Utain 7/2014

7/2014

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

elämykset 14

huvit 15

Nyt loppuu kirjahyllyelitismi!

Väheksyvätkö painotuotteillaan rehvastelijat muita median muotoja?

Matti Riitakorpi s. 13

Juoksu palaa luontoon Maratonien nylkyttäminen jäi viime vuosikymmenelle.

Suunnannäyttäjät ovat nyt siirtyneet poluille. s. 8

Huraa! Moreeni on hetken turvassa s. 3

Ääk! Mobiiliterroristit ovat vauhdissa s. 7

Ooh! Valoviikot täyttävät taas kaupungin s. 14n

2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

30.10.2014

Yhä useampi sanoo huumeille kyllä AVAUS

Sanni Mattila

mattila.sanni.k@student.uta.fi

Ihminen on eläintä viisaampi.

Siksi ihmisen tehtävä on sopeutua ­– myös susiin.

OLETKO JOUTUNUT asumaan syrjäseudulla ja pelkäämään susia?

En minäkään. Siksi Suomessa velloneessa susikeskustelussa on ollut vaikeaa löytää järkevää näkökulmaa. Urbaanissa ympäristössä elävän on vaikea samaistua syrjäseudun asukkaiden pelkoihin, mutta toisinaan susikeskustelu on tuntunut pelkältä pelon lietsonnalta.

VIIME LAUANTAINA Tampereen yli-

opistolla nähtiin valkeakoskelaisen Stefan Gofferjen kuvaama Tyttö ja sudet -dokumentti, jonka tarkoitus on antaa tietoa suden luontaisesta käyttäytymisestä. Siitä, ettei ole isoja pahoja susia, jotka vaanivat verenhimoisina metsässä.

Gofferje vertaa kotimaansa Saksan ja Suomen susitilanteita. Saksan pinta-ala on vain 5 prosenttia Suomea isompi, ja susia on kummassakin maassa on noin 150. Huomattavaa on, että Saksassa asukkaita on 74,5 miljoonaa enemmän kuin Suomessa. Tämä tarkoittaa, että saksalaiset kohtaavat susia tämän tästä, mutta rinnakkaiselo ei ole samanlainen ongelma kuin Suomessa.

SYY ON YKSINKERTAINEN. Saksalai-

sille on kerrottu, kuinka pedot käyttäytyvät. Tieto ei lisää tuskaa, vaan se saa ihmiset ymmärtämään, kuinka heidän tulee eläintä viisaampina käyttäytyä.

Suomen susialueilla elävät ihmiset puolestaan kokevat jääneensä yksin ja lähettävät lapsensa taksilla kouluun.

Kaatoluvasta haaveillaan jo näköhavainnon perusteella. Koira jätetään yöksi pihalle raadeltavaksi, eikä ymmärretä, ettei saalistava susi tee eroa kotikoiran ja hirven välille.

Onko oikein, että ihmisten tyhmyydestä tulee eläimen syy?

HUUMEIDENKÄYTTÖ lisääntyy merkittävästi tulevan 6 vuoden aikana, ennustaa Poliisiammattikorkeakoulun Huumeet Suomessa 2020 -ennakointitutkimus. Tutkimuksen mukaan myös huumemyönteisyys on kasvussa.

Rikoskomisario Timo Hänninen KeskiSuomen poliisilaitokselta vahvistaa, että huumausaineet ovat arkipäiväistyneet ja tulleet julkisemmiksi.

– Huumausaineet näkyvät niin katukuvassa kuin työelämässä paljon useammin kuin aiemmin. Poliisi myös kohtaa yhä useammin eri tehtävien yhteydessä henkilöitä, jotka ovat jonkin muun päihteen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena.

ENNAKOINTITUTKIMUKSEN ennustetta tukevat myös huumausainerikostilastot.

Rikosten määrä on lisääntynyt merkittävästi sitten 90-luvun lopun. Tutkimuksen ja Hännisen mukaan tilastojen ulkopuolelle jää myös uusi huumausaineongelma.

– Nyt ja tulevaisuudessa perinteisten huumeiden lisäksi erilaiset muuntohuumeet ovat suuri ongelma. Rajojen ulkopuolelta tilataan netin välityksellä aineita, joiden vaikutuksia ei tunneta, ja joita laki ei tunne.

Kun aine ei ole luokiteltavissa lääkkeeksi eikä huumeeksi, poliisi on neuvoton.

Huumausainerikosten määrä Suomessa Lähde: Poliisi

20 000

15 000

10 000

5 000

-97 -98 -99 -00 -01 -02 -03 -04 -05 -06 -07 -08 -09 -10 -11 -12 -13 KRISTIINA LEHTO

Jemina Michelsson

Verotulojen kutistuminen rasittaa kirkkoa KIRKOSTA erosi viime vuonna 58 965 suomalaista. He eivät tällöin enää maksa kirkollisveroa, joka on seurakuntien tärkein tulonlähde.

Verotulot vaikuttavat suoraan siihen, kuinka paljon seurakunnilla on varaa toimintojensa pyörittämiseen. Tampereen seurakunnissa mitään toimintoja ei ole vielä jouduttu lopettamaan kokonaan.

– Erityisesti lasten ja nuorten toimintoja, diakoniatyötä sekä kirkollisia toimituksia pyritään pitämään yllä viimeiseen asti, talouspäällikkö Birgitta Bragge Tampereen seurakunnista kertoo.

Braggen mukaan joiltain osin toimintoja

on kuitenkin vähennetty tai vähennystä on suunniteltu. Hänellä ei ole esittää konkreettisia esimerkkejä.

Seurakuntalaiset ovat olleet toimintojen karsimisesta harmistuneita.

VUOSITTAIN kirkosta eroaa yhä enemmän

suomalaisia. Vuosi 2010 oli ennätyksellinen. Silloin kirkosta eroajia oli lähes 85 000.

Tampereella trendi kirkosta eroamisessa on verrattavissa muihin isoihin kaupunkeihin, kuten Helsinkiin. Pienillä paikkakunnilla kirkosta eroajia ei ole suhteessa yhtä paljon.

Talouspäällikkö Bragge toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät, mitä hyvää kirkko tekee

veroista saatavilla varoilla. Tulevaisuus ei kuitenkaan huoleta häntä. Kirkkoon myös liittyy jatkuvasti ihmisiä.

– Ovet käyvät molempiin suuntiin.

VEROTULOT seurakunnissa koostuvat kirkollisverosta ja yhteisöverosta. Tampereen seurakunnissa niiden osuus vuonna 2013 kaikista tuloista oli 74 prosenttia. Eniten rahaa meni nuorisotyöhön.

Muita tuloja seurakunnat saavat esimerkiksi kiinteistöjen vuokrista ja leirimaksuista.

Sara Salmi

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Leo Pahta ja Tuija Siltamäki AD: Krista Kierikka

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Ulkomailla opiskeleva voi jäädä tyhjän päälle ULKOMAILLE opiskelemaan lähtevä saattaa yllättäen huomata, ettei hän olekaan oikeutettu opintotukeen.

Kelalla palvelupäällikkonä toimiva Katariina Puurula muistuttaa, ettei opintotukea myönnetä opintoihin, jotka suoritetaan muussa kuin julkisen valvonnan alaisessa koulussa.

– Oppilaitosten julkinen valvonta vaihtelee maittain. Käytännössä on opiskelijan vastuulla tarkastaa, että hänen opiskelunsa oikeuttavat tukeen.

Vuosi sitten Lontoon Architectural Association School of Architecture -koulussa (AA) aloittanut Christopher Kokarev on yksi ilman tukea jääneistä.

AA on maailman tunnetuimpia arkkitehtuurikouluja, mutta Suomessa koko ikänsä asunut Kokarev ei saa opintotukea.

Koska AA on valtiorahoitteisen yliopistojärjestelmän ulkopuolella, ei Kokarev pystynyt toimittamaan todistusta siitä, että AA

Viha leimahtelee Facebookissa kuuluu julkisen valvonnan piiriin.

– Minulle kerrottiin, etten tämän takia saa tukea. Tämä on kummallista, sillä täällä suoritettavat tutkinnot ovat kansainvälisesti verrattavissa kandidaatin ja maisterin tutkintoihin.

KELAN Puurulan mukaan ei ole harvinaista, että opiskelija pettyy, kun opintoihin ei saakaan tukea Suomesta.

– Asia kannattaa selvittää hyvin etukäteen.

Varsinainen päätös tehdään kuitenkin opiskelijan toimittamien todistusten perusteella.

Kokareville ilmoitettiin, ettei hän enää kuulu sosiaaliturvan piiriin.

– En ole Suomessa opiskelija enkä työtön.

Tunnen olevani kotimaani kansalaisena haamu, Kokarev sanoo.

Matti Riitakorpi

KOIRANMYRKYTYSRYHMÄSSÄ uhkaillaan eläinsuojelurikosilmoituksilla. Facebookin Koirien Myrkyttäjien Puolustajat -ryhmään on ladattu kuva pussista, joka sisältää ilmeisesti tableteilla täytettyjä koiranherkkuja. Ryhmässä on tällä hetkellä 255 tykkääjää. Kommentoijat kiehuvat raivosta.

Eläinsuojeluasiamies Sari Salminen pitää ryhmää käsittämättömänä.

– Täytyisi varmaan olla ihmepsykiatri ymmärtääkseen.

Nettipoliisin ohjeistuksessa kehotetaan, että asiattomasta materiaalista tulee ilmoittaa vakavissa tapauksissa poliisille. Usein ryhmien tarkoituksena on provosoida, eikä niille tulisi antaa lisähuomiota.

Salmisen mukaan vihapuheen kaltainen ilmaisu voi lähteä ihmisen omista ongelmista, aiheella ei niin väliä.

– Ei se riipu siitä, oletko koiranomistaja vai et: toisen vahingoittamista ei voi hyväksyä.

Pia-Marie Rauhala

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

utain.uta.fi

Opiskelijoiden ääni esille korkeakouluuudistuksessa

VEERA HONGISTO

KORKEAKOULUTUS Tamyn

puheenjohtajan Eetu Kreivin mukaan uudistuksesta voi koitua hyviä asioita, mutta sen valmistelussa on parantamisen varaa.

