2/2016
ajassa 2
kartalla 6
luotain 8
näkymä 10
media 14
ideat 16
elämykset 18
huvit 19
Harha kahdesta ääripäästä Tolkulliset pitävät maahanmuutto keskustelussa päänsä kylmänä. Elina Pikkarainen s. 5
Palan halusta auttaa
Hädässä oleva selviytyy palomiehen avulla. Pelastaja tarvitsee pärjätäkseen huumoria. s.10
Presidentti Ahtisaari luottaa avoimuuteen. s.9
Media istuu koulunpenkille. s.14n
Arkea Afganistanissa pommien varjossa. s.16
2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
4.2.2016
Vihapuhe on keräyslippaista LAURA TALVITIE
HYVÄNTEKEVÄISYYS
Vihapuheen seurauksena lahjoituksia sataa nyt Suomen Punaisen Ristin laariin. Edes järjestöön kohdistuneet iskut ja uhkaukset eivät pilaa sen mainetta. VIHANPURKAUKSET ovat herättäneet auttamishaluiset suomalaiset. SPR:n tiedotuspäällikkö Outi Pärnänen on huomannut ilahduttavan vastareaktion. Niin Punaisen Ristin Nälkäpäivä-keräys kuin Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteinen Hyvä Joulumieli -keräys ylsivät viime vuonna ennätystulokseen. Esimerkiksi Nälkäpäivä-keräys tuotti 4,1 miljoonaa euroa. – Lahjoittaminen on yksi tapa ottaa kantaa, ja se on näkynyt selvästi paitsi rahakeräyksissä myös erittäin runsaina tavaralahjoituksina koko Suomessa, Pärnänen sanoo. Lahjoituksia ovat antaneet yritykset ja yksityishenkilöt, ja uusia vapaaehtoisia on tullut paljon. – Kun puhutaan vihapuheen lisääntymisestä, on muistettava, että yli 8 000 suomalaista ei syksyllä tyytynyt vain kirjoittamaan viestiä. Sen sijaan ihmiset lähtivät mukaan vapaaehtoistoimintaan auttamaan vastaanottoyksiköiden perustamisessa ja turvapaikanhakijoiden kotouttamisen aloittamisessa, Pärnänen kertoo.
MITÄ?
Suomen Punainen Risti ○○järjestää kerhotoimintaa lapsille, esim. läksykerhoja ○○järjestää opinto- ja lukupiirejä ○○tekee päihdetyötä ○○ylläpitää ystäväpalvelua yksinäisille ○○ylläpitää ensiapu- ja valmiusryhmiä ○○tarjoaa kriisiapua katastrofien, väkivallan ja onnettomuuksien uhreille ○○ylläpitää veripalvelua
Vasemmalla ylhäällä Seppo Turunen neuvoo oppilasta Läksyhelpissä. Oikealla ylhäällä Juhana Suoniemi luennoi Syyrian kriisistä humanitaarisen oikeuden lukupiirissä. Vasemmalla Laura Koivunen ja Jorma Talus harjoittelevat elvytystaitoja ensiapukurssilla.
VIHAREAKTIOT saivat alkunsa syksyllä 2015. SPR on joutunut maahanmuuttokriitikoiden vihapuheen ja väkivallantekojen kohteeksi, koska järjestö auttaa turvapaikanhakijoita. Keskustelussa on vedottu siihen, että suomalaisten auttaminen on pidettävä etusijalla. Järjestöä on kritisoitu siitä, että se auttaisi pakolaisia suomalaisten kustannuksella. Todellisuudessa kantasuomalaisiin kohdistunut apu on jatkunut samaan malliin kuin ennen pakolaiskriisiä. Tällaista avustustoimintaa ovat esimerkiksi nuorten turvatalojen pyörittäminen, ystävätoiminta sekä ensiapupäivystys. Kaikkein provosoivinta keskustelua käydään sosiaalisessa mediassa. SPR on ilmoittanut saamistaan uhkaavista viesteistä poliisille. Uusi ilmiö on, että Punaisen Ristin toimintaa koskevan väärän tiedon levittäminen on kasvanut syksyn ja talven aikana. Maineen ja viestinnän tutkija Taisto Lehikoinen ei näe kielteistä suhtautumista uhkana järjestön maineelle. – Suomi on jakautunut turvapaikanhakijakeskustelussa mielipiteiden tasolla kahtia, ja SPR:lle tärkeä on turvapaikanhakijoiden auttamiseen myönteisesti suhtautuva puolisko, Lehikoinen sanoo. Syy siihen, miksi SPR on joutunut vihan kohteeksi, eroaa siitä, miten yritykset yleensä saavat kielteisen maineen. Lehikoinen muistuttaa, että esimerkiksi syksyllä autovalmistaja Volkswagen joutui suuren vihan kohteeksi päästöhuijausskandaalin seurauksena.
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3
paras
LAURA TALVITIE
Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i
– SPR on ajanut missiotaan, eli auttanut hädänalaisia, Lehikoinen sanoo.
utain.uta.fi @utainlehti
VIHAPUHE on siis poliittista eikä johdu
siitä, että SPR:n toiminta sekä pakolaisten että suomalaisten keskuudessa poikkeaisi järjestön aikaisemmista toimintatavoista. Viestintäkonsultti Harri Saukkomaa konsulttiyhtiö Tekiristä ei usko, että vihapuheen kohteeksi joutuminen johtuisi siitä, että SPR olisi tiedottanut liikaa turvapaikanhakijoiden keskuudessa tekemästään työtä. Itsekin Punaisella Ristillä työskennelleen Saukkomaan mielestä järjestön brändi voi hyvin. – Toisaalta media on raportoinut paljon SPR:n työstä pakolaiskriisissä, ja ihmiset ovat nähneet sitä kautta, että SPR on mukana pakolaisten auttamistyössä, Saukkomaa huomauttaa. Saukkomaan mukaan Punainen Risti on vanha ja luotettu brändi, jonka asema ei järky helposti. Aseman eteen on kuitenkin jatkuvasti tehtävä työtä. – Järjestön käytännön tekemisen tulee vastata brändiä.
”
Karoliina Paananen
Lahjoittaminen on tapa ottaa kantaa.
Outi Pärnänen, SPR:n tiedotuspäällikkö
Kommentti Siniselle Ristille kelpaa vain suomalainen hätä SININEN RISTI RY on lokakuussa 2015 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on auttaa vähävaraisia Suomen kansalaisia. Yhdistyksen sihteeri Harri Ahonen kiistää nimen liittyvän Punaiseen Ristiin, vaikka yhdistys perustettiin ajankohtana, jolloin SPR-viha oli kovimmillaan. Yhdistys linjaa olevansa sekä poliittisesti että uskonnollisesti sitoutumaton. Yhdistyksen poliittinen sitoutumattomuus on kuitenkin kyseenalainen, sillä esimerkiksi yhdistyksen puheenjohtaja Tanja Hartonen-Pulkka ja sihteeri Ahonen ovat perussuomalaisten kunnallispoliitikkoja. Poliittiselta kannanotolta vaikuttaa myös se, että autettavan on oltava Suomen kansalainen. Avunsaamisen kriteeriksi ei siis automaattisesti riitä esimerkiksi äkillinen kriisi tai köyhyysrajalla eläminen. Kansalaisuuden asettaminen avunsaamisen kriteeriksi on vaarallinen teko. Valikoivuus eriarvoistaa avuntarvitsijoita. Apua ei anneta humanitaarisuuden, vaan poliittisten ideologioiden nimissä. Olisi väärin, jos leipäjonosta apua hakevilta kysyttäisiin suomalaista passia ja turvakoteihin pääsisivät vain suomalaiset väkivallan uhrit. Itse seison sellaisen järjestön takana, jonka edessä kaikki avuntarvitsijat ovat yhtä arvokkaita. Karoliina Paananen
@utainlehti Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Utain Utain
radio.uta.fi @radiomoreeni @radiomoreeni Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni
yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere
Korkeakouluopiskelijat Hanna Kurki ja Heikki Kauppinen osallistuivat kyselyyn Syyrian kriisistä.
Pakolaiskriisin syyt jääneet hämäriksi opiskelijoille TAMPERELAISTEN korkeakouluopiskelijoiden tietämys Syyrian sodasta on heikkoa. Asiantuntijoiden mukaan suhtautuminen pakolaisia kohtaan olisi suopeampaa, jos suomalaiset tietäisivät maailman laajimmaksi luokitellusta kriisistä nykyistä enemmän. Utaimen kyselyn mukaan neljästäkymmenestä tamperelaisesta korkeakouluopiskelijasta vain joka neljäs tiesi, milloin ja miten Syyrian kriisi sai alkunsa. Opiskelijoista 30 prosenttia tiesi, että kyseessä on sota hallituksen ja kapinallisten välillä. Ainoastaan 17 prosenttia osasi nimetä Syyrian nykyisen presidentin. Arvio Syyriasta lähteneiden pakolaisten määrästä vaihteli tuhansista 50 miljoonaan. Sosiaaliantropologi Susanne Dahlgren ja poliitikko Juhana Suoniemi eivät ole yllättyneitä siitä, että Syyrian tilanteesta tiedetään Suomessa vähän. – Monilla on mielikuva, että Lähi-idässä soditaan aina. Automaattinen reaktio on sivuuttaa sieltä tulevat epämiellyttävät uutiset, Dahlgren kertoo. Dahlgren ja Suoniemi uskovat, että suhtautuminen maahanmuuttoa kohtaan olisi myönteisempää, jos kriisistä tiedettäisiin enemmän. – Julkisessa keskustelussa vältyttäisiin pahimmilta ylilyönneiltä, jos tietämys Syyrian ja Irakin tilanteesta olisi parempi, Suoniemi sanoo. Hänen mukaansa tieto Syyrian tilanteesta riippuu omasta harrastuneisuudesta ja kiinnostuksesta. KYSELYYN VASTANNEIDEN opiskelijoi-
den Hanna Kurjen ja Heikki Kauppisen mukaan opiskelijat seuraavat Syyrian kriisiä mediasta jonkin verran. Tietoa monimutkaisesta tilanteesta tulee kuitenkin niin
paljon, ettei kaikkeen voida perehtyä. Kauppinen uskoo, ettei moni seuraa Syyriaa käsittelevää uutisointia aktiivisesti, koska kriisi on jatkunut jo niin kauan. – Uutiset Syyrian kriisistä menevät ohi, koska niistä ei jaksa lukea päivittäin, Kurki sanoo. Kurki ja Kauppinen uskovat, että suomalaisten kiinnostus kriisistä voisi herätä uudelleen, jos sisällissodassa tapahtuisi dramaattinen uusi käänne. Maria Erma
MIKÄ?
Syyrian kriisi tiivistettynä ○○Syyrian kriisi alkoi vuonna 2011, kun kansalaiset alkoivat vastustaa presidentti al-Assadin hallitusta. ○○Terroristijärjestö Isis on käyttänyt kriisiä hyväkseen laajentuakseen Syyriassa. ○○Monet Isisin aktivistit tulevat ulkomailta tavallisista kristillisistä perheistä. ○○Venäjä tukee aseellisesti al-Assadin hallitusta. ○○Esimerkiksi Ranska, Britannia ja USA vaativat al-Assadia luopumaan vallasta. ○○Syyriasta on lähtenyt yli 4 miljoonaa pakolaista. ○○Sodassa on kuollut noin 220 000 ihmistä. ○○Lähes 13 miljoonaa ihmistä Syyriassa tarvitsee välitöntä humanitaarista apua. ○○YK:n välittämät rauhanneuvottelut aloitettiin tammikuun lopussa Sveitsin Genevessä.
