Utain 3/2013

3/2013

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

ideat 14

elämykset 16

huvit 17

Teema: Rikki

Villi ja vahingoittunut Valtio omistaa villieläimet, niiden auttaminen jää usein amatööreille. Kartalla s. 4

Vaippaikäinen pääsee laivan yökerhoon s. 2

Taiteilija, joka vihaa sääliä s. 8

Kieliratsiassa paljastui rikosvyyhti s. 14

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

24.1.2013

Vauva saa kontata baarin lattialla Avaus

Taneli Mäkihannu

taneli.makihannu@uta.fi

Tuotteet tehdään helposti rikkoutuviksi, ja hajonneet laitteet kasaantuvat kaatopaikoille.

Viime viikonloppuna minulta hajosi kuulokkeet, jotka olin lainannut tyttöystävältäni. Johtoihin tuli kosketushäiriö, jonka seurauksena ääni kuului vain vasemmasta kuulokkeesta.

Vika on mallissa yleinen. Kuulokkeet kestävät yleensä vain vuoden. Roskiin vaan ja uudet tilalle, oli tyttöystävän tuomio.

Järjetöntä tuhlausta. Netistä asiaa tutkittuani huomasin valmistajan lupaavan elinikäisen takuun kuulokkeille. Reklamaatiolomakkeen täytettyäni minulle luvattiin postittaa korjaussarja, jonka voi itse asentaa ja tuote on taas täysin toimintakykyinen.

RISTEILY Kaikki laivayhtiöt eivät ilmoita viranomaisille, jos humalaiset

vanhemmat eivät pidä huolta lapsistaan.

Päivä Tukholmassa -risteilyn menomatkalla yökerhossa on erikoinen tunnelma. Asiakkaista suurin osa on lapsiperheitä, osa pienistä konttaa lattialla. Pöytien lähelle on parkkeerattu muutamat lastenrattaat.

Karaoke soi kovaa, ja osa vanhemmista on humalassa.

Kahden lapsen äiti, Äitilandia-blogia kirjoittava Helena käynnisti hurjalla kuvauksellaan keskustelun siitä, saavatko lapset olla mukana laivojen yökerhoissa.

Alle 18-vuotiaiden oleskelua laivojen yökerhoissa ei ole rajoitettu laissa, joten laivat päättävät asiasta itse. Tallink Silja sysää vastuun vanhemmille. Viking Line ottaa tarvittaessa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin.

Tallink Siljan viestintäpäällikön Marika Nöjdin mukaan lapset ovat laivalla ensisijaisesti vanhempiensa vastuulla. Sisäänpääsyä yökerhoon ei valvota. Henkilö-

kunnalle ei ole annettu erikseen ohjeita siitä, miten humalaisten vanhempien kanssa pitäisi toimia.

– Jokaisella meillä on velvollisuus puuttua epäkohtiin, ja sama kansalaisvelvollisuus pätee myös laivalla. Kyseessä on laivan työntekijän tai kanssamatkustajan oma arvio siitä, tarvitaanko tilanteessa lastensuojelua.

Viking Linella lapsiperheet ohjataan ulos yökerhoista iltakymmenen aikaan. Henkilökunta on ohjeistettu toimimaan, jos vanhemmat ovat humalassa.

– Tarvittaessa otamme yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Tällaiset tapaukset ovat ikäviä, mutta onneksi harvinaisia, tiedotuspäällikkö Johanna Boijer-Svahnström sanoo.

Lastensuojelun keskusliitto vaatii laivayhtiöiltä vastuullisuutta. Toiminnan-

johtaja Seppo Sauron mukaan humalahakuinen yökerhoympäristö ei sovi lapsille.

– Humalaisille vanhemmille ei pidä tarjoilla alkoholia. Lapset kokevat humalaiset ihmiset kummallisina tai pelottavina, koska käytös muuttuu.

Perheellisen ei tarvitse ryhtyä absolutistiksi.

– Alkoholia voi käyttää kohtuudella. Esimerkiksi perheen kanssa ruokaillessa voi aivan hyvin ottaa muutaman lasillisen viiniä. Suurin osa vanhemmista osaa käyttää näissä asioissa harkintaa.

Hanna Kaisa Hellsten ja Katja Sirviö

Kirjoitus ”Äiti on vähän kännissä” (22.1.2013) Äitilandia-blogissa: http://kideblogi.fi/aitilandia/2013/01/22/ aiti-on-vahan-kannissa/

Elinikäisen takuun myöntäminen alle 40 euron tuotteelle on poikkeuksellista. Usein takuu on alle kolme vuotta.

Erityisesti elektroniikka suunnitellaan hajoamaan tietyn ajan kuluessa. Tuotteita ei kannata korjata, koska uuden hankkiminen tulee halvemmaksi.

Laitevalmistajat ylläpitävät tällaista järjestelmää ja kuluttajat alistuvat käytäntöön. Pieni, helposti korjattava vika muuttaa koko tuotteen jätteeksi.

Utaimen teema on tällä viikolla ”rikki”. Laitteet, tavarat ja esineet eivät ole ainoita rikkoutumisille alttiita asioita. Samalla tavalla kuin kuulokkeet, myös ihmiset ja eläimet voivat mennä rikki. Onneksi melkein kaiken voi myös korjata. Rikkoutumisen ei tarvitse olla päätepiste, vaan yksi pysäkki matkan varrella.

Emilia Kangasluoma

⋆⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Siivekkäitä tähyillään Sovittelu lyhensi Arboretumilla käsittelyaikoja

Pirkanmaan uudet yritykset vakuuttavat

Tamperelaiset pääsevät bongailemaan lintuja lauantaina, kun Hatanpäänniemen Arboretumilla järjestetään kello 11 alkaen ruokinta- ja tarkkailutapahtuma.

Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen järjestämä ruokinta on osa isompaa Pihabongaus-tapahtumaa, jonka tarkoituksena on tarkkailla lintuja pihassa tai muussa sopivassa paikassa tunnin ajan. Tulokset kirjataan, ja niistä saadaan tärkeää tietoa Suomen lintukannasta. BirdLife Suomi järjestää tapahtumaa kahdeksatta kertaa. Viime vuonna osallistujia oli 15 000.

– Luonnossa oleilu ja lintujen kuvaaminen on kiehtovaa. Hyvät kuvat lämmittävät mieltä, vaikka harvinaisuuksiin en ole törmännyt, kertoo toista kertaa osallistuva Iida Salokorpi.

Yleisin bongattu lintulaji on talitiainen, joka löytyy melkein joka pihasta. Myös sinitiaisia ja keltasirkkuja näkyy paljon.

Viisi pirkanmaalaista startup-yritystä on valittu Suomen lupaavimpien kasvuyritysten joukkoon. Yrityksiä valittiin yhteensä 20. Talouselämä-lehden tekemän listauksen tunnetuin pirkanmaalainen yritys on älypuhelimia valmistava Jolla. Muut yritykset edustavat muun muassa peliteollisuutta ja asiakastyytyväisyyden mittaamislaitteiden valmistusta.

Avoin Tampere -yrityshankkeen ohjelmajohtajan Seppo Haatajan mukaan Tampereella tuetaan yrittämistä monella tavalla.

Hanke edesauttaa uusien yritysten syntyä muun muassa neuvonnalla ja bisnesideoiden testaamisella.

– Tampereella aloitteleva yrittäjä saa järjestelmällistä apua matkan varrella. Listaukseen päässeillä yrityksillä on hyvät mahdollisuudet kasvuun ja kansainvälistymiseen, Haataja sanoo.

Taneli Mäkihannu

Pirkanmaalla syyskuusta asti kokeilussa ollut sovittelu nopeuttaa lasten tapaamista koskevien riitojen käsittelyä. Viidessä kuukaudessa Pirkanmaan käräjäoikeus on saanut yli 30 sovitteluhakemusta. Sovittelussa tuomari ja psykologi tai sosiaalityöntekijä auttavat vanhempia ratkaisemaan riitansa.

Sovittelemalla huoltajuus- ja tapaamisoikeusriidat ratkeavat jopa kuukaudessa. Käräjäoikeudessa riitojen selvittäminen kestää yleensä vähintään puoli vuotta. Nopea ratkaisu on etenkin lapsen etu.

– Kun vanhemmat neuvottelevat ratkaisun itse, heidän on helpompi sitoutua siihen, kertoo käräjätuomari Marja Virtanen Pirkanmaan käräjäoikeudesta.

