Utain kokoelma 2014-2015

2014–2015

Lukuvuoden valiot Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti kokosi yhteen lukuvuoden parhaat jutut.

7/2014

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

elämykset 14

huvit 15

8/2014

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

Nyt loppuu kirjahyllyelitismi! Väheksyvätkö painotuotteillaan rehvastelijat muita median muotoja? Matti Riitakorpi s. 13

näkymä 8

media 12 elämykset 14

huvit 15

9/2014

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

elämykset 14

huvit 15

10/2014

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

Maailmanlopun välikappale Ydinvoiman ongelma ei ole sen vaarallisuus, vaan törkyinen imago. Jaro Asikainen. s. 2

Onko kotisi täynnä turhaa tavaraa? Heräteostoksissa ei aina ole kyse asiakkaan harkitsemattomuudesta. Teemu Kakko s. 15

näkymä 8

media 14

elämykset 16

huvit 17

Some sodan välineenä Myös terroristijärjestöissä on huomattu sosiaalisen median koukuttavuus. Tapani Iivanainen s. 15

Pohjanmaan kautta? Erikoisvahvat alkoholiannokset eivät kiinnosta kuppiloita: poikkeuslupia haetaan vain vähän. s. 2

Tanko tottelee Santeria 21-vuotias akrobaatti tavoittelee mainetta maailmalta. s. 4

Kissoilla kylässä

Juoksu palaa luontoon Maratonien nylkyttäminen jäi viime vuosikymmenelle. Suunnannäyttäjät ovat nyt siirtyneet poluille. s. 8

Huraa! Moreeni on hetken turvassa s. 3

11/2014

Ääk! Mobiiliterroristit ovat vauhdissa s. 7

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

Ooh! Valoviikot täyttävät taas kaupungin s. 14n

media 12 elämykset 14

Hirmu määrä töitä!

Kissakahvila Purnauskis on Micu-kissan valtakunta. s. 14

huvit 15

Kim Lehtonen ei treeneissä pelleile. s. 4

Rahat finito, läppärit loppu. s.3

Tampereen ruotsinkieliset käyvät koulunsa esikoulusta lukioon samassa pihapiirissä. s. 8

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

ideat 12

Maailmassa on myös hyviä uutisia

Nyt äidit ystävystyvät 60-luvun tapaan lasten leikkiessä pihalla. s. 8

Onko eka tunti finskaa?

12/2014

Yhteisöllisyyys palasi Kiinanmuuriin

media 14

elämykset 16

huvit 17

13/2014

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

Mika Tommola viimeistelee Maikkarin Kymmenen uutiset loppukevennyksellä. s. 14

Korvasyyhy karkottaa kirkosta. s.8

Hiusväri voi tappaa allergikon. s.6n

näkymä 8

media 12

elämykset 14

huvit 15

1/2015

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

ideat 14

elämykset 16

huvit 17

TEEMA: PAKO

Suu auki, suomalainen Tärkeintä on uskaltaa pälpättää, virheistä piittaamatta. Saana Huhtala s. 15

Kosto kirkolle Kansa pakenee kirkosta. Tietävätkö eroajat, kenelle oikein suuttuvat? Annamari Tolonen s. 15

Me ja ne toiset Lisääkö eriarvoisuudesta kirjoittaminen eriarvoisuutta? Terhi Romo s. 2

Pakobisnes Miksi arkea pitää paeta? Essi Lehto s. 13

Muoti osana minuutta Lolita-vaatteet ovat piristäneet Saija Sasetarin elämää jo kahdeksan vuoden ajan. s. 8

Kielletty hedelmä Kauppojen roskikset pursuavat hävikkiruokaa, jonka ottaminen on lain harmaalla alueella. s.12

Vinkkiotsikko tulee tähän

Sotilasura mullisti elämän

Kyllä lähtee! Manse on rempseiden muijien paras kaveri. s. 12

Rauhanturvaaja Markku Laskujärvelle paluu normaaliin arkeen oli sokki. s. 14

Ulos lokerosta Jarkko Jokipakka on tavallinen mies. Hän haluaa, että muutkin näkevät hänet niin. s. 8

Lupa lävistää

Näyttelijätär

Laki ei estä alaikäistä ottamasta lävistystä. s. 2

Tutu-Liisa Järvinen ei suostu jättämään Tekstii tekstii tekstii tekstii tekstii tekstii teatteria kirveelläkään. s. 8

Katso pellen loikkaa

Tuntematon potilas

Pellehypyt eivät ole mitään pelleilyä, vaan kovaa työtä. Verneri Vetelä tavoittelee lajin Suomen mestaruutta. s. 17

Salaseuroja, ulostetta ja hermoromahduksia. Tampereella on jo vuosia etsitty tuloksetta polioviruksen kantajaa. s. 6

Ihmisen varaosat Translaki rikkoo oikeuksia

Päiväkirja on avain itseen

Tampereella kantasolujen tutkimus on maailman priimaa. s. 3

Vinkkiotsikko voisi olla tässä tilassa. s.6

Heidi Mattila keräsi vuosia rohkeutta sukupuolensa korjaamiseen. s. 2

Vanhat tekstit paljastavat salaisuuksia menneestä. s. 4

Tämä on otsikkovinkki etusivun alareunassa. s.10

Vinkkiotsikko voisi olla tässä tilassa tähän s.16n

2/2015

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

ideat 14

elämykset 16

huvit 17

3/2015

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

ideat 14

elämykset 16

huvit 17

4/2015

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 14

elämykset 16

huvit 17

5/2015

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

elämykset 14

TEEMA: USKO

Tiede vaarassa Jos tutkijat ajetaan yrittäjiksi, miten käy yliopistojen tason? Erkki Mervaala s. 2

Virtuaalinen aikamatka Lapsuuteni jäljet näkyvät netissä edelleen. Sanni Harmanen s.13

Hyvä uutinen Miksi media kirjoittaa vain kauhuista? Sanni Mattila s. 13

Hyväntekeväisyys on kirosana Minulle on sanottu, että intialaisia on niin paljon, että osa saa kuolla. Noora Hapuli s. 15

Talven selviytyjät

Ulkotyöläinen ei saa pelätä pakkasta. s.8

Pelin henki

Rituaalit jättävät jälkensä

Rugbynaiset vaihtavat kentällä irvistyksiä ja tiukkoja halauksia. s. 16

Kerrostaloyksiön shamaani parantaa sammakonmyrkyllä ja ayahuascalla. s.8

Silmät auki!

Ani Laitinen ja Alex Stadius juoksivat vuosia pillerien perässä. Sarana-bändi herätti heidät. s. 4

Rehua sisään, lantaa ulos

Esiopetus on muutosten edessä. s.2

It-velhojen hiljainen tieto voi olla uhka. s.4

3D-kahvilassa voit printata mini-minäsi. s.16

Päiväkirja on avain itseen s. 8

Vuokratyöläisen oikeuksia poljetaan. s.3

Linnaleski rakastaa läpi vankilamuurin. s.14

Björn Borg tutkii ufohavaintoja. s.16n

Rituaalit jättävät jälkensä s. 12

Maitotilalla ei laiskotella, vaikka tuottajahinnan lasku näkyy isäntäväen tilissä. s. 8

Viimeistelijä Valmentaja Tertta Saarikko hioo lavakammosta karismaa. s. 12

Kohottaja Ikäihmiset saavat virtaa ja vireyttä sirkuksesta Tampereella. s. 8

Rikollinen roskaruoka s. 20

huvit 15

2 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

utain.uta.fi Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Koostenumero lukuvuosi 2014–2015 Ilmestymispäivä 15.4.2015 ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924, vain luku­ kausien aikana ma–ke klo 9–16. Palautetta voi lähettää palautesivulta (http://utain.uta.fi/contact) tai sähköpostitse osoitteeseen utain@uta.fi.

Oman äänen löytämiseen Utaimessa haimme tukea ideointiin seniori­ toimittajilta, näyttelijöiltä ja yrittäjiltä. Palautetta saimme tutkijoilta, alumneilta ja toisiltamme. Lukuvuoden aluksi jouduimme kuitenkin kriisin keskelle. LAURA VUOMA

Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto http://www.uta.fi/cmt Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Silja Eisto, Heidi Hänninen, Eeva Järvenpää, Juulia Järvenpää, Jenni Kangasniemi, Karla Kempas, Helena Korpela, Annu Laine, Teemu Leppänen, Riikka Oosi, Leo Pahta, Perttu Räisänen, Jussi Saarinen, Tuija Siltamäki, Sanna Suopanki, Eira Talka, Anni Tolonen, Antti Tuominen

JOURNALISTIKSI KASVAMINEN ei tietenkään tapahdu muutamassa kuukaudessa eikä ylipäänsä yliopiston sisälle linnoittautumalla. Jotta emme kangistuneet itseemme tuijotteleviksi portinvartijoiksi, haimme ANNI REENPÄÄ

AD:t: Petri Kangas, Krista Kierikka, Kristiina Lehto, Senni Luttinen, Teppo Moilanen, Sara Reijonen, Katarina Sällylä, Usva Torkki, Saara Tuominen, Juha Valkeajoki, Satumaari Ventelä, Silja Viitala Toimittajat: Iida Ahonen, Jaro Asikainen, Noona Bäckgren, Noora Hapuli, Elli Harju, Sanni Harmanen, Sanni Heikkinen, Saana Huhtala, Joonatan Hulkkonen, Tapani Iivanainen, Elina Korhonen, Teemu Kakko, Lassi Kuisma, Essi Lehto, Anni Lindgren, Enni Mansikkamäki, Sanni Mattila, Erkki Mervaala, Jemina Michelsson, Timo Muona, Markus Mäki, Iida Nieminen, Pia-Marie Rauhala, Matti Riitakorpi, Terhi Romo, Essi Rundgren, Aino Saarenmaa, Enni Saikkonen, Sara Salmi, Saara Tammi Kuvaajat ja kuvankäsittelijät: Veera Hongisto, Anni Reenpää, Sara Reijonen, Usva Torkki, Saara Tuominen, Satumaari Ventelä, Silja Viitala, Noora Vilén Taittajat: Veera Hongisto, Heidi Hänninen, Petri Kangas, Krista Kierikka, Saara Kokko, Aapo Laakso, Kristiina Lehto, Senni Luttinen, Markus Malmberg, Teppo Moilanen, Minna Ohtamaa, Antti Oksa, Anni Reenpää, Sanna Simpanen, Hanna Sipinen, Katarina Sällylä, Iiris Tarvonen, Anna Tervahartiala, Saara Tuominen, Millamari Uotila, Juha Valkeajoki, Silja Viitala, Noora Vilén Painopaikka: Lehtisepät, Pieksämäki

UTAIMEN LUKUVUOSI 2014–2015 käynnistyi syyskuussa katastrofitunnelmissa. Osallistuimme Finavian järjestämään lento-onnettomuusharjoitukseen toimittajina ja tiedottajina. Opiskelijoillemme päivän todellinen luonne paljastui vasta aamulla harjoitustoimituksessa: kyse ei ollutkaan vetäytymispäivästä eli leppoisasta ulkoilusta ja ryhmäytymisestä leikin varjolla, vaan tiedonsirpaleiden keräämisestä ja deadlinea vastaan taistelusta niin Tampere-Pirkkalan lentoasemalla kuin kotitoimituksessa yliopistolla. Vaikka kriisiraportointi ei olekaan Utaimen ydinsisältöjä, uuden tuotantokauden potkaiseminen alulle 12 tunnin uutismaisella rypistyksellä valmisti toimitusta oivasti tulevan talven koitoksiin. Seuraavien viiden kuukauden aikana lehtemme reportterit, kuvajournalistit, pomotoimittajat ja taittajat totuttelivat uusiin ammattirooleihinsa tuottamalla journalismia printtilehteen, verkkolehteen ja someen. Tuloksena oli ainakin parisataa tabloidisivua ja liki 300 twiittiä.

⋆ ⋆NÄIN JUTTU TEHTIIN

Minusta tuli ulkoilmaihminen

Mielenterveyden puolesta

Noidannuoli Kiinanmuurissa

PYYNIKILLÄ AURINKO paistoi lauantaiaamuna. Lehdet olivat kellastuneet, ja munkkikahvilasta leiijaili huumaava tuoksu. Kuvaajan ja haastateltavien kanssa suuntasimme kuitenkin poluille. Olen pitkään karttanut lenkkeilyä. Se on tuntunut raskaalta ja tylsältä. Juttukeikan jälkeen päätin kuitenkin lähteä juoksemaan. Oli kylmä, varmaan pakkasta. Askel tuntui kevyeltä ja juoksin flow-tilassa. Haastateltavat olivat innostaneet minua. Nämä kovakuntoiset miehet juoksivat poluilla kuin villit lapset. Viikko juttukeikan jälkeen lähdin samoilemaan Birgitan polulle. Vietimme yön kodassa ja taivalsimme 2 päivän aikana 27 kilometriä. Alkuviikko oli rankka: vietin 12-tuntisia päivä yliopistolla. Olin kuitenkin pirteä ja jaksoin. Ulkoilma taitaa olla hyvä juttu.

OPISKELIJOIDEN mielenterveyspalveluiden kysyntä on kasvanut 2000-luvulla tasaisesti. Tämän lisäksi korkeakouluopiskelijat syövät psyykelääkkeitä enemmän kuin aiemmin. Olen kuullut lukuisia tarinoita siitä, kuinka opiskelija ei ole saanut pahaan oloonsa apua. Useat kärsivät ahdingostaan yksin, kun apua ei tarjota tarpeeksi nopeasti. Stressaavaa arkea voi olla vaikea hallita ja kestää. Jos mielenterveysongelmat todella ovat korkeakouluopiskelijoiden yleisimpiä terveysongelmia, tulisi niiden hoitamiseen käyttää enemmän aikaa ja varoja. Haastattelin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ja korkeakouluopiskelijoiden mielenterveysjärjestö Nyyti ry:n ammattilaisia ja yritin selvittää, mistä opiskelijoiden ahdinko todellisuudessa johtuu.

Elli Harju

Iida Nieminen

OLI SYNKKÄ syyskuinen yö. Olin palaamassa Tampereelle bussilla. Puolessa välissä matkaa selässäni naksahti. Kotiovelle taksista päästyäni nousin ensimmäiseen kerrokseen. Matkalla toiseen romahdin. Kirjaimellisesti. Makasin rappukäytävässä ja itkin. Usean ylösnousuyrityksen ja 10 minuutin huutoporun jälkeen siirryin vaivalloisesti takaisin alas. Koputin ovea, jossa on Kiinanmuurin naapuriapu -tarra. Kyynelehtien selitin hämmentyneelle naiselle olevani noidannuolen kourissa, ja pyysin häntä kantamaan matkatavarani puolestani. Naapuri suostui. Kenties näin olisi voinut tapahtua muuallakin, mutta naapuriapu-tarra ovessa laski huomattavasti kynnystä avun kysymiseen. Tästä ja muusta ympärillä näkemästäni innostuimme tekemään Utaimeen jutun Kiinanmuurin yhteisöllisyydestä.

Julkaistu Utaimessa 7/2014.

Julkaistu Utaimessa 8/2014

Silja Viitala

Julkaistu Utaimessa 10/2014

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 3

tarvitsee muiden apua määrätietoisesti tukea ideointiin ja arviointiin toimituksemme ulkopuolelta. Teimme tuotantokauden aikana kolme teemanumeroa: Usko-numeron ideointiin meille vauhtia antoivat ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijat eli proakatemialaiset. Ne toiset -numeron virittämisessä apunamme olivat yksikössämme teatterityötä opiskelevat, tuttavallisemmin nätyläiset. Lisäksi Pako-numeron käynnistämiseen osallistui yhdeksän pirkanmaalaista senioritoimittajaa. Näissä tapaamisissa oli kyse myös oman koulutuksemme esittelystä ja vastaavasti yhteistyökumppaneiden toimintaan ja ajatteluun tutustumisesta. Koska Utain on ennen kaikkea oppimisympäristö, palautteenannon asema lehden toimitusprosessissa on mitä keskeisin. Opiskelijat saavat lehdenteon eri käänteissä palautetta opettajilta, toisilta opiskelijoilta ja toisinaan myös yleisöltä ja jutunkohteilta. Myös jälkikäteen alan ammattilaisilta ja tutkijoilta saadut arviot ovat osoittautuneet hedelmälliseksi. Tänä lukuvuonna palautteenantajina kunnostautuivat alumnimme, kuten Aamulehden Ossi Ahola, Aikalaisen Tiina Lankinen, Suomen Kuvalehden Petri Pöntinen ja Tukiviestin Merja Määttänen.

Tietenkin kipakan palautteensa meille antoi vierailijaprofessori Renny Jokelin – tiedotusoppija vuoden 1971 saapumiserästä. KUTISTUVIEN RESURSSIEN aikakaudella on tärkeää suunnitella huolellisesti se, miten toimitusorganisaation voimavarat jaetaan ja kuinka juttuprosessit toteutetaan. Myös Utaimessa kiinnitettiin tänä lukuvuonna huomiota toimittamisen ”reunaehtoihin”. Uudenlainen painotus oli tilanteen sanelemaa. Koska toimituksessa oli reporttereita kolmannes normaalia vähemmän, hukkatyöhön ei ollut varaa. Kyse oli myös toiveiden täyttämisestä: Opiskelijat tahtoivat tehdä kunnianhimoista journalismia ja saada pyrkimyksilleen runsaasti tukea jo suunnitteluvaiheessa. Suunnittelun tehostuminen näkyi Utaimessa ennen kaikkea pitkissä jutuissa. Näkymä-kuvareportaaseissa yhteistyö reportterin ja kuvaajan kesken oli aiempaa tiiviimpää, minkä ansiosta repparit videotiisereineen olivat poikkeuksetta hallittuja paketteja. Lisäksi pitkiä ajankohtaisjuttuja julkaistiin viikoittain printti- ja verkkolehtien paraatipaikoilla. Näin ollen kaikki reportterit pääsivät opettelemaan lukuvuoden aikana pidemmän juttumuodon kirjoitta-

mista. Ylipäänsä lehdentekijät altistettiin 12 tuotantoviikon aikana monipuoliseen toimitustyöhön, mistä hyötyivät ennen kaikkea toimittajauransa ensiaskeleita ottaneet opiskelijat. Ensi kesän harjoitteluun voi mennä luottavaisena; onhan Utaimessa ehditty hioa itse kunkin työprosesseja ja tuotoksia pieteetillä. UUDET ”UTAAJAT” aloittavat lehdenteon ensi syksynä pitäen kiinni hyviksi havaituista toimintamalleista, mutta tiivistäen yhteistyötä Radion Moreenin ja Yliopisto-tv:n kanssa. Harjoitustoimituksen tilat remontoidaan kesän aikana siten, että edellytykset joustavaan ja monimediaiseen toimitustyöhön parantuvat. Syksyllä starttaavasta uutisjournalismin kurssista tehdään kaikkia toimittajakoulutuksen medioita palveleva uutispaja. Lisäksi Utain tekee ensi syksystä lähtien teemallisia kokonaisuuksia yhdessä sisarmedioidensa kanssa. Esimerkiksi lokakuun 2. päivänä 90. toimintavuottaan juhlivan toimittajakoulutuksen historia, nykyisyys ja tulevaisuus näkyvät kaikissa julkaisu­ kanavissamme. Kari Koljonen

RIITTA YRJÖNEN

Lehtikuvaaja Veikko Lintinen oli yksi yliopistolla vieraillut seniorijournalisti. Hänen kanssaan kuvajournalismista keskustelivat Veera Hongisto ja Sara Reijonen.

