Vapaa-ajan Kalastaja 1/2020 (Myyntilehti)

KALASTUKSEN

PUOLESTA

1•2020 9,90 €

Pilkkijän

REPUT

JÄRVIKUHAA

pilkillä

Värinäpilkki nirsolle ahvenelle Kalapaikkana Båtsfjord Moppiperhot

Kirjolohen herkkupalat

Vetouisteluveneen VARUSTELU

TAMMIKUU 2020

Sisällys

5 Pääkirjoitus 6 Pärskeitä

46

8

Kalapaikka Båtsfjord

Järvikuha haastaa ja palkitsee pilkkijän 37 Kirjat

44 Vuoden kalastusseura:

Lahden Seudun Nuoret Pyytäjät

16 Värinäpilkki herättää nirson ahvenen

38 Tutkittua

19 Henkilöuutinen

40 Vavan varressa

20 Kalaherkut Ahvenwokki

Jarmo Niitynperä

50 Lukijalta 52 Nuorten tärpit 61 Suurkalavuosi 2020 alkaa

tuo talveen kesäisen tuulahduksen

24 Tärpit vetouisteluveneen varusteluun 30 Yhtenäisluvat kiinnostavat kalastajia 32 Uutuudet 34 Lääkärin määräyksestä Pilkkijän reput

42

Perhonurkka Moppiperhot

62

SM-pilkki pilkitään Kallavedellä

36 Historian havinaa

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

3

TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

0

VUODESTA 2

00

L A S S A H YV

20

TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 525 7806.

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki

KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi

Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.

Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968.

Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933

Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302

TILAUKSET Vapaa-ajan KalastajaVanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656

TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656

ILMEST YY 6 NUM EROA VUO DESSA

vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €.

JUHLAKOORDINAATTORI – SVK 20 vuotta Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332

Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO PunaMusta Oy

Kuva: Jaana Vetikko

JAK ELU NOIN 35 000 KAPPALETTA

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

SEURASSA

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

KA

SÄ

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja.

ÄS

AIK AK AUSL EHT IEN L IIT ON JÄSEN

4

KANSIKUVA:JAAN A VETIKKO

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation

ISSN 1795-5033 Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista paino- tai muista virheistä. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt).

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 576 3302.

MATEEN PILKINNÄN elämyksellisyyteen pääsee tutustumaan 8.2. tapahtumissamme, jotka löydät osoitteesta www.vapaa-ajankalastaja.fi/juhlavuosi. Kuva: Vesa Vaarama.

TAMMIKUU 2020 JAANA VETIKKO

Pääkirjoitus

V

TEHDÄÄN YHDESSÄ JUHLAVUOSI

uoden ja vuosikymmenen vaihduttua Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on ohittanut teini-iän ja viettää kaksikymppisiään. Juhlavuotena juhlistamme paitsi järjestömme taivalta myös suomalaista vapaa-ajankalastusta, sen tuomaa iloa ja hyvinvointia, puhdasta luontoa ja monipuolisia kalastusmahdollisuuksia laajoine jokamiesoikeuksineen sekä sitä suurta aktiivisten toimijoiden joukkoa, joka vuodesta toiseen vie harrastuksemme ilosanomaa uusille sukupolville ja uusille harrastusta aloittaville.

Juhlavuotemme teemoiksi olemme valinneet neljä harrastuksemme keskeistä kulmakiveä. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä tuomme esiin vapaa-ajankalastuksen elämyksellisyyttä muun muassa Suomi madepilkkii 8.2. ja Suomi pilkkii 14.3. -tapahtumiemme kautta, joita järjestetään eri puolilla maatamme yhteistyössä vapaa-ajankalastajapiirien ja seurojen kanssa.

Keväällä vuorossa on luontosuhteen esille nostaminen sekä Suomi onkii ja Suomi silakkalitkaa -tapahtumat 23. toukokuuta. Kesällä keskitymme harrastuksemme vastuullisuuteen sen moninaisine puolineen sekä kannustamme koko kansaa osallistumaan Suomi virvelöi -kampanjaamme.

Vuoden lopulla on aika juhlia sekä keskittyä yhteisöllisyyteen ja kavereihin, joita kalastusharrastuksen kautta saa helposti. Silloin nostetaan maljat kaikille talkoolaisillemme ja kaikille harrastajille.

Juhlavuoden myötä lehtemme ulkoasu on uudistunut. Uudistuksella halutaan raikastaa lehden ilmettä ja tehdä siitä entistä helppolukuisempi. Juhlavuosi näkyy lisäksi lehden sisällössä paitsi tapahtumien myös muun muassa mielenkiintoisten järjestömme toimijoiden haastattelujen muodossa.

Juhlavuotemme tavoitteena on saada mahdollisimman moni suomalainen kalastamaan tai edes kokeilemaan kalastusta kaikissa Suomi-neidon kolkissa ja kurveissa. Tämä onnistuu vain määrätietoisella ja yhteen hiileen puhaltavalla yhteistyöllä. Tule sinäkin mukaan! Mahdollisuuksia on monia: tarjoudu avuksi tapahtumajärjestelyihin tai järjestä oma kalastustapahtuma, nappaa mukaan perhe, naapurit tai ystävät ja tutustuta heidät harrastuksen saloihin, hanki seuraasi tai järjestöön uusia jäseniä, osallistu juhlavuotemme varainhankintaan hankkimalla vaikkapa tavaralahjoitus nuorten kalakerholle ja/tai levitä harrastuksen ilosanomaa sosiaalisessa mediassa.

Tehdään yhdessä hieno juhlavuosi!

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

5

OLLI SAARI

toiminnanjohtaja

Pärskeitä

UUSI VUOSIKYMMEN, JOTAIN UUTTA JA JOTAIN PYSYVÄÄ

M

itä se on, kun istuu keskellä yötä ja ydintalvea järven jäällä vain avantoon sukeltava siimanpätkä toivonaan ja kuu valonlähteenään?

Mitä se on, kun tuntitolkulla tuijottaa aalloilla keinuvaa ongenkohoa?

Mitä se on, kun raskas rinkka ja vavat selässään käy läpi koivikon ja varvikon, nousee tunturiin ja antaa palasia itsestään hyönteisten valtakunnalle?

Mitä se on, kun samalla jännityksellä vuodesta toiseen kokee tutun karikon kupeeseen laskettua pyydystä?

Se on suomalaista eräperinnettä. Se on virkistäytymistä. Se on suomalaista kalastushulluutta. Se on itse pyydettyä kalaa. Se on vapaa-ajankalastusta. Sitä on 20-vuotiaan Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön toiminta.

Vuoden vaihtuminen toi mukanaan suuren muutoksen aloittaessani järjestön toiminnanjohtajana. Vaikka kaikki on siltä osin vasta alussa, on matkaa tähän pisteeseen mukava muistella.

Vaarilta ja papalta peritty palo kalastukseen kuului jo ensimmäisissä sanoissa ja ilmeni kyltymättömänä onginnan tarpeena. Äitini ja edesmennyt isäni yrittivät parhaansa mukaan viedä kalaan, mutta nälkä vain kasvoi. Nuoruusvuosien päättömään virvelöintiin tuli kaivattua ajatusta, kiitos kalakaverini Akin

isän Karin opastuksien. Niistä innostuneena oli aika hankkia oma vene.

Lisäoppia sain Peteriltä, jonka alaisuudessa myös tein ensimmäiset kalastusalan työni. Innostuksen johdatuksella matka vei opiskelemaan kalabiologiaa ja avasi ovet moniin uusiin työhaasteisiin. Niistä merkityksellisimmästä ilmoitti kesäkuussa 2013 Ilkka, kertoessaan saamastani työpaikasta Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestössä.

Ajanlaskussa on juuri käynnistynyt uusi vuosikymmen. Tahdostamme riippumatta, tulee monia suuria ja pieniä kalastukseen liittyviä asioita tapahtumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Siirtyykö pilkintä kokonaan sisävesiharrastukseksi tuona aikana? Murtuvatko padot?

Katoavatko uhanalaisimmat kalalajimme kokonaan vai tehoaako suojelutyö?

Muuttaako Itämeren rehevöityminen Saaristomeren ja Suomenlahden särkikalatehtaiksi? Saako joku yli 20 kiloisen hauen tai kolmekiloisen ahvenen? Kalamiestaidot ja elektroniikka, kummin päin jaetaan rengin ja isännän roolit?

Ainoana lähes kiveen kirjoitettuna voidaan pitää sitä, että suomalaisten verenperintöinen kaipuu kalavesille säilyy. Ja että vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategia ei tuona aikana muutu. Niiden varaan on vapaa-ajankalastuksen hyvä tukeutua.

Järjestön uuden vuoden ja vuosikymmenen lupauksina kirjoitettakoon, että määrätietoinen työ kalastusharrastusmahdollisuuksien edistämiseksi jatkuu ja että oikeus monenkirjavaan kalastamiseen ja niistä nauttimiseen säilyy. Järjestö näyttää kestävillä valinnoilla ja teoilla mallia kalastajien osuudesta ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja kasvavan roskaongelman hillitsemiseksi. Lisäksi erityinen voimannäyttö suunnataan kalavesien ennallistamiseen luonnonlisääntymisen vahvistamiseksi.

Tässä on kalastuksellisia lupauksiani tuleville vuosille. Miltä näyttää sinun listasi?

Elämyspainotteisesta kalastusharrastuksestani huolimatta aion syödä enemmän kalaa. Ja aion myös ostaa taikka pyytää ruokalautaselle enenevissä määrin muikkua, silakkaa ja särkikaloja.

Osallistun virtavesikunnostuksiin.

Moottoriveneestä en luovu, mutta teknologian niin salliessa aion harkita vaihtoehtoisien voimanlähteiden käyttöönottoa.

Lahjoitan tarpeettomia vieheitä ja vapoja niitä tarvitseville.

Tutustun lähivesien kalastusmahdollisuuksiin. Kuulemani mukaan Helsingin rannoilta voi saada yli kolmekymmentä eri kalalajia.

Kireitä siimoja ja rentoa mieltä kalavesien äärelle kaikille vapaa-ajankalastajille koko vuosikymmeneksi!

6

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TESTIVOITTAJA 2018

HYVÄ OSTOS 2018

PILKINTÄ

TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN

KUORETTA jäljittelevä, tasapainomaisesti uiva jigipilkki on ollut tehokas niin kuhille kuin ahvenillekin.

JÄRVI haastaa ja palkitsee pilkkijän

8

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

RANNIKOLLA mitan täyttävät kuhat ovat peräti harvinaisia.

KESKIMÄÄRIN makean veden kuhat ovat selvästi isompia.

KUHA

Kuhalla menee tällä hetkellä hyvin. Näin sanovat tutkijat, ja saman vahvistavat monet kalastajat, joiden saaliit ovat kohentuneet viimeisten vuosikymmenien aikana niin pyydyksissä kuin siimojen päissäkin.

KUHAN nappaaminen pilkillä ei ole yhtä helppoa kuin kesävesillä.

KUHA liikkuu ja ruokailee jossain määrin läpi talven.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

9

S

”

amanaikaisesti kuhan pyyntipaiALKUTALVELLA VALOISA AIKA ON SUHTEELLISEN LYHYT JA KUHA VOI ne on kasvanut. Huolestuttavaa INTOUTUA SYÖMÄÄN OIKEASTAAN MIHIN AIKAAN PÄIVÄSTÄ HYVÄNSÄ. kehitystä on koettu esimerkiksi etelärannikolla, jossa lukemattomat pyydykset poimivat vähänkin kookkaammat Moni lienee yrittänyt, mutta kun tulosta ei yksilöt pois muonavahvuudesta aivan liian ole alkanut tulla kohtuuajassa, usko on loppunut ja on palattu takaisin ahventen pariin tehokkaasti.

Seurauksena on ollut populaation keskikoon kuin huomaamatta.

Epäonnistumisen syitä pitää etsiä lähinnä raju pieneneminen ja mitantäyttävien kuhien muuttuminen peräti harvinaisiksi. Varsinkin seuraavilta neljältä osa-alueelta. On etsitty sen jälkeen, kun kuhan alamitta nostettiin 37 vääristä paikoista, pilkitty väärällä tekniikalla, vääränlaisilla pilkeillä ja vieläpä satuttu tesentistä 42 senttiin. kemään reissu ajankohtana, jolloin kuhat ovat

JÄRVILTÄ ISOMPIA

Koska mitallisten eli mukaan otettavien kuhien saaminen rannikkovesistä on muuttunut monilla seuduilla lähes ylivoimaisen vaikeaksi, pilkkijät ovat suunnanneet katseensa enenevässä määrin järvien suuntaan. Toki sisävesilläkin kärsitään paikoin samasta ongelmasta, mutta keskimäärin makeanveden kasvatit ovat vielä selvästi isompia.

Ja vaikka järvien kuhasaaliit eivät lukumääräisesti yleensä pärjääkään rannikkoreissujen poteille, ainakin itse olen tyytyväisempi yhteen kunnon mittakalaan kuin sataan alamittaiseen.

Sitä paitsi kuhille ei ole järin terveellistäkään, että niitä nostellaan ylös syvästä vedestä, jolloin uimarakko pullahtaa paineenvaihdoksen johdosta suuhun kuin purkkapallo. Tällaisen kalan selviäminen vapautuksensa jälkeen on kyseenalaista.

Kuhien uisteleminen ja jigaaminen saattavat olla hyvinkin tuottoisia ajanvietteitä kesäisellä järvellä, mutta pilkillä niiden narraaminen ei välttämättä olekaan yhtä helppoa.

MITTAKUHA on mieluisa saalis.

olleet passiivisimmillaan. Helposti vika on voinut olla samanaikaisesti näissä kaikissa, mutta yksikin väärä valinta riittää pilaamaan mahdollisuudet.

PILKITTÄVISSÄ LÄPI TALVEN Aloittakaamme ajankohdasta. Kuha liikkuu ja ruokailee jossain määrin läpi talven, joten periaatteessa hyvä syönti voi sattua kohdalle niin alku-, keski- kuin lopputalvellakin.

Yleensä kuitenkin kuhan aktiivisuutta rajoittaa paksu jäällä oleva hanki, jollainen lepää vesien katteena varmimmin ehkä tammi-helmikuussa. Mutta jos lauha sääjakso sattuu puhdistamaan jään pinnan tähän vuodenaikaan, kuten toki aika usein tapahtuu, kuha voi riehaantua oikein aktiiviselle syönnille.

Keskitalvessa on sekin hyvä puoli, että silloin kuhanpilkkijöitä liikkuu pelipaikoilla tavallista vähemmän, joten kalat ovat saaneet olla häiriöttä kenties jopa viikkojen ajan. Korkkaajan etu on tässäkin lajissa varsin oleellinen.

Keskimäärin kuitenkin parempaa kuhanpilkintää pääsee kokemaan alku- ja lopputalvella. Alkutalvessa on se hyvä puoli, että valoisa aika on suhteellisen lyhyt ja kuha voi intoutua syömään oikeastaan mihin aikaan päivästä hyvänsä.

KEVÄÄLLÄ AKTIIVINEN AAMULLA JA ILLALLA Kevättalvella aktiivijaksot painottuvat selvästi aamuun ja iltaan. Aamusyönnille ehtiäkseen pilkkijän tulisi olla jäällä jo ennen auringon nousua, mikä tarkoittaa ainakin pitkämatkalaiselle lähes epäinhimillisen aikaista herätystä.

OTTIPAIKAT Kuha viihtyy syvällä Kuhien löytäminen on tietenkin kaiken onnistumisen lähtökohta. Yleisesti tiedetään niiden talvehtivan ”montuissa” eli suhteellisen syvässä vedessä. Niissä järvissä, joissa itse olen pilkkinyt, on tavallinen pilkintäsyvyys ollut 10-15 metriä. Pois lukien tietysti sellaiset järvet tai järvenosat, joissa ei niin syvää vettä edes ole. Tuolloin kuhia voi löytää esimerkiksi 3-7 metrin syvyydestä.

Voidaan siis sanoa, että normaaleista ahvensyvyyksistä ja -paikoista kuhia ei juuri saa, ja toisaalta ahvenpaikkoina kuhasyvyydet eivät enää ole kovin potentiaalisia. Tämän vuoksi kuhia löytyy ahvenenpilkkijöiden saalispusseista varsin harvoin.

10

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KUHAN aktiivisuutta rajoittaa paksu jäällä oleva hanki.

Kuha tuntuu myös viehättyvän hieman erilaisista pohjamuodoista kuin ahven. Ahvenille tyypillisiä ottipaikkoja ovat penkkojen rinteet, syvän keskellä kohoavat matalikot ja muut vaihtelevat maastomuodot, kun taas kuhat etsivät varsin ilmeettömiä tasapohjia. Senkin vuoksi niiden hakeminen voi tuntua työläältä, kun syvyyskartastakaan ei erityisempiä viitteitä irtoa.

Laajoissa tasangoissa on kuitenkin se etu, että tilaa riittää isommallekin pilkkijäjoukolle. Aina voi lähteä etsimään uusia ottireikiä, jos jokin kohta tuntuu tyhjiin ”hakatulta”. Usein parhaat saaliit saakin sellaisista paikoista, jonne kukaan ei ole vielä älynnyt pilkkiään tiputtaa.

KUHA viihtyy hyvin erilaisissa paikoissa kuin ahven.

JÄÄ ON YLEENSÄ ” LUMETON EDUKSI KUHAN PILKKIMISELLE.

PARHAAT saaliit löytyvät yleensä paikoilta, joita ei ole hetkeen pilkitty.

AAMUSYÖNNILLE ehtiäkseen pilkkijän tulisi olla jäällä jo ennen auringon nousua.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

11

”

Toisaalta kun iltasyönti alMitä yöllä tapah- väliä, pilkittiinkö pystyllä, tasapainolla vai jiKEVÄTTALVELLA PÄIVÄ KANNATTAA kaa ehkä vasta vähän ennen autuu, sitä en tiedä, kos- gillä, sama taktiikka toimii kaikilla.

ALOITTAA VARHAIN JA LOPETTAA VASringon painumista mailleen, ka silloin en ole koskaan TA AURINGON PAINUTTUA MAILLEEN. tulee pilkkipäivästä näännytpilkillä ollut. Verkko- VÄRINÄTYYLISSÄ PIENI LIIKE tävän pitkä, jos sen haluaa hoimiesten puheet yläpau- Värinätyylissä vavan kärki tekee pientä padella kunniakkaasti loppuun saakka. Varsinkin lan tuntumaan tarttuneista kuhista kuitenkin rin sentin korkuista liikettä melko tiheälkirkkailla säillä kuhan ruokahalut saattavat ro- kertovat, että jonkinlaista pystysuuntaista lii- lä frekvenssillä (esimerkiksi 2 kertaa sekunmahtaa pitkän keskipäivän aikana lähes nollille. kehdintääkin esiintyy. Luultavasti juuri yöllä. nissa), eli ihan kuin mormyskaa uitettaisiin.

Ellei jaksa notkua avannon äärellä koko päiPilkkijä pudottaa siis vieheensä pohjalle ja ot- Välillä pilkkiä nostetaan verkkaisesti hieman vää, kannattaa kevätreissu ajoittaa siten, et- taa siitä parin kammenkierroksen verran siimaa ylemmäs, välillä lasketaan alemmas. Ja ehkä tä edes toinen syöntihetkistä tulee kalastet- sisälle, jolloin houkutin pari kertaa minuutissa voi vetua tehokkaasti. jää roikkumaan plusmiitäistä myös yhden reilumman KUHAPAIKAT OVAT HARVEMMIN Itse suosittelen erityisesti aamua, siksikin, nus puolen metrin päähoukutusliikkeen.

RANTOJEN TUNTUMASSA, JOTEN kun mahdolliset yöpakkaset ovat kovettaneet hän pohjasta. Sitten alLukemattomia kertoja olen jään sekä parkkipaikalle johtavat hiekkatiet kaa tärkeä vaihe eli kuvoinut kaikuluotaimesta haKÄVELEMISEEN PITÄÄ VARAUTUA. helpommin kuljettavaan kuntoon. han narraaminen iskuun. vaita, että voimakkaampi uitTässä monet ahvenkotaminen vain karkottaa kuhat VÄRINÄÄ PILKKEIHIN reografian selkäytimeensä iskostaneet menevät kaikukeilasta. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun Kuhaa pilkitään käytännössä aina pohjan tun- metsään. Nimittäin kuhapilkkiä ei juuri kos- kala nousee pilkkiä katsomaan, ei sitä pidä häitumasta, korkeintaan metrin päässä siitä. Vaik- kaan kannata uittaa siten kuin ahvenia narra- ritä vauhtiuitolla. Vain pientä värinää, ehkä ka kiilusilmä nousee kesäiltoina mielellään jo- tessa eli vauhdikkaasti lennättäen. Heti ongin- pilkin nostamista hitaasti ylöspäin, jopa pypa pinnan tuntumaan saalistamaan, talvella se nan alussa voi vetäistä pari kolme rauhallista säyttämistä aivan paikoilleen. Sitten äkkiä ispysyttelee ainakin päiväaikaan tiiviisti poh- kuulutusvetoa, mutta siitä eteenpäin homma ku tulee, eikä se ole mitään nypistelyä, vaan jan lähellä. jatkuu pienellä värisyttämisellä. Eikä ole niin veret seisauttava runttaus!

”

OTTIPAIKKA on löytynyt. Useimmiten reiästä tulee vain yksi kuha, mutta tässä tapauksessa on päästy tuplaamaan.

12

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KUHAA pilkitään pääsääntöisesti korkeintaan metrin päässä pohjasta.

KUHAPILKKIÄ ei koskaan kannata uittaa vauhdikkaasti lennättäen.

PARIN TYHJÄNPYY” JOSTÄMINENTUNNINTUNTUU YLIVOIMAI-

PASURIN silmillä maustettu Jasu koitui tämän liki kaksikiloisen kohtaloksi.

SELTA, KUHAN PILKINTÄ EI OLE SINUN LAJISI.

PILKIT Pystyjä, tasureita ja jigejä RAUHALLISEMPI JA HARKITSEVAMPI KUIN AHVEN Kuha on luonteeltaan paljon rauhallisempi ja harkitsevampi kuin ahven, joka saattaa nousta pilkin kimppuun kauaskin pohjasta. Kuhan nousut ovat yleensä hitaita ja loivia ja voivat toistua useitakin kertoja, ennen kuin tärppi tulee tai – mikä tavallisinta – kala kyllästyy ja häviää kokonaan. Sen vuoksi avannolta ei kannata kiirehtiä kovin nopeasti pois, kymmenkunta minuuttia olisi hyvä malttaa ainakin.

Joskus kuhan ollessa oikein hyvällä syönnillä voi ronskimpikin pilkkitekniikka toimia ja kala iskeä kiinni heti pilkin tipahdettua alas.

Tällaiset hetket ovat kuitenkin harvinaisia, joten yleensä kuhanpilkkijän kannattaa varautua tapahtumien niukkuuteen. Jos tunnin parin tyhjänpyytäminen tuntuu ylivoimaiselta, kuhan pilkintä ei ole sinun lajisi.

MONOFIILIA PUOLALLE Yksinkertaisimmillaan kuhahommiin riittää muutaman euron jäykkäkärkinen perusvapa, jossa puolanhalkaisija on mielellään noin seitsemän senttiä. Pienemmälläkin vavalla onkiminen onnistuu, mutta siiman kelaaminen on jo turhan hidasta.

KUHAHOMMIIN riittää perusvapa, jossa puolanhalkaisija on noin seitsemän senttiä.

Mitä sitten pilkkisiiman päähän? Monenlaista sopii kokeilla, jopa tavallisia ahvenpilkkejä. Yksi merkittävä perusparannus niihin kannattaa kuitenkin tehdä: Koukun vahvistus!

Pystypilkin alla usein roikkuva ketju yksihaarakoukkuineen joutaa narikkaan ja tilalle vaihdetaan kolmihaarainen värikoukku, joka ripustetaan suoraan pilkin alle joko yhdellä tai mieluiten kahdella uistinrenkaalla. Kaksi rengasta antaa koukulle vapaamman liikkuvuuden ja pitää kalan paremmin kiinni, kun ”kampeamismahdollisuus” vähenee.

Koukun koko riippuu tietenkin suuresti pilkistä, mutta koukku saisi olla mielellään isohko eli kokoa 6-10. Värikoukku toimii paremmin kuin väritön. Esimerkiksi punainen, oranssi tai papukaija väritippa antaa kuhalle paremman syyn losauttaa kiinni.

Itse olen vaihdellut pilkkejä viime aikoina varsin säästeliäästi, koska seuraavilla kahdella kuhia on tullut riittämiin: Pystypilkeistä ykköstykkini on Jasu varsinkin pienempänä eli kuuden sentin ja alumiinin värisenä versiona. Tämä kalan hahmoinen alumiinilätkä on toiminut parhaiten alkutalvella, mutta tuottanut hyviä osumia keväämmällä-

KUHAPILKKI ei välttämättä vaadi syöttiä.

kin. Myös haukia ja ahvenia on Jasusta saanut päästellä.

Keski- ja lopputalven kone on ollut jigipilkki, jossa painopäänä on maalaamaton MA Jiggeri ja pyrstönä Lunker City Fin-S -pystyjigi pituudeltaan kuusi senttiä. Oleellinen yksityiskohta on ollut jigin kuoreväri, koska norssi on yksi kuhan tärkeistä ravintokohteista omilla kalavesilläni. Tämä jigipilkki jäljittelee kuoretta niin kokonsa kuin värinsä puolesta aika hyvin, antaapa myös oheistuotteena isoja ahvenia.

Toki hyviä kuhapilkkejä löytyy paljon muitakin. Perinteisiä tasapainoja en ole viime aikoina juuri käyttänyt, mutta tavalliset Nilsut, Rapalat, Karismaxit ja kumppanit pelittäisivät varmasti.

Puustjärven klassikot Hopeasiipi, Nautilus ja Valio ovat monen konkarin mielestä varmoja valintoja myös kuhalle, kunhan vakiokoukku vaihdetaan. Lusikoistakin löytyy kokeilemisen väärtejä vaihtoehtoja, esimerkiksi viiden sentin Räsänen on toiminut itselläni takavuosina mainiosti.

Kuhapilkki ei välttämättä vaadi syöttiä, mutta joissain nihkeän syönnin tilanteissa siitä on ollut selvästi hyötyä. Nippu kärpäsentoukkia, ahvenen, kiisken tai pasurin silmä ja pala kuoretta, siinäpä oivallisia koukun mausteita.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

13

Koska kuhaa pilkitään suhteellisen syvältä, monet käyttävät niin sanottuja pilkkivirveleitä eli pienellä haspeli-, hyrrä- tai onkikelalla varustettuja vapoja. Niiden etuna on, että siima voidaan ottaa nopeasti sisään paikkaa vaihdettaessa. Isompaa kalaa väsytettäessä kelojen jarruista on iloa, eikä siimaa tarvitse lappaa jäälle sotkeutumaan.

Siimana käytän monofiilia, vaikka se onkin kuitusiimaa paljon tunnottomampi vaihtoehto. Toisaalta joustavuus mielestäni parantaa kalan kiinnipysymistä ylös nostettaessa ja antaa niille paremman mahdollisuuden saada koukku kunnolla suuhunsa, kun vastaiskua ei tule tempaistua liian nopeasti. Siimanpaksuutena käytän pilkistä riippuen vahvuuksia 0,200,30 milliä.

Ja kaira saa olla ainakin kuusituumainen.

KAIKULUOTAIN auttaa suuresti kalojen hakemisessa erityisesti syvissä vesissä.

KORVAAMATON KAIKULUOTAIN Edellä tuli jo mainittua sana kaikuluotain. Kuhanpilkkijän käytössä luotaimesta on erityisen paljon iloa, enkä itse lähtisi ainakaan tuntemattomille vesille kuhajahtiin ilman tätä laitetta.

En kuitenkaan puhu mistään muutaman kympin rimpuloista, vaan kunnollisista laitteista, joista voi seurata pienenkin pilkin ja kaikenkokoisten kalojen edesottamuksia tarvitsematta arpoa, mitä pikselihässäkässä oikeasti tapahtuu. Kun luotainta harjaantuu muutamien käyttötuntien jälkeen lukemaan, voi jo kohtuullisella todennäköisyydellä arvata, milloin pilkkiä katselee kuha, ahven tai joku muu kala, ja minkä kokoinen.

