Utain 7/2016

7/2016

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

Sulje sovellukset Aivot on hyvä välillä rauhoittaa tylsyydellä.

Lisa Kärnä s. 15

Pelejä tavernassa

Lautapelikahvila on muuta kuin harrastajien luola. s. 10

Menestys maksaa

Kannattaako panokset urheilussa ohjata harraste- vai kilpatasolle? s. 4

Tarinoita iholla

Tosi-tv toi tatuoinnit tavisten arkeen. s. 6

2 ajassa kartalla luotain näkymä media

29.9.2016 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Utain Utain

@radiomoreeni @radiomoreeni Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni

yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere

katse.uta.fi Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Katse

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Tiina Heikkilä, Lassi Kuisma Uutistuottaja: Saara Tammi AD: Henri Salonen Taittajat: Noora Hapuli, Petra Kotro, Katja Pajula, Elina Venttola Toimittajat: Mikko Asunta, Emma Auvinen, Larissa Bister, Anni Härkönen, Vilma Häti, Teresia Jokinen, Sandra Järvenpää, Alisa Kaukio, Ellanoora Kauppila, Milja Keinänen, Anni Keski-Heikkilä, Katri Keskitalo, Anniina Korpela, Alina Koskela, Ronja Koskivaara, Oona Kujala, Elena Kurki, Lisa Kärnä, Nikolas Lempiäinen, Ira Mellberg, Emilia Naski, Janne Nieminen, Saara Nyystilä, Anniina Rimpiläinen, Aliisa Ristmeri, Elina Ukkonen, Väinö Vasara, Julia Ylä-Outinen Valokuvaajat: Tiina Hautamäki, Linda Manner, Sarita Piipponen Kuvankäsittelijät: Onni Ojala, Leevi Vähälä

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

VAMMAISURHEILU vaatii tulla kuulluksi ja nähdyksi. Media kertoo vammaisurheilijoiden saavutuksista lähinnä paralympialaisten aikaan. Keskustelua on avattava nykyistä enemmän, jotta vammaisurheilijat tulevat tutuiksi yleisölle.

Suomen Paralympiakomitea haluaa olla suosittu yhteistyökumppani vuonna 2018.

Tavoite ei toteudu pelkällä toiveikkuudella.

Paralympiakomitean on saatava oma viestintä kuntoon ja median ryhdistäydyttävä uutisoimisessa. Yritysten on helppo tukea urheilijoita, jotka näkyvät ja kuuluvat mediassa.

Vaikka vammaisurheilun harrastajamäärät ovat pieniä ja sponsoreiden saaminen haastavaa, luulisi, että erityistä sinnikkyyttä ilmentävä vammaisurheilu houkuttelisi enemmän yhteistyökumppaneita.

hinnasta tulee kaksinkertainen kuin ilman lisävälineitä ja avustajia.

PARALYMPIAKOMITEA haluaa, että paralympiaurheilijan ura on tavoiteltu ja arvostettu vuonna 2018. Pyörätuolikelaaja LeoPekka Tähti täyttää jo tuon kuvan. Hän on erinomainen roolimalli kaikille vammaisurheilijoille, jotka eivät ole vielä päässeet näyttämään täysiä kykyjään.

Mitä kertoo vammaisurheiluun kohdistuvista asenteista, jos viisinkertainen para-

lympiakultamitalisti ei odota saavansa vieläkään Vuoden urheilija -palkintoa?

Tähden kohdalla ammattimaisen valmennuksen sekä tinkimättömän asenteen lisäksi sponsorit ja apurahat ovat mahdollistaneet menestymisen.

Kun ihmiset kuulevat kelkkahiihtäjä Sini Pyyn kaltaisista lupauksista ja yritykset ymmärtävät tukea vammaisurheilua, ollaan askel lähempänä tasa-arvoista urheilukulttuuria.

Ira Mellberg LINDA MANNER

radio.uta.fi

Vammaisurheilu ansaitsee enemmän

ENTINEN paraurheilija Ari Lehto ilmaisi hiljattain huolensa sponsoreiden vähyydestä. Nykyistä tiiviimpi kilpaileminen veteraanisarjassa onnistuisi, jos kisamatkat saisi maksettua.

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n mukaan vammaisurheilussa tarvittava pelipyörätuoli tai laskettelukelkka maksaa noin 5 000 euroa.

Vammaisurheilija tarvitsee usein myös avustajan. Pararatsastajan ympärille voi muodostua nelihenkinenkin tiimi. Sähköpyörätuolisalibandyssa joukkue tarvitsee tavallisten pyörätuolien lisäksi pelipyörätuoleja ja avustajia, jolloin kisamatkan

⋆ ⋆UUTISANALYYSI

Skandaalinjanoinen kansa RASISMIA JA FASISMIA vastustava Peli poikki -mielenosoitus keräsi 15 000 ihmistä Helsingin Senaatintorille viime lauantaina.

Kansanliike Joukkovoima osoitti mieltään hallituspolitiikkaa vastaan Helsingissä syyskuun alussa noin 4 000 ihmisen voimin.

Ensimmäinen mielenosoitus sai laajaa näkyvyyttä sekä Suomessa että ulkomailla, toisesta ei uutisoitu juuri lainkaan. Yksin osallistujamäärä ei selitä medianäkyvyyden vähäisyyttä. Mikä teki rasisminvastaisesta mielenosoituksesta hallituskriittistä media­ seksikkäämmän?

PELKÄSTÄÄN YLE uutisoi Peli Poikki -mielenosoituksesta 11 kertaa. Muutkin kotimaiset mediat, etenkin Helsingin Sanomat, tarttuivat aiheeseen hanakasti. Tapahtumasta uutisoivat myös ulkomaiset mediat, kuten Guardian, Der Spiegel, Times of Israel ja Al Jazeera.

Joukkovoima-mielenosoitus ei herättänyt kiinnostusta ulkomailla. Kotimaisissakin medioissa mielenosoitus oli lähes näkymätön: yksi uutinen Yleltä ja toinen kansanliikkeen tukijajärjestöltä.

Helsingin Sanomat perusteli uutisoimatta jättämistä Utaimessa ympäripyöreästi. Politiikan toimituksen esimies Piia Elonen kommentoi lyhyesti, että mielenosoituksista uutisoiminen ei ole paras keino kritisoida hallitusta.

RASISMINVASTAINEN mielenosoitus järjestettiin yhtäaikaisesti Helsingissä, Tampereella ja Kuopiossa. Mielenosoituksen uutisarvoa nostivat vaikutusvaltaisten nimet, kuten Juha Sipilä ja Tarja Halonen.

Joukkovoimalle tukeaan osoittivat yksit-

”

Kotimaisissakin medioissa Joukkovoimamielenosoitus oli lähes näkymätön.

täisten arvovaltaisten politiikkojen sijasta etupäässä vasemmistojärjestöt.

Peli poikki -mielenosoituksen sytykkeenä toimi Helsingin Asema-aukiolla tapahtunut kuolemaan johtanut pahoinpitely.

Joukkovoima-mielenosoituksen taustalla ei ollut samankaltaista yksittäistä kohua.

Mediatutkija Esa Reunanen arvelee kohutapauksen kasvattavan mielenosoituksen medianäkyvyyttä. Kansalaisten on myös helpompi kapinoida rasismin ja fasismin kaltaisia selkeälinjaisia ideologioita vastaan kuin vaikeasti käsitettävää ja monimutkaista hallituspolitiikkaa.

Yhteiskuntatieteiden tutkija Teppo Eskelinen ja Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtori Pia Lundbom jaottelevat mielenosoitukset kahteen tyylilliseen kategoriaan: perinteisiin kulkuemielenosoituksiin ja uudenlaisiin juonnettuihin yleisötapahtumiin.

Perinteisen kulkuemielenosoituksen, kuten Joukkovoiman, keskeisiä piirteitä ovat marssit, iskulauseet ja tapahtumaan osallistuvien tahojen itsenäisyys. Sen sijaan Peli poikki -mielenosoitus voidaan määritellä uudenlaiseksi juonnetuksi yleisötapahtumaksi, jonka keskeisiä piirteitä ovat identiteettivetoisuus, joustavat koalitiot, väljä sitoutuminen liikkeeseen ja mediakeskeisyys.

Eskelisen ja Lundbomin mukaan mielenosoituksen ihmismassoista otetut kuvat vaikuttavat olennaisesti siihen, tulkitaanko tapahtuma ’’kansan ääneksi’’. Kenties vähänlaisesti kuvatun Joukkovoiman tapauk­ sessa myöskään näin ei päässyt käymään.

VÄKIVALTATAPAUKSEN LISÄKSI Peli poikki -mielenosoituksessa on useita selkeästi hahmotettavia kytköksiä muihinkin ajankohtaisiin tapahtumiin ja ilmiöihin, kuten rasistissävytteisen julkisen keskustelun arkipäiväistymiseen sosiaalisessa mediassa ja hallituksen toimiin sen torjumiseksi.

Joukkovoima-mielenosoituksen kytkökset aikaan rajoittuvat hallituksen päätösten puimiseen medioissa.

