UMG 2026

Universum

Mirabilis

Gaudium

Täten julistamme rakkautemme graafiselle suunnittelulle!

Antaudumme yhä uudelleen tuolle merkitysten, muotojen ja tunteiden kurimukselle. Emme löytääksemme helppoja vastauksia vaan jatkaaksemme alati etsimistä.

Löytääksemme tasapainon täydellisen harmonian ja luovan sekasorron välillä. Tavoittaaksemme selkeyden kaaoksen kierteistä. Luodaksemme merkityksen tulkintojen loputtomassa liikkeessä.

Otamme epätäydellisyytemme avosylein vastaan kukoistaaksemme entistä kirkkaammin, hyväksymme oman rajallisuutemme kasvaaksemme yhdessä korkeammalle.

Katsokaa! Miten riemulla maailma avautuukaan ympärillämme! Tuo yksityiskohdista versova kokonaisuus, jossa mikään ei ole irrallista, vaan jokainen kuva, sana ja merkki kertoo tarinaa.

Kuulkaa siis: UMG ei ole vain lehti!

Se on manifesti ikuiselle uteliaisuudelle ja kaikkialla kukkivalle kauneudelle.

UMG on Lapin yliopiston graafisen suunnittelun opiskelijoiden vuosittainen

yhteisölehti, joka toteutetaan osana alan maisteriopintoja.

Etukannen logo

Eva Al-Khanji

Takakannen logo & kansi

Kerttu-Ilona Pajala

Päätoimittaja

Matias Tenhu

Art Director

Eva Al-Khanji

Verkkolehden vastaava

Martta Lepistö

Painovastaava

Väinö Sirén

Somevastaavat

Aino Aarnio

Kerttu-Ilona Pajala

Sponsorivastaava

Tähti Ahmasalo

Vastuuopettajat

Mirja Lönegren | mirja.lonegren@ulapland.fi

Lasse Paldanius | lasse.paldanius@ulapland.fi

Verkkolehti graphic. /umg2026

Sosiaalinen media

Instagram | @umgmagazine

Työryhmä

Anni Kalapudas | Toimittaja

Eva Al-Khanji | Art Director, taittaja, graafikko

Henna-Sofia Valo | Ohjelmoija

Henrikki Nissinen | Kuvittaja, graafikko

Kerttu-Ilona Pajala | Somevastaava, graafikko

Kiia Knuutila | Graafikko, typografi

Martta Lepistö | Verkkolehden

vastaava, ohjelmoija

Matias Tenhu | Päätoimittaja, projektipäällikkö, taittaja

Miia-Riikka Karvonen | Kuvittaja, animaattori

Oona Leinonen | Verkkolehden taittaja

Riina Tuomi | Toimittaja

Silja Lehtimäki | Toimittaja, kuvittaja

Tähti Ahmasalo | Sponsorivastaava, ohjelmoija, kuvittaja

Venja ”Ven” Vitikka | Ohjelmoija, animaattori, kuvittaja

Väinö Sirén | Painovastaava, taittaja, ohjelmoija

Painosmäärä

323 kpl

Paino

Pohjolan Palvelut Oy

Paperi

Kannet | MultiOffset 250g

Sivut | MultiOffset 130g

ISSN 2342-382X

Rovaniemellä, keväällä 2026

Korttipaperi

MultiOffset 250g

Tarrapaperi

Fasson Vellux Matt 80g

Julistepaperi

MultiOffset Silk 130g

Kirjaintyypit

Apolline Std

Embarcadero MVB Pro Fayte

IM FELL English

Nova Cut

Typographer Rotunda

Sisällys

Lehden tekijäin sukupuu

Henrikki Nissinen, Silja Lehtimäki

Tekijäkuvitukset | Työryhmä

Prologi

Matias Tenhu

Akateemisia apulaisia?

Teksti | Leena Raappana-Luiro

Kuvitus | Kerttu-Ilona Pajala

Valitse minut!

Martta Lepistö

Maskotit marketin hyllyllä

Oona Leinonen

Kenties minäkin

Miia-Riikka Karvonen

Onko helpompi vain uppoutua samaan mereen?

Kerttu-Ilona Pajala

Vaeltava katse

Väinö Sirén

Grafiican

tekijäin moraaliopus

Matias Tenhu, Anni Kalapudas

Merkityksen muoto

Kiia Knuutila

Matkailu kartalla

Aino Aarnio

Taide osana autokulttuuria

Henna-Sofia Valo

Muistojen vaikutteidenja holvi

Henrikki Nissinen

Digitaalista mangaa ja muita solvauksia

Silja Lehtimäki

Kuinka suunnitellaan naisille ja miehille

Tähti Ahmasalo

Suuntaa katseesi tänne!

Venja ”Ven” Vitikka

Tekoäly – renki, isäntä vai elämäsi avuliain kollega?

Matias Tenhu

Kansallisromantiikka ennen... ja nyt?

Anni Kalapudas

Näytä, älä kerro: fantasiahahmojen asuissa piilevät tarinat

Eva Al-Khanji

Hyvää yötä, möröt!

Riina Tuomi

Epilogi

Teksti | Matias Tenhu

Sonetti | Jonna Holopainen

Prologi

Istun puutarhatuolilla katsellen lumen peittämiä maisemia. Ilmassa tuoksuu kevät ja näkökentässäni lentelee hyönteisiä tuon tuosta. Vain lumikinosten verhoama metsäaukeama saa aikaan vilunväristyksiä ja muistuttaa, että kesään on vielä matkaa.

Olen tullut työvälineideni kanssa pihamaalle, etsimään jälleen kerran tuota ikiaikaista ideoiden kirvoittajaa – inspiraatiota.

ietin usein, miksi inspiraatio tuntuu toisinaan ottavan vallan ja luonnoksia syntyy sivu toisensa jälkeen. Kynän liukuessa vaivattomasti paperin pinnalla, tunnen todella olevani elementissäni. Toisinaan taas kaikki yritykseni tuntuvat haparoivilta ja heikoilta. Kun sekä piirtäminen että kirjoittaminen tökkivät, nostavat tutut epäilykset päätään – olenko itse asiassa koskaan osannutkaan tehdä näitä asioita?

Suunnittelijan oletetaan pystyvän luomaan milloin ja missä vain. Tässä tehokkuuden riivaamassa maailmassa kaiken tulisi olla huippuunsa optimoitua. Myös luovuuden lähteen tulisi pulputa kuin käskystä. Vaikka väite kuulostaa karkealta, uskon siihen osittain myös itse. Onhan kyseessä ammattimme, josta meille maksetaan. Jos työaikasi on kahdeksasta neljään, tulee suunnittelutyöt onnistua hoitamaan tämän ajan puitteissa. Toki, jos voit itse määritellä työskentelyaikasi, voit työskennellä hieman joustavammin. Valintoja voi kuitenkaan harvoin tehdä täysin itsekkäästi: yhteiskuntamme pyörii auringonkierron mukaisesti ja useimmat lajitovereistamme noudattavat tätä tähtitaivaan asettamaa aikataulua.

Vastaväitteenä voitaisiin esittää, ettei luovuutta ole mahdollista pakottaa. Jos inspiraatio on kateissa, on parasta odotella suosiolla seuraavaan päivään – vastaan rimpuileminen kun vain pahentaa tilannetta. Asioita ei voi kuitenkaan lykätä loputtomiin aikarajojen kolkutellessa kulman takana, ja näin ollen löydämme itsemme toistuvasti tilanteesta, jossa luovuutta on maaniteltava esiin tavalla tai toisella. Toimeksiannosta toiseen aloitamme uutterasti ideoiden keräämisen katselemalla ympärillemme, kuuntelemalla aiheeseen virittävää musiikkia, tekemällä taustatutkimusta ja piirtämällä lukuisia luonnoksia – myös niinä päivinä, kun luovuuden purot ovat tyystin tyrehtyneet. Mutta onko siinä kyse itsensä pakottamisesta luovaksi? Ehkäpä tilannetta voisi lähestyä armollisemmin, luovuuden tietoisen ruokkimisen kautta.

Mutta miten luovuutta voi houkutella esiin niinä päivinä, kun inspiraatio on hukassa?

Ensimmäisen tason vastaus piilee oman luovan prosessin tuntemisessa. Meillä jokaisella on oma ympäristömme, jossa luovalle työskentelylle on löydettävissä otollisimmat puitteet. Toiset saavat ideat liikkeelle jutustelemalla, toiset lähtevät juoksulenkille ja osa tuijottelee hypnotisoituneena tuulessa huojuvaa kaislikkoa. Toisinaan avarat, valoisat, eloisat tilat toimivat paremmin kuin hiljaiset, suljetut tilat. Välillä myös ylimääräinen lepopäivä on tarpeen, kiireestä huolimatta. Aihe on subjektiivinen ja tilanneriippuvainen: mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Luovien alojen koulutuksessa voitaisiin paneutua enemmänkin opiskelijoiden henkilökohtaisen luovan prosessin reflektointiin. Onhan kyseessä keskeinen taito jokaiselle luovan alan ammattilaiseksi pyrkivälle.

Aina inspiraatiota ei kuitenkaan tunnu löytyvän, vaikka kaikki keinot olisi jo kokeiltu. Viimeistään silloin katse kannattaa kääntää ulospäin, kanssaihmisiin. Uraansa aloitteleville graafikoille ja monien muidenkin alan opiskelijoille ryhmässä työskentely saattaa tuntua haastavalta. Ja kieltämättä se tuo aina mukanaan omat haasteensa. Onhan meillä jokaisella omat mieltymyksemme ja tapamme työskennellä. Uskon kuitenkin yhteistyön antavan lähes aina enemmän kuin se ottaa. Yksi idea ruokkii toista, ja toisen vahvuudet täydentävät omia puutteitamme. Juuri tähän tiivistyy tämänvuotisen UMG:n sielu: lehden suunnittelua on ohjannut ajatus synteesistä, joka on tutkimusmaailmastakin tuttu käsite. Tutkimuskontekstissa sillä tarkoitetaan erilaisten havaintojen ja ideoiden yhdistämistä uudeksi kokonaisuudeksi. Prosessin aikana yksittäisistä palasista syntyy siis jotain täysin uutta. Jotain, joka on aina enemmän kuin osiensa summa.

Matias Tenhu Pääkirjoitus

Akateemisia apulaisia?

isuaalisesta käänteestä puhutaan, kun tarkoitetaan kommunikaation visualisoitumista yhteiskunnassa. Tieteessä termiä alettiin käyttää jo vuosikymmeniä sitten. Miten siis on mahdollista, että graafinen suunnittelu ei juurikaan näy akateemisella tutkimuskentällä? Tai jos näkyykin, visuaalista viestintää tutkii joku muu kuin graafikko. Yleensä graafikko kutsutaan paikalle, kun viestin sisältö on jo päätetty. Graafikot saattavat – parhaassa tapauksessa – taittaa tutkijoiden tekstejä tai joskus heitä pyydetään visualisoimaan tutkimustuloksia. Joskus, sillä usein tutkijat tekevät visualisoinnitkin itse. Seurauksena saattaa olla, ettei niitä osata lukea ja ne ymmärretään väärin. Tai sitten infografiikat ovat visuaalisesti niin luotaantyöntäviä, että ne ohitetaan. Joskus tutkimushankkeisiin palkataan graafikko tuntityöläiseksi, muttei tutkijaksi, vaan palvelijaksi. Hän on hiirikäsi, joka toteuttaa niin sanottujen oikeiden tutkijoiden määrittämää tehtävää.

Työ toteutettiin yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. Silloin ajattelin, että graafikon työssäkin voi olla ihmishenki kyseessä. (Tervehdys vaan Olli, jos satut vielä lukemaan UMG:tä. Taisit olla jäsenenä ensimmäisen numeron toimituksessa).

Tämän vuotinen UMG käsittelee alan tutkimusta. Graafi sen suunnittelun gradut osallistuvat tärkeisiin keskusteluihin tieteen kentällä – visuaalisen viestinnän näkökulmasta. Graafinen suunnittelu ei vain esitä maailmaa, vaan tekee näkyväksi sen rakenteita ja voi jopa muuttaa niitä. Nostetaan yhdessä ala näkyväksi myös tutkimuksessa. Ei enää suostuta vain hiirikäsiksi, toisten palvelijoiksi. Ollaan ylpeästi akateemisia asiantuntijoita!

Leena Raappana-Luiro Graafisen suunnittelun professori Teksti

Kerttu-Ilona Pajala

FireSigns: , että Kuvitus

Steven Skaggs toteaa teoksessa a semiotic theory for graphic design (2017) graafisen suunnittelun toimisto on semiotiikan laboratorio. Semiotiikassa me tutkimme sitä, miten tietyt visuaaliset elementit muodostavat merkityksiä. Siksi graafisen suunnittelun tutkimus etsii vastauksia kysymyksiin, jotka eivät ole aivan helppoja: Miten luoda tunnelmia, atmosfäärejä ja mielikuvia muodoilla, väreillä tai typografialla? Miten suunnitella kartta, joka tukee kestävää matkailua? Miten fantasiakirjan kansi rakennetaan niin, että se tavoittaa yleisönsä? Mistä visuaalinen tyyli syntyy? Miten luodaan monikulttuurisia tunnuksia...?

Mitä graafikot sitten tekevät semiotiikan laboratoriossaan? Vaikkapa Lontoon metrokartan, joka vaikutti helpottavasti miljoonien ihmisten elämään. Tai toinen esimerkki lähempää: Opiskelijamme kuvitti aikoinaan anatomian oppikirjaa lääketieteen opiskelijoille.

Valitse minut!

Martta Lepistö

Teksti ja kuvitus

eison Berliinin päärautatieaseman kioskin välipalahyllyn edessä. On aikainen aamu ja kaipaan mukaani jotakin helppoa, mutta en ole varma, mitä valitsisin. Saksaa en osaa juuri yhtään, ja elintarvikkeiden merkit ovat minulle entuudestaan tuntemattomia. Saatan usein omahyväisesti kuvitella olevani tiedostava kuluttaja, joka näkee mainostemppujen toiselle puolelle. Kuitenkin nyt, kun seison hämmentyneenä monenkirjavan tuoterivistön äärellä, annan pakettien visuaaliselle ulkomuodolle vallan vakuuttaa mieleni. Poimin käteeni jotakin etäisesti tutulta muistuttavaa, vaik ka merkki on minulle uusi. En osaa sanoittaa, mikä pakkauksessa tuntuu oikealta, mutta sysään luottamukseni sen varaan ja toivon, etten kadu valintaani.