ANNU LAINE

Utaimen toimitussihteerit ovat tiiviisti mukana juttuprosessin eri vaiheissa. Jenni Kangasniemi ja Anni Tolonen oikolukevat sivuvedoksia taittopäivänä.

Työn ja huvin rajamailla

Vapaaehtoisesti vankilaan

Ulkotöihin tarvitaan selviytyjiä

SPEED DATING -JUTTUA tehdessäni rikoin yhtä tärkeää sääntöä: älä sekoita työtä ja huvia. Kokeilin pikadeittailua ensisijaisesti sinkkuna, en toimittajana. Vaikka tavoitteena oli löytää potentiaalinen kumppaniehdokas, sisäisen toimittajani vaimentaminen oli vaikeampaa kuin luulin. Usein huomasin miettiväni, että tuossahan tuli hauska kommentti juttuun. Totuin kameraan yllättävän nopeasti. Treffikumppanini eivät. Välillä melkein säälitti, kun miehet olivat kuin peuroja ajovaloissa salamavalon vilkkuessa selän takana. Epätoivoisia ilmeitä säesti hermostunut liikehdintä ja parahdus: ”Eihän mun kuvaa tule mihinkään?” Tämä paljastui kuitenkin hyväksi keinoksi erottaa jyvät akanoista. Minun sielunkumppanini ei yhtä kameraa pelkää. Jotkut pysyivätkin täysin rentoina.

OLIN KUULLUT, että jotkut haluaisivat paeta vankilaan. Ideointipalaverissa ajatus keräsi lähinnä oudoksuvia katseita. Vankilasta paetaan. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi vapaaehtoisesti lusimaan? – Jotkut haluavat vankilaan talveksi, koska täällä on niin kylmä. Sieltä saa asunnon, ruoan ja huolenpidon ilmaiseksi. Suomalaiset vankilat ovat kuin hotelleja, tiesi joku kertoa. Vankilaa verrataan netin keskustelupalstoilla usein viiden tähden lomakeitaaseen. Tuota ilmiötä en kuitenkaan tarkoittanut. Vankila saattaa toimia turvapaikkana ihmisille, joilla on suuria ongelmia. Ensin pitää kuitenkin syyllistyä rikokseen. Psykologi Jaana Haapasalon mukaan kukaan ei pakene vankilaan tietoisesti. Toinen haastateltavani, entinen vanki, on eri mieltä.

KOLME ERILAISTA juttukeikkaa ja kolme erilaista talvipäivää. Haastattelimme Näkymä-juttuumme pysäköinnintarkastajaa, lumenpudottajaa ja torimyyjää. Kaikki kolme työskentelevät ulkona, kelistä riippumatta. Heillä ei ole vaihtoehtoja. Vain torimyyjä ilmoitti, että ei tule myymään kovalla pakkasella. Mikä yhdisti kaikkia haastateltuja? He kertoivat rehellisesti pitävänsä työstään. Sen myös näki ja kuuli. Olisin voinut kirjoittaa monta sivua heidän tarinoistaan. Toki keli tuottaa päänvaivaa. Käsiä paleltaa ja jalat kastuvat. Säästä valitettiin kuitenkin vasta kysyttäessä. Kaikesta selviää. Mekin selvisimme juttukeikoiltamme ulkona. Vasta viimeisellä palelluimme ja kastuimme.

Julkaistu Utaimessa 11/2014

Julkaistu Utaimessa 1/2015

Sanni Heikkinen

Sara Salmi

Teemu Kakko

Julkaistu Utaimessa 2/2015

AVAUS

Laura Vuoma

laura.vuoma@uta.fi

Utaimessa opetellaan tekemään journalismia. Siinä sivussa puhutaan, paljon. UTAIN-KURSSILLE osallistuminen herättää jo etukäteen monenlaisia tunteita: innostusta, jännitystä, pelkoakin. Lehden aikaansaaminen on melkoinen rutistus. Suurin osa opiskelijoista julkaisee Utaimessa ensimmäistä kertaa elämässään ja kurssin ohessa tehdään myös muita opintoja. Tämän lisäksi toimituksessa työskennellään kylki kyljessä niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Tuotantoviikko alkaa maanantaina edellisen viikon lehteä ruotien ja päättyy keskiviikkoiltana printtilehden painoon saattamiseen. Kolmen työpäivän aikana saatetaan loppuun 16 sivun ja yhden verkkojulkaisun verran kiinnostavaa sisältöä. Utain onkin varsin autenttinen simulaatio oikeasta toimitustyöskentelystä, hermoilua ja huonoja vitsejä myöten. YHTEISTYÖ on Utaimen tärkein oppimäärä, sillä ilman sitä ei synny ainoatakaan journalistista julkaisua. Kurssi valmentaa yhdessä tekemiseen tehokkaasti, sillä lehteä tehdään joka viikko hieman erilaisella kokoonpanolla. Vaihtuvissa vuoroissa ovat kirjoittavien toimittajien lisäksi toimitussihteerit, AD:t, kuvajournalistit ja taittajat. Yksittäisen jutun ääreen kokoonnutaan jo ennakkosuunnittelun aikana, jolloin päätetään raamit aiheelle ja näkökulmalle. Yhteistyö jatkuu varsinaisilla juttukeikoilla ja päättyy taittajan työpöydän ääressä. Siinä välissä käydään monta neuvottelua. Tekstiä hiotaan, kuvavalintoja pohditaan, ollaan eri mieltä ja päädytään kompromisseihin. Lopputuloksen äärelle keräännytään vielä tuotantoviikon jälkeen, jolloin ulkopuolinen palautteenantaja tuo keskusteluun ihan uudenlaisen näkökulman. LEHDEN TEKEMINEN on myös ihmissuhdetyötä. Joidenkin kanssa homma luistaa, ja lopputulos on enemmän kuin osiensa summa. Toisten kanssa taas yhteistä säveltä on vaikeampi löytää. Tämän lukuvuoden aikana on muodostunut hyvin synkkaavia ryhmiä, jotka ovat yhdessä hioneet timantteja. Hankaustakin on silti ollut, totta kai. Aina suunnitelmat eivät onnistu ja joskus omaa visiota ei saa millään vietyä loppuun asti. Toisen varpaille astuminenkin voi pelottaa. Harjoitustoimituksessa toteutettiin tänä vuonna toimittajien ja kuvaajien yhteistyötä käsittelevä kehittämishanke. Lopputulos oli tiivistetty erinomaisesti yhteen lauseeseen: lisää puhetta toimitukseen! Omien ideoiden esittäminen on välttämätöntä, mutta niin on myös muiden näkökulmien huomioon ottaminen. Palautteen antamisen ja vastaanottamisen harjoittelu lienee yksi Utaimen tärkeimmistä anneista, johti journalistiopiskelijan tie kurssin jälkeen mihin hyvänsä.

4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 4/2015

5.2.2015 NOORA VILÉN

AVAUS

Erkki Mervaala

erkki.mervaala@gmail.com

Seitsemän ministerin työryhmä tahtoo eroon tutkijoista – jos nyt vielä miettisitte. VIIKKO SITTEN Helsingin Sanomat uutisoi pääministeri Alexander Stubbin (kok.) johtaman Tutkimus- ja innovaationeuvoston kokoamasta listasta, jolla ehdotetaan isoja muutoksia korkeakouluihin. Yliopistojen rahoituksen riittävyyden takaamiseksi olisi neuvoston mukaan järjestettävä suunnitelmallisia, määräajassa tehtäviä tutkijavähennyksiä. Sinänsä ajatus säästöistä kuulostaa omituiselta, sillä valtaosa tutkimuksesta rahoitetaan yliopistojen ulkopuolelta, projektikohtaisesti. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan uusien rakennemallien kehittelyn sijaan pitäisi kiinnittää huomio ydintehtävien eli opetuksen ja tutkimuksen laadun kehittämiseen. Hallintotason uudistamiset eivät hyödytä opiskelijoita, opetushenkilöstöä tai tutkijoita. TUTKIJOILLE ehdotetaan myös yrittäjyysvapaata. Oli korkeakoululla miten moderni yrityshautomo ja turvaverkko tahansa, on yrittäjyyden jälkeen vaikeaa palata tutkimuksen pariin. Tutkimuksen laatu kärsii, jos tutkijat jäävät jälkeen kehityksestä. Kaiken kukkuraksi neuvostoon kuuluva opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) puhuu itse linjausta vastaan. Jos ”yliopistojen pitäisi keskittyä vahvuusalueisiinsa”, tasokasta tutkimusta vahvuutenaan pitävät yliopistot vaarantaisivat asemansa vähentämällä tutkijoita.

Jaana Häggmanin mielestä on tärkeää, että toimipiste on kotoisa ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä.

Seksityöläisten palveluita karsitaan PALVELUT Pro-tukipisteen asiakasmäärät kasvavat jatkuvasti.

Rahoituksen puute vaikeuttaa järjestön toimintaa. PRO-TUKIPISTEEN asiakaskontaktien määrä nousi viime vuonna ensimmäistä kertaa yli 10 000:een. Tänä vuonna 25 vuotta täyttävä järjestö tarjoaa tukipalveluja seksi- ja erotiikka-alan työntekijöille, kuten prostituoiduille ja eroottisille tanssijoille. – Tällainen toiminta ei synny hetkessä. Viime vuoden korkeat asiakasmäärät osoittavat, että ihmiset ovat löytäneet palvelut. Pro-tukipisteen toiminnan merkittävimmät rahoittajat ovat Raha-automaattiyhdistys ja sosiaali- ja terveysministeriö. Rahoitusta leikataan tänä vuonna merkittävästi. Tällä hetkellä järjestössä mietitään, mitä palveluita karsitaan. – Työtä tehdään nyt resurssien suhteen kriisirajoilla, Tampereen yksikön johtaja Jaana Häggman kertoo.

TAMPEREEN toimipisteessä on viime kesästä lähtien tehty töitä ilman vakituista sairaanhoitajaa. Muutoksen seurauksena terveyspalveluiden kävijämäärä on laskenut radikaalisti. – Merkittävä osa työtämme on hiv:n ja muiden seksitautien leviämisen ehkäisy. Tästä pidämme kiinni kynsin ja hampain, Häggman sanoo. Järjestö tarjoaa vertaistoimintaa ja keskusteluapua. Myös etsivä työ on tärkeä osa Pro-tukipisteen toimintaa. Työntekijät kiertävät kaduilla, erotiikkaliikkeissä ja -baareissa. – Osa baarien omistajista ohjaa uusia työntekijöitään palvelujemme pariin. Pro-tukipiste tekee myös ihmiskaupan vastaista työtä ja tarjoaa tukea ihmiskaupan

uhreiksi joutuneille. Järjestön palveluille olisi tarvetta ympäri Suomea. Nykyään apua voi hakea esimerkiksi netin PRO 24/7-palvelusta.

Sähkökatkosten korvaukset ontuvat

Sovellus suodattaa haitallista valoa

Avioliittoja solmitaan yhä vähemmän

VIIKKOJA jatkuvista, toistuvista sähkökatkoista ei saa korvausta, jos yksittäinen katko ei kestä yli 12 tuntia. Kuopiolainen Paula Keinänen kertoo, että heidän taloudessaan oltiin tammikuussa ilman sähköä yhteensä kaksi vuorokautta viikon aikana. Katkot olivat muutaman tunnin pätkiä, joten korvauksia ei heru. Sähkönjakelu on aina altis erilaisille sääilmiöille. Savon Voiman viestintäjohtaja Minna Vierimaa kertoo, että Savossa koettiin pisin vaikeiden säävaihteluiden jakso 20 vuoteen. – Sähköverkkoa korjattiin yötä päivää. Uusia vikoja ilmeni kuitenkin jatkuvasti, kun puita kaatui tykkylumen takia linjoille, Vierimaa sanoo. Noin 80 sähköyhtiöstä Elenia on ainoa, joka antaa asiakkailleen minimivaatimuksia paremman hyvityksen.

ÄLYPUHELINTEN ja tietokoneiden sinistä valoa suodattavat ohjelmat saattavat parantaa unta. Ohjelmat muuttavat näyttöjen värilämpötilaa ja lupaavat helpottaa nukahtamista sekä silmien rasitusta. Käyttäjäkokemukset ovat myönteisiä, mutta tutkimustietoa ei vielä ole. Tampereen yliopistollisen sairaalan unitutkijan Sari-Leena Himasen mukaan suodatin on parempi kuin ei mitään, vaikka kaikki valo vaikuttaakin nukahtamiseen. Silmiin tuleva sininen valo vähentää melatoniinin tuotantoa ja vaikeuttaa nukahtamista. Puhelinten ja tietokoneiden käyttö iltaisin ei ole suositeltavaa, sillä näytöt heijastavat kylmää valoa. – Nykyään on tavallista touhuta puhelinten kanssa koko ajan. Uskon, että meillä on kasvamassa sukupolvi, jolle ongelma on tosi iso, Himanen sanoo.

NAIMISIINMENO ei houkuttele entiseen tapaan. Trendi näkyy sekä kirkko- että siviilivihkimisissä. Tilastokeskuksen mukaan avioliiton solmineiden määrä on laskenut reippaasti sitten 2000-luvun alun. Suurin romahdus on tapahtunut viime vuosina. Vuonna 2013 solmittiin reilut 25 000 avioliittoa. Aiemmin 2000-luvulla avioliittoja on solmittu lähes 30 000 vuosittain. Maistraatin suosio ei ole noussut, vaikka kirkossa vihittyjen määrä on laskenut. Kirkosta eronneiden määrästä ei voi vetää suoria yhtäläisyyksiä avioliittotilastoihin. – Kirkosta eroamisten ja avioliittojen solmimisen välistä yhteyttä ei ole tutkittu. Huomattava on, että maistraatissa vihitään myös seurakunnan jäseniä, Tampereen maistraatin henkikirjoittaja Martti Haapalainen kertoo.

Essi Rundgren

Pia-Marie Rauhala

Jemina Michelsson

HELSINGISSÄ suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, Tampereella tilanne on päinvastainen. Helsinkiin on viime vuosina saapunut paljon etenkin afrikkalaistaustaisia seksityöntekijöitä. – Monet ulkomaalaisista eivät ole oikeutettuja julkisiin palveluihin. Pro-tukipiste on ainoa paikka, josta he voivat saada apua. Tampereella katuprostituutiota ei ole, monet asiakkaista työskentelevät aikuisviihdealalla tai eroottisina tanssijoina. Aino Saarenmaa

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Jenni Kangasniemi. Perttu Räisänen, Sanna Suopanki, Eira Talka AD: Saara Tuominen

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

utain.uta.fi

”

Sovituskopeissa vaanii eritteitä ja huumepiikkejä ASIAKKAAT jättävät vaatekauppojen sovituskoppeihin käytettyjä terveyssiteitä, likaisia alusvaatteita ja huumepiikkejä. Toisinaan kopeista löytyy virtsaa tai spermaa. Yleistä on myös seinille piirtely meikeillä. Utain haastatteli myyjiä kuudesta eri vaatekaupasta Tampereen keskustasta. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi myyjät vastasivat nimettöminä. Haastatteluista selvisi, että tavallisimpia sotkuja sovituskopeissa ovat meikkausjäljet ja roskat. Ihmiset myös syövät kopeissa ja jättävät ruuantähteet myyjien siivottaviksi. Vahinkoja sattuu, mutta usein sotkeminen on tahallista.

Olen ollut 12 vuotta kaupan alalla. Sen aikana sotkeminen ja varkaudet ovat lisääntyneet. Nimetön myyjä

– Välillä eväät ovat levällään ja huulipunat pitkin seiniä. Joskus ihmisille käy alusvaatteita sovittaessa vahinkoja, jolloin he jättävät likaiset vaatteet koppiin, yksi myyjistä kertoo kokemuksistaan. Myös alkoholistit ja huumeidenkäyttäjät ovat löytäneet tiensä vaatekauppoihin. Erään myyjän mukaan sovituskopeissa yri-

tetään juoda omia juomia tai piikittää huumeita. MYYJIEN onneksi törkeimmät sotkemiset ovat melko harvinaisia. Kuitenkin lähes kaikilla haastatelluilla myyjillä oli kokemusta epämääräisistä sotkuista, tai he olivat ainakin kuulleet niistä. Osa oli sitä mieltä, että

ihmisten käytös on vuosien aikana huonontunut. – Olen ollut 12 vuotta kaupan alalla. Sen aikana sotkeminen ja varkaudet ovat lisääntyneet. Sovituskopin sotkemisesta jää harvoin kiinni. Marja Kiiski Tampereen poliisista kertoo, että myyjien on vaikea tehdä rikosilmoituksia, kun tekijä ei ole tiedossa. – Näpistyksiä tapahtuu paljon, mutta sotkemiset tulevat harvoin poliisin tietoon. Sovituskopin sotkeminen on lievä vahingonteko, josta rangaistaan sakolla. Sara Salmi

Melatoniinipilleri voi häiritä kehon hormonituotantoa JOS NUKAHTAMISAJAN lyhentämiseen tarkoitettua melatoniiniravintolisää nauttii pitkäaikaisesti, on vaarana kehon oman melatoniinituotannon hiipuminen. Tätä mieltä on Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylilääkäri Pauliina Ikäheimo. Melatoniini on elimistössä luontaisesti esiintyvä hormoni, joka säätelee vuorokausirytmiä. Sitä erittyy aivojen käpyrauhasesta. – Oletettavasti kehon ulkopuolelta tuotu hormoni sotkee elimistön luontaisen järjestelmän toimintaa, Ikäheimo toteaa. APTEEKKIEN itsehoitohyllyssä myytävä yhden milligramman melatoniinivalmiste luokitellaan ravintolisäksi. Enemmän kuin kaksi milligrammaa melatoniinia sisältävät valmisteet ovat lääkkeitä, joita myydään vain reseptillä. Ikäheimo muistuttaa, että melatoniini on lääkeaine, riippumatta siitä, minkä vahvuisina tabletteina sitä myydään. – Ravintolisille ei ole tehty sellaisia laatua ja tehoa osoittavia tutkimuksia, joita lääkkeiltä edellytetään. Ravintolisistä et samalla tavalla tiedä, mitä suuhusi laitat, ylilääkäri toteaa. Itsehoitohyllystä saatavan melatoniinin pitkäaikaisen käytön vaikutuksista ei hänen mukaansa ole tarpeeksi luotettavaa tutki-

mustietoa. Lyhytkestoisia tutkimuksia on tehty iäkkäillä, pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsivillä henkilöillä, mutta melatoniin vaikutuksista lapsiin ja nuoriin ei ole olemassa yhtä laajoja tutkimuksia.

LÄÄKEYHTIÖ Orionin tuotepäällikkö Selina Poikela kertoo, että melatoniiniravintolisän myynti on tuplaantunut sen jälkeen, kun tuotetta on alettu myydä ilman reseptiä vuonna 2013. Lääkeyhtiön käyttämän SATUMAARI VENTELÄ

tilaston mukaan vuonna 2014 apteekkien käsikaupassa myytiin 429 000 melatoniinivalmistetta. Orionin osuus oli myydyistä tuotteista suurin, mutta lääkeyhtiö ei ole mukana melatoniinitutkimuksissa. Poikelan mukaan melatoniiniravintolisän pakkausselosteen ohjeet perustuvat hyväksyttyihin hoitokäytäntöihin ja viranomaisten ohjeisiin. Ravintolisää ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön, mutta Orionin pakkausselosteessa tätä ei mainita. Liiallisella käytöllä kerrotaan olevan ainoastaan laksatiivisia vaikutuksia. YLEINEN KÄSITYS on, että melatoniini ei aiheuta unilääkkeiden kaltaista riippuvuutta. Fimean Ikäheimo arvelee, että moni kuitenkin suurentaa annosta saavuttaakseen entisen kaltaisen tehon. Samalla käyttäjä altistuu tuntemattomille riskeille. Ylilääkärin mukaan unen laatua voi parantaa ennen kaikkea elämäntapamuutoksilla, kuten ravitsemuksella ja liikunnalla. – Nykykäsityksen mukaan melatoniini nopeuttaa nukahtamista korkeintaan muutamalla minuutilla.

