9/2015
ajassa 2
kartalla 6
luotain 8
näkymä 10
media 14
elämykset 16
huvit 17
Irti kaamoksesta pikkurahalla Lentolippu etelään on vain kymppejä kalliimpi kuin Rovaniemelle. Elina Pikkarainen s. 17
Elämyksellisiä oluita Tamperelaisopiskelijat perustivat pienpanimon Viroon. Ensimmäiset oluet pantiin Sorin saunalla. s. 10
Tanssilattialla olemme yhtä
Biletyksen voima piilee yhdessä olossa. Tanssi vapauttaa suomalaiset. s. 4
2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
22.10.2015
Talvi tulossa, sandaalit jaloissa RENJA NURMI
AVUSTUSTYÖ
Pakolaisten saapuminen Suomeen on lisännyt ihmisten auttamishalua. Etenkin vaatelahjoitusten määrä on räjähtänyt. Hyväkuntoisia miesten talvitakkeja ja -kenkiä lahjoitetaan silti liian vähän. VALTAOSA SUOMEEN saapuneista pakolaismiehistä uhkaa jäädä ilman talvivaatteita. Vaikka vaatteita on lahjoitettu avustusjärjestöille runsaasti, niistä vain alle 10 prosenttia on tarkoitettu miehille. Koska Suomeen tulleista turvapaikanpaikanhakijoista 80 prosenttia on miehiä, epäsuhta tarjonnan ja kysynnän välillä on huutava. Tiedottaja Eeva-Kristiina Hemanuksen mukaan lahjoituksia SPR:n Kontteihin on tullut huomattavasti aikaisempaa enemmän erityisesti niillä paikkakunnilla, joihin on saapunut turvapaikanhakijoita. Esimerkiksi Turun Konttiin lahjoitettiin tänä syksynä yhden viikonlopun aikana yhtä paljon kuin yleensä koko kuukautena. Turvapaikanhakijoille osoitettuja lahjoituksia on tullut erityisen paljon, ja niitä varten on perustettu erillisiä lahjoituspisteitä. Tampereen Kontin myymälänhoitaja Riikka Mark kertoo, että tamperelaiset ovat selvästi heränneet auttamaan ja ajattelemaan mitä turvapaikanhakijat tarvitsevat Suomen talvessa. – Yleensä SPR:lle lahjoitetaan vuodenajan päätyttyä, kun omista vaatteista maltetaan luopua. Nyt on lahjoitettu päinvastaisessa syklissä. Tästä näkee, että ihmiset välittävät, Mark kertoo. UFF KERÄÄ normaalisti vaatteita kehitysyhteistyöhön. Nyt järjestö on tehnyt päätöksen vaateavun ohjaamisesta Suomeen tulleille pakolaisille. – Yhdistyksessä on varauduttu siihen, että talvi tuo mukanaan uusia tarpeita, ja silloin varmasti myös UFF:lle ohjatut vaateapupyynnöt lisääntyvät, UFF:n viestinnän ja varainhankinnan koordinaattori Heidi Heinonen sanoo. Myös Suomen helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestön Fidan lähetystorien kautta voi auttaa turvapaikanhakijoita, vaikka lahjoituksia ei voi suoraan turvapaikanhakijoille osoittaakaan. Fida tekee yhteistyötä seurakuntien kanssa, jotka avustavat turvapaikanhakijoita. Lisäksi Fidan lähetystorien tuotoista on päätetty ohjata 40 000 euroa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden auttamiseksi Suomessa.
Maetem Abdalkajem Monemj on ollut Suomessa kuukauden, mutta ei ole saanut vielä talvivaatteita. Lahjoituksia saapuu harvoin, ja ne ovat vääränkokoisia.
TURVAPAIKANHAKIJA voi saada vaateapua myös Pelastusarmeijalta. Pääkaupunkiseudulla vastaanottokeskuksen kautta voi saada lähetteen Pelastusarmeijan kirpputo-
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3
ARKISTO / IMO
”
Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i
Miesten vaatteita ja kenkiä lahjoitetaan meillekin erittäin vähän.
utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Saga Lippo, Pelastusarmeijan ohjelmasihteeri
Utain
radio.uta.fi @radiomoreeni @radiomoreeni Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Millaista on vertaiskauppa verkossa? Katso perjantaina yliopisto-tv:stä: http://yliopistotv.uta.fi/
Kriisiavulle ennätystulos MAAILMANLAAJUINEN pakolaiskriisi on tuonut ennätyslahjoitukset Suomen Punaiselle Ristille ja Unicefille. SPR:n syyskuussa järjestetty Nälkäpäiväkeräys on tehnyt kaikkien aikojen parhaan tuloksensa, 3,9 miljoonaa. Keräys jatkuu lokakuun loppuun. Myös Suomen Unicefin syyskuussa päättynyt tilikausi on ollut poikkeuksellisen menestyksekäs. Pelkästään pakeneville lapsille on vuoden aikana lahjoitettu 245 000 euroa kertalahjoituksina. Verkon kautta tehdyt lahjoitukset ovat lisääntyneet vuoden aikana 30 000:sta 100 000:een. Myös kuukausilahjoittamiseen on poikkeuksellisen paljon kiinnostusta, ja vakiintuneetkin lahjoittajat ovat korottaneet lahjoitussummiaan. Pienempien järjestöjen tilinpäätöksissä ei näy niin selkeää kasvua kuin suurimpien, kertoo Matti Liuhto Sos-lapsikylä-järjestöstä. Myös kummijärjestö World Visionista kerrotaan, että vaikka tulos on ollut taloustilanteeseen nähden hyvä, ei varsinaista lahjoituspiikkiä ole nähtävissä. Valma Korhonen
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni
yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere
AVUSTUSJÄRJESTÖJEN työntekijät arvi-
Pihla Loula
CMYK / .ai
Utain
rille valikoimaan itselleen sopivia tuotteita. Pelastusarmeija voisi tarjota vaatteita turvapaikanhakijoille myös Tampereella. – Teoriassa estettä avustukselle ei ole. Miesten vaatteita ja kenkiä lahjoitetaan meillekin erittäin vähän, ohjelmasihteeri Saga Lippo sanoo. Manner-Euroopassa Pelastusarmeija jakaa pakolaisille ruokaa, peittoja ja vaatteita. Pelastusarmeija neuvottelee vastaanottokeskusten avustamisesta Punaisen ristin ja muiden organisaatioiden kanssa. oivat miesten vaatteiden vähäisyyden johtuvan siitä, että miehet Suomessa hankkivat keskimäärin vähemmän vaatteita kuin naiset ja käyttävät niitä pidempään. Eräs työntekijä kertoo, että lahjoitetut miestenvaatteet ovat usein niin heikkokuntoisia, ettei niitä voi antaa turvapaikanhakijoille. Fidalle luovutetuista vaatteista suurin osa on käyttökelvotonta. UFF:lle lahjoitetuista vaatteista 9 prosenttia on lumppua ja jätettä. Suomessa UFF:n omissa hyväntekeväisyysmyymälöissä keräysvaatteista myydään 6 prosenttia.
Facebook “f ” Logo
Kehitysyhteistyöhön kohdistetut leikkaukset vaikeuttavat kansalaisjärjestöjen toimintaa katastrofialueilla.
Leikkaukset lamauttavat Suomen kriisiavun ENSI VUODEKSI suunnitellut kehitysapuleikkaukset vaikeuttavat kansalaisjärjestöjen toimintaa kriisi- ja katastrofialueilla. Leikkausten takia myös awvustusprojekteista maailmalla joudutaan vetäytymään. Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen katastrofiavun päällikkön Andreas Weissenbergin mukaan vallitseva tilanne on huolestuttava. – Ulkoministeriön muuttaessa rahoituspolitiikkaansa on iso riski, että toimintavalmiutemme häviää. Sitä ei voida enää rakentaa uudestaan. SPR ei voi vähenevän rahoituksen takia reagoida kriiseihin ja luonnonkatastrofeihin yhtä nopeasti kuin tähän asti: järjestö on ollut läsnä niin maanjäristyksen tuhoamassa Haitissa kuin Irakin sota-alueilla. SPR järjestää kuitenkin keräyksiä, jotka auttavat toimintavalmiuden ylläpitämisessä. Weissenbergin mielestä Suomen tulisi turvata kaikkien humanitaaristen tekijöiden asema, jolloin mahdollisimman monen kansalaisjärjestön toiminta onnistuisi. – Humanitaariseen apuun kuuluu ihmisten auttaminen myös katastrofien jälkeen. Tämä apu jää nyt antamatta. SUOMI ON TUKENUT kansainvälistä Uni-
cefia vuosittain. Leikkausten vuoksi tuki on tippumassa 75 prosenttia. Suomen tuki on kohdistunut etenkin lastenrahastoon, jonka turvin järjestö on tuonut apua katastrofialueille. Unicefin ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja Inka Hetemäki kertoo, että Suomen rahoituksella oli suuri merkitys Nepalin maanjäristysten jälkeisessä avustustyössä. – Kehitysavun puolittuminen aiheuttaa avustushankkeiden lopettamista, jolloin emme pysty reagoimaan kriisitilanteisiin yhtä nopeasti.
KIRKON ULKOMAANAVUN tärkein tukija on Suomen valtio. Järjestön vaikuttamistyön päällikkö Katri Suomi kertoo, että leikkausten seurauksena järjestö joutuu lopettamaan avustusprojekteja muun muassa Guatemalassa ja Kongossa. Myös ruoka-avusta joudutaan tinkimään. Kaatuvat hankkeet kriisialueilla jättävät ihmiset ilman apua. – Järjestömme joutuu lopettamaan ainakin viisi maaohjelmaa leikkausten takia. Yritämme etsiä uusia rahoituslähteitä, mutta näin nopealla aikataululla se on vaikeaa. Vuoden 2016 talousarvion mukaan hallitus leikkaa kehitysyhteistyön määrärahoista 200 miljoonaa euroa. Monivuotista rahoitusta saavien kansalaisjärjestöjen tukea leikataan 38 prosentilla. – Miksi ajaa näin merkittävät organisaatiot alas? Suomi ihmettelee. Fanni Kangasvieri
MIKÄ?