Lapsiasioita koskeva sovittelukokeilu jatkuu tämän vuoden. Sovittelun järjestämisestä saatetaan tehdä lakisääteistä vuonna 2014.

Viivi Koivu

Iiro Myllymäki

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

utain.uta.fi

Pankki päättää, kuka voi maksaa laskut internetissä Ongelma Ulkomaalaisten on vaikea saada tunnuksia verkkopankkiin.

Väliaikaisesti suomessa asuva kiinanopettaja Ren Jin sai verkkopankkitunnukset vasta pitkän säätämisen jälkeen.

Elias Lahtinen

Pankit saavat itse päättää myöntävätkö ne verkkopankkitunnuksia ulkomaalaisille.

– Lainsäädäntö turvaa Eta-maassa laillisesti oleskeleville oikeuden peruspankkipalveluihin, sanoo Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Paula Hannula.

Suomen lain mukaan verkkopankkipalvelut eivät kuulu peruspankkipalveluihin.

Hannulan mielestä asiaan pitäisi tulla muutos, koska ihmiset käyttävät verkkopankkia todella paljon. Kilpailu- ja kuluttajavirasto onkin yrittänyt ajaa asiaa eteenpäin.

Kiinasta kotoisin olevalla opettajalla

Ren Jinillä, 22, oli vaikeuksia verkkopankkitunnusten saamisessa. Muutettuaan elokuussa Suomeen hän avasi Nordeaan tilin.

Nordeassa pankkitunnukset voi saada, kun täysi-ikäinen asiakas todistaa henkilöllisyytensä voimassa olevalla todistuksella, joka täyttää tunnistelain määräykset.

Tilin avaamisen jälkeen Jin yritti saada verkkopankkitunnukset Tampereen keskustan Nordean pääkonttorista. Tunnusten saamisten perusteena on, että asiakkaalla on säännölliset tulot. Vaikka Jin on töissä Tampereen yliopistossa ja hänellä on Suomen oleskelulupa, hän ei saanut verk-

kopankkitunnuksia. Syyksi virkailija sanoi sen, että Jin oleskelee Suomessa vain väliaikaisesti. Jin itse uskoo, että esteenä oli myös se, että palkka maksetaan Kiinasta.

Jinin ulkomaalaiset tutut Joensuussa ja Oulussa saivat verkkopankkitunnukset ongelmitta.

– Kun kysyin asiasta, Nordeassa vastattiin, että käytännöt saattavat vaihdella kaupungista toiseen, Jin sanoo.

Seuraavaksi Jin meni Hervannan konttoriin. Siellä hänen tarvitsi vain vilauttaa passia, ja hän sai tunnukset. Jin kehotti

ystäväänsä kokeilemaan Hervannan konttoria, koska tällä oli sama ongelma. Ystävä ei kuitenkaan saanut tunnuksia.

– Virkailija ei ollut sama kuin minulla.

Jinin mukaan Nordean asiakaspalvelu on ollut vaikeuksista huolimatta ystävällistä.

Nordean tiedotusvastaava Marko Mettenvirta ei halua kommentoida tarkemmin tapausta. Hänen mukaansa käytännöt eivät vaihtele kaupunkien ja konttorien välillä.

– Uskon, että tapaukseen on jokin luonnollinen selitys, Mettenvirta sanoo.

Annabella Kiviniemi ja Maija Knuuttila

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Ampumaharrastajat vaativat lakimuutosta

Rikokset vähenivät Pirkanmaalla

Ei mikään nyyhkytarina

Ampuma-aseharrastajat ovat tehneet aloitteen helpottaakseen uusien ampumaratojen avaamista.

Ampumaradan perustaminen vaatii ympäristöluvan. Radat kuormittavat luontoa, jos niiden rakenteisiin jääneestä metallijätteestä liukenee haitallisia aineita maaperään ja vesistöihin.

Kansalaisaloitteen kannattajat haluavat ympäristönsuojelulakiin muutoksen, joka ottaa huomioon tutkimustulokset ampumaratojen ympäristövaikutuksista.

– Usein kieltävän päätöksen perusteena on mahdollinen vaara ympäristölle, vaikka puolueeton tutkimusyhtiö on tehnyt maasto- ja pohjavesitutkimuksen ja todennut, että ympäristöhaittaa ei ole, kertoo kansalaisaloitteen tekijä Asko Lampinen.

julkaistiin vuonna 2012.

Ampumaharrastusfoorumin edustajana työryhmässä mukana olleen Jorma Riissasen mielestä lupahakemuksia hylätään harvoin, jos anomukset tehdään ohjeiden mukaisesti.

Ampumaratojen ympäristölupahakemusten läpimenosta on vaikea saada tietoa, koska päätökset tehdään kuntakohtaisesti.

– Lupapäätöksistä ei tule tietoa meille, eikä Kuntaliittokaan tee niistä koostetta, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Mikko Attila.

Suomessa on noin 800 ulkona sijaitsevaa ampumarataa. Kansalaisaloite on ensimmäisen kahden viikon aikana kerännyt yli 2 300 kannattajaa. Aloite etenee eduskuntaan, jos se kerää 50 000 kannattajaa.

Pirkanmaan poliisilaitoksen tietoon tulleiden rikosten määrä väheni viime vuonna. Edelliseen vuoteen verrattuna rikoksia tehtiin 5 200 vähemmän. Kokonaisuudessaan rikoksia kirjattiin Pirkanmaalla viime vuoden aikana 71 000.

Rikosten määrän laskuun vaikutti eniten liikennerikkomukset. Liikennerikkomuksia kirjattiin 4 000 vähemmän, koska Tampereen liikenneturvallisuuskeskuksen varoja leikattiin edelliseen vuoteen verrattuna.

Tampereen liikenneturvallisuuskeskus vastaa Pirkanmaan alueella järjestetystä automaattisesta liikennevalvonnasta.

Haastattelu on ohi. Kuvataiteilija Lissu Lundström vakavoituu. Ethän tee tästä mitään nyyhkytarinaa, hän kysyy. CP-vammaisen Lissun pelko ei ole turha. Useissa lehtijutuissa hänet näytetään kurjana vammaisena, ja sitten ihastellaan, että hän jaksaa tehdä kivoja tauluja.

Tämän numeron teema on rikkinäisyys.

Lissun lisäksi aiheesta puhuvat pyörätuolikoripalloilija, haavoittuneiden eläinten hoitaja ja entinen vanki. Toimittaja saa paljon pohdittavaa. Miten esitellä kiinnostava kohtalo ilman sääliä? Miten välttää surkuttelujournalismi?

Lissun kohdalla vastaus on helppo. Hän on räiskyvä, itsepäinen ja valloittava persoona. Yhtä värikäs kuin maalauksensa. Ei siis ole mitään, mistä rakentaisi nyyhkytarinan.

Ympäristöministeriö asetti vuonna 2010 työryhmän valmistelemaan ampumaratojen ympäristölupaohjeistusta, joka

Tuomas MacGilleon

Ilana Pantzar

Roosa Murto

4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Emilia Kangasluoma

Villit lainsuojattomat Lainsäädäntö Vahingoittunutta eläintä pitää auttaa, vaikka kukaan

ei korvaa kustannuksia.

Ennen vapauttamista potilaana olleet linnut rengastetaan tunnisterenkailla.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5

Emilia Kangasluoma

Viime vuoden lopulla paikallinen lintu-

harrastaja löysi Virroilta lentokyvyttömän maakotkan. Kotkaa oli ammuttu. Mies toi linnun Pirkanmaan eläinsuojeluvalvoja Markku Alangolle, joka kuljetti sen Korkeasaaren villieläinsairaalaan. Matkalla Alangon auto hajosi, ja loppumatkan Hämeenlinnasta mies ja kotka matkasivat taksilla. Kulut Alanko maksoi itse.

Vaikka kuluja ei korvata, avuttomassa tilassa löydettyä villiä eläintä on lain mukaan kuitenkin autettava. Eläintä ei ole pakko hoitaa itse, mutta laki velvoittaa auttamaan tavalla tai toisella. Eläimen voi toimittaa hoitoon, tai asiasta voi ilmoittaa viranomaiselle. Jos eläin on vahingoittunut pahoin, on huolehdittava, että se lopetetaan.

Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläintä turhalta kärsimykseltä.

