2/2017
ajassa 2
kartalla 6
Moreeni
Koris huumaa!
Maajoukkueen nostama koripallokuume näkyy harrastajaluvuissa, mutta tilojen riittämätön määrä rajoittaa lajin kasvua. s.3
Vihreää keskellä kaupunkia Siirtolapuutarhapalstat kiinnostavat nuoria lapsiperheitä. s. 10
luotain 8
näkymä 10
media 14
Hävetköön se, jolla on syy hävetä Seksuaalisen ahdistelun uhri saattaa leimautua mielensäpahoittajaksi. Milka Rissanen s. 15
2 ajassa kartalla luotain näkymä media
12.10.2017 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS
Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i
@moreenimedia @moreenimedia Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Moreenimedia soundcloud.com/radio_moreeni
Moreeni Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 2489-5601 (painettu) ISSN 2489-5652 (verkkolehti) ISSN 2489-5768 (näköislehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Moreenimedia/ Harjoitustoimitus Viestintätieteiden tiedekunta 33014 Tampereen yliopisto moreenimedia@uta.fi Julkaisija: Viestintätieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Elias Lahtinen (toimituspäällikkö, ulkoasu) Toimitussihteerit ja uutistuottajat: Noora Hapuli, Minna Heikura, Merja Häikiö, Teemu Kakko, Anni Lehto, Pihla Loula, Erika Läärä, Mira Mannersola, Roosa Maskonen, Eveliina Mäntylä, Tuukka Tuomasjukka, Salla Varpula, Vanessa Weckström AD:t: Vera Arjoma, Orna Ben Lulu, Ville-Veikko Kaakinen, Camilla Magnusson, Pinja Naamanka, Sasu Riikonen, Irene Stachon, Heidi Tirri, Saara Tuominen Taittajat: Emilia Anundi, Tiina Hautamäki, Petri Huhtinen, Uwa Iduozee, Roosa-Maria Kauppila, Linda Manner, Onni Ojala, Sarita Piipponen, Leevi Vähälä Toimittajat: Eelis Bjurström, Veikko Eromäki, Anni Hakama, Hanna Huhtamäki, Ville Hyötylä, Sakari Hällfors, Helmi Hämäläinen, Ilmo Ilkka, Silja Järvensivu, Emilia Kallioinen, Elina Keinänen, Susanna Koivisto, Juho Korpela, Jenna Lempinen, Laura Läspä, Alina Mäkynen, Valtteri Mörttinen, Liisa Ovaska, Eero Pirinen, Pilvi Pitkäranta, Milla Pyyny, Annemari Rantala, Tittamari Rinne, Milka Rissanen, Piritta Räsänen, Roosa Salminen, Lotta Sillanmäki, Meri Suominen, Katariina Taleva, Emmi Tilvis, Ilona Tyystjärvi, Henriikka Uusitalo, Jussi Vainikka, Petra Viitanen, Samuli Virtanen, Tarmo Ylhävuori, Lala Ylitalo Valokuvaajat: Vera Arjoma, Orna Ben Lulu, Ville-Veikko Kaakinen, Paula Kaskimaa, Camilla Magnusson, Pinja Naamanka, Jenni Niemelä-Nyrhinen, Anu Pynnönen, Sasu Riikonen, Milla Talassalo, Heidi Tirri
Katso kaikki tekijät verkosta: http://moreeni.uta.fi/toimitus
TESOMALLE AVAUTUU ensi keväänä uusi hyvinvointikeskus. Kyseessä ei ole perinteinen terveysasema, vaan saman katon alta löytyy sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi kirjasto, kahvila ja nuorisopalvelut. Samassa rakennuksessa on myös ruokakauppa. Hyvinvointikeskus eroaa tässä suhteessa terveysasemista. Keskuksessa voi viettää aikaa ja viihtyä. Terveysasemalla ei ole tarkoitus olla kauempaa kuin lääkäriajan verran. Kehitys muuttaa perinteisen terveysaseman viihdekeitaaksi. Viihde on mukava lisä, mutta ei saa unohtaa, että se ei ole terveysasemien olemassaolon syy. Niiden tärkeimpänä tehtävänä on auttaa potilaita.
TERVEYSASEMILLA EI OLE samanlaista ajankohtaista uhkaa. Internet ei ole lähiaikoina korvaamassa terveydenhuollon työntekijöiden läsnäoloa, sillä suurinta osaa hoitotoimenpiteistä ei voi tehdä etänä. Pikemminkin hyvinvointikeskukset ovat Tampereen kaupungin ratkaisu keskittää kaupungin palvelut muutamiin keskeisiin paikkoihin. Lielahdessa ja Linnainmaalla
hyvinvointikeskukset ovat jo toiminnassa. Myös Tesoma, Peltolammi ja Hervanta saavat omansa. Pelkona on se, että terveysasemille käy kuin kirjastoille. Vuonna 2006 kaupunginkirjastoja oli Tampereella 22. Viime vuonna niitä oli neljä vähemmän. Tarmo Ylhävuori PAULA KASKIMAA
UniversityOfTampere
Terveysaseman ei tarvitse olla viihdekeidas
SAMANKALTAINEN viihteellistyminen on näkynyt aiemmin jo kirjastoissa. Esimerkiksi Helsinkiin rakentuvan Keskustakirjaston toinen kerros on pyhitetty työskentelylle ja harrastustoiminalle – sekä saunomiselle. Samaan aikaan kirjastojen varsinainen tehtävä on unohtumassa. Paperikirjojen määrä on romahtanut viimeisen 10 vuoden aikana valtavasti. Suomen kirjastojen kokoelmiin kuului yli 36 miljoonaa kirjaa vuonna 2006. Viime vuonna kirjoja oli lähes 6 miljoonaa vähemmän. Lainausmäärät vähenivät miljoonilla kerroilla. Kirjastot ovat vastanneet ongelmaan tekemällä tiloistaan koko kansan olohuoneita.
⋆ ⋆UUTISANALYYSI
Yleisö turhautuu Finnkinon ylivaltaan SUOMEN johtava elokuvateatteriketju Finnkino on nauttinut kyseenalaista julkisuutta koko syksyn ajan. Viime viikon näkyvimpiä uutisaiheita oli levittäjäyhtiö Nordisk Filmin ratkaisu vetää uutuuselokuva Yösyöttö kokonaan pois ketjulta. Ratkaisun aiheutti yksinkertainen kiista lipputulojen jaosta, mutta kuluttajien tuki Nordisk Filmille johtuu aivan muista syistä. Edellisen kohun Finnkino aiheutti purkamalla Lappeenrannassa kaksi vanhaa ja perinteikästä elokuvateatteria. Yritys osti kilpailevat teatterit maaliskuussa ja kolme kuukautta myöhemmin romutti palasen kulttuurihistoriaa – hyvinkin kirjaimellisesti. Lappeenrantalaiset ovatkin lähteneet katsomaan Yösyöttöä nyt Imatralle ja Parikkalaan. Finnkinolla on elokuvateattereita 11 paikkakunnalla. Paikkakunnat ovat Suomen 10 suurinta kaupunkia ja 13:nneksi sijoittuva Lappeenranta. Ainoa Finnkinon kanssa vakavasti kilpaileva ketju on Bio Rex, jolla on teattereita 9 paikkakunnalla. Kaikki näistä paikkakunnista ovat pienempiä kuin Finnkinon hallitsemat. Yksityisiä pikkuteattereita löytyy ympäri Suomea, mutta ne eivät uhkaa markkinajättejä. Yösyöttö ei ole elokuvataiteena merkittävä tapaus. Siitä on tullut symboli yleisön turhautumiselle Finnkinon monopoliristiretkeä kohtaan. TAMPEREELLA Finnkino-inhon on hyödyntänyt Kehräsaaressa toimiva Niagara, joka on kaupungin ainoa yksityinen elokuvateatteri. Teatterinhoitaja Juha Elomäki kertoi lauantaina Aamulehdessä pyrkivänsä täyttämään kaikki mahdolliset tyhjät välit
”
Yksityisiä pikkuteattereita löytyy ympäri Suomea, mutta ne eivät uhkaa markkinajättejä.