Päätökseni ei kuitenkaan perustu vain epämääräisiin fiiliksiin, vaan siinä yhdistyy monta asiaa yhtä aikaa. Väsymys, selkää hiertävä reppu, aseman ylistimuloiva hälinä ja jännittyneisyys uudessa ympäristössä painostavat valintaani. Pakkauksen ulkonäöllä on myös vaikutuksensa siihen, miksi tartun juuri tähän tuotteeseen, enkä viereiseen. Kyseessä on graafisen suunnittelun ainutlaatuinen kyky sekä koristaa

joustavampaan ajatteluun, mutta myös pintapuolisiin ja epäloogisiin valintoihin. Hiukan tummemmat, mutta puhtaat värit herättävät voimakkaita tunteita ja parantavat muistijälkeä. Kaikista tummimmat värit nostattavat hallinnan, voiman ja rohkeuden tunteita. Ne vauhdittavat päätöksentekoa ja tekevät olosta varman.

Ihmisaivot eivät ole kehittyneet arvioimaan pakkauksia kioskin hyllyllä objektiivisesti ja optimoiden. Nopea reagointi visuaaliseen havaintoon on ollut elintärkeä selviytymiskeino, kun arvioinnin kohteena on ollut ruohikossa lähestyvä eläin. Sekunneissa on täytynyt päättää,

että välittää tietoa. Se pukee mielikuvat ja merkitykset silmillä havainnoitavaan muotoon ja samalla ohjaa toimintaa.

Graafi sessa suunnittelussa väreillä on suuri merkitys, ja syystä: väreillä on tutkitusti suora vaikutus tunteisiin. Usein esimerkiksi sinistä pidetään luotettavana ja keltaista iloisena värinä. Kirkkaat ja kylläiset sävyt voivat tehdä olosta onnellisen tai jopa hurmioituneen. Ne kannustavat

onko kyseessä päivän ateria, vai oletko kenties vaarassa joutua itse parempiin suihin. Aivomme noudattavat yhä samoja periaatteita, halusimme niin tai emme. Vaikka luulisimme olevamme valintojemme kanssa fiksuja ja rationaalisia, automaattiset reaktiomme vaikuttavat usein päätöksiimme. Graafinen suunnittelu voi siis olla tehokas keino valintojen ohjaamisessa. Se ei kuitenkaan tarkoita pelkkää hyväuskoisten kuluttajien tunteiden manipulointia, vaan sillä on tärkeä merkitys myös saavutettavuuden kannalta. Suunnittelija on abstraktien viestien tulkitsija, joka tekee maailmasta helpomman hahmottaa ja ymmärtää.

Taskussani on enää tyhjä kääre, jota hypistelen. Sisältö oli muuta kuin olin odottanut, mutta pidin siitä silti. Käärepaperissa komeileva logo, kuvio ja punertava värimaailma jäävät talteen johonkin mieleni sopukoihin. Sieltä muisto taas palaa, kun viikon päätteeksi paluumatkallani poikkean samaan kioskiin ja tuttu tuote pompahtaa verkkokalvoilleni sekunnissa. Saitte minut!

Lähteet

Johnson, J. (2014). Designing with the mind in mind: Simple guide to understanding user interface design guidelines. Waltham: Morgan Kaufmann.

Zhu, Y., Tessitore, T., Harrigan, P., & Coussement, K. (2023). A guide to graphic design for functional versus experiential ads: Color-evoked emotion and design complexity can enhance effectiveness. Journal of Advertising Research, 63(1), 81-104.

Maskotit marketin hyllyllä

aupan hyllyllä katse pysähtyy pakkauksessa hymyileviin, tutun oloisiin kasvoihin. Tuote itsessään on ennalta tuntematon, mutta pakkauksessa on jotakin tuttua. Erityisesti kasvipohjaisten tuotteiden kohdalla voi huomata, kuinka pakkauksia elävöittävät erilaiset maskotit ja suloiset hahmot, mutta mikä on näiden visuaalisten elementtien todellinen tarkoitus?

Kasvipohjaisten vaihtoehtojen suosio on kasvanut viime vuosina vauhdilla. Uusia tuotteita ilmestyy kauppojen hyllyille tasaiseen tahtiin, ja moni kuluttaja onkin ottanut uutuudet vastaan innolla ja uteliaisuudella.

Suuresta suosiosta huolimatta kasvipohjaiset tuotteet jakavat kuitenkin mielipiteitä, eivätkä kaikki koe uutuuksia kokeilemisen arvoiseksi. Syynä voivat olla mm. ennakkoluulot makuun, koostumukseen tai käyttötapoihin liittyen.

Ennakkoluuloihin on mahdollista vaikuttaa pakkaussuunnittelulla. Pakkaus toimii usein kuluttajan ensimmäisenä kosketuspintana tuotteeseen ja sen värit, muodot ja kuvitukset rakentavat välittömästi mielikuvia siitä, millainen tuote on kyseessä. Yksi tehokas keino herättää myönteisiä mielikuvia uudesta tuotteesta on hyödyntää maskottia. Iloinen ja sympaattinen hahmo pehmentää

ensikohtaamista ja tekee pakkauksesta kutsuvamman. Maskotin avulla aiemmin erikoisuudelta, tai vain tietylle kohderyhmälle suunnatulta vaihtoehdolta tuntunut tuote voi muuttua jopa arkipäiväiseksi valinnaksi. Myös tuore, Slovakiassa tehty tutkimus on osoittanut maskotin olevan tehokas keino markkinoida kasvipohjaisia tuotteita. Tutkimuksessa yli tuhannen kuluttajan vastauksiin perustuvat tulokset osoittavat hahmon lisäävän tuotteen kiinnostavuutta ja puhuttelevan kuluttajien tunteita. Maskotti, joka viestii lämpöä, huumoria tai vilpittömyyttä, saa vieraammankin tuotteen tuntumaan helposti lähestyttävältä ja luotettavalta.

Maskotti ei siis ole vain koriste, vaan aidosti ostopäätökseen vaikuttava viestin välittäjä. Pienikin hymyilevä hahmo hyllyllä voi tehdä ensikohtaamisesta helpomman,

lämpimämmän ja muistettavamman. Erityisesti uusien, tai vähemmän tunnettujen tuotteiden kohdalla tällainen visuaalinen viestintä voi madaltaa kynnystä tarttua tuotteeseen ja rohkaista kokeilemaan jotain uutta. Lopulta maskotti jää mieleen ja parhaassa tapauksessa se tuo kuluttajan takaisin saman tuotteen pariin yhä uudelleen.

Oona Leinonen Teksti ja kuvitus

Lähteet

Takács, D., Košiciarová, I., Kádeková, Z., & Mateášiková, A. (2025). Cartooning consumption: The power of mascots in the plant-based consumer sustainable behavior. Sustainability, 17(13), 5865.

Miia-Riikka Karvonen Teksti ja kuvitus

Onko helpompi vain uppoutua samaan

mereen?

Visuaalisella viestinnällä on iso rooli kirjojen myynnissä sekä siinä, miten kuluttaja kokee kirjahyllyyn päätyvän ostoksensa. Tavat joilla fantasiasta ja fantasian genreistä viestitään kirjan kansissa, määrittävät pitkälti sen, nostaako kuluttaja tietyn opuksen aavasta kirjojen merestä – vai jatkaako matkaansa lipuen muille ulapoille.

uotteiden identiteetit rakentuvat visuaali sista elementeistä. Kirjojen identiteettiä tarkasteltaessa huomio kiinnittyy kirjan sisällön kuvaamiseen käytettyihin visuaalisiin keinoihin. Kirjalla voi olla hyvin yksilöity persoonallisuus, mutta se voi olla myös osa kokonaisuutta, omaa genreään.

Fantasiakirjallisuudessa esiintyy useita alalajeja, joiden ominaispiirteistä viestitään tietyin visuaalisin keinoin. Yleisiä visuaalisessa viestinnässä käytettyjä keinoja ovat kuvat, typografia ja värit. Nämä elementit muodostavat yhdessä kirjan visuaalisen identiteetin, jolla teosta mainostetaan. Jo pelkkä toistuva kannen näkeminen kirjojen meressä, eli altistuminen kirjan visuaaliselle muodolle, voi vaikuttaa sen myyntivoimaan ja yleiseen näkyvyyteen markkinoilla. Assosiaatioilla eli mielikuvilla on kirjojen kansien visuaalisten elementtien tapauksessa yhteys kuluttajan

kokemukseen esimerkiksi tiettyyn genreen, tekijään tai kustantamoon. Jokaisella genrellä esiintyy niin sanottuja kliseitä, jotka erottavat genret toisistaan. Tutut visuaaliset elementit voivat toimia helppona oikopolkuna kirjan valinnassa, ellei elementtien herättämä tunnereaktio mene tottumusten edelle. Kirjan menestys ei siis perustu vain kuluttajan ostopäätöksen vaikuttamiseen, vaan myös muistojen, tunteiden ja toiston kautta syntyvään jatkuvaan mielikuvien muovautumiseen.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa romanttinen fantasia, toiselta nimeltään romantasia. Romantasian suosio on kasvanut huomattavasti 2000 -luvulla etenkin sosiaalisen median johdosta. Romantasia on fantasian alalaji, jossa romantiikka ja fantasia ovat tarinassa tasavertaisia. Tarinoissa yhdistyvät seikkailut ja fantasiamaailma sekä totta kai, romantiikka. Fantasiamaailmat ovat usein hyvin yksityiskohtaisia, ja niiden ulottuvuudet

on mietitty perusteellisesti. Romanttisessa fantasiassa romantiikka on keskeinen osa visuaalista identiteettiä, ja kirjojen kansissa hyödynnetään usein romantiikalle tyypillisiä kliseitä.

Kietoutuneita ruusunpiikkejä

Yleisimpiä romantasissa esiintyviä kuvaaiheita ovat mustavalkoiset kuvitukset kirjan hahmoista, joko rintakuvana tai kokonaisena kohtauksena. Kuvien taustalla saattaa näkyä tekstuureita, kuten turkiksia tai kukkia. Kukat ovat usein ruusuja. Kansikuvituksissa nähdään tikareita, kruunuja, käärmeitä sekä leijonia. Kansissa voi olla erilaisia kehyksiä ja muita koristeellisia kuvioita.

Typografialtaan kannet vaihtelevat riippuen kustantamosta ja tekijästä, mutta yleensä kansien typografia on hyvin koristeellista. Fonteissa esiintyy usein erilaisia kiemuroita ja päätteellisiä fontteja. Groteskeja eli päätteettömiä fontteja kansissa ei näy nykyään usein. Typografian värivalinnoissa jäljitellään usein erilaisia metalleja ja tekstuureja, mutta joskus värit ovat myös pelkistetympiä, joko mustaa tai valkoista.

Kirjojen kannet ovat väritykseltään usein tummia tai vaaleita, jonka lisäksi niissä hyödynnetään aksenttivärejä. Yleisiä aksenttivärejä ovat punainen, sininen, pinkki sekä oranssi. Punainen liitetään tietenkin intohimoa ja rakkautta kuvaavaksi väriksi, jonka vuoksi se on romantasialle tyypillinen valinta.

Eriskummallisuus — vahvuus vai heikkous

Entä jos suunnittelija kulkeekin kliseiden ristiaallokkoa vastaan, ja tekee poikkeavia valintoja. Jääkö kirja silloin lukematta ja ajelehtimaan eepoksien valtamereen, jos kannen visuaaliset elementit ovat ristiriidassa genrelle ominaisten element tien kanssa, johtaen kuluttajaa harhaan? Voimme graafisina suunnittelijoina toki tehdä visuaalisesti enemmän vapaampia, normeja ravisuttavia ratkaisuja, mutta meidän tulee myös miettiä, onko totutusta poikkeaminen oikeasti hyödyllistä, jos tarkoituksena on johdattaa lukija mieluisan kirjan pariin.

Olemme menossa uuteen suuntaan lajityypille ominaisissa kuvituksissa. Vaikka romantasia onkin suosittu genre, sen totuttu visuaalinen ilme voi hyvin vielä muuttua. Loppujen lopuksi kirjan visuaalisen identiteetin muodostumiseen, sekä samalla asiakkaan tulkintaan vaikuttavat niin kannen suunnittelijan, kustantajan kuin mahdollisesti kirjailijankin makumieltymykset, joista yhteinen näkemys lopulta rakentuu.

Kerttu-Ilona Pajala Teksti ja kuvitus

Lähteet

Heath, R. (2001). The hidden power of advertising: How low involvement processing influences the way we choose brands. https://www.researchgate.netpublication

Kanerva, A. (2023). ”Romantasia” on nyt kirjamaailman kuumin genre - tästä siinä on kyse. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010021930.html

Ylimartimo, S. (2012). Kuviteltua – kuvitettua: Pohdintoja fantasian ja muun fiktion kuvittamisesta. Lapin yliopistopaino.

Vaeltava katse

untuuko sinusta siltä, että kykysi lukea on pilalla ainaisen aivomädän aikaansaannoksena? Olet saattanut huomata, miten huomiosi pomppii nettisivuja pläräillessä edestakaisin, etkä oikein saa tartuttua mihinkään. Uutiskanavat täyttyvät järkyttyneiden opettajien kommenteista nykynuorison lukutaidottomuudesta ja emmit, oletko yksi heistä.

Ällös huoli! Asia on tutkitusti täysin normaalia. Tutkimus osoittaa, etteivät ihmiset lue nettisivuja kuin kirjaa, rivi kerrallaan, vaan he pääasiassa skannaavat sisältöä pintapuoleisesti sieltä täältä. Skannaaminen ei ole mitenkään tuulesta temmattu tapa navigoida sisältöjä, eikä se kerro lukijan laiskuudesta. Päinvastoin – se on jalostunut konsti löytää itselle oleellinen tieto informaatiomassan sisältä.

nähtävyyksiä, kiintopisteitä, joita kohti tekee mieli suunnata. Tällaiset huomion vangitsevat elementit toimivat myös ikään kuin maamerkkeinä lukijan matkalla. Siksi suunnittelijat pyrkivät sommittelemaan sisällön niin, että jännittävät nostot ja pitkäveteisemmät asiasisällöt rytmittäisivät toisiaan. Hyvin muotoiltu sisältö onnistuu viestimään oleellisimman informaatiosisällön tavalla, joka on lukijalle vaivatonta. Näin lukija todennäköisimmin myös selviytyy jutun loppuun saakka.

