Utain 4/2012

4/2012

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

ideat 14

elämykset 16

huvit 17

teemana KOTI

Mun koti ei oo täällä 19-vuotias Niina Huotari ja 102 muuta alokasta viettävät ainakin seuraavat puoli vuotta kasarmilla. Näkymä s. 8–11

Utain laski palaneet tuotantoeläimet s. 3

Jelena Kapanen palasi juurilleen Suomeen s.6

Flash mobit värittävät katukuvaa s.15

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Utain verkossa: http://utain.uta.fi

Avaus

Lauta Hallamaa

laura.hallamaa@uta.fi

Kuntaliitoksia vastustavat pikkukunnat ovat nousseet barrikadeille. Osuuko kapina kuitenkin kuntien omaan nilkkaan?

Orimattila ei maksa, ja Iitti harkitsee maksun viivästyttämistä. Alkuvuodesta monet kunnat ovat päättäneet jättää Suomen Kuntaliiton jäsenmaksun maksamatta joko kokonaan tai osittain.

Syynä on kapina kuntaliitoksia vastaan. Pienet kaupungit ja kunnat eivät ole tyytyväisiä siihen, miten Kuntaliitto on ajanut niiden asiaa. Kunnissa uskotaan, että etujärjestö puhuu vain suurten kuntien puolesta. Kuntaliitto siis petti, jätti ja lähti maan hallituksen kelkkaan.

Kun Suomen Kuvalehti paljasti salaisen kuntakartan, alkoi kunnissa todella tapahtua. Orimattila ja Juva hyllyttivät etujärjestönsä jäsenmaksun ensimmäisinä. Asikkalassa kunnanhallitus äänesti painostuskeinoista huutoäänestyksellä. Laukaa saattaisi olla valmis jopa eroamaan Kuntaliitosta, jos liitto ei ala toimia niin kuin Laukaa haluaa.

Kuntaliitto ansaitsee jäsenmaksuillaan yli 15 miljoonaa euroa vuodessa. Pienet kunnat maksavat jäsenyydestään vähemmän, mutta luottamuksen menetys on aiheuttanut liitolle pahan mielen. Linjat ovat olleet kuumina pikkukuntien ja ison pahan Kuntaliiton välillä. Liitto päättikin viime viikolla jälleen muistuttaa, että kuntaliitosten tekeminen on välttämätöntä.

Muuten nivalat ja laviat eivät selviä.

Hienointa kapinassa onkin se, että kunnissa on vihdoin herätty ja alettu vaikuttaa. Näpäytys on Kuntaliitolle täysin oikein. Kyseessä on kuitenkin sekä Kiteen että Helsingin edunvalvoja.

Tilipussi laihtuu pakkasessa

Viena Kytöjoki

Tuhannet rakentajat menettävät palkkojaan kylmän sään takia. Rakennusliiton mukaan on yleistä, että rakentajat joutuvat olemaan poissa töistä pakkasen takia. Työntekijät eivät saa palkkaa poissaolopäiviltä.

Työttömyyskassa korvaa ansionmenetykset vasta omavastuuajan jälkeen. Rakentaja voi menettää karenssin aikana jopa tuhat euroa.

– Monet purnaavat karenssista, sanoo tiedotuspäällikkö Heikki Korhonen Rakennusliitosta.

Jos rakentaja joutuu jäämään kotiin pakkasen takia, hän voi hakea korvauksia työttömyyskassalta. Korvauksia ei kuitenkaan saa ensimmäiseltä viikolta tai jos ehtii olla päivän aikana töissä kahden tunnin ajan.

Tampereen Hämeenkadun varressa sijaitsevalla rakennustyömaalla ulkotyöt vaihtuvat sisähommiksi, kun elohopea laskee alle -20 asteen.

AW-Rakennuksen vastaava mestari Mikko Hämäläinen arvioi, että sisätöitä riittää 2–3 viikoksi. Sen jälkeen miehet joutuvat jäämään kotiin. Viimeksi työt loppuivat pitkän pakkasjakson takia 1990-luvulla.

– Mieluummin rakennusmiehet tulevat töihin pakkasella kuin jäävät pekkaselle.

Rakennusliitto on huolissaan terveytensä uhalla pakkasessa työskentelevistä rakentajista. Työ kylmässä voi moninkertaistaa vaarat.

Mirjam Tahkokorpi

AW-Rakennus Oy:n työmiehet siirtyvät kovilla pakkasilla sisätiloihin.

Sivaria katuu kymmenkunta vuosittain Joka vuosi noin kymmenen siviilipalvelusmiestä katuu, ettei astunut varusmiespalvelukseen.

Sivari ei voi vaihtaa varusmiespalvelukseen, vaikka intistä voi mennä sivariin.

– On harmillista sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta, ettei vaihto ole mahdollista. Emme me voi kenenkään vakaumusta kyseenalaistaa, komentajakapteeni Jyrki Kivelä puolustusvoimien pääesikunnasta kertoo.

Sääntö lukee siviilipalveluslaissa. Sen tarkoitus on estää hyppiminen siviili- ja ase-

palveluksen välillä. Kivelän mukaan yllätys on suurin armeijan käyneille reserviläisille, jotka anovat siviilipalvelukseen.

Helsinkiläinen Otto Köngäs aloitti si-

viilipalveluksen vuonna 2006. Hän oli aluksi epävarma, mutta päätti käydä katsomassa, millaista siviilipalvelus on.

– Olin luullut, että koulutusjakson aikana voi vaihtaa aspalvelukseen. Yllätyin, kun ei voinutkaan, Köngäs sanoo.

Jälkeenpäin suorittamatta jäänyt asepalvelus on harmittanut Köngästä.

– Minusta olisi ollut enemmän hyötyä asevelvollisena.

Lapinjärven Siviilipalveluskeskuksen johtajan Mikko Reijosen mielestä ei ole oikeudenmukaista, ettei sivaria suorittava voi mennä asepalvelukseen.

– Jos pitkän miettimisen jälkeen päätyy siviilipalvelukseen, ei käytäntö ole epäreilu.

Otto Köngäs on toista mieltä.

– Armeija menetti minussa ihan palveluskykyisen ihmisen.

Markku Uhari

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Toimitus: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, teatterin ja median yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Jaana Hujanen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Vanhemmat vaihtaisivat jälki-istunnon työpalveluun

Internet vähentää kirjastokäyntejä

Yhä useampi vanhempi kannattaa työpalveluksen käyttämistä kouluissa jälki-istunnon sijaan. Suomen Vanhempainliiton teettämän kyselyn mukaan miltei 85 prosenttia vanhemmista tukee uudenlaista mallia.

– Kodeissa ideaan suhtaudutaan kiinnostuneesti. Häiriökäyttäytymiseen halutaan puuttua rakentavalla tavalla, kertoo Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila.

Samanlaisia kommentteja on tullut myös opettajakunnalta. Opetusalan ammattijärjestön puheenjohtajan Olli Luukkaisen mukaan työ voi olla oivallinen kasvattaja.

– Oppilaita voidaan työn kautta opettaa ottamaan vastuuta omista teoistaan. Työtä ei haluta käyttää rangaistuksena.

Vanhempainliitosta kerrotaan, että järjestelyä on jo kokeiltu joissakin kouluissa vanhempien ja koulun yhteisellä sopimuksella.

Kokemukset ovat olleet lupaavia. Työpalvelun laajempi käyttäminen on kuitenkin vielä idean tasolla.

– Asiaa pitää pohtia rauhassa. Tarvitaan yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan toimia, Kurttila sanoo.

Niin opettajat kuin vanhemmatkin korostavat, että yleisluontoisen rangaistuksen käyttöä tulee välttää. Jokainen tilanne on erilainen, ja vaatii tarkkaa harkintaa opettajan taholta.

Kurttilan mukaan teolla ja työpalvelulla tulee olla selkeä yhteys.

– Jos sotkee seinän, niin sen joutuu itse myös puhdistamaan.

Työpalvelun järjestäminen ei välttämättä ole helppoa käytännössä. Opettajien aika on jo valmiiksi kortilla, ja työpalveluun siirtyminen saattaisi rokottaa sitä entisestään.

Luukkainen suhtautuu uudistukseen kuitenkin avoimesti.

– Ei työtaakka välttämättä kasva. Jonkun sitä jälki-istuntoakin on valvottava.

Kirjastojen lainamäärät ja kirjastokäynnit ovat vähentyneet jo vuosien ajan samalla, kun internetin käyttö on yleistynyt.

Vuonna 2004 kirjastokäyntejä oli 67 miljoonaa, kun vuonna 2010 niitä oli vain 52 miljoonaa. Kirjastojen kirjakokoelmatkin ovat pienentyneet. Määrät selviävät Tilastokeskuksen tuoreesta Kulttuuritilasto 2011 -julkaisusta.

Internetin käytön yleistymisen myötä kirjallisuutta, elokuvaa tai musiikkia tuotetaan ja kulutetaan yhä enemmän digitaalisesti.

Esimerkiksi painettuja hakuteoksia julkaistaan ja käytetään nykyään vähemmän, koska ajantasaisen tiedon saa nopeasti verkosta.

Toisaalta kirjastojen ja museoiden aineistoja on nykyään saatavilla entistä enemmän digitaalisessa muodossa.

Mikko Siltanen

Aino Salonen

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

Maatilapaloissa kuoli viime vuonna ennätysmäärä eläimiä TUOTANTOELÄIMET Vuoden 2011 aikana maati-

lapalot tappoivat Suomessa miltei 12 500 tuotantoeläintä. 2000-luvulla tulipaloissa on kuollut jo yli 22 000 eläintä.