Moni nukahtamisongelmista kärsivä kurkottaa kohti melatoniinipurkkia. Kehon luontaisena hormonina markkinoitu ravintolisä ei kuitenkaan ole vaaraton.

Sanni Mattila

⋆ ⋆NÄIN JUTTU TEHTIIN

WTO:n jäsenet sopivat palvelukaupan vapauttamisesta suljettujen ovien takana PALVELUALOJA koskevassa TiSA-vapaa­ kauppasopimuksessa ei ole mukana työ­elämää koskevaa lukua. SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Aleksi Kuusisto pitää epäilyttävänä sitä, ettei sopimus nykyisellään velvoita osapuolia sitoutumaan kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaisiin työntekijöiden perusoikeuksiin. – On tarkasteltava, onko sopimuksessa mukana maita, jotka eivät kunnioita työntekijän oikeuksia. Lisääntynyt kauppa tällaisten maiden kanssa voi lisätä halpatyövoiman käyttöä. Kuusiston mukaan EU:n sopimuksiin on aina kuulunut kirjaus, jonka mukaan työntekijä noudattaa työskentelymaansa työehtosopimuksia ja työlainsäädäntöä. – Jos työelämälukua ei ole TiSA-sopimuksessa, ei epätervettä kilpailua voi hallita työehdoilla. TiSA on suunnitteilla oleva palvelukaup-

paa koskeva kauppasopimus. Maailman kauppajärjestö WTO:n 23 jäsenen neuvotteluissa määritellään, mitkä palvelualat kuuluvat sopimukseen. Kuusiston mukaan vielä ei ole varmaa, mitä aloja sopimus tulee koskemaan. – Neuvottelut ovat salaisia, eikä ole tarkkaa tietoa, missä mennään. Posti- ja kuriiripalvelut todennäköisesti kuuluvat sopimuksen piiriin, mikä vaikuttaisi Suomeen. Teollisissa palveluissa Suomen vientiteollisuuden kasvu- ja työllistymismahdollisuudet kasvaisivat sopimuksen tultua voimaan. TiSA nousi otsikoihin viime kesäkuussa, kun Wikileaks vuosi neuvottelujen raportteja julkisuuteen. Sopimusta on kritisoitu epädemokraattiseksi kokousten salaisuuden vuoksi. Erkki Mervaala

Lue jutuista pidemmät versiot ja lisää tuoreita uutisia Utaimen verkosta: utain.uta.fi

Oikaisu UTAIN 3/2015 Lämpenee-palstalla oli virheellistä tietoa. Palstalla sanottiin, että sukupuolineutraali avioliittolaki voi tulla voimaan maaliskuussa 2017, mikäli seuraava hallitus on laille myötämielinen. Todellisuudessa laki ei tarvitse enää uuden hallituksen hyväksyntää. Laki tulee voimaan viimeistään alkuvuodesta 2017.

Kellon ympäri maitotilalla HERÄÄN kuudelta lauantaiaamuna. Väsyttää, mutta ajatus tulevasta juttukeikasta virkistää. Mietin tuhansia maitotilallisia, jotka tällä hetkellä uurastavat siksi, että saan lorauttaa aamukahviini maitotilkan. Moderni maatalous yllättää. Navetassa on oma toimisto, lypsyn hoitaa robotti ja sonnatkin siivotaan osittain koneellisesti. Siitä huolimatta isäntäväellä riittää töitä kellon ympäri. Tärkeintä on eläinten hyvinvointi. Sänkyyn ei voi jäädä, vaikka vähän laiskottaisi. Iltakahdeksalta lähdemme. Pitkästä odotuksesta huolimatta Herbina-lehmän vasikka ei välitä julkisuudesta. Se syntyy pari tuntia sen jälkeen, kun media on poistunut paikalta. Kirjoitustyön aikana on helppo eläytyä tunnelmaan. Navetan tuoksu on jämähtänyt vihkoni sivuille ikiajoiksi. Sanni Mattila

6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Tyhjä syli

Julkaistu numerossa 13/2014

NOORA HAPULI

LAPSETTOMUUS

Kun toinen toivoo syntymäpäivälahjaksi sterilisaatiota, toiset yrittävät lasta vuosia tuloksetta.

L

LAPSILLE LUETAAN satuja, joissa äitipupu ja isäpupu tekevät yhdessä pikkupupuja. On olemassa myös toisenlaisia tarinoita. Niissä äitipupu on rikki, ja pikkupupu saadaan lahjana. Maria, 32, kokee olevansa rikkinäinen. Hänelle ja puoliso Anterolle, 28, lapsen saaminen on vaikeampaa kuin muille. Maria on sairastanut 13-vuotiaasta asti lapsettomuutta aiheuttavaa endometrioosia. Sairaudessa kohdun limakalvon kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella. Maria oli vain 20-vuotias, kun lääkäri ohjasi hänet lapsettomuusklinikalle. PARISKUNNAN HAAVEENA on kaksi lasta, tyttö ja poika. Toistaiseksi he hoivaavat hellyydenkipeitä lemmikkejään. – Ovathan nuo sellaisia rakkauden roskakoreja, Maria nauraa. Pariskunta on kokeillut vuosien aikana erilaisia hoitoja, kuten koeputkihedelmöityshoitoja ja alkioadoptiota, jossa alkio saadaan lahjana toiselta hoidossa käyneeltä parilta. Kurjinta lapsettomuushoidoissa ovat hormonit, joita nainen pistää itseensä edistääkseen munasolujen kasvua. Hormonit aiheuttavat masennusta ja raivokohtauksia. Maria saattoi kesken imuroinnin alkaa hakata imuria ja mennä masentuneena lattialle makaamaan. Hän heräsi keskellä yötä siihen, että huusi ja kiroili. Joskus hän mökötti unissaan Anterolle ilman syytä. HOIDOT JOUDUTTIIN lopettamaan kolme vuotta sitten. Endometrioosileikkaukset olivat tuhonneet munasolut. – Se tarkoitti, etten tule koskaan saamaan biologista lasta. Se oli kova paikka, hän sanoo. Suhde kestää lapsettomuuden, jos perustukset ovat kunnossa. Maria arvostaa Anteron luotettavuutta ja rauhallisuutta. Aikaisemmassa avioliitossa aviomies haukkui Mariaa vammaiseksi, koska hän ei voinut saada lapsia. Mies uhkasi etsivänsä paremman naisen. Maria kertoi lapsettomuudestaan Anterolle heti, kun suhde meni vakavammaksi. Pari meni naimisiin viime tammikuussa. Maria jännitti kosintaa enemmän kuin mitään muuta tähän asti. – Mietin, että kelpaanko, vaikka olen rikkinäinen, hän muistelee.

Lapsettomuus on yhteinen asia. Puolison tuki on välttämätöntä. RASKAUS ON mahdollinen, vaikka biologisia lapsia ei voi saada. Suomessa on vuodesta 2007 ollut laillista siirtää luovutettuja sukusoluja. Alkioiden siirrossa on riskinsä, sillä vain 15–20 prosenttia selviytyy synnytykseen asti. Ilo ensimmäisestä raskaudesta 12 vuoteen oli suuri. Maria joutui pidättelemään kyyneliään, kun hän joutui lähtemään heinäkuussa verenvuodon takia TAYSin ensiapuun. Hän oli 12. viikolla raskaana. Maria tiesi, ettei kaikki ollut kunnossa. Odotushuone oli täynnä viimeisillään raskaana olevia äitejä. Maria tuijotti lamaantuneena heidän isoja vauvavatsojaan. Pian hän kuuli lääkäriltä, että hänen raskautensa oli keskeytynyt. Heillä olisi ollut ultraäänitutkimus seuraavana päivänä. Jos lapsi olisi selvinnyt, he olisivat nähneet hänet ensimmäistä kertaa.

KESKENMENOSTA SELVIÄÄ, kun tajuaa, että suru on yhteinen. Kun Maria itki yksin kylpyhuoneessa, Antero tuli koputtamaan ovelle. Hän kysyi, miksi itket yksin, kun voit itkeä minun kanssani. – Antero on opettanut minut puhumaan, Maria kertoo. Lapsettomuudesta on kerrottu avoimesti koko lähipiirille, jotta kiusallisilta vauvakysymyksiltä joulupöydässä vältytään. – Moni ei ymmärrä, että tässä tilanteessa koko suku on lapseton, Maria sanoo. Lapsettomien olisi helppo katkeroitua. Maria ja Antero eivät tunne vihaa vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan. He myös iloitsevat tulevasta tädin ja sedän roolista. Sen sijaan netin keskustelupalstojen vihaiset lapsettomat naiset surettavat. Negatiivisuus ei ole reitti onneen.

HOITOIHIN ON tähän mennessä mennyt kunnallisella puolella melkein 4000 euroa. Pari aloittaa vuodenvaihteessa uuden donor-hoidon, jossa käytetään luovutettuja munasoluja. Munasolun lahjoittajan joutuu etsimään itse. Maria ja Antero löysivät luovuttajan lähipiiristä. Lahjoitettu munasolu hedelmöitetään Anteron siittiöillä, joten jos kaikki menee hyvin, lapsi on biologiselta perimältään osa Anteroa. Jos hoidot eivät onnistu, he miettivät muita vaihtoehtoja, kuten adoptiota. Aikarajaa yrittämiselle ei kuitenkaan ole laitettu. Lapsi tulee, kun niin on tarkoitettu. Noora Hapuli

Marian ja Anteron nimet on muutettu.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

ANNI REENPÄÄ

Minna Kamberg ei halua omia lapsia. Hän viettää kuitenkin mielellään aikaa ystävien ja sukulaisten lapsien kanssa.

G

GYNEKOLOGIN VASTAANOTTO kaikuu riemunkiljahduksista. Kyröskoskelainen Minna Kamberg on juuri saanut tietää pääsevänsä sterilisaatioon. – Halasin gynekologia ja sanoin, että tämä on paras syntymäpäivälahja ikinä, Minna hymyilee. Hän täytti samana päivänä 30 vuotta. Suomen lain mukaan se on sterilisaation alaikäraja. Laki on tiukka verrattuna muihin Pohjoismaihin, joissa ikäraja on 25 vuotta. Vaikka Minna on poikkeuksellisen nuori, gynekologi ei kokenut tarpeelliseksi lähteä käännyttämään häntä. LAPSET EIVÄT ole Minnan elämän päämäärä. Minnaa voikin kutsua velaksi ja dinkuksi. Vela tarkoittaa vapaaehtoisesti lapsetonta, ja dinkku tulee englanninkielen sanoista double income, no kids. Avioliitossa elävällä Minnalla ja hänen miehellään on kahden aikuisen tulot, mutta ei lapsia, jotka tilipussia verottaisivat. Minna ei vihaa lapsia, eikä ”syö niitä aamupalaksi”. Lapsena hän leikki itsekin nukeilla, mutta ei koskaan perheleikkejä. Hänen leikeissään oli vain tyttö ja poika, jotka tekivät yhdessä kivoja juttuja. Äitiys on aina ollut Minnalle samanlainen mysteeri kuin äideille se, että joku ei halua lapsia. VAPAAEHTOISESTI lapsettomina itseään pitää noin 3–5 prosenttia suomalaisista, miehistä hiukan useampi kuin naisista. Minna päätti puolen vuoden seurustelun jälkeen kertoa omasta elämänkatsomuksestaan poikaystävälleen. Minna tiesi, että mies halusi lapsia.

– Olin varma, että jään kuin nalli kalliolle, Minna muistelee. Mies meni hiljaiseksi ja mietti muutaman minuutin. Lopulta hän totesi, että pitää Minnaa tärkeämpänä kuin lapsia. Nyt he ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta. VAPAAEHTOISESTI lapsettoman valin-

toja kyseenalaistetaan jatkuvasti. Lapset herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Usein tuntemattomatkin ihmiset ottavat asiakseen ihmetellä Minnan lapsettomuut-

”

Sehän on tosi hyvä keino, että hankitaan ensin lapset, ja katsotaan vasta sitten, halutaanko niitä.

Minna Kamberg, vapaaehtoisesti lapseton

ta. Entinen työkaveri sanoi, ettei kukaan voi tietää haluaako lapsia, ennen kuin on hankkinut niitä. – Sehän on tosi hyvä keino, että hankitaan ensin lapset, ja katsotaan vasta sitten, halutaanko niitä, Minna naurahtaa. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat tavallista useammin perheen esikoisia tai ainoita lapsia. Minnalla on kolme sisarusta, mutta hän on ainoa, joka ei ole hankkinut jälkikas-

vua. Vanhimman tyttären valinta oli isälle kova paikka. – Ihmisten pitäisi ymmärtää, että sekä vapaaehtoinen että tahaton lapsettomuus ovat henkilökohtaisia asioita, Minna sanoo. MAAILMA ON Minnan mielestä epäreilu paikka. Täysin terve ja hedelmällinen nainen on päättänyt olla jatkamatta sukua, kun vieressä on lapsettomuushoidoista velkaantunut edelleen lapseton pari. Minnalla on läheisiä ystäväpariskuntia, joiden lapsettomuushoitoja hän on seurannut vierestä. Minna on luovuttanut munasoluja auttaakseen lapsettomia. Minnalla on lähipiirissään myös samassa elämäntilanteessa olevia. Vertaistukea hän saa helposti vapaaehtoisesti lapsettomien Facebook-ryhmästä. Julkinen päivitys sterilisaatiosta keräsi Minnan henkilökohtaisella sivulla vain muutaman tykkäyksen, kun taas Facebook-ryhmässä onnitteluja tuli useita kymmeniä.

Joka viides nainen ei saa lasta SUOMESSA ASUVISTA 40-vuotiaista naisista 21 prosenttia ei ole synnyttänyt lasta. Lapsettomien osuus on ollut hitaassa, mutta pysyvässä kasvussa 90-luvulta lähtien. Pitkään lapsettomien parien kanssa työskennellyt psykologi KaijaLeena Kaijaluoto sanoo, että lapsettomat kohtaavat tänä päivänä samoja kielteisiä asenteita kuin vuosikymmeniä sitten. Oli lapsettomuus tahatonta tai tahallista, tyhjällä sylillä on monia vaikutuksia. Työpaikoilla lapsettomien oikeutta joustoihin saatetaan vähätellä vetoamalla heidän helppoon, lapsettomaan elämäänsä.

LAPSETONTA YSTÄVÄÄ ei kannata aliarvioida. Minna hemmottelee mielellään kahta kummilastaan ja haluaa olla ystäviensä lapsille täti, jonka luona on aina kivaa. Ystävän tuodessa Minnalle vauvansa hoitoon hän vaihtoi suvereenisti vaipat ja nukutti lapsen. Lapsetonta loukkaa eniten se, että oma mielipide kyseenalaistetaan. Ihmiset ovat varmoja, että lapseton muuttaa mielensä. – Mitä jos minä menisin sanomaan perheenäidille, että kyllä sinäkin vielä muutat mielesi?

LAPSETON VOI kohdata syrjintää myös palveluiden kohdalla. Kaijaluoto kertoo, että lapsettoman on vaikeampi saada esimerkiksi pariterapiaa ja turvakotipalveluja. Psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja Mirka Paavilainen arvioi, että lapsettomuudesta puhutaan julkisuudessa avoimemmin kuin ennen. Asiaan liittyy silti edelleen vääristyneitä asenteita. – Etenkin lapsettomat naiset törmäävät usein siihen, että oma arvo ihmisenä riippuu siitä, onko äiti vai ei.

Noora Hapuli

Noora Hapuli

8 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Julkaistu numerossa 1/2015

Rakas MUISTOT Perinteinen

päiväkirja pitää pintansa blogien puristuksessa. Päiväkirjoista voi löytää vastauksen vaikka siihen, keneen oli rakastunut teininä tai mitä sai joulu­ lahjaksi vuonna 2009. AVIOERO, äidiksi tuleminen, ensimmäinen lapsenlapsi tai sairastuminen. Päiväkirjan kirjoittaminen voi usein alkaa suuresta elämänmuutoksesta ja tarpeesta saada selvyyttä omiin ajatuksiinsa. Toisaalta päiväkirja on myös luovan kirjoittamisen väline. Joillekin päiväkirja on pohjamateriaali suuressa kirjoitustyössä. Tiina Laaninen on opettanut elämäntarinakirjoittamista Tampereen ja Sastamalan opistoissa lähes 10 vuotta. Moni kurssilainen haluaa tehdä omakustanteen omasta tai esivanhempiensa elämästä, jotkut tahtovat kirjoittamisen kautta palata juurilleen ja kehittää kirjoitustaitojaan. – Kyse ei ole terapiakirjoittamisesta, mutta omasta elämästä kirjoittamisessa on aina hoitava puolensa. Kirjoittajalla on lupa olla tekstinsä päähenkilö, Laaninen sanoo. Laaninen rohkaisee kurssilaisia kirjoittamaan elämän valoista ja varjoista. – Kurssilla tarvitsee sekä nenäliinoja että naurulihaksia. Ilosta saa ja pitää kirjoittaa, mutta ei kannata poimia vain rusinoita pullasta. Elämätarinakirjoittaminen ja päiväkirjan kirjoittaminen liippaavat välillä läheltä toisiaan. Päiväkirjan kirjoittamisessa muistelua ei kuitenkaan tarvita yhtä paljon.

