Utain 2/2015

2/2015

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

ideat 14

elämykset 16

huvit 17

Hyvä uutinen Miksi media kirjoittaa vain kauhuista?

Sanni Mattila s. 13

Talven selviytyjät

Ulkotyöläinen ei saa pelätä pakkasta. s.8

Esiopetus on muutosten edessä. s.2

It-velhojen hiljainen tieto voi olla uhka. s.4

3D-kahvilassa voit printata mini-minäsi. s.16

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

22.1.2015

AVAUS

Sanni Harmanen

harmanen.sanni.m@student.uta.fi

Kun ihmiset puhuvat kokemuksistaan, syntyy uusia vähemmistöryhmiä. Samalla valtiolle tulee tilausta ottaa nämä ryhmät huomioon päätöksissään.

BRITTILÄINEN TV-KANAVA Channel 4 ilmoitti viime viikolla tavoitteekseen, että 20 prosenttia sen työntekijöistä olisi etnisten vähemmistöjen edustajia.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajille on kuuden prosentin tavoitekiintiö, samoin vammaisille.

Prosenttien on tarkoitus vastata vähemmistöjen osuuksia maan väestöstä.

UUSIA vähemmistömääritelmiä tuntuu putkahtelevan kuin sieniä sateella.

Homo- ja biseksuaalisuuden lisäksi tulisi muistaa sellaisia termejä kuin transseksuaalisuus, aseksuaalisuus ja polyamoria.

Ihmiskunta ei kuitenkaan ole varsinaisesti muuttunut entistä monimuotoisemmiksi. Se on ollut monimuotoinen aina. Ihmiset vain ovat alkaneet puhua kokemuksistaan koko ajan rohkeammin.

Samalla valtiolle on tullut tilausta ottaa uusia ihmisryhmiä huomioon.

Odotan päivää, jolloin virallisiin papereihin voi valita sukupuolensa kolmesta tai useammasta vaihtoehdosta.

CHANNEL 4:N ILMOITUS uusista, tavoitteellisista kiintiöistä voi olla yritys kohottaa kanavan imagoa. Se on samalla hieno kannanotto siitä, että kanava haluaa kuulla monenlaisten ihmisten näkemyksiä.

Esiopetuksen muutokset mietityttävät päiväkodeissa VARHAISKASVATUS Näkyvimpiä muutoksia ovat opetussuunnitelmien

uudistus ja mahdolliset tilamuutokset.

VEERA HONGISTO

ESIOPETUKSEN opetussuunnitelman

muutos huolestuttaa lastentarhoissa. Samassa rytäkässä Tampereella harkitaan esiopetuksen siirtämistä samoihin tiloihin koulujen kanssa.

Aaltosenkadun päiväkodin vastaava lastentarhanopettaja Anne Olsson haluaisi myös jatkossa pitää kiinni hyväksi todetuista opetustavoista.

Aaltosenkadulla opetus on toiminnallista.

Opetustavoissa otetaan huomioon erilaiset oppijat.

– Suomalaisissa kouluissa pitää edelleen istua paikoillaan ja kuunnella. Tutkimuksissa on todettu, että kaikki eivät opi näin, Olsson sanoo.

– Toivottavasti opetuksen järjestämiseen ei jatkossa anneta yksityiskohtaisempia neuvoja.

Tampereen pedagogisen tuen koordinaattorin Sari Salomaa-Niemen mukaan kyse on resurssien hyödyntämisestä.

– Esimerkiksi oppilashuollon ja erityisopetuksen järjestäminen onnistuu paremmin, kun kaikki opiskelevat saman katon alla, Salomaa-Niemi sanoo.

ENSIMMÄINEN muutos tulee voimaan jo ensi syksynä. Esiopetus muuttuu elokuussa pakolliseksi. Ilmoittautuminen esiopetukseen päättyy tänään torstaina. Kuntien ei tarvitse valvoa, että lapsi käy esikoulun, sillä esiopetus ei ole osa oppivelvollisuutta.

Vastuu esiopetuksen tavoitteiden saavuttamisesta jää vanhemmille.

– Lähes kaikki esikouluikää lähestyvät lapset ovat jo varhaiskasvatuksen piirissä, joten meidän toimintaamme ei ole luvassa suuria muutoksia. Uudistuksen myöhempiä vaikutuksia ei kuitenkaan vielä voi ennustaa, Salomaa-Niemi sanoo.

Uudet opetussuunnitelmat otetaan valtakunnallisesti käyttöön viimeistään ensi vuonna.

Aino Saarenmaa

Aaltosenkadun päiväkodin esikoululaiset ovat lähdössä ruokailemaan läheiseen kouluun.

Sisu Kiekara askartelee Suvi Kaartisen kanssa. Takaa kurkkaa Lauri Kalajainen.

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Jenni Kangasniemi, Perttu Räisänen, Annu Laine, Anni Tolonen, Hanna Hantula AD: Sara Reijonen

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Rikos rehottaa Pirkanmaalla

Lama vie kuluttajan outletiin

Tutkimuksista suoraa palautetta kunnille

RIKOLLISUUS on lisääntynyt rajusti Pirkanmaalla viiden viime vuoden aikana, vaikka keskimäärin muualla Suomessa rikosten määrä on laskussa. Tämä selviää Tilastokeskuksen tuoreesta tilastosta.

Pirkanmaalla tehtiin 5,3 prosenttia enemmän rikoksia vuonna 2014 kuin vuonna 2009. Pirkanmaa on maakunnista kolmanneksi viimeinen, kun verrataan rikollisuuden vähentymistä. Vuodesta 2009 rikollisuus on lisääntynyt vain viidessä maakunnassa.

Erityisesti väkivalta- ja omaisuusrikosten määrä on kasvussa. Viime vuonna väkivaltarikoksia tehtiin Pirkanmaalla jopa 16 prosenttia enemmän kuin viisi vuotta sitten.

Koko Suomessa väkivalta- ja omaisuusrikokset vähenivät muutamalla prosentilla.

Tilastokeskuksen aineisto sisältää poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleet rikokset.

HEIKKO TALOUSTILANNE heijastuu vaatekauppoihin. Myynti on ollut jo useamman vuoden laskussa, ja outlet-myymälöitä ilmestyy katukuvaan lisää. Outlet-liikkeet keskittyvät usein kaupunkien keskustojen ulkopuolelle.

Seppälän aluepäällikön Petri Vuonon mukaan vaatteiden kaltaisista kulutushyödykkeistä karsitaan ensimmäisten joukossa.

Seppälän outlet-myymälät ovat edullisempia kuin ketjun muut liikkeet. Ne on sijoitettu strategisesti niin, etteivät ne kilpaile ketjun muiden myymälöiden kanssa.

Hinta on nykyisin vaatekaupassa ratkaiseva tekijä. Muotikaupan liiton toimitusjohtajan Tuula Loikkasen mukaan kuluttajista on tullut varovaisempia ja hintakriittisempiä. Edullisuuden lisäksi vaatekaupan pitää erottautua etenkin valikoiman avulla.

KUNTIEN tyytyväisyystutkimukset kertovat kuntien tilasta pitkällä aikavälillä, kertoo kuntaidentiteettejä tutkinut Anni Kyösti.

Kun samaa asiaa tutkitaan vuosittain, saadaan läpileikkaus senhetkisestä ilmapiiristä ja pitkittäisdataa samasta aiheesta usealta vuodelta.

– Kuntauudistus on ajankohtain en aihe.

Palvelut ovat kuntalaisille keskeisiä, ja tyytyväisyys niihin on tärkeää kuntaidentiteetille. Vertailu on myös medialle kiinnostava aihe.

Kuntarating 2014 -kyselyn mukaan vuoden 2014 tyytyväisimmät ihmiset asuivat Pirkkalassa. EPSI Finlandin toteuttamaan tutkimukseen vastasi noin 10 000 asukasta suurimmilta kaupunkiseuduilta.

EPSI Finlandin toimitusjohtajan Mats Nybondasin mukaan kunta saa tutkimuksista suoraa palautetta kehityksestään.

Joonatan Hulkkonen

Pia-Marie Rauhala

Erkki Mervaala

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

utain.uta.fi

Joka viides hätäkeskuspuhelu turha ASIATTOMAT PUHELUT vievät hätäkeskuspäivystäjien aikaa. Viime vuonna hätäkeskukseen soitettiin 750 000 turhaa puhelua. Tahattomien virhesoittojen lisäksi osa puheluista oli puhdasta ilkivaltaa.

Pahimmassa tapauksessa häiriöpuhelut tukkivat hätälinjan ja viivästyttävät hädässä olevan avunsaantia kohtalokkain seurauksin. Vuonna 2014 hätäkeskukseen tehtiin 3,9 miljoonaa ilmoitusta, joista joka viides oli aiheeton. Hätäkeskuslaitoksen tiedottaja Katri Kalliomäki kertoo, että kaikista hurjimmat puhelut tulevat yleensä yön pikkutunneilla.

– Joku soittaa hätäkeskukseen, koska ei pääse sisään baariin tai tarvitsee kyydin kotiin.

Hyvin yleisiä ovat puhelut, joissa soittaja pyytää hätäkeskusta yhdistämään puhelun kaverilleen, koska omasta liittymästä on mennyt saldoraja umpeen.

Pitsatilauksiakin tulee joskus.

ILKIVALTAAN suhtaudutaan vakavasti. Hätäkeskus tekee poliisille tutkintapyynnön soitta-

”

SILJA VIITALA

Joskus soittaja hermostuu, kun hätäkeskus ei lähetäkään ambulanssia hakemaan päänsärystä kärsivää ihmistä.

jista, jotka häiriköivät toistuvasti hätäpuhelulinjaa. Jatkuvasta turhasta soittelusta voi seurata syyte törkeästä tietoliikenteen häirinnästä. Kovin rangaistus on ehdoton vankeus.

– Pahimmat tapauksessa sama henkilö soittaa hätäkeskukseen satoja kertoja, Kalliomäki kertoo.

Myös uusavuttomuus työllistää hätäkeskusta. Puhelimeen näppäillään 112, kun halutaan tietää, milloin sähköt palautuvat katkon jälkeen, tai ei osata keittää perunoita. Ilmainen numero houkuttelee yksinäisiä soittamaan juttuseuran toivossa.

HÄTÄKESKUSPÄIVYSTÄJÄ

Lauri Järvenpää Keravan hätäkeskuksesta kertoo, että haistat-

Lauri Järvenpää, hätäkeskuspäivystäjä

telupuheluita tulee päivittäin.

Aina ilkivallan ja aiheellisen puhelun rajanveto ei ole helppo.

– Puhelu saattaa alkaa asiallisesti, mutta joskus soittaja hermostuu, kun hätäkeskus ei lähetäkään ambulanssia hakemaan päänsärystä kärsivää ihmistä kotiovelta.

Katri Kalliomäki muistuttaa, että hätäkeskukseen pitäisi soittaa vain silloin, kun oma henki, terveys tai omaisuus on vaarassa.

