Tutkain 1/2013

tutkain Valtiotieteellinen ylioppilaslehti

1/2013

Ilkka Kanerva avautuu mediasta »30

Energiajuomat testissä »36

ROLLER DERBY

NOSTEESSA »16

Makedonia kulissien takana »26

pääkirjoitus

Mikä meitä liikuttaa?

tekijät

Y

KUVA MIKKO VIRTA

liopiston opiskelijayhteisöä ei voi aina kehua kovinkaan liikuntahenkiseksi. Unisportin tarjoamista hyvistä palveluista huolimatta opiskelijaporukat kokoontuvat sangen vaihtelevasti yhteisen liikkumisen merkeissä.

Sosiaalisten tapahtumien tarjonnassa juhlat ja kulttuuritapahtumat saavuttavat suuremman suosion useissa ainejärjestöissä, vaikka poikkeuksiakin toki on. Oma ylioppilaskuntamme puolestaan panostaa liikuntatoimintaan tänä vuonna vaivaiset tuhat euroa.

Kannunvalajat päätti selvittää syitä jäsentensä vähäiseen liikkumisintoon opiskelijajärjestötasolla (sivu 12). Vaikka intoa liikkumiseen meistä valtsikalaisista löytyykin, harva silti halusi liikkua yhdessä omien opiskelijakavereidensa kanssa. Mikä mahtaakaan olla syynä?

Osa vastaajista koki tapahtumat liian mieskeskeisiksi pallopelailuiksi. Miesurheilulle vastapainoksi esittelemme roller derbyn, joka on naisten harrastama vauhdikas ja hiukan vaarallinen joukkueurheilulaji (sivu 16). Laji johon verrattuna omat lauantaisählyni tuntuvat sunnuntaikävelyltä.

Liikunnan lisäksi meitä toki liikuttavat muutkin asiat, kuten esimerkiksi työt. Niitä on useimmiten tehtävä jo ennen valmistumista.

Viimeistään maisterina olisi hyvä jo olla jalka työelämäoven välissä.

Kysyimme kolmelta hiljattain valmistuneelta valtiotieteilijältä, kuinka tämä onnistuu (sivu 22).

Työuramme alkuhetki pitää myös valtakunnalliset päättäjät liikkeessä (sivu 35). Arkadianmäellä ei taatusti katsota hyvällä kaltaisiani, jotka tuhlaavat aikaansa opintopisteiden suorittamisen sijaan vaikkapa tiedekuntajärjestölehdelle tehtyyn ilmaistyöhön. Mitäpä väliä sillä on, että jo ensimmäiset kuukaudet tehtävässäni ovat opettaneet minulle enemmän työelämästä kuin luentosalien hienot teoriat.

Lehden viimeisiä yksityiskohtia aamuyön pimeinä tunteina hioessa saattaa tulla tarve energiajuomalle. Selvitimme, mikä näistä ihmejuomista auttaa parhaiten opiskelijaa jaksamaan (sivu 36). Toisaalta tieteellisyyden puute testimme metodeissa saattaa herättää epäilyksiä siitä, olisiko meidän ehkä sittenkin pitänyt kuunnella jotain niillä luennoilla?

KUVA SIMO ORTAMO

Lauri Haikola, 27-vuotias talous- ja sosiaalihistorian opiskelija, yksi lehden toimitussihteereistä. ”Usean vuoden ainejärjestölehtikokemuksesta huolimatta opin uusia asioita; ensimmäisen haastatteluni tekeminen oli avartavaa.”

KUVA ANKI AHLQVIST

Salla Karjalainen, 22-vuotias sosiologian opiskelija, kirjoitti harrastamastaan roller derbystä. ”Oli jännittävää kirjoittaa ensimmäistä julkaistua kirjoitustani. Sain kuitenkin hyvää ja rakentavaa palautetta muilta. Oli kivaa, kun sai kirjoittaa itselle tärkeästä aiheesta.”

Miran Hamidulla

KUVA NOORA PERHIÖ

Päätoimittaja

tutkain 1/2013

Sonja Ulma, 23-vuotias viestinnän opiskelija, yksi lehden toimitussihteereistä. ”Kirjoitin tähän numeroon ensimmäisen kolumnini ikinä. Olo on erittäin surrealistinen ja jännittynyt. Lukeeko sitä kukaan? Ymmärretäänkö se väärin? Onko se täyttä

3

sisältö

vakiot Pääkirjoitus Kuvain Ajankohtaista Kannusta kaikuu Paikka ompi vallan kahvassa Uralle Ilmestyskirjanpitäjä Irstain Laulukirja syynissä Arviot Bad Pintin Lukijakilpailu Top 3 Kannukka

3 6 8 11 33 35 38 39 40 41 42 42 42 43

16

36

30

KUVA MIKKO VIRTA

4

28

KUVA ANKI AHL

erikoiset 12

Kannun liikuntakysely

16

Naiset radalla

22 26

26

Tutkain ja Kannun liikuntavastaavat selvittivät, miten valtsikalaiset liikkuvat.

Roller derby on kasvanut viihteestä urheilulliseksi elämäntavaksi.

Oman alan ensiaskeleet Kolme vastavalmistunutta valtsikalaista kertovat siirtymisestään työelämään.

Makedonian umpikuja

Makedonian uusi julkikuva rakentuu ratkaisemattomien ongelmien päälle.

tutkain 1/2013 50. vuosikerta Julkaisija Kannunvalajat ry Päätoimittaja Miran Hamidulla Toimitussihteerit Lauri Haikola, Eevi Heikkinen, Laura Luoto ja Sonja Ulma Ulkoasu ja taitto Teemu Perhiö

30

Median hampaissa Ilkka Kanerva kertoo mietteitään journalismin viihteellistymisestä.

Kuvaussihteeri Anki Ahlqvist

34

On valintamme aina yvv

36

Jumalaiset juomat

Kirjoittajat Anki Ahlqvist, Teemu Antikainen, Kaisa Arkkila, Niina Arvila, Lauri Haikola, Miran Hamidulla, Anne Hietaharju, Salla Karjalainen, Liisa Ketolainen, Laura Luoto, Vili Lähteenoja, Turo Mattila, Teemu Perhiö, Pirre Seppänen, Sonja Ulma, Mitjo Vaulasvirta ja Ozan Yanar

Kuinka valtsikassa mennään ”huipulle ja yhteiskuntaan”?

Tutkain testasi, millä energiajuomalla saa parhaat pärinät.

KUVA SIMO ORTAMO

”Miehet, käsi ylös, kuka on joskus saanut litsarin tai todistanut sellaista?”

Sonja Ulma kolumnissaan Ilmestyskirjanpitäjä sivulla 38.

Kannen kuva Simo Ortamo Ilmoitusmyynti Vili Lähteenoja vili.lahteenoja@helsinki.fi

Paino Whyprint oy, Helsinki Painos 300kpl ISSN 0787-0035.

Palaute tutkain2013@gmail.com www.kannunvalajat.fi/ tutkain Tutkain saa HYYn järjestölehtitukea.

KUVA MITJO VAULASVIRTA

LQVIST

tutkain 1/2013

5

kuvain Valtsikan speksin Perunoita lainaamassa ensi-ilta oli 20. helmikuuta. Speksin tarina käsitteli Korpikylässä elävää yhteisöä, jonka rauha rikkoontuu rikkaan Nalle Valaruusun saapuessa paikalle.

KUVA MIKKO VIRTA

6

tutkain 1/2013

7

KUVA ANKI AHLQVIST

ajankohtaista

Valtiotieteellisen tiedekunnan opintoasianpäällikkö Mikko Vanhanen.

Tutkintouudistus etenee Yhteisiä perusopintoja sisältävä uusi tutkintorakenne on parhaillaan lausuntokierroksella oppiaineissa. Päätöksiä on odotettavissa toukokuussa.

TEKSTI MIRAN HAMIDULLA

P

aljon keskustelua herättänyt kandidaatin tutkinnon uudistus on edennyt kohti loppusuoraa. Lopullisia päätöksiä uusien opintojen sisällöstä ei vielä ole tehty, mutta alustavat suunnitelmat antavat jo kuvan tulevien opintojen rakenteesta.

Parhaillaan oppiaineiden lausuntokierroksella olevassa mallissa yhteiskuntatieteiden perusopinnot tulisivat sisältämään pääaineen opintoja sekä yleisempiä, oppiaineiden mahdollisesti yhdessä järjestämiä, yhteiskuntatieteellisiä opintoja.

– Tutkinnon rakenteen suunnittelu on ollut haastavaa, koska meillä on tiedekunnassa niin monia erilaisia oppiaineita, opintoasianpäällikkö Mikko Vanhanen kommentoi aihetta.

Vanhasen mukaan uusien perusopintojen kautta pyritään lisäämään oppiaineiden välistä yhteistyötä opetuksen suunnittelussa ja järjestämisessä. Samalla pyritään karsimaan kurssitarjonnasta päällekkäisyyksiä.

8

– Myös tutkintoon kuuluvien menetelmäopintojen näkyvyyttä pyritään parantamaan siten, että opiskelijan olisi jatkossa mahdollista koota suoritetut menetelmäopinnot selväksi omaksi kokonaisuudekseen.

Tutkaimen saamien tietojen mukaan tiedekuntamme oppiaineista ainakin talousja tilastotieteissä uudistukseen on suhtauduttu varauksella. Vanhanen ei kiistä väitteen paikkansapitävyyttä.

– Näissä oppiaineissa opintojen sisältö on nykyisin hieman erilainen muihin verrattuna, ja niissä on tehty yhteistyötä myös valtiotieteellisen ulkopuolisten tahojen kanssa.

Tästä huolimatta on kuitenkin mahdollista, että nämäkin aineet saataisiin sovitettua mukaan yhteisten perusopintojen malliin.

– Tavoitteenamme on edelleen saada kaikki tiedekunnan oppiaineet mukaan tuleviin uudistuksiin, Vanhanen toteaa.

Lisääntyvistä yhteisistä opinnoista huolimatta pääaineet erillisine aineopintoineen tulevat Vanhasen mukaan jatkossakin säilymään. Yhteisopintojen lisäämistä ei hänen mukaansa tule nähdä uhkana vaan mahdollisuutena.

– Olisi hyvä, että tutkinnossa olisi kaikille tiedekunnassa opiskeleville pieni yhteinen pala yhteiskunnallisuutta, kun ollaan kuitenkin valtiotieteellisessä. Se olisi kilpailuvaltti, joka tekisi tutkinnosta nimenomaan valtiotieteellisen.

Pitkä tutkintouudistusurakka päättynee tutkinnon rakenteen osalta toukokuun tiedekuntaneuvoston kokoukseen. Urakoitavaa Vanhasella tulee riittämään tämänkin jälkeen.

– Välittömästi päätöksen jälkeen täytyy aloittaa uudistuvaa tutkintoa koskevien tutkintovaatimusten suunnittelu, hän toteaa lopuksi. π

Opetusajat uudistuvat ja tiivistyvät 2014 KUVITUS TEEMU PERHIÖ

Uudet intensiivijaksot mahdollistavat opiskelun opetusperiodien ulkopuolellakin.

TEKSTI LAURI HAIKOLA

Y

liopisto-opetuksen jaksotus muuttuu hieman 2014 alkavana lukuvuotena. Neljä periodia säilyvät ennallaan, mutta niiden väliin ja päätteeksi tarjotaan myös intensiivijaksoja. Intensiivijaksot sijoittuvat kalenterissa ensimmäisen ja kolmannen periodin eteen ja ovat pituudeltaan 1–2 viikkoa. Lisäksi neljännen periodin perässä on 2–3 viikon jakso, ja väliviikot muuttuvat tentti- ja lukuviikoiksi, mikä on näistä uudistuksista merkittävämpi. Tiedekuntatenttien toteuttaminen säilyy ennallaan.

Rehtorin kanslian opintoasiain yksikön asiantuntijan Minna Frimodigin mukaan muutos pyrkii tuomaan laitoksille joustavampia mahdollisuuksia tarjota opetusta sekä lisäämään tiiviitä syväluotaavia kursseja pedagogisena käytäntönä. Uudistusta valmisteltaessa siitä on normaalin kaavan mu-

gallup

kaan pyydetty kommentteja tiedekunnilta, ylioppilaskunnalta ja henkilöstöjärjestöiltä.

Aiemmin laitoksilla on ollut erilaisia tapoja järjestää opetus, joka ei ole mahtunut periodeille. Uudistus pyrkii osaltaan tarjoamaan laitoksille yhdenmukaisen käytännön erityisten kurssien järjestämiseen.

Vaikka uudistus luo yhteiset puitteet tiedekuntien ja laitosten opetuksen suunnitteluun, tiedekunnilla on intensiivijaksojen opetuksen toteutuksen ja sisällön suunnittelussa ”täysin vapaat kädet”. Tosin tutkintoon kuuluvien pakollisten peruskurssien järjestämistä intensiivijaksojen aikana ei toivota.

Sinänsä intensiivijaksoissa ei ole mitään uutta, vaan laitoksilla on ollut mahdollisuus toteuttaa sellaisia toukokuun lopussa.

Kysyimme kampuksella valtsikalaisilta, minkälaisia urheilutapahtumia he haluaisivat Valtsikaan.

kuukauden kysymys TEKSTI MIRAN HAMIDULLA

tutkain 1/2013

Tuuli Orasmaa, Kehitysmaatutkimus. ”Ei liian kilpailuhenkisiä. Sellaisia missä on matala osallistumiskynnys.”

Saila Kurki, Poliittinen historia. ”Hiihtoa! Koska eräs opiskelukaverini ei ole ikinä hiihtänyt!”

