Utain 1/2016

1/2016

utain maailma

Konkari haastaa mediatalot Ei enää leikkauksia ulkomaanjournalismista!

Rauli Virtanen s. 3

Toisinajattelijat hiljennetään Bangladeshissa hallinto ja äärijärjestöt kuristavat sananvapautta. s. 12

Ruuhkahuippu

Mount Everestin rinteillä alkaa taas kuhista kiipeilijöitä.

He ovat toisilleen uhka. s. 14

Maansa jahtaamat

Valtaa vastustavilla venäläisillä on kaksi vaihtoehtoa: olla hiljaa tai paeta. s. 8

2 utain maailma

21.1.2016

”Teidät kuuluisi polttaa!”

SAAMELAISET Matkailutoimistojen kauppaamaa eksoottista Lapin taikaa, rajariitoja ja känni­

vitsejä. Neljän eri valtion alueella asuvat saamelaiset kokevat elävänsä vieraana omalla maallaan.

EUROOPAN ainoan alkuperäiskansan her-

jaaminen ja syrjiminen on saamelaisten mielestä arkipäivää. Heidän mielipiteitään kuullaan, jos he tuovat ne esiin kovin sanoin. Visit Finland -matkailutoimisto julkaisi viime vuonna mainosvideon, jossa likaiset poromiehet rellestävät nuotion äärellä.

Video poistettiin vasta, kun saamelaiset älähtivät siitä.

SAAMELAISTEN KULTTUURIN käyttämi-

nen kauppatavarana on vain yksi syy siihen, miksi kansan keskuudessa on syntynyt uusi liike, joka puolustaa oikeuksiaan äänekkäästi. Etenkin Ruotsin ja Suomen nuoret

saamelaiset ovat tuoneet saamelaisnäkökulmaa julkiseen keskusteluun.

Suomen saamelaisnuorten puheenjohtaja Ida-Maria Helander on yksi saamelaisten oikeuksia ajavista nuorista.

– Viime vuoden aikana on tullut sellainen olo, että meille on näytetty meidän paikkamme tässä maassa, sanoo Helander.

MAAOIKEUDET, metsähakkuut, kaivos­ teollisuus, kielenopetus ja syrjintä hankaloittavat saamelaisten oloja Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä.

Saamelaiset ovat asuneet neljän maan alueella jo tuhansia vuosia, mutta itse-

määräämisoikeuksia heillä on ollut vasta 1970-luvulta lähtien.

Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin professorin Veli-Pekka Lehtolan mukaan saamelaisten asema esimerkiksi Suomessa on taantumassa takaisin 1990-luvun alun tasolle, jolloin Suomessa ei ollut vielä edes saamelaiskäräjiä.

– On palattu takaisin peruskysymyksiin.

Lehtolan mukaan käynnissä on toinen saamelaisaktivismin aalto.

SAAMELAISET kokevat olevansa yksi kansa, vaikka he asuvatkin neljän eri valtion alueella. Eri maiden saamelaisilla on hyvin

erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa heitä koskeviin kysymyksiin.

Norja on esimerkiksi ainoa neljästä valtiosta, joka on ratifioinut alkuperäiskansojen kieltä, kulttuuria ja oikeuksia turvaavan ILO 169 -sopimuksen. Sopimuksessa todetaan, että ”kyseisille kansoille on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus niihin maihin, joilla ne perinteisesti asuvat”.

Aihe on arka. Suomen eduskunta käsitteli sopimusta viime vuonna, mutta jätti sen ratifioimatta. ILO-sopimuksen vastustajien mukaan sopimus synnyttäisi levottomuutta ja riitoja Lapissa.

60 000 saamelaisen asuttamasta Norjas-

utain maailma 3

WIKIMEDIA COMMONS

NORJASSA asuvilla saamelaisilla on hieman paremmat mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon.

Norjan saamelaisnuorten puheenjohtaja Ánde Trosten näkee silti parantamisen varaa.

– Norjalainen demokratia huolehtii enemmistöstä, ei vähemmistöstä. Lait suojelevat vähemmistöä, mutta lakia rikotaan jatkuvasti paikallisesti.

Trostenin mukaan saamelaiset kokevat Norjassa myös rasismia ja syrjintää. Hänen mukaansa sama ilmiö on nähtävissä myös muiden valtioiden alueilla.

– Saamelaisten syrjintä hyväksytään hiljaa kaikkialla, Trosten sanoo.

Trosten sanoo tilanteen olevan jonkin verran parempi suurissa kaupungeissa.

– Muutettuani pois pohjoisesta olen kärsinyt vähemmän syrjinnästä. Oslossa ihmiset ovat avarakatseisia ja kiinnostuneita kulttuureista.

Ida-Maria Helanderin mukaan ilmapiiri on muuttunut kriittisemmäksi vähemmis-

”

Ruotsi on perustettu meidän maallemme.

Josefina Skerk, Ruotsin saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja

töjä kohtaan myös Suomessa. Tämäkin on yksi syy siihen, miksi nuoret ovat alkaneet puolustaa oikeuksiaan voimakkaasti.

– Koko olemassaolomme kyseenalaistamista kuulee lähes päivittäin.

Hän kertoo tapauksesta, jossa Oulun yliopistossa opiskelijatapahtumassa osa opiskelijoista huuteli saamelaisille: “Teidät kuuluisi polttaa!”

Keskustelu saamelaisten oikeuksista ja saamelaismääritelmästä käy edelleen kiivaana. Esimerkiksi Suomessa saamelaiskäräjät on halunnut muutoksia saamelaisuutta määrittäviin kriteeriin.

ta kantautuu päinvastaista viestiä. Vuonna 1990 ratifioitu sopimus toi rauhan saamelaisten ja norjalaisen enemmistön välille, koska saamelaisille avautui mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa.

Vaikka saamelaisten oikeudet ovat Norjassa vahvistuneet, käydään maassa kädenvääntöä maaperän tarjoamista rikkauksista ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamisesta. Vastakkain ovat eri osapuolten taloudelliset edut ja ympäristön vaaliminen.

Maasta saatava tuotto on aina neuvoteltavissa, mutta läheskään aina saamelaiset eivät pääse tuotoista osalliseksi.

RUOTSISSA saamelaisten aktivoituminen on tuottanut muun muassa Suohpanterrorjärjestön, joka on onnistunut kiinnittämään huomiota saamelaisten oikeuksiin taiteen avulla.

Saamelaispoliitikko Helena Partapuoli puhuu saamelaisten oikeuksien puolesta, mutta ei pidä itseään aktivistina. Partapuoli asuu Årosjokkissa Kiirunan lähellä.

– Arvostan aktivistien työtä, mutta itse olen halunnut vaikuttaa asioihin politiikan avulla.

Perheensä poronhoitoperinnettä jatkava Partapuoli on muun muassa Ruotsin saamelaisparlamentin nuorisoraadin jäsen.

Partapuoli ajattelee Trostenin tavoin, että suurin saamelaisten oikeuksia koskeva ongelma on suoranainen kolonialismi, jota eri valtiot ovat harjoittaneet.

Samaa mieltä on myös Ruotsin saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja Josefina Skerk.

– Ruotsi on perustettu meidän maallemme. Valtio on pakottanut saamelaiset sopeutumaan ruotsalaiseen kulttuuriin, Skerk sanoo.

Sopeuttamisen jäljet näkyvät Ruotsissa esimerkiksi saamea äidinkielenään puhuvan joukon harventumisena.

Partapuoli ja Skerk ovat huolissaan siitä, että saamelaiskulttuuriin harjoittaminen muuttuu mahdottomaksi.

Saamelaisten ja Ruotsin valtion välejä on kiristänyt esimerkiksi Kallakin kaivosprojekti Pohjois-Ruotsissa Jokkmokkissa.

Vuonna 2013 malmikaivosta vastustaneet aktivistit ja saamelaiset rakensivat koealueelle johtavalle tielle barrikadit ja pitivät tietä hallussaan kaksi kuukautta.

– Meillä ei ole sananvaltaa siihen, mitä tapahtuu niillä mailla ja vesillä, jotka ovat koko kulttuurimme perusta, Skerk sanoo.

PERINTEISEN elinkeinon harjoittaminen on vaikeaa myös Kuolan niemimaalla Venäjällä, jossa elää Saamenmaan pienin saamelaisväestö: alle 1 800 henkeä. Venäjän saamelaisten oikeuksien tilanne on hutera verrattuna Norjaan, Suomeen ja Ruotsiin, joissa toimii omat saamelaiskäräjät.

Venäjän lainsäädännössä on teoriassa paljon säännöksiä esimerkiksi saamelaisten oikeuksista luonnonvaroihin, mutta käytännössä heidän ei anneta hyödyntää lakeja, kertovat kiltinänsaamelaiset Aleksandr Slupachik, Milana Sapelnikova ja Andrei Zhvavyi.

– Arktisilla alueilla toimii suuria valtionyhtiöitä. Eivät ne halua, että saamelaiset vaativat oikeuksia luonnonvaroihin, Slupachik ja Sapelnikova toteavat.

VENÄJÄN saamelaisten suurin huoli on vähemmistön jakautuminen useaan eri leiriin.

Ilman yhtenäistä toimintaa pienen saamelaisryhmän on vaikeaa ajaa oikeuksiaan.

Sukulaisuus- ja naapurussuhteisiin perustuvia saamelaisryhmiä on rekisteröity 38, mutta vain kahdella niistä on mahdollisuus hyödyntää saamelaisille kuuluvia oikeuksia ja omistaa maata virallisesti, kolmikko kertoo.

Slupachikin, Sapelnikovan ja Andrei Zhvavyin mukaan valtio maksaa näille kahdelle ryhmälle siitä, että ne edustavat saamelaisia julkisuudessa.

– Muita ryhmiä ei valtion kannalta ole olemassa, eikä niitä näy virallisessa keskustelussa, sanoo Slupachik.

Osa Venäjän saamelais- ja alkuperäisjärjestöistä on myös julistettu ulkomaalaisiksi agentuureiksi, koska ne ovat tehneet yhteistyötä muiden maiden saamelaisten kanssa.

NUORI sukupolvi kokee, että on heidän vuoronsa ajaa saamelaisasiaa.

Iäkkäämpien saamelaisjohtajien riitely on Sapelnikovan, Slupachikin ja Zhvavyin mielestä ollut hedelmätöntä, etenkin saamen kielen aseman edistämisessä.

– Itse unelmoin siitä, että jokainen saamelainen puhuisi omaa alkuperäiskieltään, sanoo Sapelnikova.

Hänen mukaansa Venäjällä asuvat saamelaiset tarvitsevat uuden tavan lähestyä oikeuksiaan koskevia asioita.

Samaa mieltä on Ruotsissa asuva Helena Partapuoli, joka on ylpeä omista juuristaan.

– Isovanhempani joutuivat häpeämään saamelaisuuttaan, mikä on heijastunut osin vanhempieni sukupolveen, Partapuoli sanoo.

Myös Norjassa nuoret haluavat avoimemmin näyttää arvostuksensa omaa kulttuuriaan kohtaan. Ánde Trostenin mukaan nuoret haluavat takaisin palan kulttuuria, josta saamelaisten on pitänyt luopua, erityisesti sellaisilla alueilla, joissa saamelaisuutta on aikoinaan kitketty pois.

– Nuoret ovat kasvaneet norjalaiseen identiteettiin, mutta haluavat itse ottaa kielen ja perinneasut takaisin käyttöönsä. He haluavat saamelaisen näkökulman maailmaansa.

SAAMELAISTEN oikeudet puhuttavat professori Veli-Pekka Lehtolan mukaan kaikkia saamelaisia ikäryhmään katsomatta. Vanhempien ikäpolvien keskustelut käydään silti syrjässä, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Omien mielipiteiden tuominen esille on Lehtolan mukaan monille saamelaisille vaikeaa.

– Saamelaisilla on yhä alistetun kansan identiteetti, mutta nuoret eivät tästä enää välitä, Lehtola sanoo.

Kristiina Lehto Nadja Mikkonen Veera Tegelberg

PÄÄKIRJOITUS

Rauli Virtanen

Rauli.Virtanen@staff.uta.fi

Ulkomaanjournalismin työpaja matkusti Timbuktusta Trollhättaniin.

TAMPEREEN YLIOPISTON toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain ylpeänä esittää – Utain Maailma!

Edessänne on ulkomaanjournalismin työpajan laatutuote. Sen tekijät ovat ulkomaantoimittajalta vaadittavalla intohimolla uhranneet joululomansakin työlle, jotta tämä erikoisnumero antaisi potkua nyt käynnistyvälle humanitaarisen journalismin luentosarjalle.

USKON, että ulkomaanjournalismilla on nyt mahdollisuus uuteen nousuun.

Valitettavasti siihen tarvittiin tragedia, joka vasta meitä parempiosaisia koskettaessaan sai monet suomalaisetkin kiinnostumaan ja kiistelemään.

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tulo Suomeen paljasti sen, kuinka vähän me tiedämme globaalien ongelmien taustoista, ja sen, kuinka altista tietämättömyys on populistiselle propagandalle.

Välinpitämättömyydestä ei kuitenkaan voi moittia yksin median kuluttajia. Tässä ajassa on haaste tuleville journalisteille: miten paneutua vaikeaselkoisiin ongelmiin, jotka kaukaisuudesta huolimatta ovat viimeistään nyt meidän ovellamme, ja miten selittää nuo asiat kiinnostavasti ja todenperäisesti.

Suurin haaste lähtee mediataloille: älkää enää leikatko laadukasta suomalaista ulkomaanjournalismia!

Humanitaarisen journalismin iltapäivä Humanitaarinen journalismi on aiheena Tampereen yliopistossa perjantaina 22. tammikuuta järjestettävässä iltapäivätilaisuudessa.

Mukana keskustelussa ovat presidentti Martti Ahtisaari, Tampereen yliopiston uusi rehtori, maailmanpolitiikan ja kehitysyhteistyön asiantuntija Liisa Laakso sekä journalistiikan vierailijaprofessori, toimittaja Rauli Virtanen.

Tilaisuus on kaikille avoin, ja se järjestetään Tampereen yliopiston salissa Pinni B1100 kello 14–16.

Humanitaarisen journalismin iltapäivä on osa professori Rauli Virtasen humanitaarisen journalismin luentosarjaa. Luentosarja järjestetään Tampereen yliopistossa tammi-helmikuussa.

Puhujina vierailevat muun muas­sa professori Helena Ranta, kansanedustaja Pekka Haavisto, Suomen YK-suurlähettiläs Kai Sauer, SPR:n kansainvälisen katastrofiavun johtaja Andreas von Weissenberg ja kuvajournalisti Meeri Koutaniemi.

4 utain maailma

Sisällissota on sovintoa vaille ohi RAUHANPROSESSI Katkaistua haulikkoa pitelevä mies kuiskuttaa

korvaan. Liityt meihin, tai olet meitä vastaan. Muita vaihtoehtoja ei ole.

KOLUMBIASSA kuolema on joka puolella.

Miehiä pakotetaan liittymään rikollisjengeihin. Naisia raiskataan ja otetaan seksiorjiksi.

Kymmeniä tuhansia ihmisiä on kadonnut jäljettömiin. Osa katoaa tarkoituksella, jotta pääsisi pakoon jengien pakotteita.