Yösyötön esityksillä. Niagaran esittämä Yösyöttö saikin avausviikollaan Tampereella seitsemännen sijan viikon katsotuimpien elokuvien listalla. Ensimmäisen sijan vei täysin odotetusti Blade Runner 2049, jonka Finnkinolta saama kohtelu kertoo myös siitä, miksi suurillakin paikkakunnilla tarvitaan kilpailua. Elokuvan on nielaissut 3D-mörkö. Klassisella kaksiulotteisella kuvaustekniikallakin kuvattuja elokuvia jälkikäsitellään usein 3D-näytöksiksi, jotta lipuista voisi pyytää muutaman euron enemmän. Avausviikolla Blade Runner 2049:n kaksiulotteista versiota olisi Tampereella näyttänyt vain yksi sali Cine Atlaksessa. On ironista, että Yösyötön vetäminen pois ohjelmistosta viime hetkellä aiheutti sen, että Finnkino paikkasi lopulta tyhjiä näytöslovia Blade Runner 2049:n 2D-esityksellä. FINNKINON tyrkyttämä 3D-teknologiakaan ei ole uusi ilmiö. Ensimmäisen kerran esitystekniikka käväisi muodissa jo 1950-luvulla. Toisen kerran sitä yritettiin 1980-luvulla. Suomen johtava – osittain amerikkalainen – ketju on päättänyt maailman
muiden suurten elokuvateatterikoneistojen tavoin yrittää viimeiseen asti, josko kolmas kerta toden sanoisi. Pienemmillä yrityksillä ei välttämättä ole tilaisuutta kilpailla näyttämällä elokuvia niiden ohjaajien tarkoittamassa esitysmuodossa. Finnkinon kanssa kaksintaisteluun lähteminen on liian riskialtista. Mikäli suurella ketjulla on ohjelmistossaan elokuvan 3D-versio, voivat katsojamäärät kilpailijan 2D-näytöksissä jäädä lähinnä niche-yleisöjen varaan. Siksi julkinen turhautuminen jättiläisketjun toimintaan on kilpailijoille enemmän kuin tervetullutta. Vielä maanantai-iltanakin Yösyötön lippujono kiemurteli Niagaran kassalta kauas Kehräsaaren sisäpihalle. Vaikka tulonjakokonflikti jäisikin Suomessa ainoaksi lajissaan, ainakin yleisö on herätetty tiedostamaan, että elokuvia näytetään muuallakin.
Valtteri Mörttinen
morttinen.valtteri.j@student.uta.fi
ajassa kartalla luotain näkymä media 3
Korishuuma näkyy ympäri maata KORIPALLO Harrastajamäärät nousevat vauhdilla muun muassa Helsingissä pelattujen
EM-kisojen jälkeen. Tampereella tilat uhkaavat loppua kesken. KORIPALLON HARRASTAJAMÄÄRÄT
ovat kasvaneet kohisten vuodesta 2011. Suomi palasi tuolloin aikuisten arvokisoihin 16 vuoden jälkeen. Kuudessa vuodessa koripalloilijoiden määrä on noussut tasaisesti 15 000:sta reiluun 19 000:een. Vaikka virallisia lukuja Koripalloliitto ei vielä tarjoa tämän kauden tulokkaista, liiton kilpailu- ja seuratoiminnan johtaja Susanna Vartiainen uskoo määrän olevan taas edellisvuotista isompi. – Olen kuullut, että niin suurissa kuin pienissä seuroissa on järjestään lisää tulijoita. Harrastajaryhmiä on pitänyt perustaa kaikkialla, Vartiainen kertoo. Koripallo on etenkin nuorten laji. Vuosi sitten lisenssipelaajista 67 prosenttia oli alle 18-vuotiaita. Nyt luku on suurempi. EM-KOTIKISAT OVAT näkyneet uutena in-
nostuksena etenkin pääkaupunkiseudulla. Helsinkiläisseura Torpan Pojat on saanut huomata Susijengiksi kutsutun maajoukkueen luoman nousukauden etenkin uusissa teini-ikäisissä harrastajissa. – Vasta-alkajia on tullut mukaan jopa Bjunioreihin, eli 15–16-vuotiaissa, mitä ei yleensä tapahdu. Pienimpien juniorienkin ryhmiin on tullut valtavasti lisää pelureita. Lisäksi kasvua on tullut merkittävästi aikuiskoriskerhoihimme varmasti buumin seurauksena, kertoo seuran toiminnanjohtaja Jomi Suhonen. Myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella
Kolmen suurimman sisäpallopelin lisenssipelaajien määrän kehitys 2010-luvulla Lentopallo
Koripallo
Salibandy
70000 50000 30000 10000 Lähteet: Koripalloliitto, Lentopalloliitto, Salibandyliiton floorball.fi-sivusto. Vartiaisen mukaan harrastajamäärät kasvavat huomattavasti. – Maakunnissa on ryhmiä, joissa on ollut viime vuonna 10–12 nuorta, mutta nyt luvut ovat kolminkertaisia. Isoissa seuroissa kasvu ei erotu ehkä samalla tavalla. SUOMEN SUURIMPIIN seuroihin kuuluvan Tampereen Pyrinnön valmennuspäällikön Jukka Raja-ahon mukaan tänä syksynä eri ikäluokkiin on tullut kymmeniä uusia harrastajia. – Keväällä teimme monen ryhmän koh-
dalla järjestelyjä ja pohdimme jatkoa, koska pelaajia oli vähän. Nyt ne ovat jäsenmääriensä puolesta toimivia ryhmiä, Raja-aho kertoo. Tampereella painitaan suosion takia jo positiivisen ongelman kanssa. Päänvaivaa aiheuttavat tilojen ja vapaaehtoisten valmentajien puute. Pyrintö ei sulje ovea yhdeltäkään uudelta harrastajalta, vaikka tehokkaan toiminnan järjestäminen alkaa olla jo vaikeaa. – Täytyisi saada enemmän peräkkäisiä vuoroja saleihin, joissa on sivukoreja. Tam-
pereella on paljon kahden korin saleja. Kun sellaiseen menee 20–30 lapsen kanssa, siinä ei kauheasti tule yrityksiä per nenä, Rajaaho toteaa. KORIPALLOHARRASTUKSEN nousevan suosion takana eivät ole vain maajoukkueen menestys ja lisääntynyt näkyvyys. Koripalloliitto lanseerasi kotikisojen alla verkkoportaalin, jonka kautta löytää lähialueen koripalloseurat. Seuratoiminnan johtaja sanoo, että lajista on tehty tarkoituksella helposti lähetyttävä. – Emme sulje pois muiden lajien harrastamista. Olen kuullut, että muista lajeista on tullut harrastajia tyytyväisenä, että voi tulla harjoituksiin vain kerran viikossa, Vartiainen selvittää. Monelle kipinä ei ole syttynyt juuri maajoukkuetta seuratessa, vaan kiinnostuksen kasvettua kaveripiirissä. Pyrinnön valmentajien mukaan harjoituksiin ajaudutaan yleensä kaverien esimerkistä tai muiden lajien kautta. Susijengi on toki luonut heidän mielestään pohjaa laajemmalle kiinnostukselle. Samuli Virtanen
Olisiko lentopallolla opittavaa samoissa saleissa pelattavalta koripallolta? Lue lisää moreenimedia.uta.fi PAULA KASKIMAA
13-vuotias Sampo Rautio aloitti koripallon Pyrinnössä kuukausi sitten kavereidensa innostamana kyllästyttyään amerikkalaiseen jalkapalloon.
4 ajassa kartalla luotain näkymä media
Koiranomistajat pelkäävät jäävänsä myrkyttäjien armoille KOIRANOMISTAJAT OVAT tyytymättömiä viranomaisten toimintaan myrkkysyöttitapauksissa, ilmenee Moreenimedian kyselystä. Kyselyyn vastasi lähes 200 henkilöä, joista hieman yli puolet kokee, ettei myrkkysyöttien levittämistä maastoon torjuta tarpeeksi. Ulkoilumaastoihin koirien vahingoittamiseksi jätettyjä ansoja kertoo pelkäävänsä vajaat 80 prosenttia vastaajista. Poliisille syöteistä ilmoittaneista vastaajista vain viidesosa kokee, että ilmoitukseen suhtauduttiin vakavasti. Ilmoituksen tehneistä vain pari kokee sen olleen hyödyllistä. Tamperelainen koiraharrastaja kohtasi ongelman viime vuoden kesällä. Naisen koirat joutuivat mahdollisen myrkyttäjän uhriksi omalla pihallaan. – Toinen koira söi palan, ja oksennutin sen heti suolalla. Oksennus oli veristä, ja eläinlääkärissä maksa-arvot olivat koholla. Ei tiedetty, johtuivatko oireet suolasta vai myrkystä. Eläinlääkärikulut nousivat pariin tuhanteen euroon myrkytysoireita kartoittaessa. Nainen uskoo jonkun tunkeutuneen pihaan, sillä palat olivat siistissä rivissä metrien päässä korkeasta aidasta ja lukitusta portista. – Viranomaisille piti kovasti korostaa, kuinka röyhkeää on tulla toisten aidan yli tekemään tällaista. Kansalaisten havaintoja mahdollisista myrkky- ja ansalöydöksistä jaetaan Facebookin Myrkkyvaroitus koirille -sivustolla. Sivustolla on tänä vuonna ollut yli 150 varoitusta ympäri Suomea. Poliisille oli tänä vuonna syyskuun puoliväliin mennessä tehty 35 ilmoitusta koko maassa. Rikosylikonstaapeli Mia Valli Lounais-Suomen poliisilaitokselta epäilee, ettei moni näköhavainto tule poliisin tietoon, vaan jää nettikirjoitteluksi. Nettipoliisi ei ehdi seurata kaikkia ryhmiä, vaan tieto tulee yksittäisten vinkkien perusteella. Valli myöntää tapausten olevan hankalia, sillä tekijästä ei yleensä ole mitään tietoa. Poliisi ei voi jalkautua metsiin ja kaduille, koska teko on huomaamattomasti toteutettavissa lähes missä vain. – Eläinsuojelurikokset otetaan silti yhtä vakavasti kuin muutkin. Koiran myrkytys on pahoinpitely, josta voi saada jopa vankeutta, Valli kertoo.