Kehitysavun leikkaukset ○○Hallitus esittää valtion kehitysyhteistyömenoihin 713 miljoonaa euroa, joka on 0,36 prosenttia bruttokansantulosta ○○Varsinaiseen kehitysyhteistyöhön on varattu 498 miljoonaa euroa ○○Kansalaisjärjestöt saavat kehitysapua yhteensä 65 miljoonaa euroa, joka on 43 prosenttia vähemmän edelliseen vuoteen verrattuna ○○Globaalin kriisitilanteen vuoksi humanitaarisesta avusta leikataan vähiten
katse.uta.fi Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Katse
Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Juvenes Print Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, kuvat) Teemu Helenius (ulkoasupäällikkö, taitto) Toimitussihteerit: Iida Lehtonen, Nette Tuominen Uutistuottaja: Juha Jokinen AD: Petri Kangas, Krista Kierikka, Pinja Tavasti Taittajat: Saara Kallio, Erkki Mervaala, Kaisa Uusitalo Toimittajat: Maria Erma, Vilma Flinkman, Sara Harju, Matilda Jokinen, Fanni Kangasvieri, Valma Korhonen, Henna Korkala, Sofia Kuisma, Meri Lantela, Anni Lehto, Pihla Loula, Erika Läärä, Eveliina Mäntylä, Pertti Neuvonen, Ida Nieminen, Karoliina Paananen, Kea Pesonen, Elina Pikkarainen, Saara Selkämaa, Annukka Tammilehto, Hanna Tuulonen, Veera Tuupanen, Salla Varpula, Miina Viljanen, Alisa Vänttinen, Vanessa Weckström Valokuvaajat: Renja Nurmi, Jenni Toivonen Kuvankäsittelijä: Paula Nykänen, Irene Stachon
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Opiskelijat ja TTT tuottavat ensi-iltoja OPISKELIJAT pääsevät tänä syksynä osallistumaan teatteriesitysten ideointiin ja tuottamiseen. Tampereen Työväen Teatteri (TTT) ja Pirkanmaan neljä oppilaitosta tekevät tänä syksynä yhteistyönä kolme ensi-iltaa. Mukana olevat oppilaitokset ovat Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Pirkanmaan musiikkiopisto, Tampereen konservatorio ja Tampereen musiikkiakatemia. TTT:n tiedottajan Sari Anderssonin mukaan yhteistyö on sujunut tähän mennessä erittäin hyvin kaikkien osapuolien mielestä. – Nyt on tehty päänavaus Tampereen Työväen Teatterin ja oppilaitosten välisen yhteistyön osalta. Uskoisin, että vastaaville projekteille voi olla tulevaisuudessa hyvinkin jatkoa. Valma Korhonen
Uusi hoitomalli itsemurhien ehkäisyyn SUOMEN Mielenterveysseura kokeilee ensi vuonna Sveitsissä kehitetyn ASSIP-mallin (Attempted Suicide Short Intervention Program) soveltamista Helsingin SOS-kriisikeskuksessa. Hoitomallin on todettu vähentävän itsemurhariskiä viidenneksellä. ASSIPin kehittäjien mukaan masennuksen hoito ei saa olla ainoa keino itsemurhien ehkäisytyössä. ASSIPissa itsemurhaa yrittäneelle tarjotaan keskusteluapua ja pyritään perinpohjaisesti kartoittamaan itsetuhoisuuden taustatekijöitä. Hoidon yhteydessä laaditaan myös turvasuunnitelma uusien itsemurhayritysten välttämiseksi. Suomessa tehdään vuosittain noin tuhat itsemurhaa. Yhden aikuisen itsemurhan yhteiskunnallinen kustannus henkisten kärsimysten lisäksi on keskimäärin noin kaksi miljoonaa euroa.
Doriksessa et ole yksin TANSSI Biletyksen tarkoituksena on kohdata muita ihmisiä,
unohtaa yksinäisyys, kuulua johonkin. Ei niinkään humaltua. Sosiologi Antti Maunu kutsuu tätä tarvetta sosiaalisuuden janoksi. IHMISET KAIPAAVAT yhteisöllisyyttä, ja vastaus tähän löytyy bilettämisestä. Tutkija Antti Maunu luennoi keskiviikkona suomalaisten baarikulttuurista Tampereen yliopistolla Tanssiteatteri Liikerin tanssijoiden Sini Vainion ja Linda Kuhan havainnollistavan tanssin tukemana. Maunu tutki väitöskirjaansa varten suomalaisten baarikäyttäytymistä 2000-luvulla ja sen merkitystä yhteiskunnalle. Tamperelaisen anniskeluravintolan Doriksen tanssilattia täyttyi tiistaina bilettävistä opiskelijoista. Mukana on ensimmäisen vuoden puheviestinnän opiskelija Susanna Seppälä. Hän bilettää, koska haluaa pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Hetkessä eläminen viehättää, ja kokemuksen haluaa jakaa muiden kanssa. – Tanssiessa olen irti kaikesta, Seppälä kiteyttää.
merkitys, kun muodostetaan omaa aikuisen identiteettiä. Maunu jakaa bilettämisen tutkimuksensa pohjalta kolmeen genreen, eli tyyliin. Yleisintä hän kutsuu sekoilu-genreksi. Siihen kuuluu hullutteleva tanssi, huutaminen ja hyppiminen. Olennaista on irtiotto arjen säännöistä. Tiistai-illan jatkuessa Doriksen tanssilattia täyttyy hyppivistä nuorista aikuisista. Kädet hakkaavat ilmaa musiikin tahtiin. Sekoilu-tyyliin kuka tahansa voi liittyä. Kaikki ovat tasa-arvoisia. Maunu kutsuu 2 muuta genreä paremmaksi ja viileäksi. Parempaan tyyliin kuu-
TANSSI ON Antti Maunun mukaan vapautta. Se vapauttaa pois arjen kahleista: odotuksista ja velvollisuuksista. Vapaus on Maunun mukaan tärkeää ihmisen hyvinvoinnille. Eniten baarissa käyvät 20–30-vuotiaat. Nuoret aikuiset hakevat omaa paikkaansa yksilöinä yhteiskunnasta, kun lapsuuden perheestä on irtauduttu. Tällöin sosiaalisuuden jano on suurinta. Omaa identiteettiä rakennetaan suhteessa toisiin ihmisiin. Maunu näkee, että bilettämisellä on suuri
○○Antti Maunun väitöskirja nuorten suomalaisaikuisten biletyksestä julkaistiin vuonna 2014 ○○Maunu soluttautui Helsingin yöelämään seuraamaan bilettäjiä ○○Maunu vietti 100 tuntia 13 yökerhossa Helsingissä ja kirjoitti 350 sivua muistiinpanoja ○○Väitöskirjaan haastateltiin lisäksi lähes 200 bilettäjää yökerhojen ulkopuolelta ○○Tutkittavat olivat 25–35-vuotiaita
MIKÄ?
Yöllä yhdessä
RENJA NURMI
KAIKILLA ON Maunun mukaan sosiaalisuuden jano. Kaikki eivät kuitenkaan käy baarissa täyttääkseen sitä. Bilettämään eivät mene ne, jotka pystyvät tyydyttämään yhteisöllisyyden tarpeen muulla tavoin. Toinen syy Maunun mukaan on yksinäisyys. Ei ole ketään kenen kanssa lähtisi yökerhoon. – Ihminen on kaikista maailman olennoista avuttomin pärjäämään yksin. Yksinäisyys voi tappaa, kirjaimellisesti, Maunu sanoo. Ihmisille ovat välttämättömiä kaikki tavat, joilla yhteisyyttä voidaan vahvistaa. Suomessa biletyksestä on muodostunut keskeinen tekniikka sen saavuttamiseen. – Onko vaihtoehtoja? Missä muualla tässä yhteiskunnassa pystyy olemaan yhtä irti kuin baarin tanssilattialla? Hyvinvointipolitiikka on ollut liian yksilökeskeistä 1980-luvulta lähtien, Maunu sanoo. Eveliina Mäntylä
Biletämme yhä kuin vuonna 1550 SUOMALAINEN biletyskulttuuri ei ole kokenut suurta muutosta 500 vuodessa. Suomalaista juomiskulttuuria tutkineen sosiologin Antti Maunun mukaan juhlimisen syyt ovat säilyneet samoina. Mikael Agricola suomensi 1550-luvulla Psalmien kirjaa, eli Psalttaria. Sen alkupuheessa Agricola kuvasi suomalaisia pakanallisia tapoja. – Siinä oli kuvattuna juopumusta, yletöntä kehollista liikehdintää sekä muuta irstaana ja sopimattomana pidettyä toimintaa. Ihan kuin ruotsinlaivoilla tänäkin päivänä, kertoo Maunu Maunun mukaan biletyskulttuuri ei tulevaisuudessakaan muutu. Suomalaisessa kulttuurissa korostuu se, että erityisesti juhlatilanteissa tutustutaan ihmisiin ja pidetään yllä kaverisuhteita. – Niin kauan kun emme yhteiskuntana järjestä sosiaalisia korvikkeita biletystilanteille, kulttuuri noudattaa samoja tapoja, joita se on vuosisatojen varrella kehittänyt ja jotka toimivat. Nykytilanne sopii biletyskulttuurille hyvin, koska baareja on paljon ja alkoholi on halpaa. Maunu kritisoi keskustelua, jonka mukaan alkoholin vapauttaminen toisi Suomeen eurooppalaisen juomakulttuurin. – Eikä toisi. Me vain bilettäisimme paljon enemmän.
Valma Korhonen
Huumorilla humanitääristä apua SUOMALAISET koomikot järjestävät marraskuussa Koomikot ilman rajoja -tapahtumia, joiden tuotot lahjoitetaan Punaisen ristin katastrofirahastoon. Stand up -iltoja järjestetään viidellä paikkakunnalla. Tampereen tapahtumaa järjestävän Johanna Tohnin mukaan esiintyjät löytyivät helposti, ellei liiankin helposti. – Kaikki halusivat tuoda kortensa kekoon. Lopulta jouduimme sanomaan stop, koska halukkaita oli niin paljon, kertoo Tohni. Esiintyjäkaartissa on nimekkäitä koomikoita, kuten Andre Wickström ja Sami Hedberg. Tampereella vitsailee Kumman kaa -tv-sarjasta tuttu Heli Sutela sekä joukko muita koomikoita. Näyttämönä on Tampereen Komediateatteri, jonne mahtuu 220 maksavaa asiakasta. Apulaispormestari Anna-Kaisa Heinämäki avaa tilaisuuden. Pertti Neuvonen
luvat ne, jotka täyttävät tietyt kriteerit. Ihmiset valikoidaan ja eritellään. Katseilla mittaillaan toista. Viileä-tyyli on paremman tavoin yksilöön keskittyvä, mutta periaate on erilainen. Siinä korostetaan jokaisen bilettäjän omaa ainutkertaisuutta. Musiikki on elektronista ja kokeilevaa. Tanssi tapahtuu suljetuin silmin omaan maailmaan uppoutuneena.