Suurimmalla osalla kadonneista ei ole toivoa kotiinpaluusta. Heitä ei koskaan löydetä, sillä ruumiit tuhotaan tai haudataan tuntemattomiin paikkoihin.

Maassa riehuu sota, joka on jatkunut jo puoli vuosisataa. Sodan pääosapuolet, vasemmistolainen sissiliike Farc ja Kolumbian valtionhallinto, ovat kuitenkin nyt historiallisen lähellä rauhaa. Rauhanneuvottelut ovat loppusuoralla.

Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos sanoi joulupuheessaan, että vuosi 2015 oli viimeinen, jolloin Kolumbia on sodassa.

LATINALAISEEN Amerikkaan erikoistunut Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Mikael Wigell kertoo, että 1950- ja 1960-luvuilla Farcin syntyyn johtivat maaseudun köyhyys ja valtion korruptoituneisuus. Konflikti on jatkunut näin pitkään, koska Kolumbian valtio on heikko. Suuri osa Kolumbian pinta-alasta on viidakkoa, joten valtion on maantieteellisistäkin syistä vaikeaa olla läsnä koko alueellaan.

Viime vuosina edistystä on kuitenkin tapahtunut. Wigellin mukaan merkittävä rooli

oli sillä, että nykyisen presidentin edeltäjä Álvaro Uribe ryhtyi käymään armeijan avulla kovaa kamppailua Farcia vastaan.

Hän sai taistelulle Yhdysvaltojen tuen.

Farc saatiin työnnetyksi takaisin viidakkoon, ja samalla Farcin valta heikentyi. ­– Farc on aika heikossa jamassa tällä hetkellä, Wigell sanoo.

KANSAINVÄLISEN rauhanjärjestön CMI:n asiantuntija Elisa Tarnaala kertoo, että tällä hetkellä sopu näyttää todennäköiseltä.

– Luottamus Farcin ja hallituksen välillä tulkitaan niin vahvaksi, kuin se näin pitkässä ja monimutkaisessa konfliktissa voi olla.

Alun perin Kolumbian presidentti Santos kertoi rauhansopimuksen takarajaksi maaliskuun 2016. Nyt aikataulua on venytetty.

Humanitaarista työtä Kolumbiassa vuoden ajan tehneen Niklas Saxénin mielestä rauhansopimuksessa olisi erityisesti tarjottava konkreettisia vaihtoehtoja tavallisille rivitaistelijoille, jotka ovat tottuneet elämään aseiden ja väkivallan keskellä. Taistelijat tarvitsevat Saxénin mukaan aikaa ja tukea sopeutuakseen yhteiskuntaan, mutta maassa ei ole yksimielisyyttä siitä, mistä sopeuttamiseen saadaan rahaa ja kuinka paljon sitä tarvitaan.

– Kaikki kolumbialaiset eivät suinkaan ole sen kannalla, että Farcin taistelijoihin sijoitetaan julkisia varoja.

SAXÉNIN MIELESTÄ rauhansopimukseen pitäisi saada myös selväsanaiset pykälät kadonneiden etsinnöistä. Tällä hetkellä etsijät eivät edes voi mennä alueille, jotka ovat kapinallisten hallussa.

– Tieto kadonneiden kohtalosta on ratkaisevan tärkeää monelle kolumbialaiselle perheelle. Toivottavasti tämä otetaan huomioon rauhansopimuksessa. Usein sisseille on luvattava esimerkiksi lievempiä tuomioita, jotta vapaaehtoisia tunnustuksia ja totuuksia saataisiin kuulla. Tämä ei miellytä kaikkia kolumbialaisia.

Kolumbiassa yli kymmenen vuotta yliopisto- ja tutkimustehtävissä työskennelleen Tarnaalan mukaan maan eri osiin tarvitaan tarpeeksi vahvoja ryhmiä, jotka kykenevät turvallisesti muuttamaan Farcin aseellisesta järjestöstä poliittiseksi voimaksi.

Aseistariisunta on ollut edellisissäkin neuvotteluissa vaikea teema.

– Onko mahdollista, että aseiden laskemiseen ei liity suurta turvallisuusriskiä ja Farcin poliittisia johtajia ei tapeta? Näin on käynyt aikaisemminkin, Tarnaala kertoo.

VAIKKA FARC ja hallitus pääsisivät viralliseen sopimukseen, kaikki Farc-sissit eivät välttämättä noudata sopimusta.

Osa sisseistä on mukana toiminnassa tuottoisan huumekaupan takia. Wigellin mukaan huumekauppa kiinnostaa erityi-

sesti Venezuelan puolella asuvia sissejä.

– He tuskin luopuvat aseistaan.

Jos rauhansopimus saadaan aikaan, Kolumbian maaseutu saa mahdollisuuden kehittyä. Se olisi muutakin kuin sotilaiden ja sissien reservi. Kehitys näkyisi Tarnaalan mukaan esimerkiksi koulutuksen kasvuna.

Maaseudun peruskoulutuksen taso nousisi, ja ammatillista koulutusta kehitettäisiin. Turvallisuus lisääntyisi, ulkomaalaiset yritykset uskaltaisivat investoida maahan ja ryöstöt sekä kiristykset vähenisivät. Myös pienten ja keskisuurten maatilojen tukiohjelmia tulisi lisää, kun maita vapautuisi Farcin hallinnasta.

NIKLAS SAXÉNIN mukaan Kolumbian turvallisuustilanne vaihtelee kylästä ja kaupungista toiseen, eikä vaarallisia tilanteita synny joka kadunkulmassa. Luonnonkaunis valtio onnistui toisinaan jopa hämäämään raskasta avustustyötä tehneen miehen.

– Joskus, kun lähdin kävelylle ja seisahduin katselemaan maisemia tai istahdin pehmeälle hiekalle meren ääreen, oli vaikeaa kuvitella, että olen oikeasti maassa, joka käy parhaillaan sotaa.

Maarit Alkula Eeva Järvenpää Elina Kirvesniemi XMASCAROL/FLICKR

MIKÄ?

Kolumbian rauhanneuvottelut

○○Kolumbian suurin sissiliike Farc (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia) aloitti järjestäytyneen toimintansa 1960-luvulla. ○○Viimeisimmät rauhanneuvottelut Farcin ja hallituksen välillä alkoivat vuonna 2012. ○○Päätettäviä asioita ovat vielä muun muassa aseistariisunta, sotilaiden kotiuttaminen ja heidän sopeuttamisensa yhteiskuntaan. ○○Lopullinen sopimus pitää vielä hyväksyä kansanäänestyksessä.

Kolumbialaiset osoittavat mieltään terroristijärjestö FARCI:n rikoksia vastaan.

utain maailma 5

Lisää ulkomaan­ journalismia:

⋆⋆UUTISANALYYSI MILKA VALTANEN

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Utain Utain

radio.uta.fi @radiomoreeni @radiomoreeni Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Kanada kääntää uutta lehteä ON VAIN ajan kysymys, milloin Kanadasta

tulee ensimmäinen kehittynyt valtio, joka laillistaa kannabiksen. Justin Trudeaun johtama Liberaalipuolue on luvannut ”laillistaa, säännellä ja rajoittaa mahdollisuutta päästä käsiksi marihuanaan”, eikä suunnitelmaa näytä pysäyttävän mikään.

Kannabislainsäädäntöön ehdotetut muutokset on otettu vastaan innolla. Kanadan yleisradioyhtiön CBC:n mukaan vain 14 prosenttia kanadalaisista säilyttäisi kannabiksen laittomana.

Jopa Konservatiivipuolueen äänestäjistä 75 prosenttia tukee kannabiksen dekriminalisointia, eli rikosoikeudellisten seurausten poistamista, tai laillistamista.

Vaikka Konservatiivipuolue tahtoisi jostain syystä estää kannabislainsäädännön uudistuksen, parlamenttivaaleissa kärsimänsä tappion jälkeen heillä tuskin on riittävää poliittista pääomaa.

Todennäköisesti konservatiivit eivät edes yritä. Edessä on paljon tärkeämpiäkin poliittisia taisteluita.

KANNABIKSEN laillisuus on liberaalipuolueen parlamenttivaaliehdokkaan Paul Huberin mukaan poliittisesti vähäpätöinen seikka.

Huber pyrki edellisissä vaaleissa Kanadan parlamenttiin. Hän ei tullut valituksi, mutta tuntee Liberaalipuolueen vaaliohjelman hyvin.

Huber muistuttaa, että vaikka kannabiksen laillisuus on mielenkiintoinen kysymys, puolueohjelmassa sen edellä on paljon tärkeämpiä aiheita kuten talous, asuminen, koulutus ja ympäristö. Huberille kysymys kannabiksen laillisuudesta on itsestäänselvyys.

– Jos demokraattisesti tehtyä poliittista päätöstä sovelletaan käytännössä, eikä se osoittaudu toimivaksi, on täysin luonnollista muuttaa tuota päätöstä. Kannabiksen kieltolaki ei ole osoittautunut toimivaksi, joten on luonnollista muuttaa sitä.

Kieltolaki ei tosiaan näyttäisi toimivan.

Laittomuudestaan huolimatta kannabikseen liittyvä yrittäjyys on yleistä esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa.

Lisäksi Ottawan yliopiston kokoamien tilastojen mukaan noin 2,3 miljoonaa kanadalaista käyttää kannabista. Sekä käyttäjät että tuottajat ovat siis jo olemassa.

LIBERAALIPUOLUEEN mukaan laillista-

malla kannabiksen valtio voisi tehokkaasti säännellä sen saatavuutta. Täten nuorten olisi vaikeampaa saada kannabista käsiinsä.

Laillistamisen vastustajat uskovat kannabiksen laillistamisen lisäävän käyttäjien määrää huomattavasti. Tämä ei kuitenkaan näyttäisi pitävän paikkaansa, ainakaan Coloradossa, jossa kannabiksen viihdekäyttö laillistetiin vuonna 2014.

”

Kannabiksen kieltolaki ei ole osoittautunut toimivaksi, joten on luonnollista muuttaa sitä.

Paul Huber,

Liberaalipuolueen ehdokas

Colorado School of Public Healthin teettämän Healthy Kids Colorado 2013 -kyselyn mukaan kannabiksen laillistaminen olisi itseasiassa laskenut kannabista käyttävien yläasteikäisten määrää.

Kysely kertoo myös, että coloradolaisteinit käyttäisivät vähemmän kannabista kuin yhdysvaltalaisteinit keskimäärin.

Havaittu lasku käyttäjämäärissä ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkittävä. Coloradon Julkisen terveyden- ja ympäristölaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan kannabiksen käytössä ei ole havaittu merkittäviä muutoksia 2010–2014.

Näiden tutkimusten valossa pelko käyttäjämäärien kasvusta vaikuttaa kuitenkin aiheettomalta.

NUORTEN kannabiksensaannin vaikeuttamisen lisäksi laillistamisella uskotaan olevan muitakin toivottuja vaikutuksia.

Tällä hetkellä kannabiksen tuotanto, jakelu ja myynti ovat kaikki rikollista toimintaa.

Useat rikollisjärjestöt rahoittavatkin toimintaansa kannabiksen myynnillä.

Paul Huberin mukaan laillistaminen saat-

VIELÄ ON kuitenkin liian aikaista sanoa, kuinka laillistaminen tulee käytännössä sujumaan. Turun yliopiston John Morton -keskuksen tutkijatohtori Samira Saramo muistuttaa, että laillistamiseen liittyy vielä paljon kysymyksiä, esimerkiksi lääkekäytön ja viihdekäytön suhteesta.

– Pitää myös miettiä, yrittääkö järjestäytynyt rikollisuus korvata kannabiksesta menettämänsä tulot esimerkiksi myymällä enemmän kokaiinia.

Myös esimerkiksi suurten tupakkayhtiöiden tulo kannabisbisnekseen on aiheuttanut huolta. Yhdysvaltain Ohiossa kannabiksen laillistamista ajanut laki kaatui, sillä kannabiksen tuotanto oltaisiin monopolisoitu vain vain suurimmille laillistamiskampanjaa rahoittaneelle sijoittajille.

Suurilla tupakkayhtiöillä ei tosin ollut tekemistä Ohion tilanteen kanssa.

Tarkkoja vastauksia kannabiksen laillistamiseen liittyviin kysymyksiin saamme luultavasti odottaa vielä pitkään. Varsin pian voi kuitenkin selvitä, jääkö Kanada päätöksensä kanssa yksin.

CMYK / .ai

soundcloud.com/radio_moreeni

yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere

taisi poistaa rikollisilta tämän tulonlähteen.

Mustan pörssin sijaan myynnistä saatava tuotto olisi laillista ja verotettavaa, jolloin yritykset ja valtio keräisivät tuotot. Kanadan senaatin alaisuudessa toimiva laittomien huumeiden erikoiskomitea arvioi, että vuonna 2003 pelkästään Brittiläisessä Kolumbiassa kannabisbisneksen arvo oli noin 6 miljardia dollaria, eli miltei 3,9 miljardia euroa.

Facebook “f ” Logo

Radio Moreeni

katse.uta.fi Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Katse

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5920 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy, 2016 Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Rauli Virtanen Seppo Kangaspunta Anu Kuusisto, toimituspäällikkö Reetta Tervakangas, ulkoasupäällikkö Toimitussihteerit: Anu Kerttula, Nikke Kinnunen AD: Annamari Tolonen Taittaja: Tuija Siltamäki Graafikot: Petri Kangas, Milka Valtanen, Annamari Tolonen Toimittajat: Maarit Alkula, Jaro Asikainen, Hanna Asikainen, Eeva Järvenpää, Ida Kannisto, Anu Kerttula, Nikke Kinnunen, Elina Kirvesniemi, Essi Lehto, Kristiina Lehto, Nadja Mikkonen, Markus Mäki, Iida Nieminen, Alma Onali, Tuija Siltamäki, Elise Tamminen, Veera Tegelberg, Annamari Tolonen Valokuvaajat: Jaro Asikainen, Annamari Tolonen, Rami Marjamäki (Rauli Virtasen kuva)

Nikke Kinnunen

kinnunen.nikke.o@student.uta.fi

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

6 utain maailma

järkytti Ruotsia, kunnes se unohtui Suomesta käsin Ruotsi vaikuttaa vähän kummalliselta maalta.

On kanelbullen tuoksuinen kansankoti, jossa kaikilla on aina oj så mysigt. Sitten on Malmön palava helvetti, jonne edes ambulanssit eivät uskalla mennä ilman poliisisaattuetta.

KANSANKOTI

L

OKAKUUN loppupuolella Ruotsia ravisteli järkyttävä tapahtumasarja.

Naamioitunut ja aseistautunut mies astelee sisään Trollhättanissa sijaitsevaan Kronanin kouluun.

Hänellä on mukanaan miekka ja veitsi. Mies kolkuttelee luokkien oville.

Mies iskee miekalla oppilaita, jotka avaavat oven. Koulun sisäänkäynnin luota löytyy kuollut kouluavustaja.

Hetkeä aiemmin 21-vuotias Anton Lundin Pettersson on ottanut koulun pihalla yhteiskuvia oppilaiden kanssa. Moni luulee, että naamioitunut ja mustiin pukeutunut mies on mukana jossakin halloween-pilassa. Valvontakameran kuvassa näkyy hieman Tähtien sodan Darth Vaderia muistuttava hahmo, joka marssii koulun käytävillä.

