitä poistetaan.

54

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Vuonna 2020 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa runsaat 40 000 harmaahyljettä eli hallia. Näistä Suomen merialueella oli vajaat 17 000 eli noin 2500 yksilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Perämeren jäillä laskenta-aikaan olleiden norppien määräksi arvioitiin noin 13 300 yksilöä.

Laskennoissa nähtyjen hallien määrä pysyi vuosia noin 30 000 yksilössä, mutta nyt tulos on jo toisena vuonna peräkkäin ollut noin 40 000 hallia. Vuodesta 2003 lähtien Itämeren hallikanta on kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa. Kasvu on viime vuosina ollut Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan voimakkainta eteläisellä Itämerellä, mikä johtuu pääosin muilta alueilta siirtyvistä halleista.

Valtaosa halleista tavataan keväisin karvanvaihtoaikaisen levinneisyyden ydinalueella Lounais-Suomen, Keski-Ruotsin ja Viron merialueilla. Suomen merialueen halleista vajaat 90 prosenttia oli laskentahetkellä lounaisessa ulkosaaristossamme.

Hallit kuvataan lentolaskennoissa ulkoluodoilta karvanvaihdon aikaan touko-kesäkuun vaihteessa, ja yksilömäärät lasketaan kuvista. Laskentatulos edustaa hallien minimimäärää, ja hieman vaihteleva osa yksilöistä on aina laskennan tavoittamattomissa.

Tämän vuoden laskentatulos, noin 13 300 norppaa Perämerellä, on samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuonna (noin 12 600), mutta puolestaan selkeästi suurempi kuin vuonna 2018 (noin 9 900). Laskentatulosten vaihtelut eivät kerro norppamäärien äkillisistä muutoksista, vaan muutoksista laskentaolosuhteissa. Perämeren norppakanta on keskenään vertailukelpoisten laskentatulosten perusteella kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa.

SAIMAANNORPPA

HUONOSTA lumitalvesta huolimatta saimaannorppakanta vahvistui hiukan Karkea arvio talven 2020 saimaannorppakannan koosta on noin 420-430 norppaa. Määrä on noin 15-20 yksilöä suurempi kuin vuotta aiemmin.

Tarkkaa arviota ei pystytty tekemään, sillä huono lumi- ja jäätalvi haittasi pesälaskentoja.

Saimaa jäätyi hyvin myöhään osin tammikuulla ja normaaleja pesimäkinoksia syntyi vähän.

Etenkin virtaisilla alueilla sekä Savonlinnan eteläpuolisella Saimaalla suuri osa norpista talvehti ilman pesää. ”Pesälaskennan aika jäi jäiden nopean sulamisen vuoksi lyhyeksi, ja vaikeiden olosuhteiden takia läheskään kaikkia norpan pesäpaikkoja ei löydetty”, kertoo suojelubiologi Jouni Koskela Metsähallituksesta.

Apukinokset auttoivat talvehtimista, mutta niitäkään ei lumen puuteen vuoksi saatu riittävästi kasattua ja ne sulivat ennen aikojaan. Apukinoksia tehtiin 168, kun tarkoituksena oli kolata yli 300 kinosta.

Vaikka tarkkaa talvikannan kokoa ei kenttähavaintojen avulla pystytty arvioimaan, oletetaan norppakannan kasvaneen noin 15-20 yksilöllä talvesta 2019. Oletus perustuu vuoden 2019 kuolleisuus- ja syntyvyystietoihin sekä kannan aiempaan kehitykseen viimeisen kolmen vuoden ajalta.

Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan kannan tasainen kasvu osoittaa, että saimaannorpan suojeluun on löydetty toimivia ratkaisuja. Etenkin laajentuneet verkkokalastuksen rajoitukset ja viime vuosina myös apukinosten kolaaminen ovat auttaneet norppaa. ”Suunta on oikea, mutta silti saimaannorppa on edelleen erittäin uhanalainen”, järjestö muistuttaa. ”Ilmaston lämpeneminen on tällä hetkellä suuri ja nopeasti kasvava uhka saimaannorpille.

Sen takia kanta tulisi saada mahdollisimman nopeaan kasvuun, ja kaikista ihmisen aiheuttamista norppakuolemista pitäisi päästä eroon. Tehokkain toimi on jatkaa keväistä verkkokalastuskieltoa heinäkuun loppuun, sillä kuuttien kalanpyydyskuolleisuus on selvästi siirtynyt heinäkuulle”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen korostaa.

OTTIPAIKKA Monipuolinen

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille

KALASTUSTARVIKELIIKE

https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall

Avattu verkkokauppa:

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/

Avoinna ark. 8–17, la 9–13

www.jessevaaput.fi

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 040 614 8186

www.korkiakoskenuistin.fi

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

Uutta ... hileet vaappuihin !

NEON, HOLOGRAMMI, “TAVALLISET” jne ...

Hileissä mukana myös muutama erikoisempi väri

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä Ja tietenkin yltiösuositut värijauheet

www.spelektroniikka.fi

KILPAPILKKIJÖIDEN SUOSIMAT pilkit ja morrit.

Uusi iso myymälä Yli 1000 uutta tuotetta Auki Ti - Penetissä 10-18

(muut ajat sopim. mukaan) Onkitukku ROD Oy Tiilipojanlenkki 4, Puh. 045Vantaa 138 8888 (Petikko)

JIG, Just Gross puh.in045 138(Onkitukku) 8888 Tiilipojanlenkki 2, Vantaa

ARPPEENLAMPI NYT RUNSAASTI ISOA TAIMENTA, KIRJOLOHTA, HARJUSTA JA SIIKAA! Luvat ja info:

www.arppeenlampi.fi

(Petikossa St1:n pihalla)

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

Ota Ottipaikka onkeesi! p. 044 534 9878

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

timo.lepisto@saarsalo.fi Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta.

lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 040 849 6665

TOUKKAKASVATTAMO PENTTI KOSKINEN ➢Kärpäsentoukat suoraan kasvattajalta ➢Kotimaiset surviaiset ➢Hollantilaiset onkimadot ympäri vuoden

Kalastuslupia myydään vain ison Kodan ja Mökkien vuokraajille!

