6/2016
ajassa 2
kartalla 6 luotain 8
näkymä 10
media 14
Jätä mokasta jälki Vaikka väärässäolo usein nolottaa, älä häpeä. Elina Ukkonen s. 15
Internettiin ihastunut
Lapsena Hanna Nikkanen koodasi vitsejä. Nyt hän tarjoaa journalistista atk-tukea. s.14
Kaupat vastustavat hävikkiruokalakia. s.4
Delfiinit lähtivät, pandat tulevat. s.6
Onko alastonmallilla hyvä itsetunto? s.10
2 ajassa kartalla luotain näkymä media
22.9.2016 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS
Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i
utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Utain Utain
radio.uta.fi @radiomoreeni @radiomoreeni Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni
yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere
katse.uta.fi Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Juvenes Print Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Kaija Toivonen (ulkoasupäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Tiina Heikkilä, Milla Kukkonen Uutistuottaja: Lassi Kuisma AD: Henri Salonen Taittajat: Stiina Kivinen, Annika Nuotto, Katja Pajula Toimittajat: Mikko Asunta, Emma Auvinen, Larissa Bister, Anni Härkönen, Vilma Häti, Teresia Jokinen, Sandra Järvenpää, Alisa Kaukio, Ellanoora Kauppila, Milja Keinänen, Anni Keski-Heikkilä, Katri Keskitalo, Anniina Korpela, Alina Koskela, Ronja Koskivaara, Oona Kujala, Elena Kurki, Lisa Kärnä, Nikolas Lempiäinen, Ira Mellberg, Emilia Naski, Janne Nieminen, Saara Nyystilä, Anniina Rimpiläinen, Aliisa Ristmeri, Elina Ukkonen, Väinö Vasara, Julia Ylä-Outinen Valokuvaajat: Emilia Anundi, Uwa Iduozee Kuvankäsittelijä: Tiina Hautamäki
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
TARKISTATKO, onko päiväysvanha maito mennyt pilalle, ennen kuin kaadat sen viemäristä alas? Oletko ajatellut, mitä juustoosi merkitty parasta ennen -päivämäärä kirjaimellisesti tarkoittaa? Vaikka ympäristöön ja tulevaisuuteemme liittyvät aiheet ovat nykyään kaikkien huulilla, ruokahävikkiluvut ovat yhä hävettävän suuret. Päivämääriin luotetaan, mutta omia aisteja käytetään huomattavasti vähemmän. Tilastot suomalaisten roskiin heittämän ruoan määrästä puhuvat puolestaan. Lainsäädännön tulisi asettaa raamit ekologisille valinnoille. EU on kaavaillut Euroopan ja Suomen ruokahävikin puolittamista vuoteen 2020 mennessä, ja Suomessa on näin ollen keväällä 2016 valmisteltu laki aloitetta ruokahävikin pienentämiseksi. Laki käsittelee vain kauppojen ruokahävikkiä, vaikka suurin yksittäinen tekijä hävikin muodostumisessa on kotitaloudet.
terveysriski päiväyksen umpeutumisen jälkeen, kun taas ”parasta ennen” tarkoittaa, että tuotetta voi käyttää vielä, jos se on kunnossa. Päiväysten orjallinen noudattaminen lisää omalta osaltaan niin kauppojen kuin kotitalouksien ruokahävikkiä. Voisimme luottaa vähemmän päiväyksiin ja enemmän omaan tuntumaamme elintarvikkeiden käyttökelpoisuutta arvioidessamme.
Uudeksi ilmiöksi nousseet hävikkiruokaravintolat tekevät rahaa syömäkelpoisella ruoalla, joka syystä tai toisesta uhkaa jäädä hyödyntämättä. Hävikkiravintoloiden liikeidea on yksinkertainen, ja jokainen meistä voisi säästää rahaa, ruokaa ja luonnonvaroja soveltamalla sitä omassa keittiössään. Julia Ylä-Outinen
KODIN RUOKAHÄVIKKI MAITOTUOTTEET 20 miljoonaa kiloa LIHA, KALA, KANANMUNAT 11 miljoonaa kiloa EINEKSET 11 miljoonaa kiloa
SUOMALAISISSA kotitalouksissa syntyy
Luonnonvarakeskuksen mukaan vuosittain 120 miljoonaa kiloa ruokahävikkiä, jonka taloudellinen arvo on 500 miljoonaa euroa. Miksi siis yhä helposti kuvitellaan, ettei yksilön vaikutusvalta kanna niin pitkälle? Viime aikoina muun muassa S-ryhmä on kritisoinut elintarvikkeiden parasta ennen -päiväyksiä. Moni saattaa sekoittaa parasta ennen -päiväyksen viimeinen käyttöpäivä -merkintään. Viimeksi mainituissa on
HEDELMÄT, MARJAT 12 miljoonaa kiloa
Lähde: www.saasyoda.fi
LEIPÄ 12 miljoonaa kiloa
VIHANNEKSET, JUUREKSET 22 miljoonaa kiloa
⋆ ⋆UUTISANALYYSI
Voitto on sittenkin tärkeintä UUSNATSIJÄRJESTÖ Suomen vastarintaliikkeen jäsen pahoinpiteli 28-vuotiaan miehen. Miehen epäillään saaneen pahan aivovamman pahoinpitelyn seurauksena, joka johti miehen kuolemaan. Tapaus tuli ilmi miehen isän Facebook-päivityksestä. Mediassa on puitu paljon Helsingin Asemaaukion tapahtumia. KESKEISET POLIITIKOT reagoivat tapahtumaan viiveellä. Helsingin Sanomat (18.9.2016) kysyi kolmelta kansanedustajalta eli Antti Kaikkoselta, Jukka Kopralta ja Ritva Elomaalta mielipidettä siitä, pitäisikö ääriliikkeiden toimintaan puuttua. Samaan aikaan Twitter ja Facebook täyttyivät linkeistä kolumneihin ja blogeihin, joissa ihmeteltiin pääministeri Juha Sipilän hiljaisuutta. Puheviestinnän professorin Pekka Isotaluksen mukaan hiljaisuus ja sen venyminen saatetaan käsittää siten, että kyseinen ihminen ei halua ottaa kantaa. Monet kokevat hiljaisuuden myös myöntymisen merkkinä. Sipilän tapauksessa alkoi välitön spekulointi: Eikö pääministeri pidä asiaa tärkeänä? Traagisissa tapauksissa kansa odottaa poliitikoilta nopeaa reagointia. Tässä tapauksessa sitä ei saatu. Sekä Sipilä että ulkoasiainministeri Timo Soini julkaisivat maanantaina sivuillaan blogikirjoitukset. Kirjoitukset herättävät vain enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Molemmissa blogikirjoituksissa Asema-aukion tapahtumat oli rinnastettu Kajaanin tapahtumiin, mikä on järjetöntä, sillä tapauksilla ei ole mitään yhteyksiä toisiinsa. Perussuomalaiset poliitikot ovat kuitenkin onnistuneet saamaan viikonlo-
pun tapahtumista maahanmuuttopoliittisen kysymyksen. Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho vähätteli Asema-aukion tapahtumia toteamalla, että Helsingin aseman lähistöllä tapahtuu vastaavanlaisia yhteenottoja jatkuvasti (Iltalehti 20.9.2016). Asema-aukion tapauksessa uusnatsijärjestön jäsen pahoinpiteli ohikulkeneen suomalaisen miehen sanaharkan päätteeksi. Tapahtuuko tällaista jatkuvasti?
”
Miksei äärijärjestöjen toimintaa arvioitu uudestaan jo vuonna 2014?
PEKKA ISOTALUKSEN mukaan on tyypillistä, että tällaiset tapahtumat politisoidaan. Käynnissä on kilpailu, jossa poliittisten puolueiden edustajat pyrkivät pönkittämään omia intressejään. Elomaan mielestä äärijärjestöjen olemassaolo on seurausta maahanmuuttopolitiikan ongelmien hyssyttelystä. Näin saadaan ihmiset jälleen osoittamaan sormiaan ja etsimään syyllisiä, vaikka kaiken järjen mukaan turvattomuuden tunteen kasvaessa tarvittaisiin syytösten sijaan tekoja. Sisäministeri Paula Risikon mukaan äärijärjestöjen toiminnan laillisuus arvioidaan uudelleen. Väkivaltaisuuksiin syyllistyneiden järjestöjen toimintaa arvioitiin viimeksi
vuonna 2012 Jyväskylän kirjastopuukotuksen jälkeen. Tammikuussa 2014 Suomen vastarintaliikkeen jäsenet pahoinpitelivät Vantaalla heidän jakamia lentolehtisiä arvostelleen miehen. Miksei äärijärjestöjen toimintaa arvioitu uudestaan jo vuonna 2014? Asema-aukion tapaus ei ole ensimmäinen, eikä taatusti myöskään viimeinen. Äärijärjestöjen laillisuutta arvioidaan varmasti, mutta siihen se jälleen jää. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN ongelma tulee tällaisissa tapauksissa parhaiten esille. Sen sijaan, että pyrittäisiin konkreettisin keinoin parantamaan kansalaisten turvallisuutta, pyritään vain takaamaan oman puolueen hyöty. Kilpailulla on ainoastaan näennäinen voittaja ja se on puolue, joka onnistuu kääntämään tragedian voitoksi. Selvä häviäjä on Suomi, joka kuulemma joskus oli hyvinvointivaltio.