– Viimeisimpien lukujen mukaan asiattomien puheluiden määrä on lähtenyt hienoiseen laskuun. Yksikin tarpeeton puhelu on kuitenkin liikaa, Kalliomäki sanoo.

Essi Rundgren

Hätäkeskuspäivystäjä Lauri Järvenpää vastaa useita kertoja päivässä puheluihin, jotka eivät kuulu hätäkeskukseen.

Sairaalat valvovat potilaitaan kameroilla myös Tampereella POTILASHUONEISSA asiakasta voidaan tarvittaessa tarkkailla valvontakameran kautta. Potilas saattaa joutua kuvattavaksi myös tietämättään, sillä valvonnasta ei aina ilmoiteta.

Pirkanmaan sairaalahoitopiirin sairaalainsinööri Esa Särkimäki kertoo, että myös Tampereen alueen potilashuoneissa kameroita käytetään tarvittaessa.

– Kameroilla taataan tarkkailua vaativan potilaan turvallisuus esimerkiksi psykiatrisen hoidon yksiköissä ja tartuntatautien infektioyksikössä.

Kameroilla asiakkaita saadaan pidettyä

silmällä myös etäämmältä.

– Ei ole realistista ajatella, että hoitohenkilökunta pystyisi jatkuvasti valvomaan vieressä.

Helsingin sanomien mukaan pääkaupunkiseudun sairaaloissa kameroita saattaa olla myös tavallisten vuodeosastojen potilashuoneissa. Särkimäki sanoo, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä kameroita käytetään harkitusti erityistapauksissa.

– Sairaalan vuodeosastoilla ei kuvata.

Olemme olleet hyvin kriittisiä ja maltilla asentaneet jokaisen kameran. Kulkureittejä ja sisäänkäyntejä valvotaan kameroilla, jotta

voidaan seurata, keitä sisälle pääsee. Osastolle tultaessa kamerat loppuvat.

VALVONNASTA KESKUSTELLAAN Särkimäen mukaan joka asennuksen yhteydessä. Tärkeimpänä kysymyksenä Särkimäki pitää sitä, tallentavatko kamerat vai eivät.

– Pääasiassa tallennus on mahdollista vain julkisissa tiloissa ja erityisluvalla esimerkiksi psykiatrisen osaston käytävillä.

Kuvaa ei saa tallentaa osastoilla, toimenpidehuoneissa, psykiatrian erityishuoneissa eikä potilaan tarkkailutiloissa.

SAIRAALAN ASIAKKAALLE videovalvonnasta ilmoittamisesta ei ole tarkkoja käytäntöjä. Asiakas ei välttämättä pysty vaikuttamaan siihen, kuvataanko häntä, jos hän ei ole videovalvonnasta edes tietoinen.

– En voi mennä takuuseen siitä, miten potilaalle ilmoittaminen arjessa elää. Tietysti lähtökohtana on se, että potilas tulee sairaalaan hoidettavaksi, mihin sisältyy myös valvonta.

Jemina Michelsson

⋆ ⋆NÄIN JUTTU TEHTIIN

Yliopistolla voisi järjestää vaikka ufomessut

Laiskuus kostautuu salasanoissa

Ulkotöihin tarvitaan selviytyjiä

TAMPEREEN YLIOPISTOLLA ei ole selkeää ohjeistusta siitä, millaisille tapahtumille tiloja voidaan vuokrata.

Esimerkiksi tulevana viikonloppuna yliopistolla pidetään kahdet messut, Jalokivija Parisuhdemessut. Messujen ohjelmaan kuuluu esimerkiksi työpaja, jossa käsitellään jalokivien vaikutuksia ihmiskehoon.

Yksi messujen näytteilleasettajista markkinoi magneettikoruja.

Yliopiston markkinointikoordinaattori Kyösti Koskela kertoo, että päätökset tilojen vuokraamisesta tehdään tapauskohtaisesti. Tapahtuman epätieteellisyys ei vaikuta vuokraamispäätökseen.

Sekä Jalokivi- että Parisuhdemessut järjestää Tampereen Pyrintö -urheiluseuran suunnistusjaosto.

Messuisäntä Pasi Raukko kertoo, että tavallisen ihmisen on vaikea tunnistaa, kuka osaa oikeasti kiviterapiaa ja kuka ei.

Hän vakuuttaa, että messuille on pyritty

saamaan luennoitsijoita, jotka ovat kivien terapeuttisten vaikutusten ammattilaisia.

– Emme toki voi mennä takuuseen kaikkien luennoitsijoiden ja näytteilleasettajien ammattitaidosta.

Tapahtuman epätieteellisyys ei Koskelan mukaan haittaa. Korkeakoulun tiloissa voisi periaatteessa järjestää vaikka ufo-messut.

– Yliopistolle ovat tervetulleita kaikenlaiset kulttuuritapahtumat, koska se on julkinen paikka.

Kampuksella on järjestetty esimerkiksi harrastusseurojen esittelytilaisuuksia ja scifi-fanien kokoontuminen.

Jos poliittinen ääriliike haluaisi pitää yliopistolla tapahtuman, sopisiko se?

– Tämä on hankala kysymys. Jos vuokraamme tilaa yhdelle puolueelle, niin meidän tulisi tasapuolisuuden nimissä vuokrata myös muille puolueille, Koskela sanoo.

YKSINKERTAISET ja palvelusta toiseen toistuvat salasanat ovat myös suomalaisten ongelma, kertoo F-Securen vanhempi tietoturvakonsultti Erkki Mustonen.

– Syyt huonoihin salasanoihin ovat mukavuudenhalu ja laiskuus.

Salasanoihin erikoistunut yritys SplashData julkaisi vuosittaisen listansa Yhdysvaltojen yleisimmistä salasanoista. Yhdistelmä 123456 vei jälleen voiton. Kyseinen salasana on tuttu myös Mustoselle.

– Salasanojen keksimisessä Suomessa ollaan samassa jamassa kuin muuallakin.

Salasanojen ulkoa muistaminen koetaan usein raskaaksi. Mustonen huomauttaa, että tähän on kehitetty myös teknisiä apuvälineitä.

– Kannattaa käyttää salasanojen hallintaohjelmaa. Se huolehtii sekä salasanoista että kirjautumisesta.

KOLME ERILAISTA juttukeikkaa ja kolme erilaista talvipäivää.

Haastattelimme Näkymä-juttuumme pysäköinnintarkastajaa, lumenpudottajaa ja torimyyjää. Kaikki kolme työskentelevät ulkona, kelistä riippumatta. Heillä ei ole vaihtoehtoja. Vain torimyyjä ilmoitti, että ei tule myymään kovalla pakkasella.

Mikä yhdisti kaikkia haastateltuja? He kertoivat rehellisesti pitävänsä työstään.

Sen myös näki ja kuuli. Olisin voinut kirjoittaa monta sivua heidän tarinoistaan.

Toki keli tuottaa päänvaivaa. Käsiä paleltaa ja jalat kastuvat. Säästä valitettiin kuitenkin vasta kysyttäessä.

Kaikesta selviää. Mekin selvisimme juttukeikoiltamme ulkona. Vasta viimeisellä palelluimme ja kastuimme.

Sanni Harmanen

Sara Salmi

Sara Salmi

Millaisella varustuksella ulkotöihin kannattaa lähteä? Lue lisää sivuilta 8–11.

4 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit

VEERA HONGISTO, SARA REIJONEN

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5

Hiljaisen tiedon titaanit ERITYISOSAAMINEN Laajat tietojärjestelmät voivat kannatella pikkuruisen

kunnan väestötietojen lisäksi suurten yritysten koko tuotantoprosessia.

Pahassa tapauksessa niiden toimintaa ymmärtää vain muutama suunnittelija.

Kun tekijöitä tulee ja menee, osaamattomuus ja jopa epärehellisyys kampittavat yrityksille elintärkeitä järjestelmiä.

TIETOJÄRJESTELMIÄ luotaessa on yleistä, etteivät asiat suju suunnitelmien mukaan. Esimerkiksi poliisin oli tarkoitus ottaa eri tietokannat yhdistävä Vitja-järjestelmä käyttöön jo vuoden 2014 alussa.

Hanke kaatui kesällä, kun systeemin toimittaja Tieto ei ollut kyennyt saamaan valmiiksi kuin kolmasosan projektista. Kun usko Tiedon kykyyn toteuttaa projekti katosi lopullisesti, yritys maksoi poliisille sopimuksen purkamisesta 7,5 miljoonaa euroa.

TAMPEREEN teknillisen yliopiston tiedonhallinnan ja logistiikan laitoksen johtaja, professori Samuli Pekkola on sitä mieltä, että yleisin syy tietojärjestelmän hankinnan epäonnistumiseen on osaamattomuus.

Ohjelmointityötä on hyvän tavan mukaista dokumentoida. Tällä tarkoitetaan yksityiskohtaista raportointia työvaiheista ja niiden perusteluista. Silti tiimityönäkin tehdyn projektin palaset jäävät usein vain kyseisen osan tekijän mieleen.

– Ohjelmoijat ovat vähän kuin rakennusja putkimiehiä. He haluavat usein tehdä eivätkä dokumentoida. Oli myöhemmin sitten kyseessä sähköjohtojen repiminen seinästä tai tietojärjestelmän toimintalogiikan selvittäminen, joudutaan tekemään valtava määrä työtä, Pekkola sanoo.

Kaiken dokumentaation puuttuminen on Pekkolan mukaan ääritapaus, mutta aivan yhtä harvinaiseksi hän epäilee täydellistä dokumentaatiota. Yrityksessä toimivat maallikot voivat uskoa järjestelmien huollon ja kehittämisen olevan helppoa, vaikka todellisuudessa tehtävä voi olla mammuttimainen.

TILANNE, jossa esimerkiksi kunnan tai yrityksen tietojärjestelmät tuntee vain yksi tai kaksi henkilöä, on riskialtis.

Osaamisen henkilöityminen on tunnustettu ongelma, vaikka maailma on täynnä osaavia ammattilaisia. Pekkola on kohdannut hurjaltakin kuulostavia esimerkkitapauksia siitä, mitä käy, kun vastuu järjestelmistä on ollut parin ihmisen harteilla.

– Eräässä pienessä kunnassa oli kaksi tie-

tohallinnon asiantuntijaa. Kun yksi päätti irtisanoutua työstään, toisen ajateltiin varamiehenä paikkaavan tilanne. Henkilö kuitenkin menehtyi sairaskohtaukseen.

Kaikki osaaminen kunnan tietojärjestelmistä katosi vain yhden kuukauden aikana.

Pulmasta selviäminen vaati runsaasti käsityötä ja ihmisten kanssa keskustelua.

Pekkolan mukaan tällaiset tapaukset eivät eroa paljoa esimerkiksi tilanteesta, jossa rakennusyhtiö menee konkurssiin. Keskeneräisen työmaan tilannetta joudutaan selvittämään puhtaalta pöydältä. Ajatus sopii kuitenkin huonosti käsitykseen sivistyneen tietotekniikan roolista itsestään selvänä osana elämää.

