Issuu

5/2015

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

elämykset 14

Hyväntekeväisyys on kirosana Minulle on sanottu, että intialaisia on niin paljon, että osa saa kuolla. Noora Hapuli s. 15

Silmät auki!

Ani Laitinen ja Alex Stadius juoksivat vuosia pillerien perässä. Sarana-bändi herätti heidät. s. 4

Viimeistelijä Valmentaja Tertta Saarikko hioo lavakammosta karismaa. s. 12

Kohottaja Ikäihmiset saavat virtaa ja vireyttä sirkuksesta Tampereella. s. 8

huvit 15

2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

12.2.2015

Tilastokeskus arvailee siviilisäätyjä USVA TORKKI

TILASTOKESKUS päättelee maahanmuut-

AVAUS

Saana Huhtala

huhtala.saana.s@student.uta.fi

Utain vaatii pohjattoman määrän särkylääkkeitä, kahvia ja suklaata. Samalla se on toimittajaopiskelijoiden kullanarvoinen väylä työelämään. LEHDENTEKO aiheuttaa hampaiden kiristystä, itkukohtauksia ja päänsärkyä. Pää tuntuu tyhjältä ideoista, haastateltavat eivät vastaa ja omaa juttua pallotellaan toimitussihteereiltä päälliköille ja takaisin.Toimitusviikko on tuntunut välillä kohtuuttoman raskaalta, onhan kyseessä pelkkä harjoituslehti. Nyt käsissäsi on kuitenkin lukukauden viimeinen lehti. Se on vaatinut paljon, mutta antanut samalla jotain takaisin. Olen saanut juttunäytteitä työpaikkaa varten ja kokemusta toimituksessa työskentelystä. Tämä helpottaa tulevaisuuden työnhakuani huomattavasti. YLIOPISTOSSA KÄYTÄNTÖ jää paitsioon. Harvassa tutkinto-ohjelmassa on tarjolla minkäänlaisia käytännön kursseja. Samalla mietitään, miksi korkeakoulututkinto ei enää takaa työpaikkaa. Mutta miten voi päästä työelämään, jos tutkintoon ei voi sisällyttää edes yhtä käytännön kurssia? Kaikki yliopisto-opiskelijat eivät halua työllistyä tutkijoiksi. Jos tavoitteena on, että yliopistosta valmistutaan muuksi kuin tutkijoiksi, pitää tutkinnot saada lähemmäksi työelämää. Tai sitten opiskelijan täytyy katsoa peiliin ja miettiä, mitä tutkinnollaan tekee, ellei tutkijaksi halua.

tajien siviilisäätyjä. Jos maahanmuuttajalla ei ole asiakirjoja siviilisäädystään, ei siviilisäätyä merkata Väestörekisterikeskuksen tietoihin. Tilastokeskus silti päättelee siviilisäädyn omiin tilastoihinsa. Suomessa on yli 50 000 ihmistä, joiden siviilisäätyä ei tiedetä. Tilastokeskuksen päättelemät tiedot eivät vaikuta maahanmuuttajaan, mutta tilastoja hyödynnetään paljon esimerkiksi päätöksenteossa. Päättelevä tilastointitapa on ollut käytössä Tilastokeskuksessa 1990-luvun alusta. Silloin käytäntö ei ollut ongelma, koska Suomessa oli vain vähän maahanmuuttajia. – Päättelevä tilastointi alkaa olla ongelma. Se pitäisi muuttaa, Itä-Suomen yliopiston tutkija Marja Alastalo sanoo. Alastalon tutkimusprojektin on tänä keväänä tarkoitus selvittää, missä Tilastokeskuksen arvailtuja tietoja käytetään ja mihin ne voivat vaikuttaa.

Gerardo De Angelis on asunut Suomessa neljä vuotta ja mennyt täällä naimisiin.

LAPSETTOMAT luokitellaan tilastoissa naimattomiksi ja eronneiksi lasketaan ne, joilla on lapsia. Alastalon ja tutkijatohtori Riikka Homasen aikaisemman tutkimuksen mukaan arvatut tilastot voivat ruokkia stereotypioita maahanmuuttajista. Gerardo De Angelis muutti Suomeen neljä vuotta sitten. Jotta hän sai mennä nai-

misiin, piti hänen todistaa, että oli jo eronnut Italiassa. – Asiakirjat hyväksyttiin ja siviilisäätyni todistaminen sujui melko helposti, De Angelis kertoo. Tilastokeskuksen yliaktuaarin Markus Ravon mukaan päättelevän tilastoinnin

poistamisesta on puhuttu. Siviilisääty on ainoa tieto, jonka Tilastokeskus päättelee. – Tilastointi on monimutkaista, eikä sen epäkohtiin jakseta perehtyä. Suomessa luotetaan tilastoihin, Marja Alastalo sanoo. Elli Harju

Yle polkee harjoittelijapalkkoja JOURNALISMIA ammattikorkeakoulussa opiskelevat ovat Ylen harjoittelupalkkauksessa eri asemassa kuin yliopiston toimittajaopiskelijat. Ammattikorkeakouluopiskelijat suorittavat harjoittelun usein palkattomana, kun taas yliopisto-opiskelijoille maksetaan työehtosopimuksen mukaista harjoittelijapalkkaa. Yle julkaisi tiistaina useita harjoittelupaikkahakemuksia, joissa kuukausipalkaksi on merkitty 660 euroa. Ylen hrd-asiantuntijan Sari Veikkolaisen mukaan työpaikkailmoituksissa on ollut ajatuksena, että kyseessä oleva palkka pätee silloin, kun työhön valitaan opintoihin kuuluvaa harjoittelua suorittava ammattikorkeakouluopiskelija.

– 660 euroa on palkkio ammattikorkeakouluopiskelijan pakollisesta harjoittelusta, joka voi periaatteessa olla palkatontakin. Jos paikkaan valitaan yliopistoopiskelija, hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, Veikkolainen kertoo. Yliopistossa toimittajaksi opiskelevalle harjoitteluajan palkka on 1 714 euroa kuukaudessa. Ylen työsuhdeasioiden päällikön Sami Toiviaisen mukaan erisuuruisia palkkoja selittää myös tes-määräysten oletusarvo, jonka mukaan yliopisto-opiskelijan työpanos olisi arvokkaampaa suhteessa ammattikorkeakouluopiskelijoihin.

JOURNALISTILIITON työehtoasiamies Maija Raninen vahvistaa, että työehtosopimuksen mukaan 660 euron harjoittelukorvaus voidaan maksaa vain työstä, joka muuten olisi palkatonta harjoittelua. Journalistiliiton mukaan Ylen harjoittelijoiden palkkausta koskeva sopimus uudistettiin viime neuvottelukierroksella. Vaikka harjoittelukorvaus on Ranisen mukaan matala, sillä on haluttu lisätä harjoittelun palkallisuutta. Journalistiliiton tavoitteena on päästä eroon palkattomista harjoitteluista kokonaan. Enni Mansikkamäki

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Annu Laine, Jussi Saarinen, Anni Tolonen AD: Satumaari Ventelä

Piratismi rehottaa YTHS:llä painon ratsioista huolimatta hallintaa verkossa

Rauhoittavia määrätään liikaa

POLIISIEN RATSIAT pysäyttävät piratismin vain hetkeksi. Pirate Bayn kaltaiset piratismipalvelut nousevat esiin yhä uudestaan, vaikka poliisi veisi sivustojen palvelimet. Tämä johtuu osin siitä, että Pirate Bayn tietokanta on eri palvelimilla ympäri maailmaa. – Pirate Bay on kopioitu vuokratuille virtuaalisille palvelimille. Palvelintilan tarjoajakaan tuskin tietää, että sivusto voi pyöriä jollain heidän koneistaan, kertoo Tampereen yliopiston CIS-tutkimuskeskuksen johtaja, professori Jyrki Nummenmaa. Ruotsin poliisi ratsasi joulukuussa Pirate Bayn tilat ja vei palvelintietokoneet. Operaatio tehtiin nopeasti tyhjäksi. Sivun ollessa pois käytöstä tilalle tuli kopioita. Alkuperäinen sivusto palasi verkkoon seitsemän viikkoa myöhemmin.

YLIOPPILAIDEN terveydenhoitosäätiön YTHS:n uusi virtuaalinen painonhallintaryhmä Hevi-orkesteri käynnistyy helmikuussa. Ryhmässä opiskelijoita opastetaan terveelliseen ruokavalioon. Hevi-orkesterissa opiskelija pitää ruokapäiväkirjaa valokuvien avulla. Aterioista napatut kuvat jaetaan koko ryhmälle. Muut ryhmän jäsenet kommentoivat kuvia yhdessä terveydenhoitajan kanssa. YTHS:n terveydenhoitajan Jonna Kekäläisen mukaan ryhmän tavoitteena on saada opiskelijat kiinnittämään enemmän huomiota ruokavalioon. – Kuvallinen päiväkirja on havainnollistava. Terveellinen ateria myös näyttää hyvältä. Yhteen ryhmään otetaan 8–12 opiskelijaa. Ensimmäinen ryhmä aloittaa 20. helmikuuta. Kokeilu kestää kaksi kuukautta.

AHDISTUSTA ja unettomuutta lievittäviä bentsodiatsepiineja määrätään liikaa ilman potilaiden perusteellista arviointia. Näin sanoo sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran lääkintäneuvos Markus Henriksson. Yli 300 000 suomalaista käyttää bentsodiatsepiineja, jotka voivat aiheuttaa vakavaa riippuvuutta pitkäaikaisessa käytössä. Bentsodiatsepiinien väärinkäyttö on yleistä. Tunnetuin lääkkeistä on Diapam. – Bentsodiatsepiineja määrätessä tulisi tehdä hoitosuunnitelma myös lääkityksen lopettamisesta, Henriksson sanoo. Bentsodiatsepiinit ovat pitkään olleet eniten käytettyjä lääkkeitä ahdistus- ja pelko-oireisiin. Nykytiedon mukaan tietyt masennuslääkkeet ovat näihin ongelmiin bentsodiatsepiineja parempi vaihtoehto.

