11/2013
ajassa 2
kartalla 4
luotain 6
näkymä 8
media 12
elämykset 14
huvit 15
Pitkä matka kotiin Terrakottanäyttelyn sotilaat matkaavat kuninkaallisten tavoin takaisin Kiinaan. Luotain s.7
Huntu ei istu katukuvaan
Suomalaiset musliminaiset pukeutuvat yleensä vain hijabiin, joka paljastaa käyttäjänsä kasvot. Utain keräsi katseita sitä peittävämpien burkan ja niqabin takana. s.6
Rooli meikin takana Oopperassa maskit täytyy tehdä isolla kädellä. Maskeeraaja luo roolihahmon näyttämölle. s.15
Kiusoittelua Burleskin ensikertalainenkin uskaltaa riisua lavalla. s.8
2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
28.11.2013
Avaus
Leo Pahta
leo.pahta@uta.fi
Mies ei voi keskustella naisten ulkonäköpaineista. Minun piti kirjoittaa kriittinen kolumni fitness-villityksestä, josta uudessa Imagessakin on kirjoitettu pitkä juttu. Pääsin pohdinnoissani ulkonäköihanteista pitkälle, mutta juttu tyssäsi, kun tajusin kirjoittavani miehenä. Saanko käyttää sanaa rehevä? Voinko puhua fitness-ilmiöön kuuluvasta kuvastosta ja iskulauseista ilman, että kuulostan sovinistilta? Burleskireportaasi. Burkatesti. Fitness-juttu parin lehden takaisessa Utaimessa. Naisen vartalo ja siihen liittyvät kysymykset ovat selvästi pinnalla, ainakin toimituksessamme. Kauneusihannekeskusteluun osallistuminen miehenä vaatii jatkuvaa pohdintaa siitä, millä tavalla aiheesta voi puhua. Jos osallistun keskusteluihin näistä ilmiöistä, minun on valittava sanani tarkasti. Miehen asema naisen ulkonäköön liittyvissä keskusteluissa on supistettu katselijan, tirkistelijän rooliin. Nainen on miesten silmissä lihakimpale, päiväunien kohde. Keskusteluun voi osallistua, kunhan myöntää jo alkuun sen, ettei voi keskustella tasavertaisesti. Miehiä pidetään aivottomina läähättäjinä, jotka pystyvät näkemään naisissa vain eroottista potentiaalia. Sukupuoleni on jatkuvasti läsnä. Tiedostan asemani, pidänhän itsekin naisen vartaloa kauniina. Tästä huolimatta haluaisin pystyä osallistumaan keskusteluun ulkonäköihanteista ja -paineista kanssaihmisenä. Myös meitä miehiä kiinnostaa purkaa näitä ilmiöitä, pohtia taustatekijöitä ja -vaikutteita. Haluamme kuunnella, mutta myös puhua.
Suomalaisia metsiä suojellaan yhä enemmän lompakolla Luonnonsuojelu Luonnonperintösäätion saamat rahalahjoitukset
ovat tuplaantuneet vuodessa ja moninkertaistuneet 10 vuodessa. Luonnonperintösäätiö on saanut marraskuun 2013 alkuun mennessä rahalahjoituksia jo yli 700 000 euroa. Viime vuoteen verrattuna lahjoitusten määrä on miltei kaksinkertaistunut. Lahjoitusmäärän kasvua selittää osaltaan säätiön saama 450 000 euron testamentti. Joulua edeltävä vilkkain lahjoituskausi on säätiöllä vielä edessä. Lahjoitusten määrä on kasvanut selvästi myös pitkällä aikavälillä. 2000-luvun alussa säätiön saamat lahjoitukset liikkuivat vuosittain vielä 100 000 euron tietämillä. Vuonna 2012 säätiö sai lahjoituksia yli 3 000 kappaletta. – Kyse on isosta lahjoittajajoukosta. En ole luonnonsuojelukentällä törmännyt yhtä suu-
riin lahjoittajamääriin, Luonnonperintösäätiön suojeluvastaava Tuire Laurinolli arvioi.
sista vuosittain noin kolmanneksen. Yritystukijoiden lukumäärä on kuitenkin pieni.
Laurinollin mukaan säätiö tunnetaan nykyään paremmin kuin ennen, koska suojelualueiden määrä on kasvanut. – Lahjoitusten tekeminen tarjoaa ihmisille konkreettisen keinon suojella metsäluontoa, Laurinolli toteaa. Myös säätiön perustajan Pentti Linkolan vetovoima vaikuttaa. Viime vuonna järjestetty Linkolan 80-vuotisjuhlakeräys toi säätiölle parissa kuukaudessa noin 100 000 euroa lahjoituksina. Kolmasosa säätiön saamista rahoista tulee alle 500 euron lahjoituksista. Yrityslahjoitukset muodostavat säätiön saamista lahjoituk-
säätiö perustettiin vuonna 1995. Se ostaa lahjoitusrahoilla luontoalueita ja rauhoittaa ne pysyviksi luonnonsuojelualueiksi. Säätiö suojelee erityisesti Lapin eteläpuolisen Suomen ikimetsiä. Tänä vuonna säätiö perustaa luonnonsuojelualueita noin 180 hehtaarin verran. Loppuvuonna on tarkoitus solmia vielä kolme uutta metsäkauppaa. Yhteensä Luonnonperintösäätiö on toimintansa aikana suojellut yli 800 hehtaaria luontoa. Juha Kaita-aho
Kaksikielisten lasten sanavarasto on suppea Koulumenestys voi kärsiä kaksikielisillä lapsilla, jos vanhemmat eivät vapaa-ajalla kannusta lasta oppimaan suomen kieltä. Tampereen yliopiston tutkija Mari Hongon väitöskirjassa ilmenee, että ulkomaalaistaustaisten ja suomalaisten lasten suomen kielen taidossa on suuria eroja. Etenkin harvinaisen sanaston ymmärtäminen ja käyttö on puutteellista, vaikka lapsi olisi syntynyt Suomessa. Suomenkielisessä päiväkodissa olleet maahanmuuttajataustaiset lapset osaavat kieltä paremmin, kuin pelkästään kotona omaa äidinkieltään kuulleet lapset. – Usein ajatellaan, että Suomessa syntyneillä lapsilla olisi parempi kielitaito. Lapset ovat kuitenkin olleet tiiviisti perheen kanssa ennen kouluikää, Honko sanoo.
Maahanmuuttajien lapsilla oli ongelmia sanaston hallinnassa, vaikka muuten heidän suomen kielen taitonsa olisi hyvä. Suomen kielen kuuleminen ja puhuminen koulun ulkopuolella laajentaa sanavarastoa. – En missään nimessä tarkoita, että perheiden pitäisi kotona puhua vain suomea, vaan vanhempien tulisi tukea lastensa suomen kielen opiskelua koulun ulkopuolella vaikkapa television ja lukemisen avulla, Honko sanoo. Hongon laatimien kielitestien mukaan lasten suomen kielen taso pysyi samana 2. luokalta 6. luokalle asti. Jos lapsen sanavarasto oli puutteellinen tutkimuksen alussa, se oli puutteellinen koko seurannan ajan. Suomessa sanaston hallintaa on tutkittu vain vähän. Kansainväliset tutkimukset
osoittavat, että sanavaraston suppeus vaikuttaa koulumenestykseen ja sosiaalisiin taitoihin myöhemmällä iällä.
Bussit kulkevat ilman talvirenkaita
Lakon uhka säilyy postissa
Pienissä perheissä malaria ei leviä
Kaupunkiliikenteen linja-autoihin ei lain mukaan tarvitse vaihtaa erikseen talvirenkaita. Liikenneneuvos Kari Saari liikenneministeriöstä vahvistaa, että bussien renkailta edellytetään talvellakin vain 1,6 millimetrin urasyvyyttä. Syvyys on sama kuin henkilöautojen kesärenkaissa. Liikenne- ja viestintäministeriön liikenneturvallisuusyksikkö suositteli jo 5 vuotta sitten bussien renkaiden urasyvyydeksi vähintään 3:a millimetriä. – Uusia säännöksiä renkaiden syvyyksiin ei ole tällä hetkellä suunniteltu. Renkaiden urasyvyys ei ole tärkein prioriteettimme, Saari kertoo. Naapurimaissa lisäsäädöksiä on tehty. Esimerkiksi Norjassa busseissa on oltava vähintään kolmen millimetrin urasyvyydellä varustetut renkaat.