Valtio on huomioinut kuntien mahdolliset ongelmat vuonna 2011 voimaan tulleessa tietohallintolaissa. Laki edellyttää, että kunnat suunnittelevat ja dokumentoivat tietojärjestelmänsä tietyn kokonaisarkkitehtuurin mukaisesti. Niiden pitäisi myös toimia yhteistyössä muiden järjestelmien kanssa.

Pienissä kunnissa ja yrityksissä ongelmaa voidaan vältellä tekemällä työtä tiimeissä.

Näin niin sanotusta hiljaisesta tiedosta on edes aavistus muillakin kuin järjestelmän tai ohjelmiston tekijällä.

TÄLLÄ HETKELLÄ ehkä merkittävin meneillään oleva projekti suomalaisella ohjelmistoalalla on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja kuntien yhteinen asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apotti.

Myös valtio kaavailee uutta palveluväylää, 120 miljoonan euron hanketta, jonka on tarkoitus liittää eri järjestelmät paremmin toisiinsa.

– Hankintaa tehdessä unohdetaan usein, että järjestelmällä voi olla kymmeniä erilaisia käyttäjäryhmiä. Esimerkiksi Apottia käyttävät sen valmistuttua muutkin kuin lääkärit, Pekkola sanoo.

Erillisten tietojärjestelmien ongelmaksi muodostuu myös se, ettei tietoa pystytä siirtämään järjestelmästä toiseen automaattisesti, vaan se joudutaan tekemään käsityönä.

”

Kun yksi päätti irtisanoutua työstään, toisen ajateltiin varamiehenä paikkaavan tilanne.

Henkilö kuitenkin menehtyi sairaskohtaukseen.

Samuli Pekkola, Tampereen teknillisen yliopiston tiedonhallinnon ja logistiikan laitoksen johtaja

HANKALIA TILANTEITA on kohdannut myös ohjelmistokehityksen alalla sekä työntekijänä että yrittäjänä toimiva Joonas. Omalla nimellään hän ei halua asioista kertoa, sillä Suomen kokoisessa maassa useat eri toimijat tuntevat toisensa. Luottamus on tärkeää.

Joonaksen mukaan asiakkaatkaan eivät halua, että heidän kalliit it-pulmansa tulevat julkisuuteen. Urallaan hän on törmännyt osaamisen karkaamisen lisäksi epärehelliseen toimintaan. Kyseenalaisia toimintatapoja hän on kohdannut erityisesti tapauksissa, joissa ohjelmistoja ja järjestelmiä hankitaan ulkopuolisilta.

Kerran Joonaksen asiakkaana oli kansainvälisesti toimiva suomalainen yhtiö, jonka liikevaihtoa mitataan sadoissa miljoonissa.

Yhtiö halusi siirtää toiminnalleen olennaisen järjestelmän uuteen verkkoympäristöön.

– Työssä paljastui, ettei järjestelmän alkuperäinen valmistaja ollut toteuttanut kaikkia lupaamiaan ominaisuuksia. Mitään dokumentaatiota kesken jääneistä osista ei ollut. Tieto siitä, mitä oli tehty ja minne, oli vain alkuperäisillä tekijöillä, Joonas sanoo.

KOSKA MUIDEN ohjelmoijien kädenjälkeä voi olla vaikeaa ymmärtää, on asioiden paikkaaminen stressaavaa työtä. Joissain tilanteissa koko yrityksen toiminta on voinut olla vaakalaudalla, kun ohjelmiston tekijä on poistunut projektista.

– Kerran jouduimme vailla mitään tietoa alkuperäisen ohjelmoijan aivoituksista päivittämään erään yrityksen ohjelmistoja aikaa vastaan, sillä muuten yrityksen toiminta olisi käytännössä seisahtunut. Tilanne oli kauhea. Olimme ottaneet tietämättämme vastuullemme ohjelmiston, jonka rakenteesta ei ollut lainkaan merkintöjä.

Joonas toteaa, että asioiden pitäminen omana tietona tai niiden jättäminen dokumentoimatta on vakava asia. Toimittajayritys voi joutua maksamaan sopimussakon ja yksittäinen työntekijä voi saada potkut.

– Alalla pyörii myös runsaasti konsultteja, jotka toimivat kyseenalaisin keinoin. He voivat esimerkiksi sopia toimittavansa jonkin ohjelmiston, mutta hankkivatkin sen itse jostain aivan muualta. Tulos voi olla mitä sattuu, ja osaaminen jossain Intiassa.

Osaamisen henkilöityminen voi helposti rampauttaa muodikkaita start up -yrityksiä, joissa työntekijöitä on vähän. Jos yrityksen tuote on ohjelmisto, siihen liittyvä alkuperäinen osaaminen kannattaa pitää mukana.

Muuten firma voi olla myytäessä arvoton.

KUN YHTEISKUNTA kehittyy toimimaan yhä laajemmin digitaalisten järjestelmien varassa, on tärkeää vähentää ongelmatapauksia. Samuli Pekkola uskoo, että tietojärjestelmiin liittyviä epäselvyyksiä vastaan voidaan taistella yksinkertaisesti opettamalla ihmisiä.

– Yliopistoissa kannattaisi entistä enemmän poistua koulutusohjelmien eristäytyneistä siiloista. Tietojärjestelmiä on hyvä ymmärtää omasta alasta riippumatta, ja myös järjestelmien asiantuntijoiden kannattaisi oppia ymmärtämään eri alojen periaatteita.

Matti Riitakorpi

6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Tietokonekorjaaja Jari Stålhammarille tuodaan usein korjattavaksi kannettavia tietokoneita, joista on mennyt emolevy rikki. Tämänkin tietokoneen emolevy on rikki, ja asiakas on pyytänyt Stålhammaria ottamaan koneen tiedostot talteen.

Vakuutusyhtiöt maksavat turhaan valmistusvirheistä KULUTTAJA Kun takuuaika päättyy, myyjä on edelleen vastuussa

laitteeseen ilmestyvästä viasta. Vakuutusyhtiö joutuu kuitenkin helposti maksumieheksi.

HUOLTAMOIHIN tuodaan korjattavaksi laitteita, jotka ovat hajonneet normaalikäytössä. Takuuaika on mennyt umpeen, ja asiakas haluaa vianmäärityksen. Asiakas lähettää korjausraportin usein suoraan vakuutusyhtiöön.

If vakuutusyhtiön lakimiehen Mika Vaitomaan mukaan korvauspyynnöt käsitellään tapauskohtaisesti.

– Jos laite on esimerkiksi pudonnut, rikkoutumisen syy on selvä ja maksamme korvauksen. Jos vika on vain ilmestynyt uuteen

laitteeseen, pyydämme asiakasta kääntymään myyjän puoleen.

Vaitomaa sanoo, että heidän työntekijänsä eivät ole korjausammattilaisia. Siksi he eivät aina papereiden perusteella pysty päättelemään, mistä vika johtuu. Vaitomaa myöntää, että joskus jälkeenpäin tulee ilmi, että kotivakuutus on korvannut tuotteen, jossa on ollut valmistusvirhe.

– On tapauksia, joissa laitteen takuu on mennyt umpeen ja vakuutusyhtiön korvaama osuus on pieni. Silloin pohdimme,

kannattaako käyttää kovin paljon aikaa sen miettimiseen, johtuuko vika valmistusvirheestä vai asiakkaan vahingosta.

Reilun vuoden vanhan, juuri takuuajan ylittäneen laitteen korjaussumma voi kuitenkin olla satoja euroja.

Tietokonehuoltamo Teknotaikurien Jari Stålhammarin mukaan heillä mainitaan asiakkaille, että uudehkon laitteen korjauksessa voi kääntyä valmistajan puoleen. Usein asiakas on kuitenkin jo saanut vakuutusyhtiöltään ohjeet hankkia korjaus-

raportin ja toimittaa sen vakuutusyhtiöön.

Stålhammarin mielestä vakuutusyhtiö joutuu maksamaan vioista, jotka ovat valmistusvirheitä. Esimerkiksi tietokoneen emolevyn ei pitäisi hajota itsestään alle kahdessa vuodessa.

MYYJÄN ASETTAMA takuu on lisäetu, joka helpottaa asiakasta korvaustilanteessa, jos tuotteeseen ilmestyy vika. Takuuajan päätyttyä myyjä katsoo hajoamisen johtuvan ensisijaisesti asiakkaasta. Vakuutuksen pitäisi korvata tuote vain silloin, kun laite on esimerkiksi pudonnut, kastunut tai tuhoutunut tulipalossa.

EU-direktiivien mukaan myyjä on vastuussa tuotteeseen ilmestyvästä virheestä kahden vuoden ajan, mutta Suomen lainsäädännön mukaan myyjä on korjausvelvollinen niin kauan kuin tuotteen voisi olettaa kestävän.

Kuluttajaliiton lakimiehen Timo Niemen mukaan esimerkiksi tietokoneen pitäisi kestää kolmesta neljään vuotta. Toki tonnin tietokoneen oletetaan toimivan kauemmin kuin 100 euron tabletin.

NIEMI EI NÄE virhevastuussa lainsäädännöllisiä ongelmia, vaan vika on myyjissä.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7

VEERA HONGISTO

Menestyneitä tarinoita kuvataan yhä uudelleen VIIHDE Elokuvista tehdään nykyään runsaasti uudelleen-

sovituksia. Muutamat suomalaiset elokuvien ja tv-sarjojen tekijät pyrkivät entistä aktiivisemmin ulkomaisille markkinoille.

SUOMALAISIA ELOKUVIA ei ole juuri uudelleenfilmattu ulkomailla. Asiaan saattaa tulla pian muutos.

Eräät suomalaiset elokuvien ja tvsarjojen tekijät ovat alkaneet tavoitella selkeästi ulkomaiden markkinoita. Näin kertoo Turun yliopiston elokuvatutkija Outi Hupaniittu.

Elokuvien ja sarjojen tarinoista yritetään tehdä sellaisia, että ne voisivat tapahtua missä tahansa yhteiskunnassa.

Tällaisista teoksista ulkomaalaisten tekijöiden on helppo sovittaa uusia versioita.

Tuorein esimerkki suomalaisen draamasarjan menekistä maailmalla on Mustat lesket. Viime lokakuussa uutisoitiin, että yhdysvaltalainen televisioyhtiö CBS osti oikeudet sarjan uudelleenfilmatisoimiseen.

Suomalaisista elokuvista on sovitettu uudelleen esimerkiksi FC Venus Saksassa ja Musta jää Etelä-Koreassa.

TOISEN ELOKUVATUTKIJAN, Helsingin yliopiston Jaakko Seppälän mukaan uudelleensovitusten määrä on kasvussa. Hän arvioi, että ainakin Hollywoodissa tunnutaan filmaavan vähemmän alkuperäiskäsikirjoituksia kuin aikaisemmin.