Matti Riitakorpi

Markus Mäki

Noona Bäckgren

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

utain.uta.fi

Stressi piinaa joka toista opiskelijanaista

SARA REIJONEN

TERVEYS Naiset hakevat oireisiinsa apua

miehiä herkemmin. Hyvä itsetuntemus auttaa väsymyksen tunnistamisessa. KORKEAKOULUISSA naiset oireilevat stressin takia enemmän kuin miehet. 46 prosenttia korkeakouluissa opiskelevista naisista kokee päivittäin tai lähes päivittäin stressiä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön yhteisöterveyden ylilääkärin Kristina Kuntun mukaan naiset analysoivat itseään paremmin kuin miehet. – Itsetuntemukseen liittyvät asiat ovat helpompia naisille, Kunttu kertoo. Miehetkin kokevat stressiä, mutta naiset tunnistavat oireensa miehiä paremmin. YTHS:n vuonna 2012 tehdyn terveystutkimuksen mukaan naisopiskelijat oireilevat selvästi enemmän kuin miehet. Yksikään stressin oire ei ollut miehillä yleisempää kuin naisilla. STRESSISTÄ KÄRSIVÄ opiskelija kokee haasteet ja vaatimukset liian korkeiksi omiin voimavaroihinsa nähden. Ulkopuolelta tulevien paineiden lisäksi stressiä voivat aiheuttaa itselle asetetut odotukset. Terveystutkimuksen mukaan opiskelijoiden yleisin stressistä johtuva oire on väsymys. Korkeakouluissa opiskelevista naisista sen kokee ongelmaksi joka kolmas. Miehistä vain joka viides kokee olevansa väsynyt.

Miesten tapa reagoida stressiin on erilainen. Stressin määrä saattaa olla sama kuin naisilla, mutta se ilmenee eri lailla. Miehet käyttävät esimerkiksi alkoholia naisia enemmän. – Naiset kuitenkin oireilevat enemmän kuin miehet, olipa kyseessä sitten päänsärky tai vatsakivut, Kunttu vahvistaa. NAISILLA ON uniongelmia, ahdistuneisuutta ja jännittyneisyyttä. Näitä psyykkisiä oireita ilmenee joka neljännellä naisella viikoittain. Miehistä psyykkisiä oireita kokee vain joka kuudes. Myös stressin yleisoireet ovat naisilla yleisempiä. Viikoittain kolmannes naisista kärsii jostakin stressin yleisoireesta, kuten päänsärystä, väsymyksestä tai huimauksesta. Miehistä näitä oireita tunnisti vain joka seitsemäs. Tampereen yliopistossa ensimmäisen vuoden opiskelijoita on aiempaa enemmän autettu sopeutumaan opiskeluun. Kuntun mukaan tämä näkyy tilastoissa. – Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden stressi on vähentynyt. Se on positiivista. Noora Hapuli

Miehet eivät ole stressierkkejä – ME PUHUMME stressistä, Piia Pöyliö,

25, sanoo. Hän ja Veera Kokko, 21, sekä Tia Bäckström, 25, opiskelevat sosionomiaa Tamkissa. He kokoontuvat opiskelujen ohella kerran 1–2 kuukaudessa juttelemaan. Pienryhmätapaamisissa voi purkaa tuntoja. Ryhmä pysyy samana koko opiskelujen

ajan, jolloin esimerkiksi stressistä kertominen on helpompaa. Heidän mielestään miehet kokevat avautumisen nolona asiana. – En kuule miesten puhuvan stressistä, Kokko sanoo. Normaalisti kolmikolla ilmenee stressiä viikoittain. Kun opinnäytetyön tekeminen

Opiskelijat Veera Kokko, Tia Bäckström ja Piia Pöyliö myöntävät stressaavansa viikoittain.

on kesken, stressi on päivittäistä. – Stressi tulee uniin, koska mietin illalla asioita, Bäckström myöntää. Pöyliö kokee, ettei saa aina asioita tarpeeksi aikaiseksi. Silloin tulee heti huono omatunto. Kolmikon mielestä naiset stressaavat useammista asioista kerrallaan kuin miehet.

Kaverukset tunnistavat stereotypian vahvoista ja rennoista miehistä. Miehet eivät halua myöntää stressiä. – Tyypillinen mies ei ole mikään stressierkki, kaverukset naurahtavat. Noora Hapuli

⋆ ⋆NÄIN JUTTU TEHTIIN

Tampereen liikenne maaiman sujuvinta

Brändäys pelastaa seksikaupan

Nälkä kuriin tölkeillä

Toimittaja vai psykologi?

AUTOILIJAT SEISOVAT Tampereella liikenteessä vähiten maailmassa kertoo öljyyritys Castrolin tekemä vertailu. Tampereen liikennesuunnittelupäällikkö Ari Vandell ilahtui uutisesta, vaikkei se kerro koko totuutta liikenteestä. Tampereen liikenne toimii kokonaisuudessa hyvin, mutta kehitystä vaativat erityisesti kevyenliikenteen väylät. Tampereen polkupyöräilijät ry:n varapuheenjohtaja Pompo Stenberg näkee yhteyden sujuvan autoliikenteen ja toimivien pyöräteiden välillä. – Monet tunnetut pyöräilykaupungit kuten Kööpenhamina ja Rotterdam pärjäsivät vertailussa hyvin. Stenberg sanoo Tampereen olevan kehittyvä pyöräilykaupunki. Myös Autoliitossa kannatetaan kevyenliikenteen kehittämistä, sillä se vähentäisi ruuhkia entisestään.

MAINOSTAMINEN on kasvattanut verkon seksivälinekauppojen myyntiä. Brändäämisellä voi erottua muista verkkokaupoista. – Kilpailu on suurin haaste tällä alalla. Verkossa on lukemattomia pieniä seksivälinekauppoja, Kaalimato.comia pyörittävän Kentonecin markkinointipäällikkö Mikko Rosén kertoo. Kaalimato.com mainostaa nykyään internetin lisäksi myös radiossa ja televisiossa. Rosén uskoo, että tällä on ollut merkitystä kasvuun. Merkki on tullut tutuksi ihmisille. Brändäämisellä voi vaikuttaa asenteisiin. Oulun yliopiston tutkijan Saila Saraniemen mukaan seksivälineistä on tehty osa arkea mainostamisen kautta. – Kun ihminen kuulee seksivälinemainoksia esimerkiksi autossa matkalla töihin, seksivälineistä tulee tavanomaisempia, Saraniemi toteaa.

YKSITTÄISET ruokalahjoitukset ovat olleet viime vuonna elinehtona ruoka-avun jakamiselle. Tampereen yliopistolla järjestetään We can -hyväntekeväisyyskeräys perjantaina 13. helmikuuta. Keräykseen voi osallistua tuomalla pääaulan keräyspisteelle säilyketölkkejä, joiden parasta ennen -päiväys ei ole ylittynyt. Vuonna 2014 EU:n ruoka-apua ei myönnetty, minkä takia yhä useampi hyväntekeväisyysjärjestö on ollut lahjoitusten varassa. Ruokanysse jakaa ruokaa 80–300 hakijalle päivittäin. – Tölkiruoka monipuolistaa ruokakassien sisältöä, Ruokanyssen elintarvikeavun koordinaattori Salme Asunen kertoo. Jo kolmannen kerran järjestettävän keräyksen tölkit lahjoitetaan Pelastusarmeijalle ja Ruokanysselle, jotka jakavat ne Tampereen alueella eteenpäin ruoka-apuna.

KUN HAASTATTELEN korvaushoidossa olevia Ani Laitista ja Alex Stadiusta Sarana-yhtyeestä, pyörivät mielessä enemmän psykologiaan kuin journalistiikkaan liittyvät kysymykset. Ennen haastattelua olen syventynyt Journalistin etiikka -kirjan loppuliitteenä oleviin Psykologin ohjeisiin. Haastattelutilanteessa menen intuition mukaan. Tilanne vaatii erityistä hienotunteisuutta esimerkiksi haastateltavien menneisyyttä käsitellessä. Kerron tavallista enemmän juttuni näkökulmasta sekä asioista, joista aion kysyä. Haastateltaviin syntyy suojeleva suhde ja toimittajaroolin rajat hämärtyvät. Journalistin pitäisi tarkkailla ja raportoida, mutta joskus haluaisi vain auttaa.

Enni Saikkonen

Sanni Heikkinen

Terhi Romo

Noona Bäckgren

Kuinka Sarana-yhtye on vaikuttanut Laitisen ja Stadiuksen elämään? Lue lisää sivuilta 4–5.

4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Ani Laitinen.

Alex ”Allu” Stadius.

