Utain 3/2016

3/2016

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10 media 14

ideat 16

elämykset 18

Jaettu lapsuus Innokas some-vanhemmuus ryöstää lapsuuden ja sumentaa identiteetin.

Saara Kallio s. 15

Retkiluistelu sulattaa stressin Näsijärvellä riittää viilettäjiä. Vauhti kiehtoo Tiitolan veljeksiä. s. 10

Kelillä kuin kelillä

Yrittäjä ei voi vaikuttaa säähän, mutta omaan asenteeseen voi. s.4

huvit 19

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

11.2.2016

Iida Paavola on huomannut, että alkuvuosi on ollut rauhallisempi kuin ennen. Laitteisiin ei ole tarvinnut jonottaa.

Kunto kohoaa ilman jonoa LIIKUNTA Alkuvuoden kävijäsumat liikuntakeskuksissa ovat helpottuneet, kun ihmisten

liikkumisesta on tullut säännöllisempää. Nyt uusia jäseniä liittyy vuoden ympäri.

LIIKUNTAKESKUSTEN alkuvuosi on ollut kävijämääriltään aiempaa tasaisempaa.

– Ihmisjoukot eivät samalla tavalla vyöryneet sisään meille tammikuun aikana kuin aikaisempina vuosina, kertoo Tampereen EasyFit-liikuntakeskusten yrittäjä Saija Löflund.

Kuntokeskukset arvelevat syyksi sitä, että ihmisten liikkumisesta on tullut aiempaa säännöllisempää.

– Tammikuu on yhä kiireisimpiä kuukausia, mutta uutena erona on se, että helmi- ja maaliskuussa kävijämäärät eivät laske yhtä dramaattisesti kuin ennen, kertoo Sats Elixian maajohtaja Anne Ketola.

Tasaantumista kuvaa Ketolan antama esimerkki.

– Aiemmin jossakin keskuksessa kävi tammikuussa keskimäärin 500 henkilöä päivässä, ja kesällä päivittäinen kävijämäärä oli 250.

Nyt tammikuussa päivässä käy noin 400 liikkujaa ja kesällä taas noin 250:stä 300:aan.

Hän kertoo, että tarkkoja lukuja kävijämäärien muutoksista ei voida antaa, koska kävijämäärät vaihtelevat niin voimakkaasti keskusten välillä.

Vaikka alkuvuoden kävijäryntäykset ovat vähentyneet, ne eivät ole kadonneet kokonaan. Pieni piikki tammikuun kävijämäärissä on jokavuotinen ilmiö, kun ihmiset innostuvat vuoden alussa liikkumaan. Nokian Wolf Fitness Clubin keskusvastaavan Sami Borgenströmin mukaan tämä piikki johtuu kuitenkin enemmän vanhojen jäsenten aktivoitumisesta kuin uusista asiakkaista.

Kuntokeskuksista sanotaan, että uusia jäseniä liittyy tasaisesti ympäri vuoden.

TAMPEREEN Fressi-liikuntakeskusten keskusvastaavan Arttu Tehirannan mielestä kävijämäärien tasaantuminen on hyvä asia, sillä se tarkoittaa, että ihmiset liikkuvat säännöllisemmin, eikä vuoden aikana tule pitkiä taukoja urheilemisessa.

– Ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että liikunnan pitää olla säännöllistä. Ei auta, että liikutaan vain vähän alkuvuodesta, kertoo puolestaan Gogo liikuntakeskus Cityn keskusvastaava Julia Hildén.

Myös Saija Löflundin mukaan ihmisten liikuntatietoisuus on lisääntynyt sen verran, että ihmiset pyrkivät liikkumaan tasaisemmin ympäri vuoden ja välttämään pitkiä taukoja.

Terveysliikunnan edistämisen dosentti Minna Aittasalo kertoo, että suomalaiset ovat hyvin terveystietoista kansaa. THL:n vuonna 2013 teettämän raportin mukaan miehistä 33 prosenttia ja naisista 34 prosenttia kertoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa.

Tämä osuus on pysynyt jokseenkin samalla tasolla 1990-luvun puolivälistä lähtien.

SOSIAALINEN MEDIA ja erilaiset televisio-ohjelmat ovat voineet osaltaan lisätä ih-

misten kiinnostusta terveyttä ja liikunnan harrastamista kohtaan, arvelee Aittasalo.

Television laihdutus- ja kuntoiluohjelmillakin on voinut olla merkitystä.

– Ohjelmissa nähdään entistä enemmän tavallisia tallaajia, eikä katsojan tarvitse hävetä esimerkiksi sitä, että on ylipainoinen.

Aittasalon mukaan säännöllinen liikkuminen on tärkeää, sillä suomalaisten arkiliikkuminen on vähentynyt ja suurin osa valveillaoloajasta vietetään istuen ja makoillen. Pitkällä aikavälillä säännöllinen liikkuminen ehkäisee esimerkiksi diabetestä ja valtimotauteja.

Aittasalon mukaan hyödyt ovat lyhytaikaisia, ja siitä aiheutuu helpommin myös erilaisia haittoja ja vaaroja. Ihmiset unohtavat helposti omat rajansa, kun he aloittavat liikkumisen sen muistikuvan varassa, mitä he ovat joskus pystyneet tekemään.

Saara Selkämaa

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

RENJA NURMI

Lihatuottajat mielivät suoramyyntiin MATALAT TUOTTAJAHINNAT ovat saaneet yhä useamman lihatilallisen aloittamaan tuotteidensa suoramyynnin. Siinä tuottaja saa eläimestä paremman korvauksen kuin jälleenmyynnistä.

– Lähes kaikki lammastilamme tuotteista myydään suoraan kuluttajalle, kertoo Tolvilan Kartanon omistaja Jarmo Latvanen.

Keskisuurella lammastilalla syntyy vuosittain noin 300 karitsaa.

– Saamme kaiken lihan myytyä. Kysyntää ja vakiintuneita asiakkaita riittää.

SUORAMYYNNIN uskotaan kasvavan runsaasti erityisesti lammas- ja pihvikarjatiloilla, kertoo Aitoja makuja -hankkeen projektipäällikkö Johanna Mattila. Emolehmätilojen suoramyynnin on arvioitu yli kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä.

Suoramyynnissä liha myydään suoraan tuottajalta kuluttajalle. Välikäsien puuttuminen tulee edulliseksi molemmille. Liha on mahdollista hinnoitella kilpailukykyisesti niin, että tuottajalle jää enemmän käteen.

– Kuluttajat arvostavat reilua tuottajahintaa, ja suoramyynti nähdään vastavoimana kauppojen halpuuttamiskampanjoille, Mattila kertoo.

Latvasen mukaan heiltä suoraan ostettuna lampaan kilohinta on pari euroa kalliimpaa kuin vaikkapa Stockmannin lihatiskiltä.

Kiinnostusta suoramyyntiä kohtaan löytyy niin pieniltä perinnetiloilta kuin suuremmilta tuotantoyksiköiltäkin. Johanna Mattilan mukaan suoramyynti antaa tilalliselle mahdollisuuden markkinoida tietyille asiakasryhmille ja kehittää tuotteitaan haluamallaan tavalla. Suoramyynti ei kuitenkaan ole helppo myyntikanava. Se vaatii tuottajilta uutta myyntiin, markkinointiin ja logistiikkaan liittyvää moniosaamista.

Sosiaalisen median ja verkkokauppojen

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

merkitys suoramyynnissä on kasvanut. Esimerkiksi Tolvilan Kartano on pyrkinyt tuotteistamaan toimintansa mahdollisimman läpinäkyväksi verkkosivujen, Facebookin ja Instagramin avulla.

@utainlehti CMYK / .ai

TOLVILAN KARTANON toiminta järjes-

tetään eläimen hyvinvoinnin ehdoilla ja luomuvaatimusten mukaisesti. Karitsojen annetaan kasvaa pitempään, märehdittävää heinää on jatkuvasti tarjolla ja laadukkaisiin kuivikkeisiin kiinnitetään huomiota. Nämä kaikki näkyvät myös lihan hinnassa.

Valmiutta maksaa lähellä tuotetusta ja eettisestä luomuruoasta löytyy.

– Suoraan tilalta ostavat ihmiset ovat joillain tapaa valveutuneita, ja monet haluavat tulla katsomaan, missä eläimet kasvavat.

Asiakkaisiimme kuuluu niin lapsiperheitä, ruokahifistelijöiltä kuin ravintoloitsijoiltakin, Latvanen kertoo.

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Utain Utain

radio.uta.fi @radiomoreeni @radiomoreeni Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni

yliopistotv.uta.fi

Vilma Flinkman

UniversityOfTampere

katse.uta.fi

MIKÄ?

Facebook “f ” Logo

Suoramyynti

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Katse

○○Suoramyynnissä tuotteita myydään esimerkiksi tilalla sijaitsevassa myymälässä, torilla, tienvarsissa, verkkokaupassa, kotiinkuljetuksena tai ruokapiireissä. ○○Vuonna 2013 suomalaisista 52 prosenttia osti ruokaa suoramyynnin kautta. ○○Vuoden 2011 elintarvikelain uudistuksen myötä pienten ja keskisuurten yritysten on ollut helpompaa perustaa myymälöitä, jatkojalostaa lihatuotteitaan, ja myös jälleenmyyminen on yksinkertaistunut.

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy, Pieksämäki

Salillakävijäkin pannut merkille kiireettömyyden

Saara Selkämaa

@utainlehti Facebook “f ” Logo

RENJA NURMI

TAMPEREEN LadyLine-liikuntakeskuksessa on lounasaikaan rauhallista. Tunnelmallisessa salissa on treenaamassa vain muutama henkilö. Reidenojennuksia tekevä Iida Paavola, 23, aloitti kuntosaliharjoittelun kolme vuotta sitten. Hän käy kuntosalilla säännöllisesti viisi kertaa viikossa.

– Ei ole ollut aikoja, jolloin olisi tullut pitkiä taukoja. Jäin tähän koukkuun heti, kun pääsin aloittamaan, hän kertoo.

Tampereelta kotoisin oleva Paavola opiskelee Savonlinnassa ja valmistuu pian lastentarhan opettajaksi. Kuntosali on hänen lempimuotonsa urheilla. Silloin tällöin hän käy myös ryhmäliikuntatunneilla.

– Tykkään käydä yksin salilla treenaamassa. Silloin pystyn keskittymään paremmin.

Tammikuussa myös LadyLinellä näkyi piikki kävijämäärissä. Paavolan mielestä tämä alkuvuosi on ollut odotetusti ruuhkainen, mutta kuitenkin rauhallisempi aiempiin vuosiin verrattuna.

– Kiirettä ei ole näkynyt samalla lailla kuin viime vuonna.

utain.uta.fi

Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, kuvat) Teemu Helenius (ulkoasupäällikkö, taitto) Toimitussihteerit: Säde Mäkipää, Alma Onali Uutistuottaja: Annika Nuotto AD: Hannele Kauppinen Taittajat: Riikka Jauhiainen, Teemu Leppänen, Kaisa Uusitalo Toimittajat: Maria Erma, Vilma Flinkman, Sara Harju, Sanna Ihalainen, Riikka Jauhiainen, Saara Kallio, Henna Korkala, Sofia Kuisma, Meri Lantela, Anni Lehto, Erika Läärä, Elsa Osipova, Karoliina Paananen, Sonja Parkkinen, Kea Pesonen, Elina Pikkarainen, Mimmi Pitkänen, Taru Rokka, Saara Selkämaa, Annukka Tammilehto, Tessa Toni, Sanelma Tuliniemi, Tuukka Tuomasjukka, Hanna Tuulonen, Valokuvaajat: Renja Nurmi, Irene Stachon Kuvankäsittelijä: Daniel Helander

Vaikka suoramyynnillä on mahdollista saada kilohinta matalaksi, ei Jarmo Latvanen halua ryhtyä kilpailemaan lihan hinnalla.