Meillä vuokrattavana myös 9 erilaista matkailuautoa Hox! Kysy tarjousta!

Jukka Toivanen p. 0400 693 846 jukka.toivanen1@gmail.com www.keminmaanautokeskus.fi

Puh. 040 5212 046 / pilkkisyotit@kopteri.net

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...)

(50v., 60v.,70v.

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

S H A R E D PAS S I O N YO U R C H O I C E

KARISMAX

TM

www.apajamatkat.fi

K ARISMA X TUOT TEET

Uusi osoite Launeella: Mustamäenkatu 72, Lahti, p. (03) 752 5696 Tervetuloa!

HALI- JA LINDROOS-TUOTTEIDEN TEHTAANMYYMÄLÄ n Nettikauppa: www.era-lindroos.fi n

Kalareppu.fi JA HYVIN VARUSTETUT ALAN LIIKKEET MADE IN FINLAND

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

55

Historian

havinaa

Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.

K

alakoria on käytetty aikoinaan useimmiten perhokalastuksessa kalan pitämiseen säilössä, kun kalastaja samalla kahlaa tai liikkuu kalastaessaan. Kalakoreissa on saattanut olla taskuja tai kannessa pieni lokero kalastajan tarvikkeille.

Helsingissä ilmestynyt ruotsinkielinen Sporten-lehti esitteli 1891 Hardyn kalakorin hienojen ohjekuvien kera, kuinka olalla roikkuva kori kannattaa myös haavin ja vapauttaa kalastajan kädet.

Schröderin luettelossa 1926 oli myytävän kolmea eri koon kalakoria, nykyään kalakorit ovat lähinnä koriste-esineitä.

LÄHDE: Suomen kalakirjaston arkisto

56

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Vapaa-ajan Kalastaja -lehden

LUKIJAMATKAT

NORJAAN NÄÄTÄMÖÖN MA 12. – PE 16.4.

MATKALLA PILKITÄÄN RAUTUA JA MUITA LOHIKALOJA NORJAN LAPISSA NÄÄTÄMÖN ALUEELLA. ALUEELLA ON KYMMENIÄ JÄRVIÄ, JOISTA ON MAHDOLLISUUS PILKKIÄ LOHIKALOJA. Majoituspaikkana on Näätämöjoen rannalla sijaitseva Neiden Fjellstue-mökkikylä. Kohde sijaitsee lähellä Suomen rajaa, perille pääsee henkilöautolla. Fjellstuen asiakkaina suomalaisillakin on pääsy pilkille Finnmarkin muutoin rajoitetuille kalavesille. Paikalliset kalastusluvat voi hankkia paikan päältä. Norjassa ei ole valtion kalastuksenhoitomaksua pilkinnässä. Matka on omatoiminen.

Kokemus talvisissa eräolosuhteissa liikkumisesta ja kalastamisesta on hyväksi. Paikalla on mahdollisuus liikkua kalaretkillä suksilla tai omalla moottorikelkalla (ei reittimaksuja).

LUKIJAMATKAN HINTA on SVK:n jäseniltä alkaen 195 €/ hlö/4 vrk (ei jäsenet 215 €). Hintaan sisältyy majoitus 3-4 hengen mökissä, sauna joka ilta, vinkit kalastukseen ennen matkaa ja paikan päällä. Mökeissä on yhteiset sosiaalitilat, minikeittiö ja jääkaappi. Wc:t ja suihkut erillisessä rakennuksessa. Mökkikylässä on ruokaravintola A-oikeuksin. Mahdollisuus omatoimiseen ruokailuun tai ravintolan palveluihin. Hintaan ei sisälly ruokailuja, kalastuslupia ja välineiden desinfiointia, kuljetuksia, henkilökohtaista kalastusopasta ja matkoja kohteeseen.

Mielellään parillinen määrä lähtijöitä per kalaporukka.

Lisätietoja mökkikylän palveluista Neiden Fjellstuen kotisivuilta neidenfjellstue.com.

LISÄTIEDOT Petter Nissén puh. 0500 440 923 tai petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi.

Ilmoittautumiset viimeistään 13.3. mennessä Jaana Piskonen puh.

050 5974933 tai jaana.piskonen@ Lisätietoja vapaa-ajankalastaja.fi. Matkalle mökkikylän palveluista mahtuu 20 ensimmäiseksi neidenfjellstue.com ilmoittautunutta.

KILPISJÄRVELLE MA 26.– PE 30.7.

MATKALLA KALASTETAAN TUNTURIMAISEMISSA KILPISJÄRVEN YMPÄRISTÖSSÄ MONIPUOLISILLA KALAVESILLÄ. MATKAN TUKIKOHTA ON TASOKASTA MAJOITUSTA TARJOAVA SAIVAARAMÖKIT KILPISJÄRVEN KESKUSTAN TUNTUMASSA LÄHELLÄ PALVELUJA. Alueella on mahdollista kalastaa harjusta, rautua, siikaa tunturivesillä ja päiväretkellä Jäämerelle voi harrastaa myös merikalastusta. Helposti saavutettavia huippukohteita ovat muun muassa suurharjusten Könkämäeno ja pienen patikkamatkan päässä tieltä sijaitseva Ailakkajärvi. Kilpisjärvestä voi tavoitella kookasta rautua tai patikoida Saanajärvelle raudunpyyntiin rantakalastuksen merkeissä. Antoisia siikavesiä on tarjolla useita ja joissakin kohteissa myös taimenta.