Pidä huolta

UUSI ALKU Vaikka porttiteoria on paskaa, se taisi pitää paikkansa Ani Laitisen ja Alex

Stadiuksen kohdalla. Nyt heidän Sarana-yhtyeensä vahvistaa toisen kliseen: taide parantaa. Kun sielu nukkuu niin kipu jää. On muovista löydetty onnen pää. Ei maitoa tarvii itsenäiset. Kyllä neekeri ruokkii eläkeläiset. – PESSIMISMI KUKOISTAA yleensä tällaisissa paikoissa. Jengi on vaan niin loppu. Siksi varmaan nämä lyriikatkin on sellaisia kuin on. Sarana-yhtyeen laulaja Ani Laitinen, 29, pohtii bändinsä sanoituksia yhdessä kitaristi Alex Stadiuksen, 36, kanssa bändin treenitiloissa Helsingin Diakonissalaitoksen (HDL) Munkkisaaren toimintakeskuksessa. Pieni bändihuone on rakennuksen kuudennessa kerroksessa. Siellä on hulppea parveke, jolta aukeavat näkymät nostokurkien täyttämään satamaan ja Eiran hienostokaupunginosaan. Saranan toinen kitaristi on juuri poistunut bänditilasta, ennen ensimmäistäkään kysymystä. Bändistä hän voisi puhua, mutta bändiläisten saamasta korvaushoidosta ei. Rumpali ja basisti eivät ole paikalla, koska ovat estyneet. – Monet entiset käyttäjät ja korvaushoitolaiset ovat tosi sulkeutuneita ihmisiä. Suojakuori on vahva, ja siksi tekstejä on niin vaikeaa kirjoittaa tai saada sanoja ulos, Laitinen miettii. – Pelätään, että kun asia on kerran sanottu, se on todella siinä. Ihmiset ovat haavoittuvaisia, ja kuoria on rakennettu pitkään. Itselläni on ollut helvetillinen työ päästä niistä kuorista eroon. On pelon varjo kova heil Haluu kädestä pidettävän elämän teil. Ei Jumala kelpaa seuraksi, on perinne laitettu teuraaksi. SARANA JULKAISI äskettäin esikoislevynsä Piikki lihassa. Sen kuudesta laulusta kaksi on muistokappaleita entisille Munkkisaaren korvaushoidon asiakkaille. Sanat toiseen näistä kappaleista kirjoitti Erno, joka menehtyi pian tekstin valmistumisen jälkeen. Stadius kertoo, että Helsingin Sanomissa viime kuussa ilmestyneen Saranan bändihaastattelun jälkeen

muutama naapuri tuli halaamaan ja sanoi, että ”oot sä kyllä rohkee jätkä”. Silti Saranan esittely korvaushoidossa olevien yhtyeenä on vaikea pala joillekin bändin jäsenille. Päihdemenneisyys ei ole saranalaisille retostelun aihe. Musiikki oli tärkeää jo ennen kuin huumeet tulivat mukaan kuvioon. Lähes kaikilla Saranan porukasta on kokemusta eri yhtyeissä soittamisesta. Ennen Sarana-yhtyettä olivat kuitenkin tekstit, joita Munkkisaaren korvaushoidon asiakkaat kirjoittivat omasta elämästään Anja Snellmanin johdolla. Stadius sanoo, ettei koskaan uskaltanut edes yrittää mennä mukaan kirjoittajapiiriin. Soittaminen bändissä sen sijaan tuntui läheiseltä.

”

Saattohoidoksihan tätä myös kutsutaan. Jotkut sitoutuvat kuolemaan tän lääkkeen kanssa hitaasti pois.

Anu Laitinen, Sarana-yhtyeen laulaja.

Musiikki on tuonut Laitisen ja Stadiuksen elämään tärkeitä rutiineja ja mielekästä tekemistä. Kumpikaan ei ajattele olevansa muita hoidossa olevia edistyneempi. – Kaikki ei vain ole näin onnekkaita, Stadius toteaa. – Pitää ymmärtää olla nöyrä ja kiitollinen siitä, että meillä on tällainen treenitila ja hoitopaikka, Laitinen vahvistaa. Myös perheen tuki on auttanut. – Kun mutsi kuuntelee meidän treenejä, se tulee aina halaamaan kaikkia ja sanoo, että pitäkää toisistanne huolta. Se on realisti ja tietää, että mitä vaan voi sattua, Laitinen kertoo. – Mun mutsi tosin kysyi, kun olin käynyt täällä kaks vuotta, että milloin se hoito loppuu. Sanoin, etten tiedä.

Se kysyi, että no meinaatko sä käydä vielä 70-vuotiaana siellä. En mä tiedä, vaikea sanoa, ehkä, tuumii Stadius. Olipa kerran pitkä hiljaisuus, äiti kasvattaa pieniä lintuja. Verhot hulmuavat tuulessa. Jos olisin kerran pystynyt. Mä en hallitse tekee mieli kahvia. Sanatkin on sanottu. SEKÄ LAITINEN että Stadius aloittivat päihteiden käytön alakouluiässä. Perheolosuhteet olivat molemmilla hyvät. Kannabiksesta lähteneet huumekokeilut seurasivat toistaan. Laitinen alkoi lopulta käyttää traumaattisen tapahtuman seurauksena suonensisäisiä ”hitaita”, kuten heroiinia. Tosin suurin osa molempien käytöstä oli sekakäyttöä, hitaita ja ”nopeita”, kuten amfetamiinia. – Jossain vaiheessa tajusi, ettei se, mikä oli alkanut niin siistinä juttuna, ollut enää kivaa, Stadius pohtii. – Mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Oravanpyörä oli alkanut pyöriä. Stadius aloitti korvaushoidon vuonna 2007, Laitinen kaksi vuotta myöhemmin. Stadius kertoo, että hankkiutui hoitoon alun perin koska oli lopen uupunut. – Paloin loppuun siihen pillerin perässä juoksemiseen, fyysisesti ja henkisesti. Se oli vaan niin saatanan yhtä samaa. Juokset, juokset, juokset mutta milliäkään et pääse eteenpäin. Sit tulee uus päivä ja taas juokset mut et mihinkään pääse niin kyl se rupee vähän vituttaa. – Se on niin samaa sössöä kaikki, kymmenen vuotta tuntuu yhdeltä, jatkaa Laitinen. – Mä menetin ehkä elämäni parhaat vuodet siinä. Siinä epätoivon tilassa sitä ei vaan näe, ja sellaista ihmistä ei todellakaan kannata osoitella ja pilkata. Ei siinä vaiheessa ole edes enää välttämättä niin sen kaman perässä, vaan on mieleltään jo niin rikkinäinen ja tehnyt sellaisia asioita itselleen tai yhteiskunnalle tai läheisilleen, ettei siedä omia nahkojaan.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

ANNI REENPÄÄ

Ani Laitinen (vas.) on käynyt korvaushoidossa viisi vuotta, Alex Stadius seitsemän.

Pyörällä on kiva ajaa sateessa. Nosturilla taivaisiin. Ei aika kulu se kuluttaa. Eilinen on niin kaunis. MUNKKISAAREN HAITTOJA vähentävän korvaushoidon puolelta kuuluu harvoin yhtä myönteisiä uutisia kuin Saranan tapaus. Haittoja vähentävä korvaushoito on korvaushoidon piirissä ikään kuin viimeinen pysäkki. Sinne joutuu vasta silloin, jos kuntouttava hoito ei onnistu. Hoitoon kuuluvat lähinnä korvaushoitolääkkeen antaminen ja vertaistuki. Lääkärillä käydään kerran pari vuodessa. Jotkut asiakkaat kertovat, etteivät käy sitäkään. Laitisen mukaan haittoja vähentävällä hoidolla vähennetään lähinnä yhteiskunnan haittoja. – Ajatellaan, että kun nämä nyt istuvat täällä sen neljä tuntia hakemassa lääkkeen ja syömässä puuroa niin eipähän ole ainakaan silloin varastelemassa autojen osia, Laitinen toteaa. – Saattohoidoksihan tätä myös kutsutaan. Jotkut sitoutuvat kuolemaan tän lääkkeen kanssa hitaasti pois. Kyllä asiakkaat tietää, mitä ne on kropalleen tehneet. On maksasairauksia ja muuta. Munkkisaaressa ei ole huumeseuloja ja puhallutuksiakin on vain satunnaisesti. Erään asiakkaan mukaan ”osalle se on vaan helpotus, että opiaatit saa täältä ja muut aineet muualta.” Stadiuksen mielestä korvaushoito on asennekysymys. – Kuulin monelta frendiltä, kun hakeuduin tänne hoitojonoon, että olisit vaan vetänyt ranteet auki. Et sä vaan pitkität omaa kuolemaas. – Mä sanoin niille, et hei te vedätte kamaa joka päivä niin kuin minäkin, onks se sit järkevämpi vaihtoehto. Et ei se ihan niin mustavalkoista oo. Tottakai sä voit tappaa ittes tällä, jos haluat. Mut siihen on helpompiakin keinoja. – Mäkin mietin hoidon aloittaessani, että teenkö vain itselleni koiranpalveluksen, Laitinen sanoo.

Hämä-hämä-häkki, kasvoillaan tuskainen ilme. Oloni on kuin mörrimöykyllä. ENNEN KUIN Sarana aloitti toimintansa, Stadius kävi

Munkkisaaressa vain hakemassa lääkkeet.

