Utain 1/2012

1/2012

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 10

elämykset 12

huvit 13

Koulusurmat eivät unohdu Psykologin mukaan ihminen harvoin selviytyy traumaattisesta kokemuksesta aivan yksinään.

Ajassa s. 3

Mustamakkara-skene

Tamperelaisilla tiskijukilla on pipo löysällä. Huvit s. 13

Radalla

Päivisin hän on Jonna Tyry, iltaisin J’ Ho Gettin’ Hi! Näkymä s. 8–9

Sirkus on saapunut Manseen Mia Bergiuksen valokuvat kertovat, mitä sirkuksessa on klovnien lisäksi.

Elämykset s. 12

2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Utain verkossa: http://utain.uta.fi

Leffojen pauhu liikaa suomalaiskorville Elokuvateatterit Katsojat valittavat elokuvien äänenvoimakkuuksista, vaikka ne on säädetty

hiljaisemmalle kuin elokuvien tekijät haluaisivat.

Suomalaiset eivät siedä elokuvissa

niin lujia äänenvoimakkuuksia kuin elokuvantekijät olettavat. Esimerkiksi Finnkinon Suomen teattereissa elokuvat esitetään 3–6 desibeliä alkuperäistä äänenvoimakkuutta hiljempaa.

Finnkinon teknisen päällikön Ari Saarisen mukaan elokuvateattereiden tekniset järjestelmät on säädetty siten, ettei yleinen melutaso teattereissa nouse yli 82 desibelin.

– Tällainen melutaso ei vahingoita kuuloa. Lasten näytökset esitetään vielä selkeästi hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella.

Elokuvien tekijät säätävät elokuvan äänenvoimakkuudet 85 desibelin viitetason mukaan. Lain mukaan elokuvien äänenvoimakkuus saa nousta hetkellisesti 130 desibeliin. Keskiäänitaso kolme tuntia kestävässä näytöksessä saa olla noin 97 desibeliä.

Reetta Paunonen

mitä?

Desibelit matalalla

Suomenkin teattereissa elokuvia

○○Lain mukaan keskiäänitaso kolme

Lastenelokuvia lukuun ottamatta äänenvoimakkuuksia ei vaihdella elokuvan lajityypin mukaan.

– Romanttinen komedia tai toimintaleffa esitetään samalla äänenvoimakkuudella, mutta tekijät ovat huomioineet elokuvaa tehdessään, että romanttisessa komediassa on selkeästi pienempi dynamiikka.

Eeva Harjulan mielestä elokuvien äänenvoimakkuus on toisinaan liian lujalla. Erityisesti toimintaleffojen tehosteet saavat säpsähtelemään.

yritettiin esittää elokuvan tekijöiden määrittelemillä äänenvoimakkuuksilla runsaat kymmenen vuotta sitten. Volyymit aiheuttivat valitusvyöryn asiakkailta, joten äänenvoimakkuudet päätettiin säätää suomalaiskorville sopiviksi.

– Kun uusi elokuva tulee esitykseen, äänenvoimakkuus tarkistetaan salissa. Nyt noin 40 palautetta vuodessa koskee äänenvoimakkuuksia. Kävijöitä on kuitenkin 5,2 miljoonaa vuodessa, Saarinen selittää.

Keski-Euroopassa elokuvia katsellaan elokuvantekijöiden suunnittelemalla volyymillä. Etelä-Euroopassa leffassa kävijät ovat tottuneet katselemaan elokuvansa nupit kaakossa, ja äänenvoimakkuudet ovat referenssitasoakin kovempia.

Kati Laukkanen

Joissakin elokuvissa volyymit saattavat kuitenkin tuntua muita voimakkaammilta, jos äänitaso elokuvassa vaihtelee paljon.

Elokuvien esittäjät eivät voi muuttaa sitä, miten elokuvan äänet on säädetty heikkenemään ja voimistumaan elokuvaa miksatessa.

– Se olisi sama, kuin jos Mona Lisalle piirrettäisiin viikset, Saarinen vertaa.

tuntia kestävässä näytöksessä saa olla noin 97 desibeliä. ○○Esimerkiksi lastenelokuva Pokémonia esitettiin Helsingin Tennispalatsissa 73,7 desibelin keskiäänitasolla. ○○Aikuisille tarkoitetun Vaarallinen tehtävä 2:n keskiäänitaso oli 80,1 desibeliä. ○○Elokuvateattereiden äänenvoimakkuuksia tarkkaillaan THX-luokituksella, joka on elokuvateattereiden äänentoiston laatujärjestelmä. ○○Ulkopuolinen tarkkailija tarkastaa THX-luokituksen saaneet teatterit kahdesti vuodessa.

⋆⋆UUTISPUTKI

Korvauksia narkoleptikoille

Verkkohuijarit oppivat uutisista

Teemavuosi lisäsi vapaaehtoisuutta

Nuoret liukastelevat talvikeleillä

Osa sikainfluenssapiikin johdosta narkolepsiaan sairastuneista saa todennäköisesti elinikäiset korvaukset.

Sikainfluenssarokotuksen otti Suomessa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan 51,6 prosenttia väestöstä vuoden 2010 elokuun loppuun mennessä.

THL:n haittarekisteriin tehtiin valtakunnallisesti noin sata ilmoitusta narkolepsiatapauksista 1.9.2011 mennessä. Lääkevahinkovakuutuspooli kertoi, että ainakin 78 sikainfluenssarokotteen jälkeen sairastunutta lasta ja nuorta saa korvauksia.

Sairastuneille maksetaan tilapäisestä haitasta, eli käytännössä kivusta ja särystä, ennakkokorvauksena 8700 euroa.

Lisäksi maksetaan erikseen pysyvän haitan ennakkokorvausta. Lopullisen korvauksen määrään vaikuttaa sairauden laatu ja sairastuneen ikä. Kaikkiaan erilaisia haittaluokkia on parikymmentä.

Verkkohuijausten määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Rikosten tekeminen on tullut helpommaksi, kun lähes jokaisella on tietokone käytössään.

– Verkkohuijauksista on uutisoitu paljon, ja tämä on antanut eväitä rikollisille. Uutisista voi lukea, miten rikos tehdään, rikoskomisario Jussi Hyysalo kertoo.

Tyypillisessä tapauksessa uhri ostaa internetin kauppapaikasta tuotteen. Myyjä haluaa rahat etukäteen, mutta ei lähetä koskaan tuotetta.

– Tarkkoja lukuja verkkohuijauksista ei ole, mutta puhumme tuhansista petoksista vuodessa, Hyysalo toteaa.

Petoksen syynä on yleensä taloudellinen ahdinko. Vain harva uhreista saa rahansa takaisin.

– Tekijä on usein varaton. Vaikka oikeus tuomitsisi tekijän maksamaan rahat takaisin, ei hänellä ole siihen varaa.

Vapaaehtoistyö sai paikallista näkyvyyttä Euroopan unionin vapaaehtoistoiminnan teemavuonna 2011.

– Järjestöt ja vapaaehtoiset lähtivät toimintaan mukaan aktiivisesti. Myös media huomioi teemavuoden. Meillä on Pirkanmaaltakin mappikaupalla lehtijuttuja, Allianssi ry:n pääsihteeri Jukka Tahvanainen kertoo.

Yhtenä tavoitteena oli lisätä vapaaehtoisten määrää.

– Määrän kasvusta ei ole vielä tietoa.

Teemavuoden aikana syntyi konkreettinen vapaaehtoistoiminnan verkosto, www. tuntitili.fi-internetsivu.

Sivulta voi etsiä itselleen sopivaa vapaaehtoistoimintaa, oli sitten eläimistä kiinnostunut tamperelainen tai ihmisoikeuksia puolustava turkulainen.

EU:n vuoden 2012 teemana on Aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus.

Jopa puolet talven kaatumisista sattuu alle 30-vuotiaille. Pysy pystyssä -turvallisuuskampanjan puheenjohtajan Joona Vuorenpään mukaan nuoret liukastelevat, koska eivät huolehdi jalkineidensa turvallisuudesta ja luottavat liikaa tasapainokykyynsä.