LUKIJAMATKAN HINTA on SVK:n jäseniltä alkaen 135 €/hlö/4 vrk (ei jäsenet 155 €). Hintaan sisältyy majoitus 4-6 hengen tasokkaissa mökeissä, joissa on oma sauna joka mökissä, kodinkoneet, täysi keittiövarustus, jääkaappi pakastinlokerolla, TV ja wifi-yhteys. Pihalta löytyy kota, jossa on tulipaikka ja savustusmahdollisuus sekä näköala Saanatunturille. Majoituspaikka on Kilpisjärven kylän palveluiden kaupan, huoltoaseman ja ravintoloiden läheisyydessä. Matkalla on tarjolla monipuoliset palvelut ja autolla pääsee pihaan. Matkalla on mukana paikalliset kalavedet tunteva matkanvetäjä, jolta saa vinkkejä kalastukseen ennen matkaa ja kohteessa. Kalastus kohteessa on omatoimista ja itselle sopivan aikataulun mukaan. Muutama vene löytyy eri kohteissa mökkien asiakkaille vuokralle. Hintaan ei sisälly ruokailuja, kalastuslupia, kuljetuksia, henkilökohtaista kalastusopasta ja matkoja kohteeseen. Nyt mukaan reissuun kalakaverin tai pikkuporukan kanssa!

LISÄTIEDOT Petter Nissén puh. 0500 440 923 tai petter.nissen@ vapaa-ajankalastaja.fi. Ilmoittautumiset viimeistään 15.5. mennessä Jaana Piskonen puh. 050 597 4933 tai jaana.piskonen@ vapaa-ajankalastaja.fi. Matkalle mahtuu Majapaikan kotisivuilta 16-20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. voit tutustua mökkeihin ja puitteisiin: saivaaramokit.fi

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

57

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

TEKSTI ISMO MALIN • KUVAT JUSSI ALANKO

VALKEAKOSKEN Kalaveikkojen kesäleirillä nuoret pääsevät muun muassa jigaamaan kuhaa. Kuva: Timo Pohjalainen.

VALKEAKOSKEN KALAVEIKOT valittiin vuoden kalaseuraksi Runsas ja monipuolinen toiminta valtteina

S

uomen Vapaa-ajankalastajat (SVK) palkitsi syyskokouksessaan vuoden 2020 kalaseuran. Valinta kohdistui tällä kertaa Valkeakosken Kalaveikkoihin, joka on yksi maamme suurimmista kalastusseuroista lähes 800 jäsenellään.

Valinnan tehneen SVK:n viestintätoimikunnan mukaan Valkeakosken Kalaveikot on osoittanut, että runsaalla ja monipuolisella toiminnalla voidaan välttää suuren kalastusseuran näivettyminen. Perinteisen kilpailutoiminnan ohella Kalaveikot on tunnettu esimerkiksi Apianvirran heittokalastusalueen hoitamisesta ja kalaveneiden vuokraustoiminnastaan. ”Pitkän perinteen omaavalla Tappajahauki-uistelukilpailulla on myös laaja sponsori-, talkoo- ja kilpailijajoukko, joka pitää seuran tuntosarvet herkkinä oman seuran toiminnan ulkopuolellekin”, viestintätoimikunta toteaa valintaperusteluissaan.

58

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Valkeakosken Kalaveikkojen puheenjohtaja Jussi Alangon mukaan valinnasta vuoden kalaseuraksi voi olla hyötyä esimerkiksi kilpailuilmoitusten myynnissä.

KAIKENIKÄISET JÄSENET YKSI VAHVUUS

Valkeakosken Kalaveikkojen sihteeri Simo Suihko nostaa Valkeakosken Kalaveikkojen vahvuudeksi myös sen, että seurassa on kaikenikäisiä jäseniä. ”Löytyy isovanhempia ja heidän lapsiaan sekä lapsenlapsiaan. Näin kokeneita konkareita riittää opastamaan kalastusharrastuksensa alussa olevia nuoria”, Suihko kertoo.

Seuran puheenjohtaja Jussi Alanko pitää hänkin Kalaveikkojen merkittävänä vahvuutena monipuolista toimintaa, joka hänen mielestään mahdollistaa sen, että jäsenmäärä pysyy korkeana. Tästä voisivat hänen mukaansa ottaa oppia muutkin kalaseurat, jotka tähtäävät jäsenmääränsä lisäämiseen tai sen pitämiseen suurena. ”Pitää olla tarjolla vähän kaikkea monipuolisesti. Kun on osaajia lähes joka lähtöön, löytyy aina joku, jonka puoleen kääntyä. Jos keskitytään vain yhteen asiaan, ei se houkuta suuria määriä jäseniä”, Alanko muistuttaa.

TAPPAJAHAUKI-UISTELU JOUDUTTIIN PERUMAAN Vuonna 1952 perustetussa seurassa toiminnan monipuolisuus on taattu myös siten, että eri kalastusmuotojen eli perhokalastuksen,

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

Apianvirta Apianvirran suosio kasvussa Kalaveikot tarjoaa jäsenistölleen kalastusmahdollisuuksia vuokravesialueillaan, joita löytyy niin Vanajavedeltä kuin Mallasvedeltäkin. Eikä unohtaa sovi, että seura on mukana myös aivan Valkeakosken keskustan tuntumassa sijaitsevan Apianvirran heittokalastusalueen kalastusjärjestelyissä.

Seuran tavoitteena on ollut vuokravesialueiden laajentaminen, mutta uusien kalatalousalueiden aloitettua toimintansa suunnitelmiin tuli mutkia matkaan.

"Me pääsimme sentään jatkamaan vanhoilla ehdoilla ja yritämme neuvotella lisäalueita, kunhan kalatalousalueet saavat suunnitelmansa valmiiksi. Joiltain seuroilta kuitenkin sanottiin irti kaikki sopimukset", Alanko mainitsee. ”Apianvirralla kävijämäärissä on ollut kasvua ja sinne tulee kävijöitä pidemmänkin matkan takaa. Yksi paikan valtti on, että se pysyy talvellakin sulana ja on siten kalastettavissa ympäri vuoden.