KUVAT NOORA PERHIÖ

Jori Pyykkö, Talousja sosiaalihistoria. ”Semmoisia joissa kaikilla olisi mahdollisimman matala kynnys lähteä mukaan. Ei rahatai taitotasoja.”

– Esimerkiksi kielikeskus on käyttänyt lyhyitä kursseja osana kurssitarjontaansa, Frimodig toteaa.

Myös Aalto-yliopistossa on käytössä samankaltainen opetusperiodien jaksottaminen intensiivijaksoineen.

Opiskelijoille uudistuksen pitäisi tarjota lisää mahdollisuuksia vaikuttaa opetuksen sisältöön. Mikäli intensiivijaksoilla tarjotaan erityisaiheisia kursseja, olisi luonnollista, että opiskelijoiden näkemykset niiden sisällöstä huomioidaan. Laitokset tiedottavat opiskelijoilleen tarjoamistaan intensiivikursseista, kun ne tulevat ajankohtaisiksi. π

Kysyimme Tutkaimen verkossa, minkälaista ruokaa valtsikan sitseillä tulisi tarjota.

Kyselyyn vastasi 185 henkilöä.

Pelkästään kasvisruokaa (39 %) Sekä kasvis- että liharuokaa (35 %) Pelkästään lihaa, uppopaistettuna (20 %) Pelkästään vegaanista ruokaa (5 %)

9

KUVA MIKKO VIRTA

Fuksitoimikunta toi Kuppalaan uutta ilmettä Halloween-bileillä syyslukukaudella. Jatkossa Kuppala saa uutta ilmettä uusista kalusteista.

Kannun tiloja uudistetaan TEKSTI SONJA ULMA

K

annuvalajien tilavastaava, Matti Petteri Pöntiö, näkee järjestön tilojen olevan loistavilla paikoilla, mutta laiminlyötyjä. Pöntiöllä on tarkat suunnitelmat siitä, miten Kannuklusteria ja Kuppalaa tulee uudistaa.Projektin haastavin osuus on valojen uudistaminen, ja erityistä huomiota tullaan kiinnittämään siihen, miten ne vastaisivat käyttötarkoituksiaan parhaiten. Suunnitelmat on toteutettava bud-

jetti-, aika- ja työvoimarajoitusten puitteissa.

Budjettirajoitteeseen haetaan helpotusta kierrätyskeskuksista, Kannustimen sponsoroinnista ja HYY Yhtymän ylimääräisistä toimistokalusteista. Kalusteiden tulee myös olla kestäviä, sillä ne joutuvat yleisissä tiloissa kovan rasituksen alle.

Kuppala kokee kenties suurimman muodonmuutoksen. Sinne on suunnitteilla tanssialue, vaikkei pöydillä tanssimises-

takaan olla luopumassa.

– Kuppala on perinteikäs tila, jota kunnioitan todella paljon, ja sinne tehtävät uudistukset on tehtävä varovasti. Uudistamista ei kuitenkaan tule pelätä, Pöntiö toteaa.

Vuosien saatossa Kuppalaan on kuitenkin kertynyt kalusteita, jotka joutavat jo kaatopaikalle.

– Krääsäkamaa heitetään pois ja baaritiskin siirtämistä harkitaan. π

valtsikassa tapahtuu 5.3. Stigma ry:n Kukkasitsit, Alina-sali 9.3. Kannunvalajat ry:n yhteissitsit StudOrgin kanssa.

11.3. Keho ry:n, Kontakti ry:n ja Mana ry:n Singstar-bileet, Kuppala.

15.3. Keho ry:n Sademetsäsitsit, ­Alina-sali.

17.3. Kannunvalajat ry:n ilmainen brunssi, Kuppala.

22.3. Mana ry:n 22-vuotissyntymäpäiväsitsit, Alina-sali.

25.3 Historian ainejärjestöjen Hissasemma: Sorto, Mannerheim-sali.

29.3. Status ry:n ja KTTO ry:n sitsit, Alina-sali.

30.3. Kontakti ry:n 54. vuosijuhla, Alina-sali.

10

Huhtikuu 11.4. Kontakti ry:n Hevi versus räppi -bileet, Kuppala 20.4. Taso ry:n 45. vuosijuhla, paikka avoin

Tulossa myös fuksitoimikunnan järjestämä valtsikakymppi!

Ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.

Toukokuu 11.5. Kannunvalajat ry:n 68. vuosijuhla, paikka avoin 16.5. Valtsikan karnevaalit, tiedekunnan sisäpiha 25.5. Kannunvalajat ry:n neppisskabat, Suomenlinna

KUVITUS KAISA ARKKILA

Maaliskuu

kannusta kaikuu › palstalla kannun hallitus kertoo ajankohtaisia kuulumisia.

Kaikille kannusta yllinkyllin

M

itä valtsikalainen haluaa? Sinä – mitä sinä haluat? Jos halusi voitaisiin tiivistää järjestöhallituksen viiteentoista pestiin, mitä sinä toivoisit esimerkiksi ympäristövastaavalta? Tai alumnivastaavalta? Elätkö opiskelijaelämän riemuissa? Käytkö vain lauantaisin tedareissa ja muutoin vietät aikaa aivan muualla kuin yliopistolla? Mitä sinä haluat opintovastaavalta?

Kannunvalajien toiminta on tulevana vuonna ainakin kahta asiaa: avointa ja osallistavaa. Viime vuonna kerhotoiminta ei päässyt edes lapsen kenkiin kovasta yrittämisestä huolimatta – nyt Kannulla on kerhoja jo kolme. Kuka tahansa voi perustaa kerhon. Haluatko kokata valtsikalaisessa seurassa? Tai pelata pingistä? Kuunnella australialaisten alkuperäiskansojen musikkia?

Onnistuu. Kannu tarjoaa kerhoille tiloja, vinkkejä ja rahallista avustusta. Ei sitoumuksia, vain yhdessäoloa.

Kannun hallituksen kerhoyhteyshenkilö on Jaakko Kalske.

pullaperjantaita, brunsseja, vuosijuhlat, neppisskabat... Tapahtumien järjestelyihin on mahdollista osallistua tapahtumavapaaehtoisena. Se on helppoa ja hauskaa, eikä velvoita mihinkään. Mukaan voi lähteä niin suurella panoksella kuin haluaa. Tapahtumavapaaehtoiseksi voi ilmoittautua lähettämällä yhteystietonsa ja kertomalla minkälaisten tapahtumien järjestämiseen haluaisi osallistua osoitteeseen kannu-hallitus@helsinki.fi.

Sitten vakavampiin asioihin. Laajat kandit. Työelämä. Valmistuminen. Kela. Pelottavaa. Yhteisvaltsikalaisuus on niin käytetty sana, että jos se olisi Danny Zuko elokuvassa Grease, se kivahtaisi ”That's my name baby, don't wear it out!” Mutta se on tärkeää. Se on tärkein asia, mitä tästä tiedekunnasta saa – sen yhden paperin lisäksi, missä lukee VTM. Yhtä tärkeää kuin tuntea kuuluvansa omaan ainejärjestöönsä ja omalle alallensa on tuntea kuuluvansa valtsikaan. Ollaan kaikki viiden vuoden päästä samassa kasassa tuolla tämän kuplan toisella puolella, paikassa nimeltä työelämä.

Siispä sen lisäksi, että on vastattava kysymykseen, mitä valtsikalainen haluaa, on myös tiedettävä, mikä valtsikalainen on. Koska kukaan muu ei sitä tiedä, ellemme me kerro. Se saattaa usein unohtua kun ajatukset pyörivät Weberin, Coasen tai Lévi-Straussin parissa. Otetaan selvää!

”Kevät tuo mukanaan huimia yhteisiä kokemuksia.”

na alkoholittomaan toimintaan. Arkeamme hallitsee vääristymä: on alkoholillista toimintaa, kuten Kuppala-bileitä, tavallista toimintaa kuten lautapeli-iltoja ja sitten on alkoholitonta toimintaa, jossa on räikeä leima: ALKOHOLITON TAPAHTUMA. Samalla kun jokin tapahtuma ristitään alkoholittomaksi, ihmiset hämääntyvät: keitä sinne tulee? En ole koskaan ollut tapahtumassa, jota on kutsuttu alkoholittomaksi... Mitä siellä tehdään? Onkohan siellä tylsää? Äh, menen mieluummin pelaamaan salibändyä. Kontakti, Keho, Stydi ja Stigma ovatkin oikeilla jäljillä: ei järjestetä alkoholittomia bileitä, vaan bileitä joissa ei juoda alkoholia.

Kevät tuo mukanaan huimia yhteisiä kokemuksia. Tulossa on sitsejä, suunnistusta, karnevaalia,

tutkain 1/2013

Laura Luoto Kirjoittaja on Kannunvalajien puheenjohtaja

KUVA NOORA PERHIÖ

Erityisen paljon huomiota kiinnitetään tänä vuon-

11

kannun

liikuntakysely Kannunvalajien urheiluvastaavat ja Tutkain tekivät tammikuussa liikuntakyselyn, jonka tarkoituksena oli tiedustella valtsikalaisten liikuntatottumuksia. Valtsikalaiset ovat aktiivisia urheilijoita – mutta eivät Valtsikassa.

TEKSTI KAISA ARKKILA & NIINA ARVILA GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ KUVITUS KAISA ARKKILA

12

VASTAAJAT SUKUPUOLEN MUKAAN

VASTAAJAT OPINTOJEN ALOITTAMISVUODEN MUKAAN Ei ilmoittanut 2 % 1995 1 % 2002 1 % 2006 2 % 2007 3 %

Vastaajia 180 2008 6 % Miehet 2009 7 % 2012 33 %

32%

2010 14 % 67% 2011 31 % Naiset

VASTAAJAT AINEJÄRJESTÖJEN MUKAAN Keho 2 % Mana 3 %

VOO 17 %

Y

KTTO 16 %

Kontakti 14 %

hteensä 180 vastaajaa keränneen kyselyn tulokset paljastavat valtsikalaiset aktiivisiksi liikunnanharrastajiksi. Vastanneista naisista yli 80 prosenttia harrastaa liikuntaa vähintään 2–3 kertaa viikossa; miesten vastaava osuus on noin 70 prosenttia.

Liikunnan harrastaminen tiedekuntaja ainejärjestötasolla on tästä huolimatta hyvin vähäistä. Yli puolet vastaajista myöntää, ettei ole koskaan osallistunut valtsikan liikuntatapahtumiin. Vastaavasti tapahtumiin aina osallistuvia oli miehistä 5,2 prosenttia ja naisista vain 0,8 prosenttia.

Urheilullisuutta siis löytyy, mutta jostain syystä kiinnostus ja tarjonta eivät kohtaa opiskelijoiden ja järjestöjen välillä. Tiedustelimme syitä siihen, mikseivät valtsikalaiset ole osallistuneet järjestettyihin urheilutapahtumiin. Annetuista vaihtoehdoista yleisimmät syyt olivat vähäinen motivaatio, tutkain 1/2013

Polho 11 %

Taso 8 %

Stigma 7 % Moodi 4 % Stydi 1 % Status 7 % Media 7 % Dilemma 3 %

ajanpuute, mutta yksi iso syy oli myös tapahtumien huono tarjonta.

Tasa-arvossa kehitettävää Naisten alhainen osallistumisprosentti saattaa selittyä sillä, että osa naisista koki tapahtumien olevan enemmän miehille suunnattuja. Tasa-arvo urheilutapahtumien suhteen ei asiaa kommentoineiden mielestä toteudu, koska tarjonta rajoittuu lähinnä fyysisiin lajeihin ja etenkin pallopeleihin.

– Poikien pelit ovat yliopistollakin vähän poikien pelejä, eräs vastaaja huomauttaa.

Lisäksi 30 prosenttia vastaajista koki tapahtumiin osallistumisen vaativan aiempia pelitaitoja. Kouluvuosien liikuntatunnit ahdistaviksi kokeneista opiskelijoista peräti kolme neljäsosaa jättää liikuntatapahtumat väliin myös yliopistolla. Toisaalta suuri osa näistä pitää silti yliopistomaailman liikuntatoimintaa helpommin lähestyttävänä. Ω

Kaikkien omalla nimellä vastanneiden kesken arvottiin illalliskortti Kannunvalajien vuosijuhlille ja virvoikelippuja.

Voittajille ilmoitettiin henkilökohtaisesti.

13

MINKÄLAISIA URHEILUTAPAHTUMIA TOIVOISIT VALTSIKAAN?

22 %

15 %

11 %

9%

9%

KUINKA USEIN HARRASTAT LIIKUNTAA?

9%

7%

6%

6%

Ekskuja erikoisiin lajeihin Ryhmäliikunta (esim. tanssi, jumppa) Penkkiurheilu Urheilumatkoja (esim. laskettelu) Extremelajit Pallopelivuoroja Kannun olympialaiset Poikkitieteelliset urheilutapahtumat Sähly-, futis- ja pesisturnaukset

2–3 krt viikossa (54 %) 4 krt tai enemmän (25 %) Kerran viikossa (11%) Pari krt kuukaudessa (7 %) Harvoin(3 %)

MIKÄ ON SUOSIKKILIIKUNTAMUOTOSI?

Ryhmäliikunta 20 %

Lenkkeily 19 %

Paljon palloilua Tarjonta nähtiin joidenkin mielestä liian yksipuolisena rajoittuen vain perinteisiin lajeihin, kuten sählyyn ja jalkapalloon. Kritiikistä huolimatta pallopelivoittoisella urheilutoiminnalla on myös oma, vankka kannattajajoukkonsa valtsikalaisten keskuudessa. Moni toivoikin ainejärjestöjen välisiä turnauksia, vakiovuoroa Unisportille sekä pallopelitoiminnan kehittämistä yleisesti.

