Tutkain 2/2010

Tutkain

2/10

pääkirjoitus

Pohja vanhan järjestyksen horjuu

kuva

Julkisen hallinnon kehittäjä #1 www.neteffect.fi

Kuinka monen hermoja ovat kuluneen kevään aikana koetelleet toistuvat ja toistuvat lakot? Ainakin allekirjoittaneen. Lakko-oikeus on demokraattisena perusoikeutena tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa, mutta äärimmäistä oikeutta tulisi käyttää harkiten, ja sen hyödyntämisestä on kannettava vastuu.

Perinteisesti lakkoon ryhtymisen taustalla on äärimmilleen kiristynyt tilanne, jossa neuvottelut työnantaja- ja työntekijäosapuolen välillä ovat katkenneet. Tällaisessa tapauksessa lakko-oikeus on elintärkeä takaportti työmarkkinoilla heikommassa asemassa olevalle yksityiselle työntekijälle. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu silloin, kun pienet avainryhmät alkavat lakko-oikeuden avulla kiristää itselleen ylisuuria etuja.

Tasa-arvo horjuu myös, kun suuri osa lakoista toteutetaan laittomasti. Laittomien lakkojen sakot ovat seurauksiinsa nähden mitättömän pieniä. Lakkojen kiusallisimmat vaikutukset kun eivät kohdistu työnantajiin, vaan sijaiskärsijöiksi joutuviin tavallisiin ihmisiin, ja viime kädessä koko yhteiskuntaan. Lakien ja sääntöjen ylenkatsominen ei kuulu demokraattisen sivistysyhteiskunnan toimintaan.

Heikon taloustilanteen aikana lakkoileminen on lyhytnäköistä ja vastuutonta – lakon aikana tuottavuus laskee, ja plussalle pääsemiseksi kuluja on jälkikäteen karsittava. Lakkojen ja niistä yhteiskunnalle koituvien kustannusten välillä tulisi vallita jonkinlainen tasapaino, sillä viime kädessä lasku lähetetään veronmaksajille. Suomen valtio ottaa tänä vuonna lainaa noin 12 miljardia euroa, ja silti palkkoja pitäisi korottaa?

Nykyinen lakko-oikeuden käyttöön liittyvä lainsäädäntö on peräisin ajalta, jolloin talouden toimintaympäristö on ollut täysin toisenlainen. Köyhälistön verta juovien riistoporvareiden painuttua jo historian hämäriin voimassa olevat säännöt eivät enää vastaa tämän päivän tarpeita.

Lakko-oikeuden rajoittaminen ajatuksena tuntuu ikävältä ja on ongelmallista myös käytännön tasolla. Työtaisteluiden pelisääntöjä on kuitenkin alettava kirjoittaa uusiksi, mikä edellyttää yhteistyökykyä kaikilta työmarkkinaosapuolilta. Ammattiliittojen toiminnan

Annina Mäkinen

kannustimena tulisi olla pikemminkin työpaikkojen kuin palkkaeurojen lisääminen, ja hallituksen täytyy ryhtyä konkreettisiin toimiin lainsäädännön muuttamiseksi. Myös tavallisen kansalaisen on hyvä ottaa osaa julkiseen keskusteluun. Ehkä lakko-oikeudesta pitäisi tehdä vientituote Kiinaan, minne suomalainen teollisuus on jo muutenkin siirtänyt toimintaansa.

Suunnittelu, joskaan ei työrauhajärjestelmän, on teemana myös vuoden toisessa Tutkaimessa. Lehdessä muun muassa tutustutaan ekologiseen muotiin, pohditaan designin merkitystä suomalaisen elinkeinoelämän virkistäjänä ja vieraillaan valokuvanäyttelyssä.

Tutkain 2/10 keventää kesää kohden hetkeksi linjaansa, palatakseen syksyllä ärhentelemään ja kyseenalaistamaan entistäkin virkeämpänä.

Tämä numero postitetaan myös sinulle, arvon uusi fuksi. Tutkaimen päätoimitus onnittelee sinua mahtavasta suorituksestasi ja toivottaa sinut rakkaudella tervetulleeksi valtiotieteelliseen tiedekuntaan.