Susanna Seppälä irrotteli Tiistai-yönä Doriksen tanssilattialla.
Pertti Neuvonen
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5
RYTMIÄ AAMUUN
RENJA NURMI
Lasten pelaaminen vanhempien huolena LISÄÄNTYNYT netin käyttö ja digipelaaminen aiheuttavat huolta lapsiperheissä. Tämä selviää uutuuskirjasta Pulassa lapsen kanssa, joka vastaa kysymyksiin lapsiperheiden yleisimmistä ongelmista. Kirjoittajat ovat lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen ja neurobiologian dosentti Laura Korhonen. Sinkkosen mukaan pelaaminen ei tee kenestäkään tunnekylmää tappajaa, mutta väkivaltapelien vaikutuksia ei pidä sivuuttaa. Sinkkosen mielestä aiheesta tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta. Hänen mukaansa kuvitelma, ettei väkivaltapeleillä ja peliriippuvuudella olisi vaikutusta lapsen psyykeeseen, on lähtökohtaisesti naiivi. Valma Korhonen
Vihernuoret nyrpeitä lukukausimaksuille
KUUBALAINEN TANSSI täyttää tällä viikolla arkiaamuisin rautatieaseman aulan hieman ennen kahdeksaa noin vartin ajaksi. Tapahtuma on osa Suomi-Kuuba-seuran järjestämää kuubalaisen kulttuurin viikkoa, jonka aikana järjestetään erinäistä ohjelmaa ympäri Suomen. Seuran Tampereen alueen puheenjohtaja, kuubalaistaustainen Gabriel Rosell kertoo aamuisen performanssin idean olevan väsyneiden työmatkalaisten piristäminen. Kuvassa keltapaitainen Rosell tanssii ryhmän mukana rytmikkään musiikin tahdittamana. Vartin jälkeen vartija saapuu paikalle ja keskeyttää hauskanpidon.
⋆⋆UUTISANALYYSI
Asenteet torjuvat tiedon VÄÄRÄ TIETO, huhupuhe ja väritetty to-
tuus lähtevät kiertämään sosiaalisessa mediassa klikinnopeudella. Vaikka informaatiovaikuttamista ja propagandaa on ollut olemassa jo paljon ennen internetiä, tieto leviää sosiaalisen median aikakaudella nopeammin kuin ennen. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, varsinkaan netissä. Vaikka sivusto näyttää uutissivulta, yhtäläisyydet oikeiden uutismedioiden kanssa voivat jäädä siihen. Disinformaatiota, eli vääristeltyä tietoa levittävät uutissivut ovat ilmestyneet tavallisten suomalaisten sosiaalisen median virtaan. Ehkä näkyvimpänä on ronskisti nimetty Mitä Vittua -lehti eli MV-lehti. Sivun kirjoitusvirheitä vilisevää ja huutomerkkejä viljelevää tekstiä lukiessa ihmettelee, miten jotkut pitävät sivun uutisia oikeana tietona. Totuuden ja valheen rajoja häivyttävät sivustot piiloutuvat vaihtoehtoisuuden taakse. Kaiken voi kuitata sillä, että muut mediat ne tässä valehtelevat ja valtamediaa sensuroidaan, mutta me kerromme totuuden. KEINOJA VÄÄRÄN tiedon tunnistamiseen on. Uutisesta voi tarkistaa kolme asiaa: mikä taho jutun on tehnyt, millä agendalla ja mihin jutun tiedot perustuvat. Keinoja ja kriittistä ajattelua yritetäänkin opettaa. Uuteen opetussuunnitelmaan kuuluu medialukutaidon opetusta, ja valtionhallinnon virkamiehiä aletaan kouluttaa informaatiovaikuttamisen tunnistamiseen. Informaatiovaikuttaminen ja väärän tiedon levittäminen ovat sodankäynninkin keinoja. Valtionhallinnon viestintäjohtajan Markku Mantilan mukaan aseita informaatiovai-
”
Uutisankka saatetaan niellä purematta, jos se sopii omaan ajatusmaailmaan.
kuttamista vastaan ei kuitenkaan ole helppo löytää. Kun tietoa on valtavasti tyrkyllä, jutuista saatetaan selata vain otsikot ja katsoa kuvat. Silloin valheet menevät läpi ja alkavat elää totuutena. VAIKKA MEDIALUKUTAITOA opetettaisiin jokaiselle suomalaiselle, voi valheellista tietoa uskoa täysin muista syistä. Uutisankka saatetaan niellä purematta, jos se sopii omaan ajatusmaailmaan. Ihmiset haluavat lukea uutisia, jotka tukevat heidän omia ennakkoluulojaan ja mielipiteitään. Ristiriitainen tieto aiheuttaa kognitiivista dissonanssia, joka on psykologian termi sille, kun tieto ja omat asenteet ovat ristiriidassa. Niinpä esimerkiksi verkkokeskustelussa turvapaikanhakijoista oikeaa tietoa tai hyviä argumentteja tärkeämpää ovat asenteet ja loppujen lopuksi maailmankuva. Kognitiivinen dissonanssi on ihmismielen luonnollinen torjuntakeino joka saa aikaan oman ennakkoasenteen vastaisen tiedon torjumisen. Oman maailmankuvan ja ajatusmaailman särkyminen olisi psyykelle raskasta, joten omaa mielipidettä pyritään vahvistamaan – vaikka sitten väärän tiedon
avulla. Siksi ilmastonmuutosskeptikot eivät lue raportteja, jotka osoittavat, että ilmasto oikeasti lämpenee, ja maahanmuuttoa vastustavat jakavat uutista siitä, miten turvapaikanhakijat ovat kaikki raiskaajia. Tieto lisää tuskaa, jos se ei ole itselle sopivaa. NETTIHAULLA rokotteiden vaaroista, maailmanlopusta tai maahanmuuttajista löytyy valtava määrä blogeja ja keskustelufoorumeita, joista omaa mielipidettä tukemaan saa joukon muita. Sosiaalisessa mediassa samanhenkisten ihmisten ympäröimänä väärää tietoa ei haasteta, ja se muuttuu todeksi ryhmän sisällä. Maailmankuvien riidassa on mahdotonta löytää voittajaa. Tiedon voi todistaa valheeksi, ja medialukutaitoa voi opettaa, mutta loppujen lopuksi ihmiset uskovat, mitä he haluavat.
VIHREIDEN nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNo sanoo ei hallituksen kaavailemille EU- ja Eta-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuille. Hallitusesityksen mukaan korkeakoulut vaatisivat tulevaisuudessa kansainvälisiltä opiskelijoilta 1 500 euron lukukausimaksun koulutusohjelmastasta riippumatta. ViNon mukaan lukukausimaksujen hyödyistä Suomen julkiselle taloudelle ei ole mitään näyttöä. Lukukausimaksut heikentäisivät myös Suomen kansainvälistä kilpailukykyä, loisivat alueellista epätasaarvoa ja jarruttaisivat pienempien paikkakuntien kansainvälistymistä. Suomen etu kansainvälisessä vertailussa on tähän asti ollut maksuton ja tasa-arvoinen koulutus. Valma Korhonen
Kauppakeskuksen työmaalla graffiteja TAMPEREEN Ratinaan rakenteilla oleva kauppakeskus on mukana perjantaina käynnistyvillä, 50-vuotisjuhlavuotta viettävillä Tampereen Valoviikoilla. Ratinan työmaa-aitaan on maalattu Valoviikkoja varten graffittityö, jolla halutaan muistuttaa yhteisöllisestä tekemisestä ja ilmaisunvapaudesta. – Ilmaisunvapaudesta kertoo osaan graffiteista kätketty sanoma kaupallisuuden vastaisuudesta. Yhteisöllisyydestä viestii taiteellinen yhteistyö alakoululaisten ja lukiolaisten kanssa, kertoo Ratinan kauppakeskuspäällikkö Visa Vainiola. Valoviikkojen graffittiteos koostuu viidestä eri työstä, jotka ovat maalanneet Samppa Stenberg, Tero Karvinen, Samuli Kivinummi, Tarmo Kaikkonen ja Juha Ristimäki. Valma Korhonen
Oikaisu
Salla Varpula
varpula.salla.m@student.uta.fi
UTAIN 8/2015 Jutussa puhelinreseptien väärinkäytöstä haastatellun Kirsi Parkkisen titteli oli väärin. Parkkinen on apteekkari.