– Olisi kiva, että ainejärjestöillä olisi enemmän suhteellisen säännöllisiä yhteisiä pelailuvuoroja. Voisi olla esimerkiksi kiertäen vaihtuvien palloilulajien vuoroja, joissa voisi käydä porukalla pelailemassa, eräs vastaaja ehdottaa.

14

Kuntosali 16 %

Palloilupelit 13 % Pyöräily 9 % Talvilajit 5 % Jokin muu 10 % Uinti 8 %

Perinteisiä lajeja, kuten sählyä, eivät näin ollen urheiluvastaavat aio unohtaa. Valtsikalaiset ovat ennenkin motivoituneet ainejärjestöjen välisistä kamppailuista, joten tätä aiotaan hyödyntää esimerkiksi erilaisia turnauksia järjestämällä.

Lisää monipuolisuutta Kannulta toivottiin organisointikykyä sen suhteen, että urheilulliset ihmiset löytäisivät samoista lajeista kiinnostuneita valtsikalaisia helpommin. Esimerkiksi lenkkikerhoa tai vaellusreissua olisi vastanneiden mielestä tämän pohjalta helpompi lähteä järjestämään. Lajien suhteen toivottiin myös monipuolisuutta.

Ekskursiot erikoisempiin lajeihin sai-

KUINKA USEIN OSALLISTUT AINEJÄRJESTÖSI LIIKUNTATAPAHTUMIIN? 100 % Aina

VÄITE: AIEMPIA PELITAITOJA EI TARVITA

Melko usein Täysin samaa mieltä (2 %)

50 %

Tyhjiä (5 %)

Jonkin verran

Täysin samaa mieltä (16 %) Jokseenkin eri mieltä (30 %)

En koskaan

Jokseenkin samaa mieltä (47 %) Miehet

Naiset

OVATKO SEURAAVAT TEKIJÄT RAJOITTANEET OSALLISTUMISTASI TAPAHTUMIIN?

Ajan puute

89 %

Oman motivaation puute

66 %

Tapahtumien huono tarjonta

60 %

Taloudellinen tilanne

37 %

Huonot kokemukset

22 %

URHEILUVASTAAVIEN MUISTILISTA Parempaa tiedottamista KannuSportFacebook-ryhmän avulla.  Uusia, paremmin naisia houkuttelevia lajeja.  Perinteisiä pallopelejä ei unohdeta, lisää turnauksia.  Valtsikan urheiluvastaavien yhteistyö tiiviimmäksi.  Penkkiurheilu osaksi Kannun urheilutoimintaa. 

vatkin paljon kannatusta. Esimerkkeinä tällaisista lajeista annettiin muun muassa jooga, erilaiset kamppailulajit ja kiipeily.

Kannatusta saivat myös ratsastus ja cheerleading. Vastaajien mukaan ryhmäliikunnan suhteen ei kuitenkaan kannata lähteä kilpailemaan Unisportin kanssa, ellei kyseessä ole jokin erikoisempi ryhmäliikuntatyyppi.

Urheiluvastaavat tulevat panostamaan näiden toiveiden toteutumiseen kuluvan vuoden aikana. Erityisesti haluaisimme saada uusien lajien myötä myös naisia mukaan miesvoittoiseen valtsikalaiseen urheiluun.

Tiedottamista ja yhteistyötä Muutama vastaajista ei edes tiennyt Kannunvalajilla olevan erikseen omaa liikuntutkain 1/2013

tatoimintaa, mikä on osoitus tapahtumien huonosta tiedottamisesta. Urheiluvastaavat aikovatkin panostaa merkittävästi tämän asian korjaamiseen.

Perinteisten sähköpostien lisäksi apuun otetaan myös uusi KannuSport-­Facebookryhmä, jossa liikunnasta innostuneet voivat etsiä samanmielisiä liikkujia esimerkiksi lenkkikerhon perustamista varten.

Tarkoituksena on myös kehittää valtsikan urheiluvastaavien välistä yhteistyötä.

Tällöin on helpompi saada enemmän ihmisiä mukaan ja yhteisiä tapahtumia.Koska kiinnostusta liikuntatoimintaan riittää, ovat myös mahdollisuudet sen kehittämiseksi hyviä. Kannunvalajien ja Tutkaimen liikuntakyselyn avulla pääsemme hyvin alkuun. π

15

16

t e t s e i s a i a N N a l l a l a l d a a d r ra TEKSTI SALLA KARJAL AINEN KUVAT SIMO ORTAMO

tutkain 1/2013

17

O

n perjantai-ilta. Mieli vetää radalle. On aika nollata kuluneen viikon työ- ja opiskelurupeama. Joukko nuoria naisia painaa kypärän päähänsä ja kiskoo luistinten nauhat kireälle. Helsinki Roller Derbyn (HRD) viikonlopun ensimmäiset harjoitukset ovat aluillaan Witty Vegan (Gerissa Lyyra) puhaltaessa pilliin.

Roller derby on nopeatempoinen, nelipyöräisillä rullaluistimilla pelattava kontaktilaji, jota pelaavat pääasiassa täysi-ikäiset naiset. Pelaajat hyökkäävät ja puolustavat samanaikaisesti. Heidän on näin ollen kyettävä reagoimaan nopeasti. HRD:n B-tiimin tuoreen kapteenin Witty Wegan mielestä derbyssä on parasta se, että kentällä tapahtuu koko ajan jotain.

Vega on 26-vuotias yliopistolainen, joka on harrastanut derbyä runsaan vuoden. Hän aloitti luistelun Ume Radical Rollersissa ollessaan vaihdossa Uumajassa. Palattuaan Suomeen hän siirtyi HRD:n riveihin. Vega keskittyy pelaamisen lisäksi treenien vetämiseen ja suunnittelemiseen training-jaostossa.

Jos hän ei pelipäivinä itse luistele, istuu hän radan vieressä ensiapulaukku rinnallaan. HRD:ssä jäsenet osallistuvat seuran pyörittämiseen myös radan ulkopuolella. Treeneissä aikaa kuluu noin yhdeksän

18

tuntia viikossa. Muut seuran toimet tulevat sen päälle.

– Viikonloput ovat muuttuneet opiskelujen alkuajoista, sillä nykyään ne kuluvat pääosin derbyn parissa, Vega kertoo.

HRD:n luistelutreenit ovat perjantaisin ja sunnuntaisin. Lauantaisin levätään ja valmistaudutaan sunnuntain neljän tunnin aamutreeneihin. Toisinaan lauantai on pelipäivä.

V

egan mielestä derbyn ainoa miinuspuoli on loukkaantumisriski. Radalla ollaan täyskontaktissa toisten pelaajien kanssa, ja siksi laji on kielletty alle 18-vuotiailta. Turvallisuuteen panostetaan: päästäkseen pelaamaan jokaisella pelaajalla on oltava vaadittavat suojavarusteet.

Oma turvallisuus voi olla uhattuna myös, jos joku radalla ei hallitse sääntöjä tai raajojaan. Lajin kansainvälinen kattojärjestö Women’s Flat Track Derby Association ylläpitää lajin virallisia sääntöjä. Jokaisen pelaajan on läpäistävä Minimum Skills -kokeet.

Yhteisen turvallisuuden vuoksi pelaajan on ymmärrettävä, mitä kentällä saa ja ei saa tehdä. Radalla ei voi hutkia menemään miten sattuu, esimerkiksi päähän ei saa taklata. Ω

Populaarikulttuuriin tai politiikkaan satiirisesti viittaavat derbynimet ovat muinaisjäänne lajin historiasta.

Derby on pääasiassa naisten laji. Miehet toimivat tuomareina, valmentajina tai toimitsijoina.

Vega viihtyy radalla etenkin silloin kun joukkue puhaltaa yhteen hiileen ja peli on tiukkaa.

tutkain 1/2013

19

Laji on perinteisesti inspiroinut räväköitä naisia, joita fyysisinen kontaktinotto pikemminkin kiehtoo kuin kauhistuttaa.

R

SÄÄNNÖT • Kahden eri joukkueen pelaajat rullaluistelevat ovaalin muotoisella radalla vastapäivään.

• Ottelu kestää 2 x 30 min.

• Peliä pelataan kahden minuutin erissä.

• Mailaa tai palloa ei käytetä.

• Pisteitä tehdään toisen joukkueen pelaajia ohittamalla.

Kustakin joukkueesta radalla on kerrallaan viisi pelaajaa: tähtikypäräinen jammeri, raitakypäräinen pivotti ja kolme blokkeria.

Blokkerit luistelevat tiiviissä pakassa. He estävät vastustajajammeria pääsemästä pakasta läpi sekä samalla auttavat omaansa samassa tehtävässä. Pivotti on pelinrakentaja ja toimii radalla pääosin samoin kuin blokkerit. Jammerit tekevät pisteitä.

20

     

  = Jammerit   = Blokkerit   = Pivotit

oller derby on muovautunut monissa käänteissä. Lajin juuret juontuvat 1920-luvun Yhdysvaltoihin. Kilpaluistelut ovaaleilla radoilla muuntuivat ajan myötä showpainien kaltaisiksi mittelöiksi. Pelien lopputuloksia saatettiin päättää ennalta ja ne perustuivat urheilusuoritusten sijaan yleisön viihdekokemuksen maksimointiin.

Nykyisessä muodossaan derbyä on pelattu 2000-luvun alusta. Derbyä pelataan pääosin tasaisella alustalla, mutta lajista on olemassa myös kaltevalla radalla pelattava versio. Moni muistaa lajin juuri sellaisena Whip It -elokuvasta. Elokuva oli Vegankin ensikosketus derbyyn.

Muinaisjäänteeksi lajin historiasta ovat nykyisyyteen jääneet pelaajien derbynimet. Nimien kautta pelaajat saattavat viitata satiirisesti populaarikulttuuriin tai politiikkaan. Suomiderbyn nimikaartin timantteja ovat Blocking Molly, Fisherman’s Fiend, Iines Rankka, Rulla Taalasmaa ja Turun Murre. Nykyään yhä useampi haluaa pelata omalla nimellään.

Lajin kokemista muutoksista huolimatta der-

Rajuudestaan huolimatta lajia ei harrasteta naama irvessä.

by yhdistetään usein yhä verkkosukkahousuihin, tutuhameisiin ja tatuointeihin. Mielikuva anarkistisista, pin up -hengessä rullaavista nuorista naisista elää sinnikkäänä. Monet pelaajat haluavat edelleen tietoisesti luoda kuvaa rohkeista ja vahvoista naisista, jotka eivät taivu perinteiseen sukupuolimuottiin.

Osa derbyjoukkueista toimii naisten asialla urheilun ulkopuolella. Mielleyhtymistä huolimatta tutut ja verkkosukkikset jäävät nykyään kaapin pohjalle. Radalla keskitytään urheiluun ja reiluun meininkiin.

S

uomessa on rullattu vuodesta 2009, jolloin HRD maamme ensimmäisenä derbyseurana perustettiin. Seuran toiminta lähti liikkeelle pienen kaveripiirin ideasta.

Laji on ollut viime aikoina hurjassa nosteessa. Vuoden 2013 alussa derbyä treenataan yli kymmenessä seurassa ympäri Suomea.

Derbyä pelataan myös maajoukkuetasolla. Team Finland sijoittui vuonna 2011 järjestetyissä MM-kisoissa viidenneksi. Tammikuussa 2013 käynnistyi ensimmäistä kertaa Roller Derby Suomi Cup, jossa tutkain 1/2013

kisataan Suomen mestaruudesta maan suurimpien seurojen kesken. Suomen ensimmäinen epävirallinen miesten joukkue The Sons Of Peaches pelasi ensimmäisen pelinsä loppuvuodesta 2012.

Lajin harrastajille derbystä voi kehkeytyä kokonainen elämäntapa. Seurat toimivat vapaaehtoistyön varassa. Tekemisen meininki on olennainen osa derbyä kovimmallakin tasolla.

– Derby kehittyy ja kasvaa koko ajan. B-tasolla oleminen ei takaa sillä pysymistä myös ensi vuonna. On sitouduttava treenaamiseen, Vega sanoo.

Vega ei olisi aikaisemmin uskonut ryhtyvänsä urheilijaksi. Nyt treenaamisella on selkeät päämäärät.

Tavoitteena on nousta B-tiimin kapteenin pallilta A-tiimiin. Vega tähdentää kuitenkin tarvitsevansa vielä lisää pelikokemusta ja luistelutaitojen hiomista.

– Derbyn lisäksi en ehdi tai haluakaan oikein muuta harrastaa.

Jostain kuuluu viiden sekunnin varoitushuuto. Tuomarin vihellyksestä mimmit rytisevät radalle.

Näissä perjantaikekkereissä ei hikipisaroilta tai naurunrymäköiltä voi välttyä. π

Rankat treenit väsyttävät.

21

oman alan

ENSIASKELEET TEKSTI TEEMU ANTIKAINEN KUVAT ANKI AHLQVIST & SIMO ORTAMO

Valtiotieteilijät luovat opiskelujensa jälkeen monipuolisia uratarinoita useilla eri työelämän sektoreilla. Näiden urakertomusten alkulähteet sen sijaan jäävät usein pimentoon.

22

KUVA ANKI AHLQVIST

Useissa tehtävissä jo opiskeluvuosina toimineen Laura Mynttisen päivät ovat pysyneet monipuolisina myös järjestötyön parissa.

K

aikki opiskelijat ajattelevat sitä joskus, toiset enemmän, toiset vähemmän. Työllistyminen. Käsitteen ”oman alan työt” kuuleminen saattaa aiheuttaa varsinkin maisterivaiheen opiskelijoissa omasta tilanteesta riippuen joko myhäilyä tai kateutta.