PÄIVÄKIRJAN kirjoittaminen on elämäkerrallista kirjoittamista, mutta viime vuosikymmeninä omasta elämästä kirjoittaminen on livahtanut myös lukitun pöytälaatikon ulkopuolelle. Internetiin ei ole siirtynyt pelkästään faktatietoa. Ihmiset kertovat omasta elämästään ja julkaisevat kuvia yhä enemmän julkisesti verkossa. Poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden päiväkirjatekstit kiinnostavat yleisöä. Voisi siis kuvitella, että 2000-luvulla omasta elämästä kirjoittamisesta on tullut aiempaa julkisempaa. – Itse asiassa päiväkirjan intiimiys ja yksityisyys ovat lähihistorian tuotteita. Nykykulttuurissamme päiväkirjan kirjoittaminen on tunnustuksellista, kulttuurihistorian tutkija Maarit Leskelä-Kärki kertoo. Päiväkirjasta tekevät päiväkirjan sen muoto ja ajallisuus. Kirjoittaja merkitsee tekstinsä alkuun päivämäärän, ja kirjoittaminen toistuu säännöllisesti samalla kaavalla. – Jos päiväkirjaa kirjoittaa pitkään, tyyli voi muuttua. Päiväkirja palvelee eri elämänvaiheissa eri tarkoituksia. Usein pitkästä päiväkirja-aineistosta löytyy silti punainen lanka. Jotkut keskittyvät pitkällä aikavälillä ihmissuhteisiinsa, toiset työhönsä, LeskeläKärki sanoo. 2010-LUVULLA päiväkirjakin on murrok-

sessa verkon ja sosiaalisen median vaikutuksen vuoksi. Vanhempi sukupolvi kirjoittaa vielä paljon käsin, mutta nuorten joukossa muistikirjaan raapustelu saattaa vähentyä. Demi.fi-keskustelupalstalla osa nuorista kertoo kirjaavansa ajatuksensa muistiin tietokoneella tai puhelimella käsin kirjoittamisen sijaan. Siitä, onko käsin kirjoittaminen parempi vaihtoehto kuin konekirjoittaminen, ei ole yksiselitteistä tutkimustietoa. – Käsin kirjoittamiseen liittyvä hitaus ja keskittyminen tuottavat kuitenkin erilaista tekstiä kuin nopea konekirjoittaminen, sanoo Maarit Leskelä-Kärki. Muutoksista huolimatta päiväkirjan kir-

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9

SATUMAARI VENTELÄ

päiväkirja joittaminen todennäköisesti jatkuu tulevaisuudessakin. – Kirjoitamme tällä hetkellä asioita itsestämme ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Päiväkirja on tärkeä osa sitä, mutta se saattaa saada uusia muotoja, Leskelä-Kärki kertoo. Digitaalisen kulttuurin tutkijan Sari Östmanin mukaan vaikuttaa siltä, että elämäkerrallisen kirjoittamisen tavat ja syyt ovat yksityisessä päiväkirjassa ja verkossa samankaltaisia. – Omasta elämästä kertominen verkossa on alusta saakka liittynyt elämän jäsentämiseen, kuten päiväkirjankin kirjoittaminen. Julkisuus tuo kuitenkin bloggaamiseen oman lisänsä. Suositut bloggaajat saattavat tietoisesti säädellä yksityisyyttään kirjoittamalla pelkästään positiivisista asioista. Toisaalta monessa blogissa omasta elämästä kirjoittaminen on alkanut vaikeasta elämänmuutoksesta, kuten avioerosta tai sairastumisesta. – Eihän yksityisessä paperipäiväkirjassakaan kirjoiteta ainoastaan surusta. Sieltäkin löytyy iloa ja riemua. Yksityisessä päiväkirjassa ovat esillä tunneskaalan ääripäät, kun taas verkossa kirjoittaminen on melko neutraalia. Tunteenpurkaus esimerkiksi blogissa on yleensä tietoinen valinta, Östman sanoo. MONET suomalaiset kirjoittavat päiväkirjaa voidakseen myöhemmin muistella elämäänsä. Kokemuksistaan kirjoittaminen voi saada aikaan hallinnan ja jatkuvuuden tunteen. Internetin keskustelupalstoilla kirjoittajista erottuu myös eri koulukuntia: jotkut kirjoittavat päiväkirjaan harvakseltaan mietteitään tai oivalluksiaan, toiset kirjaavat tunnollisesti muistiin päivittäisiä tapahtumia. Mutta onko päiväkirja turhanpäiväinen, jos se ei ole täynnä intellektuellia syntyjen syvien pohdintaa? – Tämä käsitys johtuu siitä, että kulttuurissamme syvällistä kirjoittamista pidetään trendikkäänä, kirjallisuusterapeutti ja kirjallisuustieteen dosentti Päivi Kosonen sanoo.

Todellisuudessa päiväkirja on omaehtoista itseilmaisua, johon ei ole oikeaa tai väärää tapaa. – Päiväkirjaa täytyy kirjoittaa tavalla, joka tuntuu itsestä hyvältä. Muuten siitä ei ole mitään hyötyä, Kosonen neuvoo. Päiväkirjan kirjoittamista voidaan pitää itsehoitona. Kirjoittaessaan ihminen jäsentää ajatuksiaan ja käsittelee tunteitaan. – Itsensä äärelle pysähtyminen on arvokasta etenkin nykyään, kun aikaa rauhoittumiseen tuntuu koko ajan olevan vähemmän. Siksi yksityinen päiväkirja parantaa elämänlaatua, kulttuurihistorian tutkija Maarit Leskelä-Kärki pohtii. Päiväkirja on myös terapian väline. Kirjoittaminen on tehokas apu psyykkisten ongelmien hoidossa ja niiden ehkäisyssä. – Päiväkirjan kirjoittaminen on tutkitusti helpottanut stressiä, traumaperäistä stressiä ja masennusta. Se on auttanut myös syövän kuntoutushoidossa, Päivi Kosonen kertoo. VANHOIHIN päiväkirjoihin palaamisesta on joskus valtavasti hyötyä, eikä niitä kannata hävittää. Kirjoituksista löytyy toistuvia ajatusmalleja, joiden avulla kirjoittaja pystyy rakentamaan identiteettiään. – Vaikka vanhat tekstit saattavat tuntua hirveiltä, joskus on hyvä lukea, mitä on aiemmissa elämänvaiheissaan kirjoittanut. Teksteistä voi löytää syitä käyttäytymiselleen tai tunteilleen, Päivi Kosonen sanoo. Omien päiväkirjojen analysointiin on lukemattomia tapoja. Yksinkertaisimmillaan teksteistä voi alleviivata arvoituksellisia ja merkityksellisiä kohtia sekä kirjoittaa lisää niiden pohjalta. Kun päiväkirjat lentävät roskakoriin, ne vievät mukanaan arvokasta tietoa. – Päiväkirjojen mukana menettää tuntumansa siihen, mistä asioista ja miten kirjoitti lapsena, opiskelijana tai keski-ikäisenä. Silloin menettää muistot siitä, miten suhtautui erilaisiin tilanteisiin ja sanoitti tunteitaan. Iida Ahonen

10 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 12/2014

Mutanttivirus viemäristössä MYSTEERI Yhdellä Tampereen yli 200 000 asukkaasta on virus,

joka puhuttaa Pakistanista Vatikaaniin. Tampereen jätevesissä on jo vuosia lymyillyt polio. LEO PAHTA

TAMPEREELLA ASUU salaperäinen tauti.

Lähes päivälleen kuusi vuotta sitten jätevesistä löydettiin polio. Kyse on suolistossa pitkälle muuntuneesta VDPV-viruksesta. Se on peräisin elävästä poliorokotteesta, jossa rokotettavalle annetaan suun kautta poliovirusbakteereja vastustuskyvyn takaamiseksi. Viranomaiset eivät ole useista yrityksistä huolimatta onnistuneet paikantamaan taudin kantajaa. Tampereen poliovirus ei ole mikään tavallinen tauti. Harvinaisen tapauksesta tekee se, että viruksen kantajalla on elimistössään kaikkia kolmea virustyyppiä. Tällaista ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkijan Soile Blomqvistin mukaan ole tavattu missään muualla maailmassa. – Elävässä rokotteessa on kaikkia kolmea tyyppiä, ja ne saadaan kaikki samaan aikaan. Potilas on tässä tapauksessa jäänyt erittämään kaikkia näitä kolmea. Syynä on luultavasti jokin immuunipuutostauti, jota kantaja ei itse edes tiedä sairastavansa. Voidaan päätellä, että kyseessä on oireeton kantaja, joka erittää viruksia kroonisesti ulosteisiinsa. Virusbakteerit ovat lisääntyneet ja eriytyneet kantajan suolistossa rokotteen saamisesta lähtien, mahdollisesti jopa vuosikymmeniä. TAUDINKANTAJAN henkilöllisyys on asiantuntijoille arvoitus. Erikoistutkija Blomqvist kertoo, että tartunnasta on aikaa vähintään 10–15 vuotta. Enimmäisaikaa hän ei osaa tartuntahetkelle asettaa. Elävää poliorokotetta on käytetty Suomessa viimeksi 30 vuotta sitten. Varmaksi ei voi sanoa sitäkään, etteikö virus olisi näistä rokotuksista peräisin. THL:n tutkimusprofessori Merja Roivainen arvelee, että virus on voinut tarttua

kantajalle alueelta, jossa elävää poliorokotetta on kymmenen vuotta sitten annettu. Kantaja voisi siis olla ulkomailta muuttanut opiskelija, maahanmuuttaja tai suomalainen, joka on vieraillut polioalueella. Toisaalta elävä poliorokote on viime vuosiin asti ollut käytössä useissa Euroopan maissa ja muualla maailmassa se on paikka paikoin edelleen käytössä. Voihan tartunta olla myös tuikitavallisella suomalaisella, joka on sattunut saamaan sen vaikka tampereella vierailleelta turistilta. Johtolangat päätyvät yksi toisensa jälkeen umpikujaan. Viruksen kantajan asuinpaikkaa on yritetty selvittää Tampereen jätevesiputkia seuraamalla. Tutkijoiden mukaan aluetta ei ole koskaan pystytty rajaamaan niin pieneksi, että systemaattiset selvitystyöt olisi voitu aloittaa. Etsitty henkilö voi siis olla minkä tahansa ikäinen mies tai nainen, jonka kansallisuudestakaan ei ole varmuutta. Ainoa rajaava tekijä on se, että kantajalla on luultavasti jokin immuunisairaus, joka on sulkenut kehon oman puolustusjärjestelmän. Muusta ei ole varmuutta. ENSIMMÄISEN KERRAN VDPV-virus löydettiin Tampereen jätevesien virusviljelystä joulukuussa 2008. Virusta voi löytyä kauhaisunäytteestä Merja Roivaisen mukaan vain, jos taudin kantaja on käynyt vessassa juuri ennen näytteenottoa. Siksi onkin suoranainen ihme, että virustyyppiä on löytynyt toistuvasti myös vuosina 2009, 2010 ja 2013. Tampereen Veden laboratoriomestarin Maria Pitkäsen mukaan jätevesiputkistoissa on niin iso virtaama, että on lähes mahdotonta, että virus lymyilisi putkistoissa. Tänä vuonna virusta ei ole löytynyt, vaikka seulontoja tehdään kuukausittain. Syynä voi olla sattuma tai muuttuneet olosuhteet.

– On mahdollista, että viruksen levittäjä on muuttanut muualle tai hän on lopettanut viruksen erittämisen, Soile Blomqvist toteaa. Voiko kroonistunut tauti todella vain hävitä? TUTKIJOIDEN KEINOT ovat vähissä. Viruksen kantajaa yritettiin vuosien ajan paikantaa ja immuunipuutoksesta kärsiviä tamperelaisia on kutsuttu testeihin. Ongelma on, että niin kauan kun epidemiavaaraa ei ole, polionäytteen antaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos tauti ei vaivaa kantajaa, hän tuskin hakeutuu hoitoon saati antamaan polionäytettä. Polio tarttuu muiden virusten lailla huonon hygienian seurauksena. Virusta erittyy ulosteisiin, joista se leviää käsien kautta suuhun. Toistaiseksi tamperelaiset ovat kuitenkin turvassa poliolta, kunhan rokotuskattavuus säilyy nykyisellä tasolla. Suomessa rokotuksen poliota vastaan saa 96–98 prosenttia vastasyntyneistä. Rokotekanta on kuitenkin laskussa länsimaissa. Euroopassa on yli 12 miljoonaa lasta, joita ei ole rokotettu poliota vastaan. Muun muassa Britanniassa, Saksassa ja Kreikassa on keskinkertainen riski polioepidemian leviämiseen. Pahimmassa tapauksessa virus voi tarttua rokottamattomaan henkilöön esimerkiksi ulkomaanmatkalla.

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 11

90 prosentilla poliotartunnan saaneista tauti on lieväoireinen tai täysin oireeton. Pahimmillaan tämä lapsihalvauksena tunnettu tauti voi aiheuttaa halvaantumisen tai jopa kuoleman. TERVEYSVIRANOMAISET EIVÄT ole ai-

noita, joita polio huolettaa. Rotary-palvelujärjestö on nimennyt päätavoitteekseen polion hävittämisen maailmasta. Jos rotareita on uskominen, siinä on onnistuttu: järjestö on julistanut Euroopan poliovapaaksi vyöhykkeeksi vuonna 2002. Rotary-järjestön piiri 1390:n kuvernööri Matti Poikolainen järkyttyy Tampereen tartunnasta kysyttäessä. Koska Rotaryjärjestön tuki polionvastaisessa taistelussa on taloudellista ja maailmanlaajuista, yksittäiseen tapaukseen puuttuminen on järjestölle hankalaa. Hänen mukaansa rotareilla ei ole valtuuksia etsiä suomalaista taudinkantajaa. – Meillä ei ole pääsyä sellaisiin henkilötietoihin, joiden avulla taudin kantajaa voitaisiin alkaa rajata. Me rokotamme siellä, missä ei ole terveydenhoitosysteemiä. Suomessa terveysviranomaiset vastaavat näistä asioista. Jäseniksi rotareihin kutsutaan ”hyvämaineisia kansalaisia, joilla on johtava asema omassa ammattikunnassaan”. Järjestön varoja polion poistamiseen on käytetty maailmanlaajuisesti yli kaksi miljardia dollaria. Poikolainen kertoo, että paavi on siunannut Rotary-järjestön maailman lapsien pelastamisesta. TAMPEREEN MYSTEERITAPAUS ei ole ainut laatuaan. – Euroopan maista muun muassa Virossa ja Slovakiassa on ollut samanlainen tilanne. Poliovirusta on löytynyt monissa maissa, joissa tehdään jätevesiseurantaa, THL:n Blomqvist kertoo. Vain kourallinen Euroopan maista seuloo poliovirusta viemärivedestä. Seulonta on ainoa keino havaita virus nopeasti, ennen kuin se leviää epidemiaksi. Varmaa tietoa polion tilasta ei ole maissa, joissa säännöllistä virusviljelyä ei tehdä. Suomessa polioepidemia on ollut viimeksi vuonna 1985. Jätevesiseuranta oli lopetettu tarpeettomana vain hieman aikaisemmin. Vuoden 1984 aikana tartunnan sai noin 250 000, joista kymmenkunta oli vakavia sairastapauksia. MAAILMAN TERVEYSJÄRJESTÖ WHO aloitti polion maailmanlaajuisen hävittämishankkeen vuonna 1988. Hanke on tuottanut tulosta, ja poliotartuntojen määrä onkin laskenut 99 prosentilla. Tänä vuonna poliotartuntoja on WHO:n internetsivujen mukaan maailmanlaajuisesti todettu vain 306 tapausta. 260 tartunnoista on Pakistanissa, jossa Taleban-järjestö on julistanut sodan polion parantamista vastaan. Järjestö epäilee, että rokotusohjelma on länsimaisten vakoojien peitetehtävä. Lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa on ammuttu, jotta he eivät pystyisi rokottamaan lapsia. Pakistanista epidemia on levinnyt pakolaisten mukana muun muassa Syyriaan, Irakiin ja Iraniin. Myös Afrikassa on jonkin verran sairastapauksia. Suomen kantajasta ei ole WHO:n sivuilla mainintaa.

Unelmana uudet rinnat SILIKONIRINNAT Rintaimplantit yhdistetään usein

fitness-urheilijoihin, malleihin, elokuvatähtiin ja muihin kuuluisuuksiin. Implantteja hankkivat kuitenkin myös muut ihmiset. – TIEDOSTIN todella aikaisin,

että minulle ei koskaan tule isompia rintoja luonnollisella tavalla. Näin kertoo A little bit dramatic -blogia pitävä Anniina Pohjanen, joka huomasi jo murrosiässä, että hänen rintansa jäisivät pieniksi. Ajatus uusien rintojen hankkimisesta syntyi jo yläasteella, mutta haaveen toteuttamiseen kului lähes kymmenen vuotta. Yksi askel silikonirintojen hankkimisessa on lääkäriaseman valitseminen. Pohjasen tuttavat suosittelivat Fin-Estiä. Se on suomalainen yritys, jonka leikkaukset tehdään Tallinnassa. Aluksi Pohjanen kävi konsultaatiossa, jossa käytiin toimenpiteeseen liittyvät perusasiat läpi. Siellä myös katsottiin, minkälaiset ja minkä kokoiset implantit leikkauksessa kannattaisi laittaa. ENNEN LEIKKAUSTA Poh-

janen ei ehtinyt jännittää. Aikainen herätys ja pitkä matka Viroon olivat verottaneet voimia. Olikin jo aika päästä nukkumaan. Nukutuksesta herättyään Pohjanen ei tuntenut oloaan kipeäksi. Paikkoja oli alkanut särkeä vasta myöhemmin, eikä tuotakaan kipua ollut kestänyt montaa päivää. Töihin Pohjanen pystyi palaamaan jo muutaman päivän kuluttua, mutta täydellinen toipuminen kesti monta viik-

”

Minulle ei koskaan tule isompia rintoja luonnollisella tavalla.

Anniina Pohjanen, blogisti

koa. Rintalihaksia Pohjanen ei uskaltanut treenata kuukausiin. Helmikuussa leikkauksesta tulee kuluneeksi jo 2 vuotta. Pohjanen kertoo olevansa erittäin tyytyväinen implanttien ottamisesta. – Se on yksi parhaista päätöksistä joita olen tehnyt. Olen nyt tyytyväisempi ulkonäkööni kuin olin ennen leikkausta. SILIKONIRINNOISTA haaveilevien ei välttämättä tarvitse vaivautua Viroon asti. Suomessa on useita sairaaloita, joissa voi käydä ottamassa rintaimplantit. Yksi näistä on Tampereella sijaitseva KC Clinic. Siellä työskentelevän plastiikkakirurgin Heikki Kupin mukaan silikonirintojen hankkiminen on selvästi yleistynyt. – Ehkä viime vuosina tilanne on hieman tasaantunut, mutta kyllä suosio koko ajan kasvaa, Kupi toteaa. Kupin mukaan suurin osa suurennusleikkauksiin tulevis-

VAIKKA rintaimplanttien suosio on kasvanut, eivät kaikki näe niitä hyvässä valossa. Myös Anniina Pohjanen tietää tämän. – Jotkut pitävät silikonirintoja turhamaisina tai rahan haas­ kauksena. Pohjanen uskoo silti, että suhtautuminen muuttuu vähitellen entistä avoimemmaksi. – Itse olen sitä mieltä, että oma keho on jokaisen oma asia ja että sille saa tehdä mitä haluaa. Tärkeintä on, että miellyttää itseään. Tapani Iivanainen

VEERA HONGISTO

EPIDEMIARISKI ON Pohjoismaissa erittäin pieni. Niin kauan kun jossain on polio, tartuntavaara on kuitenkin olemassa. Tampereen polionerittäjä on ollut arvoitus jo kuuden vuoden ajan, eikä asia näytä ratkeavan lähitulevaisuudessa. Viranomaiset voivat vain odottaa, milloin polio ilmestyy jälleen Tampereen viemäreihin. Anni Lindgren

ta asiakkaista on äitejä, joiden rinnat eivät ole imetyksen jälkeen ennallaan. Joukossa on myös nuoria naisia, jotka ovat tyytymättömiä omien rintojensa kokoon. Implantti voidaan laittaa lihaksen alle, lihaksen päälle tai osittain lihaksen alle. Yksi vaihtoehto on laittaa implantti lihaksen päälle, mutta irrottaa lihaksesta ohut lihaskalvo ja asettaa se implantin päälle suojaksi. Leikkauksen tekevän lääkärin täytyy Kupin mielestä olla ehdottomasti mukana suunnitteluvaiheessa. Lääkäri ja asiakas pääsevät näin miettimään yhdessä, mikä on paras mahdollinen tapa toteuttaa leikkaus. – On yksilöllistä, millainen implantti sopii kenellekin. Valittavissa pitää olla useita eri vaihtoehtoja.