Finanssialan Keskusliiton vahingontorjuntapäällikön Seppo Pekurisen mukaan yksi syy tuotantoeläinten palokuolemien suureen määrään on se, että Euroopan Unioniin liittyminen on kasvattanut tuotantoeläinyksiköitä.

– Paloturvallisuus ei ole pysynyt mukana tässä kasvussa. Suomessa palaa vuosittain tuhansia eläimiä. Siihen ei puututa, vaikka olemme sitoutuneet eläinsuojeluun, Pekurinen toteaa.

Pekurisen mukaan eläimiä kuolee maatilapaloissa siksi, että tiloja on aikoinaan suunniteltu ja rakennettu surkeasti.

– Tällä hetkellä tuotantoeläinrakennuksen suunnittelijalta vaaditaan ammattipä-

tevyys.

Palosyiden kärjessä ovat sähköpalot, sillä sähköasennukset ovat lisääntyneet yksikköjen kasvaessa. Tulipalot syttyvät myös rikkinäisistä laitteista, työkoneista, laittomista sähköasennuksista ja tulitöistä.

Sanne-Mari Laaksonen

12000

7000

Tuotantoeläintilojen tulipaloihin on varauduttava.

– Eläinten pelastamista ei harjoitella riittävästi. Miehittämättömät eläinsuojat sijaitsevat kaukana asutuksesta, ja palokunnilla on kohteisiin pitkä ajomatka. Eläimet menehtyvät siksi savuun heti palon alkuvaiheessa, Pekurinen kertoo.

Pelastusopiston onnettomuustilastosta ei ole saatavilla tietoa tulipaloissa kuolleiden eläinten määrästä.

– Tarkoituksena on kehittää tulevaisuudessa työkalu, jonka avulla eläinkuolemat ovat helpommin tilastoitavissa, kertoo pelastusopiston tutkimussihteeri Elina Väisänen.

Pekurisen mukaan vakuutusyhtiöt kirjaavat omiin tilastoihinsa korvattujen eläinten lukumäärän.

– Pitää kuitenkin muistaa, että vakuutusyhtiön tilastot kertovat vain vakuutetuista kohteista, Pekurinen toteaa.

Tulipaloissa kuolleet tuotantoeläimet 2000-2012* 700 600 500 400 300

300

Yli 12 000 eläintä kuoli tuotantoeläintilojen tulipaloissa viime vuonna. Määrä on korkein koko 2000-luvulla. Vuoden 2011 huippulukemaa selittää somerolaisessa kanalassa riehunut suurpalo, joka tappoi 12 000 kanaa.

Utain selvitti tuotantoeläinten palokuolemien lukumäärää STT:n uutispankista.

Vuosina 2000–2012 tuotantoeläintilojen tulipaloissa on kuollut ainakin yli 22 000 eläintä.

Utaimen tilastoon ei laskettu mukaan tulipaloja, joissa kuolleiden eläinten lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa. Eläinten palokuolemista ei ole olemassa yleistä tilastoa.

200 100 0

2000

2001

2002

2003

Kanat Muut tuotantoeläimet

2004

2005

19300 3052

2006

2007

2008

2009

YHT.

22352

2010

2011

2012**

*) Tilaston tiedot koottu lehtitiedoista. **) Vuoden 2012 tiedot tammikuulta.

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Hylätyt pyörät eivät Perheväkivalta kenenkään vastuulla naisille raskaampaa

Poikien Talo tulossa Tampereelle

Kuolemaa katsomassa

Kukaan ei raivaa kaupungille hylättyjä pyöriä pois esimerkiksi aurauksen tieltä Tampereella.

Tampereen yliopisto ja VR hoitavat kiinteistöillensä jätetyt pyörät pois itse. Yliopistolta romuttuneet pyörät viedään metallinkeräykseen.

– Joskus olemme vieneet pyöriä Tampereen poliisin löytötavaratoimistoon. Nykyään he eivät enää vastaanota hylättyä pyöriä. Niitä pidetään romuna, kertoo TAYPalveluiden palvelupäällikkö Pekka Ahola.

Löytötavaralaki ei koske hylättyä tavaraa.

VR siirtää pyöriä vuosittain VR:n tiloihin Sorinkadulle. Sieltä ne hävitetään tai lahjoitetaan kuukauden säilytyksen jälkeen.

Työllistämiskeskus Etapista on suunniteltu hylätyistä pyöristä vastaavaa tahoa Tampereelle.

Naiset ja miehet kokevat lähisuhdeväkivaltaa lähes yhtä usein, mutta naiset saavat väkivallasta enemmän psyykkisiä vammoja.

Tutkija Markku Heiskasen mukaan syyt sukupuolten kokemuseroissa johtuvat väkivallan laadusta. Miesten tekemä väkivalta tähtää naisia useammin valtakontrolliin perheessä.

Heiskasen mukaan sukupuolille asetetut odotukset vaikuttavat kokemukseen.

– Miehet oppivat itsensä puolustamisen ja väkivallan kulttuuriin.

Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa ilmeni, että naiset kokevat usein aloittaneensa riidan. Heiskasen mukaan tämä kertoo perheen sisäisistä rooleista. Molemmat aloittavat riitoja, mutta naisten odotetaan ottavan vastuun perheen kiinteydestä.

Setlementtiyhdistys Naapuri ry aikoo perustaa Tampereelle Poikien Talon, mikäli saa talolle rahoituksen. Poikien Talo on pelkästään pojille ja nuorille miehille suunnattu nuorisotila, jossa pojille tarjotaan esimerkiksi keskusteluseuraa ja tukea vaikeissa elämän tilanteissa.

– Poikien Talon toiminnan lähtökohta on löytää erityisesti sellaiset pojat, jotka ovat vaarassa syrjäytyä, kertoo Setlementtiyhdistys Naapurin kehittämispäällikkö Sami Kangasperko.

Ainoa vastaavanlainen Poikien Talo sijaitsee Helsingissä. Kangasperon mukaan myös muualla Suomessa olisi talolle tarvetta, sillä yhä useampi nuori mies on vaarassa syrjäytyä.

– Mikäli rahoitus onnistuu, saataisiin Poikien Talon toiminta käynnistettyä ensi vuonna.

Punainen tiilitalo erottuu selvästi sairaalan rakennuksista. Aulassa myydään neulottuja pipoja. Ei tunnu siltä, että on menossa kohtaamaan kuolevaa ihmistä.

Ennen haastattelua mietin pitkään, mitä voi sanoa kuolevalle ihmiselle. Voiko keneltäkään kysyä, miltä tuntuu kuolla? Voiko syöpäsairaan peruukista puhua?

En tiedä ollenkaan, millainen haastateltavamme on. Kun kävelen huoneiden ohi, joissa ihmisiä makaa letkuissa, pelkään, ettei hän ehkä ole kovin puhekykyinen.

Haastateltava paljastuu kuusikymppiseksi syöpäpotilaaksi, joka on sinut sairautensa kanssa. Välillä hänen silmänsä kuitenkin täyttyvät kyynelistä.

Kun Katriina Kuusi kertoo, että toivoisi ihmisten muistavan hänet kuolemansa jälkeenkin, myös omat silmäni kostuvat. Minä ainakin muistan.

Heidi Salminen

Mikko Gustafsson

Minna Ohtamaa

Sanna Heinonen

4 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5

Minea Koskinen

Viimeisessä kodissa loppuelämä Saattohoitoon ei tulla kuolemaan,

vaan elämään.

Katriina Kuusi istuu pyörätuolissaan.

Hänen on hieman raskasta puhua.

– Viime yö oli huono, hän kertoo ääni käheänä.

68-vuotias Kuusi on yksi tamperelaisen saattohoitokodin 24 potilaasta. Hän päätyi Pirkanmaan hoitokotiin aivoista löytyneen syövän vuoksi. Lääkärit tutkivat aluksi muita oireita, kun Katriinan liikkumisesta tuli epävarmaa.

Lopullinen diagnoosi tuli neljä vuotta eläkkeellä olleelle Kuuselle yllätyksenä.

– Minullahan ei ole toivoa parantumisesta.

Hoitokodin ympäristö on sosiaalityöntekijänä työskenneelle Kuuselle tuttu. Hän teki yli 30 vuoden uran vanhainkodissa.

Vaikka jalat eivät enää kanna, Kuusen muisti toimii yhä hyvin. Englanti ja ruotsi sujuvat edelleen.

– Monena aamuna, kun minulla on hyvä olo, kuvittelen hyppääväni tuosta vain jalkeille.

Kun Kuusi kuuli diagnoosistaan, hän meinasi antaa periksi, eikä halunnut hoitoja.

Lääkäri kuitenkin suositteli saattohoitokotia.

Ehdotus sai Kuusen muuttamaan mielensä.

Diagnoosin saamisen ja hoitokotiin tulon välistä aikaa Kuusi ei muista kunnolla.

– Puolison kanssa itkettiin aluksi kauheasti, mutta itku on puhdistanut.

Hautajaisjärjestelyt tehtiin heti. Kuusi ei halua, että haudalle tuodaan kaksin käsin kannettavia kukkalaitteita, mutta toivoo, että läheiset ovat paikalla.

Ihmiset pelkäävät usein, että saattokoti on murheen alho.

– Saattohoitoon ei tulla kuolemaan, vaan elämään, kertoo Pirkanmaan hoitokodin johtaja Tiina Surakka.

Saattohoidossa potilaan loppuelämästä koetetaan tehdä mahdollisimman hyvä ja kivuton. Surakan mukaan on myös potilaita, jotka sanovat heti, etteivät tahdo hoitokotiin. Kaikki eivät hyväksy kuolemaansa.

Katriina Kuusi ei ole käynyt kotonaan sen jälkeen, kun tuli hoitokotiin. Puoliso, kaksi poikaa ja lapsenlapset vierailevat usein. Maljakot huoneen pöydällä ovat täynnä kukkia. Hoitaja koputtaa oveen, ennen kuin tuo kirjeen.