Kansalaisilla ei ole hallituksen päätöksiin samanlaista kosketuspintaa, toisin kuin esimerkiksi Facebookissa käytävään keskusteluun vaikkapa rasismista. Herää huolestuttava kysymys siitä, vaatiiko yhteiskunnallinen keskustelu taustalleen somekohun, jotta nykyihmisten kiinnostus heräisi.

Katri Keskitalo

keskitalo.katri.j@student.uta.fi

ajassa kartalla luotain näkymä media 3

Kunnat säästävät epäpätevyydellä KOULUTUS Sijaisopettajien laatu vaihtelee kuntakohtaisesti. Osa kunnista rekisteröi sijaiset,

osassa koulut valitsevat sijaisensa itse. Opettajien ammattijärjestö OAJ vaatii valtakunnallista julkista opettajarekisteriä, joka tasoittaisi kuntakohtaisia eroja ja suojaisi opettajan nimikkeen.

SUOMESSA TOIMII noin 4 000 epäpätevää opettajaa pelkästään määräaikaisissa työsuhteissa. Lyhyitä sijaisuuksia ei tilastoida lainkaan. Epäpätevä opettaja työllistyy paitsi kaupunkikohtaisen pulan vuoksi, myös kuntien rahansäästön takia. OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen pitää tilannetta harmittavana.

– Valitettavasti esiintyy sitä, että pätevää opettajaa ei valita, vaikka paperilla haetaan ja halukkaita olisi. Näistä tapauksista on tehty kanteluita, osasta kunnista useampia, Lahtinen kertoo.

Koulut pitävät usein listaa hyväksi havaitsemistaan sijaisista. Juhannuskylän koulun koulusihteeri Maarit Henttonen-Hakala uskoo, että epäpätevä voi soveltua tehtävään lyhyissä sijaisuuksissa, jos persoona on oikea.

Palaute tulee oppilailta.

– Jos kuulee, että on ollut ihan hurlumhei-meininki, ei välttämättä oteta toista kertaa, Henttonen-Hakala toteaa.

Ilman julkista työpaikkailmoitusta koulu saa palkata epäpätevän alle puolen vuoden mittaiseen työsuhteeseen. Lyhyissä poissaoloissa koulut saattavat jättää sijaisen jopa kokonaan ottamatta.

– Rehtorin päätäntävallasta huolimatta on usein suullisesti annettu ymmärtää,

MIKÄ?

Eripuraa opettajarekisteristä ○○Suomessa opettajan ammattinimi­ kettä ei ole suojattu, toisin kuin esimerkiksi lääkärin, psykologin ja arkkitehdin nimikkeet. ○○OAJ:n mukaan rekisteri helpottaisi koulutuksen ja työvoimatarpeiden ennakointia. Järjestö vaatii työryhmää selvittämään rekisterin kannattavuuden. ○○Kuntaliitto ei pidä opettajarekisterin perustamista järkevänä ja suuntaisi varat mielummin koulutukseen.

ettei sijaista saa ottaa. Sitten yksi opettaja juoksee luokkien välillä. Eivät opetus ja turvallisuus ole silloin sitä, mitä pitäisi, OAJ:n Lahtinen kertoo.

VALTAKUNNALLISTA ohjenuoraa ei ole, joten kriteerit vaihtelevat kaupungeittain.

Hyvä tuntipalkka houkuttelee muun muassa tuoreita ylioppilaita opettajanpöydän taakse.

Pääkaupunkiseudulla pidemmissä sijaisuuksissa koulut voivat käyttää kuntien rekrytointipalveluita. Lyhyemmät sijaisuu-

det hoidetaan koulukohtaisesti ilman kunnallista säätelyä.

– Tarkka rekisteri on vaikea toteuttaa, koska kouluja on paljon ja volyymi on suuri, kertoo henkilöstösuunnittelija Virve Kemppi Helsingin opetusvirastosta.

Tampereella sijaiset välitetään kaupungin sijaisrekrytoinnin kautta. Kunta tarkastaa hakijan taustat ja kelpoisuuden, minkä jälkeen koulut voivat valita sijaisen tietokannasta. Henkilöstöjohtaja Niina Pietikäinen kertoo, että Tampereella päteviä sijaisopettajia riittää opettajakoulutuksen ansiosta.

– Ensisijaisesti pyritään löytämään vapaa kelpoinen sijainen. Rekisterissä on kuitenkin mukana pätevien lisäksi myös opettajaksi opiskelevia.

ILMAN KOULUTUSTA toimivalta sijaiselta puuttuu usein pedagoginen osaaminen.

Tämä vaikuttaa muun muassa yksilöllisen avuntarpeen huomioimiseen.

– Epäpätevä ei osaa rakentaa oppilaiden sosiaalisia vuorovaikutustaitoja samalla tavalla kuin tehtävään kouluttautunut. Esimerkiksi työrauhaongelmat lisääntyvät luokassa, eikä yksinäisyyttä havaita, OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen kertoo.

Varsinkin erityisopetuksessa opettajista

on iso pula, joten epäpätevä saattaa opettaa lyhyissä pätkissä vuosia. Monesti vanhemmilla ei ole tietoa sijaisen taustoista. OAJ tarjoaa ratkaisuksi opettajarekisteriä. Julkisesta tietokannasta selviäisi aikaisempi työkokemus, opintojen vaihe ja rikosoikeudellinen kelpoisuus.

– Nykyinen järjestelmä ei anna vanhemmille mahdollisuutta reagoida epäpäteviin opettajiin ja nostaa asiasta melua, Lahtinen sanoo.

”

Väinö Vasara

Valitettavasti esiintyy sitä, että pätevää opettajaa ei valita, vaikka halukkaita olisi.

Nina Lahtinen, OAJ:n kehittämispäällikkö

Kenellä on oikeus opettaa?

Lue lisää utain.uta.fi/blogit LINDA MANNER

Rekrytointiasiantuntija Laura Suomalainen haastattelee sijaisehdokkaita ja välittää tiedot eteenpäin tamperelaisille kouluille.

4 ajassa kartalla luotain näkymä media

Naispalloilijat haluavat huipulle NUORET naispalloilijat pyrkivät korkealle. Lajiliitot ja seurat muokkaavat kilpailutoimintaa tytöille ja naisille houkuttelevaksi.

Elokuun lopulla naisten koripallomaajoukkueen pelaajat tulivat kier­ tueellaan myös Tampereelle. Tampereen Pyrinnön naisten edustusjoukkueen pelaajat kertovat tapahtuman kiinnostaneen tyttöjä. Sen pääajatus jäi mieleen.

– Naisillakin saa olla unelmia pelata ammattilaisena. Se ei ole vain miesten juttu, kertoo ensimmäistä kauttaan Pyrinnössä pelaava Anna Peltola.

Kansainväliset jalkapalloliitot Uefa ja Fifa kannustavat lajiliittoja kehittämään tyttö- ja naisjalkapalloa. Palloliiton seuratoiminnan asiantuntijan Minttu Korsbergin mukaan Suomen Palloliitto on hakenut ja käyttänyt kansainvälisten liittojen tarjoamia rahallisia tukia.

– Koska harrastajamäärät ovat lisääntyneet, tyttöpuolella on yhä enemmän pelaajia, jotka harrastavat kilpailullisessa mielessä. He haluavat tulla tosi hyviksi ja päästä lajissa pitkälle.

PYRINNÖN koripallojaoston joukkueenjohtajien yhteyshenkilön Saila Asumaniemen mukaan hyvin koulutetut koripallovalmentajat tahtovat lähes aina miesten puolelle. Siksi naisille on ollut vaikeaa tarjota samat edistymismahdollisuudet kuin miehille.

– Perinteisesti tavoitteellisimmat ja motivoituneimmat valmentajat ovat hakeutuneet poikien valmentajiksi, mutta valmentajat näkevät yhä enemmän mahdollisuuksia naisissa.

Kunnianhimoisia ja erittäin hyviä valmentajia on nykyisin tyttöpuolellakin, Korsberg kertoo.

Valkealan Kajon naisissa pelaavan Mira Laurinantin mukaan pojille on palkattu valmentajia jo pitkään. Nykyisin monilla naisjoukkueillakin on palkattuja ammattitason valmentajia.

Sekä jalkapallo- että koripallotyttöjen mielestä heidän valmentajansa ovat sitoutuneita ja täysillä mukana.

– He ovat valmiita tekemään töitä kanssamme, Pyrinnön Peltola sanoo.

Tampereen Pyrintö on alkanut kehittää pelaajapolkua myös tytöille. Junioreita kasvatetaan edustusjoukkuetta varten.

Vaikka aikuispuolella on budjettieroja, ovat juniorit lähtökohtaisesti tasavertaisia. Naisten edustusjoukkueen joukkueenjohtajan Anu Mäenpään usko naiskoripallon kehittämiseen Tampereen Pyrinnössä on vahva.

– Kehityspolku on nyt luotu.

Urheiluseurat havahtuivat: kilpaurheilusta harvojen hupia HARRASTUKSET 14–18-vuotiaiden harrastamisen hinnat ovat nousseet

useissa lajeissa moninkertaisiksi viimeisten 15 vuoden aikana.

Harrastelajien korostaminen tuo lisää mahdollisuuksia liikkua.