Jo opiskeluaikojen valinnoilla on merkitystä sille, kuinka helposti siirtymäriitti koulun penkiltä oman alan ansiotöihin onnistuu. Kolme hiljattain valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistunutta nuorta ammattilaista avasi ajatuksiaan työelämästä ja sen haasteista. Heiltä löytyi myös arvokkaita vinkkejä uraansa jo opiskeluvaiheessa suunnitteleville opiskelijoille.

Nuorisoliitosta isompiin ympyröihin?

Valtio-opin opinnot politiikan tutkimuksen linjalla vuonna 2005 aloittanut Laura Mynttinen valmistui valtiotieteen maisteriksi keväällä 2012 European Studies -maisteriohjelmasta. Hän on työskennellyt lokakuusta 2012 saakka Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton pääsihteerinä.

– Työn saamisessa oli vähän tuuriakin tutkain 1/2013

mukana. Syksyllä vapautui pääsihteerin tehtävä, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Pidän esimiestyöstä, vaikka paljon onkin vielä opittavaa, Mynttinen tunnustaa.

Pääsihteerinä Mynttinen vastaa liiton toiminnan koordinoinnista. Resurssien ollessa pienet kaikki joutuvat tekemään kaikkea. Pääsihteerin tehtäviin kuuluvat muun muassa tilitykset, raportoinnit ja palkanmaksuasiat. Työnkuvaan kuuluu myös pohjoismaisuuden esillä pitämistä yhteiskunnassa esimerkiksi edustamalla muiden järjestöjen tapahtumissa.

– Järjestösektorilla työskenteleminen on monipuolista. Suosittelen.

Täysin aloittelijana suoraan koulun penkiltä Mynttistä ei kuitenkaan PNN:ään palkattu. Hän suoritti korkeakouluharjoittelun samassa organisaatiossa vuonna 2009.

Seitsemään yliopistolla vietettyyn vuoteen mahtui myös työharjoittelua Brysselissä, vaihto-opiskelua Uppsalassa, työskentelyä pohjoismaisen Nordjobb-ohjelman kautta sekä osa-aikaista työtä muun muassa Kan-

saneläkelaitoksella. Pääsihteeriksikin hän ponnisti järjestösihteerin tehtävästä.

– Kyllähän se vaikutti tosi paljon työn saamiseen, että olin ollut täällä harjoittelussa. Puhun ruotsia, mikä on tässä työssä edellytys. Työhaastattelussa puhuttiin aika paljon käytännön työkokemuksesta.

Mynttisen mukaan järjestötyöstä kiinnostuneen kannattaa opiskeluaikoina hakea tuntumaa ainejärjestöistä. Korkeakouluharjoittelu on myös hyvä kohdistaa kiinnostavaan paikkaan, vaikka järjestömaailmaan onkin monia väyliä.

Mynttinen tähdentääkin sitä, että kaikki monipuolinen työkokemus on järjestösektorilla hyödyksi. Vaikka hän ei valmistunutkaan viiden vuoden tavoiteajassa, ei hän osoita katumisen merkkejä.

– Kannustan kokeilemaan eri asioita opiskeluaikoina. Kannattaa ottaa ilo irti opiskeluajasta, vaikka ministerit eivät sitä tahtoisikaan. Valmistumisen suhteen on kuitenkin hyvä aina pitää pientä liekkiä takapuolen alla, mutta avoimin mielin ja silmin. Ω

”Puhun ruotsia, mikä on tässä työssä edellytys.”

23

KUVA SIMO ORTAMO

Lotta Hakala ei pitänyt kiirettä valmistumisensa kanssa, vaan ammensi kokemuksia monenlaisista tehtävistä.

Työelämävalmennuksesta nostetta uralle?

Sosiologiasta vuonna 2012 valmistunut Lotta Hakala tarttui töitä hakiessaan ulkoministeriön tarjoamaan työelämävalmennukseen. Pesti kesti viime elokuusta tammikuun loppuun.

– Onhan näitä työelämävalmennuksia pidetty vähän sellaisina, että selkänahasta revitään ilmaista työvoimaa, mutta itse pidin sitä hyödyllisenä työkokemuksen kannalta. Käytännössä tein virkamiehen hommia, mutta ilman palkkaa, Hakala naurahtaa.

Hakala työskenteli ulkoministeriössä kehityspoliittisella osastolla kansalaisjärjestöyksikössä. Yksikkö hallinnoi kansalaisjärjestöille kehitysyhteistyöhankkeisiin myönnettävää valtion avustusta. Hakalan omaan toimenkuvaan kuuluivat tiedotus- ja kasvatushankkeet.

– Työkkärissä sanottiin, että ulkoministeriöllä on vähän sellainen maine, että TE-valmennuspaikat eivät mitenkään erityisesti avaa mahdollisuuksia työllistyä sinne suoraan.

24

Hakala ei missään vaiheessa pitänyt kiirettä valmistumisen kanssa. Hän aloitti opinnot jo vuonna 2001, ja huomasi määräaikaisten työsuhteiden täyttävän yliopiston kirjoilla olleen opiskelijan päivärytmin.

– Unohdin opinnot joksikin aikaa ihan kokonaan. Aina määräaikaisuuksien välissä tein sitten niitä opintoja. Tämä on ehkä se tapa, jota ei suositella, mutta minulla se nyt vain meni niin, Hakala muistelee.

Hakala ei kuitenkaan pidä opintojen venymistä välttämättä huonona asiana. Hän koki työkokemuksen hankkimisen jo opiskeluaikoina tärkeäksi. Opiskeluvuosina tuli muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työskentelemisen lisäksi toimittua ainejärjestön hallituksessa sekä käytyä opiskelijavaihdossa Lissabonissa. Tulevaisuus on työelämän haasteet hyvin tuntevalle sosiologille avoin.

– Vaikka työkokemusta onkin kertynyt,

niin työn saaminen vaatii hakijamassasta erottautumista, mikä on vähän vaikeampi juttu. Olisi kiinnostavaa työskennellä syrjäytymiseen ja sen ehkäisemiseen liittyvien kysymysten parissa.

Ulkoministeriötä työpaikkana suunnitteleville Hakala korostaa sivuaineiden merkitystä. Kehitysmaatutkimuksen tai aluetuntemuksen, esimerkiksi Itä-Euroopan tutkimuksen, vaikutusta ei ole syytä vähätellä. Vielä enemmän Hakalan mukaan kuitenkin vaikuttaa aktiivisuus kansalaisjärjestöissä.

– Niitä ihmisiä, jotka lähtevät vapaaehtoistyöhön kehitysmaahan muutamaksi kuukaudeksi, napsitaan aika innokkaasti tuonne ministeriöön, Hakala tietää.

”Käytännössä tein virkamiehen hommia, mutta ilman palkkaa.”

Vai uraputkeen pankkiin?

Jaakko Saarinen työskentelee myyntipäällikkönä Nordea Private Bankingissa, joka

KUVA SIMO ORTAMO

Pankkialalla työskentelevä Jaakko Saarinen on huomannut työssään varakkaidenkin olevan ihan tavallisia ihmisiä.

tarjoaa varallisuudenhoitopalveluja varakkaille yksityishenkilöille, yrityksille ja säätiöille. Taloustieteestä valmistunut tuore maisteri pitää työstään, jossa pääsee tapaamaan ihmisiä. Hän vastaa Espoon ja läntisen Uudenmaan asiakashankinnoista. Työ on hyvin liikkuvaa ja joustavaa.

– Hauska huomata, että varakkaatkin henkilöt ovat tyypillisesti ihan tavallisia ihmisiä, Saarinen naurahtaa.

Saarinen aloitti Nordeassa vuonna 2010 asiakaspalvelijana. Hän myöntää, että aiemmat kontaktit vaikuttivat taloon sisään pääsemiseen.

– Nordeassa töissä ollut kaveri oli suosittelijana. Sittemmin tein korkeakouluharjoittelun säästämisen ja sijoittamisen tiimissä.

Vuonna 2011 sain paikan sijoitusassistenttina Private Bankingissa.

Pankkiiriliikkeessä työskenteleminen kuulostaa taloustieteilijän työltä. Saarinen myöntääkin, että oman pääaineen opin-

noista on ollut hyötyä keskustellessa asiakkaiden kanssa markkinatilanteesta. Kollegojen joukosta löytyy kuitenkin myös tilastotieteilijöitä ja jopa filosofian maistereita muustakin kuin matematiikasta.

– Jotkut ovat olleet jopa 30–40 vuotta talossa, ja niillä on monenmoista taustaa. Ja kyllähän työkin opettaa. Ei siellä hirveästi derivoimaan joudu, Saarinen paljastaa.

Vaikka Saarisen nykyinen työ myyntipäällikkönä on mukavan itsenäistä, ei hän silti näe itseään samassa työtehtävässä 3–4 vuoden kuluttua.

– Kaipaan enemmän vastuuta. Minullahan ei ole tässä työssä omia asiakkaita.

Tuon asiakkaan taloon sisään ja luovutan sen asiakasvastuulliselle henkilölle, minkä jälkeen siirryn seuraavaan asiakkaaseen.

Syvällisiä asiakassuhteita ei ehdi kehittyä.

Tulevaisuudessa voisi käydä tarpeelliset pankkiirikurssit omaa asiakassalkkua varten, Saarinen suunnittelee.

”Nordeassa töissä ollut kaveri oli suosittelija.”

tutkain 1/2013

Saarisella on selkeät neuvot niille opiskelijoille, joita ura pankkimaailmassa kiinnostaa: oman alan osa-aikaisiin töihin ja kesätöihin olisi hyvä hakeutua opintojen loppuvaiheessa.

– Ensimmäisen työpaikan saaminen voi olla vaikeaa, jos hakee assistentin paikkaa maisterin paperit kourassa ilman minkäänlaista työkokemusta. Työnantajat helposti ajattelevat, että se hakee kuitenkin kohta jotain muuta paikkaa. Jos taas hakee koulutusta vastaavaa työtä, niin ongelmana voi olla se, ettei ole mitään kokemusta.

Saarinen tietää omasta kokemuksesta, että verkostoituminen on tärkeää. On suositeltavaa myös suoriutua pääaineensa opinnoista sen verran menestyksekkäästi, että mahdollisuus jatko-opiskeluun yliopistolla säilyy.

– Se on hyvä varasuunnitelma, jos työmarkkinat eivät satu vetämään juuri silloin kun valmistuu. Siitä verkostoitumisesta monet jauhaa, mutta itse tuskin olisin nyt tässä työssä, jos kaveri ei olisi aikoinaan toiminut suosittelijana. π

25

TEKSTI MITJO VAULASVIRTA KUVAT IVETKA KUBIENOVA & MITJO VAULASVIRTA

Makedonian UMPIKUJA

KUVA MITJO VAULASVIRTA

Rahaa säästelemättä uutta identiteettiään luovan Makedonian kulissien taakse kätkeytyy karu todellisuus.

26

KUVA MITJO VAULASVIRTA

Osmanien valtakuntaa vastaan pommi-iskuin vuonna 1903 toimineen anarkistiryhmän jäsenet ovat nousseet patsaan arvoisiksi makedonialaisiksi kansallissankareiksi osana maan identiteettipolitiikkaa.

V

uosi 2013 on alussa, ja Makedonian pääkaupunki Skopje on yksi valtaisa rakennustyömaa. Patsaita, pilareita, fasaadeja, siltoja ja suihkulähteitä pystytetään ympäri keskustaa. Rakentamisen tahti on nopea, eivätkä kaupunkilaisetkaan tiedä, minne seuraava muistomerkki kohoaa.

Jos Skopjen kaupunkikuvan muutosta ei oteta huomioon, Makedonia pysyy paikallaan. Maa on ollut Euroopan unionin jäsenehdokkaana kahdeksan vuotta, mutta neuvottelut lopullisesta jäsenyydestä ovat olleet jäädytettynä vuodesta 2008.

Makedonian sisä- ja ulkopolitiikka on jatkuvaa kissanhännänvetoa. Etniset makedonialaiset ja albaanit ottavat yhteen parlamentissa niin veteraanieläkkeistä kuin historiakäsityksistäkin. Historiantulkinnat ovat aiheena myös Makedonian ja Kreikan diplomaattisissa kädenväännöissä YK:n yleiskokouksessa.

Työttömyysaste on kolmekymmentä prosenttia, ja maan talous on kestämättömällä pohjalla. Euroopan unionin kehitysraportin mukaan erityisesti nuoriso ja naiset ovat taloustilanteen suurimpia kärsijöitä. Etnisten ryhmien väliset kahnaukset ovat arkipäivää, eikä vähemmistökysymysten kohdalla ole odotettavissa suuria muutoksia. tutkain 1/2013

Miten tähän tultiin?

Vielä joitain vuosia sitten Makedonian tilanne näytti suhteellisen hyvältä. Maa itsenäistyi rauhanomaisesti vuonna 1991, kun muut Jugoslavian osatasavallat ajautuivat pitkiin sotilaallisiin konflikteihin. Siirtymävaiheen ongelmilta ei vältytty, mutta demokraattiset vaalit järjestettiin avoimesti ja rehellisesti. Maahan kutsutut YK:n UNPROFOR-joukot varmistivat, etteivät ­ maan raja-alueiden etniset ruutitynnyrit räjähtäneet.

Suhteet Kreikkaan kärjistyivät 1990-luvun alussa, mutta tilanne saatiin hallintaan.

Vuonna 2001 albaanien kansanousu taltutettiin kansainvälisten joukkojen tuella, ja suurelta verenvuodatukselta vältyttiin. EU-jäsenyydestä tehtiin poliittinen prioriteetti, joka yhdisti ihmisiä yli etnisten rajalinjojen.

Makedonian nykytilalle on kuitenkin olemassa yksinkertainen selitys. Makedonian ja Kreikan nimikiista on jähmettänyt poliittisen kehityksen sekä Eurooppa-integraation, eikä ratkaisua ole näköpiirissä. Nimikiistan keskeisimpänä ongelma on, että Makedonia ja Kreikka eivät pääse yksimielisyyteen Makedonia-nimestä.