Vuoden 2014 ensi-illoista esimerkiksi Godzilla ja Robocop olivat uudelleensovituksia, eli remake-elokuvia. Elo-

SUOMEN ELOKUVASÄÄTIÖ

– Vastuu siirtyy kuluttajalle vasta, kun laitteen kohtuullinen käyttöikä on täyttynyt.

Tämän jälkeen vian voi katsoa johtuvan kulumisesta. Vaikka vastuu on aina myyjillä, he kääntyvät välillä myös maahantuojan puoleen.

Sekä DNA Kaupasta että Gigantista sanotaan, että hajonneet laitteet tutkitaan tapauskohtaisesti. DNA Kaupan toimitusjohtajan Sami Aavikon mukaan valmistaja tiedottaa joskus etukäteen viasta, jo ka ilmestyy tuotemerkin laitteisiin. Silloin he korjauttavat asiakkaiden tuomat laitteet ilmaiseksi. Muussa tapauksessa huolto on asiakkaalle lähtökohtaisesti maksullista.

– Moni ei jaksa riidellä myyjän kanssa.

Kuluttaja luopuu helposti oikeudestaan saada korvausapua takuuajan päätyttyä, lakimies Timo Niemi sanoo.

Teknotaikurien Stålhammar kertoo, että moni ottaa suoraan yhteyttä vakuutusyhtiöön, josta rahat saa yleensä nopeasti ja helposti.

– Suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat yllättävät valmiita maksamaan asiakkaalleen laitteen korvaukset silloinkin, kun laitteen hajoaminen olisi vielä valmistajan vastuulla.

Elli Harju

kuvien lipputuloja seuraava Box Office Mojo -sivusto kertoo, että uusi Godzilla oli viime vuoden 12. eniten tuottanut elokuva maailmalla. Robocop taas oli vuoden 33. menestynein elokuva.

– Uudelleensovituksia tehdään ennen kaikkea siksi, että suosituksi osoittautunut tarina saadaan myytyä yleisölle uudestaan, Seppälä sanoo.

Hollywoodin tapana on aina ollut etsiä Euroopassa menestyneitä elokuvia ja tehdä ne uudestaan amerikkalaiselle yleisölle. Uudelleensovittajat voivat haluta myös nykyaikaistaa tarinaa ja päivittää erikoisefektejä.

KOTIMAISET ELOKUVAT rakentuvat Seppälän mukaan usein Suomen historian ja kulttuurin varaan.

– Ne vetoavat suomalaisiin, mutta eivät kiinnosta katsojia laajasti maailmalla.

Outi Hupaniittu toteaa, että käsikirjoituksen laatu vaikuttaa paljon teoksen menestykseen.

– Esimerkiksi Suomessa syksyllä 2014 alkanutta Syke-sarjaa mainostettiin ”kansainvälisen tason käsikirjoituksella”. Samaa mainoslausetta on kuitenkin toisteltu jo 1920-luvulta lähtien, joten siinä ei ole mitään uutta.

Hupaniittu mainitsee, että esimerkiksi ruotsalais-tanskalainen tv-sarja

Silta on saanut yhdysvaltalais-meksikolaisen version. Tanskalaisesta Vallan linnakkeesta taas on suunnitteilla yhdysvaltalainen sovitus. Molemmissa alkuperäissarjoissa on Hupaniitun mukaan korkeatasoinen käsikirjoitus ja suuri budjetti.

UUDELLEENFILMATISOINTIEN ja jatko-osien suuri määrä on saanut jotkut epäilemään, että Hollywood kärsii ideapulasta.

Outi Hupaniittu ei kuitenkaan usko, että alkuperäiselokuvien tekeminen olisi vähenemässä. Hän muistuttaa, että uudelleensovitukset ovat vain pieni osa Hollywoodin kokonaistuotannosta.

– Yleisön on aina saatava uutta ja yllättävää. Myös jokaisen uudelleenfilmatisoinnin on tarjottava jotakin, mitä alkuperäisessä teoksessa ei ole, Hupaniittu sanoo.

Myöskään suomalaisuudesta kertovien elokuvien ei Hupaniitun mukaan tarvitse pelätä katoavan.

– Jos pari sarjaa kokeilee kansainvälistä lähestymistapaa, niin se ei tarkoita, että kaikki alkaisivat tehdä niin. Esimerkiksi joulukuussa ensi-iltansa sai elokuva Eila, Rampe ja Likka, joka leikittelee juuri suomalaisuudella.

Sanni Harmanen

WÜSTE/NFP

FC Venus (2006) oli ensimmäinen suomalainen elokuva, josta on myyty uudelleensovitusoikeudet ulkomaille.

Stara.fi-sivusto kertoo, että FC Venus – Made in Germany (2006) oli ensimmäisenä esitysviikonloppunaan neljänneksi katsotuin elokuva Saksassa. Suomalaisen version (vas.) pääosissa ovat Petteri Summanen ja Minna Haapkylä, saksalaisen taas Christian Ulmen ja Nora Tschirner.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Säärystimet sitovat housun puntit kiinni Mika Heikkilän jalkaan. Näin puntit eivät tartu katolla mihinkään.

Se on pukeutumiskysymys Kuvat: Silja Viitala Teksti: Sara Salmi

SELVIYTYJÄT Pitkät kalsarit, villasukat ja toppatakki. Talvi on jatkuvaa

taistelua kylmyyttä vastaan. Voiko siitä selvitä voittajana?

Kolme ulkotyötä tekevää kertoo, miten he pärjäävät talvella.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9

Lumenpudottaja Mika Heikkilä täydessä työvarustuksessa.

Korkeat paikat pelottavat Heikkilää vanhemmiten enemmän kuin ennen. Iän vaikutukset ovat olleet yllätys.

Heikkilä on työskennellyt myös ikkunanpesijänä.

Muuan muassa Forumin lasit Helsingissä ovat tulleet tutuiksi.

0˚C

Pyynikintori

Mika Heikkilä, lumenpudottaja. ”LUMENPUDOTTAJAN TYÖ ei sovi liian mukavuudenhaluiselle. Työssä pitää kestää kylmää ja märkää. Minulla ei ole pakkasrajaa. Jos katolta roikkuu miehen kokoisia jääpuikkoja, niiden ei voi antaa vain olla.

Olen työskennellyt lumenpudottajana kolmisen vuotta. Teen myös töitä rakennusmiehenä ja köysiteknikkona. Pidän työstäni, sillä se etenee koko ajan. Näen jatkuvasti työn vaiheet.

Kuten jokaisessa työssä, myös tässä on sekä hyviä että huonoja päiviä. Hyvä puoli lumenpudottajan ammatissa on se, että se on täysin itsenäistä. Harvoin kukaan tulee katolle pyörimään ja antamaan vinkkejä.

Olen myös tyytyväinen korvaukseen, jonka saan työstäni.

Huonoina päivinä homma tökkii heti aamusta alkaen. Esimerkiksi jos keli muuttuu huonoksi ja taivaalta alkaa sataa lunta.

Työnnät tavaraa alas, mutta ylhäältä tulee koko ajan lisää.

Katoilla työskentely pelottaa. Se on kuitenkin paljon kiinni rutinoitumisesta.

Pitkän tauon jälkeen on aina nihkeämpää.

Lisäksi ikä vaikuttaa. Olen kiipeillyt ainakin kahdeksan vuotta aktiivisesti, ollut kolme kautta Alpeilla ja asunut Espanjassa. Olen kiivennyt Jäämerellä ja vähän kaikkialla. En olisi ikinä uskonut, että kun ikää tulee tarpeeksi, niin rämäpäisyys katoaa.

Nyt päälläni olevat vaatteet ovat rautakaupan talvivaatteita. Lain mukaan lumenpudottajalla täytyy olla jokin huomiokuosi.

Minulla se on takissani, joka on muuten perusraksatakki. Huomiokuosin lisäksi kypärä on pakollinen varuste.

Varusteiden tärkein ominaisuus on joustavuus. Pilkkihaalarit ovat ihan hyvät, mutta niissä tulee hiki. Varusteiden sisälle ei saa paistua. Toisaalta niiden täytyy pitää tuulta ja vettä. Saatan usein olla ennen työntekoa hieman kylmissäni, mutta katolla lunta pudottaessa tulee lämmin.

Alla minulla on tekninen alusasu. Käytän paljon myös fleece-kerrastoja. Koen ne

parhaimmiksi. Varusteisiin olen perehtynyt kiipeilyharrastukseni kautta.

Jalassani on nyt kumisaappaat, mutta ne voisivat olla myös nilkkapituiset talvityökengät. Kengät pitävät vettä kohtalaisesti.

Lunta on kuitenkin yleensä niin paljon, että se kastelee ensin housut, ja housuista märkä valuu alas kenkään. Tästä työstä ei koskaan selviä kuivana ja mukavalla fiiliksellä.

Säärystimeni sitovat housujen puntit kiinni, jotta ne eivät tartu katolla mihinkään. Siellä ei tee mieli kaatua. Varusteiden ja köysien kanssa pyöriessä täytyy pitää huoli, että ei sekoile kamojen kanssa.

Oman mukavuuteni takia haluan sijoittaa varusteisiini niin, että itse työnteko on mielekästä. Halvemmallakin pärjää. Jos kuitenkin työn tökkiessä varusteetkin tökkivät, se harmittaa.

Töissä täytyy näyttää perussiistiltä. Rikkinäisillä vaatteilla ei voi pyöriä ihmisten ilmoilla. Ulkonäöllä annetaan ensi­ vaikutelma.”

10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Kalle Arhenius myy perunoita ja juureksia Tammelantorilla ympäri vuoden.

Kalle Arhenius, torimyyjä. ”MYYN PERUNOITA ja juureksia, joita vil-

-11˚C

Tammelantori

jelen Hämeenkyrössä. Olen torilla ympäri vuoden. Näköjään tällä myös elää.

En ehkä uskalla kertoa, mitä työtä tein aiemmin. Naiset saattavat säikähtää. Entinen työpaikkani valmisti nimittäin naisten leninkejä. 1960–70-luvuilla Suomesta loppui kaikki vaateteollisuus. Se siirtyi Viroon, Puolaan ja kauas itään. Siitä saakka olen ollut torimyyjänä, eli muutaman kymmenen vuotta.

Päädyin torimyyjäksi, koska työ on vapaata. Torille saa tulla tai olla tulematta. Yli 15 asteen pakkasella tai hirveällä myrskyllä en tule myymään.

Arhenius mittaa perunoiden lämpötilaa infrapunamittarilla.

Torikulttuuri on Suomessa aika pahassa murroksessa, sillä uusia myyjiä ei tule. Vanhat vanhenevat ja lopettavat. Kesällä ostajia vielä riittää, mutta talvella ei. Kuten näkee, täällä ei ole myyjiä eikä asiakkaita. Minulla käy asiakkaita päivän aikana ehkä muutamia kymmeniä. Tavallisimmat asiakkaani ovat vanhempia ihmisiä, jotka ovat tottuneet ostamaan torilta. Suurin osa on tullut jo tutuksi.