Karmiva totuus paljastuu pian.

Kaksi Petterssonin uhreista kuolee heti, ja kaksi saa vakavia vammoja. Toinen heistä kuolee myöhemmin sairaalassa. Myös hyökkääjä saa surmansa.

Kaikki uhrit ovat maahanmuuttajataustaisia.

SURMIEN

keen

poliisi

”

Dagblad-lehti järjesti kauneuskilpailun, jossa etsittiin ruotsalaisgermaanisen rodun ihannetyyppiä.

suoritti Petterssonin asuntoon kotietsinnän. Löydöt olivat raskauttavia. Niiden perusteella oli syytä olettaa, että teko oli huolellisesti suunniteltu ja valmisteltu, ei mikään tunnekuohussa manifestoitunut pahan olon purkaus.

Pettersson oli kirjoittanut itsemurhaviestin kaltaisen kirjeen. Siinä hän kertoo ajatuksiaan esimerkiksi siitä, kuinka Ruotsia johdetaan väärin.

jälViestin mukaan Pettersson oli tekoa valmistellessaan tietoinen siitä, että hyökkäys saattaa johtaa hänenkin kuolemaansa.

PIAN SURMIEN jälkeen alkoivat spekulaatiot. Tietoa teon motiiveista tihkui julkisuuteen.

Hätääntyneimmät ehtivät rinnastaa Petterssonin teot Anders Behring Breivikin terrori-iskuun ja muiden maiden koulu­ surmiin. Tulkinta kuitenkin tyrmättiin pian.

Sen sijaan todettiin, että tämä isku ei ollut koulusurma, vaan koulussa tapahtunut rasistinen viharikos. Useat uutistoimistot raportoivat, että tekijällä oli äärioikeistolaisia ajatuksia.

Kronanin koulu sijaitsee Kronogårdenin lähiössä, jossa on tyypillisesti asunut paljon maahanmuuttajia. Lähiön asukkaat järjestivät pian tapahtumien jälkeen rasisminvastaisen mielen-

osoituksen.

Trollhättanista löytyy toinenkin puoli. Se on ollut vahvaa äärioikeiston aluetta. Kaupungin moskeija poltettiin 1990-luvun alussa.

ISKU OLI ruotsalaisille erityisen järkyttävä siksi, että Ruotsi on pitkään välttynyt vakavilta väkivallanteoilta koulussa. Rasistinen väkivalta sen sijaan ei ole Ruotsissa mitenkään uusi ilmiö, vaikka sitä ei Suomesta käsin aina tule ajatelleeksi.

Meillä naljaillaan naapurille enemmän tai vähemmän humoristiseen sävyyn. Kansankodin asukit järkyttyvät milloin mistäkin pikkuasiasta ja purkavat traumojaan väriterapiassa ja kokouksissa.

Helsingin Sanomien Tukholman kirjeenvaihtaja Elina Kervinen totesikin kirjoituksessaan, ettei mikään ole suomalaisesta niin virkistävää kuin se, että ruotsalainen epäonnistuu – ja

m a h d o l­l i ­ simman kun­­nolla.

Maahanmuuttokriittisissä piireissä Ruotsin maahanmuuttopolitiikka herättää suurta vahingoniloa. Heidän mielestään – hieman kärjistäen – Malmö on monikulttuurin palava helvetti, jossa on vaarallisia maahanmuuttajia niin valtava määrä, etteivät edes ambulanssit uskalla mennä sinne ilman poliisisaattuetta.

Toisaalta olemme tottuneet pitämään Ruotsia maana, jonka pimeä puoli tulee esiin lähinnä hyytävissä dekkareissa. Ruotsihan on suvaitsevaisen ajattelun tyyssija, jossa kukaan ei suo pahaa ajatusta toiselleen!

Erhe on ymmärrettävä, sillä ruotsalaisetkin pitivät Ruotsia pitkään maana, jossa nationalismilla ei olisi sijaa tai ainakaan syviä juuria. Kuinka väärässä he olivatkaan.

TUTKIJA ja tietokirjailija Tapio Tamminen maalaa Finlandia-palkitussa teoksessaan Kansankodin pimeämpi puoli länsinaapuristamme varsin hyytävän kuvan.

Tammisen mukaan uusnationalismin

utain maailma 7

kriittisiä näkemyksiä kansan parissa oli.

Sitten tuli toinen maailmansota, Hitler, keskitysleirit ja kaasukammiot, eikä eugeniikka enää ollut kovin mediaseksikäs tieteenala. Rotuhygieniasta katsottiin viisaammaksi vaieta.

TAMMISEN mukaan nykyisten viharikosten taustalla on vuosikymmeniä jatkunut uusnationalismin nousu, joka puolestaan kumpuaa historiallisesta nationalismista ja rotuajattelusta.

Viime aikoina Ruotsi on Trollhättanin koulusurmien lisäksi noussut otsikoihin vastaanottokeskuksiin ja muihin pakolaisten asuttamiin rakennuksiin kohdistuneiden polttopullo- ja tuhopolttoiskujen takia.

Suomessa puhutaan paljon äärioikeiston noususta, mutta Ruotsissa meno

nousu ei ole odottamatonta, vaan johdonmukainen seuraus kansakunnan identiteetin rakentamisesta. Nationalismi ei ole kadonnut, vaan iskostunut hyvin syvälle ruotsalaiseen kulttuuriin. Usein sen ilmenemismuodot ovat hieman samantapaisia kuin Suomessa.

Ruotsalainen nationalismi läikähtää pintaan kansakunnan traumaattisissa taitekohdissa, kuten silloin, kun Ruotsi menetti Suomen, ja silloin, kun toinen maailmansota piirsi maailman uusiksi. Toden teolla ruotsalaisuutta alettiin keksiä 1800-luvulla, vaikka juuret nationalismin syntyyn ovat vieläkin syvemmällä. Viikinkitarinoiden ja mytologisen menneisyyden keksiminen oli vielä varsin viatonta puuhastelua verrattuna siihen, mitä oli tulossa.

VUONNA 1874 Tukholmassa järjestettiin kansainvälinen konferenssi. Tutkijat pitivät tärkeitä puheenvuoroja, aplodit raikasivat.

Aiheena oli rotuoppi.

Ruotsia pidettiin maailmalla erinomaisena esimerkkimaana arjalaisuuden kehityksestä. 1800-luvulla Ruotsi oli rotuopin mallimaa. Länsinaapurista kantautui noihin aikoihin sellaisia ajatuksia, jotka on totuttu yhdistämään korkeintaan natsi-Saksaan.

Arjalaiset kansakunnat menestyvät. Arjalaiset ovat järjestelmällisiä, voimakkaita ja taitavia muiden hallitsijoita. Valkoiset eivät koskaan ole eläneet barbaarisessa tilassa – paitsi suomalaiset.

Eräät ruotsalaiset tutkijat nimittäin mittasivat aikanaan ahkerasti suomalaisten

”

Sitten tuli toinen maailmansota, Hitler ja kaasukammiot, eikä eugeniikka enää ollut kovin mediaseksikäs tieteenala.

kalloja. Tutkimusten perusteella todettiin, että suomalaiset ovat saamattomia, hitaita, raskastekoisia, kömpelöitä ja kaikin tavoin vanhoillisia. Ei kovin mairittelevaa.

EIVÄT ruotsalaiset toki yksin kalloja mit-

tailleet.

Toiseen maailmansotaan asti eugeniikkaa pidettiin arvostettuna tieteenalana, ja sitä opetettiin lukuisissa yliopistoissa ympäri maailmaa. Eikä ihme, katsottiinhan rotuhygienian yleisesti perustuvan tosiasioihin.

Vuonna 1921 tukholmalainen Dagbladlehti järjesti kauneuskilpailun, jossa etsittiin ruotsalais-germaanisen rodun ihannetyyppiä. Eriskummallisten missikilpailujen voittajaksi selviytyi muuan Åberg-niminen polkupyöränkorjaaja.

Samoihin aikoihin “eugeenisesti epäilyttävien vanhempien” lisääntymistä haluttiin rajoittaa. 1930-luvulla Ruotsi päätti myös kiristää maahanmuuttopolitiikkaansa kovin ottein. Siltä eivät välttyneet edes natsien vainoa paenneet juutalaiset. Maahanmuuttokriitikot totesivat, että Ruotsin pitää huolehtia ensin omista kansalaisistaan.

Jos tutkijat ja poliitikot ajattelivat näin, voi vain arvailla, millaisia maahanmuutto-

on ollut vielä villimpää. Kuvaavaa on, että epäilysten mukaan Suomen Vastarintaliikettä johdetaan Ruotsista käsin. Tammisen mukaan suomalaisen äärioikeiston liikehdintä on ollut hyvin vaatimatonta Ruotsiin verrattuna. Äärioikeistoa ja rasismia vastaan taistelleet toimittajat saivat 1990-luvulla tottua uusnatsien uhkailuun. Välillä sanoista siirryttiin tekoihin.

Elokuun 1991 ja helmikuun 1992 välisenä aikana John Ausonius ampui yhtätoista ihmistä. Kaikki uhrit olivat tummaihoisia tai tummahiuksisia. Ausonius tunnettiin lehdistössä nimellä Lasermannen, sillä hänen aseissaan oli lasertähtäin.

Vuonna 1999 uusnatsit murhasivat ammattiliittotoimija Björn Söderbergin. He yrittivät myös murhata toimittaja Peter Karlssonin ja hänen lapsensa autopommilla. Lisäksi uusnatsit kokosivat listaa “epäilyttävistä ruotsalaisista”. Listalla oli yli 1 300 nimeä.

Suomalaistaustainen Peter Mangs puolestaan yritti vuosina 2009–2010 ampua useita maahanmuuttajataustaisia ihmisiä Malmössä. Mestattavien listalle hän oli kaavaillut muun maussa jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovichia.

TROLLHÄTTANIN koulusurmat järkyttivät Ruotsia, mutta tietyllä tapaa niitä osattiin ehkä odottaa.

Ruotsissa monet olivat odottaneet Utøyan kaltaista terrori-iskua. Stieg Larsson povasi useissa kirjoituksissaan Expo-lehdessä, että Ruotsissa tulee ennen pitkää tapahtumaan äärioikeiston järjestämä joukkomurha.

Kun Breivik lopulta ryhtyi toimeen, joillekin suurin yllätys oli se, että isku tapahtui Norjassa eikä Ruotsissa.

Lars Eckerd Ruotsin Polismyndighetvirastosta vahvistaa, että Ruotsin poliisi on valmistautunut viime vuosina tilanteeseen, jossa julkisessa tilassa tapahtuu kuolettavaa väkivaltaa. Kuten todettua, Ruotsi on toistaiseksi välttynyt vakavalta kouluväkivallalta. Uhka on kuitenkin hiipinyt vähitellen lähemmäs. Eckerd mainitsee esimerkkinä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat.

SYKSYN edetessä kohti talvea Trollhättanin koulusurmat vahvistettiin rasistiksi viharikoksiksi.

Tammisen mukaan aiemmin nähdyt vastaavat rikokset tavallaan kulminoituivat Trollhättanissa.

Hän arvelee, että taustalla on myös pakolaisten keväästä asti lisääntynyt määrä.

Tulijoita naapurimaahamme nimittäin riittäisi.

Kymmenen vuoden aikana Ruotsista on saanut uuden kodin 191 310 pakolaista. Se on asukaslukuun suhteu­t ettuna huomattavasti

enemmän kuin muissa Euroopan maissa.

Lokakuussa Ruotsi yli kaksinkertaisti arvionsa saapuvien turvapaikanhakijoiden määrästä.

Uuden ennusteen mukaan tulijoita voi olla tänä vuonna jopa 190 000, kun edellinen arvio oli 74 000. Ruotsin maahanmuuttovirasto on tosin korostanut, että arviot ovat vielä alustavia. Tilanne muuttuu nopeasti.

Yhä useampi ruotsalainen on ilmoittanut vastustavansa maahanmuuttoa.

Tammisen mukaan ruotsidemokraatit ovat hyödyntäneet maahanmuuttotilannetta lietsomalla islamofobiaa ja monikulttuurisuuden vastaista hysteriaa. Hän usko myös, että puolue on provosoinut ihmisiä pakolaiskeskusten tuhopolttoihin.

– Tällainen vihapuheen jatkuva rummutus ja hysterian lietsonta johtaa ennen pitkää tekoihin, kuten Trollhättanissa kävi.

Ruotsalaiset eivät taaskaan ole ajatustensa kanssa yksin.

Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen radikaalit oikeistopuolueet ovat nousseet jopa poliittisesti ratkaisevaan asemaan. Uusnationalismi on hiipinyt netin keskustelupalstoilta valtiosaleihin.

Täysin eri asia on tietysti se, mitä pitää tapahtua, että uusnationalistiset ajatukset eskaloituvat tuntemattomien ihmisten tappamiseksi.

VUODEN lähestyessä loppua Trollhättanin tapahtumat alkoivat painua toisten uutisten alle. Päähuomio kiinnittyi taas maahanmuuttoon.

Mutta mitä nyt sitten tapahtuu? Pistääkö kansankoti ovensa lopullisesti säppiin muukalaisilta?

Sitä tuskin tietää vielä kukaan. Surmien jälkeen ainakin Kronanin koulun ovet lukittiin tuntien alettua. Kronanin koululla mieltään osoittaneiden mielestä jotain olisi tehtävä, avoimuudenkin kustannuksella.

Muutama päivä surmien jälkeen Ruotsin hallitus päätti kiristää maahanmuuttopolitiikkaansa.

Polismyndighetenin Eckerd puolestaan uskoo, että Trollhättanin tapahtumat ruokkivat epäluottamusta ja turvattomuuden tunnetta. Ei ole enää itsestäänselvää, että ulkopuolisiin henkilöihin luotettaisiin kouluissa.

Vaikuttaa uhkaavasti siltä, että Trollhättanista on tulossa vain yksi luku traagisten viharikosten kertomukseen. Kansallisella tasolla syviä arpia ei vielä näy, mutta joidenkin ihmisten elämä muuttui ikuisiksi ajoiksi. Ehkä parin vuosikymmenen päästä joku kirjoittaa tietokirjan ja kysyy, miksei kukaan tehnyt mitään.

Tuija Siltamäki

8 utain maailma

Hiljaisen sorron uhrit

VAINOT Tťetťeniassa kenestä tahansa voi tulla vallan vihollinen.

Madina pakeni lastensa kanssa tasavallasta, jossa ei tunneta ihmisoikeuksia tai sananvapautta.

Teksti: Jaro Asikainen ja Ida Kannisto Kuvat: Jaro Asikainen

utain maailma 9

TUMMA SAVUPATSAS kohosi Tšetšenian Groznyin taivaalle kaksi vuotta sitten. Madina tuijotti epäuskoisena liekkejä, jotka tuhosivat hänen kotinsa. Palo ei ollut vahinko. Se oli tarkoitettu kostoksi ja varoitukseksi. Teko sai naisen vakuuttumaan, että lähteminen oli ainoa vaihtoehto.

Madinan aviomies oli jättänyt palaamatta kotiin vain muutama päivä ennen tulipaloa. Madina tiesi sen tarkoittavan, ettei mies enää koskaan näkisi häntä tai heidän kahta lastaan. Hän ei saisi olla nimeämässä vielä kohdussa odottavaa kuopusta.