Hyvinvointipalvelujen tulevaisuus testissä Tesomalla TERVEYS Allianssimalli elää huippuvuosiaan Tampereella. Suomen
ensimmäiseen hyvinvointiallianssiin ei ollut kuitenkaan tunkua. TAMPEREEN TESOMAN asukkaat pääsevät todennäköisesti ensi vuoden alussa testaamaan Suomen ensimmäistä allianssimallilla toimivaa hyvinvointikeskusta. Sitä pyörittää Tampereen kaupunki yhteistyössä Mehiläisen ja kolmannen sektorin järjestöjen kanssa. Saman katon alta löytyvät terveysaseman lisäksi muun muassa nuorisopalvelut ja kirjasto. – Allianssimallin hyödyntämisestä sotepalvelujen tuotannossa on kansainvälisesti vähän kokemuksia. Englannissa on ollut joitakin hyvinvointiallianssiin rinnastettavia kokeiluja, kertoo Tesoman hyvinvointikeskuksen projektipäällikkö Mari Heikkilä. Hän huomauttaa, että Tesoman kokeilussa ei ole kyseessä perinteisestä ostopalvelusta tai yksityistämisestä. Allianssi on kuin avioliitto. Se sitoo kaupungin ja Mehiläisen tiiviisti yhteen. Allianssilla on yhteinen budjetti. Osapuolet myös jakavat hyödyt ja riskit.
”
Hyvinvointia on hankala mitata.
Liina-Kaisa Tynkkynen, Yliopistonlehtori
ALLIANSSIMALLI ON saanut Tampereella suuren suosion. Mallia on hyödynnetty rantatunnelissa ja raitiotiessä. Myös Ratinan stadion aiotaan toteutettaa allianssilla. Hyvinvointiallianssiin ei ollut kuitenkaan tunkua. Mehiläinen jätti kilpailutuksessa ainoan tarjouksen. Attendo ja Pihlajalinna vetäytyivät vedoten hankkeen taloudellisiin riskeihin. Miksi Mehiläinen lähti mukaan riskialttiiseen hankkeeseen? – Tärkein syy oli oppia tekemään palveluja uudella tavalla. Kokemus allianssimallista on mielenkiintoinen tulevaisuutta varten, PAULA KASKIMAA
toteaa Mehiläisen projektipäällikkö Riikka Helminen. Hankkeessa etuna on pitkä sopimuskausi. Mehiläinen tuottaa tesomalaisten terveyspalveluja seuraavat 10 vuotta. PROJEKTIPÄÄLLIKÖT myöntävät, että allianssimalli ei ole sote-yritykselle kultakaivos. Hyvinvointikeskukselle määritetään kustannusraami, joka perustuu palvelujen aikaisempiin toteutuneisiin kustannuksiin. Hankkeen budjettia lasketaan parhaillaan. Lisäksi Mehiläinen saa bonusrahaa, jos allianssin tavoitteet täyttyvät. Jos tavoitteet jäävät saavuttamatta, seurauksena on sanktioita. Yhtenä mittarina käytetään kansansairauksien hoidon onnistumista. – Hyvinvointia on hankala mitata. Mittari kertoo vain jostain osasta hyvinvoinnin ilmiötä, kuvailee yliopistonlehtori LiinaKaisa Tynkkynen Tampereen yliopiston terveystieteen tutkinto-ohjelmasta. Hoitojonojen mittaamisen ja lääkäriaikojen laskemisen sijaan kaupunki keskittyy vaikutuksiin. Se on Tynkkysen mukaan oikea suunta. VALTAKUNNALLINEN sote-uudistus siirtää vastuun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä maakunnille. Miten silloin käy hyvinvointiallianssille? Tulevaisuudessa maakunta voi olla yksi allianssin kumppaneista. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra tekee parhaillaan juridista selvitystä, voiko maakunta toimia allianssikumppanina. Myös Pirkanmaan liitto seuraa tiiviisti Tesoman kokeilua. Sote-uudistuksen on tarkoitus toteutua vuoden 2020 alussa. Jos uudistus kuitenkin tyssää, Liina-Kaisa Tynkkysen mukaan Tesomalla voi silti olla ratkaiseva rooli. – Suuret kaupungit Helsinki, Tampere ja Turku tulevat viitoittamaan, mihin suuntaan sote-palveluja kehitetään. Tarmo Ylhävuori
Artikkelia varten on haastateltu myös VTT:n johtavaa tutkijaa Pertti Lahdenperää ja Kuntaliiton erityisasiantuntijaa Tero Tyniä.
Meri Suominen
FAKTA
Myrkkysyöteistä paljon havaintoja ○○Moreenimedian kyselyyn vastasi 171 henkilöä. ○○29 prosenttia kertoo löytäneensä epäillyn myrkkysyötin ainakin kerran. ○○95 prosenttia kertoo kuulleensa syöteistä kotikunnassaan. ○○16 prosenttia vastaajista kertoo koiransa syöneen epäillyn myrkkysyötin. ○○2 prosenttia kertoo koiransa kuolleen syötin takia. ○○Sosiaalisen median varoituksissa syöteistä on löydetty epäillyn myrkyn lisäksi muun muassa neuloja, nauloja ja ongenkoukkuja.
FAKTA
Tesoman hyvinvointikeskus
Tesoman hyvinvointikeskuksen projektipäälliköt Riikka Helminen ja Mari Heikkilä tutustuvat tuleviin tiloihin. Keskuksen on tarkoitus avautua huhtikuussa 2018.
○○Hyvinvointikeskus toimii allianssimallilla, jossa osapuolet sitoutuvat toimimaan hankkeen parhaaksi. Mallissa pyritään saamaan aikaan kustannussäästöjä yhteistyöllä. ○○Keskus avautuu Keskon rakennuttamaan tavarataloon alkuvuonna 2018. ○○Tavarataloon siirtyvät muun muassa terveysaseman, hammashoidon, neuvolan, nuorisopalvelujen ja kirjaston palvelut.
ajassa kartalla luotain näkymä media 5
PAULA KASKIMAA
Sammon päiväkotiin remontoidaan 20 hoitopaikkaa lisää TAMPEREEN KAUPUNGIN sivistys- ja kulttuurilautakunta päättää torstaina Sammon päiväkodin korjaamisesta. Vuonna 1995 valmistuneeseen päiväkotiin suunnitellaan tilojen päivittämistä sekä ilmanvaihtojärjestelmän parantamista. Kaupungin vastaavan isännöitsijän Jenni Pitkäsen mukaan kaupunki tekee vuosittain useita remontteja päiväkoteihin. Tampereella on yhteensä 82 kunnallista päiväkotia, joista muun muassa Lamminpää ja Jussinkylä ovat remontissa. Sammon hoitopaikkojen määrä nousee korjauksen jälkeen 20:llä noussen yhteensä 140:een. Päiväkodin rakennustöiden on tarkoitus alkaa tässä kuussa ja valmistua ensi kesäkuussa. Hankkeen kokonaiskustannus on 1,6 miljoonaa euroa. Päiväkoti on toiminnassa koko korjauksen ajan. Juho Korpela
Tampereen maamerkit loistivat pinkkeinä tyttöjen kunniaksi
Tessa Nikander (vas.), Jari Mäkinen ja Samuli Nyman esittelevät Suomi100-satelliittia Tampereella keskiviikkona ja torstaina.
Avaruus laskeutui Laukontorille TIEDE Avaruusrekan kiertue on saavuttanut Tampereen.
Tällä viikolla kuka tahansa voi lähteä avaruusmatkalle. SUUREN REKAN edustalla parveilee joukko koululaisia. Kuuluu vaimea poksahdus, ja pieni raketti lentää joukon keskeltä korkealle ilmaan. Rekan sisällä käy kova kuhina, vaikka ovet aukesivat vasta hetki sitten. Avaruusrekkaa ihmettelemään on saapunut ihmisiä vauvasta vaariin. Erikoisrakenteinen Avaruusrekka on vieraillut useilla paikkakunnilla, ja kiinnostunutta yleisöä on tavoitettu jo kymmeniä tuhansia. Avaruusteknologian tutkimisen lisäksi kävijät pääsevät kokemaan avaruuden ääniä ja mittasuhteita simulaattoreilla. Lattiakaan ei ole tyhjä: sen päälle on asennettu näyttöjä, joista voi tuijotella hiljalleen liikkuvaa satelliittikuvaa Maasta. Vitriinissä komeilee näyttelyn kruunu, jäljennös joulukuussa laukaistavasta Suomi100-satelliitista. Projektin tuottajan Jari Mäkisen mukaan Avaruusrekka tuo itsenäisyyden juhlavuoteen kaivatun katsauksen tulevaisuuteen. AALTO-YLIOPISTOSSA opiskeleva Tessa
Nikander esittelee virtuaalilaseilla toimivaa simulaattoria koululaisryhmälle. Lasien kautta voi tarkastella satelliitin silmin esimerkiksi revontulia ja magnetosfääriä 500 kilometrin korkeudesta. Nikander on osa opiskelijoiden Aalto 3 -satelliittihankkeen työryhmää projektipäällikkö Samuli Nymanin kanssa. Nyt Nyman työskentelee suojavaatteissa rekan eristetyssä puhdastilassa, jossa rakennetaan pientä harrastelijasatelliittia. Luotain lähetetään marraskuussa noin 30 kilometrin
korkeuteen sääpallon avulla, melko lähelle avaruutta. Yleisö pääse päivittäin kiinnittämään yhden osan satelliittiin. Monessa näyttelyn satelliitissa on käytetty antenneina pätkiä tavallisesta, metallisesta mittanauhasta. – Se on hyvää ja halpaa materiaalia, joka toimii yhtä hyvin kuin muut antennit. Mittanauhat ponnahtavat avaruudessa oikeaan asentoon, ja niiden maali toimii säteilysuojana, Nikander kertoo.