Tänään olen varustautunut ihan normaalilla talvivaatetuksella. Kerrospukeutuminen on järkevää. En kuitenkaan käytä teknisiä kerrastoja. Niihin olen liian vanhoillinen. Haalareita olen joskus kokeillut, mutta ne ovat jäykät ja hankalat.

En vaihda vaatetustani ulkolämpötilan mukaan. Lisään vain myyntikoppini lämmityksiä. Minulla on tässä muutama kappale kahden kilowatin sähkölämmittimiä.

Koppi on ehdoton, sillä pelkällä pöydällä ei pärjää.

Työssäni pitäisi miettiä ulkonäköä. Minä en kuitenkaan viitsi. Toki sillä olisi vaikutusta myyntiin. Myyjän täytyy myydä aina ensin itsensä. Parantaisin tyyliäni paidankauluksella. Naisethan katsovat ensin avonaista kaulustani, eikö näin?

Torimyyjien tyylissä on yhtäläisyyttä. He lihovat aina talveksi. Myyjät pistävät päälleen lisää vaatetta, joten he näyttävät pyöreämmiltä.”

Vaateteollisuuden katoaminen Suomesta ajoi Arheniuksen torimyyjäksi.

Arhenius ei pelkää pakkasta.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 11

0˚C

Frenckellin aukio

Merja Pajuoja, pysäköinnintarkastaja. ” OLEN OLLUT pysäköinnintarkastajana reilut kuusi vuotta. Työskentelin aiemmin kunnallisena perhepäivähoitajana. Sen jälkeen hakeuduin sisäisellä siirrolla pysäköinninvalvonnan piiriin. Työhön annetaan koulutus niin, että töitä tehdään kokeneemman tarkastajan kanssa kuukausi.

Täytyy sanoa, että tykkään työstäni. Ikävintä työnteko on talvella. Onhan se tosiasia, että jos on 20 pakkasta, ja täytyy ottaa hanskat pois kädestä, niin kylmä käy käsien päälle. Viime talvena yhdeltä tarkastajalta taisi paleltua kädet.

Tänään minulla on päälläni samat vaatteet kuin eilen, jolloin oli kova pakkanen. Ei

Pysäköinnintarkastajan työssä kädet ovat kovilla.

pidä pukeutua lämpömittarin mukaan, sillä silloin tulee kipeäksi. Nytkin ilma on plusasteista huolimatta pureva. Se menee luihin ja ytimiin, jos ei ole pukeutunut kunnolla.

Kylmällä säällä kannattaa pukeutua kerroksittain. Saamme kaikki vaatteemme työnantajaltamme, Tampereen kaupungilta. Sanotaan näin, että työnantaja maksaa kaiken muun, paitsi alushousut.

Työvaatteemme vaihtui­­­vat noin kak­si vuotta sitten. Aiemmissa vaatteissamme oli erilainen kangas, ja ne olivat lämpöisempiä kuin nykyiset. Kyllä näillä uusillakin tarkenee. Mielestäni vaatteemme ovat tyylikkäät.

Iän myötä palelee enemmän. Ei kylmyyteen totu. Tarkenin paljon paremmin 20 vuotta sitten. Nyt saa vetää monta kym­­­­­­­­­­­­­­­

mentä kerrastoa alle, että tarkenee.

Omatkin vaatteet ovat työssämme sallittuja, mutta ne eivät saa näkyä. Päällimmäisenä täytyy aina olla virkavaatteet, eli sininen takki ja housut. Jalassani minulla on goretex-kengät. Sain itse hankkia ne, mutta ostopaikka oli ennalta määritelty.

Aiemmin vaatteemme olivat punaiset.

Saammekin palautetta siitä, että meitä ei enää tunnista, kun kävelemme kadulla.

Virka-asujemme vuoksi meitä pidetään monesti palokuntalaisina tai poliiseina. Tänään meitä luultiin jopa ambulanssikuskeiksi.

Kyllä töihin lähtiessä täytyy vähän laittaa hiuksia. Ihan peikonpoikasena ei passaa kulkea. Virkaihmisen pitää näyttää ihmiseltä.”

Lappu tuli! Ei ole pysäköinnintarkastajan vika, jos auto on pysäköity väärin.

Merja Pajuoja soittaa toimistolle ja tarkistaa alueen liikennemerkintöjä.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Hyvän terrorin tekijä VIHAPUHE Toimittaja Ann-Mari Huhtanen taistelee muukalaisvihaa vastaan.

SILJA VIITALA

ANONYYMIT ONNELLISET on videotai-

KUKA?

deprojekti, joka pistää kampoihin vihapuheelle. Neljä taide- ja media-alan vaikuttajaa antoi teoksellaan äänen ihmisten myönteisille kohtaamiskokemuksille. Yksi tekijöistä on Ann-Mari Huhtanen, jolle projekti osoittautui onnelliseksi saarekkeeksi vihapuheen virrassa.

– Uutistyössä raportoimme usein kielteisistä muutoksista ja arjessa purnaamme kaikesta. Verkossa on sallittua anonyyminä provosoida, härnätä, vääristellä ja liioitella.

On helppoa huudella nimettömänä ajattelematta, että sanomisella on todellinen kohde. Tuntuu, että toinen ihminen on unohdettu. Syljetään vain omaa pahaa oloa muiden päälle.

Ann-Mari Huhtanen ○○Feature-kirjoittamiseen erikoistunut toimittaja. ○○Työskennellyt Helsingin Sanomissa ja Ylioppilaslehdessä. ○○Oli mukana Kriisi? Crisis? -julkaisussa, joka sai Bonnierin yleisöpalkinnon viime vuonna. ○○Tehnyt Anonyymit onnelliset -videoprojektin yhdessä näytelmäkirjailija Janne Rosenvallin ja kuvataitelijoiden Ninni ja Tuomas Korkalon kanssa.

VIHAN VALLAN kumoamisessa on Anonyymien onnellisten ydin. Videossa ihmiset kertovat kommandopipoa muistuttava päähine päässään hyvistä kohtaamisista tuntemattoman kanssa. Teoksen estetiikka tuo mieleen terroristi- ja panttivankivideot.

– Teoksen tarkoituksena on tehdä nimettömästä aggressiosta naurettavaa. Usein anonyyminä huudellaan ilkeitä, joten pyysimme ihmisiä kertomaan jotain hyvää.

Anonyymien onnellisten ensimmäisen taidenäyttelyn avajaisia vietettiin tammikuun alussa Tampereella. Samaan aikaan Ranskassa maalattiin verellä vihan rajoja.

– Charlie Hebdon tapaus järkytti. Oli kyse ääri-islamisteista, äärioikeistosta tai mistä tahansa ääriryhmästä, niin uskon, että jos ihmiset provosoituisivat vähemmän ja konfliktin keskelläkin näkisivät toisen ihmisen, meillä kaikilla olisi parempi olla.

HUHTANEN PITÄÄ politiikkaa syypäänä vastakkainasetteluihin. Ihmisten pelkoja, ennakkoluuloja ja turvattomuuden tunnetta on helppo käyttää politikoinnin välineenä.

– Esimerkiksi perussuomalaisten maahanmuuttokriittisyys on jo terminä kumma. On ihme, että se on mennyt mediassa lähes kritiikittä läpi. Toimittajan tehtävä on kyseenalaistaa, ei vain julkaista, mitä joku sanoi. Toimittajan tulisi esimerkiksi kysyä, miksi maahanmuutto on perussuomalaisista taloudellinen ongelma ja mitkä ovat

ne luvut, joihin viitataan.

Huhtanen kaipaa humaaniuden renessanssia. Toisen ihmisen kohtaaminen ilman itsekkäitä suojamuureja on ainut keino ymmärtää toista.

– Juttukeikoilla kohtaan ihmisiä, joilla on todella surullisia kohtaloita. Niinä hetkinä tajuaa, keitä Suomeen pakoon pyrkivät ovat. Ei kukaan lähtisi kotoaan, jollei ole pakko.

Ann-Mari Huhtanen haluaa uskoa, että ripaus sinisilmäistä uskoa toisiin tekisi jokaiselle hyvää.

VIDEOPROJEKTISSA HUHTANEN halusi jakaa ajatuksen siitä, että jokainen kohtaaminen on tärkeä.

– Projektin aikana huomasin, että ihmiset ajattelevat helposti, ettei omalla hyvällä kokemuksella ole väliä. Rohkaisun jälkeen heillä oli paljon sanottavaa.

Ihmisiä kuunnellessaan Huhtanen huomasi, kuinka eri tavalla he käsittivät hyvän kohtaamisen tuntemattoman kanssa. Yksi kertoi videolle kiitollisuudesta taksikuskia kohtaan, kun tämä ymmärsi asiakkaan äänettömän toiveen olla hiljaa. Toinen kertoi voimauttavasta keskustelusta läheisensä menettäneen ihmisen kanssa.

– Tarinat olivat mahtavan erilaisia. Haluan uskoa, että välillä tietynlainen naiivius ja usko toisiin ihmisiin tekevät jokaiselle hyvää. Toiset ihmiset eivät ole eivätkä saa olla meille merkityksettömiä.

Jemina Michelsson

⋆⋆KATUKRIITIKOT

Älypuhelinten sovellustarjonta kasvaa kiihtyvällä vauhdilla.

Sovelluskaupan viidakossa vaarana on, että puhelin tulee uutuudenviehätyksessä ladattua täyteen toinen toistaan tarpeettomampia härpäkkeitä. Mitä sovelluksia katukriitikot tarvitsevat eniten ?

Sanni Mattila, Pia-Marie Rauhala

SANNI MATTILA

Tuomas Himmanen

Jonne Renvall

Jenni Similä

Lähinnä käytän sosiaaliseen verkostointiin liittyviä sovelluksia, Facebookia ja muita. Jotkut apusovellukset, kuten vedenjuonnista muistuttava sovellus, menevät mielestäni vähän yli. Joskus olen miettinyt, mihin Tinderiä kukaan tarvitsee.

Käytän paria vakiosovellusta. Shazam on aktiivisessa käytössä, kun bongailen biisejä missä ikinä liikunkin. Fruit Ninja -peliä tulee myös pelattua. Joskus olen kokeillut esimerkiksi piirustusohjelmia, jotka ovat osoittautuneet täysin turhiksi.

Käytän perussovelluksia kuten Facebookia, Whatsappia ja Evernotea. Joskus on tullut ladattua sovelluksia, joita en sitten olekaan käyttänyt. Minkäänlaisia self-help -sovelluksia en tarvitse. Vettä muistan juoda ilman siitä muistuttavaa sovellustakin.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Yle Kioski haastaa Nyt-liitteen

SILJA VIITALA

MEDIAPELIÄ

Yle aloitti maanantaina moneen kanavaan sisältöä tuottavan Kioskin, jolla on tarkoitus tavoittaa varsinkin nuoriso.

KIOSKI KUVAA olevansa uudenlainen uutisten tuottaja. Etusivu täyttyy väreistä, videoista ja animaatioista sekä linkeistä muille uutissivuille.