Olemmekin näillä näkymin lisäämässä Apianvirran kirjolohi-istutuksia”, Alanko kertoo.

VALKEAKOSKEN Kalaveikkojen hoidossa oleva Apianvirta on suosittu kalapaikka aivan Valkeakosken keskustan tuntumassa. Siellä viihtyvät niin seuran omat jäsenet, muut kaupunkilaiset kuin kauempaakin tulevat.

TAPPAJAHAUKI-uistelu on Valkeakosken Kalaveikkojen suurin ja tunnetuin vuosittainen tapahtuma. Viime vuonna kilpailu jouduttiin kuitenkin perumaan koronapandemian takia.

uistelun, onkimisen ja pilkkimisen toimintaa pyörittävät omat jaostonsa. Myös kilpailut ovat merkittävä osa Kalaveikkojen toimintaa.

Kisoista tunnetuin on vuosittain järjestettävä Tappajahauki-uistelu, joka on myös Häme cupin osakilpailu. Vuosi 2020 oli Alangon mukaan kuitenkin koronapandemian takia poikkeuksellinen, sillä moni tapahtuma, kuten esimerkiksi Tappajahauki-uistelu jouduttiin perumaan.

”Saimme sentään pidettyä kesäisen nuorten leirin tautitilanteen ollessa parempi. Oman väen lisäksi vetäjinä oli ammattioppaitakin, kuten esimerkiksi Toni Pohjalainen. Oppaat ohjasivat jigausta ja oma porukka vetouistelua”, Alanko selvittää.

KERHOTILOJEN REMONTTI SAATIIN VALMIIKSI Vaikka Valkeakosken Kalaveikot on jäsenmäärällä mitaten suuri seura, niin todellisia

aktiiveja, joiden varassa toiminta pyörii, on tarpeeseen nähden vähän. ”Talkooväkeä kuitenkin yleensä saadaan liikkeelle, kun tarve vaatii. Esimerkiksi viime vuonna saimme omalla porukalla tehtyä aivan kaupungin keskustassa sijaitsevien kerhotilojemme remontin valmiiksi. Tulokseen on myös oltu tyytyväisiä”, Alanko toteaa.

Mallasvedellä sijaitsevan seuran kalamökin remontti on hänen mukaansa seuraava suurempi talkookohde. ”Se on niin huonossa kunnossa, että olemme jo jonkin aikaa joutuneet pitämään nuorten kesäleirit Toijalan Seudun Kalamiesten mökillä Vanajaveden Otonsaaressa”, Alanko kertoo.

VALINNASTA VUODEN KALASEURAKSI OLLAAN TYYTYVÄISÄ Valinta vuoden kalaseurassa otettiin – totta kai – Kalaveikoissa tyytyväisenä vastaan. ”Olemme päätelleet saamastamme tunnustuksesta, että jotain olemme tehneet hyvin ja oikein”, puheenjohtaja Alanko sanoo. ”Asia on ollut ainakin somessa ja Valkeakosken Sanomissa esillä. Tästä voi olla hyötyä esimerkiksi kilpailuilmoitusten myynnissä ja toisaalta jäsenistöön päin. Aika näyttää”, hän pohtii.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

59

0 00

SÄ

SEURASSA

VUODESTA 2

L A S S A H YV

ÄS

KA

20

TEKSTI JAANA VETIKKO

Juhlavuonna palkittiin

ansioituneita toimijoita, seuroja ja yhteistyökumppaneita

S

uomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vietti viime vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan. Sen kunniaksi järjestö palkitsi syyskokouksessaan kunniamerkein ja kultaisin ansiomerkein henkilöitä ja vapaa-ajankalastajapiirien toimijoita, jotka ovat poikkeuksellisen ansiokkaasti toimineet vapaa-ajankalastuksen hyväksi.

SVK:n yhteistyökumppaneita kiitettiin kunniaviirein menestyksellisestä toiminnastaan.

Lisäksi SVK palkitsi kunniaviireillä vapaa-ajankalastajapiireittäin ansioituneita kalastusseuroja osoituksena aktiivisesta, monipuolisesta ja esimerkillisestä seuratoiminnasta.

SVK:N syyskokouksessa palkittiin kunniamerkein vapaa-ajankalastajapiirien toimijoita, jotka ovat poikkeuksellisen ansiokkaasti toimineet vapaa-ajankalastuksen hyväksi.

Kuva: Johanna Antila.

Palkitut Kunniamerkit  ILKKA MÄKELÄ (ent.

SVK:n toiminnanjohtaja), Jyväskylä. Mäkelä on toiminut SVK:n toiminnanjohtajana sen perustamisesta vuoteen 2016 asti.

Tätä ennen hän toimi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliiton toiminnanjohtajana.

Uranuurtaja (yli 30 vuotta) kalastusharrastuksen edunvalvonnan etulinjassa. ILKKA SAILO (ent. Suomen Kalamiesten Keskusliiton tiedottaja), Kauniainen. Sailo on toiminut yli 30 vuotta SKK:n palveluksessa tiedottajana ja Kalamies-lehden toimitussihteerinä. Sailo omaa pitkän uran kalastusharrastuksen edunvalvonnan etulinjassa.

60

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

 MARKKU MARTTINEN (ent. Elyn kalatalouspäällikkö), Helsinki. Marttisella on yli 30 vuoden ura kalataloushallinnossa, joista merkittävin rooli Uudenmaan Ely-keskuksen kalatalouspäällikkönä. Vesiluonnon, kalakantojen ja vapaa-ajankalastuksen väsymätön puolestapuhuja.