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Toimittajat: Media ei ruoki pelkoa RIKOSTOIMITTAJIEN mielestä suomalainen media ei syyllisty turhaan pelotteluun. Utaimen haastattelemat toimittajat kertovat, että Suomessa tehdään tehokkaampaa rikosjournalismia kuin koskaan aiemmin.

– Rikostoimittajien täytyy nykyään pystyä perustelemaan valintansa paitsi pomoilleen, myös yleisölleen, kertoo Ilta-Sanomien rikostoimittaja Miika Viljakainen.

Viime vuonna tehdyssä Maanpuolustustiedotuksen mielipidetutkimuksessa paljastui, että suomalaiset näkevät tulevaisuuden turvattomampana kuin koskaan aiemmin. 65 prosenttia vastanneista uskoi, että seuraavien viiden vuoden aikana suomalaiset elävät turvattomammassa maailmassa kuin nykyään.

Helsingin Sanomien rikostoimittaja Minna Passi ei allekirjoita sitä, että suomalainen media ruokkisi turvattomuuden tunnetta turhaan.

– Kukaan ei tahallaan lietso pelkoa.

Aina voisi toivoa tietenkin enemmän analyyttisyyttä ja harkintaa, mitkä asiat oikeasti ylittävät uutiskynnyksen. Toisaalta ihmisiä kiinnostaa lukea näistä aiheista, Passi sanoo.

Ilta-Sanomien rikostoimittaja Viljakainen myöntää, että henkirikoksista uutisoidaan paljon enemmän kuin pienemmistä rikoksista. Hän kuitenkin huomauttaa, että kyseessä ei suinkaan ole ainoastaan rikosuutisoinnin tapa, vaan kaikessa muussakin journalismissa käytetään samankaltaisia uutiskriteereitä.

– Mitä vakavampi ja harvinaisempi rikos on, sitä todennäköisemmin siitä uutisoidaan. Olisihan se hassua, jos jokaisesta rattijuoppotapauksesta uutisoitaisiin yhtä näyttävästi kuin murhista.

Myöskään Passi ei usko, että hyssyttely on oikeanlainen tapa luoda turvallisuutta.

– Suurin osa ihmisistä ei joudu rikoksen uhriksi. Siitä huolimatta tehdyistä rikoksista pitää voida kirjoittaa me­ diassa.

Talvi on arvaamaton ja tempoileva yhtiökumppani SÄÄ Kuluvan talven keli on ollut hyvin vaihteleva. Talvesta

elantoansa ammentavat yrittäjät eivät kuitenkaan ole tappiomielialalla.

SÄÄ ON vaihdellut tänä talvena suuresti.

Maan väri on ollut välillä musta, välillä valkoinen, ja lämpötilatkin ovat sahanneet ääripäästä toiseen.

Talvisesongin yrittäjät ovat joutuneet mukautumaan sääolosuhteisiin. Tämä ei heitä kuitenkaan lannista.

Timanttitöihin keskittyneen Hartimantin palveluihin kuuluu myös lumenpudotus.

Harri Tyynelän mukaan tänä talvena ei ole ollut yhtään lumenpudotustyötä.

Palveluna pudotustyöt eivät rasita Hartimanttia, sillä töissä käytetään vuokratyöntekijöitä. Yritys aikoo säilyttää lumenpudotuksen palveluvalikoimassaan. Onneksi yritys ei ole riippuvainen lumenpudotustöistä.

– Talvikuukaudet ovat timanttitöiden osalta hiljaisia. Lumenpudotus on meille tavallaan talven täytetyötä, Tyynelä sanoo.

SÄÄVAIHTELUILLA on myös vaikutus urheiluvarustekauppaan. Käytettyjä urheiluvarusteita myyvän Pyörätaikurien Antti Puoskari on olosuhteisiin nähden tyytyväinen talviurheiluvarusteiden menekkiin.

Tilanne voisi olla pahempi, jos liikkeessä myytävät varusteet eivät olisi käytettyjä.

– Tällainen keli tavallaan ruokkii meitä.

Vähälle lumelle lähdetään vähällä rahalla, Puoskari sanoo.

Puoskari kertoo, että ilman pakastuttua

luistin- ja jääkiekkovarustekauppa vilkastui.

Lumen puuttuminen on kuitenkin pitänyt asiakkaat pois suksikaupoilta. Suurin miinus välinekaupassa on tullut murtomaahiihtosuksien myynnissä.

Tulevaisuuden talvivarustekauppaan Puoskari katsoo positiivisin mielin.

– Suomi on pitkä maa. Vaikka etelässä olisikin tällainen sää, niin pohjoisessa on täysi talvi.

NÄSIJÄRVEN jäällä toimiva Siilinkarin talvikahvila tarjoaa jäälläliikkujille mahdollisuuden nauttia kupposen kuumaa tai vaikka grillimakkaran ulkoilun lomassa.

Kahvilaa ja luistelurataa ylläpitävän Hiking Travel Hitin Liisa Tyllilä toivoo pakkasten palaavan.

– Jouduimme peruuttamaan laskiaistiistaille suunnitellun kahvilan aukiolon, koska jäällä oli niin paljon vettä, Tyllilä sanoo.

Jäällä kävelyä hän ei tällä hetkellä suosittele liukkauden vuoksi. Luistelu sen sijaan onnistuu ja on myös turvallista.

– Luontoyrittäjänä en uhmaa säätä, vaan liikun sen ehdoilla. Sää on pukeutumiskysymys. Haluamme rohkaista ihmisiä liikkumaan jäällä silloin, kun se on mahdollista, Tyllilä painottaa.

Erika Läärä RENJA NURMI

Henna Korkala Mitä mieltä tutkijat ovat median pelottelusta?

Lue lisää utain.uta.fi

Delfiinien muuttoa selvitellään yhä SÄRKÄNNIEMEN delfiinien uuden sijoituspaikan löytäminen venyy todennäköisesti. Särkänniemen oli alustavasti tarkoitus löytää delfiineille uusi koti maalis–huhtikuun aikana.

– Selvitystyö on yhä kesken. Mahdollisten sijoituskohteiden läpikäyminen vie suunniteltua enemmän aikaan, toimitusjohtaja Miika Seppälä kertoo.

Särkänniemen neljän pullonokkadelfiinin, Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin sijoituskohteeksi on pohdittu useita vaihtoehtoja. Miika Seppälä on kertonut aiemmin julkisuudessa, että tarkoituksena olisi löytää eurooppalainen delfinaario tai merieläinkohde, jossa noudatetaan korkeita hoitovaatimuksia. Vaatimukset täyttäviä delfinaarioita on Euroopassa runsaat 30.

Vilma Flinkman

Kauppa käy. – Lasketteluvälineitä on myyty hyvin, Pyörätaikurien Antti Puoskari sanoo. Sari Översti on tullut liikkeeseen lumilautakaupoille.

MITÄ?

Menneen talven lumia ○○Terminen talvi alkaa, kun keskilämpötila laskee pysyvästi alle nollan asteen. ○○Kuluva talvi alkoi termisesti Pirkanmaalla 26.12.2015 ○○Kylmintä tammikuussa 2016 oli Muonion Alamuoniossa, jossa mitattiin -41,2 astetta. Lämpimintä taas oli Hammarlandin Märketissä, jossa mitattiin +6,5 astetta. ○○Suomen vanhimmat säätilastot ovat peräisin 1800-luvulta.

”

Vähälle lumelle lähdetään vähällä rahalla.

Antti Puoskari, Pyörätaikurit

Vaihteleva sää on riski ja mahdollisuus MUUTTUVA ja rajusti vaihteleva ilmasto on riski, kertoo Tampereen yliopiston taloustieteen tutkijan Jani-Petri Laamanen.

Sään ennustamattomuutta muodostaa yrityksille ja muille talouden toimijoille riskitekijän, joka voi vaikuttaa haluun investoida tuotantoon.

– Epävarmuus sääolosuhteista vähentää halukkuutta laittaa rahaa kiinni tuotantoon, Laamanen sanoo.

Sääolosuhteiden vaikutus näkyy esimerkiksi turismissa, maataloudessa ja kaupan alalla logistiikan puolella. Muuttuvista sääolosuhteista voi kuitenkin olla myös hyötyä.

Uusiutuvan energiantuotannon puolella on jatkuvasti kehitteillä uusia teknologioita.

Suomessa on kylmien talvien ansiosta hyvä osaaminen erityisesti lämmitysteknolo­ giassa.

– Meillä täällä Suomessa on kokemusta monenlaisista sääolosuhteista. Suomella voisi olla potentiaalia kehittää muuttuvissa olosuhteissa toimivia teknologioita, Laamanen sanoo.

Laamasen mukaan lyhyttalvisissa maissa Suomen lämmitysteknologioiden kaltaisia järjestelmiä kaivataan vasta, kun maan elintaso nousee. Elintason noustua ihmisillä on varaa satsata myös mukavuustekijöihin, jolloin suomalaiselle osaamiselle voi löytyä kysyntää.

Meri Lantela

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5

SESONGIN VIIMEISIÄ PULLIA

RENJA NURMI

Tampere nitistää ilmaispysäköintiä MAKSUTTOMIA pysäköintipaikkoja muutetaan lähiaikoina maksullisiksi Tampereen keskusta-alueella. Maksumuutosten kohteena ovat Hämeenpuiston länsiosassa ja Tammelassa sijaitsevat ilmaiset parkkipaikat. Asiasta on tarkoitus keskustella kahden viikon kuluttua Tampereen kaupunginvaltuustossa.

Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakunta päätti eilen pysäköintimaksujen muutoksista keskusta-alueella äänestyksen jälkeen äänin 8–2. Esimerkiksi tähän saakka Eteläpuistoon on voinut pysäköidä ilmaiseksi, mutta kevään aikana sekin muuttuu maksulliseksi.

– Muutoksella pyritään vapauttamaan paikat lyhytaikaisempaan käyttöön. Maksut ovat yksi keino siihen, etteivät autot seiso parkkipaikoilla koko päivää, toteaa suunnittelupäällikkö Ari Vandell Tampereen kaupungilta.

Saara Selkämaa

Elinluovutuskorttien määrästä ei tietoa LASKIAISPULLIA ei enää saa kaikkialta, vaikka laskiaistiistai oli tällä viikolla. Leivon leipomo leipoi sesongin viimeiset pullansa laskiaistiistaina. Kauppahallin leipomossa niitä valmistetaan vielä tämän viikon loppuun saakka. Tosin loppuviikosta pullat saavat ystävänpäivän kunniaksi sydänkoristelun ylleen. Leipuri Pirjo Järvinen kertoo, että Kauppahallin leipomossa muiden pullien valmistusmäärää on pienennetty ja munkit jätetty kokonaan tauolle laskiaispullasesongin ajaksi.

⋆⋆UUTISANALYYSI

Anna minun maksaa lukukaudestani KUVITELLAAN eteläkorealainen opiskelija.

Hän suunnittelee jatkavansa opintoja ulkomailla, sillä kansainvälistyminen kiinnostaa. Valinnanmahdollisuuksia on monia, mutta Suomi pistää silmään. Suomalainen koulutus on eteläkorealaisen mielessä arvostettua. Tutkinto-ohjelman suorittaminen Suomessa tuntuisi myös hyvältä vaihtoehdolta hintansa puolesta. Sehän on täysin ilmaista.

Eteläkorealaiselle tulee kiire, jos hän mielii saada ilmaisen koulutuksen Suomesta.

Heinäkuusta 2017 lähtien Suomen yliopistot alkavat periä maksua EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta. Lukukausimaksujen minimihinta on 1 500 euroa. Ylärajaa lukukausimaksulle ei ole määritelty. Ajatus lukukausimaksuista Euroopan ulkopuolisille tutkinto-opiskelijoille romuttaa ajatuksen Suomen kansainvälisestä koulutuksesta, jossa hyvä laatu ei maksa mitään. Valtiomme ei ole enää kyvykäs eikä halukaskaan rahoittamaan ilmaiseksi opintoja.