Ei kukaan meistä lue kaikkea alusta loppuun tunnollisesti. Me kaikki silmäilemme, etsimme ja skannailemme. Jos joku pyytää meitä etsimään tiedon jostain tietystä asiasta, pyrimme parhaamme mukaan löytämään nopeimman ja helpoimman reitin sen luokse. Se on täysin inhimillistä.

Nykyaikana informaatiota suorastaan pursuaa kaikkialta ympärillämme. Jokaisen on löydettävä omat keinonsa navigoida tässä tietoviidakossa. Visuaalista informaatiota voisi ajatella maisemana, jota lukija kulkee katseellaan läpi. Hän suosii reittejä, jotka vaativat häneltä vähiten vaivannäköä – eihän hän ole tyhmä. Itsensä säästely on elinehto näin informaatiotiheässä maailmassa.

Helppokulkuisten osuuksien lisäksi lukija tarvitsee reissullaan myös mielenkiintoisia

Allekirjoittanut kehottaa kuitenkin olemaan aina skeptinen löydetyn tiedon suhteen. Mieti aina, kuka jutun on kirjoittanut, miksi se on kirjoitettu sekä mihin tieto perustuu. Jos tieto menee aivan vastoin omaa käsitystäsi ja kokemustasi, voi olla syytä pysähtyä ja tutkia asiaa tarkemmin. Kyky hidastaa ja arvioida tekstin luotettavuutta kehittyy vain sitä harjoittelemalla. Tieteellinen ajattelu, kyky kyseenalaistaa ja haastaa esitettyä informaatiota, on arvokas taito, niin korkeakoulumaailmassa kuin arkielämässäkin.

F-malli – koskee sisältöä, joka koostuu pääasiassa tekstimassasta, jota ei ole paloiteltu riittävästi kappalein, otsikoin tai nostoin. Tällaisissa tapauksissa lukija päätyy useimmiten skannaamaan tekstiseinää rivi riviltä, edeten ylhäältä alas. Jos lukija ei ole kiinnostunut lukemaan koko tekstiä, lopettaa hän kokonaisten rivien lukemisen ja silmäilee ainoastaan jokaisen rivien alkupäät etsiessään itseään kiinnostavaa informaatiota. Jos katseen etenemissuuntaa kartoitettaisiin, muodostuisi siitä F-kirjaimen muotoinen kuvio, josta mallikin on saanut nimensä.

Täplikäs malli – vastaa tilanteita, joissa lukijan huomio kiinnittyy sinne tänne irtonaisiin yksityiskohtiin. Toisin sanoin lukija mikro-skannaa sivuja. Tämä saattaa kuulostaa ajan hukalta ja sitä se oikeastaan onkin, jos verkkosivujen suunnittelija ei ole tehnyt töitään kunnolla. Täplikästä skannailua hyödynnetään etenkin nettisivuilla, joissa ei ole selkeitä kiintopisteitä löydettävissä. Katse kimpoaa tasapaksusta sisällöstä edestakaisin näennäisen holtittomasti, mutta oikeastaan se tarttuukin tekstin osiin, jotka tarjoavat vihjeitä tekstin sisällöstä. Tällaisia ovat mm. kursivointi, lihavointi, alleviivaus, muusta tekstistä poikkeavat värit , numer0t, VERSAALIT, erisnimet, ”sitaatit”, symbolit ja kuvatekstit.

Kerroskakkumalli – on nimensä mukaisesti helpoiten hahmotettavissa, kun kuvit telee kerroskakun ja sen sisältämät kerrokset.

Päällimmäisenä kakussa on kuorrute, jota koristavat marjat. Sitä seuraa kerros kakkua, jonka jälkeen vuorossa on jälleen kerros kuorrutetta ja marjoja, tällä kertaa kenties hillon muodossa. Vuorottelu jatkuu, kunnes vastaan tulee kakkupohja. Jos mietimme tyypillistä nettisivujen rakennetta, voimme huomata, että aiemmin esitetty koostumus vaikuttaa tutulta. Sivun alussa on usein paljon tilaa näyttävälle kuvalle, jota seuraa suurikokoinen otsikko. Vasta niiden jälkeen alkaa varsinainen leipäteksti. Tekstiosion perässä on taas tilaa, esimerkiksi kuvia varten, jonka jälkeen juttu jatkuu väliotsikolla ja leipätekstillä. Lukijoilla on tapana noukkia marjat kakun päältä. Nettisivujen tapauksessa tämä tarkoittaa otsikoiden ja kuvien selailua, leipätekstin jäädessä tyypillisesti vähemmälle huomiolle.

Sitoutunut malli – on enemmän yhdistelmä aikaisempia malleja, kuin täysin oma mallinsa. Siinä lukija selaa ensin sisältöä esimerkiksi otsikkotasolla, kuten kerroskakkumallissa tai hakee kiintopisteitä tekstimassasta, kuten täplikkäässä mallissa. Löydettyään hakemansa lukija lukee kyseisen kohdan kokonaan. Tiedon löydyttyä, loppuu jutun lukeminen siihen paikkaan.

Väinö Sirén Teksti ja kuvitus

Lähteet Holvas, J. (2025). Koulutyössä yritetään päästä entistä vähemmällä, sanoo tutkija – ”Lukunopeus ei monilla lukiolaisilla riitä”. Yle Uutiset. http://bit.ly/4utmtHx

Pernice, K., Whitenton, K., & Nielsen, J. (2021). How people read on the web: The eyetracking evidence (2. painos). http://www.nngroup.com/ reports/how-people-read-web-eyetracking-evidence/

HAE OPISKELIJAKSI LAPPIIN!

Kiinnostavatko luova ilmaisu ja uudet ratkaisut?

Tutustu taiteiden tiedekunnan koulutusohjelmiin ja valitse omasi:

Audiovisuaalinen mediakulttuuri

Graafinen suunnittelu

Kuvataidekasvatus

Muoti ja tekstiilisuunnittelu

Muotoilu

Miia-Riikka Karvonen Kuvitus, Kiia Knuutila Taitto

Grafiican tekijäin moraaliopus

Ele syndeihin näjhin kaiua ios painomestarixi halaiat / ia cillan painoconhen awaimet säilythä cuphelasi tahdjot ne

Ylypheys

cäypi lanchemuxen edhelä / syndheist raschain iohon syylisthymälä arwostuxen canssamiehen caues carcotat / ylheisen mielipthen tuatusti pahennat

Catheus

toiste graaficoa cohtan ompi sangen paha / site wälthele ihan asti hautahan. Ioka tojsen cätösen iälciä iälientelepi / ialcapuuhun häpijämähän ioutuupi

Wihan

liecit ne corventha sjydänthä / ios graaficco unohte tallentha työtänsä. Mujsta siis täme tietonen: on wäisthämätön ohielmistoin caatuminen

Laischus

näcypi graaficon käenjäliesä / wähintänci oppinheen syynhisä. Ios Helvetican aina walihtet / iää mestarin arwo saamatha

Ahaneuden

walthama graaficco hamuaa enempi cu pysthy ihte tojmittamahan / iuocsepi lialti mammonan peräsä / työn iäljen siinä curiasti cärsiesä

Ylensyönthi

älä cahavia / einethä liica nauthi / mutta graaficcoa waiwa myös tojnen tauthi: Ylen cylläs ylen antha / tyyliceinoja / ornamentheja / craafisen ilimeen täyteen cantha

Himo

ompi näistä syndheistä cewehin / mutta waroituxen sana cuitencin: Ei uuencoria painoconhe mestaria tee / perustheiden taitaminhen graaficon menestyxellä palcizee

Merkityksen muoto

Näemme erilaisia merkkejä minne vain katsommekin –mutta kuka niitä suunnitelee ja miksi?

Kiia Knuutila

Teksti ja kuvitus

Graafisen suunnittelun ja ylipäätään designin laajassa maailmassa visuaalisuus ja kuvat ovat selkeästi merkittävin ja tehok kain osa kommunikaatiota. Jokainen meistä tietää sanonnan ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, ja siinä piileekin visuaalisen kommunikaation ydin. Kuvien avulla tietoa voidaan välittää nopeasti ja intuitiivisesti. Kykymme tulkita kuvia ja niiden sisältämiä merkityksiä on meille luontainen taito, joka on kehittynyt jo kauan ennen kirjoitetun kielen syntymistä.

Graafisen suunnittelun kontekstissa merkeillä tarkoitetaan visuaalisia elementtejä, joilla on muoto, väri ja merkitys. Merkit ovat pelkistettyjä kuvauksia sekä olemassa olevista asioista että abstraktimmista käsitteistä. Merkkejä pelkistetään, jotta niiden tunnistettavuus paranisi: ylimääräiset yksityiskohdat aiheuttavat usein vain epäselvyyksiä ja vaikeuttavat merkin tunnistamista.

Törmäämme erilaisiin merkkeihin jatkuvasti. Merkkejä käytetään muun muassa sosiaalisessa mediassa, verkkosivuilla, kartoissa ja opasteissa, joissa ne auttavat meitä navigoimaan. Esimerkiksi opastemerkinnät julkisissa paikoissa mahdollistavat sujuvan liikkumisen paikasta toiseen myös ilman tarvittavaa kielitaitoa. Lisäksi merkkejä voidaan käyttää monimutkaisen ja vaikeasti hahmotettavan datan muuttamisessa helpommin ymmärrettävään muotoon tilastojen ja kaavioiden avulla.

Merkkien hyödyntäminen on yksi graafisen suunnittelun kulmakiviä. Amerikkalainen

filosofi C. S. Peirce on kehittänyt laajalti tunnetun kolmijakoisen luokittelun, jonka avulla merkit voidaan lajitella ikoneihin, indekseihin sekä symboleihin. Näiden luokkien keskeinen ero liittyy merkin ja sen edustaman asian väliseen suhteeseen.

Merkkien symboliikasta puhuttaessa tarkoitetaan merkkien viestinnällisyyttä, eli niiden kykyä välittää viestejä ulkomuotonsa avulla. Erilaiset merkit ovat aina olleet keskeinen osa viestintäjärjestelmäämme, sillä niiden avulla voidaan antaa näkyvä ja helposti ymmärrettävä muoto niin aineellisille, aineettomille kuin aistivaraisille asioille.

Jokaiselle tuttu esimerkki ikonista on kamera. Se viittaa suoraan kyseiseen esineeseen sekä muun muassa puhelimen sovellukseen. Ikonit ovat parhaimmillaan, kun niiden esittävän asian tunnistaa ensimmäisellä vilkaisulla. Indeksi puolestaan edustaa kuvaamaansa asiaa loogisella asiayhteydellä. Esimerkiksi savu indeksinä merkitsee tulta tai rikkoutunut lasi helposti särkyvää. Symbolit taas ovat mielivaltaisesti kehitettyjä merkkejä, joiden asiayhteys esitettyyn asiaan on sovittu. Esimerkkinä erilaiset aakkostot sekä rauhan symboleina käytetyt kyyhky tai peace-merkki.

Ikonin määritelmä:

Ikoni perustuu samankaltaisuuteen merkin ja sen edustaman asian välillä.

Esimerkiksi kamerasovelluksen kuvake, joka muistuttaa fyysistä kameraa.

Indeksin määritelmä:

Indeksi on loogisesti yhdistettävissä edustamiinsa asioihin.

Esimerkiksi liekin kuva, joka viittaa syttyvyyteen tai rikkoutunut lasi, joka viittaa särkyvyyteen.

Symbolin määritelmä:

Symbolilla ei ole visuaalista yhteyttä kohteeseensa. Ne ovat sopimuksenvaraisia, eli niiden merkitykset tulee oppia. Symboleita ovat esimerkiksi ideoita, uskomuksia ja tunteita edustavat merkit.

Myös kirjaimet ja numerot ovat symboleita.

Merkkeihin liittyvä symbolismi on keskeinen työkalu suunniteltaessa visuaalista identiteettiä brändille. Jokaisella yrityksellä on oma tunnuksensa, jonka avulla yritys tunnistetaan ja muistetaan. Sen lisäksi onnistunut tunnus viestii katsojalle yrityksen identiteetistä, toimialasta ja arvoista. Yritykset käyttävät tunnuksensa lisäksi erilaisia merkkejä useissa eri käyttökohteissa, kuten verkkosivuilla, painetussa mediassa ja tuotteissa.

Merkkiä suunniteltaessa suunnittelijan pohdittavaksi tulee monia muitakin asioita, kuin pelkkä miellyttävä ulkonäkö. Nykymaailmassa, jossa monet tuotteet ja palvelut kansainvälistyvät, tulee suunnittelijan huomioida myös erilaiset kulttuuriset kontekstit. Esimerkiksi valkoista väriä käytetään länsimaisessa kulttuurissa symboloimaan puhtautta, nuorekkuutta ja uutta alkua, kun taas kiinalaisessa kulttuurissa se yhdistetään kuolemaan, suruun ja tuonpuoleiseen.

Voidaan siis sanoa, että graafinen suunnittelu syntyy ihmisten tarpeesta kommunikoida ja ilmaista itseään sekä visualisoida ideoitaan tarpeitaan erilaisten merkkien avulla. Suunnittelijan tulee ymmärtää merkkien käytön merkitys ja arvo, voidakseen luoda vaikuttavia ja kulttuurillisesti relevantteja visuaalisia ratkaisuja. Onnistunut merkki ei ainoastaan informoi, vaan myös inspiroi ja herättää tunteita. Se voi ratkaista sen, painuuko tuote tai brändi unohduksiin vai jättääkö se jälkeensä pysyvän jäljen.

Muistilista merkkien suunnitteluun

- Kunnollinen taustatyö

- Riittävä yksinkertaisuus

Lisäksi eri kulttuureissa voi olla käytössä useita symboleja kuvaamaan samaa asiaa. Otetaan esimerkiksi vaikka onnen symbolit: meille tutussa länsimaisessa kulttuurissa onnea symboloivat neliapilat, hevosenkengät ja numero seitsemän, kun taas japanilaisessa kulttuurissa samaa tehtävää hoitavat darumat, omamorit ja kurjet. Ottamalla selvää erilaisten symbolien ja värien merkityksistä eri kulttuureissa, voidaan välttää epämiellyttävät ja ei-toivotut mielleyhtymät.