Suurin hyöty luotaimesta tulee varmasti siinä, että se antaa uskoa kalojen läsnäoloon, vaikkei tärppiä välttämättä tulisikaan. Silloin voi kokeilla erilaisia pilkkejä ja uittotekniikoita,

”

HAUKIKIN SAATTAA HAUKATA KUHANPILKINNÄN SIVUTUOTTEENA.

joihin kala mahdollisesti reagoi. Tai jos kaloja ei ruudulla näy, ei tule turhanpäiten juututtua tyhjälle reiälle.

KAIKUA SEURAAVAA TÄRPPI EI YLLÄTÄ Kun lisäksi puhutaan melko harvatärppisestä pilkkimisen lajista, luotaimeton kalastaja on usein enemmän tai vähemmän ”pihalla” tärpin vihdoin tärähtäessä. Sen sijaan kaikua seuraavaa tärpit eivät yllätä housut kintussa, vaan niihin pystyy varautumaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Syvästä vedestä pilkittäessä pinnan ja pohjan väliin jää paljon vettä, jossa saattaa piipahtaa mielenkiintoista elämää, mutta josta luotaimeton kalastaja ei tiedä mitään.

14

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MONOFIILISIIMAN joustavuus parantaa kalan kiinnipysymistä ylös nostettaessa.

Sakea kuoreparvi on aina hyvä merkki ja antaa aiheen olettaa, että petojakin häärää lähistöllä. Paksu keltainen juova välivedessä ei yleensä indikoi kuhaa vaan haukea, isoa ahventa tai kenties jopa taimenta, jota toki kannattaa pilkillä härnätä. Itse olen saanut useita komeita kaloja nostamalla pilkin nopeasti samalle tasolle välivesijuovan kanssa. Ilman luotainta ne olisivat tietenkin menneet menojaan.

Vaikka luotain hieman hidastaakin pilkkimisen tempoa, tuo oman vaivansa kuljettamiseen ja saattaa auttaa kalaa karkaamaan avannossa lilluvan anturin ansiosta, se kuitenkin lisää pilkkimisen mielenkiintoa erityisesti huonosyöntisinä päivinä niin paljon, ettei jäältä malta lähteä pois liian aikaisin.

KAIKUA seuraavaa pilkkijää tärpit eivät yllätä housut kintuissa.

SILAKKA

VIEHEKALASTUS

SILAKOIDEN dioksiinipitoisuudet ovat edelleen vähentyneet

YHTEENSÄ 6,3 miljoonaa viehekalastuspäivää Suomen kalatalousalueilla vuoden aikana

Itämereltä pyydetyt silakat sisältävät yhä vähemmän ympäristömyrkyiksi määriteltyjä dioksiineja ja PCB-yhdisteitä, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mittaustuloksista. Pitoisuudet ovat pienentyneet jopa 80 prosenttia viimeisten 40 vuoden aikana.

Tällä hetkellä alle 19-senttinen silakka alittaa EU:n sisämarkkinoille asettamat raja-arvot ja kelpaisi siten vientiin. Näyttää lisäksi, että muutaman vuoden kuluttua myös alle 21-senttinen silakka olisi vientikelpoista. ”Tämä on merkittävä muutos, koska nyt yli 17 sentin mittainen silakka on EU lainsäädännössä dioksiinien takia vientiin kelpaamatonta. Tämä tarkoittaa yli 30 prosenttia Selkämeren silakkasaaliista”, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Panu Rantakokko.

Vaikka Itämeren silakat yhä sisältävät pieniä määriä dioksiineja, ne ovat kuitenkin terveellistä ruokaa. Pienet ja nuoret silakat sisältävät vähemmän ympäristömyrkkyjä kuin suuret ja vanhat. ”Ruokaviraston suosituksia noudattaen kotimaista kalaa voi syödä turvallisesti. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kalan syöminen ehkäisee muun muassa sydän- ja verisuonitauteja”, sanoo THL:n tutkimusprofessori Hannu Kiviranta.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) raportista selviää, että omistajakorvausten perusteena olevia viehekalastuspäiviä yhdellä vavalla ja vieheellä oli yhteensä 6,3 miljoonaa aikavälillä 1.9.2017-31.8.2018. Tieto perustuu yli 20 000:lle kalastonhoitomaksun maksaneelle suomalaiselle tehtyyn kyselyyn, jossa selvitettiin viehekalastuksen määrää kalatalousaluekohtaisesti.

Suomessa on 118 kalatalousaluetta, jotka on muodostettu vuoden 2016 alussa voimaan tulleeseen kalastuslakiin liittyvänä uudistuksena. Kalatalousalueiden toiminta on päässyt vauhtiin vuoden 2019 alussa.

Runsaimmin viehekalastuspäiviä oli Helsinki-Espoon, Airisto-Velkuan, Tammisaari-Pohjan, Porvoo-Sipoon, Suur-Saimaan, Karjaanjoen, Kirkkonummi-Siuntion, Näsijärven, Pohjois-Päijänteen, Kokemäenjoen yläosan ja Inarin kalatalousalueilla, joille kullekin arvioitiin osuvan yli 100 000 viehekalastuspäivää vuoden aikana. ”Kalastonhoitomaksun mahdollistama viehekalastus kohdistuu selvästi alueille, joilla asuu paljon työikäisiä kalastuksen harrastajia ja joilla on runsaasti vesialueita ja hyvinä tunnettuja kalavesiä. Myös seuduilla, joilla on paljon vapaa-ajanasuntoja, on useimmiten paljon viehekalastusta”, tutkija Päivi Eskelinen sanoo.

Raportista selviää myös, että kalastusharrastus on Suomessa monipuolista.

Kalastonhoitomaksun maksaneista 80 prosenttia käytti maksuun sisältyvää oikeutta viehekalastukseen. Maksaneista 42 prosenttia käytti seisovia pyydyksiä, kuten verkkoja ja katiskoita, ja 12 prosenttia vain niitä.

KESKITY OLEELLISEEN - ANNA MAKITAN KAIRATA! Reikiä syntyy yhdellä akulla jopa yli 70 kpl 40-50 senttiseen jäähän!

KAIRAPAKETTI LIGHT UUTUUS!

Kairan kierreosa on kevyttä elas-

18V Akkuporakone DDF484STX5 + Light-kaira

vin pakkasta sekä konekairausta.

tista komposiittia, joka joustavan rakenteensa ansiosta kestää hy-

Katso video:

KAIRAPAKETTI HEAVY DUTY 18V Akkuporakone DDF481RTJ + Kaira

Kevyt Light-kaira 155 mm ja voimakas hiiliharjaton kone, jossa mukana pitkä apukahva, 54/30 Nm.

Kaira 155 mm ja erittäin vahva hiiliharjaton kone todella raskaaseen poraukseen ja ruuvaukseen, 115/60 Nm.

Kaira on 25 % kevyempi kuin teräskaira ja soveltuu hyvin maks.

50 senttiselle jäälle.

Soveltuu hyvin maks. 80 cm jäälle.

Mukana yksi 5,0 Ah akku, latauslaite DC18SD ja laukku. Latausaika n. 110 min.

329,alv 24 %

Kairassa on myös uusi teräkruunu sahalaitaisilla terälapuilla ja

S! TU äyt OI aa k n R VA iraa s astaa ssa Ka aino a, jo ! tää eess ahva n ko apuk on

keskiterällä. Keskipiikin ansiosta reikiä voidaan porata lähekkäin ja tehdä nopeasti esim. verkonlaskuavanto.

19

/20

02

Mukana kaksi 5,0 Ah akkua ja latauslaite DC18RC sekä naskalit.

Makpac laukussa.

Latausaika n. 45 min.

499,alv 24 %

Katso lisätiedot ja Makita-jälleenmyyjät www.makita.fi. Kampanjahinnat voimassa 31.03.2020 saakka. Tuotteita rajoitetusti! Osa tuotteista tilaustavaraa. Hinnat suosituskampanjahintoja.

PILKINTÄ

TEKSTI JA KUVAT MARCUS WIKSTRÖM

Ahven on monen kalastajan ykköskala muun muassa runsautensa ansiosta. Raitapaitoja löytää melkein mistä vaan ihan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta.

Avovesiaikana se on hieman mystinen kala, jonka päähänpistoista ei ota aina selvää.

T

Pilkkijän salainen ase

VÄRINÄPILKKI herättää nirson ahvenen

alvisin sitä voidaan pitää jopa oikukkaana ja pilkkijä voi tarvita läjän erilaisia salaisia aseita saaliin varmistamiseen. Yksi näistä on niin kutsuttu värinäpilkki. Vaikkei se kovin salainen enää olekaan.

Elettiin 1990-luvun keskivaiheen jälkipuoliskoa ja kilpapilkintäintoni oli kovimmillaan. Kisattomina viikonloppuina kävin aina treenaamassa ja Vaasan lähivedet alkoivat käydä tutuiksi. Törmäsin epäsäännöllisin välein kaikille pilkkijöille äärimmäisen tuttuun tilanteeseen - kala ei vaan syö.

Tasapainopilkkiä heiluttaneet kaverit jäivät saaliitta, mutta en minäkään siinä

16

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

vaiheessa jo vannoutuneena värikoukkumiehenä saanut repun pohjalle mitään.

Mikähän avuksi?

PÖYSTISTÄ TULI PÄIVÄN PELASTAJA Pelastus löytyi erään kalastuslehden artikkelista, jossa käsiteltiin Veli Pöystin tekemiä niin kutsuttuja värinäpilkkejä ja niiden käyttöä. Kyseistä pilkkiä kehuttiin erityisesti vaikeiden päivien pelastajaksi.

”

VELI PÖYSTIN TEKEMIÄ VÄRINÄPILKKEJÄ KEHUTTIIN ERITYISESTI VAIKEIDEN PÄIVIEN PELASTAJAKSI.

Artikkelista innostuneena alkoi pilkkien metsästys saman tien, mutta Pöystejä oli tuohon aikaan huonosti saatavilla. Lopulta onnistuin kuin onnistuinkin varmistamaan kolme kappaletta itselleni, kaikki eripituisia.

Tapsimiehiä en ole koskaan ollut, joten varustin pilkkikalleudet suhteellisen pitkillä ketjuilla yksihaarakoukkuineen ja voilà! Kalakoneet olivat valmiina koitokseen.

HERÄTYSLIIKE Sopivan vaikea kalapäivä valkeni heti seuraavana viikonloppuna. Tuttujen apajien kiertely kaverin kanssa ei parin ensim-



VÄRINÄPILKKEJÄ on nykyään

tarjolla monenlaisia. Kuvassa (vasemmalta oikealle) pari Rutilusta, kaksi Tinkaa sekä kolme vanhaa Pöystiä.

Hän jatkoi tasurin heiluttamista entistä tiiviimmin. Päivä osoittautui yhdeksi kauden vaikeimmista ja kotimatkalla minulla oli kymmenkunta ahventa repussani. Kaverin repussa oli läjä tasurivapoja ja tyhjä termospullo.

Muut kalat

VÄRINÄPILKIN TOIMINTAPERIAATE mäisen tunnin aikana tuottanut tärppiäkään.

Samoilta apajilta olivat tutut kalamiehet saaneet hyvänkokoista kalaa vain pari päivää aikaisemmin. Siitä kielivät alueen lukemattomat ja uudestaan umpeen jäätyneet reiät.

Nyt ahvenet taisivat kylläisinä vain tuijottaa heiluvia ja pyöriviä antimiamme. Koin värinäpilkin näytön paikan tulleen. Vavan vaihto, pari punaista kärpäsentoukkaa omatekoiseen papukaijaväriseen ketjukoukkuun ja ei kun koko komistus avantoon. Muutama pitkä veto, että pilkki sai keinahdella ihan ajan kanssa ja perään vielä pari pienempää ”hyppyä”.

Siima ehti juuri suoristua, kun tunsin pienen nyppäyksen. Nopea vastaisku ja kala oli kiinni. Hyvänkokoinen appura sieltä nousi. Kalalta niska nurin ja äkkiä pilkki takaisin avantoon. Pari lyhyttä vetoa ja lopuksi pieni tärisyttäminen. Samanlainen minitärppi ja noin varttikiloinen raitapaita repun pohjalle. Tässä vaiheessa kaverini huomasi kalantulon ja siirtyi heti lähemmäksi.

– Millä tuli?

– Värinällä.

KEIKAHTELEVAN – Millä??

JA KIMALTELEVAN – Värinällä.

PILKIN YMPÄRILLE ON – Jaaha, joku TARKOITUS SAADA hel…n värikoukkuhommeli taas…

AHVENRINKI PAIKALLE.

”

 ALKUVAIHEEN

jälkeen kannattaa pilkin antaa pysähtyä jokaisen vedon jälkeen.

Kuva: Minna Wikström.

Värinäpilkin toimintaperiaate on yksinkertainen: Vapaassa pudotuksessa se heittäytyy kyljelleen ja värisee mallista riippuen joko nopeasti tai hitaasti kapeahkossa ”putkessa” alaspäin.

Pilkki ei painotuksensa ansiosta koskaan pyöri oman akselinsa ympäri.

Alas keikahtelevan ja kimaltelevan pilkin ympärille on tarkoitus saada ahvenrinki paikalle ja siten herättää ahvenen niin kuuluisa kateus. Kun yhdeltä pettää hermot ja se iskee kiinni, iskurefleksi tarttuu toivon mukaan muihinkin ringissä ”seisoskeleviin”.

Toimivuutta voidaan testata vaikkapa kylpyammeessa. Jotta pilkki toimisi toivotulla tavalla, on siinä oltava tapsi tai ketju koukkuineen. Lisäksi koukussa tulee olla syötti tai syötin kaltainen kumipala tms. Syötti toimii pilkin jarruna ja saa aikaan värinäpilkin tavaramerkkisen kylkikeikahduksen, joka parhaimmassa tapauksessa yllyttää puoliuneliaat raitapaidat raivokkaaseen syöntihurmokseen.

Värinäpilkki on erityisesti matalien vesien erikoispilkki, joskin syvempiin vesiin on kehitetty omat mallinsa. Hyvänä esimerkkinä jälkimmäisestä on vaikkapa Rialinnan Syväri.

PILKINTÄTEKNIIKKA Värinäpilkintään voidaan soveltaa erilaisia syöntiä buustaavia kikkoja. Aloitan yleensä koputtamalla pilkillä pohjaa, minkä jälkeen vedän

 ASTETTA isompi värinä-

pilkki maistuu myös kuhalle avovesiaikaankin. Kuva: Juha Ojaharju.

Kokeile värinäpilkkiä muillekin kaloille Värinäpilkki ei tietenkään ole mikään universaalinen lääke haluttomille kaloille. Sen verran monta kertaa se on kuitenkin pelastanut minut munat pataan -päiviltä, etten mielelläni lähde jäälle ilman vähintään yhtä valmiiksi ladattua vapaa. Värinäpilkin tehot näkyvät nimenomaan niinä päivinä, kun kaikki ylimääräinen liike on pahasta.

Värinä maistuu myös ahvenen serkulle eli kuhalle. Etelä-Suomen merialueilla näitä hämäräpäivien messinkikylkisiä hiiviskelijöitä on tullut ahvenenpilkinnän sivusaaliina huomattavan usein.

Vaihtamalla isompaan pilkkiin ja erityisesti koukkuun, uskoisin kuhapilkkijän pääsevän yllättämään kaveripiirinsä tasuritutut pahemman kerran.

Haukilyönneiltäkään ei voida välttyä, sillä pitkänokat eivät jää kauaa tuijottamaan tämän kaltaista ”pikkukalan” pelleilyä.

Myös särjensukuiset kalat kiinnostuvat helposti tästä värisevästä namupalasta, erityisesti jos se on tapsimorrilla varustettu.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

17

pari kolme pitkää vetoa ja heti perään viisi tai kuusi lyhyempää. Joka veto on käytännössä edeltäjäänsä lyhyempi. Tässä vaiheessa en vielä anna raitapaidoille tilaisuutta iskeä, vaan vedot tehdään tauotta. Vedessä tämän kaltainen mesoaminen näkyy ja kuuluu kauaksi herättäen kalojen mielenkiinnon.

Alkuvaiheen jälkeen hiljennän tahtia ja annan pilkin pysähtyä jokaisen vedon jälkeen. Pystysuorassa ja kyljellään välkähtelevä pilkki kerää haluttomat ahvenet ympärilleen ja lopulta – toivon mukaan – jonkun raitapaidan hermot pettävät. Ensimmäisen kalan jälkeen saattaa iskukynnys ylittyä toisellakin ja syönti alkaa. Silloin voi tarvittaessa vaihtaa tilalle nopeamman ja elävämmän pilkin.

YHDISTETTYNÄ VÄRINÄPILKKIIN ”KEHIMISVAPA TAPSIMORREINEEN ON ERITYISESTI KILPAPILKKIJÖIDEN SUOSIOSSA.

RUNSAASTI MERKKEJÄ JA MALLEJA Markkinoilla on nykyisin runsaasti värinäpilkkejä ja suurin osa lienee kotimaista tuotantoa. Toisissa malleissa liike on elävämpi ja sivuhakuakin esiintyy, toisissa värinä on hillitympää ja pilkki liikkuu erittäin kapeassa ”putkessa”.

Nyrkkisääntönä on, VAPA SAA OLLA KEVYT, että mitä heikomMUTTA JÄMÄKKÄ, pi syönti, sitä kapeampaa putkiuinJOTTA TÄRPIT tia tarvitaan.

VÄLITTYISIVÄT Merkkejä ja malKÄTEEN ASTI. leja on nykyään melko paljon tarjolla erityisesti, jos mukaan lasketaan paikallisia valmistajia. Muutama esimerkki tunnetuimmasta päästä lienevät Pöystin lisäksi Ini, Syväri, Tinka, Rutilus, Värinä ja Saukko.

”

MUU VARUSTUS Moni käyttää värinäpilkin kanssa kehimisvapaa. Itse kuitenkin suosin edelleen perinteistä versiota. Vapa saa olla kevyt, mutta kuitenkin jämäkkä, jotta tärpit välittyisivät käteen asti. Mieltymykseni juuret löytynevät värikoukkupilkinnästä, jossa tämän tyyppisiä vapoja näkee enemmänkin.

Pilkit toimivat sekä tapsien että ketjujen kanssa. Itse käytän lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa. Kuitu- tai monofiilisiima on makuasia, molemmat toimivat. Kuitusiima leikkaa veden paremmin ja jarruttaa pilkkiä siten ehkä hivenen monofiilia huonommin. Hieman syvemmissä vesissä kuidun tunnokkuus vie kuitenkin omasta mielestäni voiton.

18

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Ketjukoukut Ketjukoukkujen valmistus Ketjukoukkuja on tarjolla melko runsaasti nykyään, mutta värinäpilkille tarkoitetut ”ylipitkät” versiot joutuu yleensä tekemään itse. Teen niistä yleensä aavistuksen pilkkiä lyhyempiä, etteivät ne vapaassa pudotuksessa takertuisi kovin helposti pääsiimaan.

Tekemiseen tarvitaan ohutta ketjua, perholukkoja sekä yksihaarakoukkuja. Ketju saa olla ohuinta mitä kaupasta löytyy. Leikataan sopiva pätkä ketjua, mutta muista, että ketjulenkkien määrän tulee aina olla pariton, jotta itse koukku kääntyy oikeaan suuntaan pilkkiin nähden.

Perholukon silmukkaa lämmitetään sytkärillä ja avataan sitten pienillä pihdeillä.

Tämän jälkeen se pujotetaan nopeasti ketjupätkän päätylenkkiin ja käännetään taas silmukka kiinni. Sitten sama operaatio koukun kanssa. Nyt ketju on valmis. Lopuksi voi koukkuun tehdä värijauheesta ja kaksikomponenttiliimasta mieluisan väriyhdistelmän.

HENKILÖUUTISET

Suomen suurin pilkkitapahtuma keskellä kaupunkia!

HUIKEASSA ARVONNASSA PALKINTOINA VIISI UUTTA AUTOA!

SVK:N puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Saara-Sofia Sirén

Pilkkikilpailussa UPEAT TAVARAPALKINNOT kaikkina päivinä sijoitusten mukaan!

He ls

iss

SEPPO Eskelinen.

Neljä VW Poloa sekä upea Volkswagen T-Cross.

Juontajana M

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) syyskokouksessa marraskuussa valittiin vuosiksi 2019-2021 järjestön puheenjohtajaksi kansanedustaja Saara-Sofia Sirén ja varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Seppo Eskelinen.

Varsinais-Suomen vaalipiiristä oleva Saara-Sofia Sirén toimi aiemmin vuodesta 2017 lähtien SVK:n varapuheenjohtajana. Sirén on kauppatieteiden maisteri ja Kokoomuksen toisen kauden kansanedustaja. Hän on eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsen.

Sirén on toiminut hyvin akSAARA-SOFIA Sirén. tiivisesti vapaa-ajankalastusta edistävissä asioissa ja vaikuttanut esimerkiksi Suomen vanhentuneen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian päivittämiseen, joka saatiin valmiiksi maa- ja metsätalousministeriössä lokakuussa 2019.

Toiminnanjohtaja Seppo Eskelinen on sosialidemokraattien ensimmäisen kauden kansanedustaja Savo-Karjalan vaalipiiristä.

Eskelinen on eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen.

SVK:n toisena varapuheenjohtajana jatkaa filosofian maisteri Emma Kari (Vihr.) Helsingin vaalipiiristä. Kari on toisen kauden kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen ja Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

ink i

Rosanna Kulju

PILKKIARPA /pilkkikortti

20€

Seuraa ilmoitteluamme facebookissa!

HUIPPUESIINTYJIÄ JOKA PÄIVÄ pe-su!

Katso pilkkiarpojen/-korttien myyntipaikat osoitteesta

suurpilkit.fi

tai osta netistä www.pilkkikorttirinki.fi

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

19

TEKSTIT JA KUVAT KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

H

OKKI MUURIK AS NW E V S

A

A

KALAHERKUT

n. 600 g nahattomia ahvenfileitä 100 g tuoreita herkkusieniä 3 porkkanaa 3 kumkvattia 1 suippopaprika 1 sipuli ½ pientä kesäkurpitsaa suolaa Piri piri -mausteseosta tuoretta persiljasilppua ruokaöljyä paistamiseen

Suolaa ahvenfileet.

Suikaloi porkkana, paprika ja kesäkurpitsa. Porkkanasuikaleet saavat olla erittäin ohuita. Leikkaa herkkusienet ja kumkvatit kuorineen siivuiksi sekä sipuli karkeaksi hakkeeksi.

Paista ahvenfileet muurikassa tilkassa ruokaöljyä kauniin ruskeiksi ja siirrä ne sivuun odottamaan.

Paista kaikki kasvikset makuusi sopiviksi. Muurikkaan kannattaa ensin laittaa hitaammin kypsyvät porkkanat ja paprikat ja vasta hetken kuluttua loput kasvikset. Mausta kasvisseos Piri piri -mausteseoksella sekä halutessasi suolalla ja kääntele varovasti ahvenfileet joukkoon.

Ripottele päälle koristeeksi tuoretta persiljasilppua ja tarjoa heti.

20

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

AHVENWOKKI

tuo talveen kesäisen tuulahduksen Leudon alkutalven vuoksi pilkkikauden alku on lykkääntynyt etenkin Etelä-Suomen vesillä. Kuitenkin jo Salpausselän pohjoispuolella sijaitseville pienvesille on päässyt ahvenia narraamaan marraskuun lyhyen pakkasjakson ansiosta. Vaikka pilkkiminen pienvesissä on mukavaa ajanvietettä ja ajoittain hyvinkin antoisaa, saaliiksi saa turhan usein ainoastaan alle viidentoista sentin pituisia pikkuahvenia.

Ahvenen kokoon ei kuitenkaan kannata kiinnittää liikaa huomiota, sillä pikkuahvenet maistuvat vähintään yhtä maukkailta kuin kookkaammat sisaruksensa. Tosin parin ”kukkoahvenkilon” käsittely pannuvalmiiksi vaatii paljon työtä. Onneksi lopputulos on vaivan arvoinen.

ERIKOKOISET AHVENET SOPIVAT SAMAAN PANNUUN Ahvenwokkiin voi käyttää erikokoisia ja eri tavoin käsiteltyjä pieniä tai isoja pilkkiahvenia. Alle kymmenen sentin pituisista ahvenista ei välttämättä tarvitse poistaa kuin kidukset ja sisälmykset, sillä niiden pannulla kypsennyksen aikana kuivumista estävä suomupeite on helppo poistaa kalan päältä ruokalautasella. Jos näkee pikkuahventen suomustamisen tai nylkemisen vaivan ennen kypsentämis-

AHVENFILEET käännellään varovasti kasvisten joukkoon. Tuore persiljasilppu kruunaa wokin.

tä, niiden rapean nahan tai paistinpinnan voi nauttia ilman suomujen kaivamista hampaiden välistä.

Jos ahvenwokkia aiotaan tarjota lapsille tai ruotoja pelkääville kalanystäville, ahvenet kannattaa fileoida ruodottomiksi. Pienet ahvenfileet voi kypsentää muurikassa tai isolla paistipannulla kokonaisina. Kookkaat fileet voi leikata pitkittäin puoliksi ja samalla fileen lihasruotorivi voidaan viiltää irti siitä fileen puolikkaasta, mihin se on puolitettaessa jäänyt.

Runsaasti värikkäitä kasviksia sisältävä wokki tuo kesäisen tuulahduksen talviseen ruokapöytään. Porkkana, paprika, kesäkurpitsa ja sipulit kuuluvat wokkiruokien peruskasviksiin, mutta kumkvatti ei ole aivan jokapäiväinen ainesosa, ainakaan kalaruoissa.

Kumkvatti on appelsiinia maultaan muistuttava, mutta kooltaan ainoastaan ison peukalon kokoinen sitrushedelmä, jonka hedelmäliha ja etenkin oranssinvärinen kuorikerros antavat kalaa sisältävään wokkiruokaan pirteää hapokkuutta runsaasti paistinöljyä itseensä imevien tuoreiden herkkusienten vastapainoksi.

Piri piri -mausteseoksen keskeinen ainesosa eli pippurimainen kuivattu ja hienonnettu piri-chili antaa ahvenwokille lempeäntulisen, mutta kaikki maut yhteen kietovan loppusilauksen.

SVK:n juhlavuoden TAPAHTUMIA

8.2.2020 KLO 16.30-22 SUOMI MADEPILKKII -PÄÄTAPAHTUMA Petäys Resort, Tyrväntö, Häme Madepilkintää Vanajaveden rannalla. Ohjelmaa koko perheelle!

Ilmaistapahtumassa mm. mahdollisuus kokeilla ohjatusti madepilkintää, kalankäsittelynäytöksiä, madetietoutta, väline-esittelyä, MadeHUKassa-kilpailu.

Tuo vanha madeharasi tapahtumaan – saat vaihdossa vastuullisen SVK:n juhlamademorrin!

Ilmainen kuljetus madebussin kyydissä Hämeenlinna – Petäys Resort – Hämeenlinna.

MAJOITUSTARJOUS 2 hh 8.-9.2 koodilla ”Made”, 80 €/2hh, 70 €/1hh, myynti@petays.fi p. (03) 673 310

Lisätiedot: Hämeen vapaa-ajankalastajat, Ilkka Keinänen 044 9100 910 vapaa-ajankalastaja.fi/juhlavuosi

☎

14.3.2020 SUOMI PILKKII -PÄÄTAPAHTUMA Iso-Ruuhijärvi, Kajaani, Kainuu Ilmainen kirjolohen ja muun kalan pilkkitapahtuma koko perheelle Iso-Ruuhijärven maisemissa.

Lisätiedot: Kainuun vapaa-ajankalastajat, Matti Kulju vapaa-ajankalastaja.fi/juhlavuosi

☎ 050 369 7667

Myös muita SUOMI MADEPILKKII ja SUOMI PILKKII -TAPAHTUMIA ympäri Suomen – tule mukaan omalla alueellasi!

vapaa-ajankalastaja.fi/juhlavuosi

SVK

ISOJOKI

OSALLISTU SVK:n juhlavuoteen #suomikalastaa2020

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön täyttäessä 20 vuotta kutsumme kaikki lukijamme mukaan rakentamaan kanssamme kalastuksen juhlaa ja toteuttamaan yhteistä tavoitetta, jossa vuonna 2020 Suomi kalastaa näkyvästi, ilolla ja hyvinvointia tuoden.