”
Jos satelliitit laitetaan pois päältä, elämä menisi sekaisin.
Jari Mäkinen,
Avaruusrekan tuottaja
AVARUUS ON LÄSNÄ ihmisten elämässä jatkuvasti – käytännössä se on vain muutamien kymmenien kilometrien päässä. Avaruustekniikan merkitystä elämässä ei usein tiedosteta. – Esimerkiksi suurin osa rahasiirroista tapahtuu GPS-satelliittien avulla. Jos satelliitit laitetaan pois päältä, elämä menisi sekaisin, Mäkinen toteaa. Hänen mukaansa on ihme, että laadukkaan teknologian Suomessa on heikosti avaruusosaamista. Maassa on keskitytty
lähinnä tutkimuslaitteiston rakentamiseen ulkomaisille tahoille. Aalto-yliopistossa rakennettujen laitteiden kaltaisia pikkusatelliitteja laukaistaan kuitenkin yhä useammin. Niistä on kehittymässä omaa liiketoimintaa, vaikka alan yrityksiä on toistaiseksi vähän. – Suomalaisyhtiöt voivat myydä satelliitteja ja niiden keräämiä tietoja muille maille. Voisivatko satelliitit siis olla uusi Nokia? Mäkisen mielestä niissä on ainakin samoja piirteitä. Suomalaiset ovat ennenkin onnistuneesti puristaneet paljon elektroniikkaa pieneen tilaan. Avaruusalalla voisi tulevaisuudessa olla töitä suomalaisille. Meri Suominen
FAKTA
Suomi100-satelliitti ○○Satelliitti rakennettiin Aalto-yliopistossa kesän aikana. ○○Laite painaa vain kilon, mutta siinä on kaikki samat osat kuin isommissa satelliiteissa. ○○Radiovastaanottimella ja kameralla tutkitaan avaruussäätä ja kuvataan maisemia. ○○Laitteeseen kaavaillaan tekoälyä, joka osaa oma-aloitteisesti ottaa kauniita kuvia. ○○Satelliitti laukaistaan Intiasta napaalueiden kautta kulkevalle kiertoradalle joulukuussa.
TYTTÖJEN PÄIVÄ näkyi Tampereella, kun Torni- ja Ilves-hotellit sekä Näsinneula valaistiin keskiviikko-illan ajaksi pinkeillä valoilla. Valot syttyivät heti hämärän laskeuduttua. Plan International järjesti myös Girls takeover -kampanjan, jossa tytöt ympäri maailman hyppäsivät päiväksi poliittisten ja yhteiskunnallisten johtajien saappaisiin. Maailmalla tytöt valtasivat muun muassa Australian Googlen ja Sveitsin Ikean johtopaikat. Suomessa esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä sai työparikseen 16-vuotiaan lukiolaisen Katariina Räikkösen. Tyttöjen päivää on vietetty vuodesta 2012 alkaen. Päivä on tärkeä tasaarvon edistäjä. – Tasa-arvo ei toteudu vielä missään maassa täysin, sanoo Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen. Ville Hyötylä
Suomen suurimman opiskelijatapahtuman turvatoimia lisätty HÄMEENKADUN valtaa torstaina 10 000 opiskelijan haalarijoukko. Opiskelijat ravaavat ympäri Hämeenkadun baareja, jonottavat ryhmissä keskellä Keskustoria ja siirtyvät illalla yökerhoihin jatkamaan rientoja. – Paljon työtunteja on käytetty suunnittelussa, jotta saadaan mahdollisimman turvallinen ympäristö tapahtumalle, kertoo Hämeenkadun Approjen projektipäällikkö Valtteri Vapola. Vapola tiedostaa viime aikoina kasvaneen riskin massatapahtumien terroriuhasta. – Muutamassa vuodessa tapahtuma on kasvanut paljon ja samassa ajassa uhkakuvista on tullut todellisempia. Vapolan mukaan tapahtumaa on aina järjestetty tiiviissä yhteistyössä poliisin kanssa. Tänä vuonna on käytetty aiempia vuosia enemmän työtunteja haalarikansan illan turvaamiseksi. Lala Ylitalo
6 ajassa kartalla luotain näkymä media
Striimauksella suosioon
MUSIIKKI Kymmenessä vuodessa musiikin jakelu on muuttunut täysin. Ennen levyttävän
yhtyeen ja demobändin välillä oli selkeä ero. Nyt jokaisella on mahdollisuus tehdä kappale ja jakaa se netissä. UUTTA MUSIIKKIA etsitään yhä enemmän striimaamalla, osoittaa Pohjoismaiden tekijänoikeusjärjestöjen yhteenliittymän Polaris Nordicin tuore tutkimus. Vuonna 2015 uudesta musiikista löytyi viisi prosenttia striimauspalveluiden, kuten Spotifyn, avulla. Tänä vuonna osuus on yhdeksän prosenttia. Tutkimuksen mukaan erityisesti nuoret löytävät musiikkia striimauspalveluista. Palveluiden merkitys on 18–29-vuotiailla suurempi kuin kavereiden suosituksilla. 14 prosenttia uudesta musiikista löydettiin ys-
tävien avulla, 17 prosenttia striimauksella. Musiikintutkimuksen professori Tarja Rautiainen-Keskustalo Tampereen yliopistosta kertoo, että musiikin kuuntelu on kehittynyt enemmän yksittäisten kappaleiden kuuntelemiseksi. Albumien ja yksittäisten artistien merkitys on vähentynyt, ja musiikin kuuntelu on yhä räätälöidympää. – Musiikkia ikään kuin shoppaillaan. Se vaikuttaa tuotantoon ja koko musiikkiteollisuuteen, Rautiainen-Keskustalo sanoo. Striimauspalveluiden merkityksen kasvu näkyy myös tamperelaisen Huora-yhtyeen
musiikin kulutuksessa. Yhtyeen albumi on myynyt hyvin, mutta suurin osa kuuntelee heidän kappaleitaan striimaamalla. Kitaristi Paavo Pekkonen näkee asian kaksipiippuisena. – Kun kaikki musiikki on heti saatavilla, siitä tulee kertakäyttötavaraa. Pekkonen kuuluu ikäluokkaan, jolla on ollut varaa ostaa yksi kuukaudessa. Vaikka ensi kuulemalta levy olisi ollut huono, sitä kuunteli väkisin, koska siitä oli maksanut. – Nykyään voi klikata samantien seuraavan levyn soimaan, jos musiikki ei heti miellytä korvaa.
MUSIIKKIA LÖYDETÄÄN yhä eniten radiosta. Kahden viime vuoden aikana radion merkitys on kuitenkin vähentynyt hieman. Tänä vuonna 37 prosenttia vastaajista kertoi löytävänsä uutta musiikkia radion kautta, kun vuonna 2015 osuus oli 41 prosenttia. Bändien saattaa olla vaikeaa päästä kaupallisiin valtavirran radiokanaviin. – Usein levy-yhtiöllä on vaikutusta siihen, jääkö uusi kappale soittolistalle pidemmäksi aikaa, Pekkonen sanoo. Radioiden musiikkipäälliköt tutkivat suurta määrää dataa. Jos data arvioi kappa-
ajassa kartalla luotain näkymä media 7
JENNI NIEMELÄ-NYRHINEN
PETRA VIITANEN
Tamperelaisen punk-yhtye Huoran jäsenet Paavo Pekkonen (vas.) ja Saku Sahlstedt arvostavat fyysisiä CD-levyjä. – On mukavaa tutkailla levyä samalla, kun kuuntelee sitä, Sahlstedt sanoo.