Hyväntahtoinen auttaja voi tietämättään tuottaa eläimelle lisää kärsimystä, ellei asiantuntemusta eläimen kunnon arviointiin ole.

Asiantuntematon hoitaja voi aiheuttaa kasvavalle poikaselle kehityshäiriöitä esimerkiksi tarjoamalla lajille sopimatonta ravintoa. Ilman lajikumppaneita kasvanut poikanen voi myös leimautua ihmiseen, ja eläimestä voi tulla liian kesy.

Suomen lain mukaan kuka vain voi hoitaa villiä eläintä tilapäisesti, vaikka taitoa siihen ei olisi. Villiä eläintä ei saa pitää lemmikkinä, mutta eläinsuojelulaissa mainitun ”tilapäisen hoidon” kestoa ei ole määritelty.

Toipunut eläin on vapautettava, jos sillä on mahdollisuus selvitä luonnossa. Aina ihmishoidossa ollut eläin ei kuitenkaan pärjää luonnossa.

– Muualla maailmassa luonnonvaraisten eläinten hoitaminen on luvanvaraista, Korkeasaaren eläintenhoitaja Kristina Renqvist sanoo.

Yleensä edes eläinlääkärillä ei ole asiantuntemusta villieläinten hoitoon. Kaupungineläinlääkärin pitää antaa villieläimelle ensiapua maksutta, mutta valtio korvaa

lääkärille vain käytetyt lääkkeet. Sen takia eläinlääkärit suostuvat tavallisesti vain lopettamaan eläimen.

– Eläinlääkärit ohjaavat villejä eläimiä koskevat puhelut minulle, eläinsuojeluvalvoja Alanko sanoo.

Hän on hoitanut luonnonvaraisia eläimiä 28 vuotta. Viime vuonna Alanko hoiti yhteensä 124:ä villiä eläintä. Suurimman osan eläinten hoitokustannuksista Alanko maksaa itse.

Alanko on pyrkinyt parantamaan luonnonvaraisten eläinten tilannetta kouluttamalla eläinsuojeluvalvojia hoitamaan luonnonvaraisia eläimiä. Hän on myös kerännyt listan petolinturengastajista, jotka voivat toimia valvojien apuna. Valvojia on ollut koulutuksessa Pelkosenniemeltä ja Rovaniemeltä saakka.

– Lakia pitää tarkentaa, jotta hoito saadaan asiantuntijoiden käsiin. Tarvitaan jonkinlainen valtion tukema kuljetusjärjestelmä, joka kattaisi koko maan, Alanko toteaa.

Monesti ihmiset ottavat poikasia hoitoonsa turhaan. Yksinäiset rusakonpoikaset ja pikkulintujen pesänsä jättäneet poikaset eivät ole yleensä hylättyjä, vaikka siltä ensin vaikuttaisikin.

Siksi on syytä ensin varmistaa asiantuntijalta, tarvitseeko eläin apua. Apua voi kysyä villieläinhoitolasta, paikalliselta eläinsuojeluvalvojalta, pelastuslaitokselta tai poliisilta. Esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaalassa hoidetaan vuosittain noin 700 eläinpotilasta. Niistä 40 prosenttia pääsee takaisin luontoon.

Alangon Korkeasaareen viemän maakotkan kohtalo on vielä avoin. Sen kehossa on neljä haulia ja siivessä vanha murtuma.

Korkeasaaren eläinlääkäri on lähettänyt röntgenkuvat siivestä arvioitavaksi Euroopan johtavalle petolintutuntijalle Israeliin.

Jos lintu on vammautunut niin vakavasti, ettei se pärjää luonnossa, sen tuleva koti saattaa olla eläintarhassa.

Eläintenhoitaja Kristina Renqvist pitelee nuorta kanahaukkaa, joka on valmis lähtemään luontoon. Villieläinsairaalaan tullessaan haukka oli pahoin nälkiintynyt. Kesti useita viikkoja, ennen kuin lintu pystyi taas lentämään.

Anne Hirvonen

Korkeasaari

Mitä?

Villieläinten hoito ○○Vahingoittuneiden villieläinten auttamisesta säädetään muun muassa luonnonsuojelu- ja eläinsuojelulaissa. ○○Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa löydettyä luonnonvaraista eläintä on autettava. ○○Eläimen voi ottaa hoitoon tilapäisesti, mutta se on vapautettava heti, kun sen kunto sallii. Lisäksi on arvioitava sen mahdollisuudet selvitä luonnossa. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava. ○○Rauhoitetun eläimen tahallisesta vahingoittamisesta voidaan tuomita sakkoihin.

Maakotkan arvoksi on määritelty 4877 euroa.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa Virroilta löytyneen maakotkan siipi kuvattiin. Kotkaa oli ammuttu. Kuvassa näkyy vanha murtuma ja yksi neljästä haulista, jotka linnusta löydettiin.

6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Orpolapsen koulutus maksaa ravintolaillallisen verran KEHITYSAPU Zimbabwelaisesta Suzannesta vaikein kouluaine on matematiikka.

Onneksi hänen suomalaiset kumminsa opiskelevat matematiikan opettajiksi.

Zimbabwelaisen 11-vuotiaan Suzanne

Emilia Kangasluoma

Marimon koulutus maksaa 300 euroa vuodessa. Sen maksaa 21 suomalaista opiskelijaa, joista jokaiselle jää pulitettavaksi 14,30 euroa.

– Eihän sillä pääse kun kerran ulos syömään, Mari Yli-Sikkilä, 24, pohtii.

– Ja baarin sisäänpääsykin maksaa melkein sen verran, Lissu Ylinen, 23, sanoo.

Suzannen kouluttautuminen on mahdollista Yli-Sikkilän, Ylisen, Eeva Jäntin, 25, ja kahdeksantoista muun kummin avulla. Kummiporukka on tukenut Suzannen koulutusta syksystä 2010 asti Zimbabwen Aids-orvot ry:n kautta.

Ajatus kummiuteen lähti yliopiston aatemarkkinoilta. Opiskelijat olivat jo kauan miettineet afrikkalaisen kummilapsen tukemista, mutta yksin kummiksi ryhtyminen tuntui liian kalliilta.

– Aatemarkkinoilla ehdotettiin, että lasta voi tukea porukallakin, joten pyysin mukaan kavereita ja sukulaisia. Halusin, että kaikki ovat nuoria, sillä useilla vanhemmilla on varaa ottaa omakin kummilapsi, Ylinen kertoo.

Kummiporukasta kaikki ovat naisia, joten heille on tärkeää, että kummilapsi on tyttö. Kummiporukka haluaa tukea juuri Suzannen koulunkäyntiä myös sen takia, että tytöt pääsevät kehitysmaissa poikia huonommin kouluun. Lisäksi koulutetut naiset laittavat helpommin omat lapsensa kouluun kuin kouluttamattomat naiset.

Suzanne haaveilee sairaanhoitajan ammatista.

– Toivomme, että Suzanne saisi ammatin, perheen ja mahdollisuuden normaaliin elämään, Jäntti sanoo.

Suzannelle vaikein kouluaine on matematiikka.

– Se on siinä mielessä hassua, että moni meistä kummeista opiskelee matematiikan opettajiksi, Jäntti kertoo.

Kummit saavat yksityiskohtaista tietoa lapsen koulumenestyksestä ja taustasta yhdistykseltä.

– Yhdistyksen vetäjille voi soittaa tai lähettää sähköpostia. Vetäjät viettävät suuren osan vuodesta paikan päällä ja tuntevat lapsen, Ylinen sanoo.

Tytöt haaveilevat pääsevänsä paikan päälle tekemään vapaaehtoistyötä ja tapaamaan Suzannea.

– Voisimme opettaa lapsille matikkaa, se kun on kansainvälinen kieli, Jäntti sanoo.

Mirkka Aarti

MItÄ?

Kummitoiminta kehitysmaissa ○○Suomessa toimintaa pyörittävät esimerkiksi Zimbabwen Aids-orvot ry, Plan, World Vision, Suomen Lähetysseura ja SOSlähetysseura. ○○Kummi voi olla yksittäinen ihminen, perhe, koululuokka, seurakunta tai yritys. ○○Vuonna 2009 suomalaisia kummeja arvioitiin olevan yli 50 000.