– Yleensä nuoret menevät vauhdilla, eivätkä mieti, että lenkkarit eivät ole parhaat kengät talvipakkasilla. Vielä ei ole niin seksikkäitä liukuesteitä keksitty, että nuoriso ottaisi niitä käyttöönsä, Vuorenpää sanoo.

Nuorten kaatumiset eivät kuitenkaan usein vaadi hoitoa. Yhteensä suomalaisten liukastelut aiheuttavat yli puolen miljardin kustannukset joka talvi. Yhden kaatumiset sairaanhoitokulut ovat keskimäärin 6000 euroa.

Liukkaalla kelillä kaatumista voi parhaiten ehkäistä hankkimalla turvalliset jalkineet ja liukuesteet.

Jukka Koivula

Anna von Hertzen

Sanne-Mari Laaksonen

Minna Ohtamaa

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

Kauhajoen koulusurmat työllistävät yhä terapeutteja Uusia henkilöitä tulee yhä terapiaan

Kauhajoen koulusurmien takia. Ammuskelusta on yli kolme vuotta, mutta psykologi Tuija Turusen mukaan oireet voivat tulla viiveellä. Hän kertoo ihmisen olevan sinnikäs ja helposti myös tottuvan oireisiin.

Turunen on kokenut kriisi- ja traumaterapeutti ja tutkija, joka oli mukana myös Jokelan kouluammuskelun akuuttihoidossa. Hänen mukaansa suurin osa selviää läheisten avulla, mutta noin kolmasosa tarvitsee ammattiapua. Muun muassa onnettomuuskokemus ja aiemmat kriisit vaikuttavat siihen, kuinka pitkään yksilöllistä tukea tarvitaan.

– Esimerkiksi nyt sattunut koulupuukotus voi aktivoida jonkun omat kokemukset

ja tunteet. Suurin osa Kauhajoen koululaisista ja omaisista voi hyvin, mutta traumaattinen kokemus kulkee aina mukana.

tohankkeen aikana järjestettiin myös ohjattuja vertaistukitapaamisia. Psykoterapioita käynnistyi ympäri Suomea yli sata.

Turusen mukaan apua saatetaan hakea vasta vuosien päästä, kun henkilö ei enää jaksa esimerkiksi säpsähtelyä, painajaisia ja pelkotiloja. Osa ajattelee kiltisti, että ei hae hoitoa, koska toiset tarvitsevat sitä enemmän.

– Kauhajoella meidän oli tärkeää kertoa, että voimakkaita reaktoita ei tarvitse pelästyä. Ne ovat kokemuksen jälkeen normaaleja ja niistä pääsee yli, Turunen kertoo.

Ammattilaiset opettivat kauhajokisille, miten elimistöä rauhoitetaan ja miten itseä voi hoitaa oireiden ilmaantuessa. Jälkihoi-

Etelä-Pohjanmaalla on ollut toimiva kriisityöverkosto jo 90-luvulla. Kauhajokihankkeesta jätettiin jouluna 2011 lausuma hallitusohjelmaan, ja Turunen toivoo, että siihen reagoitaisiin.

– Nyt on aika tehdä laajoja toimenpiteitä, kouluttaa opetustoimen ja terveydenhuollon työntekijöitä ja lisätä eri toimijoiden yhteistyötä. Etenkin isoissa kaupungeissa verkostot ovat usein hajallaan ja siten laajamittaisen jälkihoidon järjestäminen voi olla hyvin vaikeaa.

Noora Laaksonen

Farmaseuttien tutkintotarkastuksissa epäselvyyksiä Viena Kytöjoki

Parissa apteekkarien tekemässä

ilmoituksessa on ilmennyt epäselvyyksiä.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on pyytänyt lisäselvityksiä apteekkareiden ilmoituksista, joita he ovat tehneet farmaseuttiensa pätevyydestä.

– Parissa tapauksessa saamamme vastaukset eivät olleet sisällöltään yksiselitteisiä, mistä johtuen olemme pyytäneet näistä lisäselvitykset, sanoo lupa- ja tarkastusyksikön päällikkö Eeva Leinonen.

Fimea on vaatinut apteekkareita tarkastamaan farmaseuttien ja proviisorien pätevyyden valelääkärikohun jälkeen.

Apteekkarit ovat tarkistaneet farmaseuttiensa pätevyyden kovistelun jälkeen. Virasto on perännyt ilmoituksia tämän viikon aikana puhelimitse. Neljä apteekkia ei ole vieläkään ilmoittanut tarkistaneensa farmaseuttien tutkintoja. Fimea on soittanut apteekkeihin, ja ne ovat luvanneet toimittaa ilmoitukset farmaseuttien tutkintotarkastuksista.

Virasto pyysi apteekkareilta ilmoituksia farmaseuttien tutkintojen tarkastuksista viime vuoden loppuun mennessä. Määräaikaan mennessä ilmoitukset puuttuivat vielä sadalta apteekilta.

Mirjam Tahkokorpi

Avaus

Riina Stén

riina.sten@uta.fi

Yle Puhe uudistui. Syntyikö paljon puhetta tyhjästä?

Yle Puhe on nyt valtakunnallinen radiokanava. Yle Puheen uudistukset ja muutokset ovat herättäneet niin paljon keskustelua, että kanavan nettisivuilta voi lukea muutosta koskevat yleisimmät kysymykset. Osiota ei voi kommentoida.

Yle Puhe liukui lähemmäksi suurta ja kaupallista, viihtellistä Novaa.

Uutuutena Puheella alkoivat myös Radio Suomelta siirretyt urheilulähetykset. Nyt lähetyksiä eivät katko viranomaistiedotukset. Tämähän on aivan loistava juttu –urheilufanille.

Yle Puheella on ollut vakava ja asiallinen maine, mikä on kärsinyt muutosten myötä. Yle Puheen uusista juontajista muutoksen ikoniksi nousseella Olga K:lla on kova työ luoda lantaa ympäriltään. Ainakin näin aluksi.

Ihminen on sopeutuvainen eläin.

Muutokset otetaan vastaan hajanaisin soraäänin. Ennakkokohu nostattaa aallon, aalto otetaan vastaan adrenaliinin avulla, sitten sen harjalla surffataan sujuvasti, ja lopulta unohdetaan mistä se edes tuli. Vettä roiskuu, mutta se kuivuu. Olga K:ssakaan ei ole mitään vikaa.

S-viasta kirjoittelu keskustelupalstoilla on raukkamaista, mutta tuskin sekään kauaa kestää.

On kuitenkin hyvä, että närää ja keskustelua syntyy silloin kun siirrytään asiallisuudesta viihteellisyyteen. Jos suunta olisi toinen, olisin huolissani.

Apteekkari Bertta Vännin mukaan Tullintorin apteekki on tarkistanut farmaseuttiensa pätevyyden.

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Teatteripääkaupunki upottaa tänä vuonna kulttuuriin 50 miljoonaa Tampere käyttää kulttuuriin paljon ra-

haa verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Suuremmat kulttuurimenot asukasta kohti ovat ainoastaan Vaasassa ja Lahdessa, käy ilmi Kuntaliiton, Cuporen ja 25 kaupungin tuoreesta tutkimuksesta.

Kulttuurin osuus kaupungin budjetista on kuitenkin alle kymmenen prosenttia.

– Tämän vuoden budjetista noin 50 miljoonaa euroa käytetään perinteisiin kulttuuripalveluihin. Se on suunnilleen 200 euroa asukasta kohden, kertoo kaupungin suunnittelupäällikkö Lauri Savisaari.

Kulttuurijohtaja Jaakko Masosen mukaan yksi Tampereen keskeisistä kohteista on teatteri.

– Tämä on Suomen teatteripääkaupunki.

Kaupunki tukee niin isoja kuin pienempiäkin teattereita.

Kulttuurin ja vapaa-ajan osalta Masonen kaipaa lisärahoitusta erityisesti liikuntapalveluihin, joissa energian hinnan nousu

näkyy selvästi. Liikuntatilojen lämmityskustannukset ovat nousseet viime vuosina huomattavasti.

Mikko Siltanen

Eeva Vä

rtö

Ei sisäänpääsyä Sasille

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi

”Sali täynnä” -kyltti Tampere-talon au-

lassa hämmentää ihmisjoukkoa. Presidenttiehdokkaiden tentin alkuun on vielä tunti, eikä kukaan pääse sisään.