–Ystävät ovat muistaneet käsittämättömällä tavalla. Tapaamiset merkitsevät aina kyyneliä, mutta puolet niistä on ilon kyyneliä, kertoo Kuusi.

Hoitokotiin tulo oli sekä Kuuselle että hänen perheelleen helpotus.

Arki talossa pyörii Kuusen mukaan pitkälti lääkkeiden jakamisen ympärillä. Muiden asukkaiden kanssa jutellaan ruokapöydässä.

– Jonkun kanssa hymy on syvempi kuin toisen, hän kertoo.

Potilaat saavat täyttää huoneensa seinät niin kuin haluavat. Kuusen seinillä on valokuvia sukulaislapsista, ja hyllyllä Raamattu. Omassa jääkaapissaan hän pitää säilykkeitä.

Hoitokodin aulaa koristaa nukkekotinäytte-

ly ja viherkasvien keskellä solisee suihkulähde.

Oleskelutilassa voi kiikkua kahden istuttavassa keinutuolissa, ja muistopöydällä palaa kynttilä.

– Voi mennä parikin viikkoa, ettei kukaan kuole. Sitten yhtäkkiä lähtee kerralla neljä potilasta, Surakka kertoo.

Talon lemmikki ja hellyysterapeutti Niksukissa tietää, kun joku on lähdössä. Silloin se viipyy kuolevan huoneen ovella pidempään kuin tavallisesti.

– Se ei ole vain legendaa, se on biologiaa.

Kissa haistaa aineenvaihdunnan muutokset ennen ihmistä ja siten aistii kuoleman, sanoo Surakka.

Kuusi suhtautuu tilaansa rauhallisesti.

– Olen elänyt hyvän elämän ja tehnyt työtä, josta pidin. En ole synnitön, mutta olen syytön.

Minulle on suunnitelma, mutta se ei ole ihmisen laatima, hän sanoo.

Nokian tuttu soittoääni alkaa soida, ja Kuusi vastaa puhelimeensa iloisesti. Langan päässä on aviomies. Hetken kuluttua Kuusi lopettaa puhelun ja jatkaa.

– Jonain päivänä minua ei vain ole. Mielestäni kuolema on vapauttaja. Jos minä lähden, niin aina joku jää.

Kuusi toivoo, että hänet muistetaan ilosena ihmisenä, joka ei jäänyt oksista roikkumaan, vaan antoi elämän soljua.

Lastenlapsista puhuminen saa Kuusen kaivamaan nenäliinan laatikosta. Lapset ovat yksi hänen elämänsä suurimmista iloista.

Syvä usko helpottaa Kuusen päiviä saattohoitokodissa. Hän kertoo, että Jumalan armo tuo hänelle toivoa.

– Elämä ei säästä kelohonkiakaan. Miksi se säästäisi nuoremman puun?

Laura Hallamaa ja Sanna Heinonen

Mitä?

Saattohoito ○○Saattohoidossa on kyse kuolevan ihmisen loppuelämän helpottamisesta.

○○Saattohoitoon on Suomessa erikoistunut 4 saattohoitokotia.

○○Pirkanmaan hoitokoti oli ensimmäi-

nen saattohoitokoti Pohjoismaissa. Se perustettiin 1988 ja suunniteltiin jo alunperin saattokodiksi. ○○Pirkanmaan hoitokodissa on 50 työntekijää ja 100 vapaaehtoista auttajaa. ○○70 % asukkaista on Pirkanmaan hoitokodissa muutaman viikon. Pisimmillään siellä on asuttu yli 3 vuotta. ○○Asukkaat ovat iältään 18–100-vuotiaita.

6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Minea Koskinen

Jelena Kapasen ensimmäinen suomalainen ystävä löytyi vuosi sitten netistä. Pian he näkevät kasvotusten.

Yllättävä kotiinpaluu INKERINSUOMALAISET Jelena Kapanen palasi kotiin, jossa ei ollut aiemmin

käynytkään, jotta voisi elää vapaasti puolisonsa kanssa.

Jelena Kapasen, 27, perhe on monikulttuurinen. Äidin perhe on Karjalasta, isän Unkarista.

Synnyinmaassaan Virossa hän puhui pääasiassa venäjää.

Inkerinsuomalainen Kapanen on marraskuusta lähtien asunut Suomessa paluumuuttajana. Suomea perheessä puhuttiin kuitenkin viimeksi 60-luvulla, äidin ollessa lapsi.

Kapasen keittiö sijaitsee nyt kerrostalokolmiossa Tampereen Lentävänniemessä. Seinät ovat vielä tyhjiä, olohuoneen lattialla on pumpattava patja.

– Muutto ei pelottanut. Kielen kautta tutustun pian suomalaisiin, Kapanen toteaa sujuvalla suomella.

Suomeen muuttaa vuosittain noin 500 inkerinsuomalaista paluumuuttajina. Inkerinsuomalaiset ovat entisen Neuvostoliiton alueella asuvia ja

kansallisuudeltaan suomalaisia.

Mahdollisuus paluumuuttoon avautui Neuvostoliiton kaaduttua.

Suurin osa inkerinsuomalaisista asuu Karjalassa, jossa jono on pahamaineisen pitkä. Paluumuuttojonossa hakemuksen käsittelyä odottaa yli 20 000 ulkosuomalaista. Pisimmillään se voi viedä puolikin vuosikymmentä.

Jono suljettiin viime kesänä. Kapanen päätti kuitenkin hankkia oleskeluluvan nopeasti.

Vielä vuosi sitten Kapanen ei ollut kuullutkaan mahdollisuudesta muuttaa Suomeen.

– Laitoin hakemuksen vetämään heti, kun kuulin paluumuutosta. Sitten aloin opiskella kieltä.

Oleskeluluvan saamiseen vaaditaan kielitestin läpäisy. Se on monille toisen tai kolmannen polven ulkosuomalaisista ongelma.

Kapanen elvytti suvun uinuneen kieliperinteen keväällä ja läpäisi testin kesällä. Syksyllä hänellä oli asunto katsottuna ja talvella hän jo muutti. Nyt hän opiskelee ruotsia.

Liki 30 000 paluumuuttajaa on löytänyt asuinpaikan suomesta perheenjäsenineen. Maahanmuuttoon motivoi usein paremmat taloudelliset elinolosuhteet. Kapasella oli toiset syyt.

Viron lainsäädäntö ei salli naisten välisten parisuhteiden rekisteröintiä. Suomessa hän voi elää puolisonsa kanssa vapaammin.

– Minulla on myös Suomessa laaja suku, joka on aiemmin ollut arvoitus. Lähden nyt etsimään kadonneita sukulaisiani, Kapanen hymyilee.

Hannes Nissinen

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7

Minea Koskinen

Elämä jatkuu yksin

LESKET Irma Larvila jäi leskeksi kahdeksan vuotta sitten. Koti on menetyksen jälkeen

aiempaa tyhjempi, mutta elämä täyttyy ystävistä ja harrastuksista.

Irma Larvilan, 70, oikeassa nimettömässä välkkyy paksu kultainen sormus.

– Tämä on mieheni pienennetty vihkisormus. Omaani en ole paljon pitänyt, kun se on niin valtavan leveä, Larvila sanoo.

Larvila tapasi miehensä jo kouluaikoina.

– Välillä oli paussia, ja sitten taas oltiin. Me olemme tosi nuoresta alkaneet kulkea.

Naimisiin pariskunta meni vuonna 1962. Kahdeksan vuotta sitten Larvilan mies kuoli syöpään.

Kun syövän laajuus 1990-luvun puolivälissä todettiin, lääkäri ennusti korkeintaan viiden vuoden elinaikaa.

– Mieheni eli sen jälkeen vielä yhdeksän vuotta. Hän oli niin positiivinen, että se auttoi varmasti paljon.

Larvila muistaa kerran, jona he olivat pelaamassa golfia. Lööpeissä kirjoitettiin Saku Koivun syöpädiagnoosista.

– Mieheni katsoi lööppejä ja sanoi, että hän on jo näin kauan sairastanut eikä ole yhtään lööppiä tehty.

”Ystävät ovat tulleet kahta tärkeimmiksi”, kahdeksan vuotta sitten leskeksi jäänyt Irma Larvila sanoo.

Sinä päivänä kun Larvilan mies kuoli, tytär haki Irma Larvilan autolla sairaalasta luokseen. Tytär oli menossa illaksi juhliin. Larvila kielsi häntä perumasta menoaan.

– Sanoin, että et tietenkään peru. Elämä jatkuu.

Leskeksi jääminen oli valtava muutos.

Vaikeinta oli lähteä yksin pitkille matkoille, joita oli tottunut tekemään yhdessä.

Kun Larvilan mies sairastui, pariskunta asui omakotitalossa. Larvila ei halunnut jäädä sinne yksin.

– Sinne en olisi mistään hinnasta jäänyt. Mieheni tiesi sen.

Uusi koti löytyi Pyynikiltä, jonne Larvila jäi miehensä kuoleman jälkeen asumaan.

– Kriteerinä oli se, että asunnon on oltava niin korkealla, ettei kukaan noin vain pääse sinne.

Viime keväänä, seitsemän vuotta miehen kuoleman jälkeen, Larvila muutti kerrostalokaksioon Tampellaan.

– Joku ehdotti minulle, että muuttaisin palvelutaloon. Se on minusta hirvittävä ajatelma. En missään nimessä haluaisi

taloon, jossa on pelkkiä vanhuksia.

Pyynikin kupeessa Pyhäjärven rannalla Larvilalla on edelleen vene ja autotalli, joka toimii varastona.

– Kun muutin pienempään, en osannut päättää, mistä luovun.