Tamperelaiset Eeva Jäntti, Mari Yli-Sikkilä ja Lissu Ylinen tukevat zimbabwelaisen Suzannen koulunkäyntiä

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7

Rikos rikkoi nuoruuden TUKI Make on viettänyt 10 vuotta Suomen eri vankiloissa. Nyt hän auttaa

muita entisiä vankeja KRIS-yhdistyksessä Tampereella.

Emilia Kangasluoma

15-vuotiaana Make kuuli kavereiltaan, että

auton varastaminen on helppoa. Jäätelötikullakin saisi auton käynnistymään.

– Olihan sitä pakko kokeilla.

Autovarkaus oli Maken ensimmäinen rikos.

Pian hän rikkoi lakia päivittäin.

Aloitettuaan ammattikoulun Make alkoi viihtyä baareissa. Make käytti alkoholia ja amfetamiinia, kannabista, heroiinia ja lääkeaineita. Hän teki autovarkauksia, murtoja ja väkivaltarikoksia.

Ensimmäisen kauppamurron jälkeen Make joutui vankilaan. Se oli kova paikka, mutta seuraava vankilakerta ei enää tuntunut miltään.

– Ei rikoksille ollut varsinaista syytä. Ensin tein

”

He, jotka eivät tunne rikollisia, luulevat, että olen aina kännissä ja sekaisin.”

rikoksia hakeakseni jännitystä, mutta sitten vaikuttimeksi tuli raha. Sitä oli saatava, jotta sain ostettua aineita. Jos en ollut varkaissa, myin varastettua tavaraa.

Make vapautui vankilasta viimeisen kerran vuonna 2003. Hän sai jo vankilassa tukea uuden elämäntavan aloittamiseen. Kuntoutuksen jälkeen Make muutti takaisin kotikaupunkiinsa Tampereelle.

Vaikka Make kokee menettäneensä nuoruutensa vankilan takia, tuomioista oli hyötyä.

– Vankila-aika oli pysähtymistä. Siellä oli aikaa ajatella, eikä aineita liikkunut yhtä paljon kuin muurien ulkopuolella. Oli myös mahdollisuus opiskella ja tehdä töitä, mikä ei onnistunut siviilissä.

Nykyisin Make on vankilatyön vastaavana Tampereen KRIS-yhdityksessä. KRIS auttaa vankilasta palaavia ihmisiä sopeutumaan takaisin yhteiskuntaan. Jokainen KRIS:n tukihenkilö on entinen vanki ja tietää, millaisia ongelmia paluuseen liittyy.

Syksyllä 2012 yhdistys aloitti etsivän toiminnan, jossa jäsenet jalkautuvat kaduille puhumaan asunnottomille ja päihdekäyttäjille.

Make on edelleen tekemisissä joidenkin nuoruudenkavereidensa kanssa. Kaikki eivät ole onnistuneet jättämään rikollisuutta. Hän ei halua tuomita kavereitaan, mutta tarjoaa mielellään apua.

– He tietävät, että voivat soittaa ja kysyä vinkkejä esimerkiksi harrastuksista. Jotkut ovat tulleet KRIS:n toimintaan mukaan.

Kaikki ihmiset eivät osaa suhtautua kahden lapsen isään, jolla on rikostausta.

– He, jotka eivät tunne rikollisia, luulevat, että olen aina kännissä ja sekaisin. He miettivät, että mitähän tuosta miehestä oikein tulee.

Nelikymppinen Make elää nykyään normaalia elämää. Hän käy töissä ja oleilee perheensä kanssa. Välillä Make käy pelaamassa sulkapalloa ja tekee kotona pieniä remonttihommia.

Hän kertoo unelmakseen oman talon ostamisen, mutta peruukin sanansa.

– Tai ei, ei omaa taloa. Ne asiat, joista 10 vuotta sitten unelmoin, ovat jo täyttyneet. Minulla on kaksi lasta, vaimo ja vakituinen työpaikka, Make sanoo.

– Kyllä se riittää, ei sitä taloa tarvitse.

Make ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska haluaa suojella yksityisyyttään.

Maija Knuuttila

8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9

Sopivasti valoa Taiteilija Lissu Lundström piilottaa tauluja hämärään

komeroon ja lumoutuu kirkkaista sävyistä. Erilaiset valot ovat elämässä aina läsnä.

Roosa Murto, teksti Emilia Kangasluoma, kuvat

10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

CP-vammaisen taiteilijan arki rullaa perheen, pääavustajan, neljän viikonlopputuuraajan, kaupungin yöpartiolaisen ja aamuavun voimin.

Heleä Taulujen yllä huojuvat hennot lamput. Lissu Lundströmin, 60, ateljee on jokaisen taiteilijan aarre. Yhdistetty työhuone ja galleria Helsingin ydinkeskustassa on suuren kaksion kokoinen. Entiseen lakitoimistoon päästäkseen täytyy ylittää kaksi porrasta, mutta Lissu on niin kevyt, että pyörätuolia on helppo nostaa.

Patteri seisoo keskellä lattiaa, ja tuuletin odottaa nurkassa lämpimiä päiviä. Pensseleiden varret ovat täynnä hampaanjälkiä.

CP-vamma on heikentänyt Lissun kädet ja jalat. Se ei haittaa, sillä käytössä on työvälineistä paras, suu. Sen avulla taitelija on maalannut itselleen omannäköisen uran.

Rehevä Vahaliinaan on teipattu leivinpaperia. Lissu löytää helposti oikeat värit. Tänään aho-orvokki sekoittuu siniseen hetkeen. Seinä on täynnä valokuvia: nykytaiteen museo Sydneyssä, gaalaillallinen Wienin konserttisalissa, aurinkopyramidi Meksikossa. Matkoilla Lissu rakastaa tyhjiä hetkiä, jolloin saa kiertää museoita ja hengittää vieraita tuoksuja.

Mutta yleensä ei ehdi, sillä on tehtävä töitä. Suurin syy ulkomaanmatkoihin on VDMFK, suulla ja jalalla maalaavia tukeva järjestö, jolle Lissu työskentelee. Kun järjestö kaksikymmentä vuotta sitten hyväksyi hänet kokopäiväiseksi taitelijaksi, tuli kuukausipalkka ja levollinen olo.

Työ taiteilijana on käsittämättömän suuri onni, ja vielä enemmän. Se on kaikki. Palkan ansiosta Lissu voi ostaa itse omat maalinsa ja toteuttaa suuria unelmia.

Niistä suurin on matka Italiaan. Taiteilija odottaa päivää, jolloin saa kokea Toscanan valon. Siitä hän on kuullut niin paljon, illan sävystä, joka on lämmin ja rehevä.

Sitä ennen sävyt on etsittävä kotoa. Inspiraatiota tuovat etenkin ihmisen rytmi ja liike. Lissu humaltuu Savoy-teatterin flamencosta ja Argentiinasta palanneen avustajan tangotaivutuksista.

Koska suu on tärkein työväline, hammaslääkärillä on käytävä neljä kertaa vuodessa. Kerran Lissu kokeili hammassuojaa. Se oli yhtä kamalaa, kuin yrittäisi piirtää rukkaset kädessä.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 11

Hämärä Usein kun maalaus on valmis, Lissulta loppuu puhti.

Välillä hän on niin kiukkuinen, että tuuppaa taulun pois silmistään, komeron perälle. Siellä vallitsee hämärä, tiivis valo. Hyllyt ovat täynnä tauluja, mutta ne ovat vain osa Lissun suurta tuotantoa. Kolmekymmentä vuotta on tuottanut yli viisisataa taulua. Äskettäin kotiin palasi teos, joka lähti kiertämään näyttelyitä 23 vuotta sitten. Sama kohtalo voi kutsua 17 maalausta, jotka odottavat pahvilaatikossa lentoa Liechtensteiniin. Siellä järjestö arvioi ne ja painaa parhaista jäljennöksiä ja kortteja. Juuri niistä moni tietää Lissun. Taiteilija haluaa tuoda töillään iloa, kunhan ilo on aitoa. Sillä sääli on sietämätöntä. Kun ihminen ei tiedä, että teos on maalattu suulla, hän voi sanoa suoraan, että onpa hirveä. Mutta heti, kun ihminen tietää, alkaa hymistely.

Onneksi läheisille voi puhua suoraan. Jos kahvia on liian vähän tai pyörätuoli vinossa, kuuluu napakka käsky. Itsepäisyys ei ole uutta. Jo lapsena kipinät lensivät, kuten kaikki muukin.