LIIKUNTA-ALAN ASIANTUNTIJAT erottaisivat nykyistä selvemmin harrasteliikunnan ja kilpaurheilun. Koululiikuntaliiton toiminnanjohtajan Kristiina Jakobssonin mukaan urheiluliittoja on jo kannustettu tarjoamaan aiempaa enemmän mahdollisuuksia perusliikuntaan.

– Fyysisten taitojen lisäksi liikunnalla on tärkeä rooli myös psyykkisen ja sosiaalisen puolen kehittymisessä ja tukemisessa. Monipuolinen tarjonta on tärkeää seura- ja koululiikunnassa.

Haaga-Helian ammattikorkeakoulun yliopettaja Kari Puronaho on Jakobssonin kanssa samaa mieltä harrasteliikunnan lisäämisestä.

– Kuntien on pidettävä huoli siitä, ettei verovaroin rakennettuja ja ylläpidettyjä tiloja tarjota tai vuokrata vain pienelle kilpaurheiluun keskittyvälle joukolle.

PURONAHO TUTKI vuonna 2014 harras-

”

Monipuolinen tarjonta on tärkeää seura- ja koulu­ liikunnassa.

Kristina Jakobsson, Koulukuntaliiton toiminnanjohtaja

tusten hintoja. Kahden vuoden aikana on tapahtunut muutosta parempaan suuntaan.

– Tutkimus herätti runsaasti keskustelua, ja vanhemmat alkoivat kiinnittää yhä enemmän huomiota eri seurojen hintoihin. Myös seurat alkoivat kilpailla keskenään hinnoilla.

Suurin syy kilpaurheilun hintojen nousuun on kasvanut harjoittelumäärä. Hintojen nousu on synnyttänyt niin kutsutun throw out -ilmiön. Erityisesti 14–18-vuotiaat urheilusta kiinnostuneet nuoret lopettavat harrastamisen rahan- tai ajanpuutteen vuoksi.

TAMPERELAISEN YLEISSEURA Kooveen toiminnanjohtaja Esa Koivisto on huomannut harrasteliikunnan roolin korostuneen.

– Seuramme periaatteisiin on aina kuulunut erilaisten liikkujien huomioon ottaminen. Viime aikoina toiminta on kuitenkin monipuolistunut, kun harrasteliikuntaa on alettu aktiivisesti tarjota.

Jakobsson korostaa yleisten elinkustannusten nousun lisäksi selvästi parantuneiden olosuhteiden vaikutusta hintoihin.

– 1970- ja 80-luvuilla pelattiin paljon hiekka- ja nurmikentillä, kun nykyään joka paikassa on jäähalleja ja tekonurmia.

Mikko Asunta

LINDA MANNER

MIKÄ?

Harrasteliikunta Tampereella ○○Tamperelaiset yleisseurat Koovee, Pyrintö ja Ilves tarjoavat kaikki harrasteliikuntaa 14–18-vuotiaille. ○○Harrasteliikunnan lajeja ovat muun muassa taitoluistelu, salibandy, uinti, paini, jääkiekko ja jalkapallo. ○○Harrasteliikunnasta kalleinta on jääkiekko, jossa kausimaksu on 350 euroa.

Kommentti Lahjakkuus ennen varakkuutta

Alisa Kaukio

Miksi häviäjiä tuetaan avokätisesti? Lue lisää utain.uta.fi/ blogit

MIKÄ?

Suomipallon sijoitukset ○○Jalkapallon miesten maajoukkue on Fifan vuoden 2016 rankingissa sijalla 84. Naisten A-maajoukkue on sijalla 28. ○○Miesten koripallomaajoukkue on Fiban vuoden 2016 rankingissa sijalla 32. Naisten maajoukkue ei ole yltänyt listan sijoituksille.

– Suuret harjoittelumäärät eivät itsessään ole ongelma, mutta tavoitteellisen kilpaurheilun lisäksi on tarjottava muita vaihtoehtoja harrastaa, Puronaho sanoo.

Urheilupaikkojen kunnostaminen nostaa harrastusten hintoja. Ilveksen B-tytöt pääsivät harjoittelemaan Messukylän viime vuonna uusitulla tekonurmella.

KALLIIN KILPAURHEILUN ongelmat eivät poistu harrasteliikuntaa lisäämällä. Hintojen karatessa käsistä on riskinä, että vain varakkaimmat perheet voivat tarjota lapsilleen mahdollisuuden tähdätä oman lajinsa huipulle. Jos lahjakkaan ja motivoituneen nuoren ura katkeaa perheen taloustilanteen takia, ei kerran viikossa järjestettävä reippailu juuri lohduta.

Kun osa vanhemmista on valmis kritiikittä maksamaan suuria summia jälkikasvunsa menestyksestä, voi seurauksena olla hintoja kasvattava noidankehä. Köyhien lapset ohjataan harrasteliikunnan pariin, ja näin voidaan julistaa, kuinka kaikilla on oikeus liikkua heille osoitetulla tavalla.

Seurojen on kyettävä tarjoamaan vähävaraisemmille nuorille mahdollisuus jatkaa tavoitteellista harrastamista, jos rahkeet riittävät. Tämä on myös kuntien ja poliitikkojen vastuulla. Yhteistyön ja tukitoiminnan kautta voidaan varmistaa, ettei lahjakkuutta korvata rahalla.

Mikko Asunta

ajassa kartalla luotain näkymä media 5

TIINA HAUTAMÄKI

Ylen draamatuotanto loppuu Tampereella YLE KESKITTÄÄ draamatuotantonsa Helsinkiin. Jatkossa Yle ostaa enem­ män draamatuotantoa talon ulko­ puolelta. Tuotannon ulkoistukseen on kohdistettu 20 miljoonaa euroa. Tuo­ tannon loppuessa Tampereella myös draamasarja Uusi Päivä lopetetaan.

Yle Tampere ei vielä osaa kommen­ toida, mitä henkilöstövaikutuksia uu­ distuksella tulee olemaan.

Ylen uusi linjaus perustuu Arto Satosen (kok.) vetämän parlamentaarisen työryhmän asettamaan velvoittee­ seen. Yle käynnistää uudenlaista kat­ selua paremmin palvelevan draaman suunnittelun ja pyrkii näin vastaamaan mediankäytön muutokseen.

Tavoitteena on myös saada suoma­ laista draamaa nykyistä laajemmin kansainväliseen levitykseen. Tulevai­ suudessa Yle aikoo keskittyä uudenlai­ sen sisällön julkaisemiseen esimerkiksi Areena-verkkopalvelussa.

Anniina Korpela

Vetovoima nostaa asuntojen hintoja

Anja Raine ja Heikki Jokipakko pitivät verkkopankkia selkeänä, kun sen oppii.

Vanhukset vyöryvät vauhdilla verkkopankkiin VERKKOPANKKI Pankit siirtyvät entistä vahvemmin verkkoon.

Vanhukset ovat kiinnostuneet verkkopankista ja koulutuksista, sillä käteinen ja käteisautomaatit ovat vähentyneet pankkien suunnitelmista.

TOKMANNIN KYLKEEN sijoitetun väliaikaiskirjaston kolkkouden rikkoo naurunremakka. Heikki Jokipakko ja Anja Raine tutustuvat verkkopankkiin antaumuksella, ja pariskunta ottaa tunkeilevan toimittajan vastaan lämmöllä.

– Ai että tietovisaan tulisi osallistua?

Hymyt ovat herkässä, kun parivaljakko käy läpi verkkopankin ominaisuuksia. Innokas uutuudenjännitys ja utelias asenne pelastavat turhautumiselta.

– Tämä on aina yhtä jännittävää, kun olen niin vähän käyttänyt mitään verkkopankkia, kertoo Raine.

NOKIAN PÄÄKIRJASTOLLA järjestettiin tiistaina verkkopankin käytönopastus. Pankeilla oli kaksi edustajaa joka pisteellä, mutta osallistujia oli vain muutama.

Pariskunnan koulutusta koristaa setelikuvioinen hiirimatto. Hiiri silittää seteleitä opastajan ohjeistaessa verkkopankin käyttöä, samalla kun toinen pankin edustaja ottaa tilanteesta kuvia sosiaaliseen mediaan.

– Oppaamme on erittäin hyvä, selkeä ja

”

Asiakkaiden neuvonta on lisääntynyt, mikä on tarpeen.

Kaija Koivuniemi, Nordean palveluneuvoja

MIKÄ?

Pankkiasiointi verkkoon ○○Nordea veloittaa marraskuusta lähtien käteisautomaattinostoista neljännen noston jälkeen. ○○Käteisnostosta veloitetaan 0,40 senttiä kuukausinostomäärän ylityttyä. ○○Vuonna 2017 Nordea luopuu pahvisis­ ta tunnuslukukorteista. ○○Vuonna 2015 käteisautomaatteja oli runsaat sata vähemmän kuin edellis­ vuonna. ○○Pankit digitalisoivat kustannus­ tehokkuuden takia, sillä käteisnostoja tehdään vähän.

ystävällinen, kertoo Raine.

Pankit digitalisoivat toimintaansa, koska helppokäyttöisyyden lisäksi se on myös kustannustehokasta. Suomen Pankin tilastojen mukaan käteisautomaatit ovat vähentyneet 10 vuodessa noin 12 prosentilla. Pankit ansaitsevat verkkopankkitileillä esimerkiksi kuukausimaksujen avulla.