Tampereen postikeskuksessa keskiviikkoiltapäivänä loppunut pistelakko vaikuttaa postin jakeluun 29. marraskuuta asti. Lakko johtui postityöntekijöiden työehtosopimusneuvotteluiden kariutumisesta. Sopimuksesta neuvotellaan seuraavan kerran torstaina 28. marraskuuta. Seuraava Tamperetta koskeva lakko alkaisi perjantaina. Laboratorionäyttelähetykset, verinäytteet, ruokakuljetukset ja sairaalakirjeet kulkevat lakosta huolimatta. – Lakon aikana Tampereen postikeskuksessa on noin 10 työntekijää hoitamassa terveyteen ja turvallisuuteen liittyvän postin lajittelua, Itellan palvelutuotannon Länsi-Suomen aluepäällikkö Timo Honkasalo kertoo. Jos sopimusta ei synny, PAU aloittaa koko maan kattavan lakon pahimman jouluruuhkan aikaan 9.12. Itella kehottaa lähettämään joulipostin hyvissä ajoin.
Tuoreen suomalais-kanadalaisen tutkimuksen mukaan perhekokojen pieneneminen alle 4 hengen talouksiksi vaikuttaa merkittävästi malariatartuntojen vähenemiseen. Tiiviisti yhdessä nukkuvilla perheillä sairastumisen riski on suuri, koska tautia levittävä malarialoinen siirtyy hyttysten mukana ihmisestä toiseen. Tutkimuksessa tutkittiin 200 valtion malariatilannetta ja selvitettiin lähes 60 mahdollisesti taudin leviämiseen vaikuttavaa tekijää. Aiemmin taudin hävittämisessä on keskitytty malariarokotteen kehittämiseen. Tutkimustulos korostaa erityisesti yksilöllisten hyttysverkkojen jakamisen tärkeyttä. Malariaan sairastuu vuodessa 200 miljoonaa ihmistä. Tautiin kuolleista suurin osa on alle 5-vuotiaita.
Säde Mäkipää
Oona Lohilahti
Jannika Melkko
Kaisa Suomalainen Senni Luttinen
⋆⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Reetta Tervakangas (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Sanna Heinonen, Millamari Uotila, Vanessa Valkama ja Milka Valtanen AD: Jonne Räsänen
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3
utain.uta.fi Senni Luttinen
Tampereen työväenyhdistyksen toiminnanjohtaja Kari Laihanen kertoo, että työväenyhdistys joutuu säästämään arvotalon hoitokuluista.
Kiinteistövero vetää yhdistykset ahtaalle Tampereen työväenyhdistys karsii työväentalon hoitokuluista.
TOAS on varautunut veroon, mutta joutuu myös nostamaan vuokria. Yleishyödylliset yhteisöt alkavat maksaa kiinteistöveroa Tampereella ensi vuoden alusta. Kaupunginvaltuusto päätti viime viikon talousarviokokouksessa ottaa käyttöön 0,25 prosentin yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistöveron, jolla paikataan taloustilannetta. Uusi vero vaikuttaa monen ison ja pienen yhdistyksen talouteen. Verolle joutuvat muun muassa säätiöpohjaiset lukiot, vuokra-asuntoja tarjoavat säätiöt ja kolmannen sektorin toimijat. Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiö Toas on suurimpia yhteisöjä, jotka ovat tähän asti nauttineet kiinteistöverovapaudesta.
Toas nostaa ensi vuonna useimpien kohteiden vuokria 2,6 prosenttiyksikköä. Toimitusjohtaja Timo Lehdon mukaan vuokrankorotuksesta noin puolet tulee kiinteistöverosta. Toasilla yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistöveroon on varauduttu muutenkin. Kiinteistöjen huoltokuluista karsitaan ja remontteja lykätään. Tampereen työväenyhdistyksessä uusi kiinteistövero iskee erityisesti arvokkaimman omaisuuden, Tampereen työväentalon ylläpitoon. Kiinteistön arvo on noin 5 miljoonaa ja
uusi vero tuo noin 15 000 euron lisäerän vuodessa. Työväenyhdistyksen talous on jo valmiiksi tiukoilla. Työväenyhdistyksen toiminnanjohtaja Kari Laihanen kertoo, että rahat uuden veron kattamiseen etsitään arvokiinteistön hoitokuluista. Vanha talo vaatii korjauksia, joista on tingittävä. Rahaa nielee tulevaisuudessa muun muassa Lenin-museon saneeraus, jonka edellytys on julkisen tuen saaminen. – Isot lisämenot eivät ole meille mukavia. Ikävä yllätys, Laihanen myöntää. Tiina Heikkilä
Mikä?
Kiinteistöverotus ○○Kiinteistöjen verottaminen on perinteinen kunnallisverotuksen muoto. ○○Kiinteistöveroilla kunta saa ennakoitavia tuloja, koska kiinteistöt ovat pysyviä. ○○Useimmat isot kaupungit perivät yhdistyksiltä kiinteistöveroa. ○○Tampere on perinyt kiinteistöveroa yhdistyksiltä viimeksi vuonna 2000. ○○Kiinteistövero määräytyy yleensä kiinteistön arvon mukaan.
⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN
Kustantamot pihtaavat e-kirjojaan kirjastoilta Kirjastot haluaisivat lisää e-kirjoja valikoimiinsa, ja asiakkaat olisivat niitä valmiita lainaamaan. Isot kustantamot eivät kuitenkaan myy e-kirjoja kirjastojen käyttöön. Taustalla on pelko siitä, että kirjastojen e-kirjojen suojausjärjestelmät eivät toimi, ja kirjoja pääsee ilmaiseen jakeluun. E-kirjalla on myös erilaiset tekijänoikeudet kuin painetulla kirjalla. Tammen ja WSOY:n sähkökirjojen tuottajan Liisa Risteen mukaan kyse ei ole siitä, etteivät kustantamot haluaisi myydä e-kirjoja kirjastoille. Kyse on ennen kaikkea kirjan tekijöiden tekijänoikeuksista ja siitä, ettei kirjoja jaettaisi eteenpäin laittomasti. Risteen mukaan kirjastoihin pitää saada e-kirjoille tarkoitettu toimiva lainausjärjestelmä, ennen kuin digikirjoja on turvallista lainata. – Olemme kehittäneet yhteistyössä kirjastojen ja korkeakoulujen kanssa järjes-
Lisää opiskelijoita tuettavaksi
Välillä täytyy mennä oopperaan
telmän, joka on nyt kokeilussa Helsingin seudun kirjastoissa. Toivon, että järjestelmä toimisi ja se olisi mahdollista ottaa käyttöön valtakunnallisesti ensi vuonna. Jos kirjastot ottavat turvallisen lainausjärjestelmän käyttöönsä, isot kustantamot ovat valmiita myymään e-kirjojaan myös lainattavaksi. Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmapäällikön Maarit Helénin mielestä nykyinen e-kirjojen saatavuustilanne on turhauttava. Pirkanmaalaisille on tällä hetkellä tarjolla lähes 500 e-kirjaa, mutta uusimpia kaunokirjallisuuden helmiä kokoelmasta ei löydy. – E-kirjoille on kysyntää. Tänä vuonna jokaista valikoimamme e-kirjaa on lainattu keskimäärin 6,5 kertaa. Se on melko hyvä lukema.
Opintotuen saajien lukumäärä saattaa nousta ensi vuonna. Näin arvelee Kelan opintotukiasioiden pääsuunnittelija Ilpo Lahtinen. Opintotukiuudistus korottaa korkeakouluopiskelijoiden opintotuen määrää 2014 alkaen. Lahtisen mukaan opintotuen korottaminen lisää opiskelun päätoimisuutta. Siten tuensaajien määrä todennäköisesti kasvaa. Opintotuen saajien määrä laski 1,3 prosenttia lukuvuonna 2012–2013 edellisvuoteen verrattuna. Tuensaajien lukumäärä on vähentynyt 2000-luvun lopulla kokonaisuudessaan viitisen prosenttia. – Tärkein syy opintotuesta luopumiselle on tällä hetkellä opintojen ohessa tehtävä työ, sanoo Lahtinen. Opiskelujen ohessa tehty työ laskee opintotuen määrää ja saattaa ajaa opiskelijan kokonaan pois tukien piiristä.
Kun aloin tehdä juttua Hulttion tiestä, tajusin, etten tiedä aiheesta mitään. Esitys ei kuulostanut tutulta, ja oopperassakin olin käynyt vain kerran. Piti keksiä tuore näkökulma, joka kiinnostaisi nuorta lukijaa. Selailin nettiä ja luin arvostelun päivän lehdestä. Näkökulma ei tahtonut löytyä millään. Päätin lähteä oopperaan. Esityksen jälkeen tajusin, että haluan haastatella henkilöä, joka ei ole niin ilmeinen henkilö oopperassa. Liian harvoin näkee juttuja kulisseissa toimivista ihmisistä. Valosuunnittelija, puvustaja, lavastaja. Lopulta päädyin haastattelemaan maskeeraajaa. Tuntui hölmöltä istua 3 tuntia yksin oopperassa. Näköjään näkökulman löytyminen vaati kuitenkin uuden kulttuurikokemuksen.
Marianna Langenoja
Milla Kukkonen
Paula Repo
4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Juha Kaita-aho
Yliopistojen naisopiskelijoista joka viides kärsii uniongelmista viikottain.