6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Apinanraivolla naisesta peliveljeksi MONIKULTTUURISUUS Lieksalaislähtöinen Annmarie Kiiskinen jättää
oman arvomaailmansa taka-alalle tutustuessaan maahanmuuttajiin. Hän opiskelee eurooppatutkimusta Malmön yliopistossa. POTKULAUTA PYSÄHTYY jalkapallokentän laidalle Malmössa. – Spelar du också? pieni poika kysyy vaalealta tytöltä ihmeissään. Naiset eivät yleensä pelaa tällä kentällä. Annmarie Kiiskinen, 22, kertoo tapahtuneesta nauraen joukkuekavereilleen. Kentällä kaikuu ruotsi. Lähes kaikki pelaajat ovat kotoisin jostain muualta, Azerbaidžanista, Irakista tai Palestiinasta. Nyt heidän kotinsa on eteläisessä Ruotsissa, Malmössä. Kaupungissa, jota usein käytetään varoittavana esimerkkinä monikulttuurisuuden epäonnistumisesta. Painajaismaisissa maahanmuuttajalähiöissä viuhuvat käsikranaatit. Brittilehti GQ nimittää kaupunkia monikulttuurikatastrofin ytimeksi. Kiiskinen opiskelee kolmatta vuotta eurooppatutkimusta Malmön yliopistossa. Viime syksynä hän oli puoli vuotta vaihtooppilaana Roomassa. Lisäksi Kiiskinen on lukiosta asti ollut mukana European Youth Parliamentin toiminnassa, joka on vienyt häntä eri puolille Eurooppaa. Turkkilaisten ja kreikkalaisten ystävien kanssa on mielenkiintoista pohtia vanhan mantereen myllerryksiä. Kiiskinen tekee tutkimusta maahanmuuttajien kotoutumisesta ja identiteetin muodostumisesta Malmössä. Tutkimuksessa hän vertailee eri aikakausien ja sukupolvien maahanmuuttajia ja heidän kokemuksiaan. Pakolaiset ja Kreikan talouskriisi puhututtavat niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Euroopan kipuillessa talousvaikeuksissa kansallismieliset puolueet kasvattavat suosiotaan kantaväestön ja maahanmuuttajien välisten jännitteiden lisääntyessä. LIEKSA JA MALMÖ. Äkkiseltään kaupungit eivät vaikuta avarakatseisen maailmankansalaisen lähtökodilta. Annmarie Kiiskiselle molemmat kaupungit merkitsevät kotia. Lieksassa vietetyn lapsuuden jälkeen koulu jatkui Joensuussa, missä Kiiskinen suoritti lukion kansainvälisessä IB-lukiossa. Vaikka Kiiskistä voisi kuvailla maailmankansalaiseksi, ei Itä-Suomi ole hänestä lähtenyt. – Miulla tää murre ei hävvii, ei muutu mihinkään, Kiiskinen nauraa. Malmö onkin se paikka, joka on avannut Kiiskisen silmät erilaisuuden kohtaamiseen. Vuonna 2013 kaupungin asukkaista 42 prosenttia oli maahanmuuttajataustaisia. Yliopistossa pääosa Kiiskisen opiskelijaka-
vereista on Ruotsista tai muualta PohjoisEuroopasta. Jalkapallokentällä kansallisuuksien kirjo on sitäkin suurempi. Monet parikymppisistä pelaajista ovat ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia, kotoisin Lähi-idästä tai Kaukasiasta. Nuori kurdipoika haluaa tulla pelaamaan Kiiskisen joukkueen kanssa. Hän kertoo vihaavansa turkkilaisia. Asia jätetään sikseen, kurdi ja turkkilainen heittävät ylävitoset. Kentällä kulttuuritaustat ja kiistat unohdetaan. Siellä albaanit, kosovolaiset ja serbit ovat samaa maata. JALKAPALLOKENTÄLLÄ naisen asema on erilainen. Alussa Kiiskinen joutui kuuntelemaan seksististä ja herjaavaa vitsailua. Hän meinasi jo luovuttaa, kunnes päätti muuttaa omia odotuksia ja ajatusmaailmaa. Lopulta joukkuekaveritkin tulivat vastaan. Oli yllättävää joutua puolustamaan itseään ja oikeuttaan osallistua peliin. – Pelasin apinanraivolla. Halusin todistaa omat taitoni. Nyt Kiiskinen on pelannut joukkueensa kanssa jo vuoden ajan. Jos kentällä ihmetellään naisen läsnäoloa, joukkuekaverit hiljentävät epäilijät. Miehen sana painaa enemmän. Vaikka olet nainen, niin kentällä olet meidän veli, Kiiskiselle kerrotaan. Joukkueen riveissä hän pääsee erityiseen asemaan. Joukkuekavereiden kulttuureissa naiset ovat vaimoja tai perheenjäseniä, eivät kavereita. Kiiskinen joutui kohtaamaan epäluuloja ja ihmettelyä ystävystymisestään. Hän sai kuulla olevansa sokea ja naiivi. Kai tajuat, että he viettävät aikaa kanssasi, koska olet blondi. Erityisesti kysymys naisten asemasta tuntui hiertävän ihmisiä. Uuteen yhteiskuntaan ja arvomaailmaan sopeutuminen ei tapahdu hetkessä. Euroopassakin naisten oikeuksien puolesta on tapeltu satoja vuosia. Kiiskisen mielestä on tärkeää, että ihmiset eivät takerru omiin arvoihinsa ja ideaaleihinsa. – Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta aina pitää yrittää edes ymmärtää. Ollaan erilaisia ja tullaan erilaisista taustoista. Omista arvoista ei tarvitse tietenkään luopua. Kunhan asetat ne taka-alalle ja kohtaat ihmisen. Ihminen voi helposti ajatella olevansa suvaitsevainen ja tietoinen muista kulttuureista. Malmön kaltaisessa kaupungissa totuus voi tulla iskuna vasten kasvoja. – Miten voi olla vapaamielinen jos ei hy-
väksykään sitä, etteivät kaikki muut välttämättä ole. Eikö se juuri ole vapaamielisyyttä, että hyväksytään muiden olevan erilaisia. Eihän se niin voi mennä, että olen liberaali, kunnes tapaan ihmisen joka ei olekaan liberaali. JUNA MALMÖSSÄ on pakkaantunut täyteen. Työmatkalaiset pitävät katseensa kiinni puhelimissa. Junavaunu on täynnä hämmentyneen näköisiä pakolaisia. Ilman ruotsin tai englannin taitoja julkisilla on vaikea kulkea. Kasvoista paistaa hämmennys ja huoli. Kukaan tuskin tietää, millä pysäkillä jäädä pois. Nuori mies nousee seisomaan ja huikkaa kovaan ääneen junan saapuvan Malmön keskusasemalle. Pakolaisten kasvot kirkastuvat. Kaivatut tiedot kerrotaan arabiaksi. Lähes koko vaunu tyhjenee laiturille saavuttaessa. Ohjeet tulivat Kiiskisen ystävältä Muhammed Al Kafajilta, joka itse muutti Ruotsiin 1-vuotiaana Irakista. Jokaisen pitäisi joskus kokea ulkopuolisuuden tunne ja se, miten arvokasta erityisesti tuntemattomien ihmisten antava apu ja tuki ovat. Pienet teot voivat merkitä paljon, saada jonkun tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Kielen oppiminen on tärkeää kotoutumisessa, se on avain kanssakäyntiin. Myös Kiiskinen koki olevansa eri asemassa ilman sujuvaa ruotsia. Vaikka Kiiskinen ymmärsi melko hyvin mistä puhuttiin, ihmiset käänsivät hänelle englanniksi. Irakista kotoisin oleva Muhammed tarjoutui opettamaan suomalaiselle Kiiskiselle ruotsia. He näkevät kerran viikossa, menevät kävelylle ja puhuvat ruotsia. Näennäisen pieni asia oli Kiiskiselle käännekohta. Se, että joku muu otti ensiaskeleen ja kertoi haluavansa auttaa. – Minulle tuli malmöläisempi ja paikallisempi olo. Minut otettiin ryhmään eri tavalla mukaan. En ollut täällä vain käväisemässä vaan kuuluin yhteiskuntaan. Joskus Kiiskisen kaverit nauravat, kun hän kyselee muslimeista. Uteliaisuus avaa ovet mielenkiintoisiin tarinoihin, tapoihin ja perinteisiin. Monet ovat otettuja, kun heiltä kysytään synnyinmaasta ja sen kulttuurista. Kiiskinen pyysi joukkuekaveriansa Danielia kertomaan kotimaastaan Syyriasta ja siitä, kuinka hän oli päätynyt Ruotsiin 8-vuotiaana. Danielin perhe halusi kutsua Kiiskisen luoksensa kylään. SYYRIALAISEN PERINNERUUAN ympärille kokoontunut seurue puhuu sekaisin
ruotsia, englantia ja arabiaa. Daniel tulkkaa veljeään, joka kertoo, kuinka karkasi Syyrian armeijasta paeten jalan maasta toiseen. Perheen tytär on asunut Ruotsissa vasta vähän aikaa. Kielen puuttuessa hän purkaa tuntemuksiaan ruuanlaitolla. Tuntien kuluessa mausteiset kibbeh-lammaspyörykät, bulgurpiiraat sekä riisivanukkaat katoavat lautasilta. Perheen nuorimmainen, 6-vuotias Jusuf, puhuu sekaisin arabiaa ja ruotsia. Sitä kutsutaan leikkisästi Jusufin kieleksi.
KUVA: JESPER THUNSTRÖM KUVITUS: SAARA KALLIO
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7
Malmö on avannut Annmarie Kiiskisen silmät erilaisuuden kohtaamiselle
Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä avomielisiä. Kiiskinen kokee Suomen mediassa usein esitetyn kriittisen näkökulman ahdistavaksi. Useat yliopistokaverit elävät tavallista arkea pahamaineisen Rosengårdin opiskelija-asuntoloissa. Erilaisten kulttuurien ja etnisyyksien määrä on olennainen osa Malmöä. On loukkaavaa, miten vastahakoisesti ihmiset tutustuvat tulokkaisiin. – Monet pakenevat luoteja, eivät köyhyyt-
tä. Miksi heidän pitäisi tulla tänne näyttäen köyhältä ja kurjalta. Miksi meidän pitää tehdä heistä näin vähempiarvoisia. Suomalaisen on helppoa olla globaali. Suomen passi avaa viisumivapaan pääsyn 174 maahan. Pelkän turvapaikkastatuksen saaminen voi kestää Ruotsissa jopa vuoden. Kiiskisellä tulee pian täyteen kaksi vuotta asumista Ruotsissa, joten hän saisi kansallisuuden yksinkertaisesti täyttämällä nettilomakkeen. Kiiskinen ei kuitenkaan
koe itseään ruotsalaiseksi, eikä kansalaisuus ole sellainen asia, millä hän haluaisi pelleillä. ILTA HÄMÄRTYY jalkapallokentällä. Pelaajat huikaavat hyvästit ja hajaantuvat omille teilleen. Kiiskinen menee joukkuekaverinsa Danielin luokse juttelemaan, ja miestä naurattaa. Kiiskisellä riittää loputtomasti uteliaita kysymyksiä. Hän on kuin pieni lapsi, joka haluaa haistella ja mais-
tella kaikkea. Daniel muistuttaa, ettei pidä etsiä vain kulttuurien välisiä erilaisuuksia. Vaikkei tarkoittaisi pahaa, eroavaisuuksien etsiminen lisää helposti ulkopuolisuuden tunnetta. – Erilaisuus ei ole erilaisuutta kauan. Pitää vain uskaltaa ja yrittää. Vaikket saisikaan rakennettua siltaa, niin ainakin opit paljon. Vilma Flinkman
8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Koti siellä, missä kaikki on kaunista ASUMINEN Suomenlinnan lauttarannan tuntumassa on
puuterinsininen talo, joka kuuluu vanhaan venäläiskortteliin. Rakennuksessa on pidetty lihakauppaa ja valokuvausstudiota, ja se on tarjoillut kävijöilleen myös kahvilan lämpöä. Keväällä 2012 talosta tuli Dorit Salutskijn koti. JENNI TOIVONEN
IHANA. Sana toistuu Dorit Salutskijn, 37, puheessa. Pöydässä on mutteripannulla keitettyä kahvia ja porkkanakakkua. Freelancer-valokuvaajana työskentelevä Salutskij kuvaa muiden töiden ohella Iittalan ja Arabian astiasarjoja. Kamera kulkee Salutskijn mukana kaikkialle. Salutskij on haaveillut puutalosta aina. Kun ystävä muutti Suomenlinnaan, unelma puutalosta siirtyi Porvoosta saarelle. Lähes 4 vuotta sitten haave vaihtui muuttolaatikoiksi olohuoneessa. Vanhassa puutalossa asuvat Salutskijn lisäksi tämän aviomies, 6- ja 8-vuotiaat pojat sekä perheen kääpiömäyräkoira. Koti Suomenlinnassa on jaettu unelma: saarelle on tunkua. Asukkaita Suomenlinnassa on noin 800. Uusia asukkaita haettiin viimeksi kesäkuussa, ja hakemuksia vastaanotettiin yli 350. Vapaita asuntoja oli kuitenkin vain kolme. SALUTSKIJN koti on yksi Suomenlinnan 13:sta yksityisomistuksessa olevasta asunnosta. Perhe asui talossa vuokralla, kunnes entinen omistaja päätti myydä asunnon. Yli 120 neliön asunto jaettiin osiin. Yläkerran naapuri osti yhden osan, seinänaapuri toisen. Loput asunnosta jäi Salutskijn perheelle. Nyt asunnon vanhat seinät ja lattiat on kuorittu esiin kerros kerrokselta. Olohuoneen hirsiseinässä on venäjänkielistä lyijykynäkirjoitusta. Koti on kesken. Olohuoneessa nukutaan, syödään ja katsotaan televisiota. Sähköt tulevat huoneeseen jatkojohdon kautta. Tilaa on niukasti ja remontoitavaakin löytyy. Tärkeintä on kuitenkin se, että kotiin saatiin jäädä. PERHE haaveilee veneestä. Valleilla käydään kävelyillä ja pojat uivat meressä. Kallioilla on hyvä istua, siellä kuulee meren kohinan. Luonto on ihon alla. Salutskijlla on saarella myös kasvimaa. Viime kesänä maapalstalla kasvoi raparperia ja yrttejä. Porkkanat ja punajuuret päätyivät myyrien suihin. Jos korianterisalaattiin ei löydy aineksia lähikaupasta, ostokset voi tehdä mantereel-
Matkailijoita houkutellaan saarelle myös kesäsesongin ulkopuolella. Pyhäinpäivänä Suomenlinnassa herätellään henkiä ja ennustetaan korteista.