JARMO NIITYNPERÄ (Lounais-Suomi), Raisio. Niitynperä on Killin Kalakerhon ja Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin pitkäaikainen puheenjohtaja. Hän toimii myös SVK:n hallituksen jäsenenä ja on erityisen aktiivinen piirin hallinnossa (aiemmin rahastonhoitaja) sekä kilpailutoiminnassa.

HANNU ROUTIO (Etelä-Suomen Vapaa-ajankalastajapiiri), Helsinki. Routio on entinen Etelä-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin ja Helsingin Kalamiespiirin pitkäaikainen puheenjohtaja, SKK:n hallituksen puheenjohtaja ja SVK:n hallituksen jäsen. Routio on yhä monitoimimies piirissään niin nuorisotapahtumissa, kilpailuissa kuin muissakin tapahtumissa.

KAIJA TANHUANPÄÄ (Lounais-Suomi), Eura. Tanhuanpää on Lounais-Suomen monitoiminainen. Kaikessa mukana ja aina valmis talkoolaiseksi. Piirin varapuheenjohtaja, valistustoimikunnan vetäjä ja toimintakalenterin tekijä. Aina talkoolaisena alueen tapahtumissa. Aiemmin Satakunnan Kalamiespiirin aktiivi ja Kauttuan tehtaiden Urheilukalastajien puheenjohtaja.

0 00

SÄ

SEURASSA

VUODESTA 2

L A S S A H YV

ÄS

KA

20 PEKKA KASKELA (Häme), Valkeakoski.

Kaskela on pitkän linjan toimija niin SKK:ssa kuin SVK:ssa, Hämeen piirissä ja Valkeakosken Kalaveikoissa. Kaskela on ollut mukana em. järjestöjen kalaja ympäristötoimikunnissa, edistänyt erityisesti järjestöjen kalastusaluetoimintaa sekä ollut mukana kehittelemässä mm. kestävän verkkokalastuksen hanketta.

JAAKKO KNAAPILA (Pohjanmaa), Louko.

Pitkän linjan toimija niin SKK:ssa kuin SVK:ssa, pitkäaikainen aiempi puheenjohtaja niin Pohjanmaan piirissä kuin myös seurassaan Seinäjoen seudun Onkijoissa. Knaapila on ollut vahvasti mukana kalastusalue- ja kilpailutoiminnassa.

JUHA SYVÄRINEN (Pohjois-Pohjanmaa), Oulu. Syvärinen on ollut vahvasti mukana seura- ja piiritoiminnassa jo 70-luvulta saakka. Meriiteistä löytyy niin seurojen puheenjohtajuuksia kuin kilpailuvastaavan tehtäviä. Nyt Pohjois-Pohjanmaan piirin varapuheenjohtaja ja kilpailuvastaava. Ollut aktiivisesti mukana myös seurojen ja piirin nuorisotoiminnassa.

ANITA TÖRMÄNEN (Pohjois-Pohjanmaa), Raahe. Pohjois-Pohjanmaan piirin sekä kalamiespiirin entinen pitkäaikainen sihteeri. Törmänen on edelleen mukana piirihallituksessa sekä vahvasti mukana piirin alueen nuorisotoiminnassa ja apuna myös muissa tapahtumatalkoissa.

MERJA KEKKI (Lappi), Sodankylä. Kekki on Lapin piirin luottonainen SVK:ssa, hän toimii sekä piirin sihteerinä että SVK:n hallituksen jäsenenä. Kekki on piirin nuorisotapahtumien aktiivi.

JUHA VÄISÄNEN (Kainuu), Kajaani. Väisänen on Kainuun piirin sekä kalamiespiirin pitkäaikainen puheenjohtaja. Hän on myös SVK:n hallituksen varajäsen, ja on ollut vahvasti mukana kala- ja ympäristötoimikunnan toiminnassa. Kajaanin Perhokerhon aktiivinen toimija, myös edustajana kalatalousaluetoiminnassa.

TIMO HARTIKAINEN (Pohjois-Karjala), Lieksa.

Hartikainen on Pohjois-Karjalan monitoimimies, piirin puheenjohtaja ja mukana SVK:n hallituksessa. Hän on aiemmin toiminut vahvasti kalamiespiirissä ja SKK:ssa, vaikuttanut kalastusaluetoiminnassa sekä toiminut Pohjois-Karjalan alueella erilaisissa vesienhoitohankkeissa.

EERO KOKKARINEN (Pohjois-Savo), Siilinjärvi. Kokkarinen on pitkän linjan kalakummi ja kilpailutoimija niin kalamies- kuin vapaa-ajankalastajapiirissä. Hän on toiminut takavuosina myös kalamiespiirin toiminnanohjaajana.

Edesmennyt KYÖSTI KAUPPINEN (Pohjois-Savo). Kauppinen oli Pohjois-Savon monitoimimies, joka oli kaikessa mukana, oli kyse sitten nuorisoleirin, muiden kalastustapahtumien tai kilpailujen järjestämisestä. Kauppinen oli aina valmiina talkoisiin ja otti usein myös vetovastuun. Hän toimi Pohjois-Savon piirin puheenjohtajana kuolemaansa saakka keväällä 2020.

TAPANI KURKI (Etelä-Savo), Varkaus.

Kurki on erityisesti kilpailujen järjestämisen moniottelija: useita SM-kilpailuja ja viimeisimpänä vuonna 2020 kolmen viikon varoitusajalla MM-morrin pääjärjestäjän rooli. Kurki on toiminut aiemmin SVK:n pilkkijaostossa ja kilpailutoimikunnassa. Aktiivinen toimija myös nuorisotapahtumissa.

PEKKA TURUNEN (Etelä-Karjala), Lappeenranta. Turunen on Etelä-Karjalan piirin pitkäaikainen sihteeri ja Lappeenrannan Urheilukalastajien puheenjohtaja. Turusen sydäntä lähinnä on erityisesti kilpailutoiminta, mutta aktiivisuutta löytyy silti moneen kalastusharrastusta edistävään asiaan.