Yön valvojat
Uniongelmat Aamuyön tunteina moni opiskelija valvoo. Tutkimuksen mukaan
väsymys ja unettomuus ovat opiskelijoiden kokemien oireiden kärjessä vuodesta toiseen. Sydän hakkaa. Aivot käyvät ylikierroksilla, eikä uni tule silmään. Tämä on nukahtamisen todellisuus monille. – Yöllä havahdun siihen, että olen ollut hereillä todella pitkään ja vain ajatellut asioita. Silloin alkaa stressi siitä, miten vähän aikaa on enää nukkua. Mitä pidempään menee huonoilla yöunilla, sitä pelottavampi on seuraava yö. Näin kuvailee nukahtamisvaikeuksiaan Marja Avonius, 23-vuotias neljännen vuoden valtio-opin opiskelija. Hän ei ole unioireineen yksin. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) terveystutkimuksen mukaan yliopistojen naisopiskelijoista joka viides kärsii viikoittain uniongelmista. Väsyneeksi itsensä kokee joka kolmas naisopiskelija. Miehillä vastaavat luvut ovat hieman pienemmät. YTHS:n unioppaan kirjoittajan, terveydenhoitaja Ritva-Liisa Hannulan mukaan väsymys on opiskelijoiden yleisin terveydellinen oire. Myös vakavat uniongelmat näkyvät YTHS:n arjessa. – Meillä käy viikoittain opiskelijoita, joilla unihäiriö on joko ensisijainen hoidontarpeen syy tai seurausta fyysisestä tai psyykkisestä oireesta, Hannula toteaa.
Unettomuuden tavallisimpia syitä ovat stressi, opiskelu- ja työpaineet, ihmissuhdehuolet sekä taloudelliset murheet. Myös ylivireystila, epäsäännöllinen unirytmi ja liiallinen netin käyttö vaikeuttavat opiskelijoiden nukahtamista. Avonius epäilee omien uniongelmiensa syyksi stressiä. – Opiskelijan tuska on siinä, että ikinä ei ole olotilaa, jossa voisi olla ihan vapaalla. Koko ajan on seuraava deadline, essee tai tentti mielessä. Avoniuksen nukahtamisongelmat alkoivat yläasteella ja ovat jatkuneet sen jälkeen kausittaisina. Tänä syksynä ilmenneet uniongelmat ovat olleet hänen yliopistoaikansa pahimmat. Selvää syytä tälle hän ei ole löytänyt. Viime lukuvuoden Avonius vietti Pariisissa vaihdossa. Siellä unioireita ei juuri ollut, vaikka opiskelutaakka oli raskaampi ja hän joutui ajoittain kärsimään asunnotto muudesta. Pitkällisellä univajeella on vakavia vaikutuksia niin terveyteen kuin vastustuskykyynkin. – Jatkuvasti tulee uusia tutkimustulok-
sia siitä, miten pitkittynyt univaje lisää riskiä erilaisiin sairauksiin, kuten sydänja verisuonisairauksiin, diabetekseen ja ylipainoon. Se saattaa myös lisätä alttiutta masennukseen ja ahdistukseen, terveydenhoitaja Hannula kertoo. Avonius kertoo tottuneensa epäsäännölliseen nukkumiseen. Pidemmällä unettomuusjaksolla ongelmat kuitenkin korostuvat. – Silloin en pysty käymään syvällisiä keskusteluja enkä varmaan ole hyvä keskustelukumppani tai ystävä. Väsymys näkyy kaikessa. Uniongelmien vuoksi Avonius joutuu suunnittelemaan aikataulunsa siten, että väliin jää vapaapäiviä. Uneton yö kun voi koska tahansa pilata seuraavan päivän opiskelun. Unettomuuden hoidossa tärkeintä on Hannulan mukaan oppia tunnistamaan ja hoitamaan liiallista stressiä. YTHS järjestää opiskelijoille myös uniryhmiä, joissa opetellaan rentoutumis- ja stressinhallintakeinoja. Unilääkkeitä hän suosittelee käytettäväksi vain lyhytaikaisesti silloin, kun uniongel-
mia ei muutoin saada hoidettua. Myös Avonius suhtautuu torjuvasti lääkehoitoon. Yläasteella hän kokeili nukahtamislääkkeitä, mutta koki ne liian koukuttaviksi. Annostus nousi äkkiä, eikä nukahtaminen ilman lääkkeitä ollut enää helppoa. – Kokeilin hetken myös lääkettä, jota piti olla elimistössä koko ajan. Kokeilu loppui äkkiä, koska sen aiheuttama horrostila oli pahempi kuin kolmen nukkumattoman yön jälkeen. Tämän syksyn valvottujen öiden jälkeen Avonius on kuitenkin ollut jo lähellä hakea lääkkeitä YTHS:ltä. Uniongelmista kärsiviltä ystäviltään hän on kuullut, että lääkkeet saa lääkäriltä tarvittaessa nopeasti. Opiskelijoiden uniongelmien ratkaisu ei hänen mukaansa kuitenkaan löydy pilleripurkista vaan ilmapiirin muutoksesta. – Opiskelustressin aiheuttamasta väsymyksestä pitäisi puhua enemmän. Se voisi auttaa opiskelijoita ottamaan opiskelupaineet rennommin. Juha Kaita-aho
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5
Tähtäimessä täydellisyys elämäntavat Biohakkerit
ohjelmoivat oman elämänsä uudelleen. Itsestään voi aina löytää jotain paranneltavaa. Puolipäiväpaasto, infrapunasauna ja aivojumpat. Luomuruoka, monipuolinen liikunta ja töiden tekeminen seisten. Tällaisista asioista koostuu Riku Kestilän, 32, päivittäinen elämä. Kestilä on biohakkeri. Biohakkeri on ihminen, joka pyrkii terveyteensä liittyvillä valinnoillaan parantamaan omaa elämäänsä ja suorituskykyään. Biohakkeri ymmärtää kehonsa monimutkaisena kokonaisuutena, jota tutkimalla voi aina löytää jotain parannettavaa. Tavoitteena on täydellinen ihminen. – Biohakkeroinnissa on kyse oman potentiaalinsa vapauttamisesta ja erityisesti siitä, oletko paras versio itsestäsi. Tästä olet vastuussa vain itsellesi, Kestilä sanoo. Biohakkerit saavuttavat suurten elämänmuutosten lisäksi usein myös pienempiä hyviä vaikutuksia elämäänsä. – Ennen söin teollisesti käsiteltyä ruokaa, enkä kovinkaan paljoa luomua. Silloin hiki haisi todella pahalta. Kun siivosin ruokavaliotani, tilanne muuttui, Kestilä kertoo. Jotkut biohakkerit käyt-
tävät voimavarojensa etsimisessä apuvälineenä erilaisia teknologian apureita. Monelle biohakkerille on tärkeää kerätä mahdollisimman tarkkaa numerotietoa itsensä tulkitsemisen avuksi. Biohakkeroinnista, jossa käytetään hyväksi teknologialla mitattua dataa, käytetään termiä itsensä mittaaminen eli Quantified self. Mittaamisen avuksi on kehitelty runsaasti erilaisia teknologisia sovelluksia. Villeimmät niistä ovat käyttäjän iholla yötä päivää.
Nimellä Jawbone Up kulkeva ranneke on monien biohakkereiden suosiossa. Ranneke mittaa käyttäjän aktiivisuutta unen laadusta liikunnan tehokkuuteen. Yli kolme vuotta jatkunut biohakkerointi on Kestilän elämäntapa. Kiinnostus liittyy vahvasti hänen ainaiseen janoonsa saada uutta tietoa. – Biohakkerointi on informaatioajan tuote. Ihmiset altistuvat netissä koko ajan uudelle tiedolle, jolloin he törmäävät tällaisiin vaihtoehtoisiin tapoihin järjestää elämäänsä, Kestilä sanoo. Kestilälle biohakkerointi tarkoittaa erityisesti itsensä kuuntelemista, kuulemansa arviointia ja kyseenalaistamista. Ensimmäinen asia, mitä biohakkerointi Kestilän mukaan vaatii, on kiinnostus omaa hyvinvointiaan kohtaan. Seuraavaksi on varmistuttava siitä, että esimerkiksi ruokavaliota koskevat valinnat oikeasti vaikuttavat siihen, mitä omassa kehossa tapahtuu. Teknologian hyödyntäminen osana biohakkerointia on Suomessa melko harvinaista. Vaihtoehtoja mittausmenetelmille on paljon, joten parhaan valitseminen on vaikeaa. Kestilällä itsellään ei ole vielä biohakkerointia tukevia teknisiä laitteita. Hän kuitenkin suhtautuu teknologian käyttämiseen myönteisesti. – Teknologia saattaa auttaa ihmisiä pysymään hyvien elämäntapojen polulla. Jos ei saa tekemisistään palautetta ja toimii ihan sokkona, motivaation säilyttäminen saattaa olla vaikeaa. Milla Kukkonen
Katarina Sällylä, Jonne Räsänen
Milla Kukkonen
MIKÄ?