– Asiakkaiden neuvonta on lisääntynyt, mikä on tarpeen, kertoo Nordean palveluneuvoja Kaija Koivuniemi.

Myös Tampereen seudun Osuuspankin rahoitusneuvoja Anne-Mari Kemppainen on huomannut asiakkaiden kasvaneen kiinnostuksen verkkopankkitoimintaa kohtaan.

Edellisissä koulutuksissa on käynyt useita kymmeniä opinhaluisia.

– Vanhempia kiinnostavat verkkopankkisovellukset. Nuoret lataavat puolestaan budjettia tarkkailevia sovelluksia.

Jokipakon mielestä verkkopankki on hyvin selkeä, kun siitä pääsee jyvälle. Ylitsepääsemättömiä haasteita verkkopankin avaamisessa ei ole.

– Tämänikäiselle kaikki rupeaa olemaan vähän kaikki haastavaa.

Raine on samaa mieltä, että näillä kymmenillä opitun asian muistaminen on haastavaa, ja opittua tulee kerrata vielä monesti.

ASUNTOJEN HINNAT ovat nousseet Tampereella muuta maata voimak­ kaammin. Tilastokeskuksen julkaise­ man raportin mukaan kerros- ja rivita­ loasuntojen neliöhinnat ovat nousseet 2,6 prosenttia vuoden takaisesta. Pää­ kaupunkiseudulla hintojen nousu jäi vain 1,7 prosenttiin.

Pirkan OP-kiinteistökeskuksen myyntijohtajan Topi Salmen mukaan syynä hintojen nousulle Tampereella ovat piensijoittajia varten rakennetut edulliset yksiöt. Tällaisissa asunnoissa kauppahinta on pieni, mutta neliöhin­ ta yllättävän korkea.

Tamperelaisen asunnonvälitysyri­ tyksen Villa LKV:n kiinteistövälittäjä Henna Vuorinen taas uskoo, että hin­ tojen nousuun vaikuttaa myös Tampe­ reen uudistuminen.

– Tampereella rakennetaan paljon. On rantatunnelia ja ratikkaa. Uudistukset tekevät kaupungista houkuttelevan.

Sandra Järvenpää

Tampere laskuttaa lisää vanhuksilta

NORDEA LUOPUU vuoden 2017 aikana pahvisista tunnusluvuista, minkä jälkeen asiakkaat tunnistautuvat mobiilisovelluksella. Muille asiakkaille pankki lähettää erillisen tunnuslukulaitteen.

Vaikka vanhusten kiinnostus verkkopankkia kohtaan on lisääntynyt, koulutuksia järjestetään vain muutaman kerran vuodessa. Neuvonta hoituu pääosin asiakaspalvelun kautta.

– Muutos aiheuttaa hiukan ristiriitaa, mutta positiivista palautetta tulee kuitenkin paljon, kertoo Nordean henkilökohtainen pankkineuvoja Anna Maunuksela.

Pariskunnan silmälasit tipahtavat nenille katseiden laskeutuessa näppäimistölle. Kulmakarvat nousevat kiinnostuneina uusista ominaisuuksista, ja katseet ovat vangittuina tietokoneen ruudulle.

– Tässä saatiin hyviä neuvoja, summaa Jokipakko koulutuksen päätteeksi.

IKÄIHMISTEN asiakasmaksuja noste­ taan ensi vuoden alussa Tampereella.

Lyhytaikaisesta laitoshoidosta tulee kalliimpaa, ja kotilaboratoriopalvelut muuttuvat maksullisiksi. Vaihtoehto­ na maksujen korottamiselle olisi ollut palvelujen leikkaaminen.

Tampereen apulaispormestari Mikko Aaltonen kertoo Aamulehdessä, että tilanteessa jouduttiin valitsemaan kahdesta pahasta pienempi.

Vanhusten kotona asumista tuetaan lisäämällä kotiin annettavia palveluja, kuten kotihoidon lääkäripalveluja ja palvelutalojen kotihoitoa. Myös koti­ hoitokäyntien sisältöä uudistetaan ja ryhmätoimintaa laajennetaan.

Ikäihmisten palvelujen lautakunta hyväksyi talousarvioesityksen. Asiasta päätetään lopullisesti 14. marraskuuta kaupunginvaltuuston talousarviokes­ kustelussa.

Nikolas Lempiäinen

Katri Keskitalo

6 ajassa kartalla luotain näkymä media

SARITA PIIPPONEN

Riku Vallin mielestä tatuointi on suurin sijoitus, jonka ihminen voi elämänsä aikana tehdä.

Kaiken kannan mukanani TATUOINTI Iholle ikuistetut kuvat muistuttavat

elämän kolhuista ja ihmisistä. Tosi-tv lisäsi tatuointien suosiota ja teki niistä arkipäiväisiä.

KUN TATUOINTILIIKKEET avasivat oven-

sa yleisölle, ihmiset alkoivat ymmärtää, että tatuointeja ottavat ihan tavalliset ja kaikenikäiset ihmiset. Putka Tattoon tatuoija Riku Valli, 34, kiittää edistysaskeleesta tosi-tv:tä.

Vallin aloittaessa tatuoimisen vuonna 2007 katukuva oli erilainen.

– Ei kaupan kassoilla ollut näkyvillä paikoilla tatuointeja, niin kuin nykyään on. Tatuoinnit ovat tehneet läpimurron.

Iholle ikuistetut kuvat ja lauseet ovat itseilmaisun muoto siinä missä mikä tahansa muu ulkoinen piirre. Olennaista on, että tatuoinneilla halutaan aina kertoa jotakin.

Tatuoinnin trendeissä ollaan menossa entistä luovempaan suuntaan.

– Nykyään otetaan koko ajan enemmän taiteellisia tatuointeja. 1990-luvulla valittiin tribaali tai kiinalainen merkki suoraan kansiosta. Tänä päivänä meillä ei edes ole mallikansioita studiolla, Valli kertoo.

VALLILTA löytyy kuvia kaikkialta kehosta.

Jos hän saisi säästää iholtaan 3 tatuointia, hän säästäisi idoliensa kuvat. Mahassa hänellä on Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä elokuvahahmo Conan Barbaari. Hän on Vallin lapsuudensankari. Alun perin fantasiahahmo edusti vain Schwarzeneggerin tekemiä rooleja.

– Luettuani Total Recall -kirjan tajusin, kuinka kova jätkä Arnold oikeastaan on.

Itävaltalainen maalaispoika lähtee hevonkuusesta toteuttamaan unelmiaan ja vielä

saavuttaa ne. Hän kulkee läpi uskomattoman matkan.

Mahassa Vallilla komeilee myös Hellboy, joka on supersankarihahmo samannimisestä elokuvasta. Valli kokee toheloivan ja alati itseään satuttavan hahmon kanssa sielunkumppanuutta.

– Hellboy näyttää pahikselta, mutta on hyvisten puolella. Vaikka sattuu ja tapahtuu, niin aina mennään eteenpäin, Valli kertoo.

VALLIN IHOLLA on myös synkkää tarinaa.

Käteen, kainalon kupeeseen on tatuoitu Peter Steele. Hän oli Vallin ihaileman yhtyeen Type O Negativen basistilaulaja, jonka veivät masennus ja lääkkeet.

Mistään elämää suuremmasta tarinasta tatuoinnin taustalla ei kuitenkaan tarvitse olla kyse.

– Ihminen on vain tullut sellaiseen pisteeseen elämässään, että päättää jonkun kuvan olevan hyvä juuri hänelle. Usein sopivan tatuoinnin löytäminen on alitajuinen prosessi, Valli summaa.

Valli ei kysele tatuoitaviensa tarinoita, mutta hyvin usein asiakkaat niitä kertovat.

Kuvan suunnitteluvaiheessa tulee yleensä ilmi, millainen ajatusprosessi tatuoinnin taustalla on. Tatuointi on aina helpompi suunnitella, mitä enemmän tarinaa sen taustalla avaa.

TATUOINTI voi toimia voimanlähteenä ja muistuttaa vaikeista ajoista. Ella Laakso,‌ 25,

hankki tatuoinnin muutettuaan Tampereelle opiskelemaan.

– Ensimmäiset pari vuotta olivat todella vaikeita. Yliopisto-opiskelut eivät sujuneet.

Tämä tuotti paljon tuskaa ja masennustakin.

Vuonna 2013 Laakso otti oikeaan käsivarteensa kompassin.

– Tatuointi on minulle henkilökohtainen tsemppari. Kompassi näyttää suuntaa ja muistuttaa, että pohjalta pääsee ylös. Aina on hyvää odotettavissa, Laakso kertoo.

Laakso ei ole juuri tatuointinsa tarinaa aiemmin mainostanut.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun kerron tatuoinnistani näin syvällisesti. Tatuointi on minulle todella henkilökohtainen.

VAIKEAT AJAT tulivat Beatallakin, 27, iholle asti. Tatuointeja hänellä on useita, mutta tärkein teksti löytyy ranteesta. Beata oli matkaoppaana Bulgariassa, kun sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan.