Saarelle pääsee joka säässä. Dorit Salutskijn mukaan lautta on lähestulkoon aina ajoissa.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9
ERIKA LÄÄRÄ
la. Aina ei kuitenkaan tarvitse seilata vastarannalle. – Me käytämme paljon Suomenlinnan ravintoloita. Jos en jaksa tehdä ruokaa lapsille koulun jälkeen, menemme läheiseen ravintolaan syömään kalakeittoa. Siellä on sellainen iso pata, josta voi kauhoa, Salutskij hymyilee. Talon sisäpihalla kasvaa kirsikkapuu, jossa roikkuu ulkovaloja. Puun alla on riippumatto. Pihalla juodaan viiniä ja pidetään naapureiden kanssa lettukestejä. Ajatukset muutetaan teoiksi. – Me teemme kaikkea, josta voi ajatella, että vitsit, tuo olisi ihanaa. Sitten vaan päätämme, että nyt ei puhuta, vaan tehdään ne asiat!
”
Helvetti soikoon, kun tämä vaan on niin ihana!
Dorit Salutskijn, valokuvaaja Lea Bawnager sytyttää kynttilät ruotsalaisilla tulitikuilla.
LAUTALLE Salutskijlla on kiire. Aina. Hätätapauksessa satamaan voi polkaista fillarilla. – Muutaman kerran ovat lautalla laskeneet rampin takaisin alas huomattuaan, että tuolta se hullu tulee, Salutskij nauraa. Talvella saari muuttuu saduksi. Kun risteilijät lipuvat ohi tyynellä säällä, kuuluu saarella huuhkajan yksinäisen huhuilun ohella vain jäämurskan rahina. On kaunista, riippumatta siitä, minne katsoo. Onni on herkässä. – Tämä on täydellinen paikka. Ensin ajattelin, etten voi hehkuttaa liikaa, mutta helvetti soikoon, kun tämä vaan on niin ihana! HAASTATTELU venähti. Lautta meni, eikä juoksemallakaan olisi enää ehtinyt mukaan. Salutskij vakuuttaa ehtivänsä seuraavaan. Kaikki on järjesteltävissä. Meri Lantela
Retroa Ruotsin rajan takaa VINTAGE Lea Bawnager ajaa autollaan vähintään joka toinen viikko
Kööpenhaminasta Ruotsiin. Palatessaan hän tuo mukanaan löytämiään kirpputoriaarteita vintageliikkeeseensä myyntiin. TRENDIKKÄÄLLÄ Vesterbron alueella Kööpenhaminassa jokainen kadunkulma tuntuu osuvalta vintagekaupan paikalta. Kulkiessa päärautatieasemalta lähtevää Istedgadea kohti länttä, vastaan tulee pieni katu nimeltään Skydebadegade. Sen eräässä kulmassa on retroa, vintagea ja antiikkia myyvä liike Affär. – Kun aloitin, Kööpenhaminassa ei ollut yhtä paljon vintageliikkeitä kuin tänä päivänä. Nykyään ne ovat melko yleisiä juuri Vesterbrossa, kertoo Affärin omistaja Lea Bawnager. Myytävät tavarat Bawnager, 41, käy itse ostamassa Ruotsista. Liikkeen nimi Affär tarkoittaa ruotsiksi kauppaa. – Minun on vaikea muuttaa ostotapojani, koska asuin niin kauan Ruotsissa ja tein hankintani siellä. Haluaisin löytää joitain paikkoja myös täältä, mutta minulla ei ole siihen aikaa. On helpompi mennä sinne, mistä tietää saavansa tavarat, Bawnager sanoo. BAWNAGER muutti perheineen Tanskasta Ruotsiin vuonna 2006. Tuolloin monet tanskalaiset tekivät samoin. Bawnager oli juuri vuotta aiemmin saanut lapsen, ja perheellä oli haussa talo. Kööpenhaminan alue oli liian kallis, joten perhe muutti Ruotsiin. Ruotsissa asuessaan Bawnager kaipasi yhteyttä Kööpenhaminaan, joten hän avasi Affärin vuonna 2007. – Ajattelin, että liike Kööpenhaminassa voisi ratkaista ongelman, Bawnager sanoo ja nauraa. Tätä nykyä Bawnager perheineen asuu jälleen Kööpenhaminassa. Vaikka Ruotsi on heille rakas, oli aika tulla takaisin. Bawnager kiertelee Ruotsin reissuillaan kirpputoreilla ja kierrätyskaupoissa. Hän
on aina pitänyt kirpputorien kiertelystä, ja Ruotsissa asuessaan hän kävi etsimässä tavaroita kahdesti viikossa. Nykyään hän vierailee Ruotsissa kirpputoreilla joka toinen viikonloppu. Ruotsista hän tuo liikkeeseensä myyntiin esimerkiksi koriste-esineitä, kotitaloustavaroita, vaatteita ja huonekaluja. – Normaalisti myynnissä ei ole mitään kovin suurta, koska liiketilani on pieni ja autoni on pieni. Sekoitan valikoimassa retroa, vintagea ja antiikkia. LIIKETILAN valkoiseksi maalattu lautalattia, seinät ja katto tekevät pienestä huoneesta avaran. Kauniisti sommiteltu sinisen keinutuolin ja työpöydän kokonaisuus toivottaa heti ovella tervetulleeksi. Tavaraa on esillä runsaasti, mutta kaiken seassa on helppo liikkua. Seinällä olevalle
hyllykölle on aseteltu taalainmaanhevonen, Skandinaviska Bankenin säästölipas, lasipikareita ja muita pieniä esineitä. Katseltavaa riittää paljon, ja tavaroiden tarinat melkeinpä kuiskivat nurkissa. Affärilla oli aluksi nettikauppa, joka toi liikkeelle asiakkaita ympäri Tanskaa. Tavaroiden kuvaaminen vei kuitenkin Bawnagerin mukaan liian paljon aikaa, ja hän luopui nettikaupasta viiden vuoden jälkeen. Affärin kaltaiselle liikkeelle on markkinansa, koska monella ei ole autoa tai aikaa liikkua kaupungin ulkopuolelle. Silloin tällöin Bawnager ottaa löytämiään tavaroita suoraan omaan kotiinsa. – Sitten kun tavara ei enää sovi kodissani kokonaisuuteen, tuon sen tänne myyntiin. Se on siis myös kierrätystä, hän naurahtaa.
Näyteikkunan kokonaisuus miellyttää Bawnagerin silmää.
Erika Läärä
10 ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11
Meidän oli pakko lähteä PIENPANIMOT Hankala alkoholilainsäädäntö johti yrityksen tien Tallinnaan. Kuvat: Jenni Toivonen Teksti: Annukka Tammilehto
12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Sori Brewing haluaa tuottaa vahvan makuisia oluita. He hyödyntävät juomissaan marjoista ja yrteistä saatavia skandinaavisia makuja.