Some- ja nettiuutisoinnin lisäksi Kioski lähettää arki-iltaisin puolen tunnin suoran televisiolähetyksen. Ohjelmassa pohditaan ajankohtaisia ilmiöitä ja haastatellaan julkisuuden henkilöitä sekä ihan tavallisia ihmisiä.

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen esimies Jussi Pullinen julisti maanantaina pelin alkaneeksi.

Sanni Mattila

Mattila.Sanni.K@student.uta.fi

Terrorismi, kirvessurmat, pedofiiliringit ja sodankäynti.

Siinä viime viikkojen uutisten keskeiset elementit. Maailma näyttäytyy uutisten kautta läpimätänä paikkana, jossa uutiskynnyksen ylittää vain kielteinen.

Pullinen kommentoi Utaimelle, että Kioskin sisällöt ja somekanavilla uutisointi on samantapaisia kuin Nytin. Kioskilla on nyt myös Whatsapp-palvelu, jollainen Nytillä oli ensimmäisten joukossa maailmassa.

Kioskilla ja Nytillä on yksi selvä ero: Nytillä on kaksi vakituista toimittajaa, Kioskilla 13.

– Yle voi tehdä tuollaisia investointeja helpommin kuin me. Heillä on nyt isompi jengi tekemässä samantyylistä tuotantoa kuin meillä.

Elli Harju

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Kuka lukee ja missä muodossa?

Ruoan hinta laskee vihdoin.

Kauppaketjujen toiminta ja hintakilpailu herättävät kuluttajissa lähinnä epäluuloa.

Kovakantinen, pokkari, äänikirja, e-kirja ja uusin tulokas eli miki-kirja tarjoavat luettavaa ennenäkemättömän monessa muodossa. Otavan myynti- ja markkinointijohtajan Maija Kuusen mukaan ihmiset lukevat kirjoja silti vähemmän kuin pari vuotta sitten.

Miten yleisö ottaa vastaan uudet formaatit?

– Miki-kirjoja kokeilleet ovat tykänneet niistä tosi paljon, mutta valtaosa yleisöstä ei vielä tunne mikiä. E-kirjojen myynti on lähtenyt hitaasti käyntiin. Tähän vaikuttaa sekä ekirjakauppojen vähyys että korkeampi hinta.

E-kirjojen ja äänikirjojen arvolisävero on 24 prosenttia, painettujen 10 prosenttia.

Miksi Suomi tulee jälkijunassa kirjainnovaatioissa?

– Suomalaiset ovat tykästyneet fyysisen kirjan käyttöliittymään – se on turvallinen, helppo ja toimiva. Kustantajan tehtävä on tarjota monikanavaisesti sisältöä siinä formaatissa, jossa kirjoja halutaan kuluttaa, oli se sitten miki, pokkari tai äänikirja. E-kirjojen myynti on pientä kaikissa Pohjoismaissa. Yhdysvalloissakin sen kasvu on tasaantunut, ja painetun kirjan myynti on lähtenyt taas nousuun.

Onko eri kirjatyypeillä eri yleisöt?

– Kovakantisia kirjoja ostetaan usein lahjoiksi. Pokkareita ja mikejä ostetaan enemmän itselle. Äänikirjat sopivat esimerkiksi autolla matkustaville. Tämän lisäksi yleisöä ovat tietysti iäkkäämmät lukijat ja näkörajoitteiset, joille fyysisen kirjan lukeminen on hankalaa. Yleisesti kirjoja ostavat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset.

Millaiseksi näet lukemisen tulevaisuuden?

– Uskon, että äänikirjan ja e-kirjan tulevaisuus on suoratoisto- tai tilauspohjaisissa palveluissa. Ihmisillä ei ole tarvetta omistaa e-kirjaa tai äänikirjaa, vaan kirjaa voisi lukea tai kuunnella kuukausimaksua vastaan. Toiveeni on, että ihmiset lukisivat enemmän.

Erkki Mervaala

⋆⋆GRADU PAKETISSA

Hanna Kaisa Hellsten: Mielenterveyspotilaat naistenlehtien henkilökuvissa.

Tampereen yliopisto, viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2014.

”Valtio kostaa. Ilo jäänee lyhytaikaiseksi, kun nostavat ruoan arvonlisäveroa. Ostakaa kun kerkeätte. Voi olla että on kilpailuvirastokin kohta S- ja K- ketjun kimpussa, kun ahdistavat liikaa Lidliä. Eihän näin halpaa hintaa voi olla. Kyllä nyt on jotain hämärää taustalla... Suomi. Lottovoitto. Kolme oikein.”

THX-1138, iltalehti.fi ”Kohta ruoka on Suomessa niin halpaa, että on varaa syödä kotona. #ruokasota #sokoshommat #hintasota #hansvälimäenvedet” @akiasola, Twitter ”Kotimaisille tuottajille tämä on selkeä signaali: tuottajahintoja ei ole jatkossa varaa nostaa, joten toimintaa pitää tehostaa entisestään. Ruokateollisuudessa on siis luvassa lisää irtisanomisia.”

Maisteri Valtsu, hs.fi ”Tervetuloa Lidl! Olette auttaneet tavallista ihmistä enemmän kuin hallitus. Ruoan halpeneminen tulee meille kuin lahja taivaasta!

Kiitos!”

Vyötä kiristävä, yle.fi Pia-Marie Rauhala

⋆ ⋆LÄMPENEE

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

MILLAISIA TEKIJÄPOSITIOITA naistenlehdet tuottavat mielenterveyspotilaille? Tutkimuksessa eritellään henkilökuvien potilaita erilaisiin tyyppeihin avuttomasta potilaasta sankaripotilaaseen.

Tutkimuksen mukaan henkilökuvissa ratkaisut mielenterveysongelmiin löytyvät yksilöstä, eivät yhteiskunnasta.

Sanni Mattila

Yhdysvaltalainen televisiokanava: Euroopassa on lukuisia ”totaalisen muslimeja” alueita, jotka ovat vaarallisia ei-muslimeille.

MAINEELTAAN RISTIRIITAINEN Fox News on joutunut pyytämään anteeksi kanavan turvallisuusanalysoijan Steven Emersonin kommentteja. Emerson väitti, että muslimit ovat riistäytyneet hallinnasta Euroopassa. Hänen mukaansa Ranskassa ja Englannissa on alueita, joihin ei-muslimeja ei päästetä eikä poliisi mene. Hän mainitsi esimerkkinä Englannin Birminghamin, ”jonne ei-muslimit eivät yksinkertaisesti mene”. Todellisuudessa Birminghamin väestöstä muslimeja on vajaat 22 prosenttia.

Suomessa tapaus on herättänyt lähinnä huvittuneisuutta. IsonBritannian pääministeri David Cameron kutsui Emersonia täydeksi idiootiksi. Pariisin pormestari Anne Hidalgo on uhannut Fox Newsia oikeussyytteellä.

Erkki Mervaala

TOISINAAN tuntuu, että tiedonvälityksen monipuolisuus toteutuu vain uhkakuvien ja pelonlietsonnan rajaaman aidan sisällä. Uutinen määritellään laajaa yleisöä kiinnostavaksi ja yhteiskunnallisesti merkittäväksi asiaksi. Kuka siis päättää kiinnostavien asioiden olevan pääasiassa huonoja uutisia?

Kauhuskenaarioita rakentavat otsikot keräävät toki klikkauksia, mutta ovatko työkseen uutisia etsivät ihmiset kykenemättömiä ujuttamaan hyviäkin asioita ahdistavan uutismassan sekaan?

Toimittajat ovat vastuussa lukijoilleen.

Agenda setting -teorian mukaan media on portinvartijan roolissa päättämässä siitä, mitä julkiseen keskusteluun nousee. Siten mediatyöläiset ovat vastuussa myös yleisen mielipideilmapiirin ja mielialan luomisesta.

EI SIIS ole ihme, että hyvillekin uutisille on tilausta synkän ja pelkoa lietsovan uutisilmaston keskellä. Netissä RAY julkaisee vaihtoehtomediaa Inhimilliset uutiset, ja Guutiset.com kokoaa sivustolle valtakunnallisten uutispalveluiden otsikoita, jotka lukijat saavat rankata hyviksi tai huonoiksi. Good news from Finland puolestaan on uutispalvelu, joka uutisoi myönteisistä ja kansainvälisesti kiinnostavista Suomi-aiheista.

Valitettavasti hyvien uutisten sivut jäävät marginaaliin. Valtamediat eivät ilmeisesti uskalla muuttaa perinteistä toimintalogiikkaansa ja revitellä hyvillä uutisilla, koska niiden ei uskota myyvän. Silti valtamedioidenkin etusivuilta olisi joskus hienoa lukea elämyksellisen myönteistä tekstiä. Sellaista, jonka lukemisen aikana ajatus siitä, mikä tätä sairasta maailmaa vaivaa, ei pääsisi valtaan sekunniksikaan.

YHTEISKUNTIA hiertävät ja lukijoita kauhistuttavat epäkohdat ansaitsevat tietenkin tulla julki, eikä niiltä saa ummistaa silmiään. Pahat asiat eivät katoa uutisoimatta jättämällä, mutta niiden dominointia yleisessä uutisilmastossa voi murentaa. Uutisvälitys ei saa kutistua kohti dystopiaa, jossa toimittajat portinvartijoina estävät jokaista lällympää, mutta kenties iloa lukijalleen tuottavaa aihetta ylittämästä uutiskynnystä.

Ehkä Youtuben kissavideoidenkin suosion selittää se, että yleisö tahtoo täyttää tasalaatuisen masentavien uutisten kairaaman reiän sisimmästään jollakin pehmeällä ja pörröisellä. Hömpän kuluttamisesta on rakentunut mediankäyttäjälle osa itsesuojeluvaistoa ja mielenterveyden vaalimista.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Lääkärit erikoistuvat väärille aloille TERVEYDENHOITO Vain harva lääkäriopiskelija aikoo erikoistua aloille, joilla lääkäreitä on liian

vähän. Tämä selviää kyselystä, johon vastasi yli 600 lääketieteen opiskelijaa. Esimerkiksi psykiatriassa ja geriatriassa erikoislääkäreitä tarvitaan lähivuosina merkittävästi lisää.

MONELLA lääketieteen alalla on syntymässä lähivuosina vakava pula erikoislääkäreistä.

Tutkivan journalismin työpaja toteutti loppuvuonna 2014 Suomen lääketieteen opiskelijoille kyselyn. Se paljastaa, etteivät opiskelijat juurikaan halua erikoistua niille lääketieteen aloille, joilla lääkärien tarve kasvaa eniten.

Kyselyyn vastasi 605 lääketieteen perustutkintoa suorittavaa opiskelijaa. Tämä tarkoittaa noin seitsemäsosaa kaikissa Suomen viidessä yliopistossa lääketieteen perustutkintoa suorittavista opiskelijoista.