Tamyn puheenjohtaja Eetu Kreivi toivoo, että opiskelijat kertovat mielipiteensä uudistuksesta.

TAMPERELAISTEN korkeakoulujen uudistuksen suunnittelu on herättänyt epätietoisuutta opiskelijoiden keskuudessa. Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin kertoo, että opiskelijat aiotaan jatkossa ottaa mukaan uudistuksen suunnitteluun.

Tällä hetkellä uudistusta suunnittelevat ohjaustyöryhmä ja vararehtorityöryhmä. Ohjaustyöryhmään kuuluvat kolmen tamperelaisen korkeakoulun rehtorit ja hallitusten puheenjohtajat. Sen alaisuudessa toimiva vararehtorityöryhmä nimeää joulun tienoilla uusia työryhmiä, joihin kutsutaan mukaan henkilöstön edustajia ja opiskelijoita.

– Opiskelijat pääsevät mukaan ideoimaan uusia, monitieteellisiä tutkinto-ohjelmia, Melin kertoo.

TIETO TULEVASTA korkeakoulu-

uudistuksesta yllätti Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy), sillä opiskelijoiden edustajia ei oltu kuultu asian suunnittelussa. Tamyn puheenjohtaja Eetu Kreivi kertoo, että nyt osapuolet ovat kokoustaneet aiheesta.

– Aluksi uudistusta valmisteleva työryhmä oli yllättynyt Tamyn terävästä palautteesta, ja kaikki olivat puolustuskannalla, Kreivi sanoo.

Kreivi kannustaa opiskelijoita ilmaisemaan mielipiteensä uudistuksesta. Eilen keskiviikkona Tampereen yliopiston pääaulassa kokoontui ylioppilaskunnan kokous. Käsittelyssä olivat opiskelijoiden näkemykset uudistuksesta.

Kreivi totesi kokouksessa, että uudistus voi parantaa opiskelijoiden koulutusmahdollisuuksia.

Ylioppilaskunnan kokous keräsi yliopiston pääaulan rappuset täyteen opiskelijoita.

Kreivin mukaan opiskelusta voi tulla myös entistä monitieteellisempää.

– Olemme kuitenkin varuil-

lamme, sillä valta uudistuksessa näyttää keskittyneen yksittäisille henkilöille ja paljon on hämärän peitossa.

UUDISTUKSEN suunnittelutyöryhmään kuuluva hallintojohtaja Petri Lintunen kertoo yllättyneensä siitä, miten nopeasti ja räväkästi Tamy kommentoi Tampereen yliopiston tiedotetta uudistuksesta.

– Opiskelijoiden tiedotteet ovat usein kärkeviä, mutta ei tämä jää hiertämään neuvotteluissa, Lintunen sanoo.

Lintusen mukaan opiskelijoita hämmensi etenkin tiedotteen otsikko ”Tampereelle rakennetaan täysin uudenlaista korkeakoulua Suomessa”.

– Otsikosta sai mielikuvan, että asiasta olisi jo tehty päätöksiä. Todellisuudessa uudistuksen suunnittelu on vasta alussa, Lintunen sanoo.

Aino Saarenmaa Sanni Harmanen

⋆ ⋆NÄIN LEHTI TEHTIIN

Radio Moreenin talous on turvattu vuodeksi 2015

Toasin sähköinen palvelu ei toimi

Minusta tuli ulkoilmaihminen

VIESTINNÄN, median ja teatterin yksikkö (CMT) tulee saamaan rahoitusta Tampereen yliopistolta radiotoiminnan tukemiseen.

Yliopiston rehtori Kaija Holli lupasi kanavan 25-vuotisjuhlalähetyksessä, että Radio Moreenia ei tulla lakkauttamaan hänen kaudellaan.

CMT:n johtajan Heikki Hellmanin mukaan Tampereen yliopisto turvaa taloudellisesti Radio Moreenin toiminnan vuonna 2015.

Taloudellisista vaikeuksista kärsivän Radio Moreenin rahoitus on aikaisempina vuosina tullut suoraan CMT:n budjetista, josta maksetaan myös yksikön opetuskulut.

TAMPEREEN seudun opiskelija-asuntosäätiöltä asuntoa hakevat eivät edelleenkään näe jonotusnumeroitaan. Kesällä monet asunnonhakijat eivät nähneet edes hakukohteitaan tai pystyneet muuttamaan niitä.

Toasin työntekijöiden massa-asutustoiminto ei myöskään toimi. Kun asuntoja vapautuu, työntekijän täytyy syöttää vapautuneet asunnot yksi kerrallaan järjestelmään, jotta saa tietää kuka on ensimmäisenä jonossa. Kesällä, ruuhka-aikaan, toiminnon puuttuminen hidasti työtä ja asunnonsaantia.

Toas aloitti sähköisten palvelujensa uudistamisen vuosi sitten. Valmista piti olla viime huhtikuussa.

Toasin asiakaspalvelupäällikön Pia Ylimäen mukaan palvelujen uudistaja Talokeskus tekee töitä ongelmien ratkaisemiseksi. Ylimäki ei osaa sanoa, milloin palvelu on valmis.

PYYNIKILLÄ AURINKO paistoi lauantaiaamuna. Lehdet olivat kellastuneet, ja munkkikahvilasta leiijaili huumaava tuoksu. Kuvaajan ja haastateltavien kanssa suuntasimme kuitenkin poluille.

Olen pitkään karttanut lenkkeilyä. Se on tuntunut raskaalta ja tylsältä. Juttukeikan jälkeen päätin kuitenkin lähteä juoksemaan.

Oli kylmä, varmaan pakkasta. Askel tuntui kevyeltä ja juoksin flow-tilassa. Haastateltavat olivat innostaneet minua. Nämä kovakuntoiset miehet juoksivat poluilla kuin villit lapset.

Viikko juttukeikan jälkeen lähdin samoilemaan Birgitan polulle. Vietimme yön kodassa ja taivalsimme 2 päivän aikana 27 kilometriä. Alkuviikko oli rankka: vietin 12-tuntisia päivä yliopistolla. Olin kuitenkin pirteä ja jaksoin. Ulkoilma taitaa olla hyvä juttu.

Elli Harju

Elli Harju

LOPULLISET PÄÄTÖKSET Radio Moreenin rahoituksesta saadaan vasta aikaisintaan vuoden 2014 lopulla.

Kesäkuussa 2014 kanava irtisanoi säästösyistä kaikkien noin neljänkymmenen avus-

tajansa sopimukset. Nämä toimet säästivät Moreenin kuluissa 40 000 euroa vuosittain kanavan ylläpitämiseen tarvittavasta reilusta 200 000 eurosta. Avustajille tarjottiin mahdollisuutta jatkaa ohjelmien tekemistä ilmaiseksi.

Syyskuun lopulla Pirkanmaan journalistit (PJY) otti kantaa Radio Moreenin tulevaisuuden turvaamisen ja ilmaistyön torjumisen puolesta.

– On täysin kestämätöntä, että Tampereen yliopisto pyytää ammattijournalisteja tekemään työtä ilmaiseksi, toteaa PJY:n puheenjohtaja Tuukka Välimäki.

Avustajien osalta tilanne ei tule muuttumaan Radio Moreenissa. Ensi vuodelle saatava tuki kattaisi kanavan nykyisellään ylläpitämiseen vaadittavat kulut.

Erkki Mervaala

4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Viimeiset mohikaanit

INTOHIMO Vielä 90-luvulla bleidaus oli suositumpi laji kuin skeittaus. Nykyään bleidaajat ovat

harvassa, mutta tamperelainen ystäväporukka ei aio luopua harrastuksestaan.

VEERA HONGISTO

Samu Hintsa kuvaa Juho Pispan temppua. Vuoden aikana saadusta materiaalista kootaan lopulta yhteinen luisteluelokuva.

TULLINTORIN AUKIOLLA rikkinäinen lämpömittari näyttää +22 astetta, mutta todellisuus lokakuisena iltana on toinen.

Nenänpää kylmettyy ja muuttuu punaiseksi. Viereisen rautatieaseman kuulutuksiin sekoittuu rullalautojen kolina.

– Tämänkin olisi voinut tehdä kotona, Juho Pispa sanoo.

Pispa ja hänen kolme kaveriaan iskevät reppunsa kivisille rappusille. Pispa istuu alas ja ottaa rullaluistimen käteensä. Luistin vaatii säätöä, ennen kuin sen voi laittaa jalkaan.

Kun miehet ovat saaneet varusteet päälle, Tuomas Linna vahaa kivetyksen reunan.

Näin reunaan saadaan luistoa rullille, mitä Joona Julin käykin heti testaamaan.

Joukon viimeinen jäsen Samu Hintsa kaivaa vielä videokameran esille. Kameran päälle asetettu valtava irtovalo paljastaa sen, että kuvaaja ei ole ensikertalainen eivätkä välineet halvimmasta päästä. Sitten kaikki on valmista.

BLEIDAUS, eli temppurullaluistelu, on laji, jonka huiput elivät vielä 1990-luvulla spon-

sorirahoilla. He juhlivat, ostivat hienoja autoja ja nauttivat makeasta elämästä. Music Televisionin kulta-aikana, ennen Laguna Beachia ja Teen momia, kanavan ohjelmistossa pyöri musiikin lisäksi videoita temppuilevista bleidaajista.

Pikkupojat ja -tytöt katsoivat näitä neonvärisissä ja liian isoissa vaatteissa viilettäviä luistelijoita suut ihastuksesta ammollaan.

Moni sai videoista kipinän aloittaa uuden harrastuksen. Näin kävi myös näille nyt jo aikuisikään päässeille miehille, jotka ovat tulleet Tullintorin aukiolle.

– En osaa edes kuvitella, etten menisi luistelemaan, Pispa toteaa.

23-vuotias Juho Pispa on bleidannut yli 10 vuotta. Innostus luisteluun syttyi, kun Pispa näki lajin televisiossa. Samaan aikaan hänen veljensä aloitteli skeittausta, mutta Pispa kaipasi jotain erilaista. Hän käy yhä vähintään kerran viikossa luistelemassa.