Saara Nyystilä
nyystila.saara.e@student.uta.fi
TIINA HAUTAMÄKI
Katse
Järki käteen viimeisen käyttöpäivän jälkeen
ajassa kartalla luotain näkymä media 3
Luovaa matematiikkaa lasten kustannuksella VARHAISKASVATUS Utaimen Tampereen päiväkodeissa tekemässä
selvityksessä ilmeni, että ryhmäkokoja venytetään turvallisuuden rajamailla. JOISSAIN TAMPEREEN päiväkodeissa lain sallima ryhmäkoko ylittyy toisinaan. Sen lisäksi yksi työntekijä voi yksinään joutua hetkittäin vastuuseen huomattavasti 7:ää lasta suuremmasta ryhmästä. Laki sallii niin sanotut tilapäiset ylitykset, sillä suhdelukuja lasketaan päiväkoti- eikä ryhmäkohtaisesti. Päivähoidon epäkohdat selviävät Utaimen tekemästä selvityksestä, jota varten haastateltiin useita Tampereen päiväkotien työntekijöitä. Ryhmäkoon tilapäiset ylitykset mahdollistuvat, koska osa-aikaiset lapset lasketaan niin sanotusti puolikkaina, jolloin yhden lapsen paikalla voi olla kirjoilla kaksi lasta. Käytännössä perheiden lastenhoidontarpeet voivat olla samanaikaisia, jolloin sallittu lapsimäärä ryhmässä saattaa ylittyä.
teessa. Tuolloin joudun hälyttämään apua toisesta ryhmästä tai keskeyttämään tiimikaverin kahvitauon, kertoi yksi lastentarhanopettaja. Toinen työntekijä kuvaili huoltaan lasten turvallisuudesta: – Yksi voi olla tekemässä paperitöitä ja ryhmässä jäljellä olevat aikuiset eivät ehdi nähdä kaikkea. Onnettomuuksiakin tapahtuu. Haastatteluissa nousi esiin pelko siitä, että kaupunki voi nostaa tulevaisuudessa ryhmäkokoja entisestään lain mahdollistamaan 8 lapseen per kasvatusvastuullinen. – En tiedä kuinka jaksaisin, jos ryhmäkoot olisivat nykyistä isommat. Varhaiskasvatuksen laatu ainakin heikkenee.
USEAT HAASTATELTAVAT toivat ilmi
ja perusopetuksen tuotantojohtaja Kristiina Järvelä kuvailee varhaiskasvatuslain mitoitusta hyväksi ja Tampereella toimivaksi. – Yhdessäkään päiväkodissa ei ole talokohtaisesti ylitetty sallittua lapsimäärää viimeisen vuoden aikana. On niitä päiviä joskus ollut, jolloin jossain ryhmässä on ollut
sen, että työvuorojärjestelyjen vuoksi myös aamu- ja iltapäivisin lapsia on toisinaan suhteessa enemmän kuin kasvattajia. – Joskus saatan olla 15 lapsen kanssa yksin aamupalalla. Jos jollain tulee vaikka kakka kesken aamupalan, ollaankin haas-
TAMPEREEN VARHAISKASVATUKSEN
”
Jos jollain tulee vaikka kakka kesken aamupalan, ollaankin haasteessa.
anonyymi lastentarhanopettaja
paikalla ryhmämaksimia enemmän lapsia. Toisen ryhmän vajaus paikkaa kuitenkin ylitystä, joten lakia ei rikota, kommentoi Järvelä. – Lain antamat raamit ovat hyvät. Jos henkilöstö kokee toisin, on kyseessä yksikön toimintakulttuurin kehittämisen paikka. Myös aamujen ja iltapäivien ruuhkahuiput ovat Järvelän mukaan hyvin hallittavissa ryhmien aikuisten välisellä yhteistyöllä ja joustolla sekä työvuorojen oikeanlaisella suunnittelulla. AMMATTIJÄRJESTÖ Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen
ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön varapääluottamusmies Eija Kamppuri tunnistavat työntekijöiden kokeman pinteen. Ongelma on ammattiliittojen edustajien mukaan maanlaajuinen. – Laki on tilapäisten ylitysten suhteen hyvin väljä. Yhden työntekijän ei pitäisi joutua vastuuseen lähes koko ryhmästä, vaikka tähän laki venyykin, kommentoi Kamppuri. Kamppurin mukaan osa-aikaisia ei pitäisi laskea 0,5-kertoimella eli ryhmien todellinen maksimipääluku ei saisi kunnissa olla yli 21, olivat lapset joka päivä hoidossa tai eivät. Puheenjohtaja Pakanen on Kamppurin kanssa samoilla linjoilla: – Lain toteutumista tulee valvoa entistä tiukemmin. Emma Auvinen
Miten näkymättömät lapset muutetaan näkyviksi? Lue lisää utain.uta.fi/blogit
UWA IDUOZEE
MITÄ?
Ryhmäkoot Tampereen päiväkodeissa
○○Yli 3-vuotiaita lapsia ryhmässä saa olla aikuisen vastuulla 7 ja paikalla voi olla maksimissaan 21 lasta. ○○Alle 3-vuotiaiden ryhmissä lapsimäärä aikuista kohden on 4 ja ryhmäkoko maksimissaan 12.
Pedagogisesti laadukas varhaiskasvatus on parhaimmillaan ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. Päiväkodeissa lapset harjoittelevat aikuisen avulla muun muassa vuorovaikutus- ja tunnetaitoja.
4 ajassa kartalla luotain näkymä media
Hävikkiruokalaki veisi kohti tuntematonta TOUKOKUUSSA TEHTYÄ lakialoitetta kauppojen elintarvikejätteen pienentämiseksi ei ole tutkittu tarpeeksi. Huoli lainsäädännön tiukentumisesta nousee niin kaupanalalta kuin hyväntekeväisyysjärjestöjenkin puolelta. Elintarvikejätelakialoite velvoittaisi kaupat, leipomot ja kunnalliset toimipisteet jakamaan kaiken syömäkelpoisen ruokahävikkinsä eteenpäin kolmannelle osapuolelle tai asettamaan itse jaettavaksi. – Lisää säätelyä ei tarvita, sillä toimenpiteitä hävikin torjumiseksi kehitetään koko ajan, sanoo Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo. SOK:n marketkaupan suunnittelujohtajan Mika Lyytikäisen mukaan suurin ongelma on resurssien löytäminen esimerkiksi logistiikkaan ja kylmäketjun ylläpitoon. PAKOTTAVA LAKI voisi pahimmillaan heikentää uusien innovaatioiden syntymistä, sanoo Lyytikäinen. Yksi innovaatioista on vantaalainen Yhteinen pöytä -malli. Se on nyt kahden vuoden ajan kerännyt kauppojen ja teollisuuden syömäkelpoista ruokahävikkiä ja luovuttanut sitä eteenpäin kolmannelle osapuolelle, kuten ruokajonoihin. Yhteinen pöytä -mallin palveluesimiehen Hanna Kuisman mukaan laki aloite on hätiköity. – Pakottava laki johtaisi kustannuksiin ja ympäristörasitteeseen, kun liika ruoka voi mennä roskiin yhdistyskentän päässä. Paras tapa olisi jakaa ruoka suoraan kaupoista.
Kivijalkakirppiksillä vahva asiakaskunta KIRPPUTORIT Internetkirpputorit houkuttelevat kokeilijoita, mutta
perinteisten kirpputorien omistajat eivät ole huolissaan asiakaspaosta. Asiakkaat hakevat verkosta eri asioita kuin kivijalkaliikkeistä. VERKKOKIRPPUTORIT kilpailevat perinteisten kivijalkakirpputorien kanssa pitkälti samasta asiakaskunnasta. Utaimen teettämään kyselyyn vastanneista Facebook-kirpputorien jäsenistä runsas kolmannes vastasi käyttävänsä enemmän internetkirpputoreja kuin perinteisiä. Lähes yhtä moni vastasi käyttävänsä yhtä paljon perinteisiä ja internetkirpputoreja. Verkkokirpputorien valttina on tavaran löytämisen helppous. – Jos etsitään tiettyä tuotetta, on helpompi aloittaa netistä. Meillä pystyy katsomaan löytääkö etsimäänsä tuotetta kiertämättä kaikkia kaupungin kirpputoreja, kertoo Anni Määttänen. Määttänen ylläpitää yhtä Tampereen suurimmista Facebook-kirpputoreista. Kirppis, Tampere + Lähikunnat -ryhmässä jäseniä on tällä hetkellä 11 000.
”
Kirpputori elää koko ajan.
Mirja-Liisa Rautiainen, kirppisyrittäjä
Yhteisistä asiakkaista riippumatta kirpputorit eivät näe toisiaan vihollisina. Tamperelaisen Bonus Kirppis -kirpputorin omistaja Aino Pehkonen sanoo, että välillä asiakkaita jopa ohjataan verkkokirpputorien suuntaan. – Jos asiakkaat kysyvät, voivatko he tuoda tänne huonekaluja, me ohjaamme heitä myymään ne netissä, Pehkonen kertoo. TUOTTEIDEN LAATU ja hinta perinteisten ja verkkokirpputorien välillä vaihtelee. Netistä ostettaessa laadusta ei voi koskaan olla varma. Ostopäätös tehdään usein pelkän
KIRPPUTORIEN HINTAEROJA tarkkailemalla voi tehdä voittoa. Moni asiakas kikkailee kirpputorien välillä kuin pörssimek lari, ostamalla esimerkiksi Iittalan astioita sieltä, missä ne ovat halpoja, ja myymällä ne sitten eteenpäin verkossa kalliimmalla. – Kirpputori elää koko ajan. Joskus saa meiltä edullisesti ja myymällä tuotteen eteenpäin netissä saa itsellekin voittoa, Rautiainen kertoo. Anniina Korpela
UWA IDUOZEE
MITÄ?