– Sen jälkeen istuin tuolla puistossa kaljalla. – Ja täytyy sanoa, etten olisi saanut itseäni sieltä pois vieläkään ilman tätä bändiä. Kun on ollut niin monta vuotta alamaissa, niin ei sitä ole edes pokkaa mennä kysymään, että hei, mä haluaisin tehdä jotain. Sitä vaan istuu nurkassa ahdistuneena ja ottaa sen lääkekupin. Laitinen kertoo olleensa masentunut, eikä hänellä ollut fiilistä tehdä juuri mitään. Siitä jengistä, jossa hän pyöri 18-vuotiaana, olivat kuolleet kaikki paitsi hän ja yksi häntä nuorempi mies. Osa oli Munkkisaaren asiakkaita. – Ajattelen, että on vain pakko yrittää vetää itsensä bänditreeneihin, vaikka olisi kuinka huono olo, Laitinen sanoo. – Vaikka kyllä mulla oli huono kausi, enkä tullut treeneihin. Yritän silti pitää kiinni siitä, että haluan auttaa niitä neljää muutakin ihmistä, jotka tahtovat soittaa ja päästä eteenpäin. Muut bändiläiset ovat auttaneet mua. Ilman heitä mun itsetunto ei olisi puoliksikaan näin hyvä, enkä olisi kuntoutunut näin nopeasti. Laitisella on paljon päihteettömiä ystäviä, mikä sekin auttaa. Myös Stadius sanoo ystävien tukevan. Lapsuuden kavereista vielä muutaman kanssa pidetään yhteyttä. – Jotkut ystävät ovat saaneet perheen ja oikean, toisenlaisen elämän. Ei kai tämäkään mitään väärää elämää voi olla, hän sanoo ja nauraa. Sitten Stadius vakavoituu: – Mutta he ovat saaneet normaalimman elämän. Nostokurki on sairas. Huutoa ja melua olen turhautunut. Aurinko pilkistää, pilven raosta. Vihertääkö keväinen saari? LAITINEN ON pudottanut itsenäisesti korvaushoitolääkkeenä saamaansa metadoniannosta, vaikka se ei helppoa olekaan. Pinna on kireällä. Hän suunnittelee hakevansa syksyllä opiskelemaan. Nuorisotyöntekijän tai radiojuontajan työt kiinnostavat. Uutta energiaansa Laitinen on suunnannut myös vertaistukeen ja yhteiskunnalliseen työhön. Hän toimii kokemusasiantuntijana esimerkiksi huumevalistustyössä Porvoon kaupungin kouluissa.

MIKÄ?

Sarana ○○Kirjailija Anja Snellman veti vuosina 2013–2014 kirjoittajapiiriä Helsingin Diakonissalaitoksen korvaushoidon asiakkaille osana psykoterapian opintojaan. Korvaushoitoa annetaan opiaattiriippuvaisille. ○○Valmiit tekstit muokkautuivat kappaleiksi Snellmanin aviomiehen, Sielun Veljistä tutun kitaristin Jukka Orman samaan aikaan luotsaamassa bändikerhossa. ○○Kerhossa koostettu bändi sai nimekseen Sarana. Sen ensiesiintyminen tapahtui Helsingin Semifinalissa tammikuussa 2015.

Laitinen kiertää luokkia poliisin kanssa, ja oppilaat saavat kysyä kysymyksiä. – Porvoossa on tajuttu, että ehkä ei aina kannata vetää sitä perinteistä huumevalistusta, jossa vaan poliisi puhuu porttiteoriasta. Kun mä kuulin sitä nuorena niin ajattelin, että täyttä paskaa. Mä kerron asiat ihan raadollisesti. – Kerron myös sen, että tietenkin se oli hauskaa aluksi. Eihän kukaan jatka sellaista, mikä tuntuu ihan kamalalta. Jotkut oppilaat alkaa itkemään, ja jotkut taas sanoo, että eihän susta edes huomaa mitään. Niille sanon, että ei ehkä huomaa naamasta, mutta se mitä on sisällä on ihan eri juttu. Haastattelun jälkeen Laitinen kiirehtii hammaslääkäriin. – Pitää safkata ensin jotain. Täytyy ottaa antibiootit, eikä niitä saa syödä tyhjään vatsaan. Noona Bäckgren

Kursivoidut tekstit ovat HDL:n Munkkisaaren haittoja vähentävän korvaushoidon lukupiirin syksyllä 2013 kirjoittamia runoja. Toimiiko korvaushoito? Lue lisää Utaimen verkkolehdestä: utain.uta.fi/ilmiöt

6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

ANNI REENPÄÄ

”

Rumpu kertoo minulle, millaisen se haluaa itsestään tehtävän.

Susan Ketosen kuukauden vanha tytär rauhoittuu rummun kumeasta äänestä.

Saa haukkua pakanaksi USKO Susan Ketonen on luonnonuskova, joka ei sulje mitään suuntauksia uskonsa ulkopuolelle. TAKKA HOHKAA lempääläistalon olohuoneen nurkassa. Ikkunasta näkyy keskellä pihaa kasvava suuri lehtikuusi. Se on perheen pitämyspuu. Tärkeinä juhlapyhinä Susan Ketonen vie miehensä kanssa puun juurelle leipää ja olutta. Hääpäivänä puulle uhrattiin vegaanisia vaahtokarkkeja ja kakkua. Olohuoneen seinään kiinnitetty pieni alttari on täynnä erilaisia koriste-esineitä, kynttilöitä ja tauluja. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy violettiin alttariliinaan, jota koristaa sininen pentagrammi. – Liina on minun wicca-ajoiltani. Se oli sellainen teini-iän villitys. Aloimme pitää muutaman ystäväni kanssa noitapiirejä. Teimme rituaaleja ja seurasimme kuuta. Yksi meistä eteni vähän synkempiinkin suuntiin. Kiinnostus luonnonuskoon heräsi jo lapsuudessa, kun Ketonen uhrasi esi-isille mummonsa kanssa. Koulussa hänestä tuntui, että häntä lyötiin Raamatulla päähän. – Sain myös potkut seurakunnan päiväkerhosta, koska aiheutin päänsärkyä kyselemällä kysymyksiä, joihin vetäjillä ei ollut vastauksia. Olisin halunnut vain tietää, miksi ihmisten kirjoittamaa kirjaa pidetään niin suuressa arvossa. PERHEEN ALTTARILLA kohtaavat monet uskonnot. Ketonen ei halua määritellä itseään ainoastaan yhden uskonnon kautta. Alttarin ääressä muistetaan hindujumalia samalla tavoin kuin shamanistisia henkiauttajiakin. Ketosen mukaan monissa uskonnoissa ollaan samojen asioiden äärellä. – Näen buddhalaisuudessa ja shamanismissa paljon samankaltaisuutta. Kummassakin suhtaudutaan asioihin niin kuin ne

ovat. Keskeistä on puhdistaa oma sielu ja löytää oma sisäinen viisautensa ennemmin kuin muuttaa ympäröivää maailmaa. Makuuhuoneen seinällä roikkuu susitaulu. Ketosta kutsutaan Susi-nimellä hänen entisen henkiauttajansa mukaan. Nykyään henkiauttaja on vaihtunut sudesta jänikseksi. Henkiauttaja on mukana shamanistisilla matkoilla. Raskaana ollessaan Ketonen eksyi lähimetsään. Silloin hän pyysi apua henkiauttajalta. – Yhtäkkiä jänis pomppi ohitseni. Lähdin seuraamaan jänistä, joka odotti, että pysyn

sen perässä. Henkiauttajani johdatti minut takaisin tutulle polulle. Vaikka Ketonen tunnistaa itsessään monien uskontojen piirteitä, on hänen uskonsa ytimenä luonnon kunnioitus. – Jos maa kuolee, mekin kuolemme. Maa pärjää ilman meitä, mutta me emme pärjää ilman maata. Siksi on hyvä olla maan kanssa väleissä ja muistaa luonnonhenkiä. Ketonen ei moiti kristinuskoa, vaikka uskonnontunnit vietettiin karttakepin pelossa. – Raamatussa on monia hyviä oppeja lähimmäisenrakkaudesta. Nykyään tun-

Alttarikynttilöitä poltetaan esi-isien muistamiseksi.

tuu kuitenkin siltä, että kirkossa käydään enemmän tavan takia kuin itse uskonnon. Tämän päivän luterilaisuus on mielestäni ulkokultaista. KYMMENKUNTA KÄSINTEHTYÄ rumpua koristaa makuuhuoneen seiniä. Ketonen on järjestänyt Tampereella shamanistisiä rumpupiirejä kymmenen vuoden ajan. Hän paukauttaa jokaista rumpua yksitellen, jotta tietäisi mikä niistä on tänään valmis soittoon. – Rumpu on elävä olento ja jokaisella niistä on oma henkensä. Toiset rummut ovat herkempiä kuin toiset. Aivan samalla tavoin kuin ihmiset. Ketonen ottaa käteensä aurinkorummun. Poron nahalla päällystetty soitin on hänen tekemistään rummuista suurin. Rumpukalvoa koristavat auringonsäteitä muistuttavat oranssit juovat. – Rumpu kertoo minulle, millaisen se haluaa itsestään tehtävän. Kumea rummutus alkaa. Rumpu valitsee tahdin, Ketonen seuraa perässä. Rummuttamalla hän etsii tietoa, neuvoja ja apuja. Ketonen siirtyy taakseni rummuttamaan. Rumpu liikkuu selkäni kohdalta pääni yläpuolelle. – Onko sinulla ollut pää kipeä? Ketonen kysyy. Tunnistiko rumpu juuri vuosisadan pahimman päänsärkyni? Ketonen laskee rummun ja antaa pikaisen reikihoidon päänsäryn selättämiseksi. Muutaman päivän kuluttua huomaan, että pääni ei ole enää kipeä. Terhi Romo

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

Huligaaneja, tosiäijiä ja hifistelijöitä URHEILUFANIT Ennakkoluulot eri lajien

kannattajista ovat tiukassa. Kolme fania vastaa väitteisiin karkeista stereotyypeistä. SARA REIJONEN

Henri Hifistelijä, koripallofani

Heikki Huligaani, jääkiekkofani

Tauno Tosiäijä, Superbowl-fani

Jääkiekkofani Heikki Huligaani käy peleissä tavoitteenaan päästä mätkäisemään jotakuta naamaan. Asusteena on oman joukkueen huppari ja kaulaliina. Huligaani aloittaa iltansa yleensä kevyesti lämmittelemällä: hän huutelee törkeyksiä pelaajille fanikatsomosta ja saa kukkahattutädit punastumaan. – Vaikka kannustuksemme on aktiivista, uskon, että olemme ihmisinä samanlaisia kuin muukin yleisö. Emme ole myöskään törmänneet muiden katsojien ennakkoluuloihin. Osa turvallisuuspäälliköistä sen sijaan on hyvin virkaintoisia. Halutaan leikkiä, että fanikatsomoissa olisi huligaaneja, kertoo Ilveksen faniryhmän Osasto 41:n jäsen Topi Yrjölä. Yrjölän mukaan turvallisuuspäälliköiden virkaintoisuus näkyy säännöissä, jotka rajoittavat kannattajakulttuurin kehittymistä. Esimerkiksi erilaisten tifojen tekeminen on tehty vaikeaksi, sillä käytettävien maalien on täytettävä paloturvallisuusmääritelmät. – Vielä en ole sellaista maalia löytänyt, joka ei jotenkin olisi paloturvallisuusriski.