Helpoksi harrastamisen tekee kaveriporukka, jossa jokainen on yhtä täysillä mukana.

– Liikunnan lisäksi bleidauksessa on kivaa sen sosiaalisuus. Puolet ajasta on paskanjauhantaa ystävien kanssa.

Aukion läpi pyöräilevä mummo joutuu mutkittelemaan, kun Joona Julin luistelee ohi ja ottaa vauhtia. 27-vuotias Julin on bleidauksen Suomen mestari viime vuodelta. Hän korostaa tittelinsä epävirallisuutta, mutta kaverit ylistävät miehen taitoja.

– Aikoinaan halusimme Joonan mukaan porukkaamme, kun huomasimme, kuinka hyvä hän on, Tuomas Linna kertoo.

Julin kiinnostui luistelusta yläasteikäisenä kavereiden kautta. Silloiset kaverit ovat nyt jo lopettaneet, mutta lajin kautta löytyivät uudet ystävät – ystävät, jotka ovat yhä mukana.

Julin tapasi heidät Tampereen skeittihallissa 2000-luvun alussa. Pojat vaihtoivat puhelinnumeroita, minkä jälkeen alkoi tiivis yhteydenpito.

– Loppu on historiaa, Julin naurahtaa.

Kun muu porukka on jo täydessä vauhdissa, Mikko Huuhtanen vasta saapuu paikalle. Yli 30-vuotias Huuhtanen on lajin todellinen veteraani. Hän on tullut paikalle Ylöjärveltä. Miehet tervehtivät häntä iloisesti, sillä Huuhtanen on nykyään harvinainen näky joukon mukana.

”

Kaupungin arkkitehtuuri tarjoaa monenlaisia temppu- sekä kuvauspaikkoja.

Tuomas Linna, bleidaaja

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

MIKÄ?

Bleidaus ○○Laji, jossa pyritään tekemään temppuja rullaluistimilla. ○○Bleidausta varten on suunniteltu erityiset inline-luistimet, jotka ovat rakenteeltaan joustavat ja kestävät. ○○Tyypillisiä temppupaikkoja ovat rullalautapuistot ja -hallit sekä tavalliset kaupunkiympäristöt. ○○Bleidaus luokitellaan extreme-lajiksi. ○○Laji keksittiin 1980-luvulla Yhdysvalloissa. ○○Suomessa bleidaus on marginaalilaji, jonka harrastajamäärä vaihtelee tällä hetkellä 100–200 harrastajan välillä.

Ennen tositoimia luistin täytyy säätää bleidauskuntoon.

Tuomas Linna ja Juho Pispa vaihtavat kuulumiset luistinten laiton ohessa.

– Rippikouluikäisenä bleidasin monta tuntia lähes joka päivä. Nykyään olen kahden lapsen isä, aviomies ja vakitöissä, joten pari kertaa kuussa on sopiva määrä.

Huuhtasen ystävän vanhemmat olivat ensimmäisiä, jotka olivat tuoneet Yhdysvalloista Suomeen rullaluistimia. Näillä luistimilla kaverukset aloittivat hyppimisen pitkin penkkejä.

LUISTELUN LOPETTAMINEN on arka aihe bleidausporukalle. Linna saa jopa kylmiä väreitä pohtiessaan asiaa.

– Kauhea kysymys!

Miesten mukaan lähes ainoa syy jättää luistimet naulaan olisi se, että paikat eivät vain enää kestäisi.

Kaikki bleidaajat eivät kuitenkaan enää ole näin motivoituneita.

Bleidauksen harrastajamäärät ovat laskeneet rajusti 2000-luvulla. Aikaisemmin skeittaustakin suositumpi laji ei sano nykynuorisolle juuri mitään. Tullintorille rullalaudat kainalossa saapuneet pikkupojat kertovat, että he eivät edes tiedä yhtään bleidaajaa. Yhdestä suusta he toteavat, että

skeittaus on coolimpaa. Uutta sukupolvea ei yksinkertaisesti enää kiinnosta luistelu.

Bleidaajat syyttävät lajinsa hiipumisesta sen huonoa näkyvyyttä. Luistelu tuli aikoinaan esille nimenomaan televisiossa. Trendiasiantuntija Pauli Komosen mukaan trendin hiipuminen on monen syyn summa. Hän mainitsee, että medialla on usein valtaa nostaa tai tuhota jokin ilmiö.

– Perinteisen broadcasting-television vaikutus on väistämättä vähentynyt, oli kyseessä sitten MTV tai kotimaiset kanavat, Komonen toteaa.

ELETTIIN VUOTTA 1999, kun yläasteikäiset Linna ja hänen kaverinsa Marko Salmela törmäsivät sattumalta bussipysäkillä. He eivät tuolloin vielä viettäneet paljon aikaa yhdessä.

– Make oli aivan innoissaan. Hän oli nähnyt Eurosportilla, kuinka erityisillä rullaluistimilla voi hyppiä rampeista ja tehdä temppuja, Linna kertoo.

Keskustelu luistimista muutti monta asiaa. Siitä lähtien kaveruksia näki aina yhdessä, ja luultavasti useammin luistimet

kuin kengät jalassa. Muu ystäväporukka on luistelun kautta muotoutunut heidän ympärilleen.

Lopettamisten jälkeen jäljelle on jäänyt ydinporukka, joka viettää vapaa-aikaa yhdessä. Vanhoja kavereitakaan ei ole unohdettu.

– Vaikka en näe luistelun lopettaneita enää niin usein, pidän heitä yhä hyvinä kavereinani, Linna sanoo.

Samaa mieltä on Pispa. Hän mainitsee esimerkkinä Salmelan, joka asuu tällä hetkellä Australiassa. Salmela ei juuri nyt pääse bleidaamaan porukan mukana, mutta on muuten aivan yhtä mukana jutuissa.

Miehet ovat keskenään yhteyksissä päivittäin.

Kaveriporukan mukaan bleidauksesta syntynyt ystävyys on vahvempaa, kuin koulun tai työn kautta tulleet ihmissuhteet.

Ilman lajia he eivät olisi edes välttämättä tavanneet.

Bleidaus on yksilölaji. Porukassa jokainen kuitenkin myöntää, että ilman kavereita lajiin ei olisi samanlaista innostusta.

Loukkaantumisten lisäksi on siis toinenkin syy, joka saisi miehet lopettamaan luistelun. Yksin harrastusta ei jatkaisi monikaan.

EI OLE HARVINAISTA, että harrastuksen ympärille muodostuu ystäväporukka. Yhteisöllisyydellä ja harrastuksella on trendiasiantuntija Komosen mukaan yhteys.

Miesten yhteisöllisyys välittyy usein nimenomaan toiminnallisena harrastuksena. Harrastus voi jopa pitää kaveriporukkaa koossa.

Näiden tamperelaisten innokkuutta harrastukseensa Komonen selittää sillä, ettei nuoriso- ja alakulttuureista ei aikuistuttua luovuta niin helposti kuin aiemmin. Yhtä tiivistä harrastus tai elämäntapa ei vanhemmiten kuitenkaan enää ole. Esimerkiksi työt vievät aikaa harrastamiselta.

– Velvollisuudet täytyy hoitaa, jotta saa sen voin leivän päälle, Linna toteaa.

On vanhenemisessa jotain positiivistakin.

Pispa on mielissään etenkin siitä, että joka paikkaan ei tarvitse enää luistella, kun bleidauspaikoille pääsee omalla autolla.

Luistelupaikoilta häätäville mummoillekaan ei sanota niin ilkeästi takaisin kuin ennen.

INNOSTUS BLEIDAUKSEEN voi vaihdella myös hetkellisesti elämäntilanteen mukaan.

Linnan mukaan esimerkiksi seurustelun aloittaminen on näkynyt monella luistelun vähenemisenä. Pienen tauon jälkeen jokainen porukassa on kuitenkin löytänyt tiensä takaisin, toiset jopa innokkaampana kuin aikaisemmin.

Vaikuttaako luistelu sitten arkeen tai seurustelusuhteisiin? Sitä miehet eivät ainakaan myönnä.

– Jos tyttöystävä ei kestä sitä, että käyn pari kertaa viikossa luistelemassa, niin se on hänen oma häpeänsä. En edes puhu kotona paljon bleidauksesta, koska toiset eivät yleensä ymmärrä siitä mitään, Pispa sanoo.

Muut ovat samoilla linjoilla. Tosin Linna haaveilee luistelevasta tyttöystävästä.

Hän kuvailee innoissaan tilannetta, jossa molemmat aloittaisivat aamun lukemalla bleidaajille tärkeää Roller News -internetsivustoa.

TAIVAS HÄMÄRTYY Tullintorilla. Lämpötila tuntuu kiristyvän, mutta kylmettymistä ei luistelevista miehistä huomaa. Pispa naureskelee kivetykselle jäänyttä hikistä takamuksen kuvaa. Bleidaus ei ole kevyttä puuhaa.

Hiki ei ehdi kuivua, sillä porukka vaihtaa vielä luistelupaikkaa. Päivä on todennäköisesti tänä vuonna viimeinen, kun he pystyvät luistelemaan ulkona. Aika on käytettävä hyödyksi.

Talvea ja sen kylmyyttä miehet aikovat kuitenkin paeta marraskuussa. Vajaan viikon matkalle lähtee luistelijoita sekä Tampereelta että Helsingistä. Määränpäänä on Barcelona, joka on porukan mukaan täydellinen bleidaukseen.

– Kelit suosivat ja kaupungin arkkitehtuuri tarjoaa monenlaisia temppu sekä -kuvauspaikkoja, kertoo Linna.

Ennen matkaa miesten yhteinen projekti on vielä Suomessa. Muu porukka on tarjoutunut auttamaan Linnaa tämän muutossa uuteen asuntoon. Perinteisesti palkkana on tarjottu olutta ja pizzaa. Apu tulisi varmasti ilmankin.

Sara Salmi

6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

PIA-MARIE RAUHALA

12 metriä korkea Parlamenttitalo on kirjailija Oiva Arvolan koti. Lippujen välissä on tuntemattoman lappalaisperheen hauta.