Facebook-kirpputorit ○○Tampereella toimii kymmenkunta Facebook-kirpputoria. ○○Osa kirpputoreista on erikoistunut tiettyihin teemoihin, esimerkiksi naisten- tai lastenvaatteisiin. ○○Facebook-kirpputorit ovat suljettuja ryhmiä. Jäsenmäärä ryhmissä vaihtelee paristasadasta yli kymmeneentuhanteen. ○○Noin 80 prosenttia ryhmien jäsenistä on naisia.
LAKIALOITTEEN alullepanija, kansanedustaja Ilmari Nurminen (sd) haluaa ottaa mallia Ranskasta. Ranskassa astui vuoden alussa voimaan laki, joka velvoittaa kaupat lahjoittamaan kaiken syömäkelpoisen ruokahävikin eteenpäin. Laki sai paljon vastustusta kaupoilta, joiden osuus maan ruokahävikistä on vain viisi prosenttia. Suomessa vastaava luku on 18. Lisäksi lakiin sisältyy maksimissaan 75 000 euron sanktio tai jopa vankeusrangaistus, jos sitä ei noudateta. Suomen laki esitettiin pakottavana mutta sanktioita se ei sisällä. – Meillä on paljon selvittämättömiä asioita. Itse kuitenkin käännän sen niin, että Ranskassa vieläkin tiukempi laki meni läpi. Siellä on siihen pystytty, miksei meillä? Nurminen kysyy.
Kommentti Vaatteeni ovat minun
Sandra Järvenpää
Vaikuttaako lakialoite kotitalouksiin? Lue lisää utain.uta.fi/blogit
MITÄ?
Lakialoite elintarvikelain muuttamisesta ○○Lakialoitteen esittivät Ilmari Nurminen (sd), Tiina Elovaara (ps), Emma Kari (vihr), Katri Kulmuni (kesk), Kai Mykkänen (kok) ja Hanna Sarkkinen (vas). Aloite ylitti puoluerajat. ○○Lakialoitteen allekirjoitti 105 kansanedustajaa. ○○Aloitteen käsittely alkoi maa- ja metsätalousvaliokunnassa viime viikolla.
kuvan perusteella, ja tuotteen palauttaminen voi osoittautua hankalaksi. Tamperelaisen Sammonkirppiksen omistaja Mirja-Liisa Rautiainen kokee perinteisten kirpputorien vahvuudeksi tuotteiden laadun. Ostopäätöstä tehdessä tietää varmasti, mitä on ostamassa.
Tamperelaisen Sammonkirppiksen omistaja Mirja-Liisa Rautiainen ei usko, että liike on menettänyt asiakkaita internetkirpputoreille.
TAMPEREEN YLIOPISTON opiskelijoilla on oma Facebook-kirpputoriryhmä, jossa vanhat vaatteet voi myydä eteenpäin suoraan yliopistolla. Ajatus epäilyttää minua. Ja kyllä, tiedän, kuinka oudolta se kuulostaa. Syytän ajatusmallista isoäitiäni. Hänen ikäluokalleen iskostettiin jo nuorena, ettei itsestään saanut tehdä hyväntekeväisyyskohdetta. Jokaisen piti pärjätä omillaan. Minulle periytyi siten aatemaailma, jonka mukaan vaatteita saa kierrättää vain oman perheen sisällä. Läheinen kirpputori ei isoäitini mukaan tullut kysymykseenkään. En ole kierrättämistä vastaan. Mutta en osaa kuvitella myyväni vaatteitani jollekulle, joka voi kävellä seuraavana päivänä minua vastaan ne päällään. Ajatus hirvittää minua, vaikkei kuitenkaan yhtä paljon kuin isoäitiäni. Monia ikäisiäni ei ilmeisesti lainkaan. Ehkä ajattelutapoihin on viimein tulossa terve muutos. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, myynkö minäkin jo ensi vuonna nykyisiä vaatteitani yliopistolla vai painavatko menneiden sukupolvien opetukset vielä liikaa mielessäni. Anniina Korpela
ajassa kartalla luotain näkymä media 5
UWA IDUOZEE
Rekrytori keräsi ennätysyleisön REKRYTORI-TAPAHTUMAAN osallistui keskiviikkona yli 80 yritystä ja oppilaitosta. Kyseessä oli suurin Tampereen keskustassa järjestetty rekrytointitapahtuma. Tullintorin kauppakeskuksessa ja Tullikamarin aukiolla järjestetty Rekrytori levittäytyi ensimmäistä kertaa kahden korttelin alueelle. Tapahtuman vastaavan tuottajan Mikko Honkalan mukaan viimevuotinen kymmenentuhannen kävijän määrä ylitettiin. – Tänä vuonna Rekrytorilla on ennätysmäärä pörssiyhtiöitä ja valtakunnallisia toimijoita. Työnantajat ympäri Suomen ovat ymmärtäneet Tampereen arvon suurena opiskelijakaupunkina, kommentoi Honkala. Uutuutena esiteltiin pikarekry-tilaisuus, jossa työnhakijoilla oli mahdollisuus esitellä itsensä työnantajille kahdessa minuutissa. Mikko Asunta
Oriveden opisto siirtyy Tampereelle Rauhantyöhön annetun valtiontuen määrä on laskenut viimeiset 2 vuotta. Vuonna 2016 tuki oli 412 000 euroa. Nyt momentti tuesta on poistettu esityksestä kokonaan.
Rauhassa määrää myös raha POLITIIKKA Kansainvälisenä rauhanpäivänä rauhanliike pyrkii
antamaan ihmisille toivoa konfliktien keskellä. Samaan aikaan Suomen hallitus asettaa toimillaan rauhanjärjestöt ahtaalle. SUOMEN HALLITUS poisti vuoden 2017 budjettiesityksestään aiemmista vuosista poiketen kokonaan kohdan rauhanjärjestöille annettavasta tuesta. Vuoden 2017 tuen opetusministeriö on luvannut hoitaa edelliseltä vuodelta yli jääneistä siirtomäärärahoista, mutta tulevien vuosien tilanne huolestuttaa rauhanjärjestöjä. – Herää kysymys siitä, eikö rauhantyötä enää tarvita, sanoo Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. Rauhantyötä tekevien kansalaisjärjestöjen avustuksista leikataan, kun taas uudessa esityksessä esimerkiksi maanpuolustuksen määrärahoja lisättiin. Lodenius ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Olli Ruohomäki myöntävät, että päätökset heijastelevat arvoja. – Rahaa löytyy maailmasta aina, mutta on eri asia, mihin se käytetään, Ruohomäki sanoo. Laura Lodenius kiinnittäisi huomiota varojen käyttämiseen myös maailmanlaajuisella tasolla. Financial Times -lehden mukaan
”
Herää kysymys siitä, eikö rauhantyötä enää tarvita.
Laura Lodenius, Rauhanliiton toiminnanjotaja
MIKÄ?
Kansainvälinen rauhanpäivä ○○Kansainvälistä rauhanpäivää vietetään joka vuosi 21. syyskuuta. ○○Rauhanpäivä on YK:n julistama kansainvälinen vuosipäivä ja sitä on vietetty vuodesta 1982 lähtien. ○○Päivän tarkoituksena on vahvistaa ja julistaa rauhanaatetta kaikkien kansojen ja kansakuntien sisällä ja välillä. ○○Vuonna 2016 YK:n kansainvälinen teema rauhanpäivälle on kestävä kehitys.
