Vapaa-ajan Kalastaja - Hauki

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

Kudun jälkeen

HAUELLA ON NÄLKÄ Kuusi varmaa kesähauen taltuttajaa

HEITTOKALASTUS

◗ TEKSTI JA KUVAT: TEEMU KOSKI

Hauki iskee vauhdilla uitettuun vieheeseen lujaa ja armotta.

2

Kudun jälkeen

HAUELLA ON

NÄLKÄ Hauenkalastajan sesongeista alkukesä on jäänyt muita vähemmälle huomiolle. Se on huutava vääryys. Hetki sitten kuteneella hauella nimittäin on huutava nälkä.

H

auenkalastuksen huippusesongit painottuvat alkukevääseen ja loppusyksyyn eli kylmän veden aikaan, jolloin haukimammat ovat mätilastin turvottamia. Silloin vesissä uiskentelee huomattavasti tavallista isompi määrä kympin rajapyykin ylittäviä haukia.

Tämä on toki osaksi totta, mutta kudun jälkeinen syönti tarjoaa muita elämyksiä senkin edestä. Nelosen hauen kanssa saa vääntää 13-asteisessa vedessä ihan tosissaan, kun kymmenen astetta viileämmässä vedessä kerhokala saattaa päätyä haaviin saakka potkaisematta kertaakaan.

Puhumattakaan siitä, kun siiman päähän ilmestyy kertaluokkaa isompi peto. Lämpimässä vedessä on mahdollista päästä testaamaan välineidensä rajoja muulloinkin kuin viehettä ruovikosta kiskoessa.

Kerhokalaankin hyvät mahdollisuudet Eikä kerhokalan saaminen kudun jälkeenkään toivotonta ole, päinvastoin. Kutemaan tulevilla särkikaloilla mässäävä hauki kerää nopeasti massaa ja kalojen kuntokerroin saattaa yllättää.

Alkukesän haukipaikka ei välttämättä näy pintaan saakka.

Vedenalaiset matalikot ja harjanteet kutulahtien tuntumassa ovat kokeilemisen arvoisia paikkoja.

◗ Kudun jälkeen alkukesällä hauella on huutava nälkä.

◗ Alkukesän hauki vaatii vieheeltä hieman vauhtia.

3

HEITTOKALASTUS Lisäksi tuntuu, että poikkeuksellisen pitkiä, yli 120-senttisiä, haukia saadaan kudun jälkeen enemmän kuin kutua ennen.

Alkukesä onkin huikea sesonki hauenkalastuksen ystäville, ja mikä parasta, toppavaatteet ja välikerrastot saa jättää kotiin.

Vaikka parhaat hetket koetaankin huonossa kelissä, voi hyvään syöntiin osua myös ihan puhtaassa T-paitakelissä.

Kaksi viikkoa kudun jälkeen Hauen kutu ajoittuu, alueen maantieteellisen sijainnin mukaan vaihdellen, maaliskuun viimeisen viikon ja toukokuun puolivälin tienoille. Järvillä tapahtuma on ohi noin viikossa, mutta merellä eri saaristovyöhykkeiden välillä voi olla viikkojenkin ero nopeasti lämpenevien sisälahtien ja uloimpien kutuputamien välillä.

Vastoin yleistä uskomusta, hauki on harvoin hyvällä syönnillä heti kudun jälkeen. Kunnolla syönti lähtee käyntiin vasta kalan hiukan levättyä ja vesien lämmettyä. Etelä- ja Keski-Suomen järvillä tämä tarkoittaa toukokuun puoliväliä, merellä noin viikkoa myöhempää ajankohtaa.

Parhaat hetket koetaan sisäselkien lämmettyä kolmentoista asteen tuntumaan, eli usein juuri touko-kesäkuun taitteessa. Mutta varsinkin merellä ja matalilla rehevillä järvillä hauki pysyy heittokalastajan ulottuvilla pidempään ja kalastus voi jatkua hyvänä pitkälle kesäkuuhun.

mää suoraan vuoroaan odotteleviin särkikaloihin. Eikä tarvita suuriakaan ennustajan lahjoja, että voidaan päätellä tässä olevan kalapaikan.