Biohakkerointi ○○Tarkoittaa oman kehon ymmärtämisen ja hakkerietiikan yhdistämistä. ○○Käsitteen alle mahtuu paljon erilaisia toteuttamistapoja. ○○Valtaosalle tärkeintä on ruokavalion ja urheilutottumusten muokkaaminen itselle parhaaksi. ○○Liitetään usein transhumanismiin, jossa ihmiskeho rinnastetaan koneeseen.
Riku Kestilän elämässä ravinnolla on merkittävä rooli. Hyvinvointinsa tueksi hän juo esimerkiksi vihersmoothieita ja luulientä.
6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Hämeenkatu hunnun läpi
Baarimikko katsoo niqabin aukoista näkyviin silmiin ja varmistaa, että kaakao tulee alkoholittomana. Niqabissa tai burkassa voi liikkua Tampereen kaduilla, jos ei pelkää katseita. Toiseus
Rautatieaseman liikennevaloissa
varusmiehet tuijottavat mustaa hahmoa. Burkan alta tuijottavan ihmismassan näkee melko hyvin, koska silmät peittävä huntu on ohut. Ehkä pojat tuijottaisivat mustaa hahmoa vähemmän, jos näkisivät hahmon silmät. Tampereella ei peittäviä huntuja näe, ja niiden päälle laittaminen on jännittävä kokemus. Suomessa peittävimmät musliminaisten asut eivät ole yleisiä, kertoo do-
sentti Irmeli Perho Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitokselta. Burka päällä saa juoda kahvinsa rauhassa Tampereen Kauppahallissa. Keski-ikäinen mies kuitenkin katsoo otsa rypyssä Kauppahallin vihanneskojun ohi kulkiessaan. Vanhempi nainen nauraa, kun kahvin juominen hunnussa on hankalaa. Kirpputorin kapeilla käytävillä kuljetaan lähellä muita. Kun olkalaukut tönivät toisiaan, moni vastaantulija hätkähtää huntua.
Tavanomaisia pahoitteluja törmäyksistä ei tule. Värikkäisiin huiveihin pukeutuneet tyylikkäät nuoret musliminaiset katsovat vähintään yhtä pitkään kuin keski-ikäiset perustallaajat. Mustan hunnun alla ei tunne kuuluvansa yhteisöön. Irmeli Perhon mukaan suhtautuminen peittävimpiin huntuihin vaihtelee Suomen muslimiyhteisöissä. Osa muslimeista pitää niitä turhina, osa katsoo niiden käytön jokaisen omaksi valinnaksi ja oikeudeksi. Kun Perho oli Libyassa, hän käytti vaaleaa, peittävää asua. Muslimimaissa hunnut eivät kerää katseita, koska ne ovat kehotus olla katsomatta. Tampereella kehotus toimii toisin päin. Musta burka erottuu toppatakkia ja farkkuja paremmin päivänvalossa, ja tuijottajia riittää. Vaatekaupan asiakaspalvelijat ovat asiallisia ja osa tervehtii korostetunkin iloisesti, kun mukana on suomalaisen näköinen seuralainen. Ilman seuralaista asiakaspalvelijat eivät ota kontaktia. Illalla ravintolassa hyvin pukeutunut nelikymppinen naisseurue kääntyy katsomaan monta kertaa. Kun seurueen ohi
kävelee, silmät tuntuvat selässä. Burkat ovat käytössä lähinnä Afganistanissa. Silti se tunnistetaan ympäri maailmaa. Burka ei ole mikä tahansa etninen asu, koska se kantaa vahvaa poliittista ja uskonnollista painolastia. Paljaan pinnan kulttuurissa kasvanut yhdistää kasvot peittävän kaavun naisen alistamiseen. Huntua käyttävälle peittäminen on etnisen ja uskonnollisen identiteetin ilmaisua. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tutkii parhaillaan, rikkooko Ranskassa ja Belgiassa käyttöön otettu huntukielto ihmisoikeuksia. Kiellosta on valittanut nuori musliminainen. Hämeenkadulla burka ja niqab eristävät muista ihmisistä. Moni ohikulkija väistää ja ottaa ylimääräistä etäisyyttä. Tuntemattomien silmiin katsominen ei kuulu suomalaisuuteen, mutta katsekontakteja syntyy kadulla joskus vahingossa. Hämmentävä tilanne kuitataan usein hymyllä. Silmät paljastava niqab-huntu päällä katsekontakteja tulee moninkertaisesti, mutta hymyjä ei yhtään. Tiina Heikkilä
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7
Katarina Sällylä
Maan uumenista maailmanmatkaajiksi Näyttelyt Vapriikin terrakottanäyttely päättyy pian, ja esineistön
kotimatka voi alkaa. Pekingiin matkustavat saattaisivat yllättyä, jos tietäisivät jakavansa lentokoneen terrakottasotilaiden kanssa. Terrakotta-armeijan sotilaat
seisovat vielä sunnuntai-iltaan asti vitriineissään samanlaisissa olosuhteissa kuin katsojat lasin toisella puolella. Savesta ja pronssista valmistetut patsaat eivät ole yhtä vaativia näyttelyesineitä kuin vaikka paperi tai tekstiilit, jotka tarvitsevat tarkkaan säädetyn mikroilmaston. Vitriineihin ei ole laitettu esimerkiksi kosteustasoja säätelevää silica-geeliä, jota käytetään usein puuesineiden näyttelyvitriineissä. Geeli on monelle todennäköisesti tutumpi elektroniikkalaitteiden pakkausten mukana tulevista pienistä pussukoista. Kiinan keisarin kunniaksi valmistetuilla patsailla on ikää jo parituhatta vuotta. Suuren osan elämästään ne ovat viettäneet maan alla, kunnes ne löydettiin vuonna 1974. Sotilaiden korkea ikä näkyy ainoastaan paikattuina halkeamina ja näyttelyn pronssiesineissä vihertävänä värikerroksena. – Pronssiesineiden pintaan kertyy vuosien saatossa kuparikloridia, eikä sitä rapsuteta pois. Esineet saavat ikääntyä rauhassa, Museokeskus Vapriikin konservaattori Anne Makkonen tuumaa. Neuvottelut esineistön lainaamises-
Burka kääntää katseet Tampereella, mutta ei rohkaise uteliaita lähestymään. Silmät esiin jättävä niqab ei myöskään kutsu jutulle. Burkaa ei käytetä Suomessa lainkaan ja niqabia hyvin vähän.
ta aloitettiin kolme vuotta sitten. Kiinalaisten museoiden edustajia kävi etukäteen tutustumassa Vapriikin tiloihin ja tekniikkaan. Kiina on vähitellen kiristänyt lainauskäytäntöjään, ja Makkosen arviolta näyttely on viimeinen mahdollisuus nähdä sotilaat Suomessa. – Kiina pyrkii pitämään turistitulot itsellään, joten sotilaat eivät jatkossa kierrä maailmaa yhtä ahkerasti. Tänä vuonna ne ovat jo käyneet San Franciscossa ja Bernissä.
Pian Makkonen lähtee kuriirimatkalle Kiinaan viemään esineet takaisin. – Olin hakemassa esineistöä ja näin, kuinka ne pakattiin. Tulevan viikon aikana meillä on 20 hengen työryhmän kanssa edessä sama projekti. Ensin esineet puretaan. Esimerkiksi terrakottasotilaiden päät voi irrottaa. – Sotilaiden päät on valmistettu erikseen, koska polttovaiheessa patsaat olisivat muuten räjähtäneet. Pääaukon kautta kuuma höyry on päässyt ulos. Osittain patsaat ovat siis onttoja. Sotilaat sidotaan puiselle telineelle kuormaliinojen ja pehmustetyynyjen avulla. Teline ruuvataan kiinni laatikkoon, ja sinne kiinnitetään myös patsaan pää omassa laatikossaan. – On tärkeää kiristää kuormaliinoja tarpeeksi. Esineet eivät saa täristä monen tuhannen kilometrin matkalla. Kiinaan patsaat kuljetetaan lentokoneilla ja rekoilla. – Nämä näyttelyesineet ovat kuin kuninkaallinen perhe. Ne matkaavat useassa erässä, jotta voidaan varmistaa, etteivät kaikki tuhoutuisi, jos jotain ikävää tapahtuisi, Makkonen kertoo.