Vuoden aikana järjestetään muun muassa eri puolilla Suomea kaikille avoimia kalastustapahtumia yhteistyössä vapaa-ajankalastajapiirien ja paikallisten kalastusseurojen kanssa. Tule mukaan, nappaa matkaan myös perhe tai kaverit!

Talven aikana #suomimadepilkkii 8.2. ja #suomipilkkii 14.3. Kevään koittaessa 23.5. #suomionkii ja #suomisilakkalitkaa. Löydät kaikki tapahtumat ja tietoa juhlavuodesta osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi/juhlavuosi.

Organisaatioita kannustamme osallistumaan juhlavuoteen tukemalla vapaa-ajankalastusta liittymällä SVK:n yhteisöjäseneksi (500 e/vuosi) tai tarvikelahjoituksin suoraan tapahtumiin tai jäsenseuroihimme.

Lisätiedot: SVK, Johanna Antila, p. 050 573 9332, johanna.antila@vapaa-ajankalastaja.fi.

TAIMEN nousee jälleen Isojoen latvoille kutemaan Isojoella tehtyjen vesistökunnostusten seuranta osoittaa, että Villamon padon purkamisella ja purojen kunnostuksilla on saavutettu parannuksia meritaimenen elinolosuhteisiin. Merkittävin havainto on, että taimen nousee taas vuosikymmenien tauon jälkeen kutemaan joen latvaosiin asti. Kevään ja syksyn 2019 aikana Isojoella merkittiin radiolähettimillä kaikkiaan seitsemänkymmentä aikuista meritaimenta ja seurattiin niiden vaellusta ja levittäytymistä Lapväärtin-Isojoessa. Merkityistä taimenista neljä nousi kutemaan Isojoen latvoille asti. Lisäksi kalalaskuritietojen perusteella vähintäänkin useita kymmeniä merkitsemättömiä taimenia nousi joen yläosiin kutemaan.

Uutta tietoa saatiin myös Isojoen eri osien merkityksestä taimenien kutualueena. Pääuoman lisäksi merkittäväksi meritaimenen lisääntymisalueeksi paljastui Karijoki ja aivan erityisesti sen sivujoki Metsäjoki. Radiotaimenia hakeutui verraten runsaasti myös Heikkilänjokeen yläjuoksua myöden.

Seurantatulosten perusteella Isojoen taimenien nousuvaellus on pitkälti riippuvainen sateista ja niiden aiheuttamista virtaamapiikeistä. Merkittäviä nousuvaelluksen hidasteita ovat joessa olevat padot, joiden ohi taimenten on vaikea päästä varsinkin vähällä vedellä.

TENOJOKI

TENOLLA pikkulohien osuus nousijoista poikkeuksellisen pieni Luonnonvarakeskuksen (Luke) kaikuluotausseurantojen perusteella Tenoon nousi kaudella 2019 heikosti lohia. Tenojoen pääuoman kaikuluotauksessa nousulohien määrä jäi 21 000:een, kun niitä edellisvuonna laskettiin yli 32 500. Vastaavasti Inarijoen pääuoman laskennassa nousulohien määrä laski vuoden 2018 tasosta lähes viisikymmentä prosenttia ja jäi vajaaseen 1600 lohiyksilöön.

Teno- ja Inarijoen kaikuluotausseurannoissa havaittu heikko lohimäärä johtui erityisesti pienten, yhden vuoden meressä viettäneiden lohien vähäisyydestä. Kun pienet lohet muodostavat tavallisesti selvästi suurimman osan Tenojokeen nousevista lohista, vuonna 2019 niiden osuus ja määrä jäivät poikkeuksellisen pieneksi. ”Esimerkiksi Tenon pääuoman kaikuluotausseurannassa alle 65-senttisten lohien osuus lohimäärästä oli vuonna 2019 vain 35 prosenttia, kun vuotta aiemmin niiden osuus oli lähes 65 prosenttia. Myös isompien lohien määrä jäi melko vähäiseksi”, kertoo Luken tutkija Panu Orell.

Pienten lohien vähäisyys havaittiin myös Tenon muissa lohilaskennoissa (pintasukellukset, videoseurannat) vesistön eri osissa. Syy pikku-

22

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

lohikantojen heikkouteen ei ole tiedossa, mutta se liittynee mereen vaeltaneiden poikasten eloonjääntiin merivaelluksen aikana.

Vuoden 2017 tapaan kyttyrälohia esiintyi Tenolla jälleen runsaasti kesällä 2019. Joen pääuoman kaikuluotauslaskennan ja Norjan puoleisen Ala-Tenon saalistietojen perusteella luotauspaikan ohitti vähintään 4 500 kyttyrälohta. Kaikuluotauslaskennan ja siihen kytkeytyvän videoseurannan perusteella Inarijoen laskentapaikan ohi arvioitiin uineen 350 kyttyrälohta.

VAIKKA pieniä lohia nousi Tenojokeen kesällä 2019 poikkeuksellisen vähän, suurempaa kalaa saatiin saaliiksikin asti. Esimerkiksi tämä 5,2 kilon lohi otti vieheeseen kesäkuun viimeisenä päivänä. Kuva: Janne Rautanen.

Koukuta klassikoilla!

TORNION- JA SIMOJOET

NOUSULOHIEN määrät Tornionja Simojoella seurantahistorian suurimpia Nousulohimäärät olivat viime vuonna Tornionjoella seurantahistorian kolmanneksi ja Simojoella toiseksi suurimmat. Myös syntyneiden lohenpoikasten ja vaellukselle lähteneiden poikasten määrät olivat melko runsaita.

Kaikuluotausseurannassa havaittiin viime kesänä Tornionjoella 65 520 ja Simojoella 4 039 lohta. Suurimmillaan määrät olivat vuosikymmenen puolivälissä, jolloin Tornionjoella havaittiin 100 000 ja Simojoella 5400 lohta. Sen jälkeen lohimäärät pienenivät varsinkin vuonna 2017.

Viime kesän nousulohista tavallista suurempi osuus, noin kaksikymmentä prosenttia, oli Tornionjoella yhden merivuoden pikkulohia eli kosseja. Simojoella kosseja havaittiin tavanomaista vähemmän eli seitsemän prosenttia nousulohista.

Tornionjoen koekalastusalueilla lohen kesänvanhojen poikasten keskitiheys oli viime vuonna noin 25 poikasta aarilla eli 100 neliömetrillä.

Tiheys nousi reilun kolmanneksen edellisvuodesta. Kuluvan vuosikymmenen puolivälissä keskitiheydet olivat kuitenkin vieläkin suurempia.

Simojoella lohen kesänvanhojen poikasten keskitiheys oli 46 poikasta aarilla. Tiheys nousi kolmanneksen vuodesta 2018 ja oli Simojoen seurantahistorian suurin. Simojoella poikastiheyksissä on ollut huomattavaa vuosittaista vaihtelua ilman selkeää syytä. Keskimäärin poikastiheydet ovat olleet kasvussa.

Vaelluspoikasten koepyynnin perusteella Tornionjoesta lähti keväällä 2019 mereen noin kaksi miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Vaellus oli yksi runsaimmista 1980-luvulta lähtien tehtyjen seurantojen aikana. Simojoella kevään 2019 vaelluspoikasia on alustavan arvion mukaan noin 20 000 yksilöä. Määrä on selvästi pienempi kuin poikastiheyksien perusteella voisi odottaa.

KALAN KULUTUS

KALAN kulutus väheni Suomessa - osasyynä pienentyneet saaliit Suomalaiset kuluttivat vuonna 2018 asukasta kohti kotimaista kalaa kolme ja puoli kiloa fileepainoksi laskettuna. Tuontikalaa käytettiin hieman yli yhdeksän kiloa. Kalan kokonaiskulutus pieneni edellisvuodesta kuusi ja puoli prosenttia. Tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastosta.

Kotimaisista kaloista eniten eli 1,2 kiloa asukasta kohti syötiin kirjolohta. Ulkomaisista kaloista eniten kului kasvatettua lohta, jota suomalainen söi 3,5 kiloa. Tuontilohen kulutus väheni edellisvuoteen verrattuna kolmetoista prosenttia. ”Kotimaisen kalan kulutuksen vähenemistä selittää aikaisempaa pienempi vapaa-ajankalastajien saama saalis sekä edellisvuodesta pienentynyt kaupallisen kalastuksen muikkusaalis”, arvioi yliaktuaari Pentti Moilanen Lukesta.

Kotimaisista luonnonkaloista eniten syötiin muikkua, haukea, ahventa, kuhaa, silakkaa ja siikaa. Norjalaisen kasvatetun lohen jälkeen eniten ulkomaisista kalatuotteista kulutettiin tonnikalasäilykkeitä ja -valmisteita, kasvatettua kirjolohta, sillisäilykkeitä, pakastettua seitiä sekä katkarapuja ja katkaraputuotteita.

VETOUISTELU

TEKSTI JYRI KUUSISALO KUVAT KALASTAJAN KANAVA

Tärpit

VETOUISTELUVENEEN

varusteluun Aktiiviharrastajille vene on tärkeä työkalu, johon moni suhtautuu intohimoisesti. Jos heittokalastajat haluavat yhä enenevissä määrin panostaa ja suunnitella venekalustoaan omaan harrastukseensa sopivaksi, niin aktiiviset vetouistelijat ovat usein vielä pykälän verran tarkempia.

24

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

VETOUISTELUVENEET voi jakaa kahteen eri kategoriaan.

UISTELUVENEEN välineet

pitää olla sijoitettu niin, että tuplatärpistä selvitään kunnialla. Kuva: Kristian Ahlgren.

AVOVENE on suosituin vaihtoehto uisteluveneeksi.

V

etouistelua voi harrastaa kovin monella Uisteluveneenä voi toimia soutuvene tai sittavalla. Veneen ja varustelun lähtökoh- ten toisessa ääripäässä jopa yli neljännesmiljootana toimivat luonnollisesti kalastetta- nan maksava ja lähes 10-metrinen vene, jossa on vat kalalajit, vesistöjen koko sekä otettu huomioon kaikki käyttäjän olosuhteet, veneen trailerointi-tarpienimmätkin tarpeet. Useimmiten OLISIHAN MUKAVA peet, kuinka moni veneessä kalastämä raskaampi kalusto on suuntaa, harrastetaanko veneellä muunattu nimenomaan merilohen uisODOTELLA TÄRPPIÄ takin kuin kalastusta tai muitakin PUHALTIMEN LÄMMIT- teluun. Kuitenkin riippumatta vekalastusmuotoja jne. neen koosta, on aktiivisilla uisteliTÄMÄSSÄ KOPISSA. Tarpeita voi olla lukuisia, ja kun joilla yhtenäinen tarve saada paketti puhutaan itselle valmiiksi varusteltoimimaan parhaalla mahdollisellusta uisteluveneestä, on siinä otettu huomioon la tavalla juuri itselle ja omaan kalastukseen. lukuisia asioita sekä tehty mahdollisimman väSeuraavasta selviää, mitä asioita on otettava hän kompromisseja omaa uisteluharrastusta sil- huomioon varusteltaessa vetouisteluvenettä. mällä pitäen.

”

AVO- JA HYTTIVENEET

KUINKA MONELLA VAVALLA UISTELLAAN JA MITÄ?

Vetouisteluveneet voisi karrikoidusti jakaa kahteen eri kategoriaan eli avo- ja hyttiveneisiin.

Tosin niiden välimuotona pidettävää ”ympärikäveltävää” walkaround-venettä moni pitää parhaana vaihtoehtona.

Avovene tarjoaa jo pienessä koossa paljon avointa sekä esteetöntä tilaa ja on varmasti suosituin vaihtoehto uisteluveneeksi. Usealla aktiiviuistelijalla on kuitenkin veneessään katettua ja jopa lämmitettyä sisätilaa, mikä on monella avovenekalastajalla varmasti salaisena haaveena. Olisihan kylminä loppukauden järvilohen uistelupäivinä mukava odotella tärppiä puhaltimen lämmittämässä kopissa.

Vapojen määrä ja sijoittelu on yksi tärkeimmistä veneen varustelun askelista. Jos kepit ovat väärässä paikassa tai vaikeasti hallittavissa, alkaa se syödä jo heti ensimmäisestä kosketuksesta alkaen. Kaiken pitää olla mietittyä ja oikealla paikallaan. Ei olekaan harvinaista, että uudessa veneessä vapaputket/-telineet vaihtavat moneen otteeseen paikkaa ensimmäisten reissujen jälkeen ja hienosäätöä tehdään vielä myöhemminkin.

On makuasia, haluaako vavat targakaareen vai pitääkö vapaputkia tai -telineitä laitakaiteissa. Itselläni oli aikoinaan irrotettava targakaari, jonka sai veneestä pois heittokalastushom-

VAPAPUTKET

VAPAPUTKET takakaiteessa.

VAPOJEN määrä ja sijoittelu on yksi tärkeimmistä varustelun askelista.

sijoitettuna suoraan laitakaiteeseen.

VAPAPUTKET voi sijoittaa myös targakaareen.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

25

miin, mutta lopulta kyllästyin irrottelemaan sitä ja vaihdoin laitaputkiin. Tällöin niistä on hyötyä kuljetusputkina heittokalastuksessakin.

Lisäksi monella on siirtymäajoa varten vapaputket myös takakaiteessa, jotta niiden mahdollinen putoamisriski targakaaresta kovassa kelissä on minimoitu.

Yksinuistelija joutuu miettimään vapojen asettelua tarkemmin kuin muut. Vaikka käytössä olisi autopilotti, on koko vapa-arsenaalin oltava hallittavissa nopeasti ja vaivattomasti ns. ”komentokeskuksesta”.

Kun veneessä on useampi kaveri, vapaputkien tai -telineiden asettelu on oikeastaan kiinni harrastettavasta lajista ja omista mieltymyksistä.

Säippäuistelussa vapa-arsenaalin painopiste on keulassa ja telineiltä vaaditaan pitkien vapojen sekä pohjatärppien takia tukevuutta. Plaanarivedossa vapatelineiden painopiste on veneen keskivaiheilla ja vavat on usein aseteltu targakaareen tai suhteellisen pystysuoraan kaiteessa, jotta niiden ohi pääsee helposti liikkumaan.

 PLAANARIKEL-

KOISSA on kova veto, joka asettaa vaatimuksia kiinnityksiin.

PIKKUPLAANARIT VAI ISOT KELKAT Plaanariuistelussa on ollut trendivaihtelua. Moni vannoo isojen kelkkojen nimeen, mutta on taas kokeneita uistelijoita, jotka ovat luopuneet niistä täysin. Markkinoille on tullut laadukkaita, kovaan keliin sopivia pikkuplaana-

26

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SÄIPPÄUISTELUSSA vapa-arsenaalin painopiste on keulassa.

 SOUTUVENEESSÄ varusteiden sijoittelu on tehtävä erityisen tarkasti.

reita, jotka toimivat erinomaisesti jopa merilohen uistelussa.

Jos käytetään kelkkaplaanareita, on plaanarikelojen sijoittelu kuskin ulottuville tärkeää.

Myös plaanarilaukaisijoiden olisi syytä olla korkeintaan kurkotusetäisyydellä. Monella laukaisijat ovatkin pienessä korissa kaiteessa plaanarikelojen lähellä.

Lisäksi plaanarinarun kulku veneestä kelkkaan on tärkeää suunnitella siten, että se ei ole tekemisen tiellä. Usein targakaariveneissä kelkkaplaanarinarujen rissat ovat targan mo-

PLAANARIVEDOSSA vapatelineiden painopiste on keskivaiheilla..

lemmin puolin ylhäällä. Kuitenkin mitä lähempänä veden pintaa rissa on, sitä paremmin ulommaiset ja sisimmäiset vieheet uivat samassa korossa. Lisäksi tärppien havaitseminen on helpompaa matalan vetopisteen myötä.

Tänä päivänä monessa veneessä onkin käytössä ns. alasvetonaru, jonka kautta plaanarinaru kulkee kelkalle läheltä veneen laitakorkeutta.

Useissa plaanarikelkoissa on todella raju veto ja tämä asettaa vaatimuksia plaanarikelojen venekiinnityksessä kelkkoihin asti. Aaltojen repivyyttä kannattaa tasata joustimella. Sen voi tehdä helposti esimerkiksi metritavarana saatavasta kymmenen millin joustoköydestä, joka on laitettu nippuun kaksin kerroin nippusiteillä sekä kutistesukalla.

Plaanarikelkat ovat myös kooltaan melkoiset ja venettä varustellessa on hyvä miettiä, miten isot kelkat sijoitetaan siirtymien aikana. Pikkuplaanareiden kanssa tätä ongelmaa ei ole, koska ne kulkevat veneeseen ja pois vaikka ämpärissä.

TAKILAT Takilat vai ei Syvätakila on tietyissä uistelumuodoissa ehdoton apuväline. Jos kohdekala on syvällä, on takila helpoin tapa varmistua siitä, että vieheet uivat juuri halutussa syvyydessä. Takiloiden sijoittelu veneessä on jälleen yksi juttu, joka vaihtelee. Perinteisesti ”turvallisinta” on sijoittaa takilat veneen takakulmiin, mutta silloin ne ovat tiellä kalaa haavittaessa ja vieheitä laskettaessa.

On myös koulukunta (johon itsekin kuulun), joka sijoittaa takilat selkeästi keskemmälle veneen laitaan, kauemmas takakulmista. Tämä vapauttaa tilaa toimia veneen takaosassa, mutta kasvattaa toki riskejä takilavaijerin ajautumisesta potkuriin vaikkapa kuulan juuttuessa pohjaan.

Takilan sijoittelussa on tärkeää ottaa huomioon kiinnityksen tukevuus ja kestävyys, koska siinä on iso vastus, kun useiden kilojen kuula on vedessä hyvinkin syvällä. Jos venettä ajetaan takapenkiltä, ei takiloita voi asentaa muualle kuin takakulmiin ja yleensä toimivasti vain toiseen, ellei vene satu olemaan keskipulpettimalli.

TAKILAT sijoitettuna takakulmaan, kuten monet tekevät.

EI KOSKAAN ” UISTELUVENEESSÄ OLE LIIKAA TILAA.

MITÄ ELEKTRONIIKKAA? Jos heittokalastusveneissä useammat näytöt ja keulakoneet ovat lisääntyneet, niin vetouisteluveneen elektroniikka kestää vertailun. Autopilotti on uistelijan paras kaveri. Se vapauttaa käsiä yksinuistelijalle, mutta ihan yhtä lailla se ajaa venettä, vaikka mukana olisi useampikin kaveri. Pitkillä lohenuistelusiirtymillä pilotista on apua jopa siirtymäajossa. Kone ajaa varsin tarkasti, jos vaan keli sen sallii.

Karttaplotteri on tätä nykyä myös lähes perusvaruste uisteluveneessä. Sen kartalta näkee ajolinjat ja koko ajan, missä kuljetaan. Lisäksi voi merkitä karttapisteitä. Esimerkiksi penkkalinjojen ja matalikoiden reunojen tarkka ajo on paperikartan kanssa aika lailla tekemätön paikka, kun taas plotterilla homma sujuu helposti. Karttaplotteri liitettynä autopilottiin mah-

PLAANARIKELKOISSA on usein todella raju veto.

dollistaa myös reittien suunnittelun sekä ajamisen ilman, että kuskin tarvitsee koko ajan veivata rattia.

Luotainpuolella uistelijalle riittää usein laadukas peruskaiku, josta näkee syvyyden, saaliskalat, pohjan muodot sekä kovuuden ja laadukkailla antureilla pääsee auttavasti erottamaan jopa kalalajin. On makuasia, haluaako kaikuluotaimeen viistokaiun kalaparvien hakemiseen ja seuraamiseen tai vaikka piilokivikoiden reunojen etsimiseen.

LIVELUOTAIN ON UUSINTA UUTTA Vaihtoehtoisesti varustelistalta löytyy jopa luotainmarkkinoiden kuumimpaa uutta: Live-luotain, jolla näkee kaiken reaaliaikaisesti ja jopa kymmeniä metrejä eteenpäin. Kieltämättä on houkutteleva ajatus suunnata liveanturi

TAKILAT on turvallisinta sijoittaa veneen takakulmiin.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

27

takilan kuulan takana kulkevaan vieheeseen ja nähdä mahdolliset saaliskalojen reaktiot reaaliaikaisesti. Riskinä on vaan juuttua tuijottamaan ruutua.

Tänä päivänä useimmat yhdistelmälaitteet on varustettu myös wifillä, jolloin niiden näytön peilaaminen onnistuu vesitiiviissä kotelossa olevalle tabletille. Tästä on hyötyä takakaiteeseen asennettuna takilanpyörittäjälle. Lisäksi joihinkin laitteisiin saa appeja, joilla muun muassa autopilottia voi käyttää etänä tabletin ruudulta.

Turvavarusteista myös tutka on isoilla vesillä liikkuessa erinomainen lisävaruste vetouistelijalle. Se antaa tietoa muista vesillä havaituista kohteista sumussa tai hämärissä tai huonoissa olosuhteissa ja se auttaa myös verkonmerkkien havaitsemisessa pimeillä kuhavesillä.

NÄKEE KALOJEN LISÄKSI MUUN ” KAIKULUOTAIMELLA MUASSA TAKILOIDEN SYVYYDEN TARKKAAN.

VHF-PUHELINTA KANNATTAA HARKITA Avomeriuistelijan on hyvä harkita vielä yhtä tärkeää turvavarustetta: VHF-puhelinta AIS-vastaanottimella. Ulkomerellä mobiiliverkon kuuluvuus ei ole ollenkaan varmaa, ja jos laitteessa on DCS, niin hätätilanteessa avunpyynnön sijaintitietoineen saa välitettyä

 VETOUISTELUVENEEN elekt-

roniikkaa: kaikuluotain, karttaplotteri, autopilotti, tutka ja moottoridata.

VAUHTI Vauhdin säätelyn keinot Uisteluveneen moottori on suositeltavaa valita moottorisuositusten ylärajalta.

Tehoreservi on enemmän kuin tärkeää ja tervetullutta, jos joudutaan huonoihin olosuhteisiin. Eikä isosta koneesta ole haittaa muutenkaan, jos veneessä on reilummin kuormaa ja varusteita. Tehokkaamman koneen ongelmaksi mielletään polttoaineen kulutus, huoltokustannukset sekä erityisesti uisteluvauhdin säätely.

Markkinoilta kuitenkin löytyy nykyään koneeseen kiinnitettäviä jarrulevyjä, jotka leikkaavat potkurin työntövoimaa. Toinen hyvin suosittu tapa hallita uistelunopeutta ovat jarrupussit. Ne kiinnitetään veneen etuknaapeista molemmille puolin venettä keskilinjan kohdille, jotta ne eivät ole kalastuksen tiellä.

Jarrupusseista on lisäksi hyötyä esimerkiksi yksinuistelijalle kevytkeulaisissa veneissä, koska ne vetävät venettä pidemmälle vesilinjalle ja parantavat täten sen ohjattavuutta. Kylmissä keleissä uistellessa koneelle on parempi käydä hieman korkeammilla kierrosluvuilla. Myös tämän jarrupussit mahdollistavat.

Nykypäivän nelitahtimoottoreista löytyy useimmista lisäksi hieno lisävaruste, uistelunopeuden säädin, jonka avulla nappia painamalla voidaan moottorin kierroslukua pudottaa tai nostaa pienin askelin. Kahvasta sen sijaan kierroksia on vaikeaa säätää vähän kerrallaan.

28

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

AVOMERIUISTELIJAN on syytä harkita vielä VHF-puhelinta AIS-vastaanottimella.

yhdellä napin painalluksella. AIS tuo karttaplotterin ruudulle isommat laivat suuntineen ja nopeuksineen, joten niihin pystyy ajoissa reagoimaan ja välttämään ajolinjojen risteämiset.

Laitteessa on syytä ottaa huomioon myös riittävän pitkä antenni kuuluvuuden varmistamiseksi. VHF-laitteiden käyttö on luvanvaraista eli mikäli sellaisen veneeseen asentaa, on käytävä suorittamassa aiheeseen liittyvä tutkinto.

Elektroniikka tuo tullessaan myös virrantarvetta. Toisin kuin heittokalastusveneissä, uisteluveneessä pääkone ISOILLA VESILLÄ käy yleensä jatkuvasti KULJETTAESSA ja tämä tarkoittaa myös TUTKA PARANTAA koneen laturin tekemää VENEEN työtä. Tällöin paketissa TURVALLISUUTTA. riittää yleensä virtaa, eikä ongelmia tule.

Joskin, jos veneen varustelee useammalla näytöllä, pilotilla jne. on syytä vähintäänkin tarkkailla akun varaustilaa sekä varautua lataamaan akkua/akkuja uistelusessioiden välissä. Mikäli laitteita on todella paljon, ei lisäakkuna ns. ”hupiakku” ole yhtään liioittelua.

”

VIEHEET JA MUUT VARUSTEET Entä minne vieheet, työkalut, etäpainot, perukkeet, raksitapsit, haavi, kylmälaukku jne.

Veneen takakaide on monella uistelijalla pyhitetty kuljetusputkien ohella myös mahdol-

MOOTTORI on suositeltava valita moottorisuositusten ylärajalta.

lisimman isolle tarvikelaatikolle, jossa säilytetään etäpainoja, mahdollisesti raksihommissa tapsirullia, hammastikkuja, työkaluja jne. Eli todellinen monitoimilaatikko.

Luonnollisesti uisteluveneessä on myös vieheitä ja niiden sijoittelu on aina oma haasteensa. Raksiuistelijoilla ei tätä murhetta ole, mutta esimerkiksi kymmenellä vavalla tuplavieheillä uistellessa kulkee mukana jo useita vieherasioita. Joillain vieheet roikkuvat peräpeiliin liimatussa telttapatjassa tarjoten samalla jännittäviä hetkiä vapaana heiluvien koukkujen muodossa. Turvallisempia vaihtoehtoja lienevät muun muassa kaiteisiin kiinnitettävät rasiatelineet, erilaiset laatikot sekä ihan perinteinen juuri sopivan kokoinen viehelaukku sopivassa paikassa veneessä.

Uisteluveneessä on suunnilleen samat työkalut kuin heittokalastajalla – pihdit, sivuleikkurit, pappi, kidanavaajat, koukkuviilat, koukunvaihtopihdit jne. Uistelussa on kuitenkin olennaista pohtia työkalujen paikkaa tarkemmin kuin heittoveneessä. Tärppitilanteessa vene liikkuu edelleen ja vedessä on monta viehettä.

Uistelija joutuu ajamaan venettä samalla, kun väsyttää kalaa (jos autopilottia ei ole). Tällöin jokainen ylimääräinen kurotus tarkoittaa pahimmillaan kalan menetystä.

RIITTÄVÄN ISO HAAVI Ja se ”ikuisuusriesa”, eli riittävän kokoinen haavi. Iso uisteluhaavi tarvitsee tilaa ja sen osal-

VENEEN takaosa pitää jäädä tyhjäksi uisteluveneessä.

 VIEHEIDEN ja muiden tavaroi-

den säilytys veneessä on mietittävä niin, etteivät ne ole tiellä esimerkiksi kalaa haavittaessa. 

HAAVIN sijoittaminen ve-

neessä on aina haastavaa.

 VAPAASTI roikkuvat vieheet

ovat turvallisuusriski veneessä.

ta on nähty todella nerokkaita innovaatioita. Moni pitää haavia keulan puolella, koska siellä ei uistellessa ”tapahdu mitään”, mutta on tärkeää miettiä haaville sellainen paikka, josta sen saa nopeasti käsiinsä avattuna sekä toimintavalmiina ja missä se pysyy kelissä kuin kelissä paikoillaan. Riittävän koon ohella haavin on syytä olla riittävän pitkällä varrella varustettu, jotta veneen takakulmasta sillä yltää haavimaan kalan PIMEÄLLÄ UISTELvaivattomasti kyytiin.

LESSA ON MYÖS Saalin toivossa, uisVENEEN VALAISTUS telijoiden tärkeä varuste on laadukas kylmäPOHDITTAVA. laukku ja ainakin lohihommissa niiden koot ovat melkoisia. Monella pienempi kylmälaukku mahtuu vaikkapa moottorikaivoon, mutta joillakin kylmälaukku on keulassa pois jaloista, kuskin penkin alla tai toimii apukuskin istuimena.

Traileriveneilyssä harkittavan arvoista on myös teettää veneelle kunnon kuljetuspeite.