Heikki Kupi on työskennellyt plastiikkakirurgina yli 20 vuotta.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Julkaistu numerossa 3/2015

Sielun liaani vai kuoleman köynnös? HALLUSINOGEENIT Helsinkiläisessä yksiössä puhdistaudutaan sammakonmyrkyn

avulla ja juodaan pyhää rituaalikeitosta ayahuascaa, joka vie syvään transsiin. Psykoaktiivisten aineiden uskotaan parantavan henkisesti ja fyysisesti. Kuvat: Usva Torkki Teksti: Pia- Marie Rauhala

OKSENNUS ei meinaa tulla. Naisen olkapäähän on poltettu kolme pistettä, joissa on jokaisessa pieni pallo kambô-sammakon myrkyllistä eritettä. Shamaanioppilas Otorongo ohjaa rituaalia. Hän laulaa, polttaa välillä piippua ja heiluttaa pyhän Palo Santo -puun tikkua. Savu peittää suitsukkeen saunamaisen ja pihkaisen tuoksun. Tavoitteena on saada oksennus, eli purga, ulos naisesta. Rituaali puhdistaa ja etenkin valmistaa ayahuasca-seremoniaan. Ohjaaja kutsuu itseään Otorongoksi, eli jaguaariksi. Otorongo on polttanut itseensä yli sata reikää yhden seremonian aikana. RITUAALISSA käytettävän aineen nimi on kambô. Kambôa eristetään Amazonin sademetsässä elävästä jättiläissammakosta. Sammakonmyrkyn sanotaan lisäävän keskittymiskykyä ja motivaatiota. Se voi myös nostaa endorfiinitasoja. Potilaan, eli kambô-rituaaliin osallistuvan naisen, sieraimiin puhalletaan tupakasta ja eri kasvien tuhkista hienonnettua jauhetta. Potilaan pitää juoda rituaalin aikana kaksi litraa vettä. Vesi auttaa

puhdistautumisessa ja tasapainottaa ihon polttamista. Pieni zap, ja ihon pintakerros on helposti rikottu. Sammakonmyrkky laitetaan huolellisesti olkapään reikiin. Otorongo tekee allergiatestin jokaiselle kambô-rituaalin osallistujalle. Etelä-Amerikassa ihmisiä on kuollut yliherkkyyteen, joten kyse ei ole leikistä. Rituaaliin osallistuvaa ensin pistelee ja kuumottaa, sitten tulee kylmyys. Lopulta tulee myös oksennus, onneksi. HELSINKILÄISEN kerrostaloyksiön seinät on vuorattu värikkäillä piirustuksilla. Jokaisessa on läsnä kaikkien kasvien äidin, ayahuascan, henki. Pöytäliinaan on painettu heimojen lauluja visuaalisessa muodossa. Otorongolla on päällään itse tehty seremoniapaita, jossa osa kuvioista toistuu. Kambô on vasta alkusoittoa toiselle rituaalille. Tänään keskitytään ayahuascaan, joka on pääsyy koko seremonialle. Kambô on lähinnä fyysinen lääke, ayahuasca henkinen. Yksi ayahuascan ainesosista luokitellaan Suomessa huumaus­

ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit 13

14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

aineeksi. Dimetyylitryptamiini, eli DMT, on laiton. DMT tunnetaan hallusinogeenina. Ihmisen keho tuottaa sitä myös luonnollisesti. AYAHUASCA on psykoaktiivinen keitos, jota Amazonian alueen intiaaniheimot ovat käyttäneet shamanismin yhteydessä tuhansia vuosia. Ayahuascaa kutsutaan sielun liaaniksi. Shamaanit käyttävät sitä kansanparannuksessa ja uskonnollisissa rituaaleissa. Ayahuascaa voi käyttää myös pahan välineenä. Nykypäivänä monet hakevat ayahuascan avulla henkisyyttä ja pyrkivät laajentamaan tajuntaansa. Keitoksen sanotaan myös hoitavan masennusta ja riippuvuuksia. Transsissa olleet kertovat kohdanneensa henkien lisäksi itsensä – alitajuiset pelkonsa ja patoutumansa. – Ihminen joutuu usein käymään kuolemansa läpi ja tuntee fyysisesti ja henkisesti, kuinka kuolee. Itse olen joutunut kuolemaan monta kertaa, ja nyt suhtaudun siihen eri tavalla, Otorongo kuvailee. LIAANIN HENGEN sanotaan kuljettavan ihmistä läpi rituaalin. Oksennusreaktiolla on tässäkin rituaalissa osansa: se puhdistaa symbolista pahaa elimistöstä. Transsissa tai sen jälkeen voi tulla ongelmia, jos ei ole valmis käsittelemään pelkojaan. – Ayahuasca laittaa kohtaamaan asioita ja tavallaan lukee mielen: sen, mitä asioita sinulle pitää näyttää, että ymmärrät, Otorongo kertoo. Rituaalista voi saada oivalluksia henkiseen kasvuun. Jos niitä ei itse ajattele tai hyödynnä, elämäntapa ei muutu. Tämän rituaalin ayahuascaa on keitetty neljä päivää. Uutteessa on liaania 300 grammaa, Otorongon mukaan noin kymmenkertainen määrä länsimaiseen annokseen verrattuna. Vettä on haihtunut keittämisen aikana yli kymmenen litraa. Pullossa on reilu desi keitosta. Se näyttää lähes säälittävältä verrattuna paksuun, kunnioitusta herättävään liaaniin. Otorongon mukaan kasvit ovat näyttäneet hänelle tien henkimaailmaan. Hän pyrkii kunnioittamaan seremonioiden pitkää historiallista perinnettä. Myös kurinalainen oppimisprosessi kuuluu asiaan. Shamaanioppilaan peruna-riisi-kvinoa-dieetti on jatkunut kuukauden. Potilas valmistautuu rituaaliin viikon. Hän ei saa syödä esimerkiksi mausteita tai lihaa eikä harrastaa seksiä. Valmistautumisen lisäksi myös oikea ympäristö on tärkeä rituaalin suorittamisessa. ONKO AYAHUASCA sitten huume vai ei? Monet sanovat, että ei. Sen kerrotaan kuitenkin aiheuttavan transsitilan, joka avaa käyttäjälle henkimaailman ja toisen ulottuvuuden. Päihdekäytössä laittomilla psykedeeleillä, kuten LSD:llä, on hieman samankaltaisia vaikutuksia. – En näe ayahuascaa huumeena. Olen oikeastaan päässyt tämän avulla eroon huumeista. Tosin ne, jotka käyttävät laittomia päihteitä, saattavat kiinnostua ayahuascasta yhtenä psykedeelinä, Otorongo kertoo. Ayahuasca koostuu pääosin kahdesta kasvista, jotka ovat liaani Banisteriopsis caapi ja pensaskasvi Psychotria viridis. PsykoaktiiAsunnon seinillä on Otorongon omia piirustuksia henkimaailmasta.

”

Itse olen joutunut kuolemaan monta kertaa, ja nyt suhtaudun siihen eri tavalla.

Otorongo, shamaanioppilas

Kambô-rituaali. Naisen ihoon poltetaan reikiä puutikulla.

Rituaalipöytä pursuaa seremoniatarvikkeita. Pullossa on ayahuasca-keitosta.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Ennen rituaaleja Otorongo polttaa mapacho-piippua kerrostalon parvekkeella.

Otorongo on tehnyt käsikorunsa puusta ja myrkyllisistä huayruroro-kasvin siemenistä. Perussa siementen uskotaan tuottavan hyvää onnea.

vinen aine liaanissa on harmiini tai harmaliini. Harmaliinin epäil­ lään vaikuttavan aivojen tietoisuutta ja tajunnantilaa säätelevään keskukseen. Pensaskasvi sisältää DMT:tä. Käyttötarkoitus on tär­ keämpi kuin ainesosat. – Moni aine voi olla huume, jos sitä käyttää huumeena, Otorongo sanoo. Näkemys ympäröivästä maailmasta voi ayahuasca-transsin jälkeen muuttua dramaattisesti. Otorongon mukaan ayahuasca saattaa johtaa maailmankatsomukseen, jota ei yleisesti hyväksytä länsimaisessa kulttuurissa. Kun ympäristön tuki puuttuu, ihminen voi leimautua hulluksi. Ulkopuolisuuden tunne voi hajottaa mie­ lenterveyden. Otorongon nimi tarkoittaa jaguaaria. Kissapeto elää kahdessa maailmassa ja pärjää molemmissa. Shamanistinen henkimaailma ja arkitodellisuus pitää osata yhdistää toisiinsa. YKSIÖSSÄ ei ole kiire. Otorongo keittää itselleen kvinoaa. Paran­ nettavaksi tullut nainen on palautunut kambô-rituaalista suihkun kautta ja levännyt tarpeeksi. Kun pimeys laskeutuu, ayahuasca-se­ remonia voi alkaa. Kambôsta tuttu Icaro-laulanta ja piipunpolttelu alkavat uudestaan. Otorongo heiluttaa käsissään chakabaa, lehdistä tehtyä perinteistä rytmisoitinta. Ulkopuolinen ei voi viipyä paikalla kauaa, koska rituaali vaatii keskittymistä niin oppilaalta kuin potilaaltakin. Hetkessä ennen ayahuascan juomista on jotain maagista, kunnioittavaa, vaarallis­ ta. Pian hipsimme hiljaa maailmasta toiseen, ovesta ulos, takaisin rappukäytävään ja betonilähiöön. Transsin pituudeksi on arvioitu 4–6 tuntia. Lopputulos jää kasvien varaan.

Takavasemmalla oleva Toé-kasvi on tappavan myrkyllinen. Pelkästään juureen koskemisesta voi saada hallusinaatioita, Otorongo kuvailee.

15

Vain kokeneen shamaanin johdolla PSYKOAKTIIVISTEN lääkekasvien ja aya­ huascan käyttöä terapiassa ja riippuvuuk­ sien hoidossa on tutkittu maailmalla. Fi­ losofian maisteri Jaakko Lavoniuksen uskontotieteiden pro gradu -tutkielma kä­ sittelee ayahuasca-kokemuksien elämän­ katsomuksellisia vaikutuksia. – Luonto ja metsä ovat toimineet apteek­ kina ympäri maailmaa. Kasveja käytetään parannuksessa edelleen, esimerkiksi Ame­ rikan mantereella lääkekasvien tuntemus on rikasta. Monella farmaseuttisella lääk­ keellä on juurensa Amazonin sademetsän kasveissa. Ayahuascalla sanotaan olevan parantavia vaikutuksia. Monet tutkimukset kertovat muun muassa riippuvuuksista selviämises­ tä. Oikeaoppinen käyttö tapahtuu seremo­ nioiden yhteydessä. Perinteiden noudatta­ minen pätevän oppaan johdolla on tärkeää. Lavonius ei koe ayahuascaa huumeeksi. Ayahuascan käyttö päihtymiseen voi olla silti vaarallista, eikä sitä pidä käyttää viih­ dehuumeena. Kokemus voi olla henkisesti ja fyysisesti erittäin raskas. – Ayahuascaa käytetään parannukseen, puhdistumiseen ja ongelmien ratkaisuun. Näiden käyttötarkoitusten takia se poik­keaa huumeista, joilla usein paetaan ongelmia. Ayahuasca ei aiheuta riippuvuutta. Ayahuasca ei ole ihmelääke. Se voi aut­ taa ymmärtämään, mitkä asiat elämässä ai­heuttavat ongelmia. Henkilö joutuu kui­ tenkin tekemään itse töitä niiden selvittä­ miseksi. AYAHUASCAN perinteinen käyttö on yleistä Amazonian alueella. Toisaalta aya­ huasca-turismi on kasvanut räjähdysmäi­ sesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Seremonioita voivat pitää myös shamaaneiksi tekeytyvät henkilöt, joilla ei ole asianmukaista perehdytystä. Suomessa ayahuascaan liittyvä tietoisuus on viime ai­ koina levinnyt marginaalisesti. – Varmaankin ihmisiä matkustaa Amazo­ niaan ja pienimuotoista toimintaa voi olla Suomessakin. En suosittele ayahuascan tai sen ainesosien tilaamista internetistä itse­ näisesti kokeiltavaksi, Lavonius sanoo. Pia-Marie Rauhala

16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Julkaistu numerossa 2/2015

Säärystimet sitovat housun puntit kiinni Mika Heikkilän jalkaan. Näin puntit eivät tartu katolla mihinkään.

Se on pukeutumiskysymys Kuvat: Silja Viitala Teksti: Sara Salmi

SELVIYTYJÄT Pitkät kalsarit, villasukat ja toppatakki. Talvi on jatkuvaa

taistelua kylmyyttä vastaan. Voiko siitä selvitä voittajana? Kolme ulkotyötä tekevää kertoo, miten he pärjäävät talvella.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17

Lumenpudottaja Mika Heikkilä täydessä työvarustuksessa.

Korkeat paikat pelottavat Heikkilää vanhemmiten enemmän kuin ennen. Iän vaikutukset ovat olleet yllätys.

Heikkilä on työskennellyt myös ikkunanpesijänä. Muuan muassa Forumin lasit Helsingissä ovat tulleet tutuiksi.

0˚C

Pyynikintori

Mika Heikkilä, lumenpudottaja. ”LUMENPUDOTTAJAN TYÖ ei sovi liian mukavuudenhaluiselle. Työssä pitää kestää kylmää ja märkää. Minulla ei ole pakkasrajaa. Jos katolta roikkuu miehen kokoisia jääpuikkoja, niiden ei voi antaa vain olla. Olen työskennellyt lumenpudottajana kolmisen vuotta. Teen myös töitä rakennusmiehenä ja köysiteknikkona. Pidän työstäni, sillä se etenee koko ajan. Näen jatkuvasti työn vaiheet. Kuten jokaisessa työssä, myös tässä on sekä hyviä että huonoja päiviä. Hyvä puoli lumenpudottajan ammatissa on se, että se on täysin itsenäistä. Harvoin kukaan tulee katolle pyörimään ja antamaan vinkkejä. Olen myös tyytyväinen korvaukseen, jonka saan työstäni. Huonoina päivinä homma tökkii heti aamusta alkaen. Esimerkiksi jos keli muuttuu huonoksi ja taivaalta alkaa sataa lunta. Työnnät tavaraa alas, mutta ylhäältä tulee koko ajan lisää.

Katoilla työskentely pelottaa. Se on kuitenkin paljon kiinni rutinoitumisesta. Pitkän tauon jälkeen on aina nihkeämpää. Lisäksi ikä vaikuttaa. Olen kiipeillyt ainakin kahdeksan vuotta aktiivisesti, ollut kolme kautta Alpeilla ja asunut Espanjassa. Olen kiivennyt Jäämerellä ja vähän kaikkialla. En olisi ikinä uskonut, että kun ikää tulee tarpeeksi, niin rämäpäisyys katoaa. Nyt päälläni olevat vaatteet ovat rautakaupan talvivaatteita. Lain mukaan lumenpudottajalla täytyy olla jokin huomiokuosi. Minulla se on takissani, joka on muuten perusraksatakki. Huomiokuosin lisäksi kypärä on pakollinen varuste. Varusteiden tärkein ominaisuus on joustavuus. Pilkkihaalarit ovat ihan hyvät, mutta niissä tulee hiki. Varusteiden sisälle ei saa paistua. Toisaalta niiden täytyy pitää tuulta ja vettä. Saatan usein olla ennen työntekoa hieman kylmissäni, mutta katolla lunta pudottaessa tulee lämmin. Alla minulla on tekninen alusasu. Käytän paljon myös fleece-kerrastoja. Koen ne

parhaimmiksi. Varusteisiin olen perehtynyt kiipeilyharrastukseni kautta. Jalassani on nyt kumisaappaat, mutta ne voisivat olla myös nilkkapituiset talvityökengät. Kengät pitävät vettä kohtalaisesti. Lunta on kuitenkin yleensä niin paljon, että se kastelee ensin housut, ja housuista märkä valuu alas kenkään. Tästä työstä ei koskaan selviä kuivana ja mukavalla fiiliksellä. Säärystimeni sitovat housujen puntit kiinni, jotta ne eivät tartu katolla mihinkään. Siellä ei tee mieli kaatua. Varusteiden ja köysien kanssa pyöriessä täytyy pitää huoli, että ei sekoile kamojen kanssa. Oman mukavuuteni takia haluan sijoittaa varusteisiini niin, että itse työnteko on mielekästä. Halvemmallakin pärjää. Jos kuitenkin työn tökkiessä varusteetkin tökkivät, se harmittaa. Töissä täytyy näyttää perussiistiltä. Rikkinäisillä vaatteilla ei voi pyöriä ihmisten ilmoilla. Ulkonäöllä annetaan ensi­ vaikutelma.”

18 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Kalle Arhenius myy perunoita ja juureksia Tammelantorilla ympäri vuoden.

Kalle Arhenius, torimyyjä. ”MYYN PERUNOITA ja juureksia, joita vil-

-11˚C

Tammelantori

jelen Hämeenkyrössä. Olen torilla ympäri vuoden. Näköjään tällä myös elää. En ehkä uskalla kertoa, mitä työtä tein aiemmin. Naiset saattavat säikähtää. Entinen työpaikkani valmisti nimittäin naisten leninkejä. 1960–70-luvuilla Suomesta loppui kaikki vaateteollisuus. Se siirtyi Viroon, Puolaan ja kauas itään. Siitä saakka olen ollut torimyyjänä, eli muutaman kymmenen vuotta. Päädyin torimyyjäksi, koska työ on vapaata. Torille saa tulla tai olla tulematta. Yli 15 asteen pakkasella tai hirveällä myrskyllä en tule myymään.

Arhenius mittaa perunoiden lämpötilaa infrapunamittarilla.

Torikulttuuri on Suomessa aika pahassa murroksessa, sillä uusia myyjiä ei tule. Vanhat vanhenevat ja lopettavat. Kesällä ostajia vielä riittää, mutta talvella ei. Kuten näkee, täällä ei ole myyjiä eikä asiakkaita. Minulla käy asiakkaita päivän aikana ehkä muutamia kymmeniä. Tavallisimmat asiakkaani ovat vanhempia ihmisiä, jotka ovat tottuneet ostamaan torilta. Suurin osa on tullut jo tutuksi. Tänään olen varustautunut ihan normaalilla talvivaatetuksella. Kerrospukeutuminen on järkevää. En kuitenkaan käytä teknisiä kerrastoja. Niihin olen liian vanhoillinen. Haalareita olen joskus kokeillut, mutta ne ovat jäykät ja hankalat.

En vaihda vaatetustani ulkolämpötilan mukaan. Lisään vain myyntikoppini lämmityksiä. Minulla on tässä muutama kappale kahden kilowatin sähkölämmittimiä. Koppi on ehdoton, sillä pelkällä pöydällä ei pärjää. Työssäni pitäisi miettiä ulkonäköä. Minä en kuitenkaan viitsi. Toki sillä olisi vaikutusta myyntiin. Myyjän täytyy myydä aina ensin itsensä. Parantaisin tyyliäni paidankauluksella. Naisethan katsovat ensin avonaista kaulustani, eikö näin? Torimyyjien tyylissä on yhtäläisyyttä. He lihovat aina talveksi. Myyjät pistävät päälleen lisää vaatetta, joten he näyttävät pyöreämmiltä.”

Vaateteollisuuden katoaminen Suomesta ajoi Arheniuksen torimyyjäksi.