Suomessa käytetään hijabia Suomessa ei tiettävästi kukaan käytä burkaa, ja niqabin käyttö on harvinaista. Islamin tutkija Sylvia Akar korostaa, että silmät esiin jättävää niqabia käyttää pari tusinaa. Heistä osa on käännynnäismuslimeja. – Niqabin käyttö on uusi ilmiö Helsingin kaduilla, Akar kertoo. Tampereella ei juuri käytetä niqabia, kertoo Mustafa Kara Tampereen islamin yhdyskunnasta. Hijab, eli monikäyttöinen kasvot esiin jättävä vaatetus on Tampereella yleisin. Muslimien pukeutumiskoodi ei edellytä kasvojen peittämistä millään tavalla. Jotkut Karan tuntemat musliminaiset ovat Suomeen saapuessaan käyttäneet niqabia, mutta luopuneet siitä. Kara korostaa, että enemmistö suomalaisista muslimeista ei halua herättää huomiota pukeutumalla. Esimerkiksi Turkissa burkaa tuijotettaisiin samalla tavalla kuin Suomessa. Tiina Heikkilä
Senni Luttinen
Nykytekniikan avulla niiden tarkka seuranta on mahdollista. – Lähetämme kerran kuussa Kiinaan raportin näyttelytilojen olosuhteista. Datalogger-mittari seuraa kosteutta ja lämpötilaa, Makkonen kertoo. Ensi vuonna Vapriikissa on tarkoitus ottaa käyttöön uudet anturit. – Mittaustuloksia voi silloin seurata reaaliajassa netistä, Makkonen selittää.
Pian terrakottasotilaat lähtevät pitkälle kotimatkalle.
Silja Eisto
Vapriikin konservaattori Anne Makkonen toimii matkan aikana kuriirina ja huolehtii siitä, että näyttelyesineet pääsevät turvallisesti perille Kiinaan.
Mikä?
Terrakottanäyttely lukuina ○○Sotilaita on yli 8 000, ja niistä 6 on esillä Vapriikissa. ○○Esineet pakataan 34 kuljetuslaatikkoon eli 4 rekkaan. ○○Sotilaiden korkeus on 184–197 senttiä ja paino yli 200 kiloa. ○○Terrakotta-armeijan valmisti 1 000 työläistä. ○○Näyttelyn purkaminen kestää 6 päivää. ○○Kiinassa 1 200 kilometrin rekkamatka taittuu 2 päivässä.
8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Jännitys ei näkynyt Lily De Spellin esityksessä eikä monimutkainen asu aiheuttanut ongelmia.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9
Tasselinpyörittäjien ilta
Burleskissa vakavasta tehdään huvittavaa. Paljaan ihon näkeminen ei ole yleisölle kiusallista, koska burleskin tarkoituksena on viihdyttää ja kertoa tarinoita. VIIHDE
Senni Luttinen, kuvat Oona Lohilahti, teksti
10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Yo-talo täyttyi katsojista, kun 14 uutta burleski-esiintyjää nousi lavalle. Tunnelma oli kannustava.
Musta pitsihansikas liukuu kädestä hitaasti, viipyillen ja kiusoitellen. Hansikas tippuu lavalle, ja sen perässä hame, korsetti ja rintaliivit. Yo-talolla uusien burleski-esiintyjien New Comers’ Nightissa kaikki esiintyjät näyttävät nauttivan tilanteesta. Jännitystä tai epävarmuutta ei huomaa. Illan juontaja Lafayette Lestrange yllyttää yleisöä huutamaan ja kannustamaan ensikertalaisia. Jokainen riisuttu vaatekappale ja poseeraus saavat suosionosoituksia, ja kannustushuudot täyttävät ilman.
se näkyy pukeutumisessa, osa saattaa harrastaa burleski-tanssia, jotkut käyvät vain katsomassa esityksiä. Burleskissa monia viehättää visuaalisuus, lajiin kuuluva huumori ja itselle nauraminen. – Itseään ei todellakaan pidä ottaa vakavasti! Tässä ei voi liioitella. Jos haluaa laittaa glitteriä tai paljetteja, mitään rajaa niiden määrälle ei ole, de Spell sanoo. Harrastuksen suosio on ollut jo muutaman vuoden kasvussa. New Comers’ Night järjestetään tänä syksynä kahdessa kaupungissa. koska uusia esiintyjiä oli niin paljon.
Ensimmäistä kertaa esiintyvälle Lily de Spellille burleski on pakoa harmaasta arjesta. – Välillä voi pistää tasselit tisseihin ja vähän hömpötellä. Vuosi sitten burleskin löytäneelle de Spellille päätös viedä harrastus askeleen pidemmälle ja alkaa esiintyä ei ollut vaikea. Tanssitaustansa takia hän nauttii esiintymisestä ja yleisön viihdyttämisestä. – Burleski on näkynyt elämässäni aina. Pidän vanhoista Hollywood-elokuvista ja värikkäästä sisustuksesta, olen aina harrastanut tanssia ja rakastanut esiintymistä. Burleski niputtaa kaikki nämä yhteen.
Kaksi esiintyjää tulkitsee vuorollaan Mariskan Suloisen myrkynkeittäjän tarinan. Lavalle nousevat myös Marilyn, voodoo-papitar sekä Aquan Barbie Girlin ja Rammsteinin Du Hastin tahtiin kiusoittelevia ja sätkyviä barbinukkeja. Burleskia voi esittää jopa kasaridiskon soidessa taustalla. Illan ainoa miesesiintyjä Sam Song avaa lavalla oluen ja vaihtaa esityksen edetessä päälleen hameen ja korsetin. Loput oluesta hän kaataa shampanjalasiin. Burleskissa esiintyjä tekee numeronsa itse alusta loppuun, jolloin lopputulokset heijastavat tekijänsä persoonaa. Tapoja on yhtä monta kuin on esiintyjiä, mutta yhteistä esityksille on jokin tarina tai hahmo. Esiintyjien täytyy haluta viihdyttää yleisöään. – Burleski on vahva itseilmaisun keino juuri siksi, että esitykset suunnitellaan alusta asti itse. Sen takia siihen on helppo myös heittäytyä, Lily de Spell pohtii.
Yo-talon edessä on jonoa jo ennen ovien aukeamista. Sali täyttyy eri-ikäisistä ja pukeutumiseltaan kirjavista miehistä ja naisista. Vaikka ei esiintyisi, burleski näkyy harrastajien elämässä jollain tavalla. Joillakin
Riisuminen kuuluu burleskiin, mutta alastomuudelle on raja. Vähimmäisvaatemäärä on pikkuhousut ja tasselit, eli rinnanpäähän kiinnittettävät koristeet.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11
Vaikka burleski on naisvaltainen ala, myös miehet voivat esittää burleskia. Sam Song oli New Comers’ Nightin ainoa miesesiintyjä.
Paljastaminen ja riisuminen kuuluvat burleskiin, siksi burleski sekoitetaan joskus strippaamiseen. New Comers’ Nightissa lähes kaikki esitykset päättyvät vimmaiseen ja vapauttavan näköiseen tasselien pyörittämiseen. Burleskin tarkoituksena on tehdä vakavasta huvittavaa ja yleisölle viihdyttävää. Paljaaseen pintaan suhtaudutaan huumorilla. – Ei se ole sen kummempaa kuin uimahallin saunassa istuminen. Burleskia katsomaan tullut yleisö tietää, että lavalla riisutaan eikä sen katsominen ole tirkistelyä, de Spell selittää. Lafayette Lestrange esittelee illan toiseksi viimeisen esiintyjän, Lily de Spellin. Näyttävään mustaan peruukkiin, metallinhohtoiseen viittaan ja valtavaan mustaan hameeseen pukeutuneen de Spellin esitys on saanut inspiraation musiikista, Blues Brothers 2000 -soundtrackin Season of the Witch -kappaleesta. Hän heiluttaa viittaa siipinään, tanssii itsevarmasti, ja yleisö hurraa. Esityksen jälkeen de Spell kertoo ajatelleensa lavalla, että tälle yleisölle voi esiintyä täysillä. – Heti kun lähdin lavalta, teki mieli mennä takaisin! Tämä on minulle vielä harrastus, mutta olen kuullut, että sillä on tapana lähteä käsistä.
Lily de Spell nautti ensimmäisestä esityksestään niin paljon, että olisi halunnut palata välittömästi takaisin lavalle.
”Baaritiskiltä voi kohta alkaa valua tänne päin, koska kohta nähdään lisää tissejä”, illan juontaja Lafayette Lestrange vitsaili.
Miss Magpie on toiminut vuoden verran pick upina eli kerännyt esiintyjien lavalle jättämiä vaatteita. Tällä kertaa hän sai itse olla se, joka heittää vaatteet lavalle.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Ääni isän muistille Henkilökohtaista Vieraiden ihmisten elämästä työkseen
kertova toimittaja Hanna Jensen toi julki isänsä tarinan.