Kun huomaan, että sinitakkinen järjestysmies torppaa yhden pyrkijän toisensa perään, alan huolestua. Pelastaakohan edes pressikortti? ”Minä olen kuitenkin äänestäjä”, vieressäni seisova rouva yrittää selittää miehelle. Ei auta. Myös aulassa pyörivällä Kimmo Sasilla näyttää olevan ongelmia.

Pitkän neuvottelun jälkeen sinitakki päästää minut saliin, mutta kuvaajalle lupaa ei enää irtoa. Hän jää aulaan, kuten 300 närkästynyttä äänestäjää, joille paikkoja ei riittänyt. Sasinkin nähtiin poistuvan paikalta.

Juttu presidenttitentistä Utaimen verkkosivuilla utain.uta.fi Iida Tikka

ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Toimitus: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, teatterin ja median yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Jaana Hujanen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Lopun teoriat Tuhoutuminen Maya-

intiaanien kalenteri tulee tiensä päähän ensi jouluna, ja monet povaavat maailmanloppua. Tuleeko ydintuho, pandemia vai jättimäinen asteroidi?

Tuhoaako ihminen oman pallonsa vai mennäänkö päätyyn asti, eli auringon sammumiseen? Eri alojen asiantuntijat kertovat, millaisena he näkevät harmageddonin.

Mikko Siltanen, teksti Eeva Värtö, kuvitus

Robert Seger/Moment

Ydintuho vahingossa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Juha Kaskinen korostaa maailmanlopun moninaisia mahdollisuuksia.

– On lukuisia eri skenaarioita, joita nykyään pyöritellään.

Tällä hetkellä pinnalla ovat erityisesti ilmastonmuutos ja erilaiset ympäristökatastrofit.

Itse uskon myös ison pandemian, eli maailmanlaajuisen epidemian mahdollisuuteen.

Juha Kaskinen Kaskinen nostaa esiin myös vanhemman trendin.

– 1980-luvulla puhuttiin paljon ydintuhosta. Nykyään moni ei enää ajattele sitä, vaikka se on täysin relevantti mahdollisuus. Pommeja on edelleen varastossa vaikka kuinka paljon, ja niitä tehdään myös lisää. Ydintuhohan voi sattua myös vahingossa.

Vuosikymmenen katarsis Uskontotieteilijä Nina Maskulin on tutkinut maailmanloppua erilaisten new age -uskontojen näkökulmasta.

– Maailmanlopun voi nähdä eräänlaisena aristoteelisena katarsiksena eli puhdistautumisena. Maailmanlopun odottamisen kautta ihmiset pääsevät tuntemaan kauhun tunteita turvallisesti. He hankkivat vaikkapa amuletteja tai käyvät kursseja, joiden avulla he aikovat selvitä tulevasta.

Maskulinin mukaan myös populaarikulttuuri hyödyntää maailmanloppua.

– Suurelle yleisölle tehdään paljon maailmanloppua käsitteleviä elokuvia. Mitä räväkämpi ja hirveämpi loppu, sitä suositumpi elokuva, Maskulin sanoo.

Tämänkertainen maailmanloppu asettuu Maskulinin mukaan hyvin populaariuskontojen yleiseen sykliin.

– Uusia maailmanloppuja tulee noin 10–12 vuoden välein. Edellistä odotettiin vuosituhannen vaihteessa, ja maya-kalenterin loppu joulukuussa 2012 osuu nyt sopivaan saumaan.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

Viena Kytöjoki

Päivi Kaskimäki

Ihminen on suurin uhka

Maya-astrologi Päivi Kaskimäki uskoo maailmanlopun tulevan vielä.

– Maya-kalenteri kulkee noin 26 000 vuoden mittaisissa sykleissä, joista nykyinen päättyy joulukuussa. Yhden loputtua alkaa uusi kierros. Taitoskohtiin osuu usein jääkausia tai muita isompia luonnonmullistuksia, mutta tuskin maailmanloppu tulee tänä vuonna.

Totaalinen tuho on hänen mukaansa mahdollista kuitenkin tulevaisuudessa.

Syypääksi hän veikkaa ihmistä.

– Jos nykyinen meno jatkuu, maailma varmasti loppuu. Tällainen kulutus ja ympäristön tuhoaminen ei voi kestää loputtomiin.

Ihmiskunnan pitäisi tarttua itseään niskasta kiinni ja alkaa toimia vastuullisemmin.

Väistämätön törmäys Turun yliopisto

Tähtitieteen tutkija Rami Rekola Turun yliopistosta sanoo, että maailmanloppu tulee viimeistään silloin, kun auringosta jättää aika.

– Aurinko leviää lopulta planetaariseksi sumuksi.

Rami Rekola Siihen on tosin aikaa noin kahdeksan miljardia vuotta, eli ei kannata vielä hätäillä.

Rekolan mukaan jonkinasteinen tuho tulee todennäköisesti aiemmin.

– On tilastollisesti väistämätöntä, että maapalloon törmää pieniä, ja ennen pitkää myös isoja asteroideja tai komeettoja. Iso kappale voi merkitä jopa ihmiskunnan tuhoa.

Rekola muistuttaa, että ihmiskunta pystyy pian myös vaikuttamaan maata kohti syöksyviin kappaleisiin.

– Meillä alkaa pikkuhiljaa olla keinot siirtää asteroideja radaltaan. Pitää vain olla tarpeeksi aikaa toimia. Jos tieto lähestyvästä kappaleesta tulee liian myöhään, edes tekniikka ei auta.

6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Viena Kytöjoki

Top 10 -kirja on riskiostos

Tampereen Stockmann, tavaratalon johtaja Eija Vartila – Vain pieni osa ostetuista tavaroista vaihdetaan tai palautetaan. Tyypillisesti asiakkaat vaihtavat väärän kokoiset tuotteet sopivampaan.

– Akateemisessa kirjakaupassa vaihdetaan eniten kaunokirjallisuuden Top 10 -kirjoja.

Yleensä on käynyt niin, että lahjan saaja on saanut kaksi samaa lahjaa.

Kiertoon kirppiksellä Kyttälän kirppis, toimitus­ johtaja Erno Mäntyniemi – Ihmiset eivät kehtaa tuoda lahjojaan myyntiin periaatteen vuoksi. Pöydän vuokraajia on vähän tammikuussa, mutta helmi-maaliskuussa myynti kirpputoreilla lisääntyy.

– Tumppua ja lapasta menisi nyt enemmän, kuin niitä on myynnissä. Käsitöitä ostetaan ennen joulua myös lahjaksi.

– Yllättävän moni ostaa joululahjoja kirpputorilta. Asenne on muuttunut vuosien saatossa.

Nykyään lahjan ei tarvitse olla uusi.

Lahja rahaksi netissä

Piritta Haapahuhta määrittelee nykyään tarkkaan lahjatoiveensa.

Koppura lakana jäi lojumaan hyllyyn

Sanoma Digital, päätoimittaja Tapio Luoto

Kauppa Epämieluisat joululahjat ovat kiusallinen pulma. Monet lahjansaajat

tyytyvät säilömään ei-toivottuja lahjoja nurkkiinsa, eivätkä vaihda niitä mieluisiin.

Piritta Haapahuhta muistelee toi-

voneensa joskus puuvillasatiinista pussilakanasettiä joululahjaksi. Paketista löytyi pehmeän vuodevaatteen sijaan printtikuviollinen pussilakana, jonka materiaali oli koppuraista puuvillaa.

– Siellä se lojuu edelleen hyllyssä. Kerran pesin pussilakanan siinä toivossa, että se pehmenisi, mutta pesu ei auttanut.

Haapahuhta ei kehdannut palauttaa lahjaa kauppaan tai vaihtaa sitä toiseen, koska hän ei halunnut loukata lahjan antajaa.

Tamperelainen Mikko Alitalo ei ole koskaan palauttanut tai vaihtanut joululahjojaan. Alitalon mielestä tarpeetonta lahjaa ei ole pakko pitää, vaan sen voi huoletta lahjoittaa eteenpäin.