Arhenius ei pelkää pakkasta.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 19

0˚C

Frenckellin aukio

Merja Pajuoja, pysäköinnintarkastaja. ” OLEN OLLUT pysäköinnintarkastajana reilut kuusi vuotta. Työskentelin aiemmin kunnallisena perhepäivähoitajana. Sen jäl­ keen hakeuduin sisäisellä siirrolla pysäköin­ ninvalvonnan piiriin. Työhön annetaan kou­ lutus niin, että töitä tehdään kokeneemman tarkastajan kanssa kuukausi. Täytyy sanoa, että tykkään työstäni. Ikä­ vintä työnteko on talvella. Onhan se tosiasia, että jos on 20 pakkasta, ja täytyy ottaa hans­ kat pois kädestä, niin kylmä käy käsien pääl­ le. Viime talvena yhdeltä tarkastajalta taisi paleltua kädet. Tänään minulla on päälläni samat vaat­ teet kuin eilen, jolloin oli kova pakkanen. Ei

Pysäköinnintarkastajan työssä kädet ovat kovilla.

pidä pukeutua lämpömittarin mukaan, sillä silloin tulee kipeäksi. Nytkin ilma on plusas­ teista huolimatta pureva. Se menee luihin ja ytimiin, jos ei ole pukeutunut kunnolla. Kylmällä säällä kannattaa pukeutua ker­ roksittain. Saamme kaikki vaatteemme työnantajaltamme, Tampereen kaupungil­ ta. Sanotaan näin, että työnantaja maksaa kaiken muun, paitsi alushousut. Työvaatteemme vaihtui­­­vat noin kak­si vuotta sitten. Aiemmissa vaatteissamme oli erilainen kangas, ja ne olivat lämpöisempiä kuin nykyiset. Kyllä näillä uusillakin tarke­ nee. Mielestäni vaatteemme ovat tyylikkäät. Iän myötä palelee enemmän. Ei kylmyy­ teen totu. Tarkenin paljon paremmin 20 vuotta sitten. Nyt saa vetää monta kym­­­­­­­­­­­­­­­

mentä kerrastoa alle, että tarkenee. Omatkin vaatteet ovat työssämme sallit­ tuja, mutta ne eivät saa näkyä. Päällimmäi­ senä täytyy aina olla virkavaatteet, eli sini­ nen takki ja housut. Jalassani minulla on goretex-kengät. Sain itse hankkia ne, mutta ostopaikka oli ennalta määritelty. Aiemmin vaatteemme olivat punaiset. Saammekin palautetta siitä, että meitä ei enää tunnista, kun kävelemme kadulla. Virka-asujemme vuoksi meitä pidetään mo­ nesti palokuntalaisina tai poliiseina. Tänään meitä luultiin jopa ambulanssikuskeiksi. Kyllä töihin lähtiessä täytyy vähän laittaa hiuksia. Ihan peikonpoikasena ei passaa kulkea. Virkaihmisen pitää näyttää ihmi­ seltä.”

Lappu tuli! Ei ole pysäköinnintarkastajan vika, jos auto on pysäköity väärin.

Merja Pajuoja soittaa toimistolle ja tarkistaa alueen liikennemerkintöjä.

20 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 12/2014

USVA TORKKI

Rikollinen roskaruoka DYYKKAUS Yön hämärässä tehdään lainvastaisia ekotekoja.

Kauppojen pois heittämää ruokaa on tarjolla ympäri vuoden.

Porsaanpihvin kaivaminen roskiksesta ja ottaminen omaan käyttöön ei itsessään ole rikos. Kaupan aidatulle piha-alueelle tunkeutumisesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 21

V

VEDÄN ETEISESSÄ käsiini mustat ihoa myötäilevät hiihtohansikkaat. Kehoani peittävät tummat vaatteet tuulihousuista kaulahuiviin. Taskussa painaa pieni taskulamppu. Katson peiliin ja näytän siltä kuin aikoisin ryöstää lähikaupan. Tavallaan siitä onkin kyse. Useimmat kauppojen roska-astiat ovat yksityisalueella, lukittujen ovien takana. Pois heitetty ruoka on joko kaupan tai jätehuoltoyhtiön omaisuutta. Omaisuuden vieminen luvatta voidaan tulkita rikokseksi, vaikka kyse olisikin vain jätteestä. Tampereen ilta on pimeä ja kolea. Lämpötila on lähellä nollaa, kun tapaan Katlan sovitusti kello 22.30. Huomaan häpeäkseni 23-vuotiaan opiskelijan pukeutuneen aivan tavallisen näköisiin vaatteisiin. Harmaat farkut, musta takki, vihreä pipo ja skeittikengät eivät vastaa käsitystäni varkaan varustuksesta. – Hyvä sää dyykkaamiseen. On tarpeeksi viileää, että ruoka pysyy hyvänä, mutta ei liian kylmä, että tarvitsisi palella, nainen sanoo.

LIIKENNEVALOT PIIPITTÄVÄT vihreää valoa jalankulkijoille, mutta kukaan ei ole ylittämässä katua. Kävelemme kohti Katlan vakiodyykkauskohdetta. Nainen on kaivellut roskiksia Tampereella noin kolmen vuoden ajan ja sitä ennen satunnaisesti entisessä kotikaupungissaan. Yleensä Katla käy kauppojen roskalaatikoilla pari kertaa viikossa. Joskus useammin, jopa joka toinen päivä. Syitä dyykkaamiseen on kaksi. – Hukkaan heitetyn ruoan määrä harmittaa, mutta usein otan ruokaa roskiksesta ennen kaikkea taloudellisista syistä. Opintotuki ei riitä elämiseen, Katla sanoo. Katla ei ole naisen oikea nimi. Sitä hän ei halua paljastaa, koska dyykkaajilla on likainen maine. Kaikkialla ei katsota hyvällä henkilöä, joka edustaa kasvoillaan ja nimellään laitonta toimintaa. – On huvittavaa, että en häpeä dyykkaamista ja voin puhua siitä monien ihmisten kanssa, mutta tämä on kuitenkin kiellettyä. LAIN EDESSÄ dyykkaus kauppojen roskaastioilla on verrattavissa näpistykseen. Katla ei ole silti kuullut, että ketään olisi sakotettu roskisten kaivelusta. – Vartijoilta, poliisilta tai kaupan työntekijältä voi tulla sanomista. Itse en ole koskaan törmännyt heihin. Katla pitää kauppojen roskisten kaivelua oikeutettuna niin kauan, kuin hävikkiruoalle ei löydetä järkevää käyttöä. Suomessa päätyy ruokaa roskiin vuosittain 120–160 miljoonaa kiloa. Pikkuhiljaa lainsäädäntö on muuttumassa siihen suuntaan, että hävikkiruokaa toimitetaan yhä enemmän ruokajonoihin ja vähävaraisille. – Siinä tapauksissa en ole pahoillani, että minultakin saattaa kadota dyykkauspaikat, Katla sanoo. Vaikka Katla asioi roska-astioilla, jotta saa syödäkseen, on dyykkaus hänen mielestään mukavaa puuhaa. Kiinnostavaksi homman tekee se, että koskaan ei tiedä etukäteen mitä löytää. – Jos vartijat katsovat valvontanauhoja, saattavat he nauraa innostuneille ilmeillemme, kun eteen sattuu jotain herkkua, kuten vaikkapa suklaacashew-pähkinöitä. PERILLÄ LÄHIKAUPAN pihalla näkyy liikettä. Roskakatoksessa häärii kaksi tum-

maa hahmoa. Onko tämä väijytys? – Terve. Täältä ei löytynyt paljoa mitään, mutta voittehan itse käydä katsomassa, toinen henkilöistä sanoo häkkiovesta ulos astuessaan. Jätteiden lajittelupaikalle pitää tavallisesti kiivetä kapeasta aukosta räystään alapuolelta. Tällä kertaa ovi avataan meille sisäpuolelta. Ovesta astuvat henkilöt, kutsutaan heitä tässä nimillä Karri ja Pyry kertovat olevansa naapuruksia Kalevasta. Nuoret miehet eivät vaikuta erityisen uhkaavilta. Kaksikko on dyykannut yhdessä muutaman vuoden. Katlaa he eivät ole ennen tavanneet. – Törmäämme todella harvoin kehenkään. Tunnen meidän lisäksi kolme ihmistä, jotka harrastavat dyykkausta, Pyry sanoo. Katla kurkistaa kaupan roska-astiaan ja toteaa saman kuin kohtaamamme miehet. Ei mitään käyttökelpoista. Mutta hän tietää toisen hyvän dyykkauspaikan parin kilometrin päässä. Siellä ”on aina jotain”. Kysyn tapaamaltamme kaksikolta, haluaisivatko he liittyä seuraamme. – Mikäs siinä. Mekin vieraillaan siellä silloin tällöin, Karri sanoo. INTERCITY-JUNA. Helsinkiin. Lähtee. Laiturilta. Kolme. Yöjunan kuulutus kaikuu kävellessämme hiljaisella Tampereen keskikaupungilla. Haluan ottaa tarkemmin selvää kohtaamieni alamaailman hiippareiden motiiveista dyykkaamiseen. Karri ja Pyry kertovat, että heidän syynsä on yksinkertainen. Raha. Aktiivinen dyykkaaja säästää kymmeniä euroja kuukaudessa. Molemmilla miehillä on tutkinto, mutta he ovat tällä hetkellä työttömiä. Dyykkaaminen tarjoaa mahdollisuuden käyttää varoja ruoan sijaan satunnaiseen elokuvalippuun, konserttiin tai tuoppiin olutta. – Loppukuusta tulee useimmin lähdettyä. Vaikka on tässä myös muuten oma viehätyksensä, Karri pohtii. Tunti tai pari kaupan sulkemisajan jälkeen on otollisin aika asioida roska-astialla. Silloin kaupan työntekijät ovat harvoin paikalla, eikä ruoka ole ehtinyt lojua säiliössä kovin pitkään. Dyykkaarit kertovat, että roskiksilla käyvät yleensä alle kolmenkymmenen ikäiset opiskelijat, työttömät ja taiteilijat. Roskaruokaa on tarjolla joka yö, mutta parasta on mennä roskiksille ennen juhlapyhiä. Silloin kaupat eivät ole auki ja useiden tuotteiden päiväys vanhenee. – Kuun vaihtuessa taas roskiin päätyy joskus joitain pitkään säilyviä tuotteita, kuten mausteita, Katla kertoo. Vaikka Tampere on täynnä ruokakauppoja, dyykkaukseen sopivat paikat ovat piilossa kuin geokätköt. Vain harva tietää niiden sijainnin. EDESSÄ ON pari metriä korkea portti. Ylittäminen tuntuu pahaenteiseltä, sillä enää se erottaa meidät rikoksesta. Kokeneet lainrikkojat näyttävät, kuinka esteen yli on paras kiivetä. Se on yllättävän vaivatonta. Ilmastointilaitteen tuuletin hurisee katkonaisesti portin, ja samalla lain, väärällä puolella. Askeleet ja puhe kaikuvat seinistä. Taskulamppuni osoittautuu turhaksi, sillä paikka on hyvin valaistu. Valot palavat, koska muutoin korkealla seinällä tuijottava

MITÄ?

Ruokahävikki ○○Suomalainen heittää vuodessa keskimäärin 20–30 kiloa ruokaa roskiin. ○○Syömäkelpoisesta ruoasta haaskataan 10–15 prosenttia. ○○Eniten ruokaa hävitetään kotitalouksissa, noin puolet enemmän kuin kaupoissa. ○○Roskiin päätyvästä ruoasta aiheutuu noin 500 miljoonan euron tappiot. ○○Kotien ruokahävikistä aiheutuu vastaavat hiilidioksidipäästöt kuin 100 000 henkilöauton vuosittaisesta käytöstä. Lähde: Saa syödä -hanke

”

Jätämme paikat sellaiseen kuntoon, kuin ei oltaisi paikalla oltukaan.

”Pyry”, dyykkaaja

valvontakamera olisi hyödytön. Dyykkarit kävelevät tottuneesti energiajäteastialle. He eivät vaivaudu peittämään kasvojaan kommandopipoilla. Paikalla on ollut vastikään joku, sillä astian päälle on nostettu muutama rinkeli ja croissant. Roskasäiliön ympärillä on melko siistiä. Niin on oltava myös dyykkaarien poistuessa, sillä siisteys on edellytys touhun jatkumiselle. Oppaani ovat kuulleet tarinoita sotketuista jätepisteistä, joihin pääsy on myöhemmin suljettu dyykkareilta täysin. – Dyykkaamme sillä periaatteella, että jätetään paikat sellaiseen kuntoon, kuin ei oltaisi paikalla oltukaan, Pyry sanoo. PANDORAN LIPPAAN kansi aukeaa. Valo tunkeutuu pimeään roska-astiaan ja paljastaa sen aarteet. Lihaa, kalaa, jogurttia, salaattia, vehnäpatonkia, porkkanaa, kananmunia. Kaikki avaamattomissa pakkauksissaan. Haju ei ole kotikompostia voimakkaampi. Toisin on kuulemma kesäisin. – Siis hyi hitto. Biojäte-astia helteellä on jotain, mitä et halua kokea, Katla vakuuttaa. Dyykkarit poimivat vuoron perään elintarvikkeita valikoimasta. Tunnelma on hyväntuulisen innostunut. – Hyvännäköinen lihahyytelö, Pyry arvioi 400 gramman pakkausta. – Voitaisiin tehdä sellaista viherpirtelöä tänään, Karri sanoo ja ojentaa Pyrylle pussillisen sitruunamelissa-yrttiä. Toisinaan hyvää ruokaa on tarjolla niin paljon, että mukana olevat ruokakassit eivät riitä. Parasta ennen päiväykset ovat armottomia erityisesti lihatuotteille. Lähes aina tarjolla on samana päivänä ”vanhaksi mennyttä” lihaa. Sen vuoksi dyykkaajien pannuilla tirisee usein porsaan fileepihvejä ja naudan suikaleita. Varmuuden vuoksi ruokia tarkastellaan

kotona vielä tarkemmin ja hylätään tuote, jos sen haju tai ulkonäkö poikkeaa normaalista. Liha kypsennetään hyvin, vaikka medium tuskin häviäisi laadussa kypsälle. – Ravintolan ruoasta olen saanut vatsani kipeäksi. Roskisruoasta en koskaan, Katla sanoo. RÄKS. Sydän lyö ylimääräisen iskun, kun portilta kuuluu ääniä. Vartija? Täytyykö sakot maksaa käteisellä, välähtää mielessä. – Moi, Hannu ja Ingrid! Katla huudahtaa tervehdyksen portille. Aidan yli kiipeää kaksi nuorehkoa henkilöä. – Täällähän on tuttuja, mies sanoo. – Onko siellä yhtään leipää? Mä tarvitsisin leipää, Ingridiksi esittäytyvä nainen huikkaa. Mies ja nainen, peitenimiltään Hannu ja Ingrid tuntevat Katlan. Kolmikko käy usein yhdessä dyykkaamassa. Nyt ystävät saapuvat samalle rikospaikalle sattumalta. Ingrid on opiskelija ja Hannu työtön taiteilija. Aiemmin kuulemani dyykkareiden paletti on siis täydentynyt. Myös Pyry ja Hannu ovat aikaisemmin kohdanneet yöllisellä roska-astialla. – Hei, sähän olet se filosofi. Tein sulle kerran karjalanpaistia, kun punkkasit meillä, Hannu muistelee. Roska-astialla on tavanomaista enemmän ruuhkaa. Kilpailua roskaruoasta ei silti synny. Dyykkarit ovat sopuisaa sakkia, jos heihin ylipäätään törmää. KAUPPAKASSIT TÄYTTYVÄT anastetusta ruoasta. Saalis on tyydyttävä. Pääasiassa kasviksia, lihaa, maitotuotteita. On ironista, että henkilöt, jotka dyykkaavat roska-astioita elääkseen, syövät usein monipuolisemmin ja hienompia ruokia kuin useimmat ikäisensä. – Dyykkarina tulee maistettua paljon ruokia, joita ei kaupassa ikinä poimisi hyllyiltä, koska niihin ei olisi varaa, Katla sanoo. Kauppiaiden suhtautuminen dyykkareihin vaihtelee. Osa tukkii pienimmätkin rotankolot, jottei jätteiden lajittelupaikalle pääse. Osa vaikuttaa katsovan dyykkaamista läpi sormien. Kerran jätesäiliön ulkopuolelle oli pinottu laatikoittain kalliimpia juustoja. – Jäi sellainen vaikutelma, että ihan kuin meitä varten ruoat eivät olleet roskiksessa asti, Pyry sanoo. Lopuksi jätesäiliön kansi suljetaan. Rikos on täydellinen. POISTUMME PAIKALTA samaa reittiä kuin tulimmekin. Kurkistan kangaskassiini, jossa on kilon paketti viljaporsaan fileepihvejä, kaksi pussia friseesalaattia ja paketti kananmunia. Olen peruuttamattomasti häpäissyt Suomen lakia. Kaikesta huolimatta omatunto ei soimaa. Kiitän rikoskumppaneitani keikasta. He kertovat vielä lähtevänsä käymään läheisessä pubissa yksillä. Minua pyydetään mukaan, mutta kieltäydyn, koska jätin lompakon kotiin. – Mulla sattuu olemaan 10 euroa. Voin tarjota tämän kerran, Karri sanoo. Tarjous on yllättävä henkilöltä, joka tonkii roskiksia, jotta saa leipää pöytäänsä. Reilun oloinen kaveri, ajattelen. Rosvoksi. Jaro Asikainen

22 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 9/2014

Politiikka kaipaa toisia ääniä SAARA TUOMINEN

POLITIIKKA Suomen poliittinen keskustelu on

liian yksipuolista. Tätä mieltä on pitkän uran Helsingin Sanomien politiikan toimituksessa tehnyt Arto Astikainen. TAMMINIEMEN PESÄNJAKAJAT muutti Suomen poliittista ilmapiiriä 1980-luvulla. Kirjassa käsiteltiin poliitikkojen värikästä yksityiselämää ennennäkemättömällä tavalla. Arto Astikainen, yksi kirjan kirjoittajista, uskoo, että pelon ja salailun aika on ohi. Konkaritoimittajan mielestä tämän päivän politiikan uutisoinnissa aiheet ja näkökulmat ovat kuitenkin liian samanlaisia. – Hyvin usein jutuissa näkyy virkamiehen tai vallanpitäjän näkökulma. Vastahankaista journalismia on sen sijaan vähän. Isoja juttuja, kuten sote-uudistusta ja finanssikriisiä, kyllä käsitellään kattavasti, mutta arkipäivän tapahtumien uutisointiin Astikainen kaipaa vaihtelua. – Riemastun aina, kun huomaan, että toimittaja on löytänyt uuden näkökulman johonkin asiaan. Astikainen näkee, että toimittajat ovat aina vain hetken aikaa saman jutun kimpussa. Kun yksi aihe on käsitelty loppuun, siirrytään seuraavaan. Jostain toisesta aiheesta ei huomata kirjoittaa lainkaan. Myös toisenlaiset näkökulmat puuttuvat. Esimerkiksi uutisointi Ruotsin sukellusvenejahdista oli hyvin samanlaista joka mediassa.

Astikainen ei näe, että tämän päivän politiikassa olisi kiellettyjä aiheita. Esimerkiksi poliitikkojen henkilökohtaisista asioista kirjoitetaan jo liikaakin. Muuten politiikasta kirjoitetaan nykyään vähemmän kuin ennen, koska internetin aikakaudella poliittisilla toimijoilla on omat kanavansa tiedottamiseen.

SYYNÄ NÄKÖKULMIEN homogeenisuuteen Astikainen pitää sitä, että toimittajille ei jää aikaa ajatella. Jutut kirjoitetaan siitä näkökulmasta, mikä tulee ensimmäisenä mieleen. Juttuprosessi hoidetaan tutulla kaavalla mahdollisimman nopeasti ja helposti. – Hosumista pitää vähentää. Politiikassa on paljon vaikeita aiheita, jotka pitäisi pystyä avaamaan lukijoille. Itse en esimerkiksi ymmärrä sote-hankkeesta yhtään mitään. Astikaisen mielestä toimituksiin pitäisi palkata enemmän väkeä ja yhdessä miettiä aiheisiin tuoreita kulmia. Johdon tulisi kannustaa toimittajia etsimään uusia ratkaisuja. – Me elimme journalismin kulta-aikaa. Meillä saattoi olla päiväkausia aikaa selvittää jotain yhtä asiaa. Saimme vapaasti hankkia tietoa ja kysellä, Astikainen muistelee.