Lähteet: Amnesty, Yle
katse.uta.fi Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Katse
Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Juvenes Print Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, kuvat) Teemu Helenius (ulkoasupäällikkö, taitto) Toimitussihteerit: Maija Knuuttila, Annika Nuotto Uutistuottajat: Riikka Aaltonen, Sanna Pekkonen AD: Senni Luttinen Taittajat: Riikka Jauhiainen, Eeva Järvenpää, Kaisa Uusitalo Toimittajat: Maria Erma, Vilma Flinkman, Sara Harju, Sanna Ihalainen, Riikka Jauhiainen, Saara Kallio, Henna Korkala, Sofia Kuisma, Meri Lantela, Anni Lehto, Erika Läärä, Karoliina Paananen, Sonja Parkkinen, Kea Pesonen, Elina Pikkarainen, Mimmi Pitkänen, Taru Rokka, Saara Selkämaa, Annukka Tammilehto, Tessa Toni, Sanelma Tuliniemi, Tuukka Tuomasjukka, Hanna Tuulonen, Elsa Osipova Valokuvaajat: V-V Kaakinen, Laura Talvitie Kuvankäsittelijä: Nora Hurd
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Luokasta median maailmaan
Gm-siemen voi pelastaa sadon KÖYHÄT MAAT voivat saada apua ruokapulaan geenimuunnelluista kasvilajikkeista. Helsingin yliopiston kasvibiotekniikan professorin Teemu Teeren mukaan virustautien ehkäisy on suurin apu, jonka gm-kasvit voivat antaa köyhille maille. Afrikan maista muun muassa Ugandassa ja Keniassa viljellään geenimuunneltua, kuivuutta kestävää maissia. Teeren mukaan kuivuutta kestävä gm-maissi voi taata hyvän sadon huonoissa viljelyolosuhteissa. Viljelijä ottaa kuitenkin riskin valitessaan gmlajikkeen. – Gm-maissi käyttää osan voimavaroistaan kuivuuteen varautumiseen, joten hyvänä viljelykautena se tuottaa vähemmän kuin perinteinen lajike, Teeri sanoo. Tällä hetkellä käytössä olevat gmlajikkeet on suunniteltu ensisijaisesti viljelyalueille, joissa käytetään paljon lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Köyhissä maissa viljelyyn ei voi tehdä runsasta rahallista satsausta ja peltoa hoidetaan eri tavoin kuin vauraissa maissa. Tämän vuoksi gm-lajike ei yleensä sovellu köyhien maiden oloihin ja voi tulla viljelijälle kalliiksi. Geenimuuntelu tarkoittaa, että kasvin ominaisuuksia muokataan geenitekniikan avulla. Gm-lajikkeiden turvallisuudesta on keskusteltu paljon. Leena Mannonen maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusyksiköstä ei pidä tutkittuja gmlajikkeita vaarallisina. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA tekee riskinarvioinnin jokaiselle EU:n markkinoille tulevalle gm-lajikkeelle. Mannosen mukaan Afrikassa viljellyt gm-kasvit ovat samoja kuin länsimaissa. Monet EU-maat ovat kieltäneet gmkasvien viljelyn. Mannonen sanoo, että kielteisen suhtautumisen syy liittyy usein joko poliittisiin valintoihin tai kansalaisten varovaisuuteen geenitekniikkaa kohtaan.
MEDIAKASVATUS Medialukutaidosta ja ajankohtaisista asioista halutaan
keskustella peruskouluissa yhä enemmän. Sanomalehtiviikolla tamperelaiset nuoret seuraavat uutisia, kirjoittavat omia juttuja ja opettelevat olemaan mediakriittisiä. JUHANNUSKYLÄN KOULUN kahdeksasluokkalaiset ovat saaneet tällä viikolla selattavakseen pinkan Aamulehtiä. Äidinkielen opettaja Taina Vähämäki kysyy tunnin aluksi oppilailtaan, onko kukaan lukenut päivän lehteä tai katsonut tv-uutisia. Hiljaista on, nuoret vilkuilevat toisiaan. Suomi toisena kielenä -luokan oppilaat ovat kuitenkin kiinnostuneita sanomalehtiviikosta ja ryhtyvät etsimään mielenkiintoisia otsikkoja heille jaetuista lehdistä. YLÄKOULULAISTEN oppitunneilla mediasta keskustellaan muulloinkin kuin sanomalehtiviikolla. Kahdeksasluokkalaiset Yusra Taha ja Zahra Hazara juttelevat välitunneilla ajankohtaisista asioista. Uutisia voisi heidän mielestään käsitellä oppitunneilla enemmän. Hazara kokee seuraavansa mediaa enemmän kuin monet kaverinsa. Hän seuraa persiankielisiä uutisia BBC-kanavalta. Taha katsoo suomen-, saksan- ja arabiankielisiä tv-uutisia ja kuulee niistä usein myös kavereiltaan. – On hyvä tietää maailman tapahtumista, ettei elä vain siinä omassa maailmassaan, Taha sanoo. Myös kahdeksasluokkalaiset Mariem Mezzi ja Laura Mäkinen seuraavat mediaa ja ovat sitä mieltä, että koulussa on hyvä käsitellä uutisia ja oppia kriittistä medialukutaitoa. Uutisten seuraaminen sivistää, ja
kriittisyys auttaa löytämään uskottavat lähteet verkossa julkaistuista jutuista. – Pitää keskustella ja on keskusteltu. Kaikkia ei tietysti välttämättä kiinnosta, kertoo Mezzi. – Kaikki omanikäiset eivät aina osaa erottaa sitä, onko joku totta vai ei. Monet saattavat lukea esimerkiksi juorulehtiä, hän jatkaa. ÄIDINKIELEN OPETTAJA Elina Mäntylammin mielestä kouluissa pitäisi lisätä kriittisen medialukutaidon opettamista. – Koko ajan on tarve tukea oppilaiden medialukutaitoa ja ajankohtaisten asioiden seuraamista, jotta oppilaat pysyvät kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Sanomalehtiviikko opettaa yläkoululaisia seuraamaan uutisia ja siten myös muodostamaan mielipiteitä. Juhannuskylän koulussa oppilaat kirjoittavat itse teatteri- tai kirja-arvostelun, mielipidetekstin ja uutisen. Lisäksi he esittävät luokan edessä oman, vaikuttavan puheen. Mediaan tutustuminen kuuluu uuteen opetussuunnitelmaan, ja ainakin äidinkielen ja yhteiskuntaopin tunneilla median merkitys korostuu. – Tuntuu, että nykyään media on pirstaleista, ja teksti- ja kuvatulvaa on hirveästi. Olennaisen poimiminen on välillä kuin suossa talloisi, toteaa Mäntylammi. Sara Harju LAURA TALVITIE
Anni Lehto
Voionmaa muuttaa yliopiston tiloihin VOIONMAAN koulutuskeskus muuttaa Tampereen yliopiston tiloihin heinäkuussa. Esisopimuksessa kansanopistolle on luvattu 2 000 neliötä luokkatilaa. Lopullinen vuokrasopimus tehdään, kun tilasuunnitelmat ovat valmiit. Elokuusta alkaen koulutuskeskuksessa voi opiskella media-alan ja kuvallisen ilmaisun ammattitutkinnon lisäksi psykologiaa. Tietopinnin lisäksi opiskelijat saavat käyttää viestinnän, median ja teatterin yksikön (CMT) tiloja. Tarkkaa sopimusta ei kuitenkaan ole vielä tehty. – Käytämme CMT:n tiloja sen mukaan, miten ne ovat vapaina, toimitusjohtaja Pasi Salmikallio sanoo. Asuntola Voionmaan opiskelijoille on jo tiedossa, mutta sopimusta ei ole allekirjoitettu. Salmikallio paljastaa asuntolan sijaitsevan 7,5 kilometrin päässä yliopistosta. Maria Erma
Juhannuskylän koulun kahdeksasluokkalaiset etsivät Aamulehdestä kiinnostavia otsikoita.
MIKÄ?
Sanomalehtiviikko
○○Sanomalehtien liitto järjestää sanomalehtiviikon 1.–5.2.2016. ○○Sanomalehtiviikko on suunnattu peruskoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille. ○○Teemana on ”Onko tämä totta?”. Tarkoituksena on kiinnittää huomiota kriittiseen medialukutaitoon ja luotettavien lähteiden tunnistamiseen. ○○Sanomalehtiviikkoa on järjestetty helmikuisin vuodesta 1995 lähtien. ○○Monissa kouluissa ideoidaan yhdessä sanomalehtien kanssa uuteen opetussuunnitelmaan pohjautuvaa yhteistyötä. ○○Koulut voivat itse päättää, miten ottavat sanomalehtiviikon mukaan opetukseensa.
”
Kaikki eivät osaa erottaa, onko jokin totta vai ei.
Mariem Mezzi, yläkoululainen
Mediakasvatus osaksi kaikkea opetusta UUDESSA vuoden 2016 perusopetuksen opetussuunnitelmassa mediakasvatusta toteutetaan jokaisessa oppiaineessa ja ikäryhmässä. Opetusneuvos Tiina Tähkän mukaan mediakriittisyyttä tarvitaan, jotta osataan erottaa esimerkiksi fysiikan kannalta luotettavia tietolähteitä. Sanomalehtien liiton mediakasvatusasiantuntijan Hanna Romppaisen mukaan medialukutaitoa voisi kuvailla kansalaistaidoksi. – Minusta on hyvin luonnollista, että mediakasvatus on nostettu keskeiseen asemaan. Opetussuunnitelma korostaa, että koulun tulee antaa työkaluja muuttuvan maailman haasteisiin, Romppainen sanoo. Kouluissa ei tähän asti ole ollut yhtenäistä tapaa antaa mediakasvatusta. Uusi opetussuunnitelma velvoittaa opettajia ottamaan medialukutaidon osaksi opetusta. Romppaisen mukaan mediakasvatus on tähän mennessä painottunut äidinkielen ja kuvataiteen opetukseen. TNS Gallup teki marras–joulukuussa 2015 Mihin nuoret luottavat verkossa? -tutkimuksen. Sen mukaan 41 prosenttia nuorista kokee vaikeaksi arvioida, mikä verkossa on totta. Romppaisen mukaan opetussuunnitelman mediakasvatuksella halutaan saada nuoret erottamaan esimerkiksi journalistinen ja muu sisältö. Annukka Tammilehto
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5
REKRYMESSUT
LAURA TALVITIE
Professori: Kunniaa voi loukata kolalla VALTIOVARAINMINISTERI Alexander Stubbiin (kok) viime marraskuussa Tampereella kohdistuneesta kolajuoman heitosta tehty rikosepäily on siirtynyt syyteharkintaan. Vuonna 1989 syntynyttä miestä epäillään lievästä vahingonteosta ja kunnianloukkauksesta. Mies on myöntänyt teon. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta uskoo, että tapaus todennäköisesti täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkit. Tapaus on siitä harvinainen, että kunnianloukkaus on yleensä sanallinen. Poliitikon yksityisyyden suoja on sanallisen arvostelun kohdalla kapeampi kuin yksityishenkilöillä. Juoman heittämisen tapauksessa julkisuuden henkilöllä on samat oikeudet kuin muillakin. Tolvanen arvioi, että lopputulokseen voi vaikuttaa välikohtauksen tapahtuminen julkisella paikalla. Elina Pikkarainen
TYÖNHAKUVINKKEJÄ oli tarjolla Tampereen yliopistossa järjestetyillä Yrityspäivillä. Päivän aikana opiskelijat pääsivät tutustumaan työnantajiin ja luomaan kontakteja. Kansainvälistä kauppaa opiskeleva Qianqian löysi messuesittelijöiden joukosta kiinnostavia hakukohteita. Rekrymessuille oli tänä vuonna ilmoittautunut ennätysmäärä yrityksiä, joista valtaosa toimii kauppatieteiden ja tietotekniikan alalla. Monialaisessa yliopistossa tilausta olisi myös muille aloille suunnatuille työelämätapahtumille.