Säde Mäkipää
Laitokseen, sanoo osastonhoitaja huo-
neen nurkasta. ”Teidän isänne kuuluu nyt laitokseen.” Näin alkaa vuoden 2009 joulukuun Imagessa julkaistu artikkeli Romahdus. Jutussa anonyymi kirjoittaja kuvailee isänsä muistisairautta ja sen vaikutusta perheen elämään. Vuonna 2013 isän tarinasta julkaistaan kirja. Kirjoittajaksi paljastuu toimittaja Hanna Jensen. – Romahdus oli spontaani toimittajan reaktio isän sairauteen. Se oli jo kirja, en vain vielä tiennyt sitä. Jensen on työkseen pukenut sanoiksi satojen tuntemattomien ihmisten tarinoita. Viime helmikuussa julkaistiin hänen toinen teoksensa 940 päivää isäni muistina, joka kertoo kirjoittajan omasta isästä. Jensen kuvailee kirjassa Alzheimerin taudin ja keskivaikean dementian diagnoosin saaneen isänsä ja tämän läheisten elämää muistisairauden varjossa. Jensen kirjoitti jutun anonyymina, koska halusi suojella isänsä yksityisyyttä. Hän keskusteli kirjan kirjoittamisesta isänsä ja veljensä kanssa. Molemmat olivat sitä mieltä, että kirja tulisi ehdottomasti toteuttaa. Ajatus läheisen ihmisen elämän tuomisesta julki tuntui aika-ajoin pelottavalta. – Viime marraskuussa sain vielä ahdistuskohtauksen ja ajattelin, että en voi tuoda kirjaa ulos. Pelkäsin antavani isästä oudon kuvan. Tähän yksi ystäväni sanoi, että kaikki me olemme outoja. Juuri se on kiinnostavaa.
Säde Mäkipää
Lue Jensenin vinkit kirjoittajalle Utaimen verkkosivuilta.
Kuka?
Jensenin kustannustoimittaja kehot-
ti kirjoittajaa paljastamaan kirjassa myös omasta elämästään. Se oli Jensenille haastavaa, koska ammattitoimittajalle kirjoittajan häivyttäminen kuuluu rutiineihin. – Mietin, että piilottelenko myös itseltäni jotain itsestäni. Jensen mietti, keitä muka hänen tekemisensä voisivat kiinnostaa. – Huomasin kirjailijan ja toimittajan roolin eron. Jouduin välillä kirjoittamaan itsestäni väkisin, vaikka toimittaja sisälläni kiemurteli.
Isän tarinan kertominen kannatti. Syksyisenä perjantai-iltana Jensen sai tekstiviestin. Kirja oli valittu tämän vuoden TietoFinlandia-ehdokkaaksi. Ehdokkuus tuli yllätyksenä, koska Jensenin mielestä 940 päivää isäni muistina ei täytä perinteisen tietokirjan kriteerejä. Lopulta Tieto-Finlandia-voitto meni Ville Kivimäelle. – Rehellisesti en ajatellut, että voisin voittaa. Oman kirjani valttikortit ovat ehkä siinä, että siitä on konkreettista apua ihmisille, Jensen toteaa. Teos yhdistää tarinan ja tiedon. Suomessa muistisairausdiagnoosin saa vuosittain 13 000 ihmistä, ja Jensenin kirja on antanut heille ja heidän läheisilleen äänen. Toimittajana Jensen tuntee asiantuntijaroolinsa välillä epämukavaksi. – Ihmiset ovat tulleet jopa busseissa ja kadulla kysymään neuvoa muistisairaiden kunnalliseen asumiseen liittyen. On ollut pakko vastata, että en valitettavasti tiedä, Jensen sanoo. Jensenin isän kuolemasta on nyt kulunut puolitoista vuotta. Kirjoittaja haluaisi jo palata toimittajan rooliin. – Muille olen edelleen kävelevä muistisairausanalyytikko. Itse olen jo valmis siirtymään uusiin aiheisiin.
Hanna Jensen
Toimittaja Hanna Jensen sai isänsä tarinasta Tieto-Finlandia-ehdokkuuden.
○○Toimittaja ja kirjailija, joka työskentelee tällä hetkellä Sanoma Magazinen ruokatoimituksessa. ○○On toiminut Trendin päätoimittajana ja kirjoittanut juttuja muun muassa Imageen ja Talouselämään. ○○Valittu vuoden freelance-journalistiksi vuonna 2009. ○○Kirjoittanut kirjat Eri nainen (2009) ja 940 päivää isäni muistina (2013).
Harri Virtanen
Eero Savilahti
⋆⋆Katukriitikot
Radiokanavat soittavat joulumusiikkia jo marraskuun alkupuolella. Radio Nova uutisoi viime vuonna, että yhä useamman mielestä ajankohta on liian varhainen. Utain kysyi tamperelaisilta, milloin heidän mielestään olisi sopiva hetki aloittaa joulumusiikin soittaminen radiossa. Teksti ja kuvat: Marianna Langenoja
”Radiokanavat voivat mielestäni aloittaa joulumusiikin soittamisen marraskuun loppupuolella. Iloinen joulumusiikki tuo positiivisuutta tällaiseen pimeään kauteen. Kuuntelen vain vähän radiota, joten en ole kuullut joulumusiikkia vielä tänä talvena.”
Tiia Harjula
”Voisin kuunnella joulumusiikkia marraskuun alusta lähtien. Olen ehtinyt jo kuulla monia joululauluja radiosta. Joululauluja on mukavaa kuunnella, sillä niistä tulee joulufiilis. Radioiden olisi hyvä kuitenkin lopettaa joulumusiikin soittaminen jo tapaninpäivänä.”
”Radiokanavat alkavat soittaa joululauluja yleensä sopivaan aikaan. Kuuntelen mielelläni joululauluja siitä lähtien, kun muukin jouluhömpötys alkaa. Joululauluja on hauska kuulla. Niiden soittaminen pitäisi kuitenkin lopettaa viimeistään joulukuun lopussa, koska silloin joulu on jo ohi.”
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13
⋆⋆Mitä ihmettä?
Lapsilta kiellettyä
Senni Luttinen, Jonne Räsänen
Mediapeliä
Muumeihin halutaan K-18-varoitusmerkintä muumipapan piipunpolton takia. Tupakkapolitiikan kehittämistyöryhmä haluaisi kieltää alaikäisiltä elokuvat, joissa käytetään tupakkatuotteita. Esimerkiksi muumipapan piipunpoltto voisi johtaa varoitusmerkintään. Nurmijärven Uutiset tarttui aiheeseen ja haastatteli lastenpykologi Riitta Martsolaa, jonka mukaan muun muassa lastenohjelmat Kung Fu Panda ja Pokémon ovat väkivaltaisuutensa takia haitallisia lapsille. Sosiaalisessa mediassa on levinnyt sitaatti, jossa kasvatuksellinen vastuu sysä-
Jannika Melkko
jannika.melkko@uta.fi
tään Disney-piirretyille. Kun Pinokkio oli valehtelija ja Tuhkimo karkasi kotoa osallistuakseen juhliin, ei ihme, että nuorisosta tuli mitä tuli. Mutta ei hätää! Uudet sukupolvet ovat vielä pelastettavissa. Utain suosittelee erityisesti kotiin jouluaatoksi tilatun joulupukin peruuttamista. Vanha valkoparta tonttuyhteisönsä keskiössä kun edustaa selvästi kommunistista yhteiskuntajärjestystä.
Lasten tosi-tv-kilpailuissa esiintyy pieniä aikuisia.
Säde Mäkipää
⋆⋆Miksi näin?
Tarvitaanko vähemmistöihin kuuluvia toimittajia? Maahanmuuttajat ja muiden vähemmistöjen edustajat näkyvät harvoin suomalaisessa mediassa. Toimittajina heitä on valtamediassa vieläkin vähemmän. Pitäisikö toimittajakunnassa olla enemmän vähemmistön edustajia, tiedottaja Maria Swanljung vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetin toimistolta? – Kyllä pitäisi. Tällä hetkellä vähemmistöön kuuluvia toimittajia on Suomessa hyvin vähän. Median tulisi heijastaa yhteiskuntaa. Esimerkiksi Ruotsissa esitetään lastenohjelmaa, jonka juontaa pyörätuolissa istuva toimittaja. Vammaiselle lapselle ohjelman katseleminen voi olla hyvin voimauttava kokemus.