– Olen saanut esimerkiksi vääränmallisia lakanoita ja kirjoja, joita ei ole tullut luettua.

Ylöjärveläinen Erkki Banerjee on

saanut joululahjaksi espanjan kielikasetin,

joka jäi tarpeettomaksi. Alkeistason kielikasetti oli liian helppo hänen taitoihinsa nähden.

– En tehnyt kasetilla mitään.

Banerjee hyväksyy tarpeettoman lahjan antamisen sitä tarvitsevalle, mutta lahjan luovuttamisessa on riskinsä.

– Joskus on tullut ongelma, kun lahjan antaja on saanut tietää luovutuksesta.

Viena Kytöjoki

Epämieluisa koru vaihtoon Pirkan Kello, liikkeenharjoittaja Risto Kangasniemi

Pikainen kysely osoittaa, että paras tapa välttyä epämieluisten joululahjojen saamiselta on kirjoittaa lahjalista. Epämieluisan pussilakanasetin saanut Piritta Haapahuhta on oppinut konstin oman lahjakokemuksen jälkeen.

– Jos minulla on lahjatoive, määrittelen sen hyvin tarkkaan, että saan oikeanlaisen lahjan.

Mirjam Tahkokorpi

Lue lisää epäsopivista joululahjoista Utaimen verkkolehdestä http://utain.uta.fi.

– Jo joulupäivänä myytävien tavaroiden määrä alkaa nousta nettihuutokauppa Huuto.netissä. Varmuutta meillä ei ole määristä, mutta arviomme mukaan 10 prosenttia myytävistä on välipäivinä joululahjoja.

Parhaimmillaan tulee 100 000 uutta kohdetta päivässä.

– Myytävää tulee kaikkiin kategorioihin. Joululahjaksi saadusta elektroniikasta harvemmin luovutaan, koska se on usein saajan toivelistalla.

Erkki Banerjee kannattaa lahjalistan tekemistä.

– Jos asiakas tuntee, ettei lahja sovi omaan tyyliin, hän käy vaihtamassa lahjan toisenlaiseen, mutta samaan tuotteeseen. Hän vaihtaa kellon toiseen kelloon tai kaulakorun toiseen kaulakoruun.

– Joulun jälkeen vaihtoja on tehty kymmeniä. Olemme lyhentäneet ja pidentäneet ketjuja ja kellon rannekkeita, olemme muuttaneet sormusten kokoja ja tehneet kaiverruksia lahjakoruihin.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

Lapsettomuushoidot eivät ole köyhiä opiskelijoita varten

Viena Kytöjoki

Perhe Tuhansien eurojen lapsettomuushoidot ovat pienituloisten tavoittamattomissa.

ei ole säästöjä, hoitoihin ei ole varaa.

Monelle nuorelle lapsettomuus tu-

lee epämieluisana yllätyksenä, johon ei ole varautunut psyykkisesti tai taloudellisesti. Hoitojen aikana saadut negatiiviset raskaustestit voivat johtaa romahdukseen iästä riippumatta. Psyykkistä apua hoitoja läpikäyville on tarjolla, mutta sekin maksaa.

– Usein ajatellaan, että lapsettomuus koskettaa yli 30-vuotiaita. Nuorten aikuisten lapsettomuudesta puhutaan todella vähän, sanoo lapsettomia tukevan Simpukka-yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Lindfors.

– Nuorille lapsettomuudesta kärsiville sanotaan usein, että te olette vielä nuoria, eihän teillä ole mikään kiire. Se on aika laiha lohtu, kun todella toivoo lasta, sanoo Lindfors.

Hoidot eivät ole kalliita ainoastaan opiskelijalle tai pienituloiselle, sillä useat keskituloisetkin parit saattavat keskeyttää hoidot säästääkseen hieman rahaa ja jatkavat hoitoja vasta sitten. Hoitojen keskeyttäminen voi johtua myös uskon loppumisesta. Hoitojen onnistumista ei voi kukaan taata.

Simpukka-yhdistys tarjoaa vertaistukea lapsettomuudesta kärsiville. Tukiryhmissä keskustellaan lapsettomuuteen liittyvistä asioista, kuten katkeruuden ja vihamielisyyden tunteista, joita saattaa olla esimerkiksi odottavia äitejä kohtaan. Simpukan tukiryhmiin osallistuu kaiken ikäisiä naisia. Pariskuntiakin käy, mutta teekupin

ääressä juttelu ei ole Lindforsin mielestä paras vaihtoehto miehille purkaa tunteitaan.

Lapsettomuudesta kärsivän nuoren etuna on kuitenkin jollain tapaa juuri aika.

Iäkkäämmällä naisella kiire on biologinen, nuorelta puuttuu joskus kärsivällisyyttä.

Mikäli lapsen saannin vaikeus huomataan ajoissa, on hoitoihin vielä aikaa säästää.

Tehokkain lapsettomuuden hoitomuoto, eli koeputkihedelmöitys, maksaa noin 2 000 euroa kerralta. Maksettavaksi tulee vielä lääkkeiden omavastuu, joka on 650 euroa. Koeputkihedelmöityksen onnistumisprosentti ensimmäisellä kerralla on noin 80–90 prosenttia, kertoo Ava-hedelmöitysklinikan lapsettomuuslääkäri Isto Uusi-Erkkilä. Klinikalla lapsettomuuteen koitetaan löytää aina halvin mahdollinen

apu, kuten yhdynnän oikean ajankohdan selvittäminen.

Asiakkaista kolmasosa turvautuu lopulta koeputkihedelmöitykseen. Niitäkään ei kannata tehdä loputtomasti.

– Kolme epäonnistunutta koeputkihedelmöitystä kertoo jo paljon, sanoo UusiErkkilä.

Lindforsin mukaan lapsettomuushoidot vaativat vakiintuneen elämäntilanteen.

Parisuhteelle saattaa muodostua paineita, kulut voivat nousta odottamattoman suuriksi, eikä töistä välttämättä saa vapaata.

Työnantajat eivät aina myönnä edes palkatonta vapaata lapsettomuushoitoja varten.

Pätkätyöläisille tilanne on erityisen kurja, sillä hoitojen aikataulua ei tiedä aina edes lääkäri.

Riina Stén

Mikäli

Viena Kytöjoki

Anne Lindfors vetää tukiryhmiä lapsettomille.

”Älä stressaa, ihmeitä tapahtuu” Kempeleläinen Laura Honka, 28 aloitti lapsettomuushoidot vuosi sitten. Sitä ennen hän oli yrittänyt lapsen saamista vuoden.

Lapsettomuudelle ei löydetty lääketieteellistä selitystä. Honka söi lääkekuurin ja myöhemmin hänelle tehtiin kaksi inseminaatiota, eli niin sanottua keinohedelmöitystä.

Luokanopettajaksi opiskeleva Honka on tällä hetkellä puolen vuoden mittaisessa julkisen puolen IVF-jonossa. IVF tarkoittaa koeputkihedelmöityshoitoa. Hänellä ei olisi siihen varaa, mikäli ei olisi tehnyt

töitä ja säästänyt ennen opintojensa alkua.

Säästetyt rahat eivät silti riittäisi yksityisen hedelmöitysklinikan palveluihin.

Hongan mielestä julkisesta lapsettomuuskeskustelusta puuttuu avoimuutta, vaikka tilanne onkin vähitellen parantunut.

Hän on itse puhunut lapsettomuudestaan avoimesti. Honka on käynyt myös lapsettomia tukevan yhdistyksen Simpukan vertaistukiryhmissä.

– Kyllähän tarpeettomiakin neuvoja on

tullut. Minulle on kerrottu tarinoita pareista, jotka ovat saaneet lapsen kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen, sekä sanottu, että kyllä ihmeitä tapahtuu.

Vaikka puolen vuoden päästä alkava IVF-hoito jäisi tuloksettomaksi, ei se vielä tarkoita perhehaaveen hylkäämistä. Honka on miettinyt adoptiota ennen kuin edes tiesi vaikeudestaan saada lapsia.

– En tiedä, tulenko koskaan olemaan raskaana, mutta tulen vielä äidiksi.