– Minulla oli jonkinlainen virus, johon mikään lääke ei auttanut. Päivät menivät testien tekemiseen.

Beata kuumekouristeli ja oli tipassa 5 päivää. Loppuvaiheessa tilanne oli niin paha, että vanhemmat alkoivat suunnitella lentoa Bulgariaan.

– Soitin äidille, vaikken jaksanut edes puhua. Tuon puhelun jälkeen menin nukkumaan ja ajattelin, etten enää herää, Beata kertoo.

Seuraavana päivänä kuume oli laskenut.

Virus hävisi aivan yhtä yllättäen kuin oli tullutkin. Sairaalasta päästessään Beata näytti hakatulta ja oli aivan täynnä neulanreikiä.

Hän mietti, miten on edes elossa.

Ahdistavasta tapahtumasta Beataa muistuttaa vasemmassa ranteessa teksti: Trust, faith & pixie dust.

– Vaikka asiat olisivat kuinka huonosti, niin koskaan ei saa lopettaa uskomista. Aina pitää kantaa mukana luottamusta, toivoa ja taikapölyä.

VUODEN KULUTTUA Beata palasi Bulgariaan oppaaksi, vaikkei uskonut enää koskaan palaavansa. Paikallisen kehotuksesta Beata osti seinälle ripustettavan siepparin päästäkseen eroon painajaisistaan, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Seuraavaksi hän keksi laittaa siepparin ihollensa. Näin se olisi aina mukana.

Tekstitatuoinnin alapuolella Beatalla komeilee tänäkin päivänä pienen pieni painajaisten karkottaja.

– Tuon tatuoinnin ottamisen jälkeen en ole yhden yhtä painajaista nähnyt. Tämän on pakko olla alitajunnan asia, Beata pohtii hieman huvittuneena.

SALLA KONSÉNIN, 29, rannetta koristaa mansikka. Konsénilla on pieni suku, ja täti asui aina kaikista kauimpana, Saksassa.

– Täti keräili kaikkea mansikoihin liittyvää. Kahviastiastoa, koruja, lakanoita, pyyhkeitä, verhoja…oikeastaan kaikkea mahdollista koristivat mansikat, Konsén kertoo.

Täti kuoli syyskuussa 2013. Hautajaiset pidettiin Saksassa, ja Konsénilla ei ollut mitään mahdollisuutta osallistua niihin.

Hautajaiskutsun hän kuitenkin sai. Kutsua koristi mansikka.

Tuo samainen mansikka on ikuistettu Konsénin iholle.

– Vaikka täti oli suvun jäsenistäni aina kaikista kauimpana, hän oli minulle kaikista läheisin.

Teresia Jokinen

ajassa kartalla luotain näkymä media 7

Beata pyörittelee mielessään paljon tatuointiensa merkityksiä.

Tatuointiensa kautta Salla Konsén saa kaukaiset ihmiset lähelle.

Kaikkiin Riku Vallin tatuointeihin liittyy tarina.

Riku Vallilla on mahassaan idoliensa kuvat.

Tatuoinnit elämän eri näyttämöillä IHON KORISTELU on kuulunut ihmisyyteen hyvin pitkään. Afrikassa ja Aasiassa, mutta osaltaan myös länsimaissa, on ollut tatuointikulttuuria iät ja ajat. Etnologian dosentti Jukka Jouhki kertoo, että ihoon kohdistuvat rituaalit ovat monessa kulttuurissa toimineet mittareina yhteisön arvostukselle. Joskus kärsimystä täytyy osoittaa, jotta voi olla yhteisön arvostuksen mittainen.

– Tänäkin päivänä yhteisön arvostus on iso osa tatuointeihin liittyvää motivaatiota.

On suuri rohkeuden osoitus ottaa tatuointi.

Nuiva tai rohkaiseva suhtautuminen tatuointeihin riippuu niiden käyttöympäristöstä.

– Tietyissä piireissä tatuoinnit ovat yhtä normaalia kuin aamupuuro. Epänormaalimpaa olisi olla ilman tatuointia, Jouhki sanoo.

NYKYPÄIVÄNÄ jotkut karsastavat tatuointeja, mutta pääosin ajatellaan, että omalle keholleen voi tehdä mitä haluaa. Yleinen yksilöllisyyden, esteettisyyden ja oman kehon hallitsemisen ihanne ovat Jouhkin

mukaan syitä tatuointien yhteiskuntakelpoistumiseen.

Jouhki uskoo, että jossain vaiheessa konservatiivitkin alkavat suhtautua tatuointeihin suotuisasti. Tatuoinnit leviävät todennäköisesti yhä enemmän rikkaiden keskuuteen, jolloin tatuointikulttuuri muuttuu vielä hierarkkisemmaksi.

– Rikkaat ottavat hienoja, työläitä ja kalliita tatuointeja. Köyhät tyytyvät yksinkertaisiin ja halpoihin kuviin.

TULEVAISUUDESSA teknologian ja ihmisen aiempaa tiiviimmän yhteensulautumisen ansiosta vain taivas on rajana sille, minkälaisia virtapiirejä ja datasysteemejä tatuointeihin voikaan yhdistää.

– Tatuoinnit voisivat toimia mikrosirun kaltaisina käytännöllisinä sovelluksina, mutta samalla esteettisenä ilmaisuna.

Ehkä robotisaation myötä tatuoinnit muuttuvat myös visuaalisessa mielessä, Jouhki pohtii.

Teresia Jokinen

Ella Laaksoa tatuointi muistuttaa, että hyvää on aina odotettavissa.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media

Lapissa tahkotaan rahaa elämysma LUONNONILMIÖ Revontulimatkailua markkinoidaan Suomessa kuin valassafareita Norjassa.

Varmuutta revontulien näkemisestä ei ole, mutta ihmiset haluavat maksaa mahdollisuudesta.

REVONTULIA NÄKYY parhaiten pohjoisessa, ja maagisinta aikaa revontulille on talvi. Taivaalle kannattaa tähystellä kuitenkin jo syysiltojen saapuessa.

Lapin matkailukeskuksille revontulet ovat keino tienata rahaa. Viime vuonna turistit jättivät Suomeen yli 4 miljardia euroa ja matkailulle on ennustettu noin 4 prosentin vuosittaista kasvua. Samalla kaavalla kasvaa myös Lapin matkailu. Esimerkiksi vuonna 2014 koko Lapin matkailutulo oli 630 miljoonaa euroa. Matkailu on tärkeä työllistäjä Lapissa.

JO LAPPIIN tulo on monelle kokemus itses-

sään. Vielä houkuttelevammaksi matkailun tekevät erilaiset pohjoisen elämykset.

– Revontuliretkille lähdetään säällä kuin säällä. Pilvisen sään sattuessa revontulia metsästetään kunnes ne pilkahtavat pilvenraosta, kertoo Markku Inkilä.

Inkilä on toiminut vuoden verran Wilderness Safaris Saariselän toimitusjohtajana.

Yritys tarjoaa erilaisia aktiviteetteja ja kokemuksia, mutta on erikoistunut revontuliin.

Revontulet ilmestyvät taivaalle keskimäärin 200 kertaa vuodessa.

– Takuuta luonnonilmiöstä ei voi antaa, Inkilä kertoo.

REVONTULIRETKILLE LÄHDETÄÄN autolla, lumikenkäillen ja moottorikelkoilla.

Retkillä kuullaan tarinoita revontulien synnystä. Evästauolla syödään yleensä

poromakkaraa ja ruisleipää nuotion ääressä.

Revontuliretkien kysyntä kasvaa edelleen. Myynti tapahtuu verkkosivujen ja matkanjärjestäjien kautta.

Suuri osa revontuliretkeilijöistä on turisteja Aasiasta ja Keski-Euroopasta. Erityisesti kiinalaiset ovat viisumihelpotuksen jälkeen matkustaneet yhä enemmän Lappiin. Tämä näkyy yhä suurempina ryhmäkokoina.

REVONTULILLA VOI tehdä bisnestä monella tapaa. Yksi tapa on Arctic Academyn revontuliohjelma. Se on kehitetty yhteistyössä Sodankylän geofysiikan observatorion kanssa. Ohjelmaan kuuluu kuvanäytöksiä, tarinoita ja faktatietoa.

Koulutetun revontulioppaan avulla annetaan eväät revontulien omatoimiseen metsästykseen.

– Valttikorttimme on juuri tämä tutkimukseen perustuva asiantuntijuus, kertoo Arctic Academyn omistaja Raili Turunen.

Valokuvia, videoita ja ääniä on tallennettu ohjelmaa varten jo 30 vuotta. Ensi vuonna Arctic Academy täyttää 20 vuotta.

– Saariselälle on rakenteilla 40 lasikattoisen mökin revontulikylä, jossa revontulia voi katsella sisällä, Markku Inkilä sanoo.

Puhelimeen on myös mahdollista tilata tieto revontulien näkymisestä.

KANSANPERINTEESTÄ ON tehty matkailuvaltti. Tärkeänä osana revontuliohjelmaan

ajassa kartalla luotain näkymä media 9

tkailulla

”

HENRI SALONEN

Revontuliretkille lähdetään säällä kuin säällä.