⋆⋆UUTISANALYYSI
Tästä ollaan varmaan samaa mieltä MAAHANMUUTOSTA keskustellessa tolkusti käyttäytyvä pitää päänsä kylmänä eikä kuulu kumpaankaan ääripäähän, julistaa Jyri Paretskoi Iisalmen Sanomissa julkaistussa kolumnissa. Median väite kahden ääripään olemassaolosta on ollut niin jyräävä, että se on kutistanut mielipiteiden kirjon kahteen vaihtoehtoon. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tviitattua aiheesta jälkikeskustelussa oli pitkälti kyse suitsutuksesta. ”Tästä ollaan varmaan samaa mieltä”, lähes isällisen sovinnolliseen sävyyn muotoiltu Niinistön tviitti, herätti vastakaikua. Moni tuntui kokevan, että vasta nyt joku kirjoittaa hänen ajatuksistaan ja puhuu kultaisen keskitien merkityksestä. Ihmiset ovat kyllästyneet eripuraan ja vastakkainasetteluun, josta suuri osa on median luomaa. ÄÄRIPÄIHIN VIITATAAN kolumnissa use-
asti, vaikka käsitystä niiden olemassaolosta on kyseenalaistettu. Kolumnin kirjoittaja on nimennyt toiseksi ääripääksi rasistit, mutta myöntää, ettei toiselle ääripäälle ole selkeää nimeä tai edes määritelmää. Mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen tyrmää ajatuksen kahdesta eri ääripäästä. Lehtosen mukaan ajatuskulun kehittymisen taustalla on median tietoisesti tuottamaa vastakkainasettelua. Polarisaatiosta puhuminen häivyttää sitä, mikä Lehtosen mukaan on todellinen tilanne: on rasistista ajattelua ja sen lisäksi ”tolkun ihmisiä”, joilla on monenlaisia mielipiteitä. Kahden ääripään janan sijaan keskustelu pitäisi nähdä kenttänä. Tolkun ihmiset eivät ole kahden tulen välissä, vaan he suhtautuvat maahan-
”
Tolkun käsitteellä on kainuulaiseen korvaan jämäkkä, suoraselkäistä kunnollisuutta uhkuva sävy.
muuttokysymykseen eri tavoin, syyllistymättä ylilyönteihin. MEDIA NOSTAA kuitenkin esiin herkkupalat keskustelukentän eri osapuolilta. Katupartioiden vastakohdaksi on tarjottu esimerkiksi Loldiers of Odin -pelleryhmän pidätyksien laajamittaista esittelyä mediassa. Katugallupit tavallisten tallaajien keskivertomielipiteistä eivät kerää yhtä paljon klikkauksia ja kommentteja. Monipuolisen keskustelun rakentamisen sijaan media tyytyy repostelemaan vastakohtaisuuksilla ja jankkaamaan ”mun mielestä”-tyylisiä mielipiteitä. Seurauksena on vahva tunne yhteiskunnan jakautumisesta kahtia. Tolkun ihmiset -kolumni onnistuu korostamaan ihmisiä yhdistävää piirrettä, rauhantahtoista ja maltillista asennetta, vaikka erehtyykin samalla ääripääpuheellaan vakiinnuttamaan vastakkainasettelun asemaa. Suunta on kuitenkin kansakuntaa
yhtenäistävä sen rikkirepimisen sijaan. Tampereen yliopiston uudessa sovittelujournalismin hankkeessa kysytään, voiko median rooli olla kärjistävän sijaan sovitteleva. Sovitteleva asenne auttaisi tekemään journalismista tolkkua ja keskustelusta kehittävää. Rakentava journalismi ei tyydy pelkästään kuvailemaan ongelmatilanteita, vaan se yrittää myös etsiä niihin ratkaisuja. TOLKUN KÄSITTEELLÄ on kainuulaiseen korvaan jämäkkä, suoraselkäistä kunnollisuutta uhkuva sävy. Tolkusti käyttäytyvä ihminen on kunnollinen, asiallinen ja maltillinen henkilö. ”Ei tule tolokkua”, miespuolisilla sukulaisillani on tapana puhista itsekseen silloin, kun jokin asia ei ota onnistuakseen. Jos vastakkainasettelu ja kärjistäminen jatkuvat rakentavaan dialogiin pyrkimisen sijaan, maahanmuuttokeskustelusta ei tosiaankaan tule tolkkua.
Elina Pikkarainen
pikkarainen.elina.m@student.uta.fi
Suomesta lähetetään tyttöjä silvottaviksi MAAHANMUUTTAJANAISET ja -tytöt voivat yhä joutua ympärileikkaukseen. Ympärileikkaukset ovat Suomessa laittomia. Suomen World Visionin tiedossa on tapauksia, joissa maahanmuuttajataustainen lapsi on lähetetty ulkomaille silvottavaksi koulujen loma-aikana. Siitä, kuinka paljon silpomista tapahtuu, ei ole tarkkaa tietoa. Maailmanlaajuisesti arviolta yli kolmen miljoonan tytön ja naisen sukupuolielimet silvotaan vuosittain. Uhrit avioituvat usein pian silpomisen jälkeen. Silpominen katkaisee uhriltaan lapsuuden ja koulunkäynnin. Suomen World Vision aloitti tänä vuonna silpomisen vastaisen kampanjan. Tyttöjen silpomisen vastaista päivää vietetään maailmanlaajuisesti lauantaina 6. helmikuuta. Karoliina Paananen
Pirkanmaa kartoittaa sote-tilannetta PIRKANMAAN kuntajohtajakokous on perustanut kolme työryhmää taustoittamaan sote- ja maakuntauudistusta. Ryhmät aloittavat työnsä helmikuussa. Kuntien kannalta merkittävintä työtä tekee sote-uudistusta selvittävä työryhmä. Sen tarkoituksena on ottaa selvää, miten kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan siirtää maakunnalle. Kaksi muuta ryhmää tarkastelee esimerkiksi tukipalveluja ja aluehallintoa sekä pyrkii löytämään yhteisen toimivan tietojärjestelmän. – Tällä hetkellä ryhmät kartoittavat tilannekuvaa. Alkukesästä voidaan aloittaa konkreettiset työt, sillä eduskunnan on tarkoitus käsitellä lakipakettia huhtikuussa, Pirkanmaan liiton maakuntajohtaja Esa Halme kertoo. Annukka Tammilehto, Anni Lehto
6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Länkkäriprojekti, joka onnistui HYVÄNTEKEVÄISYYS Gambia on yksi maailman köyhimmistä valtioista.
Sellaista köyhyyttä on vaikea käsittää, ennen kuin on elänyt siellä jonkin aikaa. Euroopassa ilmiselvistä asioista, kuten sähköstä, ei ole tietoakaan. Kaikesta on pulaa. Sitä kuvaa esimerkiksi pelkän valkoisen riisin syöminen mausteilla päivästä toiseen. Lapioita ei ole, joten kuopat kaivetaan käsin.
ON VUOSI 2010. Neljä nuorta aikuista ajaa pakettiautolla Suomesta Länsi-Afrikkaan, Gambian maaseudulle noin 500 asukkaan kokoiseen Pakau Penkun kylään. Punaisen pakettiauton kyljessä lukee ApuPaku Ry. Omilla rahoilla ostettu, käytetty pakettiauto on täynnä kaikenlaista lahjoitustavaraa, jota köyhässä kylässä Afrikassa voi tarvita. Löytyy kyniä, paperia, ompelukoneita, tietokone ja aurinkopaneeli akkuineen, soittimia, pehmoleluja sekä jalkapallovermeitä. Nuoret aikuiset istuvat pakettiautossa Antti Väisäsen ansiosta. Muutama vuosi aikaisemmin Väisänen lähti Afrikkaan oppiakseen soittamaan ja rakentamaan djembe-rumpuja. Ympäri Länsi-Afrikkaa liikkuessaan Väisänen ymmärsi, että eurooppalaiselle pieneltä tuntuvalla summalla voisi saada paljon aikaan köyhissä kylissä. Päädyttyään Pakau Penkuun hän kysyi kyläläisiltä, mitä he tarvitsivat, ja sai vastaukseksi esikoulun. Hän sai kerättyä Oulusta yhteen porukan, joka halusi lähteä toteuttamaan Väisäsen ideaa esikoulun rakentamisesta Gambiaan. Siitä syntyi ApuPaku Ry, joka on kehitysyhteistyötä tekevä järjestö. Koulurakennus pystytettiin, mutta uupumaan jäivät ikkunat ja ovet. Myöhemmin kylän ohi ajoi rikas, ruotsalainen pariskunta hyväntekeväisyysmatkallaan. He ihmettelivät aution näköistä rakennusta ja päättivät lahjoittaa koululle puuttuvat ovet ja ikkunat. Niihin aikoihin Väisänen, porukkaa eteenpäin vievä voima, kuitenkin sairastui vakavasti. Ilman Väisästä kouluprojekti jäätyi muutamaksi vuodeksi. TOPIAS TAKKINEN oli seurannut ystäviensä toimintaa ApuPakun parissa alusta asti ja päätti lähteä mukaan. Takkinen, ApuPakun nykyinen puheenjohtaja, mietti, kuinka turhaa olisi, jos kaikki siihen mennessä tehty työ valuisi hukkaan. Vuoden 2014 tammikuussa Takkinen lähti kuukaudeksi Pakau Penkun kylään katsomaan, olisiko koulurakennus enää pystyssä. Rakennus oli tallella, mutta kyläläiset luulivat, että ApuPaku oli luovuttanut. – He ajattelivat, että kyseessä oli tyypillinen länkkäriprojekti, jossa mennään hirveällä innolla auttamaan, mutta ei jakseta
hoitaa asioita loppuun, Takkinen sanoo. Kyläläiset olivat edelleen sitä mieltä, että koulu on hyvä saada auki, koska projekti oli jo laitettu alulle. ApuPakun oli voitettava heidän luottamuksensa takaisin. Tällä hetkellä koulu on toiminnassa, ja lapset saavat ammattiopettajilta ilmaisen koulutuksen. KULTTUURITÖRMÄYKSIÄ apupakulaiset ovat kylässä pyrkineet välttämään kunnioittamalla paikallisten tapoja ja kulttuuria. Suurimmaksi osaksi kaikki on mennyt vailla ongelmia, mutta pieniä eroavaisuuksia on kuitenkin tullut vastaan. – Ensimmäisinä kertoina Pakau Penkussa jäsenemme rakensivat kylään ulkohuussin käyttääkseen jätöksiä lannoitteena. Kenellekään ei tullut kuitenkaan mieleen, että tämä olisi kyläläisten mielestä huono idea, Takkinen kertoo. Kun apupakulaiset olivat lähteneet Suomeen, kyläläiset sytyttivät huussin tuleen. – Syynä oli kuulemma se, että jos shamaani saisi jätöksiä haltuunsa, hän voisi manata sen ihmisen, jonka jätös on. Heidän kulttuurissaan on myös tärkeää, että uloste on aina maanpinnan alapuolella. Kielimuurin tuottamien väärinkäsitysten lisäksi aikakäsite on Afrikassa rento, mikä luo
välillä turhautumisen tunnetta toimintaan tottuneelle suomalaiselle, kertoo Takkinen. Gambiassa ajankäyttäminen tehokkaasti on mahdotonta, koska siellä mihinkään ei ole niin kova hoppu, että täytyisi kiirehtiä. – Kun lähtee Afrikkaan, pitää aika nopeasti luopua ajatuksesta, että olisin voinut käyttää tämän ajan niin paljon paremmin. Tämä kasvattaa ihmisenä.
APUPAKUN rakentamassa koulussa toimii tällä hetkellä esikoulu ja ykkös- sekä kakkosluokka. Koulu on lapsille ilmainen. Ykkös- ja kakkosluokkaa opettavat Gambian valtion palkkaamat opettajat ympäröivistä kylistä. Esikoulusta huolehtivat vapaaehtoiset ja työharjoittelijat, kuten 23-vuotias Mirva Mykkälä.
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7
APUPAKU RY
Vasemmanpuoleinen kuva: Mirva Mykkälä vietti töiden jälkeen paljon aikaa kyläläisten kanssa. Kyläläiset puhuvat paljon paremmin englantia kuin lukevat tai kirjoittavat.
APUPAKU RY
Viime vuoden mesenaattikampanjasta ApuPaku Ry sai kerättyä kylään noin 2 350 euroa. Sillä saatiin rakennettua koululle keittiö, ruoankäyttövälineitä ja kouluruokaa sekä kaivolle kansi. Tulevaisuudessa on tarkoituksena ostaa lapsille myös koulupuvut.