Varsinkin sisäsaaristossa ja särkikalavaltaisilla rehevillä järvillä tiheät särkikalaparvet pidättävät haukea matalassa. Kudun olles-

sa kiivaimmillaan kutevien särkikalojen voi nähdä plutaavan matalassa, mutta hiljainen vedenpinta ei silti tarkoita, etteivätkö kalat paikalla olisi. Kaikuluotain, ja varsinkin viistokaiku on kätevä apuväline kalaparvien etsimiseen. Kalastus kannattaa keskittää vesikasvustojen tuntu-

maan samalle alueelle saaliskalojen kanssa.

Hauen voi saada aivan lahnaparven seastakin, mutta todennäköisempää tärppi on jostain parven liepeiltä. Särkikalat ovat liikkuvaista sorttia ja hauki taas viihtyy väijyssä. Miksi uida kalaparven perässä, kun kohta se

VIEHEET

VAUHDISSA SEN VIEHÄTYS Alkukesän hauenkalastuksessa saa olla vauhtia. Voimakkaasti uivat ja nopeasti uitettavat vieheet ovat valttia ja tärpit ovat voimakkaita reuhtaisuja. Usein tuntuu, että juuri vauhti on kalastuksen ratkaisevin tekijä. Hauki reagoi ärsykkeeseen helposti ja piilostaan liikkeelle lähdettyään kerää kohteensa talteen nopeasti ja määrätietoisesti kuin savannin kissapeto pakenevan saaliin.

Tämä on varsinkin kuuluvien uistinten aikaa. Suoralla kelauksella voimakkaasti uivat jerkit, kuten Nils Masterin 12 cm Dart Master, ja erilaiset spinnerbaitit ovat alkukesästä usein lyömättömiä. Silmänräpäyksen pituisin katkoin ryyditetty nopea, parhaimmillaan suorastaan raivokkaan nopea uitto on usein toimiva.

Nopeasti uitetulla vieheellä saa myös katettua laajan alueen. Varsinkin töpäkän mallinen ”Dartti” lentää pitkälle ja kestää kovaakin kelausta. Tällaisella vieheellä kattaa lyhyessäkin ajassa laajan alueen ja kalapaikan etsiminen on rivakkaa.

Alkukesälle tyypillistä on, että kalapaikan löydyttyä siellä voi olla huima määrä haukia. Hyvä paikka kannattaa siis kalastaa ankkurista. Ja tietenkään nopea uitto ei aina kelpaa. Kalalle kannattaa siis nyt, kuten muulloinkin, tarjota myös jotain oletetusta ottivieheestä poikkeavaa houkutinta.

Lämpimässä vedessä aktiivinen hauki vaatii vauhtia innostuakseen.

Suoraan kelaamalla uitettu Dart Master on kirjoittajan suosikki.

Särkikalat kutevat hauen jälkeen Jokaisen hauenkalastajan on hyvä muistaa, että hauen lipuessa ulos kutulahdestaan se tör-

4

◗ Kudun jälkeinen syönti lähtee käyntiin vasta hauen hiukan levättyä.

◗ Hauen kalastus kannattaa keskittää vesikasvustojen tuntumaan.

kuitenkin kurvaa taas tästä ohi?

Merellä silakalla on myös merkittävä rooli hauen proteiininlähteenä, ja jos hopeakyljen kutualue osuu ison haukilahden lähistölle, päätyy osa hauista myös tämän ruokapöydän äärelle.

Varsinkin merellä isoja haukia saadaan myös kuhan kutupaikoilta. Kuhan kutukivien ympäriltä hauet saadaan kuitenkin useimmiten kuhanpyynnin sivutuotteena, sillä harva kalastaja keskittyy näillä paikoilla erityisesti haukeen. Vettä kivikoiden ympärillä on yleensä hieman enemmän ja kalapaikka on vaikeammin hahmotettava.

Tärppiväli saattaakin venyä pitkänpuoleiseksi, mutta kalojen koko korvannee määrän.

Kun haukien saalistama kala on kookkaampaa, ne ovat itsekin suurempia.

Alkukesä on spinnerbaittien sesonkia. Vieheessä saa olla ääntä, väriä ja välkettä.

OTTIPAIKKA

Järvillä tilanne on erilainen Järvillä tilanne on hieman toisenlainen. Matalissa ja rehevissä järvissä hauki viettää suurimman osan vuotta samoilla alueilla, mutta karuilla muik-

◗ Isot hauet voivat olla saalistamassa myös kuhien kutupaikoilla.