Tukeva pressu, joka voi olla veneen päällä, kun sitä siirretään autolla paikasta toiseen.

Arvokas elektroniikka, välineet ja muut varusteet voi näin laittaa paikalleen jo kotipihassa. Kun sitten ollaan rannassa, pressu vaan pois ja vesille.

Nyt suunnittelemaan ja venettä varustelemaan.

”

 VENEEN sähköt on syytä

tehdä huolella ja vesitiiviisti.

JOKAINEN ylimääräinen kurotus tarkoittaa pahimmillaan kalan menetystä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

29

SVK

TEKSTI JA KUVAT JANNE RAUTANEN

A

sia selviää Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön toteuttamasta Yhtenäisluvat kuntoon -selvityksestä, joka tuotettiin osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Yhtenäisluvat kuntoon -hanketta.

Yhtenäisluvat kuntoon -hankkeen tarkoituksena oli selvittää vapaa-ajankalastajien tarpeet ja kiinnostus uusien yhtenäislupa-alueiden perustamiselle ottaen huomioon myös kalastustavat, jotka eivät aikaisemmin ole kuuluneet yhteislupa-alueiden piiriin. Mukana oli kysymyksiä myös asiakkaiden harrastustaustojen sekä maksuhalukkuuden selvittämiseksi. Hankkeessa tuotettiin kalatalousalueille opas yhtenäislupajärjestelmän kehittämiseksi.

YHTENÄISLUVAT kiinnostavat kalastajia

TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA KESKEISIÄ TULOKSIA

”

Kyselytutkimus toteutettiin kesällä 2019. Tutkimuskutsut lähetettiin valtion kalastonhoitomaksun vuonna 2018 maksaneiden sähköpostiosoitteisiin (114 000) sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (10 615) jäsenistölle. Lisäksi tutkimukseen kutsuttiin vastaamaan kalastusaiheisissa Facebook-ryhmissä. Kyselytutkimukseen saatiin yhteensä 7770 vastausta, ja jokaiselta KYSELYTUTKIMUKSEEN kalatalousalueelta tuSAATIIN YHTEENSÄ li vähintään kymmeniä 7770 VASTAUSTA. vastauksia. Kyselyn toteutuksesta ja tulosten koostamisesta vastasi Mediatum Oy. Kyselyyn vastanneista suurin osa harrasti eri vapakalastusmuotoja heittokalastuksen (83%) ja vetouistelun (60%) ollessa yleisimmät pyyntitavat. Verkkokalastus (28%) oli suosituin kalastusmuoto passiivisin kalastusvälinein.

 SIIAN onginta on viime vuosi-

na yleistynyt ja varsin suosittu kalastusmuoto. Moni onkija haluaisi lunastaa luvan lisävavalle. Siian onginta tapahtuu paikoiltaan, joten yhtenäislupa-alueen ei tarvitse välttämättä olla yhtenäinen, vaan alue voi koostua erillään olevista siian ongintaan sopivista alueista.

30

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

VELVOITE Kalatalousalueen velvollisuus Kalatalousalueen tulee kalastuslain 24§:n velvoittamana laatia käyttö- ja hoitosuunnitelma, toimeenpanna hyväksytty suunnitelma sekä seurata sen vaikutuksia. Kalastuslain 36§:n 2 momentin mukaan suunnitelmaan tulee sisällyttää suunnitelma kalastuksen kehittämis- ja edistämistoimenpiteiksi ja näitä koskeva tavoitetila sekä ehdotus vapaa-ajan kalastuksen yhtenäislupajärjestelmän kehittämiseksi.

Kyselyyn vastanneista 38 prosenttia ilmoitti ostaneensa aiemmin yhtenäislupia, ja yhtenäislupiin he olivat käyttäneet rahaa keskimäärin 62 euroa vuodessa. Yhtenäisluvista kiinnostuneita oli peräti 71 prosenttia vastaajista ja lupien kehittämistä tärkeänä tai melko tärkeänä piti 82 prosenttia.

Yhtenäislupia toivottiin erityisesti vapakalastukseen, vetouistelun (72%) ollessa toivotuin, ja toiseksi toivotuimpana oli koskikalastus (39%). Lupaa lisävieheelle tai lisävavalle tarvitsi 30 prosenttia vastaajista.

KEHITTÄMINEN ”YHTENÄISLUPIEN KOETAAN TODELLA TÄRKEÄKSI.

TÄRKEÄÄ

VETOUISTELUSSA on edelleen

suurin tarve yhtenäisluville.

Liikkuvan kalastusmuodon harjoittamiseen toivotaan yhtenäisiä ja laajoja lupa-alueita.

Avovastauksissa suuren suosion sai lupajärjestelmä, jossa myydään lupayksikköjä vapakalastukseen erittelemättä pyyntitapaa.

Yhtenäislupajärjestelmät ovat nykyisin kehittyneimpiä Järvi-Suomessa ja eniten kehitettävää asiassa on maamme rannikkoalueella. Kalastuskohteena selkeästi kiinnostavin oli Lappi.

Kalastuskilpailuiden järjestäjille suunnatuissa kysymyksissä paljastui, että kalatalousaluekohtaisille kilpailuluville olisi suuri kysyntä, ja vastaajista 73 prosenttia toivoi kalatalous-

56%

MELKO TÄRKEÄÄ

26%

HIEMAN TÄRKÄÄ

8%

EI LAINKAAN TÄRKEÄÄ 3% EN OSAA SANOA

7%

O%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

aluekohtaisia kilpailulupia. Siellä missä lupia oli jo saatavilla, niihin oltiin varsin tyytyväisiä.

LUPIEN KÄYTÖN JA OSTAMISEN HELPPOUS ON TÄRKEÄÄ Lupajärjestelmältä toivottiin erityisesti alueen riittävän suurta kokoa ja selkeyttä rajojen suhteen. Myös luvan ostamisen helppous nousi vastaajien toiveissa esille. Lupia toivottiin myyntiin valtakunnalliseen verkkopalveluun tai kalastonhoitomaksun yhteyteen.

Luvista oltiin valmiita maksamaan kohtuullinen korvaus riippuen vapamäärästä (ka. 2080 €/v.). Lohikalapitoisissa istutuksin tuetuissa vesistöissä maksuhalukkuus oli suurempi kuin luonnonkalavesistöissä.

Selvitys osoittaa, että toimiva yhtenäislupajärjestelmä on erinomainen keino rahoittaa kalatalousalueen toimintaa, mukaan lukien lohikalojen tuki-istutukset sekä kalastuksen valvonta.

Sanallisten vastausten analyysin mukaan: ”Kalatalousalueilta toivotaan aktiivista ja monipuolista otetta vapaa-ajankalastuksen esteiden poistamiseksi. Toisaalta halutaan, että varmistetaan kestävä kalastus muun muassa riittävän valvonnan avulla. Tärkeimpänä yksittäisenä toiveena on kuitenkin yhtenäislupa-alueiden lisääminen aktiivisin ja määrätietoisin toimin”.

Tutkimuksesta tehty julkaisu löytyy osoitteesta: vapaa-ajankalastaja.fi > Kirjasto

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

31

uutta

Rapalan uutuuksia talvikalastukseen Rapalan Jyväskylän kairatehdas on tuonut markkinoille aktiivikalastajille suunnitellun StrikeMaster Lite-Flite Lazer -moottoriväänninkairan, jonka kierteen pituutta voi säätää omien mieltymysten ja tarpeiden mukaiseksi. Se sopii käytettäväksi moottorivääntimien sekä vahvojen akkuporakoneiden kanssa.

Uutuuskaira on kevyt ja se toimii kaikissa jääolosuhteissa. Sen mukana tulee akkupora-adapteri, mutta kairan saa kytkettyä suoraan myös polttomoottori- tai sähkövääntimeen. Saatavana 6- ja 8-tuumaisena mallina. Paino: 2,2 tai 2,6 kiloa. Kairaussyvyys: 73 senttiä.

Rapala Flatstick RT -pilkkivapa sopii reilun kokoisten ahventen, kuhien, kirjolohien ja haukien talvikalastukseen. Vavassa on litteä komposiittiaihio, joka antaa hyvän tuntuman vieheeseen ja taipuu rasitettuna juuri oikein. Litteä muoto mahdollistaa ”tärppikärjen” integroinnin itse aihioon.

Rapala Flatstick -kela on suunniteltu talvikalastukseen. Se ei tee siimaan kierrettä, mistä on erityisesti etua pieniä vieheitä käytettäessä. Kelassa on grafiittirunko ja -puola. Sen välitys on 1:1 ja kätisyys vaihdettavissa.

Rapala Flatstick Spinning Combo -jääkalastussarja koostuu Rapala Flatstick 500 Spinning -avokelasta ja Flatstick-vavasta. Kelassa on Sufixin 0,28 millin kirkas monofiilisiima kalastusvalmiiksi puolattuna.

Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat!

Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 2/2020 (ilmestyy 27.3.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 4.2.

Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

Makitan kevyt kairapaketti on turvallinen käyttää Makitan uutuus on kevyt kairapaketti, jota pilkkijän on helppo kantaa mukanaan talvisilla kalareissuilla.

Paketti sisältää Light-kairan lisäksi akkuporakoneen, jolla voi kairata jopa 70 reikää yhdellä latauksella.

Apukahvan ansiosta laite on jämäkkä ja turvallinen.

Hiiliharjattomalla moottorilla varustetussa akkuporakoneessa riittää tehoa pidemmillekin pilkkireissuille. Yhdellä 110 minuutin latauksella voi kairata jopa 70 reikää 30-50-senttiseen jäähän. Tehokas porakone soveltuu kairaamisen lisäksi erinomaisesti myös rakentamiseen ja remontointiin.

Kairapaketti painaa kokonaisuudessaan vain 3,9 kiloa. Kairan kierreosa on kevyttä elastista komposiittia, joka kestää hyvin pakkasta ja konekairausta. Komposiittikierteeseen kertyy myös vähemmän jäätä kuin teräskierteiseen kairaan ja kertyvä jää on helposti irrotettavissa kierrettä hieman taivuttamalla.

Kairan teräkruunussa on akkukairaamiseen soveltuvat vaihdettavat hammastetut teräpalat. Lisäksi kairas-

32

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

sa on keskipiikki, jonka ansiosta reikiä voidaan porata myös lähekkäin. Näin ollen kairan avulla voi tehdä nopeasti esimerkiksi verkonlaskuavannon.

Paketti sisältää pitkän ja tukevan apukahvan, jonka ansiosta koneesta saa jämäkän otteen kaksin käsin, mikä tekee sen käyttämisestä turvallista. Kairaa ei saakaan turvallisuussyistä käyttää ilman apukahvallista porakonetta.

Kairaamisen turvallisuutta parantaa myös kairan terässä oleva ns. kantapää, joka ehkäisee jääkielekkeen syntymistä kairan puhkaistessa kairausreiän auki. Tämä pienentää takapotkun mahdollisuutta.

Makitan kairapaketin sisältö: Akkuporakone 18V, Light-kaira 155 mm, apukahva, akku 5,0 Ah, latauslaite DC18SD ja laukku.

Lisätietoja: www.makita.fi

Makitan kairapaketilla on painoa yhteensä vain 3,9 kiloa.

Kuusamon Uistimelta uusi Kirppu-morri

Rapala Flatstick RT -pilkkivapa.

Rapala Flatstick Spinning Combo -jääkalastussarja.

Humminbird Helix ICE 5 DS Chirp GPS on erityisesti pilkkikäyttöön räätälöity kaikuluotain. Luotaimessa on erittäin tarkka Dual Spectrum -pilkkianturi ja karttaplotteri. Siinä on myös AutoChart-kartoitus, jonka avulla pilkkijä voi tehdä omat syvyyskartat jäällä ollessaan.

Helix Ice -kaikuluotaimessa on lisäksi älykäs 5-tasoinen CHIRP IR -häiriösuodatin. Sen avulla laite havaitsee ja poistaa muiden luotainten aiheuttamat virheelliset kaiut näkymästään. Kätevään ja kestävään kantolaukkuun pakattuun luotaimeen on saatavana lisävarusteena venekäyttöön sopivat anturit.

Rapala Flatstick -kela.

Humminbird Helix Ice -kaikuluotain.

Malluainen kuuluu Kuusamon Uistimen Kirppu-mormuskoihin, jotka on valettu terävän ja kestävän koukun ympärille. Tällä vesiluteelta piirteitä lainanneella morrilla on sivuillaan ”jalat”, jotka kiinnittävät kalan huomion välähdyksillään.

Juuri ”jalkojen” ansiosta Malluaisen uinti on viipyilevää, mutta silti eloisaa. Sitä kannattaa uittaa pienellä liikkeellä vavalla värisyttäen. Lisätehoa pilkkimiseen saa, kun pysäyttää liikkeen pienin väliajoin.

Malluaisen voi laittaa siimaan sellaisenaan tai sen voi maustaa kärpäsentoukalla tai surviaisella. Siitä löytyy kuusi kalastavaa väriä, jotka maistuvat erityisesti ahvenelle, siialle, harjukselle ja kirjolohelle.

Painoa tällä ”vesikirpulla” on vain yksi gramma ja pituutta 20 millimetriä.

Lisätietoja: www.normark.fi/talvikalastus2019.

Kalastuskolmiolta kalastusvalmis Master Higashi -madesetti Kalastuskolmion talven uutuuksiin kuuluu muun muassa kalastusvalmis Master Higashi -madesetti, jossa vapana on kevyt Higashi-pilkkivapa. Tunnokkuutensa ansiosta vapa sopii mainiosti madepilkinnän ohella myös tasapainopilkkien uittamiseen.

Vavassa on jäykkä kahvan perälle saakka ulottuva lasikuitukärki, mikä tekee siitä todella vahvan. Settiin kuuluvat lisäksi 0,30-millinen kuitusiima sekä Master Baby -matikkamorri, joka on 6 senttimetriä pitkä ja painaa 40 grammaa. Väriltään morri on fluorikeltainen.

Unyl Winter Braid X8 -uutuussiima tarjoaa hyvän tuntuman pilkkiin ja vastaiskun tekeminen onnistuu sillä mainiosti. Väriltään keltaisena se erottuu hyvin lumella ja jäällä.

Siima kestää isojenkin saaliskalojen rimpuilut, sillä ohuimman 0,08 millimetrin vahvuisen siiman vetolujuudeksi

ilmoitetaan 4,50 kilogrammaa ja paksuimman, 0,23-millisen, peräti 17,10 kiloa.

Pilkkijän jalkoja lämmittävät ja pitävät kuivina Pro Master -sukat Myräkkä, Räntä ja Viima.

Ne on valmistettu merinovillasta ja muista ihoa ärsyttämättömistä raaka-aineista. Näiden materiaalien hyviin puoliin kuuluu myös, että ne vievät mennessään kosteuden tunteen ja pitävät jalat siten lämpiminä.

Pro Master -sukissa on joko pitkät tai puolipitkät varret ja joustoneulos, joka pitää sukan paikoillaan, sekä 4-kerrosrakenne. Kokovaihtoehdot ovat 40-42, 43-45 ja 46-48.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

33

lääkärin T

EK S

M

määräyksestä TI M

Ö TR ARCUS WIKS

Pilkkijän

REPUT Hyvä pilkkireppu on yhtä tärkeä varuste kuin käteen istuva pilkkivapa tai hyvin uiva pilkki tai ainakin melkein. Millaisia reppuja kannattaa sitten katsoa? Se on pitkälti makuasia ja riippuu toki siitäkin, millaiseen käyttöön reppua tarvitaan. Päätimme antaa suunvuoron neljälle kokeneelle pilkkijälle, jotka paljastavat omat reppusuosikkinsa valintakriteereineen.

34

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Simo Maksimainen

Jaana Jekkonen Kuka: Jaana Jekkonen, kalastukseen hurahtanut 38-vuotias nainen. Jaana harrastaa kalastusta ympäri vuoden.

Asuinpaikka: Kuopio.

Pilkkiharrastuksen kesto: Noin 30 vuotta. Kalastusharrastuksen siivittämänä Jaana loi vuonna 2014 kalastusblogin Fish Me Luck, johon voi tutustua tarkemmin osoitteessa: www.fishmeluck.fi/.

Kilpailee/ei kilpaile: Ei kilpaile.

Reppuvalinta: Retki Ice Fishing reppujakkara.

Omat säädöt: Ei ole.

Valintakriteerit: Tärkein kriteeri repun valinnassa oli säilytystilan määrä. Kalastan pääasiassa kehivavoilla ja säilytän onget repussa, joten tilaa pitää olla riittävästi. Jos saan pilkkireissulla kaloja, kuljetan ne ahkiossa.

Reppu on siis vain kalastustarvikkeita, termosRetki pulloa ja eväitä varten.

Ice Fishing Plussaa: Reppu on ollut aktiivisessa käytössä jo kolme vuotta ja on edelleen hyvässä kunnossa.

Hintalaatusuhde on ollut mainio, eikä mikään osa ole rikkoontunut. Reppu on suunniteltu pilkkijän tarpeisiin, eikä Jaana keksi siitä mitään huonoa sanottavaa.

Miinusta: Ei ole.

Suosittelut: Repussa on paljon erilaisia säilytyslokeroita ja soveltuu siksi erityisesti pilkkijöille, joilla kulkee paljon varusteita ja tarvikkeita mukana. Repussa on lisäksi hyvät, pehmustetut olkahihnat. Tukevalla reppujakkaralla on myös mukava istua avannolla.

Atte Mustalahti Kuka: Atte Mustalahti, 30-vuotias fysioterapeutti.

Asuinpaikka: Nokia.

Pilkkiharrastuksen kesto: Koko ikänsä.

Kilpailee/ei kilpaile: Aktiivista kilpapilkintää on nyt takana noin 15 vuotta. Atte pitää yllä omaa kilpailupiireissä arvostettua kilpapilkintäblogia: pilkkikilpailut.blogspot. com/.

Reppuvalinta: Nelisen vuotta on nyt käytössä ollut Simo Maksimaisen suunnittelema pilkkireppu.

Omat säädöt: Kannen reunaan Atte on askarrellut pehmikettä, jotta kantaminen tuntuisi mukavammalta.

Valintakriteerit: Kriteereitä repun valinnalle oli kestävyys, yksinkertaisuus (ei mitään ylimääräistä mihin siima voi sotkeutua), riittävät vapataskut, kannettavuus (selässä ja käsin) ja riittävän suuri astia kaloille. Tietysti myös keveys on plussaa.

Plussaa: Plussaa suuresta kala-astiasta (ahventa mahtuu n. 26 kg), leveistä kantoremmeistä, nopeakäyttöisistä tarrataskuista, sopivan kokoisesta saalisaukosta ja ylipäätään sopivasta koosta.

Miinusta: Saalisastian kansiremmin solki meni hajalle jo ensimmäisen kauden aikana, ja kansi halkesi parin vuoden käytön jälkeen. Nyt käytössä on uusi ja kestävämpi kansi, joka tosin painaa enemmän. Eli repulle miinusta remmin soljen ja kannen kestävyydestä sekä kantomukavuudesta lyhyillä matkoilla. Lievän miinuksen saa myös taskut, jotka voisivat olla hieman tilavammat. Kala-astian pohjaan kannattaa myös itse laittaa jotain pehmikettä, jotta se ei hankaa repun pohjaa niin nopeasti rikki.

Suosittelut: Reppu soveltuu erityisesti kilpapilkkijöille ja myös muille pilkinnän aktiiviharrastajille, jotka kaipaavat reilusti saalistilaa.

Raine Kortet

Simo Maksimainen

Tiina Karhunen Kuka: Tiina Karhunen, erityisesti pilkkimiseen erikoistunut kalanainen.

Asuinpaikka: Sonkajärvi.

Pilkkiharrastuksen kesto: Pilkintää ja kilpapilkintää Tiina on harrastanut vuodesta 2001.

Kilpailee/ei kilpaile: Kilpailee ja ensimmäinen pilkkikilpailu oli vuoden 2001 SM-pilkit Kerimäellä. Sen jälkeen Tiina on käynyt jokaisessa SM-pilkissä, omin sanoin vaihtelevalla menestyksellä. Kisoissa Tiina edustaa Suonenjoen Talvionkijoita ja hän toimii myös Pohjois-Savon Vapaa-ajankalastajapiirin sihteerinä sekä hallituksen ja kilpailutoimikunnan jäsenenä.

Reppuvalinta: Tiinan pilkkireppu on Simo Maksimaisen pienempi reppu, jota ei ole vuosiin enää valmistettu. Tiinan mielestä pienempi reppu on hänelle oiva valinta yksinkertaisesti siitä syystä, että hänen kisakalansa mahtuvat mainiosti kyseiseen reppuun.

Reppu on Tiinan mukaan ollut hänellä käytössä viimeiset 15 vuotta, ellei kauemminkin.

Omat säädöt: Alkuperäinen heikohko kansi on vaihdettu lasikuituiseen versioon.

Valintakriteerit: Reppu on näppärän kokoinen, Tiinan mielestä omalle ruumiinrakenteelle sopiva ja sopivan korkuinen, jolloin siinä on hyvä istua.

Plussaa: Hyvä rakenne, kestää painavammankin pilkkijän.

Miinusta: Aainoaksi heikkoudeksi Tiina mainitsee repun aluksi liian heppoisen eli ohuen pilkkipöntön kannen. Nykyinen kansi on valmistettu lasikuidusta ja hän tilasi sen varta vasten erikseen.

Suosittelut: Tiina suosittelee reppua kaikille hieman pienempää reppua etsiville.

Kuka: Raine Kortet on vesiekologian professorina Itä-Suomen yliopistossa.

Raine on aktiivinen kilpapilkkijä, joka lisäksi toimii Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön pilkkijaoston puheenjohtajana.

Asuinpaikka: Joensuu.

Pilkkiharrastuksen kesto: 34 vuotta.

Kilpailee/ei kilpaile: Harrastanut kilpapilkintää noin 33 vuotta. Mikko Toiviaisen kehittämästä ja ylläpitämästä Pilkkiranking-listauksessa voi itse todeta miehen edesottamuksia, lista löytyy osoitteesta: www.vapaa-ajankalastaja.fi/pilkkiranking/.

Reppuvalinta: Raine käyttää kahta eri pilkki-istuinta tilanteesta ja kisasta riippuen.

Toinen istuin on 20 vuotta sitten Jyväskylästä ostettu Konttisen isompi reppujakkara, jonka valmistus ilmeisesti on lopetettu jo aikoja sitten. Tätä pilkki-istuinta Raine on itse korottanut ja säätänyt. Toinen istuin on Maksimaisen Simon perusmallinen pönttö, joita on jo neljäs yksilö menossa.

Omat säädöt: Konttiseen Raine on tehnyt polyuretaanista ja telttapatjasta korokkeen, ja istuin on jonkin verran korkeampi kuin Maksimaisen pönttö. Erittäin hyvä istua. Lisäksi Raine on varustanut reppua parilla isolla muovipöntöllä, jotta kala- ja vapatilat pysyvät erillään.

Valintakriteerit: Molemmat istuimet ovat riittävän korkeita, joten ne sopivat hyvin pitkäkoipiselle ja kankealle miehelle. Korkealta istuimelta on nopeampi liikahtaa eteenpäin, jos kala ei heti nappaakaan. Konttisen polyuretaanisen korokkeen myötä reppujakkaran raudat eivät paina jalkoihin ja korotetulla muotoillulla istuimella on mukava istua myös esimerkiksi laiturikisoissa, joissa istutaan joskus hyvinkin pitkä tovi samassa paikassa liikkumatta.

Plussaa: Konttisen paras ominaisuus on erittäin hyvä tuulensuoja. Molemmat istuimet ovat tilavia ja niissä on paljon taskuja, joten niihin mahtuu paljon vapoja ja tarvittaessa kalojakin. Maksimaisen pönttö on rakenteeltaan yksinkertainen ja sitä on helppo kantaa avannolta toiselle. Reppu soveltuu erittäin hyvin kisatilanteiden aktiiviseen pilkkityyliin. Molempien reppujen materiaali on sellaista, johon ei tartu koukku kovin helposti kiinni.

Miinusta: Maksimaisen pöntössä tuulensuojavaikutus ei ole kovin hyvä, sillä istuessa sivuviistossakin istuva kilpakaveri huomaa, vaikka kuinka yrittäisi vetää saaliskaloja saapasvartta pitkin.

Suosittelut: Molemmat istuimet toimivat aktiiviseen pilkkitoimintaan, ja ne soveltuvat erityisesti kilpapilkkijälle. Maksimaisen pönttö on myös kätevä vaikkapa sieni- ja marjaretkillä.

Simo Maksimainen

Konttinen

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

35

Historian

havinaa

Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.

OY

Schröder AB:n 1937 hintaluettelosta löytyi metka uutuus, vuonna 1936 patentin saanut uistimen vartioimislaite. Mainosteksti kehuu laitetta monipuolisesti, mutta hintaluettelosta herää kysymys – onko laitteen 36 markan hinta kallis vai halpa?

Rahamuseon rahanarvolaskuri kertoo, että silloinen 36 markan hinta vastaa nykyään 12,90 euroa. Laskurin hintavertailussa vuoden 1937 työmies saisi paiskia liki 4,5 tuntia 8,15 markan tuntipalkalla laitteen hintaan. Vuoden 2018 työmiehen tuntipalkka oli 17,36 euroa eli 12,90 euroon riitti kolmen vartin työ.

Vartioimislaite olisi rahanarvolaskurin mukaan halpa.

Ehkäpä tämän päivän vannoutuneet kalastajat uhraisivat saman 4,5 tunnin työpanoksen eli noin 80 euroa vastaavan modernin laitteen hankintaan.

Uistimen vartioimislaite.

Uistimella kalastaminen lienee hauskin kalastuksen muoto. Uistimen vartiointi on kuitenkin tehtävä hyvinkin huolellisesti.

Uistimen vartioimislaitetta käyttämällä vapautuu kalastaja kokonaan uistimen siiman kiinnipitämisestä uistamisen aikana, koska laite veneen laitaan kiinnitettynä koko ajan automaattisesti valvoo uistimen toimintaa.

Jos uistimeen tarttuu ruohoa tai jotain muuta joka jää siihen kiinni, näyttää laite sen mekaanisella tarkkuudella. Laitteessa on n.s. hälyyttäjä, joka äänekkäästi ilmaittaa jos uistin tarttuu vedenalaiseen liekoon tai kiveen ja jättää soutajalle riittävästi aikaa veneen pysäyttämiseen sillä laitteessa on rullalla n. 10 mtr. varasiimaa, joten vene sillä aikaa hyvin voidaan pysähdyttää.

Laite voidaan silmänräpäyksessä kiinnittää veneen laitaan ja poistaa siitä.

Laite valmistetaan etupäässä ruostumattomasta metallista.

Laite on kestävä eikä ota suurta tilaa.

Smk 36:Seikkaperäinen käyttöohje myötäseuraa.

LÄHDE: Suomen kalakirjaston arkisto.

36

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

RIALINNA-PILKIT TOIMITUS 0 € ennakkomaksulla!

Kirjat SUOMEN LAAJIN VALIKOIMA TE

KST LIN I ISMO MA

alkuperäisiä Rialinna pystypilkkejä.

Tunnetuimpina malleina mm. Viima, Pyry, Juurus, Mestari

WOLFRAM-mormuskat 3, 4, 5 mm . . 10 kpl / 17,-

RENTTU JA REPPUMIES MUISTELEE Kala-Harrina tunnettu Harri Matikainen täytti viime vuonna kuusikymmentä vuotta ja julkaisi sen kunniaksi muistelmansa. Tästä Renttu ja reppumies -kirjasta esimerkiksi selviää, kuinka Pielisjoella mato-ongella käyneestä polvihousuisesta pojasta kasvaa maailmanmatkaaja, joka aikuisena kalastaa itseään paljon isompia kaloja.

Kaukaisiin maihin suuntautuneista kalastusmatkoista riittääkin kirjassa tarinoita, sillä Matikainen on käynyt kalassa muun muassa Malediiveilla, Alaskassa, Kap Verdellä, Tobagossa, Myanmarissa ja Thaimaassa. Toki hän on kalastanut paljon ja monin eri tavoin myös kotimaassa ja odotetusti lohensoutu Tenojoella saa muistelmissa runsaasti huomiota.

Myös raudunpilkintä kuuluu hänen lempipuuhiinsa.