KANSAINVÄLISIÄ tutkinto-ohjelmia pitää osata markkinoida, kun lukukausimaksut tulevat voimaan.Tampereen yliopiston kansainvälisten asioiden vararehtorin Katariina Mustakallion mukaan Suomen pitää päästä kansainvälisillä opetusmarkkinoilla esille ja profiloitua. Sitä varten tarvitaan myös kansainvälisiä opettajia, jotka pystyvät opettamaan eri kielillä. Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on 400 englanninkielistä tutkinto-ohjelmaa.

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen Cimon mukaan tämä on muuhun Eurooppaan verrattuna paljon.

”

Jos lukukausimaksut koskisivat kaikkia opiskelijoita, ei kenenkään tarvitsisi yksin tyhjentää pankkitiliään.

Lukukausimaksut voivat johtaa muuriin, jolle kansainvälisten tutkinto-ohjelmien hakijat pysähtyvät. Aamulehti uutisoi hakijamäärän laskeneen Ruotsissa joillain alueilla 60 prosenttia lukukausimaksujen seurauksena. Suomeen voi odottaa samanlaista notkahdusta. Hakijoiden väheneminen tarkoittaisi myös vähenevää tarvetta kansainvälisille tutkintoohjelmille.

Vuonna 2014 Suomessa oli noin 20 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa. Opiskelijoita ei ole riittänyt Mustakallion mukaan ilman lukukausimaksujakaan, vaikka Cimon mukaan ulkomaisten opiskelijoiden määrä onkin kasvanut Suomessa.

Pahimmillaan lukukausimaksujen myötä suomalaiset jäävät keskenään innovoimaan, sillä kansainvälisten tutkinto-ohjelmien lakkauttaminen voisi haitata kansainvälisten verkostojen syntymistä. Mustakallio toivoo, että lukukausimaksut saisivat Tampereen yliopiston tekemään parempaa työtä tutkinto-ohjelmien kehittämiseksi.

LUKUKAUSIMAKSUJEN ongelmana on myös se, että opiskelijoita ajetaan eriarvoiseen asemaan. Suomalaiset ja EU- sekä ETA-maista tulevat opiskelijat välttävät lukukausimaksut, mikä on epäreilua muille opiskelijoille. Toisaalta suomalaiset tutkinto-ohjelmat voivat kärsiä siitä, jos kaikki panokset laitetaan kansainvälisten tutkintoohjelmien kehittämiseen.

Kaikkia tulisi velottaa kansalaisuuteen katsomatta. Opetusta tulee kehittää kaikkien hyväksi, jolloin jokaisen pitäisi olla valmiita sijoittamaan koulutukseensa. Jos lukukausimaksut koskisivat kaikkia opiskelijoita, ei kenenkään tarvitsisi yksin tyhjentää pankkitiliään.

Vararehtori Mustakallion mielestä Tampereen yliopisto on yksi Suomen vetovoimaisimmista yliopistoista, mutta tuskin eteläkorealainenkaan on valmis maksamaan Tampereen yliopiston suunnittelemia 10 000 euron lukuvuosimaksuja. Sillä rahalla kun saa tasokkaampaa koulutusta muualta.

Sofia Kuisma

kuisma.sofia.k@student.uta.fi

ELINLUOVUTUSKORTTIEN määrää ei tilastoida, kertoo Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa. Vaikka elinluovuttajien määrä on lisääntynyt, on elinluovuttajille yhä tarvetta, sillä elinsiirtoa odottaa lähes 400 ihmistä. Inomaan mukaan ihmisen tahto selvitetään ennen elinluovutusta ja elinluovutuskortti auttaa selvitystyössä. Jotta mahdollisimman moni hankkisi elinluovutuskortin, kampanjoidaan siitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Inomaa kertoo, että elinluovutuskortin saa helposti tilattua verkosta.

– Elinluovutuskortin saa myös mobiilisovelluksena puhelimeen, sanoo Inomaa.

Vuonna 2015 elinluovuttajia oli 126.

Inomaan mukaan luovuttajien määrään vaikuttavat muun muassa ihmisten suhtautuminen ja luovuttajien tunnistaminen sairaaloissa.

Sofia Kuisma

Miesten tuesta pula Tampereella TAMPEREEN kaupunki etsii lasten ja nuorten tukitoimintaan uusia tukihenkilöitä. Tukea tarvitseville pojille kaivataan erityisesti miespuolisia tukihenkilöitä. Tällä hetkellä vain kolmasosa tukihenkilöistä on miehiä.

Sosiaalityöntekijä Juha Mäki-Ketelän mukaan miehet epäilevät turhaan omia taitojaan. Tärkeintä hänen mukaansa on halu auttaa ja olla läsnä lapsen elämässä. Lapsen kanssa vietetään aikaa pari kertaa kuussa esimerkiksi harrastuksen parissa.

Tukihenkilötoiminta on sosiaalihuoltolain mukainen palvelu, josta maksetaan tukihenkilölle kuukausittainen palkkio ja kulukorvaus. Toimintaan voivat osallistua kaikenikäiset aikuiset.

Tampereella 20. helmikuuta järjestettävä koulutus antaa valmiudet toimia lasten ja nuorten tukihenkilönä.

Vilma Flinkman

6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

TESSA TONI

Saunan höyryssä on helppo hengittää.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7

Kiukaan kesyttämät SISU Jos eivät sauna,

viina ja terva auta, on tauti kuolemaksi.

Mutta parantaako sauna silloin, jos toinen sananlaskun kolmesta tekijästä onkin syypää sairauteen?

KUN SAUNASEURA Saunasolmun jäsenet pääsevät lauteille, sihahtelee saunakaljojen sijasta kiuas. Leikkimielisen seuran parikymmentä jäsentä ovat löytäneet toisensa päihderiippuvaisten vertaistukiryhmästä.

Saunan ja avannon vuorottelu, tai kylmäkuuma-hoito, kuten seura sitä itse kutsuu, kestää tavallisella reissulla tuntikausia.

Leevi kertoo polttaneensa löylyissä kerran peniksenpäänsä niin pahasti, että luuli kantavansa sukupuolitautia. Vasta seuraavalla kerralla hän ymmärsi polttelun ja saunareissun yhteyden.

– Se on semmoinen vihlaisu saunan ovella, kun lähtee liian myöhään karkuun. Kyllä sen tuntee.

Mutta niin tapahtuu onneksi vain Kallion urheilutalossa oikeiden saunaukkojen kanssa saunottaessa. Niiden, jotka ovat surullisenkuuluisan Sauna-Timon entisiä treenikavereita. Tänään saunotaan Vantaan Kuusijärvellä, joten sukukalleudet pysyvät tiukasti turvassa polttavan höyryn ikäviltä sivuvaikutuksilta. Muualle pojat sen sijaan toivottavat palovammat tervetulleiksi.

– Niistä tunnistaa hyvät löylyt.

LAUTEILLE NOUSEVAT saunaseuran aktiivisimmat löylyttelijät, Väinö, Tatu ja Leevi. Kolmenkymmenen ikävuoden molemmilta puolilta olevat miehet ovat tavanneet toisensa entisten huumeidenkäyttäjien vertaistukiryhmissä. Vaikka savusaunassa on säkkipimeää, kapuaa kolmikko kompuroimatta ylimmälle lauteelle.

Saunomisesta on tullut miehille elinehto vasta huumeiden hylkäämisen jälkeen. Raitistuttuaan Väinö aloitti rankan interferonihoidon C-hepatiitin kukistamiseksi. Hoidon aiheuttamien sivuvaikutusten lista on pitkä: pahoinvointia, masennusta, unettomuutta, kuumetta, kurkkukipua, päänsärkyä, ihottumaa, hengenahdistusta, luu- ja lihassärkyä sekä veriarvojen muutoksia. Puoli vuotta kestänyt hoito sai Väinön punasolut laskemaan anemian tasolle.

– Viimeiset kolme kuukautta olin aika paskana.

Onneksi saman hoidon läpikäyneet vertaistukiryhmäläiset vinkkasivat, että sauna helpottaa oloa. Kuumasta huoneesta Väinö löysi hengähdyspaikan lääkkeiden aiheuttamilta sivuvaikutuksilta.

Leeville taas tuli tavaksi käydä Vailla vakinaista asuntoa ry:n järjestämissä ”puliukkosaunoissa”. Ne ovat monelle asiakkaalle ainoa paikka puhdistautua.

Vuonna 2011 Leevi ja Väinö tapasivat päihdekuntoutuslaitoksessa, ja saunomisesta tuli nopeasti miehiä yhdistävä tekijä.

Tatu tuli mukaan vuonna 2012 vertaistukikumminsa vinkkaamana.

– Se oli sitä aikaa, kun en ollut vielä raitistunut.

Muut nyökyttelevät. Vuotta myöhemmin Tatukin oli jättänyt päihteet taakseen ja liittynyt tiiviiseen joukkoon, jota yhdistää päihteettömän elämän lisäksi kuuma kiuas.

Nyt yhteiset reissut suunnitellaan sen perusteella, mistä löytyy hyvä sauna.

– Yläasteella jengi muodostui niistä, ketkä tykkäsivät ottaa viinaa. Nyt taas niistä, ketkä tykkäävät ottaa löylyä, Leevi kertoo naureskellen.

PIMEÄSTÄ NURKASTA kuuluu ilkikurinen hihitys. Kiuas sihisee pahaenteisesti ja höyry täyttää huoneen. Tatu on tarttunut löylykauhan varteen.

– Kun Tatu alkaa heittää löylyä, niin kenelläkään ei ole enää kivaa.

Saunaseuran tuorein jäsen on ehtinyt karaistua joukkion kovimmaksi löylymieheksi. Nelisen vuotta sitten yliannostuksen aiheuttamasta sydämenpysähdyksestä selvinnyt 25-vuotias Tatu heittää nyt kiukaalle vettä sellaisella vimmalla, että kanssasaunojat vääntyvät vähitellen puhisemaan mäkihyppyasentoon: selkä kumaraan ja nenä mahdollisimman lähelle lattiaa.

Leevi ja Väinö kertovat ylpeinä saaneensa saunan lämpömittarin viisarin kohoamaan parhaimmillaan 185 tai 190 asteeseen. Silloin olosuhteiden tulee tosin olla täydelliset,

”

Täytyyhän tässä hommassa vähän masokisti olla.

Väinö

eikä tyypillisesti hyvän saunan mittarina pidetty kosteus saa seuralta tunnustusta.

– Meidän tyyppisille löylyukoille kostea sauna on huono sauna. Sen voi selittää vaikka niin, että 100-asteinen uuni ei tunnu kuumalta, mutta kun dippaa etusormen kattilassa kiehuvaan veteen, se polttaa ihan perkeleesti, Leevi ja Väinö selventävät.

Mahdollisimman suuri lämpötilavaihtelu on seuran mukaan onnistuneen saunareissun salaisuus. Kun kroppaa kuumottaa tarpeeksi, on avannon aika. Kahden ääripään välinen ravaus saattaa toistua yhden saunasession aikana kymmeniä kertoja.

Ihon lämmetessä kuumassa saunassa verisuonet laajenevat, ja sydämen syketiheys kasvaa. Saunoessa ihoon voi virrata jopa 70 prosenttia sydämen pumppaamasta verestä. Kylmään avantoon upottautuessa vaikutus on päinvastainen: ihon pintaverisuonet supistuvat ja verenpaine nousee. Lämpötilavaihtelusta johtuva nopea verenpaineen nousu voi aiheuttaa sydämen pettämisen tai vaarallisia rytmihäiriöitä.