Riina Stén

8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Enemmän kuin urheilulaji Viena Kytöjoki, kuvat Sanne-Mari Laaksonen, teksti

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9

Urheilu Suosiotaan

kasvattavassa roller derbyssä vauhti on kova, taklaukset rajuja ja asu vapaa.

Punaisiin mikroshortseihin, verkkosukkahousuihin, kypäriin ja hammassuojiin sonnustautunut joukko rullaluistelee ympäri liikuntasalia. Huudot ja vihellykset raikuvat. Taklaukset kaatavat luistelijoita kumoon tasaiseen tahtiin. Ylös kuitenkin noustaan ja luistellaan kahta kovempaa.

Käynnissä ovat Tampere Rollin’ Hos -seuran roller derby -treenit.

– Harva tietää, mistä roller derbyssä on kyse. Yleinen ihmettelyn aihe on se, että meillä ei ole mailoja ja palloja, vaan luistelemme ympyrää ja taklailemme toisiamme, kertoo Hotheaded Ellie, eli tamperelaisharrastaja Elina Ruokoranta.

Roller derby -harjoituksissa ja otteluissa pelaajia puhutellaan roolinimellä, jonka saa keksiä itse. Tampereella ainoana ehtona on se, että nimessä on kirjainyhdistelmä ho.

Roller derby on suunnattu pääasiassa naisille, ja se kehitettiin Yhdysvalloissa 1920-luvulla. Kaksi viiden hengen joukkuetta kilpailee toisiaan vastaan tasaisella ovaalin muotoisella radalla. Tarkoituksena on kartuttaa oman joukkueen pistetiliä ja estää vastapuolen joukkuetta keräämästä pisteitä.

Joukkueet luistelevat radalla tiiviissä ryhmässä, eli pakassa. Joukkueesta yksi pelaaja, eli jammeri kiertää rataa ja yrittää luistella pakan läpi mahdollisimman monta kertaa erän aikana. Vastapuolen pelaajat yrittävät blokata jammeria taklaamalla, ja omat pelaajat koettavat puolustaa häntä. Pisteitä karttuu, kun jammeri ohittaa vastapuolen pelaajan. Tuomarit valvovat peliä, jossa sääntörikkomuksesta päätyy jäähylle.

– Parilta harrastajalta on mennyt nilkka.

Muuten olemme säästyneet aivotärähdyksillä ja mustelmilla. Taklailuun on kuitenkin selkeät säännöt, Hotheaded Ellie kertoo.

Näyttävyyttä ja show-meininkiä harrastukseen tuovat pelaajanimet ja vaatteet, jotka ovat olennainen osa lajia. Treeneihin voi tulla vaikka tyllihameessa.

Laji kerää harrastajia räjähdysmäisesti.

Vuoden 2010 loppupuolella Tampere Rollin’ Hos -seurassa luisteli viitisentoista harrastajaa. Nyt heitä on jo noin 40. Liekö roller derbyn suosio siinä, että se on harrastajansa mukaan paljon enemmän kuin urheilulaji.

– Tämä on valloittava harrastus, joka on päivittäin mukana elämässä, Hotheaded Ellie sanoo.

Suomalaisten kasvava into roller derbyyn ei ole jäänyt maailmalla huomaamatta.

Suomi osallistui lajin MM-kilpailuihin ensimmäisen kerran Torontossa joulukuussa 2011. Vaikka lajia on harrastettu Suomessa vasta muutama vuosi, edustusjoukkue sijoittui kisoissa viidenneksi.

Miksi Elina Ruokoranta lähti mukaan roller derbyyn? Lue lisää osoitteesta http://utain.uta.fi.

Viereinen sivu: Otteluissa joukkueen jammeri yrittää luistella mahdollisimman usein pelaajaryppään läpi. Tämä sivu ylhäällä: Pakollisiin varusteisiin kuuluvat muun muassa hammassuojat. Keskellä: Värikkäät asut ja pelinimet ovat roller derbyn lisä. Vasemmalla alhaalla: Roller derbyn säännöt ovat yksiselitteiset, jotta peli olisi turvallista. Oikealla alhaalla: Roller derby on melkein päivittäin mukana Elina Ruokorannan elämässä.

10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Ilmeiden vangitsija huumori Tiedätkö sinä oman tyypillisen

ilmeesi? Onko ulkonäkö vakava asia?

Karikatyyripiirtäjä Teppo Järvi saa kenestä tahansa hauskan, ainakin kuvassa.

Sauli Niinistö nojaa nyrkkeihinsä, nenä lepää sormien päällä ja katse on lasittunut. Mies näyttää vakavalta, mutta kuva panee hymyilemään.

– Karikatyyri on vain naama, jonka ainoa tavoite on hauskuus, riihimäkeläinen Teppo Järvi sanoo.

Hän maalasi Suomen karikatyristien ja pilapiirtäjien vuosinäyttelyyn kuvat muun muassa Sauli Niinistöstä ja Pekka Haavistosta ja huomauttaa, ettei niissä ole poliittista viestiä.

– Pilapiirtäjät julkaisevat omia mielipiteitään, koska pilapiirrokset kuvaavat jotain asiaa tai tapahtumaa.

Järven työ alkaa ulkonäöstä, erityisesti kasvojen ja pään muodosta. Iso tai pieni leuka tai otsa ovat tyypillisiä ominaisuuksia, joihin piirtäjä tarttuu. Myös silmissä, nenässä tai suussa voi olla jotain kiinnostavaa ja poikkeavaa. Järven mukaan löytyy aina jotain, mitä liioitella.

– Samasta ihmisestä voi tehdä erilaisia karikatyyrejä. Parhaimman saa tehtyä, kun ihmisestä on useampi kuva, ja myös sivulta.

Live-piirustuksessa Järvi joutuu heti aloittamaan piirtämisen, mutta rutiini ja taito takaavat onnistuneen piirroksen. Tilaustöihin ja esimerkiksi Niinistön ja Haaviston kuviin hän on tehnyt useampia luonnoksia.

Välillä joku tuntuu aluksi helpolta piirrettävältä, mutta osoittautuu vaikeaksi. Näin Järvelle kävi esimerkiksi Niinistön karikatyyriä tehdessä. Kukaan ei ole silti ollut mahdoton piirrettävä.

Hyvälle karikatyyrille Järvellä on kolme kriteeriä: sen on oltava hyvännäköinen, eli teknisesti taidokas, hauska ja tunnistettava.

– Karikatyristin on uskallettava ja osattava liioitella ja irrotella, mutta ihminen on kuitenkin heti tunnistettava kuvasta. Lapsista on vaikeampi tehdä karikatyyrejä kuin aikuisista. Pitää muistaa, että poski piirre-

kuka?

Teppo Järvi ○○Vuonna 1965 syntynyt

ravintoloitsija ja karikatyristi.

○○Valmistunut vuonna 1990

Riihimäen teknillisestä oppilaitoksesta kone- ja metallitekniikan insinööriksi ja vuonna 2007 Hämeen ammattikorkeakoulusta tuotemuotoilijaksi. ○○Pyörittää Riihimäellä ravintola Apolloa. ○○Tehnyt karikatyyrejä ja muotokuvamaalauksia yli 10 vuotta.

JÄ

rv

i

Teppo

tään eri tavalla, muuten lapsi helposti vanhenee.

Järvi on piirtänyt jopa vauvoista karikatyyrejä. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, mutta Järven mielestä pyöreäposkisia vauvoja on vaikea tunnistaa karikatyyreistä. Aikuisilla on vahvemmat kasvonpiirteet, ryppyjä ja meikkiä. Naisille Järvi tekee usein pitkät ripset, rajatut huulet ja isot silmät. Toisaalta jotkin syylät kasvoista Järvi saattaa jättää kokonaan piirtämättä.

Kukaan kohteista ei ole koskaan loukkaantunut Järven tekemästä karikatyyristä, mutta joskus joku on pyytänyt, että Järvi poistaisi Tarja Halosesta tekemänsä karikatyyrin ravintolansa seinältä.

– Minua kiinnostavat vain kasvonpiirteet.

En halua mollata ketään enkä yleensä laita mitään viestejä kuvaan.

Haaviston kuvaan Järvi maalasi kuitenkin tietynlaisen viestin. Haaviston pikkurilli on ojossa.