EU:ssa halutaan tulevaisuudessa muun muassa tehdä yhteisiä sotilashankintoja. – Kilpailu asevarustelussa myös lisää jännitteitä ja turvattomuuden tunnetta, Olli Ruohomäki sanoo. KANSAINVÄLISTÄ RAUHANPÄIVÄÄ
on vietetty jo vuosikymmeniä. Rauhantyö ei ole tässä ajassa kuitenkaan muuttunut merkittävästi. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alue sykkii edelleen jatkuvasti. Olli Ruohomäen mukaan konfliktit lisääntyvät eikä rauha ole itsestäänselvyys. Hän myös painottaa, että vaikka esimerkiksi pakolaiskriisissä elämme eräänlaista suvantovaihetta, pahin ei ole ohi. Kriisialueilla eläville rauhanpäivä muistuttaa siitä, että toivoa rauhasta on. – Globaalius antaa päivälle erityisen merkityksen. Lapset Suomessa ja Afganis-
tanissa puhuvat koulussa yhteisestä asiasta, Lodenius sanoo. MYÖS PAIKALLISESTI päivä on tärkeä. Ympäri Suomen järjestetään erilaisia tapahtumia. – Rauhanpäivä on meille vuoden päätapahtuma, kertoo Laura Hildén Tampereen YK-yhdistyksestä (TaYK). TaYK:n Peace Day -seminaarin teemana oli maahanmuutto ja turvallisuus. Tilaisuudessa puhunut Olli Ruohomäki on huomannut turvattomuuden tunteen lisääntyneen myös suomalaisten keskuudessa. – Vaikka jännitteet lisääntyvät, niin Suomi on edelleen varsin turvallinen maa, muistuttaa Ruohomäki. The Institute for Economics and Peace -tutkimuslaitoksen julkaiseman kansainvälisen rauhanindeksin mukaan maailmassa on vain 11 täysin rauhallista maata. Suomi on yksi niistä. Maailmassa tarvittaisiin Olli Ruohomäen mukaan kokonaisvaltaista asennemuutosta, jotta rauhaa voitaisiin edistää. – Ongelmana on, että konfliktista on tullut uusi normi. YK on menettämässä aikaisempaa vaikutusvaltaansa, sanoo Ruohomäki huolestuneena. Hänen mukaansa tarvitaan vahvoja instituutioita ja yhteisiä pelisääntöjä, joita kaikki noudattavat. – Koko maailman täytyy puhaltaa yhteen hiileen. Anni Keski-Heikkilä
ORIVEDEN OPISTON toiminta siirtyy Tampereelle syksyyn 2018 mennessä, kertoo Oriveden Sanomat. Taustalla ovat ammatillisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön leikkaukset. Oriveden opetus siirtyy Tampereen Veisuun, jossa sijaitsee Ahlmanin ammattiopiston kampus. Koulun mukaan tarkoituksena on järjestää Veisuun tilat myös Oriveden opetukselle. Ratkaisun tavoitteena on Oriveden Sanomien mukaan mahdollistaa opetustoiminnan jatkuminen aiemmassa laajuudessaan sekä turvata henkilöstön työpaikat Oriveden opisto on vuonna 1909 perustettu kansanopisto, joka yhdistyi Ahlmanin kouluun vuonna 2014. Erityisesti taiteisiin keskittynyt aikuisoppilaitos tunnetaan erityisesti kuvataiteen, musiikin ja kirjoittamisen opetuksesta. Ahlmanin ammattiopistosta voi valmistua esimerkiksi kokiksi. Saara Nyystilä
Pakolaisleiri tuli yliopistolle GLOBA ALI sosiaalityö -yhdistys järjesti keskiviikkona Asukkaana ja ammattilaisena pakolaisleirissä -seminaarin Tampereen yliopistolla. Tapahtumassa keskusteltiin pakolaisleireissä asuvien ja työskentelevien ihmisten oloista. Seminaarin taustalla on ProSofi-hanke, joka tukee Libanonissa sijaitsevan Shatillan pakolaisleirin asukkaita. Globaali sosiaalityö -yhdistystä perustamassa ollut Tampereen yliopiston lehtori Anna Metteri kertoo, että tapahtumalle on ollut kysyntää. Metterin mukaan muuttunut tilanne vaatii kouluttautumista. – Olemme siinä tilanteessa, että pakolaisia on tullut paljon, mutta meiltä puuttuu tietoa ja taitoa asian käsittelyyn. Elämme nyt kulttuurisesti ja etnisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa, Metteri sanoo. Vilma Häti
6 ajassa kartalla luotain näkymä media
Pandoja Suomeen suoj
Pandat pääsevät Ähtärin eläinpuistossa pohjoismaisten eläimien naapureiksi.
ELÄINTARHAT Vaikka pöly Särkänniemen delfiinitapauksesta ei ole vielä laskeutunut, Suomeen
ollaan tuomassa pandoja. Uusien villieläinten lainaaminen eläintarhaan herättää kritiikkiä. ETELÄ-POHJANMAALLA Ähtärin eläinpuistossa on mahdollista olla kasvotusten yli 50 eläinlajin kanssa. Puistossa on pääasiallisesti havumetsävyöhykkeen eläimiä, kuten hirviä, kettuja ja erilaisia pöllöjä. Tunnetuimpia puiston asukkaista ovat karhut. Ensi vuonna Ähtärin eläinpuistossa tallustelee todennäköisesti lisää karhuja. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, kaksi jättiläispandaa, uros ja naaras, muuttavat Kiinasta Ähtäriin. Toistaiseksi pandoja on ollut mahdollista nähdä luonnonvaraisina vain Kiinassa sekä eläintarhoissa ympäri maailmaa. Jättiläispandoja on sijoitettu eläintarhoihin Kiinan ulkopuolelle satoja. Euroopan eläintarhoissa pandoja elää Saksassa, Ranskassa, Itävallassa ja Isossa-Britanniassa, mutta ei Pohjoismaissa. Miksi kaksi pandaa halutaan tuoda toiselta puolelta maailmaa Suomen Pohjanmaalle?
ÄHTÄRIN ELÄINPUISTO OY:N toimitusjohtaja Juhani Haapaniemen mukaan pandahanketta on alettu suunnitella vuonna 2014. Maa- ja metsätalousministeriö alkoi selvittää yhdessä Kiinan kanssa, mihin eläintarhaan pandoja voitaisiin sijoittaa, jos niitä saadaan Suomeen osana pandojen suojeluhanketta. Korkeasaari jättäytyi pois mahdollisena pandojen sijoittajaeläintarhana. Pandojen uudeksi kodiksi valikoitui lopulta Ähtäri. Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva eläintarha kuulostaa kummalliselta valinnalta niinkin erikoiselle eläinlajille kuin jättiläispandalle. Ähtärissä on vain muutamia muita eläimiä, joita ei voi tavata havumetsävyöhykkeellä, kuten kultapandoja. HYVÄ KARHUTUNTEMUS on valttikortti Ähtärin eläinpuistossa. Mahdollisuus osallistua pandojen suojelutyöhön otetaan mielellään vastaan.
– Ähtärin eläinpuisto on 40-vuotisen olemassaolonsa aikana ollut mukana monissa uhanalaisten eläinten suojeluhankkeissa. Meillä on kokeneita ja osaavia villieläintenhoitajia, Haapaniemi sanoo. Kiina tarjoaa Ähtärin eläinpuistolle apua pandanhoitoon. – Aiomme tehdä kiinteää yhteistyötä Kiinan pandakeskuksen ja pandahallinnon ammattilaisten kanssa. Kiinasta tulee todennäköisesti asiantuntijoita, jotka opastavat meidän henkilökuntaamme, Haapaniemi sanoo. JÄTTILÄISPANDAT eivät ole Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n luokittelun mukaan enää uhanalaisia. Laji luokitellaan nykyään vaarantuneeksi. Se tarkoittaa, että pandoilla ei ole välitöntä tai lähiaikoina vaaraa hävitä luonnosta. Sukupuutto on kuitenkin edelleen mahdollinen pitkällä aikavälillä.
Uusi luokittelu osoittaa, että Kiinan tekemä suojelutyö on tuottanut tulosta. Kiina käyttää pandojen lainaamista yhtenä keinona lajisuojelussa. Eläintarhoissa Kiinan ulkopuolella pyritään edistämään lajien lisääntymistä. Näin on tarkoitus tehdä myös Suomessa. Lisäksi Kiina käyttää lainoista saamiaan rahoja suojelutyöhön Kiinassa pandojen luonnollisissa olosuhteissa. HAAPANIEMI ja Ähtärin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heimo Pirttimäki korostavat, että pandoja halutaan Suomeen suojeluhankkeen nimissä. – Eläintarhojen uudet eläimet ovat lähtökohtaisesti uhanalaisia lajeja, jotka tarvitsevat suojelua. Siksi eläintarhaan lähdetään hakemaan eläimiä, Haapaniemi sanoo. Pandat ovat tulossa Suomelle lainaan todennäköisesti noin 10–15 vuodeksi. Kiina on lainannut pandoja aiemmin useisiin eri
ajassa kartalla luotain näkymä media 7
eluhankkeen nimissä EMILIA ANUNDI
kein, että tiettyjä eläinyksilöitä käytetään hyväksi ja niiden tarpeissa tehdään kompromisseja koko lajin suojelun nimissä. Tulisi miettiä, onko mahdollista tukea lajinsuojelua jollain muulla tavalla kuin tuomalla eläinyksilöitä muihin eläintarhoihin. TÄLLÄ HETKELLÄ Animalian tavoitteena on saada tietoa siitä, millaisissa olosuhteissa pandat eläisivät Ähtärin eläinpuistossa. Huolta pandojen kohtalosta aiheuttaa se, että tietoja hankkeesta ei ole paljoakaan julkisuudessa. Kivelän mielestä on vaikea arvioida, miten pandoille pystytään tarjoamaan kaikki se, mitä ne tarvitsevat. – Olemme huolissamme muun muassa Suomen kovien pakkasten sopimisesta pandoille. Pandat eivät ole tottuneet elämään ihan yhtä kylmissä olosuhteissa. Lisäksi tilan ja virikkeiden puutteet voivat olla ongelmia. Ne ovat asioita, joita ylipäätään kritisoimme eläintarhoissa, Kivelä sanoo. Pandojen luonnollisilla elinalueilla on myös vuodenajan vaihteluita. Näillä alueilla ei kuitenkaan ole yhtä paksua lumipeitettä tai kovia pakkasia kuin Suomessa. – Keskitalven koviin pakkasiin jättiläispanda ei ole luonnossa tottunut. Toisaalta kyseessä on eräänlainen karhu, joten en usko, että kylmä talvi pandaa erityisesti haittaisi. Pandojen sisäolosuhteiden täytyy kuitenkin olla sellaiset, että pandat pystyvät niissä halutessaan olla, Luukkonen sanoo. ÄHTÄRIN KAUPUNGINVALTUUSTO