Joskus menetyksen kohtaaminen

on ollut hankalampaa muille kuin Larvilalle itselleen. Ystävät eivät ole aina tienneet, mitä olisivat sanoneet.

– Kaikkein pahinta oli, että tietyt ystävät joko katosivat kokonaan tai kesti kauhean kauan, ennen kuin he pystyivät pitämään yhteyttä.

Larvilan tyttären koirakin kaipasi vanhaa ystäväänsä.

– Kun tyttäreni koira tuli meille mieheni kuoleman jälkeen, se kiersi aina kaikki paikat ikään kuin olisi hakenut. Kerran otin sen autoon, laitoin pieneen kassiin ja kannoin haudalle. Sanoin, että vaari on tuolla. Sen jälkeen se ei enää hakenut.

Larvila on selvinnyt menetyksestä ystävien ja harrastusten avulla. Hän käy kuntosalilla, allasjumpassa, vesijuokse-

massa, avannossa ja hiihtämässä. Lisäksi hän toimii Pirkanmaan syöpäyhdistyksen hallituksessa ja matkustelee paljon. Tulevana keväänä hän suuntaa Brysseliin ja Pariisiin.

Larvila ikävöi miestään erityisesti tehdessään jotakin, mitä he tekivät ennen yhdessä. Pariskunta piti marjastamisesta, eikä Larvila ollut heti miehensä kuoleman jälkeen valmis lähtemään metsään yksin.

Kerran hän pyysi mukaansa ystävän.

– Saimme nopeasti astiat täyteen, ja ehdotin, että lähtisimme katsomaan sieniä. Ystäväni sanoi, ettei voi lähteä, koska hänen miehensä oli ollut jo liian monta tuntia yksin, Larvila kertoo.

– Silloin tunteeni olivat niin pinnassa, että kivahdin ja sanoin, että entäs sitten, jos jompikumpi teistä olisi kuollut.

Emmi Laukkanen

Lue Mummon Kammarin Leskien klubista Utaimen verkkosivuilta: utain.uta.fi.

8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9

”Me olemme joukkotuotantolaitos” KOTI Rutiinit, kanssa-asujat ja omat tavarat luovat kodin.

Sellaisia on myös varusmiehillä, mutta täällä kukaan ei ole kotonaan.

Iida Tikka, teksti Viena Kytöjoki, kuvat

10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

A

Asevelvolliset suoristavat ryhtiään, kun yliluutnantti Tommi Salonen ohittaa heidät. Yliluutnantti esittelee Pirkkalan varuskunnan matalaa kasarmirakennusta. Täällä noin 190 asevelvollista asuu vuoden aikana 180, 270 tai 362 vuorokautta.

– Varuskunta ei ole kenellekään koti, tämä on palveluspaikka. Koti on jossain muualla. Me olemme joukkotuotantolaitos, Salonen sanoo.

– Ensimmäisille lomille pääsee kahden viikon jälkeen. Sitä ennen alokkaiden pitää ymmärtää, mitä sotilaallinen käytös merkitsee, jotta he osaavat esiintyä ja käyttäytyä sotilaallisesti lomalla ollessaan ja kotiin mennessään.

– Yleensä alokkailta menee kolmisen viikkoa sopeutumiseen. Osa ei tietenkään sopeudu lainkaan. Tämä alokasryhmä on ollut yllättävän hyvää ainesta, harva on keskeyttänyt palveluksen.

Alokkaat Jaakko Jylhä ja Kasimir Kuoppala ovat saapuneet Pirkkalaan 24 päivää sitten osana 103:n alokkaan joukkoa. He istuvat tupansa tiukasti pedatuilla punkilla.

– Viime viikolla yksi alokas ilmoittautui ”takaisin kotiin”, kun palasi lomilta. Se oli aika huvittavaa, yleensä ilmoittaudutaan takaisin palvelukseen. Itse haluan pitää kodin erillään, Kuoppala kertoo.

– Toimintamallit ja rutiinit tekevät olon täällä jollain tapaa kodikkaaksi, nyt kun niihin on tottunut, Jylhä sanoo.

– Ei, nehän juuri estävät kodikkuuden tunteen. En pidä työpaikkaanikaan kodikkaana.

– Mutta kyllä se, että käytävällä aina huudetaan on jollain tavalla kodikasta, koska se on toistuvaa. Niinkuin vaikka joka aamuinen ”komppaniassa herätys”.

– Ehkä jos muijasikin huutaa kotona, niin sitten. Tästä paikasta ei tee kotoisaa mikään muu kuin se, että tämä on lähellä kotia.

Vähät omat tavarat liittyvät ajanviettoon. Alikersantti Tuomas Jylhä on tuonut mukanaan kannettavan rummun.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 11

Alikersantti Kimmo Koivuniemi avaa kaappinsa, jossa on kaksi vihreää laatikkoa siviilitavaroille. Hän on viettänyt armeijassa 214 päivää.

– Rakennus, punkat ja kaapit alkavat tuntua tutuilta. Myös vaatetus on tuttu, kuuden kuukauden jälkeen tuntuu jo oudolta vetää siviilivaatteet päälle. Minulla on täällä mukana urheilukamppeita ja kirjoja. Luen parhaillani Albert Järvisen elämäkertaa sekä kirjaa rynnäkkökivääreistä.

– Olin juuri 16 viikkoa muualla koulutuksissa, ensin Säkylässä, sitten Lahdessa. Oli mukava palata. Aloitin täällä, niin tämä on se omin paikka.

Sosiaalikuraattori Ilona Pelttari seisoo tupien välillä kulkevalla käytävällä ja keskustelee alokkaan kanssa Kela-asioista. Komennot kaikuvat ympärillä. Pelttari huolehtii siitä, että varusmiesten elämä sujuu myös varuskunnan ulkopuolella.

– Ihmissuhteet, erityisesti parisuhdeasiat, näkyvät täällä. Yhdellä kaverilla on pieni lapsi kotona. Hänelle olemme sopineet sellaisen järjestelyn, että hän voi viettää öitä kotona äidin tukena. Olen ollut aiemmin töissä sosiaalipuolella. Silloin jotkut saattoivat viettää lopun elämäänsä sossun asiakkaina. Nämä lähtevät aina vuoden kuluttua kotiin.

Asevelvolliset ilmoittautuvat päivystäjälle aina, kun palaavat kasarmille.

Päivystysvuorossa alikersantti Greggilä (vas.).

Tuvassa asuu enimmillään 16 ihmistä. Varusmies ei koskaan nuku yksin.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Hyvien ja huonojen uutisten mies UUTISKASVO Miika Nousiainen arvioi uutisten laatua Nelosen ohjelmassa Hyvät ja huonot

uutiset. Seuraavassa hän listaa oman elämänsä tähtihetket ja mahalaskut.

MIIKA NOUSIAISEN, 38, ensimmäinen

hyvä uutinen käsittelee journalistista työharjoittelupaikkaa Huomenta Suomessa vuonna 1998. Harjoittelupaikka oli totaalinen muutos Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän opiskelijalle.

– Aikaisempi urani oli koostunut lähinnä ravintola-alan töistä, Nousiainen kertoo.

Huomenta Suomen tuotantoporukassa Nousiainen pääsi kiinni työhön, josta hän oikeasti nautti. Työskentely MTV3:n nopeatahtisessa tuotannossa opetti paljon alasta.

Huomenta Suomessa sai tehdä niin paljon töitä kuin jaksoi ja halusi.

VUONNA 2007 saapuivat kaksi muuta poikkeuksellisen hyvää uutista: esikoisteos ja uusi työ.

Vadelmavenepakolainen-romaani valmistui muiden töiden ohessa. Pitkän aikaa toimittajana työskennellyt Nousiainen ei tiennyt, millaisen vastaanoton hänen ensimmäinen romaaninsa saisi.

– Lukijoiden reaktioita on mahdotonta arvailla etukäteen. Niinpä kaikki saatu palaute oli kotiinpäin.

Samana vuonna Nousiainen aloitti työnsä Story of -tuotantoyhtiössä. Story of on tuottanut vuosien aikana viihde- ja ajankohtaisohjelmaa sekä yleisradiolle että mainoskanaville. Yksi sen suurimmista menestysohjelmista on Putous, jonka käsikirjoittana Nousiainen työskentelee tällä hetkellä.

– Oikeastaan kaikki viime vuosina mukaan tulleet uudet kuviot ovat seurausta toimittajan ja kirjailijan töistäni. Story ofiin pääsy on niistä yksi merkittävimmistä. Neljän viime vuoden aikana minulla ei ole ollut töistä pulaa.

HUONOJA UUTISIA listatessa selvimpänä Miika Nousiaisen mieleen nousee onneton työtilanne aloittelevana toimittajana. Uransa alkuvuosina freelancerina työskennelleen Nousiaisen uutistoimistosta kantautui kesäisin kerta toisensa jälkeen sama tieto: töitä ei ole.

Media-alan työllisyystilanne on muutenkin Nousiaiselle tärkeä aihe. Hän ei usko, että hänen alallaan kenellekään on enää tarjolla entisenlaisia 20 vuoden työuria.

– En ole varma, haluavatko nykyään opinnoistaan valmistuvat edes sellaisia. Asenteet ovat muuttuneet.

Janica Wahlstrom / Nelonen Media

Työongelmien lisäksi Nousiaisen elämän huonoja uutisia ovat vaikeudet romaania kirjoittaessa ja opintoja suorittaessa.

– Yliopisto-opintoni ovat omalla tavallaan hyvin surullinen tarina. Eivät ne tule koskaan valmiiksi.

NOUSIAINEN NÄKEE silti vastoinkäymisissäkin aineksia hyvien uutisten kehittymiselle. Työttömyyden vaiheista on ollut hyötyä kirjojen kirjoittamisessa.