Lapin pimeys vaalii luovuutta KAAMOS Mitä jos pimeään vuodenaikaan ottaisi oppia oikeasta kaamoksen kansasta?

Muuttaisi negatiiviset ajatukset revontuliksi ja hyväksyisi luonnonjärjestyksen?

NAPAPIIRI HALKAISEE Rovaniemen Nivankylässä sijaitsevan Kampsuherran Valtakunnan. Vuonna 1995 itsenäistynyt kuvitteellinen valtio tarjoaa kävijöilleen saagoja, shamanismia ja Lapin mystiikkaa. Jokainen vieras saa passin, johon painaa sormenjälkensä. Poron pääkallon tyhjät silmäkuopat tarkkailevat tullin ikkunasta – ihminen kuulemma muuttuu poroksi, kun kuolee. Se on vahtinut valtakuntaan saapuvia kauan.

Muodollisuuksien jälkeen varmistetaan, etteivät vieraat tuo mukanaan pahoja henkiä. Valtakunnassa liehuu oma sini-keltapunainen lippunsa, joka symboloi sopua, rauhaa ja rakkautta.

Kaamos ja pimeys eivät häiritse, vaan ne ovat osa lappilaista magiaa ja rauhoittumisen, luovan työskentelyn aikaa.

SHAMAANIVALTAKUNTA on lappilaisen kirjailijan Oiva Arvolan, 79, koti. Valtionhoitajan työn lisäksi Arvola kuuluu pohjoisen arvostettuun kirjailijakaartiin. Hän on kirjoittanut paljon novelleja, romaaneja, arvosteluja ja runomuotoisia pakinoita. Arvolan sagaismi-kirjoja saa yli 10 eri kielellä, muun muassa italiaksi ja unkariksi. Työhistoriaa on myös näytelmien, kuunnelmien ja radion parissa.

Yksi Arvolan teoksista on vuonna 1976 julkaistu romaani Kaamosmaa, joka kertoo lappilaisen perheen koettelemuksista karussa pohjoisessa.

KAAMOKSEN AIKANA aurinko ei nouse lainkaan napapiirin yläpuolella. Aivan pohjoisessa Suomessa, Nuorgamissa, kaamos kestää lähes 2 kuukautta. Mitä lähemmäs napapiiriä tullaan, sitä enemmän ajanjakso lyhenee.

Nykyään kaamoksen käsite on laajentunut. Etelässäkin puhutaan kaamosmasennuksesta ja -oireilusta. Duodecimin terveyskirjaston mukaan kaamosoireilusta kärsii noin 10–30 prosenttia ihmisistä. Vuosittain toistuvaa masennusta sen sijaan sairastaa noin 1 prosentti väestöstä. Kaamosta hoidetaan kirkasvaloilla, ulkoilulla ja ruokavalion parantamisella.

POHJOISESSA ei valohoitoja tarvita. Arvola kokee kaamoksen rauhallisena, jopa luovana aikana.

– Kyllä se synnyttää ideoita, ainakin rauhoittaa elämäntahtia. Valoisana aikana ei taas malta nukkua, vaan on aina mielenkiintoista tehtävää.

Kaamosajan magia laittaa keskittymiskyvyn ruotuun. Se saa ihmisen pohtimaan ja kuuntelemaan itseään. Aina ei tarvitse juosta ulkona, vaikka valtakuntia olisi hoidettavana.

– Kaamoksen aikaan pystyy paljon helpommin kokoamaan ajatuksia, kertoo Arvola.

PIMEÄÄN ON TOTUTTU lappilaisessa elä-

mäntyylissä. Kolarissa syntyneelle Arvolalle lappilaisuus on tullut verenperintönä. Arvolan mukaan mielenlaadulle tyypillisiä ominaisuuksia ei voi yleistää, mutta usein elämään sisältyy jonkinlaista suunnitelmallisuutta. Asioihin suhtaudutaan maltillisesti.

– Ollaan vähään tyytyväisiä eikä tavoitella mitään, mutta pyritään aina eteenpäin ja ylöspäin.

Kaamoksesta stressaaminen on omasta asenteesta kiinni. Talven jälkeen tulee kevät, sitten kesä, ja kierto jatkuu. Kaamos-

ajan miinuksena Arvola mainitsee lämmityskustannusten nousun, jonka takia pitää tehdä lisää töitä ja haalia puita talven varalle. Valon ja pimeyden tasapainoilusta selvitään silti, kuten joka vuosi. Ehkä kaamosta ei pitäisikään paeta, vaan ajatella se luonnollisena ajanjaksona, kääntää se ennemmin voimavaraksi.

– Eihän näitä pysty muuttamaan, taivaan järjestys on se mikä on, niin kuin maankin järjestys.

Pia-Marie Rauhala

Kirjailija ja valtionhoitaja Oiva Arvola myöntää kävijöille vierailupassit tullitoimistossa.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

Ken kesyttäisi mobiilimöykkääjän?

VEERA HONGISTO

MOBIILIMELU Kun

kannettavat laitteet yleistyvät, julkisten liikennevälineiden kakofonia kasvaa.

Miksi uusi teknologia saa ihmiset käyttäytymään moukkien lailla?

TEINI LUUKUTTAA ganstaräppiä kännykästään. Lapsi katselee kimittävää piirrettyä vanhempiensa rakentamassa viihdekeitaassa. Aikuinen tuijottaa ruudultaan elokuvaa, jossa erikoistehosteet paukkuvat.

Näitä hetkiä yhdistää kaksi asiaa. Kaikki tapahtuvat julkisissa liikennevälineissä. Ilman kuulokkeita.

Julkisissa liikennevälineissä istuvien suomalaisten taskuista todella löytyy laitteita.

Kuluttajien ostokäyttäytymistä mittaavan kodintekniikkaindeksin mukaan vuoden alusta kesäkuuhun mennessä Suomessa on myyty 338 563 tablettituotetta. Määrä on 51,4 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.

SOSIOLOGIAN professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta on tutkinut uusien teknologioiden sosiaalisia vaikutuksia ja kulutusyhteiskunnan muutoksia.

Hänen mielestään älypuhelimet ja tabletit ovat tulleet arkiseen käyttöömme hurjan nopeasti. Niiden ympärille ei ole vielä kehittynyt omaa käyttäytymiskoodistoa, varsinkaan silloin kun laitteet ajavat viihdyttäjän virkaa.

Mobiililaiteterrori on tuttua myös työmatkansa junalla kulkevalle Wilskalle.

– Äänen pitämisellä laajennetaan omaa julkista tilaa ja poissuljetaan toiset. Oman kuplan sisällä saattaa syntyä illuusio siitä, ettei kukaan kuule, vaikka totuus on toinen. Tämä on erityisen tuskastuttavaa pitkällä junamatkalla, kun tilasta ei voi poistua, Wilska pohtii.

– Tosin laitteet ovat mahdollistaneet sen,

Sekä VR:n viestintäpäällikkö Mika Heijari että sosiologian professori Terhi-Anna Wilska arvelevat, että matkustajilla on suuri kynnys valittaa mobiililaitteiden äänekkäästä käytöstä, koska kyseessä ei kuitenkaan ole selkeästi kielletty asia.

että chattailla voi myös somevälitteisesti. Se on vähentänyt kännykkään kailottamista.

Uuden teknologian mukana yleiset kohteliaisuussäännöt näyttävät höllentyneen.

Wilskan mielestä näkyvillä onkin itsekkyyden ja röyhkeyden trendi. Silloin maailma pyörii vain ihmisen omien tarpeiden ympärillä, mutta myös lasten viihtyvyyden ajattelu tuppaa professorin mielestä menemään välillä yli. Kaunis ajatus kääntyy itseään vastaan, kun koko junavaunun pitää matkustaa yhden perheen äänimaailman ehdoilla.

VR-GROUPIN viestintäpäällikkö Mika Heijari ei osaa arvioida, kuinka monta valitustapausta häiritsevästä laitteiden käytöstä VR:lle tulee kuukaudessa. Harva vaivautuu näpyttämään palautetta verkossa tai soitta-

maan asiakaspalveluun. Heijari kuitenkin uskoo, että laitteiden yleistyessä mobiilimöly nousee reklamaatioaiheiden kärkikymmenikköön.

– Ylitsevyöryvän häiritsevissä tapauksissa matkustaja voi tietenkin kääntyä konduktöörin puoleen ja pyytää istumapaikkaa muualta. Näistä tilanteista ei tosin jää jälkeä asiakaspalveluun.

Monet pitkämatkalaiset tekevät junamatkan aikana töitä. Tätä varten junissa on työskentelyhyttejä ja puhelinkoppeja. Torkkumista varten on hiljaisia, himmeävaloisia osastoja.

– Niissä ei tietenkään saisi pölpöttää tai pitää ääntä, Heijari toteaa.

PROFESSORI Wilska muistuttaa, että juniin olisi mahdollista luoda käyttäytymis-

säännöt, joilla häiritsevään metakkaan puututtaisiin. Sitä palveluntarjoajat eivät asiakaskadon pelossa uskalla tehdä.

– Joku kokee säännöt vapauden rajoittamisena. Joukkoliikenteellä on kuitenkin ollut yhteisiä tempauksia, kuten Matkarauha- ja Älä kailota -kampanja, kertoo Mika Heijari.

– Emme ala liimailemaan vaunuihin mitään ole hiljaa -tarroja.

Koska mobiilimölyn torjumisen keinot ovat yhtä hukassa kuin mölyäjien käytöstavat, on Terhi-Anna Wilska varustautunut meluun yksinkertaisella keinolla, korvatulpilla.

– Muutenhan sitä saisi olla ihan raivona koko ajan, Wilska nauraa.

Sanni Mattila

Ruuturiippuvuus rasittaa silmää SILMÄT Älypuhelimet ja tabletit seuraavat meitä kaikkialle, mikä on riippuvuuden hinta?

KUIVUUTTAAN VERESTÄVÄT silmät ja kipua sykkivä ohimo ovat yhä useammalle arkipäivää. Eikä ihme, sillä ihmistä ei ole tehty ruudun tuijottamiseen.