– Se lähenee pilapiirrosta, mutta kädet lisäävät hauskuutta.

Karikatyristi Teppo Järvi taiteilee kuvia sekä tussilla että öljyväreillä.

Niinistön kasvoissa on tuttu harkitseva ja mietteliäs ilme. Molemmilla miehillä on liioitellun korkea otsa, joka Järven mukaan korostaa käsitystä korkeasta älykkyydestä.

Järvi ei ole hakenut karikatyyrien kohteista persoonallisuutta muualta kuin ulkonäöstä.

– Ihmisen tyypilliset ilmeet kuvaavat myös luonnetta.

Skarppien vuosinäyttely PARASTA JÄLKEEN 1.1.2011 Helsingin Sanomatalossa 15.1.2012 asti. Avoinna ma–pe klo 7–22, la–su klo 9–22, vapaa pääsy.

Noora Laaksonen

⋆⋆Katukriitikot

Suomen 12. presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla.

Ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys käynnistyi jo keskiviikkona 11. tammikuuta.

Erilaisissa mielipidetiedusteluissa epävarmojen äänestäjien osuus on ollut poikkeuksellisen suuri.

Ovatko opiskelijat Tampereen yliopistolla jo löytäneet mieluisan ehdokkaan? Onko äänestyspäätös tehty?

Jukka Koivula

Jukka Koivula

Niko Suominen, 24, teatterin ja draaman tutkimus

”Tiedän ainakin, ketä en äänestä. Se on vielä auki, ketä äänestän. Näin kriittisinä aikoina kyseessä on vielä tavallistakin tärkeämpi valinta. Olen seurannut vaaleja joka aamu lehdistä ja muusta mediasta.”

Katariina Honkanen, 20, käännöstiede

”En ole tehnyt äänestyspäätöstä. Tuntuu, että kaikilla ehdokkailla on omat huonot puolensa. Kukaan ei oikein loista edukseen. Aion äänestää, jos ei muuta, niin sitten tyhjää. Olen katsonut Ylen vaalitenttejä ja lukenut vaaleista lehdistä.”

Rauno Paukkeri, 22, tilastotiede

”Kyllä se on tehty. Päätös oli helppo, tein sen jo kampanjan alussa. Ehdokkaani mielipiteet ovat lähimpänä omiani ja ehkä päätökseen vaikuttivat myös muut vaihtoehdot. Lehdistä olen lukenut vaaleista silloin tällöin, mitä eri puolilla Suomea pidetyissä vaalitilaisuuksissa on keskusteltu.”

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11

⋆⋆Mitä ihmettä? kuva: Kati Laukkanen, kuvankäsittely: Minea Koskinen

Mediapeliä

Anna von Hertzen

anna.von.hertzen@uta.fi

Haussa tasavallan Hömppä on ollut pitkään osa poliittista julkisuutta. Kuitenkin vasta viime aikoina se on tullut osaksi laatujournalismia.

Presidenttiehdokkaiden puolisot ovat vaalien alla esiintyneet tiuhaan mediassa. ”Ajatellaan herkästi, että tämä on uusi ilmiö. Kuitenkin jo Tellervo Koivisto oli julkisuudessa kauan ennen Mauno Koiviston valintaa presidentiksi”, muistuttaa erikois-

Presidenttiehdokkaat ovat päässeet näissä vaaleissa loanheiton osalta helpolla.

Toista oli vuonna 1965, jolloin presidenttiehdokas Kekkosta syytettiin muun muassa hysteeriseksi pyrkyriksi ja hotellitappelijaksi.

first lady

tutkija Erkka Railo Turun yliopistosta.

Uutta ilmiössä on se, että puolisoesittelyt ovat tulleet osaksi laadukkaina pidettäviä päivälehtiä. ”Nykyään kaikki journalismin kirjot ovat läsnä laatulehdissä”, Railo sanoo.

Railon mukaan perheen ja puolison esiin tuomisella pyritään useasti parasosiaalisen, kuvitteellisen tunnesiteen, synnyttämiseen kohteen ja yleisön välille.

Ilmiö on verrattavissa siihen, kun katsojat kokevat tuntevansa henkilökohtaisesti saippuasarjassa esiintyvät henkilöt.

”Tämä on eräs tapa saavuttaa julkisuutta.

Kuvitteellisesta tunnesiteestä voi olla paljon hyötyä politiikassa.”

Toisaalta Railo kuvailee viihdejulkisuutta heiluriliikkeeksi, jossa hyvät ja huonot ajat vaihtelevat helposti.

Nykypresidentti on pitkälti riisuttu poliittisesta vallastaan, lukuun ottamatta ulkopolitiikkaa. Tämä korostaa entisestään presidenttiä edustushenkilönä ja presidenttiparia eräänlaisena kuningasparina, joka edustaa Suomea ulospäin.

Jukka Koivula

⋆⋆Miksi näin?

Kirkolta jäsentarjous ”Liity kirkkoon! Saat ensimmäisen vuoden ilmaiseksi!” Näin päivitti Suomen evankelis-luterilainen kirkko Facebookissa vuoden alussa.

Kyseessä on huuli, mutta takana on vakava viesti, kertoo Hengellinen elämä verkossa -projektin hankepäällikkö Hannu Majamäki.

Mistä tarjouksessa on kyse?

– Heitto on kannanotto lainsäädäntöön liittyvään problematiikkaan. Nyt kirkollisverolta välttyvät ne, jotka liittyvät kirkkoon kesken vuotta. Vuoden lopussa on piikki kirkosta eroamisessa, koska silloin ei tarvitse maksaa seuraavan vuoden veroja.

Eli jos kirkkoon liittyy tammikuussa ja eroaa joulukuussa, niin selviää ilman kirkollisveroa?

– Kyllä, tämä on omantunnon asia.

Toivooko kirkko, että lainsäädäntöä muutetaan?

– Emme koe tarvetta muuttaa lakia, halu-

amme vain avata lakia ihmisille. Suurempi ongelma on, että eroaminen on teknisesti paljon helpompaa kuin kirkkoon liittyminen.

Olisiko kirkko valmis antamaan alennusta kanta-asiakkaille? Jos kävisi joka sunnuntai kirkossa, saisi 10 prosentin alennuksen kirkollisverosta?

– Tämä ei ole vielä agendallamme. Tampereella on muuten aktiivinen uskovaisten verkostoseurakunta, joka keräsi itseltään vapaaehtoisen kirkollisveron. Summalla palkattiin työntekijä heitä varten.

Anna von Hertzen

⋆⋆Gradu paketissa

Suvi Peltola: Uskonnottomia uutisia uskonnosta: Milloin uskonto ylittää julkaisukynnyksen paikallislehdessä?

Oulun seudun ammattikorkeakoulu, viestintä 2011.

Haluatko olla eko? Kaipaatko vihreitä niksejä? Hipit jakavat ekologisia vinkkejään keskustelupalstalla osoitteessa www.hipit.fi. ”Jos haluat kylmää vettä juotavaksi, laita kannullinen vettä jääkaappiin. Näin vesi on heti kylmää, eikä sitä tarvitse valuttaa hanasta hukkaan.” ”WC-pöntön säiliöosaan voi laittaa pienen lasisen pullon, 0,3l kaljapullo ok. Joku kannellinen painava purkki käy myös. Ideana on, että pönttö käyttää huuhteluun pullon tai purkin tilavuuden verran vähemmän vettä.” ”Jos lähialueelta ei löydy esim. lasin tai metallin kierrätyspistettä, niin pienistä lasipurkeista saa koristelemalla esim. kivoja maustepurkkeja ja metallipurkeista säilytysastioita tai tuhkakuppeja.”

⋆⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Kuinka vaikea aihe uskonto on paikallislehtien toimittajille? Kuinka usein uskontoa käsitellään näennäisesti eikä todella kirjoiteta uskosta? Millaisissa kehyksissä aiheesta puhutaan?

Peltola odotti paikallislehtien kirjoittavan rohkeasti uskonnosta, mutta itse ydin, usko, osoittautui lähes tabuksi.

Noora Laaksonen

Uusi vuosi ja uusi elämä ovat tavanomaisesti monen mielessä tammikuussa. Jos et vielä keksi itsestäsi mitään korjattavaa, kokeile internetin laskureita.