maihin eläintarhoihin. Haapaniemi uskoo, että Kiinan harjoittama kaksipuoleinen suojelutyö muiden maiden eläintarhojen kanssa on iso syy pandakantojen parantumiseen. – Kun pandoja on saatu lisääntymään eläintarhoissa, ne palautetaan lopulta Kiinaan hyödyntämään koko pandapopulaatiota siellä, missä pandat elävät. ANIMALIAN toiminnanjohtaja Mai Kivelä suhtautuu lähtökohtaisesti kriittisesti pandojen tuomiseen Suomeen. Vaikka Kivelä uskoo, että Kiina on tehnyt erinomaista työtä pandojen suojelutyössä, lajisuojelua tulisi kuitenkin pystyä tukemaan jollain muulla tavalla kuin viemällä eläimiä eläintarhasta toiseen. – Eläinten pito tarhoissa näyttelyesineinä ei yksinkertaisesti vastaa modernia eläinoikeuskäsitystä, Kivelä sanoo. WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen puolestaan uskoo, että Ähtäri pystyy tarjoamaan pandoille yhtä hyvät tai paremmat olosuhteet, kuin mitä niillä on esimerkiksi Kiinassa. Suomeen tulevat pandat ovat myös Kiinassa eläintarhassa. Pandoja
”
päätti syyskuun alussa, että pandoille voidaan aloittaa rakentamaan tiloja Ähtärin eläinpuistoon. Tällä hetkellä käynnissä ovat niin sanotun varsinaisen pandasopimuksien yksityiskohtien suunnittelu. Käytännön asioita on yhä kesken. – Pandojen vuokran ja sen järjestelyjen, eläinlääkinnän ja muun eläinten hoidon sekä ruokinnan tulee olla kunnossa, jotta voidaan sanoa, että pandat todella tulevat Suomeen, Haapaniemi sanoo. Pirttimäen mukaan sopimusten teossa ja käytännön suunnitelmissa on ollut hyvä henki. – Päätöksistä ja muista asioista on ollut avointa tiedottamista infotilaisuuksissa
viranhaltijoilta luottamushenkilöille siitä, missä mennään milloinkin. KOVIN PALJOA pandoihin liittyvistä suunnitelmista ei Haapaniemen mukaan voida kertoa. Esimerkiksi pandojen sekä niihin liittyvistä käytännön kokonaiskustannuksista ei tiedetä vielä tarkasti. Hinta-arvioita on tehty, mutta kustannuksista ei ole varmuutta. Pandojen tilojen rakennuttamista ei ole vielä kilpailutettu. Pirttimäki korostaa, että tarkoituksena ei ole käyttää veronmaksajien rahoja eläinten suojelutyöhön. – Pandoihin liittyvät toimenpiteet ja niiden toteutus mahdollistuvat kävijöillä ja lipunostajilla, joilla tämä hanke tuotetaan. Pandoihin liittyen on jouduttu myös tekemään salassapitosopimuksia. Joidenkin tietojen ja yksityiskohtien puuttumista julkisuudesta selittää se, että pandahankkeessa on lopulta kyse yritystoiminnasta. – Kyse on Kiinan ja Suomen välisistä sopimuksista. Kiina ei halua, että maiden sopimuspohjat tulevat julkisuuteen. Olemme valtiosopimuksen kautta velvoitettuja siihen, mitä Kiina päättää, Pirttimäki sanoo. JULKISTEN TIETOJEN PUUTTUMINEN
aiheuttaa huolta, vaikka pandojen tuomisesta ollaan vasta suunnitteluvaiheessa. Kivelä kertoo Animalian yrittävän tällä hetkellä saada käsiinsä niin paljon pandahankkeeseen liittyvää tietoa, kuin mahdollista. Siten he voivat arvioida paremmin, mitä mieltä ovat tapauksesta. Kivelän mukaan panda-asiasta on tärkeää saada faktoja. Sekä eläinsuojelujärjestöillä että suomalaisilla pitäisi olla oikeus saada tietoja hankkeesta. – Animaliaa kiinnostaa ensisijaisesti saada tarkempia tietoja siitä, minkälaisissa olosuhteissa pandat tulisivat elämään ja millaisia sopimuksia pandoista tehdään. Olisi hyvä tietää, kuinka paljon pandojen vuokraaminen maksaa ja onko pandojen tuonti sitä, mitä suomalaiset haluavat, Kivelä sanoo.
OONA KUJALA
Eläintarhojen uudet eläimet ovat lähtökohtaisesti uhanalaisia lajeja.
Juhani Haapaniemi, Ähtärin eläinpuiston toimitusjohtaja
ei pyydetä luonnosta vietäväksi muiden maiden eläintarhoihin. LUUKKOSEN mukaan eläintarhatoiminta on lähtökohtaisesti hyväksyttävää. Eläintarhojen tulee toimia säännösten mukaisesti ja eläimillä on oltava riittävän hyvät olosuhteet. Luukkonen korostaa, että suojelutyötä olisi tarpeellista toteuttaa muillakin tavoilla. – Jättiläispandoja pitää suojella niillä alueilla, joissa niitä elää luontaisesti. Luonnonkannan suojelu on lajin suojelutyötä. Vaikka pandahankkeen hyväksyisi eläinsuojelutoimenpiteenä, liittyy siihen Kivelän mukaan myös moraalista punnitsemista. – Tapauksessa on pohdittava, onko oi-
Oona Kujala
Mai Kivelän mukaan ei ole eläinsuojelullisesti kestävää ottaa pandoja näyttelyeläimiksi.
8 ajassa kartalla luotain näkymä media
Friends & Brgrs:ssa työskentelevän Suvi Villasen mielestä suomenruotsalaiset ovat rempseämpiä ja iloisempia kuin suomenkieliset.
Bättre folk – onko sella KAKSIKIELISYYS Suomenruotsalainen ei voi eikä halua välttyä suomen kieleltä ja kulttuurilta.
Yrittäjä Saul Mäenpään mielestä suomen kielellä työskentely on asennekysymys. FAZER, ROSENLEW, Tove Jansson, Rettig, Brunberg. Kaikki tuntevat ruotsinkielis ten suomalaisten menestystarinat. Mutta ovatko suomenruotsalaiset automaatti sesti yritysmaailman tähtiä? Pohjanmaan yrittäjäyhdistys Österbotten Företagare föreningin toimitusjohtaja Mikael Nyströmin mukaan eivät ole. Hänen mielestään käsitys suomenruot salaisten menestyksestä elää edelleen, koska vanhoihin ruotsinkielisiin sukuni miin on aiemmin liittynyt vahva arvostus. Tietyt ruotsinkieliset perheet ovat olleet menestyviä Suomen rakentajia. Nyström kuitenkin huomauttaa, että monet suomenkielisten perustamat yh tiöt, kuten Marimekko, ovat olleet Suomen rakennuksessa mukana. Suomessa elää yhä paljon myyttejä suomenruotsalaisista. Kumoamme niistä muutaman:
Suomenruotsalainen haluaa puhua vain ruotsia: TARUA Nykyisin kieli tai kulttuuri harvoin rajoitta vat yhteistyötä. Suomenruotsalaiset tekevät mielellään työtä suomenkielisten kanssa. Välillä saattaa törmätä kielimuuriin, mutta yleensä sen yli päästään. – Se on enemmän asennekysymys, että miten suhtautuu suomeksi työskentelyyn, toteaa Friends & Brgrs yrittäjä Saul Mäenpää. Friends & Brgrs -hampurilaisketju on le vinnyt Pietarsaaresta menestyksekkäästi muualle Suomeen. Ravintoloita on perus tettu Helsinkiin, Tampereelle, Ouluun ja Kööpenhaminaan Tanskaan. Mäenpää ei ole kohdannut suuria ongel mia, kun ravintoloita on avattu vahvasti suomenkielisille alueille. Hänelle haasta vinta on kirjoittaa pitkiä tekstejä suomek
si, mutta hän haluaa oppia koko ajan lisää suomea. Mäenpää puhuu aina suomea tava rantoimittajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Hän ei halua välttyä suomen kieleltä ja kulttuurilta.
Suomenruotsalainen haluaa tehdä töitä vain omissa piireissään: TARUA Pohjanmaalla ja Suomen ja Ruotsin rajalla on helppo suunnata liiketoimintaa Ruotsiin. Mutta Suomi on niin pieni maa, että yhdel lä kielialueella on vaikea toimia. Verkostoja luodaan yli kielirajojen. – Pienten yritysten on vaikeampaa liik kua Pohjanmaalta esimerkiksi Porvooseen, joten bisnestä tehdään mielellään yli kieli rajojen omalla alueella, toteaa RannikkoPohjanmaan Yrittäjien toimitusjohtaja Hippi Hovi.
Siinä missä suomenruotsalaiset helposti lähtevät länteen yrittämään, niin suomen kieliset jäävät kotimaansa rajojen sisäpuo lelle. Välissä on vain vähän vettä, mutta kyn nyksenä on kieli. Siksi myös suomenruotsa laiset joutuvat harjoittamaan suomen kielen taitojaan enemmän. Nyströmin mukaan yritysmaailmassa tapaa usein suomenkielisiä ihmisiä, jotka aluksi pahoittelevat ruotsin taitojaa. Kun he avaavat suunsa, virheitä ei juurikaan kuule. Eron huomaa lähinnä lausunnasta.
”
Suomi on niin pieni maa, että yhdellä kielialueella on vaikea toimia.
ajassa kartalla luotain näkymä media 9
EMILIA ANUNDI
Kesäkurpitsojen pakkaaminen pakotti elämään hetkessä TYÖELÄMÄ Suomalaisille myönnetään vuosittain yli 2000 Working
Holiday -viisumia Australiaan. He lähtevät tekemään hanttihommia usein huonoilla työehdoilla. Lähtö muutti Sandra Nenosen elämän. 25-VUOTIAANA Sandra Nenosella oli
kaikki, mitä hän oli kuvitellut haluavansa. Hän oli valmistunut kauppatieteiden maisteriksi. Hänellä oli vakityö pankissa, mukava koti ja aviomies. Nenonen oli aina keskittynyt siihen, mikä on järkevää. – Yliopistoaikana en lähtenyt vaihtoon, koska halusin valmistua nopeasti ja panostaa opiskeluun. Olin jo pankissa töissä samaan aikaan, ja lähtö olisi tuntunut liian vaikealta. Ajattelin vaihdon olevan ajantuhlausta. Nenonen olisi voinut kertoa saavuttamastaan ylpeänä luokkakokouksessa. Merkityksellisyyttä ei ollut lopulta hänelle itselleen tarpeeksi. – Olin kotona ja näin mihin elämä tästä menee. Haen konttorinjohtajaksi ja alan rakentaa uraa. Ostamme mieheni kanssa oman asunnon, tulee koira, lapset, toinen auto. Odotan lomia, odotan viikonloppuja. Odotan ja suoritan ja yhtäkkiä huomaan, että olen eläkkeellä.