– On suhteellisen uusi ilmiö, että ihminen tuijottaa jatkuvasti lähelle, joten silmä ei ole mukautunut siihen. Lähelle tuijottaessaan ihminen myös unohtaa räpytellä, jolloin silmän kosteustasapaino kärsii, kertoo Taysin silmäkeskuksen optikko Suzanne Sjöholm.

– Tapaan paljon lapsia ja nuoria, joiden silmien rasittumiseen ei ole muuta selitystä kuin liika lähelle tuijottelu. Älypuhelimet ja tabletit ovat lisänneet lähityötä.

Silmä on kuin kamera, jonka linssi mukautuu kauas ja lähelle katsomiseen. Kun katsotaan kauas, linssiä supistava lihas

pysyy rentona ja linssi litteänä. Lähelle katsottaessa mukauttajalihas pullistaa linssin pluslinssiksi ja tarkempi kuva pääsee piirtymään verkkokalvolle.

– Lähinäön jatkuvaa käyttöä voi verrata jatkuvaan hauiskääntöön. Jos silmä on jatkuvasti jännitteessä, se rasittuu ja alkaa krampata. Samalla silmä menettää ketteryyttään.

KAUPALLISET VOIMAT käyttävät hyväkseen ilmiötä nimeltä valelikinäköisyys, jossa lähityössä rasittuneelle silmälle annetaan turhaan huonon näön tuomio.

– Silloin ihminen joutuu näennäisesti huonontuvan näön kierteeseen ja hänelle määrätään aina vähän vahvemmat lasit.

Keinotekoisesti kaukonäköä parantamalla silmä saa jatkaa lähinäköön puristuneena.

Tällöin silmälasien määräys on vain tekohengitystä silmille ilman todellista apua, ja näkö voi huonontua oikeasti, Sjöholm selittää.

MITEN MEIDÄN pitäisi katsoa ja nähdä?

– Silmälle ominaisinta on kauas katsominen ja parhaana rentoutuskeinona toimii se, ettei silmä pysty tarkentamaan mihinkään.

Todellisuus asuu kuitenkin yhä useammin ruudulla. Miten voi rentouttaa silmää, jos näyttötyöskentely on välttämätöntä ja työhuoneen ikkunasta näkyy vastapäisen talon seinä?

– Silmää auttaa, kun katsoo välillä niin

kauas kuin mahdollista. Katsoa voi työhuoneen ovea tai tuijottaa tyhjyyteen. Myös silmien sulkeminen on hyvä vaihtoehto.

Vapaa-ajalla silmiä kannattaa ajatella enemmän. Älypuhelin ja tabletti ovat laitteista huonoimmasta päästä, pöytätietokone, televisio ja elokuviin lähteminen taas mahdollistavat tuijottelun edes vähän kauempaa.

– Silmä lähtee mieluummin elokuviin kuin jää kotisohvalle. Mitä kauempana katsottava kohde on, sitä parempi se on silmälle, Sjöholm vahvistaa.

Jemina Michelsson

8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Hyppy pururadalta polulle Kuvat: Satumaari Ventelä

Teksti: Elli Harju

LUONTO Muutaman viime vuoden aikana metsien poluille on ilmestynyt juoksijoita, jotka

hölkkäävät pitkiä matkoja vaikeassa maastossa. Polkujuoksukilpailuissa käy tänä vuonna 2 000–3 000 lajiin hurahtanutta suomalaista.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9

HARPPAUS. Juoksijat loikkaavat Pyynikin metsäpolulla toistensa perässä metrinpaksuisen puunrungon yli, mutta esteet eivät hidasta vauhtia. Askeleet asettuvat tottuneesti puunjuurien, oksien ja kivien väleihin.

Kyynärpäät hipovat kylkiä tikkaavan juoksun tahdissa.

Nämä miehet eivät juokse asfaltilla vaan poluilla, pitkospuilla ja kallioilla. Tasaisilla teillä käydään vain, jos on pakko.

Tero Ruokolainen, Manu Humppi ja Antti Nyman eivät ole ainoita, jotka rämpivät metsien kivikkoisilla poluilla trikoissa ja juoksutakeissa. Polkujuoksu, Trail Running, on muutaman viime vuoden aikana noussut suosioon Suomessa.

Vielä ennen 2010-lukua Suomessa ei juurikaan puhuttu polkujuoksusta. Lajin harrastajat tykkäsivät vain liikkua luonnossa ja haastaa itseään vaikeassa maastossa.

Tänä vuonna Ruokolainen juoksi kilpailuissa ensimmäisen ultramatkansa, 86 kilometriä. Yhdessä Euroopan vaikeimmassa ja pisimmässä polkujuoksukisassa Ultra-Trail du Mont-Blancissa Alpeilla juostaan 168 kilometriä. Tamperelaisten miesten yhteisillä harjoituslenkeillä matkaa voi kertyä 50 kilometriä.

Laji sekoitetaan usein maastojuoksuun, koska sekä

maasto- että polkujuoksu ovat lajeja, joissa juostaan muualla kuin asfaltilla. Maastojuoksussa juostaan kuitenkin pururadoilla ja polkujuoksussa metsäpoluilla.

Polkujuoksukilpailut ovat usein vuoristoissa tai vaaroilla, joten reittien korkeuserot ovat suuria. Polkujuoksun erikoisuus on ultramatkat, eli yli maratonin mittaiset kisamatkat. Ruokolainen harjoittelee jopa 18 tuntia viikossa, jotta selviää 10-tuntisista suorituksista.

ASKELTEN NOPEA rytmi hidastuu mäen jyrkentyessä.

Askel tuntuu painavammalta ja lihakset lämpenevät kirpeässä syysilmassa. Hyppy kivelle ja siltä alas. Pienetkin maaston vaihdokset tuntuvat reisissä, pakaroissa, pohkeissa ja keskivartalossa.

Kun juoksee tasaisella alustalla, maasto pysyy lähes samanlaisena koko matkan. Polkujuoksussa maastot vaihtelevat kivikoista ja kallioista vaikeakulkuisiin polkuihin ja helppokulkuisiin hiekkateihin. Jalkojen lisäksi keskivartalo ja jopa kädet joutuvat treeniin.

Polkulenkille lähtiessä reitin voi päättää etukäteen, tai lähteä vain metsään. Vaihtelevat reitit ovat miesten mielestä lajin parhaita puolia.

– Joskus täytyy ylittää itsensä, jotta pääsee kotiin asti, Antti Nyman sanoo.

Tero Ruokolainen ja Manu Humppi kertovat, että juoksevat samoja reittejä todella harvoin.

– On varmaan luonteesta kiinni, millaisia lenkkejä tykkää juosta. En vain jaksa mennä samoja reittejä montaa kertaa. Siksi poluilla juoksu sopii minulle niin hyvin, Ruokolainen kertoo.

Ruokolaisella on pitkä salibandytausta. Juoksu alkoi kiinnostaa, ja salibandy jäi.

Ensimmäisen maratoninsa hän juoksi vuonna 2008.

Muutaman asfalttimaratonin jälkeen homma kävi kuitenkin tylsäksi.

– Tajusin, ettei minulle sovi sellainen sileän maratonin nylkyttäminen. En saa siitä enää mitään irti. En tunne eroa, juoksenko maratonin aikaan 2:50 tai 3:30, huippukuntoinen Ruokolainen kertoo.

Ruokolainen osallistui ensimmäisiin polkujuoksukilpailuihinsa vuonna 2010.

Nyman on puolestaan pelannut nuoruutensa jalkapalloa. Hänellä on takanaan kolme 43 kilometrin pituista polkujuoksukisaa.

Humppi kilpailee suunnistuksessa, mutta polkujuoksukisoihin hän ei ole lähtenyt. Kaverit vieressä kiusoittelevat, että Humppi varmasti lähtee ensi vuonna mukaan kilpailuihin.

10

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Antti Nyman ja Manu Humppi loikkaavat Pyynikillä. Tero Ruokolaisen kenkä on matalavartinen ja löysä, jotta nilkka pääsee liikkumaan vapaasti. Epätasaisessa maastossa juokseminen vahvistaa nilkan ja jalkapohjan lihaksia.

NYMAN, HUMPPI ja Ruokolainen ovat juosseet poluilla jo usean vuoden ajan, mutta muille polkujuoksuinnostus leviää nyt polkujuoksuyhteisöjen avulla.

Humppi perusti viime toukokuussa Facebookiin Tampere Trail Running -ryhmän, jonka kautta tamperelaiset polkujuoksijat alkoivat saada treenikavereita ja näkyvyyttä. Tällä hetkellä ryhmäläisiä on yli 200.

Pääkaupunkiseudulla on Suomen suurin polkujuoksuyhteisö Helsinki Trail Runners Club, jonka Facebook-ryhmässä on 1 400 jäsentä.

– Eihän polkujuoksu mikään uusi juttu ole. Eri lajeissa on juostu poluilla ennenkin.

Kakaranakin sitä aina juostiin metsissä, Humppi pohtii.

Lajin nopeasta kasvusta tulee mieleen Crossfit, joka nousi suosioon muutama vuosi sitten, kun joku keksi patentoida kuntopiirin. Polkujuoksu on kuitenkin laji, jota kuka tahansa voi harrastaa poiketessaan

Tampereella ja muissa kaupungeissa seurojen korvikkeita. Yhteisöstä saa seuraa lenkeille sekä vinkkejä treenaamiseen ja varusteisiin. Tampereella yhteislenkkejä järjestetään vähintään kerran viikossa. Aktiiviset juoksuharrastajat kannattelevat yhteisöjä.

Skannaa mobiililaitteellasi QR-koodi Manu Humpin Kaupin lenkistä.

pururadalta metsikköön.

Suomessa on vain yksi polkujuoksuseura Lahdessa. Facebook-ryhmät ja yhteisöt ovat

VAAROJEN MARATON on Suomen vanhin vuosittain järjestettävä polkujuoksutapahtuma. Se kisattiin ensimmäisen kerran Kolin kansallispuistossa vuonna 2006. Silloin tapahtumassa oli mukana 10 osallistujaa.

Seuraavana vuonna mukaan uskaltautui 49 ja sitten 110. Parin viime vuoden ajan tapahtuma on ollut niin suosittu, että osallistujien määrää on pitänyt rajoittaa. Kilpailijoita on otettu mukaan 750. Tänä syksynä juoksutapahtuman paikat täyttyivät kahdessa tunnissa.