Ihanaa kesää niin uusille kuin vanhoillekin valtsikalaisille,

Stina Mäntyniemi, Päätoimittaja (ja vielä

hetken fuksi itsekin)

3

TOIMITUS

Sisältö

julkaisija

Kannunvalajat ry

6

stina.mantyniemi@helsinki.fi

Stina Mäntyniemi

10

Maria Lieto

12

vastaava päätoimittaja

39

Kirja-arvostelu

40

Kirja-arvostelu

Kohti tuntematonta ja sen yli

41

Hallitus

13

Työn opiskelija

42

Kannukka

14

Kuvia todellisuudesta

16

Speksivau!

19

Helsinki state of mind

23

Kolumni

24

Ekoaika

28

Helsinki, Design Capital 2012

31

Post studium

32

Onko design uusi Nokia?

35

In a nutshell

36

Why become an entrepreuer?

toimituspäällikkö

maria.lieto@helsinki.fi ulkoasu

Annina Hakkarainen Mia Niemelä toimittajat

20 L ainatulla

Stina Mäntyniemi, Maria Lieto, Hanna Tykkä, Alexandra Peth, Aki Savolainen, Jutta Juvenius, Falko Blumenthal, Aki Reinimäki, Noora Maijala, Marja Hintikka, Iiris Lagus, Anna Bessonova, Laura Rauhala, Sanni Myllyaho,

ajalla

Anna Kukkonen, Ifeoma Kulmala

Irtain

Helsinki’s concept of embedded design

kuvaajat ja kuvittajat

Timo Junttila, Mia Niemelä, Henrik Malmström, Jouko Perttula, Annina Mäkinen, Alexandra Peth, Mikko Kuusisalo, Stina Mäntyniemi, Maria Lieto kannen kuva

Hans Eiskonen teema

Design

ilmoitusmyynti

Emmi-Julia Tiitta

emmi-julia.tiitta@helsinki.fi paino

Picaset oy Helsinki Toukokuu 2010 painos

350 kpl palaute

24 V aatteita

leikkaussaliliinoista

ja turvavöistä

23 D esign D istrict H elsinki

tutkain10@gmail.com

4

Artikkeleissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Kannunvalajat ry:n virallista kantaa.

5

irtain

irtain

Toimitusbarometri Helsinki RKP Ruotsalainen kansanpuolue suunnittelee vaihtavansa nimensä Suomen ruotsalaiseksi kansanpuolueeksi. Toimitus ihmettelee ylimääräistä välilyöntiä.

Euroviisut Homoilla on parempi musiikkimaku.

Parta HOT Kesähäät Victoria & Daniel vs. Johanna Tukiainen & Arto

+ -

Itsensäpaljastelu Paidat helteellä päälle muille paitsi salkkareiden Ossille.

Kiira Korpi Jumalaisen ulkonäön ja uuden mallirakkaan lisäksi taitoluistelijalle voisi olla etua kyvystä pysyä pystyssä jäällä.

Viikset NOT

Muumi-näyttely

Räätälöityä tyyliä Maailman kenties kuuluisin muotiblogi on ehdoton vierailukohde pukeutumisesta, valokuvauksesta tai tyylistä kiinnostuneille. The Sartorialist on ensimmäinen katumuodin kuvaamiseen keskittynyt blogi, josta innoitusta ovat sittemmin saaneet monet HEL LOOKS, Face Hunter ja Stockholm Streetstyle -tyyppiset sivustot. Entinen muodin ammattilainen Scott Schuman on syksystä 2005 asti kuvannut mielenkiintoisia pukeutujia ympäri maailmaa. Nimensä mukaisesti blogissa keskitytään trendien sijaan asuihin, jotka ovat ajattoman tyylikkäitä, hyvin istuvia ja huomiota herättävän hyvännäköisiä. Schumannin erikoisuutena on miesten pukeutumisen: pukujen ja vapaa-ajan asujen ymmärtäminen. The Sartorialist on Time Magazinen The Style & Design Top 100 -listan paras blogi ja Bloglovin’ seurantapalvelussa sillä on yli 20 000 tilaajaa. Minulle se on taivas maan päällä. Kuvissa pukeutumisen eleganssi yhdistyy taidokkaaseen muotikuvaukseen.