Makedonian alue on Makedonian tasavaltaa huomattavasti suurempi historiallinen ja maantieteellinen entiteetti, joka kat-

taa ison osan Pohjois-Kreikasta. Tämän vuoksi Kreikka ei ole halunnut hyväksyä ja tunnustaa Makedonian tasavallan perustuslaillista nimeä.

Makedonia hyväksyttiin YK:n jäseneksi 1993 väliaikaisen kompromissiratkaisun turvin. Kansainvälisissä yhteyksissä valtion virallinen nimi onkin ‘Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia’. Lopullisen ratkaisun puuttuessa Kreikka on käyttänyt jäsenmaille kuuluvaa veto-oikeuttaan estääkseen Makedonian liittymisen sekä Euroopan unioniin että Natoon.

Moniulotteinen ongelma Nimen lisäksi kiistassa on kyse huomattavasti perustavamman laatuisista kysymyksistä, kuten kansallisesta identiteetistä ja itsemääräämisoikeudesta. Sekä etniset makedonialaiset että pohjoiskreikkalaiset kokevat, että makedonialaisuus on olennainen osa heidän identiteettiään, eivätkä he ole valmiita kompromisseihin.

Kreikkalaiset kokevat, että Makedonia-nimisen valtion hyväksyminen merkitsisi, että toiset – slaavit, ulkopuoliset, ei-helleenit – veisivät heille kuuluvan nimen, siihen liitetyn historian sekä historian kulta-ajan varaan rakennetun alueellisen ja kansallisen identiteetin. Ω

27

KUVA IVETKA KUBIENOVA

Makedonian tasavalta sen sijaan kokee suvereenina valtiona olevansa oikeutettu valitsemaan oman nimensä ja identiteettinsä. Kompromissiratkaisu, kuten uuden nimen tai nimijohdannaisen, hyväksyminen nähtäisiin ulkovallan onnistuneena puuttumisena maan sisäisiin asioihin.

Nimikiista ei siis tullut varsinaisena yllätyksenä, mutta itsenäistyessään Makedonian tasavalta ei ehkä täysin ymmärtänyt, miten paljon nimi kreikkalaisille merkitsee.

Nimivalinnassa oli selvästi kyse myös ulkopoliittisesta uhkapelistä. Itsenäisessä Makedoniassa Kreikan ajateltiin taipuvan ennemmin tai myöhemmin.

Identiteettipolitiikkaa Päällimmäinen syy uhkapelille oli se, että itsenäistyessään Makedonian tasavalta ajautui identiteettipoliittisen umpikujaan. Makedonia-nimeä kantavaa itsenäistä slaavivaltiota ei ollut koskaan aiemmin ollut olemassa. Nykyisen Makedonian alueella eläneet slaavit ovat historiassa jääneet naapurikansojen laajentumispyrkimysten uhreiksi.

Bulgaria on historiallisesti katsonut slaavilaisen Makedonian kuuluvan itselleen, ja bulgarialaiset ovat kyseenalaistaneet makedonialaisten oikeuden suvereniteettiin. Serbiassa makedonialaisiin on suhtauduttu hieman alentuvasti eteläserbeinä.

Serbian ortodoksinen kirkko ei ole virallisesti tunnustanut Makedonian oman ortodoksisen kirkon asemaa.

Itsenäisessä Makedoniassa makedonialaisuuden ja makedonialaisen identiteetin merkityssisältö oli kaikkea muuta kuin selvillä. Ratkaisu identiteettityhjiöön lödettiin 1800-luvun ‘muinaisesta makedonialaisuudesta’. Tämä alkujaan kreikkalaisten itsensä kehittelemä ajatusmaailma korosti Aleksanteri Suuren ajan muinaisten makedonialaisten historiallista ja kulttuurillista yhteyttä alueelle vasta huomattavasti myöhemmin saapuneisiin slaavimakedonialaisiin. Taka-ajatuksena oli vahvistaa etnisten makedonialaisten omaa identiteettiä Bulga-

28

Kaatuneille sankareille pyhitetyn muistomerkin Prometheus-patsas kuvastaa antiikin tarinoiden hyödyntämistä makedonialaisessa identiteettipolitiikassa.

rian laajentumispyrkimyksien estämiseksi.

Kun Makedonia liitettiin Jugoslaviaan, ‘muinainen makedonialaisuus’ jäi sivuun.

Tällöin yhteys muihin eteläslaaveihin nousi etnisten makedonialaisten kansallisen identiteetin kantavaksi teemaksi. Itsenäisessä Makedoniassa ‘muinaisesta makedonialaisuudesta’ muodostettiin kuitenkin jälleen uusi kansallinen eetos, joka erotti etniset makedonialaiset muista eteläslaaveista.

KUVA IVETKA KUBIENOVA

Uusi historiasota

Makedonian kaksikymmenvuotiselle itsenäisyydelle pystytetty riemukaari on herättänyt suuttumusta Kreikassa sen sisältämien Aleksanteri Suuren kuvien vuoksi. Skopje 2014 -rakennusprojektin myötä Makedonian pääkaupungin keskelle on kohonnut arkeologisen museon kaltaisia neoklassisen tyylin rakennuksia.

MAKEDONIAN TASAVALTA Itsenäistyi Jugoslaviasta 8. syyskuuta 1991 Pääkaupunki: Skopje Virallinen kieli: makedonia

KUVA MITJO VAULASVIRTA

Väkiluku: 2 082 370 Etniset ryhmät: makedonialaiset 64,2 %, albaanit 25,2 %, muut 10,6 %

Lähde: CIA World Factbook

tutkain 1/2013

Makedonialaiset poliitikot tiedostivat uuden kansallisen eetoksen vaarantavan jo valmiiksi huonot suhteet Kreikkaan, sillä se, mikä Makedoniassa tulkittiin muinaiseksi makedonialaisuudeksi, merkitsi toisella puolella rajaa muinaista kreikkalaisuutta.

Asian tulenarkuuden vuoksi uuden kansallisen identiteetin ilmentymät olivat vielä 2000-luvun alkupuolella vaatimattomia. Makedonialaiset ymmärsivät kuitenkin tilanteen epätoivoisuuden vuonna 2008, kun Kreikka hylkäsi Makedonian jäsenyyshakemuksen Bukarestin Nato-neuvotteluissa. Seurauksena aiemmin varovaisesti asiaan suhtautuneet ihmiset antoivat hiljaisen myöntymyksensä pääministeri Nikola Gruevskin johtaman kansallismielisen VMRO-DPMNE-puolueen aggressiiviselle politiikalle.

Gruevski ei arkaillut käyttää tilannetta hyväkseen. Aleksanteri Suuresta tehtiin vauhdilla Makedonian uusi kansallinen symboli. Aleksanteri Suuren lentokenttä, jalkapallostadion ja moottoritie olivat vasta alkua. Vuonna 2010 Gruevski julisti ‘Skopje 2014’ -rakennusprojektin avatuksi.

Jo nyt satoja miljoonia maksaneen projektin tarkoituksena on uudistaa Skopjen koko keskusta neoklassiseen, antiikin arkkitehtuurista ammentavaan, tyyliin sekä esitellä lähinnä etnisten makedonialaisten kansallissankareita massiivisilla patsailla ja muistomerkeillä. Kreikassa projekti on tulkittu historian uudelleenkirjoittamiseksi

sekä täydelliseksi provokaatioksi, mikä on pahentanut maiden suhteita entisestään.

Ulkopolitiikan ohella kiista sotkee myös Makedonian sisäpolitiikkaa. Maan kansalaisista noin 25 prosenttia on etnisiä albaaneja, jotka eivät jaa etnisten makedonialaisten historiakäsityksiä tai alkuperämyyttiä.

Etnisten albaanien poliittiset edustajat ovat Eurooppa-integraation voimakkaita tukijoita, ja nimikiistan aiheuttamat ongelmat närkästyttävät albaaneja.

Etnisten makedonialaistenkaan rivit eivät enää ole yhtenäisiä rakennusprojektin osalta. ‘Skopje 2014’ -projektin kustannusten huomattava kasvu alkuperäisistä suunnitelmista on merkittävä epäkohta monille köyhän maan kansalaisille. Budjettileikkaukset näyttävät kohdistuvan kaikkiin yhteiskunnan sektoreihin paitsi rakennusalaan.

Makedoniaa kannattaa pitää silmällä Euroopalla on paljon syytä huoleen, ja Makedonialla on vielä paljon parannettavaa.

Kabinettien hiljaisuudessa käytävien nimikiistaneuvotteluiden eteneminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Täysin mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Nimikiista ei silti ole Makedonian ainoa poliittinen ongelma.

Etnisten ryhmien erimielisyydet, korkea työttömyys, talouden rakenteelliset ongelmat ja demokratian pelisääntöjen puuttuminen ovat merkittäviä huolenaiheita.

Ongelmien jatkuessa nykyisen kaltaisina ei vakavammankaan etnisen konfliktin uhkaa voida sulkea pois.

Nimikiistan ratkaisun osalta pallo on jo pitkään ollut Makedonian päädyssä. Kreikka kieltämättä hyötyisi Makedonian EU-jäsenyydestä, mutta Makedonialla on kiistassa ehdottomasti enemmän hävittävää.

Kriisin ratkaisemiseksi kaivataan nyt hienovaraista ja innovatiivista aloitetta, joka mahdollistaisi edes jonkinlaisen uskottavan neuvotteluprosessin käynnistäminen.

Ennen sellaisen löytymistä spekulointi Makedonian tulevaisuudella jatkuu. π

29

Median hampaissa Tutkain kysyi kansanedustaja Ilkka Kanervalta hänen mielipidettä suomalaisen journalismin viihteellistymisestä ja hänen tavoistaan käyttää mediaa.

TEKSTI JA KUVAT ANKI AHLQVIST

K

un takana on 3 258 päivää ministerinä ja monta kymmentä vuotta kansanedustajana, on vaikea väittää, ettei Ilkka Kanerva olisi saanut kansan suosiota puolelleen. Kävellessämme haastatteluhuoneeseen ehtii Kanerva vaihtamaan kuulumiset ja hyvät huomenet usean vastaantulijan kanssa.

Vaikka kansanedustaja on oppinut poliitikon jähmeän puheenparren – rauhallisen, selvästi artikuloidun ja harkitun – moni on sanonut ”Iken” olevan yllättävän helposti lähestyttävä, tuttavallinen ja karismaattinen.

– Se ei ole tietoista, se on myötäsyntyistä. Ihmisen karaktääri ja karisma ovat enemmän tai vähemmän huomenlahjoja. On vaikea kuvitellakaan todellista ”konsulttiyritystä” joka pystyisi antamaan ihmiselle ulkopuolelta annetun karaktäärin, brändin.

Kanerva toteaakin uskaltaneensa olla julkisuudessa oma itsensä, niin hyvässä kuin pahassa. Hän myöntää, että olisi paljon pidättyväisempi, jos nyt lähtisi mukaan politiikkaan.

– Olen liiallisen avoimuuteni kuitannut sillä, etten pysty elämään kuin yhden totuuden kanssa. Jos sanon sinulle yhtä ja toisille toista, niin olen hyvin nopeasti solmussa. Olen huomannut, että olen varmaan politiikan puolella yksi avoimempia ihmisiä.

Kertomalla asiat aidosti oman mielipiteensä mukaisesti Kanerva kokee tuovansa politiikkaan myös tietynlaista värikkyyttä. Monet sen sijaan säätelevät itseään julkisuudessa ja miettivät hyvin varauksellisesti sanomisiaan ja mitä rohkenevat tuoda esille.

– Jotkut eivät tuo esille mitään sellaista, mitä ei olisi sataan kertaan seulottu ja varmistettu. Mutta niiden kontribuutio onkin sitten vähän niin ja näin.

Pidättyväinen tai ei, Kanerva tuomitsee täysin

30

liiallisen laskelmoinnin julkisuudessa. Skandaaliotsikoista huolimatta hän ei omien sanojensa mukaan pyri kontrolloimaan imagoaan tai viestejään mitenkään. Kanerva kertoo suorastaan halveksivansa ”mikä kuva minusta nyt muodostuu” – ideologiaa.

– Jos alat luokitella mielipiteitäsi, vaikkapa nyt STX-telakan tilanteesta, sen mukaan, mikä tuntuisi sinusta kansansuosiotasi ajatellen edullisimmalta, niin mitä se semmoinen politiikka on?

Sekuntimedia ei innosta Facebook, Twitter, blogit – koko sosiaalisen median laaja skaala löi itsensä läpi Suomen politiikassa viimeistään viime eduskuntavaalien aikaan. Parhaimmillaan sosiaalisen median sanotaan edistävän kansalaislähtöisyyttä lisäämällä keskustelua äänestäjien ja valtaapitävien kesken. Toisaalta omien viestien ja imagon kontrolloiminen voi tällä foorumilla riistäytyä käsistä. Kanerva ei uudesta ”sekuntimediasta” juurikaan välitä.

– Minä en ole siitä itse henkilökohtaisesti viehtynyt. Hetkellisyys voimistuu kaiken aikaa, se on nähtävissä kaikessa. Sitten kun otetaan aina hetkestä kiinni, niin en ole ihan varma, onko siinä Einsteinin syvällisyyttä. Se tulee pinnallisemmaksi.

Kanerva kyllä myöntää sosiaalisen median arvon vaikuttamiskanavana, mutta korostaa, ettei siihen pitäisi hullaantua. Hänen mukaansa sosiaalisen median kautta herätetään kiinnostusta, mutta suurista asioista muodostuu helposti vääristynyt kuva. Pelkän otsikkouutisoinnin kautta on vaikea hahmottaa kokonaisuutta. Pinnallisuus ja hetkellisyys irrottavat asiat kontekstistaan.