Tuhatta ja sataa hakkaava sydän on kuitenkin miehille vain merkki hyvistä löylyistä, ja avannon jälkeen maiseman kuuluukin olla vähän vinossa. Tavallisen tallojan saunomiseksi on joukkion tottumuksia vaikea kutsua.

– Hullun hommaahan tämä on. Eräs kaveri katsoi kerran epäuskoisena saunatouhuamme todeten, että meidän pitäisi varmaan päästä puhumaan jollekulle.

Pojat purskahtavat nauruun. Vertaistukiryhmät ovat koulineet heistä mestariavautujia. Huumeongelmainen tukahduttaa tyypillisesti tunteitaan päihteiden avulla, minkä vuoksi iso osa toipumisprosessia on

oppia sietämään myös elämään kuuluvat vastoinkäymiset sekä löytämään terveitä keinoja niistä yli pääsemiseen. Sauna on kuitenkin murheista ja menneisyydestä vapaa alue. Siellä ei avauduta.

– Jos joku yrittää jauhaa paskaa, se saadaan äkkiä hiljaiseksi lyömällä löylyä, kertoo Väinö naureskellen.

– OTETAANKO SYNNINPÄÄSTÖ?

Ja he ottavat. Jos lämpötila saunassa hipoi sietämätöntä jo entuudestaan, saa synninpäästö kiukaan laulamaan kovempaa kuin koskaan aikaisemmin.

– Ai sieltä tuli vielä toinen aalto. Mä vannon, että nyt tuli palovammoja! Leevi parkaisee ja syöksyy alemmalle lauteelle.

Tatu ja Väinö istuvat edelleen tuskainen, mutta tyytyväinen virnistys kasvoillaan päälaki saunan kattoa hipoen. Mikä saa takapuolen pysymään liimattuna lauteeseen, kun löyly pieksee miestä kuin nahkaremmi lasta 50-luvulla?

– Täytyyhän tässä hommassa vähän masokisti olla, Väinö myöntää.

– Mulla on teoria kivusta. Kun sattuu tarpeeksi, niin keho alkaa erittää omaa kipulääkettä. Onko se sitten adrenaliinia vai endorfiinia, sitä en tiedä, mutta koettu kipu on selkeästi suoraan verrannollinen sen jälkeisen nautinnon määrään, Tatu kertoo.

– Aivoreseptorit aukeaa ja kaikki vanhat Subutex-jäämät lähtee liikkeelle, Leevi vitsailee.

Saunan tuottaman hyvän olon mekanismiin ei tutkimuksista huolimatta ole vielä löydetty selkeää selitystä. Jotkut tutkijat ovat havainneet saunomisen aiheuttavan aivoissa hyvää oloa tuottavan endorfiinin lisääntymisen, toiset eivät.

Psykologisen teorian mukaan saunan lämmin ja rauhallinen ilmapiiri tuo taas mieleen lapsuuden, ehkä jopa äidin kohdun. Saunomista ja lämpöhoitoja on käytetty kautta aikojen jos jonkinlaisten vaivojen hoitoon. Erilaisten iho-ongelmien, reumakipujen ja allergisen nuhan on huomattu helpottavan saunan lämmössä. Lämpöhoitoja on käytetty myös kroonisen väsymysoireyhtymän, lievän masennuksen ja anoreksian hoidossa. Sauna on Suomen lääke, kuten vanha sananlasku selittää.

RUUMIIN LISÄKSI kuuma koppi hoitaa

sielua. Saunomisen rentouttava ja virkistävä

vaikutus on Suomen saunaseuran mukaan nykyaikana yleisin syy saunan lämmittämiseen. Kukaan miehistä ei mieti menneitä, kun kiuas laulaa, pulssi kohoaa pilviin, ja höyry tekee hengittämisestä vaikeaa. Piikit ja pillerit ovat vain utuinen muisto entisestä elämästä.

– Tässä hetkessä ei ole mitään muuta.

Sauna on perisuomalainen meditaatio, Tatu toteaa vakavana.

Vaikka miedot löylyt eivät enää tarjoa samanlaisia kiksejä kuin ennen ja toleranssi kuumuuden kestämiseen on kasvanut, ei sauna ole miesten mukaan tullut huumeiden tilalle. Huumeet olivat pakopaikka omalta elämältä, sauna taas on yksi sen käsittelykeinoista.

– Me ollaan kolmekymppisiä teinejä.

Omasta takaa ei ole mitään eväitä selvitellä asioitaan, kun on jäänyt normaalin ihmisen kehitysvaiheet kokematta. Pitää löytää omat tapansa, Leevi selittää.

Paha olo kohoaa kiukaalle heitetyn veden mukana savuna ilmaan. Kaikki miehet myöntävät, että huonon päivän jälkeen paras tapa nollata pää on istahtaa huoneeseen, jonka lämpömittari kohoaa reippaasti yli satasen. Kun kiehuttaa oikein kunnolla, kiuas kuuntelee ja lämpö lohduttaa.

– Muut lähtee dokailemaan, me mennään saunaan.

KUN PERISUOMALAINEN riitti on saatu maaliviivalle, on iho punaisen kirjava ja nenästä kuoriutuu nahka. Miehet istuvat silmiinpistävän levollisina pöydän ympärillä. Vaikka tunne muistuttaa opiaattien aiheuttamaa jälkitilaa, ei kukaan pojista ole popsinut kemikaaleja. Tämän olotilan saavuttamiseksi niitä ei tarvita.

Luonnon oma lääke on saanut sekä kehon että mielen puhtaaksi. Huomenaamulla he heräävät aikaisin omista sängyistään ja lähtevät opiskelemaan taloustieteitä tai lähihoitajan ammattietiikkaa. Saunareissu ei ole ajanut ketään makaamaan tajuttomana katuojaan vailla rahaa tai tietoa huomisesta.

Löylykauha ei ole vienyt miestä, vaan mies on vienyt sitä. Tatu vilkaisee kelloaan. On vielä aikaista. Hän virnistää.

– Mites olis vielä pienet?

Tessa Toni

Haastateltavien nimet on muutettu.

Jäätävä vesi tuntuu puukoniskuilta, mutta avannon jälkeen on olo levollinen.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

JORI

MET

SÄ

UN KO I V

KO T

IALB

UMI

Jori Metsäkoivun mielestä lapsen saaminen ei merkitse nuoruuden menettämistä.

Sekä hän että 9-vuotias Hugo ovat hieman hulivilejä.

Isä, älä jätä VANHEMMUUS Yleensä lapsen hoitaminen jää

yksin teiniäidin vastuulle. Jori Metsäkoivu on poikkeus. Hän tuli isäksi 16-vuotiaana, ja haluaa olla paras mahdollinen isä pojalleen.

KIRKKONUMMELAINEN Jori Metsäkoivu istuu häkeltyneenä sohvalla. Hän on saanut juuri kuulla tulevansa isäksi, ja miettii, pitäisikö ajaa mopolla karkuun.

Metsäkoivu sai kuulla saavansa lapsen vuonna 2007. Hän oli 15-vuotias, tyttöystävä Anna 16. Nuoripari oli seurustellut 1,5 vuotta.

Annan kuukautiset olivat myöhässä, joten hän pyysi tekstiviestillä isäänsä ostamaan kauppareissulla raskaustestin. Isä palasi kaupasta hiljaisena, raskaustestin kanssa.

Anna kertoi positiivisen tuloksen heti vanhemmilleen. Jotkut läheisistä epäilivät, että nuorten suhde ei kestä. Kun Hugo syntyi, Metsäkoivu pyysi kahta lapsuudenystäväänsä kummiksi. Nämä kieltäytyivät, sillä uskoivat parin eroavan pian, eivätkä halunneet jäädä kummeina välikäteen.

– En pettynyt, sillä kaikkihan me olimme pikkupoikia silloin. Jälkeenpäin he ovat tunnustaneet katuvansa kieltäytymistä.

Nykyään Metsäkoivut ovat naimisissa.

Hugo-poika täyttää tänä vuonna yhdeksän.

TEINIÄIDEILLE on tarjolla tietoa, tukiryh-

miä ja televisio-ohjelmia. Teini-isien tilanne on heikompi. Vain harva teini-ikäinen isä osallistuu aktiivisesti lapsen elämään.

Tampereen perheneuvolassa käy hyvin vähän teini-isiä. Perheneuvolan johtaja Risto Karttunen muistaa vain muutaman tapauksen vuosien varrelta. Alaikäisten vanhempien osuus neuvolan asiakkaista on pieni.

Perheneuvolassa nuoria isiä kannustetaan olemaan lapsen elämässä alusta asti, vaikka isä ei seurustelisikaan äidin kanssa.

Tunneside vanhemman ja lapsen välillä

muodostuu heti syntymän jälkeen.

– Teini-isän elämäntilanne saattaa olla hankala. Ongelmat kuitenkin ratkeavat usein iän myötä, mutta tunnesidettä lapseen on vaikea luoda jälkikäteen, Karttunen sanoo.

Perheneuvola tekee yhteistyötä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston kanssa. MLL:llä on tapaamispaikka, jossa isä voi tutustua lapseen ohjatuissa olosuhteissa. Karttusen mielestä vaihtoehto on hyvä erityisesti nuorelle isälle, jos lapsen kanssa oleminen jännittää.

– Isän ja lapsen kiintymyssuhteen kehittymiselle on tärkeää, että äiti ei aina ole välikätenä.

VANHEMPIEN nuori ikä korostuu usein

perheen arjessa. Metsäkoivut ovat koulun vanhempainilloissa poikkeuksetta nuorimpia. Hugon opettajat ovat myös Jorin entisiä opettajia.

– Naureskelemme joskus opettajien kanssa asialle. Emme kuitenkaan saa erityiskohtelua iän vuoksi.

Läheisten tuki on ollut Metsäkoivuille tärkeää. Raskauden ajan he asuivat vuorotellen molempien vanhemmilla. Muutama kuukausi Hugon syntymän jälkeen he muuttivat

kaksioon Kirkkonummen Masalassa. Omillaan asuminen oli askel kohti itsenäisyyttä.

– Olin fiiliksissä vapaudesta. Äiti ei enää voinut komentaa minua viemään roskia, vaan minä komensin äitiä, jos hän tuli kylään.

Metsäkoivun rento elämänfilosofia on auttanut selviytymään teini-isyydestä. Vaikeinta oli silloin, kun Hugo oli pieni ja huusi 4 yötä putkeen. Ylitsepääsemättömiä vaikeuksia Metsäkoivut eivät ole kohdanneet.

– En halua miettiä syitä siihen, miksi kaikki on onnistunut. Elämää ei pidä miettiä liikaa.

Sanna Ihalainen

MIKÄ?

Nuoret isät Suomessa ○○15–19-vuotiaista 373:lla, eli 0,2prosentilla ikäluokasta, oli lapsi vuonna 2014. ○○20–24-vuotiaista lapsia oli noin 9 100:lla, eli 5,2 prosentilla. ○○25–29-vuotiaista lapsia oli jo noin 37 800:lla, eli 21,7 prosentilla.

Lähde: Tilastokeskus

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9

Teekkari tekee asumisesta taidetta YHTEISÖASUMINEN Tampereen Annalassa asuu Tupsulan klaani.

Se on 42 hengen yhteisö, jolla on oma keisari, lukkari, talon vanhin ja vuoden tupsulalainen. Teekkareiden kommuunissa on vain kaksi lukittua ovea: A- ja B-rappujen sisäänkäynnit.

MIETIN, KUINKA LÖYDÄN etsimäni kerrostalon. Astuessani bussista Annalankadulla en voi kuitenkaan erehtyä. Tien toisella puolella olevan rakennuksen yhteen parvekkeeseen on kiinnitetty tusina paistinpannua, toisesta roikkuu autonrenkaita ja ylimmän asunnon parvekelaudoissa on kyltti joraavasta krokotiilista. Sen taustalla lukee Tupsula.