Lähteminen yksin kahden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa oli riski, mutta jääminen tuntui vielä vaarallisemmalta. Tšetšenian tasavalta kuuluu Venäjän federaatioon. Alueen itsevaltaista hallitsijaa Ramzan Kadyrovia vastustavat eivät palaa sieltä, minne he joutuvat. Madina haluaa välttää saman kohtalon, eikä tahdo esiintyä tässä artikkelissa omalla nimellään.

Raskaus oli edennyt jo pitkälle, kun Madina ja lapset jättivät Tšetšenian taakseen. Suuntana oli Moskova, jonne oli matkaa lähes 2 000 kilometriä.

SUOMI ODOTTAA marraskuussa ensimmäistä lumipeitettään. Kerrossängyn alapedillä istuva nainen kaitsee kärsivällisesti kolmea lastaan.

Perheen 3- ja 4-vuotiaat isosisarukset vaativat äidiltään jatkuvaa huomiota. Toinen kolhii itseään tahallisesti, toinen kapuaa vaativasti syliin. Nuorin lapsi on alle 2-vuotias.

Perheen koti on pirkanmaalainen vastaanottokeskus, jonne Madina ja lapset saapuivat viime elokuussa. Asunto on pieni yksiö kerrostalon kellaritasossa. Yläpedille on aseteltu joukko pehmoleluja. Vastakkaisella seinustalla on kaksi Ikean huovilla päällystettyä sohvaa. Televisiossa pauhaa Disneypiirretty.

Madina ja hänen perheensä ovat neljä ihmiskohtaloa yli kahdestasadasta Suomeen vuosittain saapuvasta venäläisestä turvapaikanhakijasta. YK:n pakolaisjärjestön tietojen mukaan 2010-luvulla Venäjältä on paennut keskimäärin 30 000 turvapaikanhakijaa vuodessa. Useimmat heistä rekisteröityvät Euroopan maihin, kuten Saksaan, Itävaltaan, Ranskaan tai Ruotsiin, mutta pieni osa löytää vuosittain tiensä myös Suomeen.

KOTIMAASTAAN paenneiden venäläisten syyt lähteä ovat moninaiset. Osa on aktivisteja, osa oppositiopoliitikkoja, Kremliä kritisoivia toimittajia tai vähemmistöihin kuuluvia, jotka ovat syystä tai toisesta ajautuneet vaikeuksiin tuodessaan esiin hallinnon vastaisia mielipiteitä.

Venäläinen ihmisoikeusaktivisti ja toimittaja-kirjailija Oksana Tšelyševa näkee paenneilla ainakin yhden yhteisen tekijän.

– He ovat ihmisiä, jotka eivät hyväksy vallitsevaa järjestelmää, eivätkä halua vaieta asiasta.

Tšelyševa uskoo, että tulevaisuudessa venäläisiä turvapaikanhakijoita saattaa olla tulossa yhä enemmän. Esimerkiksi ilmapiiri seksuaalivähemmistöjä ja poliittista oppositiota kohtaan on muuttunut aiempaa vihamielisemmäksi.

– Tänä vuonna venäläisten turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut.

Tšelyševan mukaan moni maasta lähtevä ei hae pakolaisstatusta. Ne, joilla on varaa, saattavat paremman elämän toivossa ostaa asunnon ulkomailta ja jäädä niille sijoilleen. Lähtökohtaisesti Venäjä luokitellaan turvalliseksi maaksi, eikä turvapaikan saaminen ole helppoa.

MONI VENÄJÄLTÄ paenneista tulee federaation PohjoisKaukasiassa sijaitsevasta Tšetšenian tasavallasta. Siellä on esiintynyt runsaasti levottomuuksia sen jälkeen, kun Venäjä valtasi alueen 15 vuotta sitten, myönsi sille autonomian ja asetti valtaan Vladimir Putinia lähellä olevan hallitsijan, Ramzan Kadyrovin.

Siitä lähtien Tšetšeniassa on vallinnut tila, jota Tšelyševa nimittää diktatuuriksi. Hänen mukaansa Kadyrov on saanut vapaat kädet tehdä tasavallassa mitä tahansa, kunhan pysyy Putinille uskollisena. Venäjän lait tai oikeusjärjestelmä eivät päde Tšetšenian itsehallintoalueella.

– Ihmisoikeuksia tai sananvapautta ei Tšetšeniassa nykytilassa ole olemassakaan, Tšelyševa sanoo.

Eläminen Tšetšeniassa on hänen mukaansa pääosin ongelmatonta niille, jotka eivät kyseenalaista Kadyrovia tai tämän politiikkaa. Vauraaksi voi tulla, jos osoittaa tukensa johtajalle.

Paikalliset korkeat virat, oikeusjärjestelmä ja media ovat presidentin tiukassa hallinnassa.

KAHDEN VENÄJÄN kanssa käydyn sodan ja lyhyen muodollisen itsenäisyyden jäljiltä osa tšetšenialaisista toivoo edelleen tasavallan irtaantumista Venäjästä.

Madina ja lapset ajautuivat vaaraan, koska perheen isä kuului Tšetšenian itsenäisyyttä tavoittelevaan ryhmittymään. Osa tällaisista ryhmistä on ollut lähivuosina syytettynä hallintoa ja poliiseja vastaan suunnitelluista iskuista. Madinan mukaan mies katosi muutama päivä Groznyissa järjestetyn kapinallisten kokouksen jälkeen. Hän oli mukana järjestämässä sitä.

Madina ymmärsi tilanteen olevan vakava.

– Kadonneet eivät koskaan palaa. Kukaan ei tiedä, minne he menevät tai mitä heille tapahtuu, nainen sanoo.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet, että Tšetšeniassa on tapahtunut 2000-luvulla runsaasti ihmisoikeusrikkomuksia, kuten laittomia pidätyksiä, kuulusteluita ja kidutusta. Kohteina ovat paitsi Kadyrovin vastustajat myös näiden sukulaiset ja tuttavat.

Tšelyševan mukaan on yleistä, että jotkut ihmiset joutuvat Venäjällä vainotuksi, vaikka eivät he olisi poliittisesti tulenarkoja.

– Kapinallisten sukulaiset ja tuttavat kärsivät Tšetšeniassa valtavan hinnan heidän sukulaistensa teoista. Kyseessä ei ole pelkkä pidätyksen uhka, vaan hengenvaara, kertoo Tšetšenian tilanteeseen perehtynyt Tšelyševa.

MOSKOVA EI OLLUT turvasatama kaupunkiin paenneelle Madinalle, joka yöpyi perheineen vuoronperään eri tuttavien asunnoissa. Väliaikainen koti vaihtui toiseen useita

10 utain maailma

Tšetšeniperheen äiti Madina toivoo, että perhe saa pysyvän kodin Suomesta. Kahden vuoden pakomatkan jälkeen perhe tuntee vihdoin olevansa turvassa.

kertoja. Pakoilun aikana Madina synnytti nuorimmaisen kertoo haaveilevansa muutosta näiden perheiden läheisyylapsensa. teen, jos hänelle ja lapsille myönnetään turvapaikka SuoEräänä päivänä hallituksen miehet, kuten Madina heitä mesta. nimittää, ilmestyivät perheen asunnon ovelle. He vaatiLapset ovat Madinan mukaan sopeutuneet hyvin uuteen elävat Madinaa palamaan Tšetšeniaan. mään. Esikoisen astma on rauhoittunut Naisen mukaan hänen haluttiin tunheidän asetuttuaan Suomeen.

Kadonneet eivät nistavan valokuvista kapinallisiksi Pihassa äiti keinuttaa pienimmäistä, epäiltyjä. Miehillä ei kuitenkaan ollut joka nauraa. Maa on kostea ja useat lätäkoskaan palaa. pidätysoikeutta Tšetšenian tasavallan köt muistuttavat edellisen päivän vesisaKukaan ei tiedä, ulkopuolella ja Madina pääsi pakeneteista. Perheen arki koostuu rutiineista. maan vielä kerran.

Pian he palaavat sisälle syömään musminne he menevät – Naapurini soitti poliisille ja tuli salimien ruokavalioon sopivan lounaan. tai mitä heille nomaan, että nyt on lähdettävä.

Suomen kielen oppitunteja ei järjestetä Venäjällä perhe ei voinut saada suolauantaisin. tapahtuu. jelua valtiolta tai virkamiehiltä. Madina Pihan lapsilla ei ole yhteistä kieltä, Madina, ymmärsi lopulta, ettei elämä maassa eikä läheisestä S-marketista aina löydy turvapaikanhakija voisi jatkua. Lapsista keskimmäinen perheelle sopivaa halal-lihaa. Vieras kärsi astmasta eikä jatkuva oleskelumaa tai kulttuuri eivät kuitenkaan vaipaikan vaihto tehnyt tälle hyvää. vaa Madinaa.

Useimmat Madinan tšetšenialaisista tuttavista olivat paen– Täällä ei tarvitse pelätä, kuka tulee koputtamaan oveeni. neet Norjaan. Siellä odottaisi joukko ystäviä ja uusi, turvallinen Tunnen, että olemme nyt turvassa. elämä. Sinne hänkin halusi matkustaa.

Madina kertoo tutustuneensa Moskovassa venäläiseen pariskuntaan, jolla oli liikeidea: he salakuljettivat maasta pakene- Lähteet: Human Rights Watchin raportti: Justice for Checnya via väärennettyjen henkilöpapereiden turvin. Nainen maksoi – The European Court of Human Rights Rules against Russia heille, sillä oman passin anominen ja viisumin hyväksyttämi- (2007), Suomen Maahanmuuttoviraston tilanneraportti sek­ nen olisi kestänyt kuukausia, jos sellaiset ylipäätään myönnet- suaalivähemmistöjen tilanteesta Venäjällä (huhtikuu 2015), YK:n täisiin. pakolaisjärjestö UNHCR:n tilastot venäläisistä turvapaikan­ Matka taittui Valko-Venäjän ja Baltian kautta autolautalla hakijoista.­ Suomeen. Helsingissä vastassa piti olla henkilö, joka järjestäisi Madinan perheineen Norjan puolelle. Luvattu apu ei kuitenkaan koskaan löytänyt perhettä. Madina asteli poliisiasemalle ja sanoi MITÄ? haluavansa hakea turvapaikkaa maasta.

”

KAHDEN VUODEN pakomatka on vihdoin päättynyt – niin

Madina ainakin toivoo. Päätöstä turvapaikkahakemukseen ei ole vielä annettu. Toistaiseksi nainen odottaa kutsua maahanmuuttoviranomaisten haastatteluun, jossa hän kertoo tarinansa.

Kun perhe tuli Suomeen, heillä oli mukanaan yksi matkalaukullinen tavaraa. Nyt heillä on väliaikaisessa kodissaan jo muutamia kalusteita ja uusia vaatteita.

Ainoa konkreettinen muisto aviomiehestä on liuska hänestä otettuja passivalokuvia.

Vastaanottokeskuksen työntekijät eivät osaa venäjää. Asukkaiden joukossa on yksi venäjänkielentaitoinen, joka hallitsee myös hieman englannin kieltä. Hänen avullaan Madina on onnistunut hoitamaan asioitaan uudessa maassa.

Suomessa Madinalla on yksi venäjän kieltä taitava ystävä. Naapurimaakunnan vastaanottokeskuksesta nainen on löytänyt myös kaksi Venäjältä paennutta perhettä. Madina

Yhä useampi venäläinen hylkää kotimaansa

○○Venäjältä saapuu Suomeen vuosittain satoja turva­ paikanhakijoita. Kaikkiaan maasta lähti viime vuonna lähes 25 000 Venäjän kansalaista. ○○Suurin osa heistä suuntasi Saksaan tai Ranskaan.

Myös Itävalta, Norja ja Ruotsi ovat olleet viimeiset viisi vuotta venäläisten turvapaikanhakijoiden kärkikohteita Euroopassa. ○○Syitä ovat muun muassa sananvapauden rajoittaminen, poliittisten vastustajien vainoaminen ja ihmisoikeusrik­ komukset. ○○Venäläisten turvapaikanhakijoiden määrän on arvioitu kasvavan lähivuosina, jos epätasa-arvoinen tilanne ei muutu Venäjällä. Ilmapiiri esimerkiksi seksuaalivähem­ mistöjä ja poliittista oppositiota kohtaan on muuttunut aiempaa vihamielisemmäksi.

utain maailma 11

Avoimuuden hinta on pako IHMISOIKEUDET Homopropagandalain jälkeen yhä useampi Venäjän seksuaali­vähemmistöön

kuuluva ihminen on jättänyt kotimaansa. Yksi heistä on Tampereelle muuttanut Serj Glotov.

VIELÄ VÄHÄN aikaa sitten Serj Glotov pelkäsi. Hän ei voinut olla oma itsensä.

Pietarissa ei ole helppoa olla homoseksuaali. Glotovin, 22, mukaan Venäjällä ihmiset ovat raivoissaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan, ja raivo on kasvanut. ­­­– Ilmapiiri ei ole avoin. Homoseksuaalit joutuvat pelkäämään, ja siksi useimmat heistä eivät uskalla kuin olla hiljaa.

Glotov kertoo, että aluksi vaikeinta oli myöntää itselleen, että on homoseksuaali.

– Tajusin, että tämä tietää täällä paljon ongelmia.

Venäjällä Glotovin mukaan helpointa olisi elää niin, että peittää seksuaalisen suuntautumisensa. Mutta silloinkin tulee ongelmia.

Ne vain ovat toisenlaisia.

– Silloin et elä omaa, vaan jonkun toisen elämää.

SUOMI HOUKUTTI Glotovia. Pietariin pääsisi tervehtimään perhettä muutamassa tunnissa. Maa oli tuttu jo ennestään. Glotov on käynyt Suomessa monesti. Hänen tätinsäkin asuu Vantaalla.

Syksyllä Tampereen yliopistossa mediakasvatuksen maisteriopinnot aloittanut

Glotov halusi Venäjältä pois hinnalla millä hyvänsä. Myös kehuttu koulutustaso houkutti muuttamaan Suomeen.

Glotov ei ole katunut lähtemistä. Hän kuitenkin kaipaa pitkiä kävelyretkiä ympäri Pietaria, viiden miljoonan asukkaan suurta metropolia. Suomen hintataso välillä ärsyttää, mutta se on pientä.

– Henkisesti nyt on todella hyvä olla. Kun tapaan ihmisiä, voin kertoa heille avoimesti seksuaalisesta suuntautumisestani. Kun muut suhtautuvat asiaan neutraalisti, tunnen omankin oloni mukavaksi.

VUONNA 2013 Venäjän seksuaalivähemmistöjen tilanne kurjistui. Maassa säädettiin homopropagandalaiksi kutsuttu valtakunnallinen laki. Lakimuutoksen mukaan kaikki perinteisestä parisuhdemallista eroava propaganda kiellettiin. Käytännössä seksuaalivähemmistöjen tuli olla näkymättömiä. Esimerkiksi erilaisten tukitapahtumien, kuten kulkueiden, organisointi tuli mahdottomaksi. Viranomaiset pystyivät estämään ne lakimuutokseen vedoten.