Kirjasta selviää myös se, etteivät Matikaisen eräharrastukset jää pelkkään kalastukseen, vaan hän on myös aktiivinen metsästäjä. Varsinkin hirvimetsällä käynti oman koiran kanssa on tullut hänelle vähitellen yhä tärkeämmäksi osaksi elämää.

Matikaisen muistelmat eivät sentään sisällä pelkästään vain aikajärjestykseen laitettuja kalastus- ja metsästystarinoita, vaan hän kuvaa myös ns. tosielämäänsä eli varttumistaan pojasta mieheksi. Hän kertoo esimerkiksi naissuhteistaan, perheen perustamisesta ja ensin isäksi sekä myöhemmin isoisäksi tulemisesta.

Myös sairauksistaan ja elämänkolhujen aiheuttamista vammoistaan, joita hänellä on ympäri kehoa, hän kertoo sangen avoimesti. Eikä renttuiluakaan unohdeta, sillä sitäkin on Matikaisen taipaleelle mahtunut vähintäänkin riittävästi.

Tässä Renttu ja reppumies -kirjassaan MatikaiRenttu ja nen kertoo elämästään väreppumies rikkäästi ja koskettavasti, – tosielämää mutta kaiken matkaa huupojasta mieheksi morilla höystettynä. TarHarri Matikainen jolla on siis mielenkiintoiMediapinta 2019, 267 s. nen lukukokemus.

ISBN 978-952-81-0739-2

• 19 eri väriä, myös kulta • Hayabusa-koukku

Liuku-Viima LIUKUPILKKI 5 cm /12,6,5 cm/13,-

Laaja valikoima RIALINNA-LIUKUPILKKEJÄ

GARMIN STRIKER 4 -pilkkiluotainpaketti

299,-

Täydellinen paketti pilkintään ja veneilyyn. Paketti sis.

• Striker 4 -luotain/GPS • GT8HW-IF-pilkkianturi • Dual Beam -peräpeilianturi • laukku • akku • laturi

Tunnetulla kultaseppä-laadulla.

Meiltä laaja valikoima pilkin, mormuskan ja vaapun valmistustarvikkeita. Aihiot, foliot, teipit, vaappusilmät, koukut ym.

Laaja valikoima CAB- ja CREATEX -kynäruiskumaaleja.

Täydellinen RIALINNA ISMETE -täkyongintasetti PATU ISMETE -vapa

59,8,-

Kalastajan verkkokauppa www.rialinna.fi Hulkontie 5, 70800 Kuopio, puh. (017) 363 3222 9 km Kuopiosta etelään, ABC Pitkälahti 500 m Seuraa viimeisimmät erikoisedut ja uutuudet facebookissa.

AVOIN PM-LOHIPILKKI 2020 SU 22.3.2020 ENONKOSKI PIRTTILAHTI

Avoin Etelä-Savon Piirinmestaruus Lohipilkkikisa kaikille!

Kilpailuaika: 10.00-14.00 lisäksi siirtymäaika jäällä 30min meno ja 30min paluu Kilpailukeskus: Enonkosken Koulu, Kirkkotie 3, Enonkoski.

La klo 07.00 alkaen Osallistumismaksut: Miehet ja Naiset 25€/henkilö Nuoret ilmaiseksi Ilmoittautuminen paikan päällä Kilpailukala: Kirjolohi, Taimen ja Nieriä Säännöt: SM-Lohipilkintä 2018 (www.vapaa-ajankalastaja.fi/smlohipilkki/) poislukien em. kilpailukalat Rauhoitusaika: To 19.3 – Su 22.3 Lisätietoja: Facebook Pirttilahti Lohipilkki 2020

TERVETULOA KISAAMAAN!

KAIVOKSEN KALAMIEHET

HUIPPUPALKINNOT! SUURIMMALLE LOHELLE 2000€ RAHAPALKINTO! PIIRINMESTARUUS MITALEIDEN LISÄKSI JAETAAN YLEISEN KISAN PARHAILLE PALKINNOT!

PUH: 045 218 4988

kaivoksen.kalamiehet@gmail.com

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

37

TUTKIMUKSIA kalojen oppimiskyvystä on vielä vähän

K

toisen erän kaloja isompaan säilytyslampeen.

Kahta lammista kalastettiin kahdentoista päivän ajan (saaliina 30 eri bassia), minkä jälkeen kaikkiin neljään lampeen lisättiin säilytyslammesta 38 kalastusta kokematonta bassia.

KALASTUSAIKAAN SUHTEUTETTU SAALIS LASKI NOPEASTI IK K

K

ST

A

Tutkittua TE

alojen kykyä oppia välttämään kalastusta on vasta hiljan alettu tutkia. Tiedetään, että vain osa kaloista on kulloinkin alttiita vapakalastukselle. Alttiuteen vaikuttavat niin kalojen yleinen aktiivisuus, kalojen käyttäytymispiirteiden jakauma kuin aikaisempi kokemus kalastusvälineistä: kertaalleen vapautetut kalat ovat tutkitusti vaikeampia pyytää uudestaan.

Erityisen mielenkiintoista kalastuksen kannalta on, jos kalat voivat oppia myös toistensa kokemuksista ns. sosiaalisen oppimisen välityksellä. Esimerkiksi lohella on myös todettu, että kerran vapautettu kala on helpompi saada uudestaan uudentyyppisellä vieheellä.

Louison ym. (2019) tutkivat isobasseilla, miten vieheen vaihtaminen ja kalastuksen kohteeksi jo aiemmin joutuneiden bassien läsnäolo vaikuttivat kalan alttiuteen tulla pyydetyksi.

Tutkijat jakoivat ensin 160 laitoskasvatettua bassia neljään 0,04 hehtaarin maalampeen ja

IJ AK

UVAT

IN VA I S A NS

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

Jos bassit oppisivat vieheiden välttelyä toisiltaan, olisi kokemattomien bassien saaliin pitänyt olla pienempi lammissa, joiden kaloja oli kalastettu jo aiemmin verrattuna ei-kalastamattomiin lampiin.

Kaikkia neljää lampea kalastettiin toiset kaksitoista päivää. Ensimmäiset neljä päivää käytettiin samaa vihreää jigiä kuin alun treenivaiheessa. Seuraavat neljä päivää käytettiin samanlaista, mutta valkoista jigiä, ja viimeiseksi neljäksi päiväksi vaihdettiin Meppsin lippa.

Kalastusaikaan suhteutettu bassisaalis laski nopeasti ajan kuluessa, eikä jigin värin vaihta-

Pilkkikalat Vapautettujen pilkkikalojen selviytymisestä Vapautettujen pilkkikalojen selviämisestä on toistaiseksi huonosti tietoa. Twardek ym. (2018) tutkivat, miten valkosilmäkuha selviää vapautuksesta ja riippuen siitä, oliko kala pyydetty passiivisesti syöttikalaa käyttäen vai aktiivisesti keinotekoisella vieheellä pilkkien.

Tutkimuksessa 260:sta 6-12 metrin syvyydeltä pyydetystä valkosilmäkuhasta 6,9 prosenttia kuoli sumpussa 24 tunnin sisällä pyynnistä. Keinotekoisella pilkillä todennäköisyys kuhan vaikeaan ja syvään koukuttamiseen oli selvästi pienempi (9,3 %) kuin syöttikalalla (50,4 %). Pahasti kiinni olleilla kaloilla kuolleisuus oli suurempaa (14,8 %) kuin kevyesti koukutetuilla kaloilla (3,0 %).

Kuolleisuus ei lopulta riippunut tilastollisesti

38

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

pyyntimenetelmästä (pilkkimällä 2,8 % ja passiivikoukuilla 9,8 %), koukun tyypistä, ilman lämpötilasta tai mahdollisista painevaihtelun (syvältä pyynnin) aiheuttamista vaurioista. Tutkimuksen perusteella valkosilmäkuhat selvisivät vapauttamisesta hyvin.

Alamittaisen tai syötäväksi liian ison pilkkikuhan vapauttamiselle ei siis tutkimuksen mukaan ole mitään estettä, vaan kuhien voi olettaa selviävän kesään verrattavasti myös talviaikaan. Valkosilmäkuha eli walleye on pohjoisamerikkalainen vastine eurooppalaiselle kuhalle.

Lähde: https://doi.org/10.1002/nafm.10009.

TUTKIMUSTEN mukaan vapautetut kalat selviävät talvella yhtä hyvin kuin kesälläkin. Liian pienet ja suuret kalat voi siis hyvin päästää takaisin.

minen vihreästä valkoiseen auttanut. Kuitenkin lippauistimella saatiin heti siihen vaihdon jälkeen paremmin kalaa kuin jigeillä.

Kaiken kaikkiaan bassi saatiin saaliiksi 495 kertaa. Kaloista 90 ei ottanut kertaakaan, noin 80 bassia saatiin kerran, noin 60 kalaa kahdesti ja yksi erityisen pyydettävä kala peräti seitsemän kertaa. Vähintään kahdesti saadusta 137 bassista 78 tuli useamman kerran samalla vieheellä, kun taas eri vieheellä saatiin 59.

SOSIAALISTA OPPIMISTA EI HAVAITTU Sosiaalista oppimista ei ilmennyt: 129 kalaa saatiin altaista, joiden kaloilla ei ollut ennakkokokemusta kalastuksesta ja 132 kalaa altaista, joissa oli neljäkymmentä kokeen alussa kalastettua kalaa. Yllättäen myöskään alun perin kalastetut ”opettajakalat” eivät eronneet kalastusalttiuden suhteen naiiveista opettajakaloista. Molempien ryhmien kaloja tuli saaliiksi tasaisesti koko kokeen ajan, minkä tutkijat arvelivat johtuneen kesken kokeen kasvaneesta kalojen tiheydestä.

Tutkijat spekuloivat, että viehe ei muodosta kaloille samanlaista uhkaa kuin esimerkiksi petokala, jonka suhteen sosiaalista oppimista on todettu. Jos kokeneet kalat vain jättävät vieheet huomiotta, passiivisuus ei riitä estämään kokemattomia kaloja kokeilemasta vieheen kelpaamista ruoaksi.

ISOBASSI OPPII HUONOSTI Harvassa kalakannassa vapautetut kalat voivat tutkimuksen perusteella oppia välttämään vieheitä, joihin ne ovat haksahtaneet niin, että saaliin saaminen vaikeutuu. Tutkimuksen mukaan tiheässä kalakannassa on aina harvaa enemmän ottihalukkaita kaloja, joten saalismäärä kertoo kalakannan tilasta riippumatta aiemmasta kalastushistoriasta.

Isobassi osoittautui huonosti oppivaksi kalalajiksi, ja tuloksia tarvitaan vielä muiltakin lajeilta, jotta tiedetään miten hyviä tai huonoja eri kalat yleisesti ottaen ovat oppimaan.

Lähde: https://doi.org/10.1111/fme.12372.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

39

JARMO

NIITYNPERÄ

Vavan

varressa TE KST

IN AL I ISMO M

toivoo SVK:lta uskallusta panostaa kalastuksen yhteisöllisyyteen

S

uomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) hallituksen jäsenelle Jarmo Niitynperälle kilpailutoiminta pilkki- ja onkikisojen muodossa on oleellinen osa kalastusharrastusta. Siitä huolimatta hänestä SVK:n pitäisi uudistaa toimintaansa esimerkiksi niin, että kilpailujen lisäksi korostettaisiin aiempaa enemmän kalastuksen yhteisöllistä merkitystä.

Vuodesta 2013 järjestön hallitukseen kuuluneen Niitynperän mielestä SVK on onnistunut lunastamaan paikkansa vapaa-ajankalastuksen edunvalvojana suhteessa eri viranomaisiin ja muihin alan toimijoihin. Se perustuu hänen mukaansa muun muassa siihen, että sekä järjestön luottamushenkilöillä että työntekijöillä on valtava asiantuntemus vapaa-ajankalastusta koskevissa asioissa. ”Porukalla olemmekin mielestäni puolustaneet hyvin laajoja yleiskalastusoikeuksia ja saaneet hieman käännettyä kalakantojen hoitoa luontaisten lisääntymisedellytysten parantamisen suuntaan. SVK:ta myös kuunnellaan tarkasti vapaa-ajankalastukseen liittyvissä asioissa”, Niitynperä toteaa.

40

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

RAUHALLINEN hetki kalastuksen lomassa. Kuva: Olli Saari.

LISÄÄ VUOROPUHELUA TOIMIKUNTIEN KANSSA Niitynperän mukaan järjestön hallituksen tehtävä on määrittää SVK:n linja eri asioihin ja toimisto sekä työntekijät hoitavat käytännön toteutuksen näiden linjausten mukaisesti. ”Hallituksella ei mielestäni ole tarvetta puuttua kaikkiin täytäntöönpanoon liittyviin asioihin”, hän arvioi.

Toimikunnat taas ovat oman sektorinsa asiantuntijoita ja tekevät esityksiä hallitukselle sekä valmistelevat toimialueeseensa kuuluvat asiat.

Pääasiassa yhteistyö hallituksen ja eri toimikuntien kesken sujuu hyvin, vaikka toki keskusteluja eri asioista väliin käydäänkin. ”Esimerkiksi kilpailutoimikunnan kanssa on keskusteltu hyvässä hengessä siitä, miten kilpailujen sääntöjä voitaisiin muuttaa niin, että nuoretkin saataisiin kiinnostumaan niistä nykyistä enemmän”, Niitynperä mainitsee.

Itse asiassa hallituksen ja toimikuntien välistä keskustelua olisi hänen mielestään hyvä lisätä nykyisestä ja keinoja sen toteuttamiseksi on jo mietittykin. ”Vuoropuhelua on kaavailtu lisättäväksi esimerkiksi siten, että hallituksen puheenjohtaja osallistuisi toimikuntien kokouksiin ainakin joskus. Vastaavasti toimikuntien

puheenjohtajia olisi välillä mukana hallituksen kokouksessa. Silloin tietojen ja näkemysten vaihdossa ei oltaisi pelkästään papereiden varassa”, Niitynperä selvittää.

TULEVAISUUDESSA ENEMMÄN YHTEISÖLLISTÄ KALASTUSTA

Niitynperä kertoo toivovansa, että SVK järjestönä uskaltaa katsoa eteenpäin ja uudistaa toimintaansa tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi.

SEURAT OVAT KAIKEN Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että on seuTOIMINNAN PERUSTA rattava kalastuksen uusia tuulia ja pysyttävä Vapaa-ajankalastajapiirit ovat Niitynperän ajan tasalla niiden kanssa. Muuten ei uusia jämielestä erittäin tärkeitä alueensa seurojen seniä, eikä varsinkaan nuoria saada houkuteltua yhteistyöelimiä. mukaan järjestön ja sen seurojen toimintaan. ”On monia asioita, joita on hyvä hoitaa yh”Vaikka meille vanhemmille ihmisille kilteistyössä, kuten esimerkiksi nuorisotoiminta pailut ovat tärkeitä, niin toimintaa pitäisi saada tai suurempien kilpailujen järjestäminen. Pii- enemmän ei-kilpailulliseen suuntaan, sillä nuorit myös vievät alueiden viestiä järjestön päät- rempi sukupolvi ei ole kiinnostunut ainakaan täviin elimiin”, hän perinteisistä kilpailutapahtumiskorostaa. ta. Niiden sijaan voitaisiin korosSeurat ovat Niitaa vaikkapa yhteisöllistä kalastaOn monia asioita, joita on hyvä tynperän mukaan mista ilman kilpailuja ja olla täten hoitaa yhteistyössä, kuten esimerkuitenkin kaiken strategiamme mukaisesti edellätoiminnan peruskävijä vapaa-ajankalastuksen kekiksi nuorisotoiminta tai suuremta, josta koko järhittämisessä”, Niitynperä pohtii. pien kilpailujen järjestäminen. jestön aktiivisuus Kilpailujen osalta muutaman lähtee. Ylempien vuoden ajan järjestetyt Street toimielimien tärkeimpiä tehtäviä hänen mie- Fishing -tapahtumat urbaaneissa ympäristöissä lestään onkin varmistaa seurojen mahdollisuus ovat hänen mielestään askel oikeaan suuntaan. toimia tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. ”On myös hyvä, että tuodaan esiin ”Kaikki lähtee tietenkin rahasta, mutta sen kaupunkien tarjoamia kalastuslisäksi olisi tarjottava seuroille muitakin vä- mahdollisuuksia, kun ihmiset lineitä, kuten koulutusta ja henkilöresursse- yhä enemmän joka tapauksessa ja, niiden toiminnan tukemiseksi”, hän sanoo. keskittyvät niihin”, hän sanoo.

”

KUKA? Innokas kala- ja järjestömies Raision kaupungin henkilöstöpäällikkönä työskentelevä Jarmo Niitynperä on itsekin innokas kalamies, jolle varsinkin onki- ja pilkkikilpailut ovat olennainen osa harrastusta. Myös menestystä on tullut jopa mitalien muodossa niin piirikuin SM-tason kisoissa.

Toki hän kalastaa muutenkin kuin kilpailuissa tavoitellen erityisesti mielikalojaan ahventa ja kuhaa mökkivesillään Kustavissa. ”Jigikalastus on tällä hetkellä minulle kalastusmuodoista ykkönen, mutta harrastan myös muunlaista heittokalastusta. Laitanpa joskus myös verkot tai pitkänsiiman veteen.

Kalastukseeni liittyy myös olennaisesti kalan käsittely ja valmistaminen ruoaksi”, Niitynperä kertoo.

Jo kalastaminen sinänsä vie suuren osan hänen vapaa-ajastaan, mutta lisäksi Niitynperä on ollut aktiivinen

kalastusseura ja -järjestöihminen jo 1980-luvun alkupuolelta asti. Hän oli esimerkiksi mukana vuonna 1984 perustamassa Kiskon Kalakerhoa, jonka sihteerinä hän ennätti olla jonkin aikaa.

Raisioon muutettuaan Niitynperä oli perustamassa kaupungin henkilökunnan ja perheenjäsenten seuraa Killin Kalakerhoa, jonka puheenjohtaja hän on ollut koko seuran toiminnan ajan. Niitynperä on lisäksi toiminut Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastapiirin taloudenhoitajana ja puheenjohtajana. Vuodesta 2013 hän on ollut myös Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) hallituksen jäsen. ”Kalastuksen ja kalastusasioiden hoitamisen lisäksi aikaa jää sentään jonkin verran lenkkeilyyn ja mökkeilyyn, joka pitää sisällään kaikenlaista muutakin puuhaamista kuin kalastamista”, mainitsee Niitynperä, joka on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

41

TE

ON EN

perhonurkka KS

TI

JA K

UVAT PIETARI

P SIP

MOPPIPERHOT kirjolohen herkkupaloja

Viime vuosina perhokalastajien ihmeteltäväksi on ilmestynyt uusia innovatiivisia perhoja, jotka ovat venyttäneet käsitystä perinteisistä perhomalleista. Silikonista valmistetut matoperhot ovat sekä ihastuttaneet että vihastuttaneet. Samaan kategoriaan menevät mikrokuitumopeista sidotut moppiperhot, jotka ovat oikeissa olosuhteissa erittäin tehokkaita perhoja erityisesti kirjolohelle.

M

TÄMÄKIN lampikirjolohi hairahtui oranssiin moppiperhoon.

42

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

oppiperhon idea on hyvin yksinkertainen. Mikrokuidusta valmistetusta mopista leikataan yksi uloke pois, sidotaan se kiinni kuulalla varustettuun koukkuun ja lisätään mahdollisesti kuulan taakse hieman tummaa ice dubbingia.

Moppimateriaali elää vedessä hyvin ja siitä sidotut perhot ovat varsinkin kirjolohien mieleen. Muodoltaan moppiperho on jostain leechin ja blobin välimaastosta.

Sopivaa materiaalia moppiperhoihin voi etsiä vaikkapa sekatavarakauppojen autonhoitotarvikkeiden osastoilta. Niissä kaupataan muutamalla eurolla autonpesukintaita, jotka ovat täynnä moppiperhoihin sopivia ulokkeita. Jos onni on myötä, näitä kintaita löytyy vielä useissa eri väreissä. Ainakin oranssi, pinkki, chartreuse sekä ruskea ovat oivallisia värejä kirjolohille maistuvien moppiperhojen sidontaan.

MOPPIPERHOT JOKIKALASTUKSESSA Joella moppiperhoilla voi kalastaa kirjolohta samalla kalastustyylillä kuin liit-

seilläkin. Perhoja voi pitää paikallaan alavirrassa oletetun ottipaikan kohdalla ja stripata niitä hiljalleen itseään kohti. Erityisesti alavirtakalastuksessa moppiperhot toimivat tehokkaasti.

Joella käytän mopeissa yleensä 3,5 millin volframikuulaa, joka edesauttaa perhon uppoamista virrassa ja antaa moppiperholle mukavan nykivän liikkeen. Moppiperhoja voi uittaa joella vaikka liitsilitkan seassa myös poikki- ja ylävirtaan.

MOPPIPERHOT JÄRVIKALASTUKSESSA Omassa käytössäni moppiperhot ovat olleet tehokkaimmillaan kirjolohen järvikalastuksessa.

Moppeja voi uittaa liitsien tapaan perinteisesti siimaa strippaamalla, mutta erityisen toimivia ne ovat olleet bungitekniikoilla kalastettuna.

Bungitekniikoilla kalastetaan indikaattorina toimivan ison pintaperhon tai vaikkapa thingamabobber-indikaattorin alla vapaasti paikallaan roikkuvilla perhoilla. Perhot heitetään kalojen oletettujen olinpaikkojen tuntumaan ja kun indikaattori sukeltaa, tehdään vastaisku.

Perhojen etäisyys indikaattorista haetaan paikka- ja päiväkohtaisesti, mutta usein perhot kalastavat parhaiten 0,5-2 metrin syvyydessä indikaattorin alla.

Bungikalastuksessa perhot ovat hyvin kevyesti painotettuja, jolloin ne uppoavat hitaas-

Järvimoppi.

ti leijuen. Yläperhon voi toisinaan jättää kokonaan painottamatta ja alaperhossakin riittää 2,5 millin volframikuula. Suosin bungiperhoissa kohtuullisen pieniä koukkuja, jottei kookas koukku häiritsisi kalaa, kun se mutustaa perhoa suuhunsa. Tekniikka on ajoittain todella tehokas, erityisesti silloin kun kalat eivät reagoi aktiivisesti uitettuihin perhoihin toivotulla tavalla.

Bungilitkassa alaperhona roikkuva 2,5 millin volframikuulalla varustettu moppiperho on ollut itselläni selvästi tehokkain bungiperho. Parhaat yleisvärit ovat olleet oranssi ja pinkki.

Pilkintä Moppiperhot kirjolohen pilkinnässä Totuuden nimissä on sanottava, etten ole testannut moppimateriaalia vielä kirjolohen pilkinnässä. En silti epäile hetkeäkään, etteivätkö mopista sidotut pilkkiperhot olisi tehokkaita. Pilkkituntuman parantamiseksi myös hieman syvemmältä kannattaa pilkkimoppiin laittaa painoksi hieman kookkaampi volframikuula, esimerkiksi 5,5-millinen. Samaan tyyliin sidotut pilkkiliitsit maistuvat kirjolohelle, joten kannustan kokeilemaan moppejakin kirjolohen pilkinnässä.

Jokimoppi.

Perhot Järvimoppi

Koukku: #14-16 Hanak Superb Runko ja pyrstö: Mikrokuitumopin uloke halutussa värissä Eturunko: Musta Ice Dubbing Kuula: 2,5 mm volframikuula

Jokimoppi

Koukku: #10-12 Hanak Superb Runko ja pyrstö: Mikrokuitumopin uloke halutussa värissä Eturunko: Musta Ice Dubbing Kuula: 3,5 mm volframikuula

Pilkkimoppi

Koukku: #10 Hanak Superb Runko ja pyrstö: Mikrokuitumopin uloke halutussa värissä Eturunko: Musta Ice Dubbing Kuula: 5,5 mm volframikuula

Pilkkimoppi.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

43

SVK TEKSTI ISMO MALIN

LAHDEN SEUDUN NUORET PYYTÄJÄT valittiin vuoden kalastusseuraksi

S

uomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) palkitsi syyskokouksessaan Lahden Seudun Nuoret Pyytäjät ry:n vuoden 2019 kalastusseurana. Valinta perustuu pitkälti seuran uraauurtavaan työhön lasten ja nuorten kalastusharrastuksen edistämiseksi.

Lahden Seudun Nuoret Pyytäjät on nuorille suunnattu kalastusseura, jonka toiminnan mahdollistavat kannatusjäsenenä toimivat aikuiset. Tämä konsepti on saatu toimimaan vuodesta 2011 eli seuran perustamisesta saakka. ”Vähitellen myös muualla maassa on uskaltauduttu perustamaan nuorille omia kalastusseuroja Nuorten pyytäjien muokkaaman mallin NUORET JA AIKUISET TEKEmukaisesti”, vuoVÄT JA PÄÄTTÄVÄT ASIOISTA den kalastusseuran YHDESSÄ LAHDEN SEUDUN nimennyt SVK:n NUORISSA PYYTÄJISSÄ. viestintätoimikunta totesi valintaperusteluissaan.

Nuorisoseurojen jatkuvana haasteena on, että jäseniä jää pois toiminnasta nuorten varttuessa täysi-ikäisiksi. Nuoret pyytäjät on aktiivisella toiminnallaan, johon kuuluvat muun muassa kerhoillat ja kalastusleirit, onnistunut jatkuvasti houkuttelemaan uusia nuoria ikärajan ylittäneiden tilalle.

”

NUORET ITSE MUKANA PÄÄTÖKSENTEOSSA Nuoret ovat itse merkittävästi mukana vuoden kalastusseuran päätöksenteossa, sillä vähintään yksi johtokunnan jäsen on aina joku seuran 15-18-vuotias nuori. Lisäksi kerhoillat ja kalastusleirit pyritään suunnittelemaan nuorten kanssa yhdessä, jotta niistä tulisi sisällöltään heidän toiveidensa mukaisia.

Nuoret pyytäjät on ns. yleisseura, jonka kerho- ja leiritapahtumissa esitellään kaikkia kalastusmuotoja. Vapakalastus on keskeisessä asemassa ja kerhoilloissa tehdään vuoden mittaan

44

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

 VUODEN 2019 kalastusseuran, Lahden Seudun Nuorten Pyytäjien puheenjohtaja Timo Ellonen näyttämässä nuorille kalankäsittelyn mallia. Kuva: Veikko Karinkanta.

esimerkiksi tasapainopilkkejä tai jigipäitä ja -pyrstöjä sekä sidotaan perhoja tai valmistetaan vaappuja. Nuorille opetetaan myös erilaisia kalastustapoja ja -tekniikoita sekä vastuullisuutta.

 LAHDEN Seudun Nuorten Pyytä-

VALINTA NOTEERATTU LAHDEN SEUDULLA

jien puheenjohtaja Timo Ellonen vastaanotti kunniakirjan SVK:n hallituksen puheenjohtajalta Stina Koivistolta syyskokouksessa.

Kuva: Jaana Vetikko.

Puheenjohtaja Timo Ellosen mukaan valintaa vuoden kalastusseuraksi arvostetaan Nuorissa Pyytäjissä todella paljon. Hänestä on ollut myös hienoa huomata, että Lahden seudulla niin kalastusalan ihmiset kuin muutkin ovat asian noteeranneet ja onnitteluja on tullut monelta eri taholta. ”Valinnan tuoma julkisuus tekee toimintaamme entistä tunnetummaksi ja lisää toivottavasti niin nuorten, aikuisten kuin sponsoreittenkin kiinnostusta sitä kohtaan. Joka tapauksessa jatkamme työtämme entiseen malliin, jotta saisimme houkuteltua lisää junioreita, niin tyttöjä kuin poikiakin, kalastuksen pariin ja ihan seuraankin asti”, Ellonen sanoo.

KALAN KULUTUS

KALANREHU

NELJÄ viidestä suomalaisesta haluaisi syödä enemmän kalaa

SAHANPURUSTA tuotettua proteiinia voidaan hyödyntää kalanrehuna

Pro Kala ry:n teettämän kuluttajakyselyn mukaan 94 prosentilla suomalaisista kala kuuluu ruokavalioon. Silti vain kolmannes vastaajista kertoi syövänsä kalaa suositusten mukaan eli vähintään kaksi kertaa viikossa.