Terveyskeskus-sivulla on koottu lukuisia terveyslaskureita, esimerkiksi itsetuntomittari, depressioseula ja kalsiumlaskuri.

Tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varautuneesti ja pienellä huumorilla. Kaikissa laskureissa ei ole lähdettä.

Omien tottumusten ja tunteiden arvioiminen on vaikeaa. Kuinka tarmoton olen? En lainkaan vai jonkin verran? Myös omat veriarvot ja sukulaisten sairaudet pitäisi muistaa. Tulosten arvioiminenkin on vaikeaa.

Laskurit voivat antaa suuntaa elämän kohentamiseen, mutta raksi ruutuun ei korvaa keskustelua asiantuntijan kanssa.

www.terveyskeskus.fi

Noora Laaksonen

”Sauli Niinistö haluaa muuttaa kirjastot maksullisiksi!” Uutinen levisi vauhdilla tammikuun alussa sosiaalisessa mediassa. Linkin tarkoituksena oli osoittaa, kuinka antikulturelli yksilö Niinistö onkaan.

Uutinen juontaa juurensa 15 vuoden takaa, jolloin herra toimi valtiovarainministerinä. Noina aikoina ruotsinkieliset uutiset kysyi Niinistöltä: Jos on pakko periä kirjasto- tai terveyspalvelusta maksu, niin kummasta? Vastauksen arvaattekin.

Jos tämä on hurjinta mustamaalausta, mihin näissä vaaleissa pystytään, niin helpolla päästään. Toisia ehdokkaita lyödään kuin tuttua sikaa – silkkihansikkain.

Toista oli vuoden 1956 presidentinvaaleissa. Maalaisliiton presidenttiehdokas Urho Kekkonen kuului Suomen poliittisen historian kiistellyimpiin ja vihatuimpiin poliitikkoihin 1950-luvulla.

Lokaa heittivät niin poliittiset vastustajat kuin Kekkosen vastainen oppositio puolueen sisällä. Kekkosta ivattiin muun muassa juopottelevaksi hotellitappelijaksi ja hysteeriseksi pyrkyriksi, joka oli valmis johdattamaan maansa Neuvostoliiton syliin.

Loka lensi kaaressa: Milloin mustasukkainen mies ampui Kekkosta tai löi häntä puukolla vatsaan. Milloin Kekkonen oli tappelussa, joka johti toisen osapuolen itsemurhaan. Milloin hän otti 10 miljoonien markkojen lahjukset.

Kekkosen parjaamista varten perustettiin jopa kaksi sanomalehteä, Sensaatio ja Sensaatio Uutiset. Lehtien jutut olivat keksittyjä tai suuresti paisuteltuja. Sensaatio Uutiset otsikoi muun muassa ”Kekkonen sammui lattialle pääministeri Hedstoftin hautajaisten jälkeen”, ”Hotellitappelut jatkuvat: raahasi naista korvarenkaasta” ja ”Ministerillä oli oma bordelli Meilahdessa.

Kekkonen innokas asiakas.”

Kekkonen torjui puolueen äänenkannattaja Maakansassa kaikki väitteet.

Hän katsoi turhaksi kumota perättömiä juoruja, koska ”hyvin tiesi, että pahansuopa huhu on kuin satapäinen käärme.

Jos siltä katkaisee yhden pään, kasvaa kymmenen tilalle”. Parjaus jatkui, mutta Kekkonen sai silti lopulta voiton vaaleissa legendaarisin luvuin 151–149.

Vuoden 1956 vaalien kaltaista likasankojen tyhjennystä yhden ehdokkaan niskaan ei ole sen koommin suomalaisessa politiikassa nähty. Vaalirahat menevät nykyään – onneksi – parempaan käyttöön kuin loanheittoon. Etenkin jos vertaa Yhdysvaltoihin, jossa arviolta jo yli puolet amerikkalaisten kampanjointiin käyttämästä rahasta kuluu vastustajan parjaamiseen.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Sirkus keskellämme Viena Kytöjoki

taide Valokuvaaja Mia

Bergiuksen mielestä nykysirkus on täynnä yllätyksiä. Syntyi valokuvanäyttely Circus, jossa moderni sirkus pyörii keskellä ihmisten arkipäivää.

Koskikadun hotelli Cumuluksen aulassa pyörii sirkus. Paikalle ei ole kuitenkaan raahattu meluavia elefantteja tai tykinsuusta ampaisevia klovneja, vaan sirkus on aseteltu hillitysti rauhalliseen nurkkaukseen.

Akrobaatit taipuvat kaarelle kuin jouset, ja tulitaiteilijoiden liekit lähes nuolevat kasvoja.

Tämä sirkus esiintyy vain valokuvissa. Se on yksi 17 valokuvaesityksestä, jotka pyörivät ympäri Tamperetta.

Valokuvaaja Mia Bergiuksen Circus-näyttely on aseteltu eri puolille kaupunkia digitaalisiin tauluihin. Valokuviin voi törmätä arkisissa paikoissa, kuten kauppakeskuksessa tai huoltoasemalla.

Bergius innostui nykysirkuksesta muutamia vuosia sitten. Aluksi hän lähti esityksiin sirkusasuja suunnitelleen ystävänsä mukana, mutta sai pian myös työkeikkoja sirkusalalta. Mitä enemmän hän kuvasi sirkustaiteilijoita, sitä enemmän sirkus alkoi taiteena viehättää.

– Monille sirkus edustaa vain lapsuudenmuistoja Sirkus Finlandian hattarasta ja pelleistä. Nykysirkus on kuitenkin taidetta, jossa kehollinen ilmaisu ja teatteri yhdistyvät. Se koostuu monista erilaisista esittävän taiteen lajeista ja voi aina yllättää. Koskaan ei tiedä, mihin suuntaan jokin sirkustemppu seuraavaksi menee, Bergius sanoo.

Juuri fyysisyys kiehtoo valokuvaajaa. Vaikka trapetsitemput tai jonglööraus näyttävät sujuvan taitelijoilta vaivattomasti, vaativat ne keholta valtavia ponnisteluja.

– Voitko uskoa, että eräässäkin näytöksessä esiintyjät jonglööraasivat 40 kilon painoisilla kahvakuulilla? Mieti millaisia möhkäleitä he heittelivät! Sirkus on paitsi taidetta myös rankkaa urheilua, Bergius kertoo.

Valokuvaaja aikoo myös itse aloittaa sirkuksen harrastamisen. Bergius haluaa tietää, miltä eri liikkeet tuntuvat kehossa. Liike on hänen mielestään haastava mutta mielenkiintoinen kuvauskohde.

– On helpompi kuvata sellaisia liikkeitä, jotka ovat omassa lihasmuistissa. Silloin tietää täsmälleen, missä kohtaa on jonkin liikkeen kohokohta.

Bergius aikoo aluksi mennä alkeiskurssille ja jatkaa sen jälkeen mielenkiintoisinta lajia. Akrobatia kiinnostaa häntä eniten.

– Haluaisin kokeilla, kuinka paljon saan kehostani siinä irti. Tärkeintä on kuitenkin harrastamisen hauskuus.

Ammattilaiseksi olen jo yli-ikäinen, hän sanoo.

Bergius halusi tuoda sirkuskuvansa gallerian sijasta julkisiin paikkoihin, jotta tavoittaisi sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät tavallisesti käy näyttelyissä.

– Jos on kiinnostunut teatterista, voi aivan hyvin lähteä katsomaan joskus teatterin sijaan sirkusta. Tampereella on elävä sirkuskulttuuri, mutta sitä ei monikaan tiedä. Esimerkiksi tamperelainen Sorin Sirkus on menestynyt Suomen lisäksi ulkomailla, Bergius sanoo.

Parasta hänen mielestään olisi, jos kuvat muuttaisivat jonkun ohkulkijan käsitystä nykysirkuksesta ja saisivat lähtemään näytökseen. Silloin mielikuvat hattarasta ja istuvista poneista saattaisivat muuttua.

Minna Ohtamaa

KUKA?

Mia Bergius ○○27-vuotias tamperelainen valokuvaaja.