LAHTIVEDET, KIVIKOT JA SALMET Veden lämmettyä haukikin muuttuu rivakammaksi liikkeissään. Nyrkkisääntö, jonka mukaan hauki löytyy kutulahden edustan kivikoilta veden lämmettyä kolmentoista asteen tuntumaan, pitää hyvin paikkansa. Mutta hitaasti etenevä kevät, korkealla pysyvä vesi ja sopivat tuulet saattavat pidättää haukea lahdissa pitkäänkin. Ja kelin muuttuessa ottipaikat voivat vaihtua nopeasti.

Välillä hauki tuntuu seuraavan saalisparvia orjallisesti ja joskus paras paikka on aivan tyhjä saaliskaloista. Kuten muussakin kalastuksessa, yksikään totuus ei siis ole kiveen kirjoitettu, ja usein kalaa joutuu etsimään.

Kala siis voi olla lähes missä vaan, mutta mitä isomman kutualueen haukia kalastetaan, sitä enemmän niitä yleensä on. Vaikka pienessäkin lahdelmassa voi kutea kymmeniä tai satoja kaloja, kannattaa kalastusalueeksi valita mahdollisimman laajan kutulahden tai lahtialueen ympäristö ja keskittää kalastus alueelle, jossa veden syvyys on alle neljä metriä.

Erilaiset pohjanmuodot lahtialueella tai sen edustalla ovat kokeilemisen arvoisia paikkoja. Laajat, rikkonaiset kivikot ja matalikot pienine luotoineen ovat myös mitä ilmeisimpiä kala-apajia, mutta hauki viihtyy hyvin myös muunlaisilla pohjanmuodoilla.

Samalle alueelle jäävät vedenalaiset harjanteet ja matalikot voivat myös kerätä hurjia määriä pedon lailla syöviä haukia, jotka taas navakalla tuulella löytyvät syvemmistä tuulen alle jäävistä kaislareunoista.

Salmet myös keräävät haukia, varsinkin alueilla, joissa on silakkaa. Silakan kutualueet sijaitsevat usein sisäselkien karikoilla, joskus kaukanakin varsinaisesta hauen kutupaikasta. Laajoja syvän veden alueita hauki ei kuitenkaan mielellään merellä ylitä.

Etsimistä ja hiukan hankalampienkin paikkojen kartoittamista kuitenkin helpottaa hauen aktiivisuus. Ottipaikka löytyy nopeasti ja huippupaikka jo ensimmäisellä hyvin osuneella heitolla. Tyhjää tonttia ei siis kannata kauaa piiskata.

◗ Hauki ei merellä mielellään ylitä laajoja syvän veden alueita.

5

HEITTOKALASTUS kujärvillä haukikin katoaa nopeasti ulapalle.

Karuissakin järvissä iso hauki kuitenkin on lyhyen ajan myös heittokalastajan ulottuvilla. Tämä tarkoittaa lähinnä muutamia päiviä ennen ja jälkeen särkikalojen kudun, jolloin osa hauista jää matalaan niitä syömään.

Alkukesän sääoppia Syönnin ollessa huipussaan kaloja voi saada pitkin päivää, varsinkin jos keli sattuu olemaan kohdillaan. Tuulta saa olla, ja pilviäkin.

Järvillä haukia voi joskus saada postikorttiolosuhteistakin, mutta merellä tuulta ei voi olla liikaa. Navakka tuuli ja pilvinen ja sateenuhkainen taivas ovat hyvän haukikelin tunnusmerkkejä. Jos matalapaine ja tuuli vielä nostavat vedenpintaa, on hauenkalastajan syytä etsiä kalenteristaan vapaapäivää. Hauki on tuolloin melkoisella varmuudella hyvällä syönnillä koko valoisan ajan.

Veden lämmetessä 16-18 asteeseen hauki hajaantuu kesälaitumille. Hitaasti edistyvinä kesinä lämpötila saavutetaan kesäkuun lopulla, joskus vasta heinäkuun puolella. Helleaallon osuessa heti alkukesään paras kausi taas saattaa olla ohi jo hyvän matkaa ennen juhannusta.

Tästä kalastus muuttuu normaaliksi kesäkalastukseksi, kun hauet ovat hajallaan siellä täällä ja varsinkin isot kalat tuntuvat katoavan ainakin heittokalastajan ulottumattomiin. Kelin osuessa kohdilleen oikeaan paikkaan osunut kalastaja voi edelleen onnistua, mutta tämä vaatii jo hiukan tuuria tai useamman muuttujan osuttamista kohdalleen.