Kommuunissa 8 vuotta asunut rakennustekniikan opiskelija Niko Rajantaus tulee minua ulko-ovelle vastaan pyjamahousuissa ja villasukissa. Hän johdattaa minut alastoman Tom Cruisen, pinottujen ostoskärryjen ja 1990-luvulta olevan kondomilaitteen ohitse kotiinsa. Sen tai yhdenkään muun asunnon ovi ei ole lukittu tai edes kiinni.

Sisällä minulle tarjotaan kahvia ja viereisestä asunnosta joku kysyy huutaen ottaisinko kuitenkin mieluummin kaljaa. Istun hieman järkyttyneenä keittiönpöydän ääreen. Kaikki tästä paikasta kuulemani legendat ovat totta.

TUPSULAN PERUSKIVI valettiin 1987.

Opiskelijat hallinnoivat itse itseään muun

muassa päättämällä uusista asukkaista. Jotta kommuunin poikkeuksellinen yhteisöllisyys säilyisi, uusien tupsulalaisten koeaika on 3 kuukautta. Tämän jälkeen keisari kastaa heidät Tupsulan klaanin täysipäiväisiksi jäseniksi.

”

– Olen nyt 3:tta vuotta lukkarina. Minun aikanani poliisit ovat vain kerran käyneet pyytämässä musiikkia pienemmälle, Rajantaus kertoo.

Naapureiden kanssa tupsulalaiset tulevat hyvin toimeen, vaikka yömyöhään pihan

Moni haluaa tänne siksi, että he ovat kyllästyneitä soluasuntoihin, joissa toisia moikataan vain matkalla vessaan.

Keisarin rooli on puhtaasti seremoniallinen, ja edellinen keisari valitsee aina seuraajansa. Vuosijuhlassa valitaan lisäksi talon vanhin, joka tuntee perinteet, vuoden tupsulalainen, joka on tehnyt jotain erityistä talon hyväksi ja lukkari, jonka tehtäviin kuuluu järjestyksen ylläpitäminen.

Ossi Juntunen, materiaalitekniikan opiskelija

paljusta saunaan kirmaavat nakuilijat eivät kaikkia aina miellytäkään.

KROKOTIILIPARVEKKEELLA tupakoiva materiaalitekniikan opiskelija Ossi Juntunen on asunut Tupsulassa kohta 3 vuotta.

– Moni haluaa tänne siksi, että he ovat kyllästyneitä soluasuntoihin, joissa toisia

moikataan vain matkalla vessaan, Juntunen kertoo.

Rajantaus viestittää talon IRC-kanavalle, että lähdemme kierrokselle yleisiin tiloihin.

Kaikki saavat liittyä seuraan.

Kulkiessamme talon käytävillä ohitsemme tassuttelevat krapulaiset teekkarilaiset kutsuvat meidät yhteissaunaan. Naurahdan hermostuneesti, sillä tällaista yhteishenkeä ja lämminhenkisyyttä on vaikeaa vastustaa.

Saunan lisäksi Tupsulan yhteisöllisyys huokuu sen vuosittaisista perinteistä. Tunnetuin niistä on Ulkoilmakonsertti, joka on järjestetty vappuna jo 20 vuoden ajan. Talon sisäpihan parvekkeiden erikoisen koristelun syy alkaa selvitä, sillä niitä käytetään bän­ dien esiintymislavoina. ”Kotiin, ei kämpille” on Tupsulan tunnuslause. Seinämaalaukset ja julisteet, kasvit ja valokoristeet saavat talon tuntumaan valtavalta nykytaideteokselta. Kun minulle kerrotaan, ettei missään muualla ole vastaavaa opiskelijayhteisöä, en epäile hetkeäkään.

Hanna Tuulonen HANNA TUULONEN

Tupsulassa asukkaat saavat muokata rakennusta ja asuntoja mieleisekseen. Tiivis yhteisö ja persoonallisuus tekevät Niko Rajantaukselle ja Ossi Juntuselle kommuunista kodin.

10 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit

Olkoon tasapa

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 11

aino kanssasi

TALVIURHEILU Retkiluistelu vaatii hyvää

kehonhallintaa. Näsijärven luistelurataa ympäröivä luonto rauhoittaa mieltä, vaikkei luistelu luistaisikaan.

Kuvat: Irene Stachon Teksti: Mimmi Pitkänen

12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Näsijärven luisteluradan reitti on rajattu tarkasti.

Punaiset naskalit Riitta Mäkkylän kaulassa ovat retkiluistelijan luottoväline.

Niiden avulla voi pelastautua pudottuaan jäihin.

Sadekelit tekevät jään pinnasta erityisen liukkaan.

– LAITA PAINO vain yhdelle jalalle kerral-

den määrää on vaikea arvioida, mutta heitä on mitä luultavammin useita tuhansia. Monet heistä tulevat jäälle liikkumaan vauhdilla kiireitä pakoon. Talven kiireisin aika, eli hiihtolomaviikot, on vasta edessä.

Materiaalitekniikan opiskelija Mikko Tiitola kertoo, että opiskelut aiheuttavat hänelle aina pientä stressiä. Retkiluistelu kuitenkin vie hetkeksi ajatukset pois kouluhommista.

– Aika kuluu luistellessa yllättävän nopeasti, eikä samalla oikeastaan ajattele mitään.

Tiitola kertoo, että harrastus alkoi perheen kautta.

– Pakottamana, pikkuveli Eero Tiitola huomauttaa.

Isoveli hymähtää. Hän nostaa kätensä ja osoittaa valkoiseen tyhjyyteen.

– Tuolla se isä jo menee.

Perhe on käynyt retkiluistelemassa vuosien ajan, aina silloin kun kelit sallivat.

Nuorempi Tiitola veistelee, että parasta

laan. Älä ota liian isoja askelia, ohjeistaa mies englanniksi samalla, kun yritän liikkua eteenpäin retkiluistimilla.

Tasapaino tuntuu pettävän ja jalkaterät kääntyvät sisäsyrjälle. Retkiluistimissa on monojen alla kantapäistä irralliset luistinterät. Kantapäät nousevat teristä jatkuvasti ja uhkaavat vetää kehoni kohti jään pintaa.

Tunnen suurta sympatiaa tarujen Akhilleusta kohtaan.

Minua auttanut mies kertoo olevansa Kreikasta. Ehkä hänen esi-isänsä on voitonjumala Nike, heikkokantapäisen urvelon sijaan. Mies toivottaa minulle onnea ja lähtee kiitämään vauhdilla eteenpäin. Niin tekee moni muukin Näsijärven luisteluradalla.

YKSI KIITÄJISTÄ on Riitta Mäkkylä.

Hän aloitti retkiluistelun vasta tänä talvena, mutta on silti kuin vanha tekijä. Hän kertoo, että hiihtämisestä on ollut hyötyä

retkiluistelun hallitsemisessa. Mielekkäintä retkiluistelussa on uusi ympäristö.

– Vaikka ollaan keskellä kaupunkia, jäällä on kauhean rauhallista ja kaunista, Mäkkylä sanoo ja katsahtaa ympärilleen.

Silmissä siintää loputtomasti jatkuvaa jäätä, josta osa on lumen peitossa. Metsä rajaa jääkentän kuin maalauksessa. Edes kasvoja kirpaiseva hyytävä tuuli ei häiritse Mäkkylää.

– Luistellessa koitan vain nauttia, enkä ajattele mitään. Tämä on rentoutumiskonsti.

Alkuvuosi on ollut Mäkkylälle kiireistä aikaa töissä. Retkiluistelusta Mäkkylä saa virtaa ja virkeyttä.

– Välillä on hyvä lähteä kirjoituspöydän äärestä. Ulkoliikunta piristää, ja sitä on kuin uusi ihminen, kun tulee sisälle.

SUOMEN RETKILUISTELIJOISSA on yli 3000 jäsentä eri puolella Suomea.

Järjestöön kuulumattomien retkiluistelijoi-

”

Ei luistellessa ajatella mitään, vaan katsotaan varpaisiin, ettei satuta itseään.

Arja Rimpelä

retkiluistelussa on se, kun pääsee kotiin.

Tänäänkin hän on saapunut radalle perheen raahaamana. Hän kertoo kuuntelevansa usein musiikkia samalla kun luistelee ja vertaa harrastusta hölkkään.

Tästä isoveli on samaa mieltä. Retkiluis-

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13

Pia Aaltonen ja Jouni Gerasimow saapuivat Näsijärven luisteluradalle nauttimaan ulkoilmasta.

– Kaunoluistimilla meno ei ole parhaasta päästä, summaa Aaltonen.

telu on mukava ja helppo tapa saada liikuntaa.

KAIKKIEN AJATUKSIA retkiluistelu ja autuas maisema eivät vie pois velvollisuuksista. Raisamiina Rimpelä myöntää ajatelleensa töitä luistelun aikana. Markkinointialalla työskentelevä Rimpelä ei stressaa paljoa, mutta töihin menee silti suurin osa päivästä. Rimpelä on retkiluistelemassa ensimmäistä kertaa.

– Hankalinta oli aluksi hallita tasapaino, mutta ulkona oleminen on parasta, Rimpelä kertoo.

Hän saapui radalle äitinsä kannustamana. Äiti Arja Rimpelä kertoo käyneensä aiemmin luisteluradalla tavallisilla luistimilla. Hän näki muiden käyttävän retkiluistimia, ja päätti ostaa sellaiset myös itselleen ja tyttärelleen. Kaunoluistimilla on vaikea liikkua radalla, sillä sen rosoinen pinta on täynnä erilaisia möykkyjä ja kuoppia.

Molempia kiehtoo vauhti, ja retkiluisti-

met ovat nopein vaihtoehto. Äiti on hieman hämmästynyt siitä, että tytär on ajatellut luistellessaan töitä.

– Ei luistellessa ajatella mitään, vaan katsotaan varpaisiin, ettei satuta itseään. Paitsi ajattelin kyllä, että hitsi, kun toi Raisamiina menee kovaa, äiti naurahtaa. Äidin mielestä on mukavaa, että radalla on muitakin ihmisiä, vaikka heidän kanssaan ei ehdi seurustella. Kilometrien päässä, valkoisen majakan luona näkyy liitäviä hahmoja.

ENÄÄ LUISTINTEN PÄÄLLÄ ei tunnu niin pelottavalta. On vain minä, jää ja maailman hankalimmat jalkineet. Jään pinta tuntuu jopa pehmeältä, kun kaadun toisen kerran.

Ei mennyt kuin vetten päällä käveleminen, mutta ainakin rähmällään näkee hyvin ympärillä olevan luonnon. Unohdetaan Akhilleus ja voitonjumala Nike, nyt minun on vain noustava ylös. Telttakahvila odottaa neljän kilometrin päässä.

Raisamiina (vas.) ja Arja Rimpelä ovat ensimmäistä kertaa yhdessä retkiluistelemassa. Tytär päihitti radalla äitinsä.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Rohkea lähtee rajojen ulkopuolelle IHMISOIKEUDET Toimittaja Maila-Katriina Tuominen ymmärtää ihmisiä, jotka lähtevät hätää

pakoon. Hänen mielestään kansainvälisistä kriiseistä ei tulisi vaieta.

IRENE STACHON

VUONNA 2009 Maila-Katriina Tuominen

käveli Kairon kadulla ja näki myyntikojussa rintanapin, joka oli samanvärinen kuin hänen puseronsa. Auringonlaskun väri kiehtoi ja hän kiinnitti sen rinnalleen. Myöhemmin Ghanassa rintanappi putosi kivelle ja halkesi. Tuominen liimasi sen, ja pinnalle muodostui Niilin näköinen kuvio.