Luminen Kun Lissu maalaa, muu maailma lakkaa olemasta. Hän ei näe, miten turkoosinoranssi ilta laskeutuu kaupungin päälle, eikä kuule pakkasta ohikulkijoiden kengissä. Sivellin viilettää kankaalla varmoin vedoin.

Mielessä on jäätyneen meren takana uinuva Suomenlinna, paikoista rakkain. Lissu rakastaa saaren pieniä, vanhoja maisemakohtia, jotka näkee vain, kun katsoo tarkkaan. Ja Lissu katsoo, kauan jälkikäteenkin. Kun kuulo on heikko ja liikkeet hapuilevia, muisti on terävä kuin samuraimiekka. Lissu painaa tarkasti mieleensä lumisen iltapäivän kirkkauden ja väljän valkoisen jään.

Ateljeessa hän vapauttaa ne kankaalle.

Ikuistaa sen pakahduttavan tunteen, kun kasvoja pistelee, mutta sisältä on lämmin.

Lissu Lundströmin ateljeessa tuoksuu omenapaistos, ei tärpätti. Lissun täytyy maalata vesiliukoisin värein, ettei olisi jatkuvasti kemikaalipörinöissä.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Elias Lahtinen

Valokuvaajien kuvat ovat näyttelyn etuseinällä.

Ryhmän teosten näkeminen taidehallissa tuntuu valokuvaaja Sakari Piiposta hyvältä.

mikä?

11 ○○Kollektiivin valokuvaajat: Aleksi Poutanen, Arttu Muukkonen, Evelin Kask, Konsta Leppänen, Maija Tammi, Meeri Koutaniemi, Miisa Kaartinen, Ossi Ahola, Rami Hanafi, Sakari Piippo ja Touko Hujanen ○○Yhdessä vuodesta 2011 ○○Tekee vuosittain kuvateoksia yhteisestä aiheesta ○○Tavoittelee laadukasta ja kokeilevaa kuvajournalismia

Yksitoista yksinäistä löysi toisensa journalismi Sisäänpäinkääntyneisyyden aika on ohitse. Kollektiivi 11 on

11:n freelancer-kuvajournalistin ryhmä, joka järjestää yhteisiä näyttelyitä.

Kollektiivi 11:n jäseniä kuunnellessa on helppo uskoa, että suomalainen journalismi siirtyy yhteiseen ja avoimeen tekemiseen. He uskovat vakaasti, että freelancereiden yhteistyö lisääntyy ja verinen kilpailu töistä vähenee. Hyvä esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on äskettäin perustettu pitkien reportaasien palvelu Long Play.

Usein kuvajournalistit päätyvät freelancereiksi, ja he työskentelevät käytännössä yksin. Valokuvaaja Sakari Piipolle kollektiivissa toimiminen on tuonut uutta uskallusta teoksiin.

– Sen sijaan, että olisimme piiloutuneet omien rutiiniemme taakse, päätimme aloittaa avoimen keskustelun teoksistamme.

Tämä oli kuvaajille paljastava kokemus, kertoo Piippo.

Myös Touko Hujanen kertoo keskustelun pakottaneen hänet pohtimaan, miten hän työskentelee valokuvaajana.

Idea kollektiivista heräsi vuonna 2011, kun kuvaajat halusivat tuoda pitkiä kuvausprojektejaan esille. Aiemmin ne päätyivät pöytälaatikkoon. Yhteinen näyttely ja julkaisu antoivat töille paikan ja yleisön.

Nyt kollektiivin ensimmäisen näyttely on esillä Tampereella, sen teema on Suomi.

Varauksia kokoelmalle on yli puoleksi vuodeksi. Vuoden 2013 teemaksi he valitsivat kansainväliset kriisit. Se tuo kollektiiville

luultavasti myös ulkomaista nostetta.

Saamansa 25 000 euron apurahan he käyttivät lehden tekemiseen ja Tampereen taidehalli TR1:ssä näyttelyn järjestämiseen.

Kuvausmatkat ja muut kustannukset he maksoivat itse.

Ryhmän moottoriksi Piippo nimeää Hujasen.

– Toimiva kollektiivi vaatii hyväntahtoisen diktaattorin, toteaa Piippo ja naurahtaa.

Hujanen kantaa vastuun ryhmästä. Apurahat tuovat paineen hyvään toteutukseen, ja ryhmässä on myös eriäviä mielipiteitä.

Piipon mukaan tunnelma on kuitenkin hyvä.

⋆⋆Katukriitikot

Nuorten valokuvajournalistien perustaman kollektiivi 11:n näyttely Suomi on nähtävissä taidehalli TR1:ssä juuri nyt.

Valokuvaajilla on käsitys siitä, millainen on hyvä kuva. Kuvan katsojat harvemmin kuitenkaan ovat valokuvaajia.

Millainen on katukriitikkojen mielestä hyvä valokuva?

Kollektiivitoiminta mahdollistaa tekijöilleen yhteisen näkyvyyden. Ryhmä on jo itsessään saanut runsaasti huomiota mediassa, ja kuvaesseitä on julkaistu esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ja Time-lehdessä.

Elantoa ryhmässä toimiminen ei kuitenkaan Piipolle tuonut, ainakaan tänä vuonna.

– Kollektiivi on vielä enemmänkin harrastus kuin työ. Ehkä tulevaisuudessa tilanne tulee muuttumaan, toteaa Piippo.

Kollektiivin näyttely on esillä Tampereella taidehalli TR1:ssä 15.12.2012 – 10.2.2013.

Jenna Keto-Tokoi

Paula nykänen, kuvat Emilia Kangasluoma

Sanna-Mari Salonen – Hyvä valokuva kuvaa joko realistisesti tai taiteellisesti sitä, mitä kuvassa on.

Kuvan tulisi herättää ajatuksia. Eniten näen valokuvia Facebookissa, mutta ne eivät ole kovin hyviä. Olen joskus käynyt valokuvanäyttelyssä.

Tiina Vahtera – Hyvässä kuvassa on kaksi tasoa: ensisilmäyksellä selviää, mistä kuvassa on kyse ja hetken katsomisen jälkeen kuvasta löytää yksityiskohtia. Näen paljon valokuvia työssäni, sillä olen toimittaja.

Käyn aina katsomassa Sanomatalon valokuvanäyttelyt, mutta toivoisin ehtiväni valokuvanäyttelyihin enemmän.

Joonas Piekkala – Hyvä valokuva on edustava. Siinä ei näy kaksoisleukaa, ja se on otettu paremmalta puolelta. Pidän taidevalokuvista, sillä niissä on henkeä ja ne herättävät ajatuksia. Aiemmin kävin paljon valokuvanäyttelyiden avajaisissa kämppikseni kanssa. Nykyään näyttelyissä tulee käytyä harvemmin.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13

⋆⋆Mitä ihmettä?

Karvaiset kädet herättävät sääliä Mediapeliä

Yleisradion verkkosivuilla mennään kovaa vauhtia kohti klikkausjournalismia.

Katja Sirviö Mira Aaltonen

Yleisradion verkkosivujen mukaan Chelsea laittoi kesällä pelaajiaan lihoiksi. Ylen vessanpönttögatesta ei ole montaa viikkoa.

Yhden aamun aikana otsikoissa pomppivat silmille Miss America – autisti vai entinen pullukka?, comebackin tekevä kuppa, virolaiset viinasukat ja Miss Suzzan karvaiset kädet.

Ylen toimittajat menevät pelottavaa vauhtia kohti klikkausjournalismia. Lihoiksi laitettavat jalkapalloilijat voi laittaa kesätoimittajien piikkiin, mutta päivästä toiseen toistuvia kohuotsikoita ei.

Tällaisen otsikon osuessa silmiin huuliltani pääsee tuskastunut huokaus. Ylen verkkosivuja selatessani haluaisin lukea uutisia enkä klikkailla mielipuolisena otsikoita auki vain selvittääkseeni, mitä niiden takana kolisee.

Kun mainostajien rahoista ei tarvitse kilpailla, on vaikea ymmärtää, mitä Yle kohuotsikoillaan hakee. Samanlaista keskustelua kuin iltapäivälehtien sivuilla, joilla kuunnellaan äänekkäimpiä, ei suinkaan viisaimpia?

Tähtäsi Yle otsikoinnillaan mihin tahansa, se onnistuu herättämään vain sääliä.

Rakel Liekki tyytyy nurisemaan yksin Twitterissä.