VEIKKO KARINKANTA (Kaakkois-Suomi), Lahti. Kaakkois-Suomen piirin puheenjohtaja ja SVK:n lasten ja nuorten kalastusohjaaja. Karinkanta on pitkän linjan nuorisotoimija. Lisäksi hän on aktiivinen toimija omissa seuroissaan Lahden Perhokalastajissa (seuran perustajajäsen) ja Lahden Seudun Nuorissa Pyytäjissä.

HEMMO HIRVONEN (Keski-Suomi), Vaajakoski. Hirvonen on Keski-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin ja seuransa Ylä-Keiteleen Koukun pitkän linjan aktiiveja. Erityisesti nuorisotoiminta on Hirvosen sydäntä lähellä.

Kunniaviirit kalastusseuroille: Tuusulanjärven Urheilukalastajat (Etelä-Suomi), Naantalin seudun Urheilukalastajat ja Huittisten Kalakerho (Lounais-Suomi), Hervannan-Kaukajärven Kalakerho (Häme), Seinäjoen seudun Onkijat (Pohjanmaa), Iin Kalamiehet (Pohjois-Pohjanmaa), Veitsiluodon Kalamiehet ja Sodankylän Perhokalastajat (Lappi), Kajaanin Perhokerho (Kainuu), Lesnan Naputtajat (Pohjois-Karjala), Puijon Pilkki (Pohjois-Savo), Puruveden Kala-Harrit (Etelä-Savo), Lappeenrannan Urheilukalastajat (Etelä-Karjala), Loviisan seudun Eränkävijät ja Lahden Kalaveikot (Kaakkois-Suomi) ja Viitasaaren Kalakaverit (Keski-Suomi).

Kultainen ansiomerkki: MIKKO PELTOLA (toimittaja).

Kunniaviirit yhteistyökumppaneille:

Metsähallitus, Kuusamon Uistin, Finlandia Uistin ja Eduskunnan kalakerho.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

61

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

TEKSTI JUHA OJAHARJU

Suurkalavuosi

V

2021 alkaa

uosi 2020 on ollut suurkalojen vuosi, ainakin jos kriteerinä käytetään SVK:lle ilmoitettujen suurkalojen määrää.

Ikinä aikaisemmin emme ole vastaanottaneet yhtä paljon suurkalailmoituksia. Kiitos kaikille kalansa ilmoittaneille ja onnittelut suurkalojen saajille.

Vuoden vaihtuessa alkaa myös uusi suurkalakilpailu, johon voit osallistua lähettämällä meille ilmoituksen saamastasi suurkalasta. Kilpailussa on kolme kategoriaa: vapavälineet, muut välineet ja vapautussarja.

SUURIMPIA KALOJA PALKITAAN Kilpailussa palkitaan eri kalaryhmien suhteellisesti suurimpien kalojen saajia. Ryhmät ovat: petokalat (A), lohikalat (B), särkikalat (C) ja muut kalat (D).

Suhteellinen suuruus lasketaan siitä, kuinka monella prosentilla kalan koko ylittää suurkalastajan ansiomerkkiin oikeuttavan vähimmäisrajan. Vapautussarjassa käytetään lohikalojen ryhmässä B vertailuarvona kalan pituutta.

Harjuksen suurkalarajaa on muutettu vuodelle 2021 pituuden osalta. Uusi raja on 50 senttimetriä, jonka katsottiin paremmin vastaavan harjuksen yhden kilon painorajaa. Muutoksen vahvisti SVK:n hallitus.

KILPAILUUN OSALLISTUMINEN Suurkalakilpailuun voit osallistua lähettämällä kuvalla varustetun ilmoituksen saamastasi suurkalasta. Kalan tulee ylittää kyseisen lajin suurkalaraja ja sen tulee olla saatu Suomesta. Ilmoitus tulee lähettää yhden (1) kuukauden kuluessa kalan saantihetkestä, tai viimeistään seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä.

SÄHKÖINEN KALAILMOITUS Kaikki SVK:n nettisivujen kautta tehtävät suurkalailmoitukset kannattaa tehdä kirjautuneena. Sivuille kirjautuneena avautuu kalailmoituslomakkeen ensimmäinen osio valmiiksi täytettynä, mikä nopeuttaa ilmoituksen tekoa ja säästää turhaa vaivaa.

62

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Pauli Varsila hienon karpin kanssa. Kuva: Pauli Varsila.

Vapautussarjan palkinnot  CWC palkitsee suurimman hauen vapauttaneen solmuttomalla kumihavaksella varustetulla haukikoon haavilla sekä lajitelmalla haukiuistimia.  Ruoto palkitsee pisimmän taimenen vapauttajan 100 euron lahjakortilla.  Vision palkitsee pisimmän lohen vapauttajan Hero Salmon -perhokelalla ja pisimmän harjuksen vapauttajan Hero Nymph & Dry -perhokelalla.  Silli Lures palkitsee suurimman ahvenen vapauttajan legendaarisella Sillin kevennetyllä tasapainopilkillä.  Gofish.fi palkitsee suurimman vapautetun lahnan, särjen ja säyneen saajat. Lisäksi palkinto lähtee eniten ryhmän C suurkalakoon lajeja saaneelle ja ne vapauttaneelle henkilölle. Palkintoina on Starfish/Tubertini tuotteita, arvo noin 50 euroa.

Kuva: Olavi Kujanen.

Katso uusi suurkalavideo SVK

on tuottanut yhteistyössä Urpoerämies Productions kanssa suurkaloista ja niiden kalastamisesta kertovan videon. Videota katsomalla virittäydyt takuuvarmasti hyviin suurkalatunnelmiin. Suurkalavideo löytyy Youtubesta Urpoerämies-kanavalta, sekä SVK:n omalta Kalastusvideot-kanavalta.