Mykkälä nousi lentokoneeseen lokakuussa 2015 määränpäänään Afrikka ja työharjoittelu ApuPakun kautta Pakau Penkun kylässä. Pakau Penkun kyläläiset olivat aamuvarhain ottamassa Mykkälän iloisesti vastaan. Edellisvuonna myllänneen ebolan takia edellisistä harjoittelijoista oli vierähtänyt tovi. Mykkälä asettui asumaan paikalliseen perheeseen. Vuokran maksu
hoitui antamalla perheelle ruokarahaa. – Kaikki olivat todella sydämellisiä minulle. Jaoin huoneen perheen lapsien kanssa, ja olen varma, että minulle annettiin asunnon mukavin sänky, kertoo Mykkälä. Mykkälä sai uuden afrikkalaisen nimen, Sohna Ceesay, jotta hänen olisi helpompi sopeutua kylään, ja koulussa lapset oppisivat vaivattomammin hänen nimensä. Perheen isä toimi myös vapaaehtoisena kylän koulussa, joten he kulkivat yhtä matkaa aamuisin töihin. Aamurutiineihin kuului ennen töihin lähtöä käydä terAPU PA K vehtimässä U RY kaikkia sa-
massa pihapiirissä asuvia sukulaisia. – Kysyimme joka aamu heiltä, miten aamu on mennyt ja mitä kuuluu. Joinain aamuina lähdin koululle yksin. Oli upeaa nähdä, kuinka otettuja sukulaiset olivat, kun pidin perheen perinteestä kiinni ja kävin tervehtimässä heitä ilman isää, Mykkälä kertoo. Ekaluokkalaisille Mykkälä piti kuvaamataidon ja liikunnan tunteja ja kehitti opetusmateriaaleja askartelemalla julisteita ja aakkosia. Esikoululaisten kanssa haluttiin leikkiä ja pitää hauskaa pulpetissa istumisen lisäksi. KOULUPÄIVÄN jälkeen Mykkälä maalasi koululla seiniä, auttoi pellolla tai vietti aikaa kyläläisten kanssa. – Gambiassa aika kului sukkelasti ihan vain rupatellessa. Siellä vietetään aikaa toisten ihmisten kanssa niin erilailla kuin Suomessa, vailla kiirettä. Harjoittelussaan Mykkälä opetti, mutta myös oppi itse uutta. Hän kertoo oppineensa kyläläisiltä nauttimaan ja elämään hetkessä. – He ovat niin tyytyväisiä ja iloisia siitä, mitä heillä on. Mikä minä olen siihen sanomaan, että itse asiassa asiat olisivat paremmin jollain toisella tapaa, Mykkälä sanoo. Mykkälä vietti Gambiassa kolme kuukautta. Hän palasi takaisin Suomeen juuri ennen joulua mieli haikeana. – Kylässä tottui rauhalliseen ja leppoiseen rytmiin. Tuntuu, että Suomessa luodaan ulkopuolelta painetta ja vaatimusta olla koko ajan tavoitettavissa. Palattuani kotiin minun ei tehnyt mieli yhdistää puhelinta lainkaan nettiin tai esimerkik-
Ensimmäisellä hyväntekeväisyysreissulla pakettiautosta poistettiin takimmainen istuin, jotta kaikki lahjoitukset mahtuisivat kyytiin. Lahjoitusten lisäksi autossa matkusti neljä nuorta aikuista sekä heidän rinkkansa ja ruokatarvikkeensa.
si Whatsappiin. Gambiassa sitä tuli ensin käveltyä 200 metriä toisen luokse päästäkseen keskustelemaan kasvokkain, Mykkälä sanoo. AIKOMUKSENA on tulevaisuudessa pystyttää lisää rakennuksia, jotta kouluun saataisiin loputkin luokka-asteet. Se vaatii paljon rahaa, joten suunnitelmat ovat vielä sen osalta auki. – Meillä on paljon kannattajia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Apua tarvittaessa tulee kuitenkin usein hiljaista. Ei vain rahallisessa avustuksessa vaan talkootyöläisissä ynnä muissa, sanoo Takkinen. Erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä on aina ollut paljon. Suomi-Namibia-Seuran puheenjohtajan Seppo Kalliokosken mukaan ongelmana on, että niitä tulee ja menee. Tärkeää on pitää intoa yllä. – Kun oman kylän poika ryhtyy hyväntekeväisyyteen, siitä halutaan puhua ja kirjoittaa. Tällaiset hankkeet saavat paljon huomiota mediassa, Kalliokoski kertoo. Isojen järjestöjen toimet saavat harvoin paljon julkisuutta, joten pienempien hankkeiden merkitys kasvaa suuremmaksi. – Kaikenlaisissa hankkeissa oppii, että antaessaan saa. On arvokasta oppia tuntemaan ja tukemaan paikallisia, sanoo Kalliokoski. LÄHITULEVAISUUDEN haaveena ApuPakulla on saada kylään paikallisia oloja kestävä pakettiauto. Kylässä on vähän ajoneuvoja, joten jos omistaa hyvän auton, sillä rikastuu helposti. Muutama kyläläinen saisi Pakau Penkusta auton avulla työpaikan, ja siten pystyisi keräämään varoja koululle. Rahat voitaisiin käyttää kouluruoan ostamiseen ja muihin perusasioihin, jotta kyläläiset pääsisivät omilleen eivätkä olisi enää riippuvaisia ApuPakusta. – Pystyisimme rahoillamme rakentamaan kylään jotain uutta ekstraa, kuten aurinkopaneelijärjestelmän. Tärkeintä kuitenkin on, että koulu pyörii ja lapset saavat siellä ruokaa ympäri vuoden ilmaiseksi, Takkinen sanoo. Minja Rantavaara
8 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Aila Ollonen on toiminut Terhokerhon ohjaajana alusta lähtien.
Silta sukupolvien välillä
YHDESSÄOLO Suomi on täynnä yksinäisiä ihmisiä. Terhokerho poistaa yksinäisyyttä tuomalla eri
– MEILLÄ KÄY yksi 90-vuotias nainen, joka
on ollut mukana kaikissa kerhon tapaamisissa alusta lähtien. Yhden kerran hän oli poissa unohduksen takia. Hän oli unohduksestaan hyvin surullinen. Näin kertoo Terhokerhon ohjaaja Aila Ollonen vetämänsä kerhon vakijäsenestä. Vuodesta 2014 Tampereen Viola-kodilla on toiminut kaikenikäisille tarkoitettu Terhokerho. Tampereelta alun perin lähtöisin olevia kerhoja on ympäri Suomea jo 274 kappaletta. Terhokerhojen taustalla on kolmivuotinen Koko Suomi leikkii -hanke, jonka tavoitteena on perustaa Terhokerho jokaiseen Suomen kuntaan ja innostaa kaikenikäisiä suomalaisia leikkimään. Hankkeen viimeinen vuosi pyörähtää käyntiin tänä keväänä. – Hankkeen päättymisen jälkeen aiomme
ehdottomasti jatkaa toimintaa. Toiminta on tärkeää, sillä Suomessa on monia yksinäisiä vanhuksia, nuoria ja lapsiakin. Kaikilla vanhuksilla ei ole lapsenlapsia, eikä kaikilla lapsilla isovanhempia. Joillain taas sukulaiset asuvat kaukana, kertoo Ollonen. Ollonen kertoo huomanneensa, kuinka tärkeää kerhon toiminta on kaikenikäisille. Ikäihmiset ovat hyvin harmissaan, jos eivät pääse kerhoon, ja lapsiperheissäkin on välillä ongelmia siinä, kuka heittäisi kerhoon haluavan lapsen paikalle. – Hiljaisimmistakin lapsista on tullut läheisiä vanhempien ihmisten kanssa. Nykyajan lapset nauttivat menneen ajan viihdykkeistä, kuten askartelutarvikkeista ja vanhoista leluista. Ensikertalaiset etsivät aluksi katseellaan tietokoneita, mutta pää-
sevät nopeasti tekemisen makuun ilman elektroniikkaa. Kerhon toiminnassa vain mielikuvitus on rajana. Suurimmaksi osaksi tekeminen on leikkimistä, laulamista ja askartelua. Erityisesti askartelu on ikäihmisille mieluista ja tärkeää tekemistä, sillä askarrellessa ihminen huomaa, mitä kaikkea pystyykään vielä vanhoilla päivillään tekemään. – Jouluna askartelimme joulukortteja, ja moni vanhempi ihminen ihmetteli oikein ääneen sitä, miten hän onnistuikin vielä vanhalla iällä tekemään tämmöisen. TERHOKERHON toiminnalla pyritään saamaan eri sukupolvia yhteen. Lähtökohtana kerhotapaamisissa on, että lapset ja nuoret saisivat muuta ajateltavaa kuin tietokoneet.
Kerhossa he oppivat, mitä kaikkia leikkejä ja esineitä ennen on ollut. Jotkut leikit ja esineet ovat säilyneet vuosikymmenten ajan tähän päivään asti, mutta nimet ja käyttötarkoitukset ovat muuttuneet entisiltä ajoilta. – Kerran yksi lapsi halusi leikkiä rikkinäistä puhelinta. Vanhemmat ihmiset eivät aluksi ymmärtäneet, mitä leikkiä hän tarkoitti. Myöhemmin kävi ilmi, että tuota samaista leikkiä on kutsuttu ennen eri nimillä. Ollosen mukaan Terhokerho on sukupolvien yhteenliittymä, kiireetöntä ja rauhallista yhdessätekemistä. Kerhossa käy porukkaa vauvasta vaariin. Nuorin kerholainen on ollut alle vuoden ikäinen, vanhin yhdeksänkymmenen. Tamperelainen Liisa Flinck-Vasama on käynyt Terhokerhossa alusta lähtien. Hänen
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9
V-V KAAKINEN
Yksin ei saa rauhaa ELÄMÄNVIISAUDET Presidentti Martti Ahtisaari nousi
tavallisesta oululaisesta kansakoulunopettajasta Suomen presidentiksi, kansainvälisesti merkittäväksi rauhanvälittäjäksi ja Nobelin rauhanpalkituksi. Ainutlaatuisesta elämästään huolimatta hänen elämänfilosofiansa on yksinkertaista ja arkista, sillä maailman rauhaa rakennetaan samoista palasista kuin yhtä yksittäistä elämää. Yhteistyö ja uskollisuus
Suunnittelu ja ongelmanratkaisukyky
Martti Ahtisaarelle rauhantyö, kuten koko elämä, on itsensä opettamista. Työssään hän oppii myös muilta. Saadessaan uuden tehtävän presidentti valitsee rinnalleen kollegoita, joiden kanssa työskentelystä hänellä on hyviä kokemuksia. Työyhteisössä hän painottaa avoimuutta ja kunnioitusta. Ahtisaari haluaa olla uskollinen niille, jotka ovat olleet uskollisia hänelle. – Tiimiini kuuluu hemmetin osaavia ihmisiä. Kun me matkustamme yhdessä, me samalla opimme toisiltamme, koska meillä on tilaisuus keskustella asioista. Jos kuvittelee olevansa maailman paras, sillon täytyy tehdä jotain muuta. Yksin ei saa mitään aikaiseksi.
Katsoessaan maailmaa Ahtisaarta harmittaa, kuinka vähän strategista ajattelukykyä ihmisillä on. Hänelle yksi tämän päivän suurimpia pettymyksiä on se, että länsi ei ole kyennyt Israel-Palestiina-kysymyksessä minkäänlaisiin järkeviin toimenpiteisiin. – Kylmän sodan aikaan Neuvostoliitto, Amerikka ja Eurooppa istuivat saman pöydän ääressä. Miksi hemmetissä emme voi nyt saada samanlaista yhteistyötä aikaan? Ei tällä tavalla pidä toimia, miten nyt tehdään. Minä häpeän sitä.
Avoimuus ja kunnioitus
Presidentti kuvailee itseään karjalaiseksi synnynnäiseksi optimistiksi, joka uskoo, että kaikki maailman konfliktit ovat ratkaistavissa. Vaikka monikymmen vuotisen uran varrella on ollut monia vaikeita ja raskaita tilanteita, presidentti jaksaa silti uskoa maailmaan ja sen parhaaseen maahan, Suomeen. – Ole onnellinen, että voit elää maassa, joka on reilu ja jossa vallitsee rauha. Se antaa mahdollisuuden hyvään koulunkäyntiin ja erinomaisiin opettajiin. Käytä tätä tilaisuutta hyväksesi, koska maailma on avoinna kaikelle sille, mitä haluat tehdä.
Ihmisten ja valtioiden keskinäisen kunnioituksen ja avoimuuden Ahtisaari nostaa myös rauhanvälittämisen tukipilariksi. Presidentti kertoo, kuinka 2000-luvun alussa hänen kollegansa vaikuttuivat hänen tavastaan käsitellä presidentti Slobodan Miloševićia. Hän oli ensimmäinen sotarikoksista syytetty valtionpäämies ja hänet oli leimattu roistoksi. Silti Ahtisaari kohteli häntä arvostaen ja kohteliaasti. Presidentin mukaan samalla tavalla on käyttäydyttävä kaikkia kohtaan. – Ihmisiä ei voi haukkua, ja koskaan ei voi olettaa, että joku olisi valmis tekemään juuri niin, kuin toivot heidän tekevän.