Markku Inkilä,

matkailuyrityksen toimitusjohtaja

ja -retkiin kuuluvat tarinat tuliketuista. Kansanperinteen mukaan revontulet syntyvät tulirepojen kylkien iskiessä puihin tai lumihankeen. Tarinat ja kokemukset elävöittävät retkiä ja tekevät niistä entistä mielenkiintoisempia. Tarinat liittyvät olennaisesti revontulien myyntiin tavalla tai toisella.

Valoilmiötä kaupataan myös monilla oheistuotteilla. Kortit, kuvat, magneetit ja dvd:t ovat suosittuja tuliaisia.

Ellanoora Kauppila SARITA PIIPPONEN

Uusien sovellusten kokeilu kuuluu etenkin lasten ja nuorten mediankäyttöön. Uusia vaihtoehtoja halutaan testata, mutta sovellusten suosio voi notkahtaa nopeasti.

Sosiaalisen median käyttäjiä vaivaa sitoutumiskammo VERKOSTOITUMINEN Periscopen suursuosio jäi lyhyeksi.

Kiinnostuksen lopahtaminen ei ole poikkeus.

Sosiaalisen median käyttöön kuuluu kokeilevaisuus.

MUUTAMIA sinisiä ja pari punaista palloa Suomen kartalla. Keskiviikkoiltana yhdeksän aikaan Periscopen käyttäjiä on vain kourallinen. Punaista palloa napauttamalla pääsee seuraamaan suoraa lähetystä.

Lempääläisellä nuorella miehellä on meneillään Q&A-lähetys, eli hän vastaa katsojien esittämiin kysymyksiin. Vaikka hänen käyttäjätilillään on 462 seuraajaa, tätä lähetystä katsoo vain kolme ihmistä. Kysymyksiä esitetään harvakseltaan. Lähetyksen pitäjäkin keskittyy enemmän tietokoneensa ruutuun.

Suoran lähetyksen äänimaisemana on hiljaisuus ja ajoittainen tietokoneen hiiren klikkailu.

PERISCOPESTA tuli suosittu kertarysäyksellä tämän vuoden alussa. Uusi sovellus sai mediahuomiota, kun peruskoulun oppilaat alkoivat tehdä suoria lähetyksiä oppitunneilta. Hetken aikaa oli muodikasta kokeilla omien live-lähetysten tekemistä. Sitten villitys laantui. Sovellusta käyttämään jäi pienempi aktiivikäyttäjien ryhmä.

– Lähes kaikkien sosiaalisen median sovellusten elinkaareen kuuluu se, että ne otetaan käyttöön, mutta sitten innostus hiipuu ja siirrytään muualle, sanoo Elina Noppari Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksiköstä.

Noppari on tutkinut monen vuoden ajan

lasten ja nuorten mediaympäristön muutosta. Hänen mukaansa Periscopen suosion nopea nousu ja lasku on tyypillistä sosiaalisen median käyttöä. Erityisesti lasten ja nuorten mediankäyttöön kuuluu kokeilevaisuus.

”

Vaikka hänen käyttäjätilillään on 462 seuraajaa, tätä lähetystä katsoo vain kolme ihmistä.

SOME-YMPÄRISTÖN muutos ja uusien sovellusten määrä saattavat tuntua päätä huimaavalta. Myös suosittu Instagram lisäsi uuden ”Stories”-toiminnon, jota monet pitävät Snapchatin halpana kopiona. Herää kysymys siitä, onko somen kehitys menossa

juuri tähän: reaaliaikaisuuteen ja katoavaisuuteen.

Noppari ei halua korostaa mediamaiseman muutoksen valtavuutta.

– Muutos ei näyttäydy niin suurena, kun tarkastelemme sitä, mihin ihmiset sovelluksia käyttävät. Tärkeintä on, että sovellus mahdollistaa helpon yhteydenpidon, Noppari sanoo.

Jos käyttötarkoitukset ovat selvät, voi sovellus vakiinnuttaa asemansa. Nopparin mukaan jokaisen uuden sovelluksen täytyy taata mutkaton vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Tärkeää on myös se, että niitä on helppo käyttää pienessä ja koko ajan mukana kulkevassa mobiililaitteessa.

Uudetkaan sovellukset eivät tarkoita sitä, että vanhat heti unohdettaisiin.

– Eihän näin ole käynyt aikaisemminkaan: meillä on yhä kirjoja ja taidevalokuvia, Noppari muistuttaa.

TAMPEREEN yliopistolla jaettiin viime viikolla mainoslehtisiä uudesta Jodel-sovelluksesta. ”Pysy perillä mistä opiskelijat Tampereen yliopistolla puhuvat”, paperilappu julistaa. Osa lataa uuden ja jännittävän Jodel-sovelluksen uteliaisuuttaan. Osa taas heittää mainoksen tuhahtaen roskiin ja avaa WhatsAppin.

Yliopistokavereiden ryhmäkeskusteluun on tullut taas neljäkymmentä uutta viestiä.

Larissa Bister

10 ajassa kartalla luotain näkymä media

Tavernassa ei örvelletä YRITTÄJYYS Tampereen uutta lautapelikahvilaa

ei ole tarkoitettu vain lautapelinörteille.

Tavernaan voi aloittelijakin astella yksin.

Kuvat: Sarita Piipponen Teksti: Ronja Korpivaara

ajassa kartalla luotain näkymä media 11

EI SITTEN masennuta, jos kukaan ei kävele ovesta sisään.

Näin Suomen ensimmäisen lautapelikahvilan omistajat Viivi Harra, 25, Henri Haapsamo, 26 ja Jani Mikkonen, 35, ajattelivat avajaispäivänä 31. elokuuta. He avasivat Suomen ensimmäisen lautapelikahvilan Tavernan Tampereen keskustaan Kuninkaankadun ja Puutarhakadun kulmaan.

Tavernan avajaispäivänä ihmisiä oli kuitenkin ulkona jonossa ennen ovien

avaamista, eivätkä kaikki olleet omista­jien tuttuja. Puolitoista kuukautta aiemmin tehdylle Facebook-sivulle jokainen oli kutsunut omat kaverinsa. Sana levisi, ja sivulla oli päivässä 600 tykkääjää. Syyskuun lopussa 2016 määrä on tuplaantunut.

Tampereella järjestettiin heinäkuun alussa tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tapahtuma Finncon. Tavernalla oli tapahtumassa oma pop-up-kahvila, jossa monet tuntemattomat pääsivät tutustumaan toimintaan.

Viivi Harralla ja Jani Mikkosella ei kummallakaan ole aiempaa yrityskokemusta. Tavernan suosion ansiosta he ovat kuitenkin saaneet nostettua jo ensimmäiseltä kuulta palkkaa.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media

Tavernan sisustus on Jani Mikkosen suunnittelema. Pöydät ovat suuria ja valaistus tulee ylhäältä.

HARRA, Haapsamo ja Mikkonen ovat löytäneet liikeidean, jollaista ei ole ollut Suomessa ennen. Tavernassa pääsee pelaamaan tällä hetkellä noin 220 pelin valikoimaa 3 eurolla per henkilö. Pelikirjaston lisäksi on kahvila, jota perustajat tällä hetkellä hoitavat täysin itse.

– Lähin tätä konseptia noudattava löytyy Tanskasta, Kööpenhaminasta. Se on samanlainen, ja pelimaksu on suunnilleen sama. Myös Tukholmasta löytyy samantyylinen, kertoo Harra.

Muita tunnettuja lautapelikahviloita on esimerkiksi Snakes and Lattes Kanadasta.

Kanadalainen kahvila on ollut toiminnassa vuodesta 2010 ja inspiroinut lautapelikahviloiden perustajia ympäri maailmaa. Haapsamolla on ollut idea suomalaisesta lautapelikahvilasta neljä vuotta. Hän pyörittää pientä kotitilan kahvilaa kesäisin.

Kolmikko tapasi yhteisten kavereiden kautta, kun Haapsamo etsi yrityskumppaneita.

– Ihmisten oli vaikea käsittää, miten konseptimme oikeasti toimisi. Miten muka ihmiset maksaisivat lautapelien pelaamisesta. Meinasi melkein itselläkin usko loppua, Harra sanoo.

Concept-pelissä selitetään sanoja. Idea ei ole yhtä yksinkertainen kuin Aliaksessa, sillä selityksessä saa käyttää apuna vain laudan symboleja.

”

Ihmisten oli vaikea käsittää, miten konseptimme oikeasti toimisi.

Meinasi melkein itselläkin usko loppua.

Viivi Harra, lautapelikahvilan omistaja

SYYSLAUANTAINA viiden aikaan kahvilan 8 pöytää ja 25 asiakaspaikkaa on viety.

Ovelta joudutaan käännyttämään pois pari seuruetta, jotka eivät ole tehneet varausta.

Taustalla soi keskiaikainen musiikki.

Yhtä seinää hallitsee pelihylly, ja katossa olevat metallikyntteliköt ja lämmin valaistus tuovat kotoisaa tunnelmaa. Mahtipontiselle puutiskille muodostuu jonoa tunnin aikana parikin kertaa. Vuorossa olevat Harra ja Mikkonen juttelevat asiakkaille ruuanlaiton välissä, ja he tulevat myös kertomaan peleistä.