Vaarojen Maraton ei ole enää Suomen ainoa suuri polkujuoksutapahtuma. Tapahtumia on tänä vuonna Suomessa yh-

Yhteislenkillä juostu valolenkki Niihamalla.

teensä parikymmentä. Kilpailtavat matkat ovat 5 kilometristä ylöspäin.

Kisoissa käy vuodessa yhteensä 2 000–

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

11

Antti Nymanilla, Tero Ruokolaisella ja Manu Humpilla on valtavasti energiaa. Toimistotyön vastapainoksi on pakko päästä ulkoilmaan poluille.

3 000 juoksijaa. Tänä vuonna juoksijat kisasivat ensimmäisen kerran Trail Tour Finland -kiertueella, johon kuului kuusi suurta polkujuoksukilpailua.

TAMPEREEN AKTIIVISISTA polkujuoksijoista suurin osa on miehiä. Lajia harrastavat kuitenkin sekä miehet että naiset ja monissa polkujuoksukisoissa puolet on naisia.

Viime viikkoina Ruokolainen on järjestänyt aloittelijoille kevyempiä yhteislenkkejä.

Lenkit ovat olleet suosittuja: viime viikolla kahdella kerralla oli yhteensä 16 aloittelevaa polkujuoksijaa.

Humppi arvioi, että henkilö, jolla on valmiiksi hyvä peruskunto, jaksaa parin kuukauden polkujuoksutreenin jälkeen juosta 20 kilometriä poluilla.

– Ihmiset, jotka ovat tottuneet juoksemaan asfaltilla, tekevät usein sen virheen, että he miettivät kilometrivauhteja, Ruokolainen kertoo.

Eri lenkkien vauhti riippuu maastosta ja ilmasta. Sateen jälkeen polut voivat olla mutaisia ja pitkospuut liukkaita, jolloin juokseminen on raskaampaa ja hitaampaa.

Sykkeen ja oman fiiliksen seuraaminen on paljon tärkeämpää kuin kilometrivauhti.

Polkujuoksuun suunniteltujen kenkien pohja on kumiseosta, joka pitää liukkaassa maastossa, kuten märällä kalliolla.

LENKKIEN AIKANAKAAN juoksijat eivät ole hiljaa. Pieni puheensorina ja vitsailu kuuluvat koko ajan. Miehet eivät osaa sanoa, harjoittelevatko he tavoitteellisesti.

– Tämä on tällaista liikunnallisten kokemusten etsimistä. Pyrin löytämään omia rajojani. Ne eivät ole vielä tulleet vastaan, Ruokolainen sanoo.

Nyman, Humppi ja Ruokolainen ovat kotoisin maalta ja tekevät toimistotyötä.

Luonto on heille pakopaikka työstä ja arjesta. Viime vuonna Vaarojen Maratonille osallistuneille teetetyssä kyselyssä yksi suurin syy tapahtumaan osallistumiselle olikin se, että saa liikkua luonnonmaastossa.

Mäen viimeisten metrien aikana hengityksen tahti on kiihtynyt nopeiksi hengenvedoiksi ja puhalluksiksi. Joku vetää nenästään valuvaa limaa sisäänpäin. Askeleet hidastuvat entisestään, kun kosteiden lehtien peittämä kallio tulee eteen. Kun maa muuttuu taas tasaiseksi, onnistumisen hengähdykset ja huudahdukset täyttävät ilman.

Nymanilla kramppaa reisi, mutta se vain naurattaa.

Polkujuoksijat käyvät juoksemassa pimeän aikaan otsalamppujen kanssa.

Pitkillä lenkeillä vettä, syötävää ja karttaa on helppo kantaa kevyessä repussa.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Hardcore-journalismin lähettiläs

TUTKIVA JOURNALISMI Tampereen yliopiston vierailijaprofessori Renny Jokelin innostuu

tilastoista, huutaa Tapparan peleissä ja on huolissaan vallan vahtikoirista.

YMPYRÄ on sulkeutunut. Renny Jo-

kelin, 62, istuu Tampereen yliopiston alakuppilassa. Samassa paikassa hän otti toimittajan uransa ensiaskeleet 40 vuotta sitten. Rakkaus tiedotusopin laitokseen ja Tapparan kirvesrintoihin on pitänyt Jokelinin kosketuksissa kaupunkiin, jossa hän vietti nuoruutensa suuret vuodet.

– Tiesin jo 15-vuotiaana haluavani toimittajaksi. Piirsin ammatinvalinnan ohjaustunnilla kaavion. Ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta – toimittajaksi Tampereen yliopistosta – Ylelle Lontoon kirjeenvaihtajaksi.

Keskikoulun viimeisellä luokalla piirretty kaavio on toteutunut viimeistä kohtaa lukuun ottamatta. Jokelin ei ole ollut kirjeenvaihtajana Lontoossa, vaan Helsingin Sanomien palveluksessa Pariisissa ja Brysselissä. Tällä hetkellä hän toimii Ylen MOT-ohjelman tuottajana.

JOURNALISTIIKAN vierailijaprofessoriksi Jokelin haki 2 kertaa, ennen kuin tuli valituksi. Takaisin yliopistoon häntä ajoi Tampere-nostalgia ja halu kertoa tutkivasta journalismista.

– Tutkivan journalismin osaaminen on olennaista tuleville toimittajille.

Mitä enemmän mediamaailma hajoaa, sitä enemmän pitäisi miettiä, miten saadaan säilytettyä tutkivat nyrkit.

Ettei kaikista tule juontajia, blogisteja tai kolumnisteja. Se on liian helppoa verkkonaputtelua.

Jokelin vertaa nykypäivän tutkivia journalisteja entisaikojen nälkätaiteilijoihin. Ihmisiin, jotka olivat omana aikanaan kurjalistoa, mutta joiden työt roikkuvat nyt museoiden seinillä.

– Jos haluaa olla hardcore-journalisti, joutuu kiipeämään ylämäkiä. Voi elämän helpomminkin tehdä, mutta kyllä työ myös palkitsee.

TILASTOT ja taulukot saavat Jokelinin innostumaan. Vuosikausia taloustoimittajan töitä tehnyt Jokelin ihmetteleekin, kuinka monet journalistit kaihtavat numeroita. Hänen mielestään toimittajan työssä tärkeintä on kyky hahmottaa ja analysoida tietoa.

– 70-luvulla todettiin, että sinusta

SATUMAARI VENTELÄ

KUKA?

Renny Jokelin ○○Valmistui journalistiksi Tampereen yliopiston tiedotusopista vuonna 1974. ○○Kahdeksas journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa. ○○Työskenteli Helsingin Sanomissa 17 vuotta ja Euroopan parlamentissa 10 vuotta. ○○Aloitti Ylellä vuonna 2005 ja toimii nyt MOT-ohjelman tuottajana.

tulee varmasti hyvä toimittaja, koska olet hyvä kirjoittamaan. Itse ajattelen, että jokainen oppii kyllä kirjoittamaan tai esiintymään televisiossa.

JOKELINIA HUOLESTUTTAA toimittajien hajaantuminen ympäri mediakenttää. Isoista konserneista siirrytään pieniin kollektiiveihin, jotka eivät välttämättä pysty haastamaan yhteiskunnallisia voimia samaan tapaan kuin vahvat mediatalot.

Jokelin on urallaan ylpeä hetkistä, jolloin hän on onnistuneesti uinut vastavirtaan. Erityisen hyvältä tuntui saada valtion tiedonjulkistamispalkinto 90-luvun alussa Brysselissä tehdystä työstä.

–Julkisuus, politiikka ja suurin osa kollegoista meni samaan suuntaan, Suomen paikka on EU:ssa. Pystyin itse raportoimaan kriittisesti ja ottamaan vastaan poliittisen painostuksen, vaikka muut menivät poliittisen flow’n mukana.

KAIKKIEN JOURNALISTIEN paikka ei ole kuitenkaan pitkien juttujen parissa. Jokelin muistuttaa, että journalisti kelpaa moneen ammattiin: poliitikoksi, järjestöjyräksi, tiedottajaksi tai kansainvälisiin tehtäviin. Tutkiva hardcore-journalismi on kuitenkin yksi ylitse muiden. Miksi?

– Koska journalisti on yksi maailman hienoimpia ammatteja.

Renny Jokelin keskittyy vierailijaprofessuurinsa aikana datajournalismin mahdollisuuksiin. Hän haluaa selvittää, voivatko journalistit haastaa virallisia tilastoja analysoimalla raakaa dataa.

Essi Rundgren

⋆⋆KATUKRIITIKOT

Seurakuntavaalien vaalipäivä on ensi sunnuntaina. Vaaleja leimaavat kristillisdemokraattien ympärillä pyörineet kohut, joiden seurauksena sadat seurakunnan jäsenet ovat eronneet kirkosta viimeisen viikon aikana.

Seurakuntavaalien äänestysprosentti oli viime vaaleissa vain 17.

Aiotko äänestää seurakuntavaaleissa?

Teksti ja kuvat: Elli Harju

Elisa Veikkola

En aio äänestää. En ole kiinnostunut seurakunta-asioista. Ne, jotka tietävät niistä jotain, voivat äänestää. Minun on turha ruveta äänestämään ehdokkaita pelkästään heidän kasvojensa perusteella. Olen harkinnut eroamista kirkosta.

Pekka Pääkkönen

Meinaan äänestää. Olen aina äänetänyt.

Kuulun kirkon yhteisöön, joten minun kuuluu äänestää. En vielä tiedä, ketä äänestän, mutta olen tutustunut ehdokkaisiin.

Marika Uusitalo

En mene äänestämään, enkä ole ennenkään äänestänyt. Olen suunnitellut kirkosta eroamista, koska Päivi Räsäsen mielipiteet eivät miellytä minua.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

WaldosPeople.fi-osoitteessa odottaa yllätys MEDIAPELIÄ

Nettiosoitteetkaan eivät ole ikuisia. Linkkien takaa voi paljastua hämmentäviä uusia sisältöjä.