ASTIKAISEN OMAN uran kohokohdat liittyvät tiiviisti presidentti Urho Kekkoseen. Erityisen hyvin hän muistaa Kekkosen kuolinyön vuonna 1986. Astikainen toimi tuolloin politiikan toimituksen varaesimiehenä. Hän oli vastuussa Kekkosen muistokirjoituksesta. – Minulla oli teksti valmiina siltä varalta, että Kekkonen kuolee hankalaan aikaan. Kekkonen kuoli yhden aikaan aamuyöllä. Kun Astikaisen puhelin soi, hän lähti välittömästi toimitukseen. Latomon työntekijät olivat kuitenkin ehtineet lähteä kotiin, ja latomakone oli pois päältä. Niinpä Astikainen soitti latomon faktorille. Tämä ei kuitenkaan suostunut neuvomaan koneen käytössä, koska vain kirjatyöntekijäliiton jäsenillä oli lupa käyttää latomakonetta. – En ole ikinä ollut niin raivoissani. Astikainen kirjoitti laatukirjoittimella

KUKA?

Arto Astikainen ○○Syntyi Mäntyharjulla 25.8.1948. ○○Opiskeli Tampereen yliopistossa journalismia ja kansainvälistä politiikkaa 1969–1974. ○○Työskenteli Helsingin Sanomissa politiikan toimittajana 1977–2008 (esimiehenä 1988–1994). ○○Oli mukana kirjoittamassa Tamminiemen pesänjakajia, joka ilmestyi vuonna 1981.

Arto Astikainen sai Tampereen yliopistosta täsmäkoulutuksen politiikan toimittajaksi.

2 palstan tekstin, joka saatiin 4:ltä aamulla painoon Vantaalle. Lehteä ehdittiin painaa vain muutama tuhat kappaletta. NYKYÄÄN ASTIKAINEN on mukana toteuttamassa Päivälehden arkiston historiaprojektia Helsingin Sanomista. Hän haastattelee lehden entisiä työntekijöitä tutkijoita varten. Astikainen lähti projektiin mukaan, koska on

perusluonteeltaan äärimmäisen utelias. – Kuvittelin aina, että tiedän kaiken, mitä firmassa tapahtuu. Nyt olen huomannut, että enhän minä oikeastaan tiennyt mitään. Historiankirjoituksen on tarkoitus ilmestyä vuonna 2019, kun Helsingin Sanomat täyttää 130 vuotta. Markus Mäki

⋆⋆KATUKRIITIKOT

Konkaritoimittajat eivät ole huolissaan journalismin tulevaisuudesta. Tampereen yliopistolla vieraili keskiviikkona joukko aktiiviuran päättäneitä toimittajia. He esittivät mielipiteensä journalismin nykytasosta ja kertoivat, mitä journalismi ei median rakennemuutoksessa saisi ainakaan heidän mielestään menettää. Teksti: Markus Mäki

SAARA TUOMINEN

Arja Piispa, Turun Sanomat ja Suomen Kuvalehti

”Mielestäni suomalainen journalismin taso on ihan hyvä. On tärkeää, että uutiset perustuvat jatkossakin faktoihin.”

Harri Valtonen, Yle

”Journalismin taso on kiitettävä. Lehdistö ja radio ovat tärkeitä välineitä. Ne täytyy pitää hengissä. Tekstin hitaampi vastaanottaminen auttaa ymmärtämään asian paremmin.”

Elsa Tuppurainen, Helsingin Sanomat ”Journalismin taso on ihan hyvä. Tutkivaa journalismia ei saa kadottaa, koska epäkohtien esiin tuominen on journalismin kantava voima.”

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 23

Julkaistu numerossa 4/2015

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Katso ja ihmettele – lunta New Yorkissa

MEDIAPELIÄ

Essi Rundgren

rundgren.essi.k@student.uta.fi

Uutisointi Pohjois-Amerikasta typistyy useimmiten Yhdysvaltoihin. Kanada saa tilaa vain sivulauseessa. KUN KYSE ON suurvallasta, uutiskynnyksen ylittää jopa säätilan muutos. ”New York hiljeni lumimyrskyn edetessä – Central Parkissa 14 senttiä lunta”, Yle uutisoi. Yhdysvaltojen lumentuloa voi myös seurata reaaliajassa nettikameroista, vaikka loskaa löytyy joka talvi omasta takaa. Maailman keskustat ja syrjäseudut on helppo tunnistaa uutisia lukemalla. Toimittajat ovat juuri oppimassa, että Afrikasta ei saa puhua yhtenä maana, mutta Pohjois-Amerikka on yhä vaikea pala. Mielikuvat Kanadasta kutistuvat jääkiekkoon ja vaahterasiirappiin. Ylen nettisivujen hakutulokset kertovat paljon. Yhdysvalloista löytyy 56 000 osumaa, Kanadasta vain vajaat 6 000.

AN

N

I

E RE

N

PÄ

Ä

Aino Saarenmaa

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Kielioppivirhe harhauttaa lukijan Lehtitekstit tavoittelevat moitteetonta kieliasua. Silti suomalaisista lehdistä vain Helsingin Sanomissa on oma kielenhuollosta vastaava toimittaja. Ville Eloranta kertoo, että lehti ei opeta kielioppia, mutta virheet voivat haitata tekstin ymmärtämistä. Mihin tarvitaan kielenhuollosta vastaavaa toimittajaa? – Helsingin Sanomat toimii kielenkäytön mallina tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Toimittajat ovat silti vain ihmisiä: tuskin kukaan voi hallita kaikkia kielenhuollon yksityiskohtia. Joudun korjaamaan sekä oikeinkirjoitusvirheitä että tyylilajiin ja lauserakenteeseen liittyviä puutteita. – Ymmärtääkseni muissa Suomen seitsenpäiväisissä sanomalehdissä ei ole vastaavaa tehtävänimikettä. Tosin ruotsinkieliset sanomalehdet kuuluvat yhä käyttävän oikaisulukijoita esimerkiksi fennismien torjumiseksi. Miksei sanomalehdessä voisi kirjoittaa puhekieltä? – Kyllähän Helsingin Sanomissa käytetään hyvin monenlaisia ilmaisuja. Esimer-

kiksi muotisana selfie on taatusti esiintynyt lehdessä kymmeniä kertoja. Normitetusta yleiskielestä voi poiketa hyvillä perusteilla. Rennossa kolumnissa ei tarvitse olla yhtä muodollinen kuin uutisjutussa. Onko lehtien tehtävä opettaa lukijoilleen kielioppia? – Se ei ole ainakaan pääasiallinen tehtävä. Kieliopin oikeellisuus on kuitenkin tärkeää ymmärtämisen kannalta. Jo pienet poikkeamat voivat kiinnittää lukijan huomion aivan muuhun kuin jutun sisältöön. – Paikallislehdellä on ilman muuta enemmän liikkumavaraa kuin valtakunnallisella sanomalehdellä, jonka pitäisi tehdä itsensä ymmärretyksi joka paikassa. Sanni Harmanen

⋆⋆GRADU PAKETISSA

Lilli Mustajärvi: Grand Theft Auto V:n ja Schillerin matkassa. Pelikokemus esteettisen kasvatuksen teoriassa. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta, 2015.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdistäminen jakaa keskustelijat kahtia. Duaalimalli herättää yhtäältä pelkoja akateemisuuden menettämisestä ja toisaalta toiveita paremmasta koulutusjärjestelmästä. ”Suomessa on 15 yliopistoa, 24 ammattikorkeakoulua, kuusi yliopistokeskusta ja 13 valtion tutkimuslaitosta. Se on liian paljon viiden miljoonan asukkaan maassa.” Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola, hs.fi ”Korkeakoulumme eivät voi jähmettyä nykytilaan, vaan yhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä on syvennettävä.” TEKin puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström, aamulehti.fi ”Älkää antako niiden tehdä tätä! Tällä tuhotaan suomalaisen akateemisen sivistyksen rippeetkin.” simppa vaan, hs.fi ”Hoidetaan #duaalimalli:n purku sitten ”Treffit alttarilla” tyyliin, tulee jännempää silleen” @paulikuosmanen, Twitter Jemina Michelsson

⋆ ⋆LÄMPENEE

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

TUTKIMUS SELVITTÄÄ, voiko Grand Theft Auto V -peli kasvattaa esteettisesti. Teoriana käytetään Friedrich von Schillerin taidekasvatuksen klassikkoa Kirjeitä ihmisen esteettisestä kasvatuksesta. Kun pelaajat hyväksyvät pelimaailman säännöt ja moraalit, he alkavat käyttäytyä pelissä niiden mukaisesti. Sanni Harmanen

Nyt säätiedotuksen voi katsoa aamulla samalla, kun selaa päivän asukuvat Instagramissa. MTV ALOITTI säätiedotusten julkaisun Instagramissa viime syksynä. Nyt tilillä on seuraajia reilut 2 000, mikä on vähemmän kuin suomalaisilla muotibloggajilla. MTV:n tilin kuvissa näkyy päivän sääkarttoja ja meteorologien hassutteluselfieitä. MTV:n säätiedotuksen tuottaja Pertti Nyberg toivoo, että tili saa nuoret seuraamaan myös televisiolähetyksiä ja nettiuutisia. Ylelläkin on säätiedotukset Instassa, mutta ote on virallisempi kuin Maikkarilla. Ruotsin tasolle Suomi ei ole taaskaan yltänyt: ruotsalaisen Tv4:n säätiedotustilillä on 50 000 seuraajaa.

Elli Harju

Älypuhelimella voi laskea kolmion kulman ja opetella vieraan kielen sanoja hauskasti pelaamalla. Silti moni opettaja määrää puhelimen reppuun oppitunnin ajaksi. ÄLYPUHELIMET saavat opettajien otsasuonet pullistumaan. Yksi oppilaista pelaa sanajahtia ja toinen viestittää naapuriluokkaan kokeen vastauksia. Kehotus laittaa puhelin reppuun kaikuu kuuroille korville. Keskustelupalstoilla vaaditaan kännyköiden kieltämistä kouluissa. Viime vuoden alussa opettajat saivat lakimuutoksen ansiosta luvan takavarikoida oppilaalta häiriötä aiheuttavan esineen, kuten kännykän. Mutta onko puhelimen repiminen irti esiteinin kädestä todella tarpeen? Siellä, missä toinen näkee puhelinta näpräävän häirikön, toinen huomaa mahdollisuuden hauskempaan oppimiseen. ANOPPINI ON äidinkielen opettaja tamperelaisessa yläkoulussa. Kaksi vuotta sitten hän hankki pöytänsä kulmalle valkoisen korin. Kännyköillä häiriköintiin kyllästyneenä hän kiersi tuntien alussa luokan ympäri ja pyysi jokaista laittamaan puhelimensa koriin. Tänä syksynä korille ei ole enää ollut tarvetta. Anoppini on ymmärtänyt, että kännykkä on parempi ystävä kuin vihollinen. Uudelle diginatiiville sukupolvelle puhelin on käsivarren jatke, joten älyluurit kannattaisi valjastaa opetuskäyttöön nykyistä laajemmin. On haaskausta hautoa päivän ajan repussa laitetta, joka tekee laskimen ja kartat turhiksi. Esimerkiksi ruotsin sanakokeen voisi ensi kerralla toteuttaa Kahoot!-pelinä, johon jokainen oppilas osallistuu omalla kännykällään. Onko todella tärkeää päntätä ulkoa, mitkä joet laskevat Pyhäjärveen, kun vastaus löytyy taskusta viidessä sekunnissa? TIETOTULVAAN HUKKUVAN nuoren on tärkeämpää tietää, mitä tarkoittaa lähdekritiikki ja mitkä ovat luotettavia tietolähteitä. Anoppini luokassa oppilaat hakevat kännyköillään tietoa, lukevat sanomalehtiä ja nappaavat kuvan päivän läksyistä. Monessa koulussa puhelimet pakotetaan kuitenkin edelleen kännykkäparkkiin. Fiksumpaa olisi opettaa, miten laitetta käytetään mahdollisimman hyödyllisesti. Järkevä ja tilanteeseen sopiva puhelimen käyttö kun ei ole selvää kaikille aikuisillekaan. Moni kokoushuoneen häirikkö olisi hyötynyt puhelinetiketin opettelusta yläkoulussa.

Mediapeliä-kolumnit kuuluvat myös Radio Moreenissa torstaisin klo 16.03 alkavassa Verstasajankohtaismakasiinissa.

24 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Rakkaus hajoaa kuumentamalla

Julkaistu numerossa 9/2014

TERHI ROMO

SUKLAA Suussasulava herkku taittuu

oikeanlaisella valmistuksella todelliseksi superfoodiksi. EUFORINEN TUOKSU valtaa hajuhermoni, kun valtava määrä sulaa suklaata valutetaan näytöslavan pöydälle. Lasta viuhuu silmieni edessä siirrellen suklaata pöydän pinnalla. Välillä työvälineet lasketaan alas ja suklaaseen ujutetaan lämpömittari. Lämpötila ei ole vielä oikea. Sekoitus jatkuu. Kun suklaa on viilentynyt tarpeeksi, valutetaan se pyöreisiin muotteihin. Suklaapraliinien valmistus on todellista taidetta. SUKLAAHIFISTELIJÄT ovat täyttä-

neet Helsingin Wanhan sataman. Käsintehdyt praliinit sekä suklaatastingit ovat aina kuuluneet osaksi suklaafestivaaleja. Suklaa-artesaanien valmistamien luksustuotteiden rinnalle on kuitenkin noussut yhä enemmän terveellisempiä ja eettisemmin tuotettuja suklaavaihtoehtoja. Ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan mukaan ihmiset arvostavat yhä enemmän laatua ja parempia raaka-aineita. – Tietämys laatua kohtaan on kasvanut. Ihmiset ottavat itse yhteyttä tuottajiin ja valmistavat suklaata paremmista raaka-aineista, Halmetoja kommentoi. SUKLAAN VALMISTUKSESSA käytettävät kaakaopavut sisältävät paljon sydän- ja verenkiertoelimistön hyvinvoinnille tärkeitä yhdisteitä sekä runsaasti ravinteita. Osa kaakaon sisältämistä yhdisteistä, kuten rakkauskemikaalina tunnettu fenyylietyyliamiini, kuitenkin tuhoutuu liiassa kuumennuksessa. Jos kaakaosta halutaan saada sen terveysvaikutukset esiin, tulisi maitosuklaa korvata joko tummalla tai raakasuklaalla. Suomalaiset ovat suklaan suurku-

luttajia. Tumman suklaan kulutus on lisääntynyt viime vuosina, mutta se on silti pientä verrattuna maitosuklaan kulutukseen. Halmetojan mukaan suomalaiset käyttävät suklaata väärin. – Pitkälle jalostettu suklaa on karkintapainen luksusherkku. Se ei tee hyvää kenellekkään. Jos syö laadukasta suklaata, ei tarvitse pelätä lihovansa, Halmetoja muistuttaa. EETTISET KYSYMYKSET , kuten lapsityövoiman käyttäminen ja ympäristön kuormittaminen, ovat varjostaneet suklaan historiaa. Kaikki suklaanvalmistajat eivät tiedä käyttämiensä kaakaopapujen alkuperää. Kiinnostus suklaan alkuperää kohtaan on kasvussa. Esimerkiksi valitsemalla UTZ-sertifioidun suklaan kuluttajat ovat mukana purkamassa epäeettisiä rakenteita. Raakasuklaan määrän lisääntyminen yllätti myös festivaalikävijät. Karoliina Hokka ja Noora Komulainen tulivat suklaafestivaaleille viettämään tyttöjen hemmotteluviikonloppua. Tarkoituksena oli tulla tutustumaan viini- ja suklaatastingiin, mutta mukaan tarttuikin jotain uutta. – Kolme vuotta sitten en olisi tullut tänne etsimään raakasuklaata. Nyt ostettiin raakakaakaomassaa kotiinkin. On hienoa huomata, kuinka helppoa suklaata on itse valmistaa, Komulainen kommentoi. Terhi Romo

Kuinka suklaa keskustelee viinin kanssa? Kuuntele viinikouluttaja Sanna Pöyryn vinkit Utaimen verkkolehden Ilmiöt-osiosta

Viini ja suklaa luovat yllättäviä makuyhdistelmiä.

Suklaapraliinien valmistus on kädentaidon näyte.

Tastingeissa suklaata maistellaan vain vähän. Ideana on erottaa suklaiden eri aromit.

Julkaistu numerossa 12/2014

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 25

PELLEHYPPY

VEERA HONGISTO

NÄIN KOIN

Iida Nieminen

nieminen.iida.x@student.uta.fi

Joulumyynti on paisunut naurettaviin mittoihin. Nyt tarjolla on palleroporonjäkälää 35 euron kilohinnalla, sadan gramman pakkauksissa. PIDÄN JUHANNUKSESTA, koska sen jälkeen alkaa joulunodotus. Rakastan joulua, koska se on täydellinen yhdistelmä rauhallisuutta ja hössötystä. En silti ymmärrä, kuinka meidät saadaan ennen juhlapyhiä ostamaan mitä tahansa joulunpunaiseen pakattua. Punaiset paistinpannut, jouluteemaiset marsipaanimuotit ja kimaltavat lumiukkovalot ovat yhtäkkiä tarpeellisia. Kaiken huippu on, että Clas Ohlsonilta voi ostaa jäkälää. Se on käsitelty pahanhajuisilla kemikaaleilla, jotta siitä on saatu pehmeämpää ja kestävämpää. Tästä syystä tuotteella on kahden vuoden takuu. Clas Ohlsonin nettisivujen mukaan jäkälä sopii erinomaisesti joulun koristeluihin. Osta pussillinen palleroita kahdeksi vuodeksi. Saat rahasi takaisin, jos ei miellyttänytkään.

PYYNIKIN UIMAHALLISSA kisaillaan pellehypyn Suomen mestaruudesta sunnuntaina klo 18. Kilpailuun osallistuu 12 pelleä pääkaupunkiseudulta, Jyväskylästä ja Turusta. Tapahtumaa järjestävä Markku Eklund on esiintynyt Verneri Vetelänä jo 30 vuotta. Vetelän bravuuri on takaperinvoltti kolmen metrin ponnahduslaudalta. Hypyn aikana takapuoli saa osumaa laudasta.