Vappu Pimiän kaula-aukosta

Katja Sirviö

⋆⋆Miksi näin?

Journalisti-lehdessä on kiusaamiskriisi Journalistin toimituksen ilmapiiri on tulehtunut. Toimittajien ammattilehden kolme työntekijää syyttävät päätoimittaja Markku Lappalaista, toimitussihteeri Manu Marttista ja Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Niemistä työpaikkakiusaamisesta.

Päätoimittaja Markku Lappalainen, oletko kiusannut?

– Sain tiedon tapauksesta keskiviikkona, enkä tiedä mistä tässä on kyse. En koe harjoittaneeni työpaikkakiusaamista.

Mistä kiusaamissyytökset sitten johtuvat?

– Toimituksessa on ollut marraskuun puolivälistä asti kriisiksi luonnehdittava tilanne, joka on nyt ilmeisesti laajentunut.

Kriisi syntyi työaikoja koskevista erimielisyyksistä. Kyse oli esimerkiksi aikataulujen pitämisestä, ylitöistä ja liukuvaan työaikaan liittyvistä ongelmista. Tilannetta yritettiin ratkoa työpaikan sisäisesti, mutta se ei auttanut. Nyt täytyy olla kyse jo paljon suuremmasta epäluottamuksesta, jossa työajat ovat luultavasti enää pieni osa.

Journalistin toimittajat Meri Valkama ja Jessikka Aro sekä assistentti Marita Vola ovat jättäneet tilanteesta 150-sivuisen ra-

portin työsuojeluviranomaiselle ja Journalistiliiton hallitukselle. Oletko tutustunut raporttiin?

– En ole saanut tapauksesta mitään kirjallisia dokumentteja. Tutustun siihen kyllä, jos minulta vaaditaan asiassa jotain toimenpiteitä.

Toimittaja Meri Valkama, millaista kokemasi kiusaaminen on ollut?

– Kiusaamista on ollut monenlaista. Minulle ja kollegoilleni on huudettu juttupalavereissa, mökötetty ja kiroiltu, ja meitä on mustamaalattu selän takana. Lisäksi sairauslomani on kyseenalaistettu ja minua on painostettu tekemään töitä sairaana. Minua on myös syyllistetty asioista, joista ei ole näyttöä, kuten työaikakirjanpidon vääristelystä ja työajan käyttämisestä muuhun kuin työntekoon.

Veera Paananen

⋆⋆Gradu paketissa Tiia Rantalainen: ”EI MUSTA TUNTUNUT, ETTÄ MÄ OISIN OLLUT PAHANTEKIJÄ KUITENKAAN.” Haastattelututkimus journalistien tunteista ja kokemuksista Kauhajoen kouluammuskeluista.

Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin ykikkö.

Kansalaisjärjestö Finnwatch väittää, että kaupan halpojen tuotemerkkien taustalla on työntekijöiden sortoa. Twitterissä asiaa käsiteltiin seuraavasti. ”#Finnwatch selvitti Pirkan ja muiden kauppaketjujen omien merkkien vastuullisuutta.

Pakkotyötä ja lapsityövoimaa löytyi” Henri Purje ”#Suoralinja selvitti: eettisyys on trendikästä, mutta se katoaa kassajonossa. Hinta, maku ja kotimaisuus ratkaisevat. #Finnwatch” Riika Raitio ”Mielenkiintoista olisi tietää, miten markkinatalouden innokkaat (ja usein sokeat) puolestapuhujat reagoivat #Finnwatch’n selvitykseen.”

Jussi Semi ”#Finnwatch raportti osoittaa, että vastuullisuutta ei tulee jakaa osiin” Sirpa Pietikäinen ”Kuinka monelle nämä uutiset tulivat rehellisesti yllätyksenä? #finnwatch” Tommi Partanen Ilana Pantzar

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

katja.t.sirvio@uta.fi

NHL:n kaunein menestystarina kirjoitettiin jo toisella kierroksella.

Tutkimuksen mukaan maakuntatoimittajat ottivat Kauhajoen uutisoinnin raskaammin kuin pääkaupunkiseudun toimittajat. Maakuntatoimittajat kokivat tapahtuneen henkilökohtaisesti.

Journalistit, joilla ei ollut aiempaa kriisikokemusta, kävivät tapahtumia läpi pidempään kuin kokeneet.

Tieto NHL-kauden alkamisesta ajoi suomalaistoimittajat Minnesotaan. Wildin paitojen selkämyksissä vilahtelee suomalaisia nimiä: Bäckström, Koivu ja kuumista kuumin – Granlund.

Kaksi ensimmäistä ovat jääneet mediassa paitsioon, mutta Mikael Granlund kirjasi nimensä otsikoihin naputellessaan maalin debyttiottelussaan.

Kauden avauksen kaunein uutinen Minnesotasta leijaili kuitenkin toisen ottelukierroksen jälkeen: Niklas Bäckströmin oli korvannut tolppien välissä Josh Harding, joka torjui nollapelin.

Hardingilla todettiin syksyllä MS-tauti, joka aiheuttaa tasapaino- ja näköhäiriöitä sekä väsymystä. Pelaaminen taudista huolimatta on suorituksista hienoin.

Jenna Keto-Tokoi

Katja Sirviö

se sunnuntai-iltana alkoi, ja kansallispukuun maanantaina aamuyöllä päättyi. Toimittaja, kuvataiteilija ja aikuisviihdetähti (Tiina-)Rakel Liekki jaksoi vaahdota Venla-gaalan annista tunteja. Twitter tarjosi väylän Liekin paasaukselle, mutta hajanaisia myöntäviä nyökyttelyjä lukuunottamatta Liekki ei saanut vastakaikua sosiaalisesta mediasta.

Liekki tägäsi käymänsä keskustelun #seksivauksi. Otsikon alle mahtuivat edellä mainittujen #vappupimiänfileiden lisäksi Mari Perankosken seksimekko, Baba Lybeckin halkio ja Anni Uusivirran kaula-aukko. Samat ilmiöt vilahtelivat Iltasanomien luetuimpien juttujen otsikoissa. Liekki syyllistää ilmiöstä suomalaista naiskuvaa, eikä suinkaan iltapäivälehden verkkotoimittajia. Armollista, meille toimittajille.

Rakel Liekin feministinen puoli ei kenties ole yhtä tunnettu kuin hänen muut puolensa. Vahvassa aate näyttää Liekissä istuvan, vai eikö parikymmentä twiittiä yhdestä aiheesta ole vähän liikaa, kiukutti kuinka paljon tahansa?

Varsinkin, kun Liekki ei saanut naiskuvasta aikaiseksi minkäänlaista keskustelua. Ei kai, jos osaa keskustella vain käsitteillä ”tissit, jotka ovat vaarassa unohtua” ja ”median naiskuva”.

Liekin illan saldoksi luettaneen ainoastaan hänen oma itkunsa siitä, kuinka naista revitellään aina vain painon tai hirveän koltun vuoksi. Liekö Liekki unohtanut häneen ja hänen omaan työuraansa kohdistuneet revittelyt, vai juuri nekö saivat hänen sappensa kiehahtamaan?

Rakel ei onnistunut twiiteissään edes löytämään syypäätä siihen, että ”ei näy juttua kenenkään miehen kireistä pöksyistä tai pullottavasta sepaluksen seudusta. Seksivaut säästettiin vain naisille”. Olisi nyt feministihöyryissään keksinyt jotakuta osoitella!

Ja jotta Liekin nurinalla olisi joku pohja, muistaa hän kohottaa omaa kissanhäntäänsä. Liekki muistelee twiiteissään iltapäivälehdelle antamaansa haastattelua, joka lopulta päätyi sisäsivulle. Syyksi siihen hän epäilee sitä, että jätti kuvaajan pyynnöstä huolimatta vaatteet päälle.

Melkoista moralismia aikuisviihdealan duunarilta.

Jokaisen kollegaan liittyvään seksivau-otsikon kohdalla Liekki lupaa pukeutua paksumpaan villapaitaan ja löysempiin housuihin. Radiogaalaan hän aikoo kansallispuvussa. Kannanotto tuntuu teinitytön uhittelulta.

Lähes nelikymppinen nainen rutisemassa yksin Twitterissä ja hautautumassa norjalaisiin villapaitoihin tekee harrin tavoin itsestään pellen. Maailmaan mahtuu otsikoita, ja niille on kuluttajansa.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Elias Lahtinen

Kielipoliisi Riitta Suominen jakoi Utaimen pyynnöstä huomautuksia.