Usko rauhaan ja maailmaan
Hanna Tuulonen V-V KAAKINEN
sukupolvia yhteen. mukaansa eri sukupolvien välinen vuorovaikutus on kerhossa parasta. – Kerhossa tulee keskusteltua eri asioista ja eri aikakausista eri-ikäisten ihmisten kanssa. On esimerkiksi mielenkiintoista kuulla, mitä nykyajan lapset tekevät ja millaista musiikkia he kuuntelevat. Sellaisia asioista ei muuten tule mietittyä. Iäkkäiden ihmisten tarinat ja muistelot nuoruudestaan ovat Flinck-Vasaman mielestä mieleenpainuvia hetkiä. – Kerran jollain oli mukanaan vanha kahvimylly. Pieni tyttö oli aivan haltioissaan, kun hän sai ensimmäistä kertaa jauhaa kahvipapuja myllyllä. Sanelma Tuliniemi
– Kenestä tahansa voi tulla rauhanvälittäjä, jos antaa yhteistyölle mahdollisuuden ja on valmistellut itsensä henkisesti hyvin, presidentti Martti Ahtisaari kertoo.
10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Tyynenä läpi liekkien
AUTTAMINEN Palomiehen työ on paljon muutakin kuin
hälytystehtäviä ja pillien ujellusta. Pelastustehtävien välissä liikutaan ja harjoitellaan sekä naljaillaan työkavereille. Kuvat: V-V Kaakinen Teksti: Sonja Parkkinen
Pukuhuoltaja ja palomies Jyrki Leppihalme on työkavereille ”Mikko Leppilammen komeampi kaksoisveli”. Leppihalme on työpukujen valmistajan valtuuttama huoltaja,
ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit 11
joka korjaa kaiken, mik채 on korjattavissa.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
JUURI NYT EI OLE KIIRE minnekään. Aamupäivällä on ollut pari hälytystehtävää, mutta iltapäivällä hälytyskellot hiljenevät Pirkanmaan pelastuslaitoksen keskuspaloasemalla. Ohikulkevat työtoverit morottavat toisiaan, ja hyväntahtoinen vitsailu vaikuttaa olevan arkipäivää. Palomies Elja Kivikoski yrittää houkutella kollegoitaan kuvaan, mutta vastaukseksi kajahtaa äkkiä ”Jaa sinäkö leivot kakkua”. Paloaseman perinteisiin kuuluu, että se, jonka kuva on lehdessä, tuo kakkua töihin. Vain satunnaiset työntekijät kulkevat vanhan tiilirakennuksen käytävillä. Kivikoski kertoo, että maanantait ovat yleensä rauhallisimpia, kun taas lauantait kiireisimpiä. Vanhalta, 1908 avatulta rakennukselta pääsee pelastuslaitoksen uudelle puolelle ja mutkittelevia käytäviä pitkin kellarikerrokseen. PUNTTISALILLA ON HILJAISTA. Sali vaikuttaa tavalliselta äijäsalilta. Kuluneet vapaapainot nojaavat telineisiinsä, eikä varsinaisia kuntosalilaitteita löydy montaa. Vain Janne Hakala on tullut treenaamaan työvuoronsa aikana. Radio City soittaa rockia. Luulisi, että paloaseman salilla pullistelisi ihmisiä enemmänkin. Seinällä roikkuu useita papereita, joihin on kirjattu ennätyksiä. Joka vuosi otellaan eri lajeissa palokunnan vahvimman miehen tittelistä. Viime vuonna sen sai 41 leuanvedolla. – Maailman vahvin Janne! hihkaisee Kivikoski iloisesti nähdessään Hakalan salin perällä. Palomiehet ovat yhä pääasiassa miehiä, koska harva nainen läpäisee Pelastusopiston kuntotestit. Yleensä naisten matka paloauton penkille tyssää penkkipunnerrukseen, jossa pitäisi saada 45 kilon painoilla vähintään 25 toistoa minuutissa. Koko Suomessa on tällä hetkellä vain neljä naispalomiestä. TYÖVUORO ALKAA kello 8 aamulla ja kestää 24 tuntia. Keskimäärin yhden vuoron aikana on 7 hälytystehtävää. Salilla käynti on vain yksi osa ajanviettoa tehtävien välissä. Pitkien vuorojen aikana paloasemasta tulee koti ja työkavereista perhettä. Huulta
heitetään jatkuvasti ja jokaisella on lempinimi, joka saattaa pohjautua kotipaikkakuntaan tai oikeastaan ihan mihin vain. Kivikoskea kutsutaan Lutiksi, koska hän oli sotilasarvoltaan yliluutnantti. Kivikoski ehti toimia 15 vuotta sotilaana kunnes päätti vaihtaa alaa. Iltapäivisin voidaan käydä sukeltamassa Näsijärvessä ja testaamassa laitteita. Pelastuslaitoksen kellarissa hakataan traktorin rengasta lekalla kuin rikottaisiin ovea tai ryömitään aitojen yli ja ali kuin savusukeltaessa. Illasta pelataan sählyä, luetaan, laitetaan ruokaa ja nukutaan. Välissä on nimittäin henkisen hyvinvoinnin takia pakko tehdä muuta, mutta valmiina on oltava, kun hälytyskellot soivat. Silloin jätetään sählymailat liikuntasalin lattialle ja Näsijärvestä noustaan paloauton kyytiin. – Keikalle on lähdetty parta puoliksi ajettuna tai shampoot päässä, kertoo Kivikoski. KALUSTEHALLISSA pelastusajoneuvot odottavat. PI101 on perusyksikkö, joka sopii kaikkiin tehtäviin. Sen vieressä seisoo PI1055, jossa on valmiudet myös sukellustehtäville. Pöydällä rivistössä on jokaisen ajoneuvon radiopuhelimet, joista kuuluu särisevää puhetta vähän väliä. Maassa paloautojen välissä näyttää lojuvan housuja ja saappaita. Kaikki on kuitenkin paikallaan, vaikka ulkopuoliselle vaatekasat eivät vaikuta olevan järjestyksessä. Vaatteiden reunoista pilkistävät numerot. Paloautojen lisäksi jokaisella palomiehellä on oma numero, jolla hänet tunnistetaan. Numeroja löytyy kaikkialta pelastuslaitokselta: kypäristä, takeista, autoista, nimikylteistä ja jopa sisätossuista. Työntekijän numero kertoo myös siitä, onko kyseessä vakihenkilö tai sijainen, palomies tai ensihoitaja. KUN HÄLYTYS TULEE, alkavat hälytyskellot soida ja valot syttyvät kaikkialle. Kaiuttimista kuuluu sarja numeroita, jotka kertovat ammattilaiselle hälytystehtävän laadun ja valittavan auton numeron. Pian avautuvat tallin ovet Satakunnankadulle. Hälytyskellon pirinästä ovien avautumiseen tulisi ihanteellisesti kulua minuutti. – Yllättyisitte, jos näkisitte, kuinka rau-
Iltapäivisin paloaseman sali on rauhallinen. Urheilua harrastetaan iltaisin, kun taas päivällä keskitytään työtehtävien harjoitteluun. Janne Hakala on työtovereiden mukaan maailman vahvin Janne.
Paloesimies Harri Tanhuanpää istuu paikallaan paloauton etupenkillä. Tampereen päivänä paloasema on avoinna yleisölle ja etupenkille kipuaa innokkaita lapsia. Pelastuslaitos on Tampereen päivän suosituin vierailukohde joka vuosi.
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13
hallisesti kaikki täällä tapahtuu hälytyksen tullessa. Ei jengi säntäile, Kivikoski kuvailee. Kokemus tuo mukanaan rauhallisuuden, eikä adrenaliinin täyteistä oloa enää tule. Se on eduksi myös tehtävässä. Rauhallisuus kantaa keikalle, eikä tositilanteessa tule hosuttua liikaa, vaikka kaikki tapahtuukin nopeasti. Kalustehallin seinällä roikkuu tv-ruutu, joka näyttää viimeisimmän tehtävän lähtöajaksi minuutin sijasta 2 minuuttia 10 sekuntia. Joskus on parempi tutkia reitti kohteeseen etukäteen, jottei turhaan jumittuisi ruuhkaan.
”
Meille saatetaan soittaa, kun vanhemmat eivät saa 12-vuotiasta nukkumaan tai lapsella on ollut päivän ajan korkea kuume, jota ei ole lääkitty.
Elja Kivikoski, palomies
PELASTUSTEHTÄVISSÄ JOUTUU hyväksymään, ettei kaikelle voi itse mitään ja joskus joutuu kertomaan huonoja uutisia omaisille. Kun kaiuttimista kajahtaa lapsiin liittyvä pelastustehtävä, saattaa adrenaliini kohota. Varsinkin lapset ovat niitä, jotka jäävät ajatuksiin keikan jälkeen. Kivikosken mukaan tapahtumien jälkipurkukeskusteluista on saatu hyviä kokemuksia. Työyhteisö on tiivis porukka, joten vaikeiden asioiden jakaminen helpottaa. Jopa kyynisimmät ovat vähitellen oppineet arvostamaan yhteisiä keskustelutilaisuuksia.
Palomiehet suhtautuvat auttamiseen arkisesti. Hyvä mieli tulee usein ihan pienistä teoista, kun nuukahtanut vanhus pääsee kesähelteillä kotiin lepäämään. – Maailmassa on niin paljon kurjuutta, ettei täällä viitsi synkistellä. AUTTAMISELLA ON HINTANSA. Palomiehen ammatti on Suomen tutkituin, ja palomiehille tehdäänkin jatkuvasti erilaisia kuntotestejä. Tutkimusten mukaan palomiehillä on 9 vuotta alempi elinikä kuin keskivertomiehellä. Jos elinikä menee täysin tilastojen mukaan, kuolee palomies vain muutama vuosi eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Silti palomieheksi löytyy halukkaita. Vielä pari vuotta sitten palomiehiä koulutettiin liian vähän, mutta nykyään yhtä avointa virkaa saattaa hakea 100 palomiestä. Myös tutkimusten mukaan palomiesten työmotivaatio on suhteellisen korkea, ja motivaatiota lisää mahdollisuus auttaa. Vaikka juuri auttaminen motivoi töissä, turhauttavat eniten ihmiset, jotka eivät apua oikeasti tarvitse. Kivikosken mielestä kansalaisten uusavuttomuus on selkeästi lisääntynyt. – Meille saatetaan soittaa, kun vanhemmat eivät saa 12-vuotiasta nukkumaan tai lapsella on ollut päivän ajan korkea kuume, jota ei ole lääkitty. PALOMIEHILLE TYÖ on pitkälti kutsumusammatti. Kivikoski, eli palomies 69, on ollut 10 vuotta palomiehenä lopetettuaan armeijauransa. Vaikka vuosia työssä on jo kulunut, ei Kivikoski koe tarvetta motivoida itseään töihin. Lähes kaikki laitoksen pelastushenkilöstöstä aloittavat oman uratarinansa sanoilla haluan auttaa. Niin myös Kivikoski. –Ei tämä mitään sankaritarinaa ole, että kannetaan nuoria naisia ulos palavista taloista, kuten elokuvissa. Se halu auttaa ihmisiä motivoi aina töissä.
Kun hälytyskellot soivat, miettii Elja Kivikoski sopivaa ajoreittiä paikalle ja tehtävästä saatuja esitietoja pukiessaan laitteita päälle. Adrenaliini ryöpsähtää, jos tehtävään liittyy lasten pelastusta.
Juhani Kellosaari on paloaseman nuorimpia. Kiinnostus työtä kohtaan on lähtöisin jo lapsuuden harrastuksesta vapaapalokunnasta. Kameran takana työkaveri Elja Kivikoski koettaa ilveilemällä häiritä kuvausta.
Ensihoitajaopiskelija Emmi Välimaa tekee aamutarkastusta vasta kolmelta iltapäivällä. Ensihoitajien työ on hektisempää kuin paloaseman puolella, joten käytetyt tarvikkeet päästään vaihtamaan uusiin vasta nyt.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
TUUKKA TUOMASJUKKA
Ismo Kiesiläinen kaipaa elokuvakasvatukseen erottelua äidinkielen ja kirjallisuuden välille. – Elokuvakasvatusta on ajateltu vain taiteenlajielokuvan näkökulmasta, kirjallisuuden rinnakkaisilmiönä. Kamerakynä tuo elokuvan kouluun äidinkielenä.