Tauno Tosiäijä herää kerran vuodessa katsomaan Superbowlin. Jenkkifutiksessa kiehtoo väkivaltaisuus ja pelaajien täysin päämäärätön poukkoilu kentällä. Itse peliä kiinnostavampaa on väliaikashow, jossa yleensä riittää vähäpukeisia naisia. – Itse seuraan jenkkifutista läpi kauden, Superbowl on sitten se huipentuma. Lajin löysin kymmenvuotiaana saadessani NFLtietokonepelin, Eino Matikainen kertoo. Lajissa Matikaista kiehtoo fyysisyys, mutta väkivaltaiseksi hän ei sitä sanoisi. Pelissä riittää kontakteja ja pelaajat törmäävät toisiinsa kovaa, mutta lajissa on muutakin kuin pelkkää raakaa voimaa. Amerikkalainen jalkapallo on taktinen laji, jossa on monimutkaiset säännöt. Laji saattaa välillä näyttäytyä täysin järjettömänä aloittelijalle. – Aloituskynnys jenkkifutiksen seuraamiseen voi olla korkea, jos ei ole jotakuta, joka selittää perussäännöt. Toisaalta mikään laji ei voi olla kovin mielenkiintoinen, jos se on liian yksinkertainen.

Korisfani Henri Hifistelijä on urheilufanien aatelia. Hifistelijä on iältään nuori, tai ainakin ikäisekseen nuorekas, eivätkä velvoitteet pitele häntä. Päinvastoin, hän on heti valmis lähtemään Aleksi Valavuoren mukana Eurooppaan, kun Susijengi häntä ulvoen kutsuu. – Jotenkin tuntuu, että koripallofaneilla on muiden lajien faneja parempi maine, ehkä jopa fanien keskuudessa. Kyllä korisfaneista silti löytyy huutelijoita ja humalassa peleihin tulijoita, vaikka ei paljoa, kertoo koripalloon erikoistunut toimittaja Ville Hämäläinen. Hämäläisen mukaan kielteisiä ennakkoluuloja on enemmän muita lajeja kohtaan. Koripallo on tullut Suomessa kunnolla pinnalle vasta maajoukkueen menestymisen jälkeen, millä saattaa olla osansa ennakkoluulojen puuttumiseen. Kansainvälisiin peleihin lähteäkseen ei tarvitse olla fanaattinen fani. – Nykyään on kohtuullisen helppoa lähteä ulkomaille peliin. Matkapaketit ja halpalennot auttavat asiaa. Koripallo kiinnostaa ihmisiä, ja jotkut lähtevät vain hyvän tunnelman perässä. Saana Huhtala

MIKÄ?

Urheilufani ○○Eri lajien faneja ei voi selkeästi luokitella omiin karsinoihinsa. ○○Kaikille faneille yhteistä on omalle asialleen omistautuminen, tietynlainen fanaattisuus. ○○ Urheilufani on yleensä jonkin tietyn joukkueen fani ja muita joukkueita vastaan. ○○Urheilufani pysyy saman joukkueen puolella vuodesta toiseen. Lähde: Turun yliopiston fanitutkija Riikka Turtiainen

8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Piristävää pyöritystä Teksti: Enni Mansikkamäki Kuvat: Anni Reenpää

SENIORISIRKUS Jonglöörauspallot lentelevät ja poit viuhuvat,

kun Kuuselan seniorikeskuksessa harjoitellaan. Taide ja kuntoutus yhdistyvät myös ikäihmisille soveltuvassa lajissa.

ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit 9

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Helena Tuominen ja Maija Jaunes kuuraavat kasvonsa sirkusleikissä.

– MINÄKÖ MUKA tekisin sirkustemppuja? MarjaLeena Rytkönen kysyy huvittuneena. Senioreiden sirkusharjoitukset ovat alkamassa Tampereen Härmälässä sijaitsevassa Kuuselan seniorikeskuksessa. Tuoleista muodostettu rinki täyttyy nopeasti, kun seniorisirkuksen ohjaajat Nadja Laine ja Minta Metteri ohjaavat osallistujia paikoilleen. Sirkusharjoituksiin on uskaltautunut 18 senioria ja muutamia Kuuselan työntekijöitä. – Kyllä aluksi vähän jännitti, miten ikäihmiset suhtautuvat sirkukseen. Kaikki ovat kuitenkin lähteneet innokkaasti mukaan, Laine kertoo. – Ei heti ensimmäiseksi tulisi mieleen lähteä vetämään sirkusta palvelukeskuksessa. On mukavaa, että voi ennakkoluulottomasti kokeilla uutta, Metteri jatkaa. HIIHTOJEN KATSELU televisiosta saa jäädä, kun sosiaaliohjaaja hakee Raija Perkiötä sirkustunnille. Tanssista ja voimistelusta innostunut Perkiö kertoo lähtevänsä innoissaan mukaan kaikenlaiseen yhteistoimintaan. Ennen sirkusharjoituksia pirteä seniori on jo ehtinyt käydä tuolijumpassa ja seuraavana päivänä ohjelmassa on runohetki. – Asuin aiemmin Hervannassa senioritalossa. Siellä kaipasin, että joka päivä olisi jotain tekemistä. Ei kukaan halua istua omassa huoneessaan päivätolkulla. Ei me vielä ihan idiootteja täältä olla, Perkiö sanoo päätään osoittaen.

Raija Perkiö eläytyy tunnelmaan.

IDEA SENIORISIRKUKSEN järjestämisestä Kuuselassa lähti liikkeelle Tampereen kulttuuripalveluilta. Tampereella ikäihmisten sirkusta kokeiltiin ensimmäisen kerran Kulttuurikaari-projektissa jo vuosina 2009–2011. Osa Kuuselan asukkaista tutustui sirkuk-

seen jo aiemmin Kuuselan ja Kulttuurikeskus Piipoon yhteistyöhankkeessa. – Aiemmin sirkusta järjestettiin lasten erityisryhmille. Hyvät kokemukset sirkuksen soveltuvuudesta kaiken kuntoisille lapsille saivat meidät ajattelemaan, että sirkus voisi toimia myös ikäihmisillä, kertoo Tampereen kulttuurisen vanhustyön kordinaattori Tarja Järvinen. Ensimmäisessä kokeilussa ympärivuorokautisessa hoidossa olevia vanhuksia osallistui sosiaalisen sirkuksen projektiin yhdessä laitoksen henkilökunnan kanssa. Onnistuneessa projektissa huomattiin sirkuksen elementit kuntouttavana ja ikäihmisille iloa tuottavana toimintana. KUUSELAN MONITOIMISALIN ikkunasta avautuvaa kaunista järvimaisemaa ei ehdi kauaa ihailla, kun sirkusharjoitukset lähtevät käyntiin. Kädet viuhtovat ilmassa ja kasvot vääntyvät hullunkurisiin ilmeisiin, kun seniorit esittävät sirkustervehdyksiä vierustovereilleen. Sirkusmusiikki soi taustalla, kun jokainen pukee päälleen kuvitteellisen sirkusasun. Kuuselassa seniorisirkus on osa Lähitori-hanketta, jossa palvelukeskuksesta halutaan tehdä koko alueen ikäihmisten monitoimitalo. Aiemmat sirkuskokeilut toteutettiin ennalta valituille ryhmille, kun taas Kuuselassa sirkusta testataan ensimmäistä kertaa päiväryhmien lisäksi myös avoimena toimintana. Kuka tahansa voi tulla maksutta ja ennalta ilmoittautumatta mukaan sirkusharjoituksiin. Positiivinen sirkusasenne tarttuu nopeasti senioreihin. Yhtäaikainen ”Joo!”-huuto kaikuu salissa, kun uudet ideat otetaan innokkaasti vastaan. – Leikitään leijonia, joku piiristä huudahtaa, ja sali täyttyy leijonan karjahduksista ja hurjista ilmeistä.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Tältä näyttää sirkustervehdys! Ohjaaja Nadja Laine tervehtii lähitoriluotsi Leena Korpea. Mallia ottavat Raija Perkiö ja sosionomiopiskelija Jenna Säily.

”

Ei me vielä ihan idiootteja olla.

Raija Perkiö, 84 vuotta

Notkeus ei katso ikää. 88-vuotiaan Elli Lahtisen kädet yltävät lattiaan.