Suomella ja Australialla on ollut Working Holiday -sopimus vuodesta 2002. Se oikeuttaa suomalaiset 18–30-vuotiaat muuttamaan Australiaan vuodeksi tekemään töitä ja matkustamaan, ja toisin päin. Australialla on vastaava sopimus usean muun maan kanssa. Viisumin saaneet työllistyvät Australiassa usein farmeille, sillä 88 päivän farmityö on ehtona toisen vuoden viisumin saamiselle. Farmityöllä on paha maine sekä palkkauksessa ja työoloissa että asumisoloissa. Hyvät työpaikat voivat olla kiven alla, mutta toisen viisumin halu pakottaa suostumaan huonoihin ehtoihin. – Sain heti työpaikan Queenslandin osavaltiosta kesäkurpitsafarmilta. Lähimpään kauppaan oli 100 kilometriä. Asuimme peltivajoissa, ja Australian talvella lämpötila vaihteli 5 asteesta 35 asteeseen. Työ oli fyysisesti raskasta ja päivät pitkiä. Siellä oli käärmeitä ja hämähäkkejä, enkä ole ikinä ollut niin saastaisessa ympäristössä.
NENONEN oli pian päättämässä pankin esimiesharjoittelua, johon hänet oli hyväksytty suoraan valmistumisen jälkeen. Se oli hänelle nyt tai ei koskaan -hetki. Hän kertoi pomolle aikovansa lähteä Australiaan. Nenonen lähti miehensä kanssa keväällä 2015.
TYÖ ERISTYKSISSÄ on samalla usein myös aito kokemus. Nenonen oli kesäkurpitsafarmilla 3,5 kuukautta. – Siellä ei vaikuttanut se, kuka olet ennen ollut. Puhelin tai netti ei toiminut, vaan olimme vaan läsnä hetkessä. Omina hikisinä, likaisina itsenämme. En
usko, että olen kokenut yhtä aitoa vuorovaikutusta kuin silloin. Eri puolilla Australiaa matkustaessaan Nenonen oli töissä myös siivoojana, majatalossa ja myyjänä. Hän on nauttinut erilaisten töiden tekemisestä, mutta ei pystyisi jatkamaan loppuelämäänsä ilman kunnon haasteita. – En lähtenyt sillä asenteella, että työllistyisin omalle alalle. Oli aika opettava kokemus olla maahanmuuttajana. Koin olevani tietyllä tavalla alempiarvoinen kuin australialaiset. ENÄÄ Nenosella ei ole parisuhdetta tai kotia. Ensimmäistä kertaa hänellä ei myöskään ole valmiina 5 vuoden suunnitelmaa. Hän on lähdössä takaisin Australiaan. – Aion vain olla ja antaa asioiden tapahtua. Kannattaa miettiä, voiko katsoa vanhana taaksepäin ja sanoa, että voi pojat olipa hieno elämä. Ronja Koskivaara
Tutkijatohtori Hanna-Mari Ikonen kertoo työn merkityksestä itsekunnioitukselle. Lue Utaimen verkkosivuilta Utain.uta.fi RONJA KOSKIVAARA
ista? Suomenruotsalaiset ovat suomenkielisiä parempia: VÄHÄN TOTTA Nyström painottaa, että kaikki kielet ovat tärkeitä, mutta molemmat kotimaiset kielet pitäisi hallita hyvin. Nyström painottaa omille lapsilleen, että suomea ja muita kieliä pitää osata, jotta menestyy. Näin häviävät myös rajat eri ryhmien väliltä. Suomenkieliset tunnetusti vaikenevat kahdella kielellä, mutta tarkoitetaanko tällä myös suomenruotsalaisia? Kaiken perusteella ei. Suomenruotsalaiset ovat aktiivisia kahden kielen käyttäjiä. Jos haluaa yrittää, on yritettävä kahdella kielellä. He ovat havainneet, että yritysmaailmassa kaksikielisyydestä on pelkästään hyötyä. Elena Kurki
Sandra Nenonen ei jaksa tehdä koko elämäänsä töitä, joissa ei ole älyllistä haastetta. Matkustaminen on kuitenkin tällä hetkellä etusijalla.
10 ajassa kartalla luotain näkymä media
Vaatteet veks taiteen nimissä TAIDE Elävä malli antaa itsensä taiteelle. Tanja Merikosken
työ haastaa kehon ja mielen, mutta myös inspiroi ja vaikuttaa. Kuvat: Emilia Anundi Teksti: Emilia Naski
ajassa kartalla luotain näkymä media 11
12 ajassa kartalla luotain näkymä media
Tapio Holappa heijastaa upean tulkinnan paperille. ”Kun piirrän, unohdan kaiken muun”, Holappa sanoo.
Lattiaan teipatut merkit auttavat mallia pysymään tietyssä asennossa.
Kuva hahmottuu kehonosa kerrallaan paperille.
Malli pysyy paikallaan, kunnes viimeinenkin taiteilija on saanut työnsä valmiiksi.
ajassa kartalla luotain näkymä media 13
”
Koen, että edesautan taiteen syntymistä.
Tanja Merikoski, alastonmalli
Merikoski venyttelee ja rentoutuu tauoilla. Mallin kehonhuolto on tärkeää, jotta paikat eivät kipeydy.
ALASTONMALLI Tanja Merikoski asettuu seisomaan ateljeen korokkeelle. Valokeila osoittaa suoraan mallin kasvoihin. Hän antaa kehonsa taiteelle täksi illaksi. Munakello alkaa tikittää, ja piirtäjien katseet pureutuvat Merikosken ihoon. Tampereen seudun työväenopiston elävän mallin piirustuskurssi kokoaa sekä harrastajia että ammattilaisia taiteilemaan. Mallia piirretään vaihtelevilla tekniikoilla: hiilellä, lyijykynällä ja peiteväreillä. Kurssin opettaja Maarit Blomqvist kertoo, että jokainen piirtää omista lähtökohdistaan ja omalla tyylillään. – Osa keskittyy ihmisen rakentamiseen, toiset luovat paperille herkän kokonaisuuden. Luomisen himo kokoaa hyvällä tavalla erilaisia ihmisiä paikalle. On ajateltu, että taiteilijan on tunnettava ihmisanatomia, tekeepä mitä taidetta tahansa, kertoo sukupuolen ja visuaalisen kulttuurin tutkija Leena-Maija Rossi. – Ihmisen piirtämisellä on pitkät juuret, sillä olemme aina kuvanneet ihmistä ja ihmisyyttä, sanoo Blomqvist. Taiteen avulla päästään ihmisyyden ytimeen. TANJA Merikoski viihtyy alastonmallina. Hänellä ei ole alastonmallin pestin lisäksi toista palkkatyötä. Hän on tehnyt työtä jo 11 vuotta. Merikoski päätyi työn pariin sattumalta, kun tuttu pyysi. Merikoski saa mallintyöstä inspiraatiota:
usein töiden jälkeen hän alkaa itse piirtää omia asentojaan. Taidemalli kokee itsensä tärkeäksi. – Koen, että edesautan taiteen syntymistä, sanoo Merikoski ja hymyilee. Toisin kuin Merikoski, moni ryhtyy alastonmalliksi lähinnä taloudellisen tilanteen takia. – Alalla on paljon opiskelijoita. Taloudellisen pakon vuoksi työ saattaa tuntua epämiellyttävältä, ja esiintyminen ei ole luonnollista. Tuntipalkka on pieni, noin 10–15 euroa. Vain harvat ihmiset soveltuvat alalle ja jatkavat pitkään, kertoo Merikoski. Merikoski ei vieroksu alastomuutta. Työssä on tärkeää, että pystyy olemaan paikallaan. Mallilta ei Merikosken mukaan vaadita tietynlaisia fyysisiä ominaisuuksia tai kropan rakennetta. – Jos on luontaista olla alasti ja hyväksyy itsensä, työ saattaa sopia. Merikoski huolehtii itsestään käymällä juoksemassa. Lisäksi hän venyttelee töiden jälkeen. Merikoski on tehnyt töitä niin kauan, että valitsee asentoja, joissa tietty kehonosa ei rasitu liikaa. Alastonmallina oleminen onkin lihastyötä. Merikosken mukaan alastonmalli tarvitsee hyvää kehonhallintaa, mutta myös itsensä hyväksymistä. – Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa, hän sanoo. – Tässä vahvistuu itsetunto, kehoa alkaa arvostaa eri tavalla ja itselle tulee hyväksyt-
ty olo. Vartaloa ei peilaa kauneusihanteisiin. Ammatti muuttaa kehonkuvaa ja sitä, miten katsoo itseään ja muita. TAIDE saa pohtimaan ihmisyyttä monelta
kantilta, kertoo Leena-Maija Rossi. Taide voi esittää rumaksi mielletyn kauniina. Hänen mukaansa elävän mallin piirtäminen tarjoaa mahdollisuuden katsoa ja ymmärtää toisen ruumiillisuutta sekä miettiä omaansa. Merikoski on samaa mieltä. – Ihmisen oppii näkemään kauneusihanteiden ulkopuolelta, sanoo Merikoski. Merikosken mukaan sosiaalisen median avulla rakennetaan usein vain siloteltua kuvaa itsestä. Muokatuissa selfieissä luontaiset rosoisuudet poistuvat, kun taas elävän mallin piirtämisessä ne ovat kiinnostavia. – Vallitsevien kauneusihanteiden mukaan rakennettu taide on harvoin kiinnostavaa, koska se ei tavoita pinnan alla olevia syvyyksiä. Taide onkin luovuuden toteuttamista, ja kauneusihanteet eivät ole sen lähtökohta, kertoo taidehistorian professori Heikki Hanka. Merikoski on samaa mieltä: elävän mallin piirtämisessä ihmisen kuva on erilainen, aito ja riisuttu. Imago romahtaa, kun vaatteet heitetään nurkkaan. – Ilman vaatteita olemme kaikki samanlaisia, sanoo Merikoski. Merikoski kertoo, että vanhat mallit ovat alalla harvinaisia, sillä vanhaa kehoa ei yleisesti pidetä kauniina.