ITSENÄISYYSPÄIVÄN BINGO

LASSI KUISMA

SEURAA itsenäisyyspäivän ajan mediaa sekä ympäristöäsi ja ruksaa bingotaulukon ruutuja. Jos saat bingon, voit palkita itsesi Fazerin sinivalkoisella suklaalla. 1. Jossain rikotaan ikkuna. Tekijäksi ilmoittautuu nimetön anarkisti. 2. Linnan juhlien ensikertalainen unohtaa odottaa pariaan käteltyään presidenttiparia. 3. Heikki Hurstia haastatellaan televisiossa. 4. Iltapäivälehdet avaavat äänestyksen Linnan juhlien ”kauneimmasta” tai ”komeimmasta”. 5. Katsot Tuntematonta sotilasta yli 10 minuuttia mutta alle 30 minuuttia. 6. Iltapäivälehti julkaisee mahtipontisen sotaliitteen. 7. Lähimmässä Siwassa on vuoden pisin jono. 8. Hornetien ylilennosta kuuluu ääni, mutta mitään ei näy. 9. Poltat kynttilöitä, ja steariini sotkee pöytäliinan. 10. Tuttusi tuntee jonkun, joka tuntee jonkun Linnan juhlien vieraista. 11. Mediassa kysytään ulkomaalaiselta, millainen Suomi-kuva on maailmalla. 12. Yllätyt, koska Alko on kiinni. 13. Joku pahoittaa mielensä siitä, mitä itsenäisyys merkitsee jollekin toiselle. 14. Naapurisi toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää. Keskustelu loppuu siihen. 15. Linnan juhlien jatkoista syntyy kohu. 16. Tilaamasi sanomalehden pääkirjoituksen sanoma on ”Suomi on hieno maa, mutta vielä riittää tehtävää”.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

JÄKÄLÄKORISTEIDEN askarteleminen ikkunalaudoille tuntuu mitättömältä sen rinnalla, että Lapissa poroille ei riitä ruokaa koko vuodeksi. Jäkälää joudutaan talvisin kuljettamaan etelästä pohjoiseen. Porojen sapuskan uusiutumiseen menee yli kymmenen vuotta, minkä takia sen kerääminen on tavallisilta ihmisiltä kielletty. Kukkakaupat saavat kuitenkin käyttää jäkälää asetelmissaan. Samaan aikaan, kun porot taistelevat nälissään jäkälästä, raahataan harmaata kasvustoa Norjasta Clas Ohlsonille joulumyyntiä varten. Jäkälän myynnin älyttömyyden kruunaa se, että tuotteen nimi on sammal. Jo peruskoulussa opitaan, että ne kuuluvat eri eliökuntiin. Sammal on kasvi ja jäkälä levän ja sienen symbioosi. JÄKÄLÄ EI OLE ainoa älyvapaa esimerkki joulumyynnistä. Jos ei osaa sulattaa pakastettua piparkakkutaikinaa, saa sitä myös kylmäkaapista. Lisäksi on saatavilla lahjanarun kihartimia, jos ei ole koskaan oppinut perinteistä saksitekniikkaa. Jos taas haluaa testata, toimiiko kynttelikön keskimmäinen lamppu, on sitä varten keksitty lampuntestaaja. Sitten ihmetellään, miksi kotitalouksissa on järjetön määrä tavaraa, jonka säilyttäminen aiheuttaa perheenäideille harmaita hiuksia. Onneksi jäkälä sopii värinsä puolesta niihin.

26 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 5/2015

SA

Kellarista päivänvaloon EROTIIKKA Umpeen teipatut ikkunat, parrakas setä kassan

takana, hyllyriveittäin pölyisiä pornoelokuvia. Verkkokauppojen suosio pakottaa kivijalkaliikkeitä kehittymään.

HUOMIO KIINNITTYY ensimmäisenä kukkiin. Pöydillä on tuotepakettien lisäksi orkideoja. Lasivitriinissä on esillä näyttäviä korkokenkiä. Ikkunoita ei ole teipattu, vaan sisälle tulvii luonnonvaloa. Seinät ovat pinkit, mutta ne eivät tunnu kaatuvan päälle. Hyllyjen ja pöytien välissä on tilaa, ja tuotteita on esillä maltillisesti. Kaupan takaosassa on inva-wc. Olenko todella erotiikkaliikkeessä? – Miehille kellariliikkeet eivät ole ongelma, mutta naisia sellainen ahdistaa. Portaiden alas meneminen hämärään ja ahtaaseen tilaan koetaan epämiellyttäväksi. Naiset myös kiinnittävät huomiota siihen, onko nurkissa pölyä, tamperelaisen Adam&Eve-liikkeen omistaja Laura Ahola, 35, toteaa. PORNO jakaa mielipiteitä rajusti. Ahola teki päätöksen, että Adam&Evessä pornoelokuvat eivät ole enää esillä hyllyssä. – Meillä on enää vain muutamia elokuvia myynnissä. Fetissituotteita, esimerkiksi ruoskia, emme myy juuri ollenkaan. Olemme saaneet naisasiakkailta positiivista palautetta siitä, ettei porno hyppää silmille liikkeessämme, Ahola kertoo. Visuaalisuuden lisäksi erotiikkaliike tarjoaa elämyksiä muillekin aisteille. Tuotteita pääsee tunnustelemaan ja haistamaan. – Kaikkia hieromasauvoja mainostetaan hiljaisiksi ja tehokkaiksi, mutta ei netissä kuule, onko sauva oikeasti hiljainen. Netissä ei myöskään pääse kokeilemaan hierontaöljyjen koostumusta tai valitsemaan itseään miellyttävää tuoksua, Ahola pohtii. KIVIJALKALIIKKEESSÄ myyjän asiantuntemuksella on suuri merkitys. Asiakkaat vaativat entistä enemmän palvelua. – Enää ei pääse töihin sillä periaatteella, että tykkää korseteista. Täytyy tietää paljon välineistä, mutta sen lisäksi myös esimerkiksi ihmisen anatomiasta. Meillä käy asiakkaina paljon syöpäpotilaita tai kehitysvammaisia, Ahola toteaa.

Esteettömyyteen halutaan kiinnittää nykyään huomiota. Yhä useammat tuotteet sopivat kehitys- tai vaikkapa näkövammaisille. – Nykyään ei voi olla mikään koko kansan marketti, vaan täytyy erikoistua ja profiloitua johonkin, Ahola kertoo. MYYJÄLLÄ on oma osansa tunnelman luomisessa. Asiakkaan fiiliksen täytyy olla rento. – Moni kuvittelee, että erotiikkaliikkeen myyjällä pitäisi olla silikonirinnat ja muutenkin tietynlainen ulkonäkö. Oikeasti me käytämme tavallisia vaatteita, emmekä meikkaa paljon, Ahola sanoo. Tavallisuus tekee Aholan mukaan myyjästä helposti lähestyttävän. Se on tärkeä ominaisuus, koska seksuaalisuus on edelleen vaikea aihe monille. Myyjän avoimuus auttaa asiakkaita avautumaan. – Myyjän täytyy osata jutella ihmisten kanssa ja lukea heitä. Moni tulee tänne ja sanoo haluavansa jotakin tiettyä, kun todellisuudessa he haluavat jotakin aivan muuta. Ihmiset eivät välttämättä kehtaa pyytää mitä haluavat, joten on myyjän tehtävä poimia se esille, Ahola kertoo. NETTIKAUPPOJA VASTAAN kamppaillessa kivijalkayrittäjien täytyy alkaa miettiä muitakin tulonlähteitä. Aholan mukaan seksivälinekutsut nostavat tasaisesti suosiotaan. – Kutsusesonki alkaa helmikuussa, ja oikeastaan kaikki lauantait ovat siitä eteenpäin varattuja. Olemme harkinneet aukioloaikojen lyhentämistä muutamalla tunnilla, että kutsujen pitämiselle olisi enemmän aikaa, Ahola kertoo. Verkkokauppoja ei voi kuitenkaan kokonaan syyttää asiakaskadosta. – Ihmisiä ei yksinkertaisesti liiku keskustassa enää yhtä paljon kuin ennen. Ei se välttämättä nettikaupoista johdu, Ahola toteaa. Sanni Heikkinen

RA

RE

IJO

NE

N

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 27

MIELEN MAISEMIA

ANNI REENPÄÄ

NÄIN KOIN

Noora Hapuli

hapuli.noora.m@student.uta.fi

Ovelta ovelle kiertävä varainhankkija näkee sen, mitä päättäjät eivät. SOITAN OVIKELLOA hiljaisessa rappukäytävässä. Kierrän ovelta ovelle ja etsin kuukausilahjoittajia hyväntekeväisyysjärjestölle. Lukko napsahtaa varovasti auki ja ovenraosta kurkistaa kalmankalpea vanhus. Hänen ryppyiset kätensä vapisevat. Hän kieltäytyy lahjoituksesta ja kertoo olevansa niin vanha, ettei pysty liikkumaan itsenäisesti. – Ulkonakaan en ole päässyt käymään vuoteen, hän lisää ennen kuin sulkee oven. Jään seisomaan rappukäytävään ikkunasta tulevan kirkkaan auringon häikäistessä silmiäni. Varainhankkijan työ ei ole aina helppoa, mutta eivät suomalaisetkaan aina myönnä olevansa avun tarpeessa. Suomessa on paljon ihmisiä, joilla ei mene hyvin. Joskus on vaikeaa jatkaa matkaa, koska tekisi mieli jäädä auttamaan. Esitellessäni hyväntekeväisyyskohdetta joku saattaa sanoa olevansa itse avun tarpeessa. Silloin on sanavalmiilla varainhankkijallakin hiljainen hetki.

NÄYTTELYVALVOJA Heta Laitakari ja museoavustaja Maija Tamski ripustavat Aarno Salosmaan teoksia Sara Hildénin museossa. Lauantaina avautuva Mielen maisemia -näyttely esittelee yhdeksän suomalaistaiteilijan tuotantoa 1960- ja 1970-luvulta. Museoamanuenssi Tomi Moisio kertoo näyttelyn nimen viittaavan todellisuuden ja mielen kohtaamiseen. – Haluamme korostaa perinteisten ismien sijaan vuorovaikutusta ja dialogia katsojan ja teoksen välillä. Katsoja tulkitsee teoksia kokemustensa ja muistojensa pohjalta, Moisio sanoo. Näyttely on esillä 14.2.–12.4.

MUISTILISTA Ystävänpäivälle 14.2.2015

ENNI MANSIKKAMÄKI

LEFFAA

KAHVITTELUA

LIIKUNTAA

IHMISIÄ

MUSIIKKIA

BURLESKIA

BILETYSTÄ

Fifty Shades of Grey

Mokkamestareiden ystävänpäivätapahtuma

Koko perheen ystävänpäivärieha

Ystävänpäivän yhden illan juttu

Hyväntekeväisyyskonsertti arjen sankareille

Teerenpeli Tease Burlesque Club: Valentine’s Day

Valentine’s day singles party

Maailmanlaajuiseksi ilmiöksi nousseen kirjan elokuvaversiolta voi odottaa draamaa ja romantiikkaa.

Kahvin paahtonäytöksiä, tuotearvontoja ja kahvitarjoilu.

Perheliikuntatunteja, köydenvetoa ja liikuntavälineiden vaihtotori.

Luo uusia ystävänpäiväperinteitä. Esiintymässä DJ SAMPL ja Unito.

Esiintymässä mm. tangokuninkaalliset Johanna Debreczeni ja Jouni Keronen.

Huumorilla höystettyjä burleski-esityksiä ja muuta ohjelmaa.

Ennen bileitä ystävänpäiväheila voi löytyä speed datingista. Ennakkoilmoittautuminen.

14€

Ilmainen

Ilmainen

Ilmainen

25€

12€

10€

Finnkino Plevna, Itäinenkatu 4, useita näytöksiä klo 13–21.

Mokkamestarien paahtimo, Kuukuja 8, Ylöjärvi, klo 10–15.

Perheliikuntakeskus Hippa, Vestonkulma 2, klo 10–14.

Tullikamarin Pakkahuone, Tullikamarin aukio 2, klo 19–23.

Sampolan juhlasali, Sammonkatu 2, klo 16.

Ravintola Teerenpeli, Hämeenkatu 25, klo 19–22.

Aussie Bar, Hämeenkatu 26, speed dating klo 19.30, bileet klo 22.

HYVÄNTEKEVÄISYYS ON joillekin kirosana. Näillä ihmisillä on usein mitä erikoisimpia oman käden ratkaisuja maailman epäkohtien selvittämiseen. Olen kuullut, että olisi palvelus katkaista afrikkalaisilta miehiltä sukuelimet pois. Minulle on sanottu, että intialaisia on niin paljon, että osa saakin kuolla. Eräs herra mietti pitkään ja lopulta totesi, että tämän maailman ovat pilanneet muslimit. Sitten on heitä, jotka antavat vähästään. Usein he, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia, osaavat olla empaattisia. Eräs myötämielinen rouva totesi minulle, että nykyään ihmiset opetetaan tuijottamaan vain omaa napaansa. Löytyy myös heitä, jotka eivät tyydy vain lahjoittamiseen, vaan haluavat ympäristöaktiivi Sini Saarelan tavoin lähteä merelle ”pelastamaan maailmaa kumiveneellä”. ENNEN KAIKKEA olen työssäni nähnyt heitä, jotka eivät apua saa tai eivät osaa sitä pyytää. Suomi on hyvinvointivaltio, mutta kauniit kulissit kaatuvat, kun ihmiset avaavat minulle oviaan. Työttömyys, köyhyys ja yksinäisyys saavat monet kasvot, kun ovikello toisensa jälkeen soi. Joskus on pakko kävellä portaat vauhdikkaasti alas ja poistua ulkoovesta. Kun katsoo taakseen, näkee huonokuntoisen vanhuksen ikkunassa. Raikas tuuli puhaltaa hiukset silmille. Silloin muistaa, että tämäkään ei ole kaikille itsestäänselvyys.

Tämän lehden etusivulla on kaikkien lukuvuonna 2014–2015 julkaistujen lehtien etusivut. Alla kaikki takasivut. Takasivuillaan Utain julkaisi kuvajournalismin toisen ja kolmannen vuosikurssin infografiikoita ja vastamainoksia.

Twerking-googlaukset huipentuivat syyskuussa 2013.

100% 80% 9/13

0

17,8 h

tammi

15,4 h

helmi

12,6 h

maalis

9,6 h

huhti

6,7 h

touko

4,7 h

5,7 h

kesä

heinä

8,5 h

11,4 h

14,0 h

elo

syys

loka

16,9 h

marras

18,8 h

joulu

0%

2009

2011

Suurelle yleisölle twerkkaus tuli tutuksi viimeistään vuonna 2013, kun yhdysvaltalainen lapsitähti ja laulaja Miley Cyrus ruuvasi MTV:n palkintogaalassa. Samana vuonna twerkkaus päätyi Oxfordin yliopiston julkaisemaan englannin kielen sanakirjaan.

BAILE FUNK

HIP HOP

DANCEHALL

Riossa kehittynyt twerkkimusiikin laji, jolla on aika vähän tekemistä perinteisen funkin kanssa.

Twerkkaus yleistyi 90-luvun lopussa Yhdysvaltojen etelävaltioiden bounceja dirty south -musiikkityyleissä.

Jamaikan dancehall-juhlien daggering on tyylillisesti käytännössä paritwerkkausta.

Juuret Miami bass -musiikissa.

Neworleansilainen DJ Jubilee räppää Do The Jubilee All -kappaleessaan (1993): ”Twerk baby, twerk baby, twerk, twerk, twerk.”

Sanoitukset käsittelevät seksiasentoja, funk-bileitä, poliiseja ja elämää favelassa. Proibidão-tyylin lyriikat ovat erityisen rönsyileviä.

Twerk Team -tanssiryhmällä on Youtubessa 110 400 000 näyttökertaa. Vertailun vuoksi: Sara Maria Forsbergilla, alias Smokahontasilla, 26 400 000.

teratavua 180 000

Suomessa vuosittain

150 000 120 000

0

2007

Lisäksi jamaikalaiset lääkärit ovat varoitelleet daggeringin vaurioittavan peniksen kudosta.

Raskauden aikana tupakoivien naisten määrä on Suomessa edelleen yhtä korkea kuin 1980-luvun lopussa.

19 93 1 6,5 %

2000 1 4,8 %

2006 1 5,1 %

La

Lon

b rad rin- D E o A nout a jaBCt 2 0 13

kk

Terveitä 89 % Sairaita 11 %

är n

ive

let

Terveitä 77 %

Viime vuoden pe ntujen lonkista Sairaita 22 % 52 % merkittiinA-kuntoisiksi, 25 % B-kuntoisiksi, 14 % Ckun toisiksi, 7 %D-kuntoisiksi, 1 % E-kuntoisiksi.

Vuonna 2013 Suomessa syntyi 273 labradorinnoutajan pentuetta ja 1809 pentua. Pennuista 8 kuoli alle vuoden ikäisenä.

USVA TORKKI & NOORA VILÉN

TEPPO MOILANEN

Raskasta tupakointia

19 87 1 5,5 %

ä tä t

Terveitä 93 % Sairaita 7 %

Rodun jalostamisessa otetaan huomioon labradorinnoutajan ominaiset terveysongelmat ja suositaan yksilöitä joiden lonkat ovat terveitä, eli A- tai B-tasoisia.

Jamaikan hallitus on yrittänyt kieltää daggeringin televisiossa ja rivojen dancehall-biisien soittamisen radiossa.

TEPPO MOILANEN SYKSYLLÄ 2014 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: TEPPO MOILANEN LÄHDE: TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS

KEVÄÄLLÄ 2014 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: KRISTA KIERIKKA. LÄHDE: VIESTINTÄVIRASTO

Suomen matkaviestinverkossa siirretty tietomäärä kasvaa huimasti.

m

Kuolinsyistä yleisimpiä olivat luusto- ja nivelsairaudet.

Daggering yhdistelee kuivaköyrintää, painia ja muita vimmattuja liikkeitä.

KRISTA KIERIKKA

Valtava määrä mobiilidataa

2013

Vuonna 2013 syntyneiden labradorinnoutajien terveystutkimusten tulokset osoittivat, ettei kyseessä ole mikään sairas rotu.

KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: USVA TORKKI JA NOORA VILÉN

5

yön pituus kuun 15. päivä nä

10

20%

Terve ja suosittu

Vinkel Teksti 9 pt/regular Vinkel Lähde 9 pt/regular italic

yn

15

40%

Vinkel korostus 9 pt/bold

Ky

20

SYKSYLLÄ 2014 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: PETRI KANGAS LÄHTEET: ENGLANNINKIELINEN WIKIPEDIA, GOOGLE TRENDS

60%

Vinkel alaotsikko 15 pt/bold

v el e t

kyykkyasennossa. Tavallisimmin twerkkaus yhdistetään hiphop-kulttuuriin. Twerkkaus kuuluu myös esimerkiksi baile funkiin, dancehalliin ja kuduroon.

Vinkel otsikko 36 pt/black

ni

Twerkkaus on tanssityyli, jossa joraaja liikuttaa takapuoltaan yleensä

il

SYKSYLLÄ 2014 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: SENNI LUTTINEN LÄHDE: SUOMEN KENNELLIITTO, WWW.JALOSTUS.KENNELLIITTO.FI

*

*Twerking on mahdollisesti twist- ja jerk-sanojen kontaminaatio.

a

Twist and jerk

Yön pituus tunteina Tampereella kuun 15. päivänä vuonna 2014.

S SSi l m

SYKSYLLÄ 2014 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: KRISTIINA LEHTO LÄHDE: EEKI.BIZ

Kaamoskaupunki

SENNI LUTTINEN

KATARIINA SÄLLYLÄ

PETRI KANGAS

KRISTIINA LEHTO

2 01 3 16 %

Megatavua henkilöä kohti päivässä 2013 2007

0,3

94,2

Yksi kilotavu on 1 024 tavua. Yksi megatavu on 1 024 kilotavua. Yksi gigatavu on 1 024 megatavua. Yksi teratavu on 1 024 gigatavua.

KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: SILJA VIITALA JA SATUMAARI VENTELÄ

KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: SAARA TUOMINEN JA VEERA HONGISTO

KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: SILJA VIITALA JA ANNI REENPÄÄ

KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: SARA REIJONEN JA SAARA TUOMINEN

SILJA VIITALA & SATUMAARI VENTELÄ

SAARA TUOMINEN & VEERA HONGISTO

SILJA VIITALA & ANNI REENPÄÄ

SARA REIJONEN & SAARA TUOMINEN