– MITEN TÄMÄ laitetaan käteen? Marja-Leena Rytkönen ihmettelee narun päässä roikkuvaa värikästä kangasta. Ohjaajat Laine ja Metteri opastavat senioreita, kuinka poi-sirkusvälineestä otetaan kiinni. Pian kirkkaanväriset nauhat heiluvat rytmikkäästi sirkusmusiikin tahdissa. Tasainen kahina säestää pyöritystä, kun tiiviissä piirissä vierustoverien poit osuvat toisiinsa. – Näyttäkää miten se pyörii, Laine kannustaa senioreita, kun poit nousevat päiden yläpuolelle kuin helikopterin propellit. Sirkusta voi halutessaan tulla vain seuraamaan, eikä harjoituksiin ole pakko osallistua. Monesti yhdessä tekemisen ilo ja ohjaajien kannustukset saavat kaikki mukaan toimintaan. Järvisen mielestä ikäihmisille järjestetyssä toiminnassa on tärkeää, että pelkän katsomisen sijaan vanhus pääsee itse tekemään ja osallistumaan. Hänen mukaansa Tampereen kulttuuripalvelujen ihanteena on, että jokaisesta palvelukeskuksesta löytyy jonkinlainen kulttuuria ja liikuntaa yhdistävä ryhmä. – Minkä ikäisiä me oikein ollaan, kun tällaista leikitään. Kolmevuotiaita vai? joku piiristä kysyy. – Myös sirkusammattilaiset käyttävät poita, Laine vakuuttaa. TAMPEREEN KULTTUURIPALVELUJEN järjestämä seniorisirkus Kuuselassa on pilottikokeilu, jolla testataan, innostuvatko seniorit sirkuksesta. Jos kokemukset ovat hyviä, sirkusta on mahdollista levittää myös Tampereen muihin palvelukeskuksiin. Seniorisirkus tarjoaa haastetta myös ohjaajille. Tuntien suunnittelussa on mietittävä, mitä kaikkea on mahdollista tehdä ja soveltaa. Rajoitteet ovat ikäihmisten kanssa erilaisia kuin lapsia tai nuoria ohjates-

sa. Tuleville sirkustunneille ohjaajat ovat suunnitelleet klovneriaa, ikäihmisille sopivaa akrobatiaa ja tasapainoilua. – Sirkus tarjoaa jokaiselle jotakin, koska erilaisia lajeja on paljon. Se sopii hyvin myös senioreille, sillä jokainen voi osallistua oman kuntonsa ja kykyjensä mukaan, Laine toteaa. Parasta seniorisirkuksessa on ohjaajien mukaan yhteisen huumorin löytyminen ja mahdollisuus antaa senioreiden elämään jotakin uutta. Välillä sirkuksen tuoman arvon huomaa myös konkreettisesti. – Sirkustunneillemme tuli seniori, joka ei hoitajien mukaan puhunut lähes ollenkaan eikä ollut läsnä tilanteissa. Sirkustunneilla hänestä kuoriutui esiin aivan erilainen osallistuva ja jutteleva puoli, Laine kertoo. TUNNIN MITTAINEN sirkusharjoitus päättyy loppurentoutukseen, jossa ohjaajat ja Kuuselan työntekijät hierovat senioreiden hartioita. – Kivaa oli, kuuluu yhtenäinen palaute senioreilta tunnin päätteeksi. Sirkusharjoituksissa tulee myös huomaamatta kuntoiltua hauskanpidon varjolla. Raija Perkiön mielestä sirkuksesta on suurta hyötyä, koska keho pysyy kunnossa. – Olin ylpeä itsestäni, kun jaksoin seistä ja heiluttaa sitä viuhkaa. Hauska oli myös edellisen kerran palloleikki, kun heitettiin palloa toiselle, Perkiö muistelee. Tarja Järvinen toivoo sirkuksen tuovan senioreille rohkeutta kokeilla uutta, yhdessä tekemisen riemua ja onnistumisen elämyksiä. – Sirkus vie hetkeksi pois arjen murheista ja rajoitteista aivan muuhun maailmaan. Hyvät kokemukset kantavat iloa vielä pitkälle eteenpäin.

Poi-sirkusvälineen pyörittäminen parantaa senioreiden käsivoimia ja koordinaatiokykyä.

Sirkustunneilta voi löytää myös ystäviä.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Karismaa voi oppia

ESIINTYMINEN Tertta Saarikko hioo poliitikkojen mediakuvaa persoonallisuuteen puuttumatta. USVA TORKKI

Tertta Saarikko pyrkii korostamaan jokaisen valmennettavansa hyviä puolia, ei tekemään heistä toistensa klooneja.

KAKSI MINUUTTIA tunnin pituiseen suoraan lähetykseen, studion kello tikittää. Olkapäitä hitaasti ja voimakkaasti eteen ja taaksepäin. Joogahengityksellä rauhoitutaan ja rentoudutaan. Vielä pitää saada aikaan lataus. Veri ravistellaan kiertämään koko kehossa ja ääni täytyy avata. Olo on kuin sirkushevosella ennen esitystä. Rauhallinen, koska se tietää mitä ollaan tekemässä, mutta niin innostunut, ettei malta olla kuopsuttamatta maata esiripun takana. Esiintymisvalmentaja Tertta Saarikko muistelee omaa tunnettaan ennen Ylellä näytettyä Avoin kanava -ohjelmaa. Toistatuhatta tuntia itse kameran edessä jännittänyt Saarikko käyttää kokemuksiaan nykyään hyödyksi mediaesiintymiskouluttajana. Tv-toimittaja tuntee median, ja ohjaajan työssään Saarikko on tottunut katsomaan ja ohjaamaan ihmisiä kameran edessä. Nyt koulutusta vailla ovat poliitikot ja yritysjohtajat. ESIINTYMISKOULUTTAJAKSI Saarikko päätyi sattumalta. Laajasta tuttavapiiristä yksi jos toinenkin alkoi kysellä neuvoja tv-esiintymisiä varten. – Apua! Miten mun kannattaisi siellä esiintyä, miten hallitsen jännityksen, mitä laitan päälle? Kysymyksiä on ollut laidasta laitaan, nauraa Saarikko. Positiiviset huhupuheet lähtivät liikkeelle. Nykyään Saarikko ohjaa puolet työajastaan ja valmentaa toisen puolikkaan. Yksi Saarikon tärkeimmistä tehtävistä mediaesiintymiskouluttajana on ollut Tarja Halosen ohjaaminen tämän ensimmäisessä presidentinvaalikampanjassa vuonna 2000. Halosen kannatusluvut eivät näyttäneet ruusuisilta, kun Saarikkoa pyydettiin mukaan kampanjaan. Saarikolle alkoi sadella neuvoja siitä, miten Halosen tulisi muuttua pärjätäkseen kampanjassa. Hän ei vienyt näistä neuvoista yhtäkään eteenpäin.

– Minun tehtäväni oli tukea Tarjan persoonaa, ei muuttaa sitä. Kampanjan aikana Saarikko kantoi tätä päätöstä sisällään miettien, oliko ratkaisu ollut oikea. Kyseessä oli presidentinvaalikampanja, varaa virheisiin ei ollut. Jälkeenpäin on helppo olla tyytyväinen tähän päätökseen. Verrattuna Yhdysvaltoihin, Saarikko arvostaa suomalaisten aitoutta. Bill Clinton harjoitteli yhden kokonaisen yön tv-studiossa oikeanlaista vilkutusta ja Margaret Thatcherin piti puhua matalalla äänellä uskottavamman vaikutelman saamiseksi. Tällaista valmennusta Saarikko ei harrasta. – Esiintyessä pitää uskaltaa olla oma itsensä niin hyvässä kuin pahassakin. Vahvat persoonat herättävät mielipiteitä ja ristiriitoja. SAARIKON VALMENNUSTYÖ alkaa jo pari viikkoa ennen asiakastapaamista. Hän seuraa henkilön esiintymistä erilaisissa medioissa ja kartoittaa hänen hyviä ja heikompia osa-alueita. Itse koulutus kestää yleensä yhden päivän tai muutaman tunnin useampana päivänä. Mediaesiintymiskoulutus ei ole valmis paketti, jonka voi sellaisenaan vetää kaikille asiakkaille. Koulutus lähtee asiakkaasta itsestään. Koulutuksissa Saarikon mukana on aina kamera ja kuvaaja. – Suuri ongelma suomalaisilla poliitikoilla on se, että he intoutuvat puhumaan, puhumaan ja puhumaan. Asiantuntijoille tyypillistä ovat liian pitkät puheenvuorot, joilla kuulija menetetään. Pitkät äät ja ööt lauseiden alussa ja väleissä karsitaan pois. Hetken hiljaisuus ja mietintätauko ovat täysin sallittuja ja ehdottomasti parempia kuin täyteäänteet. Ensimmäisenä tulee sisältö, toisena rakenne ja kolmantena tunne. Saarikon kiinnostuksen kohteena oli-

vat jo opiskeluaikoina propaganda ja huhuteoriat. – Nehän ovat manipulointia. Itse tietenkin toivon, että vahvaa esiintymistaitoa käytetään hyviin tarkoituksiin. SAARIKON TÄRKEIN NEUVO kaikille esiintyjille on läsnäolo. Tämä pätee kaikenlaiseen esiintymiseen. Saarikon loppuelämän missio on murskata asiantuntijamuuri. Asiantuntijan on tärkeää osata asiansa, mutta se ei yksin riitä. Esiintymistilanteeseen pitää heittäytyä ja siinä pitää uskaltaa olla läsnä. – Unohtakaa julistaminen ja olkaa ihmisiä! Enni Saikkonen

KUKA?