– Politiikan syvimmässä olemuksessa pitäisi minun mielestäni nähdä se koko maisema. Siitä sitten menet yksityiskohtiin ja otat kantaa. Ω

tutkain 1/2013

31

”Onneksi meillä on sentään päivä- ja aikakauslehdistöä, joissa on ihan analyyttisiä juttuja.”

ILKKA KANERVA Syntyi 28. ­tammikuuta 1948 Valmistui valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta 1980 Valittiin eduskuntaan Kokoomuksen ehdokkaana 1975 Toiminut ulko-, työ- ja liikenneministerinä.

32

Skandaaliotsikoita ja viihteellistymistä Suomalainen media on markkinoitunut ja viihteellistynyt voimakkaasti 1980-luvulta alkaen. Media kilpailee yleisöstä, jolloin uutiskriteeriksi nousee juttujen kiinnostavuus. Politiikasta uutisointi onkin muuttunut yhä enemmän henkilökeskeisemmäksi, jolloin kiinnostavuutta lisätään jutuilla yksityiselämän käänteistä ja kohuista sekä politiikan skandaaleista.

– Liian usein törmään tunnustukseen siitä, että politiikka on liian monimutkaista. Niinhän se onkin. Mutta ei se tarkoita sitä, että viihteellistäminen sitä jotenkin pelastaisi.

Kanerva peräänkuuluttaa lähdekritiikkiä. Hän on huolissaan siitä, että ihmiset laiskistuvat, eivätkä tutki ja opiskele asioita tarpeeksi muodostaakseen riittäviä pohjatietoja ajankohtaisista ilmiöistä. Iltapäivälehtien ja muiden viihdeuutisten jutut toimivat liian monille ihmisille maailmankuvan muodostamisen ja informaation lähteinä.

– Lehdistöhän, Hesaria myöden, tekee sitä, että jos yhden puolueen sisällä on erimielisyyttä, niin otsikossa lukee ”Syvä riita repii Kokoomusta”. Paskanmarjat hei! Tässä suhteessa lehdistö dramatisoi tarkoituksella saadakseen itsestään mielenkiintoisen, jotta ihmiset lukisivat näitä juttuja.

Skandaaliotsikot ovat Kanervalle tuttu riesa, joihin hän kuitenkin suhtautuu rauhallisesti. Hän muistuttaa, ettei kenelläkään voi olla oikeuksia kieltää muiden arvostelua. Julkinen virka ja avoin luonne tuovat mukanaan niin negatiivista kuin positiivistakin palautetta. Poliitikon on totuttava rajuunkin arvosteluun ja kritiikkiin.

– Se arvosteluoikeus on erityisesti lehdillä, tie-

tysti. Se on sitten ihan toinen asia, kuinka asiallista se kritiikki on.

Sensaatiolehdistön hampaissa usein ollut Kanerva suhtautuu kuitenkin suopeammin laadukkaampien lehtien esittämään kritiikkiin.

– Onneksi meillä on sentään päivä-d ja aikakauslehdistöä, joissa on analyyttisiä juttuja. Niiden esittämään kritiikkiin suhtaudun ihan toisella tapaa.

Mutta palautetta ei satele vain lehdistöltä, vaan siihen törmää myös kadulla. Kanerva kertoo kohdanneensa rajojen rikkomisia ja jopa uhkailua.

– Yksi vaihtuva tekijä on promillemäärä veressä.

Se toimii kuin lehdistökin siinä mielessä, että se rohkaisee ja dramatisoi kannanottoja puolin ja toisin.

Eri tahojen käyttäytyminen Kanervaa kohtaan vaihtelee suuresti. Loppujen lopuksi hän kuitenkin toteaa saavansa työssään tärkeimmät asiat läpi lehtien palstoille.

– Jos puhutaan vaikka minun ehkä tärkeimmästä leipälajista, eli ulkopolitiikasta, niin en kauheasti ole huomannut, että ulkopoliittisista käsityksistäni olisi irvailtu. Mutta sitten jos tullaan yksityiselämäni puolelle, niin enpä ihan sanoisi tuolla tavalla.

Haastattelu on lopuillaan ja kansanedustajan puhelin soi jälleen. Kanervan on kiirehdittävä uuteen tapaamiseen, tosin juttua riittäisi vielä. Selväksi tuli ainakin Kanervan suhtautuminen sosiaaliseen mediaan. Facebook-profiili mieheltä kyllä löytyy, mutta puoluetoverinsa kaltaiseksi aktiiviseksi facebookkaajaksi hän ei kuitenkaan itseään miellä.

– Jos olisin ystäväni Alexander Stubb, niin ennen kuin olisin tuosta ovesta astunut, Facebookissa lukisi, että minulla oli harvinaisen mieluisa hetki tavata sinut, Kanerva lopettaa kohteliaasti. π

KUVA TERO SILVAST

...paikka ompi vallan kahvassa › palstalla valtsikalaiset HYY-vaikuttajat kertovat kuulumisiaan.

Työurat nyt!

H

YY:n hallituksessa vuosi on alkanut vauhdikkaasti. Perehtymisien ja rutiinien lisäksi olemme tiukasti valmistautuneet Suomen hallituksen puolivälitarkasteluun ja kehysriiheen.

Eduskunnassa pähkäillään parhaillaan keinoja työurien pidentämiseksi. Päättäjien keski-ikä korostuu jälleen, koska työuran alkupään aikaistaminen sopii tähän tehtävään monien mielestä eläkeiän nostamista paremmin. On surullista, ettei opiskelijaelämän todellisuus näy Arkadianmäelle asti. Pitkät opiskeluajat eivät toki meidänkään mielestämme ole tavoiteltavia. Täysipäiväisen opiskelun vuoksi saattaa opiskelijalta kuitenkin jäädä hankkimatta korvaamatonta sosiaalista pääomaa ja työkokemusta. Kysymys onkin siitä, mitä tämän kuuluisan työuran eteen tehdään jo opiskeluaikana? Pelkkä tutkinto on nykyään aika heikko eväs työnhakuun. Ja eikö työura ala jo opintojen aikana, eikä vasta sen päätyttyä?

Koska opintoaikoja on jo osaltaan rajattu, haetaan työkalupakkia nyt opintotuesta. Opintotukea on määrä uudistaa rakenteellisesti, mistä on odotettavissa päätöksiä maaliskuun aikana. Ylioppilasliike odottelee näitä hieman pelonsekaisin tuntein. Pian nähdään, mitä opiskelijoiden elämän helpottamiseksi tai vaikeuttamiseksi on keksitty. Todennäköisenä vaihtoehtona pidetään lainapainotteisuuden lisäämistä; enemmän opintorahaa opintojen alussa ja opintojen venyessä opiskellaan sitten pelkällä lainalla. Ylioppilaskunnat vastustavat lainaa opiskelijan pakollisena toimeentulonlähteenä kaikissa tilanteissa.

Suuria muutoksia voi siis olla odotettavissa opiskelijan kukkarolle ja asemalle. Huolestuttavaa on yleinen opiskelijoihin ja opintoaikoihin kohdistuva

asenneilmapiiri, joka varmasti painostaa opiskelijoita myös henkisesti. Ovatko opiskelijat oikeasti se ongelmallisin väestönosa säästöjä punnittaessa, vai ainoastaan se helpoin? Olisi myös toivottavaa, että opintojen pitkittymiseen johtavia sisäisiä ongelmia lähdettäisiin tarkastelemaan korkeakouluissa. Jos yhteiskunta antaa meille tietyt odotukset valmistumisajoista, eikö yliopiston tulisi tarjota sille kaikki edellytykset?

Nykyisin kuitenkin esimerkiksi ohjauskäytännöissä ja suoritusmahdollisuuksien joustavuudessa on suuria puutteita. Jotta pystymme tulevaisuudessa vastaamaan odotuksiin, tulee yliopiston lähteä mukaan näihin talkoisiin. Uuden yliopiston rahoitusmallin vuoksi on valtiotieteellisessä tiedekunnassakin jouduttu miettimään, miten opiskelijat saataisiin suorittamaan 55 opintopistettä lukuvuodessa. Ohjauksen ja joustavien suoritusmahdollisuuksien tulisi kuitenkin olla itsessään tavoitteita, ei vain keinoja tilin kartuttamiselle.

Mitä siis nyt? Jo alkuvuodesta HYY ja SYL ovat ottaneet runsaasti kantaa sekä lobanneet sen puolesta, että opiskelijan huominen olisi valoisa maaliskuun jälkeenkin. SYL on muun muassa ottanut kantaa eläkeratkaisuun sukupolvien tasa-arvon nimissä.

Opiskelijoiden on hyvä puolustaa tiukasti oikeuksistaan, sillä muuten jyräydymme suurien ikäluokkien linjausten alle. Ylioppilasliikkeellä riittää siis töitä niin valtakunnassa kuin yliopistossa. HYY kiittää ja kuittaa tällä erää!

”On surullista, ettei opiskelijaelämän todellisuus näy Arkadianmäelle asti.”

tutkain 1/2013

Pirre Seppänen (oik.)

Kirjoittaja toimii HYY:n hallituksessa vastuualueinaan opintoasiat sekä tuutorointi.

33

On valintamme aina yvv Yhteiskunnallinen vuorovaikutus (yvv) on määritelty yhdeksi Helsingin yliopiston päätehtävistä ja yliopiston visio vuoteen 2020 kuuluu ”Huipulle ja yhteiskuntaan”. Mitä se tarkoittaa?

TEKSTI LIISA KETOLAINEN KUVITUS ELINA MARTTILA

Y

liopistolla oli yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toimenpideohjelma vuosille 2010–2012, jonka keskeisiä tavoitteita olivat yhteiskuntavastuun vahvistaminen ja yliopiston kumppanuuksien kehittäminen muun muassa viestintää parantamalla, innovaatiojärjestelmää kehittämällä ja elinkeinoelämäsuhteita vahvistamalla. Työelämä-kurssien nopea lisääntyminen ja esimerkiksi Aleksanterinkadun Tiedekulma ovat selkeästi opiskelijoillekin näkynyt osa yvv-työtä.

Yliopiston strategia vuosille 2013–2016 asettaa yliopistolle tavoitteeksi muun muassa toimia ”aktiivisesti ihmiskunnan hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta” ja rehtori Thomas Wilhelmsson toteaa samassa dokumentissa, että yliopiston on pyrittävä vaikuttamaan sosiaalisen eriarvoisuuden kasvun torjumiseen. Jaloista sanoista huolimatta tavoitteilla on myös konkreettisempi puoli: yvv-työn on tarkoitus lisätä yliopiston resursseja ja mainetta, ja se linkittyykin suoraan tavoit-

34

teeseen sijoittua maailman 50 huippuyliopiston joukkoon. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen mittarit ovat myös yleviin tavoitteisiin nähden perin maalliset: työllisten osuus tutkinnon suorittaneissa työvoimaan kuuluvista ja alumniksi rekisteröityneiden määrä sekä varainhankinnan tulokset.

Valtsikan yvv-asioista vastaavan varadekaanin Leif Åbergin mukaan yvv:n rooli on kasvanut, koska uusi yliopistolaki korostaa tätä yliopistojen kolmatta tehtävää. Kaikki yliopistot ovat sen myötä joutuneet tehostamaan varainhankintaansa. Yhteiskunnallinen näkyvyys puolestaan vaikuttaa eri tahojen mielikuviin yliopistosta ja siten myös sen maineeseen. Oikeudenmukaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen kuulostaa kieltämättä paremmalta kuin uusi yliopistolaki, varainhankinta ja imagokampanja.

Valtsikassa on vuodesta 2010 lähtien toiminut Åbergin alaisena yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kehittämistyöryhmä, joka on ideoinut yvv-toimintaa yhdessä tiedekunnan viestintäryhmän kanssa. Kysy-

mykseen siitä, miksei ryhmään ole kuulunut yhtään opiskelijaa, Åberg vastaa sanomalla opiskelijoiden olleen mukana järjestämässä tapahtumia.

Tavoiteohjelman mukaan valtsikan yvv-toimenpiteitä vuosille 2013–2016 ovat muun muassa sosiaalityön maisteriopintojen tehostaminen yhteistyössä Avoimen yliopiston kanssa alan työvoimapulan helpottamiseksi sekä lasten ja nuorten syrjäytymisen tutkimuksen kehittäminen. Syrjäytymisen tutkimukseen perustetaan jopa uusi yliopistonlehtorin tehtävä. Åbergin mielestä olennaisinta valtsikan yvv-työssä olisi yhteiskunnallisen tutkimustiedon tehokkaampi saattaminen päättäjien ja suuren yleisön tietoisuuteen. Taloudellisen tiukkuuden takia yvv-toimintaan ei kuitenkaan voida merkittävästi panostaa ja omasta varainhankinnasta voidaan valtsikassa vain haaveilla. Sen sijaan keskitytään ajankohtaisiin aiheisiin reagoimiseen ja muutaman suuremman tapahtuman, kuten kevätkarnevaalin, järjestämiseen. π

Mainostoimistosta maailmalle

A

loitin valtsikassa talous- ja sosiaalihistorian pääaineopiskelijana armeijan käytyäni syksyllä 2004. Tuntui hienolta siirtyä pienen kunnan ainoasta lukiosta pääkaupunkiin ja isompiin ympyröihin. Opiskelupaikkaa osasi arvostaa sitäkin enemmän, kun en ensimmäisellä yrittämällä ollut päässyt sisään.