– Mikään ei auta niin paljon kuin asioiden mietiskely ja aika, Nousiainen kertoo.

Kesken jääneiden yliopisto-opintojen aikana syntyneet kaverisuhteet ovat olleet avuksi myöhemmällä työuralla. Valtiotieteellisestä pitkälle päässeet kaverit ovat auttaneet toimittajaa jutunteossa.

– Ei ole kyse mistään hyvä veli -verkostosta, jos luottaa omiin kavereihinsa.

Miika Nousiaisen elämän parhaat hetket liittyvät saavutuksiin uralla ja vaikeimmat ajat projektien kariutumiseen. Yksityiselämäänsä Nousiainen ei raota. Ei ainakaan jutellessaan toimittajan kanssa.

Juuso Määttänen

Lue kirjailija Miika Nousiaisen näkemyksiä alkaneen vuoden uutistapahtumista Utaimen verkkolehdestä osoitteesta utain.uta.fi.

Kuka?

Miika Nousiainen ○○Toimittaja, kirjailija ja tv-persoona ○○Syntynyt vuonna 1973 Säynätsalossa. ○○Asuu nykyisin Helsingin Hakaniemessä. ○○Aloitti työt televisiossa vuonna 1998

Huomenta Suomen toimitusharjoittelijana. Työskenteli kahdeksan vuotta MTV3:n uutistoimituksessa. ○○Kirjoittanut kolme romaania. Viimeisin, Metsäjätti, ilmestyi syyskuussa 2011. ○○Kolmen oman romaanin lisäksi tehnyt Taro Korhosen kanssa Paskakirjan ja Paskapokkarin. ○○Hyvissä ja huonoissa uutisissa esiintymisen lisäksi on juontanut vuonna 2008 lähetettyä Hyvät naiset ja herrat -viihdeohjelmaa. ○○Käsikirjoittaa Putousta yhdessä Petteri Summasen kanssa.

Miika Nousiainen pitää media-alan työllisyystilannetta erittäin epävakaana.

⋆⋆Katukriitikot

Television sisustusohjelmat ovat olleet kovassa suosiossa jo vuosia. Uusia sisustussarjoja on tullut ruutuun tasaisella tahdilla, ja vanhatkin sarjat jaksavat yhä kiehtoa katsojia. Esimerkiksi Inno kuvaa kesällä jo neljättätoista tuotantokauttaan. Perustuuko sisustusohjelmien suosio viihdyttävyyteen, vai onko tyylivinkeistä katsojille konkreettista hyötyä?

Markus Malmberg

Markus Malmberg

Leena Paaso, 29, Tampere – En kauheasti seuraa sisustusohjelmia, mutta viime viikolla satuin katsomaan Suomen kaamein kämppä-ohjelmaa. Uskon, että tällaiset ohjelmat vaikuttavat ihmisten sisustamistyyliin alitajuisesti.

En kuitenkaan pidän nykyisestä trendistä, jossa käytetään vain mustaa, valkoista ja harmaata. Rakastan värejä.

Markku Vesa, 23, Tampere – Tyttöystävän kanssa katsellaan Liv-kanavan sisustusohjelmia. Häntä ohjelma innostaa sisustamaan, mutta käytännön hommat lankeavat minulle. Olisin toki itsekin innokas sisustamaan hienosti, jos rahaa riittäisi ylimääräiseen. Tällä hetkellä kämppäni kalusteet ovat pääasiassa käytettyinä ostettuja.

Minna Välitalo, 23, Tampere – Katselen sisustussarjoja silloin, kun ei ole muutakaan tekemistä. T.i.l.a.-ohjelma on jäänyt mieleen. En kuitenkaan ime vaikutteita sarjoista, sillä niissä suunnitellut sisustukset ovat kaukana käytännöllisestä ja kodikkaasta. Omassa kodissani tarvitsen kaappitilaa ja kodikkuutta, en glamouria.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13

⋆⋆Mitä ihmettä?

Kaveripyyntö uutisankkurilta MTV3 on aukaissut nettisivuillaan uutishuoneen ovet yleisölle. Nyt kuka tahansa pääsee kurkistamaan, mitä uutisankkuri Pirjo Nuotio ja kumppanit tekevät ennen iltakymmentä. mtv3

Uutistyöstä kiinnostunut saa

seikkailla pyörivässä 3D-uutisstudiossa ja tutustua journalistisen raadannan romantiikkaan. Uutisankkureiden lisäksi työtään esittelevät muun muassa tuottaja, kuvaussihteeri ja moni muu työläinen kameran takaa. Kaiken huippuna on peli, jossa saa luoda oman uutisankkurin ja tehdä itse uutiset.

MTV3 ilmoittaa, että verhoja on raotettu uutistoimituksen 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Uutishuoneen esittely tuntuu kuitenkin uudelta tavalta kosiskella yleisöä sosiaalisessa mediassa. MTV3:n uutistoimituksen esittelyyn on selvästi otettu mallia Facebookin kaverien kalastelusta. Maikkari haluaa olla katsojan kaveri ja näyttää, kuinka kivaa uutisten tekeminen on.

Ääni ei enää kanna

Sara Chafak kruunattiin vuoden 2012 Miss Suomeksi sunnuntaina.

Helsingin Sanomien ja IltaSanomien verkkosivuilla lukijat väittelevät helsinkiläisen Chafakin kauneudesta.

Vuodenvaihteessa 4 SDP:n alueellista puoluelehteä pyörivät painokoneissa viimeistä kertaa.

Pitkästä aikaa Miss Suomeksi valittiin todella upea tyttö. Hän keskusteli niin kauniisti!

Henkinen ja inhimillinen tyttö.

Ovatko lakkautettujen lehtien lukijat siirtyneet Demarin pariin?

– Runsaan 140 euron tilausmaksu karkottaa lukijoita, jos on aiemmin saanut lehden käytännöllisesti ilmaiseksi. Osa printin lukijoista on siirtynyt verkkolehden pariin, ja osa siirtynyt Demarin tilaajiksi Minkälaisena näette kakkoslehtien merkityksen?

– Käsitykseni mukaan kaikki pitävät kakkoslehtien merkitystä suurena juhlapuheissaan. Ihmiset tuppaavat mennä laajalevikkisimmän kelkkaan käytännön tilanteessa, jossa pitäisi tehdä ratkaisuja mainonnasta, tilaamisesta ja viestin välittämisestä.

Tuuli

Lähikaupan kassalta löytyy tuhat kertaa kauniimpi nainen.

Garrett89

Hieno juttu että isänsä puolelta puoliksi marokkolaisverta oleva Sara valittiin Miss Suomeksi. Mukavasti puoliksi omaa ja puoliksi maahan tullutta kauneutta. tuhat ja yksi yötä

Kaunis Xena-tyttö, mutta Pia Pakarinen oli aivan toista tasoa. Kiira Korpi olisi asiallinen edustaja Suomelle 2013 kieltämättä.

Juha Leveelä

⋆⋆Gradu paketissa

Sami Rahkonen: Kannattaako printtiin pantata? Kalevan ja Keskisuomalaisen verkko- ja printtilehden yhteiselo ja ongelmat.

Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos, 2011.

reetta.ronka@uta.fi

Poliitikon ja toimittajan tahto ei aina kohtaa. Molemmat kuitenkin haluavat palvella samaa kohdeyleisöä: ihmisiä.

Tunnettu poliitikko heristää sormeaan sentin päässä kasvoistani. Hän laukoo lauseita tiukalla äänenpainolla, otsasuoni sykkien ja sylki ylähuulessaan helmeillen. Kuvaaja alkaa tutkia kameransa säätöjä, ihmiset kävelevät kiireellä välikohtauksen ohi, vaivaantuneina. Ripityksestä jää etenkin mieleen uhkaava fraasi: ”Ihan sinun oman juttusi kannalta”.

Olen tehnyt, ainakin poliitikon mielestä, toimittajan emämunauksen. Nimittäin jättänyt kertomatta, mitä aion kysyä.

⋆ ⋆Miksi näin?

Kuinka päätös lehtien lakkauttamisesta syntyi?

– Puoluehallitus ei ole omalla päätöksellään suoraan päättänyt yhdenkään lehden julkaisemisesta. Niistä päättää kukin lehtiyhtiö erikseen. Viestintätuesta varattiin Demarille tietty potti. Lisäksi sähköisen viestinnän kehittämiseen ja puolueen ruotsinkieliseen viestintään arvioitiin tietty euromäärä. Viestintätuki lakkautettiin Pohjolan Työltä ja Viikko Eteenpäin -lehdeltä. Lisäksi Viikko Häme ja Viikko Vapaus tekivät yrityskaupan Demarin kanssa ja sulautuivat sen osaksi.

Reetta Rönkä

KYLLÄ minä pelästyin.

Minna Ohtamaa

SDP:n puoluetoimiston hallintopäällikkö Risto Salonen, miksi näin?

– Kolmen kansanedustajapaikan tappio sekä puoluetuen leikkaus merkitsivät useiden satojentuhansien eurojen vähenemistä puolueen viestintätukeen. Tavoitteeksi asetettiin pyrkimys turvata Demari viidesti viikossa ilmestyvänä printtilehtenä.

Mediapeliä

ES-Kim(m)o

Reetta Paunonen

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Keskisuomalainen säästää itse hankitut uutiset paperilehteen.

Kaleva panee samaa sisältöä printtiin ja verkkoon. Rahkosen gradun mukaan säästely sopii lukijoille. Molempien lehtien lukijat suosivat paperilehteä.