Kuviin vangitut kiehtovat tilanteet, ihmiset ja asut tuntuvat kertovan pieniä tarinoita - aivan kuin istuisi itse katukahvilassa suurkaupungin sykkeessä tarkkailemassa ohikulkijoita. http://thesartorialist.blogspot.com/ Hanna Tykkä

Mikä boogie?

Ei enää kuulosta hyvältä, vai mitä äijät?

6

Päivälehden museo (Ludviginkatu 2–4) juhlii 65 vuotta täyttävää muumiperhettä omalla näyttelyllä. Suuri seikkailu on interaktiivinen vaellus Muumilaakson vaihtuvissa maisemissa. Näyttely on suunnattu kaiken ikäisille muumien ystäville. Lavastetun elämysosion lisäksi esillä on Vaarallinen matka -kirjan luonnosoriginaaleja sekä sarjakuvaluonnoksia. Museon elokuvateatterissa pyörivät animaatiot TV-sarjasta Muumilaakson tarinoita.

Lisäksi nähtävillä on Tove Janssonin elämästä kertovia dokumenttielokuvia.

Museo on avoinna ti–su klo 11–17, ja sisäänpääsy on maksuton. Pysyvä näyttely Uutisten aika valottaa suomalaisen uutistyön historiaa sekä maailman- ja Suomen historian tärkeitä tapahtumia ja käännekohtia.

?

Edustajisto

= Edustajisto (edari) on ylioppilaskunnan ylintä päätäntävaltaa käyttävä elin. HYYn 60-jäseninen edustajisto valitaan joka toinen vuosi yleisillä ja suhteellisilla vaaleilla. Vaaleissa saa äänestää ja asettua ehdolle jokainen ylioppilaskunnan läsnä oleva jäsen.

Edustajiston tehtäviin kuuluu muun muassa päättää ylioppilaskunnan palveluista, jäsenmaksuista, talousarviosta, tilinpäätöksestä, säännöistä ja kiinteistöistä. Lisäksi edustajisto valitsee ylioppilaskunnan puheenjohtajiston, hallituksen ja pääsihteerin sekä Ylioppilaslehden päätoimittajan.

Suomibrändi kriisissä?

Suomi on brändätty jo kauan sitten, tai niin ainakin lehdissä väitetään. Ihka omana markkinamiehenämme on toiminut hohtavat hampaat omaava ulkoministeri Alexander Stubb. Ulkomailla käydessä ei kyllä edes Stubbin hymy auta. Muualla maailmassa ei ole tietoakaan muusta brändistä kuin siitä, että täällä asuu epätoivoisia kännykänvalmistajia, joiden duunit viedään Kiinaan ja joiden vielä epätoivoisemmat lapset ampuvat ystävänsä koulussa. Kouluammuskeluiden takia aina kysytään, että mikä teitä siellä vaivaa, kun teillä on kaikilla rahaa ja omat Nokiat. Tosin telkkarista tuli dokumentti, jossa kerrottiin Etelä-Korean menneen johtavana kännykkäkansana jo suomineidon ohi.

Koreassa on kuulemma jokaisella spurgullakin uusin Samsung.

Mitä me nyt sitten enää brändäämme?

Marimekon kulta-ajoistakin on jo kulunut yhden mummelin elämän verran. Soitto Marimekkoon kertoo kuitenkin muuta. Vientipäällikkö Päivi Lonkan mukaan monet maat ovat vasta nyt löytäneet Suomen, ja suomalaisen muotoilun kysyntä on runsasta. Skandinaavinen suunnittelu on perinteisesti jäänyt suurten maiden kuten Ranskan ja Italian varjoon. Tällä hetkellä suomalainen suunnittelu edustaa kuitenkin jotakin ihan uutta, ja pohjoismaalainen design tulee kokemaan uuden kukoistuksen. Tosin ainoastaan siinä tapauksessa, että joku näkee meidät tämän pölypilven alta.

Alexandra Peth

77

irtain

irtain

teksti ja kuvat

Alexandra Peth

Ajastettua muotoilua

Tutkain kysyy Omistatko designia?