- Tunnistettava yhteys kuvattavaan asiaan

- Miellyttävä visuaalisuus

- Saavutettavuus

- Skaalautuvuus

- Yhdenmukainen tyyli sarjoissa

- Muistijäljen jättäminen

Lähteet

Drumeva, K. (2025). Graphic design - A means of communication through symbols. Convergências - Revista de Investigação e Ensino das Artes, VOL XVIII (35), 27–38. https://doi.org/10.53681/c1514225187514391s.35.333

Trigo, E. (2025). The importance of iconography and symbolism in the digital world. Digitals. https://ddigitals. net/en/blog/digital-marketing/the-importance-oficonography-and-symbolism-in-the-digital-world/

graphic.fi/umg2026

Tähti Ahmasalo Kuvitus

Matkailu kartalla

Matkailukartat ovat usein kaupallisia ja toimivat mainosmateriaalina kaupungeille matkailualaa hyödyttävällä tavalla. Uusien tutkimusten mukaan karttasuunnittelussa voi kuitenkin tehdä myös tietoisia valintoja kestävämmän matkailun suuntaan.

iime aikoina uutisissa on pyörinyt otsikoita matkailusta ja siihen liittyvistä moninaisista ongelmista. Esimerkiksi Rovaniemen matkailusta on kirjoitettu runsaasti ja pohdittu, onko matkailun kasvu kaupungissa mennyt jo niin pitkälle, että se aiheuttaa haittaa paikallisten arkeen. Graafisen suunnittelun näkökulmasta mielenkiintoinen tuote matkailun saralla on matkailukartta, joka on yksi matkailijan tärkeimpiä välineitä. Olisiko mahdollista suunnitella matkailukartta niin, että se ei palvelisi vain matkailijoita ja kaupallisia tarkoitusperiä, vaan myös paikallisia asukkaita ja paikallista kulttuuria?

Matkailukarttoihin perehtyneissä tutkimuksissa taustoitetaan matkailukarttojen luonnetta hyvin. Matkailukartat ovat merkittävä osa modernia matkailukulttuuria antaen matkailijoille tietoa kaupungista ja nähtävyyksistä samalla heijastaen kaupunkien ainutlaatuista luonnetta sekä kulttuurista merkitystä. Karttojen lukeminen on keino oppia paikasta. Matkailukartat myös yhdistävät käyttäjiensä omat kokemukset erilaisiin maantieteellisiin paikkoihin. Niitä käyttävät erikieliset ja -taustaiset ihmiset ja niiden tulisi sisältää runsaasti informaatiota sekä kohdata turistien erilaiset tarpeet. Tutkimuksissa myös korostetaan, että matkailukartoilla on lähtökohtaisesti hyvin kaupalliset tarkoitusperät. Vaikka matkailukartat auttavat turisteja päättämään kohteita ja suunnittelemaan liikkumista, ne toimivat samalla kuitenkin myös mainosmateriaalina kaupungeille ja matkakohteille. Yritykset ja organisaatiot suunnittelevat niitä edistääkseen turismia ja matkailua. Matkailukartat ohjaavat turistien käyttäytymistä tavalla, joka on hyödyllistä matkailualalle. Perinteiset matkailukartat ovat käytännöllisiä ja taiteellisilla kartoilla on enemmän kaupallista arvoa. Toisaalta esimerkiksi kuvitettujen matkailukarttojen ominaisuuksiin kuuluu myös niiden pyrkimys esittää paikallista identiteettiä sekä yhdistää matkailijoita, paikallisia ihmisiä ja

esittämiään kaupunkeja. Monet suunnittelijat hyödyntävät kuvituksia auttaakseen eritaustaisia turisteja navigoimaan helpommin. Viimeaikaisissa tutkimuksissa näkyy myös kestävän matkailun huomioiminen osana karttasuunnittelua. Eräässä kaupunkikarttojen piktogrammien eli asioita tai kohteita kuvaavien kuvamerkkien ymmärtämiseen perehtyneessä tutkimuksessa taustoitetaan kestävän matkailun tärkeyttä ja yhteyttä karttasuunnitteluun. Siinä todetaan kestävän matkailun painottavan paikallisen kulttuurin säilyttämistä ja aitoja kokemuksia. Toisin kuin massaturismi, mikä usein kuormittaa resursseja ja matkailukohteita, kestävät käytännöt tukevat paikallisia yhteisöjä ja suojelevat luonto- ja kulttuuriperintöä. Niinpä matkailukarttojen suunnittelussa on syytä huomioida matkailijat, jotka kantavat huolta ympäristöön ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvistä seikoista.

"Matkailukarttojen suunnittelussa on syytä huomioida matkailijat, jotka kantavat huolta ympäristöön ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvistä seikoista."

Samaisessa tutkimuksessa arvioitiin piktogrammeja, jotka oli mukautettu matkailijoiden erilaisiin erityistarpeisiin liittyen ruokavalioon, terveyteen sekä kestävien vaatteiden ostamiseen. Tutkimuksessa todettiin, että piktogrammien suunnitteleminen vastaamaan näitä tiettyjä tarpeita voi edistää ympäristö- ja sosiaalista vastuuta sekä puhutella matkailijoita, jotka arvostavat kestävyyttä. Piktogrammit voivat siis kannustaa turisteja kestävämpään matkailukäyttäytymiseen. On esitetty myös vaihtoehtoisia, paikallisen kulttuurin merkitystä korostavia tapoja suunnitella matkailukarttoja. Tästä hyvänä

esimerkkinä toimii tutkimus, jossa esitellään uudenlainen tarinallinen malli matkailukarttasuunnitteluun historiallisten kaupunkien tarinoiden esittämistä varten. Tutkimuksessa valaistaan myös tarvetta tämäntyyppisille tarinallisille kartoille. Toimivuuden ja esteettisyyden lisäksi turistikarttojen suunnittelun tulisi sisältää kulttuurisia elementtejä. Urbaani kulttuuri sisältää paikallisten ihmisten yhteisiä muistoja, elämiä, ajatuksia ja tunteita historiallisten tarinoiden lisäksi, mikä houkuttelee sekä kotimaan että ulkomaan matkailijoita. Historiallisille kaupungeille matkailukartat eivät ole vain mainontaa, vaan myös paikallisten kulttuuristen merkitysten perintöä ja suojelua. Tarinallisista kartoista on tullut tehokkaita työkaluja välittämään kaupunkien kulttuurista olemusta. Tämän tyyppisessä karttasuunnittelussa korostuu myös kohdetta luonnehtivat värivalinnat, käsin piirretyt symbolit sekä maisemalliset elementit. Voisi siis todeta, että vaikka erityisesti taiteellisilla matkailukartoilla on hyvinkin kaupallinen merkitys, heijastavat ne samalla kaupunkien luonnetta. Matkailukarttojen suunnittelussa on myös mahdollista tehdä tietoisia valintoja muun muassa kulttuuristen merkitysten sekä kestävämmän matkailun edistämiseksi. Kaupunkien kulttuurista olemusta voidaan välittää matkailukartoissa muun muassa tarinallisuuden, värivalintojen, sekä käsin piirrettyjen elementtien kautta. Myös esimerkiksi piktogrammeja voi suunnitella ohjaamaan matkailijoita kestävämpään

matkailukäyttäytymiseen. Matkailukarttoja on siis epäilemättä mahdollista suunnitella palvelemaan myös paikallisia asukkaita sekä paikallista kulttuuria.

Aino Aarnio Teksti ja kuvitus

Lähteet

Airikka, M., & Masoodian, M. (2019). A survey of the visual design of cartographic and other elements of illustrated tourist maps. Conference Proceedings of IV 2019, The 23rd International Conference on Information Visualisation (Adelaid e, Australia, 16-19 July), IEEE, Part II, 7-13, (10.1109/IV-2.2019.00011).

Kovacevic, D., Brozovic, M., & Možina, K. (2024). Comprehension of city map pictograms designed for specific tourists’ needs. ISPRS International Journal of Geo-Information, 13(4), 137. https://doi.org/10.3390/ ijgi13040137

Kuivas, E. (2026). Matkailua voidaan sietää Rovaniemellä jo liikaa, arvioi väitöskirjatutkija. Yle 16.2.2026. https://yle.fi/a/74-20206800

Zhen, W., Huang, S., Tian, Z., & Yang, X. (2024). A novel visual narrative framework for tourist map design based on local chronicles: A case study of the songshan scenic area. ISPRS International Journal of Geo-Information, 13(2), 45. https://doi.org/10.3390/ ijgi13020045

TAIDE OSANA AUTOKULTTUURIA

Kulkuneuvojen teippaukset ovat suosittu ja toimiva tapa mainostaa omaa yritystä. Niitä nähdään myös harrastajien projekti- ja näyttelyautoissa. Autokulttuureissa on paljon vaihtelevuuksia eri tyylien kesken, ja oma suosikkini on Japanista lähtöisin oleva JDM-kulttuuri.

Henna-So a Valo Teksti ja kuvitus

oo oriajoneuvojen visuaalinen ilme on aina kiehtonut minua. Ne ovat kuin taideteoksia liikenteessä, kaikkien nähtävillä. 15-vuotiaana kun sain mopon, minulla oli jo kova hinku päästä kustomoimaan sitä juuri sellaiseksi kun haluan. Edelleen innokkuu a löytyy samalla mitalla, ellei jopa enemmänkin. Vaikka mopoikä onkin jo ohitse, on kiinnostukseni moo oriajoneuvoja kohtaan ainoastaan kasvanut ja amma imaistunut vuosien myötä.

Vaikka autot ovat osa monen arkea, on niistä myös muuhun kuin vain ajamiseen. Kulkuneuvojen teippaaminen on suosi u ja tehokas markkinointikeino, jota hyödynnetään paljon esimerkiksi yritysviestinnässä. Lisäksi teippaukset ovat suosi u vaihtoehto, kun halutaan kustomoida eli muokata autojen ulkonäköä. Autokul uuriin kuuluu vahvasti ajoneuvojen kustomointi, jonka yhtenä ilmentymänä on japanilaisiin autoihin keski yvä JDM-kul uuri.

JDM eli Japanese domestic market tarkoi aa Japanin kotimarkkinoille luotuja autoja, joissa yhtenä merki ävänä piirteenä on oikeanpuoleinen ohja avuus. Kyseisiä autoja tuodaan paljon ulkomaille, kuten myös

Suomeen. Suosioon vaiku avat autojen luote avuus, tehokkuus ja suorituskyky, mutta myös estee isyys sekä muoka avuus. Nämä piirteet vetoavat myös suoma laisiin autoharrastajiin.

Autojen teippaaminen on yleistynyt huomattavasti 1990-luvulta lähtien. Tämä nähdään usein parempana vaihto ehtona kuin maalaaminen. Teippaaminen on lähtökohtaisesti halvempaa, se suojaa auton maalipintaa, asennus on suhteellisen nopeaa, ja se on helpompi vaihtaa kuin lähteä jatkuvasti uusimaan maalipintaa. Ajoneuvoteippauksia suunniteltaessa graa kon tulisi osata o aa huomioon asiakkaan toiveet ja pyrkiä toteuttamaan näitä toiveita vastaava visuaalisesti toimiva kokonaisuus.

Suunni eluprosessissa tulee harki avaksi useita seikkoja: halutut värit, symmetria ja epäsymmetria, ajoneuvon materiaalit, pinnanmuodot ja koko, sääolosuhteet ja jopa ajoneuvon nopeus. Gra ikan tulee myös olla rii ävän suurikokoista – mikäli teippauksen kiinnityspinta-ala on liian pieni, kärsii teippauksen pitävyys huoma avasti. Teippaus suunnitellaan vektorigra ikkana eli geometrisina

muotoina, mikä mahdollistaa eri kokojen hyödyntämisen pilaama a kokonaisuu a ja sen mi asuhteita. Lisäksi suunni elijan tulee arvioida visuaalisten elemen ien keskinäistä rytmiä. Tietyt muodot ja värit herä ävät tehokkaammin huomion ja se, mihin katse seuraavaksi siirtyy, vaiku aa visuaaliseen kokemukseen.

Yksinkertaisella ja tasaisella ase elulla voidaan luoda vaikutelma rauhallisesta ja vakaasta tyylistä ja tunnelmasta, kun taas elemen ien dynaamisemmalla ase elulla voidaan tuoda esille auton spontaaniu a sekä vauhtia. Suunni elutyön valmistu ua, voidaan teippaus lähe ää tuloste avaksi. Materiaalivalintaan vaiku avat muun muassa

teippauksen koko ja muoto, teipa ava pinta ja auton käy ötarkoitukset.

Autojen kustomoinnissa tyylit vaihtelevat omistajan mieltymysten mukaan, mu a tyypillisiä mitä nähdään juuri JDM-autoissa ovat niin sanotut tribaaliset muodot. Itasha, eli anime-teemainen teippaus, on myös yleinen ilmiö erityisesti Japanissa. Erilaisia tekstielemen ejä eli typogra aa käytetään paljon yhdessä aikaisemmin maini ujen tyylien kanssa sekä sponsoroinnissa.

Itasha-tyylissä suunni elijan tulisi o aa huomioon tekijänoikeudet, mikäli hän käy ää jo olemassa olevaa, toisen keksimää ja suunni elemaa hahmoa. Henkilökohtaiseen käy öön tuleva auto voitaisiin vielä katsoa fanituo eeksi, mu a kaupallisessa tarkoituksessa tällainen teippaus ei olisi hyväksy ävä. Tästä syystä itasha-tyylissä liikutaan harmaalla alueella tekijänoikeuksien näkökulmasta.

Japanissa autokul uuri kukoistaa. Maassa järjestetään vuosi ain autojen kustomointiin keski yviä näy elyitä ja tapahtumia. Ehdottomasti tunnetuimpia autotapahtumia ovat Tokyo Auto Salon sekä Osaka Auto Messe. Pienempiä tapahtumia voidaan nähdä viikonloppuisin parkkipaikoilla, kuten Tatsumin park-

Myös Suomessa järjestetään erilaisia tapahtumia, mu a suoraan japanilaisille autoille niitä on vaikeampi löytää. Hötsi on Oulussa kerran vuodessa järjeste ävä autonäy ely, jossa pääsee näkemään paljon erilaisia kustomoituja autoja, ja siellä olen myös itse käynyt! Se on loistava paikka mennä tutustumaan taiteilijoiden kädenjälkeen ja saamaan inspiraatiota myös omiin teoksiin.