Menin pää edellä ainejärjestöaktiviteetteihin ja lopulta Kannunvalajien hallitukseen. Yliopistosta olisi jäänyt tärkein anti saamatta, jos olisin vain opiskellut otsa rypyssä. Nykyään tulee yhä useammin töidenkin puolesta asiaa opiskeluaikojen ystäville. Suomi on puhelinkoppi, kuten Jari Tervo on sanonut: ”Heti kun kättä ojentaa, se on lankomiestä otsassa.”

Toisen opiskeluvuoden jälkeen pääsin kesätöihin mainostoimistoon. Harva on pitänyt kansalaiskasvatusta mainosalan perinteisenä vahvuutena, mutta opiskelijaelämän vastapainona säännöllinen ansiotulo ja sen edellyttämä työnteko vaikuttivat siirtymiseltä vastuullisempaan elämään. Kesän päättyessä jäin kokopäivätöihin samaan toimistoon.

Pääaineeni oli vaihtunut poliittiseen

Olin koulupojasta asti haaveillut diplomaatin urasta. Silloin se tuntui kieltämättä kaukaiselta keinolta päästä joskus avarammille aloille ala-asteen pallokentältä. Ensimmäistä kertaa näin diplomaatin lukioryhmäni Pariisin-reissulla. Valmistuttuani yliopistosta jatkoin edelleen mainosmiehenä, säilyneestä työpaikasta kiitollisena. Koko kevään 2010 odotin silti UM:stä viestiä, pääsinkö uusille diplomaateille tarkoitetun kansainvälisten asioiden valmennuskurssin haussa seuraavalle kierrokselle. Toukokuun lopulla soitettiin ja ilmoitettiin pääsystäni sen vuoden Kavakulle.

Työelämän kuluneimmista fraaseista ”muutos” ja ”itsensä kehittäminen” tulevat diplomaatille erityisen tutuiksi. Tehtävät ja asemamaa vaihtuvat keskimäärin joka kolmas tai neljäs vuosi. Sekä töiden sisällön että uuden kielen opettelu alkavat usein aivan alusta. Omasta asenteesta ja tietysti myös elämäntilanteesta riippuu, kokeeko näin monipuolisen uran etuoikeutena vai rasitteena. Itse olen mieltänyt tämän uravalinnan elämäntavaksi, jota en väkisin yritä rajata vain virka-ajan tunteihin.

Kokeneempien kollegoiden kanssa töitä tekemällä oppii valtavasti. Sekä mainostoimiston että UM:n kokemusten perusteella olen heitä seuraamalla huomannut, että jos tahtoo todella kehittyä hyväksi ammatissaan, on siihen oltava valmis uhraamaan sitäkin aikaa, josta ei työnantaja maksa. Se puolestaan onnistuu, jos tekee töitä sellaisten asioiden parissa, joista aidosti nauttii. Pelkkä kunnianhimo ilman intohimoa itse työn sisältöön ei voi kantaa kovin pitkälle, ja tuskin tekee kenestäkään mukavaa työkaveria. Jos sen sijaan saa tehdä mieleistään työtä, on helpompi rakentaa myös työn ulkopuolista elämää, kaukana tai kotona.

”Olin koulupojasta asti haaveillut diplomaatin urasta.”

historiaan jo fuksivuoden lopussa. Se osoittautui hyväksi valinnaksi työssäkäyvälle. Opinnot etenivät vain tenttikirjoja iltaisin ja viikonloppuisin lukemalla, ilman pakollisia luentosarjoja. Pari kertaa sain sovittua pidemmästä opintovapaastakin, kiitos pitkäpinnaisen työnantajan.

Gradun tein keväällä 2009. Huhtikuun alussa ilmoitettiin töistä, että nyt alkavat yt:t, niin kuin monessa muussakin firmassa sinä vuonna. 29.4. jätin lopputyön esitarkastukseen ja joka viides työkaveri sai potkut. Kuuluin niihin onnellisiin, jotka palasivat vappuriennoista toimistolle. Gradun arvosanaa ei silloin tai myöhemminkään ole juuri työelämässä kyselty. Graduprosessista jäi käteen vaikutelma, että työ kannattaa tehdä valmiiksi mahdollisimman pian sen aloittamisen jälkeen ja siirtyä eteenpäin. Opinnäytetyötä suurempaa asiaa siitä ei kannata itselleen kasvattaa, vaan hoitaa homma ja pudottaa apina harteilta.

tutkain 1/2013

KUVA TURO MATTILA

uralle › palstalla alumnit kertovat, kuinka sinkoutua työuralle.

Turo Mattila Kirjoittaja työskentelee ulkoasiainsihteerinä Suomen Kiovan-suurlähetystössä.

35

Tutkain testasi

Jumalaiset juomat TEKSTI ANNE HIETAHARJU KUVAT MIKKO VIRTA

Selvitimme energiajuomista pärisevimmän, viinan kanssa maittavimman.

Energiajuomia piti tietenkin testata myös viinan kanssa, ja blandikseksi valittiin luonnollisesti Koskenkorva. Energiajuomavalikoima näkyy taustalla.

K

auniina sunnuntaisena iltana ryhtyivät tarinamme sankarit, urheat, mutta opintojensa kumaraan painamat testaajat tositoimiin.

Kunnianhimoisena tavoitteenaan heillä oli testata viittä lajia juomista jalointa: vuoro oli suuren Tutkaimen energiajuomatestin.

Tarjolla oli monenmoista: suomalaista sukujuurta olevaa Tehoa, jokamiehen juomaa Batterya, suurmiesten lauluissakin ylistämää ES:ää, laihduttavan hintaystävällistä Rodeo Light sekä monikansallista Red Bullia.

Energiajuomatestiä tuskin voisi aloittaa muulla kuin kaikkien tuntemalla Red Bullilla, jonka tässä haluamme erikseen nostaa esille vain ampuaksemme sen alas salamoiden kipinöidessä. Red Bull, jo-

36

Testi suoritettiin Kannuklusterilla Beauvoir-huoneessa, jonka ensiluokkainen kalustus on omiaan tarkkuutta vaativaan työhön.

ka sponsoroi vuosittain miljoonilla euroilla moottoriurheilua ja taitolentoa. Red Bull, joka hiljattain pudotti ihmisen avaruudesta alas. Red Bull, joka osallistui tämän testin sponsoroimiseen lähettämällä vain yhden vaivaisen juomatölkin testiviisikollemme. Red Bull, joka tästä päivästä lähtien olkoon jokaisen opiskelijan pahin vihollinen. Testiryhmämme esittääkin nöyrimmän pyyntönsä, että tämä monikansallinen yritys menisi itseensä.

Sponsoreista anteliaimmaksi osoittautui Battery, tuo kuninkaallisen kultainen janojuoma, joka olisi suuressa jaloudessaan ollut valmis lähettämään kaikkia energiajuomamakujaan peräti viisi kappaletta. Arvokas ryhmämme päätti ryhtyä vaativaan toimeen, arvioiden ihmejuomien ominaisuuk-

NÄIN TESTI TEHTIIN Tutkaimen raatiin kuuluivat Miran Hamidulla, Anne Hietaharju, Jaakko Kalske, Teemu Perhiö ja Mikko Virta.

Valitsimme viisi suomalaisilla markkinoilla myytävää energiajuomaa, ja annoimme niille pisteitä asteikolla 1–5 neljässä eri kategoriassa. Ilmoitetut pisteet ovat keskiarvoja.

BATTERY

ES

RED BULL

RODEO LIGHT

TEHO

Maku: 3,4 ”Neutraali, raikas”; ”kuivahko, hyvä perusmaku”; ”Kotoisa tuntu”; ”Hieman liian kirpeää.”

Pärisevyys: 3,2 Hinta/laatu: 1,9 Viinan kanssa: 3,2

Maku: 3,25 ”Tehdäänkö tätä Talvivaarassa?”; ”Pistävä maku”; ”Perus energiajuoma”; ”Laimeahko maku”; ”Virtsainen sivumaku.”

Pärisevyys: 3,6 Hinta/laatu: 3,8 Viinan kanssa: 2,75 Muita huomioita: ”Hyvä saunajuoma.”

Maku: 1,75 ”Kuiva ja laimea”; ”Piparinen maku, jännä tuoksu”; ”Hedelmäinen”; ”Maistuu kaatissäkiltä”; ”Kemikaalisen ällöä, näkee että valmistaja on alun perin lääkefirma.”

Pärisevyys: 1,75 Hinta/laatu: 1,3 Viinan kanssa: 1,9

Maku: 4,1 ”Erilainen maku kuin muissa”; ”Raikkaan limumainen”; ”Mehumainen, makea”; ”Keinotekoisen makea”; ”Maistuu lapsuudelta”; ”Ylimakea.”

Pärisevyys: 4 Hinta/laatu: 3,7 Viinan kanssa: 2,5 Muita huomioita: ”Kiva väri.”

atusuhde hyvä hinta-la

huonoin

Maku: 3,25 ”Tulee mieleen videovuokraamon karkit”; ”Erottuva maku”; ”Ällöttävä jälkimaku”; ”Pehmeä, mitäänsanomaton”; ”Estää pärinän”; ”Paras maukkauden ja kirpeyden suhde.”

Pärisevyys: 2,8 Hinta/laatu: 2,8 Viinan kanssa: 3 Muita huomioita: Paras B12-pitoisuus!

Kotimainen!

parasta viin an kanssa!

Testiryhmän tehtävistä haastavin oli erottaa juomat toisistaan.

Viina sopi erityisen hyvin Batteryn joukkoon, mutta parhaalta se maistui raakana.

sia täysin objektiivisesti. Jalosta periaatteesta joustettiin hieman Red Bullin kohdalla.

Raatimme tutki tieteellisellä tarkkuudella ja intohimolla jokaisen taikajuoman ominaisuuksia. Maisteltiin makuja, arvioitiin hinnan ja laadun kohtaamista sekä ruodittiin juomien suhdetta väkijuoman kanssa. Koska kyseessä oli jokaisen opiskelijan etu, otettiin myös väkijuoman valinta vakavasti. Tähän tehtävään valittiin kotimaisista kirkkaista parhain eli Koskenkorva, jonka ylvään nimen kuulee kaikuvan Alinan seinistä usein.

Virkistysjuomain väriin raati otti myös kantaa, sillä sen huomattiin usein lähentelevän ureaa. Iloisena poikkeuksena joukosta mainittakoon Rodeo, jonka punainen väri sykähdytti juomareitamme. tutkain 1/2013

vin! ku, pärise paras ma

Virkistysjuomien vaikutukset testaajiimme olivat sangen moninaisia. Erään raatilaisen havaittiin himoitsevan piparia testin jälkeen, kun taas eräs toinen tuomareista intoutui testailemaan Ylioppilaskunnan tukisukkina tunnettuja ilmaisia varmuusvälineitä erinäisille esineille.

Mikä energiajuomista voittikaan kilvoista jaloimman, suuren energiajuomatestimme? Mikä lienee ollut mauista maittavin, tehokkuudessaan pärisevin ja toimivin väkijuomien kanssa? Virkistysjuomien kuninkaana pidetty ES kantoi ennakkosuosikin viittaa, mutta koki lopulta shokkitappion. Halpa mutta maineeltaan vähäpätöinen Rodeo yllätti ryhmämme kuin härkä potkullaan. Ei tämän pitänyt olla mahdollista, eihän siinä ole edes sokeria! π

37

ilmestyskirjanpitäjä › palstalla Sonja avautuu siitä, mikä on maailmassa vikana.

Otat sä naiselta pataan?

I

stun sukupuolentutkimuksen luennolla ja kuuntelen (nais)opiskelijoiden hyökkäystä vierailevaa (mies)luennoitsijaa vastaan. Luennoitsija on poliisi, joka kertoo sukupuolittuneesta väkivallasta. Suurin osa väkivallasta on miesten välistä, toiseksi suurin kategoria on miesten naisiin kohdistama väkivalta.”Mitä poliisi aikoo tehdä tälle tilanteelle? Miten poliisi aikoo ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?” Kenties ihan validi kysymys, mutta kiehun takarivissä raivosta. Naisten miehiin kohdistama väkivalta on mainittu kaksituntisen luennon aikana ainoastaan luennoitsijan huomiona siitä, että se saa väkivaltatilastojen kokonaisuudesta vain alle neljän prosentin osuuden.

Miehet, käsi ylös, kuka on joskus saanut litsarin tai todistanut sellaista? Entä kuinka monelle on tällöin tullut mieleen soittaa paikalle poliisit? Naisen kynnys satuttaa miestä on matalampi kuin miehen naista ja miehen kynnys raportoida tapahtuneesta huomattavasti korkeampi. Eihän nainen nyt voisi miestä oikeasti satuttaa. Tämä on iskostettuna alitajuntaamme niin vahvasti, että hätäkeskus pilkkaa soittajaa, joka yrittää saada apua jouduttuaan naisystävänsä pahoinpitelemäksi.

Viestinnän pääaineopiskelijana kavahdan aina kun joku syyttää mediaa tietystä ilmiöstä. Tässä asiassa kuitenkin on vaikeaa olla ihan hitusen syyttämättä sitä. Erityisesti televisiossa toistetaan jatkuvasti naisten miehiin kohdistamia väkivaltakuvauksia ja siten tehdään ne hyväksytyiksi. Vaikka mediaa onkin helppo syyttää, ovat sinne eksyvät kuvaukset kuitenkin vain heijastuksia kulttuuristamme. Ei media luonut käsitystä litsareiden hyväksyt-

tävyydestä, mutta se ylläpitää sitä. Puolisoltaan pataan saanut mies tuskin kärsi ainoastaan litsareista, mutta väkivallan muoto nekin ovat yhtälailla. Litsarit on mielletty niin pehmeäksi väkivallaksi, niin naismaiseksi, että ne nähdään yleisesti naisten toimesta hyväksyttyinä. Montako litsaria televisiossa näkyy niin vuosittain? Kymmeniä, satoja? Mitä jos mies antaisi naiselle litsarin?