Maahanmuuttoviraston viime vuonna julkistaman tilanneraportin mukaan uusi

laki on muuttanut julkista mielipidettä Venäjällä aiempaa negatiivisemmaksi. Seksuaalivähemmistöjä ei tueta. Viranomaiset myöskään harvoin tarjoavat seksuaalivähemmistöille tarpeeksi tehokasta suojelua.

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijan, Venäjän seksuaalivähemmistöjen tilanteeseen perehtyneen Alisa Zhabenkon mukaan seksuaalivähemmistöjen elämä on muuttunut maassa entistä hankalammaksi.

– Laki on lisännyt homofobiaa. Venäläisen LGBT-verkoston tutkimusten mukaan väkivalta seksuaalivähemmistöjä kohtaan on kasvanut. Aktivistit ovat joutuneet homofobisten hyökkäysten kohteeksi jopa kaduilla, Zhabenko sanoo.

Osa seksuaalivähemmistöistä jättää Venäjän pakolaisina. Zhabenko kertoo, että kaikilla hänen tuntemillaan seksuaalisen suuntautumisensa takia Venäjältä lähteneillä turvapaikanhakijoilla on taustallaan väkivaltaisia kokemuksia.

KÄSITYSTEN MUUTTAMINEN vaatii aikaa. Serj Glotov on pessimistinen. Hän ei usko, että Venäjällä tapahtuu muutosta parempaan. Siksi hän onkin päättänyt pysyä

poissa kotimaastaan niin kauan kuin mahdollista. Ehkä hän suuntaa muualle Eurooppaan, ehkä jää Suomeen tekemään tohtorintutkintoa. Venäjälle hän ei palaa.

– Yhteiskunnallinen muutos ei tapahdu vain hallinnollisesti, vaan sen pitää tapahtua myös kansassa, ihmisten mielissä. Venäläisten tulisi ymmärtää, että kaikki ovat tasa-arvoisia.

Glotovin mukaan ilmapiirin muuttaminen liberaalimmaksi vaatii Venäjällä aikaa, eli uusia ja yhä uusia sukupolvia, jotka vähitellen vaihtavat ajattelutapaansa.

– Ja kyseessä eivät ole vain käsitykset seksuaalivähemmistöistä, vaan esimerkiksi myös ihonväristä ja uskonnoista.

Elina Kirvesniemi

Lähteet: Suomen Maahanmuuttoviraston tilanne­ raportti seksuaalivähemmistöjen tilanteesta Venäjällä (huhtikuu 2015).

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tilastot venä­ läisistä turvapaikanhakijoista.

JARO ASIKAINEN

Pietarista Tampereelle muuttanut Serj Glotov kuvailee Venäjän ilmapiiriä ahdasmieliseksi. – Olen rohkaissut ystäviänikin muuttamaan pois Venäjältä, hän kertoo.

12 utain maailma

RAULI VIRTANEN

Bangladeshin viranomaiset käyttävät kovia otteita ilmaisunvapauden patoamiseksi.

Vankila ja viidakkoveitset suitsivat sananvapautta Bangladeshissa SANANVAPAUS Mielipiteenvapaus on ristitulessa poliittisesti epävakaassa maassa.

BANGLADESHIN hallinto sulki viime vuoden lopulla lähes kuukauden ajaksi monia sosiaalisen median kanavia, kuten Facebookin.

Viranomaiset perustelivat kieltoa turvallisuussyillä. Kielto tuli voimaan lähes samaan aikaan, kun maan presidentti Abdul Hamid hylkäsi kahden kuuluisan oppositiojohtajan armahdusanomukset. Miehet saivat kuolemantuomionsa alkujaan vuoden 1971 itsenäisyyssodassa tehtyjen sotarikosten takia.

Teloitusten pelättiin poikivan laajoja mielenosoituksia ja väkivaltaisuuksia.

Sananvapausaktivisti Jyotin mukaan kiellon taustalla on pyrkimys tukahduttaa vallanpitäjien arvostelu. Hänen mukaansa hallitus on valmis koviin otteisiin.

– Suoranaisen väkivallan lisäksi aktivisteja pelotellaan ja ahdistellaan.

Jyoti esiintyy tässä jutussa salanimellä, sillä hän pelkää joutuvansa hallinnon vainon kohteeksi, jos jää kiinni ulkomaalaiselle toimittajalle puhumisesta.

Jyoti on naisen nimi ja tarkoittaa suomeksi liekkiä.

– Esimerkiksi Facebook-tilini ei ole julkisesti näkyvillä, sillä pelkään mahdollisia rangaistuksia, Jyoti sanoo.

Suositun Moja Losss? -Facebook-satiirisivuston ylläpitäjä pidätettiin joulukuussa pian sen jälkeen, kun maan hallinto oli jälleen sallinut Facebookin käytön. Pidätyksen syyksi kerrottiin hallinnonvastaisten viestien julkaiseminen. Sivustolla julkaistiin yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviä kommentteja ja vitsejä.

– Hän oli vain satiirikko, jonka kohteena olivat kaikki poliittiset osapuolet ja muut tahot tasapuolisesti. Kuvittele, kuinka paljon enemmän ne ihmiset pelkäävät, jotka

suoraan vastustavat hallintoa, Jyoti sanoo.

Dhaka Tribune -lehden mukaan sivuston tekijät päättivät lopulta sulkea kanavan kokonaan saatuaan useita tappouhkauksia.

ISLAMIA julkisesti kritisoiville tilanne on äärimmäisen vaarallinen. Viime elokuussa viidakkoveitsin varustautuneet hyökkääjät tunkeutuivat ateistibloggaaja Niloy Chakrabartin kotiin ja tappoivat tämän.

Pelkästään viime vuonna murhattin neljä bloggaajaa, jotka olivat arvostelleet radikaalia islamia. Vastuun murhista on ottanut islamistijärjestö Ansar ul Islam, joka kutsuu itseään Bangladeshin al-Qaidan haaraksi.

Murhatut kuuluivat 84 ateistibloggaajan listalle, jonka äärijärjestöt laativat vuonna 2013. Järjestöt vaativat hallitusta pidättämään listan henkilöt jumalanpilkasta. Uutispalvelu Deutche Wellen mukaan ainakin 11 listan henkilöistä on murhattu kahden viime vuoden aikana.

Aktivistit ovat arvostelleet Bangladeshia kyvyttömyydestä suojella ateistibloggaajia.

Chakrabarti kertoi toukokuussa brittilehti Guardianille ilmoittaneensa poliisille saamistaan uhkauksista. Poliisi ei suhtautunut uhkauksiin vakavasti. ÄÄRIJÄRJESTÖJEN lisäksi uskontokriitikkojen on pelättävä myös viranomaisia, vaikka Bangladesh on virallisesti maallinen valtio.

Ateistibloggaaja Asif Mohiuddin joutui vuonna 2013 ääriuskovaisten puukottamaksi kadulla. Kuukautta myöhemmin hänet pidätettiin halventavista kirjoituksista ja hänen bloginsa kiellettiin.

15-vuotias koulupoika pidätettiin viime vuonna, koska häntä syytettiin islamia her-

jaavan tekstin julkaisemisesta Facebookissa.

Useita muita on pidätetty samasta syystä.

Viime vuoden joulukuussa Bangladesh tuomitsi kaksi miestä kuolemaan ja viisi muuta vankeuteen vuonna 2013 tapetun bloggaajan Ahmed Rajib Haiderin murhasta.

– Tuomiot olivat rohkaiseva ensimmäinen askel bloggaajiin kohdistettuun väkivaltaan puuttumisessa, vaikka ne tulivat myöhään, sanoi Committee to Protect Journalists -järjestön edustaja Sumit Galhotra järjestön tiedotteessa.

POLIISI ALOITTI Bangladeshin pääkaupunki Dhakassa joulukuussa kyseenalaisen kampanjan. Jyotin mukaan poliisi kiersi ovelta ovelle keräämässä asukkailta henkilökohtaisia tietoja, kuten pankkitilinumeroita, henkilötunnuksia ja osoitteita. Jyoti ei halua luovuttaa tietoja poliiseille, sillä hänen mukaansa nämä ovat tunnetumpia korruptiostaan ja rikoksistaan kuin lain valvomisesta.

Dhaka Tribune -lehti kertoo, että poliisin tarkoituksena on perustaa tietopankki kansalaisista. Jyoti epäilee, että kyseessä on keino löytää ne aktivistit, jotka ovat onnistuneet piiloutumaan väliaikaisen osoitteen avulla.

Monet poliittiset aktivistit käyttävät väliaikaisia osoitteita, sillä he pelkäävät pidätystä tekaistujen syytteiden perusteella.

Jyotin mukaan pelko ei ole turha. Pidätetyt aktivistit voivat joutua osaksi kulissioikeudenkäyntiä, jonka tuloksena saattaa olla kuolemantuomio tai pitkä vankilatuomio.

– Pidätyksen jälkeen aktivistit joutuvat usein kidutuksen kohteeksi, ja heitä vastaan nostetaan sepitettyjä syytteitä, Jyoti sanoo.

Jyoti kertoo tuntevansa aktivistin, jonka lukioikäinen poika pidätettiin koulun pen-

kiltä. Tätä ennen poika oli piileskellyt hallinnolta useita kuukausia.

Vankeusaikana poikaa pahoinpideltiin. Sen seurauksena hänen toinen silmänsä sokeutui osittain. Poika saatiin vapautettua vuoden oikeustaistelun jälkeen takuita vastaan.

– Kaikki tämä tehtiin, jotta hänen hallinnolta piileskelevät aktivistivanhempansa tulisivat esiin ja heidät voitaisiin eliminoida, Jyoti sanoo.

Annamari Tolonen Anu Kerttula

MIKÄ?

Lakipykälä kurittaa toisinajattelijoita ○○Vuonna 2006 Bangladeshissa säädet­ tiin uusi viestintälaki. ○○Suurinta polemiikkia aiheuttaa pykälä numero 57, jonka perusteella ketä ta­ hansa vastaan voidaan nostaa syytteitä virheellisen tai säädyttömän sisällön julkaisemisesta internetissä tai muussa digitaalisessa kanavassa. ○○Laissa tähdennetään, ettei julkaistu materiaali saa johtaa lain ja järjestyksen heikkenemiseen, loukata valtion tai henkilön imagoa tai uskontoa. ○○Pykälä 57:n kritisoijien mukaan siinä on seitsemän kohtaa, jotka ovat risti­ riidassa itse viestintälain kanssa. ○○Kriitikoiden mukaan pykälää väärin­ käytetään laajalti ja se rajoittaa sanan­ vapautta.

utain maailma 13

Hymyjen maan reunalla KONFLIKTI Vain muutaman sadan kilometrin päässä Thaimaan loma­

paratiiseista tienvarsipommit, murhat ja tuhopoltot ovat arkipäivää.

SAMANA PÄIVÄNÄ kun maailma järkyttyi Pariisin terrori-iskuista, uutisoitiin neljän ihmisen kuolleen pommin räjähdettyä eteläisessä Thaimaassa. Lukuisat vastaavat iskut, murhat ja muu väkivalta ovat vaatineet yli 6 500 ihmisen hengen seudulla viimeisen vuosikymmenen aikana.

Thaimaan eteläisimmissä provinsseissa on vallinnut poikkeustila vuodesta 2005 asti. Malaijiseparastistit nousivat alueella aseelliseen kapinaan maan hallintoa vastaan 2000-luvun alussa.

Islaminuskoiset malaijit ovat enemmistönä pääosin buddhalaisen maan eteläkärjessä. Alueella sijaitsi itsenäinen Patanin sulttaanikunta, joka liitettiin Siamiin eli nykyiseen Thaimaahan vuonna 1909. Etelä on edelleen maan vähiten kehittyneimpiä alueita. Separastistit tavoittelevat historialliselle kotimaalleen itsenäisyyttä tai autonomiaa.

Konfliktiin on sekaantunut useita eri kapinallisryhmiä, mutta ajoittain jopa päivittäisten iskujen tekijäksi ei ilmoittaudu kukaan.

Kasvottoman väkivallan seurauksena Thaimaa on ottanut etelän tiukkaan otteeseen.

– Suurin osa virkamiehistä on muualta tulleita buddhalaisia. Kun sen yhdistää yli 50,000 miehen aseistettuihin turvallisuusjoukkoihin, tuntuu paljolti siltä kuin alue olisi miehitetty, sanoo Etelä-Thaimaan Yalan provinssissa asuva, konfliktia tutkinut turvallisuusasiantuntija Don Pathan.

YHTENÄISTÄ kansallisvaltiota tavoitteleva Thaimaa on pyrkinyt sulauttamaan maan monet vähemmistökansat osaksi buddhalaista ja thainkielistä valtakulttuuria. Malaijien kapina syttyi ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla vastustamaan sulauttamispolitiikkaa. Nyt miehitys lisää tyytymättömyyttä entisestään.

Don Pathanin mukaan malaijien kielellä, kulttuurilla ja historialla ei ole tilaa virallisissa yhteyksissä.

– Yleinen mielipide thaimaalaisten keskuudessa on, että malaijien haluttomuus hyväksyä valtion rakentama identiteetti on uhka maan yhtenäisyydelle.

Konfliktiin liittyy myös uskonnollisia elementtejä. Jotkin ryhmät ovat käyttäneet mestauksia ja ääriryhmien retoriikkaa, minkä vuoksi kapinallisten yhteyttä kansainvälisiin terroristijärjestöihin on arvuuteltu.

– Konfliktin luonne on edelleen pääosin etninen ja nationalistinen eikä uskonnollinen. Tämä on paikallinen, malaijien ja Thaimaan valtion välinen kiista, Pathan sanoo.

UHREISTA suurin osa on siviilejä, niin buddhalaisia kuin muslimejakin.

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan kapinalliset ovat tarkoituksella ottaneet kohteekseen tavallisia työläisiä, koululaisia, opettajia ja buddhalaisia munkkeja. Järjestö uskoo näiden tekojen tarkoituksena olevan ainoastaan kylvää kauhua siviiliväestössä.

Thaimaan hallitus on jakanut tuhansia aseita siviileille muodostaakseen puolisotilaalliset turvajoukot.

Pathanin mukaan ihmisiä on muuttanut väkivallan pelossa pois alueelta.

– Konflikti on lyönyt kiilan malaijimuslimien ja buddhalaisten välille erityisesti nuoremman sukupolven keskuudessa.

Amnestyn viimeisimmän vuosiraportin mukaan Thaimaan turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet etelässä pahoinpitelyihin, kidutukseen ja laittomiin teloituksiin.

Tunnetuimmassa tapauksessa vuonna 2004 Tak Bain kaupungissa 78 hallituksen pidättämää mielenosoittajaa tukehtui kuoliaaksi, kun heitä kuljetettiin rekoissa armeijan tukikohtaan kuulusteltaviksi. Ketään hallinnon

edustajaa ei ole koskaan asetettu syytteeseen.

HALLITUS keskusteli loppusyksystä kuu-

den Etelä-Thaimaan kapinallisryhmän kattojärjestön kanssa uusien rauhanneuvotteluiden avaamisesta. Kansainvälisen islamilaisen yhteistyöjärjestön johtaja Iyad Ameen Madani kiitti hallitusta rauhan edistämisestä olleessaan tammikuussa virkavierailulla Bangkokissa. Järjestö on kahdella aiemmalla vierailullaan vaatinut Thaimaalta toimia konfliktin ratkaisemiseksi.