Heistä kuitenkin jopa kahdeksankymmentä prosenttia haluaisi syödä kalaa nykyistä enemmän. ”Ihmiset ovat tietoisia siitä, että kalaa olisi hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Luultavasti osin tästä syystä niin moni haluaisi syödä vielä enemmän. Toisaalta varmasti lähes jokainen haluaisi myös vaikkapa lenkkeillä enemmän, koska tietää sen olevan terveellistä”, Pro Kala ry:n toiminnanjohtaja Katriina Partanen arvioi pohtiessaan, miksi kalan syönnin lisääminen niin monella jää haluamisen tasolle.

Suomalainen kuluttaja ostaa kalansa mieluiten samasta päivittäistavarakaupasta kuin muutkin ruokaostoksensa. Palvelutiski on kuluttajapakkausta mieluisempi vaihtoehto 49 prosentille. Toisaalta 37 prosentille vastaajista molemmat vaihtoehdot ovat yhtä mieluisia. Ostopäätökseen vaikuttavat eniten kalan laatu ja tuoreus.

Kyselyyn vastanneista 59 prosenttia kertoo syövänsä kalaa useimmiten kotona, eikä esimerkiksi lounaspaikassa tai ravintolassa. Kauppojen valikoimalla on siis suuri merkitys siinä, mitä kalaa syödään ja miten uusia kalatuotteita päätyy kuluttajien lautasille. Vastaajista 39 prosenttia kertookin, että ostaisi kalaa useammin, mikäli valikoima olisi nykyistä laajempi tai mikäli kalaa olisi paremmin saatavilla.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) MonoCell-projektissa on onnistuttu tuottamaan yksisoluproteiinia sahanpurusta. Proteiinia ei suunnitella käytettäväksi suoraan ihmisravintona, mutta se on hyödynnettävissä esimerkiksi kalanrehuna.

Suomen sahat tuottavat vuosittain 3,3 miljoonaa kuutiometriä sahanpurua. Suuri osa purusta käytetään sellun ja energian tuotantoon, mutta merkittävä määrä jää myös käyttämättä. Sahanpuru on muodostunut monilla sahoilla lähes ongelmajätteeksi.

MonoCell-hankkeessa kehitetyssä prosessissa sahanpurun sisältämät sokerit pilkotaan, jotta yksisoluorganismi hiiva voi hyödyntää sokeria ravintonaan. Olosuhteita on säädetty siten, että lopputuotteena syntyy pääasiassa proteiinimassaa etanolin sijaan.

Yksisoluproteiinin tuotanto olisi mahdollista integroida osaksi esimerkiksi sellutehtaan toimintaa. Sahapurussa oleva ligniini ei kelpaa proteiininvalmistukseen, mutta sitäkin voitaisiin hyödyntää prosessin tarvitseman energian tuottamiseen.

Projektia johtava Risto Korpinen Lukesta kertoo, että puupohjaista proteiinia voitaisiin hyödyntää kalanrehuna, johon tarvitaan runsaasti hyvälaatuista proteiinia. Innovaatio parantaisi rehun proteiiniomavaraisuutta, ja samalla vähenisi tarve käyttää peltopinta-alaa kalanrehun tuotantoon. ”Suomessa kalanrehussa käytetään paljon ulkomailta tuotavaa täydennysproteiinia, kuten soijaa. Kalateollisuudelta puuttuu kestävä kotimainen vaihtoehto. Maailmalla myös villikalaa hyödynnetään kalanrehuna, mikä on johtanut maailman kalakantojen romahtamiseen”, Korpinen sanoo.

OPAS

UUSI opas kemikaalivuotojen ja sammutusjätevesien hallintaan Laitoksista ja varastoista voi valua ympäristöön kemikaaleja tai sammutusjätevesiä, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai riskejä ihmiselle tai ympäristölle. Kemikaalivuotojen ja sammutusjätevesien hallintaan on laadittu uusi opas, jonka valmistelussa Hämeen ELY-keskus on ollut mukana.

Opas on tarkoitettu kaikille nestemäisiä vaarallisia kemikaaleja käsitteleville ja varastoiville teollisuuslaitoksille ja muille toimijoille, esimerkiksi maatiloille, työmaille ja kasvihuoneille. Opas kertoo vuotojen ja sammutusjätevesien hallinnan periaatteista sekä menettelytavoista, joilla voidaan saavuttaa yleiset turvallisuusvaatimukset. Opas palvelee toiminnanharjoittajia ja viranomaisia.

Oppaassa kuvaillaan rakenneratkaisuja, joiden avulla voidaan estää mahdollisten vuotojen tai kemikaalien pilaamien sammutusjätevesien pääsy maaperään, vesiin tai viemäriin. Oppaassa esitetyt rakenneratkaisut perustuvat lainsäädäntöön, standardeihin, viranomaisohjeisiin ja yleisiin hyviin käytäntöihin.

Opas on laadittu viranomaisten yhteistyönä. Hämeen ELY-keskuksen lisäksi valmistelutyössä ovat olleet mukana Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes), Pirkanmaan pelastuslaitoksen, Etelä-Suomen aluehallintoviraston sekä Lahden ja Lohjan kaupunkien edustajat.

Kemikaalivuotojen ja sammutusjätevesien hallinta -opas löytyy Tukesin verkkosivuilta osoitteesta tukes.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kemikaalivuodot-ja-sammutusjatevedet-hallintaan-uuden-oppaan-avulla

MONOCELL-projektissa on onnistuttu tuottamaan yksisoluproteiinia sahanpurusta.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

45

KALAPAIKKA

TEKSTI JA KUVAT ARI LAINE

BÅTSFJORD Kaloja, valaita ja kuningasrapuja

L

oputtomalta tuntuva ajomatka pääkaupunkiseudulta itäiseen Finnmarkiin Pohjois-Norjaan alkaa olla loppusuoralla – tai niin me kuvittelemme. Tie numero 890 lähtee Tana Brusta muuttuen loppumatkasta tieksi numero 891 ja päätyen Båtsfjordin kylään.

Matkanteko tyssää kuitenkin äkisti pitkän autoletkan päähän ennen tunturiylängölle nousua. Pysähdyksen syytä ihmetellessämme saamme kuulla, että ylempänä tunturissa raivoaa lumimyrsky ja tie on nyt poikki.

Perille Båtsfjordiin olisi mahdollista päästä autolla lyhyessä letkassa aura-auton perässä vasta muutaman tunnin päästä. Ja silloinkin vain, jos autossa on nasta- tai kitkarenkaat tai lumiketjut.

Pitkän odottelun jälkeen puolet seurueemme autoista pääsee letkaan mukaan muun porukan jäädessä yöpymään laakson puolelle lumiketjuja kesärenkaisiin etsimään. Ajelemme autoletkassa aura-auton vanavedessä liki kävelyvauhtia näkyvyyden kadotessa tunturin

46

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

laella lumimyrskyssä miltei kokonaan. Useiden tuntien jälkeen saavumme viimein perille Båtsfjordin kalastajakylään.

Båtsfjordin kunta sijaitsee Finnmarkin läänissä pohjoisessa Norjassa. Pääelinkeinoina ovat kalastus ja kalateollisuus. Myös luonnosta kiinnostuneille löytyy paljon nähtävää, kuten esimerkiksi luonnonsuojelualueella sijaitseva tunturi, jossa voi bongata paljon erilaisia lintulajeja.

Båtsfjordin kunta rajoittuu pohjoisessa Jäämereen, idässä Vuoreijaan, etelässä Vesisaareen ja lännessä Berlevågiin. Asukkaita kunnassa on reilut pari tuhatta.

UUSI KOHDE KALATURISTEILLE Perillä majoitumme Båtsfjord Bryggeen, kalastajille ja turisteille hiljattain rakennettuun keskukseen, jossa tarjolla on muun muassa majoitusta, veneiden vuokrausta sekä ravintolapalveluita. Huoneistostamme löytyvät nukkumapaikat viidelle kalastajalle, tilava olo-

” ENNAKKOTIETOA PAIKASTA LÖYTYI MELKO NIHKEÄSTI, SILLÄ KOHDE TUNTUU OLEVAN MELKO UUSI AINAKIN KALASTAVILLE TURISTEILLE.

KUNINGASRAPU on Norjan pikkukylien pelastus, sillä ravunpyynti on noussut tärkeäksi elinkeinoksi turskan pyynnin ohella.

huone, moderni keittiö, erilliset suihkutilat ja wc. Koska paikka on hiljattain valmistunut, kaikki on erittäin siistiä, laadukastakin.

Vuokraveneinä löytyy 21-jalkaisia ”Smartlinereita” varustettuina Yamahan 80 hevosvoiman nelitahtimoottoreilla. Veneiden varustukseen kuuluvat myös kartta-plotteri sekä vhf-radio.

Ennen reissuun lähtöä olemme kotimaassa tutustuneet kalastuspaikkoihin tutkimalla alueen merikortteja ja printtaamalla sekä laminoimalla niitä mukaan veneisiimme. Ennakkotietoa paikasta löytyi internetistä melko nihkeästi, sillä kohde tuntuu olevan melko uusi ainakin kalastaville turisteille.

KALAPAIKKOJA RIITTÄMIIN

TUPLATURSKIEN kanssa saa vääntää tosissaan.

Lupaavimmat kohteet löytyvät merikorttia tutkittaessa matalikoilta, jotka sijoittuvat syvän veden reunamille. Skabergrunnenin matalikko itäpuolella vuonoa oli merkattu kalaisaksi paikaksi. Syvyyskäyrät alueella vaihVAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

47

INFO Tietoa Båtsfjordista Netissä kuvia ja lisätietoja: www.batsfjorbrygge.com.

Paikan päälle on mahdollista tulla myös lentämällä, jollei halua ajaa (kentältä voi sopia kuljetuksen tai vuokrata auton).

Lähin lentokenttä on Berlevåg, 36,5 kilometrin päässä.

Kesän 2019 hintoja kalastajalle: ”Smartliner” etuhytillinen vene ja 80-hv moottori ja majoitus meren äärellä ”hytte”-majoituksessa (4-henk.) heinäkuussa yhteensä 2900 €/4 hlö. Majoituksessa kaikki perusmukavuudet.

Kalaa saa kotimaahan tuoda seuraavasti Norjasta: Järjestäytyneeltä majoitusta/veneitä vuokraavalta yritykseltä ostetut palvelut oikeuttavat tuomaan Suomeen 20 kiloa kalafileetä.

Omatoimi-matkailijoilla tuontiraja on 15 kiloa kalafileetä.

Lisätietoa kalareissuista kohteeseen: Pauli Gröhn puh. 0500 811 890.

Yhteystiedot: www.batsfjordbrygge.com Monica Brandtzaeg puh. 789 83 283/0400 01 352.

KAIMAANI-mustekalajigi-yhdistelmällä nostettiin useita turska-tuplia.

televat 20-30 metrin välillä, kun miltei heti vierestä löytyy jo 60100 metrin syvyyksiä. Siis selvä turska- ja seipaikka.

Båtsfjordin vuonosta puolisen tuntia itään päin ajettaessa löytyi merikortista Makkaurin-lahti, joka suorastaan ”haisi” ruijanpallakselle. Se kun on alueen ainut iso lahti, jossa on pallaksen kalastukseen soveltuvat syvyydet (15-25 m), jotka sijaitsevat syvien vesien reunamilla. Myös länsipuolelta löysimme useita lupaavan näköisisiä paikkoja Kungsfjordin nurkilta. Oli siis, mistä valita.

KESKUKSEN uudet majoitustilat ovat siistit ja laadukkaat.

48

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KAIMAANI-PILKKI OTTIPELINÄ

Parhaat ottipaikat löysimme Båtsfjordin vuonon itäiseltä reunalta noin viidenkymmenen Viiden kalastuspäivämme aikana etukäteen metrin vedestä. Samoilta paikoilta nousi momietityt ”nuottimme” osoittautuvat puutteel- nenlaista kalaa: turskaa, seitiä, kissakalaa sekä lisiksi. Kesä oli pari viikkoa myöhässä lämpö- poikkeuksellisesti myös puna-ahventa. tilojen suhteen, ja vuonon Selkeästi paras ottipeli oli vesi oli isäntämme mukaan Kaimaani-pilkki, jolla nouvielä liian kylmää kesäkuun si valtaosa omista kaloistamVETOVAAPUT SAIVAT alkuun ajoitetulla kalareisme. Myös painavat pystypilkit sullamme. Suuret kalat eivät muutaman jigin UIDA RAUHASSA KALO- ryyditettyinä olleet vielä vuonossa, koslitkalla antoivat saalista. Parka niiden saaliskalatkin pyven kohdalle osuessa oli tavalJEN HÄIRITSEMÄTTÄ. syttelivät vielä syvemmislista, että sekä pohjapilkissä etsä vesissä. tä jigeissä roikkuivat kaikissa Kylmä alkukesä lumimyrskyineen oli asia, samankokoiset pikkuseitit. Kaimaani-musjohon emme osanneet varautua, mutta toki tekalajigi-yhdistelmällä taas nostettiin useikalaakin tuli, jopa hyvin. Vetouistelu kylmäs- ta turska-tuplia, noin 5-7 kilon kaloja. Myös sä vedessä osoittautui kuitenkin toimimatto- puna-ahvenia ja kissakaloja nousi aina silloin

VETOUISTELU VAIHTUI JUKSAAMISEEN

BÅSTFJORD BRYGGE on kalastajille hiljattain rakennettu palvelukeskus.

maksi menetelmäksi ja vetovaaput saivat uida rauhassa kalojen häiritsemättä.

Niinpä keskityimmekin kalojen juksaamiseen. Turskaa nousi hyvin ottisyvyyksien vaihdellessa 20-60 metrin välillä. Myös pikku seitiä saatiin riittävästi suurempien puuttuessa kokonaan. Kokeilimme aktiivisesti myös eri syvyysvyöhykkeitä aina kymmenestä metristä 150 metriin asti, mutta laihoin tuloksin. Syvänteistä ei juurikaan ottihaluista kalaa löytynyt, vaikka parvia kaikuluotaimen näytössä välillä vilahtelikin.

”

”Smartlinerin” keulan seuraamaan oletettuja ottisyvyyksiä. Puolisen tuntia tyhjää vetouistelua ja kaiussa ei jälkeäkään pallaksista.

Yhtäkkiä alkoi tapahtua. Ensin veneen keulan edessä pärskähti pintaan kookas lahtivalas.

Sitten toinen parinkymmenen metrin päässä veneen oikealla sivulla. Upeita valaita liikkui lahdella ilmeisesti saaliskalojen perässä. Kalastus vaihtui nopeasti valassafariksi.

Seuraavat pari tuntia tarkkailimme upeita valaita niiden omassa ympäristössä. Veneemme tuntui äkkiä kovin pieneltä, kun merten jättiläiset ilmestyivät pinnalle aivan veneemme vierellä.

MYÖS SUURIA KUNINGASRAPUJA VUONON itäiseltä reunalta nousi muun muassa puna-ahventa.

SIMPPU on mieluinen saaliskala kuningasravulle.

tällöin. Erikoista oli se, että kaikki kalat löytyivät samoilta alueilta muutamaa syvältä juksattua puna-ahventa lukuun ottamatta. Ruijanpallasta emme kovasta yrityksestä huolimatta tavoittaneet vetouistelulla, emmekä jigaamalla.

KALASTUS VAIHTUI VALASSAFARIKSI Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja kevyt länsituuli puhalsi, kun saavuimme pallaspaikoille Makkaurin-lahteen. Paikka on helppo löytää merikorttia lukemalla, koska se on ainoa selkeä ottialue itäpuolella syvyyskäyriensä puolesta.

Virittelimme isot Karikot uimaan parinkymmenen metrin siimoihin ja käänsin

Alueella on myös paljon suuria kuningasrapuja, joita pyydetään ammattimaisesti. Kuningasrapu onkin ollut monien pohjoisen Norjan pikkukylien pelastus, sillä ravunpyynti on noussut tärkeäksi elinkeinoksi turskan pyynnin ohella.

Myös rapusafarit ovat erittäin suosittuja turistien keskuudessa. Safarilla asiakas pääsee päiväksi rapualuksen mukana kokemaan rapumertoja sekä syömään kapteenin valmistamia herkullisia kuningasravun koipia.

Toki rapuja voi yrittää itsekin pyytää. Tehokkain keino on käyttää painolla ryyditettyä verkon palasta tai siimahässäkkää. Niiden sisälle koukutetaan muutama pieni kalanpala, jotka rapu havaitsee hajuaistillaan. Tullessaan ruokailemaan kuningasrapu sotkeutuu koivistaan verkkoon, jolloin se kelataan veneen viereen ja nostetaan isolla haavilla ylös. Porukkamme nuorin kalamies, Kassu, onnistui pyytämään kuningasravun venelaiturilta siimahässäkällä simppujen pyynnin ohessa. Kuningasravun koivet ovat erittäin arvostettua herkkua ja niitä kannattaa ehdottomasti tuoda kotimaahan.

Suoraan kalastajalta saa tuoreita ravun koipia noin 15 eurolla kilo, kun kotimaassa saman herkun kilohinta on keskimäärin 80 euroa.

”

VENEEMME TUNTUI ÄKKIÄ KOVIN PIENELTÄ, KUN MERTEN JÄTTILÄISET ILMESTYIVÄT PINNALLE AIVAN VENEEMME VIERELLÄ.

HERKKU Kuningasravun koipia grillattuna Kuningasravusta syödään vain koivet. Aloita valmistus leikkaamalla kalasaksilla toinen puoli koiven kuoresta pois.

Kuumenna grilli ja grillaa koipia 5-10 minuuttia (kuoriosa alaspäin). Kypsä ravunliha muuttuu läpikuultavaksi.

Ravun lihan voiteluun grillissä tehdään mausteseos: oliiviöljyä sulatettua voita puristettuja valkosipulin kynsiä ruohosipulia pippurimyllystä rouhittua mustapippuria hyppysellinen suolaa Kermaviili-dippikastike ravulle tehdään sekoittamalla kermaviiliin puristettua valkosipulia, suolaa, rouhittua mustapippuria, basilikaa ja minttua.

Lisukkeeksi sopivat yrttileivät sekä lasillinen hyvää valkoviiniä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

49

LUKIJALTA

KALAA JA KALATALOUTTA N

yt on kulunut vuosi siitä, kun kalastusalueita alettiin muuttamaan kalatalousalueiksi. Alkuperäinen idea, jonka mukaan uudet alueet tulisivat olemaan huomattavan paljon suurempia kuin vanhat ja niitä olisi vähemmän, ei toteutunut täysin. Vapaa-ajankalastajien osallistumisesta käytiin paljon keskustelua ja halusimme kalatalousalueiden hallituksiin.

Kun kokoukset alkoivat, minulle soitti eräs niin seurakuin osakaskuntatoimijanakin tunnettu henkilö. Hän kertoi harmistuneena, että heidän alueellaan ei kukaan vapakalastaja päässyt hallitukseen. Kaikki oli etukäteen pedattu vanhoille kalastusalueen hallituksen jäsenille.

Itse kävin kahden kalatalousalueen perustavassa kokouksessa, jotka olivat kuin kahdesta eri maailmasta. Ensimmäisessä oli hyvä keskusteluilmapiiri, ja minä sekä eräs toinen vapakalastaja pääsimme hallitukseen.

Toisessa toistui sama, mitä olin jo kuullut muualla tapahtuneen: Vanhat hallituksen jäsenet esitettiin kolmen nipuissa selvästi ennakkokaavailuiden mukaan. Pääsimme sentään äänestämään, mutta kalatalousalueen hallitukseksi tuli vanha kalastusalueen hallitus lisättynä yhdellä paikalla, joka meni ammattikalastajalle.

Sen jälkeen alkoi sääntökeskustelu, jossa haukuttiin Kalatalouden Keskusliiton lakimiesten laatimia mallisääntöjä. He kuulemma ovat kotitarvikekalastajia ja halusivat sen sääntöihin. Sitten haukuttiin kahdeksan verkon rajoitus jäänrakoon. Huono jäätalvikin sai sapiskansa, kun ei mönkijällä tai edes moottorikelkalla pääse kunnolla jäälle, eikä kalastamisesta kuulemma muuten tule mitään.

Minä olin pilkkiahkioni kanssa sinne päässyt, vaikka jään päällä oli vettä ja sitten pieni jääkuori, jonka päällä taas lunta. Olihan se raskaampaa kahlata parinkymmenen sentin vedessä jääkuorta rikkoen ja vetäen ahkiota, jonka pohja jäätyi, mutta kyllä pilkkimisestä sentään jotain tuli.

Mitä siihen kotitarvikekalastamiseen tulee, niin mitä se sitten on, jos ei vapaa-ajankalastusta tai kaupallista kalastusta. Onko sillä sitten jotenkin parempi oikeutus näihin meidän yhteisiin kalavaroihimme?

Haukea on Etelä-Lapissakin aina arvostettu ruokakalana. Kuva: Anssi Vainikka.

50

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kerran vielä on kirjoitettava pakkotaposta. On tietenkin erikoista, että yhden kilpailun kimppuun käydään, kun käytännössä ketään muuta ei pystytä velvoittamaan

Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA ns. pakkotappoon. Toisaalta on kohtuutonta, jos julkisuuskuvamme ja maineemme kärsivät käytännöllisesti katsoen yhden kilpailun takia. Kyllä olisi pienemmän riesan tie muuttaa sääntöjä. Toisaalta järjestödemokratiaa on myös kunnioitettava ja säännöt ovat mitä ovat.

Otin asian esille siksi, että en pidä asian perusteluista. Viimeisimmässä kirjoittelussa perusteluita nykymenolle oli: ”Miten ne menevät kaupaksi, jos niitä on murjottu.” Ei pilkkikaloja tarvitse saappaalla survoa, enkä tiedä ketään, joka niitä elävänä söisi.

Verkkokalastuksen vaikeutumista esitettiin myös syyksi, jos pilkkikilpailuihin tulee pakkotappo. Aika kaukaa haettu, sillä Elintarvikevirasto kyllä pitää huolen, että kaikkia ”ammattimaisia” pyyntimuotoja suositaan.

Perusteluna käytettiin myös maalaisjärjen soveltamista. Maalaisjärki on hyvä, jos pyritään saamaan jotain yksilölle, mutta yhteisen hyvän rakentamiseen tai jonkun arvokkaan säästämiseen se ei oikein sovellu. Niihin tarvitaan sääntöjä.

Jotkut uskovat olevansa niin älykkäitä, että pystyvät järkeilemällä ratkaisemaan kaikki asiat. Itsekin joskus pilkkasin armeijan ohjesääntöjä järjen korvikkeeksi. Kuitenkin kaikki ihmisen aiheuttamat katastrofit ovat aiheutuneet siitä, että joku on jossain vaiheessa oikonut tehtyjä sääntöjä ottamalla maalaisjärjen käyttöön.

Sitten huumoria. Matkailija kysyi lapinmieheltä lähellä olevan järven kalakannoista. ”Jo vain sieltä ennen saatiin hyvin kalaa…

Mekin verkoilla nostimme kerralla jopa kolmesataa kiloa kalaa.

Nyt ei enää saa, kun turistit on onkineet kaikki.”

Se oli tietenkin vitsi, mutta tässä maassa vitseillä on taipumus toteutua. Minulle lähetti eräs kalatalousaluetoimija sähköpostia, jossa hän kehui, että nyt Lapissakin menee hauet ja ahvenet kaupaksi.

Hän oli auttanut erästä poromiestä kalastuksessa ja yhtenä päivänä he olivat saaneet kolme ja puoli sataa kiloa ahvenia ja kaksisataa kiloa haukia. Kun ne oli toimitettu ”kauppaan”, niin ei kun vielä samana päivänä homma uusiksi. Postin yhteydessä oli myös kuva, jossa vene oli miltei laitoja myöten täynnä kalaa.

Jaoin jutun parille kalastustoimijalle kysyen, onko tämä mielestänne kestävän kalastuksen periaatteen mukaista. Vastasivat, että ei. Sillä alueella, mistä juttu ja kuvat olivat, ei ole yhtään suurta järveä. Sitä paitsi kyllä Etelä-Lapissa haukea on aina arvostettu ruokakalana. Halveksuntaa on alueilla, missä on ollut paljon lohikaloja. Sanotaanhan, että Lapin jälleenrakennusta ei olisi pystytty tekemään ilman hyviä kalakantoja, mikä tarkoittanee, myös ettei ilman haukikantoja.

JARI JAMALAINEN

11€

KALASTAJAN TASKUTIETO Vuoden 2020 kalenterista löydät tietoa mm. l särkikalojen tunnistuksesta l haukijigien rigauksesta l koukkujen vaihtamisesta l haukitehtaista l ennätyskaloista l siimoista ja solmuista l kalojen ottipäivistä l kalastuslaista Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 11 €. Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 9 €/kalenteri.

TILAUKSET: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi puh. 050 597 4933 Hintoihin lisätään toimituskulut.

TEKSTI JYRI HAAPANEN

Kerhoilloissa, kalastusleireillä ja -kilpailuissa opitaan kalastusta teoriassa ja käytännössä

Nuorille riittää

nuorten tärpit LÄHETÄ

kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista.

Vapaa-ajan Kalastaja NUORTEN TÄRPIT Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon.

Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

KALASTUSTARJONTAA HÄMEESSÄ

H

Ohjaajan opissa

ämeen piiri on tunnetusti Suomen suurin vapaa-ajankalastajapiiri. Suurin alue sekä hurja määrä vesistöjä luovat oivan mahdollisuuden harrastaa kalastusta.

Vuodesta 2016 olen toiminut alueella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön kalastusohjaajana ja työnkuvaani kuuluu kaiken kattava nuorisotyö.

Lisäksi autan SVK:n alaisia seuroja nuorisotyön luomisessa, suunnittelussa, tapahtumien järjestämisessä ja myös välillä kalastuskilpailujen luomisessa. Työtä on ollut ja kehitystä tapahtunut hurjasti kolmen vuoden aikana.

MAHTAVIA KALASTUSLEIREJÄ, TAPAHTUMIA JA KILPAILUJA

Alueellamme järjestetään nuorille ja perheille mahtavia kalastusleirejä, tapahtumia sekä kilpailuja.

Näistä saadut kokemukset ovat mittaamattoman arvokkaita, kun on kalastuksesta innostunut. Hämeen piiri onkin ollut nuorisotyön kärjessä jo useamman vuoden, jos otetaan puhtaasti huomioon erilaisissa tilaisuuksissa kohdatut lapset ja nuoret.

Edellä mainittujen lisäksi Hämeen piirissä toimii useita loistavia kalastuskerhoja, jotka ovat hyvin matalalla kynnyksellä kaikkien tavoitettavissa ja miltei ilmaiseksi.

Nuoret Oskarin kalastusmietteitä 14-vuotias Oskari Teppola on harrastanut kalastusta siitä saakka, kun on oppinut kävelemään.

Innokas sekä taitava kalamies on kehittynyt Fisuun Tampere ry:n kerhossa jo moniosaajaksi ja vieläpä äärettömän taitavaksi sellaiseksi!

K: MIKÄ KALASTUSKERHOSSA ON PARASTA? V: Kalastuskerhossa saa apua kysymyksiin ja ongelmiin, jotka liittyvät omaan kalastukseeni. Lisäksi kerhossa olen

52

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

oppinut paljon uusia kalastusmuotoja ja tietysti kerhosta saa myös uusia kavereita.

K: KENELLE SUOSITTELET KALASTUSKERHOA? V: Suosittelen kerhoa aivan kaikille, koska kalastus on paras harrastus.

K: PARAS MUISTO KALAKERHOSTA? V: Paras muistoni on kalakerhon retkeltä kesältä 2019, jolloin sain ensimmäisen suutarini Pahalammesta.

Kerhoissa tehdään kalastusretkiä, rakennetaan välineitä ja välillä myös opetellaan hiukan teoriaa sekä annetaan valmennusta kalastuskilpailuihin. Ikähaarukka niissä on aina esikouluikäisestä täysi-ikäisyyteen asti.

PIIRIN AKTIIVISET NUORISOSEURAT Seuraavaksi muutama aktiivinen kalastusseura, joihin tutustumista ehdottomasti suosittelen eritoten lapsille ja perheille.

Valkeakosken Kalaveikoilla on pitkät perinteet nuorisotyössä, johon tietysti kuuluu myös kalakerhoiltojen järjestäminen. Sen lisäksi tarjolla on vaappukerhoa ja värikoukkukerhoa. Vuonna 2020 toimintaan saadaan vielä lisää uusia erilaisia aiheita.