HAUSKEMPI TYÖ. Sen kaipuu sai Pyry Hurulan ja Heikki Uotilan perustamaan vuonna 2013 pienpanimo Sori Brewingin Tallinnaan. Uotila myi Zalandolla Saksassa naisten kenkiä ja Hurula työskenteli Helsingin energialla. Yhteisen yrityksen perustaminen pyöri molempien mielessä. Lopulta yritysidea löytyi oluiden maailmasta. Kiinnostus oluisiin juontaa juurensa opiskeluaikoihin Tampereelle. Kauppatieteen opiskelijat Uotila ja Hurula tutustuivat Boomareiden olutseura Bosan kautta. Miehet saivat lopetusuhan alla olleen seuran huolehdittavakseen. – Olutseuran illoissa tuli aina jauhettua ja uhottua, miten pystyttäisiin tekemään parempia oluita. Jossain vaiheessa oli ryhdyttävä sanoista tekoihin. Yritystoiminta alkoi vuonna 2014, kun joukkorahoituksella oli saatu kerättyä kasaan puoli miljoonaa euroa. Sori Brewingin liikeideana on tehdä oluita samalla tavoin, kuin on tehty vuosisatoja, mutta kaikilla osa-alueilla vielä vähän paremmin. Oluen valmistuksen Hurula ja Uotila aloittivat opiskeluaikoina Sorin saunalla luotsatessaan Bosan toimintaa. Yliopistoaikojen merkityksellisyys näkyy yrityksen nimessä. Sori muistuttaa oluenvalmistuksen alku-
metreistä ja on perustajien anteeksipyyntö siitä, että yritys perustettiin Viroon eikä Suomeen. – Haluamme tehdä vahvoja oluita ja luoda kansainvälisen brändin. Huomasimme, ettei Suomi tässä yhtälössä toimi. Tallinna on kuitenkin jo melkein osa Etelä-Helsinkiä. SUOMALAINEN alkoholinlainsäädäntö
on pienpanimoyrittäjän kannalta hankala. Vahvan makuisissa oluissa myös alkoholipitoisuus on hieman suurempi. Suomessa keskioluen rajaksi on säädetty 4,7 tilavuusprosenttia. Vain Alkolla on Suomessa oikeus myydä vahvempia oluita. Virossa vahvat oluet ovat helpommin saatavilla, sillä niitä myydään tavallisissa elintarvikeliikkeissä. Hurulan mukaan vahvat oluet herättävät ulkomailla kiinnostusta. Viemällä tuotantonsa ulkomaille Sori Brewing halusi olla edistämässä Suomen alkoholilainsäädännön muuttamista. – Parasta näpäyttämistä on toimia esimerkkinä. Halusimme näyttää, että vaihtoehtoja on. Suomi on osa Eurooppaa, eikä se voi olla enää eristäytynyt takapajula. Pienpanimot ovat varteenotettavia työllistäjiä. Sori Brewingissä työskentelee Hu-
rulan ja Uotilan lisäksi 2 oluen valmistajaa sekä ajoittain kausiapulaisia. Tällä hetkellä yritys etsii uutta työvoimaa, ja vuoden loppuun mennessä on tarkoitus palkata 2 henkilöä lisää. Hurula arvelee, että ensi vuonna yrityksessä työskentelee jo tuplasti enemmän ihmisiä. SORI BREWING tuottaa tällä hetkellä 8:aa erilaista olutta. Inspiraatio uusiin oluisiin syntyy usein halusta ikuistaa jokin elämys tai kokemus. Sori Brewing haluaa kokeilla uusia makuja eikä tyytyä tuttuun ja turvalliseen. Siksi yrityksen oluita usein joko rakastetaan tai vihataan. Hurulan mukaan osa yrityksen oluista myy paremmin muilla kuin Suomen markkinoilla, sillä eri kansallisuuksilla on erilaiset maut. Kansainvälisyys mahdollistaa erilaisten oluiden tekemisen. Sori Brewingin tuotantoa menee tällä hetkellä Viroon, Suomeen, Latviaan, Hollantiin ja Isoon-Britanniaan. Laajennushaaveita riittää. Hurulan ja Uotilan haaveissa siintää toisen panimon avaaminen. Suurimpana haaveena on omistaa panimoravintola Yhdysvaltojen Länsirannikolla. – Tuplasimme juuri tuotantokapasiteet-
timme. Haluaisimme perustaa ravintolan Tallinnaan, Helsinkiin ja mahdollisesti myös Tampereelle, jossa yrityksen juuret ovat. Hyvien muistojen lisäksi muitakin kytköksiä Tampereelle on. Yrityksellä on tamperelaisia osakkeenomistajia. Esimerkiksi Gastropub-ravintoloitsijat ovat sijoittaneet pienpanimon toimintaan. Myös yleisön on ollut noin viikon ajan mahdollista sijoittaa yrityksen toimintaan. Hurulan mukaan pienpanimo on kiinnostava ja hauska sijoitus. Monelle tärkeää on se, että tuntee yrittäjät, eikä sijoituskohde ole kasvoton suuryritys. Sori Brewing tekee paljon yhteistyötä muiden panimoiden kanssa. Esimerkiksi Hollannin markkinat avautuivat yritykselle toisen panimon kautta. PIENPANIMO sijaitsee Tallinnassa, neuvostoliittolaisaikaisella teollisuusalueella. Tila oli Hurulan mukaan aluksi todella huonossa kunnossa. Lisäksi perustajien toiveena oli ollut sijainti ensimmäisessä ei suinkaan kolmannessa kerroksessa. – Tapasimme näytössä paljon venäläisiä, joilta kysyimme, kuinka tuomme tuhansien kilojen oluttankkeja sisälle. He vastasivat,
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13
Oluttankit piti vinssata nosturilla Tallinnan vanhalla teollisuusalueella sijaitsevan panimon kolmanteen kerrokseen.
ettei se ole ongelma. Tila on rakennettu niin, että katossa olevilla nostureilla pystytään tuomaan tavaraa sisälle. Hurulan mukaan tarvittiin paljon mielikuvitusta, että tilassa pystyi näkemään jotain kaunista. Nyt panimoa voisi kuvailla industriaalishenkiseksi, melko askeettiseksi, mutta omalla tavallaan hauskaksi väriläiskäksi. Tunnelmaa luo pitkä ja korkea teollisuushalli katossa roikkuvine nostureineen. Tila oli neliöhinnaltaan myös edullinen. Samanlaisesta olisi Suomessa saanut maksaa lähes 10 kertaa enemmän. VIROLAISESSA ja suomalaisessa neuvottelukulttuurissa on eroja. Hurulan mukaan suomalaiselle neuvottelijalle yritetään aina myydä Virossa huomattavasti kalliimmalla. Siksi paikallinen neuvottelija usein nopeuttaa asioita. Panimoalalla on Hurulan mukaan menossa hurja kasvukausi. Yhdysvalloista lähtenyt kasvu alkaa vasta nyt näkyä Euroopassa. – Euroopassa ja varsinkin Suomessa tullaan aina vähän jäljessä. Suomessa on noin 50 käsityöpanimoa ja Virossa 15. Italiassa pienpanimoita on jo 900.
Pienpanimo järjestää vierailukierroksia, joilla pääsee myös maistelemaan yrityksen omia oluita. Hurulan mukaan tänä vuonna on käynyt yli 1 000 vierailijaa. MOTTONA pienpanimolla on tuottaa vakavia oluita vähemmän vakaville ihmisille. Hurula kertoo, että yritystoiminnan lähtökohtana on pilke silmäkulmassa teke minen. – Mikä on lama-aikana parempaa kuin se, että ihmisillä ei ole varaa ylähyllyn kalleimpaan viiniin, mutta voi olla kalleimpaan olueen. Kaikilla pienpanimoilla on oma tyylinsä. Hurula ja Uotila ovat tiukasti mukana myös luovassa kehittelytyössä. – Samaan aikaan kuoritaan greippejä, mietitään rahoitusta ja annetaan haastatteluja. Paperinpyöritystäkin on paljon, joten sitä kammoksuvalla tämä ei sovi. Työpäiviin kuuluu poikkeuksetta kiire ja pieni paniikki. Hurula ja Uotila tekevät yleensä yli 12 tuntisia päiviä välillä 7 päivänä viikossa. Hurulan mukaan yrittäminen vaatii tietynlaista hullua intohimoa. – Olen onnistunut hankkimaan sellaisen työn, että pahin pelkoni on se, että joudun olemaan pois töistä.
Sori Brewing arvostaa hyviä verkostoja. Yritys järjestää vierailukäyntejä ja vierailee itse muissa panimoissa.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
KEA PESONEN
Toni Kivisen mielestä anonyymi vihapuhe on pelkurimaista.
Asiallisuuden sanansaattaja SANANVAPAUS Toni Kivisen työ on määritellä hyväksytyn verkkokeskustelun rajat. SUNNY BEACHIN lomakohde Bulgariassa on kaukaisin paikka, josta Iltalehden päämoderaattori Toni Kivinen on valvonut Iltalehden verkkokeskustelua. Mies tarkisti hotellin aulan tietokoneella keskustelupalstan tilanteen ja poisti muutamia käyttäjien ilmiantamia asiattomia viestejä. Kivinen voi tehdä työtään vaikka Mustanmeren rannalla, jos käytettävissä on tietokone. Työtehtäviä hoidetaan verkkokeskustelujen hallintapaneeleissa ja Facebook-sivuilla. – On hauskaa, että voin kurkistaa työtilannettani miten eksoottisesta paikasta tahansa. Haluan pysyä verkkokeskustelun tapahtumista ajan tasalla myös vapaa-ajalla, Kivinen, 31, kertoo. Työn vapauden kääntöpuoli on Kivisen oma halu tehdä niin paljon töitä kuin hän pystyy. Iltalehden kolme moderaattoria pitävät huolen siitä, että Iltalehden nettipalstoilla ja sosiaalisen median profiileissa keskustellaan asiallisesti. Kivinen ei halua kohdata verkkokeskusteluissa yllätyksiä, joiden julkaiseminen olisi voitu estää. KIVINEN ALOITTI Iltalehdellä ruohonjuuritason moderointityössä juuri ennen kevään 2012 presidentinvaaleja ja niiden herättämää värikästä verkkokeskustelua. Nykyään hän vastaa erityisesti verkkokes-
kustelutoimintojen kehittämisestä ja tekee varsinaista moderointia melko vähän. Moderaattori harrasti jo nuorena esimerkiksi koodaamista ja nettisivujen tekemistä. Lisäksi hän oli aktiivinen useissa verkkoyhteisöissä: nuori mies keskusteli kuntoilusta Pakkotoisto-sivustolla ja pelaamisesta AQ2yhteisössä. Moderointityössä on tärkeää ymmärtää verkkoyhteisöjen toimintaa, joten tietotekninen harrastuneisuus on ollut Kiviselle hyödyksi. MODERAATTORIT LUOVAT puheenaiheita aloittamalla uusia viestiketjuja. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa ohjata keskustelun suuntaa osallistumalla itse. Usein esimerkiksi maahanmuuttoa ja uskontoa käsittelevät ketjut saavat nopeasti ikäviä sävyjä. – Joskus viestit ovat kaikessa ilkeydessään jopa huvittavia. On absurdia, miten loukkaavia asioita ihmiset haluavat toisilleen sanoa. Useimpia Iltalehden verkkokeskusteluja moderoidaan vasta jälkikäteen. Esimoderoituja ovat vain blogitekstien kommenttiketjut, joissa jokainen viesti luetaan ennen julkaisemistaan. Kivisen mielestä kaikenlaisella moderoinnilla on tärkeä vaikutus ihmisten verkkokäyttäytymiseen. – Ihmiset oppivat keskustelemaan omaaloitteisesti järkevämmin. Erityisesti blo-
gitekstien kommentoijat ovat alkaneet itse tuottaa huolellisia kommentteja hyvällä suomen kielellä. Niin hiottua ajatustenvaihtoa ei muilla keskustelualueilla juuri näe. KAIKKEIN VAIKEINTA on arvioida sellaisten viestien asiallisuutta, joissa on yleistys jostakin kansanryhmästä. Jos kommentti on sävyltään kiihkoton ja huolella harkittu, ei ole helppoa määritellä sopimattomuuden rajaa. – Usein pohdin liian syvällisesti vain sitä, onko viesti lainvastainen. Ei ole laitonta esimerkiksi nauraa lasten kuolemille Välimerellä, mutta se on ehdottomasti moraalitonta. Medialla on erityinen vastuu tuottaa turvallinen tila laadukkaalle keskustelulle, eivätkä poliittisesti tai moraalisesti arveluttavat näkemykset kuulu ammattimaisen median foorumeille. Kivinen pitää juttujen kommenttiketjuja antoisimpana keskustelupaikkana, sillä niissä jutun sisältö ja kommentointi ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. – Eniten ilahdun siitä, kun joku tarjoaa juttuun kommentillaan aikalaistietoa, jota toimittaja ei ole keksinyt tuoda jutussaan esille. Silloin viesti täydentää aidosti uutisointiamme. Kea Pesonen
KUKA?