Asiakkaat lauantai-iltana ovat positiivisesti yllättyneitä idean toimivuudesta. Kan-

Tavernan pelikirjastossa on noin 220 peliä. Perustajat tuntevat suuren osan peleistä. Kahvilassa käy vapaaehtoisia peliohjaajia opettamassa halukkaita.

ajassa kartalla luotain näkymä media 13

Kangasalta tuleva perhe syventyy 7 Wonders-peliin. Lautapelien pelaaminen yhdessä on heille perinne. Heidän mielestään kysyntää olisi isommallekin paikalle.

gasalalainen neljän hengen perhe on tullut juhlimaan isän syntymäpäivää Tavernaan.

Heillä oli lasten kotona asuessa perinne pelata koko joululoma uutta joululahjaksi saatua peliä. Taverna on heille mukavaa yhdessä tekemistä.

”

Oli jo alusta lähtien selvää, että me emme halua tehdä tästä harrastajien luolaa.

Viivi Harra, lautapelikahvilan omistaja

PERUSTAJAT halusivat kahvilasta alun perin kaikenlaisille ihmisille sopivan. Pelihyllyn peleistä suurin osa on parin tunnin pelejä, joiden säännöt on mahdollista opetella ilman suurta tuskaa ja suomeksi. Monet peleistä sopivat myös lapsille.

– Oli jo alusta lähtien selvää, että me emme halua tehdä tästä sellaista harrastajien luolaa, missä he pelaavat kahdeksan tunnin pelejä ihan hiljaa. Eikä tämä heitä houkuttele, kun yhdellä harrastajalla on tuplana meidän kirjasto. He eivät halua maksaa pelaamisesta, Harra selittää.

Haapsamo mainitsee, että jatkoa varten he haluavat edistää ihmisten mahdollisuutta tulla yksin. Tavernassa on jo käynyt ihmisiä ilman seuraa, ja heitä on otettu hyvin peleihin mukaan. Ilmiö on ehkä vä-

hän erilainen kuin normaalissa kahvilassa.

Tuntemattomat ihmiset juttelevat oikeasti toisilleen, Haapsamo ja Harra naurahtavat.

ROOLIPELIEN HARRASTAJAT Tanja, Katri, Anniina ja Miia ovat tulleet Tavernaan tällä kertaa vain kahville. Kaksi heistä istuu mukavasti lattialla tyynyjen päällä. He löysivät Tavernan sosiaalisesta mediasta.

Lautapelikahvila toimii heidän mielestään hyvänä kohtaamispaikkana, sillä pelatessa on helppo tutustua. Heidän kaveriporukkansa on muodostunut pelaamisen ympärille. Arjessa voi olla kiire, mutta pelin aikana tietää, että kaikki keskittyvät pari tuntia siihen ja jättävät muun pois.

Sukupuolierot ovat lautapeliharrastajissa vielä Harran mukaan näkyvillä. Lautapeliharrastajien kokoontumisissa Harra on nähnyt vain miehiä. Hän haluaa toiminnalla tuoda esille sen, että naisetkin voivat pelata vaativia strategiapelejä.

– Itse pelaan paljon tietokoneella ja lautapelejä. En edes halua sanoa, että teen poikamaisia juttuja, vaan että teen vain juttuja. On kiva olla tässä naisena mukana.

Että nainen on yrittäjänä ja vielä tällaisessa lautapelitoiminnassa.

Tampereella asuvat Tanja, Miia, Anniina ja Katri harrastavat roolipelejä.

Heidän mielestään 3 euron maksu toimii hyvänä tapana kokeilla eri pelejä, joista yksikin voi maksaa 90 euroa.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media

Ammattina olla huolestunut

OONA KUJALA

FEMINISMI Aikakauslehti Tulva saa

ensimmäisen miespäätoimittajansa koskaan. Tero Kartastenpää toivoo erilaisten ihmisten kuulevan lehdestä aiempaa paremmin.

ENSIN OLI AJATUS. Aikakauslehti Tulva hakee itselleen uutta päätoimittajaa. Sellainen työ olisi kiinnostava ja innostava feminismistä ja naistutkimuksesta kiinnostuneelle toimittajalle. Sitten syntyi epäilys. Miksi kuluttaa aikaansa hakeakseen työtä, johon ei voi tulla valituksi, koska on mies?

Alun epäilyistä huolimatta Tero Kartastenpää, 38, haki päätoimittajan paikkaa. Nyt hän toimii ensimmäisenä miehenä feministisen Tulva-lehden päätoimittajana. Vaikka hakemiseen liittyi oma epävarmuutensa, Kartastenpää uskoi yrityksen kannattavan silti.

”

Feminismin ytimessä on sellainen pieni ärsyynnys, koska asiat eivät ole hyvin.

Tero Kartastenpää, päätoimittaja

– Tuntui hyvältä etapilta lähteä tekemään lehteä, jolla on pitkä historia ja joka voisi tässä vaiheessa tehdä asioita uudella tavalla. Sillä tavalla, että se houkuttelisi kaikkia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet feminismistä, Kartastenpää sanoo.

ENSI VUONNA 15 vuotta täyttävää Tulvaa julkaisee Naisasianliitto Unioni ry. Unioni on feministinen ja poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö. Sen tavoitteita ovat esimerkiksi naisten aseman parantaminen sekä erilaisuuden sallivan tasa-arvon ja rauhan edistäminen.

Unionin linjana on yhä vuosikymmenten jälkeen, että sen jäseninä voi olla vain naisia. Vaikka Kartastenpää on Unionin julkaiseman lehden päätoimittaja, hän ei voi kuulua Unioniin.

Kartastenpää ei kuitenkaan pidä tilannetta ongelmallisena. Tärkeää hänelle on se, että Unionissa on pystytty harkitsemaan ja päättämään, että Kartastenpää voi olla Tulvan päätoimittaja.

– Tulva on itsenäinen, Unionin julkaisema lehti. Unioniin kuuluminen ei ole olennaisinta, Kartastenpää sanoo.

KARTASTENPÄÄ oli silti aluksi yllättynyt päätoimittajuudesta.

Feminismistä kirjoittaminen on hänen mukaansa hyvin innostavaa, mutta uusi työ aiheuttaa myös stressiä. Se on pitkän journalistisen uran tehneelle toimittajalle tuttua.

– Huoli nyt vain on asia, joka saa ihmiset tekemään jotain. Työni on olla huolestunut.

Urasta puhuminen huvittaa Kartastenpäätä. Vaikka päätoimittajuus kestää näillä näkymin vain kesään asti, ottaa Kartastenpää työnsä tosissaan. Kartastenpää kokee itsensä ennemmin erilaisten projektien tekijäksi kuin uraihmiseksi. Tämän hetkisenä työnä on Tulva, ja sen jälkeisistä projekteista Kartastenpää huolehtii myöhemmin.

– Tulvan tekeminen on kaikki ajatukset vievä asia. Olen hyvin innoissani ja ilahtunut, että voin tehdä tätä julkaisua.

FEMINISMISTÄ Kartastenpää kiinnostui, kun hän lähti opiskelemaan Turun yliopistoon elokuvatiedettä. Kartastenpään mukaan elokuvatutkimuksessa on pitkä ja vahva perinne feministiselle tutkimukselle. Se on tuonut uusia tapoja hahmottaa elokuvan tulkintaa, teknologiaa tai historiaa sukupuolen näkökulmasta. Tätä kautta Kartastenpää alkoi lukea myös naistutkimusta.

– Naistutkimus innosti minua niin paljon, että luin sitä aineopintojen verran.

Kartastenpää kuvailee naistutkimuksen opiskelun aloittamisen olleen vapauttava kokemus. Se vapautti hänen omaa ajatteluaan, millä tavoin voi olla mies tai nainen.

– Naistutkimus vapautti sen, että halutessani voisin olla osa äijäporukoita, mutta monet muut tavat toteuttaa sukupuolta ovat ihan yhtä arvokkaita.

tausta tai seksuaalisuus.

– Intersektionaalinen feminismi tarkoittaa esimerkiksi sen tiedostamista, että naisjoukkion keskuudessa on olemassa erilaisia etuoikeuksia ja sortoasemia. On olemassa erilaisia tapoja olla mikä tahansa sukupuoli, Kartastenpää sanoo.

MYÖS TULVASSA käsitellään samaa ajatusta. Aikakauslehdessä kannatetaan tavallisen miehet ja naiset -erottelun sijaan ennemmin intersektionaalista feminismiä.

Intersektionaalinen feminismi vie perinteisen naisasialiikkeen ajattelua eteenpäin niin, että se kiinnittää huomiota muihinkin epätasaarvoisuutta luoviin asioihin kuin vain sukupuoleen. Muun muassa yhteiskuntaan asettautumiseen vaikuttavat sukupuolen lisäksi etninen

KAIKEN KAIKKIAAN Kartastenpää haluaa tehdä lehteä, joka ihastuttaa ja ärsyttää.

– Feminismin ytimessä on sellainen pieni ärsyynnys, koska asiat eivät ole hyvin. Tällaisessa työssä on hyväksyttävää, että pientä väittelyä syntyy.