Vuorokausirytmi Kelloa katsova kalastaja pyrkii olemaan vesillä ainakin illan tunnit kahdeksasta kymmeneen, joskus ylikin. Usein syönti hiipuu jo hetkeä ennen kuin aurinko saavuttaa metsänrajan,

mutta voi jatkua hyvänä aina yön hämärään saakka.

Joskus käy niin, että illan hämärtyessä kalapaikalle tuntuu ilmestyvän kalaa kuin tyhjästä ja valon käytyä vähiin samalle sektorille suunnatuilla heitoilla tulee kala toisensa jälkeen.

Läheskään joka ilta tällaista hämärän joukkovaellusta ei tapahdu, mutta kun tällaiseen hetkeen osuu, ei vesiltä kannata pois kiirehtiä.

Aamun tunnit ovat luonnollisesti toinen aika, joka kesäkuussa tarkoittaa oikeaa sianpieremän hetkeä. Hämärä väistyy neljän maissa, jolloin kalastajan olisi jo syytä olla kalapaikoilla.

Kukkokin aamukalalle vielä ehtii, mutta virkamiehelle tarjolla on enää syönnin rippeet.

Kesän edetessä kelin ja kellonajan merkitys vain korostuvat.

Kalakelillä hyvään syöntiin voi osua vaikka keskellä päivää ja tyynellä hellejaksolla syönti on nihkeää parhaaseen vuorokaudenaikaankin.

Tolkun kanssa kalaan Kevään haukisesonki siis jatkuu pidempään kuin moni luulee.

Kalaa voi saada hurjia määriä ja mahdollisuudet isoihin kaloihin ovat myös hyvät.

Tämä asettaa kalastajan hiukan kiusalliseen asemaan: Tavoitteena on tietysti saada mahdollisimman paljon ja isoja kaloja, mutta kukaan ei kymmeniä haukia kerralla ruoakseen tarvitse. Ja onko järkevää tai hyväksyttävää koukuttaa silmitön määrä haukia vain omaksi ilokseen, vaikka nämä vapauttaisikin?

Lain puitteissa kalastaja itse päättää oman kiintiönsä ja ylä-, väli-, ala- ja mitkä liekään mittansa. Vähän kalastetuilta vesiltä saalista kestää ottaa enemmänkin, mutta ruuhkaisilla vesillä kohtuuton tappaminen ennemmin tai myöhemmin näkyy sekä kalojen määrässä että koossa.

Eikä kalojen vapauttaminenkaan kalastajaa autuaaksi tee, vaikka moni niin luuleekin.

Suosituimmilla alueilla näkee kiusallisen usein ranganlaihoja haukia, joiden leuoissa näkyvät edellisten pyyntikertojen jättämät arvet.

Vaikka yksittäisen vapakalas-

Kirkkaan päivän ilta on usein syöntiaikaa. Tuore kaisla on noussut jo pinnan yläpuolelle ja särkikalat lopettelevat kutupuuhiaan.

Hauella sen sijaan on vielä nälkä.

6

◗ Navakka tuuli ja pilvinen taivas ovat merellä hyvän haukikelin tunnusmerkkejä.

◗ Veden lämmetessä yli 16 asteeseen siirtyvät varsinkin isot hauet kesälaitumille.

tajan vaikutus kalakantoihin onkin usein pieni, järkevän ihmisen pitäisi pystyä tarkastelemaan asiaa ja omaa toimintaansa laajemmasta perspektiivistä. Isojen kalojen säästäminen ja vapauttaminen aina sen ollessa mahdollista pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle. Sillä juuri isot kalat ovat tavoitelluimpia saaliita, mutta vähenevät ensimmäisenä kalastuspaineen kasvaessa.

OTTIAIKA Alkukesän aurinkoinen ja tuulinen päivä kuluu usein hajakaloja irrotellessa. Parhaat syöntihetket koittavat illalla, valon taittuessa.

Valta tuo vastuun Valta määrittää omat rajansa tuo siis myös vastuun. Suomessa kalastusta rajoitetaan muihin maailman maihin verrattuna vähänlaisesti ja ainakin toistaiseksi meiltä löytyy lukemattomia hyviä kalavesiä. Jopa sellaisia, joiden pinnan viehe vain harvoin rikkoo.