Toni Kivinen ○○Syntynyt vuonna 1984. ○○Aloitti Iltalehdessä moderaattorina joulukuussa 2011. ○○Sai päävastuun verkkokeskustelusta vuonna 2013. ○○Vastannut vuodesta 2014 alkaen myös sosiaalisen median toimintojen kehittämisestä. ○○Osallistui puhujana sananvapautta käsittelevään Yle Forum -tilaisuuteen lokakuussa 2015.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?
Uskottavuus myynnissä Kaikkea ei saa rahalla, mutta sosiaalista pääomaa saa. Yritykset, julkisuuden henkilöt tai ihan tavalliset Twitterin käyttäjät voivat ostaa itselleen valeseuraajia. NETTISIVUSTO ostatwitterseuraajia.com myy Twitter-seuraajia. 100 uutta seuraajaa maksaa 4,99 euroa ja 10 000 uutta seuraajaa 29,90 euroa. Sivuston mukaan tärkeä syy haamuseuraajien ostajille on suosio ja uskottavuus. Sivustolla kerrotaan, että jos yritys A:lla on suurempi tilaajamäärä kuin yrityksellä B, yritys A näyttää suuremmalta, luotettavammalta ja suositummalta kuin yritys B.
Suositulla, tai ainakin suositulta vaikuttavalla tviittaajalla on myös suurempi todennäköisyys saada lisää seuraajia. Ihmiset olettavat suuren seuraajamäärän perusteella, että tyypin on pakko olla kiinnostava. Seuraajat eivät ole oikeita ihmisiä, mutta vaikuttavat profiileissaan sellaisilta. Valeseuraajalla on oikean kuuloinen nimi ja nimimerkki. Seuraajien määrä korvaa laadun.
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Kännykkäkameroiden jatkuva kehitys herättää kysymyksen siitä, kannattaako pokkarikameroita enää ostaa. Onko tavallisella digikameralla vielä tarjottavaa, vai löytyvätkö kaikki samat mukavuudet älypuhelimesta? Tampereen Rajala-valokuvausliikkeessä työskentelevän Päivi Mustosen mukaan peruspokkareiden myynti on vähentynyt huomattavasti. Kannattaako pokkarikameroiden ostaminen nykyään? – Kannattaa. Todella monella on vielä kännykkä, jonka kamera on heikkolaatuinen. Kamerassa on kuitenkin objektiivi ja optinen zoomi, joka on kännykän zoomia laadukkaampi. Tietysti on niitä hintavia kännyköitä, joissa kamerakin on parempi.
kännykän mukana, sillä niitä tulee harvemmin latailtua tietokoneelle tai pilvipalveluihin. Uhkaako kännykkäkameroiden käytön yleistyminen kameroiden myyntiä tai käyttämistä tulevaisuudessa? – En usko. Kyllä ihmiset edelleen kuvaavat oikeilla kameroillakin. Erilaisten kameroiden myynnin määrät vain muuttuvat ajan myötä. Sara Harju
JENNI TOIVONEN
Onko kameroiden myynnin määrässä tapahtunut lähiaikoina muutoksia? – Ei lähiaikoina, mutta pitkällä aikavälillä pokkareiden myynti on vähentynyt selkeästi. Ihan peruspokkareita ei enää oikeastaan mene. Nykyään, kun ihmiset ostavat kameran, he ostavat kerralla hyvän järjestelmäkameran.
”Nyt kaikki liikkeelle!! Invaasio pysäytet tävä!” Arto Haaja ”Muistetaan aktiivisesti jakaa tätä ryhmää joka puolelle ja joka keskusteluihin. Ja muita Rajat kiinni -ryhmiä. Että saadaan lisää väkee.” Sanna Sanerma ”Ei pysty osallistuu! 15h työpäivä osu lauantaille. Pakkohan ne on jonkun elättää!” Jouni Jone Viitanen
”Mitä näihin flaijereihin sais olla ja tulla?” Bun Debbie ”Yksinkertaista tekstiä. Ei liikaa sanoja. Vähän sellaisia soinimaisia sloganeita. Rajat kiinni – mitta täysi – piikki kiinni.” Marko Mjölnir Parkkola Sara Harju
⋆⋆GRADU PAKETISSA
Annina Eloranta: #vaalit2015, Live-tviittaaminen vaalikeskustelun aikana. Tutkielma livetviittaajien välisestä keskustelusta. Tampereen yliopisto, 2015.
Tampereella järjestetään 24. lokakuuta Rajat kiinni -mielenosoitus avointen rajojen politiikkaa vastaan. Osallistujat ovat julkaisseet Facebook-tapahtumassa mielipiteitään aiheesta.
”Tuota Ylen pakolaisiltaa katselin äsken noin 5 min ajan. Alkoi etoa tuo noiden savunahkojen asenne ja muutenkin puhumiset. Jyrkkä ei noille.” Rudolf Berthold
Mitä mieltä olet siitä, että yhä useammat kuvaavat vain kännyköillä? – Onhan se valitettavaa ja harmillista, että kuvaaminen siirtyy yhä enemmän matkapuhelimiin ja kameroiden käyttö vähenee. Kännykässä on se hyvä puoli, että se on aina mukana. Se helpottaa yllättävissäkin tilanteissa kuvaamista. Usein kuvat kuitenkin häviävät
⋆ ⋆LÄMPENEE
Mediamuseossa voi kokeilla 1980-luvun Tinderiä. Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
GRADUSSA TUTKITAAN livetviittien tyyliä, sisältöä ja niistä ra-
kentuvaa kantaaottavaa keskustelua. Aineisto koostuu keväällä 2015 lähetetyn vaalikeskustelun aikaisista tviiteistä. Keskusteluun osallistuivat kahdeksan suurimman puolueen puheenjohtajat. Sara Harju
Anni Lehto
lehto.anni.e@student.uta.fi
Juoneton höttö on löytänyt tiensä Pikku kakkoseen.
Sara Harju
Pokkari vai kännykkäkamera?
MEDIAPELIÄ
TAMPEREEN MEDIAMUSEO Rupriikin uusin näyttely kertoo paikallisesta mediaosaamisesta, internetin historiasta ja digitaalisen viestinnän esiasteista. Uudessa näyttelyssä voi kokeilla 1980-luvun Tinderiä. Rupriikin viestintäsuunnittelija Tähtitalvikki Poikajärven mukaan kyseessä on leikkimielinen havainnollistus siitä, millainen Tinder-sovellus olisi ollut 1980-luvun tekniikalla, lankapuhelimella. – Sitä on vaikea selittää. Täytyy tulla kokeilemaan itse. Rupriikki muutti lokakuussa museokeskus Vapriikkiin. Uudet tilat mahdollistavat vaihtuvienkin näyttelyiden järjestämisen pysyvien näyttelyiden galleriatilassa. Sara Harju
KOLME DINOSAURUSTA juoksee neonvihreällä niityllä. Ne potkivat palloa ja nauravat, koko ajan. Isoin niistä on kömpelö ja möreä-ääninen. Sirpsakka, lintua muistuttava olio puhuu kimeästi ja on näsäviisas. Kolmas hahmoista on pieni ja söpö otus, joka ei osaa puhua, mutta mongertaa jotain muiden mukana. Sitten lintuotus alkaa esittää itsestään kertovaa laulua. Pikku kakkosen ohjelma Dinotassut saa aikaan inhoreaktion. Jopa Teletapit on hyvää viihdettä tämän rinnalla. VIIKONLOPUN lastenohjelmaputkessa on seuraavaksi vuorossa Albi Lumiukko, jonka maailma on hyvin samanlainen kuin sveitsiläisessä animaatiosarja Pingussa. Albilla on säilyketölkistä kyhätty hattu, jossa matkustaa resuinen pingviini ja sammakko. Albi yrittää rakentaa tuolia. Lopulta lumiukko onnistuu ja tekee iloisena kainalopieruja. Huippua! Tunnelma latistuu, kun Lauludiplomi alkaa. Lapset rallattelevat aikuisten johdolla. Tämä oli tylsää ja vaivaannuttavaa jo 20 vuotta sitten, vaikka jotkut väittävät tykänneensä Ti-Ti Nallesta. Ruudulle pärähtää Hilla ja avaruuden Eetu, jonka piirrosjälki ja värit eivät onneksi aiheuta epilepsiakohtausta. Sellainen on kuitenkin lähellä, kun katsoo digiaikaan päivitettyä Babaria. Norsun elämä vaikuttaa 2010-luvulla hyvin seesteiseltä, kun sarvikuono Ratas ei ole enää aiheuttamassa ikävyyksiä. JUONETTOMUUS vaivaa viikonlopun lastenohjelmia. Ansan ja Oivan takia kannatti herätä, mutta nyt lauantaiaamu maistuu samalta kuin maidossa vettyneet Kellog’s Frostiesit. Vanhempien ei tarvitse pelätä, että ohjelmat ovat liian rajuja heidän pilteilleen. Dinotassujen lintuotusta tosin tönitään ja Petteri Kaniini varastaa mäyrän onkimadot ilman mitään seurauksia. Väkisinkin tulee ikävä Alfred J. Kwakin tasa-arvovalistusta ja Kaukametsän pakolaisten ympäristönsuojelun ylistystä. Onneksi voin kaivaa esiin vanhoja suosikkeja dvd-hyllyni kätköistä. Pyöräytän käyntiin Olipa kerran ihmisen veljeni 5- ja 3-vuotiaille lapsille. Verkkainen kertojaääni selostaa, miten esihistorialliset ihmisapinat valmistivat työkaluja. – Tämä on tylsä, veljenpoikani kuiskaa pikkusiskolleen. Niinpä vaihdan kuluneen rainan tilalle Yle Areenasta Oktonautit. AIKUISTEN on turha nostalgisoida ja huokailla, kun vanhat, huonosti dubatut ohjelmat eivät enää kelpaa. Lapset tietävät ihan itse, mikä on heidän mielestään hyvää telkkaria.