Taiteellisessa produktiossa pro gradu -tutkielmaani lii yen teen kaksi erilaista teippausta autoihin. Vaikka mielenkiinnonkohteenani ovat japanilaiset autot, toinen autoista tulee olemaan amerikkalainen. Haluan kokeilla ja tutustua autojen tyypillisiin visuaalisiin ilmeisiin ja siihen, miten ne eroavat toisistaan. Minulla on molemmille autoille asiakkaat, joiden toiveiden mukaan teippaukset toteutetaan.

Kyseessä on mielenkiintoinen suunni eluprosessi, jonka pääsen toteu amaan alusta

lähtien toivo avasti asennukseen saakka. Mikäli teippaukset saadaan tuloste ua ja sen myötä asenne ua, mahdollistaisi tämä oman kädenjälkeni mainostamisen niin liikenteessä kuin tulevissa autotapahtumissa. Liikkuva mainonta on todella tehokasta, sillä sen avulla saavutetaan mahdollisimman useita silmäpareja. Katsotaan si en, kuinka moni bongaa autot liikenteessä!

Lähteet

Huhtela, M. (2024). Liikkuvan kaluston visuaalinen suunni elu. h ps://www.theseus. /bitstream/ handle/10024/854038/Matias%20Huhtela. pdf?sequence=2

StanceAuto. What is the car culture like in japan (JDM culture explained). h ps://stanceauto.co.uk/what-is-the-car-culturelike-in-japanjdm-culture-explained

Tekijanoikeus. . (2015). Luvallinen käy ö. h ps://tekijanoikeus. /tekijanoikeus/luvallinenkay o/

What If Design. Visual Rhythm. h ps://www.whatifdesign.co/ design-glossary/visual-rhythm

Muistojen ja vaikutteiden holvi

Eli miten piirtäjän tyyli rakentuu

Mikä on aikaisin muistosi?

Mikä on ensimmäinen kuva, joka tulee mieleesi, kun ajattelet kirjan kantta?

Kaikki mitä näemme ja koemme luo pieniä ja suuria muistoja jokaisen aistimme kautta. Näin me keräämme mieleemme rakennusmateriaalia, josta taide lopulta syntyy. On myös paljon perinteitä ja psykologiaan perustuvia mieltymyksiä, jotka ohjaavat visuaalista ilmaisuamme. Ei ole sattumaa, että monen piirtäjän luonnoskirjat ovat täynnä söpöjä, pörröisiä eläimiä. Joskus myös söpöjä tyttöjä monilla eri hiusväreillä. Rakastamiemme taiteilijoiden ominaispiirteet hiipivät omaan tekemiseemme huomaamattakin.

Pahimmassa tapauksessa tällöin päätyy syytetyksi kopioinnista. Ajoittain huono itsetunto tai epävarmuus omiin kykyihin taas johtaa siihen, että oman kädenjäljen näkymistä välttelee viimeiseen pisteeseen saakka.

Todellisuudessa kaikilla on kuitenkin oma tyylinsä. Ei ole kahta samanlaista animetyttöä tai pörröistä pikkueläintä. Mitä väliä sitten on yhdellä lumihiutaleella penkassa? Onko kukaan enää uniikki, jos kaikki ovat uniikkeja? Kun erottumisen pelko on voitettu, voi unohdetuksi tulemisen pelko ottaa sen paikan nopeasti. Kuka piirtäjä nyt ei haluaisi oman tyylinsä olevan yhtä raikas ja tunnistettava, kuin vaikkapa Akira Toryamalla tai Mike Mignolalla?

Mutta miten? Vuosi on 2026, eikä mitään uutta ole auringon alla – ellei sitten halua mennä äärimmäisyyksiin. Ehkä makaronitaiteella ja verellä toteutetusta sarjakuvasta tulisi hitti, mutta nauttisinko minä itse sen tekemisestä? Ei, minä tahdon tehdä jotain, josta itsekin pitäisin.

Olkoon tämä sitten ohje numero yksi: piirrä itseäsi varten.

Selvä se, piirrän siis vain halpoja kopioita suosikkitaiteilijoideni töistä, mutta… eihän minulla sitten taas olekaan omaa tyyliäni. Monet piirtämisen osa-alueet on helppo opetella kopioinnin ja opiskelun kautta,

mutta toisten tekotapojen emuloiminen ei riitä minkään täysin uuden luomiseksi. Onko se kuitenkaan edes mahdollista?

Joskus asetamme liiankin paljon arvoa yksilöllisyydelle. Omien töiden ominaispiirteille on helppo sokeutua, kun katselee niitä päivästä toiseen, mutta kuka tahansa piirtäjä varmasti erottaa ystäviensä teokset toisistaan jo pelkän kädenjäljen perusteella. Voi myös olla, että pidät toisista töistäsi enemmän kuin toisista tietämättä täysin syytä miksi. Olkoon tämä ohje numero kaksi: kuuntele, mitä kunnioittamasi henkilöt sanovat töistäsi. He saattavat nähdä jotain erityistä, mitä sinä pidät itsestäänselvyytenä.

Ja viimein ohje numero kolme: älä vain keksi, yhdistele. Palatkaamme alkuun, ja siihen kaikkeen, mitä olet tallettanut muistojen ja vaikutteiden holviisi. Pidä mielessäsi se vaikutelma, johon olet pyrkimässä ja valitse vain parhaat palat. Taivas yhdeksännen luokan patikkareissulta, viivojen muotokieli rakastetulta mangataiteilijalta, värit unesta, jonka näit toissa päivänä, mitä vain! Lopputulos ei kenties ole yhtä uniikki, kuin olisit saattanut toivoa, mutta onko se niin paha asia? Omat tekotavat vakiintuvat ajan kanssa itsevarmuuden kasvaessa. Samalla vähenee myös tarve jäljitellä muita taiteilijoita.

Kaiken rakastamansa hylkääminen erityisyyden tavoittelussa kantaa mukanaan riskin oman nautinnon menettämisestä taidetta kohtaan. Joten älä pelkää mielesi synkkiä sopukoita, omia intohimojasi ja toiveitasi. Niistä rakentuu tyyli, joka ei ole ehkä ainut lajiaan maailmassa, mutta tulee ilmi sieluntäyteisenä ja autenttisena.

Henrikki Nissinen

Teksti ja kuvitus

Lähteet Laurenia, J. (2025). Denimalz mascot plush design: A study on cute character design principles. ULTIMART, 18(1), 66–79.

Kuinka suunnitellaan naisille ja miehille

Sukupuolen moninaisuus on tullut mukaan yleiseen keskusteluun, mutta usein ihmiset jaetaan silti naisiin ja miehiin. Näin myös sorrutaan ajattelemaan graafisessa suunnittelussa. Mutta onko tästä hyötyä graafikolle?

Tähti Ahmasalo

Teksti ja kuvitus

ukupuolistereotypiat ja -normit ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Vaikka yhteiskunta hyväksyy nykyään tietyn verran poikkeavaa sukupuolen ilmaisua, ovat sukupuoliroolit silti vahvasti osana kulttuuria ja kasvatusta. Laki ei estä ketään pukeutumasta miten haluaa, mutta vaatekaupassa ohjataan silti naiset ja miehet eri osastoille ostamaan erilaisia vaatteita. Sukupuolen kaksijakoisuus ylettyy kaikkialle yhteiskunnassa ja suurin osa tuotteista on koodattu joko maskuliinisiksi tai feminiinisiksi.

Brändeihin yhdistetään usein tietynlainen persoonallisuus ja sukupuolen piirteitä, kun kuluttajat tulkitsevat brändiä ihmismäisenä, elävänä olentona. Brändin sukupuoli muodostuu tuotteen, käyttäjien, mainoshenkilöiden ja visuaalisen ilmeen yhdistelmänä. Graafikoiden työssä merkittävimpiä ovat sellaiset visuaaliset valinnat, joihin yhdistetään tietyn sukupuolen piirteitä. Logoja suunniteltaessa voi huomioida sen, että pinkki, vaaleat värit ja käsinkirjoitusta matkivat fontit mielletään naisellisiksi, kun taas sininen, tummat värit ja groteskit fontit miehekkäiksi.

Sukupuolen mukaan jaetut tuotekategoriat ja niiden eroavat visuaaliset piirteet sekä rooliodotukset tulevat ilmi jo markkinoitaessa tuotteita lapsille. Tytöille markkinoidaan pinkkejä prinsessamekkoja ja kotitalouden hoitamiseen liittyviä leluja, kun taas pojille suunnatut

lelut ovat väriltään tummia, pääkallotai liekki koristeisia ja tehty aktiivisiin sota- tai rakennusleikkeihin. Aikuisiällä sukupuoliroolit ovat edelleen koodattuna tuotteisiin, mutta hieman eri tavalla.

Naisten tuotteet ovat pehmeälinjaisia, vaaleanpunaisia ja niissä on koristeina kukkia. Miesten tuotteet ovat tummia, kulmikkaita ja mahdollisesti viittaavat aktiivisuuteen tai koneisiin. Sukupuolistereotypioihin nojaavat suunnitteluvalinnat nähdään turvallisina. On helpompaa tehdä sitä, mitä on aina tehty ja todettu toimivaksi. Stereotyyppisellä suunnittelulla on kuitenkin oikeasti myös etunsa. Kuluttajat pitävät enemmän sellaisista brändeistä ja yrityksistä, jotka sopivat heidän minäkuvaansa, mukaan lukien heidän sukupuoleensa. Ihmiset

vahvistavat omaa identiteettiänsä kulutustuotteilla ja yhdistämällä itsensä brändiin, jolla on minäkäsitystä tukevia ominaisuuksia. Täten vahvasti sukupuolitettu suunnittelu toimii tehokkaasti niihin, jotka toisintavat stereotyyppisiä sukupuolirooleja ja haluavat vahvistaa sukupuoli-identiteettiänsä tuotteita kuluttamalla. Mutta entä jos kohderyhmään kuuluu muunkinlaisia naisia tai miehiä?

Kohderyhmänä ideat vai ihmiset?

Naisten tuotteissa pinkki väri on oletusvalinta, aivan kuin kaikki naiset olisivat universaalisesti päättäneet rakastaa vaaleanpunaista. Kuitenkin kuluttajien mielipiteet pinkistä väristä ja sen käytöstä markkinoinnissa ovat yksilöllisiä. Tätä on tutkittu muun muassa alkoholituotteiden mainonnassa. Erityisesti traditionaalisesti feminiiniset naiset pitävät pinkeistä juomapakkauksista, sillä he haluavat vahvistaa sukupuoli-identiteettiänsä myös juomavalinnoilla. Hankalaksi pinkin värin kokivat monet feministit, maskuliiniset naiset ja homoseksuaalit. Pinkkiin yhdistetty stereotyyppinen naiseus ei kuvannut kaikkien naisten kokemusta ja jotkut tarkoituksenmukaisesti välttelivät pinkkejä juomia.

Pinkki väri voi siis vieraannuttaa naisia, mutta lisäksi se karsii ison osan miehistä pois markkinoinnista. Miehet eivät yleisesti suostu käyttämään feminiinisesti koodattuja tuotteita, mutta naisia harvemmin haittaa brändien maskuliinisuus.

Joissakin asiayhteyksissä naiset voivat jopa pitää maskuliinisia tuotteita parempina, sillä ne vaikuttavat tehokkailta ja toi mivilta. Miehet nähdään todennäköisemmin standardina, josta naiset ovat vain poikkeus. Tuotteen normaaliversio on miehille ja naisten versio on pinkki ”for her” -variaatio. Tikku-ukkokin on mies, kunnes sille piirtää pienen hameen. Maskuliinisuus siis voitaisiin määritellä neutraalimmaksi valinnaksi, mutta se ei oikeasti ole sellainen. Se viestii yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta ja siitä, kuinka feminiinisyyttä ei arvosteta samalla tasolla, kuin maskuliinisuutta. Ei ole oikein tehdä miehistä standardia, vaikka se olisikin toimiva valinta tässä hetkessä.

Vaikka olenkin puhunut naisista ja miehistä suunnittelun kohderyhminä, on tutkimuksen mukaan oikeasti järkevämpi ajatella maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Tuotemieltymyksiin ei läheskään yhtä vahvasti vaikuta henkilön sukupuoli verrattuna siihen, kuinka feminiinisiä tai maskuliinisia he ovat. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, naiset voivat vältellä pinkkiä. Jotkut miehet taas voivat rakastaa sitä. Maskuliiniset naiset todennäköisemmin pitävät niin sanotuista miesten tuotteista, kuin naisten tuotteista. Sama havaittiin myös alkoholituotteiden mieltymyksissä, kun maskuliiniset naiset eivät tykänneet pinkeistä juomapaketeista ja ostivat kaljaa, joka koetaan maskuliinisena juomana. Sukupuolitettu mainonta pakottaa ihmiset valitsemaan jommankumman, maskuliinisuuden tai feminiinisyyden, ja joskus heidän valintansa poikkeavat sukupuolinormeista.

Haasta normit, graafikko!

Sukupuoliroolien muuttuessa ovat myös brändien kohderyhmät muuttuneet. On siis hyvä kyseenalaistaa, onko suunnittelemassa tuotteita oikeasti vain naisille tai miehille. Lukitseeko graafikko itsensä turhaan tietynlaiseen sukupuolitetun suunnittelun normiin, joka vieraannuttaa mahdollisen kuluttajakunnan? Selkeältäkin tuntuvat kohderyhmät eivät välttämättä ole sellaisia. Menstruaatioon liittyviä tuotteita käyttävät kaikenlaiset naiset, muunsukupuoliset sekä transmiehet, joilla kaikilla on eroavia mielipiteitä pinkkeihin pakkauksiin ja Venus-symboleihin.

Kaikki sukupuolistereotyyppiset suunnitteluvalinnat ovat lopulta myös asiayhteydestä riippuvia. Jos kuluttajille kerrotaan maskuliinisen logon olevan naisille suunnatun brändin logo, löytävät he logosta myös naisellisia piirteitä, neutralisoiden logon sukupuolta. Sukupuoliroolit ovat vain pitkän historian ja normien muodostamia tottumuksia, eivätkä mitään kiveen hakattuja sääntöjä. Ei ole mahdollista kirjoittaa mitään objektiivista ohjeistusta siitä, miten markkinoidaan millekin sukupuolelle.