Niili on muutenkin lähellä Tuomisen sydäntä. Tällä hetkellä hän toimii epävirallisena kirjeenvaihtajana Afrikassa. Pitkä ura kulttuuritoimittajana Aamulehdessä päättyi virallisesti vuonna 2009, mutta hän ei suostu jämään eläkkeelle.

– Ei lahjakkuuksillensa mitään voi, mutta kyse on myös syvästä uteliasuudesta.

IHMISOIKEUSTOIMITTAJAKSI Tuomista alettiin kutsua 90-luvulla. Hän kiinnostui rasismista ja maahanmuutosta ollessaan kulttuuritoimituksen esimiehenä. Tuominen haastatteli Neuvostoliitosta tulleita pakolaisia ja oli ensimmäisiä toimittajia, jotka antoivat pakolaisten äänen kuulua.

Kirjoituksissaan hän myös pohti ratkaisuja ongelmiin, esimerkiksi kielikysymyksiin.

Tämän päivän pakolaiskeskusteluun hän ottaa kantaa vertauskuvallisesti.

– Ihmisten tuleminen on kuin valtaisa Niili, sitä ei voi padota.

Tuomiselle on tärkeää, että journalismilla rakennettaisiin siltoja osapuolien välille.

Täydellistä tasapainoa ei voi kuitenkaan saavuttaa. Aina joku on hyvä ja toinen on paha. Ihminen valitsee, kenet haluaa hyväksyä osaksi yhteisöään ja ketä puolustaa.

Tuomisen mielestä journalismi ei ole koskaan ollut objektiivista. Paraskaan ammattilainen ei voi luoda esimerkiksi pakolaiskriisistä puolueetonta kuvaa. Laajat ilmiöt sisältävät monta erilaista näkökulmaa. Tekijät ovat aina erilaisia, ja omat arvot tulevat esiin teksteissä. Tärkeä on löytää lähteitä, jotka ovat kokeneet tapahtumat henkilökohtaisesti ja haluavat keskustella kokemuksistaan.

– Toimittaja voi pitää tarjottavaa tietoa riittävänä, mutta maailmaa tulisi katsoa niin pitkälle kun voi ja sen jälkeen pohtia, mitä kirjoittajalta odotetaan.

TOIMITTAJA EI SAA ARKAILLA. Terve

itsepäisyys on jopa tervetullutta, sanoo Tuominen. Täytyy olla riittävästi jääräpäinen ja pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista.

– Ei pidä pitää olla hiljaa, jos epäoikeudenmukaisuutta on näkyvissä.

Rakentava journalismi voi Tuomisen mielestä olla avain ihmisoikeuskysymysksiin, sillä siinä yhdistyvät osaaminen, tieto, ymmärrys ja ratkaisut. Journalismia ei Tuomisen mukaan tule lokeroida liikaa, sillä mahdollisuuksia toimia on monia.

2000-luvun journalismi on Tuomisen mielestä laadukasta. Uutisoinnissa korostetaan faktoja. Tuominen pitää positiivisena sitä, että journalismista on tullut keskustelevampaa. Hän on sitä mieltä, että journalistiikan opiskelijoiden tulisi katsoa rajojen ulkopuolelle ja tutustua myös eurooppalaiseen journalismiin. Tuominen kehottaa opiskelijoita matkustamaan Afrikkaan ja tutustumaan siellä vallitseviin tapoihin.

– Paperi ei opeta mitään, vaikka siinä olisi painetut kirjaimet.

KUKA?

Maila Heli Katriina Tuominen ○○69-vuotias tamperelainen tutkijatoimittaja ja ihmisoikeustoimittaja. ○○Toiminut lukuisissa tehtävissä mm. kulttuuritoimittajan ja kuva­ taidekriitikona Aamulehdessä vuosina 1977–2009. ○○On saanut lukuisia palkintoja, kuten tiedonjulkaisemispalkinnon vuonna 2006 kulttuuriin ja ihmis­ oikeuksiin liittyvien kysymysten monipuolisesta käsittelystä Aamulehdessä.

Maila-Katriina Tuominen pitää velvollisuutenaan puhua epäoikeudenmukaisista asioista kovaan ääneen.

AFRIKASTA Suomeen palattuaan tämän vuoden tammikuussa Tuominen kiiruhti lukemaan Le Monde -lehteä. Oli mennyt tasan vuosi Charlie Hebdon terrori-iskusta. Hänen mielestään jokaisen journalistiksi haluavan täytyy yrittää ymmärtää maailmaa, sen kauniita ja kauheita puolia.

– Journalismi on kuin vuolas virta. Niilissäkin on omat vaaransa.

Asioihin perehtyminen kasvattaa ihmisenä. Tuominen toteaa, että journalismissa empatiaa usein halveksutaan, mutta hänen mielestään se on tärkeä osa journalistista ammattitaitoa. Journalismi

tarvitsee empatiaa ja ihmisiä, jotka tekevät sovintoja ja etsivät ratkaisuja ongelmiin.

– Journalistiksi opiskellaan ihmisyyden kautta.

Elsa Osipova

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Nokia ei tunnusta Kosovoa MEDIAPELIÄ

Here-karttapalvelu unohtaa Kosovon ja Palestiinan.

DANIEL HELANDER

NOKIAN KEHITTÄMÄÄ Here-karttapalvelua käyttä-

vät esimerkiksi Instagram, Windows-puhelimet, Yahoo! sekä Toyotan, BMW:n, Fordin ja Mercedes-Benzin navigointijärjestelmät. Valtioiden rajat on merkitty karttoihin yhtenäisellä viivalla, kun taas alueita ja maakuntia on merkitty katkoviivalla.

Vaikka 111 Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) jäsenvaltiota on tunnustanut Kosovon itsenäiseksi valtioksi, on Nokian Here päättänyt merkitä Kosovon Serbian maakunnaksi. Serbia ja 81 muuta YK:n jäsenvaltiota kieltäytyvät tunnustamasta itsenäisyyttä.

Samankaltainen tilanne on Palestiinalla. Sen on tunnustanut 136 jäsenvaltiota. Silti Palestiina ja Gazan kaista ovat Nokian Herelle Israelin valtiota. Suomi on tunnustanut Kosovon, muttei Palestiinaa.

Valtion karttakelpoisuus on palveluiden kehittäjien käsissä. Myös Google Maps merkitsee molemmat maat epäselvästi. Serbian reunassa olevan alueen päällä lukee sentään Kosovo. Palestiinalle ei suoda edes nimeä.

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Tosielämän Vallan linnake Tanskalaisen poliittisen draamasarjan Vallan linnakkeen kolmas kausi päättyi juuri Suomessa. Tuotantokauden aikana sarjan pää­henkilö, kuvitteellisen keskustapuolueen johtohahmo perustaa oman puolueen, koska kokee, ettei pysty enää vaikuttamaan vanhan puolueensa toimintaan. Paavo Väyrynen ilmoitti viikko sitten uuden puolueen perustamisesta.

Vallan linnakkeessa puolueen perustajalla on aluksi vaikeuksia saada puolueeseen jäseniä ja ehdokkaita vaihtamaan puoluetta. Uskotteko, että teillä tulee olemaan samankaltaisia ongelmia?

– Ensisijassa tähtäämme eduskuntavaaleihin. Tavoitteenamme on saada täydet listat ehdokkaita. Tukiryhmässä oli eilen noin 1000 henkilöä ja kannatuskorttejakin on tullut pikku hiljaa. Uskon, että voimme

saada hyvinkin vahvan kannatuksen eduskuntavaaleissa.

Tv-draaman tutkija Iiris Ruoho, miten poliittiset draamat ja politiikka vaikuttavat toisiinsa?

– Suoria vaikutuksia on vaikea tutkia.

Draamat ottavat enemmänkin aineksia meneillään olevista muutoksista. Vallan linnakkeeseen ajatus uudesta puolueesta on varmaan saatu siitä, että puolueiden sisällä ollaan aiempaa jakautuneempia esimerkiksi Euroopan unionista. Ilmiö on yleinen maailmalla, että vanhoja puolueita kuolee ja uusia syntyy, koska omat mielipiteet eivät enää kohtaa puolueen kanssa.

Sonja Parkkinen

⋆⋆GRADU PAKETISSA

Silja Eisto: ”Lukija ei ole häiriötekijä, joka villiintyy täydenkuun aikaan” Kokemuksia Aamulehden yhteiskehittelynä toteutetusta tabloidiuudistuksesta.

Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2016.

Amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelu Super Bowl kerää joka vuosi suomalaiset yökukkujat television ääreen.

Kaikkia mahtipontinen ottelu ei tänä vuonna miellyttänyt.

“Aikajanassani tuli Beyonce varmaan 10 kertaa, ennen ensimmäistä voittajan/tuloksen mainitsevaa twiittiä. #NFLfi #SuperBowl #Twitter” @LasPent “Kuten uskonto ja valtio, pitäisi toisistaan erottaa myös, urheilu ja musiikki. #superbowl” @PuoliNelson “Lajia seuraamattoman (tyhmä) kysymys: miksi amerikkalainen jalkapallo on jalkapalloa? Eihän jaloilla tehdä mitään erityistä. #NFLfi #SB50” @LassiPekkarinen “Jenkkifutiksessa on enemmän taktisia kiemuroita ja kummallisuuksia kuin keskivertonaisella mielialanvaihteluita kuukautisten aikana. #NFLfi” @petteripoukka Sonja Parkkinen

⋆ ⋆LÄMPENEE

Tavis syrjäyttää julkkikset tosi-tv:n valokeilassa Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

AAMULEHDEN TABLOIDIUUDISTUS toteutettiin yhteistyössä lukijaraadin kanssa. Gradussa tutkittiin, miten lehden tekijät ja raadin osallistujat kokivat yhteiskehittelyn. Tekijät saivat tutustua paremmin lehden lukijoihin ja osallistujat lehden teon maailmaan.

Lehti- ja lukijasuhteen koettiin syventyneen.

Sonja Parkkinen

kallio.saara.m@student.uta.fi

Innokas some-vanhempi ryöstää jälkikasvunsa lapsuuden.

Sonja Parkkinen

Europarlamentin jäsen ja pitkäaikainen keskustavaikuttaja Paavo Väyrynen, oletteko katsoneet Vallan linnake -televisiodraamaa? ­– Katsoin ensimmäisen tuotantokauden silloin, kun se tuli, mutta en ole nähnyt kolmatta tuotantokautta. Ehkä täytyy katsoa.

Saara Kallio

TELEVISION KIRKKAIMPIA TÄHTIÄ ovat yhä useammin tavalliset ihmiset. Julkkis kelpaa nykyään reality-ohjelmaan vain, jos siinä muistellaan menneitä ja itketään muiden julkimojen kanssa. Tällä viikolla Antero Mertaranta ruotii urheilulegendojen kanssa voitot ja häviöt. Samaan aikaan kuvataan Teemu Selänteen isännöimää Supertähdet-ohjelmaa, jossa nyyhkyttävät kuitenkin eri urheilutähdet kuin Mertarannan kanssa.

Kanavat metsästävät uusia tavistähtiä aiempaa innokkaammin ja tällä hetkellä auki onkin lähes 10 erilaista hakua. Hakulomakkeen voi täyttää, jos olet hottis, valmis menemään naimisiin ensitreffeillä, laihduttamaan elämänkumppanisi kanssa 30 kiloa tai taidat hittibiisien säkeistöt unissasi. Mukaan voit päästä myös, jos haluat myydä perintöastiastosi tai olet kriisistä selviytynyt nainen, joka kaipaa muodonmuutosta.

Sonja Parkkinen

LAPSUUTENI MAHTUU muutamiin kansiin ja pariin VHS-kasettiin. Löytyy vauvakirja tukkatupsuineen, kuvia pääsiäisnoidista, sisarusten vesileikeistä ja 90-luvun Kreikan matkasta. Säilytän niitä kuin hauraita aarteita ja palaan niiden avulla lapsuuden tuoksuihin ja tuntemuksiin.