Fisuun Orivesi -kalakerho on kahden mahtavan seuran yhteisprojekti. Oriveden Onkijat ja Längelmäveden Uistelijat pitävät kerhoa Orivedellä kalaretkiä sekä teoriaa opiskellen. Välillä myös tietysti rakennellaan välineitä ja järjestetään kilpailuja.

Hervannan-Kaukajärven Kalakerhossa on myös hurjan pitkät perinteet nuorisotyön saralla ja nykyään heillä toimii kerho yleensä kerran viikossa. Siellä tarjoutuu mahdollisuus oppia harrastusta huippuvetäjien avustuksella. Myös retkiä, teoriaa, kilpailuja sekä välineiden rakentelua on hurjasti tarjolla ympäri vuoden. Kari Järvilehmus on kerhon nykyinen vastuuvetäjä ja hänet palkittiinkin vuonna 2019 piirin parhaana nuorisotyöntekijänä.

Vuonna 2016 perustettu Fisuun Tampere on nuorille ja perheille tarkoitettu oma kalastusseura.

Kerho toimii aivan Tampereen ytimessä tai paikallisten vesien äärellä. Kerhokertoja on välillä jopa kaksi kertaa viikossa, mutta pääsääntöisesti vain yksi. Toimin itse kyseisen kerhon vetäjänä ja voin ylpeästi mainita, että meillä menee hyvin.

Teemme paljon kalastusretkiä, rakennamme välineitä ja opettelemme myös kalastusta teoriassa.

KALAKERHOISSA HARRASTAJISTA ALAN HUIPPUJA Kerhoissa vierailee usein tai on auttavana kätenä joku kalastusalan huippuammattilainen.

Mukana on esimerkiksi maajoukkueonkijoita ja -pilkkijöitä, nykyaikaisia kilpakalastajia sekä perinteisempien kalastusmuotojen moniosaajia. Lasten kyky imeä tietoa on hurja varsinkin ns. herkkyysvaiheessa ja sen jälkeenkin.

Oppimisen lisäksi kerhoista yleensä löytyy huikeita kalakavereita ja seuraa vapaa-ajallekin. Toiminta ehkäisee nuorten syrjäytymistä ja auttaa hurjasti kehittämään sosiaalisia taitoja.

Kun rakennetaan välineitä ja käydään kalassa, lapsi oppii myös kädentaitoja sekä käsittelemään pettymystä, kun kalaa ei aina tulekaan.

Kun on kalastus harrastuksena, on mahdollisuus kehittää itseään useammalla elämän osa-alueella. Kaiken lisäksi kalastaminen on äärettömän hauskaa.

Ohjaajan opissa

Yhteystietoja Tule mukaan!

Ottakaa rohkeasti yhteyttä vaikkapa allekirjoittaneeseen tai suoraan alla oleviin yhteystietoihin. Näillä pääsette alkuun ja ehkäpä saatte kalastuksesta koko elämän mittaisen kokemuksen sekä harrastuksen.

VALKEAKOSKEN KALAVEIKOT Facebook-sivut sekä www.valkeakoskenkalaveikot.com ORIVEDEN ONKIJAT Fisuun Orivesi Facebook–sivut Sirpa Vuohelainen, sirpa.vuohelainen@gmail.com HEKA Internet-sivut hekary.fi Hervannan-Kaukajärven kalakerhon Facebook-sivut.

Kari Järvilehmus, kari.jarvilehmus@gmail.com FISUUN TAMPERE Facebook-sivut jyri.haapanen@vapaa-ajankalastaja.fi

Nooa on nuorin tulokas Fisuun Tampere ry:n nuorin tulokas on kuusivuotias Nooa Nieminen. Nooan äiti Rebekka otti yhteyttä seuran Facebook-sivujen kautta ja kyseli mahdollisuutta osallistua toimintaan. Siitä se sitten lähti.

Kerhon vetäjät ja jopa muut kerhon nuoret ovat häkeltyneitä Nooan tietotaidon tasosta, mutta tämä selittynee aika hyvin sillä, mitä hänelle luetaan iltasaduiksi. ”Nooahan siis kuuntelee iltasaduksi vain kalastusaiheisia kirjoja”, Rebekka-äiti naurahtaa.

K: MIKÄ ON PARASTA KALAKERHOSSA? V: Kalojen tunnistaminen on parasta.

K: MIKÄ ON LEMPIKALASTUSMUOTOSI JA MIKSI? V: En vielä ole kokeillut tasapainopilkintää, mutta sitä odotan kovasti.

Tasapainopilkillä voi saada kuhan!

K: LEMPIKALALAJISI? V: Kuha taikka ahven, koska ne ovat todella hyvänmakuisia.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

53

nuorten

TEKSTI HEIDI PERNU

tärpit

Pohjanmaalla

P

FONGATTIIN innokkaasti

Nuoria riitti kahteen sarjaan

ohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirissä järjestettiin lasten ja nuorten oma fongauskilpailu jo toista kertaa, ja jatkoa seuraa! Kilpailussa osallistujien tulee kalastaa mahdollisimman monta eri kalalajia ja ilmoittaa ne ohjeiden mukaisen kuvan kera yhteiseen Whatsapp -ryhmään.

Kuvasta tulee ilmoittaa kalan laji, päivämäärä sekä mistä ja millä välineellä kala oli saatu.

Vain vapavälinein koukutetut kalat hyväksytään kilpailuun.

Ensimmäisen kerran kyseinen kilpailu järjestettiin vuonna 2018 ja se kesti helmikuusta heinäkuun loppuun. Silloin kilpailuun osallistui yhdeksäntoista nuorta seitsemästä eri seurasta ja se päättyi lopulta mitalisijojen osalta tasapeliin, kun kolmella parhaalla osallistujalla oli kaikilla kolmetoista kalalajia.

OSALLISTUJIA RIITTI KAHTEEN SARJAAN Kilpailun saaman positiivisen palautteen myötä päätettiin piirissä järjestää samantyyppinen kilpailu myös viime vuonna. Nyt kilpailussa osallistujia olikin jo sen verran enemmän, että heidät saatiin jaettua iän mukaan kahteen eri sarjaan, alle 10-vuotiaisiin ja sitä vanhempiin.

Nuorempien sarjassa oli yhteensä 10 ja vanhempien sarjassa 17 osallistujaa. Yhteensä siis 27 kilpailijaa yhdeksästä eri seurasta. Ja mikä hienointa, reippaasti yli puolet edelliseen kilpailuun osallistuneista oli mukana myös tällä kertaa!

Vaikka kisa-aika oli vuoden 2019 kilpailussa lyhyempi eli toukokuun alusta heinäkuun loppuun, ylitti saatujen kalalajien määrä järjestäjien odotukset täysin. Vanhempien sarja voitettiin 25 lajilla ja nuorempien sarja 12 lajilla.

KESÄLEIRILTÄ INNOITUSTA Yhdeksi tärkeimmäksi innoittajaksi näin suureen lajimäärän nousi piirin järjestämä kesäleiri, jossa saatiin saaliiksi kolmetoista eri kalalajia ja monet pääsivät kokeilemaan muun muassa lirkkimistä ensi kertaa. Kristiinankaupungissa järjestetyllä leirillä oli erinomaiset olo-

54

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

 KARPPI on haastavampi laji löytää ongen päähän.

Kuva: Juha Koliini.  FONGAUKSESSA onki avaa

mahdollisuudet pikkuruistenkin saalislajien pyytämiseen. Kuva: Heidi Pernu.  ONGELLA voi tavoittaa myös suutarin. Kuva: Juha Koliini.

suhteet erilaisten särkikalojen, piikkikalojen, sekä tokkojen saamiseen.

Leirillä saatiin sellaisiakin lajeja, joita ohjaajatkaan eivät olleet aiemmin nähneet. Esimerkiksi mustatokko oli täysin uusi tuttavuus ja sen tunnistamiseen saatiin onneksi apua asiantuntijoilta. Uskon, että tämä leirikokemus kannusti nuoria haastamaan itseään uusien lajien löytämisessä ja erityisesti uusien kalastusmuotojen kokeilemisessa.

SIIKA RATKAISI VOITON AATULLE Vanhempien sarjan voittanut Aatu Koliini kertoo erityisesti onkimisen ja lirkkimisen olevan tehokkaimpia kalastusmuotoja fongausta ajatellen, mutta joitain lajeja hän sai myös virvelöimällä ja perhokalastamalla. Aluksi hän ei edes tavoitellut voittoa, vaan ajatteli, että olisi mukava opetella tuntemaan uusia kalalajeja ja erilaisia kalastusmuotoja.

Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja erityisesti loppua kohden hän kertoo kysyneensä tutuilta vinkkejä, mistä voisi saada uusia kalalajeja.

Kilpailu tiukkeni loppua kohden, ja Aatu oli toiseksi tulleen Jeren kanssa monta kertaa tasatilanteessa. Lopulta voiton ratkaisi viimeise-

SUOSITTU pilkkivapapäivä saa jatkoa.

Kuva: Janne Rautanen.

PilkkiVapapäivää vietetään hiihtolomaviikoilla

SVK nä kilpailupäivänä Aatun saama siika.

Monet kalastusretkistään Aatu kertoo tehneensä ystävänsä Juhon kanssa, joka sijoittui lopulta kisassa vanhempien sarjassa kolmanneksi. Oman kortensa kekoon kantoi myös Aatun isä, joka jaksoi toimia kuskina poikien kalastusretkillä. Aatu aikoo osallistua fongauskilpailuun jatkossakin ja uusina lajeina hän yrittää saada ainakin pilkillä mateen ja kuoreen.

KILPAILUSTA KOKO VUODEN MITTAINEN Kisan päätyttyä järjestäjille satoi jälleen paljon positiivista palautetta osallistujilta ja heidän vanhemmiltaan: “Kiitos tästä mahtavasta kilpailusta. Fongaus on aktivoinut lapsia kalastamaan niin, ettei Playstationiakaan ole avattu koko kesän aikana.”

Kilpailu onkin muodostunut lasten ja vanhempien yhteiseksi harrastukseksi jopa niin, että perheen yhteisillä kesälomamatkoilla on metsästetty uusia kalalajeja. Yksi nuorten antamista palautteista nousi ylitse muiden. He toivoivat koko vuoden kestävää kilpailua.

Vuonna 2020 kilpailu onkin koko vuoden mittainen, joten se tarjoaa mahdollisuuden myös kalastamiseen pilkkimällä. Toivottavasti se tuo mukanaan uusia kalalajeja. Kuinkahan monella lajilla tämän vuoden kisa voitetaankaan?

järjestää yhteistyössä Metsähallituksen kanssa hiihtolomaviikoilla kuusi pilkkitapahtumaa kaikille alle 18-vuotiaille. Tapahtumissa kalastus on nuorille ilmaista ja aikuiset voivat ostaa itselleen kalastusluvan normaalin käytännön mukaisesti. Paikalla on vapaa-ajankalastajien kalakummeja opastamassa nuoria pilkinnän saloihin. Kalastaa voi omilla välineillä, mutta järjestäjällä on myös lainavapoja rajoitetusti. Järjestäjä tarjoaa nuorille mehut ja kuumat makkarat.

PilkkiVapapäivän kohteet ovat: LAMMI (Evo), Niemisjärvet lauantaina 22.2. kello 9-15.

TEIJO, Matildanjärvi lauantaina 22.2. kello 9-15.

Yhteyshenkilö: JANNE RAUTANEN, janne.rautanen@ vapaa-ajankalastaja.fi, 0400 946 968.

MIKKELIN VALKEA, keskiviikkona 26.2. kello 9-15.

Yhteyshenkilö: JANNE TARKIAINEN, janne.tarkiainen@ vapaa-ajankalastaja.fi, 044 547 9116 KINNULA, Heikinlampi lauantaina 22.2. kello 9-15 Yhteyshenkilö: JUHA OJAHARJU, juha.ojaharju@ vapaa-ajankalastaja.fi, 045 113 3050 KUHMO, Syväjärvi tiistaina 3.3. kello 9-15.

SIEVI, Maasydänjärvi lauantaina 7.3. kello 9-15.

Yhteyshenkilö: PETTER NISSEN, petter.nissen@ vapaa-ajankalastaja.fi, 0500 440 923

LISÄTIETOJA tapahtumista www.fisuun.fi > tapahtumat ja Facebook > vapapäivä.

Valtakunnalliset pilkkileirit Valtakunnallisia pilkkileirejä järjestetään tänä vuonna kaksi. Hollolan leiri on jo täynnä, mutta Puruvedellä 20.-22.3. järjestettävällä leirillä on vielä tilaa, joten kaikki innokkaat pilkkimisestä kiinnostuneet junnut ilmoittautumaan leirille.

Leirillä kalastetaan pääasiassa pilkkien Puruveden Sammalselällä. Leiriläisillä on myös mahdollisuus talviverkkojen kokemiseen, talviseen täkyongintaan sekä harrastemerkkien suorittamiseen.

Leirin hinta on SVK:n jäsenseurojen jäsenille 20 € ja ulkopuolisille 30 €.

Ilmoittautumiset 2.3. mennessä fisuun.fi-sivujen ilmoittautumislomakkeen kautta. Mukaan pääsee 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Leirin järjestävät yhteistyössä Puruveden Kala-Harrit, Punkaharjun KalaVeikot ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

55

VIRTAVEDET

VIRTAVESIEN liettymisestä merkittävästi haittaa taimenen ja raakun lisääntymiselle Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkijoiden laatima kirjallisuuskatsaus selvitti kiintoaineen eroosiota ja sedimentoitumista luonnollisena virtavesien ilmiönä. Samalla tarkasteltiin liiallisen kiintoainekuormituksen haittoja virtavesissä. ”Monien virtavesien ikonisten lajien kuten jokihelmisimpukan ja taimenen lisääntymiseen liittyvät ongelmat kytkeytyvät vahvasti virtavesien pohjien liettymiseen”, tutkija Jarno Turunen Suomen ympäristökeskuksesta toteaa katsauksen perusteella.

Valuma-alueelta huuhtoutuvan kiintoaineen eroosio ja sedimentaatio ovat keskeisiä virtavesien luonnonprosesseja. Alueen maaperä, geolo-

gia, maastonmuodot ja ilmastotekijät vaikuttavat suuresti siihen, kuinka paljon virtavedet kuljettavat kiintoainetta ja millaiseksi niiden uomarakenne muovautuu. Nykyinen maankäyttö kuitenkin lisää virtavesien kiintoainekuormitusta, pohjien liettymistä ja aiheuttaa muutoksia virtavesien eliöyhteisöissä.

Taimenen mäti kehittyy virtavesien sorapohjien sisällä kutupesässä talven yli. Soraikoiden liettyminen hienolla kiintoaineella vähentää veden virtausta niiden sisään. Lisäksi eloperäinen kiintoaines lisää hajotessaan kutupesän hapenkulutusta. ”Niinpä mätimunat voivat tuhoutua hapen puut-

teeseen. Samoin raakun poikaset kasvavat ensimmäiset elinvuotensa soraikoiden sisään kaivautuneina, jolloin pohjien liettyminen vaikeuttaa raakun elinkiertoa”, Turunen selvittää.

Kiintoainekuormituksen vesistöhaitat ovat toki olleet aiemminkin tiedostettuja, mutta kuormituksen seuranta on keskittynyt enemmän vedenlaatuun. ”Kiintoaineen sedimentoitumista ja siitä aiheutuvaa pohjien liettymistä ei käytännössä seurata, vaikka juuri se todennäköisimmin aiheuttaa suurimmat ekologiset haittavaikutukset virtavesissä”, Turunen kertoo.

SÄRKIKALAT

SÄRKIKALOJEN tehostettu pyynti Saaristomerellä kestävällä pohjalla Saaristomerellä on lähes kymmenen vuoden ajan tehostettu särkikalojen pyyntiä sekä etsitty särkikalasaaliille uusia käyttötapoja ja -muotoja.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusten mukaan alueen särkikalakantoihin kohdistuva kalastus on tehostamisesta huolimatta kestävällä tasolla.

Lahnasaaliita voitaisiin jopa kasvattaa nykyisestä.

Särkikalojen tehostettu pyynti rannikolla käynnistyi vuosina 2011–2012, minkä jälkeen kaupallisille kalastajille on Saaristomerellä maksettu ympäristöpalkkiota särkikalojen pyynnistä kahdesta eri hankkeesta. Enimmillään kaupalliset kalastajat pyysivät Saaristomereltä särkikalaa vuosittain reilusti yli 500 tonnia, joka on viisinkertainen määrä vuosituhannen alun kaupalliseen saalistasoon verrattuna.

Tehostetun pyynnin käynnistyttyä vuosina 20112012 särjen kokonaissaaliit Saaristomerellä vähintään kolminkertaistuivat usean vuoden ajaksi. Pieniä viitteitä kalastuksen lisääntymisen vaikutuksesta alueen särkikantoihin havaittiin vuoteen 2018 kestäneessä seurannassa. ”Saaristomeren alueen lahnasaaliita voitaisiin nykyisen kaltaisella kalastuksella kasvattaa viime vuosien tasosta, noin 350 tonnia vuodessa, lahnakantojen kestävyyttä vaarantamatta, sillä mitään merkkejä tehostetun kalastuksen vaikutuksista lahnakantoihin ei tutkimuksessa havaittu. Sen sijaan särjen viimeaikainen saalistaso, yli 400 tonnia vuodessa, on ollut lähellä maksimaalista kestävää saalistasoa, eikä pyynnin tehostaminen enää olisi ainakaan taloudellisesti järkevää”, kertoo Luken erikoistutkija Antti Lappalainen.

56

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

ITÄMERI

TUTKIMUSHANKE selvittää kipsin käyttöä pelloilla Itämeren vesiensuojelukeinona Ympäristöministeriö on aloittanut tutkimus- ja kehittämishankkeen, jolla edistetään peltojen kipsikäsittelyä Itämeren maissa. Tavoitteena on vähentää maatalouden ravinnehuuhtoutumia ja parantaa Itämeren tilaa.

Hanke tuottaa tietoa kipsin käytön mahdollisuuksista maatalouden vesiensuojelukeinona Itämeren rantavaltioissa. Tämä luo edellytyksiä sille, että kipsin käyttö olisi tunnistettu rehevöitymistä vähentävänä keinona Itämeren suojelukomission (HELCOM) Itämeren suojelun toimintaohjelmassa ja Itämeren alueen ravinnekierrätysstrategiassa.

Tutkimushankkeen toteuttaa John Nurmisen säätiö Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen osaston ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa vuosina 2019-2021.

Hankkeessa tuotetaan tietoa eri maiden viljelijöiden valmiudesta käyttää kipsiä pelloillaan, potentiaalisista levityspinta-aloista, toimintatavoista ja logistiikasta kipsin laajamittaista peltokäyttöä varten.

Hanke toimii Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Kipsipilotti toteutetaan yhdessä valtioissa, jolla on hyvät valmiudet ja suuri potentiaali kuormituksen vähentämiselle. Samalla lisätään maatalouden ympäristönsuojelun toimijoiden yhteistyötä sekä tietoa Itämeren suojelusta.

Peltojen kipsikäsittely on kustannustehokas keino vähentää maatalouden fosforikuormitusta. Toimen sisällyttäminen osaksi maatalouden vesiensuojelua ja sen laaja käyttöönotto Itämeren alueella olisi merkittävä askel Itämeren suojelukomission ravinnekuormituksen vähentämistä koskevien tavoitteiden kannalta.

OTTIPAIKKA MEILTÄ PILKINTÄÄN:

syötit, morrit, pilkit, koukut, wolframit, tapsit, siimat jne.

TUKKU- JA VÄHITTÄISMYYNTI. HUOM! Siimauutuus SLR-FLUOROCARBON.

Monipuolinen

KALASTUSTARVIKELIIKE Hki-Tre moottoritieltä n. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä).

Ilmaiset isot parkkipaikat.

Avoinna ark. 8–17, la 9–13.

HAUKKA-PILKKI OY www.haukka-pilkki.fi puh. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700

www.korkiakoskenuistin.fi

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

Uutta ... hileet vaappuihin !

NEON, HOLOGRAMMI, “TAVALLISET” jne ...

Hileissä mukana myös muutama erikoisempi väri

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä Ja tietenkin yltiösuositut värijauheet

www.spelektroniikka.fi

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

helppo, nopea ja siisti kalansuomustus.

Katso ja tilaa

www.skrapa.fi

puh. 040 504 7492

TOUKKAKASVATTAMO PENTTI KOSKINEN ➢Kärpäsentoukat suoraan kasvattajalta ➢Kotimaiset surviaiset ➢Hollantilaiset onkimadot ympäri vuoden Puh. 040 5212 046 / pilkkisyotit@kopteri.net

KILPAPILKKIJÖIDEN SUOSIMAT pilkit ja morrit.

Tutusu lehtemme nettisivuihin osoitteessa:

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...)

(50v., 60v.,70v.

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi

OTA OTTIPAIKKA ONKEESI! p. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

57

IIJOKI

KALANMAKSA

IIJOEN Haapakoskelle suunnitellaan smolttien alasvaellusväylää

KOTIMAINEN kalanmaksa kannattaisi hyödyntää elintarvikkeena

Iijoen Haapakoskelle suunnitellaan alasvaeltavien lohen- ja taimenenpoikasten eli smolttien alasvaellusväylää. Suunnittelusta vastaa Sweco yhteistyössä Iijoen vaelluskalakärkihankkeen asiantuntijaryhmän kanssa.

Suunnittelu valmistuu maaliskuun loppuun mennessä ja väylän rakentamisajankohta selviää myöhemmin. Väylän rakentamiseen haetaan hallituksen vaelluskalarahoitusta. Haapakoskelle asennettiin kesällä 2019 Suomen ensimmäinen smolttien ohjausaita. Ohjausaidan avulla smoltit ohjataan entiselle tukinuittoaukolle. Alasvaellusväylän on tarkoitus alkaa samasta kohdasta.

Ohjausaita ja alasvaellusväylä muodostavat yhdessä alasvaellusreitin, joka voi toimia smolttien lisäksi myös kudulta palaavien lohikalojen ja muiden kalojen vaelluksen apuna. ”Väylän suunnittelu vaatii innovatiivista otetta, sillä vastaavaa rakennetta ei Suomessa ole aiemmin toteutettu. Tuomme hankkeeseen vahvaa osaamista ja kokemusta hyödyntämällä kansainvälistä asiantuntijaverkostoamme”, kertoo suunnittelusta vastaava projektipäällikkö Tuomo Tourula Swecolta.

Lohikalojen alasvaelluksen turvaaminen on tärkeää rakennetuilla jokialueilla.

Useat tutkimukset osoittavat, että smolttien vaellus hidastuu ja osin pysähtyy voimalaitoksilla. Lisäksi osa smolteista vammautuu tai kuolee uidessaan turbiinien läpi. Haapakosken rakenteiden toimivuutta tutkitaan tarkoin lähivuosina.

Tutkimuksissa kalanmaksan ravitsemuksellinen sisältö osoittautui erinomaiseksi. Kalanmaksan hyötykäyttömahdollisuuksia selvitettiin Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen Maksaa vaivan -hankkeessa.

Aiemmin täysin hyödyntämättä jääneet viljellyn siian ja kirjolohen maksat soveltuvat hyvin käytettäväksi niin joukkoruokailussa kuin ravintoloissa monin tavoin. Kalanmaksan käyttö elintarvikkeena on ympäristöystävällistä ja voi lisätä kalanviljelyn tuottavuutta. Käyttö myös luo uutta terveellistä ruokakulttuuria.

Jyväskylän yliopiston tiedotteen mukaan kirjolohen ja siian maksan ravitsemuksellinen sisältö osoittautui analyyseissä erinomaiseksi. Maksa sisältää runsaasti proteiineja ja terveellisiä monityydyttymättömiä omega-3-rasvahappoja ja vähän tyydyttyneitä rasvoja.

Maksojen rasvahappokoostumus on ihanteellinen suhteessa nykyisiin ravitsemussuosituksiin, eivätkä kasvatetun kalan maksan vierasainepitoisuudet vaaranna elintarviketurvallisuutta. Tutkittavina olivat kadmium, lyijy, elohopea ja polyklooratut bifenyylit. ”Kotimaisen viljellyn kirjolohen ja siian maksat ovat terveellistä raaka-ainetta käytettäväksi niin joukkoruokailussa esimerkiksi jauhemaksapihvien muodossa kuin ravintoloissa fine dining -annosten raaka-aineena”, toteaa tutkija Tuula Väänänen Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Maksojen käyttökelpoisuuden ja maukkauden ovat todenneet myös maistelijat kuluttajaraadeissa sekä ravintola-alan ammattilaiset. Keski-Suomen keittiömestareiden yhdistyksen syyskokouksessa kalanmaksa sai myönteisen vastaanoton.

Kirjolohta ja siikaa viljellään Suomessa vuosittain noin neljätoista miljoonaa kiloa. Pelkästään kirjolohen osalta maksaa kertyy vuosittain noin yli 200 000 kiloa. Tällä hetkellä maksat päätyvät muun teurastusjätteen mukana muun muassa turkistarhoille, biodieselin raaka-aineeksi tai jäävät kokonaan hyödyntämättä.

NUOLET kuvaavat smolttien toivottua kulkureittiä. Oikeanpuoleisen nuolen pää osoittaa kohdan, josta alasvaellusväylä aikanaan alkaa ja johtaa alakanavaan.

Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liitto.

VESIPUITEDIREKTIIVI

EUROOPAN komissio: Vesipuitedirektiivi pantava täytäntöön täysimääräisenä Euroopan komission arvion mukaan EU:n vesilainsäädäntö eli vesipuitedirektiivi on tarkoitukseensa sopiva, eikä sitä ole tarpeen muuttaa tai heikentää. Komission mielestä EU:n jäsenmaiden tulisi noudattaa vesipuitedirektiiviä sellaisenaan ja panna se täytäntöön täysimääräisenä. ”Teollisuus ja osa jäsenvaltioista lobbasivat äänekkäästi lainsäädännön vaatimusten keventämisen puolesta. Komission suoraselkäinen johtopäätös on ennen kaikkea järjen voitto”, iloitsee WWF:n ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen.

Komissio perusteli kantaansa sillä, että lain tavoitteet ovat yhtä merkityksellisiä nyt kuin ne olivat sen hyväksymisajankohtana ja että laki on jo nyt johtanut vesistöjen aiempaa parempaan suojeluun sekä tulvariskien hallintaan.

Vesipuitedirektiivi on yksi EU:n kunnianhimoisimmista ympäristölainsää-

58

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

dännöistä, mutta sen tavoitteita ei ole saavutettu. Komission tekemässä uudelleenarvioinnissa todetaan, että vesipuitedirektiivin tavoitteiden saavuttamisen viivästyminen johtuu suurelta osin muun muassa riittämättömästä rahoituksesta ja hitaasta täytäntöönpanosta, ei lainsäädännön puutteista. ”Jotta direktiiville tehdyn ”terveystarkastuksen” positiivinen tulos ei jäisi vain puolustusvoitoksi, odotamme EU komissiolta tiukempaa otetta lain täytäntöönpanon ohjauksessa”, Vilhunen peräänkuuluttaa.

Vesipuitedirektiivillä on sekä kansalaisten että tutkijoiden vankka tuki: Viime vuoden keväällä lähes 400 000 kansalaista eri puolilta Eurooppaa allekirjoitti EU:n vesilainsäädännön heikentämistä vastustavan vetoomuksen.

Viime joulukuussa puolestaan yli 5500 tutkijaa ympäri Euroopan liittyi vesipuitedirektiiviä puolustavien joukkoon.

Vapaa-ajan Kalastaja -lehden

LUKIJAMATKAT

NORJAAN NÄÄTÄMÖÖN MA 13. – PE 17.4.2020

KILPISJÄRVELLE MA 27.– PE 31.7.2020

MATKALLA PILKITÄÄN RAUTUA JA MUITA LOHIKALOJA NORJAN LAPISSA NÄÄTÄMÖN ALUEELLA. ALUEELLA ON KYMMENIÄ JÄRVIÄ, JOISTA ON MAHDOLLISUUS PILKKIÄ LOHIKALOJA.

MATKALLA KALASTETAAN TUNTURIMAISEMISSA KILPISJÄRVEN YMPÄRISTÖSSÄ MONIPUOLISILLA KALAVESILLÄ. MATKAN TUKIKOHTA ON TASOKASTA MAJOITUSTA TARJOAVA SAIVAARAMÖKIT KILPISJÄRVEN KESKUSTAN TUNTUMASSA LÄHELLÄ PALVELUJA.