On jokaisen henkilökohtaisesta asenteesta kiinni, miten kalavesiinsä suhtautuu. Kohtuullisuuden periaatteet omaksumalla, kalastipa sitten ammatiksi, kotitarpeiksi, urheiluksi tai omaksi ilokseen, voi jokainen huolehtia, että kalavesien tila ei ainakaan omasta syystä heikkene. l

◗ Kesäaamuina olisi hauenkalastajan hyvä olla kalapaikoilla jo neljän maissa.

PARHAASEEN AIKAAN PARHAALLA PAIKALLA Alkukesästä kala, ja varsinkin iso kala, on toisinaan varsin tarkka syöntiajoistaan. Ja myös liikkuu aktiivisesti. Hyvä kalapaikka kannattaa siis kalastaa toiseenkin kertaan samana päivänä ja viettää parhaat tunnit parhaalla paikalla.

Huonon kalantulon voi paikata palaamalla parhaalle päivän mittaan kalastetulle paikalle illansuun tunteina, jolloin kala aktivoituu ja kerääntyy hyvien saalistuspaikkojen tuntumaan. Usein vain muutaman kalakontaktin antaneella, mutta muita hiukan parempana mieleen jääneellä paikalla, on ollutkin illansuussa täysi rähinä päällä.

Usein myös päivän isoimmat kalat saadaan juuri syönti-ikkunoista. Alkukesästä isot ja pienet kalat voivat olla samalla paikalla sulavasti sekaisin ison vain ollessa tarkempi kelistä ja syöntihetkestä.

◗ Suomessa kalastusta rajoitetaan muihin maihin verrattuna vähänlaisesti.

7

RAPALA MINNOW SPOON WEEDLESS

Valmistajan mukaan Minari on Suomen myydyin uistin.

Eikä suotta, puikkelehtiva ja vilkas uinti sekä toimiva ruohosuojaus ovat tehneet tästä eloisasti vajoavasta lusikasta kortteiden ja lumpeiden seassa saalistavien kalojen ja kalastajien kestosuosikin.

Tässä vieheessä yhdistyvät lähes kaikki suosikkivieheen ominaisuudet: lentää hyvin, ei tartu helposti pohjaan, kalastaa hyvin pelkällä suoralla kelauksellakin, mutta käsialalla uintiin saa huimasti lisää ilmettä.

VINKKI Minari on parhaimmillaan lumpeikon seassa. Kelaile viehettä hiljakseen lumpeenlehtien yli ja anna vajota pohjaan jokaisen isomman aukon kohdalla. Hauki iskee usein juuri silloin, kun viehe leijailee kohti pohjaa.

LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSESTÄ

◗ TEKSTI JA KUVAT: TEEMU KOSKI

Kuusi varmaa

KESÄHAUEN

TALTUTTAJAA KESÄ ON IHMISEN PARASTA AIKAA. Loma, lämpö ja pitkät päivät. On aikaa olla ja ihmetellä, kalastaakin. Olit sitten kesäloman innostama sunnuntaikalastaja tai jo kokeneempi pyytömies on lumpeenreunan haukia aina kiva jallittaa. Seuraavassa esittelemme kuusi hauen iskuhermoa kutittavaa viehettä jokamiesluokan painohaitarissa.

8

FALKFISH SPÖKET 18 G

Spöket on alun perin meritaimenen heittokalastukseen suunniteltu rannikkovaappu. Solakka ja hiukan takapainoinen uistin on tehty heitettäväksi tuulessa ja pitkälle. Tällä tavoitat ne vastarannankiiskeäkin leikkivät hauet.

Kelaa uistinta vaihtelevalla nopeudella ja tee silloin tällöin teräviä spurtteja ja pysäytyksiä. Välillä melko vaatimattoman oloinen perusuinti on juuri se, joka haukea kiinnostaa. Toisinaan taas tärppi napsahtaa juuri, kun olet innostunut imitoimaan hullua kapellimestaria.

VINKKI Yritä kalastaa Spöketillä kuin jigillä, eli pohjaa pitkin pomputellen. Tee vain pidempiä uittoliikkeitä ja odota siima kireällä, kunnes uistin osuu taas pohjaan. Spöket ui jigiä rauhallisemmin ja vajoaa vaakatasossa väristen. Toisinaan tämä on se, mitä petokala haluaa. Kokeile tätä tekniikka matalassa vedessä myös kuhalle.