– Aion jatkaa niin kauan kuin vain pystyn olemaan paikallani ilman vaikeuksia. SOLISLUUT, rystyset, varjot. Piirtäjät heijastavat tarkasti jokaisen yksityiskohdan. Merikosken kuva piirtyy hiljalleen ja vakaasti paperille. Kuvista valmistuu toinen toistaan upeampia luomuksia. Heikki Hangan mukaan elävän mallin piirustuksessa aivot, käsi ja silmät toimivat yhteistyössä. Taide avaa väylän sille, että ihmisestä voi saavuttaa kokonaiskuvan. Taiteessa voi hänen mukaansa parhaimmillaan päästä sellaiselle alueelle, jossa ei ole ennen ollut. Piirtäjät ovat hyvin uppoutuneita töidensä ääressä. Merikoski antaa ajatusten ja tunteiden virrata vapaasti esiintyessään. Assosiaatiot liikkuvat ristiin rastiin, ja välillä hän pääsee meditatiiviseen tilaan. – Kun on mallina, omaa olemustaan pyrkii löytämään ja kehittämään. Taiteilijalla on aina henkilökohtaiset syyt siinä, mihin pyrkii. Tanja Merikosken mukaan ehdottomasti kiinnostavinta on nähdä luomukset, joita kurssilla syntyy. – Ei ole kahta samanlaista kuvaa. Jokainen kuva on mielenkiintoinen ja erilainen, tekijänsä tulkinta. ATELJEEN ulkopuolella ilta alkaa pimentyä. Kun tulkinnat ovat valmiita, Merikoski laskeutuu korokkeelta. Munakellon tikitys pysähtyy.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media
Vierailijaprofessori haluaa haastaa TEKNOLOGIA Journalistiikan vierailijaprofessori Hanna Nikkanen viihtyy koneiden
parissa, mutta toivoo journalismin syventävän ymmärrystä myös ihmisten tunteista. HANNA NIKKANEN rakastaa dataa. Tutkiva journalisti ei kuitenkaan nimitä itseään datajournalistiksi. – Haluaisin oppia tosi velhoksi Excelin käytössä. Itselleni tyypillisintä on salapoliisityö, eli useiden lähteiden yhdistäminen, Nikkanen kertoo. Salapoliisityötä hän teki esimerkiksi viime vuonna lomaillessaan tuttujensa mökillä. Nikkanen väitti kärsivänsä päänsärystä ja meni pimeään aittaan voidakseen tutkia Fennovoiman rakentamislupahakemusasiaa. Myös monen muun kollegan epäilykset heräsivät, kun Fennovoima sai viime hetkillä puuttuvan osakkaansa. Kyseessä oli kroatialainen Migrit Solarna Energija -yhtiö, jolla uskottiin olevan Venäjä-kytköksiä. Epäilys piti todistaa nopeasti oikeaksi. Nikkanen lähti selvittämään tapausta kännykällään. Tapauksen ratkaisupolku johti faksinumerosta ja firmasta toiseen. Nikkanen ei joutunut tutkimaan asiaa yksin, sillä samaa työtä tekevät jakoivat tietoa esimerkiksi Twitterissä. He selvittivät yhdessä, että Migrit-yhtiöllä on yhteyksiä Venäjälle. – Tapauksen selvittäminen pelkästään nettilähteillä oli ihanaa. Se oli todella epäsosiaalista ja väärä tapa viettää lomaa perheen kanssa, mutta ihanaa, Nikkanen kertoo. NIKKASEN rakkaus teknologiaan syttyi jo lapsena. Hän jakoi innostuksen tekniikkaan yhdessä veljensä kanssa. Heidän isänsä sai tuolloin pomoltaan vanhan tietokoneen, jolla ei voinut tehdä muuta kuin koodata pikkuohjelmia. – Kymmenvuotiaalle oli hauskaa osata kirjoittaa ohjelmointikieli-Basicillä parin-
kymmenen rivin koodinpätkiä, jotka kertoivat vitsejä. Lapsuuden intohimo on palkinnut. Nikkanen on erottunut työnhakijoiden joukosta, koska on osannut käyttää eri välineitä. Tehokkuus tiedonhaussa ja pähkäily kavereiden kesken ovat olleet hyödyllisiä toimitustyössä. Nikkanen on tarjonnut omin sanoinsa journalistista atk-tukea työkavereilleen. – Kun tajusin taitoni, siinä oli jotain ihmeenomaista. TEKNOLOGIALLE omistautuneita alle
40-vuotiaita naistoimittajia on Nikkasen havaintojen mukaan paljon. Tänä vuonna kaikki Helsingin yliopiston viestintään valitut ovat naisia. Naiset ovat vastanneet myös datajournalismin työpajojen opetuksesta ulkomailla. Nikkanen ei silti usko naisvaltaisuuden näkyvän teknologiaan erikoistuvissa toimittajissa tai esimiestehtävissä. Naisten kehittämät teknologiset keksinnöt herättävät usein ennakkoluuloja, vaikka viestintäteknologian kehitys on ollut todella naisvaltaista. Koodarit olivat 1970-luvulle asti enimmäkseen naisia, mutta työ oli vähän arvostettua. Nikkanen ihmettelee, miten teknologia muuttuu miehiseksi ilmiöksi, kun se kohoaa arvostettuun asemaan. – Tuhansien naisten vuosikymmeniä paahtanut koodariarmeija vain katosi historiankirjoituksista. Kunnianpalautusta on kuitenkin tulossa. – Ada Lovelacesta, jota pidetään ensimmäisenä tietokoneohjelmoijana, tehdään kirjoja ja elokuvia. Se, että tietokoneiden kanssa aloitti nainen, oli itselleni iso oivallus, Nikkanen sanoo.
UUDEN vierailijaprofessorin suhde teknologiaan ei ole ongelmaton. – Pidän teknologiasta ja koneiden käytöstä. Se ei johda siihen, että kaikki pitäisi automatisoida tai että sähköinen äänestys olisi hyvä asia. Haluan pitää joitakin asioita irti teknologiasta. Nikkanen on tietoinen tekniikan läpäisevästä läsnäolosta ihmiselämässä. Nikkanen tunnustaa olevansa liimattu kännykkäänsä. Hän muistelee kaihoisasti päiviä, jolloin esimerkiksi koodaus oli pelkkä harrastus, josta pystyi irrottautumaan. Nikkanen on huolissaan uusien verkkoteknologioiden uhkista. – Yksityisen keskustelun käyminen on ollut tähän mennessä mahdollista. Aina on ollut jokin todellinen mahdollisuus suojautua ja mennä piiloon, mutta me olemme menettämässä sen. Se on hurja kokeilu. Nikkanen viittaa jatkuvan tarkkailun alla olevaan panoptikon-yhteiskuntaan, josta ranskalainen filosofi Michel Foucault kirjoitti. Nikkasta huolestuttaa se, ettei rajojen asettamisesta käydä yhteiskunnallista keskustelua. Hän ei pidä Foucaultin mietteitä enää liioiteltuina. – Toimittajien työ on perustunut siihen, että työtä voi tehdä rauhassa ja paljastuksen voi julkistaa sitten, kun on siihen valmis. Nyt toimittajan pitää nähdä vaivaa suojatakseen lähteitä ja pitääkseen työn yksityisenä. YKSI Nikkaselle merkityksellisimmistä töistä on ollut yhdessä Antti Järven kanssa kirjoitettu Karanteeni – Kuinka aids saapui Suomeen. Rakkaudesta ja kuolemasta puhuminen kymmenien ihmisten kanssa teki Nikkaselle itsellensäkin hyvää, sillä se
poikkesi paljon omasta perustyöstä. Nikkasen mielestä journalismin tekijöiden tulisi syventää ymmärrystään ihmisten tunteista. – Journalismin on myös kannettava vastuu siitä, minkälaisia tunteita se lähtee lietsomaan. Varsinkin kun fakta ja tunteet ovat törmäyskurssilla, toivoisin faktan voittavan. Tunteet ovat ammattieettinen kysymys, eikä niillä saa perustella sellaisen asian julkistamista, jota faktat eivät tue. NIKKASEN mielestä tunteiden kanssa ollaan palikkatasolla. Uutisissa on usein iloinen tai surullinen sävy ja ahdistukseen tai epävarmuuteen on vaikeaa tarttua. Nikkanen arvelee, että ilmastonmuutosta käsittelevä uutisointi kantaa tulevaisuudessa apeaa leimaa. Vauraammasta tulevaisuudenkuvasta luopumisessa journalismilla on välttämätön tehtävä. Myös Nikkanen haluaa osallistua siihen ja tutkia ilmastonmuutosta seuraavaksi. – Journalismin pitää välittää se surutyö ja kannustaa johonkin toiseen suuntaan ja tulevaisuuteen. Menetettyä ajatusta saa silti surra. Omalla alallaan Nikkasta kiinnostaisi tehdä pika-analyysiä freelance-työn lisääntymisestä. Hän pohtii, tuleeko kalliin oikeudenkäynnin uhasta sensuurin keino. – Nyt on free-työnä tehtävän tutkivan journalismin buumi, mutta menetämmekö sen heti, kun joku suomalainen toimittaja joutuu oikeuteen ja tajuaa, ettei kukaan maksa oikeudenkäyntikuluja? Ira Mellberg EMILIA ANUNDI
KUKA? ○○Hanna Nikkanen, s. 1981, on helsinkiläinen tutkiva ja vapaa toimittaja sekä tietokirjailija ○○Toiminut ulkomaantoimittajana STT:llä, Voiman Fifi-verkkolehden päätoimittajana ja ollut perustamassa Long Playta ○○Euroopan komission journalistipalkinto 2010 artikkelista Kerrosten välissä ○○Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2011 ○○Bonnierin journalistipalkinto 2012 Vuoden jutusta yhdessä Anu Silfverbergin kanssa ○○Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja -palkinto 2013 ○○Journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa 2016–2017
Hanna Nikkasen mukaan 1990-luvun puhetavat tietokoneita harrastavista nörteistä ovat periytyneet tähän aikaan asti.