Elokuvan vallankumousjohtaja MEDIAKASVATUS Ismo Kiesiläinen tuo videokameran peruskouluun.
Tässä ohessa haluaa mullistaa elokuvakasvatuksen. MEDIAKASVATTAJA ANTAA luentonsa päätteeksi opettajille kotitehtävän: Kuvittele olevasi turvapaikanhakija, joka on juuri saapunut Suomeen. Millaisen videon lähettäisit kotimaahasi näyttääksesi millaiseen paikkaan olet tullut? Minkä dokumentaarisen havainnon kuvaisit kamerakännykällä, yhdellä 15 sekunnin otolla? Jos Ismo Kiesiläinen saa päättää, tällaiset harjoitukset siirtyvät osaksi peruskoulun arkipäivää. Harjoituksessa hyödynnetään hänen tutkimaansa kamerakynäpedagogiikkaa, jossa videokamerasta tehdään yhtä luonteva ilmaisuväline kuin kynästä. Harjoituksia tehdään kännykkä- tai videokameralla, eikä lopputuloksia editoida. Kuvaustehtävän jälkeen video katsotaan pienryhmässä ja arvioidaan, kuinka ajatuksen esittäminen onnistui elokuvana. – Kahden vuoden aikana suomalainen elokuvakasvatus muuttuu perustavanlaatuisesti, Kiesiläinen sanoo. Hän työskentelee opetushallituksen rahoittamassa Kaikki kuvaa EDU -hankkeessa, joka tuo kamerakynän helpoksi työvälineeksi peruskoulun oppitunneille. Projektissa hän suunnittelee ja toteuttaa videomuotoista opetus- ja harjoituspakettia vapaaseen verkkolevitykseen opettajille. Tämän ohessa hän kouluttaa opettajia kamerakynän käyttöön Helsingin kouluilla. AJATUS VIDEOKAMERASTA koulutyössä
ei ole uusi. Jo vuonna 2006 Kiesiläinen teki aiheesta ammattikorkeakoulun opinnäytetyönsä Videokamera koulutyössä. Kuinka kamera voisi olla kuin kynä? Työssään hän käytti elokuvateoreetikko Alexandre Astrucin ajatusta kamerakynästä ja kokeili videotyöskentelyä sipoolaisen koululuokan kanssa. Jo tuolloin hän ajatteli, että elokuvaaminen on niin tärkeä kansalaistaito, että se pitäisi oppia jo peruskoulussa. Valmistumisensa jälkeen Kiesiläinen järjesti muutaman koulutuksen kamerakynästä, mutta ei pitänyt itseään mediakasvattajana. Koulutuskeikalla Sodankylässä hän koki olevansa helsinkiläinen medianomi, joka yritti selittää asiaa opettajille ilman käytännön kokemusta opetustyöstä. Kiesiläinen ajautui kuitenkin yhä vain syvemmälle mediakasvatukseen. Hän pääsi töihin Helsingin nuorisoasiainkeskukselle, jossa ajatteli pääsevänsä tekemään videoita nuorten kanssa. Työstä muotoutui Nuorten Ääni -toimitus. Mediakasvatusryhmässä hän opettaa tv-työskentelyä ja auttaa nuoria ilmaisemaan näkökulmiaan valtamediassa. Vuosikymmenen alussa hän aloitti jälleen kamerakynäkoulutukset opettajille ja jäi syksyllä 2015 kahden vuoden työvapaalle. Aika oli viimein oikea kamerakynän paluulle. VUODEN 2016 ELOKUUSSA voimaan astuu uusi opetussuunnitelma, joka painottaa
monilukutaitoa. Siihen liittyy niin sanottu laaja tekstikäsitys, joka kattaa kirjoitetun tekstin lisäksi myös audiovisuaalisen sisällön. Kamerakynäpedagogiikka tukee monilukutaitoa ja tarjoaa erilaisia oppimisen kokemuksia vaikkapa matematiikan tai liikunnan tunneille. Kiesiläinen painottaa, että tarkoitus ei ole korvata kynää, vaan käyttää kamerakynää silloin, kun se edistää oppimista. Opettajien vastaanotto menetelmään on hänen mukaansa ollut ihastunut ja innostunut. Julkisessa keskustelussa monilukutaito on herättänyt huolta kirjallisuuden opetuksen puolesta. Jo Kiesiläisen kymmenen vuoden takaisessa opinnäytetyössä sivuttiin laajaan tekstikäsitykseen liittyviä huolia. Hän painottaa, että me elämme elokuvallisessa kulttuurissa. – Kulttuuri muuttuu joka tapauksessa. Monilukutaito on se, millä kulttuuriin voidaan vaikuttaa. Muuten sen tekevät markkinavoimat. TYÖSTÄÄN KAMERAKYNÄN parissa Kiesiläinen puhuu elokuvakasvatuksen vallankumouksena. Hän haluaa muuttaa perustavanlaatuisesti tapaa, jolla audiovisuaalisuutta meille opetetaan. Jatkossa elokuva ei enää olisi oppimisen kohde eikä katsottava teos, vaan väline ja oppimisen tapa. – Elokuvakasvatus on syntynyt tukemaan fiktioelokuvaa ja sen katsomista. Elokuva on
kuitenkin muuttunut. Sama väline, joka on fiktioelokuvan taustalla, on nykyään koko audiovisuaalisen kulttuurimme perusta. Kiesiläinen haluaa, että audiovisuaalinen ilmaisu olisi yhtä terävää ja merkityksellistä kuin kirjallinen ilmaisu. – Lehti selittää meille maailman. Tämän takia on merkitystä, kuinka hyvin se on ajateltu ja ilmaistu. Sama pätee audiovisuaalisuuteen. Jos se on tehty köyhästi, jää maailmankuvammekin sellaiseksi. Tuukka Tuomasjukka
KUKA?
Ismo Kiesiläinen ○○34-vuotias helsinkiläinen mediakasvattaja, nuorisotyöntekijä ja toimittaja ○○Nuorten Ääni -toimituksen tuottaja, työvapaalla syksyyn 2017 asti ○○Valmistunut medianomiksi ammattikorkeakoulu Stadiasta vuonna 2006 ○○Harrastaa kävelemistä ja elokuvien tekemistä. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Ihmiskunnan ainoa toivo -elokuva ryhmässä. IAT:n elokuvia on palkittu kilpailuissa kansainvälisesti ○○Pitää mediakasvatusaiheista ”Kamera & kynä” -blogia osoitteessa http://timpu.blogspot.com
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ? NORA HURD
Wolt ruokkii sohvaperunoita
toni.tessa.t@student.uta.fi
Älypuhelinsovellus helpottaa ruoan tilaamista. KOTIMAISEN SOVELLUKSEN Woltin avulla voi nyt tilata ruokaa kotiinsa Tampereella. Yritys mainostaa Facebookissa, että sovelluksen avulla asiakas voi ohittaa jonotuksen ravintolassa ja saada tilauksensa kotiin kuljetettuna 20 minuutissa. Enää ei siis tarvitse näperrellä hammastikkuja ruokapöydässä tai seurustella hampurilaisen himoisen kaverin kanssa. Mikäli asiakas haluaa jostain syystä poistua kotisohvalta ihmisten ilmoille, sovelluksella voi tilata ravintolasta noudettavan take awayn.
Netflix tekee ihmisen ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Mutta tekeekö se ihmisestä vapaan?
Maksukortti rekisteröidään sovelluksessa, joten nykyajan kirosanasta, eli käteisestä ei tarvitse murehtia. Tosin pieneen nälkään tilaaminen ei välttämättä ole kannattavaa, sillä kotiinkuljetus on maksullinen. Neljän
euron leipä jääköön siis Subwayhin. Wolt aloitti toimintansa vuosi sitten ja on ennen Tamperetta ruokkinut ihmisiä Helsingissä ja Turussa. Mimmi Pitkänen
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Selänne selätettiin Twitterissä Teemu Selänne kommentoi viime viikolla Suomen maahan muuttopolitiikkaa ja turvapaikanhakijoiden tekemiä seksuaalirikoksia Twitterissä. Twiitit synnyttivät laajan kohun. Miksi Selänteen twiiteistä nousi niin iso numero, Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus? – Suomessa ei ole totuttu siihen, että urheilijat ottavat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Maahanmuuttoon liittyvät asiat herättävät paljon tunteita tällä hetkellä. Tavalliset ihmiset saavat kommentoida sosiaalisessa mediassa politiikkaa melko vapaasti. Miten julkisuuden henkilön kommentit eroavat tavallisen henkilön kommenteista esimerkiksi Twitterissä? – Julkisuuden henkilöillä, kuten Teemu Selänteellä, on enemmän seuraajia. Lisäksi julkkiksilla on erilaisia ihmisiä seuraajina, kun taas tavalliset ihmiset seuraavat keskenään samanmielisiä käyttäjiä.
siitä, ketkä saavat osallistua poliittiseen keskusteluun? – Periaatteessahan kaikki saavat osallistua keskusteluun. Julkkisten twiiteistä nousee helpommin kohu, mutta kohut eivät välttämättä ole huono asia – paitsi itse kohun kohteelle. Julkkisten twiitit voivat luoda keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa, jolloin tärkeitä asioita nousee esiin. Miten Teemu Selänteen kaltainen julkkis voi ilmaista mielipiteensä Twitterissä aiheuttamatta kohua? – Twitter vaatii hyviä viestinnän taitoja. Lyhyeen viestiin pitää kiteyttää oikea sävy. Selännekin joutui lopulta kirjoittamaan blogitekstin, jossa hän kertoi pitkästi, mitä twiitillään tarkoitti. Vaikeiden asioiden kommentoimista kannattaa välttää.
Mitä julkkisten Twitter-kohut kertovat
Mimmi Pitkänen
⋆⋆GRADU PAKETISSA
Pia Puolakka: Olipa taas kerran, 4U9525. Narratologinen tutkimus Germanwingsin lentoturman uutisoinnista Ilta-Sanomien verkkosivuilla. Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2016.