Mediamurroksessa kasvaneiden lapsuus kuuluu muillekin kuin heille.

Nykypäivän pienet ihmiset kasvavat isoiksi sosiaalisen median blogeissa ja Facebookin uutisvirrassa. Heitä seuraavat kymmenet, sadat tai jopa tuhannet silmäparit.

Kyse on ilmiöstä nimeltä sharenting, joka juontuu englannin kielen sanoista parenting ja sharing. Vanhemmat siirtävät siis yksityisen ja julkisen rajapintaa tuomalla julkisuuteen jotain varsin herkkää: lastensa kasvun ja kehityksen.

SHARENTING-ILMIÖÖN liittyy paljon riskitekijöitä. The Guardian-lehden haastatteleman psykologi Aric Sigmanin mukaan on epäselvää kuinka tulevaisuuden aikuiset reagoivat jaettuun lapsuuteensa. Yksi lapsen minuutta vahvistavista tekijöistä on nimittäin yksityisyys: osa häntä koskevasta tiedosta kuuluu vain hänelle.

On olemassa myös selkeämpiä vaaroja. Lasten kuvat voivat päätyä lapsipornosivustoille tai heidän identiteettinsä voidaan varastaa. Internetturvallisuusfirma AVG:n mukaan jopa kolmasosa brittilapsista on jo kuvattuna internetissä. Lapsen digitaalinen jalanjälki saattaa alkaa muodostua jo ennen hänen syntymäänsä, jos vanhemmat lataavat sosiaaliseen mediaan lapsensa ultraäänikuvan.

Vaarallisuuden lisäksi julkinen lapsuus saattaa aiheuttaa epämukavuutta.

Millaisia kuvia tai tarinoita löydämme tulevaisuuden poliitikkojen tai urheilijoiden lapsuudesta? Naureskellaanko ennen työhaastattelua hakijoiden pottavideoille?

MIKSI VANHEMMAT sitten jakavat tietoa jälkeläisistään sosiaalisessa mediassa? The Guardianin haastattelemien blogistien mukaan osa vanhemmista kaipaa vertaistukea vaikeiden aikojen keskellä. Toiset tahtovat ylläpitää kulisseja, ja toiset tahtovat romuttaa realismilla myytit täydellisyydestä.

Kyse on myös rakkaudesta ja onnesta: pakahduttava tunne on saatava jakaa.

Pienelle räkänokalle saattaa kuitenkin jäädä erilainen kuva lapsuuden hiekkalaatikkoleikeistä. Tuttiritari muistaakin älypuhelimen ja tabletin kajon, eikä vanhemman rakastavia ja ihailevia kasvoja.

Jos lapsuus jaetaan sosiaalisessa mediassa, on vaarana että se unohdetaan jakaa lapsen kanssa.

IR

EN

ES

TA C

HO

N

16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Pelkkä kättely ei synnytä luottamusta VUOROVAIKUTUSTAIDOT Jokainen muistaa varmasti

ainakin yhden kylmäksi jättäneen keskustelun lääkärin kanssa. Olisiko soveltuvuuskoe lääke­ tieteellisen pääsykokeen yhteydessä tarpeellinen?

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17

SAIRAALAN SEINÄT hohtavat kylmyyttä ja värittömyyttä. Käytävillä säntäilee ristiin rastiin kiireisiä lääkäreitä. Odotushuone on tyhjä lukuunottamatta muutamaa vihreää penkkiä ja toisella puolella käytävää vuoroaan odottavaa mummoa. Ovi aukeaa ja matala miesääni lausuu tutun sukunimen.

Tutkimushuoneen seinät on maalattu valkoisella ja tila on ahdas. Huoneessa haisee käsidesi. Tervehdys ja kädenpuristus.

Lääkärin mielestä se on ilmeisesti tarpeeksi. Hän kyselee paljon, mutta tuijottaa vain tietokoneen ruutua. Hiljaisessa huoneessa kaikuu näppäimistön naputus. Lääkärin kehonkieltä on vaikea tulkita.

Lähtiessäni odotushuoneessa samat mummot istuvat vihreillä penkeillä. Mummon vieressä seisoo huolestuneen näköinen omainen. Olo ei tunnu yhtään viisaammalta kuin ennen tänne tuloani. Yhteisymmärrystä lääkärin kanssa ei syntynyt.

LÄÄKETIETEELLISEN koulutuksen pääsykokeeseen ei kuulu soveltuvuuskoetta, vaikka lääkärit joutuvat työssään hyvin moniin erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin.

He ovat päivittäin tekemisissä potilaiden, potilaiden läheisten sekä työkavereidensa kanssa. Tampereen yliopistollisen sairaalan naistenklinikan ylilääkärin Johanna Mäenpään mukaan lääkärin ja potilaan suhde on

kokee tulevansa huomatuksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.

– Hyvässä vuorovaikutussuhteessa ilmapiiri on turvallinen ja lääkäri on aidosti kiinnostunut potilaan asioista. Jos potilas kokee, ettei häntä kuunnella, aroista asioista puhuminen vaikeutuu. Vähintään lääkärin tulisi osata luoda potilaalle tunne siitä, että lääkäri on juuri hänen asioistaan hyvin kiinnostunut. Aito tunne on aina parempi kuin roolin kautta esiin tuotu vaikutelma.

Jokainen voi periaatteessa itse kehittää omia vuorovaikutustaitojaan, mutta Gerlanderin mukaan tärkeää on toiselta saatava palaute.

– Toisten havainnoiminen voi auttaa, mutta ohjaajalta tai potilaalta saatu palaute on kaikkein arvokkainta tietoa siitä, millainen on vuorovaikuttajana.

Jotkut lääkärit ovat löytäneet apua myös hieman yllättävältä tasolta.

– Olen kuullut, että jotkut ovat herkistyneet asioille lukemalla kaunokirjallisuutta. Kirjallisuudesta oppii, millaisia kaikkia suhteita ihmisten välillä on ja kuinka niihin kuuluu asennoitua.

LÄÄKÄRIEN vuorovaikutustaidoilla on myös yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kansantaloutta kuormittavat pitkäaikaiset, krooniset sairaudet, kuten esimerkiksi

Johanna Mäenpään mukaan hyvän lääkärin on osattava asettua potilaan asemaan.

koko hoidon perusta. Hyvän ja onnistuneen suhteen luominen vaatii hyviä vuorovaikutustaitoja, jotka lääkäri oppii pikkuhiljaa työvuosien aikana.

– Omat potilaani ovat suurimmaksi osaksi gynekologisia syöpäpotilaita. Vaikeaa on kertoa huonot uutiset niin, ettei potilas täysin masennu niistä.

Mäenpään mukaan on tärkeää luoda empaattinen suhde potilaaseen ja saada hänet kokemaan, että lääkäri keskittyy häneen täysin. Hyvä lääkäri on luonteeltaan lämmin ja osaa asettua potilaan asemaan. Lääkärin on kuitenkin osattava pitää tietty välimatka potilaaseen.

– Lääkäri ei voi olla potilaan kaveri, vaikka häntä kohtaan pitää olla ystävällinen.

Tällä hetkellä lääketieteen pääsykoe suosii pelkästään matemaattisesti ajattelevia ja luonnontieteellisesti lahjakkaita hakijoita.

Tampereen yliopiston puheviestinnän yliopistonlehtorin Maija Gerlanderin mielestä potilas-lääkäri -suhteessa lääkärin on onnistuttava luomaan potilaaseen oikeanlainen suhde. Hyvässä suhteessa potilas

diabetes. Yhteiskunnalle maksaa myös potilaiden sitoutumattomuus hoitoon. Hoito voi keskeytyä, jos potilaan kokemus hoitosuhteesta on jäänyt kylmäksi.

– Sellaisen lääkäri-potilas -suhteen luominen, jossa potilas uskaltaa kunnolla avautua vaivoistaan, vaatii lääkäriltä hyvää vuorovaikutusosaamista. Tällöin hoito onnistuu parhaiten, Gerlander sanoo.

Lääkärin vuorovaikutusosaamista hankaloittaa myös ihmisten eri käsitykset lääkärin asemasta. Gerlanderin väitöstyön mukaan toiset menevät tapaamaan tuttavaansa ja jotkut asiakaspalvelijan luo.

– Riippuu paljon ihmisestä itsestään, millainen lääkäri hänen mielestään on hyvä.

Potilaan oma kokemus siitä, mikä riittää, on hyvin tärkeää.

Mitä paremmaksi potilas tuntee olonsa hoitosuhteessa ja mitä paremmin hän jaksaa henkisesti vaikuttaa suoraan potilaan fyysiseen oloon. Lääkärien vuorovaikutusosaaminen tukee myös moniammatillisten työsuhteiden onnistumista sekä työhyvinvointia.

Lääkäri tekee paljon yhteistyötä eri alojen

ammattilaisten, kuten sairaanhoitajien, fysioterapeuttien ja erikoislääkärien kanssa.

Nämä suhteet ovat tärkeitä, sillä ne vaikuttavat myös osaltaan hoitosuhteen onnistumiseen sekä myönteisiin tuloksiin hoidossa.

Krooniset sairaudet vaikuttavat kansalaisten työkykyyn ja terveydenhuollolle pitkäaikaiset sairaudet ovat vaativia hoidettavia.

Erityisesti, jos potilas jättää reseptilääkkeet hakematta ja päättää katkaista hoitosuhteen.

– Lääkäreiden vuorovaikutusosaaminen tarkoittaa siis säästöä yhteiskunnalle.

AMMATTIKORKEAKOULUSSA terveysalalle pyrkiville järjestetään soveltava koe, joka testaa hakijan soveltavuutta alalle. Voisiko soveltuvuuskoe toimia myös lääketieteellisen koulutuksen seulana?

Lääkärin tutkinto on ammatillisen tutkinnon lisäksi myös tieteellinen tutkinto. Tämä on perussyy sille, miksi lääketieteelliseen koulutukseen ei ole soveltuvuuskokeita. Kaikki hakijat eivät välttämättä tähtää potilastyöhön, vaan suoraan tutkijoiksi tai aloille, missä potilaskontakteja ei ole. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi patologia ja laboratoria. Ammattikorkeakoulussa kaikki hakijat taas tähtäävät poikkeuksetta ammattitutkintoon. Maija Gerlanderin mukaan soveltuvuuskoe pääsykokeen yhteydessä ei olisi täysin ongelmaton.

– Vaikeuksia tulisi tuottamaan se, millainen soveltuvuuskoe olisi. Koe ei saisi karsia tieteellisesti lahjakkaimpia hakijoita. Jos sopiva testaustapa löytyisi, se voisi toimiakin, mutta sen kehittäminen on hyvin vaikeaa.

Lääketieteellisessä koulutuksessa opetus perustuu alusta asti paljolti pienryhmätyöskentelyyn. Opiskelijat saavat myös henkilökohtaista ohjausta opettajilta.

– Vastaan on joskus tullut opiskelija, josta selvästi huomaa, ettei hän sovi ollenkaan esimerkiksi potilashoitoon liittyville aloille.

Tällöin ohjaajat keskustelevat asiasta opiskelijan kanssa ja yrittävät saada häntä itse ymmärtämään, että alan vaihto olisi paikallaan, Johanna Mäenpää kertoo.

– Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvassa. Tapaukset huomataan helposti pienryhmätyöskentelyn ansiosta.

Mäenpään mukaan lääkäriksi ei sovi ihminen, joka ei välitä toisista ihmisistä tai potilaistaan. Potilas on osattava ajatella toisena ihmisenä, ei alempiarvoisena tai tuomittavana hahmona. Tupakoijaa ei saa tuomita tupakan poltosta, vaan häntä täytyy osata hienovaraisesti ohjeistaa lopettamaan. Mäenpää korostaa, että jos lääkäri alkaa tulla kyyniseksi, pitäisi hänen saman tien vaihtaa alaa.