16 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Leikkiä luonnonvoimien kanssa URHEILU Leijalautailussa pääsee haastamaan itseään vedellä, lumella ja jäällä.
Luonto tarjoaa monipuolisen leikkikentän, jossa jokainen päivä on erilainen.
JUHANI PUROLA
Leijakoulu Lappiksen suurin tapahtuma on Pallaksella järjestettävä Kiteviikko. YLI METRI. Niin korkealle mies näyttää videolla hyppäävän. Aallot lyövät vasten lautaa ja mies ponnistaa kerta toisensa jälkeen näyttäviin hyppyihin. Käsissään hänellä on musta kapula, joka yhdistyy naruilla korkealle ilmassa leijuvaan suureen leijaan. Mies pyörähtää ympäri ilmassa, heilauttelee itseään puolelta toiselle, päästää välillä toisen kätensä irti kapulasta ja antaa vauhdin viedä. Välillä näyttää siltä, että hän paiskautuu tuulen ja leijan mukaan, mutta lähes poikkeuksetta hän laskeutuu hypyistä täydellisesti. Video on Harri Rautavan ja hänen ystäviensä tekemä kooste leijasurffauksesta. Kyseessä on leijalautailun alalaji, johon kuuluu myös leijahiihto. Urheilulajissa hiihtäjää vetää leija ja talvisin lajia harrastetaan lumella tai jäälla, kesällä vedessä. – Minulle lajissa iski eniten uusi ympäristö, Rautava kertoo. Hän päätyi lajin pariin asuessaan parin vuoden ajan Irlannissa. Rautava oli koko ikänsä harrastunut lumilautailua ja skeittausta, joten jotain piti keksiä myös Dublinissa. – Vesillä en ollut aikaisemmin pyörinyt ja sieltä aukesi ihan uusi leikkikenttä. Alkuun lumilajit olivat vähän täytettä, mutta nyt puntit alkavat olla lähes tasan. RAUTAVA on Leijakoulu Lappiksen kouluttaja ja tuotevastaava. Yritys tarjoaa erilaisia kursseja leijalautailusta kiinnostuneille aina alkeiskursseista kokeneille harrastajille ja vedeltä lumelle. Talvisin opetusta on Oulussa, Ylläksellä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Rii-
himäellä, Lappeenrannassa ja Helsingissä. – Kurssitarjontaa on luonnollisesti enemmän talvisaikaan. Normaalien kurssien lisäksi koulu on järjestänyt leirejä myös ulkomailla. Kohteina ovat olleet muun muassa Meksiko, Irlanti ja Italia. – Olen tälläkin hetkellä Italiassa vetämässä leijasurffauskurssia, Rautava naurahtaa. LEIJALAUTAILU on yksi nopeimmin kasvavista uusista lajeista. Rautavan mukaan jonkinlainen räjähdyskin olisi harrastajamäärissä tapahtunut, elleivät viime talvet olisi olleet niin oikukkaita. Kiinnostuneiden määrä nousee kuitenkin koko ajan ja etenkin tytöt ovat kasvattaneet harrastelijamäärää reilusti. Rautavan mielestä laji sopii kaikille, joilla vain kiinnostusta löytyy. – Laji on kohtuullisen helppo oppia, mutta se vaatii omistautumista. Vuosien saatossa oppilaita on ollut melkoiset määrät ja muistan vain yhden oppilaan, joka ei hommaa oppinut. Prosentti on siis aika hyvä, hän toteaa. Oikein opittuna laji on turvallinen. Rautava kertoo, että kun hallitsee välineet, ymmärtää paikat ja olosuhteet, riskitason ja temmon voi määrittää itse hyvin pitkälle. – Ei ole pakko mennä täysillä, mutta jos siitä kiksit irtoaa, niin ei muuta kuin hanaa vain! VAIHTELEVUUS. Se on Rautavan mielestä lajin paras puoli. – Yksikään päivä ei ole samanlainen. Tuuli on aina hieman erilainen, veden tai
jään pinta vaihtelee ja muuttaa kentän joka kerta. Videolla mies hyppää jälleen korkealle. Hän yrittää viedä kapulan selkänsä taa ja pyörähtää, mutta ei saa enää otetta. Kapula
”
lentää hänen kädestään ja hän paiskautuu voimakkaaseen aallokkoon. – Luonnonvoimien kanssa pelaamisesta saa hyvää potkua. Varsinkin, kun mittarissa on kunnon myrskylukemat. Henna Korkala
Ei ole pakko mennä täysillä, mutta jos siitä kiksit irtoaa, niin ei muuta kuin hanaa vain! Harri Rautava, Leijakoulu Lappis
Leijalautailu on leikkiä luonnonvoimien kanssa. Kovalla tuulella ilmalennot ovat isoja.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 17
SYYSTUNNELMOINTIA
JENNI TOIVONEN
NÄIN KOIN
Elina Pikkarainen
pikkarainen.elina.m@student.uta.fi
Pitkän talven lähestyessä aurinkorantojen kutsu peittoaa kotimaan pakkaset. MITÄ, alle viidelläkympillä Prahaan!
Katseeni hakeutuu lentoyhtiön nettisivulla halpoihin hintoihin, ja mieleni tekee hapuilla verkkopankin tunnuslukuja esiin. Talven kynnyksellä irtiotto harmaan suomalaisen arjen massasta houkuttelee. Kaukokaipuu iskee kovalla voimalla, kun aamut viilenevät ja päivät lyhenevät.
LAULAJA-LAULUNTEKIJÄ Laura Moisiolta ilmestyi tänä syksynä Ikuinen valo -albumi. Tunnelmallista folkpoppia sisältävä levy on tamperelaisartistin toinen. Albumi on kerännyt hyviä arvosteluja, ja sen minimalistiset ja akustiset sovitukset tulevat iholle. Moisio soittaa bändinsä kanssa levynjulkaisukeikalla Tampereen Telakalla perjantaina 23. lokakuuta.
MUISTILISTA 22.-28.10.2015 TORSTAI
PERJANTAI
SAARA SELKÄMAA
LAUANTAI
SUNNUNTAI
MAANANTAI
TIISTAI
KESKIVIIKKO
22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. AMORPHIS PAKKAHUONEELLA
TAMPEREEN VALOVIIKOT ALKAVAT
SAMI HEDBERG 365 -KIERTUE
KAIJA KOO TAMPERETALOSSA
TIETOVISA VANHASSA MONTUSSA
DORIKSEN SUPERTIISTAI SPECIAL
WEDNESDAYWAVES YOTALOLLA
Amorphis julkaisi syyskuussa yhtyeen 12. pitkäsoiton.
Tampereen valoviikot avataan 50. kerran. Tapahtuma huipentuu ilotulitukseen.
Suomen tunnetuin stand up -koomikko aikoo rikkoa ennätyksen tekemällä 365 keikkaa vuoden 2015 aikana.
Yksi Suomen tunnetuimmista naisartisteista valloittaa Tamperetalon.
Perinteinen tietovisa Vanhassa Montussa. Voittajalle tiedossa palkinto.
Doriksessa tanssittavat dj:t Riku, Ville ja Sami.
Rytmikästä konemusiikkia soittavat FreshNstuff, Tremont, Mefisto ja Nelson.
Liput 29,50 € www.tiketti.fi
Ilmainen
Liput 32,50 € (opiskelijalippu 27,50 €) www.lippu.fi
Liput 39,90 € www.lippu.fi
Ilmainen
2,5 € (opiskelijakortilla ilmainen)
Ilmainen
Pakkahuone, Tullikamarin aukio 2, ovet auki klo 19
Koskipuisto klo 19–19.30
Tampere-talo, Iso Sali, esitykset klo 15, 18 ja 21
As Oy Raholan Rivitalo Rinne, Voionmaankatu 36 as 17, Tampere klo 11–15
Kellariravintola Vanha Monttu, Hämeenkatu 17, tietovisa alkaa klo 18
Doris, Aleksanterinkatu 20 klo 23–04
Yo-Talo, Kauppakatu 10, klo 21–04
KAAMOSMASENNUKSESTA kärsii lääkärikirja Duodecimin mukaan vähintään lievänä lähes kolmannes suomalaisista. Ei ole ihme, että mieleni valtaa halu irrottautua koto-Suomen talvisesta synkkyydestä. Aina pitäisi päästä yhä kauemmas ja yhä helpommin. Mihin on hukkunut taito elää nykyhetkessä, olla vain ja nauttia käsillä olevasta hetkestä? Matkatoimistojen ja lentoyhtiöiden mainostajien kassaan kenties. Kulutukseen yllyttävä ympäristö ei auta matkakuumeen taltuttamisessa. Luontoäiti ei kiitä ahkeraa lentomatkustajaa, mutta syyttävän sormen suuntaaminen halpojen lentojen ostajaan on hurskastelua. Tavallista tallaajaa on turha syyttää kuluttamisesta silloin, kun lentomatkustamisen hinnat on niitetty mataliksi. Elämme ajassa, jossa lentolippu Dubaihin on vain muutaman kympin kalliimpi kuin Rovaniemelle. Miksi emme valitsisi talvipakkasten sijaan auringonvalossa käristymistä toisella pallonpuoliskolla? VALOHOITO on Duodecimin mukaan tehokkain kaamosmasennuksen hoitokeino. Auringonpalvonta loputtomiin jatkuvilla hiekkarannoilla tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta suomalaiselle pimeydelle, jota valaisee talvisaikaan korkeintaan kynttilän liekki. Matkustamiseen liittyy ajatus rentoutumisesta ja irtiotosta, ja moni lähtee tavoittelemaan matkoiltaan juuri niitä. Arkisista asioista nauttimisen sijaan tavalliset päivät puurretaan läpi hammasta purren. Vapaalla halutaan antautua ainoastaan lomailulle. MATKUSTELUN ihana auvoisuus osoittautuu toisinaan muoviseksi. Matkakohtessa asiat eivät sujukaan totutulla täsmällisyydellä, ja turistikohteen altaan ääressä makoileva saa nauttia taustamusiikkinaan jatkuvaa lasten kitinää. Lomalta on hyvä palata kotiin synkistelemään ja lämmittelemään lomamatkamuistojen valossa. Silloin tällöin on hyvä repäistä ja matkustaa kauas kaikesta tutusta ja turvallisesta. Ankeasta arjesta ja jopa pimeydestä voi kuitenkin oppia nauttimaan. Opiskelijabudjettiin sopivaa lääkettä matkakuumeeseen ovat ainakin kaukomaiden kukkasilta tuoksuvat kynttilät.
SYKSYLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: DANIEL HELANDER, NORA HURD, LAURA TALVITIE