Jesse Sydänmäki, 21, löytää usein kiinnostavaa musiikkia. Sydänmäki kertoo etsivänsä aktiivisesti uutta musiikkia muun muassa Spotifyn Discover Weekly -listan avulla. Hän myös keskustelee muiden paljon musiikkia kuuntelevien ihmisten kanssa.
leen uppoavan kuuntelijaan, kappale pääsee soittolistalle. Huora-yhtyeen rumpali Saku Sahlstedt kuvailee toimintaa karuksi bisnekseksi. – Kaupalliset radiot ovat oma pieni kuplansa, jossa Vain elämää -artistit pyörivät toistolla, Sahlstedt sanoo. Huoran viime marraskuussa julkaistu Sori siitä -kappale pyöri hetken aikaa YleX:n Uuden musiikin aamuvuorossa. Sillä ei kuitenkaan ollut suurta vaikutusta somekanavien tykkäysmääriin. Sponsoroitu mainos Facebookissa sen sijaan toi tuhat uutta tykkääjää.
ENNEN LEVY-YHTIÖT ostivat kalliita mainospaikkoja lehdistä, radiosta ja televisiosta. Sosiaalinen media antaa uudenlaisen mahdollisuuden ruohonjuuritason toiminnalle. Mainostaminen ei maksa periaatteessa mitään, mutta yhtyeiden täytyy olla todella aktiivisia somessa. – Pitää niin sanotusti spämmätä, Pekkonen kertoo. Pekkonen epäili, että he ampuisivat itseään jalkaan yhtyeen nimellä. Nykyään hän uskoo, että nimi leviää laajalle kaveripiireissä. Huora jää mieleen.
– Se jotenkin iskee, kun tällaisella poliittisen korrektiuden ja hyssyttelyn aikakaudella onkin Huora-niminen punk-bändi, jonka keulassa on tatuoitu nainen huutamassa. Kun levyjen ostaminen on hiipunut, livetuotantojen ja -esiintymisten merkitys on kasvanut. Myös Sahlstedt ja Pekkonen ovat huomanneet, että keikat ovat tärkeitä. Pelkkä kotona kuunteleminen ei riitä, vaan ihmiset kyselevät jatkuvasti, milloin ja missä Huora esiintyy. Sana hyvistä keikoista kiirii kauas. Sahlstedt kehottaa haalimaan keikkoja niin paljon kuin mahdollista. – Keikoilla ihmiset saavat aivan toisenlaisen elämyksen kuin kuuntelemalla biisejä kotona. Kun keikkaa hehkutetaan jälkikäteen kavereille, se poikii jälleen uusia kuuntelijoita. Konserttien kautta löydetään Polaris Nordicin tutkimuksen mukaan vain vähän uutta musiikkia. Sahlstedt uskoo, että festareiden merkitys on suuri. Isot tapahtumat tuovat paljon erilaista musiikkia saataville, ja jokaiselle kuuntelijalle löytyy jotakin. – Bändit tavoittavat festareilla enemmän yleisöä kuin normaalisti omalla keikallaan, Sahlstedt sanoo. HUORAN JÄSENILLE levykokonaisuuksien tekeminen on itsestään selvää, ja he ovat valmiita taistelemaan niiden puolesta. Debyyttialbumin vinyylipainos myytiin loppuun, joten Huoran kuulijakunnalle levyt ovat yhä tärkeitä. Levyjen merkitys on kuitenkin vähentymässä. Fyysisiä CD-levyjä ei välttämättä julkaista enää lainkaan. Esimerkiksi JVG:n uusi albumi Popkorni löytyy ainoastaan striimauspalveluista. Kaikki kappaleet nousivat välittömästi Spotifyn Top 12 -listalle ilman ennakkomarkkinointia.
”
Kun kaikki musiikki on heti saatavilla, siitä tulee kertakäyttötavaraa.
Paavo Pekkonen, kitaristi
Nuoret kuuntelevat soittolistoja, joissa on useiden artistien yksittäisiä kappaleita. Kuuntelija voi poukkoilla kappaleesta toiseen ja vanhemmista julkaisuista uudempiin. Usein soittolistat on tarkoitettu tiettyihin tilanteisiin. – Esimerkiksi rentoutumiseen tai lenkkeilyyn kaivataan tietynlaisia kappaleita, Rautiainen-Keskustalo sanoo. Vaikka Pekkoselle ja Sahlstedtille levyjen merkitys on suuri, myös he kuuntelevat eniten musiikkia Spotifysta. Molemmat hehkuttavat striimauspalveluiden algoritmejä, joihin esimerkiksi suosittelulistojen ja artistiradioiden toiminta perustuu. Ne auttavat kuuntelijaa löytämään omien mieltymysten mukaista musiikkia. – On mielettömän hienoa löytää sattumalta hyviä uusia bändejä soittolistojen kautta, Sahlstedt sanoo. Teknologia helpottaa uuden musiikin löytämistä paljon. Pekkonen kertoo, kuinka ennen radiota kuunnellessa saattoi mennä pitkiäkin aikoja tietämättä kenen kappaleesta piti. Kun tiedon lopulta löysi, se palkitsi. – En sano, että ennen oli paremmin, mutta ennen oli erilaista, Pekkonen kiteyttää.
Roosa Salminen Petra Viitanen
8 ajassa kartalla luotain näkymä media
Keramiikasta on tullut trendi, joka kelpaa Instagramiin HARRASTUS Arvaamattomuus on osa
keramiikan viehätystä. Laura Happo jäi koukkuun savitöihin sattuman kautta. ENSIN NE ilmestyivät blogeihin. Seuraavaksi näin ne sisustuslehdissä, Pinterestissä ja Instagramissa. Viehkeät, ohutreunaiset kulhot ja lautaset. Kynttilänjalat ja graafiset eläinpatsaat. Keramiikkakeskus Septarialta vahvistetaan epäilykseni. Keramiikan suosio on noussut, ja se näkyy keskuksen kävijämäärissä. Myös Tampereen ja Helsingin työväenopistojen keramiikkakurssit ovat tänä syksynä täynnä. – Se on sellainen mikroilmiö. Tietyn tyylisten ihmisten keskuudessa se on trendi, kertoo nokialainen Laura Happo. Happo on harrastanut keramiikkaa kaksi vuotta. Tällä hetkellä hän käy Pirkan opiston keramiikkakurssilla. HAPPO ASETTELEE sohvalle pastellivärisiä lautasia, kukkaruukun ja kynttilänjalan, josta piti alun perin tulla kahvikuppi. Hänen herttaisimmat työnsä ovat kasvokuvat hänestä itsestään ja hänen miehestään. Keramiikan pariin Happo päätyi juuri miehensä ansiosta. Hapon mies on puuseppä, joka halusi keraamiset kannet tekemiinsä puurasioihin. Happo opetteli kansien teon ja jäi samalla koukkuun keramiikkaan. – Siitä on tullut minulle luovuuden kanava. Se on yllättävää, koska en lähtenyt tähän oma-aloitteisesti. Keraamisten esineiden työstäminen vaatii kärsivällisyyttä. Yhden esineen valmistamiseen kuluu viikkoja, ja työvaiheita on paljon. – Savi on elävä materiaali, joka vaatii aikaa. On koukuttava ajatus, että sitä pystyisi kontrolloimaan, Happo kuvailee. Hapolle mieluisinta on töiden värjääminen. Saven maalaamisessa käytetään engobe-värejä, eli savilietevärejä, jotka poltetaan kiinni työhön. Maalaamisessa häntä viehättää se, että koskaan ei voi tietää, miten vä-
rit ja lasitteet reagoivat saven kanssa. Työn lopullinen väri paljastuu vasta lasituksen jälkeen. Arvaamattomuus kuuluu keramiikkaharrastukseen. Osa Hapon töistä on mennyt pieleen. Esimerkiksi yhden patsaan takaraivo räjähti polttouunissa irti. – Savi on armotonta, eikä hajonnutta työtä voi korjata, Happo sanoo. TAMPERELAINEN keramiikkataiteilija Jari Salminen opettaa savitöitä Tampereen työväenopistossa ja omalla savipajallaan Vehmaisissa. Hänen mielestään keramiikan viehätys piilee sen monimuotoisuudessa. – Tässä pystyy yhdistämään taidemuotoja hyvin monipuolisella tavalla. Salminen vetää keramiikkakursseja myös esimerkiksi vammaisille, kuurosokeille ja traumalapsille. Hänen mukaansa saven työstäminen voi olla hyvin terapeuttista. – Se on rentouttavaa touhua, vastaavanlaista arjesta irrottautumista kuin kuntosalilla käynti. Salmisen ja Hapon mielestä keramiikkaharrastuksessa vetää puoleensa sen konkreettisuus. Jo ensimmäisellä kokeilukerralla saa jotakin aikaan, ja tuloksena voi syntyä kauniita käyttöesineitä. Käsillä tekeminen tuo vastapainoa digitaaliselle ajalle. Monien mielessä keramiikka yhdistyy silti edelleen koulun kuvataidetunteihin tai mummolan astiastoihin. – Keramiikka oli trendikäs materiaali 90-luvulla, ja nyt se tulee taas. Kaikki muotiilmiöt kulkevat sykleissä, Happo sanoo. Pinterestin kuvat hehkuvan värikkäistä kipoista ja hauskoista kukkaruukuista miellyttävät monia. Myös Happo tunnistaa itsessään sosiaalisen median vaikutuksen. – Minäkään en ole näistä vaikutteista irrallinen, vaan osa sitä samaa ilmiötä.