Näin tapahtuikin muutaman vuoden takaisessa Suomen Big Brotherissa. Naiskilpailijan nautittua liikaa alkoholia ja sammuttua sohvalle yritti mieskilpailija herättää tämän läpsimällä kasvoille. Mies häädettiin talosta välittömästi. Muutama viikko tämän jälkeen yksi naiskilpailijoista löi suutuspäissään mieskilpailijaa takaraivoon ja työnsi tämän pään poreammeessa veden alle.

Naiskilpailija selvisi nuhteluilla.

Palataan vielä luentosaliin. Nyt poliisia syytetään kyvyttömyydestä puuttua naisten kärsimään henkiseen väkivaltaan.

Mustasukkaisia puolisoita, jatkuvaa soittelua, sähköpostien vakoilua, nimittelyä.

Miksi naisten kärsiessä näistä puhutaan henkisestä väkivallasta, mutta miehiin kohdistuneena nauretaan tämän olevan tossun alla?

Ei kukaan kärsivälle naiselle hekottele, että oletkos hellan ja nyrkin välissä.

Viimeisen kommentin saa esittää opiskelija, joka kritisoi sitä, miten naisten turvakotien määrää vähennetään jatkuvasti. Luennoitsija vaihtaa painoaan jalalta toiselle ja säestää täysin asiallista vastaustaan lannistuneen hennolla huokauksella. Huomiotta jää se, että Suomessa ei ole ainuttakaan vain miehille tarkoitettua turvakotia.

KUVA ANKI AHLQVIST

”Naisten kynnys satuttaa miestä on matalampi.”

38

Sonja Ulma Kirjoittaja on feministi ja kamppailulajiharrastaja, joka on saanut litsarin. Sattui.

Palstalla Marxin pyöreän pöydän ritarikunnan jäsen analysoi elämää

irstain › palstalla pakinoi nimimerkki Irstain.

Miehen emansipaatio

L

Ihmisellä on luontainen tarve pysyä hengissä. Voidaan jopa sanoa ihmisen tekevän kaikkensa pysyäkseen hengissä. Ainoa oman selviytymisen edelle menevä tarve on omien geenien jatkuvuuden takaaminen. Siksi ihminen lisääntyy ja on tarpeen vaatiessa valmis uhraamaan jopa oman henkensä jälkeläistensä pitämiseksi hengissä.

K

ähtökohta.

ehitys. Evoluution myötä tarve lisääntymiseen

on aikojen saatossa vain kasvanut. Ahkerimmat lisääntyjät ovat tehneet eniten uusia ahkeria lisääntyjiä. Ahkeraa lisääntymistä edistävät geenit ovat levinneet parhaiten. Kehitys on ollut itseään ruokkivaa.

Erityisesti miesten halu lisääntyä on jalostunut, koska biologiasta johtuen lisääntymisen kannalta tärkeintä on ollut juuri miehen halu. Naiselle on riittänyt, ettei hän ole mitenkään erityisesti vastustanut lisääntymistä. Tämän takia nykymies ajattelee seksiä huomattavasti useammin kuin nykynainen.

Jos ollaan aivan tarkkoja, ajatusmaailmaamme ei niinkään hallitse lisääntyminen vaan yhdyntä – tuo peniksen ja emättimen välinen edestakaisin sykkivä vuorovaikutus.

Miljoonien vuosien ajan yhdyntä ja lisääntyminen olivat saman kolikon kaksi puolta: Miekan työntäminen huotraan johti uuteen elämään. Vasta 1900-luvulla ovat nämä kaksi asiaa alkaneet merkittävästi erota toisistaan.

L

opputulos.

Evoluutio ei valitettavasti kuitenkaan ole ehtinyt reagoida näin lyhyessä ajassa tapahtuneeseen muutokseen, joten ihminen – etenkin mies – joutuu edelleen ajattelemaan lähes jatkuvasti seksiä – siis lisääntymistä.

O

ngelma. Tämä evolutiivinen ominaisuus estää

miestä keskittymästä luentokurssilla Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriaan, ja saa hänet kuluttamaan omaisuutensa tarjoamalla baarissa juomia tuntemattomille naaraille. Ilman tätä biologista taakkaa harva mies heiluisi Alina-salin tanssilattialla aamuneljään tai ylipäätään kävisi ollenkaan ainejärjestöjen kosteissa illanvietoissa.

Onneksi ristiriita elämää häiritsevän biologisen tarpeen ja varsinaisen suvun jatkamisen välillä on ratkaistavissa. Sen mahdollistaa kehityksemme pitkäraajaisista puissa roikkuvista apinoista, joiden kädet ovat kuin suunniteltuja pitkulaisiin asioihin tarttumiseen.

”Mies selvittää ongelman käden kautta.”

tutkain 1/2013

R

atkaisu.

Mies selvittää ongelman käden kautta. Käsi on juuri sopivan pituinen, jotta mies voi tarttua sillä suonikkaan peniksensä varteen, ja esinahkaa määrätietoisella otteella edestakaisin liikuttamalla huijata omaa vartaloaan.

Tämä steriili nautinto, parittelun korvike, viiden minuutin sooloseksi taukohuoneessa vapauttaa miehen ajatukset pakonomaisesta tarpeesta syöstä siemenensä naisen sisuksiin. Se mahdollistaa keskittymisen niin työhön kuin opiskeluunkin.

Se on todellinen miehen emansipaatio.

39

laulukirja syynissä

LAULUKIRJA PALJASTAA

Melindalla on suhde saksalaismieheen TEKSTI TEEMU PERHIÖ

S

ain käsiini viehättävän, noin 21-vuotiaan, medialaisnaisen laulukirjan. Kutsun häntä tässä kirjoituksessa nimellä Melinda.

Melindan laulukirjan kannet ovat harvinaisen tiukat ja tasaiset, mikä johtunee siitä, että Melinda ei kelpuuta lievemuovinsa sisään ihan kenen tahansa avecin nimilappua. Ensimmäisen nimilapun takana Jaakko (nimi muutettu) kutsuu Melindaa hauskan oloiseksi tapaukseksi – ei siis suoraan hauskaksi – ja jatkaa: ”harmi ettei tunneta vielä kovin hyvin”. Tämä vieno lähestymistapa tuskin johti mihinkään, sillä Melindalla on jo ns. säätö tai suhde. Melindan laulukirja on nimittäin täynnä irstaita saksankielisiä rakkaudentunnustuksia. ”Du bist meiner Fräulein. Mit Liebe, Kurt” (”olet naiseni. Rakkaudella, Kurt [nimi muutettu]”). Toisella sivulla mennään jo parisuhdeongelmiin: ”Können wir zusammen liebe haben?” (”voimmeko harrastaa seksiä?”) Euroopan jaloimmaksi kieleksi saksa käyttää tuhlailevasti sanoja – laulukirjan sivuilla ei kuitenkaan ole ihan hirveästi tilaa kirjoittaa! Onneksi aina voi siirtyä naapurin laulukirjaan, jos käsillä olevasta kirjasta loppuu tila kesken.

Entä mitä olisi laulukirja ilman kehotuksia ja viittauksia yhdyntään?

N U M T O ”O ” !

I M E R A HA ”OLEN IHAN OIKEESTI VARATTU”

”Können wir zusammen liebe haben?”

Eräällä sivulla ohjeistetaan panemaan Penttiä (nimi muutettu), jos puute tulee. Pentti lienee Melindan hyvä ystävä, ja ystäväalueelta on hankala päästä pois. Olen koonnut tähän muita seksiin viittaavia kirjoituksia: ”Sä kiihotat mua”; ”-rakas, sitten kun rahat loppuu tuu mun luukulle”; ”Nähdään aamiaisella”; ”OOT MUN HAAREMI”; ”Parasta fuksisitseillä on fuksit”. Ei kovin lennokasta, mutta viesti menee perille. Melindan ystäväpiiristä tulee varmasti monia hyviä viestinnän ammattilaisia.

Huomionarvoisesti kirjaan on piirretty vähän sukupuolielimiä ja erinäisiä kansallistunnuksia, mutta tätä puutetta paikkaavat ajoittaiset ranskankieliset käsialanäytteet. Hakukoneen kääntäjä ilmoittaa yhden tekstin englanninkieliseksi sisällöksi ”good fun Espoo”. Melindalla on paljon Suomen ulkopuolelta tulevia ystäviä!

Lopuksi on hyvä mainita etusivulle asetetusta ansasta, johon lankeavat yleensä vain vanhemmat, irstaammat opiskelijat ja fuksit. ”Jos löydät, soita!” Itse en enää uskalla soittaa.

Oman laulukirjani etusivulle olen laittanut erään vanhemman tasolaismiehen puhelinnumeron juuri tällaisten juttujen takia. π

” o o p s E n u f ”Good

40

arviot

David Lagercrantz Minä: Zlatan Ibrahimovic 2012 WSOY 441 s.

– Jos minusta ei olisi tullut jalkapalloilija, en tiedä mitä minusta olisi tullut. Kenties rikollinen, Zlatan Ibrahimovic paljastaa.

Minä: Zlatan Ibrahimovic kertoo yhteiskunnan alimpaan sosiaaliseen luokkaan kuuluvasta, kroaattiäidin ja bosnialaisisän levottomasta lapsesta, josta tuli Ruotsin kaikkien aikojen suurin jalkapallotähti.

Zlatan puhuu suoraan ja kaunistelematta rankasta lapsuudestaan, teinisekoiluistaan, isänsä sotatraumoista, Rosengårdin ongelmalähiön arjesta ja kokemastaan köyhyydestä.

Kirja sukeltaa myös huippujalkapalloilun kulisseihin. Siellä pelaajien agentit markkinoivat omia pelaajiaan suurseurojen miljonääriomistajille keinoja kaihtamatta.

Kirja on kirjoitettu katukielellä voimasanoja välttämättä. Tämä avaa Zlatanin ajatusmaailmaa ja ilmaisutapoja lukijoille. Todennäköisesti juuri tämä tyylivalinta on saanut Ruotsissa sellaiset ihmiset, jotka eivät muuten kirjaan tarttuisi, lukemaan monisatasivuisen opuksen.

Oscar Wilde The Picture of Dorian Gray 1890

Dorian Grayn Muotokuva on presidentti Niinistön suosikkikirja. Siinä kaukana suosta ja kuokasta kaunis yläluokan poika antaa portretin ja sielunsa syöpyä dokailun ja toisten tallonnan myötä.

Alfauros Sauli ja faabeli pinnallisuudesta. Oire omastatunnosta? Puolen miljoonan osakesalkku, nuori beibe ja kuuden miljoonan kansa käpälässä saattaisi itselläkin päätyä päähän.

Lojuuko jokaisen ullakolla muotokuva, jota ei voi photoshopata? Niin tai näin, viktoriaaninen veijari Wilde osaa romaanillaan hyytää muitakin kuin siniverisiä komistuksia. Epätuhkimotarina on pinnallisuuden vastainen paraati, jonka katolisia kaikuja kuulisi mielellään enemmän.

Ihan pieniä asioita Wilde ei pui. Psykoottisen pinnallisuuden aikakaudella kauniit ja rohkeat näkyvät ja kuuluvat. Hyvät ja hiljaiset pitävät päänsä kiinni ja päivittelevät.

Kumpaakohan he äänestivät?

TEKSTI VILI LÄHTEENOJA

TEKSTI OZAN YANAR

S u o m e n digitaalisin painotalo

tutkain 1/2013

41

sarjakuva

SARJIS

SARJAKUVA VERNERI PULKKINEN

lukijakilpailu

Mielenkiintoisimmat kirjat pääsevät syyniin ja omistajat palkitaan hienoilla palkinnoilla.

Toimita laulukirjasi toimitukselle maaliskuun loppuun mennessä, mikäli haluat kilpailla paikasta vuoden toiseen numeroon. Yhteydenotot osoitteeseen tutkain2013@gmail.com.

Tutkaimen alkuvuoden luetuimmat verkkouutiset

Uusi vuosi, uusi kahvin hinta

KUVITUS TEEMU PERHIÖ

Lähetä oma tai kaverisi laulukirja arvioitavaksi laulukirja syynissä -palstalle (kirjat luonnollisesti palautetaan).

top 3

”Hakiessasi kahvia ennen aamuluennon alkua saatoit herätä Unicafen kassalla jo ennen kahvihörppyä uuteen hinnoitteluun. Unicafe on jälleen korottanut kahvin hintaa”

Valtsikalaiset todistivat, etteivät pomppulinnat ole vain lapsille ”Haalarisitsit 2013 olivat toiset laatuaan. Karkelot pisti pystyyn edeltäjiensä jalanjäljissä seuraava fuksitoimikunta. ”

Vauhtia opintoihin kepillä vai porkkanalla? ”Valtiotieteellisen tiedekunnan opetusiltapäivässä keskusteltiin 55 opintopisteen -mallin luomista paineista vauhdittaa valtsikalaisten opintoja.”

571 Lukijaa

352 Lukijaa

280 Lukijaa

Lisää ajankohtaisia uutisia ja artikkeleita osoitteessa kannunvalajat.fi/tutkain

42

kannukka

VOO:n 53. vuosijuhlat j채rjestettiin Gardeniassa Viikiss채 16.2. 2013.

KUVAT MIKKO VIRTA

tutkain 1/2013

43

KUVA NOORA PERHIÖ

KUVA NOORA PERHIÖ

KUVA ANKI AHLQVIST

KUVA ANKI AHLQVIST

KUVA ANKI AHLQVIST

kannukka Laskiaisrieha 12.2. ja Valtsikan fuksitoimikunnan haalarisitsit 23.1. 2013.