MEDIAPELIÄ
Tessa Toni
Poplaulaja Robinin Miten eskimot suutelee -kappaleen mukaan eskimot suutelevat nenillään, mutta biisin musiikkivideossa 17-vuotias laulaja kiehnää paidatta lakanoissa nuoren naisen kanssa. ”Huhhuh mikä video #miteneskimot suutelee! En kyllä osannut odottaa tommosta loppua, mutta silti ehdottomasti Robinin siistein video! :D” @mmiisas ”#miteneskimotsuutelee -video sai mut miettimään mitä kaikkee ne eskimot sillä nenällään oikein tekee?” @PetraKalliomaa ”Robinin biisin uus musavideo on ovela. Totta kai tollanen meininki aiheuttaa hämmennystä = klikkejä ja näyttökertoja. #miteneskimotsuutelee” @juulianniina ”Minä en kyllä tiedä mitä tuossa biisissä tapahtuu, mutta noi ei tee tota kyllä nenällä enää. #robin #miteneskimotsuutelee” @miwozord Mimmi Pitkänen
⋆ ⋆LÄMPENEE
Barbeilla yritetään luoda aidompaa naiskuvaa. Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
GRADU SELVITTÄÄ, miten Germanwingsin lentoturmasta muodostui tarina Ilta-Sanomien verkkosivuilla. Puolakan mukaan uutisista on löydettävissä tarinallisuuden piirteitä tai hahmoja, kuten sankari tai roisto, erilaisia kerronnan tasoja ja tunteellisuutta. Mimmi Pitkänen
PERINTEISEN HOIKAN Barbie-nuken rinnalle tulee myyntiin erilaisia Barbieita. Leluvalmistaja Mattel kertoi viime viikolla, että Barbiesta tulee vartaloltaan kurvikkaampi versio sekä pidempi versio. Sen lisäksi nukeilla on seitsemän eri ihonväriä. UUSIEN VARTALOMUOTOJEN lisäksi Barbie saa uuden ammatin, sillä myyntiin tulee pelisuunnittelija-Barbie. Pelisuunnittelija-Barbie on jatkoa marraskuussa Barbien julkaisemalle mainosvideolle, jossa pikkutytöt toimivat eri alojen asiantuntijoina. Alkuperäisen Barbie-nuken on vuosikymmenien ajan arvosteltu luovan epärealistista naiskuvaa tytöille. Mimmi Pitkänen
KIITOS NETFLIX, sinun takiasi olen vapaa. Olen vapaa television asettamista rajoitteista, vapaa paikan ja aikataulujen kahleista. Minun ei tarvitse enää raahata raajojani olohuoneeseen, jossa millintarkasti määrätyllä paikallaan kököttävää lähetintä tapittaa muitakin television orjia, pahimmassa skenaariossa kaukosäädintä takapuolensa alla hautovia saippuaoopperafaneja. Minun ei tarvitse odottaa seuraavaan viikkoon, jos haluan jatkaa Rossin törttöilylle naureskelua Frendien Monican ja Chandlerin seurassa, eikä tanssituntini riistä ainoaa mahdollisuuttani vakoilla tohtori McDreamyn työskentelyä Greyn anatomiassa. Parhaan katseluajan määrään minä itse. Minun ei tarvitse ottaa televisiolta vastaan mitään, mistä 90-luvulla nuoruuttaan viettäneet sisareni ovat joutuneet kärsimään. Voin viettää vapaapäiväni käpertyneenä autuaana yksinäisyyspeittooni tuijottaen kannettavan tietokoneen ruudulta sairaalasarjan kaikki 12 tuotantokautta putkeen. Kaukosäätimen käyttövuorot ovat historiaa. Sarjatulitusta ei tarvitse katkaista edes vessataukoa varten, sillä kevyen läppärin saa näppärästi napattua mukaan pöntölle. Netflix, sinä olet tehnyt minusta vapaan naisen. NETFLIX JA MUUT internetin suoratoistopalvelut ovat kääntäneet televisionkatselukulttuurin päälaelleen. Samaan paikkaan ja aikaan perheen koonneen voiman sijasta jokainen katselee lempiohjelmiaan nyt omalta näyttöpäätteeltään itse valitsemaansa aikaan. Nykyihmisen niskakarvoja nostattava sana odotus on televisiosarjoista puhuttaessa enää pelkkä utuinen muisto vain. Mutta kun tuotantokaudet levitetään tv-friikin nenän alle kuin Snickersit lihavalle lapselle, ovatko tulokset pelkästään positiivisia? Kun sain joululomalla vihdoin eteeni kohua herättäneen Making a Murderer -sarjan, liima itseni ja ruudun välillä kuivui jakso jaksolta tiukemmaksi. Yllättäen huomasin, että kenenkään kertomatta aamu oli vaihtunut päiväksi ja ilta yöksi. Vanha ystäväni televisio sentään auttoi aikoinaan katkaisemaan liian pitkän putken viimeistään silloin, kun chat-juontaja astui ruutuun. Suoratoistopalveluiden aikakaudella sarja-övereiden välttäminen on vaikeaa. NETFLIXIN KÄYTTÖÖN pätee vanha suomalainen sanonta ahneen ikävästä lopusta. Kun maha murisee, tiskit kasaantuvat altaaseen ja koulutehtävät jäävät tekemättä huomaan, että on ensimmäisen askeleen ottamisen aika. Ei Netflix ole katkaissut kahleitani, vaan kiristänyt niitä tiukemmalle. Television orjat ovat vain vaihtaneet ruutua.
16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
SINI RÄMÖ
Nopean lähdön varalta pakolaukku on aina pakattuna AFGANISTAN Pommi-iskuista huolimatta
Sini Rämö elää Kabulissa melko normaalia arkea.
Kabul on yksi maailman korkeimmalla sijaitsevista pääkaupungeista.
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat
UUTISET Afganistanista ovat lähes poikkeuksetta negatiivisia ja täynnä murhetta ja kuolemaa. Kabulissa annetaan toisinaan ulkonaliikkumisrajoituksia pommi-iskujen vuoksi. Tulevia iskuja on vaikea ennakoida. Ennen Afganistaniin muuttoaan Sini Rämö ajatteli, ettei uskaltaisi ikinä poistua kotoaan mihinkään. Pikaisen lähdön varalta tärkeimmät tavarat sisältävä pakolaukku on pakattu valmiiksi. – Joulukuussa iso rekkapommi tuhosi kavereideni asuntolan pahoin, eivätkä he ole voineet palata Kabuliin töihin, Rämö kertoo. Maassa on Rämön mukaan kuitenkin paljon muutakin kuin terroristeja, korruptiota ja pommeja. – Kabulissa on paljon kaikkea kaunista ja hyvää. Paikalliset ihmiset ovat mielettömän ystävällisiä ja auttavaisia. He ovat kokeneet elämässään paljon ja silti jaksavat uskoa parempaan tulevaisuuteen. Kabulissa voi kuitenkin elää melko normaalisti, käydä töissä, harrastuksissa, kuten uimassa ja keilaamassa, käydä ravintoloissa ja museoissa, Rämö sanoo. Keväällä 2013 Sini Rämö ei viihtynyt kovin hyvin silloisessa työpaikassaan, lontoolaisessa kehitysmaakysymyksiin keskittyvässä konsulttifirmassa. Rämö halusi vaihtaa työpaikkaa muttei tiennyt mihin ja mitä tekemään. Afganistan nousi esiin Rämön opiskelukaverin mentyä Kabuliin töihin. – Hänen elämänsä kuulosti tosi mielenkiintoiselta. Olen ollut muun muassa harjoittelussa UN Women -järjestössä New Delhissä ja aina halunnut asua eri maissa, joten lähteminen kiinnosti. Halusin mennä johonkin haastavampaan maahan ja tehdä konkreettisempaa työtä paikan päällä enkä vain Lontoosta käsin.
– On surullista ja toisinaan raivostuttavaa, miten hitaasti naisten oikeudet etenevät Afganistanissa. Jotkut naiset käyvät töissä kodin ulkopuolella isoimmissa kaupungeissa. Naisia on töissä muun muassa kansanedustajina, poliiseina ja lääkäreinä, Rämö kertoo. Vuonna 2009 presidentti Hamid Karzai allekirjoitti EVAW-lain, joka tiukensi naisiin kohdistuvan väkivallan rangaistuksia. Lakia on kritisoitu tehottomaksi eikä sitä ole riittävästi pyritty saattamaan käytäntöön. – Monet valtaapitävät ovat hyvin konservatiivisia eivätkä usko naisten oikeuksiin. Lakia ei ikinä ratifioitu parlamentissa, se oli monille kansanedustajille liian radikaali, koska se kielsi lapsiavioliitot ja laittoi rajoja moniavioisuudelle. Usein väkivalta-asiat käsitellään paikallisissa kyläneuvostoissa, jolloin naisia ei voida suojella väkivallalta ja tekijät voivat jatkaa toimintaansa.
TOUKOKUUSSA 2013 Rämö lähetti hakemuksen samaan firmaan, jossa hänen opiskelukaverinsa aiemmin työskenteli. Pian Rämölle tarjottiin työtä Program Managerina huumeiden vastaiseen viestintään liittyvässä projektissa. Heinäkuussa 2013 Rämö muutti Kabuliin. – Minulla oli kuukausi aikaa pakata elämä kasaan. Yritin ottaa mahdollisimman paljon selvää maan tilanteesta ja luin paljon uutisia ja blogeja. Graduni käsitteli Afganistania ja naisten oikeuksia, joten maa oli sitäkin kautta jo tuttu, Rämö sanoo. Sini Rämön läheiset olivat muuton suhteen kannustavia. Läheiset tietävät, että Afganistanissa Rämö saa tehdä haluamaansa työtä. – Äitini on aina kehottanut tekemään asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Tiedän että se on hänelle joskus rankkaa. Ei kenenkään äiti varmasti hihku onnesta, kun tytär lähtee Afganistaniin töihin, Rämö pohtii.
AFGANISTANISSA on myös muutamia naisten turvakoteja, mutta monet poliitikot ovat vaatineet niiden sulkemista ja syyttäneet niitä prostituutiokeskuksiksi. – Naisiin kohdistuva väkivalta, kuten lapsiavioliitot, kotiväkivalta ja ”kunniamurhat” ovat erittäin iso ongelma. Naisten lukutaito on myös paljon heikompi kuin miesten. Vaikka laki nykyään takaa naisille paljon vapauksia, ne eivät silti käytännössä usein toteudu, Rämö kertoo. Rämön ammattitaitoa arvostetaan ja paikalliset kollegat, autokuskit ja ministerit suhtautuvat häneen hyvin. Afgaaninaisille työelämä on vaikeampi. Avioliitto ja iso perhe ovat afgaaneille erittäin tärkeitä. Myös 29-vuotiaalta Rämöltä kysellään usein, miksei hän ole naimisissa. – En voi verrata meidän elämiämme. Naiset kantavat vastuun kodista, mutta tulevat silti töihin. Miehet eivät osallistu kotitöihin, koska se olisi liian naismaista. Monia naisia paheksutaan koska he käyvät kodin ulkopuolella töissä, Rämö sanoo. Rämön mukaan joissakin työtehtävissä on hyödyllistä olla nainen, mutta joskus se vaikeuttaa asioita. – En voisi mennä valokuvaamaan ja haastattelemaan naisia, jos olisin mies. Paikallisille miehille tasa-arvoasiat menevät paremmin perille, jos niistä puhuu paikallinen mies, Rämö sanoo.
NYKYÄÄN Rämö työskentelee Maailman terveysjärjestössä WHO:ssa Suomen rahoittamana apulaisasiantuntijana naisten oikeuksiin ja viestintään keskittyen. Työhön kuuluu terveydenhuollon ammattilaisten kouluttamista siitä, kuinka naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäistään ja uhreja autetaan. Rämö myös suunnittelee ja järjestää terveysministeriön työntekijöille ja partnerijärjestöille koulutuksia. – Hoidan myös WHO:n viestintää, eli kirjoitan lehdistötiedotteita, päivitän sosiaalisen median kanavia ja kirjoitan johtajamme puheita. Välillä vierailen tukemissamme projekteissa ja haastattelen ihmisiä. Jokainen työpäivä on erilainen, Rämö kertoo. Tammikuussa Afganistanin presidentin Ashraf Ghanin vaimo Rula Ghani ilmoitti, että Kabuliin avataan lähitulevaisuudessa naisten yliopisto. Taliban-hallinnon aikana tytöt eivät päässeet kouluun, mutta nykyään 39 prosenttia koululaisista on tyttöjä.
”
Äitini on aina kehottanut tekemään asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.
iskuissa usein ja he kärsivät eniten. Tammikuussa 2014 Taliban-terroristit hyökkäsivät Kabulissa suosittuun libanonilaisravintolaan ja ampuivat 21 ihmistä ruokapöytiin. Rämö kävi usein kyseisessä ravintolassa, sillä sieltä sai kaupungin parasta ruokaa. Hänen mukaansa ulkomaalaisyhteisö kaupungissa on pieni, eli aina kun joku menehtyy iskuissa, kyseessä on tutun tuttu. – Kun pommeja on räjähtänyt, olen kuullut niiden äänet kaukaa ja muutaman kerran olen herännyt jysäykseen. En pelkää koko ajan Kabulissa asuessani, mutta pieni huoli on aina läsnä. Yritän kuitenkin hallita pelkoa. Jos pelkäisin kaikkea, en saisi mitään aikaan, enkä ikinä lähtisi kotoani. VUONNA 2014 maassa käytiin presidentinvaalit. Vaalien aikaan maassa oli Rämön mukaan erittäin levotonta ja turvallisuustilanne huono. Myös monet avustusjärjestöt poistuivat maasta muutamaksi kuukaudeksi. Uudeksi presidentiksi valittiin Ashraf Ghani ja vaaleissa toiseksi tullut Abdullah Abdullah nimettiin maan hallitukseen pääministeriksi. Kansainvälisten joukkojen ja usein järjestöjen poistuminen maasta on vaikuttanut kielteisesti työllisyyteen ja talouteen. Ihmiset eivät ole kovin tyytyväisiä uuteen hallitukseen, sillä konkreettisia muutoksia ei ole näkynyt.
elämykset huvit 17
– Turvallisuustilanne vain pahenee koko ajan. Olen huomannut selkeän muutoksen vuodesta 2013, kun maahan saavuin. Kidnappaukset ovat yleistyneet. Enää en käy supermarketissa päiväsaikaan vaan juuri ennen sulkemista. Jos kävelen kadulla, oloni on turvaton ja pälyilen koko ajan ympärilleni. Afganistaniin töihin haluavaa Rämö kehottaa tutustumaan maahan hyvin etukäteen lukemalla kirjoja ja blogeja sekä juttelemalla maassa jo työskentelevien kanssa. Maan tapoja ja kulttuuria kannattaa opetella jo etukäteen. – Jos haluaa työpaikan, kannattaa ottaa selville, minkälaisia järjestöjä ja yrityksiä maassa toimii. Jos löytyy kiinnostava, kannattaa ottaa heihin rohkeasti yhteyttä. Kannattaa yrittää päästää irti peloista ja uskaltaa ottaa riskejä. Niin minäkin tein Afganistaniin muuton kanssa, ja nyt olen hyvin onnellinen, että olen täällä. Taru Rokka
Rämö kirjoittaa blogia elämästään Kabulissa osoitteessa 1001kabul.blogspot.com. SINI RÄMÖ
Sini Rämö, WHO:n apulaisasiantuntija
TERRORISTIEN uhka on Kabulissa jatkuvasti läsnä. Tammikuussa Taliban iski paikallisen televisiokanavan työntekijöitä kuljettaneeseen bussiin. Seitsemän kuoli ja yli 20 loukkaantui. Helmikuun alussa Kabulin poliisiaseman ulkopuolella tehdyssä itsemurhaiskussa kuoli ainakin 20 ja loukkaantui 29 ihmistä. – Isis kasvattaa kannatustaan itäisessä Nangarharin maakunnassa, mikä on huolestuttavaa. Kabulissa räjähtelee melko usein auto- tai rekkapommeja ja tienvarsipommeja. Afgaanisiviilejä kuolee näissä
Sini Rämö käymässä 1920-luvulla rakennetun Darul Amanin palatsin raunioilla.