Happo on muovaillut kasvokuvat itsestään ja miehestään.
Elina Keinänen
Laura Happo esittelee tekemiään keramiikkatöitä.
ajassa kartalla luotain näkymä media 9
JOONAS LINKOLAN INSTAGRAM-TILI
JENNI NIEMELÄ-NYRHINEN
Tummanvihreät havupuut ja kirkkaansiniset järvimaisemat ovat kautta aikojen olleet Suomen valttikortteja turismissa.
Kansallispuistot vetävät nuoria puoleensa – kallioille kiivetään hyvien kuvien toivossa RETKEILY Kansallispuistot elävät kulta-aikaa. Etenkin nuoret ovat
innostuneet retkeilystä ja vaihtaneet vaelluskengät jalkaansa. SISÄLLÖNTUOTTAJA ja opiskelija Joonas
Linkolan, 26, kuvissa hehkuu suomalainen väriskaala ruskan loistosta revontulien sävyttämään taivaaseen. Linkolalla on Instagramissa lähes 70 000 seuraajaa. Instagramin luontokuvaustilit ovat nykyään suosittuja ja kuvat ovat nousseet tekstiä tärkeämmiksi. Suomea mainostetaan kuvien avulla sosiaalisessa mediassa. Linkolan mukaan Suomea matkailumaana markkinoidaan kokemus kokemukselta, ja turisteja houkutellaan kuvin ja tarinoin. – Ulkomailla on yhä enemmän kiinnostuttu suomalaisesta luonnosta, vaikka meillä ei ole vuoria eikä vuonoja, Linkola toteaa. Matkailuoppaita julkaiseva Lonely Planet listasi Suomen maailman 3. parhaaksi matkailukohteeksi tänä vuonna. Linkolan mielestä kuvat ja visuaalisuus ovat suurin syy Suomen kiinnostavuuteen. Sosiaalisen median avulla pystytään saavuttamaan laajoja yleisöjä nopeasti. Kilpailu matkailijoista on kansainvälistä. – Meitä vastaan kilpailee joka ikinen maa. Loppupeleissä kilpaillaan siitä, kuinka moneksi sekunniksi vastaanottajan katse kiinnittyy kuviin, Linkola sanoo. Vertaisarvioinnilla ja suosittelulla on suuri merkitys. Instagramin myötä monet ovat innostuneet luonnon kuvaamisesta. Nykyään ei tarvitse omistaa järjestelmäkameraa saadakseen upeita kuvia. Pakkasella väristään ulkona revontulien toivossa, ja sen jälkeen otos julkaistaan sosiaalisessa mediassa. Pian muutkin innostuvat lähtemään kuvauspaikoille.
KONSTA LINKOLA
VISUAALISUUDEN merkitys on vahvistu-
nut. Valokuvien asema median kentällä on vakiintunut, mutta videopuolella kysyntää on enemmän. Samalla kuvaaminen on kehittynyt ja saanut uusia ulottuvuuksia. Kamera kulkee Linkolan mukana hänen retkillään. Ulkoilmakuvaus ei kuitenkaan ole niin helppoa ja kaunista kuin kuvat antavat ymmärtää. – Retkeily on likasta ja hikistä luonnon armoilla olemista. On hankalaa brändätä ulkoilmakulttuurista houkuttelevaa. Linkolalle Instagramin kuviin käytetty aika ja vaiva ovat sen arvoista. Vaikka hän on pitkäjänteisellä työllään saanut kuvauksesta myös taloudellista hyötyä, riemu on edelleen itse tekemisessä eli retkeilyssä. RETKEILYSTÄ voidaan puhua trendinä. Seitsemisen kansallispuiston asiakaspalvelupäällikkö Tiina Hakkaraisen mukaan viiden viime vuoden aikana kansallispuistojen kävijämäärät ovat nousseet keskimäärin 35 prosenttia. Pirkanmaan kansallispuistoissa käyntimäärä on noussut eniten Helvetinjärvellä, jossa oli tänä kesänä 34 prosenttia enemmän retkeilijöitä kuin vuosi sitten. Hakkarainen uskoo, että sosiaalisella medialla on suuri vaikutus kävijämäärien kasvuun. Linkolan mukaan Suomen mainostaminen on tehonnut myös suomalaisiin ja etenkin nuoriin. Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa selviää, että Helvetinjärven puiston suurin kävijäryhmä ovat 25–34-vuotiaat.
Joonas Linkola on liikkunut luonnossa pienestä pitäen.
– Suosioon vaikuttaa retkeilykuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa. Sitä kautta saadaan uusia ihmisiä tietoisiksi paikoista, Hakkarainen sanoo. Myös ulkomaalaisia kävijöitä on enemmän. Suomi on saanut näkyvyyttä Suomi 100 -teeman myötä, ja Suomen Luonnon päivä keräsi kävijöitä puistoihin. Tulevaisuus näyttää lupaavalta. Kasvua kävijämäärissä on ollut niin pitkään, että Hakkarainen uskoo sen myös jatkuvan. – Kansainväliset asiakkaat ovat löytäneet Islannin ja Pohjoismaat. Kun Islannissa turismia on jopa liikaa, niin mietitään uusia kohteita. Selkeästi Pohjoismaat kiinnostavat nyt, Hakkarainen toteaa. Jenna Lempinen
10 ajassa kartalla luotain näkymä media
Juuli Etula viihtyy puutarhalla keväästä syksyyn. Omat leikit vievät usein mukanaan, samalla kun vanhemmat hoitavat palstaa.
ajassa kartalla luotain näkymä media 11
Tervetuloa kätkettyyn puutarhaan VAPAA-AIKA Siirtolapuutarhat ovat perinteisesti olleet eläkeläisten
harrastus, mutta viime vuosina myös lapsiperheet ovat vuokranneet palstoja yhä enemmän. Puutarha on nuorille perheille paikka paeta arkea luonnon keskelle. Kuvat: Jenni Niemelä-Nyrhinen
Teksti: Milla Pyyny
Etulan perheen mökin ikkunaa koristavat edellisen omistajan tunnelmalliset pitsiverhot.
KIVISTÄ POLKUA reunustavat pienet puutarhat ja punaiset mökit. Kaupungin hälinä jää kauas taakse, kun astuu siirtolapuutarhan syksyiseen maailmaan. Polun päästä kantautuvat naurun kiljahdukset. Näky tuo mieleen lastenkirjan Heinähatun ja Vilttitossun. Marjapensaiden takaa pilkistää värikäs viiri, suloinen leikkimökki ja kasvimaa. Kasvimaan vieressä kiemurtelee luumupuu. Pihalla seisova Jaana Etula kertoo luumujen olevan maukkaimmillaan kesällä. Vieressä puuhasteleva 5-vuotias Topias sanoo niiden maistuvan nyt pahalta. Kuusi vuotta sitten Jaana ja Tuomas Etula innostuivat ajatuksesta ostaa palsta siirtolapuutarhasta. Kerrostalossa asuva perhe oli aina haaveillut omasta pihasta ja kasvimaasta. He luulivat, että palstat kulkeutuvat suvussa, mutta tieto osoittautui vääräksi. Ilmoitus poiki mahdollisuuden ostaa valmiin mökin ja palstan, jolloin perhe päätti tarttua tilaisuuteen.
Puutarhalla viihdytään koko kasvukausi. Keväällä tehdään istutuksia, ja syksy on sadonkorjuun aikaa. Ylläpidon lisäksi puutarhalla vietetään aikaa ja nautitaan omasta kädenjäljestä. – Alkukesästä tämä on meidän paratiisi, Jaana kertoo. ETULAN PERHEESEEN kuuluvat Jaanan ja Tuomaksen lisäksi 5-vuotias Topias ja 7-vuotias Juuli. Puutarha on perheen yhteinen projekti. Siirtolapuutarhalla kasvatetaan ja kerätään satoa yhdessä. Kiireisen arjen keskellä palstalla käydään aina kun mahdollista, kesälomilla useammin. Puutarhassa myös rentoudutaan. Perheen vanhemmille luonto on erityisen tärkeää, sillä molemmat tekevät istumatyötä. Käsillä tekeminen on molemmille luontevaa. Perheen äiti Jaana nauttii siitä, kun sormet saa upottaa myllättyyn multaan. Hyötyviljely on Jaanalle tärkeää. Kaikki,
mitä puutarhassa kasvatetaan, pyritään hyödyntämään omaan käyttöön. Perhe haluaa elää mahdollisimman omavaraisesti. Pienikokoiset kottikärryt, haravat ja työkalut kuuluvat lapsille. Nikkaroiminen ja rakentaminen ovat perheen pienimmäisten suosikkipuuhaa. Isän ja ukin avustuksella Topias ja Juuli ovat rakentaneet omat linnunpöntöt ja maalanneet leikkimökin. Tänä kesänä lasten isoisä opetti, miten rakennetaan vesimylly. – Niin kuin Koiramäessä! 5-vuotias Topias huudahtaa. NAAPURIPUUTARHAN valkoinen portti on kutsuvasti auki. Syksyinen iltapäivä on alkanut hämärtyä iltaan, ja ilmassa leijuu sateen jälkeinen tuoksu. Märkää nurmea värittävät syksyn kellastamat lehdet ja lukuisat, maahan pudonneet omenat. Puutarhassa kasvaa viisi omenapuuta, jotka ovat alkuperäisiä istutuksia 40-luvulta.