Monen asiantuntijan mukaan rauhanneuvotteluiden lähtökohdat ovat haastavat.

Don Pathanin mukaan kattojärjestöllä ei ole käskyvaltaa aseistautuneisiin kapinallisiin. Suurin kapinallisjärjestö Barisan Revolusi Nasional (BRN) ei anna tukeaan suunnitelluille neuvotteluille.

Pathanin mukaan BRN epäilee neuvotteluja hallituksen juoneksi saada kapinalliset paljastamaan itsensä. BRN vaatii Thaimaata muun muassa takaamaan neuvottelijoille immuniteetin ja ottamaan kansainvälisiä tarkkailijoita mukaan neuvotteluihin, ennen kuin se suostuu osallistumaan.

Thaimaan sotilashallituksella ei puolestaan ole Pathanin mukaan aikomuksia antaa periksi kapinallisten vaatimuksille Etelä-Thaimaan itsenäisyydestä tai itsemääräämisoikeudesta. Se on ehdottanut esimerkiksi tulitaukoa ja turvavyöhykettä.

– Juntta pitää neuvotteluja riittävänä tunnustuksena kapinallisille. Jos se antaisi myönnytyksiä, kuten edes lisää kulttuurista tilaa malaijeille, se uhkaisi mielikuvaa maan yhtenäisyydestä. Joten juntta jatkaa samalla asenteella – eli kuinka saada malaijit thaimaalaisiksi.

Annamari Tolonen RAULI VIRTANEN

KOLUMNI

Markus Mäki

maki.markus.t@student.uta.fi

Turkki pelaa Syyriassa peliä, jonka seuraukset voivat olla kohtalokkaita koko Euroopalle.

TURKKI HALUAA nousta sunni-islamilaisen maailman johtavaksi valtioksi ja nostaa muslimiveljeskunnat valtaan muissa Lähi-idän valtioissa. Syyriassa Turkki on tukenut al-Nusran kaltaisia jihadistijärjestöjä ja pommittanut määrätietoisesti länsimaiden tukemia kurdijoukkoja.

Turkin itäosissa hallituksen joukkojen ja kurdikapinallisten taistelut ovat kiihtyneet. Viime vuonna Turkin armeijan pommituksissa kuoli yhteensä 3 000 ihmistä. Maassa tehtiin myös lukuisia itsemurhaiskuja. Tuorein isku tehtiin tammikuussa Istanbulissa turistien suosimalla Sultanahmetin aukiolla. Islamistinen oikeus ja kehityspuolue AKP saavutti jälleen enemmistön marraskuun parlamenttivaaleissa. Vaalivoiton jälkeen presidentti Recep Tayyip Erdoğan on entisestään kiristänyt otettaan mediasta ja kansalaisjärjestöistä.

LÄNSIMAAT sulkevat silmänsä Turkin sisäisiltä ongelmilta, koska suurin osa Syyrian ja Irakin pakolaisista kulkee Eurooppaan Turkin kautta.

Euroopan unioni myönsi Turkille kolme miljardia euroa pakolaisten auttamiseksi. Vastineeksi Turkki lupasi puuttua pakolaisten salakuljetukseen. Lisäksi EU on luvannut jatkaa jäsenyysneuvotteluja Turkin kanssa.

Todellisuudessa Turkilla ei ole tarjota pakolaiskriisiin kestävää ratkaisua.

Monin paikoin olosuhteet leireillä ovat surkeat, ja suuri osa pakolaisista elää yhteiskunnan ulkopuolella.

Idänsuhteitaan Turkki ei ole hoitanut yhtä mallikkaasti. Venäjä on Turkille tärkeä kauppakumppani, mutta nyt maiden välit ovat kiristyneet. Turkin armeija ampui marraskuussa alas Turkin ilmatilaa loukanneen venäläisen rynnäkkökoneen. Kostoksi Venäjä on määrännyt Turkille talouspakotteita ja uhannut jäädyttää maiden yhteisiä energiahankkeita. Venäjän presidentti Vladimir Putin on syyttänyt Turkkia Isisin tukemisesta.

SYYRIAN sodan ratkaiseminen on alkaneen vuoden tärkeimpiä kysymyksistä. Pariisin iskujen jälkeen Isis on ajettu ahtaalle Syyriassa ja Irakissa. Järjestön johtajia on kuollut länsimaiden ilmaiskuissa ja se on menettänyt strategisesti merkittäviä kaupunkeja.

Neljä vuotta kestäneen sodan päättyminen ja terroristijärjestö Isisin nujertaminen helpottaisi pakolaistilannetta ja vähentäisi terrorismin uhkaa Euroopassa. Pysyvän ratkaisun löytäminen Syyriaan on kuitenkin vaikeaa ilman Turkkia.

Vuosi 2016 näyttää, haluaako Turkki olla osa Syyrian sodan ratkaisua. Tähän se on aiheuttanut lähinnä ongelmia.

Thaimaa on lähettänyt eteläosiinsa yli 50 000 hengen aseistetut turvallisuusjoukot.

14 utain maailma

CARINA RÄIHÄ

Maailman korkein hautausmaa KIIPEILYTURISMI

Joka kevät tuhannet seikkailijat yrittävät valloittaa Mount Everestin. Monelle matka jää viimeiseksi, koska ihmisiä on vuorella liikaa.

KORKEUTTA merenpinnasta on yli 8 000 metriä, jäätävä hurrikaanituuli piiskaa 30 asteen pakkasessa ja edessä on pitkä letka ihmisiä. Jono laahustaa hitaasti kohti maapallon korkeinta pistettä.

Kun Carina Räihä kiipesi Mount Everestin huipulle ensimmäisenä suomalaisena naisena vuonna 2010, hän sai todistaa, kuinka ahdasta maailman katolla on.

Himalajalla kiipeilykausi kestää huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun. Vuorelle ei ole asiaa talvella tai monsuunisateiden aikaan kesällä, jolloin lumivyöryriski on korkeimmillaan.

Lyhyen kauden aikana Everestille ahtautuu yli tuhat ihmistä. Suuri joukko kokemattomia kiipeilijöitä aiheuttaa vaaratilanteita.

– Edelläni oli amerikkalaisia kiipeilijöitä, jotka panikoivat huipulle nousun aikana. Takana tulevat joutuivat odottamaan hengenvaarallisissa olosuhteissa, Räihä kertoo.

Pitkä odotus altistaa paleltumille ja vuoristotaudille. Mitä nopeammin kiipeilijä pääsee vuoren huipulle ja takaisin, sen parempi.

AINA TILANTEISTA ei ole selvitty säikähdyksellä. Vuonna 1996 kahdeksan ihmistä kuoli lumimyrskyssä huipun läheisyydessä, kun kiipeilijät joutuivat odottamaan vuoren rinteellä liian pitkään. Joukossa oli kaksi maailman parhaisiin kuulunutta vuorikiipeilijää, retkikuntia johtaneet Rob Hall ja Scott Fischer.

2000-luvulla vuoren rinteille on menehtynyt ihmisiä joka vuosi. Historian tuhoisin onnettomuus katkaisi kiipeilykauden toukokuussa 2015, kun lumivyöry tuhosi Nepalin puoleisen perusleirin ja tappoi 19 ihmistä. Samalla vuoren rinteille jäi hetkellisesti jumiin jopa tuhat ihmistä.

Vain vuotta aiemmin lumivyöry nieli 14 henkeä. Kaikkiaan jättiläisvuoren rinteet ovat jääneet yli 200 kiipeilijän viimeiseksi leposijaksi.

Matka 8 848 metriä korkean Mount Everestin huipulle kestää neljä viikkoa. Sadat ihmiset nousevat maailman korkeimmalle kohdalle yhden kuukauden aikana.

MOUNT EVERESTIN kasvava kiipeilyturismi on ongelma, johon ei haluta puuttua. Tuhoisat onnettomuudet eivät ole hillinneet kaupallista kiipeilyä, koska se on Nepalissa merkittävä elinkeino.

Vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson valloitti Mount Everestin ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1993. Hän on ollut useita kertoja pelastamassa kiipeilyonnettomuuksien uhreja.

– Jokainen yli 8 000 metrin korkeudessa vietetty hetki heikentää kiipeilijän kuntoa.

Mount Everest on väärä paikka jonottaa,

Gustafsson sanoo.

Onnettomuuksia on sattunut aina, mutta niiden saavuttama mediahuomio on kasvanut. Vuoden 1996 tapahtumia seurannut julkisuus teki Everestistä entistä suositumman.

– Onnettomuudet ovat parasta markkinointia Mount Everestin kiipeilyturismille.

Ne tekevät vuoresta vaarallisen ja houkuttelevan.

EVERESTIN KIIPEILYTURISMI syntyi 1980-luvulla, kun elokuvantekijä David

Breashears ja Disneyn toimitusjohtaja Frank Wells kiipesivät vuorelle vuonna 1983. He lähettivät paikalta live-kuvaa, mikä antoi alkusysäyksen kiipeilybuumille.

Ensimmäiset kaupalliset matkanjärjestäjät veivät asiakkaita Mount Everestille 1980 ja 90-lukujen taitteessa.

Gustafsson kiipesi Everestille Adventure Consultants -yrityksen asiakkaana vuonna 1993. Hän maksoi matkasta noin 40 000 dollaria. Tuolloin vuorella oli seitsemän retkikuntaa, eli yhteensä noin sata ihmistä.

utain maailma 15

GRAFIIKKA: ANNAMARI TOLONEN , FREEPIK, VEKTOR OPEN STOK LÄHDE: THE HIMALAYAN DATABASE, WWW.EVERESTHISTORY.COM

Sen jälkeen kiipeilijöiden määrä on kasvanut huimasti. Vuonna 2013 pelkästään huipulle selviytyneitä oli lähemmäs 700.

Myös retkien hinnat ovat nousseet. Matka maksaa asiakkaalle tänä päivänä 65 000 dollaria. Keskimääräinen Everestin huiputtaja on 45–60-vuotias amerikkalainen liikemies tai lääkäri.

sestä on tehty liian helppoa.

– Mount Everest vetää niin paljon kaupallista toimintaa, että en pidä sitä enää vuorikiipeilynä. Siitä puuttuu kiipeilyn tarjoama haaste ja luonnonrauha, Gustafsson sanoo.

KEVÄÄLLÄ 2016 vuori avataan uudelleen kiipeilijöille. Nepalissa on jälleen pohdittu KAUPALLISESSA TOIMINNASSA asiakas viime kevään katastrofin jälkeen, pitäisikö ei aina välttämättä ymmärrä, millaisia riske- kiipeilijöiden määrää rajoittaa. jä vuorikiipeilyyn liittyy. Ääriolosuhteissa Räihän mielestä kiipeilijöiltä tulisi vaatia täytyy selviytyä, vaikaiempaa kokemusta ka opas ei pitäisikään kiipeilystä.

Kokemattomien joka hetki kädestä – Kokemattomikiinni. en kiipeilijöiden mahdollisuutta mahdollisuutta kii– Tänä päivänä kiivetä pitäisi vastuu ulkoistetaan vetä pitäisi rajoittaa, nätisti muille. Tosirajoittaa. He voivat koska he voivat rispaikan tullen jokaikeerata muiden kiiriskeerata nen on lopulta omien peilijöiden hengen. taitojensa varassa, Myös Adventure muiden hengen.

Consultants aikoo Gustafsson sanoo.

Carina Räihän muCarina Räihä, palata maaliskuuskaan Everestin vaavuorikiipeilijä sa vuorelle uusien retkikuntien kanstivuus tulee sen korkeudesta ja ohuesta ilsa. Yritys valitsee manalasta. Huipulle kiipeäminen tarkoittaa asiakkaansa huolella. noin kuukauden asumista vuorella, minkä – Kiipeilijöiden määrän rajoittaminen oliaikana on sopeuduttava vähenevään hapen si tervetullutta, mutta valitettavasti monet määrään. Fyysinen haaste riippuu pitkälti ryhmät huolivat asiakkaikseen myös kokeolosuhteista, säästä ja kiipeilijän kunnosta. mattomia kiipeilijöitä, sanoo toimitusjohta– Henkinen haastavuus on usein vielä ja Suze Kelly. isompi, sillä kiipeilijä joutuu kohtaamaan Gustafssonin mukaan todellista tahtoa päivittäin kuolemanvaaran, unettomuutta rajoitusten asettamiselle ei ole. Kiipeilytuja ruokahaluttomuutta useimmiten vierai- rismissa liikkuvat isot rahat, joista saavat den kiipeilykumppaneiden kanssa, Räihä osansa niin matkanjärjestäjät, sherpat kuin viranomaisetkin. kertoo.

– Jokaisen kiipeilykauden jälkeen puAMMATTIKIIPEILIJÖILLE Everest on mel- hutaan siitä, että vuorella on liikaa ihmiko helppo kohde. Vuonna 1953 Everestin siä, mutta kun uusi kausi on alkamassa, valloittanut uusiseelantilainen vuorikiipei- puhe unohtuu. Tätä jeesustelua on käyty jo lijä Edmund Hillary vertasi vuoren valloi- 20 vuotta, mutta mikään ei ole muuttunut. tusta rannalla kävelyyn.

Kolme kertaa Everestin huiputtaneen Jaro Asikainen Markus Mäki Gustafssonin mukaan vuorelle kiipeämi-

”

CARINA RÄIHÄ

Carina Räihä kiipesi Mount Everestin huipulle osana kansainvälistä retkikuntaa vuonna 2010. Useimmat kiipeävät vuorelle lisähapen avulla.

16 utain maailma

WEIBO

MITÄ?

Kaksi yhden hinnalla ○○Kiinan yhden lapsen politiikka avautui lokakuussa 2015, mutta vain raolleen.

Lakiuudistuksen myötä kiinalaisilla on nyt valtiohallinnon lupa hankkia kaksi lasta. ○○Vuosikymmenten ajan harjoitettu syntyvyyden säännöstely on vaikuttanut väestörakenteeseen. Yhden lapsen perheitä on paljon verrattuna aikaisempiin suurperheisiin. ○○Naisen elämä ei aina ole Kiinassa hänen omissa käsissään. Provinssit ja työpaikat ovat voineet säädellä syntyvyyttä ja abortointia.

Vanhemmilla sukulaisilla saattaa olla vahvoja mielipiteitä lapsen sukupuolesta, lapsen hankinnan ajoituksesta sekä partnerin valinnasta. ○○Naisen oletetaan ottavan perheen ja lastenhoitoon liittyvistä asioista enemmän vastuuta kuin miehen.

Ehkäisykammo poikii aborttikylpylöitä SEKSUAALITERVEYS Kiinassa harvalla on varaa tehdä lapsia ilman tarkkoja suunnitelmia ja

varallisuutta. Silti aborttiin suhtaudutaan yleisesti paljon myönteisemmin kuin ehkäisypillereihin. ”VAHINKORASKAUS? Ole kuningatar”.

Nainen hymyilee vaaleanpunaisen mainoksen kannessa tiara päässä.