○○Opiskellut valokuvausta

muun muassa Helsingin Heltechissä. ○○Kuvaa pääasiassa mainos-, muoti- ja tuotekuvitusta. ○○Hänen Circus-näyttelynsä on ensimmäinen julkisissa digitaalitauluissa esitetty valokuvanäyttely Tampereella. ○○Circus on esillä ympäri Tamperetta helmikuun 5. päivään saakka.

Valokuvaaja Mia Bergiusta kiehtoo nykysirkuksen yllätyksellisyys ja fyysisyys.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13

Viena Kytöjoki

näin koin

Juha Leveelä

juha.leveela@uta.fi

Tampereelle, tarkemmin Kulttuuriravintola Kiveen, on rantautunut runokaraoke.

Mikä ihme on tämä kumma kulttuurikukkanen?

Ville Penttisen ja Miikka Hasarin mukaan Tampereen dj-skenessä puhalletaan yhteen hiileen.

Manse-meiningin lähettiläät musiikki Tiskijukat Ville Penttinen ja Miikka Hasari haluavat levittää

Tampereen lunkia tunnelmaa muuallekin Suomeen.

– Kun me mennään Helsin-

kiin soittamaan, me puhutaan liioitellulla murteella pelkästä mustastamakkarasta, sanoo Ville Penttinen. Ja hörähtää hetken päästä nauruun.

Miikka Hasari hekottelee vieressä. Tamperelaisessa djskenessä ei pipo kiristä, toisin kuin etelämmässä. Pääkaupunki on alakulttuurien kehto, mutta pienessä kaupungissa on puolensa.

– Helsingissä voisi käydä vaikka joka päivä tietyn musan mestoissa. Täällä pitää olla avoin uusille jutuille ja erilai-

selle menolle. Se on hyvä juttu, Penttinen toteaa.

– Tampereella ei tarvitse pitää mitään julkisivua yllä. On niin pienet piirit, että kuppikuntia ei pääse muodostumaan, Hasari selittää.

Molemmat kuuluvat Plaugedj-kollektiiviin, jonka Tampere-aiheista kaupunkiohjelmaa kuullaan puolivaltakunnalliseksi laajenneen Bassoradion taajuuksilla torstaisin.

Hasari ja Penttinen ovat

ehtineet soittaa levyjä rapiat kymmenen vuotta. Innostus

musiikkiin syttyi alakouluiässä.

Penttisen mukaan jo silloin teki mieli valistaa ihmisiä hyvästä musiikista.

– Soitettiin limudiskoissa meidän mielestä hyvää musaa ja aina väliin jotain Apulantaa, hän nauraa.

Nykyään keikkoja on vähintään kerran viikossa. Penttinen keikkailee dj-nimellä Wispy, Hasari on puolestaan drS. Musiikillista menestystä tärkeämpää on soittamisen ilo.

– Kerran olin soittamassa tosi hyvissä bileissä: paljon jengiä ja niin edelleen. Bileiden jälkeen

mentiin kaverin kanssa meille kahdestaan soittamaan levyjä ja juomaan kaljaa. Oli vielä sata kertaa hauskempaa, Hasari toteaa.

Reetta Rönkä

Dj-kollektiivi Plaugen kaupunkiohjelma Tampere United torstaisin klo 14–15 Bassoradiossa (103.1 mHz).

Lue Hasarin ja Penttisen tammikuiset biisisuositukset Utaimen nettisivuilta utain.uta.fi.

Muistilista 12.–18.1.2012: Lumen riemuja, talven iloja

Juha Leveelä

12. 13. 14. 15. 16. 17. 18.

Torstai

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Kuonat liikkeelle

Elokuvamusiikkia livenä

Vauhdin hurmaa Hervannassa

Ruoki itsesi

Eroon maanantain angstista

Lumikenkäily

Lätkää

Hikoile läskit saunanlauteille ja virittäydy viikonloppuun avannossa.

Tampere Filharmonia esittää legendaarisen John Williamsin elokuvamusiikkia.

Nappaa pulkka kainaloon, kipua nyppylän laelle ja anna painovoiman hoitaa loput.

Huijaa Ahtia ja pilki Näsijärven laiturilta itsellesi lounas.

Lainaa naapurin mummon Eslaa ja raivoa tiesi pitkin hiekoitettuja katuja määränpäähäsi.

Tervepäistä liikuntaa metsän siimeksessä vuokravermeillä.

Tappara kohtaa Lahden Pelicansin Hakametsän jääpyhätössä.

6e

21/15/10 e

0e

0e

Nöyrä pyyntö

10 e vrk

9–31 e

Kaupinojan sauna, Kaupinpuistonkatu

Klo 19 Tampere-talo, Yliopistonkatu 55

Näyttämönpuisto, Hervanta

Joku Näsijärven laitureista

Kaupungin kävelykadut

Klo 12-15.30 Sarvijaakonkatu 28

Klo 19 Hakametsä, Keltinkatu 2

Suomalaiset ovat karaokekansaa.

Maamme lukemattomissa kapakoissa järjestetään jatkuvalla syötöllä tapahtumia, joissa karaoke saa mitä eriskummallisimpia etuliitteitä.

Itselleni karaoke assosioituu vahvasti vahvaan humalatilaan. Humalatilaan, jonka pohjat on hankittu kotona, ja jota parannellaan karaoken siivittämänä.

Kuuluuko runokaraoken etikettiin olla humalassa, kas siinä pulma. Tapahtuman aikainen alkamisajankohta puoltaa humalan väliin jättämistä. Toisaalta suuret runoilijat ovat usein sanojen ja alkoholin kiistattomia kuninkaita. Päädyn lievimpään mahdolliseen kompromissiin. Juon sohvalla oluen ja päihdyn Mellerin sekä Baudelairen sanoista. ”Mene avoimin mielin ihmettelemään”, kuului ohjeistus kolumnin näkökannasta. Helpommin sanottu kuin tehty, koska mielikuvat mieltä muokkaavat. Kuinka hienoa olisikaan, jos riimit juoksisivat televisioruudulla.

Etenkin, mikäli videoiden visuaalisuus vastaisi karaokevideoista tuttua pompöösiä ilmaisua.

Valitettavasti tämä kaunis illuusio rikkoutuu astuessani Kiven sisään.

Lavalla seisovat vahvistin, baarijakkara, kitara, mikrofoni, sekä nuottiteline. Kirottua, televisio komeilee lavan yläpuolella. Jää hyvästi eksoottiset maisemat ja 1980-luvun naiskauneus. Vaan ei jää aikaa surkutteluun, sillä illan musiikkivieras saapastelee jo lavalle. Hyvät naiset ja herrat: Juri Lindeman! Mies, joka on tuttu sekä Jallun herrasmieslauluista että Hauli Bros -yhtyeestä.

Lindeman avaa illan Eino Leinon runolla ja säestää itseään kitaralla. Vahva avaus, joka tuo hetkittäin mieleen legendaarisen Loirin. Leinon perään illan solisti esittää oman runonsa Pelle. Tämä on omistettu meille kaikille.

Runo on hyvä ja koskettava. Tarina klovnista, tavallisesta ihmisestä, jota potkittaan yhä uudelleen. Traagista.

Lindemanin jälkeen rupeaa runoja satelemaan lavalta. Valitettavasti tässä kohdin tunnelma muuttuu ahdistavaksi. Kaikki istuvat hiiren hiljaa.

Ensimmäistä kertaa elämässään toverini häpeää puhelimensa piippausta baarissa. Toki runous on sanataidetta, jossa sanat ovat avainasemassa. Tämän lisäksi runouden pitäisi olla myös elämää, tunteita ja intohimoa.

Tunnin jälkeen ympyrä sulkeutuu.

Vieraileva runoilija on runonsa esittänyt ja yleisö on lausunut pääosin omia tekeleitään. Lindeman palaa takaisin lavalle esittämään veisuja. Tämä on nyt nähty.

Runokaraokella ei ollut mitään tekemistä karaoken kanssa. Onneksi en tullut paikalle humalassa. Elinvoimaisuus tapahtumasta puuttui, se oli sanojen hautausmaa. Valitettavasti. Idea on loistava, se kaipaa vain sykkivää elämänjanoa.

Syksyll채 2011 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.

Moona Klemola