Ratsia käräytti järjestäytyneen kielirikollisuuden Oikeinkirjoitus Kielipoliisi sai kiinni ison alkukirjaimen väärinkäyttäjiä,

yhdysmerkin laiminlyöjiä ja tavutusrötöstelijöitä.

Kielipoliisi eli yksityinen kielikonsultti Riitta Suominen raapustaa paperille huomautuksen. Se tulee väärästä tavutuksesta.

Liikenneviraston logo on tavutettu liikenne-vira-sto.

Virasto kuitenkin puolustautuu vetoamalla siihen, että logossa visuaalisuus on luettavuutta tärkeämpää. Sen ovat suunnitelleet Taideteollisen korkeakoulun opiskelijat.

– Logo viestii uuden ajan alkua ja haastaa rohkeaan ja uudenlaiseen ajatteluun.

Kielipoliisin mielestä kielivirhettä ei voi puolustaa sillä, että virheellinen kirjoitusasu näyttää kivalta.

– Ehkä vielä joku graafikko päättää, että a-kirjain on ruma eikä sitä voi enää käyttää, Suominen pohtii.

Liikennevirasto ei ole ainoa, joka sai

kielipoliisilta huomautuksen. Kielipoliisi havaitsi useita virheitä muun muassa yliopistolla.

Kiinni jäi myös useita talousrikollisia, siis kauppakielen väärinkäyttäjiä. Pienet yksityiset liikkeenharjoittajat poliisi armahti, mutta monessa suuryrityksessä kielirikollisuus on selvästi järjestäytynyttä.

Esimerkiksi Kalevan Gigantin ja Prisman kylteissä on säännöllisesti turhia isoja alkukirjaimia ja puuttuvia yhdysmerkkejä.

Gigantin markkinointipäällikkö Niko Sandström kertoo, että yritykselle on aiemminkin huomautettu kielivirheistä. Huomautuksia virheistä on saanut myös Prisma, kertoo Pirkanmaan Osuuskaupan yrityskuva- ja viestintäassistentti Viivi Pärssinen.

Molemmissa ketjuissa osa kylttien teksteistä tehdään myymälässä, osa konsernissa keskitetysti. Pärssinen epäilee, että etenkin kiireiselle myymälätyöntekijälle voi käydä kielimoka.

Säännöllisiä virheitä löytyy kuitenkin myös ketjujen yhteisistä kylteistä.

– Osa kylteistä tulee emoyhtiöltä käännettynä, siellä voi olla huonosti suomea osaavia kääntäjiä, Sandström arvelee.

Suurin osa Gigantin teksteistä pyritään luettamaan ainakin kahdella työntekijällä.

Kylttejä kuitenkin tehdään vuosittain tuhansia, eikä kaikkia tarkasteta.

Sandströmille oli uutta, että puhelinhyllyn pielessä kuuluu lukea Nokia-puhelin, ei Nokia puhelin.

Hänestä kielenhuolto on kuitenkin tärkeää.

– Hyvä vain, että joku vahtii virheitä, Sandström vakuuttaa.

Samaa mieltä on Pärssinen.

Suomisen mukaan osa kielivirheistä on tahallisia. Niistä huomauttaminen ei aina auta.

– Erään kurssin tauolla listasimme kaikki Lidlin mainoskuvaston kielivirheet ja lähe-

timme listan Lidlin markkinointiosastolle.

He kiittivät mielenkiinnosta yritystä kohtaan ja lupasivat välittää palautteen johtoryhmälle. Sen jälkeen asiasta ei ole kuulunut mitään.

Yleisiä virheitä ovat kielipoliisin mukaan muun muassa karavaanityyli eli turhat isot kirjaimet (TuplaPaketti), genetiivin puute (Yle Uutiset) ja yhdysmerkin puute. Mainosmiehet usein pitävät yhdysmerkkejä rumina.

Kauppakielestä virheet leviävät muuallekin, kun kirjoittajat eivät enää erota oikeaa kirjoitusmuotoa toistuvasti käytetystä väärästä muodosta.

Kielipoliisi ei kuitenkaan aio jakaa kielirikoksista tuntuvia rangaistuksia.

– Kielenhuolto on niiden huvi ja harrastus, jotka ovat kiinnostuneita viestinnästä.

Anna Leppävuori

1) Väinö Linna -sali (yhdysmerkin perästä puuttuu välilyönti), 2) Nauti – myös bonuksesta (yleisnimi bonus kirjoitetaan pienellä), 3) Take away -kahvi ja erikoiskahvit (yhdysmerkin perästä puuttuu välilyönti), 4) Autojen ja moottoripyörien pysäköinti seinustalle kielletty (turha yhdysmerkki ja väärä taivutus), 5) tiedekirjakauppa (yhdysmerkit puuttuvat), 6) Amissa-lörtsyt (yhdysmerkki puuttuu, turha iso alkukirjain), 7) suodatinpap. (turha piste sanan sisällä).

7 5

4

6

3 1

2

Oikeat kirjoitusmuodot löytyvät sivun alareunasta.

Kokeile, löydätkö kuvien kielivirheet ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Emilia Kangasluoma

Pyörätuolikoripallossa yhdistyvät vauhti ja taito. Heiton on oltava tarkka, vaikka tuolilla kelataan maksiminopeudella.

Kovempaa kuin koripallo Urheilu Tampereen NMKY:n pelaajille pyörätuoli on urheiluväline, ei rajoite.

Joukkuetta ei väsytä, vaikka edellisen viikonlopun peli venyi jatkoajalle. Maanantain harjoitukset ovat juuri alkaneet Hervannan vapaaaikakeskuksessa. Joukkueen valmentaja Vesa Sydänmaa koettaa hillitä pelaajia.

– Ei noin kovaa heti aluksi, jätkät!

Käsky on suunnattu Amjad Alhajajille ja Joni Laineelle. Kaverukset jarruttavat toistensa menoa harjoituksessa, jossa on tarkoitus vetää joukkuekaveri pyörätuolilla kentän päädystä toiseen.

Valmentajan kehotus saa kaksikon nauramaan ja keventämään otettaan.

Lukioikäiset Alhajaj ja Laine ovat joukkueen nuorimpia pelaajia. Harjoituksissa on mukana kaikenikäisiä, ja erilaisista kulttuureista tulevat pelaajat tulevat toimeen hyvin. Juomatauolla irakilaistaustainen Anwar Fadhal ja Sydänmaa heittävät vitsiä Putous-televisiosarjan maahanmuuttokriittisestä sketsihahmosta.

Pian jutustelu saa riittää, sillä vuorossa on treenien totisin osuus, eli pelaaminen. Pelituolit rytisevät korin alla yhteen, kun pelaajat tavoittelevat palloa. Sydänmaan mukaan peli näyttää raaemmalta, kuin se todellisuudessa on.

– Jos joku kaatuu ottelussa eikä pääse itse ylös, vastustajajoukkueen pelaajat tulevat nostamaan.

Vaikka pelaamme tosissamme, olemme kaikki kavereita keskenämme, Sydänmaa kertoo.

ten lantiosta alaspäin, kun hän putosi kiven päälle jäiseltä kallionkielekkeeltä.

Joukkueen harjoituksissa käy myös vammattomia pelaajia. Vammaisurheilun erottaminen muusta urheilusta on Sydänmaan mukaan turhaa. Pyörätuoli on ainoastaan harrastusväline siinä missä esimerkiksi jääkiekkomaila tai piikkarit. Sydänmaa on edistänyt vammaisurheilun asemaa työssään Suomen Paralympiakomitean jäsenenä.

– Mielestäni sanan vammainen voisi poistaa kokonaan ja puhua pelkästään urheilusta, Sydänmaa sanoo.

Pyörätuolikoripallo on yksi maailman vaikeimmista vammaisurheilulajeista, sillä pelaajan täytyy hallita samanaikaisesti kahta urheiluvälinettä, tuolia ja palloa.

Fyysiset rajoitukset vaihtelevat pelaajasta toiseen. Osa Tampereen NMKY:n pelaajista on vammautunut ennen syntymäänsä, ja osa onnettomuuden seurauksena.

Valmentaja Sydänmaa halvaantui 30 vuotta sit-

Alhajajn ja Laineen kyydit odottavat ulkona, joten aikaa on enää viimeiseen rutistukseen.