Tertta Saarikko ○○Opiskellut Helsingin yliopistossa kirjallisuus tiedettä, tiedotusoppia, filosofiaa ja sosiologiaa. ○○Työskennellyt muun muassa MTV:llä, Uudessa Suomessa ja Ylellä. ○○Ohjannut monia pitkiä dokumentteja, joista saanut esimerkiksi Media & Message -palkinnon ja kansainvälisen filmipalkinnon. ○○Asunut nuorena muun muassa Lontoossa ja New Yorkissa. ○○1990-luvulta alkaen toiminut myös mediaesiinty misvalmentajana. Tarja Halosen ensimmäisen pre sidentinvaalikampanjan mediaesiintymisohjaaja. ○○Media-alan yrittäjänä 30 vuotta. ○○Naimisissa kansanedustaja Jouko Skinnarin kanssa.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Hämä-hämähäkki kiipee uudelleen ja uudelleen Lippuluukkujen suurimpina hitteinä jylläävät supersankarielokuvat eivät lakkaa kierrättämästä klassikkohahmojen seikkailuja. HÄMÄHÄKKIMIEHEN asussa saatetaan nähdä pian jo kolmas näyttelijä vuosikymmenen sisällä. Taustalla on jättistudioiden yhteinen sopimus. Marvel-sarjakuvista tutut supersankarit ovat olleet elokuvien saralla pirstaleinen joukkio. Viime vuosina Marvelin itsensä perustaman studion tekemät elokuvat ovat muodostaneet menestyneen tarinauniversumin, jossa Iron Man ja kumppanit seikkailevat yhdessä. Sarjakuvafirma on kuitenkin myynyt aikoinaan Hämähäkkimiehen filmioikeudet Sonylle.

NYT SONY näyttää myöntäneen tappionsa supersankaristudiona. Sony on tehnyt diilin, jossa se antaa Hämikselle luvan esiintyä Marvelin elokuvissa yhdessä muiden hahmojen kanssa. Sopimuksesta tehty tiedote kertoo myös, että studiot aikovat valmistella yhteistyössä uutta suuntaa Hämähäkkimiehen elokuville. Yleisön luulisi jo kyllästyvän, kun sama tarina kerrotaan jälleen uusilla naamoilla. Matti Riitakorpi

Eduskuntavaalien ennakko suosikki keskusta halusi keskioluen pois ruokakaupoista. Kauppojen mielestä ehdotus oli hyvin vaarallinen. Se sai myös paljon kritiikkiä äänestäjiltä. ”Muut darrassa risteilyllä: ”Ei koskaan enää kaljakauppaan.” #Keskustalainen darrassa risteilyllä: ”Ei koskaan enää kaljaa kauppaan.” @EskoSeppanen, Twitter ”Miten voi kepusta löytyä tukea tällaselle. Äänestäjistä suuri osa kuitenkin asuu melkoisella alko-etäisyydellä.” Ilari Huhtasalo, Facebook ”Voisko joku perustaa antikukkahattupuolueen? Sais miulta äänen heti.” Robert Holtermann, Mtv.fi

USVA TORKKI

”Keskiolut alkoon, ydinvoimaa idästä ja Paavo Väyrynen ulkoministeriksi. Pian varmaan ylen uutiset alkaa tulla mustavalkoisena. #1970-luku” @ErkkaRailo, Twitter Enni Saikkonen

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Journalismin taikanappi?

USVA TORKKI

Uudet verkkomediat luottavat joukkorahoitukseen. Journalismin joukkorahoituspalvelun Rapportin perustaja Seppo Honkanen kannustaa nuoria toimittajia kokeilemaan erilaisia rahoitusmuotoja. Miten joukkorahoitus sopii journalismiin? – Joukkorahoitus sopii kaikkein parhaiten tutkiville pitkille jutuille, joissa joku paneutuu ja selvittää jotain asiaa perinpohjaisesti. Uutisjournalismissa joukkorahoitus ei toimi. Voidaanko joukkorahoituksella ylläpitää pysyvää toimintaa? – Sanomalehden tilaaminenkin on tavallaan joukkorahoitusta, jossa joukko maksaa etukäteen sisällöstä, jota ei ole vielä saanut. Uudet mediat hakevat usein joukkorahoituksella alkupääomaa, jolla saadaan homma käynnistettyä.

taikanappi, jolla journalismi pelastuu, mutta joukkorahoitus on yksi keino rahoittaa tietynlaisia projekteja. Uusmediat ovat hienoja avauksia. Mahtavaa, että ihmiset jaksavat yrittää ja kokeilla uusia asioita. Voiko jokin uusmedia nousta journalismin instituutioksi? – Jos instituutiolla tarkoitetaan Helsingin Sanomien kaltaisia toimijoita, siihen asemaan on vaikea päästä, mutta kaikki on aina mahdollista. Uudet journalistiset tuotteet voivat olla hyvinkin pitkäkestoisia ja menestyksekkäitä. Markus Mäki

Onko joukkorahoituksesta journalismin pelastajaksi? – Mikään yksittäinen asia ei ole sellainen

⋆⋆GRADU PAKETISSA

Maija Kettunen: Kiusaaminen sosiaalisessa mediassa nuorten keskuudessa. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta, 2014.

⋆ ⋆LÄMPENEE

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Unohda duckface ja sparrow face. Sosiaalisen median uusin hitti on The Faux-Surprise.

TUTKIMUKSESSA SELVITETTIIN nuorten kokemuksia ja käsityksiä siitä, millaiset nuoret ovat yleensä verkkokiusaamisen osapuolina. Tutkimuksesta paljastui, että erilaisuus ja poikkeava ulkonäkö ovat todennäköisin syy kiusatuksi tulemiselle. Tytöt ovat enemmän osallisina verkkokiusaamisessa kuin pojat.

ENÄÄ EI tarvitse olla vakavana selfieitä ottaessa. Ankkanaaman mutruhuulet ja viaton varpusnaama ovat unohtumassa. Sosiaalisen median omakuvia, selfieitä, hallitsevat nyt hulvattomat feikkiyllätys-ilmeet eli Faux-Surpriset. Suosiossa on ottaa itsestään sellainen naamakuva, jossa näyttää yllätetyltä. Feikkiyllätys-ilmeen tunnusmerkkejä ovat aukinainen suu ja normaalia avonaisemmat silmät. Leikkisimmät voivat tehostaa ilmettä suun eteen viedyllä kädellä.

Sanni Heikkinen

Terhi Romo

MEDIAPELIÄ

Markus Mäki

maki.markus.t@student.uta.fi

Tampereen yliopistossa ei voi opiskella journalistiikkaa ja viestintää. Opiskelijoille tehdään selväksi, että heistä leivotaan journalisteja – ei viestijöitä. HELSINGIN SANOMIEN tutkiva toimittaja Tuomo Pietiläinen toimi Tampereella vierailijaprofessorina lukuvuoden 2012–2013. Hän kutsuu yritysten viestintäosastojen väkeä ”viestintäkyyliksi”. Pietiläisen mukaan tiedottajat ovat toimittajan tiellä, kun he yrittävät maalata yrityksen julkisuuskuvasta mahdollisimman myönteistä. Samaa mieltä on Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Mykkänen kolumnissaan (HS 2.2.2014). Erityisen huolissaan Mykkänen on siitä, että tiedottajien valta kasvaa, kun yritysten lehdistötiedotteita päätyy lehtien sivuille sellaisenaan. JOURNALISMILLA menee huonosti. Toimitukset potkivat väkeä pihalle, uutiset ulkoistetaan ja sisältöä karsitaan. Journalistiliiton mukaan viime vuonna irtisanottiin lähes 200 toimittajaa. Opiskelijan näkökulmasta alan työllisyystilanne näyttää huolestuttavalta. Viiden vuoden yliopistokoulutus uhkaa mennä hukkaan, jos tuore maisteri valmistuu työttömäksi. Samaan aikaan kun Journalistiliiton jäsenmäärät ovat pysyneet samana, viestinnän alan ammattiliitto Viesti ry on kasvattanut jäsenmääräänsä tasaisesti viime vuosina. Tänä päivänä viestinnän tehtävissä työskentelee Viesti ry:n arvion mukaan yli 6 000 palkansaajaa. Erityisen paljon imua on ollut viestintätoimistoihin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yritykset ovat huomanneet julkisuuden hallintaan liittyvät edut. Viestinnän ammattilaiselle kannattaa maksaa, jos se auttaa ylläpitämään myönteistä julkisuuskuvaa. JOURNALISTEILLE on kysyntää viestinnän työtehtävissä. Viestintäosastot kaipaavat laadukkaita sisällöntuottajia, jotka osaavat toimia julkisuudessa. Tampereen yliopiston tämän vuoden vierailijaprofessori Renny Jokelin tuntee molemmat puolet. Hän työskenteli Euroopan parlamentin Suomen tiedostustoimiston päällikkönä vuosina 1996–2005. – Jouduin kurinpitomenettelyyn, kun kerroin parlamentin asioista medialle liian avoimesti, Jokelin muistelee. Suurin este taitaakin olla asenne. Viestintäkyylä-ajattelu elää edelleen vahvana. Moni toimittaja kokee, että journalismin ihanteet eivät ole sovitettavissa yhteen viestinnän ihanteiden kanssa. Voisiko toimittajien siirtyminen viestintäalalle tehdä yritysten viestinnästä läpinäkyvämpää?

Mediapeliä-kolumnit kuuluvat myös Radio Moreenissa torstaisin klo 16.30 alkavassa Verstasajankohtaismakasiinissa.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Kellarista päivänvaloon EROTIIKKA Umpeen teipatut ikkunat, parrakas setä kassan

takana, hyllyriveittäin pölyisiä pornoelokuvia. Verkko kauppojen suosio pakottaa kivijalkaliikkeitä kehittymään.