1990-luvulla jonkinasteista julkisuutta nauttinut Waldo’s People -elektromusiikkiyhtye on kadonnut internetistäkin. Ryhmä oli Suomen euroviisuedustaja vuonna 2009.

Jos joku yhtyeen jäljellä olevista ihailijoista sattuisi eksymään idoliensa nettisivuille, hän joutuisi pettymään.

Wikipediasta löytyy linkki yhtyeen virallisille internetsivuille, osoitteeseen www.wal-

dospeople.fi. Se ei ole sitä, mitä voisi olettaa.

Sivuilla vierailijaa odottaa tunnistamattoman henkilön blogi. Jokainen päivitys seuraa samaa kaavaa. Ensin kirjoittaja kertoo jotain elämästään, kuten halustaan lomailla koko kesän tai siitä, millaista joogaretriitillä oli. Blogitekstien viimeisessä kappaleessa kirjoittaja kertoo aina vaihtelevin sanankääntein, kuinka hän on innostunut pelai-

lemaan milloin milläkin nettikasinolla.

Jos sivulle saapuu wikipedian kautta, saa helposti sen käsityksen, että sivua pitää yhtye tai sen keulakuva itse. Todennäköisempää on, että kyseessä on nettikasinoiden mainostamisesta kiinnostuneen tahon tuotos. Utain ei tavoittanut Waldoa kommentoimaan asiaa.

Matti Riitakorpi

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Kauppatieteilijät opiskelivat toimittajien kesyttämistä Aalto-yliopiston kauppatieteiden opiskelijat järjestivät Helsingissä sijaitsevassa KY-talossaan mediaillan 27.10. Kuinka toimittaja kesytetään -nimisessä tapahtumassa luvattiin Facebook-kutsun mukaan opettaa mediasuhteiden perusteet. Tilaisuudessa oli puhujana Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen, joka tunnetaan myös tutkivan journalismin osaajana.

Olitko kauppatieteilijöiden mediaillassa antamassa tuleville toimitusjohtajille vinkkejä toimittajien höynäyttämiseen, toimittaja Tuomo Pietiläinen?

– Olin kertomassa esimerkiksi sen, että toimittajille kannattaa aina puhua totta.

Sanoin myös, että Helsingin Sanomille kannattaa soittaa ja antaa juttuvinkkejä.

Kehotitko siis antamaan juttuvinkkejä juuri Helsingin Sanomille?

– Kyllä, koska olen siellä töissä.

Mitä tilaisuudessa tapahtui?

– Puhuin tilaisuudessa samanlaisia asioita, joita opetin myös Tampereen yliopiston journalistiikan ja viestinnän vierailijaprofessorina toimiessani. Esimerkiksi Tampereen yliopiston nettisivuilta löytyvä luento ”Miten torjun viestintäväen vaikutusyritykset journalismin sisältöön” vastaa hyvin tilaisuudessa puhumaani.

Kuinka toimittaja sitten kesytetään?

– Toivottavasti toimittaja ei kesyynny, vaikka yritettäisiinkin kesyttää. Toivon, että toimittajilla on oikeat metodit ja eetos hallinnassaan.

Miten kauppatieteilijät ottivat toimittajan neuvot vastaan?

– Opiskelijat kiittelivät neuvojani etenkin siitä, että yrityksen olisi hyvä kertoa medialle totuus heti. Muuten väärät tiedot voivat lähteä leviämään.

Et siis paljastanut tapoja höynäyttää tutkivia toimittajia?

– Eiköhän näistä vastauksistani tule lukijalle selväksi se, minkä tyylisistä asioista tilaisuudessa puhuin.

Matti Riitakorpi VEERA HONGISTO

”MTK:”Pakkosuojelu ei ole kenenkään edun mukaista.” #soidensuojelu:ssa ei olekaan kyse ”kenenkään” edusta vaan niistä soista #suojellaansuot” @iiris_suomela, Twitter ”Karpalot maistuvat jäisinäkin. Sanni, älä tyri nyt! #suojellaansuot #soidensuojelu #tulevatsukupolvet @sannigrahn” @luontoliitto, Twitter ”Olisi kyllä kiinnostavaa tietää mikä taho tässä on oikein takana. Vaikuttaa vähän siltä, että nykyinen ympäristöministeri on pelkkä bulvaani.”

Hyvin menee, ts.fi ”Grahn-Laasonen on saanut ansiottomasti *askaa niskaansa tässä asiassa. Ihmisillä tuntuu olevan kumma käsitys, että nämä suojeltavat suot jotenkin tuhottaisiin heti kun ohjelman valmistelu pysäytettiin. Vaikka kyse oli ainoastaan vaihtoehtoisesta tavasta toteuttaa suojelu.”

Mac Gyver, hs.fi ”Nyt viimein piste viherkoohotukselle! Joku tolkku on saatava tähän suojelutouhuun.

Suomessa on suota 6. eniten maailmassa pinta-alaan suhteutettuna, eli täällä ei ainakaan tarvitse suojella aariakaan. Pakkolunastus on aina äärimmäinen keino, oikeusvaltiossa sellaista ei pitäisi tapahtua.”

Arska, maaseuduntulevaisuus.fi Aino Saarenmaa

⋆⋆GRADU PAKETISSA

Pilvi Kallio: Teatteria kaupunkia katsoville.

Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2014.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen joutui soidensuojeluohjelman takia mediamyllytykseen. Jakoiko Sanni kansan kahtia?

⋆ ⋆LÄMPENEE

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Somen merkitystä ei voi kiistää. Media- ja mainosalan kerma kokoontuu marraskuussa Bio Rexiin Some Awardseihin.

kun sitä tehdään mediatuotannon nopeiden prosessien tahdissa? Tutkimuksessa seurataan kevään 2013 aikana tapahtuneita esityksiä Helsingissä ja taiteen viestinnällistä luonnetta. Kallion mukaan julkisen tilan teatteri protestoi kulutuskulttuuria ja kaupallistumista vastaan.

GAALASSA palkitaan somen viihdyttäjiä, ilmiöitä, yllättäjiä sekä tietenkin paras tubettaja. Jos et tiedä keitä ovat Esko Seppänen ja MrTuomo, olet pudonnut somekelkasta. Illan ohjelmaan kuuluu 100 sekunnin puheita, cocktail-paloja ja minglausta. Kehä kolmosen ulkopuolella asuvat voivat seurata tapahtumaa livestreamina.

Twitterissä juttu kulkee hashtagilla #someawardsfi. Median edustajien akkreditoituminen päättyy perjantaina 7.11. Vielä ehdit mukaan vuoden someseksikkäimpään tapahtumaan!

Pia-Marie Rauhala

Aino Saarenmaa

MITÄ TEATTERILLE TAPAHTUU ,

Matti Riitakorpi

matti.riitakorpi.a@student.uta.fi

Painetun sanan nauttija voi kokea kuuluvansa ajattelevaan kulttuurieliittiin. Voisi silti opetella lukemaan elokuvaakin.

KAIKKI FIKSUT ja menestyvät olivat viime viikolla Helsingissä kirjamessuilla. Minä en ollut paikalla, vaan olin nolona vyölaukkuturistina Italiassa.

Sielläkin oli selvää, ketkä ovat fiksuja ja menestyneitä. Rooman kaduilla poukkoili siistejä pukumiehiä, joiden varustukseen kuului poikkeuksetta geelitukan ja kultakellon lisäksi kainalossa mukana kulkeva la Repubblica -sanomalehti.

Printtimedia on yhä statussymboli.

Kun esimerkiksi uusin Image-aikakauslehti ilmestyy, Twitter täyttyy viesteistä ja kuvista, joissa nuoret aikuiset kertovat, kuinka #imagelehti tuossa häiritsee tenttiin lukemista, tai kuinka hyvin maitorahka ja vadelmat sopivat lukutuokioon #imagelehden kera.

Sitten nämä twiitit kerätään lehteen omalle palstalleen, jotta satunnainenkin lukija voi nähdä, kuinka hienoa muidenkin mielestä on lukea samaa lehteä.

Hyväksytty itsensä ylentämisen keino on myös jakaa kuvia kirjahyllystään.

Normaalia on myös päivitellä, kuinka paljon niteitä tulikaan ihan vahingossa ostettua mukaan sieltä kirjamessuilta.

PAINETUN SANAN kuluttamista pidetään edelleen ylevämpänä kuin esimerkiksi elokuvien katsomista.

Yleinen käsitys on, että lukeminen vaatii pohdintaa, kun taas elokuvan katsominen on passiivista vastaanottamista. Ehkä siksi suomalaiset astuvat elokuvateatteriin vain keskimäärin 1,4 kertaa vuodessa. Suunnilleen saman verran käydään kirkossa, joka vasta onkin valmiiksi pureskeltujen totuuksien tyyssija.

Tietysti on joitain asioita, jotka asettautuvat paremmin mieleen luettuna kuin kuultuna. Mitä järkeä on kuunnella professorin epäselvää selostusta jostain aiheesta, kun sen voisi nopeammin lukea tenttikirjasta jonkun selkeäksi jäsentelemänä?

ON SILTI ylimielistä ja kapeakatseista väittää elokuvan katsomista passiiviseksi. Samalla tavalla kuin painetussa sanassa, myös kuvissa ja äänissä voi olla merkityksiä, joita ei sellaisinaan suostuta toimittamaan kuluttajalle.

Joidenkin asioiden eteen on nähtävä hieman vaivaa.

Elokuvateatterin tuoliin voi rysähtää laiskasti ja vaatia, että elokuva viihdyttää kuin tanssiva sirkusapina. Sitten, kun ei viihdykään, voi masentuneena poistua ja haukkua rainan typeräksi ja niin sanotusti tekotaiteelliseksi.

VAIHTOEHTOISESTI voi toimia samoin kuin niiden rakkaiden painotuotteiden kanssa. Oma ajattelu ei aina ole vain suotavaa, vaan joskus myös täysin pakollista, jotta voi nauttia elokuvasta.

Teokselta ei aina pidä vain vaatia.

Usein on mentävä vähän vastaan.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

SATUMAARI VENTELÄ

Loistaa niin että näköä haittaa VALOSUUNNITTELU

Valoilla on suuri merkitys kaupunkien viihtyvyyteen ja turvallisuuteen.