Reetta Paunonen

Symppis Sukari Ideaparkin omistaja Toivo Sukari on hölmö, mutta lempeä mies. ”Topia” jänskättää hammaslääkäri niin, että ennen käyntiä menee vatsa sekaisin. Topi on myös huono käyttämään kalenteria, minkä takia asiat pääsevät unohtumaan. Topin nimeä kantava reality-sarja Sukari on siitä poikkeuksellinen, että sitä katsellessa kokee oikeasti kurkistavansa kulissien taakse. Aikoinaan Leijonan luola -ohjelmassa esiintyneen Sukarin arki ei olekaan rahassa kylpemistä, vaan kiireistä, hajamielisten kömmähdysten siivittämää puurtamista. Seuraa, miten lukihäiriöinen suomalaismiljonääri tarpoo talouskriisin syvässä suossa.

http://www.mtv3.fi/sukari/ Markus Malmberg

POLIITIKON mielestä olen huijannut. Kerroin kysymysten koskevan taloustilannetta, ja sitten tivasinkin mahdollisia kulujen karsimisen kohteita.

Poliitikko ei ole ehtinyt valmistautua, miettiä ja puntaroida omaa kantaansa.

Hän ei ole kerinnyt kysyä puolueen tietäjiltä eikä tarkistaa viimeisimpiä tilastoja.

Minä olen yrittänyt taltioida aidon reaktion. En halunnut valmiiksi hiottuja lauseenkäänteitä, vaan suoran vastauksen suoraan kysymykseen.

Jutun tarkoituksena oli kysyä poliitikon mielipidettä, ei asiantuntija-armeijan muotoilemaa valmista pakettia.

Molempien tarkoitus on ollut hyvä.

Jotain meni kuitenkin vikaan. Poliitikko on punaisena kiukusta, minä nolostuksesta. Vuorovaikutus on epäonnistunut, sillä molemmille osapuolille jää paha mieli.

VIIME syksynä Journalisti-lehdessä käsiteltiin toimittajien ja poliitikkojen viileitä välejä. Artikkelin mukaan poliitikot suhtautuvat mediaväkeen entistä epäluuloisemmin. ”Kokemus on opettanut, että toimittajiin voi harvoin luottaa”, toteaa eräs kansanedustaja.

Eihän tämän nyt ihan näin pitäisi olla.

Poliitikon on oltava rehellinen, luotettava ja luottavainen. Nämä samat ominaisuudet ovat ehdottomia myös toimittajille. Ammattikuntien päätarkoituskin on sama: ihmisten palvelu.

Samat ihmiset äänestävät, kuluttavat mediaa ja ylipäätään yrittävät olla yhtä aikaa olemassa tässä yhteiskunnassa.

AVAIN onneen piilee vuorovaikutuksessa. Poliitikko ei pelkällä aatteella elä, kuten ei toimittajakaan silkalla uutiskiimalla. Pitäisi myös osata kommunikoida, jopa nauttia siitä, että saa toimia ihmisten parissa. Ihan kuten muissakin asiakaspalveluammateissa.

Tämä tuntuu välillä unohtuvan molemmilta ammattilaisilta. Ehkä parhaaseen vuorovaikutustilanteeseen päästäisiin, jos roolit ja tittelit uskallettaisiin välillä jättää narikkaan ja yritettäisiin kohdata. Poliitikko on kuitenkin vain ihminen, siinä missä toimittajakin.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Minea Koskinen

Anna-Laura Vaitere vastaa Rovion Tampereen-toimistolla pelien ulkonäöstä ja animoinnista. Hänen omia suosikkipelejään ovat online-roolipelit.

Angry Birds – helppo oppia, vaikea hallita PELIT Pelinkehittäjät Anna-Laura Vaitere ja Jarmo Kauko saivat unelmiensa työpaikan,

kun vihaisten lintujen luoja Rovio avasi Tampereelle uuden toimipisteen.

Play:

Hyviin peleihin, kuten Angry Birdsiin, pääsee heti sisälle, lukematta manuaaleja. Idea on helppo ja pelin voi aloittaa. Virität ritsan, tähtäät possuun ja laukaiset ammuksen, eli linnun. Yrität kolme kertaa ja saat pisteet tai aloitat alusta. Possut lisääntyvät ja niiden suojat kasvavat, kun pääset tasoissa eteenpäin.

Sen sijaan suosittuun yhtiöön ei pääse helposti sisälle. Vihaisten lintujen omistaja, pelinkehittäjäyhtiö Rovio avasi tammikuussa Tampereella uuden studion, mutta sinne on palkattu vasta alle kymmenen työntekijää. Hakemuksia on tullut yli sata, ja haku jatkuu. Toiminnan käynnistämiseen tarvitaan parhaat mahdolliset työntekijät.

Anna-Laura Vaitere, 33, ja Jarmo Kauko, 29, läpäisivät tehtäväkohtaiset testit ja kolmiportaisen haastattelun. Vaitere suunnittelee pelien visuaalisia ilmeitä. Hän on graafikko ja artisti. Kaukolla on pitkä historia Nokialla peliteknologian ja -tutkimuksen alalta, ja samantyyppinen koodaajan työ jatkuu Roviolla. Molempia kiehtoo se, että pääsee tekemään osaavassa ja kasvavassa yrityksessä sitä, mitä rakastaa.

Huti:

Angry Birds on tehty soveliaaksi kaiken ikäisille, mutta ei liian helpoksi. Ylemmille pe-

litasoille, kentille, ei voi hypätä ennen kuin on saanut edellisen tason läpi edes yhden tähden suorituksella. Kovat pelaajat haluavat saada tasot läpi kolmen tähden suorituksella. Miinuspisteitä pelaaja ei onneksi saa, mutta todellisessa elämässä taitokaan ei aina riitä menestymään.

Vaitere oli seitsemän vuotta pelinkehittäjänä suomalaisten perustamassa Universomossa. Se myytiin vuonna 2007 amerikkalaiselle THQ:lle, joka kolmen vuoden jälkeen ajoi Universomon alas. Rovio palkkasi monia Universomon entisiä työntekijöitä. Vaitere iloitsee, koska vanha porukka on taas kasassa.

– Hain töihin Roviolle ennen kuin tiesin, että se laajenee Tampereelle. Toimipiste täällä on mahtava asia, tamperelainen Vaitere sanoo.

Kaukon työ on pitkälti hutien etsimistä ja välttämistä. Hänen päivänsä kuluu tietokoneen äärellä uusia pelejä testatessa, puuttuvia tai turhia elementtejä miettiessä, ongelmia ratkoessa ja laatua varmistaessa. Kauko kertoo, että pelin perusidean kirkastaminen ja kaiken ylimääräisen karsiminen on vaikeinta.

Yhden pelin ulossaanti kestää kuukausia.

Tasolta toiselle:

Angry Birdsiä on ladattu jo noin 600 miljoonaa kertaa. Pelissä vaihtelua tuovat erilai-

set kentät ja linnut. Ylemmillä tasoilla eri lintuja kannattaa käyttää eri materiaalien hajottamiseen. Joillain niistä on lisäominaisuuksia, kun niitä näpäyttää kesken lennon.

Musta räjähtää, valkoinen munii ja sininen jakaantuu. Tasoja on satoja.

Vaitere ja Kauko eivät kyllästy pelaamiseen. Vaitere pelaa päivittäin ja seuraa alaa. Kauko kertoo, että uusi idea voi syntyä vaikka lenkillä, mutta ryhmien aivomyrskyt, yhteiset ideointihetket ovat tärkeimpiä. Joskus niissä ruokitaan omaa luovuutta kuvilla, äänillä ja jopa muilla leluilla. Tekijät tarttuvat siihen, mikä viihdyttää itseä. Omia projekteja ja tuotteita pelataan päivittäin, jotta ne jalostuvat.

Myös yhteistyö Espoon päätoimipaikkaan on päivittäistä.

Tosi faneille:

Rovio uskoo olevansa vasta alussa. Mielenkiintoista tekemistä on tiedossa pitkäksi aikaa, mutta julkisuuteen siitä kerrotaan vähitellen ja erittäin harkitusti. Vaitereen ja Kaukon mukaan Angry Birdsissä oppii kehittämään omia tekniikoita, ja esimerkiksi kausiversiot alkuperäisestä klassikosta tuovat vaihtelua faneille. Viimeisin uusi season-päivitys on Angry Birdsin Year of the Dragon, eli kiinalainen Uusi Vuosi. Vaitere

kehottaa myös kokeilemaan ystävänpäivänä facebookissa aukeavaa ilmaista Angry Birds -peliä.

Tähän mennessä Angry Birds on ollut yksin pelattava. Naamakirjassa pääsee jo lähemmäs kaverin haastamista. Kauko on Tampereen yliopistossa mukana uusien pelien vuorovaikutustutkimuksessa.

Kenties Angry Birdsiinkin on vielä tulossa vuorovaikutteisia elementtejä. Vaikka pelinkehittäjien työhön kuuluu myös täysin uusien pelien keksiminen, niin tärkeää on myös, mitä kaikkea voi kehittää vanhan pelin kylkeen.

Level cleared!

Angry Birdsissä epäonnistumisesta on tehty hauskaa, ja pelaaja voi monesti yllättyä laukauksestaan. Kun on päässyt kaikki tasot läpi, voi hypätä suoraan haluamalleen.

Alusta ei tarvitse aina aloittaa.

Myös Vaitere ja Kauko kertovat jatkuvasti oppivansa uutta omalta alaltaan, ja Rovion tuotekehitys innostaa vielä pitkään. Brändi aikoo laajeta kaikille alustoille ja moniin oheistuotteisiin, kuten elokuviin, leluihin ja esimerkiksi tänä vuonna leikkipuistovälineisiin.

Noora Laaksonen

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

Joukkojekkuilijat yllättävät julkisella paikalla Kun jotain odottamatonta tapahtuu, ei välttämättä tarvitse soittaa Haamujengille. Kyseessä saattaa olla smart mob, pariksi minuutiksi koolle kutsuttu tapahtuma.