18 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Luvattoman vapaa radio VAIHTOEHTO Vuonna 2009 Bassoradion keskustelufoorumeilla muotoutui vaki
käyttäjien joukkio, joiden vitsistä syntyi nettiradio Spämmääjien Ammattiyhdistys. Nettiradion pääpyörittäjien Keemohin, KesoilinKunkun ja Valderin mukaan koko hommalta lähtisi idea, jos joku määräisi, mitä musiikkia he saavat radiossaan soittaa. HELSINGIN ARABIASSA sijaitsevan studion oven yläpuolelle on sytytetty taksien katolta tuttu keltainen valokyltti merkiksi suorasta lähetyksestä. Parikymppinen mies istuu mikrofonin edessä ja lukee seinälle ripustetulta näytöltä shoutboxiin tulleita viestejä. Mies sujauttaa C-kasetin tottuneesti kasettisoittimeen, ja studiossa alkaa soida synkkä suomiräppi. Spämmääjien Ammattiyhdistykseksi, SAY:ksi, itseään nimittävän joukkion remontoima studio vaikuttaa ruutupaitaisia juontajiaan myöten ammattiradiolta. Yksi pieni tekijä kuitenkin erottaa SAY:n oikeasta radiosta: sillä ei ole lupia toimintaansa. PIRAATTIRADIOIDEN kulta-aikaa elettiin Suomessa 1970–80-lukujen taitteessa, jolloin Yleisradiolla oli vielä lähetysmonopoli. Sakkorangaistukset ja paikallisradioiden laillistaminen aiheuttivat lähettimillä toimineen piraattiradiotoiminnan kuihtumisen. Nykyaikaisina piraattiradioiden manttelinperijöinä voidaan pitää nettiradioita. Sellaisen voi perustaa kuka tahansa, jolta löytyy mikrofoni, tietokone ja internet-yhteys,
mutta tekijänoikeuskysymykset tekevät toiminnasta kyseenalaista. – Olemme sopineet, että jos joku joutuu tästä hommasta vankilaan, niin se on KesoilinKunkku, kertovat Keemoh ja Valder naureskellen. Ohjelmien juontajat esiintyvät omien nimiensä sijasta lähes poikkeuksetta keskustelufoorumeilta tutuilla nimimerkeillään. Mielikuva musiikin soittamisesta telkien taakse tuomitusta juontajasta saa kuiten-
”
hommasta häviäisi idea, kertoo Keemoh. – On tärkeää, ettei meillä ole kädet sidottuina mihinkään. Ketään ei kiinnosta niin kauan, kun meillä on pienet kuuntelijaluvut, jatkaa KesoilinKunkku. MUUTAMAN HENGEN epäsäännöllinen radiotoiminta on vaihtunut vuosien saatossa tiukasti ohjelmakarttaan merkittyihin kymmenien juontajien vetämiin ohjelmiin, joita on lähes 40. Niitä tehdään ja kuunnel-
On tärkeää, ettei meillä ole kädet sidottuina mihinkään. Ketään ei kiinnosta niin kauan, kun meillä on pienet kuuntelijaluvut.
kin kaikissa kolmessa aikaan epäuskoisen naurahduksen. – Jos alkaisimme maksaa biiseistä, niin emme saisi esimerkiksi soittaa samalta levyltä kahta kappaletta peräkkäin. Koko
KesoilinKunkku, nettiradio Spämmääjät
laan ympäri Suomea. Radiotoiminnasta kiinnostuneet ottavat SAY:n väkeen yleensä yhteyden internetin välityksellä. – Jokainen, joka haluaa päästä ääneen, pääsee.
SAY:n ohjelmatarjonta vaihtelee juontajasta riippuen rennosta suomiräpistä raskaaseen deathmetalliin. Nasaradiossa keskustellaan tieteellisesti avaruuden ilmiöistä, kun taas Slördessä kaljapullot kilisevät ja juontajien sönkötyksestä on vaikea saada selvää. SAY ei halua sensuroida mitään eikä ketään, ja se toimii. Vuosien saatossa joukkio on saavuttanut kuuntelijoidensa keskuudessa kulttiaseman. – Olemme nettiradio, eli kukaan ei eksy meidän taajuuksille vahingossa. Jokainen kuuntelija on oikeasti valinnut kuunnella sitä, mitä täällä jauhetaan tai soitetaan, Valder selvittää. KesoilinKunkun mukaan heidän pienmediansa ideaa on niin vaikea selittää, että toiminnan mainostaminen kävisi vaikeaksi. Erään studiovieraan toteama kuitenkin kiteyttää kolmikon mielestä radion ydinajatuksen. – SAY on matalan kynnyksen radio. Tätä on helppo kuunnella ja tänne on helppo tulla. Tessa Toni TESSA TONI
Spämmääjien Ammattiyhdistyksen tee se itse -filosofia heijastuu jäsenten itse remontoimasta radiostudiosta.
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 19
KIERTUEELLA
V-V KAAKINEN
NÄIN KOIN Sanna Ihalainen
ihalainen.sanna.j@student.uta.fi
Jos sinulla on kaksi tervettä rintaa, olivat ne sitten suuret tai pienet, onneksi olkoon. HINKIT, tissit, rinnat tai kannut. Naisen rintavarustukselle on monta nimitystä. Evoluutio valitsi rintojen tärkeimmäksi tarkoitukseksi lapsen imettämisen. Siitä huolimatta tissit tuntuvat liittyvän enemmän seksuaalisuuteen kuin äitiyteen. Kookkaiden ja kiinteiden tissien kantajalla on syytä iloita. Kauniiden rintojen kantaja istuu yleiseen kauneusihanteeseen. Entäpä ne naiset, joita ei ole siunattu Venuksen muodoilla? Kielinaisena tunnettu videobloggaaja Sara Forsberg toi rintaimplanttinsa julkisuuteen pari viikkoa sitten. Forsberg tunsi 17-vuotiaaksi asti epävarmuutta rinnoistaan ja vertaili niitä koulussa muiden tyttöjen varustukseen. Koska rinnat eivät kehittyneet, hän pyysi äidiltään lupaa päästä kirurgin veitsen alle. Forsberg perusteli implanttejaan sillä, että niiden kanssa hän tuntee itsensä vihdoin naiseksi. Hän antaa ymmärtää, että kauneuskirurgia on tie onneen ja hyvään itsetuntoon.
ETURIVIN FANITYTTÖJÄ halaileva Olavi Uusivirta saapuu Tampereen Pakkahuoneelle 26. helmikuuta. Valtterin talvirieha -tapahtuman keikka on osa torstaina alkavaa Suomen-kiertuetta. Viime vuoden keikoillaan kuulijoitaan tanssittanut Uusivirta julkaisee etunimeään kantavan albumin ystävänpäivää edeltävänä perjantaina. Levyn viimeisin single kantaa nimeä Tanssit vaikka et osaa, ja se julkaistiin tammikuun 15. päivä.
MUISTILISTA 4.2.–10.2.2016
SANNA IHALAINEN
TORSTAI
PERJANTAI
LAUANTAI
SUNNUNTAI
MAANANTAI
TIISTAI
KESKIVIIKKO
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
METSO TUTUKSI -KIERROS
RUNOJA JA RUNEBERGIN TORTTUJA
WINTER WAR 2016
TALLIPIHAN LASKIAISRIEHA
SWINGIN’ MONDAYS MAANANTAIKLUBI
PAKKAHUONEEN PÄIVÄHYPYT
AFTER WORK LINDY
Opastetulla kierroksella tutustutaan Metson arkki tehtuuriin ja kirjaston toimintaan.
Runojen ja sanoituksien lausumista, myynnissä kahvia ja runebergintorttuja.
Crossfitkilpailu, jossa kaikkein kovakun toisimmat kruunataan mestareiksi eri lajeissa.
Hevosajelua, ponitalutusta ja hernerokkaa soppatykistä.
Jammailua parillisina viikkoina bluesin tahtiin.
Lavatansseja säestää Heikki Lukkarinen ja Marita Salonen.
Lindy Hop -tanssin alkeita. Opetus englannin kielellä.
Ilmainen
Ilmainen
Alkaen 27,50 €
Ilmainen
Ilmainen
10 €
Ilmainen
Pääkirjasto Metso Pirkankatu 2 klo 17–18
Ruusantalo, Taimi ry Koulukatu 11 klo 15–16
Tampere Areena Jäähallinraitti 3 klo 8.30–19.15
Tallipiha Kuninkaankatu 4 klo 11–16
Teerenpeli Hämeenkatu 25 klo 19–23
Pakkahuone Tullikamarin aukio 2 klo 13–15.45
Herwood Stage & Bar Opiskelijankatu 1 18.30–21
NAISEUS ei kuitenkaan riipu rintojen koosta. Entäpä ne syöpäpotilaat, joilla rinnoista on jäljellä vain toinen tai ei kumpaakaan? Ei heidän naiseutensa ole jäänyt leikkauspöydälle. Vallitseva länsimainen kauneusihanne suosii pyöreitä rintoja muutoin sorjassa vartalossa. Tiimalasivartalo, alhainen rasvaprosentti ja isot rinnat ovat seksikkään vartalon tunnusmerkkejä. Luomunaiselle ne ovat valitettavasti epätodennäköinen yhdistelmä. Epävarmuuden tunne on olennainen osa jokaisen nuoren elämää. Omien piirteiden hyväksyminen ja sisältä kumpuavan epävarmuuden käsitteleminen kuuluvat ihmisyyteen. Sitä kutsutaan kasvamiseksi. Forsberg ei kohdannut omia tunteitaan vaan päätti muokata kehoaan terveytensä kustannuksella. Hän sanoo ostaneensa rinnat ainoastaan itsensä vuoksi, mutta Forsbergin Instagramtilin vilkaiseminen paljastaa totuuden. Dekoltee alkoi vilahdella kuvissa aiempaa enemmän noin 80 viikkoa sitten, heti leikkauksen jälkeen. RINTAIMPLANTTIEN ottamisen vaivattomuus on huolestuttavaa. Kynnys kauneuskirurgiaan laskee koko ajan. Nuoret naiset hakevat tissit Tallinnasta, jos oma ulkomuoto ei miellytä parikymppisen kriittistä silmää. Myönnän itsekin kadehtivani niitä geenilotossa voittaneita kanssasisaruksia, joilla rasvakudos lähtee viimeisenä rintarauhasista. Suurimmalla osalla naisista kuppikoko kutistuu ahkeran jumppaamisen seurauksena. Tämä on kuitenkin luonnollista. Kaikkien tissien ei tarvitse olla samankokoisia. Pienet rinnat eivät tee yhdestäkään naisesta vähemmän naista. Itsevarmuus tekee ihmisestä seksikkään, ei silikonin tai suola liuoksen määrä.
KEVÄÄLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: ANNI REENPÄÄ