Lääkärien etujärjestön Lääkäriliiton mukaan iäkkäiden hoitoon keskittyvän geriatrian erikoislääkärien tarve kasvaa vuoteen 2025 mennessä nykyisestä yli kaksinkertaiseksi.

Kyselyyn vastanneista kuitenkin alle prosentti suunnittelee erikoistuvansa geriatriaan, vaikka alan lääkäritarpeen ennustetaan kasvavan seuraavien kymmenen vuoden aikana kaikista aloista eniten. Väestö ikääntyy vauhdilla, ja uusia geriatreja tarvitaan vuoteen 2025 mennessä yli 300.

Psykiatrien tarve puolestaan kasvaa kymmenessä vuodessa lähes viidenneksellä yli tuhanteen erikoislääkäriin, mutta kyselyyn vastanneista lääkäriopiskelijoista vain 23 aikoo erikoistua alalle.

Psykiatrian ja geriatrian lisäksi myös fysiatrian ja syöpätautien tilanne näyttää tilastojen valossa huolestuttavalta.

VÄHÄISEN erikoistumishalukkuuden lisäksi edellä mainittujen alojen lääkäripulaa pahentaa ensi vuosikymmenen alkuun ajoittuva piikki lääkärien eläköitymisessä.

Ammattikunnasta peräti kolmannes siirtyy eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden aikana. Heistä lähes kaikki ovat erikoislääkäreitä.

Psykiatria on niiden alojen joukossa, joilla tämänhetkinen erikoistumismäärä ei riitä korvaamaan työelämästä vetäytyvien psykiatrien määrää.

Lääkäriliiton tutkijan Piitu Parmanteen mukaan psykiatrien määrä supistuu 15 vuodessa lähes kolmanneksella nykymäärästä, jos erikoistumismäärä säilyy nykyisellään.

–Tällä voi olla erittäin huolestuttavia vaikutuksia psykiatrista hoitoa tarvitseville.

Parmanteen mukaan jo nyt kymmenesosaan julkisen puolen psykiatrien viroista ei saada hakijoita.

Lääkäritarvetta on vaikea ennakoida, ja arviot perustuvat ylilääkärien näkemyksiin erikoisalojen kehityksestä. Nykyiset ennusteet ulottuvat vuoteen 2025. Ensi syksynä aloittavat opiskelijat kuitenkin valmistuvat erikoislääkäreiksi keskimäärin vuoden 2030 kieppeillä.

Lääkärin perustutkinnon ohjeellinen suoritusaika on kuusi vuotta, minkä jälkeen valtaosa suorittaa jossakin vaiheessa viiden tai kuuden vuoden mittaisen erikoistumiskoulutuksen.

KYSELY KERTOO, että yli puolet lääketieteen opiskelijoista aikoo erikoistua heti lääketieteen perustutkinnon jälkeen ja reilu kolmannes myöhemmässä vaiheessa. Loput eivät osanneet sanoa.

Yksikään vastaaja ei ilmoittanut, ettei aio erikoistua lainkaan. Sen sijaan kymmenesosa ei vielä osannut sanoa, aikooko erikoistua.

Viidettä vuotta lääketiedettä Tampereella opiskeleva Sakari Mustalahti kertoo, että lääkäriopiskelijat eivät saa tarpeeksi ohjausta erikoisalan valintaan. Hänen mielestään tämä hidastaa lääkärin siirtymistä peruskoulutuksesta erikoistumisvaiheeseen ja viivästyttää siten erikoislääkärien valmistumista.

–Ohjaus varmasti helpottaisi valmistumisen jälkeistä suuntautumista. Nykyisin voi käydä niin, että valmistunut lääkäri huomaa vasta erikoistumisen aikana, ettei ala vastaakaan odotuksia. Ainakaan itse en halua lähteä alalle, jolla on jo nyt ylitarjontaa lääkäreistä.

Mustalahden mukaan eri alojen opetus

”

Tällä voi olla erittäin huolestuttavia vaikutuksia psykiatrista hoitoa tarvitseville.

Piitu Parmanne, Lääkäriliiton tutkija

peruskoulutuksen aikana vaikuttaa siihen, mille aloille valmistuvat lääkärit haluavat erikoistua.

–Esimerkiksi geriatrian painoarvo lääketieteen opinnoissa on harmillisen pieni verrattuna siihen, kuinka suuri osa suomalaisista on vanhuksia.

LÄÄKÄRILIITON varatoiminnanjohtaja Hannu Halila vahvistaa, että pienten erikoisalojen toimenkuva ja merkitys voivat jäädä epäselviksi peruskoulutuksen pohjalta.

–Joillakin aloilla on mietitty, että pitäisi pyrkiä lisäämään nuorten lääkäreiden tietoisuutta siitä, mitä jonkun tietyn erikoisalan lääkäri tekee. Se ei ehkä avaudu pienten alojen kohdalla peruskoulutuksen aikana.

Lääkäriksi opiskelevan Sakari Mustalahden mielestä yksi asia on varma: lääketieteen opiskelupaikkojen lisääminen ei ole ratkaisu erikoislääkäripulaan.

Aloituspaikkoja on viime vuosina lisätty jonkin verran, ja määrää kasvatetaan edelleen. Erikoislääkäripulaan tästä ei kuitenkaan saada nopeaa apua, sillä koulutus ja erikoistuminen vievät toistakymmentä vuotta.

–Voi olla, että hetken aikaa koulutetaan paljon lääkäreitä ja sitten huomataan, että täältä paetaan ulkomaille tai että lääkärit eivät työllisty sinne, mihin heidät on tarkoitus saada töihin, Mustalahti arvelee.

MARKUS MALMBERG

ERIKOISLÄÄKÄRIKOULUTUKSEEN ei ole erillistä valintamenettelyä tai valtakunnallisia kiintiöitä. Erikoistumiskoulutukseen siis käytännössä ilmoittaudutaan sen mukaan, miten sairaalat tarjoavat paikkoja.

Ohjausta yritetään nyt tiukentaa. Koulutuksen ohjausvastuu siirtyy helmikuun alussa opetus- ja kulttuuriministeriöstä sosiaali- ja terveysministeriöön (STM), joka rahoittaa koulutusta jo nyt.

ASIASTA STM:SSÄ vastaava ylilääkäri Teppo Heikkilä kertoo, että kiintiöt ja valintakriteerien tiukennukset ovat harkinnassa.

Heikkilän mukaan opiskelijoiden valinta koulutukseen säilyy kuitenkin yliopistojen vastuulla. Nuorten Lääkärien Yhdistys esitti Lääkäripäivillä tammikuun alussa, että erikoistumiseen voitaisiin valita aiemman työkokemuksen, akateemisten ansioiden ja soveltuvuusarvioinnin perusteella.

Heikkilä myöntää, että erikoistumispaikkojen rajaaminen valtakunnallisesti saattaisi helposti kasvattaa valmistuneiden lääkärien jonotusaikoja erikoistumiskoulutukseen.

Kiintiöiden ohjaava vaikutus saattaa siis jäädä puolitiehen, sillä ketään ei voi pakottaa erikoistumaan vasten tahtoaan esimerkiksi psykiatriaan.

Sakari Mustalahti kannattaa erikoistumispaikkojen kiintiöitä. Hän uskoo niiden ohjaavan opiskelijoita ainakin joillekin sellaisille aloille, joilla erikoislääkäreiden koulutusta pitäisi lisätä.

–Voi olla vaikeaa houkutella lääkäreitä epäsuosituille aloille supistamalla erikoistumispaikkoja muilta aloilta.

Jos jonot pitenevät, erikoislääkärit valmistuvat keskimäärin entistä vanhempina ja tekevät lyhyemmän työuran.

TAMPEREEN YLIOPISTON geriatrian professori Jaakko Valvanne pitää kyselyn tuloksia huolestuttavina. Hänen mukaansa geriatriaan erikoistuvien lääkärien määrä ei ole kasvanut riittävästi paisuvaan tarpeeseen nähden, vaikka Pirkanmaalla erikoistuvien geriatrien määrä on kaksinkertaistunut neljässä vuodessa yli 60 lääkäriin.

Kyselyn tulokset eivät suoraan kerro siitä, kuinka moni lääkäri lopulta erikoistuu alalle, sillä suurella osalla geriatreista kiinnostus on herännyt vasta muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen.

–Geriatria ei ole sankarillista tai hohdokasta. Lisäksi ikäihmisiä pidetään usein vaikeina potilaina, Valvanne arvioi.

Juttu on toteutettu Tampereen yliopiston tutkivan journalismin työpajassa, jonka opettajana toimi journalistiikan vierailijaprofessori Renny Jokelin.

Tutkiva työryhmä: Liisa Kauppinen, Oona Lohilahti, Markus Malmberg, Perttu Räisänen

Tamperelainen lääketieteen opiskelija Sakari Mustalahti kannattaa lääkärien erikoistumispaikkojen kiintiöitä.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

MARKUS MALMBERG

MITEN?

Näin kysely tehtiin ○○Tutkiva työryhmä lähetti lääketieteen opiskelijoille suunnatun kyselyn kaikille Suomen lääketieteellisen alan ainejärjestöille marraskuussa 2014. ○○Vastaamisaikaa oli kaksi viikkoa. ○○Perustutkintovaiheen opiskelijoiden vastauksia tuli yhteensä 605. Erikoistuvien lääkärien vastauksia saatiin 27. ○○Vastauksia tuli Helsingin yliopistosta 93, Turusta 156, Tampereelta 153, ItäSuomesta 92 ja Oulusta 96.

Lääkäriopiskelijat haluavat julkisen puolen töihin VALTAOSA tulevista lääkäreistä työskentelisi mieluiten joko pelkästään julkisen työnantajan palveluksessa tai julkisella ja yksityisellä puolella yhtä aikaa, selviää tutkivan työpajan kyselystä.

Yli 600 opiskelijasta 46 prosenttia työskentelisi mieluiten julkisella ja yksityisellä sektorilla samanaikaisesti. Lähes yhtä moni

valitsisi yksinomaan julkisen työnantajan.

Vastaajista vain viisi prosenttia valitsisi pelkän yksityisen yrityksen työpaikakseen.

KYSELYYN vastannut tamperelainen lääketieteen opiskelija Sakari Mustalahti tekisi itse työtä mieluiten julkisen terveydenhoidon työpaikassa.

–Luulen, että julkinen puoli tarjoaa erityisesti erikoissairaanhoidossa sellaiset mahdollisuudet koulutukseen, jotka eivät yksityisellä puolella toteudu. Yksityinen puoli taas mahdollistaa rahanteon ja vaikuttamisen työn määrään.

Mustalahti arvelee, että lääkärit hakeutuvat helposti yksityisten yritysten palvelukseen

sekä niillä aloilta, joilla erikoislääkäreitä on liikaa, että niiltä, joilla heitä on liian vähän.

–Yhtäältä yksityisen palvelukseen ajaudutaan pakosta, kun töitä ei ole, ja toisaalta siksi, että julkinen hoito on ylikuormittunutta. Terveyskeskuksissa työpaikan olosuhteet vaikuttavat valintaan ehkä enemmän kuin erikoislääkärien määrä.