Yhtenä aiheena Kartastenpää haluaa Tulvassa käsitellä feminismin lisääntynyttä näkyvyyttä parlamentaristisessa päätöksenteossa. Poliitikot uskaltavat sanoa

Kartastenpää haluaa, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin, millä tavalla feministinen ajattelu tällä hetkellä toimii.

Suomessa yhä useammin olevansa feministejä. Aiemmin se on koettu leimaavana ja huonona ideana äänestäjien näkökulmasta.

– Se on vaalien myötä varmaan yksi ensi vuoden aiheista. Kiinnostavaa on, mitä feminismin tuominen mukaan politiikkaan tarkoittaa päätöksenteossa, Kartastenpää sanoo.

Kartastenpään tavoitteena on tehdä ainutlaatuista julkaisua.

Odottamaton päätoimittaja toivoo, että yllättävät ihmiset myös tarttuisivat lehteen.

– Olennaista on, että ihminen, joka on vähänkin kiinnostunut yhteiskunnallisesta keskustelusta, voisi nähdä lehden ja kokea, että tässä voi olla jotain minulle.

Jotain, mitä tämä ei ollut vielä ymmärtänyt tai ajatellut.

Oona Kujala

KUKA? ○○Tero Kartastenpää, s. 1978, on tamperelaissyntyinen toimittaja ja tietokirjailija ○○Valmistunut filosofian maisteriksi mediatutkimuk­ sesta Turun yliopistosta ○○Kirjoittanut vuonna 2014 kirjan Provo opas – ärsyttä­ misen jalo taito yhdessä Jani Timosen kanssa ○○Työskennellyt Aamulehdessä ja Veli-lehdessä sekä kirjoittanut vuosia Imageen ○○Perustanut ja päätoimittanut kansainvälistä FAT-taidelehteä ja Flow Festivalin Wolf-lehteä

ajassa kartalla luotain näkymä media 15

KUTOMISTALKOOT

SARITA PIIPPONEN

MEDIAPELIÄ

Lisa Kärnä

karna.lisa.k@student.uta.fi

Istuin melkein tunnin lattialla tekemättä mitään. Tylsää, mutta niin oli tarkoituskin.

HISSIMATKA kymmenennestä kerroksesta ensimmäiseen kestää 24,50 sekuntia. Kahdeksannen kerroksen kohdalla otan esille puhelimeni. Tylsistyn alle 5 sekunnissa. Älypuhelinten ja sosiaalisen median aikakaudella keskittymiseni on kultakalan tasolla. Hapuilen taskujani, varmistan, että luurini on mukana, tarkistan, onko sovelluksiini tullut uusia ilmoituksia ja pakoilen hetkellistäkin tylsyyttä. Taustalla pörräävät kymmenet sovellukset varmistavat, ettei päivässäni tarvitse olla pienintäkään tylsää hetkeä. Kuinka ollakaan, elän suurimman osan päivästäni virtuaalimaailmassa.

RAIJA HUKKILA JA LEILA RIIHINEN istuvat sukankutomistalkoissa Sokos Hotel Villan aulassa. Hotelli on yksi neljästä neulontapisteestä, joissa on mahdollista osallistua 100-vuotiaan Suomen kunniaksi jättikaulahuivin neulontaan.

Keskiviikkoisin kello 16–19 hotellin neulontapisteessä voi myös kutoa villasukkia Mummon Kammarin opastuksella.

Sukat lahjoitetaan itsenäistymisvuonna tai aiemmin syntyneille tamperelaisille ensi vuoden aikana. Lahjasukkien lisäksi tarkoituksena on innostaa suomalaisia neulomaan, ja hotellin aula onkin vapaa neulojille vuorokauden ympäri.

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Miksi ero on siirtynyt nettiin?

Nykyisin sosiaalinen media on sähköinen päiväkirja.

Miksi erosta halutaan kertoa sosiaalisessa mediassa, psykoterapeutti Anniina Kerman?

– Sosiaalisessa mediassa on totuttu jakamaan asioita, ja tietynlainen yksityisyyden raja on hämärtynyt. Sinne on helppo kirjoittaa tajunnanvirtaa, eikä välttämättä ymmärretä, mihin kaikkeen se saattaa vaikuttaa.

Miksi ero pitää saattaa satojen Facebookkaverien tietoon?

– Kyse on ylipäätään siitä, että ihmiset jakavat omia asioitaan. Kasvokkainen kanssa-

käyminen on jossain määrin sosiaalisen median myötä vähentynyt. Sosiaalinen media on näppärä ja nopea tapa ilmoittaa ihmisille omasta fiiliksestä ja nykyisestä tilanteesta.

Kannattaako jakaa elämänsä sosiaaliseen mediaan?

– Kyse on jokaisen ihmisen arvomaailmasta. Aina olisi kuitenkin syytä miettiä sitä, onko kyse kahden ihmisen välisestä asiasta. Toinen osapuoli ei välttämättä pidä siitä, että hänen yksityisiä asioitaan julkaistaan sosiaalisessa mediassa. Tämä unohtuu,

kun jaetaan ja päivitetään omaa parisuhdestatusta.

Mitä haittaa tai hyötyä asioiden jakamisesta on?

– Jos ajatellaan hyötyjä, niin saadaan ehkä vertaistukea ja yhtymäkohtaa ihmisiin. Sitä kautta saadaan empatiaa ja tukea.

Haittana on se, että jos kyseessä on kiusanteko tai solvaaminen, niin se on yksityisyyden rikkomista. Pitäisi aina muistaa, että on toisen lupa.

Elena Kurki

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Kun avioliitto ei ole kaikkien oikeus Kaksi tuntematonta saavat mennä naimisiin ensitreffeillä. Toisensa kauan tunteneet ja toisiaan rakastavat taas eivät, koska ovat samaa sukupuolta. Miten tämä voi olla mahdollista?

SAMAAN AIKAAN Suomessa yritetään kumota sukupuolineutraalia avioliittolakia, jonka eduskunta on jo hyväksynyt. Su-

kupuolineutraalin avioliittolain perusteella kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä voi solmia avioliiton.

VIIDEN VIIKON KOEAIKA avioliitolle on tekopyhää. Ei ole reilua, että toiset saavat marssia suoraan alttarille ensitapaamisella.

Varsinkaan maassa, jossa kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä ollenkaan naimisiin.

Elena Kurki

HENRI SALONEN

SUUREN SUOSION saavuttanut Ensi­ treffit alttarilla -ohjelma on palannut ruutuun uudella kaudella. Formaatti perustuu kahden tuntemattoman ihmisen parittamiseen. Asiantuntijoiden valitsemat parit menevät naimisiin ensimmäisillä treffeillä. He ovat 5 viikkoa naimisissa. Sen jälkeen päätetään, jatketaanko avioliittoa vai ei.

TYLSYYS tekisi meille kaikille hyvää.

Helsingin yliopiston dosentin ja aivotutkijan Minna Huotilaisen mukaan aivot kaipaavat lepoa ja rauhaa kyetäkseen luovaan ajatteluun, älypuhelimen jatkuva räpeltäminen vain pahentaa asiaa. Viimeaikaisten havaintojeni pohjalta olin huolissani älypuhelimen käytöstäni, joten päätin hakeutua tylsyyteen.

Tehtävä kuulosti helpolta: jätä pois puhelin, tietokone, televisio ja radio.

Kokeilin tylsistymistä 50 minuuttia, jonka aikana yritin käyttää puhelintani neljästi ja melkein unohdin tietokoneen kuuluvan käyttökiellossa olevien laitteiden listalle. Tehtävä suoritettu, mutta hankalaa se oli.

TYLSYYTTÄ on olemassa monenlaista.

Jotkut väittävät olevansa luonteeltaan tylsiä, toisille tylsyys on hetkellinen riesa. Kaikille se on kuitenkin hyödyllistä. Pieni päivittäinen tauko teknologiasta ei vaadi suuria uhrauksia, mutta antaa digitaalisen yliannostuksen saaneille aivoille rauhoittumishetken. Omanikin kaipasivat sellaista.

Teknologiapaussista on muutakin hyötyä. Älylaitteiden tuijottamisen on tutkitusti havaittu aiheuttavan sekä fyysisiä että psyykkisiä ongelmia. Mobiilinarkomaaneja voivat vaivata nukahtamisvaikeudet, päänsäryt ja ahdistus. Käteen kasvaneesta puhelimesta on yhä vaikeampaa irrottautua.

Istuttuani 50 minuuttia lattialla, päädyin pohtimaan omaa puhelinriippuvaista elämääni. Päätin, että seuraavalla kerralla kauppajonossa en nosta ensimmäiseksi puhelinta esille.

Opettelen pärjäämään hissimatkan ajan ilman sosiaalista mediaa. Pidän luovat hetket itselläni, en jaa niitä elämänkumppanini eli puhelimeni kanssa.

Aion vähentää.

Illalla latasin puhelimeeni sovelluksen, joka laskee luurini päivittäiset käyttökerrat ja tarvittaessa rajoittaa niitä.

Tulkoon tylsyys, olen valmis.

SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: EMILIA ANUNDI, PETRI HUHTINEN, UWAIFO IDUOZEE