Kaisa Laitila Kansainvälinen politiikka ja ihmisoikeus Kotona minulla on lähinnä suomalaista designia, kuten Eero Aarnion tuoli. Marimekkoakin taitaa löytyä. Olen kiinnostunut etenkin skandinaavisesta designista. Siinä esteettisyys, muodot, laatu ja kestävyys ovat kohdallaan.

Riku Ahola Talous- ja sosiaalihistoria Minulla on ainakin Lundian kirjahylly ja Aalto-maljakko. Kotonani on myös erikoisesti muotoillut Ikean tuolit, joten kai ne voidaan laskea designiksi. Arabian astiastoa olen saanut perintönä. Kukin mieltää termin design tavallaan.

Milla Mustamäki Oikeustiede Kotoa löytyy Iittalan ja Marimekon astioita.

Opiskelijana ei ole varaa ostaa hirveästi designia. Varmasti kun valmistun, ostan sitä kotiin enemmän. Arvostan designissa sen kestävyyttä ja iättömyyttä.

Juho Immonen Teologia Omistan ainakin joitakin Arabian astioita.

Design-tuotteet ei ole minulle välttämättömyys, mutta niiden paras puoli on varmasti niiden käyttömukavuus.

8

Minna Seikkula Sukupuolentutkimus Mielestäni kaikki käyttöesineet ovat jollakin tasolla designia, koska joku on ne suunnitellut.

En ole erityisen merkkitietoinen. Tunnetuista brändeistä omistan ainakin Arabiaa, sellaista mitä yleensä saadaan ylioppilaslahjaksi.

Design-huonekaluja en omista. Arvostan designissa erityisesti sen kestävyyttä, kauneutta ja käytännöllisyyttä.

Klixillä kuultua ”Ootko tulossa perjantaina sitseille?” ”En. Mulla on periaate, että en maksa siitä, että voin istua ja kuunnella veisuja.”

Prometafaasi Elokuvien alkukohtaukset, pop-kappaleiden introt, opiskelijalehtien pääkirjoitukset...

Kyynisimmät pitävät vanhainkotejakin tuonelan esikartanoina. Eikö sitten välivuotta voisi pitää eräänlaisena esipuheena yliopistolle? Yliopisto-opinnot ovat monesti viimeinen vaihe ennen ”todellisen elämän” alkua.

Koska lukio on tänä päivänä lähes koko kansan hupia, ja harppaus yleissivistävästä koulutuksesta yhden tai kahden erikoisalan tutkintoon tähtäävään koulutukseen melkoinen, olisi yksilöä kypsyttävä välivuosi kaikkien osapuolien kannalta parempi ratkaisu kuin keskeytymätön putki tarhan pihalta Terhokotiin. Turvallisuushakuisesti kasvatetut lapset eivät välttämättä pääse tekemään mitään, mikä ei ole aivan-varmasti-turvallista-ja-lapsille-suositeltua ennen kuin muuttavat omilleen (HS 13.4.). Välivuotta viettäessä tuleva opiskelija voi halutessaan tutustua vääjäämättömästi lähestyvään työelämään, suorittaa tekemättä jääneet aikuistumisriitit, etsiä itseään, katsoa horisonttiin ja yrittää epätoivoisesti kuikuilla mitä tulevaisuudessa odottaakaan.

Suomalaiskotien sisustuksen klassikko, astiajätti Iittala kertoo internet-sivuillaan ilmoittavansa asiakkailleen vuotta aiemmin, ennen kuin tietty astiaväri tai -malli poistetaan tuotannosta. Kuitenkin sivuilta löytyy tällä hetkellä lista vain muutaman seuraavan kuukauden aikana poistuvista tuotteista.

Eikö ajattomalla tuotannollaan ylpeilevän Iittalan pitäisi auttaa asiakkaitaan pitkäjänteisessä sisustamisessa, eikä poistaa malleja ilman tämän parempia ennakkovaroituksia?

Ainakaan opiskelijabudjetilla ei kokonaista astiastoa osteta ihan noin vain. Astia kerrallaan kerääminen mahdollistaisi muunkin kuin kaurapuuron syömisen loppukuusta. Ja entäs sitten, kun astiakaapin koko kasvaa, eikä sitä enää voikaan täyttää kauniin yhtenevillä astioilla? Kaiken lisäksi uudet värit ovat aina aiempia rumempia.