Graafikoilla on rajattu mahdollisuus vaikuttaa vakiintuneisiin sukupuolinormeihin ja markkinoinnin tottumuksiin, kun yritykset useimmiten menevät tutulla ja turvallisella valinnalla. Kuitenkin nykyhetken graafikon tulisi ajatella työtään kriittisesti ja pyrkiä kyseenalaistamaan normeja. Mistä sen tietää, ehkä tulevaisuuden graafikko voi tehdä miehille suunnatulle brändille pinkin glitterilogon, eikä se ole edes mikään erikoinen valinta.

Lähteet Atkinson, A. M., Meadows, B. R., & Sumnall, H. (2024). ‘Just a colour?’: Exploring women’s relationship with pink alcohol brand marketing within their feminine identity making. The International Journal on Drug Policy, 125. https://doi.org/10.1016/j.drugpo.2024.104337

César Machado, J., Fonseca, B. & Martins, C. (2021). Brand logo and brand gender: examining the effects of natural logo designs and color on brand gender perceptions and affect. J Brand Manag 28. https://doi.org/10.1057/s41262-020-00216-4

Ehrnberger, K., Räsänen, M., & Ilstedt, S. (2012). Visualising gender norms in design: meet the mega hurricane mixer and the drill dolphia International Journal of Design, 6(3). https://www. ijdesign.org/index.php/ijdesign/article/view/1070

Neale, L., Robbie, R., & Martin, B. (2016). Gender identity and brand incongruence: when in doubt, pursue masculinity. journal of strategic marketing, 24(5). https://doi. org/10.1080/0965254X.2015.1011203

Zhang, Y., & Jung, E. (2024). Masculine or feminine? the role of type fonts after brand gender-bending from the perspective of gender consistency. Psychology, 14(12). https://doi. org/10.17265/2159-5542/2024.12.001

Suuntaa katseesi TÄNNE!

Vaikuttavat julisteet ovat pysäyttäviä, mutta miten ne saavat sen aikaan?

Venja ”Ven” Vitikka Teksti ja kuvitus

hteiskunnalliset ongelmat herättävät ihmisissä reaktioita. Erilaiset maailmalla tapahtuneet mielenilmaukset ovat olleet jatkuvasti tapetilla. Suomessakin mielenosoi ajat ovat pysäy äneet liikenteen, maalanneet eduskuntatalon granii ipylväitä ja kokoontuneet erilaisten asioiden puolesta tai vastaan. Mieltä ilmaistaan monella eri tavalla siinä toivossa, e ä saavute aisiin taho, joka voisi tehdä asian eteen jotakin. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja mielenilmauksiin liitetään usein provosoivia lauseita ja huomiota herä ävä kuvasto, jota esiintyy erilaisissa julkaisuissa ja kylteissä. Paine uja, vaiku amiseen tarkoite uja julkaisuja on tehty ja levite y jo vuosikymmenten ajan. Tunne uja esimerkkejä ovat maailmansotien aikaiset propagandajulisteet, joilla pyri iin muun muassa vahvistamaan kansallista yhteenkuuluvuu a tai vakuu amaan kansalaiset sodan vastapuolen vääryyksistä. Graa sella suunni elulla on siis voimakas rooli yhteiskunnallisessa vaiku amisessa.

Julisteet ovat tänäkin päivänä osa yhteiskunnallista vaiku amista, vaikkakin vähän eri muodossa. Nykyinen nopeatempoinen elämäntapa on johtanut siihen, e ä ihmiset eivät väl ämä ä huomioi staa isia julisteita. Perinteisiä julisteita kiinnitetään kyllä yhä ulkotiloihin, mu a nykypäivänä julisteet keräävät näkyvyy ä myös sosiaalisessa mediassa ja muilla digitaalisilla alustoilla.

Digitaalisesti levite ävässä julkaisussa voidaan hyödyntää erilaisia tekniikoita, joita prin imediassa ei voitaisi toteu aa. Esimerkiksi liikkuva kuva, animaatiot ja jopa ääniefektit lisäävät julisteen kiinnostavuu a. Tällöin voidaan puhua myös niin kutsutuista dynaamisista julisteista. Dynaamiset julisteet ovat svengaavia vahvan dynaamisen muotonsa ansiosta ja ne herä ävät yleisön huomion nopeasti, tehokkaasti ja tarkasti.

Miten katsoja vakuutetaan?

Vaiku amiseen pyrkiville julkaisuille tunteisiin vetoaminen on erityisen voimakas keino silloin, kun katsojan käy äytymistä pyritään muu amaan. Tutkimuksissa, joissa on selvite y tunnesiteen vaikutusta kulu ajien ostokäy äytymiseen, on huoma u, e ä tunteilla todella on vaikutusta kulu amiseen. Tunnetasolla vetoava viestintä voi vaiku aa kulu ajien ostokäy äytymiseen esimerkiksi kestävämpien valintojen lisääntymisenä. Tutkimustuloksia voisi soveltaa myös ei-kaupalliseen muotoiluun, jossa fyysisen tuotteen sijaan pyritään luomaan tunnereaktio jotain laajempaa ongelmaa tai ilmiötä kohtaan, jolloin ihminen saa aa rohkaistua toimimaan esimerkiksi jonkin itselleen tärkeän asian puolesta. Tutkimustulokset muistuttavat siis keski ymään myös kulu ajien syvempien ja merkityksellisempien tarpeiden täy ämiseen.

Tunteiden herä elyn lisäksi julisteet voivat vakuu aa katsojan tutkimustiedolla. Esimerkiksi Guerrilla Girls -aktivistiryhmän tekemässä MET-museota kritisoivassa julisteessa on huomiota herä ävän kuvan ja kirkkaan keltaisen värin lisäksi kerro u kuinka pieni osa museossa esillä olevien teosten tekijöistä on naisia. Ironista kyllä, yli puolet museossa esillä olevista alastonkuvista esi ää naisia.

Tee rohkeita (visuaalisia) valintoja!

Visuaalisilla valinnoilla voidaan vaiku aa katsojan reaktioon ja tulkintaan. Julisteita suunnitellessa pyritään tarkoituksenmukaisesti käy ämään sellaisia visuaalisia keinoja, joiden kau a halu u viesti saadaan välitettyä. Toisistaan poikkeavat värit, muotokieli ja sommi elu viestivät erilaisia asioita.

Melko tavallista vaiku amaan pyrkiville julisteille on isoin kirjaimin kirjoitetut provosoivat sanalliset viestit ja suuret värikontrastit. Kirkkaiden värien käy ö on tehokas keino, joka herä ää huomiota ja ero uu ympäristöstä. Suurin lihavoiduin kirjaimin kirjoitetut viestit ovat selkeitä, pyrkivät synny ämään ajatuksia ja kiinni ävät väistämä ä huomion. Käsintehtyä muistu ava tyyli, esimerkiksi typogra assa, voi puolestaan olla voimakas keino inhimillisyyden ja henkilökohtaisuuden viestimisessä. Se voi kertoa esimerkiksi vaivasta, jonka tekijä on nähnyt saadakseen äänensä kuuluviin. Myös poikkeava sommi elu voi herä ää mielenkiintoa. Tästä esimerkkinä voisi olla ylösalaisin tai sivu ain aseteltu teksti tai kuva, joka pako aa katsojan tarkastelemaan julistetta tekijän määri ämästä kulmasta. Julisteessa voi olla paljon visuaalisia elemen ejä, jotka väli ävät informaatiota tai si en niitä on hyvin vähän, jolloin se jä ää katsojan oman

mielikuvituksensa varaan. Tyhjä tila voi jo itsessään olla voimakas, ajatuksia herä ävä viesti. Mielenkiintoisen ja vaiku avan julisteen voi siis tehdä monella tavalla.

Graa sen suunni elijan kanna aa rohkeasti kokeilla erilaisia ja vähän omituisiakin ratkaisuja. On kuitenkin myös hyvä olla tietoinen erilaisten visuaalisten valintojen merkityksistä sekä tarkistaa, ovatko ne saavute avia. Alallamme kohdeyleisöä pyritään usein mielly ämään, onhan tarkoituksena luoda asiakkaita ja toimeksiantajaa mielly äviä suunnitteluratkaisuja. Suunni elijan tulisi kuitenkin uskaltaa välillä myös ravistella ja haastaa yleisöään – se on salli ua ja usein myös tärkeää mieleenpainuvan viestinnän luomiseksi.

Lähteet Ji, S., & Lin, P.-S. (2022). Aesthetics of sustainability: Research on the design strategies for emotionally durable visual communication design. Sustainability, 14(8), 4649.

Ping, L. (2018). Study of dynamic poster design. Proceedings of the 4th International Conference on Arts, Design and Contemporary Education (ICADCE 2018). Atlantis Press.

Tekoäly renki, isäntä vai elämäsi avuliain kollega?

Luovalla alalla tekoälymallien yleistyminen on puhu anut etenkin generatiivisten tekoälymallien vuoksi. Yhtäkkiä kuka tahansa pystyi generoimaan kuvituksia ja videoita, koodaamaan verkkosivuja ja sovelluksia sekä suoltamaan lopu omasti logoja ja yritysilmeitä. Äkkiseltään vaiku i, e ä tekoäly oli tehnyt visuaalisen alan suunni elijat kertarysäyksellä työ ömiksi. Näin suurta murrosta alalla ei kuitenkaan toistaiseksi ole saavute u ja ihmisen rooli suunni elutyössä on yhä keskeinen, muutoinkin kuin pelkkänä promptin kirjoi ajana. Teknologioiden kehi yminen vaiku aa kuitenkin väistämä ömästi työskentelytapoihimme, ja usein pysyvästi.

Visuaalisen sisällön tuo amiseen tarkoite uja tekoälypohjaisia ratkaisuja on putkahdellut markkinoille kuin sieniä sateella, esimerkiksi Adobe Fire y, Canva AI, Midjourney, Krea ja Runway, vain muutamia mainitakseni. Kokonaan uusien ohjelmistojen kehi ämisen lisäksi tekoälyominaisuuksia on integroitu laajalti jo olemassa olleisiin ohjelmistoihin. Yhtäkkiä olemmekin tilanteessa, jossa niin amma ilaiset kuin opiskelijat joutuvat kysymään itseltään, millaisia taitoja tulevaisuudessa tarvitaan, ja onko omalla osaamisella jatkossa lainkaan arvoa. Kukaan tuskin osaa varmuudella sanoa, millaiseksi ala tulevaisuudessa muotoutuu. Varmaa kuitenkin on, e ä tekoälyn kehi ymisestä kanna aa olla kiinnostunut – vaikkei tekoälyä juuri hyödyntäisikään.

Tekoälyn lyhyt historiikki

Matias Tenhu

Teksti ja kuvitus

Tekoälyn ympärillä pyörii yhä mystiikkaa ja suuria lupauksia. Kyse ei ole kuitenkaan nykyajan magiasta, vaan teknologiasta, jonka perusteet jokaisen olisi syytä ymmärtää. ekoälystä keskusteleminen alkaa varmasti pursuamaan monilta korvista ulos, eikä suo a. Aiheesta on tullut valtavirrassa kuuma peruna viimeistään vuonna 2022 OpenAI:n julkaiseman ChatGPT:n myötä. Vielä muutama vuosi si en keskustelua tuntui leimaavan pelonsekainen jännitys. Tekoäly tuntui pystyvän käsi ämä ömiin suorituksiin, ja pian monien mieleen hiipi epämielly äviä ajatuksia: jos kone kykenee tähän kaikkeen, tarvitaanko ihmistä pian mihinkään? Ilmapiiri vaiku aa kuitenkin rauhoi uneen niin pahimman hypetyksen kuin salalii oteorioinnin osalta ja tekoäly on hyväksy y osaksi arkeamme. Samalla yleinen keskustelu on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen – mie imään, missä tehtävissä tekoäly voisi todella au aa meitä suoriutumaan paremmin.

1950

Alan Turing kuvaa teoksessaan Computing Machinery and Intelligence testin, jolla koneiden älykkyy ä pystytään mi aamaan. Termiä tekoäly (artifical intelligence) käytetään ensimmäisen kerran.

1960–1970

Kirjallisuus ja elokuvat au avat popularisoimaan käsitettä. Ensimmäinen chatbot ja itsenäisesti navigoivat kulkuneuvot kehitetään.

1980–1990

80-luvun tekoälybuumin aikaan ote iin monia edistysaskelia, mutta vaaran merkit olivat jo ilmoilla. Kehitys ei vastannut sille asetettuja huimia odotuksia, jonka vuoksi rahahanat tyrehtyivät. Koi i niin kutsu u tekoälytalvi.

2000–2010

Kehitys virkistyy ja yritykset kuten Twitter, Facebook ja Net ix alkavat hyödyntää tekoälyä algoritmeissaan. Virtuaaliset assistentit Siri ja Alexa julkaistaan.

2020

OpenAI:n julkaisemat generatiiviset tekoälymallit DALL-E ja ChatGPT aiheuttavat maailmanlaajuisen tekoälyinnostuksen. Tekoälyn sääntely alkaa.

tekoälyn kyvyt toimia graa sen suunnittelun kentällä kiinnostavat suunni elijoiden lisäksi myös tutkijoita. Viimeaikaiset läpimurrot esimerkiksi generatiivisten mallien osalta ovat sysänneet tutkimusta kunnianhimoisempaan ja holistisempaan suuntaan: yksi äisten työtehtävien optimoinnin sijaan katseet ovat kääntyneet tarkastelemaan kokonaisten suunni eluprosessien uudistamista. Kyseessä on varsin suuri ajatuksellinen muutos, joka onnistuessaan muu aisi väistämä ä suunnittelijan ja koneen välistä suhde a. Sen sijaan e ä suunni elija rakentaisi työn pala palalta, voisi tekoäly hoitaa prosessin alusta loppuun, joskin yhä ihmisen ohjauksessa. Ihminen toimisi siis jatkossa ikään kuin luovana johtajana, koneen hoitaessa käytännön tehtävät. Jo a tällaisessa voitaisiin todella onnistua, tulisi tekoälyn aidosti ymmärtää mitä ihminen siltä toivoo, pystyä sitomaan nämä toiveet yleisiin suunni eluperiaa eisiin ja kyetä tuo amaan niiden pohjalta perusteltuja, laadukkaita suunni eluratkaisuja.