– Sosiopaatteja ei myöskään päästetä koulutuksesta läpi.

VIIME VUODEN alusta erikoislääkärien ja hammaslääkärien koulutuksen hallinnointivastuu siirtyi opinto- ja kulttuuriministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle. Siirtymisen myötä koulutukseen mietitään uudistuksia.

Mäenpään mukaan soveltuvuuskoe erikoiskoulutuksen yhteyteen voisi olla mahdollinen.

– Esimerkiksi psykiatriassa soveltuvuuskoe voisi olla paikallaan, sillä lääkärin tärkeinä työkaluina toimivat hänen oma persoonansa ja äänensä. Soveltuvuuskoe ohjaisi myös epävarmoja opiskelijoita valitsemaan heille sopivia erikoistumisen aloja.

Ihanteellista olisi, että vuorovaikutusopetus jatkuisi lääketieteellisten opintojen läpi.

Yliopistossa opittujen vuorovaikutustaitojen lisäksi työelämässä tärkeiksi nousevat täydennyskoulutukset, joita nykyään järjestetään vapaaehtoisina koulutuksina jonkin verran. Koska soveltuvuuskoetta lääketieteelliseen koulutukseen ei ole, korostuu opintojen aikaiset vuorovaikutusohjaukset.

Sanelma Tuliniemi

18 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Mitä kuuluu, moppitukka?

SOHO Tampereella on kuunneltu brittipoppia

kolmella vuosikymmenellä. Alakulttuuri on hiljentynyt, mutta ei kadonnut.

HÄMÄRÄSSÄ PUBISSA ei soi manserock, vaan brittipop. Dj Eetu Teerikorpi istuu sisälläkin parkatakki päällä. Hän ei puhu mielellään skenestä ja korostaa, että melodisesta ja kitaravetoisesta musiikista on tehty numero vain Iso-Britannian ulkopuolella.

Oasis ja Stone Roses ovat briteille sama asia kuin meille Eppu Normaali. Kaikki kuuntelevat niitä.

– Kai se on helppoa samaistua Oasiksen kaltaisiin juntteihin, jotka istuvat futiskatsomoissa ja puhuvat haastatteluissa mitä sylki suuhun tuo.

Brittipopilla on aina ollut Tampereella vahva asema. Se on luontevaa, sillä kaupunkia on perinteisesti verrattu Manchesteriin.

VUODESTA 2005 skenen sydän on ollut englantilaistyylisessä Soho-pubissa Otavalankadulla. Tila on täytetty tummalla puulla ja listalla on aitoa pubiruokaa. Baarissa järjestetään runsaasti klubeja, joissa painopiste on brittipopissa ja täkäläisessä populaarimusiikissa yleensä.

Sohon kävijät eivät kuuntele pelkästään brittipoppia, vaan baarin asiakkaita yhdistää enemmänkin 60-luvulla syntynyt modkulttuuri. Brittiläinen tyylisuunta kerää al-

leen useita musiikki- ja pukeutumistyylejä, kuten nopean soul-musiikin, väkivallattomuutta ja ska-musiikkia kannattavat sharp skinheadit sekä moppitukkaisen brittipopporukan.

She’s not anyone -blogia pitävä Miia Kunnari uskoo, että alakulttuuri näkyy katukuvassa juuri Tampereen pienen koon takia.

Helsingissä asuvan brittipop-bloggarin mu-

”

BRITTIPOPIN ENSIMMÄINEN aalto oli 90-luvulla, jolloin Blur, Oasis ja muut brittibändit nousivat pinnalle. Yo-talolla järjestettiin tuolloin useita kertoja kuussa juhlia, joihin väki saattoi tulla ympäri maata tanssimaan kitaramusiikin tahtiin. Olennaista tuolloin oli bändien kuunteleminen ja bileissä käyminen.

Toinen tuleminen oli vuoden 2010 tienoil-

Kai se on helppoa samaistua Oasiksen kaltaisiin juntteihin, jotka istuvat futiskatsomoissa ja puhuvat haastatteluissa mitä sylki suuhun tuo.

kaan tyylin ei tarvitse täällä olla in saadakseen sijaa, toisin kuin pääkaupungissa.

– Se, että Helsingin keskustassa olisi pubi, joka on areena brittipopille, kuulostaa hullulta. Tampereella sellainen on mahdollista.

Eetu Teerikorpi, DJ

la. Kun muodikas kitarapop soi diskoissa, lisäsi se kiinnostusta myös brittipopia kohtaan. Tällöin mukaan tuli myös jalkapallo, joka yhdistää mod-alakulttuurit keskenään.

Sohossa tämä näkyy futismatsien katsomi-

sena, omana joukkueena kutosdivarissa ja kaljan juomisena.

Futiksessa voi olla myös brittipopin tulevaisuus. Suomeen on rantautumassa jalkapallokannattajuuden kulttuuri, joka on hyvin brittiläinen. Kunnarin ja Teerikorven mukaan Helsingissä moni nuori on viime aikoina löytänyt brittipop-yhtyeitä juuri tätä kautta.

NYKYÄÄN MOPPITUKKIA näkyy vähemmän kuin ennen. 2010-luvulla kitarapop poistui muodista ja sitä soittavat dj:t siirtyivät Dorikselta ja Klubilta Sohoon. Nyt Sohojengi kohtaa harvemmin, kun porukka on hajaantunut.

– Koko ajan se kulttuuri elää, mutta enää ei ole samanlaista uutuudenviehätystä, Teerikorpi sanoo.

Kuun lopussa O’Harasissa alkaa uusi soulklubi, joka kokoaa väen. Pääkallopaikan merkitys yhteisölle on kuitenkin korvaamaton. Teerikorpi uskoo, että niin kauan kuin Soho on pystyssä, pysyy brittikulttuuri hengissä.

Tuukka Tuomasjukka IRENE STACHON

Eetu Teerikorpi on istunut brittipubi Sohossa sen avaamisesta asti. Levykauppa Platan myyjänä pitkään työskennellyt mies kertoo viihtyvänsä englantilaisen kulttuurin keskellä.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 19

KAIKILLA AISTEILLA

IRENE STACHON

NÄIN KOIN

Minja Rantavaara

rantavaara.minja.e@student.uta.fi

Ennakkoluuloni venäläisiä kohtaan kaikkosivat kälyni astuessa elämääni.

KUN veljeni lähti suorittamaan harjoitteluaan Vologdaan, kukaan ei uskonut, että Venäjän kulttuuri tulisi olemaan vielä suuri osa perhettämme. Vologdassa Euroviisu-illan juhlahumussa veljeni kuitenkin kohtasi tulevan vaimonsa.

Veljelläni venäjän kielen opinnot olivat vasta alkaneet eikä lumoavan kaunis nuori venäläisnainen osannut sanaakaan suomea. Kesän aikana he tutustuivat toisiinsa sanakirjaa apuna käyttäen eikä kielimuuri estänyt heitä rakastumasta toisiinsa.

Pariskunta päätti opetella toistensa äidinkielen. He menivät nopeasti naimisiin ja muuttivat yhdessä Suomeen.

JÄÄPUUTARHAN RIPPEET sulavat vesisateessa Tullinaukiolla. Jääveistos on osa viime viikonloppuna järjestettyä Valoa Festivalia. Upeat veistokset ehtivät olla esillä vain muutaman päivän ennen kuin suojasää vei ne mennessään. Sisarukset Matilda ja Veikko eivät olleet kurjasta säästä moksiskaan, kun he tutustuivat taideteokseen kaikilla aisteillaan. Lasten mielestä parasta veistoksissa oli kielituntuma.

MUISTILISTA 11.2.-17.2.2016 TORSTAI

PERJANTAI

TARU ROKKA

LAUANTAI

SUNNUNTAI

MAANANTAI

TIISTAI

KESKIVIIKKO

11. 12. 13. 14. 15. 16. 17.

KIRJE TUNTEMATTOMALLE -KIRJEPAJA

KISSAKAHVILAN SINKKUILTA

KOIRADEITIT

VAPRIIKIN YSTÄVÄNPÄIVÄ

KUNNON KULKUNIEKAT

TAMJAZZJAMIT

BAR K:N VIIHDEVISA

Tule kirjoittamaan ystävänpäivätervehdys tuntemattomalle ihmiselle.

Luvassa livemusiikkia sekä uusia ihmis- ja kissatuttavuuksia.

Tutustu muihin koiraihmisiin ja kavereita kaipaaviin koiriin.

Ystävänpäivän kunniaksi Vapriikin sisäänpääsy kaksi yhden hinnalla.

Kaikille avoin kuntoliikuntaryhmä.

Sauvakävelyä luontopoluilla.

TamJazzin perinteiset jamit. Lava on avoin kaikille laulajille ja soittajille.

Testaa tietosi populaarikulttuurista.

Kolme parasta joukkuetta palkitaan.

Ilmainen

5€

Ilmainen

4–10 €

Ilmainen

Ilmainen

Ilmainen

Pääkirjasto Metso Pirkankatu 2, Tampere klo 15–18

Kissakahvila Purnauskis Aaltosenkatu 31–33, Tampere klo 19.30–22.00

Aleksanterin kirkko / Pyynikin kirkkopuisto Pirkankatu, Tampere klo 13–16

Museokeskus Vapriikki Alaverstaanraitti 5, Tampere klo 10–18

Hervannan vapaa-ajan keskus Lindforsinkatu 5, Tampere klo 10

Kulttuuriravintola Telakka Tullikamarin aukio 3, Tampere klo 20

Bar K Kauppakatu 11, Tampere klo 20

HISTORIAN ja median värittämien kuvien vuoksi suvussamme oli ennakkoluuloja Venäjää ja sen kansalaisia kohtaan. Sodan aikainen sanonta ”ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi” kaikui sukuni vanhimpien korvissa. Minulle venäläisistä tuli mieleen karvalakkiset, Putinia palvovat ja vodkaa kittaavat vihaiset miehet. Tavatessamme hyväsydämisen ja herttaisen nuoren naisen Vologdasta ennakkoluulomme katosivat.

Vuosien varrella olemme saaneet tutustua veljeni vaimon ja hänen perheensä kautta venäläisiin perinteisiin ja kulttuuriin. Olen huomannut, että venäläisille perhe ja ystävät ovat äärimmäisen tärkeitä. Venäläiset naiset vaalivat perinteitä ja ovat taitavia käsitöissä, ruoanlaitosta puhumattakaan. Itsetehty on venäläisen mielestä aina parempi kuin valmiina ostettu.

ENNAKKOLUULOJEN murtuessa maailma pienenee ja ymmärrys laajenee. Olen erittäin ylpeä siitä, että sukuumme on tullut monikulttuurisuutta.

Tavanomaiset juhlat, kuten häät virkistyvät, kun niihin yhdistää ruokaa ja ohjelmaa Venäjältä. Suomalainen keppijalkakin notkistuu kun ripaska alkaa soimaan. Veljeni ja hänen vaimonsa rakkaus innosti myös 77-vuotiaan mummuni ja minut aloittamaan venäjän kielen opinnot.

TÄLLÄ hetkellä veljeni asuu perheineen Pietarin lähiössä, jossa on enemmän asukkaita kuin Tampereella. Istun junassa matkalla tapaamaan heitä ja heidän esikoistaan.

Matkan aikana minulta on tarkastettu passi ja viisumi kolme kertaa. Suomen ja Venäjän rajalla väläytän tarkastajalle hymyn, joka näyttää enemmän oudolta virnistykseltä. Vastaukseksi tarkastaja vilkaisee viisuamiani tuimasti uudestaan. Lopulta minut todetaan kelvoksi matkustajaksi ja karvahattuiset tarkastajat siirtyvät seuraavaan vaunuun.

Joskus ennakkoluulot pitävät paikkansa.

KEVÄÄLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: SARA REIJONEN