Jani Laitinen Urpoerämies-teamista kertoo videon teosta näin: ”Meille kalastuksen tärkein puoli on yhdessä koetut elämykset, joihin usein liittyy mahdollisimman isot kalat, tai ainakin niiden tavoittelu. Vielä pidempiaikainen tämä elämys tai muisto on, kun se taltioidaan videolle ja kuviin.

Kun meille tuli mahdollisuus tuottaa kalastusaiheinen dokumentti suurkaloista, ei tarvinnut montaa hetkeä miettiä. Tiedossa olisi ympäri Suomea toistaan ikimuistoisempia reissuja eri lajien suurkalojen perässä, ja tämä kaikki tulisi vielä videolle muistoksi, sekä muille ihailtavaksi.

Aikaa ja vaivaa tuli nähtyä paljon, mutta se palkittiin monilla ennätyskaloilla, ja vielä sitäkin useammalla suurkalalla! Toivomme että dokumentti herättää kiinnostusta sekä ennen kaikkea arvostusta niin suurkaloja, kuin harvinaisempiakin lajeja kohtaan. Suomi ja sen vesistöt ovat todellinen aarreaitta kalastajalle! Lainaten videon loppusanoja: ’Koko suomalainen lajikirjo ja niiden suuret yksilöt odottavat onkijaansa. Suurkalasta on tullut legenda.”

Nyt kannattaa olla jäsen USEAMMASSA SEURASSA Vapaa-ajankalastajien arvonta monijäsenille Suomen Vapaa-ajankalastajat arvostaa kaikkia jäseniään ja haluaa palkita muutaman heistä. Jos kuulut useampaan kalastusseuraan tai olet seurajäsenyytesi lisäksi SVK:n henkilöjäsen sekä maksat vuoden 2021 jäsenmaksusi eräpäivään mennessä, olet mukana arvonnassa.

Vapaa-ajankalastajat arpovat: 1. Paikan vapaavalintaiselle Vapaa-ajan Kalastajan lukijamatkalle, arvo 300 euroa.

Lisäksi voit ottaa kaverisi mukaan puoleen hintaan. (Palkintoa ei voi siirtää toiselle.)

2. Yllätyssetti kalastusvälineitä, arvo 100 euroa.

3. Yllätyssetti kalastusvälineitä, arvo 80 euroa.

4. Kalankäsittelyvälinesetti (fileointiveitsi, kalapiikki, teroituspuikko), arvo 60 euroa.

5. Yllätyssetti kalastusvälineitä, arvo 50 euroa.

SUURKALAN ILMOITTAMINEN SÄHKÖISESTI: vapaa-ajankalastaja.fi/kalailmoitus

TULOSTETTAVA ILMOITUSLOMAKE:

vapaa-ajankalastaja.fi/tulostettava-suurkalan-ilmoituslomake/

KALAREKISTERI:

vapaa-ajankalastaja.fi/kalarekisteri/

Arvonta suoritetaan 22.3. kuluvan vuoden jäsenmaksun useampaan seuraan (tai seuraan ja henkilöjäsenyyden) maksaneiden kesken ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Heidän nimensä julkaistaan myös järjestön somekanavissa ja lehdessä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2021

63

SM-pilkki 2021

Perhokalastuksen SM-karsintakilpailut kesällä 2021

SM-pilkki kilpaillaan koronapandemian niin salliessa 6.3.

Kuopion Sorsasalossa. Kilpailupaikasta on julkaistu kattava juttu Vapaa-ajan Kalastaja -lehdessä 1/2020. Kilpailukutsu löytyy osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi/ kilpailukutsut.

2.5. . . . . . . . .

8.5. . . . . . . . .

9.5. . . . . . . . .

13.5. . . . . . . .

15.5. . . . . . . .

15.5. . . . . . . .

16.5. . . . . . . .

16.5. . . . . . . .

22.5. . . . . . . .

22.5. . . . . . . .

29.5 . . . . . . .

5.6 . . . . . . . .

5.6. . . . . . . . .

6.6. . . . . . . . .

19.6. . . . . . . .

20.6. . . . . . . .

3.7. . . . . . . . .

3.7. . . . . . . . .

4.7. . . . . . . . .

24.7. . . . . . . .

OIKAISU

KOKKOLASSA uiskentelee karppeja Pikiruukin lammessa Vapaa-ajan Kalastajan numerossa 6/2020 oli seuraesittelyssä Specimen Finland ry. Samassa yhteydessä kerrottiin myös Kokkolan karppilammesta, jonka nimeksi oli jutussa virheellisesti mainittu Pikiruukun lampi. Oikeastihan lammen nimi on Pikiruukin lampi. Toimitus pahoittelee virhettään.

Ruotsinpyhtää, Kukuljärvi (vene) Teijo, Matildanjärvi (vene) Ylöjärvi, Julkujärvi Virrat, Yläinen Toriseva Vekaranjärvi, Risulampi Vaajakoski, Liekkilampi Vekaranjärvi, Ahvenlampi (vene) Keuruu, Valkeisjärvi (vene) Oulu, Mustalampi Lieto, Nautelankoski Ylöjärvi, Julkujärvi (kelluntarengas) Kaustinen, Perhonjoki.

Espoo, Vantaanjoki Karkkila, Karjaanjoki Iijoki, Kipinänkoski Virrat, Koskelankoski Muurame, Muuramenjoki Vekaranjärvi, Ahvenlampi (kelluntarengas) Utajärvi, Valkeisjärvi (vene) Isojoki, Kangasjärvi (kelluntarengas)

Hakuohjeet karsintakilpailuihin SVK:n kotisivuilla www.vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailutoiminta > SM-kutsut > SM-perho 2021.