Mainoksessa kehotetaan välttämään piraattiklinikoita ja valitsemaan vanha ja perinteinen naistensairaala. Samassa mainoksessa kaupataan myös VIP-aborttia, jossa toimenpidettä varten varataan oma huoneisto. Tämän hoidon saa omakseen 4 880 yuanilla, eli noin 720 eurolla. Halvin mainoksen toimenpide maksaa 520 yuania, eli noin 77 euroa. Toisessa mainoksessa kerrotaan, että sairaala voi tehdä abortin kolmessa minuutissa, kivuttomasti. Useissa muissa mainoksissa toistetaan samoja teemoja.

Kiinassa tehdään vuosittain 13 miljoonaa aborttia, kertoo paikallinen uutistoimisto Xinhua. Tiedot ovat peräisin Kiinan kansallisen terveyden ja perhesuunnittelun komissiolta.

Komission tietojen mukaan abortteja tehtiin viime vuonna eniten 20–29-vuotiaille naisille. Heistä valtaosa on sinkkuja. Myös teini-ikäisille tehdään abortteja aiempaa enemmän, arvioi Tianjinin sairaalan synnytys- ja gynekologian osaston ylilääkäri Qi Rongyi uutistoimistolle. Hänen mukaansa alle 16-vuotiaille tehtyjen aborttien määrä kasvaa joka vuosi jopa 30 prosenttia.

ABORTTIKLINIKOIDEN suosion taustalla ovat e-pillereihin liittyvät tabut. Kondomit ovat yleisesti hyväksytty ehkäisykeino, mutta raskauden ennaltaehkäisy lääkkeillä on edelleen paheksuttavaa. Esimerkiksi e-pillereiden saaminen on hankalaa, jos nainen

ei ole naimisissa. Kiinassa konservatiiviset lääkärit saattavat olettaa, että naimattomat ihmiset eivät harrasta seksiä ollenkaan.

Gynekologin vastaanotolla ehkäisyä pyytävä sinkkunainen voi saada osakseen tylyä kohtelua. Jotkut saattavat jopa valehdella oman siviilisäätynsä paremman palvelun toivossa.

Paikalliset lääkärit suhtautuvat ehkäisypillereihin samoin tavoin kuin piilolinsseihin. Molemmat ovat asioita, joita kannattaa välttää, kertoo 23-vuotias Jiaxin Zhao. Hän kertoo suhtautuvansa aborttiin varovaisesti, mutta tekevänsä sen, jos hän tulee raskaaksi vahingossa.

– Raskaus ei ole nyt suunnitelmissani eikä minulla ole varaa olla todella vastuussa uudesta elämästä. Abortti on pieni rangaistus lyhyestä holtittomuudesta.

Zhao uskoo, että VIP-abortteja mainostavat klinikat on suunnattu varakkaille ihmisille, jotka etsivät operaation tekemiseen viihtyisää tapaa. Näitä palveluja käyttävät ihmiset saattavat myös olla muita paremmin tietoisia abortista yleensä.

– Aborttia ei ole koskaan paheksuttu, ainakaan jos verrataan siihen paheksunnan määrään, jota pillereitä syövä saa osakseen, Zhao sanoo.

Zhaon mukaan Kiinassa uskotaan yleisesti, että lääkkeillä on äärimmäisen vaarallisia sivuvaikutuksia, jotka voivat haitata jopa elintoimintoja tai viedä kyvyn kantaa raskaus loppuun saakka. Valtaosa ihmisistä ei tiedä mitään e-pillereistä tai sekoittavat ne jälkiehkäisypillereihin. Jälkiehkäisypillerin

saa ilman reseptiä apteekista.

Zhao kertoo, että hänellä oli vaikeuksia saada yhdistelmäpillerireseptiä hänen provinssinsa suurimmassa kiinalaisen lääketieteen sairaalassa.

Lääkäri halusi määrätä ehkäisypilleriä pyytäneelle Zhaolle kiinalaisen lääketieteen mukaisia lääkkeitä, kuten yrttejä. Näillä yrteillä ei kuitenkaan ole raskautta ehkäisevää vaikutusta. Kun Zhao vaati saada reseptin, lääkäri hämmentyi ja korotti ääntään.

– Kai ymmärrät että kyseessä on ehkäisyyn käytetty lääke, hän kysyi minulta.

Tämän jälkeen lääkäri piti Zhaolle puhuttelun ehkäisypillereiden vaaroista. Lääkärin mukaan ehkäisypillerit ovat tehottomia, ja niillä on myös erittäin paljon haitallisia sivuvaikutuksia. Lääkärin näkemyksen mukaan ehkäisypillerit aiheuttavat myös vakavaa riippuvuutta.

– Hän suostui kirjoittamaan pillerireseptin vasta pitkän suostuttelun jälkeen, Zhao kertoo.

SINKKUNAISELLE lapsi voi merkitä talouden romahtamista, kertoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Elina Sinkkonen. Sinkut ja avioparit ovat eriarvoisessa asemassa lastenhankinnassa, sillä laillinen synnytys edellyttää avioliittoa.

Lasta ei Kiinassa saa hankkia ilman hallituksen myöntämää lisääntymislupaa, ja tätä lupaa varten täytyy osoittaa olevansa naimisissa. Ilman lupaa hankittua lasta ei rekisteröidä, mikä hankaloittaa lapsen pääsyä koulunpenkille.

Lapsen voi rekisteröidä pitkän paperisodan, isyystestin ja kovien sakkojen jälkeen.

Sinkkunaiselle sakot voivat olla liian rankat.

Tällaisessa tilanteessa abortti on helpompi ja halvempi vaihtoehto.

Lapsen kasvattaminen kilpailuhenkisessä Kiinassa vaatii paljon pääomaa. Lapselle halutaan tarjota paras mahdollinen vaihtoehto kaikesta. Paras koulutus, parhaat kerhot koulun jälkeen ja parhaat mahdolliset harrastukset ovat erittäin kalliita. Arvosanoja vertaillaan jatkuvasti, ja lasten elämä on tiukasti säädeltyä. Suomalaiseen yhteiskuntaan verrattuna lapselle asetetaan Kiinassa paljon odotuksia ja tavoitteita.

TIUKKA KILPAILU jatkuu työmarkkinoilla.

Erityisesti kaupungissa asuvat keskittyvät koulutukseen ja uraan. Kallis metropolielämä ei houkuttele ylimääräisten suiden ruokkimiseen.

– Nykyään nuoret naiset haluavat siirtää raskaaksi tulemista aiempaa myöhemmäksi. Tämä johtuu urasuunnittelusta ja yksinkertaisesti siitä, että he haluavat nauttia parikymppisyydestä, Zhao sanoo.

Mutta heidän vanhempiensa ikäpolvi painostaa nykynuoria tekemään heille lapsenlapsia.

– Ja yli-ikäiset, eli yli 28-vuotiaat naiset nähdään jo parhaat vuotensa ja naimakelpoisuutensa menettäneinä, Zhao sanoo.

Anu Kerttula Alma Onali

utain maailma 17

Sirkkatehtaalla ilmastonmuutosta vastaan

Hanna Asikainen

HYÖNTEISSYÖNTI Yrityskiihdyttämön parkkipaikalla

asikainen.hanna.t@student.uta.fi

kehitetään kotisirkka-automaattia.

SUUREEN merikonttiin pinotuissa kasvatuslaatikoissa asuu parisataatuhatta kotisirkkaa. Otaniemen Startup Saunan pihalle nostetussa kontissa olosuhteet pysyvät talvellakin hyönteisen kasvulle ihanteellisina. Sirkkoja on kontissa munista 50 päivän ikäisiksi. Suureen merikonttiin mahtuu jopa kaksi miljoonaa asukasta.

Sirkkoja ei kuitenkaan kasvateta myyntiin. Suomalainen startup-yritys Entocube kehittää teknologiaa sirkkojen teollista tuotantoa varten.

SIRKKOJEN päätyminen kaupan hyllyihin on aiempaa todennäköisempää. Euroopan unioni hyväksyi viime kuussa uuselintarvikeasetuksen, joka astuu voimaan tammikuussa 2018. Uuselintarvikkeet ovat tuotteita, joiden käyttö on ollut erittäin vähäistä EU-alueella ennen toukokuuta 1997.

Eviran ylitarkastajan Sanna Viljakaisen mukaan ainoa muutos entiseen on, että uusi asetus sallii kolmansissa maissa perinteisesti elintarvikkeina käytetyille tuotteille oman hyväksymisprosessin.

Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut hyönteislajit voidaan hyväksyä elintarvikkeiksi myös Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

MUUTAMA jäsenvaltio on Viljakaisen mukaan tulkinnut asetuksen sanamuotoja eri tavalla kuin Euroopan komissio on suositellut. Tällä hetkellä Euroopassa sirkkoja kasvattavia yrityksiä on Suomen lisäksi ainakin Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa.

Hollantilainen Jumbo-ruokakauppaketju alkoi viime vuonna myydä hyönteisiä sisältäviä hampurilaisia. Unionin ulkopuolinen Sveitsi puolestaan salli vuodenvaihteessa kolmen hyönteislajin käytön elintarvikkeissa.

Viljakaisen mukaan hyönteiset tulkitaan EU-lainsäädännössä uuselintarvikkeiksi.

– Lainsäädäntö koskee vain kaupallista toimintaa. Siinä määritellään, mitä elintarvikkeita saa laillisesti myydä, markkinoida, maahantuoda ja tarjota.

Jokaisen tuotteen myyntiä ja markkinointia varten tulee hakea erillinen lupa. Lupaa varten selvitetään tuotteen turvallisuus.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan maailman väkiluku kasvaa 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Synkimpien ennusteiden mukaan lihankulutus voi jopa kaksinkertaistua ihmisten vaurastuessa.

Entocuben perustajajäsenen Otto Palosen mielestä ongelma kannattaisi ratkaista nyt.

– Me emme voi jatkaa näin seuraavaa 35 vuotta. Ei ole mitään mahdollisuutta ylläpitää tällaista lihankulutusta maapallon resursseilla enää tulevaisuudessa, Ruoantuotantoa kehittämällä Entocube haluaa hidastaa ilmastonmuutosta ja torjua nälänhätää.

Vaikka yritys perustettiin ideologisista syistä, on Entocuben tarkoitus ensisijaisesti

tehdä liiketoimintaa.

– Kestävää liiketoimintaa, korjaa yrityksen toimitusjohtaja Robert Nemlander.

Yhden sirkkakilon tuottamiseen kuluu moninkertaisesti lihakarjaa vähemmän ravintoa ja vettä. Tuotantolaitoksen teknologia toimii tarvittaessa aurinkosähköllä ja sadevedellä.

Palonen muistuttaa vielä, että liiketoiminta ei estä maailman pelastamista.

– Monet kehitysapua tekevät demonisoivat helposti yrityksiä. Monet yritysmaailmassa olevat taas ajattelevat, ettei yritystoimintaa ja maailman pelastamista voi yhdistää. Molemmat ajatustavat ovat vääriä.

VALMIIN teknologian Entocube aikoo myydä muiden tuottajien käyttöön. Kontti voidaan purkaa ja sirkankasvatusautomaatti siirtää vaikka suureen tehdashalliin. Tuotannon suuruus on helposti muunneltavissa, jos käsityötä tarvitaan mahdollisimman vähän.

Yritys neuvottelee parhaillaan kasvattamisesta kiinnostuneiden farmareiden ja suurten ruokayhtiöiden kanssa. Näin varmistetaan, että kaikki on valmista, kun hyönteistuotteita saa alkaa myydä.

– Kyllähän me voimme tehdä yksittäisiä kontteja käsipelillä, mutta haluamme vaikuttaa maailman mittakaavassa, Nemlander sanoo.

Entocuben perustajajäsen Otto Palonen uskoo, että hyönteistuotteissa kiinnostaa nimenomaan proteiini. Sirkkajauheesta tehdyt patukat ja pirtelöt ovat helposti lähestyttäviä tuotteita. Erityisesti hän haluaisi nähdä, että leipomot alkaisivat valmistaa sirkkajauhosta proteiinipitoista leipää.

Essi Lehto Iida Nieminen IIIDA NIEMINEN

Otto Palosesta on kehittynyt melkoinen hyönteiskokki. Paistetut chili-hunajasirkat voi tarjota vaikka elokuvaillassa.

Corruption and trafficking make northern Mali the Wild West of our time.

WHEN I STARTED to research the rebel group MNLA and the Mali conflict, I was completely at sea with it.

I didn’t know such a place as Azawad existed (then again, neither did Google maps), but there it was: the big northern part of Mali, with its own culture and a bundle of languages, all of which had very little in common with the rest of the country.

Since 2012 government troops, Islamists and secular rebels demanding Azawad’s independence have been fighting each other in an entangled war.

Officially the conflict has already ended, yet only last month a hotel in the capital Bamako was attacked and several people were killed. The UN peacekeeping troops have been the sheriff in town since the winter 2013, in an operation described as “the most dangerous peacekeeping operation in the world”.

AT THE HEART of the struggle lay the ancient trafficking routes of North Africa. This was explained to me by Alex Duval Smith, a BBC correspondent, who was based in Mali for nearly three years. She told me about corruption and the lack of political interest, which results in all of northern Mali being left for the traffickers.

There aren’t any jobs, therefore everyone in northern Mali is somehow connected to the bootlegging business and the northern economy is nearly completely separate from the south of the country. There is one exception: Duval Smith is sure the government take its slice of the trafficking deal.

From fuel to instant noodles, everything needed is brought in through these routes. A few years ago a plane transferring cocaine from Venezuela to Europe crashed while taking off the Mali desert. By the time officials reached the crash site the whole bonanza had disappeared, leaving behind only an empty, burned shell of a Boeing.

WHEN THE MNLA and other secularist rebel groups signed a peace agreement with the Malian government in the summer 2015, one of the terms was to form local management in the area. Compared to the lowdevelopment level of the south, North Mali is a no-development zone with only one operational hospital in the whole area. Organizing any kind of local government seems utopian. Building self-management requires strong will and a lot of investment. The only thing northern Mali has is smugglers.

I asked Duval Smith if she sees any hope for a lasting peace. In her view, the violence will stop only if the traffickers come in terms with sharing the territories and routes. But even that would mean only a peaceful bay in the savage history of the land. Northern Mali will always be a cowboy country.

18 utain maailma

IDA KANNISTO

Gili Trawanganin rannoilta voi löytää rauhallisen riippumaton, jos valitsee oikean ajankohdan reissulleen.

Liian ihana saari

TURISMI Gili-saaret ovat yksi Indonesian suosituimmista lomakohteista Balin jälkeen.

Liikarakentaminen, roskaaminen, eläinten kaltoinkohtelu ja huumeet varjostavat paratiisia.

KILPIKONNA ui niin lähellä, että sitä voisi koskettaa. Vedestä noustessa valkoisella hiekkarannalla on vain kourallinen muita ihmisiä. Ystävälliset paikalliset saavat hymyn huulille. Auringonlaskuun ratsastaminen on mahdollista täällä, pienellä paratiisisaarella Indonesian eteläosassa. Sen on huomannut moni muukin.

Lombokin saaren luoteispuolella sijaitsevista Gili-saarista Trawangan on suurin ja suosituin. Ruuhkaisimmillaan saarelle saapuu noin 5 000 turistia päivässä. Pieni saari elää turismista, mutta kasvavat väkimäärät tuovat mukanaan myös ongelmia.

SYYSKUUSSA Gili Trawanganilla kiellettiin

kaikki hostellit ja backpacker-majapaikat.