Karen Blumberg (Creative commons BY 2.0)

Sadat ihmiset jähmettyvät keskelle

Helsingin Asematunnelia. Manhattanin metro täyttyy housuttomista matkustajista.

Kymmenet Pekka Haavisto -naamareihin sonnustautuneet kansalaiset kuljeskelevat Tampereen Hämeensillalla. Valtavat väkijoukot ryhtyvät yllättävään tyynysotaan viidessätoista kaupungissa Tukholmasta Beirutiin.

Niin sanotun smart mobin jäsenet sopivat etukäteen, missä he ilmestyvät ja tekevät jotain epätavallista ennen katoamistaan muun väen sekaan. Smart mob (”älyjoukko”) voi olla mitä tahansa mainostempusta ajankohtaiseen poliittiseen kannanottoon.

Smart mobien tunnetumpi alalaji on flash mob, joka ei ole sitoutunut ajamaan mitään tiettyä asiaa. Flash mobien, eli suomeksi hieman kankeasti äkkijoukkojen, yksi tunnusmerkki on se, että sovittu tekeminen on jotain järjetöntä ja absurdia.

Ensimmäiset flash mobit kokosi Harper’s Magazine -lehden toimittaja Bill Wasik vuoden 2003 touko–kesäkuussa. Osallistujat ihailivat joukolla tavaratalon mattoja, täyttivät hotellin aulan suosionosoituksilla ja esittivät turistilaumaa kenkäkaupassa.

Idea selvästi vetosi ihmisiin, sillä vastaavia tempauksia alettiin järjestää saman tien siellä täällä ympäri Yhdysvaltoja. Suomen ensimmäinen flash mob kokoontui yhdeksän kuukautta myöhemmin helmikuussa 2004, kun ihmiset heittelivät kahmalokaupalla pikkukolikoita Helsingin Stockmannin edustalle.

Kokoontumiset ovat isoja, huvin

vuoksi tehtyjä performansseja, ja niillä tavoitellaan vain osallistumisen hauskuutta.

Idea ei ole täysin uusi. 1960-luvun hippiliikkeen happeningeissä oli samanlainen idea, mutta ne olivat paljon tarkemmin suunniteltuja.

Tiina Heikkilä järjesti kaksi vuotta sitten Tampereella flash mobin, jossa kymmenet ihmiset jähmettyivät Keskustorille neljäksi minuutiksi.

– Meidän tavoitteemme oli tuoda väriä katukuvaan, että siellä olisi muutakin kuin

Tammikuussa neljätuhatta newyorkilaista otti housunsa pois metromatkan ajaksi vuotuisessa No Pants -tapahtumassa.

Kuva on vuoden 2010 tapahtumasta.

paikasta toiseen kiiruhtavia ihmisiä, kertoo Heikkilä.

Idean hän sai osallistuttuaan Jyväskylässä samanlaiseen tapahtumaan. Sittemmin Tampereen flash mobeissa on esimerkiksi jaettu kaikille osallistujille etukäteen mp3tiedosto, jossa olevia ohjeita osallistujat kuuntelivat omalla soittimellaan.

Mobeista sovitaan usein Facebookin ja muun sosiaalisen median avulla. Vaikka kokoonkutsu leviää verkon välityksellä, ulkopuolisten on todella vaikea kuulla mobeista etukäteen.

Tapio Pellinen

Mitä?

Flash mob ○○Joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä kokoontuu tekemään jotain odottamatonta.

○○Tapahtuma kestää yleensä vain joitakin minuutteja. ○○Aika ja paikka sovitaan ennakkoon Facebookissa tai muualla verkossa. ○○Osallistujia voi olla muutamista kymmenistä aina tuhansiin asti. ○○Flash mobeja tehdään katukuvan elävöittämiseksi ja koska se on hauskaa. Ne ovat sukua performanssitaiteelle.

○○Smart mobeilla on tavoitteena saada näkyvyyttä tuotteelle, poliittiselle mielipiteelle tai protestille.

○○Flash mob ja smart mob sekoitetaan usein mediassa.

⋆⋆Ihan itse

Kauan eläköön Japani!

Japanin väkiluku tippuu hurjaa vauhtia. Älä anna ainutlaatuisen kulttuurin kadota. Ylistä japanilaisia keksintöjä, kunnioita maan tapoja ja tutustu sen kulttuuriin Suomessa. Tässä parhaimpia paloja nousevan auringon maasta: Japanin väkiluku romahtaa

1. Japanin kieli (opetusta esim. Tampereen yliopistossa).

2. Japanilaiset hybridiautot.

Japanin väkiluvun pelätään pienentyvän jopa kolmanneksella vuoteen 2060 mennessä. Tällä hetkellä japanilaisia on 128 miljoonaa. Jos väkiluvun väheneminen jatkuu ennakoituna, on japanilaisia vuonna 2110 noin 43 miljoonaa.

3. Kirsikkapuun istutus (ohjeita kasvatukseen esimerkiksi sivustolla kotipuutarhuri.com).

4. Karate! (Tampereella alkeiskursseja eri ikäisille).

5. Akira Kurosawan Seitsemän Samuraita -elokuva (8.8/10 IMDb).

6. Sushi & teeseremoniat (järjestä itse tai etsi parhaat ravintolat).

7. Japanilaisen manga-sarjakuvan harrastaminen (esim.

Tampereen seudun manga- ja animeyhteisö Hidoi Ry).

8. Origamien tekeminen (kokeile Brother.fin ilmaista Origamikoulua).

9. Sake-shotin juominen.

10. Pienen rahasumman lahjoittaminen yhä tsunamista toipuvan Japanin auttamiseksi (esim. Suomen punainen risti).

Vien

a K yt

öj o k

i

Japanissa lapsia syntyy vain 1,35 naista kohti. Talouskehitys on siirtänyt perheen perustamista myöhäisemmäksi.

Japani on tällä hetkellä väkiluvun perusteella maailman kymmeneksi suurin valtio.

Riina Stén

16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Viena Kytöjoki

Yksiön ikkuna aukeaa länteen, mikä on illan suunta. – Asunnon verhojen värit on valittu oikein, Ria Toivola sanoo.

Anna qin virrata

sisustaminen Fengshuin opeilla voi valjastaa kodin energian.

Tampereen Rauhaniemessä sijaitse-

van opiskelijaluukun lattialla on petaamaton patja. Keskellä huonetta on työpöytä ja kaksi tuolia, ja nurkassa on pieni kirjahylly.

– Tässä asunnossa ei ainakaan ole liikaa roinaa. Elämänenergia ei pääse liikkumaan vapaasti, jos tavaraa on liikaa, fengshuikursseja pitävä Ria Toivola kertoo.

Näsijärven aava selkä näkyy hyvin kuudennesta kerroksesta.

– Fengshuin kannalta on hyvä, jos asunnon lähellä virtaa vesi. Vesi liitetään energian uudistumiseen ja vaurauteen kiinalaisessa ajattelussa.

Fengshui on tuhansia vuosia vanhaa kiinalaista kodin paikanvalinta- ja sisustusoppia. Perusperiaate on sama kuin kiinalaisessa filosofiassa: ihminen on energiaa, eli qitä. Hyvä fengshui edistää qin virtausta.

Mitä sujuvammin energia ja tunteet virtaavat, sitä elinvoimaisempana ihminen pysyy.

Ria Toivola kiinnostui fengshuista opiskeluvuosinaan. 1980-luvulla itämainen filosofia alkoi tulla Suomeen, joten tiedotusoppia ja sosiaalipsykologiaa lukenut Toivola alkoi harrastaa kiinalaista filosofiaa.

– Minua kiinnosti, millä tavalla itämaisessa ajattelussa ymmärrettiin ihminen. Siitä oli sit-

ten lyhyt matka fengshuihin, Toivola sanoo.

Freelance-viestintäkouluttajana ja elämäntaitovalmentajana työskentelevä Toivola on sivutoimenaan pitänyt Tampereen työväenopistossa kursseja vuosien ajan.

– Parikymmentä vuotta sitten itämainen ajattelu koettiin kiehtovan erilaisena. Nykyään monet joogaavat tai tekevät taichi’tä.

Fengshuin oppeja pidettiin Kiinassa niin arvokkaina, että periaatteet oli pitkään varattu pelkästään keisarille. Tieto pääsi kuitenkin aikojen kuluessa vuotamaan, jolloin opit levisivät kansan keskuuteen.

– 1980-luvulla länsimaihin levisi sellainen pop-fengshui, joka on äärimmäisen yksinkertaistettua. Edes nykykiinalaiset eivät tunne klassista fengshuita hyvin, koska vanhoja kirjoituksia ja opettajia tuhottiin kulttuurivallankumouksessa.

Kiinalaisen opin mukaan energia jakautuu jiniin ja jangiin. Aktiivisen jang-energian olisi hyvä virrata niissä asunnon huoneissa, joissa ollaan sosiaalisia ja tehdään töitä. Passiivinen jin-energia on puolestaan varattu tiloihin, joissa rauhoitutaan.

– Tässä asunnossa pieni sermi voisi rauhoittaa makuutilan eroon työpöydästä.

Muutama mukava istuin lisäisi sosiaalisuutta, Toivola kertoo.

Mitä?

Fengshuin tarkoituksena on luoda

asumiseen sujuvuutta ja käytännöllisyyttä.

Huoneet sisustetaan energialtaan käyttötarkoitukseensa sopiviksi.

– Makuuhuone liitetään sekä uneen että seksuaalisuuteen. Kannattaa siis miettiä, miten sinuun vaikuttavat isovanhempien kuvat seinillä.