Tehtävä on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo. Visuaalisen maailman valloi aminen on osoi autunut haastavaksi pähkinäksi jopa tekoälymalleille. Kuten jokainen tekoälyä suunni elutehtävissä käy änyt varmasti allekirjoi aa, tuntuu omaa ajatusta vastaavan, tai toimeksiantoon tyydy ävästi vastaavan designin tuo aminen tekoälyn avulla vielä jokseenkin mahdo omalta. Ja vaikka lopputulos näyttäisikin mallikkaalta, saattaa kiiltävän pinnan alla piillä ruma todellisuus: sotkuinen vektori- tai koodiviidakko tai hankalasti muokattava staa inen lopputulos. Amma imaisessa toiminnassa tällainen työnjälki osoi autuu usein tuotannolliseksi esteeksi.

Graafisessa suunnittelussa tekoälyllä on kaksi päätehtävää:

1. Sisällön tulkitseminen, eli kyky ymmärtää kuvien, vektorien sekä tekstin sisältöä, tyylejä ja merkityksiä.

2. Sisällön tuo aminen, eli kyky luoda sisältöjä, kuten tekstiä, kuvia, sommitelmia ja väripale eja, sekä muokata jo olemassa olevia sisältöjä annettujen ohjeiden perusteella.

entä mitä mieltä graa set suunni elijat itse ovat kehityssuunnasta? Gra an vuoden 2025 toimialatutkimuksesta käy ilmi, e ä 65 % kyselyyn vastanneista jäsenistä oli hyödyntänyt tekoälyä työssään. Tyypillisesti tekoälyä hyödynne iin projektien ideointivaiheessa sekä erilaisten rutiinitöiden suori amisessa. Rutiinitöiden sujuvoituminen vapau i aikaa luovalle työlle, joka ilahdu i suunni elijoita. Enemmän aikaa luovalle työlle kuulostaa houku elevalta, eikö? Sen sijaan huolta herä ivät uhkakuvat siitä, e ä amma ilaisten työ menettäisi arvoaan, työmahdollisuudet vähentyisivät ja työn laatu heikentyisi yleisesti. Myös ee iset

kysymykset, kuten teosten luvaton käy ö tekoälyn koulu amiseen, herä ivät huolta vastaajissa. Muissa alan tutkimuksissa on lisäksi noste u esille huoli designin homogenisoitumisesta, sillä tekoälyn tuo amat lopputulokset ovat suoraan riippuvaisia sen koulu amiseen käytetystä datasta. Kaikesta huolima a yhdestä asiasta ollaan lähes yksiseli eisesti samaa mieltä: tekoäly avaa suunni elijoille uusia luovuuden ulo uvuuksia.

Vaikka tekoälyn kehitysaskeleet ovatkin olleet mi avia, tuntuu teknologia yhä kirjoitushetkellä olevan vahvimmillaan yksi äisten, suunni elun osatehtävien toteu amisessa.

Tekoälyummikko, näillä pötkit jo pitkälle!

Tekoäly

Ohjelmisto, joka jälji elee ihmisen oppimista ja päätöksentekoa. Perustuvat luotuihin algoritmeihin, mu a pystyvät itsenäiseen oppimiseen ja suorituskyvyn parantamiseen. Jaetaan heikkoon ja yleiseen/vahvaan tekoälyyn. Heikko tekoäly suori aa ihmisen määri elemiä tehtäviä. Yleinen tekoäly kykenee ihmistasoiseen ymmärrykseen ja itsenäiseen toimintaan. Yleistä tekoälyä ei ole vielä onnistu u kehi ämään.

Koulutusdata

Aineisto, jota käytetään tekoälymallien kouluttamiseen. Malli oppii tunnistamaan aineistossa toistuvia kaavoja ja tekemään ennusteita niiden pohjalta. Koulutusdata vaiku aa mallin antamiin ratkaisuihin.

Suuri kielimalli

Tekoälymalli, joka on koulute u valtavilla määrillä tekstidataa. Malli ennustaa seuraavia sanoja tekstissä aiemmin esiintyneiden sanojen pohjalta.

Generatiivinen tekoäly Uu a sisältöä, kuten tekstiä, kuvia ja ääntä ohjeiden (promptien) pohjalta tuo ava malli.

Kone- ja syväoppiminen sekä neuroverkot Tekoälyn osa-alueita. Kone oppii käsi elemänsä datan perusteella ja kehi ää sen pohjalta suoritustaan itsenäisesti.

Algoritmi

Joukko sääntöjä, jonka avulla kone ratkaisee sille annetun tehtävän.

Hallusinointi

Tekoäly tuo aa tietoa tai sisältöä, joka ei perustu todelliseen tietoon. Tilanne voi syntyä esimerkiksi mallin pyrkiessä täy ämään tietoaukkoja.

Automaatio

Koneellinen prosessi, joka suoritetaan ilman tai vähäisellä ihmistyöllä. Automaatio ei vaadi tekoälyteknologiaa.

Multimodaalinen tekoäly

Useita eri tietotyyppejä, kuten kuvaa ja tekstiä käsi elemään kykenevä malli.

Graafikoita kiinnostavia ajankohtaisia tutkimuksia ja avauksia

Martin Nebelong – Photoshopin ja Krean reaaliaikainen yhdistäminen

Kokeilu tekoälyn kytkemisestä osaksi digimaalausprosessia. Tekstimuotoisten promptien sijaan tekoäly kohdistaa huomionsa reaaliajassa maalauksessa tapahtuviin muutoksiin.

Adobe – Project Graph

Adoben node-pohjainen käy ölii ymä, joka mahdollistaa sekä Adoben, e ä kolmansien osapuolten sovellusten yhdistämisen samaan käy ölii ymään.

Projekti lupaa huoma avia kehitysaskelia kohti halli avampaa tekoälyavusteista työnkulkua.

Diff-Font – Ensimmäinen diffuusiomalliin perustuva fonttigeneraattori

Tekstielemen ien generointi on osoi autunut haastavaksi tekoälymalleille, mu a edistysaskeleita on ote u jopa kokonaisten merkistöjen generoimisessa.

Text-to-vector – Kohti ammattimaisempaa vektorien generointia

Vektorigra ikan generointi on jäänyt rasterikuvien varjoon, mu a tutkijat ovat enenevissä määrin kiinnostuneita löytämään keinoja myös puhtaampien vektoreiden generoimiseen.

Laajemmat generointitehtävät johtavat usein geneeriseen, merkitykse ömään tai virheelliseen sisältöön, ja käy äjän on hankala hallita lopputuloksen rakentumista. Ongelma on kuitenkin laajalti tunniste u, ja malleja kehitetään jatkuvasti halli avampaan ja amma imaisempaan suuntaan epävarman arpapelin sijaan. Vaikka tällaisia uuden ajan työnkulkuja vielä odotellaan, kehitystahti on ollut niin huimaa, e ä tilanne voi muu ua nopeastikin. Luovan alan amma ilaisten näkökulmasta kehityssuunta on joka tapauksessa positiivinen: tavoi eena on luoda järjestelmiä, jotka antavat suunni elijalle lisää työkaluja sekä enemmän valtaa tekoälyn ohjaamiseen.

tekoäly herättää ymmärre ävästi voimakkaita tunteita laidasta laitaan. Etenkin generatiiviset mallit saa avat tuntua monesta luovan alan tekijästä jopa luotaantyöntäviltä, kun toiset taas näkevät niissä uuden luovan mahdollisuuden. Kehitys voi vaiku aa myös pelo avalta, sillä kukaan tuskin tietää, millaisiin tekoihin tekoäly kykenee esimerkiksi kolmen vuoden päästä. Vaikkei tekoälyn kanssa haluaisikaan olla missään tekemisissä, on ilmiön suhteen hyvä olla valveutunut. Jokainen meistä on varmasti kuullut kyllästymiseen saakka medialukutaidon tärkeydestä jo koulun penkillä. Nyt termi on saanut rinnalleen uuden kaverin – tekoälylukutaito. Termillä tarkoitetaan kykyä ymmärtää, arvioida ja käy ää tekoälyteknologioita krii isesti ja vastuullisesti. Taito, jota jokaisen tulisi kehi ää, ammatista riippuma a.

On kuitenkin hyvä muistaa, e ä tekoälyn kehityspolulle on mahtunut useita buumeja ja hiljaisia suvantovaiheita. Tälläkin hetkellä käydään keskusteluja siitä, ovatko suuret kielimallit jo saavu amassa kehityska oaan. Niin tai näin, tekoäly vaiku aa tulleen pysyäkseen

ja sen soveltamisalueet tulevat jatkossa vain monipuolistumaan. Nähtäväksi siis jää, odottaako nurkan takana ennennäkemätön teknologinen murros, vai elämmekö kenties jo seuraavan tekoälytalven kynnyksellä.

Lähteet

Coursera. (2025). The history of AI: A Timeline of arti cial intelligence h ps://shoturl.at/K4m7J

Gra a. (2025). Toimialatutkimus 2025. h ps:// shorturl.at/OTugn

Li, H., Xue, T., Zhang, A., Luo, X., Kong, L. & Huang, G. (2024). The application and impact of arti cial intelligence technology in graphic design: A critical interpretive synthesis. heylion, 10(21). h ps:// doi.org/10.1016/j. heliyon.2024.e40037

Paajanen, S. (2019). Pieni suuri tekoälysanasto –25 tärkeää termiä. h ps:// shorturl.at/jhVof

Paczona, M. (2026). Tekoäly, koneoppiminen ja syväoppiminen –mitä eroa niillä on? h ps://shorturl.at/G6I1u

Tableau. (2026). What is the history of arti cial intelligence (AI)? h ps://shorturl.at/DbiSJ

Xamk. (2024). AI–opas. Tekoälyyn lii yvät käsi eet. h ps:// shorturl.at/bdZjK

Zou, X., Zhang, W., & Zhao, N. (2025). From fragment to one piece: A review on AI-driven graphic design. Journal of Imaging, 11(9), 289. h ps:// shorturl.at/HmIKS

Henrikki Nissinen kuvitus

Visuaalisen viestinnän suunnittelun asialla jo vuodesta 1933.

PYSY ALAN TASALLA GRAFIA.FI

Villa Vinkkeli

Inspiroiva taidegalleria Ounasmetsässä.

Tule rentoutumaan taiteen äärelle. Katso aukioloajat villavinkkeli.com

Vuopajantie 15, Rovaniemi @villavinkkeli

Insinööritoimisto Pekka Alatalo Oy

Jousimiehentie 6 B 17, 96200 Rovaniemi

040 5272 794 | pekka.alatalo2@gmail.com

Kansallisromantiikka ennen... ja nyt?

Ajatuksia suomalaisuudesta

ansallisromatiikka on hiukan ristiriitainen aihe – toisaalta vanhuuttaan homeinen, toisaalta kiivaita mielipiteitä herät tävä – mutta sitä suuremmalla syyllä siitä tulisi keskustella. Jos on mahdollista, että kansallisromantiikan monimutkaisesta solmusta saisi poimittua joitakin lankoja, joilla voisimme kutoa jotain tuttua mutta tuoretta tueksi tulevaan, olisi se varmasti vaivan arvoinen koetus. Kysymys kuuluukin: onko kansallisromantiikalle sijaa 2020-luvun Suomessa ja suomalaisuudessa, millaiselta se näyttäisi ja olisiko sille käyttöä? Yhden artikkelin on mahdotonta antaa selkeitä vastauksia, mutta näiden kysymysten tarkastelu on jo riittävä alku.

Tietynlainen uus-uusromantiikka (uusromantiikka vaikutti 1800-luvun lopulla samaan aikaan kansallisromantiikan kanssa), jota olen itse kutsunut lämmin hen k isesti eskapismiksi, on ollut valoillaan läpi 2020-luvun. Se on esillä jopa tässä lehdessä; karkaaminen pseudohistorialliseen maailmaan! Eikä turhaan – elämme pelottavia aikoja ja samoin kuin ihmiset teollisen vallankumouksen aikaan, myös me digitaalisen vallankumouk sen ja hullujen kuninkaiden aikana kaipaamme jotain kaunista ja turvallista. Kansallisromantiikka ei ainoas taan tarjoa viehättävää ihannetta, vaan myös ehdottaa yhteenkuuluvuutta kansallisin perustein. Kiinnostava ajatus, mutta kuten aina, asiaa pitänee tarkastella kriittisen linssin läpi. Eihän kaikki mikä kiiltää ole kultaa.

Kansallisromantiikka viittaa 1800-luvun lopussa sekä 1900-luvun alussa vaikuttaneeseen taiteelliseen tyylisuuntaan, joka perustui ajan nationalismille ja sitä edeltävälle romantiikan aatteelle. Kansallisromantiikka on siis historian äärimmilleen värittämä käsite, joka johtaa helposti muiden, entistä haastavampien aiheiden, kuten kolonialismin, valkoisen ylivallan sekä rasis min pariin. Kuitenkin kansallismielisyys, joka tiedostaen ottaa esiin ja vastustaa edellä mainittuja ilmiöitä, voi olla aivan hyvin yhteensopiva progressiivisten arvojen kanssa. Kansallisromantiikka ei itsessään tarkoita etnistä nationalismia tai kansalliskiihkoa, jotka erottavat oman kansan parempana muiden kansojen joukosta ja painottavat äärikonservatiivisia arvoja.

1800–1900-luvuilla kansallisromantiikka oli kuitenkin aikansa tapaan valtaosin konservatiivista. Suomessa tämä näkyi esimerkiksi karelianismina, kun herrat lähtivät rakentamaan Suomelle omaa kansallisidentiteettiä. Nykyään puhutaan paljon kulttuurisesta omimisesta – karelianismi oli tätä puhtaimmillaan. Vaikka on totta, että nykyisen Suomen ja rajantakaisen Karjalan kulttuureilla on kaikkien itämerensuomalaisten kulttuurien tavoin paljon yhteisiä piirteitä, myyttejä ja perinteitä, ei karjalainen kulttuuri silti ole yhtä kuin suomalainen kulttuuri. On hyvä tiedostaa, että suomalainen kansallisidentiteetti on erityisesti taiteen saralla rakennettu vahvasti karjalaiselle pohjalle, ja että se oli pienen, etuoikeutetun ryhmän tietoinen valinta. Tarkoitusperistä

huolimatta teko vaikuttaa edelleen tukahduttamalla karjalaisten äänet ja kulttuurin kahden valtion väliin, tarjoamatta virallista asemaa ja sen tuomaa turvaa.