Tutkija löytää suomalaisista kaupungeista lähinnä ongelmia.

HILLITTY, mutta riittävä. Siinä on Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Jari Lyytimäen näkemys hyvästä valaistuksesta. Suomalaisista kaupungeista hän löytää kuitenkin vain huonoja esimerkkejä.

– Kaupunkien valaistus on usein liian räikeää, ja kontrastit ovat suuria. Erilaisten valojen käyttö on hyvin sattumanvaraista, Lyytimäki kertoo.

Kaupunkien valosuunnittelu pitäisi Lyytimäen mukaan aloittaa puhtaalta pöydältä.

Lyytimäki lähtisi liikkeelle tutkimustiedosta, ihmisten toiveista ja kohtuudesta.

Tärkeintä olisi ottaa huomioon myös valon haittapuolet. Esimerkiksi migreenistä kärsivät ja ikääntyvät ihmiset voivat kärsiä huonosti suunnitelluista valoista.

– Ihmisen ikääntyessä näkökyky heikkenee ja kirkkaat valot vaikeuttavat ympäristön hahmottamista, Lyytimäki muistuttaa.

LOISTETTA ei Tampereelta tällä hetkellä puutu. Valoviikkojen kunniaksi keskustassa hehkuu 23 000 LED-lamppua. Joulun alla juhlavalot palavat useimpina päivinä ympäri vuorokauden. Valotulvan tarkoituksena on lisätä kaupunkilaisten viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Lyytimäki epäilee, vähentääkö valaiseminen onnettomuuksia ja rikoksia.

Lisääntynyt valon määrä voi pahimmassa tapauksessa häikäistä ja luoda entistä synkempiä varjoja.

– Kyse on pikemminkin turvallisuuden tunteen lisääntymisestä. Koettu ja mitattu turvallisuus ovat eri asioita.

VALOVIIKKOJA järjestävän Tampere Tunnetuksi ry:n toiminnanjohtajan Liina Kankaan mukaan ongelma on se, ettei kaupungilla ole vastuuhenkilöä, joka koordinoisi kaupallista ja kunnallista valaistusta.

Nykyisin kiinteistön omistaja voi valaista rakennuksensa miten huvittaa. Kangas toivoo, että valosuunnittelussa kiinnitettäisin huomiota visuaalisuuteen.

”

Jari Lyytimäen mielestä kaupunkien valaisu on usein räikeää ja sekavaa.

– Toivottavasti kaupungista ei tule yhtä sillisalaattia, kun valoviikot ensi vuonna uudistuvat, Kangas sanoo.

Kankaan mukaan mallia voisi ottaa esimerkiksi Jyväskylästä. Siellä yritykset ja kiinteistönomistajat suunnittelevat valaistusta yhdessä kaupungin kanssa. Tampereen katuvaloverkon käytönjohtaja Mika Heikkilän lähestyy valosuunnittelua teknisestä näkökulmasta. Tampereen katujen ja puistojen valaisu suunnitellaan mallinnusohjelmien avulla.

– Tärkeintä on, että valo on tasaista eikä häikäisyhaittoja synny, Heikkilä toteaa.

Ihmisen ikääntyessä näkökyky heikkenee ja kirkkaat valot vaikeuttavat ympäristön hahmottamista.

Jari Lyytimäki, Suomen ympäristökeskus

OMAA KOTIAAN kukin saa valaista mielensä mukaan. Talven lähestyessä vilkkuvat valokaapelit ja tuikkivat jouluvalot ilmestyvät pihoille ja parvekkeille. Lyytimäki muistuttaa, että koristelussa kannattaa pitää mielessä tavalliset kohteliaisuussäännöt.

Vaikka valokoristeet miellyttävät omaa silmää, niin naapuri ei välttämättä ihastu erivärisinä vilkkuviin valoihin.

– Jos on tarkoitus juhlistaa tiettyä ajankohtaa, niin koristevaloja ei välttämättä tarvitse pitää päällä 3:a kuukautta.

Aino Saarenmaa

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15

ELOKUVA

SATUMAARI VENTELÄ

NÄIN KOIN

Sara Salmi

salmi.sara.h@student.uta.fi

Olen huomannut olevani kulttuurisesti köyhä ja syrjäytynyt. En vain pysy hereillä elokuvien loppuun asti.

PALJASTAN nyt järkyttäviä asioita itsestäni.

Ensinnäkin en yleensä katso elokuvia tai ainakaan hyviä sellaisia. En ole nähnyt IMDb-sivuston parhaimmiksi arvioitujen elokuvien listalta yhtäkään pätkää. Ei, en ole nähnyt Taru Sormusten Herrasta -trilogiakaan. Lempielokuvani on Titanic. Sen olen ainakin katsonut kokonaan.

Toiseksi en katso laadukkaita tv-sarjoja. En seuraa mitään maailmanlaajuisesti suosittua tai miljoonia maksanutta tuotantoa. Arki-iltaisin avaan television puoli kahdeksalta Salattujen Elämien takia ja seuraavaksi jatkan Sinkkulaivan parissa.

VIIME AIKOINA valintani ovat mietityttäneet minua. Olen kuullut huomautuksia elokuvatietämyksestäni niin koulukavereiltani kuin poikaystävältäni, ja makuani on kyseenalaistettu.

Heille elokuvien ja sarjojen katsominen on luonnollinen osa elämää.

Olenko kulttuurisesti köyhä, koska en katso mitään yleisesti hyväksi arvioitua? Kuulen paljon ”se vain kuuluu nähdä” -tyylisiä kommentteja, mutta missä ovat syvemmät perustelut? Niitä en ole vielä saanut.

KAIKKI TIETÄVÄT STANLEY KUBRICKIN, mutta harvempi on päässyt näkemään ohjaajasuuruuden elokuvia valkokankaan hämärässä. Maanantaina 3.11. tähän on mahdollisuus, kun elokuvateatteri Niagara näyttää ikiklassikko Hohdon. Teatterin tekniikkavastaavan Tomi Peuhkurisen mielestä tilaisuuteen kannattaa tarttua, sillä filmiltä esitettynä elokuva on juuri siinä muodossa kuin se on tarkoitettu katsottavaksi. Hohto toimii Peuhkurisen mielestä myös hyvänä alkulämmittelynä 14.–15.11. esitettävälle kauhuelokuvafestivaali Cinemadromelle.

MUISTILISTA 30.10.–5.11.2014: Halloween-viikko TORSTAI

PERJANTAI

LAUANTAI

SANNI HARMANEN

SUNNUNTAI

MAANANTAI

TIISTAI

KESKIVIIKKO

30. 31. 1.

2.

3.

4.

5.

ANNABELLE

AUSSIE HALLOWEEN PARTY

MUSTAPUKUINEN NAINEN

HALLOWEENBUFFET

LASKEUDU NÄKÖTORNISTA

SOKUROVIN ÄÄNI

MAAILMANKAIKKEUS

Elokuva karmivasta nukesta.

Bileiden musiikista vastaa DJ Nelo.

Kummitustarina näyttämöllä.

Maistuisiko vampyyrintappajaburgeri?

Haasta korkeanpaikan kammosi.

Dokumenttielokuva tyranneja tutkivasta ohjaajasta.

Näytelmä sananvapauden rajoittamisesta.

10,30 €

Halloweenpuvussa ilmainen

Peruslippu 32 €, opiskelija 22 €

Hampurilainen ja leivos yhteensä 21 €

Ryhmän koosta riippuen 220–360 €

5€

Peruslippu 24 €, opiskelija 12 €

Finnkino Plevna, klo 20.30

Aussie Bar, Hämeenkatu 26, klo 22.30

Tampereen työväenteatteri, Hämeenpuisto 28, klo 15

Ravintola New York, Hämeenkatu 5, klo 12–22

Pyynikin näkötorni, Muuntajankatu 6. Päivä ja aika varattava etukäteen.

Klubi, Tullikamarinaukio 2, klo 18.30

Teatteri Telakka, Tullikamarin aukio 3, klo 19

KAIKESTA HUOLIMATTA en koe kulttuurista köyhyyttäni ongelmaksi.

Lähinnä se on ongelma muille. Köyhyyden mukana tulee usein syrjäytyminen. Syrjäytyneeksi koenkin itseni, sillä jään monesti keskustelujen ulkopuolelle.

Laadukkaiden elokuvien ja tvsarjojen katselua perustellaan yleissivistyksellä. Sivistystä tosiaan on syytä arvostaa, mutta sen seurauksena ihmisiä määritellään heidän valintojensa perusteella.

Herää kysymys siitä, kuka sen laadun määrittelee? Haluan hänen paikalleen.

Usein kuitenkin todetaan, että makuasioista ei voi kiistellä.

Toisaalta haluan rikkoa ennakkoluuloja. Voin ylpeänä kertoa, että olen nähnyt kaikki Pekko-elokuvat ja osaan imitoida suomalaisia sketsisarjoja, kuten Vintiöitä. Olen radikaali, jolle mainstream on kirosana.

TOTUUS on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja tylsä. Minulla ei ole ikinä ollut aikaa elokuville tai aikaa seurata jotain hienoa tv-sarjaa. On totta, että nykyään voi katsoa jopa kokonaisen tuotantokauden kerralla eikä tarvitse olla tiettyyn kellonaikaan tv:n äärellä. En silti pysty siihen.

Yrityksestä asia ei ole kiinni. Silloin tällöin minullakin on elokuvahetkiä.

Surullinen tosiasia on se, että useimmiten ne hetket päättyvät nukahtamiseen.

SYKSYLLÄ 2014 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: KRISTIINA LEHTO LÄHDE: EEKI.BIZ

Kaamoskaupunki

Yön pituus tunteina Tampereella kuun 15. päivänä vuonna 2014.

20

10 5 0

yön pituus kuun 15. päivä nä

15

17,8 h

tammi

15,4 h

helmi

12,6 h

maalis

9,6 h

huhti

6,7 h

touko

4,7 h

kesä

5,7 h

heinä

8,5 h

11,4 h

14,0 h

elo

syys

loka

16,9 h

marras

18,8 h

joulu