ajassa kartalla luotain näkymä media 15
HETKI VALOKUVALLE
EMILIA ANUNDI
MEDIAPELIÄ
Elina Ukkonen
ukkonen.elina.a@student.uta.fi
Mielipiteen muuttaminen ei tarkoita heikkoa luonnetta. Sen sijaan mustavalkoinen ajattelu tekee ihmisestä typerän.
KIRSTI SOLA pysähtyi katsomaan Olli Jaakkolan valokuvanäyttelyä Pyynikintorilla. Näyttely oli pystytetty hänen asuntonsa alakerrassa sijaitsevalle Kameratorille. Filmikuvaukseen keskittynyt tapahtuma Tampere Camera Fair järjestettiin viime viikonloppuna. Tapahtuman ohjelmaan kuului työpajoja, luentoja sekä näyttelyitä.
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Kuuleeko Helsingin Sanomat?
Ihmiset kerääntyivät syyskuussa sankoin joukoin osoittamaan mieltään hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Helsingin Sanomat ei kirjoittanut aiheesta edes paikallisuutista. HELSINGISSÄ järjestettiin syyskuun alussa mielenosoitus hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Joukkovoima-nimellä kulkeva mielenosoitus keräsi kolmatta kertaa tuhansia ihmisiä vastustamaan porvarihallitusta ja pienituloisilta leikkaamista, mutta huudot tuntuvat joka kerran hukkuneen tuuleen. Ihmetystä on herättänyt maan johtavan sanomalehden vaikeneminen aiheesta. Mielenosoitusta ei mainittu Helsingin Sanomissa sanallakaan ennen tai jälkeen tapahtuneen.
UTAIN otti yhteyttä Helsingin Sanomien toimitukseen ja kysyi asiasta. Monen päivän ponnisteluista huolimatta puhelinyhteys toimitukseen saatiin vain hetkellisesti ja silloinkin asiaa pyöriteltiin osastolta toiselle. Lopulta ainoaksi kunnon vastaukseksi jäi politiikan osastolta välitetty ympäripyöreä sähköpostiviesti aiheesta. – Mielenosoitukset ovat merkittäviä tapahtumia ja sinällään arvokas osa demokratiaa ja kansalaisvaikuttamista. Välttämättä ne eivät silti parhaiten taivu juuri lehtijutuiksi. Hallituksen kriittinen arviointi ja
hallituksen päätösten ja niiden vaikutusten käyminen läpi onnistuu usein paremmin muilla keinoin kuin uutisoimalla mielenosoituksen sulkemista kaduista, kirjoittaa politiikan toimituksen esimies Piia Elonen. Onneksi hallituksen kuuntelevan korvan voi siis saada puolelleen muullakin tavoin kuin osoittamalla mieltään. Nyt Helsingin Sanomien olisi vain kerrottava, että kuinka, jos maan johtavaa päivälehteäkään ei kiinnosta. Lisa Kärnä
Pepe-sammakko trollimatkallaan Yhdysvalloissa on käynnissä kummallinen meemisammakkojahti.
VEIKEÄN SAMMAKON kuvat ovat levinneet jo kuukausien ajan Twitterissä yhdistettynä äärioikeistolaiseen propagandaan. Kuvien takana ovat Twitter-trollaajat. Pääasiallinen tarkoitus on aiheuttaa hämmennystä.
JOS JOKAINEN keskustelija asettuu ehdottomalle puolustuskannalle omassa näkemyksessään, on seurauksena pelkkää vastakkainasettelua ja toimimatonta keskustelua. Vastapuolten kilpahuudossa oikeiden aiheiden ylitse nousevat osapuolet, jotka korostavat lähinnä omaa paremmuuttaan kuin itse pohdittavaa ongelmaa. Vihamielisessä kommentoinnissa toista näkökulmaa ei ainoastaan kielletä, vaan sitä solvataan ja haukutaan. Ihan kaikessa ei tietenkään tarvitse joustaa. Rasismi tai vihapuhe nettikeskustelussa ei ole koskaan hyväksyttävää. Edellytyksenä järkevälle keskustelulle on asiallisuus ja toisten kunnioittaminen. Harva mielipiteitä kirvoittava asia perustuu yhteen ehdottomaan totuuteen. Kypsään ajatteluun kuuluu sen hyväksyminen, että asioihin ei välttämättä löydy yhtä oikeaa vastausta. Keskustelu voi olla onnistunut, vaikka ihmiset eivät päätyisikään samaan ratkaisuun. MIELIPITEEN PUNNITSEMINEN
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?
PRESIDENTTIEHDOKAS Donald Trump twiittasi viime viikolla kuvan vihreästä sammakkohahmosta seisomassa puhujanpöntössä. Pöydän takana seisova Pepe the frog ei ole mikä tahansa tavallinen kurnuttaja, vaan internetin trollitehtaan uusin tuotos. Alun perin yhdysvaltalaisen sarjakuvataiteilija Matt Furien luoma meemisammakko on riemastuttanut internetkäyttäjiä jo vuodesta 2005, mutta tällä kertaa Pepe on vedetty keskelle Yhdysvaltain presidentinvaaleja.
AI ETTÄ KUN HÄVETTÄÄ. Väärässä oleminen nolottaa ja jopa suututtaa. Pitkän inttämisen jälkeen kirpaisee entistä enemmän myöntää oma erehdyksensä. Omasta mielipiteestä tinkiminen koetaan tuskalliseksi jopa silloin, kun ymmärtää alun alkujaan olleensa väärässä. Netissä itsensä nolaamisen mahdollisuudet moninkertaistuvat, kun huterasti esitetty mielipide on mustaa valkoisella ja kaikkien luettavissa. Siksi virheen myöntämisen sijaan kritiikkiä aiheuttaneet blogitekstit poistetaan hiljaisuudessa. Kirjoittaja asettuu puolustuskannalle ja syyttää lukijoita siitä, että he eivät ymmärrä. Silmien ja korvien sulkeminen vie samalla keskustelun mahdollisuuden.
Sitä totta tosiaan on syntynyt. Kun Trump twiittasi sammakkokuvia viime viikolla, syöttiin tarttui myös Hillary Clinton. TROLLAAJIEN RIEMUKSI Clinton julkaisi nettisivuillaan tiedotteen, joka tuomitsi ankarasti meemin käytön. Tilanteesta mehukkaan tekee se, ettei Pepe-sammakolla todellisuudessa ole muuta yhteistä äärioikeiston kanssa kuin trollitehtaan pyrkimys aiheuttaa eripuraa presidenttiehdokkaiden välille. Tavoite saavutettu. Yhdysvaltojen presidentinvaalien todellisiksi voittajiksi voidaan pian julistaa armeija internet-trolleja. Lisa Kärnä
TIINA HAUTAMÄKI
tai muuttaminen ei ole heikkoutta. Olisi mahtavaa, jos nettikeskustelujen tarkoituksena olisi enemmän toisilta oppiminen kuin toisia vastaan kilpaileminen. Omien näkemysten uudelleen arvioiminen kritiikin ja kommentoinnin seurauksena ei ole noloa, vaan parhaimmillaan se laajentaa maailmankuvaa. Mielipiteitä tulvivat kommenttiosiot voivat helposti nousta itse tekstiä kiinnostavammaksi osaksi. Pettymys on mieletön, kun kirjoittaja on päättänyt poistaa tekstin kritiikistä loukkaantuneena. Seuraavan kerran kun erehdyt nettikeskusteluissa, jätä siitä jälki. Korjaa virheesi ja myönnä mokasi. Älykäskin ihminen pystyy erehtymään. Juuri sinun hölmö ajatuksesi voi olla sellainen, josta joku toinen oppii viisaammaksi.
SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: TIINA HAUTAMÄKI, LEEVI VÄHÄLÄ, LINDA MANNER