Paikalliset kotimajoituksen tarjoajat saivat tarpeekseen länsimaisten omistajien pyörittämistä hostelleista, jotka kahmaisivat karhunosan saaren turisteista.

Verkkovarauksilla toimivat hostellit veivät asiakkaita kotimajoituksilta, jotka ovat ohikulkevien turistien varassa. Hostellikiellosta ilmoitettiin sähköpostilla, mutta määräyksiä ei otettu vakavasti.

– Kun aikaraja sitten koitti, ärhäkkä miesjoukko kävi kaikki hostellit läpi, heitti asiakkaat ulos ja naulasi oviin laput, että hostellit on suljettu ja kielletty. Häädetyt reppureissaajat lähtivät saarelta. Saari oli muutaman päivän todella hiljainen, saarella vuodesta 2011 asunut Susanna Pätäri kertoo.

Uusien määräysten mukaan yhdessä huoneessa saa majoittua korkeintaan kolme henkilöä, eikä majapaikan nimessä saa olla hostel- tai backpacker-sanaa. Yksi syy kiellolle oli se, että hostellien arveltiin houkuttelevan rellestäviä bilenuoria.

– Kaikki eivät ymmärrä, että vaikka

saaren viba on hyvinkin vapaamielinen, niin ollaan silti maailman suurimmassa muslimivaltiossa, Pätäri muistuttaa.

GILI TRAWANGAN kärsii valtavista jätekasoista, jotka on lykitty saaren keskelle turistien silmiltä piiloon. Palavien roskakumpujen savussa voi nähdä hyönteisiltä suojautuvia lehmiä.

Saarella ei ole makeaa vettä, joten juomavesi turisteille tuodaan Lombokin puolelta. Tuhannet ja taas tuhannet muovipullot päätyvät kierrätyksen kautta takaisin Lombokille, mutta osa jää saaren keskelle kaatopaikalle pyörimään. Luksusmajapaikatkin saattavat heittää jätteensä putipuhtaiden puutarhojen aitojen toiselle puolelle.

Gili Eco Trust -järjestö GET haluaa tehdä saaresta paremman paikan niin ihmisille, eläimille kuin ympäristöllekin. Jäteongelma on GET:n suurin projekti. Järjestö tavoittelee Gili-saarista ekologista turistikohdetta niin kutsutulla zero waste -periaatteella, jonka mukaan kaikki tuotteet tulisi käyttää uudestaan, eikä mitään heitetä kaatopaikalle. Vapaaehtoiset keräävät roskia eri puolilta saarta kerran viikossa.

MOOTTORIAJONEUVOT ovat kiellettyjä saarilla. Kaikki kulkeminen tapahtuu joko pyörillä tai hevoskärryillä. Ensisilmäyksellä paikallisen hevosrodun sirojen edustajien vetämät kärryt ovat idyllisiä ja hellyyttäviä. Totuus on kuitenkin toinen. Hevosten huonoa kohtelua on kritisoitu laajalti. Pieni hevonen saattaa joutua kantamaan monta kertaa painavampaa lastia kuin eläin jaksaisi, ilman lepo- ja juomataukoja.

Moni on boikotoinut saarta eläinrääkkäyksen vuoksi. GET:n viime vuonna käyn-

nistyneen Horses of Gili -projektin kautta järjestyneet lahjoitukset ja vapaaehtoisten eläinlääkärien klinikat ovat kohentaneet hevosten vointia huomattavasti. Hevosten hyvinvointi on nyt tiukassa tarkkailussa.

Susanna Pätäri taas on onnenpotku Gilin lukuisille kulkukissoille. Hän on vastuussa Cats of Gili -eläinsuojeluprojektista. Palkaton vapaaehtoistoiminta kissojen kanssa vie käytännössä kaiken hänen aikansa. Kissoja on muutamassa vuodessa steriloitu ja rokotettu valtava määrä.

”

Gili Trawangan kärsii valtavista jäte­kasoista, jotka on lykitty saaren keskelle turistien silmiltä piiloon.

– Kissapopulaatio on nykyisin melkoisen pullukkaa ja hyvinvoivaa, kiitos kissaprojektini, Pätäri sanoo.

SAAREN ITÄRANTA pursuilee majataloja, ravintoloita ja baareja, puhumattakaan kaupoista, sukellusfirmoista ja matkailutoimistoista. Palveluja löytyy kaikista hintaluokista. Vuosi sitten saaren hiljaisemmalla länsirannalla oli vasta muutama luksusmajatalo baareineen. Kolme vuotta sitten se oli autio.

Nyt länsirantakin alkaa olla täynnä.

Maisemaan sopivat bungalowit ovat saaneet antaa tietä valtaville luksusraken-

nelmille uima-altaineen ja golfratoineen.

Vaikka Pätäri arvostaa sitä, että saarelle on turistien myötä saapunut peruspalveluita ja mukavuuksia, ylenpalttinen rakentaminen on hänestä käsittämätön ilmiö.

– Mietin usein miksi ihmiset menevät valtaviin lomakeskuksiin majoittumaan.

Jos haluaa pakettiloman betonisessa mörskässä, niin kyllä semmoisia löytyy helpommankin matkan päästä, Pätäri sanoo.

Vielä viitisen vuotta sitten saarelle tuli lähes yksinomaan reppureissaajia. Koskemattoman ja syrjäisen paratiisiunelman perässä matkaavat ihmiset suuntaavat nykyään muualle.

Gili T:n maine keikkuu hyvän lomakohteen ja paheellisen bilesaaren veitsenterällä. Taikasienipirtelöitä löytyy joka toisen ravintolan listalta. Myös huumejengit ovat löytäneet tiensä saarelle.

HOSTELLIKIELTO, Indonesian syksyiset maastopalot ja Lombokin tulivuoren purkautuminen lokakuussa ovat vaikuttaneet ihmisten määrään. Pätärin mukaan sesongit olivat lyhyempiä vuonna 2015, ja majapaikat joutuvat jakamaan turistit uusien kilpailijoiden kanssa.

Hän arvelee, että turismikäyrän nousu notkahtaa jossakin kohtaa. Gili Trawanganin viehätyksen säilyttäminen vaatii ponnisteluja sekä paikallisilta että turisteilta.

– Toivon, että jossain vaiheessa asioista päättävät tahot ymmärtävät, että ihmiset eivät halua tulla lomallaan täyteen rakennettuun saaripahaseen, jossa hädin tuskin on rakentamatonta rantaakaan enää jäljellä.

Alma Onali

utain maailma 19

⋆⋆UUTISANALYYSI

Kreikan talouskriisi kalpenee maan identiteettikriisille

KOLUMNI

Elise Tamminen

tamminen.elise.f@student.uta.fi MICHEL CHRISTEN

KUN ALEXIS TSIPRAS ja Syriza nousivat

Kreikan parlamenttivaaleissa valtaan vuosi sitten, Kreikan kadut täyttyivät toiveikkaista ihmisistä.

Pääministeriksi noussut Tsipras lupasi, että vasemmistolainen Syriza hankkiutuisi eroon velkojiensa asettaman säästöohjelman tiukoista tavoitteista. Vasemmistopuolue oli vastaus kreikkalaisten rukouksiin.

Niin sanottu troikka, eli velkojat, on vaatinut muun muassa julkisen sektorin palkkojen leikkaamista ja henkilöstön vähentämistä, eläkkeeseen liittyviä leikkauksia sekä veronkorotuksia.

HELATORSTAI. Miksi sitä vietetään?

Miksi musliminaiset käyttävät huntuja?

Kuinka jihadisti ja rauhanomainen turkulainen perheenäiti voivat molemmat olla muslimeja? Pew Research Centerin mukaan vuonna 2050 kristittyjä on maailmassa 2,92 miljardia ja muslimeja 2,76 miljardia. Ei siis ole yhdentekevää, tiedämmekö me suomalaiset, mistä näissä uskonnoissa on kyse.

Jotta voimme käydä kauppaa tai neuvotella globaaleista ympäristötoimista, meidän on ymmärrettävä, miltä pohjalta ihmiset neuvotteluihin lähtevät.

Ehkä neuvottelijalle on tärkeää, etteivät heikoimmassa asemassa olevat kärsi, tai sitten hän on kiinnostunut mahdollisimman suuren voiton saamisesta.

Kenties hän ei halua pitää neuvotteluja sunnuntaisin. Myös aamiaispöydässä sanomalehti on käsitettävämpi, jos tiedämme edes hiukan siitä, millaisia haastateltavien todellisuudet ja maailmankuvat ovat.

OLEMME tottuneet kuulemaan Kreikan talous-, velka- tai pankkikriisistä, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt Kreikan identiteettikriisi.

Syriza ei voittanut vaaleja vuosi sitten pelkästään sen vuoksi, että se lupasi keventää kreikkalaisten taloudellista taakkaa. Puolue onnistui myös sen vuoksi, että se kertoi palauttavansa vallan kreikkalaisten omiin käsiin, antavansa kreikkalaisten itsetunnon takaisin.

Paljon luvannut Syriza yritti koko kevään ajan pitää kiinni vaalilupauksistaan, mutta joutui lopulta hakkaamaan päätään EU:n ja euromaiden järkähtämättömään muuriin.

Kesäkuussa Kreikan ja velkojien välit olivat jo kiristyneet äärimmilleen. Alexis Tsipras päätti antaa kansan sanoa sanottavansa ja järjesti kansanäänestyksen. Äänestyksen tarkoitus oli antaa tukea Syrizalle neuvottelupöydissä, missä se myös onnistui.

Kreikkalaiset äänestivät kovia lainaehtoja vastaan ja ryntäsivät kaduille osoittamaan mieltään.

KANSANÄÄNESTYS oli Syrizan ja Kreikan puoli vuotta kestäneen pyristelyn huipentuma. Sitten alkoi alamäki.

Syriza luovutti. Äänekäs valtiovarainministeri Giannis Varoufakis laitettiin syrjään. Tilalle astui Efkleidis Tsakalotos, joka on osoittautunut paljon maltillisemmaksi kuin edeltäjänsä.

Tsakalotos on kiertänyt syksyn ajan euromaiden johtajien luona puhumassa Kreikan sitoutumisesta lainaehtoihin. Viime viikon maanantaina Tsakalotos vieraili myös Suomessa valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok.) vieraana.

Valtiovarainministeri vakuuttaa, että Kreikan talous on menossa koko ajan parempaan suuntaan, mikä näkyy esimerkiksi bruttokansantuotteen kasvuna.

Vaikka taloudessa on tapahtunut kehitystä parempaan, ei kansan identiteettikriisi ole hellittänyt. Kreikkalaiset elävät edelleen velkojiensa, esimerkiksi muiden euromaiden, peukalon alla.

KREIKKALAISET ovat väsyneitä. Toivo, jonka Syrizan vaalivoitto toi tulleessaan vuosi sitten, on nyt hiipunut. Tämä aiheuttaa turhautumista, eikä turhautuminen ole hyvästä.

Kansallisen päätösvallan valuminen ulkomaille on murentanut kreikkalaisten uskoa demokratiaan.

Kreikan velkakriisi on kilpistynyt etenkin Saksan ja Kreikan välisiin erimielisyyksiin.

Saksassa kreikkalaiset nähdään laiskoina lorvijoina, jotka ovat elättäneet itsensä ahkerien saksalaisten rahoilla. Kreikassa taas ajatellaan, että maa on ollut ahneen pank-

Emme voi ymmärtää maailman tapahtumia, ellemme ymmärrä uskontoja.

Kreikan pääministeri Alexis Tsipras toi ja vei kreikkalaisilta toivon alle vuodessa.

kisektorin uhri, ja että velkojien ehdot heikentävät entisestään maan mahdollisuuksia talouskasvuun.

Työttömistä suuri osa on pitkäaikaistyöttömiä, asunnottomuus on kasvanut, puolet nuorista työikäisistä ihmisistä on vailla työtä ja julkisen terveydenhuollon taso on romahtanut.

Esimerkiksi kaksi vuotta sitten 14 prosenttia kreikkalaisista kertoi, ettei voinut hoitaa terveyttään, koska heillä ei ollut siihen varaa. Vapaaehtoistyöstä ja hyväntekeväisyydestä on tullut elintärkeää osalle kansalaisista.

EU, jonka jäsen Kreikka on ollut 1980-luvulta lähtien, on muuttunut kreikkalaisten silmissä epäreiluksi, rikkaiden maiden johtamaksi järjestelmäksi.

TSIPRASIN hallitus on joutunut muuttumaan vuodessa troikan vastustajasta sen tavoitteiden ajajaksi.

Vaikka muualla Euroopassa Kreikan tilannetta pidetään ennen kaikkea kansainvälisesti merkittävänä ongelmana, on Kreikassa kyse kotimaan poliittisen kentän myllerryk-

sestä. Poliitikkojen uskottavuus tavallisten kreikkalaisten silmissä on kadonnut.

Myös poliittiset erimielisyydet Kreikan parlamentissa ovat lisääntynyt, vaikka kansa äänestikin Syrizan uudelleen pääministeripuolueeksi lokakuussa. Tämän vuoksi velkojien vaatimien uudistusten ajaminen läpi Kreikan parlamentissa on tulevaisuudessa entistäkin hankalampaa.

Veera Tegelberg

tegelberg.veera.p@student.uta.fi

YMMÄRTÄMINEN ei tarkoita sitä, että olisi luovuttava omasta tavasta ajatella.

On äärimmäisen tärkeää ymmärtää myös sitä, mille suomalainen yhteiskunta ja eurooppalaiset arvot perustuvat. Tiesitkö, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo kumpuavat Raamatusta?

Samoin se, että viranomaisia ja lakia tulee kunnioittaa ja heikoimmista pitää huolta. Lista tällaisista asioista jatkuisi vielä pitkään.

Vaikka uskonnot voivat tuntua vierailta, on muistettava, että Pew Reserch Centerin mukaan uskonnottomien osuus maailman väestöstä vähenee.

Vuonna 2010 heitä oli 16 prosenttia, ja ennustetaan, että vuonna 2050 heitä olisi 13 prosenttia maailman väestöstä.

Sen sijaan islaminuskon ennustetaan kasvavan nopeimmin, 23 prosentista noin 30 prosenttiin. Pew:n mukaan kristinusko tulee säilyttämään paikkansa maailman suurimpana uskontona.

SUOMESSA ja Euroopassa uskontojen merkitys voi tuntua vähenevältä, mutta globaalissa mittakaavassa asia on päinvastoin. Ymmärtääksemme maailmaa ja pystyäksemme toimimaan eri maista tulevien ihmisten kanssa, meidän on tiedettävä, mistä uskonnoissa on kyse.

On puhuttu, pitäisikö kouluissa siirtyä kristinuskon opetuksesta uskontotietoon. Kysymys on nurinkurinen, sillä oma yhteiskuntamme perustuu kristinuskolle, joten sen asema on suomalaisessa kulttuurissa merkittävämpi kuin muiden uskontojen. Meidän on tunnettava kristinusko hyvin, jotta ymmärrämme oman yhteiskuntamme perustukset.

Sen lisäksi on hyvä tietää muista uskonnoista, sillä uskonnollinen tietämättömyys johtaa väärinkäsityksiin ja kulttuurisiin kömmähdyksiin. Olivatpa ennakkoluulomme mitkä tahansa, meidän on viisainta ottaa uskonnoista selvää.