Puutarhapalsta kuuluu nuorelle perheelle, Minttu Meriselle, Henri Ihalaiselle ja 2-vuotiaalle Elsi Ihalaiselle. Perhe hankki palstan kolme vuotta sitten. Idea tuli heidän ystäviltään Jaana ja Tuomas Etulalta. Keskellä palstaa on pieni kasvimaa, joka saa Minnan hymyilemään huvittuneesti. Kasvimaassa on ollut yritelmiä milloin mistäkin yrtistä ja kasvista. Osa on onnistunut paremmalla menestyksellä kuin toiset. Puutarhan laidalla Henri lappaa kasan lehtiä kompostiin. Kottikärryllisen omenoita hän jättää mökin laidalle. Omenat viedään hirville syötäväksi, sillä se on Litukan siirtolapuutarhalla yhteisön tapana. Omenoita riittää niin ystäville, eläimille kuin omaan käyttöönkin. Kotona perhettä odottaa 40 litraa itse tehtyä omenamehua. Puutarhasta on muodostunut perheen piilopaikka. Omalla palstalla pääsee arkea pakoon ja ajatukset saa tyhjennettyä. Kun pienen 2-vuotiaan kiinnostus puutarhan-
12 ajassa kartalla luotain näkymä media
hoitoon lopahtaa, silloin puutarhalla touhutaan yksin. Rauhoittuminen omissa oloissa on vastapainoa hektiselle perheelämälle.
Topias Etula on opetellut nikkaroimaan nuoresta iästään huolimatta. Jousipyssy rakennettiin yhdessä isoisän kanssa.
Puutarhanhoito on jatkuvaa opettelua. Henri Ihalaisen ja Minttu Merisen mielestä huumorilla pääsee pitkälle, kun rikkaruohot rehottavat.
Omenat ja marjat maistuvat Juuli ja Topias Etulalle. Välillä puutarhalla herkutellaan muillakin eväillä, pizzalla ja kuumalla kaakaolla.
MIELIKUVAT siirtolapuutarhasta olivat aluksi melko romanttisia, kun Minna ja miehensä Henri ostivat palstan. Ajatuksena oli rauhoittua ja grillailla viimeistellyssä puutarhassa. Käsitys muuttui melko nopeasti. Vanhemmat puutarhurit varoittelivat palstan ostohetkellä, että työtä riittää loputtomiin. Ajan kanssa erityisesti puutarhan ylläpitoon liittyvät tehtävät yllättivät Mintun ja Henrin. Puutarha on perheelle eräänlainen ikuisuusprojekti. Neuvoja saa muilta puutarhureilta ja tuttavilta. Joskus kasvattamisen oppii kantapään kautta. Toissa kesänä aloittelevat puutarhurit lisäsivät herneensiemeniin lannoitetta. Räjähtävän kasvun tuloksena oli hallitsematon pöheikkö. Muisto saa Mintun nauramaan, ja reaktio kertoo pariskunnan rennosta otteesta elämään. Kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa. – Tämä on meidän oma puutarhakaaos, Minttu sanoo. Lapsiperheen puutarha eroaa Mintun mukaan eläkeläisten palstanomistajien puutarhoista. Vanhempien puutarhureiden puutarhat ovat viimeisteltyjä, kun taas lapsiperheen piha voi välillä rehottaa rikkaruohoista ja pöheiköistä. – Välillä kadehdimme eläkeläispariskuntia, jotka nauttivat viiniä täydellisissä puutarhoissaan. Ehkä meilläkin on joskus siihen mahdollisuus, Minttu ja Henri haaveilevat.
ajassa kartalla luotain näkymä media 13
Jaana ja Tuomas Etula haluavat elää mahdollisimman omavaraisesti.
2-vuotiaalle Elsi Ihalaiselle on puutarhassa oma keinu ja leikkikaluja. Suunnitteilla on rakentaa hiekkalaatikko mökin viereen.
”
FAKTA
Siirtolapuutarha
Tämä on meidän oma puutarhakaaos.
Minttu Merinen
○○Siirtolapuutarhatoiminnan juuret sijoittuvat 1800-luvun lopulle Saksaan. ○○Toiminnan tarkoituksena oli tarjota vähävaraisille lapsille ja perheille mahdollisuus terveelliseen kesänviettoon. ○○Litukan siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1922. ○○Siirtolapuutarha sijaitsee Kalevan ja Kaupin kaupunginosissa Tampereella. Palstoja on yhteensä 201. ○○Tampereella on Litukan lisäksi neljä muuta siirtolapuutarhaa Nekalassa, Raholassa, Niihamassa ja Hatanpäällä.
Litukan siirtolapuutarha on yleinen alue, jonne voi kuka tahansa mennä ihastelemaan maalaisidylliä keskellä kaupunkia.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media
Somekansan suosikkisällit viihdyttävät nuoria
SOSIAALINEN MEDIA Blokess eli Matti Roth, Jussi Pulkkinen ja Martin
Kalliola tekevät sketsivideoita, joita on katsottu satojatuhansia kertoja. MATTI ROTH ryntää keittiöön.
– Jussi, mitä hittoa, mä en saanut asumistukea. Miten sä sait sen? – Käy istumaan, niin mä kerron sulle miten, Jussi vastaa ja alkaa listata asioita. Jussi Pulkkinen kertoo irtisanoutuneensa työstään, heittäneensä tyttöystävänsä pihalle ja ottaneensa kämppiksekseen työttömän saadakseen enemmän tukia. Jussin ohjeista valaistuneena Matti kiiruhtaa kotiinsa eroamaan tyttöystävästään, joka kuitenkin ilmoittaa asunnon kuuluvan hänelle ja sulkee oven Matin edestä. Videon lopussa katsojaa kehotetaan ”tägäämään sen, joka tarvii näitä kikkoja”. – BLOKESS tulee englannin kielen sanasta
blokes eli jätkät, Pulkkinen kertoo nimen alkuperästä. Matti Roth, Jussi Pulkkinen ja Martin Kalliola tapasivat toisensa Itä-Suomen yliopistossa kauppatieteiden laitoksella vuonna 2014. Kaverukset saivat idean lyhyiden sketsivideoiden tekoon Vine-sovelluksesta, jonka käyttäjät latasivat palveluun kuuden sekunnin mittaisia videopätkiä. – Suomessa ei oikein kukaan käyttänyt Vinea, niin ryhdyimme laittamaan videoita suoraan Instagramiin, Kalliola kertoo. Blokess alkoi kerätä melko nopeasti katsojia. Ensimmäisen vuoden jälkeen seuraajia oli yli 10 000 ja vuotta myöhemmin jo 45 000. Nykyisin Blokess-tiliä seuraa 119 000 Instagram-käyttäjää. Seuraajat ovat pääosin 18–24-vuotiaita
nuoria. Kolmikko seuraa videoidensa vastaanottoa aktiivisesti välillä jännittäen, millaista palautetta arkaluontoisempia aiheita käsittelevät sketsit saavat. Negatiivista palautetta ei kuitenkaan ole pahemmin tullut, päinvastoin. – Junassa tuli kerran vastaan tyyppi, joka pyysi rikkomaan sen kannettavan. Yhtäkkiä kaveri kehui, että tehdään hyviä videoita ja selvisi, että hän oli Maran (Kalliola) vanha tuttu. Hän oli muistanut yhden sketsimme, jossa tosiaan rikoimme MacBookin, Pulkkinen kertoo. TOISIN KUIN YOUTUBE, Instagram ei maksa sisällöntuottajille palkkaa katselukerroista tai seuraajamääristä. Blokess-pojat saavat elantonsa yhteistyösopimuksista eri yritysten kanssa. Alussa tienestit olivat vaatimattomia. – Oltiin ihan pähkinöissä joskus, kun tehtiin video yhdelle skeittiliikkeelle ja saatiin palkaksi lippikset, Kalliola muistelee. Kolmikon ensimmäinen yhteistyökumppani oli Aamulehti, jonka Klippi-videopalveluun Blokess latasi videoitaan kaksi kertaa viikossa. Pojat kiittelevät alun yhteistyöstä myös samoihin aikoihin suosioon noussutta Luyeye Konssia eli Seksikästä Suklaata. Sittemmin katsojalukemien kohottua kolmikko on tuottanut markkinointisisältöjä useille eri yrityksille. – Olemme aloittaneet oikeaan aikaan, eikä meillä ole Instagramissa kovin pahoja kilpailijoita, kertoo Pulkkinen kaverusten
menestyksestä. Mikäli Blokessin tuomaa mahdollisuutta ei olisi tullut, olisivat pojat todennäköisimmin opiskelemassa. – Meillä on kaikilla kandi lähellä. Mutta aika näyttää, palaammeko vielä takaisin yliopistoon, Pulkkinen kertoo. BLOKESS ON JULKAISSUT yli 400 videota, joiden kuvaamisen ja ideoinnin pojat ovat hoitaneet itse. Kovasta tahdista huolimatta videoiden teko on kolmikolle pääosin hauskaa ja stressitöntä, vaikka aiheiden etsiminen tuottikin alussa huolta. – Kyllä sitä joskus tuli semmoinen olo, että nyt ei vaan tule yhtään mitään mieleen. Mutta ihan vaan ympäristöään katselemalla ideoita tulee lisää jatkuvasti. Eivät ne mihinkään lopu, Roth kertoo. Blokessin tuotanto on kehittynyt alkuaikojen spontaanista hauskanpidosta yhä ammattimaisempaan suuntaan käsikirjoituksineen kaikkineen. Kalliola kertoo suunnittelun merkityksen kasvavan, mitä pidempiä videoita tekee. – Meitä on kolme tekijää, joiden kaikkien pitää saada sama visio työn alla olevasta videosta, Pulkkinen täydentää. Vaikka sketsit ovatkin melkein poikkeuksetta humoristisia, on pojilla suunnitelmissa tuottaa tulevaisuudessa enemmän yhteiskuntakriittisempiä videoita ja mahdollisesti myös minisarjoja. Kolmikko painottaa uudistumisen tärkeyttä. He ovat muun muassa jo pitkään
harkinneet Youtube-tilin perustamista ja englannin kieleen vaihtamista. – Sketsiemme sisällöt voisivat ihan yhtä hyvin tapahtua muuallakin kuin Suomessa, Pulkkinen mainitsee. Sakari Hällfors
FAKTA
Blokess
○○Matti Roth, 23, Jussi Pulkkinen, 24, ja Martin Kalliola, 26, tapasivat toisensa Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa 2014. ○○Kolmikko asuu nykyään Helsingissä ja tekee videoita täyspäiväisesti. ○○Blokessin videot ovat keskimäärin kahdenkymmenen sekunnin mittaisia kännykkäkameralla kuvattuja sketsejä, jotka käsittelevät arkipäiväisiä ja yhteiskunnallisia asioita humoristisella otteella. ○○Blokess lisää videoita Instagramiin ja Facebookiin, minkä lisäksi heitä on mahdollista seurata myös Snapchatissa.