Lisätiedot Petter Nissén puh. 0500 440 923 petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi.

Kilpailukalenteri 2021 Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA LEGENDAARINEN lusikkauistin

12€

Värisee herkullisesti

JK-UISTIN

kpl

Kevennetty lusikka, joka on suunniteltu erityisesti lohikalojen pyyntiin, toimii muillekkin petokaloille. Kolme eri väriä.

TILAUKSET:

www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa.

Hintoihin lisätään toimituskulut.

64

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Huom! Vuoden 2020 peruutetut kilpailut siirtyvät suurimmalta osin v. 2021 pidettäviksi.

Pilkkimaajoukkueiden loppukarsintaa ei järjestetä v. 2021 20.2. . . . . . . . ”SM-pilkin esikisa”, Kallavesi, Kuopio 6.3. . . . . . . . . SM-pilkki, Sorsasalo, Kuopio 7.3. . . . . . . . . SM-kiiskipilkki, Rantasalmi 20.3. . . . . . . . SM-mormuskointi, Räyringinjärvi, Veteli 27.3. . . . . . . . SM-särkipilkki, Keitele, Viitasaari MM-morrikarsintaa ei järjestetä v. 2021 17.4. . . . . . . . SM-rautupilkki, Tuulispääjärvi (alustava aika) 18.4. . . . . . . . SM-lohipilkki, Ahvenlampi, Luosto (alustava aika) 22.-23.5.. . . . Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 1/2, Saimaan kanava 18.-20.6.. . . . Viehekalastuksen SM, Puruvesi 3.7. . . . . . . . . SM-heittouistelu, Oravainen 4.7. . . . . . . . . SVK:n mestaruusvetouistelu, Oravainen 10.-11.7.. . . . SM-kilpaonki, paikka auki 10.7. . . . . . . . SM-soutu-uistelu, Kilpijärvi (P-Savo) 10.-11.7.. . . . SM-perho joukkuekilpailu, Kaustinen, Perhonjoki 24.7. . . . . . . . SM-perho kelluntarengas, Isojoki Kangasjärvi 31.7.-1.8.. . . SM-perho (finaali), Taivalkoski Iijoki Kostonjoki 7.8. . . . . . . . . SM-onki, Kalajärvi, Peräseinäjoki (alustava aika) 7.8. . . . . . . . . Nuorten SM-perho, Muurame Muuramenjoki 14.8. . . . . . . . SM-Veneonki, Piipsjärvi, P-Pohjanmaa 28.-29.8.. . . . Nuorten SM-toimintakilpailu, Isosaari, Alavus 28.-29.8. . . . SM-perho naiset, Vekaranjärvi, Risulampi ja Ahvenlampi 28.-29.8. . . . SM-perho Masters, Vekaranjärvi, Risulampi ja Ahvenlampi ??. . . . . . . . . . Epävir. MM-tuulastus, aika ja paikka auki ?? . . . . . . . . . SM-tuulastus, aika ja paikka auki 19.9. . . . . . . . SM-laituripilkki, Salo 25.-26.9.. . . . Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 2/2, Kyläsaari/Arabianranta 9.-10.10.. . . . SM-Feeder, Kyläsaari, Helsinki (alustava, jos kisa saadaan valmiiksi)

LIITY SVK:n jäseneksi LIITTYMISLAHJANA

S

N

Saat Suomen parhaan kalastuslehden ja paljon muita rahanarvoisia jäsenetuja!

VAIN

40 € VUOSI

Kuva: Marcus Wikström

l erikoisvärinen viehe l jäsenlehti Vapaa-ajan Kalastaja (6 nroa vuodessa) l pääsy vain jäsenille olevalle Extranet-sivustolle, josta löydät Vapaa-ajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta l Viking Lineltä alennukset ryhmä- ja vapaa-ajanmatkoista l paljon muita etuja mm. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen.

J Ä S E NE

Tutustu: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys

LIITYN SVK:N JÄSENEKSI

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry maksaa postimaksun

Nimi Osoite

Syntymäaika

Puhelin Sähköposti

Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 euroa (voit valita korkeintaan kaksi):

Lisätietoa: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Nuorisotoiminta

Haukitehtaat

Vastuullinen kalastus

Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi.

Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointi- ja myyntiviestejä.

✁

Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi.

Ä

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJIEN KESKUSJÄRJESTÖ SVK on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 490 seurassa toimii yhteensä noin 36 000 kalastuksen harrastajaa.

:N VK

Tunnus 5001884 00003 VASTAUSLÄHETYS

2/2021 ilmestyy 25.3.

Ahventa liveluotaimella Heittokalastusveneen varustelu

Kuva: Teemu Koski.

Reittivesien suurhauet Suurkalatulokset 2020 LEHDET 2021 1 28.1.

2 25.3.

3 3.6.

4 12.8.

5 7.10.

6 2.12.

25.3. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 1.2. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

KALASTONHOITOMAKSU 2021 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

66

1 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MAKSAMINEN 1. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden.

2. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen.

3. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi

PAL. VKO.

2021 – 12

6 414886 500440

21001

6 50044 – 21 01

YLIVOIMAINEN PILKKIKALASTUSKAIKULUOTAIN

Pilkkijäiden tullessa varusta Raymarine Dragonfly tai Element HV -kaikuluotaimesi pilkkianturilla ja koet aivan uuden ulottuvuuden, jännityksen joka vie sinut kalaan uudestaan ja uudestaan!

Täydennä Dragonfly tai Element HV pelkällä pilkkianturilla (sh. 117,80 €) tai vaihtoehtoisesti täydellisellä pilkkikalastussarjalla, joka sisältää pilkkianturin lisäksi akun, laturin sekä kellukkeen pakattuna kestävään laukkuun (241,80 €).

Lisätietoja raymarine.fi/dragonfly/pilkkisarja ja raymarine.fi/element-series/element-hv