Miksi vähemmistötoimittajia tarvitaan? – Suomalainen media olisi fiksumpi, jos vähemmistöt olisivat paremmin edustettuina toimituksissa. Vähemmistöt tuovat sekä toimitukseen että median sisältöön monimuotoisuutta. Kun toimittajat ovat eri taustoista lähtöisin, yleisöstäkin tulee aiempaa ennakkoluulottomampaa. Marianna Langenoja
Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula tyrmistyi Lindexin myymästä mustan kauluspaidan ja sinisen solmion yhdistelmästä, joka muistuttaa hänestä Lapuan liikkeen univormua. Tapausta on kommentoitu ahkerasti verkossa. ”Paidastahan ei puutu enää kuin joulutorttu-brodeeraus selästä. Paheksutaan yhdessä, Anna.” Mark Kaartti, verkkouutiset.fi ”Jos murheet on tätä luokkaa, niin kyllä asiat on suht hyvin...” Kari Sainio, verkkouutiset.fi ”Vassarihuumoria. Vähän samanlaista kuin persuhuumorikin. Oli hauska juttu. Nauroin.” Vieras, iltalehti.fi ”Onko olemassa laillisia värejä? Vaihtuvatko lailliset värit sen mukaan kuka on vallassa? Pitäisikö kaikki olla yhden hyväksytyn väristä, esim kaikki keskiharmaata? Onko maamme politikot tekemässä jotain niin hirveää että kansa pitää saada inttämään väreistä ettei hallituksen suunnitelmat pääse julkiseen keskusteluun ja ne voidaan sitten yhtenä yönä saada pakolliseksi? Vanhuksia ei enää hoideta, eläkeikä on 120 vuotta, sossun toiminta lakkautetaan, palkan maksaminen muuttuu laittomaksi? Olemmeko lampaita?” Vieras, iltalehti.fi
Miksi vähemmistöjä on niin vähän suomalaisissa toimituksissa? – Usein vähemmistöt ovat matalammin koulutettuja kuin valtaväestö. Heillä voi olla myös puutteita suomen kielen taidossa, tai ainakin työnantajat uskovat niin. Toimituksen johdon pitää kiinnittää huomiota siihen, että vähemmistöjen edustajia pääsee toimituksiin töihin.
Jannika Melkko
⋆⋆Gradu paketissa
Teräväinen Anne, Nukkekodista tyylitaloon. Tyypilliset sisustuskuvat ja kotireportaasien rakentuminen. Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2013.
⋆ ⋆Lämpenee
Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
90-luku on tekemässä paluuta. Kaivakaa siis kaapista napapaidat ja korokepohjakengät!
Teräväisen mukaan Plaza Koti -lehden sisustuskuvien elementtejä ovat ylellisyys, graafisuus, modernius ja skandinaavisuus. Vaikka sisustus- ja lehtialan ammattilaiset haluavat välittää kuvilla tarinoita ja tunteita, tavoite ei toteudu sisustuslehden kuvien esittämässä pelkistetyssä todellisuudessa.
Ysärin tunnelmaan voi virittäytyä katsomalla Ylen Retrolissun ysärit -ohjelman parissa. Sarja esittelee ysärin parhaita ilmiöitä 12 jakson verran. Ensi vuonna 90-luvulle voi palata hoitamalla virtuaalilemmikki Tamagotchia, joka palaa markkinoille uudistettuna versiona. Kaikki ysärirakastajat tietenkin kokoontuvat maaliskuussa Hartwall-areenalle kuuntelemaan Backstreet Boysin sydäntäsärkeviä rakkauslauluja. Pelottavinta on kuitenkin se, että ysärin pitäisi näkyä nyt myös meikissä ja hiuksissa. Milloin kadut täyttyvät Jennifer Aniston -kopioista?
Jannika Melkko
Oona Lohilahti
Sata vuotta sitten ei ollut lapsia. Oli pieniä ihmisiä, joita kasvatettiin vanhempien avuksi arjen töihin. Oli pieniä poikia, jotka vetivät jalkaansa miesten housut. Oli pieniä tyttöjä, joiden ylle napitettiin aikuisten naisten mekko. Ei lapsia näytä olevan nykyäänkään. Enää pienten ihmisten ei tarvitse osata maataloustöitä, mutta heidän on tanssittava, räpättävä ja laulettava niin, että he saavat sadattuhannet katsojat liikuttumaan. On pukeuduttava läpikuultavaan pitsiin ja paljettimekkoon sekä liimattava tekoripset silmäluomiin. Tosi-tv-kilpailuihin houkutellaan yhä nuorempia osallistujia. Junior MasterChefissä, The Voice Kidsissä, AnkkaRäpissä ja KIDSingissä kilpailee lapsia, joista nuorimmat ovat vasta aloittaneet alakoulun. Lapsille tarkoitettujen ohjelmien ensimmäinen suunnannäyttäjä Suomessa oli Tenavatähti-laulukilpailu, jota esitettiin 1990-luvun alussa. Lapset lauloivat muun muassa rakkaudesta, sodasta ja kaipuusta. Kappaleet olivat lasten itse valitsemia, mutta kilpailua kritisoitiin silti liiasta aikuismaisuudesta. Tenavatähdessä lasten annettiin olla lapsia, joilla oli kirkkaat silmät ja pellavahiukset. Nykyään lapset meikataan ja puetaan aikuisiksi ja heidän hartioilleen sysätään säkillinen vaatimuksia. The Voice Kidsin kilpailijoiden mekot yltävät juuri ja juuri puolireiteen. Junior MasterChefissä lasten odotetaan laittavan ammattikokeille kelpaavaa ruokaa ajassa, joka ei riittäisi monelle aikuisellekaan. Lasten osallistuminen tosi-tvkilpailuihin on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Lapset saavat kilpailuista ainutkertaisia kokemuksia. He pääsevät kokeilemaan taitojaan ja saavat arvokasta palautetta eri alojen ammattilaisilta. Kilpailuista voi löytää uusia ystäviäkin. Miksi lapsi ei siis saisi osallistua kilpailuun? Televisiokilpailut ovat ennen kaikkea liiketoimintaa. Erityisen kyseenalaiseksi voiton tavoitteleminen muuttuu silloin, kun sen välineenä käytetään lapsia. Lapset ovat kiinnostavia ja sympaattisia, ja he nostavat varmasti ohjelmien katsojalukuja. Tosi-tv-kilpailut eivät silti ole oikea paikka lapsille. Lapsuuden tulisi olla huoletonta aikaa. Ulkonäöstään ja esiintymistaidoistaan ehtii huolehtia vanhempana. Palautetta on hyvä oppia ottamaan vastaan, mutta opettelu kannattaa aloittaa turvallisessa ja tutussa ympäristössä. Televisioesitysten kommentoijat eivät aina muista, että kypsältä näyttävän esiintyjän kuoren alla on hauras pieni ihminen.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Katarina Sällylä
Akustiikan professori Ville Pulkki sulkee kaiuttoman huoneen ovea.
Niin kaiku vastaa
Ääni Signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitoksella Otaniemessä sijaitsee yksi
Suomen hiljaisimmista paikoista. Sen keskellä jättikorva mittaa äänen liikettä. Ovi sulkeutuu hitaasti takanani ja huoneen täyttää painava hiljaisuus. Seisomme kumisella verkolla, joka erottaa meidät huoneen pohjasta. Seinät, lattiat ja katon peittävät kiilamaiset eristeet imevät sisäänsä kaiken heijastuvan äänen. Kun akustiikantutkimuksen professori Ville Pulkki alkaa puhua, tuntuu kuin Pulkin selitys kaiuttoman huoneen akustiikasta kuuluisi oman pääni sisältä. Marraskuisessa auringossa kylpevä Teknillisen korkeakoulun rakennus on vähäeleinen. Ulko-ovessa lukee Otaniemi 5A. Aulassa on pöytäjalkapallo ja värikkäitä divaaneja. Ulkoapäin ei huomaa, että rakennuksen E-siivessä tehdään uraauurtavaa äänentutkimusta, jossa hyödynnetään lasereita, huipputarkkoja mikrofoneja ja 3D-tulostusta. – Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi keskelle peltoa sankan lumipyryn aikana, Pulkki kehottaa. Tunnen kuin tunnenkin jotain tuttua kaiuttoman huoneen hiljaisuudessa. Mieleeni palautuvat lapsuuteni hiihtoreissut. Aiemmin outo ja painostava äänimaisema muuttuu siedettävämmäksi.
Huoneen keskellä on kyynäränmittainen korva. Sen sisälle on työnnetty mikrofoni. – Tätä printattua esimerkkikorvaa käytetään äänen liikkeen mittaamiseen ihmisen korvassa ja korvakäytävässä, Pulkki kertoo. Esimerkiksi matkapuhelinvalmistajat hyödyntävät tällaisten testien tuloksia suunnitellessaan puhelimien ääniä. Pienetkin erot ääniaaltojen muodossa voivat vaikuttaa siihen, miten kuluttaja kännykkänsä soittoäänet ja puhelut kuulee. Akustiikantutkimusta on tehty Suomessa 1970-luvulta lähtien, ja vaikka teknologia on kehittynyt, ovat tutkimuksen aiheet pysyneet pitkälti samoina: miten ääni käyttäytyy ja miten ihminen sen havainnoi. Lähivuosina kaiuttomissa tiloissa on tutkittu soittimien synnyttämiä ääniä. Huoneissa voi myös tutkia ja jäljitellä monimutkaisten kaiutin- ja mikrofoniasetelmien avulla erilaisia tiloja, kuten Ylen ja Finvoxin tarkkaamoja. Laitoksen kellari toimii myös museona. Siellä on vanhoja tutkimuslaitteita näytillä. Nappien ja säätimien peittämät
pömpelit olivat aikanaan huipputeknologiaa. Nyt ne seisovat siisteissä riveissä kellarin hyllyillä. Kellarissa näkee, miten kaiuttomat huoneet on rakennettu. Niiden pilareilla lepäävät rujot, betoniset ulkokuoret näyttävät siltä kuin ne olisi vahingossa rakennettu metrin liian matalalle. Pilareiden ja huoneiden pohjien välissä on ainetta, joka poistaa maasta syntyvät tärinät. – Tai ainakin niiden pitäisi. Se vaatii vielä vähän säätämistä. Pulkin mukaan huoneet on valettu laitoksen tarpeisiin, kauan rakennuksen harjakaisten jälkeen. Vierailu kaiuttomassa betonikuutiossa päättyy. Huoneen ovi aukeaa yhtä hitaasti kuin se sulkeutuikin, ja palaamme takaisin tietokoneidensa parissa ahertavien tutkimusassistenttien pariin. Tunnen helpotusta, kun huomaan ääneni muuttuneen kaiun myötä normaaliksi. Ikkunoiden läpi tulviva liikenteen häly kuulostaa kovaäänisemmältä kuin aikaisemmin. Leo Pahta
Ville Pulkki ja 3D-printattu korva.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15
Maskin takana KULISSEISSA Kasvojen pitää erottua oopperan lavalta yleisöön asti.