Onko siis koko suomalainen kansallisidentiteetti, peräti koko suomalainen kulttuuri vain 1800-luvulla keksitty, keinotekoinen, muutaman hassun harrasmielisen fennomaanin poikkitaiteellinen tuotos? Väitteessä on totuuden siemen, mutta koko totuus on laajempi, monimutkaisempi kokonaisuus. Ensinnäkin tuolla tuotoksella on ollut satakunta vuotta aikaa konkretisoitua osaksi elettyä kulttuuria – ja siten se on tehnyt itsestään aidon, autent tisen osan suomalaisuutta. Lisäksi olisi hupsua sanoa, että koko kulttuuri tupsahti tyhjäs tä 1800-luvulla. Ennen suoma laisen kansal lisidentitee tin muodostu mista Suomi koostui useista heimoista, joiden kulttuurit kehit tyivät erinäisinä sekoituksina itämerensuoma laista, yleiseurooppalaista ja ruotsalaista perinnettä ja elämäntapaa. Tämä rakensi pohjan tule val le, ja kun kansallisromantiikan aikakautena sille koottiin kehys ja ornamentit, viimeistään edellinen vuosisata maalasi selvän muoto kuvan Suomesta sotien, uudelleenrakennuk sen, teollistumisen ja teknolgian etenemisen huiskeessa.

yhteenkuuluvuuden tunnetta vastineeksi sokeasta lojaliteetista uskontoa, ideologiaa tai aatetta kohtaan. Kansallisromantiik kaan, tai pikemminkin kansallismielisyy teen liitetäänkin tällaisia, useimmiten äärioikeistolaisia ja konservatiivisia ryhmiä, jotka myrkyt tävät sen kiihkomielisellä vihalla vähemmistöjä ja kaikkea ”epäsopivaa” kohtaan. Toiset taas antavat kansal lisidentiteetin soljua taustalla epämääräisenä Suomi-brändinä, kysymättä kiihkoilijaa enempää, kuka sen heille määrittelee.

Kenen se sitten tulisi määritellä?

Suomen historia on mitä on – yhtenä kansakuntana lyhyt ja ytimekäs, löyhemmin määriteltynä taas pitkä, mutta unohdettu ja vaatimaton. Se on kuitekin luonut hyvän pohjan maalle, jossa eriarvoisuutta ja kärsimystä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta kuitenkin vähemmän kuin monissa muissa maailman kolkissa. Haasteita on kuitenkin edelleenkin luvassa, osa vanhoja tuttuja, kuten populismin ja eriarvoisuuden kasvu, ja osa teknologian tuomia ongelmia. Näistä eräs nousee salakavalana, mutta merkittävänä – juurettomuus.

Juurettomuuden tuottama yksinäisyys ja merkityksettömyyden tunne altis taa haavoittuvaiseksi ryhmille, jotka houkuttelevat luokseen ihmisiä tarjoamalla

kansallisroman-

Kuuliaisesti länsimaisessa individualismissa kasvaneena voisin tähän loppuun ehdottaa, että jokainen voi ihan itse määritellä, miten oman kansallis identiteettinsä ja perinteensä kokee, ja missä määrin haluaa itselleen kansallisromantiikasta ammentaa. Olisin aivan oike assa, sillä kenelläkään ei ole valtaa sitä toiselle määritellä. Haluan kuitenkin ehdottaa yhteistä haavekuvaa: ryöstäkäämme kansallisromantiikka takai sin öykkäröitsijöiltä, etnonationalisteilta ja suuryrityksiltä. Sen on aika toimia innostajana, yhdistäjänä ja tukijana, erottajan ja myyjän roolin sijaan. Suomalainen kansallisromantiikka 2020-luvulla kutsuu kaikki haluk kaat mukaansa, jakaa ja ottaa vastaan, muistaa menneen ja suuntaa tulevaan. Se tarjoaa juuria juurettomalle ja merkitystä epävarmaan maailmaan. Se tarjoaa tarinan kansasta, jolla on toivoa, sydän ja tulevaisuus.

Anni Kalapudas Teksti ja kuvitus

Lähteet

Immonen, P. (2017). Suomen rahvaan historia: Kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle. Atena.

Sihvo, H. (2003/1973). Karjalan kuva: Karelianismin taustaa ja vaiheita autonomian aikana (2. painos). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Tarkka, L., Haapoja-Mäkelä, H., & Stepanova, E. (2019). ”Kalevalaisuus, kieli-ideologiat ja suomalaisuuden myytit."

turkiskaulus ja ritarin naarmuuntunut haarniska kertovat lukijalle kokonaisia tarinoita yhdessä silmänräpäyksessä. Kun ruudulla avautuu satumainen näkymä ihmeellisistä maisemista ja loputtomista seikkailuista, voivat fantasiahahmojen vaatteet olla viimeinen asia, johon katsoja kiinnittää huomiota.

Maagin kaulassa välkehtivä riipus, kuninkaan kasvoja kehystävä

Ensivaikutelma on tärkein –kun kyse on fantasiahahmoista.

Näytä, älä kerro: fantasiahahmojen asuissa piilevät tarinat

Ensivaikutelma on tärkein – ainakin kun kyse on fantasiahahmoista. Maagin kaulassa välkehtivä riipus, kuninkaan kasvoja kehystävä turkiskaulus ja ritarin naarmuuntunut haarniska kertovat lukijalle kokonaisia tarinoita yhdessä silmänräpäyksessä.

un ruudulla avautuu satumainen näkymä ihmeellisistä maisemista ja loputtomista seikkailuista, voivat fantasiahahmojen vaatteet olla viimeinen asia, johon katsoja kiinnittää huomiota. Hahmosuunnitteluun sisältyvä vaatesuunnittelu on kuitenkin yksi tärkeimmistä elementeistä, jotka tekevät hahmosta ja koko fantasiamaailmasta uskottavan. Hahmosuunnittelu on graafisen suunnittelijan salainen ase, jonka kautta hahmo saa tarinansa kantaakseen vaatteidensa silmukoissa. Fantasiagenrelle on ominaista, että hahmojen fyysisistä ominaisuuksista, kuten korvien muodosta tai kehonrakenteesta, voi päätellä joitakin rajattuja asioita hahmojen alkuperistä. Vaatetus on tässä kuitenkin todellinen sanansaattaja. Vaatesuunnittelun kautta hahmosuunnittelija kertoo hahmon kulttuurisesta taustasta, asemasta yhteiskunnassa ja jopa arvomaailmasta, johon hahmon toiminta perustuu. Mustaan teräväkulmaiseen haarniskaan pukeutunut sotapäällikkö ja vaaleaa silkkipukua yllään kantava neito edustavat katsojan silmissä hyvin erilaisia tarinoita, vaikka he esiintyisivätkin samassa kertomuksessa.

Hahmon nykytilanteen lisäksi voi vaatetuksella viestiä myös juonen etenemistä. Videopelihahmo saattaa saada uuden,

voimakkaamman haarniskan tai kaavun päihittäessään vihollisen. Elokuvahahmo taas voi pukeutua yhä hienommista kankaista ommeltuihin pukuihin päästessään lähemmäksi määränpäätään. Muuttuva vaatetus kertoo tarinaa hahmon vastoinkäymisistä, saavutuksista ja ihmissuhteista. Sama pätee myös toiseen suuntaan: kultalangalla kirjailtu puku heijastaa hahmon perikatoa, kun se vaihtuu riekaleisiin ryysyihin.

Vaatetus ei ole tärkeä osa ainoastaan tarinoiden päähahmojen suunnittelua, vaan myös sivu- ja taustahahmojen täytyy istua rooleihinsa. Vaikka taustalla näkyvän kokin jauhoinen esiliina tai nimettömän aristokraatin pitsiviuhka hukkuisivat fantasiatarinan värikkäisiin yksityiskohtiin, niiden poistaminen tai muuttaminen rikkoisi tarinan yhtenäisyyden tai muuttaisi sen suuntaa. Jos esimerkiksi luostarissa uskoaan harjoittava harras munkki puettaisiin kuninkaan hovia viihdyttävän harlekiinin salmiakkikuvioihin tai tavernassa työskentelevän tarjoilijattaren kureliiviin, muuttuisi hahmon kokonaisvaikutelma melko hullunkuriseksi. Toisaalta jos munkille puetaan kaavun lisäksi rengashaarniska, muuttuu rauhallinen uskonharjoittaja joksikin hiukan jännittävämmäksi katsojan silmissä. Jokaisella leningillä, lähettilaukulla ja rautakintaalla on paikkansa tarkkaan rakennetussa illuusiossa.

Eva Al-Khanji Teksti ja kuvitus

Fantasiatarinan uskottavuus perustuu suunnittelijoiden valintoihin. Käsikirjoittajat muotoilevat tarinoiden sielut, lavastussuunnittelijat rakentavat tarinoiden luustot, hahmosuunnittelijat herättävät tarinat henkiin. Hahmojen kautta katsoja elää tarinaa, luo tunnesiteitä siinä esiintyviin paikkoihin ja henkilöihin, iloitsee, pelkää, rakastuu. Kun hahmosuunnittelussa onnistutaan, syntyy uusia todellisuuksia, jotka ovat yhtä käsinkosketeltavia kuin oma maailmamme.

Lähteet

Choi, H., Ko, E., & Megehee, C. M. (2014). Fashion’s role in visualizing physical and psychological transformations in movies. Journal of Business Research, 67(1), 2911-2918. https://doi.org/10.1016/j.jbusres.2012.06.002

Makryniotis, T. (2018). Fashion and costume design in electronic entertainment -Bridging the gap between character and fashion design. Fashion Practice, 10(1), 99-118. https://doi.org/10.1080/17569370.2017.1412595

Hyvää yötä, möröt!

apsautat valokatkaisijan kiinni ja vedät syvään henkeä. Lähtölaukaus on annettu. Seuraavaksi on vuorossa jokailtainen kilpajuoksu. Paikalla ovat yleisölle jo tutuksi tulleet kisaajat: sinä vastaan makuuhuoneesi pimein nurkkaus. Otat vauhdikkaita askelia kohti maaliviivaa. Viimeisillä askelilla hyppäät jo lähes ilmaan, sillä ethän halua, että sängyn alla odottava hirviö tarttuu kiinni jalkaasi. Vedät nopealla nykäyksellä peiton korviin asti ja huokaat helpotuksesta. Selvisit. Vai selvisitkö sittenkään? Vaatekaapin ovea vasten nojaa tumma hahmo… siihen ripustamasi huppari. Hörähdät peloillesi, jotka hetkeksi pääsivät laukkaamaan vapaana. Makuuhuoneen vaatekaapissa lymyilevä mörkö, sängyn alla h-hetkeä odottava hirviö ja katonrajassa kettinkejä kolisutteleva kummitus ovat useille lapsuudesta tuttuja yöllisiä pelkoja, jotka saattavat kulkea mukana vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Hämärässä huoneessa varjot muuttuvat hirvittäviksi hahmoiksi, mutta voisivatko möröt pelon sijaan kenties tuoda turvaa nukahtamiseen? Vaikka vanhemmat kovasti vakuuttelevat varpaita mutustelevan hirviön olevan mieli-

Riina Tuomi

Teksti ja kuvitus

Lähteet

Maynes, M.-L. (2020). Monsters at bedtime: Managing fear in bedtime picture books for children. Humanities and Social Sciences Communications. 7(63).

kuvituksen tuotetta, voi paras ratkaisu pelon voittamisen kannalta olla sängyn alla asuvaan hirviöön tutustuminen. Lasten kuvakirjoissa pelottavat olennot ja möröt voivat auttaa käsittelemään niitä abstrakteja pelkoja, joita lapsi ei välttämättä vielä osaa tunnistaa tai sanoittaa. Kammottavaksi visualisoitu olento voi auttaa kohtaamaan pelon antamalla sille muodon, jota tarkastella ja tutkia omaan tahtiin, turvallisesti tarinan sisällä. Visuaalisen kerronnan siivittämänä pelon tunne muuttuu olennoksi, jolla on ilmeitä ja eleitä, tehden siitä inhimillisemmän, jopa samaistuttavan. Mitä jos vaatekaapissa piilotteleva piikikäs ja synkeä mörkö pelkääkin sinua, tai entä jos kummitus ei saakaan unta?

Epämiellyttävien tunteiden, kuten pelon kohtaaminen mörkökuvituksien kautta antaa selityksen pimeässä nariseville nurkille ja uhkaaville varjoille, mutta ennen kaikkea vahvistaa taitoja käsitellä haastavia tunteita, niin nukahtaessa kuin hereilläkin. Pelottavaan olentoon sekä pelon tunteeseen voi uteliaasti tykästyä ja se voi muuttua ystäväksi, kun siihen tutustutaan paremmin. Ehkä pelottava mörkö ei olekaan vihollinen vaan jotain, jonka kanssa voi oppia elämään.

Epilogi

Katselen illassa piteneviä varjoja – jokin liikahtaa aivan näkökenttäni rajamailla. Koen ensimmäisen varman lupauksen saapuvasta kesästä sitruunaperhosen leijaillessa lumisen maiseman halki. Muisto lämpimästä tuulesta viipyy kasvoillani sulkiessani silmäni.

Tänään tavoitin inspiraation kevätauringossa kylpevästä puutarhasta. Huomisesta en vielä tiedä.

Kuvasta syklisestä, kaaoksesta lempeästä, syntyen siitä miettimään, ajatusta kajastusta.

Mihin päätyn, mistä se alkaa, yhdestä kaks vai monta onkaan. Vastaus riveissä, väleissä, rajojen pinnoissa häilyvissä.

Pimeä hajottaa, hajauttaa, luvan antaa vapauttaa. Etsien, eteenpäin ehtien, jo muotoa hiljaa hakien.

Ja kaikki asettuu vaan ei pääty, kun sivu yöhön kääntyy – hengittäen, syntyen.

Jonna Holopainen

Sonetti

Universum Mirabilis Gaudium . .