Majoituspaikkana on Näätämöjoen rannalla sijaitseva Neiden Fjellstue -mökkikylä. Kohde sijaitsee lähellä Suomen rajaa, perille pääsee henkilöautolla. Fjellstuen asiakkaina suomalaisillakin on pääsy pilkille Finnmarkin muutoin rajoitetuille kalavesille. Paikalliset kalastusluvat voi hankkia paikan päältä. Norjassa ei ole valtion kalastuksenhoitomaksua pilkinnässä.

Alueella on mahdollista kalastaa harjusta, rautua ja siikaa tunturivesillä. Päiväretkellä Jäämerelle voi harrastaa myös merikalastusta.

Helposti saavutettavia huippukohteita ovat muun muassa suurharjusten Könkämäeno ja pienen patikkamatkan päässä tieltä sijaitseva Ailakkajärvi. Kilpisjärvestä voi tavoitella kookasta rautua tai patikoida Saanajärvelle raudunpyyntiin rantakalastuksen merkeissä. Antoisia siikavesiä on tarjolla useita ja joissakin kohteissa on myös taimenta.

Matka on omatoiminen. Kokemus talvisissa eräolosuhteissa liikkumisesta ja kalastamisesta on hyväksi. Paikalla on mahdollisuus liikkua kalaretkillä suksilla tai omalla moottorikelkalla (ei reittimaksuja).

LUKIJAMATKAN HINTA on SVK:n jäseniltä alkaen 135 euroa/hlö/4 vrk (ei jäsenet 155 euroa). Hintaan sisältyy majoitus 4-6 hengen tasokkaissa mökeissä, joissa on oma sauna joka mökissä, kodinkoneet, täysi keittiövarustus, jääkaappi pakastinlokerolla, TV ja wifi-yhteys. Pihalta löytyy kota, jossa on tulipaikka ja savustusmahdollisuus, sekä näköala Saana-tunturille. Majoituspaikka on Kilpisjärven kylän palveluiden, kaupan, huoltoaseman ja ravintoloiden läheisyydessä.

Matkalla on tarjolla monipuoliset palvelut ja autolla pääsee pihaan.

LUKIJAMATKAN HINTA on SVK:n jäseniltä alkaen 195 euroa/ hlö/4 vrk (ei jäsenet 215 euroa). Hintaan sisältyy majoitus 2-4 hengen mökissä, sauna joka ilta, vinkit kalastukseen ennen matkaa ja paikan päällä. Mökeissä on yhteiset sosiaalitilat, minikeittiö ja jääkaappi. Wc:t ja suihkut erillisessä rakennuksessa. Mökkikylässä on ruokaravintola A-oikeuksin. Mahdollisuus omatoimiseen ruokailuun tai ravintolan palveluihin. Hintaan ei sisälly ruokailuja, kalastuslupia ja välineiden desinfiointia, kuljetuksia, henkilökohtaista kalastusopasta ja matkoja kohteeseen. Mielellään parillinen määrä lähtijöitä per kalaporukka. Lisätietoja mökkikylän palveluista Neiden Fjellstuen kotisivuilta neidenfjellstue.com.

LISÄTIEDOT: Petter Nissén puh. 0500 440 923 tai petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi.

Ilmoittautumiset viimeistään 13.3. mennessä: Jaana Piskonen puh. 050 597 4933 tai jaana.piskonen@ vapaa-ajankalastaja.fi. Matkalle mahtuu 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Matkalla on mukana paikalliset kalavedet tunteva matkanvetäjä, jolta saa vinkkejä kalastukseen ennen matkaa ja kohteessa. Kalastus kohteessa on omatoimista ja itselle sopivan aikataulun mukaan.

Muutama vene löytyy eri kohteissa mökkien asiakkaille vuokralle.

Hintaan ei sisälly ruokailuja, kalastuslupia, kuljetuksia, henkilökohtaista kalastusopasta ja matkoja kohteeseen.

LISÄTIEDOT: Petter Nissén puh. 0500 440 923 tai petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi.

Ilmoittautumiset viimeistään 15.5. mennessä: Jaana Piskonen puh. 050 597 4933 tai jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi. Matkalle mahtuu 16-20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Majapaikan kotisivuilta voit tutustua mökkeihin ja puitteisiin www.saivaaramokit.fi.

Nyt mukaan reissuun kalakaverin tai pikkuporukan kanssa!

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö SVK on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 490 seurassa toimii yhteensä noin 36 000 kalastuksen harrastajaa.

LIITY SVK:n JÄSENEKSI VAIN

l erikoisvärinen Jesse-vaappu

40 € VUOSI

l jäsenlehti Vapaa-ajan Kalastaja (6 nroa vuodessa)

:N VK

J Ä S E NE

N

Ä

S

LIITTYMISLAHJANA

Saat Suomen parhaan kalastuslehden ja paljon muita rahanarvoisia jäsenetuja!

l pääsy vain jäsenille olevalle Extranet-sivustolle, josta löydät Vapaa-ajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta

Kuva: Marcus Wikström

l Viking Lineltä alennukset ryhmä- ja vapaa-ajanmatkoista l paljon muita etuja mm. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen.

Tutustu: www.vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys

LIITYN SVK:N JÄSENEKSI

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry maksaa postimaksun

Nimi Osoite

Syntymäaika

Puhelin Sähköposti

Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 euroa (voit valita korkeintaan kaksi): Lisätietoa: www.vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Nuorisotoiminta

Haukitehtaat

Vastuullinen kalastus

Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi.

Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointi- ja myyntiviestejä.

✁

Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi.

Tunnus 5001884 00003 VASTAUSLÄHETYS

SVK TEKSTI JUHA OJAHARJU

Suurkalavuosi

2020

alkaa

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö järjestää taas vuonna 2020 suurkalakilpailun. Kilpailussa on kolme kategoriaa: vapavälineet, muut välineet ja vapautussarja.

K

ilpailussa palkitaan suhteellisesti suurimpien kalojen saajat kussakin eri kalaryhmässä. Ryhmät ovat: petokalat (A), lohikalat (B), särkikalat (C) ja muut kalat (D). Suhteellinen suuruus lasketaan siitä, kuinka monella prosentilla kalan koko ylittää suurkalastajan ansiomerkkiin oikeuttavan vähimmäisrajan.

Vapautussarjassa käytetään lohikalojen ryhmässä B vertailuarvona kalan pituutta.

Palkinnoista kerrotaan seuraavassa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden numerossa.

KILPAILUUN OSALLISTUMINEN Kilpailuun voi osallistua, jos onnistuu saamaan vuoden 2020 aikana SVK:n suurkalarajan ylittävän kalan. Kala tulee olla saatu Suomesta ja se tulee olla pyydystetty laillisilla välineillä ja mene-

Kalailmoitus SUURKALAN ILMOITTAMINEN SÄHKÖISESTI: vapaa-ajankalastaja.fi/kalailmoitus TULOSTETTAVA ILMOITUSLOMAKE: vapaa-ajankalastaja.fi/ tulostettava-suurkalan-ilmoituslomake/ REKISTERÖITYMIS- JA KIRJAUTUMISOHJE: vapaa-ajankalastaja.fi/ extranetohje/

telmillä. Ilmoitus kalasta tulee tehdä yhden (1) kuukauden kuluessa pyyntihetkestä, tai viimeistään seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä.

Lisäksi keräämme ilmoituksia saaduista suurkaloista suurkalarekisteriin, johon voi ilmoittaa tällä vuosituhannella saatuja suurkaloja.

SÄHKÖINEN KALAILMOITUS Kaikki SVK:n nettisivujen kautta tehtävät suurkalailmoitukset kannattaa tehdä kirjautuneena. Sivuille kirjautuneena avautuu kalailmoituslomakkeen ensimmäinen osio valmiiksi täytettynä, mikä nopeuttaa ilmoituksen tekoa ja säästää turhaa vaivaa. Lisäksi Vuoden Suurkalastaja -kisan pisteitä voi kerätä vain, kun ilmoittaja on ensin kirjautunut sivuille.

Suurkalastaja Sinustako Vuoden Suurkalastaja?

Vuoden ansioitunein suurkalojen pyytäjä palkitaan Vuoden Suurkalastaja -tittelillä. Lisäksi vuonna 2020 palkitsemme kaikki kaksikymmentä pistettä tai enemmän keränneet henkilöt erikoispalkinnolla, joka ilmoitetaan keväällä.

Kriteerinä toimii SVK:n suurkalakilpailuun vuoden aikana sähköisesti ja sivuille sisäänkirjautuneena ilmoitettujen vapautettujen suurkalojen lukumäärä. Lopputulokseen lasketaan kolme suurkalaa per laji kalastajaa kohden.

Jokaisesta saa yhden pisteen, eli yhdestä lajista voi saada kokoon maksimissaan kolme pistettä.

Vuoden Suurkalastajaksi julistetaan se, joka on vuoden aikana saanut eniten pisteitä.

Titteliä voivat tavoitella kaikki SVK.n jäsennumeron omaavat henkilöt, jotka ovat maksaneet jäsenmaksunsa kyseisenä vuonna.

VUODEN 2018 vapautussarjan suurin lohikala, upea taimen, nappasi Tomislav Kukuljin perhoon.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

61

KILPAILUT

TEKSTI JA KUVAT AARNE KEURULAINEN

SM-mitaleista pilkitään

KALLAVEDELLÄ 21 vuoden tauon jälkeen Pilkinnän Suomen mestaruuksista kilpaillaan lauantaina 28. maaliskuuta Kallavedellä Kuopion pohjoispuolella.

Esikisa käydään karkauspäivänä 29. helmikuuta.

Viimeksi Kallaveden jäällä on SM-pilkkimitaleista kisattu 21 vuotta sitten.

KALAISA Kallavesi toimii SM-pilkin kisa-areenana tänä vuonna.

62

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

K

ilpailukeskus sijaitsee Sorsasalon raviradalla, josta löytyvät ilmoittautumispisteen lisäksi myyntipaikat, parkit, vessat sekä ravintolapalvelut. Raviradalta on matkaa 450 metriä lähtö- ja maalialueelle, jossa kilpailukalat myös punnitaan.

Lähdöstä kilpailualueen kaukaisimpaan nurkkaan on hieman yli kuusi kilometriä. Alue levittäytyy lähdöstä joka suuntaan, joten myös kalapaikkoja löytyy useasta suunnasta.

pohjanmuotojen ja saarten rikkoma vesialue.

Läpivirtaama on järvessä 161 m2/s, minkä vuoksi humuspitoisuus näkyy vedessä. Näkösyvyys on 2,5 metriä.

Kallaveden pinta-ala on 478 neliökilometriä ja rantaviivaa 1699 kilometriä. Järvi on 82 metriä merenpinnan yläpuolella keskisyvyyden ollessa 9,5 metriä.

LATUPOHJIEN LÄHELLE EI KAIRATA REIKIÄ

Kallaveden hyvä muikku- ja kuorekanta mahdollistavat petokalojen nopean kasvun. Ennen kaikkea kesäisin, mutta myös talvisin näkyy lisääntyvin määrin kalastajia jahtaamassa kookkaita kuhia ja ahvenia saaliiksi.

Ahventen koko on kasvanut edellisestä SM-pilkistä selkeästi. Bonuskalojen osuus saattaa olla ratkaiseva mitalisijoja ratkottaessa.

Haukia, kuhia ja särkikaloja kuuluu runsaasti järven kalastoon. Särjet tulevat olemaan ”riesana” varsinaisen kisan aikana. Pilkkijöiden haasteena treeneissä on löytää puhtaita ahven-

Kisa-alueella risteilee lisäksi yleisiä latuja ja jääteitä. Latupohjilla kävely ja reikien kairaaminen kahtakymmentä metriä lähemmäs niitä on kuitenkin kielletty. Reikiä ei saa myöskään kairata viittäkymmentä metriä lähemmäs jäätietä. Tosin maaliskuun lopussa ladut ja jäätiet ovat jo huonokuntoisia tai eivät ole enää käytössä.

Kilpailujärvenä Kallavesi on mielenkiintoinen moninaisten

KILPAILUKESKUS sijaitsee Sorsasalon raviradalla.

AHVENTEN KOKO KASVANUT EDELLISKERRASTA

AHVENTEN koko on kasvanut edellisestä SM-pilkistä selkeästi.

parvia, joskin sekaparvistakin voi kasata hyvän tuloksen oikeilla välineillä.

KALAT VIIHTYVÄT 2-4 METRIN SYVYYDESSÄ Kallaveden ahventen onkisyvyydet vaihtelevat kauden mittaan, mutta pääasiassa kalat viihtyvät 2-4 metrin syvyydessä. Kisa-alueella on runsaasti penkkoja niin mantereen kuin saartenkin rannoilla, joten kaikille löytyy omaa rauhaa niin halutessaan.

Kisan aikana jopa parin kilometrin siirtymä korkkaamattomalle paikalle saattaa olla järkevä peliliike. Suurin haaste voi kalasaaliin suhteen tulla äkillisestä valon määrän lisääntymisestä. Lumen poistuessa jäältä ahventen syöntihalukkuus voi loppua jopa viikon ajaksi. Tästä

on kokemuksia MM-mormuskasta 2015 toisen päivän ja useiden muiden kisojen osalta.

Järvellä järjestettyjen kisojen voittosaalit ovat vaihdelleet 5-10 kilon välillä. PM-pilkissä 2013 kisan kovin tulos oli naisten sarjan 7,710 kiloa ja miesten voittoon riitti 6,6 kiloa. Kisa käytiin tulevalla pilkkiareenalla.

Heistä kumpikin teki tuloksensa värikoukulla, joten sitäkään ei pidä sulkea pois varteen otettavasta välineistöstä.

KALAISIA PAIKKOJA RIITTÄÄ Kilpailualueelta löytyy useita kalaisia paikkoja. Esimerkiksi Paasisalon ja Tomperin ympäristö ovat kalaisaa aluetta, jonka ainoa huono puoli on sen sijainti lähellä lähtöpaikkaa, mis-

tä voi olla seurauksena ”ylikansoittuminen”.

Myös Kehvonsalon lähellä vaihtelevat pohjanmuodot keräävät keväisin kalaa paikalle niin, että siellä pilkkivällä on hyvät mahdollisuudet menestyä. Unohtaa ei pidä vuoden 1999 SM-pilkin pelipaikkojakaan, joihin kaikille ei kylläkään pääse nyt kisa-alueen pienenemisen vuoksi.

SM-pilkin järjestää Pohjois-Savon Vapaaajankalastajapiiri yhdessä piirin seurojen kanssa.

” TERVETULOA RUNSAIN JOUKOIN KISAAMAAN MITALEISTA.

VÄLINEET Pystypilkkiä mormuskalla Yleisimmin toimivana kalustona käytetään pystypilkkiä höystettynä mormuskalla. Pilkki saa olla melko hakeva ja tapsin pituus noin kymmenen senttiä. Syötteinä toimivat kärpäsentoukka ja surviainen. Surviaista ei kylläkään tarvitse syönnin ollessa kohdillaan.

Suurempia ahvenia narratessa kannattaa kokeilla pelkkää mormuskaa useista eri syvyyksistä.

Morrin runkojen väreinä toimivimpia ovat olleet messinki, kupari ja kulta.

 OTTIVÄLINEITÄ tule-

vaan SM-pilkkiin.

KALLAVEDEN kalat viihtyvät pääasiassa 2-4 metrin syvyydessä.

VÄRIKOUKULLA on saatu hyviä tuloksia Kallavedelläkin.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

63

JOET

SUOMEN joet kuljettavat Itämereen hiiltä kiihtyvällä vauhdilla Itämereen laskevien Suomen jokien kuljettaman hiilen määrä on kohonnut reilusti viimeisten vuosikymmenien aikana, ilmenee Helsingin yliopiston, Aarhusin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisestä tutkimuksesta.

Tutkijat selvittivät hiilen määrän muutoksen 25 vuotta kattavasta kolmenkymmenen joen vedenlaatuseuranta-aineistosta, jonka perusteella hiiltä virtaa Itämereen Suomen jokien kuljettamana nykyisin 280 000 tonnia vuodessa enemmän kuin 1990-luvun alussa.

Jo aiemmin on saatu selville, että jokien Itämereen kuljettama kuormitus on vahvasti kytköksissä sademääriin, ja kuivina vuosina kuormitus voi olla jopa alle puolet sateisen vuoden kuormituksesta. Suuri vuosien välinen vaihtelu on vaikeuttanut pitkäaikaisten trendien havaitsemista, mutta nyt moderneilla mittausmenetelmillä kerättyä aineistoa on kertynyt riittävästi viime vuosikymmeniltä luotettavien arvioiden tekemiseksi.

Tutkimuksessa havaittiin, että hiilipitoisuudet ovat kohonneet lähes jokaisessa joessa 1990-luvun alusta. Yhdistettynä samaan aikaan muuttumattomiin tai jopa kohonneisiin virtaamiin, hiilen ainevirtaamat Itämereen ovat kohonneet runsaasti. ”Hiilen ainevirtaaman lisäys on lähes viisikymmentä prosenttia vuoden 1993 tasosta”, kertoo tutkijatohtori Eero Asmala Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Taustalla ilmastonmuutos Ilmiön taustalla on ennen kaikkea ilmastonmuutos ja sen kohottamat sademäärät ja lämpötilat. Tutkimuksessa havaittiin, että hiilen pitoisuuksien nousun selittää puolessa tapauksista muutokset virtaamassa, joka puolestaan on seurausta sademäärien muutoksista. Lisäksi kohonnut lämpötila ja vähentynyt happamuus vaikuttivat lisäävästi havaittuihin hiilipitoisuuksiin joillakin alueilla. Maankäytöllä oli myös vaikutusta hiilipitoisuuksien kasvuun. ”Mitä suurempi osa valuma-alueesta on ojitettu, sitä suurempi oli hiilipitoisuuden nousu. Vähiten ojitetuilla alueilla pitoisuuden nousu oli kahdenkymmenen prosentin luokkaa, kun eniten ojitetuilla alueilla keskimääräinen nousu oli kaksinkertainen”, kommentoi vanhempi tutkija Antti Räike Suomen ympäristökeskuksesta.

Kohonnut hiilipitoisuus samentaa vesiä ja pienentää näkösyvyyttä. Lisäksi kohonnut eloperäisen aineksen kuorma nostaa hapettomien pohja-alueiden muodostumisen riskiä. ”Kaiken kaikkiaan Itämereen päätyvän hiilen vaikutukset rannikkoekosysteemiin ovat vielä huonosti tunnettuja”, Asmala toteaa.

ITÄMEREEN laskevien Suomen jokien kuljettama hiilen määrä on kohonnut reilusti viimeisten vuosikymmenien aikana. Ilmiön taustalla ovat ennen muuta ilmastonmuutoksen kohottamat sademäärät ja lämpötilat.

Kuva: Pirjo Ferrin.

64

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Perhokalastuksen SM-karsintakilpailut kesällä 2020 Teijo Matildanjärvi (vene).................9.5.

Ylöjärvi Julkujärvi.............................9.5.

Ikaalinen Teerilampi.......................10.5.

Keuruu Valkeisjärvi (vene).............10.5.

Oulu Mustalampi............................16.5.

Lieto Nautelankoski........................16.5.

Espoo Sulalampi............................21.5.

Vekaranjärvi Risulampi..................23.5.

Vekaranjärvi Ahvenlampi (vene)...24.5.

Ylöjärvi Julkujärvi (kellurengas).....30.5.

Iisalmi Pitkäkoski...........................31.5.

Kaustinen Perhonjoki......................6.6.

Nurmijärvi Nukarinkoski..................6.6.

Espoo Vantaanjoki...........................7.6.

Karkkila Karjaanjoki.........................7.6.

Kuusamo Petäjälampi (vene)........13.6.

Hollola Hammonjoki.......................13.6.

Kivijärvi Heikinlampi......................13.6.

Oulainen Pyhäjoki..........................14.6.

Vekaranjärvi Ahvenlampi...............27.6. (kellurengas) Koski Paimionjoki...........................27.6.

Virrat Koskelankoski......................28.6.

Utajärvi Valkeisjärvi (vene)..............4.7.

Isojoki Kangasjärvi (kellurengas)..18.7.

Hakuohjeet karsintakilpailuihin SVK:n kotisivuilla www.vapaa-ajankalastaja.fi kohdassa Kilpailutoiminta > SM-kutsut > SM-perho 2020.

Lisätiedot Petter Nissén puh. 0500 440 923 petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi tai Ilkka Pirinen puh. 040 704 8906 pkj@vapaa-ajankalastaja.fi.

Tulevia pilkkikilpailuja Pilkkimaajoukkueiden loppukarsinta la 22.2.2020. Kokoontumispaikka on Tiiriön ABC, Paroistentie 1, 13600 Hämeenlinna. Ilmoittautuminen klo 7.00-8.30 välisenä aikana.

SM-pilkin esikilpailu la 29.2. Kuopiossa. Kilpailukeskus on kilpailupaikan välittömässä läheisyydessä, Sorsasalon raviradalla. Ilmoittautuminen kilpailutoimistossa kilpailupäivän aamuna klo 9.00 mennessä.

MM-morrin joukkuekarsinta vuodelle 2021 Lestijärvellä 14.-15.3.2020. Kokoontuminen kalasatamassa; Rantatie, 69440 Lestijärvi. Kirjallinen ennakkoilmoittautuminen 8.3.2020 mennessä osoitteeseen petriah_@hotmail.com.

SM-morri la 21.3. Vetelissä Räyringin järvellä. Kilpailukeskus osoitteessa Palokankaantie 30, 69820 Räyrinki. Ilmoittautuminen etukäteen 13.3. mennessä osoitteeseen antti. sillanpaa@metsagroup.com.

SM-pilkki la 28.3. Kuopiossa.

Osoite on: Puikkarintie 41, Sorsasalo, 70420 Kuopio. Ilmoittautuminen verkkosivujen lomakkeella; www. smpilkki2020.fi. Jälki-ilmoittautuminen kilpailutoimistossa vielä pe 27.3. klo 15.00- 20.00 ja la 28.3. klo 7.00- 9.00.

SM-kiiskipilkki su 29.3. Rantasalmen Hakojärvellä. Kilpailukeskus: Tunnelinlavantie 42, Tuusmäki. ilmoittaudutaan 23.3. mennessä erillisellä ilmoittautumislomakkeella sivulla vapavarkaus.net. Jälki-ilmoittautuminen kisa-aamuna klo 8.00-9.00.

SM-särkipilkki la 4.4. Kilpailualueena Keitelejärven Muikunlahti ja kisakeskuksena toimii Aikon Kartano, os.

Muikunlahdentie 165, 44500 Viitasaari.

Ilmoittautuminen ennakkoon 23.3. mennessä osoitteeseen smsarkivts@ gmail.com.

SM-rautupilkki la 18.4. klo 12.0016.00 Inarin Tuulispääjärvellä.

Ilmoittautuminen kilpailupaikalla kello 10.00 alkaen.

SM-lohipilkki su 19.4. Luoston Ahvenlammella (Sodankylä).

Kilpailukeskus sijaitsee Lapland Hotels Luostotunturi Ametistikylpylässä (osoite: Luostontie 1, 99555 Luosto).

Ilmoittautuminen kisakansliassa la 18.4. klo 18.00-21.00 tai su 19.4., kilpailupaikalla klo 7.00 alkaen.

KILPAILUKALENTERI 2020 22.2.............................. Pilkkimaajoukkueiden loppukarsinta, paikka salainen (kokoontumispaikka: Tiiriön ABC klo 7.00 alkaen) 29.2................................................................ SM-pilkin esikisa, Sorsasalo, Kuopio 14.-15.3.............................. MM-morrin loppukarsinnat vuodelle 2021, Lestijärvi 21.3............................................................SM-mormuskointi, Räyringinjärvi, Veteli 28.3............................................................................... SM-pilkki, Sorsasalo, Kuopio 29.3................................................................................ SM-kiiskipilkki, Rantasalmi 4.4.........................................................................SM-särkipilkki, Keitele, Viitasaari 18.4............................................................................ SM-rautupilkki, Tuulispääjärvi 19.4......................................................................SM-lohipilkki, Ahvenlampi, Luosto 23.-24.5................ Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 1/2, Saimaan kanava 12.-14.6............................................................... Viehekalastuksen SM, Puruvesi 27.6.................................................................... SM-soutu-uistelu, Kilpijärvi, Iisalmi 27.6..................................... SM-perho kelluntarengas, Vekaranjärvi, Ahvenlampi 11.-12.7.............................................. SM-kilpaonki, Uljuan tekoallas, P-Pohjanmaa 4.7................................................................................SM-heittouistelu, Oravainen 5.7........................................................SVK:n mestaruusvetouistelu, Oravainen 1.-2.8...............................SM-perho naiset, Vekaranjärvi, Ahvenlampi ja Risulampi 1.-2.8...........................SM-perho masters, Vekaranjärvi, Ahvenlampi ja Risulampi 8.8............................................................................SM-onki, Kalajärvi, Peräseinäjoki ??............................................ Perhokalastuksen SM-finaali, aika ja paikka auki 15.8....................................................................................... SM-Veneonki, Joroinen 15.8................................................... SM-perhonsidontakilpailu, Ruka, Kuusamo 29.-30.8.................................. Nuorten SM-toimintakilpailu, Kalajärvi, Seinäjoki ??......................................................Epävir. MM-tuulastus, Hankasalmi, aika auki ??..................................................................... SM-tuulastus, Hankasalmi, aika auki ??.................................Perhokalastuksen SM-joukkuekisa, aika ja paikka auki 13.9...................................................SM-laituripilkki, Suomenoja, Espoo 19.9.............................................. SM-perho nuoret, Ylöjärvi, Julkujärvi 26.-27.9.........................Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 2/2, Kyläsaari/Arabianranta

Missä SVK menee? l Kalatalousalue-edustajien koulutus..................................................... 31.1.-1.2.

Tampere, Varalan urheiluopisto, Janne Rautanen l Suomi madepilkkii -tapahtumat eri piireissä, Johanna Antila.......................... 8.2. päätapahtuma Petäys Resort, Tyrväntö, Häme, Ilkka Keinänen, p. 044 910 0910 l Venemessut, Helsinki, Marcus Wikström...................................................... 7.2.-16.2. l Kalatalousalue-edustajien koulutus................................................... 14.2.-15.2.

Rokua, Healt & Spa hotel, Janne Rautanen l Pilkkivapapäivät, Janne Rautanen.............................................................. 22.2.-7.3. l Valtakunnallinen pilkkileiri, Hollola, Janne Tarkiainen............................ 28.2.-1.3. l Suomi pilkkii -tapahtumat eri piireissä, Johanna Antila.................................. 14.3. päätapahtuma Iso-Ruuhijärvi, Kajaani, Kainuu, Matti Kulju, p. 050 369 7667 l Valtakunnallinen pilkkileiri.................................................................... 20.3.-22.3.

Puruvesi, Mika Huoman, p. 044 281 3307 l Mökki & Meri -messut, Turku, Jaana Vetikko........................ 27.3.-29.3.

Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta sivulta 4.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2020

65

2/2020 ilmestyy 27.3.

Koskitaidot kuntoon

Kalapaikkana Joroisten Huutokoski

Koskihauen pyynti

Koillismaan harjusperhoja Kuva: Jaana Vetikko.

LEHDET 2020 1 24.1.

2 27.3.

3 29.5.

4 14.8.

5 9.10.

6 4.12.

27.3. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 28.1. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

KALASTONHOITOMAKSU 2020 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

66

1 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MAKSAMINEN 1. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden.

2. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen.

3. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi

PAL. VKO.

2020 – 13

6 414886 500440

20010

6 50044 – 20 01

YLIVOIMAINEN PILKKIKALASTUSKAIKULUOTAIN

Pilkkijäiden tullessa varusta Raymarine Dragonfly tai Element HV -kaikuluotaimesi pilkkianturilla ja koet aivan uuden ulottuvuuden, jännityksen joka vie sinut kalaan uudestaan ja uudestaan!

Täydennä Dragonfly tai Element HV pelkällä pilkkianturilla (sh. 117,80 €) tai vaihtoehtoisesti täydellisellä pilkkikalastussarjalla, joka sisältää pilkkianturin lisäksi akun, laturin sekä kellukkeen pakattuna kestävään laukkuun (241,80 €).

Lisätietoja raymarine.fi/dragonfly/pilkkisarja ja raymarine.fi/element-series/element-hv