HUOMIO KIINNITTYY ensimmäisenä kukkiin. Pöydillä on tuotepakettien lisäksi orkideoja. Lasivitriinissä on esillä näyttäviä korkokenkiä. Ikkunoita ei ole teipattu, vaan sisälle tulvii luonnonvaloa. Seinät ovat pinkit, mutta ne eivät tunnu kaatuvan päälle. Hyllyjen ja pöytien välissä on tilaa, ja tuotteita on esillä maltillisesti. Kaupan takaosassa on inva-wc. Olenko todella erotiikkaliikkeessä? – Miehille kellariliikkeet eivät ole ongelma, mutta naisia sellainen ahdistaa. Portaiden alas meneminen hämärään ja ahtaaseen tilaan koetaan epämiellyttäväksi. Naiset myös kiinnittävät huomiota siihen, onko nurkissa pölyä, tamperelaisen Adam&Eve-liikkeen omistaja Laura Ahola, 35, toteaa. PORNO jakaa mielipiteitä rajusti. Ahola teki päätöksen, että Adam&Evessä pornoelokuvat eivät ole enää esillä hyllyssä. – Meillä on enää vain muutamia elokuvia myynnissä. Fetissituotteita, esimerkiksi ruoskia, emme myy juuri ollenkaan. Olemme saaneet naisasiakkailta positiivista palautetta siitä, ettei porno hyppää silmille liikkeessämme, Ahola kertoo. Visuaalisuuden lisäksi erotiikkaliike tarjoaa elämyksiä muillekin aisteille. Tuotteita pääsee tunnustelemaan ja haistamaan. – Kaikkia hieromasauvoja mainostetaan hiljaisiksi ja tehokkaiksi, mutta ei netissä kuule, onko sauva oikeasti hiljainen. Netissä ei myöskään pääse kokeilemaan hierontaöljyjen koostumusta tai valitsemaan itseään miellyttävää tuoksua, Ahola pohtii. KIVIJALKALIIKKEESSÄ myyjän asiantuntemuksella on suuri merkitys. Asiakkaat vaativat entistä enemmän palvelua. – Enää ei pääse töihin sillä periaatteella, että tykkää korseteista. Täytyy tietää paljon välineistä, mutta sen lisäksi myös esimerkiksi ihmisen anatomiasta. Meillä käy asiakkaina paljon syöpäpotilaita tai kehitysvammaisia, Ahola toteaa.

Esteettömyyteen halutaan kiinnittää nykyään huomiota. Yhä useammat tuotteet sopivat kehitys- tai vaikkapa näkövammaisille. – Nykyään ei voi olla mikään koko kansan marketti, vaan täytyy erikoistua ja profiloitua johonkin, Ahola kertoo. MYYJÄLLÄ on oma osansa tunnelman luomisessa. Asiakkaan fiiliksen täytyy olla rento. – Moni kuvittelee, että erotiikkaliikkeen myyjällä pitäisi olla silikonirinnat ja muutenkin tietynlainen ulkonäkö. Oikeasti me käytämme tavallisia vaatteita, emmekä meikkaa paljon, Ahola sanoo. Tavallisuus tekee Aholan mukaan myyjästä helposti lähestyttävän. Se on tärkeä ominaisuus, koska seksuaalisuus on edelleen vaikea aihe monille. Myyjän avoimuus auttaa asiakkaita avautumaan. – Myyjän täytyy osata jutella ihmisten kanssa ja lukea heitä. Moni tulee tänne ja sanoo haluavansa jotakin tiettyä, kun todellisuudessa he haluavat jotakin aivan muuta. Ihmiset eivät välttämättä kehtaa pyytää mitä haluavat, joten on myyjän tehtävä poimia se esille, Ahola kertoo. NETTIKAUPPOJA VASTAAN kamppaillessa kivijalkayrittäjien täytyy alkaa miettiä muitakin tulonlähteitä. Aholan mukaan seksivälinekutsut nostavat tasaisesti suosiotaan. – Kutsusesonki alkaa helmikuussa, ja oikeastaan kaikki lauantait ovat siitä eteenpäin varattuja. Olemme harkinneet aukioloaikojen lyhentämistä muutamalla tunnilla, että kutsujen pitämiselle olisi enemmän aikaa, Ahola kertoo. Verkkokauppoja ei voi kuitenkaan kokonaan syyttää asiakaskadosta. – Ihmisiä ei yksinkertaisesti liiku keskustassa enää yhtä paljon kuin ennen. Ei se välttämättä nettikaupoista johdu, Ahola toteaa. Sanni Heikkinen

IJO

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15

MIELEN MAISEMIA

ANNI REENPÄÄ

NÄIN KOIN

Noora Hapuli

hapuli.noora.m@student.uta.fi

Ovelta ovelle kiertävä varainhankkija näkee sen, mitä päättäjät eivät. SOITAN OVIKELLOA hiljaisessa rappukäytävässä. Kierrän ovelta ovelle ja etsin kuukausilahjoittajia hyväntekeväisyysjärjestölle. Lukko napsahtaa varovasti auki ja ovenraosta kurkistaa kalmankalpea vanhus. Hänen ryppyiset kätensä vapisevat. Hän kieltäytyy lahjoituksesta ja kertoo olevansa niin vanha, ettei pysty liikkumaan itsenäisesti. – Ulkonakaan en ole päässyt käymään vuoteen, hän lisää ennen kuin sulkee oven. Jään seisomaan rappukäytävään ikkunasta tulevan kirkkaan auringon häikäistessä silmiäni. Varainhankkijan työ ei ole aina helppoa, mutta eivät suomalaisetkaan aina myönnä olevansa avun tarpeessa. Suomessa on paljon ihmisiä, joilla ei mene hyvin. Joskus on vaikeaa jatkaa matkaa, koska tekisi mieli jäädä auttamaan. Esitellessäni hyväntekeväisyyskohdetta joku saattaa sanoa olevansa itse avun tarpeessa. Silloin on sanavalmiilla varainhankkijallakin hiljainen hetki.

NÄYTTELYVALVOJA Heta Laitakari ja museoavustaja Maija Tamski ripustavat Aarno Salosmaan teoksia Sara Hildénin museossa. Lauantaina avautuva Mielen maisemia -näyttely esittelee yhdeksän suomalaistaiteilijan tuotantoa 1960- ja 1970-luvulta. Museoamanuenssi Tomi Moisio kertoo näyttelyn nimen viittaavan todellisuuden ja mielen kohtaamiseen. – Haluamme korostaa perinteisten ismien sijaan vuorovaikutusta ja dialogia katsojan ja teoksen välillä. Katsoja tulkitsee teoksia kokemustensa ja muistojensa pohjalta, Moisio sanoo. Näyttely on esillä 14.2.–12.4.

MUISTILISTA Ystävänpäivälle 14.2.2015

ENNI MANSIKKAMÄKI

LEFFAA

KAHVITTELUA

LIIKUNTAA

IHMISIÄ

MUSIIKKIA

BURLESKIA

BILETYSTÄ

Fifty Shades of Grey

Mokka mestareiden ystävänpäivä tapahtuma

Koko perheen ystävänpäivärieha

Ystävän päivän yhden illan juttu

Hyväntekeväisyyskonsertti arjen sankareille

Teerenpeli Tease Burlesque Club: Valentine’s Day

Valentine’s day singles party

Maailmanlaajuiseksi ilmiöksi nousseen kirjan elokuvaversiolta voi odottaa draamaa ja romantiikkaa.

Kahvin paahtonäytöksiä, tuotearvon toja ja kahvitarjoilu.

Perheliikuntatunteja, köydenvetoa ja liikuntavälineiden vaihtotori.

Luo uusia ystävänpäiväperinteitä. Esiintymässä DJ SAMPL ja Unito.

Esiintymässä mm. tangokuninkaalliset Johanna Debreczeni ja Jouni Keronen.

Huumorilla höystettyjä burleski-esityksiä ja muuta ohjelmaa.

Ennen bileitä ystävänpäivä heila voi löytyä speed datingista. Ennakkoilmoittautuminen.

14€

Ilmainen

25€

12€

10€

Finnkino Plevna, Itäinenkatu 4, useita näytöksiä klo 13–21.

Mokkamestarien paahtimo, Kuukuja 8, Ylöjärvi, klo 10–15.

Perheliikuntakeskus Hippa, Vestonkulma 2, klo 10–14.

Tullikamarin Pakkahuone, Tullikamarin aukio 2, klo 19–23.

Sampolan juhlasali, Sammonkatu 2, klo 16.

Ravintola Teerenpeli, Hämeenkatu 25, klo 19–22.

Aussie Bar, Hämeenkatu 26, speed dating klo 19.30, bileet klo 22.

HYVÄNTEKEVÄISYYS ON joillekin kirosana. Näillä ihmisillä on usein mitä erikoisimpia oman käden ratkaisuja maailman epäkohtien selvittämiseen. Olen kuullut, että olisi palvelus katkaista afrikkalaisilta miehiltä sukuelimet pois. Minulle on sanottu, että intialaisia on niin paljon, että osa saakin kuolla. Eräs herra mietti pitkään ja lopulta totesi, että tämän maailman ovat pilanneet muslimit. Sitten on heitä, jotka antavat vähästään. Usein he, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia, osaavat olla empaattisia. Eräs myötämielinen rouva totesi minulle, että nykyään ihmiset opetetaan tuijottamaan vain omaa napaansa. Löytyy myös heitä, jotka eivät tyydy vain lahjoittamiseen, vaan haluavat ympäristöaktiivi Sini Saarelan tavoin lähteä merelle ”pelastamaan maailmaa kumiveneellä”. ENNEN KAIKKEA olen työssäni nähnyt heitä, jotka eivät apua saa tai eivät osaa sitä pyytää. Suomi on hyvinvointivaltio, mutta kauniit kulissit kaatuvat, kun ihmiset avaavat minulle oviaan. Työttömyys, köyhyys ja yksinäisyys saavat monet kasvot, kun ovikello toisensa jälkeen soi. Joskus on pakko kävellä portaat vauhdikkaasti alas ja poistua ulkoovesta. Kun katsoo taakseen, näkee huonokuntoisen vanhuksen ikkunassa. Raikas tuuli puhaltaa hiukset silmille. Silloin muistaa, että tämäkään ei ole kaikille itsestäänselvyys.

KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: SILJA VIITALA JA SATUMAARI VENTELÄ