SAKARI HÄLLFORS
Matti Roth (vas.), Jussi Pulkkinen ja Martin Kalliola etsivät inspiraatiota videoihinsa internetistä.
ajassa kartalla luotain näkymä media 15
OMENAT MEHUIKSI
JENNI NIEMELÄ-NYRHINEN
MEDIAPELIÄ
Milka Rissanen
Rissanen.Milka.O@student.uta.fi
Hollantilaisopiskelija osoittaa, ettei seksuaalisen ahdistelun uhrin tarvitse hävetä. YLÄASTEELLA rinnakkaisluokan poika työnsi minut seinää vasten ja alkoi kouria vaatteideni päältä. Käskin lopettaa. Sain kuulla olevani huora. Jatkoilla nukuin erään tutun asunnolla ja heräsin siihen, kun miehen kädet olivat vaatteideni alla. Käskin lopettaa. Sain anteeksipyynnön, kun ymmärsin pyytää sitä. Opiskelijabileissä tuntematon mies puristi minua takapuolesta. Käskin lopettaa. Viiden hengen miesjoukko alkoi nauraa minulle.
Marttojen mehuasemalla Roope Repo ja Miikael Kallio valmistavat pirkanmaalaisten koti- ja mökkipihojen omenista mehua. Tänä vuonna mehuasemalle tuodaan puristettavaksi arviolta 30 000 kiloa omenaa. Hyvänä vuonna mehuksi puristettavan omenan määrä voi olla jopa 93 000 kiloa. Yhdestä kilosta omenaa saadaan 5–7 desilitraa mehua.
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Teemapäivän voi perustaa kuka vain
JENNI NIEMELÄ-NYRHINEN
Loppuvuodesta juhlitaan muun muassa Ei rintaliivejä -päivää, suomalaisen oluen päivää ja Tuo teddykarhusi töihin -päivää. Epävirallisia teemapäiviä riittää ja ne leviävät sosiaalisissa medioissa hashtagien avulla. Kuka päättää teemapäivistä, Yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala? – Suomessa teemapäivien järjestäminen on vapaata toimintaa eli kuka tahansa voi keksiä päivälle teeman. Yleensä eri yhdistykset ja järjestöt järjestävät päiviä. Mitä teemapäivillä ajetaan takaa? – Ajatuksena voi olla nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun jokin asia, jotta sen arvostus nousisi. Välillä teemapäiviä perustetaan kaupalliset tavoitteet mielessä.
HÄPÄISY on tehokkain tapa vaientaa kohde. Vaikka uhri keräisikin rohkeutensa vastustaa ahdistelijaa, hän saattaa leimautua mielensäpahoittajaksi tai tiukkapipoksi. Tekijä vähättelee uhrin tunteita naureskelemalla ja nostamalla kätensä pystyyn. Ahdistelijan tavoitteena ei ole imarrella kohdettaan, eikä huutelu ole kohteliaisuus. Se on vallankäytön muoto, jolla julkista tilaa pyritään hallitsemaan. Ongelman ratkaisuksi tarjotaan neuvoja siitä, miten ahdistelun uhrin tulisi toimia: käske lopettaa, lyö turpaan, ota huumorilla. Miksi emme keskity siihen, mitä häiritsijöiden pitäisi tehdä?
Onko teemapäivien määrä viime vuosina noussut? – Yhä useammat yhdistykset ja järjestöt ovat huomanneet, että teemapäivät ovat hyvä tapa saada näkyvyyttä heidän ajamilleen asioille. Mediat tarttuvat näihin herkästi. Asian ajaminen ilman teemapäivää ei olisi yhtä tehokasta. Emilia Kallioinen Lokakuun alussa oli korvapuustipäivä.
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?
Puhelimella tuotettua draamaa Karma rikkoo perinteistä tarinankerrontaa. KARMA ON Euroopan ensimmäinen täysin Instagramin sisällä tuotettu draamasarja. Tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja Ronja Salmi vertaa sarjan tekemistä suoraan lähetykseen tai teatteriin. – Käsikirjoitimme draamasarjan tapahtumat ja harjoittelimme kohtauksia etukäteen. Sitten kuvasimme kolmen vuorokauden aikana kaiken materiaalin Karmadraama-tilille, kertoo Salmi.
Karman kolme lyhyttä jaksoa julkaistiin kohtaus kohtaukselta elokuun viimeisen viikonlopun aikana. Sarjan näyttelijät kuvasivat itseään puhelimen etukameralla. Kohtaukset julkaistiin Instagramin tarinatoiminnolla. Instagram Stories -mobiilisarja esittelee uuden tavan tuottaa draamaa, jossa puhelin on keskiössä. Uutta ovat pystyvideo ja näyttelijän kontakti kameran kanssa.
EN KERTONUT tapauksista opettajille, vanhemmilleni tai viranomaisille. Häpesin, koska saatoinhan olla liian humalassa, hakeutua itse tilanteeseen tai ylireagoida. Seksuaalinen ahdistelu on niin arkipäiväistä, että siihen on jo turtunut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn (2013) mukaan yli 60 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista tytöistä on kokenut seksuaalista häirintää joskus tai toistuvasti. Pojista saman on kokenut lähes puolet. Hollantilaisopiskelija Noa Jansma osoittaa esimerkillään, ettei hän suostu häpeämään. Jansma otti kuvan jokaisen häntä seksuaalisesti häirinneen miehen kanssa ja julkaisi ne Instagramissaan. Kuvia kertyi kuukauden aikana 24. Häpeämisen sijaan miehet olivat jopa ylpeitä päästessään kuvaan.
Sarjan ensimmäinen kausi on kokeilunhaluisen Yleisradion pilottihanke. Sillä pyrittiin selvittämään toimivatko puhelin ja tarinankerronta yhdessä. Kokeilu onnistui ja toinen kausi on luvassa. Emilia Kallioinen
KASVATUS on tärkein tapa opettaa, että jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Isälläni oli tapana sanoa veljelleni, että tyttöjä pitää kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Ei siksi, että tytöt olisivat heikkoja, vaan koska tahdikkuus kuuluu käytöstapoihin. Ongelma pitää tehdä näkyväksi. Ahdistelu ei ole koskaan kohteen syy. Mitä helpompaa seksuaalisesta ahdistelusta on puhua, sitä vaikeampaa on ahdistella. Siksi kerron omista kokemuksistani, joihin moni voi samaistua. En uhriutuakseni. En syyttääkseni kaikkia miehiä. Vaan siksi, että enää en suostu häpeämään.
SYKSYLLÄ 2017 MOREENI JULKAISEE TAKAKANNESSAAN VISUAALISEN JOURNALISMIN MAISTERIOPISKELIJOIDEN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: VERA ARJOMA JA SAARA TUOMINEN