Muinaiset kiinalaiset arvostivat myös ajatonta kestävyyttä. Kiinassa asunnot rakennettiin usealla sukupolvelle, joten rakennuspaikan piti olla suojaisa.

Ikkunoiden ja ovien suunnat vaikuttavat siihen, millaista energiaa asuntoon virtaa.

Esimerkiksi itään, auringon nousun suuntaan, liitetään aloittaminen ja aktiivisuus.

Toivolan mukaan itäinen huone on perinteisesti annettu perheen vanhimmalle pojalle. Työhuone ja keittiö sopivat myös itään.

– Tämän asunnon ikkuna aukeaa länteen, joka kuvastaa rauhoittumista. Tähän asuntoon sopisi hyvin romanttinen ja rentoutunut illanvietto. Itäinen ovi taas lähettää yritteliäästi aamuun.

Markku Uhari

Toivolan seuraava fengshuikurssi alkaa Tam­ pereen työväenopistossa 11. helmikuuta.

Ilmansuunnat fengshuin mukaan ○○Fengshuissa hyödynnetään

ovisuuntaa sekä sitä ilmansuuntaa, josta valo tulee huoneeseen. Ilmansuunnat vaikuttavat kiinalaisen filosofian mukaan siihen, millainen energia huoneessa vallitsee. ○○Itä: Aurinko nousee idästä, joten se kuvastaa aloittamista, aktiivisuutta ja aikaansaamista. Itää kuvastavat vihreät kasvit. ○○Etelä: Aurinko on etelässä keskipäivällä, joten etelää symboloi tuli. Etelä on toimeliaisuuden ja itseilmaisun suunta. Etelän väri on punainen. ○○Länsi: Illan suuntaa kuvaavat valkoinen, auringonlasku ja metallit. Länteen liitetään päivän työstä rauhoittuminen, aistinautinnot, kauneus ja mukavuus. ○○Pohjoinen: Kuvastaa yön ja talven jin-energiaa. Vesi on kaiken alku ja loppu – lepo ja uudistuminen.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17

Natsit palaavat kuusta ensi-ilta Suomen kallein elokuva on vihdoin valmistunut. Oli jo

Näin koin

aikakin, sillä Iron Skyta on tehty sosiaalisessa mediassa jo vuosia.

Mustan huumorin scifielokuva Iron Sky

kertoo natsien paosta kuuhun vuonna 1945 ja paluusta maahan vuonna 2018. Elokuva on suomalais-saksalais-australialainen yhteistyö. Rahaa elokuvan tekemiseen upposi 7,5 miljoonaa euroa.

– Normaalisti tuolla rahalla tehdään viisi suomalaista elokuvaa, sanoo elokuvalehti Episodin päätoimittaja Jouni Vikman.

Iron Sky saa ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlien Panorama Special -sarjassa helmikuussa. Sarjan tarkoituksena on esitellä art house -elokuvan, eli taiteellisesti korkealaatuisen filmin, uusia tuulia. Iron Sky kuvattiin Saksassa ja Australiassa, lopputuotanto hoitui Tampereella. Elokuvan on ohjannut

tamperelainen Timo Vuorensola. Vuorensola on aikaisemmin ohjannut kulttimaineeseen nousseen scifiparodia Star Wreck -elokuvasarjan osia.

Iron Sky -elokuvan teossa onkin jotain uutta. Fanit ovat voineet osallistua elokuvan tekemiseen alusta alkaen. Eri nettisivustojen ja yhteisöjen kautta he ovat voineet nimetä elokuvan hahmoja, olla jatkuvassa kontaktissa tekijätiimin kanssa, suunnitella filmissä näkyviä asioita, kuten avaruusaluksia sekä luoda mieleisiään fanituotteita. Vikman suhtautuuu elokuvaan varauksella.

– Siinä on potentiaalia, mutta voihan se myös olla aivan hirveä.

Aino Salonen

aino.salonen@uta.fi

Rahat elokuvan tekoon tulivat osaksi fanituotteiden ennakkomyynnistä ja vapaaehtoisten lahjoituksista. Suomen elokuvasäätiöltä lohkesi 800 000 euroa.

Vikmanin mukaan sosiaalisen median käyttö elokuvien tekemisessä on yleistymässä. Hän pitää tapaa luonnollisena etenkin nuoren polven tekijöille. Vikman ei kuitenkaan toivo kaikkien filmintekijöiden innostuvan sosiaalisen median hyödyntämisestä elokuvanteossa.

– Itse en haluaisi osallistua elokuvan tekemiseen. Haluan mennä elokuviin katsojana.

Riina Sten

Mika Orasmaa

Iron Sky -elokuvan pääosissa nähdään saksalaisnäyttelijöitä.

Muistilista 02.02.–08.02.2012: Uusi valtionpäämies ja työnhakua

Mikko Siltanen

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Klassikko ensi-illassa

Valoa pimeyteen

Tutustu kulttuuriin

Uusi presidentti

Elokuvia idästä

Teatteria lapsille

Hanki töitä

Henrik Ibsenin Villisorsa saa ensi-iltansa Työväen Teatterissa.

Kaksipäiväinen Valoa Festival Yotalolla ja Artturissa. Ohjelmassa mm.

Husky Rescue ja Burning Hearts.

Tamperelaiset kulttuurilaitokset -ja yhdistykset esittäytyvät Kulttuuri­ torilla.

Presidentin­ vaalien toinen kierros loppuu, ja Suomeen saadaan uusi presidentti.

Venäläisen elokuvan viikot alkavat Niagarassa.

Tampereen Komedia­ teatterin koululais­ näytöksessä Katto-Kassinen.

Yrityspäivät on korkeakouluopiskelijoille suunnattu rekrytointi­ tapahtuma.

Liput alkaen 26 €.

Liput 12–25 €.

Vapaa pääsy.

Tv-lupamaksu.

Liput 4 €.

Liput alkaen 15 €.

Vapaa pääsy.

Klo 19 Tampereen Työväen Teatteri

Klo 18 Yo-talo ja Ravintola Artturi

Klo 10–15 Kirjastotalo Metso

Klo 19.30 TV1

Klo 16.30 Elokuvakeskus Niagara

Klo 10 Komediateatteri

Klo 10–16 Yliopiston päärakennus

Torstai

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Todellisuus järkyttää, mutta dokumenttielokuvan katsomossa on turvassa.

Takanani istuu vanha mies, joka itkee valtoimenaan. Myös vieressä oleva ystäväni pyyhkii kyyneleitä. Kurkkuani kuristaa, ja valojen sytyttyä olen sanaton, mitä ei tapahdu usein.

Rakastan dokumenttielokuvaa. Parhaimmat näkemäni dokumentit ovat kuitenkin olleet äärimmäisen ahdistavia. Nyt DocPoint-festivaalin itkumarkkinoilla esitetään Jälki elämässä – 4 tarinaa kidutuksesta.

Kidutustarinoiden jälkeen katson dokumentin syöpää sairastavasta nuoresta naisesta ja seuraavaksi kuvauksen aborttiklinikan arjesta. Tämän jälkeen janoan hyvän mielen elokuvaa: ihan mitä vain, mikä saa hymyn kasvoilleni.

Rankkuusmaratonin jälkeen musiikkidokumentti lempibändistäni osuu ja uppoaa, ja seuraavana päivänä nauran vapautuneesti valegurusta kertovalle dokumentille.

Neljän kidutusta kokeneen miehen tarinan kertonut ohjaaja Mervi Junkkonen sanoo näytöksen jälkeen, ettei ole elokuvanteon jälkeen pystynyt katsomaan väkivaltaa. Hänen dokumentissaan ei kuitenkaan nähdä visuaalisesti rankkaa materiaalia. Sanat riittävät.

Suomeen muuttaneiden miesten kirjavan kauheat kokemukset ahdistuksesta, kivusta ja surusta kotimaassa – ja täällä pohjolassa – eivät saa aikaan ainoastaan kyyneliä. Vaikuttava elokuva aktivoi järjen ja tunteet. Dokumentin näkeminen tekisi hyvää jokaiselle suomalaiselle. Raastavat kertomukset saattaisivat vaikuttaa osan mielipiteisiin maahanmuuttopolitiikasta.

Journalistiikan vierailijaprofessori Iikka Vehkalahti sanoi dokumenttien olevan taidetta tärkeistä tarinoista, kun haastattelimme häntä opiskelijaporukalla. Hän tuntee aiheensa: hiljattain DocPointin Apollo-palkinnon saanut Vehkalahti on tehnyt dokumentteja vuosikymmeniä muun muassa Yleisradion Dokumenttiprojektin tuottajana.

Kaikki kunnia Junkkosen kaltaisille dokumentaristeille, jotka avaavat todellisuutta karmeine puolineen.

Kiitokseksi moni heistä saa vaarallisia tilanteita, painajaisia ja elämäntuskaa.

Yksi Junkkosen päähenkilöistä on Kubi. Hänet karkoitettiin kotimaahansa, minkä jälkeen ohjaaja ei ole saanut yhteyttä mieheen. Todennäköisimmin hän on kuollut tai vankilassa.

Minä istun kuitenkin turvallisesti katsomossa tai kotisohvalla. Kyyneleiden jäljet ovat helposti hävitettävissä.

Voin paeta karmivia tarinoita hauskempaan elokuvaan tai kahville rupattelemaan meikeistä ja pojista. Muutaman tunnin uhraaminen järkyttävälle dokumenttielokuvalle kuuluu kuitenkin tiedostavana itsenään pitävän yliopisto-opiskelijan palettiin.

Lue lisää dokumentti­ elokuvasta: docpoint.info

myös keväällä 2012 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.

nina karlsson Kuvat: Winnond, Graeme weatherston, Dreamdesign, photostock/FreeDigitalPhotos.net