KALAJIGI 10 CM

Jos pitäisi valita yksi viehetyyppi, millä kalastaisi lopun ikäänsä, tänä päivänä valitsisin ilman muuta jigin. Neljän tuuman mittainen lapiopyrstöinen kalajigi viiden tai seitsemän gramman päällä on dynamiittia kaislikon ja karikon reunoilla pyörivien petokalojen jallittamiseen. Jigejä saa hankittua hulppean värikartan varsin vähällä rahalla, eikä sen katoaminen pohjan koloihin harmita yhtä paljon kuin kalliimman vieheen menetys.

SPINNERBAITIT

Näitähän nähtiin jo kahdeksankymmentäluvulla. Amerikan ihmeelle naureskeltiin ja monikaan ei niitä vakavissaan kokeillut. Kyseessä on kuitenkin piinkova peli hauenjallitukseen. Ja mikä parasta, spinnerit ovat parhaimmillaan juuri lämpimään vuodenaikaan.

Mallinsa ansiosta spinnerbaitin voi huoletta nakata kortteikon sekaan ja kelata sieltä ulos ilman, että se tarttuu kasveihin kiinni. Kalan tarttumista runkolanka ei kuitenkaan haittaa, toisin kuin monissa ruohikkouistimissa.

Henkarilipoilla kalastus on huoletonta nakkelua ja rivakkaa kelaamista. Toisinaan uittoon kannattaa tehdä lyhyitä taukoja, jolloin lipan pyöriminen sekoaa hetkeksi.

Uinnin elävöittämiseksi koukkuun kannattaa pujottaa toukkajigi.

VINKKI Tähtää heitto mahdollisimman tarkasti kasvuston reunaan ja tee lyhyt ja nopea spurtti heti jigin osuttua veteen. Tämän jälkeen anna sen vajota pohjaan. Kaislanreunassa väijyvä peto säpsähtää näkökenttäänsä ilmaantunutta saalista ja pelästyy sen aikovan pakoon. Isku tulee usein juuri tähän ensimmäiseen pysäytykseen!

VINKKI Kiristä otettasi vavasta, jos tunnet lipan rytmin sekoavan kesken kelauksen. Se on usein merkki siitä, että hauki on pyörähtänyt uistimen perässä. Odota uutta iskua, sillä lähes aina se tulee.

CALICO CAT NRO 3

BETE KROKODIL 12-23 G

Toinen perusvarma klassikkouistin on tietysti Beten Krokkari. Tässäkin aloittelija valitsee 12-grammaisen version ja nälän kasvaessa siirtyy 18-grammaisen kautta suurille kaloille sopivampaan 23-grammaiseen versioon. Vielä tätäkin isompi, yli 30-grammainen Turku Spoon lienee tarkoitettu merelle, siellä kun kalatkin ovat isompia.

Näin ainakin itse lapsena uskoin, vaikka saalis ei teoriaa tukenutkaan.

Krokkari on muodostunut yhdeksi hauenkalastajan perusvieheistä samasta syystä kuin muutkin: hyvin lentävä ja varmauintinen lusikka, joka ui hiukan muita perusvieheitä syvemmässä.

Se on pohjassa kiinni! Ensimmäinen tärppi on jäänyt mieleen. Kuinka pohjatärppi heräsikin eloon, räpisteli hetken pinnassa ja karkasi. Kakkoskoon Calico Catissa, jonka isältä olin siimani päähän saanut.

Isä heitti kolmosella ja sai aina enemmän kaloja. Niinpä minä halusin seuraavaksi neloskoon Kalikokatin, vaikka isä epäilikin sen jäävän liian painavana pohjaan. Niin kuin jäikin. Kolmoskoko siis on paras.

Calico Cat lienee ollut osa useimman 80-luvulla harrastustaan aloitelleen kalastajan viehearsenaalia. Jopa merkittävä osa, arsenaali kokonaisuudessaan kun usein mahtui renkaanpaikkasarjasta saatuun rasiaan.

Mutta kelpaa tämä hauille vieläkin. Kestävä ja varmatoiminen lippa.

VINKKI Valko-puna-musta. Se sen olla pitää. l

VINKKI Krokkarin koukussa heiluu, kunnes katoaa, punainen muovilipare, jonka nimiin moni vannoo. Pätkä punaista villalankaa ajaa saman asian!

9