Näin koin
Kaisa Suomalainen
suomalainen.kaisa.m@student.uta.fi
solisti Leena Rantala istuu Tampereen konservatorion maskihuoneen tuoliin. Maskeeraaja Rebekka Rokkanen kiinnittää Rantalalle viikset, parran ja punaisen peruukin. Rantala muuttuu Baba The Turkin hahmoksi hetkessä. Igor Stravinskyn oopperaa Hulttion tie esitetään viimeistä viikkoa. Näyttävä maski peruukkeineen täytyy saada valmiiksi puolessa tunnissa. Esityksen aikana esiintyjien hiuksia ja meikkejä muutetaan. Rokkasen pitää pysyä tässä kaikessa mukana. – Aikataulu on todella tiivis. Harjoittelun jälkeen maskit hoituvat kuitenkin nopeammin, Rokkanen sanoo.
Teatterimaskit ovat erilaisia kuin kauneusmeikit. Lavameikit täytyy tehdä tarpeeksi näyttäviksi, jotta ne näkyvät katsomoon. Silmiin tehdään suurentavia rajauksia ja kulmakarvat piirretään ylemmäksi. Rokkanen pitää teatterimaskien monipuolisuudesta. – Välillä on kiva tehdä muitakin kuin kauneusmeikkejä ja päästä haastamaan itseään vaikeammissa maskeissa. Oopperassa on lähes 40 esiintyjää. Solistien lisäksi lavalla nähdään kuoro ja tanssijoita. Tämän takia myös maskeeraajia piti ottaa mukaan tavallista enemmän. Kahden maskeeraajan lisäksi esitykseen tarvitaan neljä maskiharjoittelijaa. Harjoittelijat avus-
tavat kuorolaisia ja maalaavat tanssijoiden ihoa. Osa esiintyjistä tekee maskinsa itse. Hulttion tie esitettiin Suomessa vii-
meksi 15 vuotta sitten. Oopperan maskisuunnittelijan Jonna Lindströmin mielestä on hyvä, että oopperaa ei ole tehty pitkään aikaan. – Oma mielikuvitus pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun esitystä ei ole nähnyt aiemmin. Hahmot pysyvät tuoreina, Lindström kertoo. Paula Repo
Hulttion tien viimeiset näytökset Pyynikkisalissa perjantaina 29.11. ja lauantaina 30.11. Senni Luttinen
Rebekka Rokkasen maskipenkissä istuminen on Leena Rantalalle muuttumisen aika ja lepohetki ennen laulamista.
MUISTILISTA 28.11.−4.12.2013: Olet suomalainen
Leo Pahta, Paula Repo, Kaisa Suomalainen
28. 29. 30. 1. Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
2.
3.
4.
Karuja totuuksia
Havuja Perkele!
Saunaan, saunaan suomalaiset
Poroa ja lihapullia brunssilla
Suomalaista mytologiaa
Kotimaista kiekkoa
Itsenäisyyspäivän herkut ajoissa
Hernekeittolounaan jälkeen lue blogista muista suomalaisista omituisuuksista.
Suomalaisen urheilun huippuhetkiä ja mokia sketsien ja laulujen muodossa.
Vietä lauantai Suomen vanhimman yleisen saunan lauteilla.
Jos saunailta meni pidemmän kaavan kautta, aloita sunnuntai brunssilla.
Kalevala – Uusi Aika tuo Sammon tarinan valkokankaalle.
Tampereen Tappara ja Porin Ässät kohtaavat Hakametsän hallissa.
Vältä torstain ruuhkat ja käy kaupassa jo keskiviikkona.
Lounas Juvenekselta 2,60 euroa, blogi ilmainen
27–30 euroa
5 euroa
21,90 euroa
6,50–9 euroa
7,50–36,50 euroa
Ostoksista riippuen
Juvenes ravintolat, depressingfinland. tumblr.com
Tampere-talo, klo 19.30
Rajaportin sauna, Pispalan valtatie 9, auki klo 14–22
Hullu Poro, Koskikeskus, klo 12–17
Plevna klo 13 ja 17.10
Hakametsän jäähalli, klo 18.30
Ruokakaupat ja Alko
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
”Finlandiaa ja Nightwishia, perkele!” Suomalaisuus sykkii Facebookpäivityksessäni. Olisinko kirjoittanut saman, jos olisin mennyt katsomaan Nightwishia Tampereen jäähallilla? En todellakaan. Kun valmistauduin siskoni kanssa suosikkiyhtyeemme keikalle Brisbanessa, sain äkillisen kansallisylpeyden puuskan. Keikkapaikalla jonossa naureskelin takanani seisoville australialaisille, jotka eivät edes osanneet lausua yhtyeen entisen laulajan Tarja Turusen nimeä. Keikalla suomalaiset erottuivat joukosta helposti. Eturivin kuusikymppisellä naisella oli päällään Lapin turistikaupasta ostettu t-paita ja kädessään Suomen lippu. Sinivalkoisia lippuja heilui yleisön joukossa kymmenittäin. Kun Suomalainen muuttaa ulkomaille, kansallisidentiteetti saattaa korostua yllättävin tavoin. Ihminen, joka aiemmin häpesi suomiverkkareita, voi ulkomailla kulkea leijonapaita päällä jääkiekon MM-kisojen aikaan. Yhtäkkiä tulee pakottava tarve leipoa karjalanpiirakoita, vaikka puuhaan ei olisi ikinä Suomessa ryhtynyt. Asuessani Orivedellä en erityisemmin ajatellut suomalaisuuttani. Supisuomalaisia ruokia söin harvoin. Lumihanget ja paukkupakkaset vain ärsyttivät. Australiassa olen ylpeänä selittänyt kavereilleni, kuinka olen talvella kahlannut lumihangessa kouluun 30 asteen pakkasessa. Olen myös syöttänyt kiinalaisille vaihto-oppilaille salmiakkia ja katsonut ensimmäistä kertaa elämässäni Tuntemattoman sotilaan. Tohkeissani kerroin australialaiselle poikaystävälleni suomalaisesta saunakulttuurista, ja loukkaannuin hieman, kun hän piti minua omituisena. Pikkujouluissa juotin kavereilleni glögiä, Finlandia-vodkalla terästettynä tietenkin. Samoin on käynyt kaikille Brisbanessa tapaamilleni suomalaisille. Uudessa asuinmaassa on luontaista pitää suomalaisuudestaan kiinni. Omia juuria ei saa unohtaa, ja pieni kansallisylpeys tulee ulkomailla puolivahingossa. Häiritseväksi Suomi-villitys muuttuu silloin, kun suomalaisen ruoan ja kulttuurin ihannointi aiheuttaa toisen maan tapojen väheksymistä. Uuden asuinmaan erilaisuus ei tarkoita, että se on kotimaata huonompi. On tärkeää muistaa, että maan tavat ovat paikallisille yhtä oikeita ja aitoja kuin sauna suomalaisille. Suomalainen joulu ei ole se ainoa oikea tapa viettää joulua eikä ruisleipä ole ainoa oikea leipä. Suomalainen Nightwish-fani ei ole yhtään sen aidompi kuin australialainen fani.
Syksyllä 2013 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin 3. vuosikurssin infografiikoita. Tekijä: Emilia Kangasluoma
Kielillä puhuva Tampere Tampereella asui vuoden 2012 lopussa 13 913 ihmistä, joiden äidinkieli ei ollut suomi.
! ь н
е д й
ы р
б о Д dag! d o G
Tere päevast!
Goo
美好
的一
天
d da y!
2 513
1 156
1 076
885
829
811
537
Venäjä
Ruotsi
Arabia
Persia
Eesti
Englanti
Kiina
Suomen jälkeen yleisimmät äidinkielet Tampereella vuonna 2012 Lähde: Tilastokeskus