16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

SILJA VIITALA

Kahvilan omistaja Sammeli Majava toivoo Suomesta 3D-tulostuksen kärkimaata.

Muovisormus santsikupilla, kiitos TEKNOLOGIA 3D Crush Café yhdistää ensimmäisenä Suomessa kolmiulotteisen tulostamisen

ja kahvilamaailman. Kahvittelun ohessa asiakas voi ihmetellä teknologiaa ja printata vaikka pienen patsaan itsestään.

TURKOOSI JA VAALEANPUNAINEN sisustus tuo mieleen hattaran. Kuin karkkikauppaan astelisi. Korviin kantautuu hurinaa, joka kuuluu tiskin viereisistä tulostimista. Yhdessä niistä valmistuu kaksivärinen sormus. Joka puolella on pieniä muoviesineitä kahvilan hintalapputelineistä muotokuviin ja akvaarion sisustukseen. Itse printattua, totta kai.

päin niin paljon kuin olisi ollut mahdollista.

3D-teknologia on nopea ja edullinen. Sitä on käytetty esimerkiksi lääketieteessä, talonrakennuksessa ja ruoan tulostamisessa. 3D-kahvilakonsepti on harvinainen – tamperelaisyritys on ensimmäisiä maailmassa.

– Uskon, että 3D-kahviloita tulee eri maihin ja toivottavasti Suomeenkin enemmän.

ITSENÄISYYDENKADUN 3D Crush Cafén tarkoituksena on saattaa asiakkaat ja koneet yhteen – tutustuttaa ihmiset kolmiulotteisen tulostamisen maailmaan.

Kahvila tarjoaa myös mahdollisuuden tulostaa esineitä edullisesti. 3D-skannauksen avulla voi teettää itsestään myös muotokuvan.

– Jotkut tekevät omia piirustuksia, osa tulostaa mitä netistä löytyy. Jouluksi ihmiset tulostivat itsestään patsaita ja antoivat niitä lahjaksi. Eräs asiakas teetti seitsemän patsasta itsestään, kertoo kahvilan omistaja Sammeli Majava.

Kahvilassa esineitä voi tulostaa eri muoveista. Materiaali ei ole kallista, joten pikkuesineen hinta jää usein muutamaan euroon. Tulevaisuudessa on luvassa lisää materiaaleja, kuten sokeria. Sokeriprintterillä voi tehdä vaikka syötävän pienoismallin hääparista kakun päälle.

KOSKA TULEVAISUUDESSA voi tulostaa lähes mitä vain, ilmassa on myös skeptisyyttä. Lait tuntuvat laahaavan kehityksen perässä. Uhkakuvia ovat esimerkiksi tekijänoikeuskysymykset ja laiton kopiointi.

– Kun esimerkiksi Tappara-fanit kyselevät siitä, voiko joukkueen vaakunan saada kännykänkuoriin, joukkue tai joku muu voi kokea asian ongelmalliseksi.

Asiakkaat luovat kahvilassa esineitä omien ideoiden pohjalta tai lataavat malleja internetin ilmaissivustoilta, kuten Thingiversestä. Uusia mallinnuksia tulee koko ajan lisää. Jopa vaarallisten esineiden tulostamisesta on uutisoitu, mutta kahvilayrittäjää ei huoleta.

– Jos joku tulostaa täällä muoviaseen, niin voihan sellaisen ostaa lelukaupastakin.

TULOSTUSKAHVILA on ollut toiminnassa vajaat kaksi kuukautta. Moni jää ihmettelemään ikkunan taakse, muttei uskalla tulla sisään. Tampereella on kyllä tulostuspalveluita tarjoavia yrityksiä, mutta kuluttajat eivät löydä niitä helposti. Kahvilayrittäjälle pääasia on se, että ihmiset hoksaavat tulostamisen mahdollisuudet.

– Olemme kehityksestä jäljessä, mikä on osasyy paikan perustamiselle. 3D-teknologia on ollut pitkään olemassa, ja harmillisesti Suomessa sitä ei ole viety eteen-

JUURI VALMISTUNUT SORMUS unohtuu Majavan sormeen. Työn jälki on huoliteltua. Kun tulevaisuudessa saadaan lisää laitteita ja odotettu sokeriprintteri, toiminta vaatii uudistuksia ja aikaa.

– Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Pidetään sumppi tuoreena ja tehdään kakkuja, Majava naurahtaa.

Kahvilaan voi lahjoittaa myös omia lautapelejä. Jos Cluedosta puuttuu nappula, ei hätää. Alle 10 minuuttia, ja uusi kappale on valmis.

Pia-Marie Rauhala

Kahvilassa käytetään suomalaisen Prentan 3D-tulostimia.

Myös kaksiväristen esineiden tulostaminen onnistuu.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17

SKKRRT! TURN-UP! FLEXIN’!

SILJA VIITALA

NÄIN KOIN Aino Saarenmaa

saarenmaa.aino.k@student.uta.fi

Tipaton tammikuu, lihaton lokakuu, ice bucket challenge.

Sosiaalinen media on tuonut aikuisten elämään kilpailuja.

Niiden avulla jokainen voi kiillottaa julkisuuskuvaansa.

OLIN ALA-ASTEIKÄISENÄ karkkilakossa. Tunsin itseni tärkeäksi, kun sain itse päättää tekemisistäni. Kului vuosia, ja nyt pyörä on pyörähtänyt ympäri. Se mikä 15 vuotta sitten tuntui aikuismaiselta, on nyt lapsellista. Lakot ja haasteet ovat nykyään aikuisten leikkejä.

Elämän ei missään nimessä tarvitse olla vakavaa. Sallittakoon höpsöily myös aikuisille. Haasteissa on kuitenkin se yksinkertainen vika, että ne ovat useimmiten huonoja. Ne eivät toimi.

En ole oppinut mitään eturauhassyövästä, vaikka olen tuijottanut viiksihaituvia Movemberista toiseen. En myöskään tiedä ketään, joka olisi lahjoittanut rahaa miesten terveyden hyväksi.

Haasteiden avulla voi toki tehdä myös hyvää. Docventuresin Verta pakkiin -haaste toi SPR:n Veripalvelulle viime syksynä yli 2 000 uutta verenluovuttajaa. Ongelma on nykyään se, että haasteita on liikaa.

NUORET MIEHET huutelevat keskenään. DJ Stonian neuvoo, ja tamperelainen räppäri Pajafella liikehtii kameran edessä.

22-vuotias mies on tehnyt musiikkia 10-vuotiaasta. Keväällä Pajafellalta on tulossa levy. Lauantaina 24. tammikuuta räppäri vetää keikan Vastavirta-klubilla Pispalassa. Sekä Pajafellan nimi että musiikki ovat kannabissävytteisiä. Mikä on miehen kanta Suomen päihdepolitiikkaan? ”Legalize it”, mies lainaa iskulausetta. Tärkeintä on laittomuuden poistaminen. Ei ole väliä, tapahtuuko se dekriminalisoinnin vai laillistamisen kautta.

MUISTILISTA 22.−28.1.2015: Historiaa ja taidetta TORSTAI

PERJANTAI

LAUANTAI

SUNNUNTAI

AINO SAARENMAA

MAANANTAI

TIISTAI

KESKIVIIKKO

22. 23. 24. 25. 26. 27. 28.

MUUMILAAKSON SENIORIPÄIVÄ

NAISTEN PANKIN TAIDEMYYNTINÄYTTELY

VAPRIIKKI VINTAGE

MUSEOIDEN VERKKOAINEISTOT

TAIDELAINAAMO

AMURIN TYÖLÄISMUSEOKORTTELI

TAIDETTA BAARISSA – CAFÉ EUROPA

Lähde oman tai naapurin mummon kanssa Muumilaaksoon.

Myynnissä useiden taiteilijoiden teoksia. Tuotot lahjoitetaan Naisten Pankille.

Vintage-torilla myynnissä vaatteita. Lisäksi erilaisia tapahtumia.

Tutustu Tampereen historiaan ja nykypäivään museoiden verkkomateriaalien avulla.

Vuokraa kotiisi taidetta, kuten maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia.

Käy lounaalla Amurin helmessä 10.30­–14.00, ja poikkea samalla museokaupassa.

Sara Jaatisen ja Maiju Jalkasen yhteisnäyttely Valveilla.

Seniorit 2 € Aikuiset 7 € Opiskelijat 3€

Teokset myydään tarjousten perusteella.

Vintage-tori ilmainen.

Tapahtumiin pääsymaksu.

Ilmainen

Alkaen 10 € /kk

Lounas 6,80 €

Ikäraja 20

Puutarhakatu 34, opastus klo 14

Keskus Galleria Kyttälänkatu 11, klo 18–20

Vapriikki, Tampellan alue, Alaverstaanraitti 5

www.tampere. fi/kulttuurijamuseot/museopalvelut/ verkossa.html

Kuninkaankatu 2, ma–to klo 12–18, pe–su klo 12–16

Satakunnankatu 49

Café Europa Aleksanterinkatu 29

HAASTEIDEN AVULLA voi myös syyllistää. Tipaton tammikuu on jo klassikko. Jos et pysty olemaan edes kuukautta juomatta, sinulla on varmasti orastava alkoholiongelma. Olet syyllinen, kunnes toisin todistetaan.

Mitä haasteilla todistellaan ja kenelle? Jos osallistut haasteeseen, pidä se omana tietonasi äläkä vaadi muita mukaan. Todellista tahdonvoimaa koetellaan vasta siinä vaiheessa, kun kukaan ei vahdi suoritustasi etkä pääse päivittämään edistystäsi Facebookiin.

HYVÄ HAASTE on tekijälleen jollain tapaa henkilökohtainen. Parhaimmassa tapauksessa haasteet antavat oivalluksia, joista on iloa vielä jälkeenpäin.

Perfektionismiin taipuvalle haasteet saattavat kuitenkin aiheuttaa jopa syyllisyydentunteita.

Osallistuin viime vuoden lopulla vegaanihaasteeseen. Mietin suhdettani ruokaan, ja kävin mielenkiintoisia keskusteluja tuutorini kanssa. Koin myös heikkoja hetkiä. Sorruin kuukauden aikana muutaman kerran maitotuotteisiin. Tuntui kuin olisin syyllistynyt mitä kammottavimpaan rikokseen, josta olen tilivelvollinen koko maailmalle.

Aikuinen ihminen pakottaa itsensä tekemään jotain epämiellyttävää ja valittaa, kun on vaikeaa.

YRITYSMAAILMASSA haaste on sana, jolla yritetään peitellä ongelmia.

Samaan tapaan toimivat myös sosiaalisen median haasteet. Ongelma voi olla mitä tahansa kivessyövästä vanhusten yksinäisyyteen. On kuitenkin helppo tapa tehdä vaikeuksista vähän hauskempia ja helpompia: tehdään niistä haaste.

KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄ: SARA REIJONEN JA SAARA TUOMINEN