Parivaljakko asettuu kentän päätyyn ja odottaa kelauskisan lähtömerkkiä. Sydänmaa huutaa lähdön merkiksi ”hep”, ja kaksikko ampaisee vauhtiin.

Amjad Alhajaj vaihtoi shakinpeluun kolme vuotta sitten pyörätuolikoripalloon, ja uusi harrastus vei hänet mukanaan välittömästi. Alhajaj kohtasi harjoituksissa samanhenkisiä ihmisiä, jotka liikkuivat paljon pyörätuolista huolimatta.

Alaikäisten pelaajien kulkeminen harjoituksiin on hankalaa. Kaupungin vammaispalveluun kuuluu vain yhdeksän edestakaista asiointimatkaa kuukaudessa, eivätkä ne välttämättä riitä kaikkiin treenimatkoihin.

Tampereen NMKY on hankkinut seuralle pelituoleja, joita säilytetään treenisalin varastossa.

Liikkuminen on helpompaa, kun kaikkia varusteita ei tarvitse tuoda kotoa.

Saara Kokko Amjad ”Ami” Alhajaj on kentällä jokapaikan höylä. Valmentaja laittaa Amin kentälle sekoittamaan vastustajan kuviot.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17

Oman mediansa seppä tee se itse Jouni Parkku tekee lehteä nimeltä Ajatuksen Valo.

Näin koin

Sisällön saa määritellä alusta loppuun itse.

Ajatuksen Valo -lehti on keskittynyttä mediaa puhtaimmillaan.Sama mies vastaa sekä kustantamisesta, sisällöntuotannosta että jakelusta. Vastaava päätoimittaja Jouni Parkku ei näe tässä ongelmaa. Ajatuksen Valo on nimittäin fanzine, tuttavallisemmin pelkkä zine.

– Mielestäni zinet ovat mediasta erillinen ilmiö. Ne ovat pikemminkin dokumentteja tietystä ajasta, paikasta tai kulttuurista. Kai tämä menee harrastuksen piikkiin. En kuvittele elättäväni itseäni Ajatuksen Valolla, eikä se taitaisi 300 kappaleen painoksella oikein onnistuakaan, Parkku sanoo.

Mikä zine? Sanalla tarkoitetaan omakus-

tannelehteä. Zinet ovat usein lyhytikäisiä, ja niitä syntyy ja kuolee tiuhaan. Toinen Vaihtoehto -niminen zine on tosin ilmestynyt Suomessa vuodesta 1989 lähtien. Silloin tietynlaisesta musiikista ei puhuttu valtavirran musiikkilehdissä. Rumbassa saattoi toisinaan olla maininta siitä, miten alkoholisoituneita punkkarit ovat.

Nykyisin julkaisutoiminta on siirtymässä netin puolelle, mutta painettu sana sinnittelee edelleen marginaalin marginaalissa.

Suomessa zinekulttuuri pyörii lähinnä punkin ympärillä, ja niinpä suurin osa jutuista käsittelee musiikkia. Tämän ei pidä rajoittaa tulevaa zinentekijää: kirjoittaa voi mistä vain. Tai piirtää. Tai vaikka askarrella.

Annabella Kiviniemi

annabella.kiviniemi@uta.fi

– Sisällön voi määritellä miten huvittaa, kun ei tarvitse ajatella levikkiä tai irtonumeromyyntiä. Zinenhän voisi tehdä vaikka teen juonnista, Parkku sanoo.

Zinemarkkinat pyörivät lähinnä keikkojen ympärillä. Tampereella punkkeikkoja järjestetään ainakin Vastavirta-klubilla.

Jos ei huvita lähteä ulos, voi lehden tilata myös kotiiinkuljetuksella. Tuolloin parin euron hintaan lisätään postikulut. Zinejä listataan esimerkiksi Punk In Finland -nettisivulle.

Maria Karuvuori

Emilia Kangasluoma

Jouni Parkku on valmistunut painopinnan valmistajaksi. Ammattimainen jälki näkyy myös Ajatuksen Valo -zinessä.

MUISTILISTA Kevääksi mieli eheäksi

Annabella Kiviniemi

26. 28. 29. 14. 17. 20. 8. tammikuuta

tammikuuta

tammikuuta

helmikuuta

helmikuuta

helmikuuta

maaliskuuta

Wake up -tapahtuma

Piirustusmaanantai

Onnellisuuden psykologiaa -kurssi

Tunne itsesi -kurssi

Zen-meditaation johdantokurssi

Astangajoogan alkeiskurssi

Viikko elämästä -kirjanen

Kokoonnu sanan ja musiikin äärelle nuorten kesken.

Rentoudu ja taiteile teos kahvilan seinälle.

Selvitä, mikä on onnen salaisuus.

Tunnista vahvuutesi ja elämänarvosi.

Löydä sisäinen rauha zen-meditaation avulla.

Kehitä mielenhallintaa, kehoa ja tasapainoa.

Kokoa persoonallinen kirjanen elämästäsi viikon ajalta.

Maksuton

Maksuton

24 euroa

15 euroa

40 euroa

50 euroa

36 euroa

klo 19:00, Tampereen Helluntaiseurakunta

Koko päivä, Ravintola Kahvilla

Klo 17.00– 19.30 Sampola (29.1– 12.2.2013)

Klo 18:00– 20.30, Sampola (14.2– 7.3.2013)

klo 13–17, Tampere Zen Center

Klo 18:30– 19.45, Tampereen Astangajoogakoulu (20.2.– 30.3.2013)

pe 8.3, klo 17.30–19.00 ja 23.–24.3 klo 10.00–16.30, Sampola

Vapriikin Muumiot-näyttely saa mielikuvituksen liikkeelle.

Ikivanhoja ihmisiä on raahattu paikalle Firenzestä asti.

Olisiko tuokaan äijä uskonut, että hänen irti leikattu päänsä on vielä vuosituhansien jälkeen pällisteltävänä Vapriikin vitriinissä. Eipä kai, elleivät haudanryöstäjät olisi tehneet selvää hänen vaivalla palsamoidusta ruumiistaan. Tuon raihnaisen möhkäleen vierestä löytyy käsien kappaleita ja jalan pala. Näin kävi niille, jotka joutuivat varkaiden uhriksi.

– Kymmenien metrien pituista käärinliinaa olisi ollut työläs purkaa. Siksi roistot paloittelivat ruumiin etsiessään muumion mukaan sujautettuja aarteita, opas selittää.

Vaikka tälläistä kohtaloa kukaan aikalainen tuskin toivoi, ovat nykyajan tiedemiehet onnellisia. Erityisesti ruumiinkappaleista on saatu valtavan paljon historiallista tietoa.

Esillä ovat vauvan ja naisen nätisti paketoidut muumiot. He ovat välttyneet haudanryöstäjien ilkitöiltä. Minulla on outo olo. Olen laskeutunut portaat alas hautakammiomaiseen tilaan, jonne on aseteltu esille näyttely Muumiot – matka kuoleman valtakuntaan. Hetken päästä katselen ikivanhoja koukkuja ja pihtejä. Puistattaa.

Samalla koululaisryhmä kuuntelee oppaan selityksiä palsamointiprosessista. Tämä on selvästi mielenkiintoinen aihe. Kukaan ei räpellä kännykkäänsä tai höpise. Kun opas selittää aivojen ja sisäelinten kaiveluista koukuilla, muutamat alkavat supista kiihtyneinä Muistan koulun historian tunneilta nuo samat tarinat kuin eilispäivän.

Miksi tälläiset aiheet jäävät mieleen?

Sen sijaan kertolaskun laskeminen allekkain on unohtunut aikaa sitten.

Egyptissä uskottiin, että ruumis pitää säilyttää ikuisesti, jotta sielu voisi syntyä siihen uudelleen. Mielessäni välähtää kuva muumion henkiin heräämisestä. Enkä ole ainut, sillä ovathan kauhugenren elokuvat, videopelit ja kirjallisuus omaksuneet Egyptin muinaisesta kulttuurista paljon vaikutteita.

Mutta Egyptissä muumioiden valmistus oli liukuhihnaduunia siinä missä meillä makkaranvalmistus.

Nyt sitten hämmästelemme näitä rojuja ja raatoja kieli pitkällä. Olisiko oma pääni kaiken tämän ihmettelyn arvoinen?

kev채채ll채 2013 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.

Juliste: Pekka selonen