Jutta Juvenius (Jutun kirjoittaja suojelee sydänverellään tuotannosta poistuneita sammalenvihreitä Kartio-lasejaan humalaisilta kavereiltaan.)

Anonyymit idiootit ”Help… Olenko lesbo?” ”Miten isketään kaupan kassa?” ”Saakohan lapseni stipendin?”

Internetin keskustelupalstat ovat ensisijaisesti loistavaa viihdettä. Monelle ne ovat myös reitti jakaa tunteita tai etsiä apua arkipäivän ongelmiin. ”Ostin eilen jogurtin, jonka unohdin tunniksi pöydälle, voinkohan vielä syödä sen?” Parasta on tietenkin, ettei omaa nimeä tarvitse koskaan paljastaa.

Nimimerkin käyttö tekee keskustelusta estottomampaa, mutta valitettavan usein nimimerkin suojissa kirjoittajista tulee hitusen yksinkertaisia. ”Vastatkaa pliis nopeesti, mikä on kolmion kulmien summa?” Miksi Googles-

ta nopeasti löytyviä faktoja pitää kysellä Suomi24:ssa? Minua mietityttää myös, miksi samasta aiheesta on oltava useita eri keskusteluja. Eikö vanhojen vastausten lukeminen riitä, vai onko jotenkin palkitsevampaa saada vastaukset nimenomaan itse aloittamaansa ketjuun?

Ihmeellisintä on, että typerimmiltä tuntuvat kysymykset saavat usein eniten vastauksia.

Parhaimmillaan tai pahimmillaan keskustelu aiheen ympärillä saattaa jatkua vuosia.

Ja keitä nämä vastaajat ylipäätään ovat?

Tylsistyneitä kotiäitejä? Omia kurssikavereitamme? mietiskelijä

Toimitus suosittelee Säännölliset palotarkastukset Huomio Kannun hallitus! Rakennus, rakennelma ja sen ympäristö on suunniteltava, rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että tulipalon syttymisen tai leviämisen vaara on vähäinen ja että pelastustoiminta on onnettomuuden sattuessa mahdollista. (Pelastuslaki 468/2003).

Iltapäivälehtien otsikoille nauraminen ”BLUUSERIT – Bluesin unelma kuoli, Lions jyräsi välieriin.” ”Saksan juhlituin jääkarhu on KNUUTUNUT.” ” BIKINI-IIK! Leona Lewis häpeää uikkarikuviaan.” ”Ole kingi, tingi! Mökkikaupassa on nyt tinkijän markkinat.”

Gröna Tutkain paljastaa teekkareiden nimeltä mainitsemattoman salakapakan tarkkaan varjellun salaisuuden. 2 cl Salmiakkikossua, 2cl Gallianoa ja loput Ginger Alea. Mikäli teekkareiden iskemiseen tarvittaisiin iskurepliikkejä, Grönan mainitseminen saattaisi toimia.

Arc de Triomph

91

Aki Savolainen 9

”

Helsinki is able to capitalize on its heritage and its strengths.

Unity of Social Function and Form:

Helsinki’s Concept of “Embedded Design” text

The European city has changed a lot. The city as common space for administration, industry, consumption, and living in Fordist terms is a thing of the past. All of these are still key elements of the city, but with the information economy their characteristics have changed, altering the city greatly.

Helsinki attempts to compete for tourists and workforce in global city competition. Strategy, however, has a strong tradition in Helsinki. The city was established as a trading rival to Reval (Tallinn) in 1550. It became a military factor with Sveaborg (Suomenlinna).

Helsinki played a central role to detach the country from Swedish heritage after 1809.

The symbolic new Helsinki – the White City of the North – is set in stone by the work of C. L. Engel and complemented by Saarinen´s Jugendstil. The first big project of the post10

Falko Blumenthal • illustration Mia Niemelä

WW II Helsinki were the Olympiads and the city development they induced, spearheaded by Alvar Aalto.

The world changed in the 1990s, becoming bigger and less predictable with the fall of the Soviet Union. The new social movements changed what people wanted from a city.

IT changed the industry and location factors. Globalization made competitiveness a necessity. Helsinki saw its potential in design – in the broad sense, from culture to quality of everyday life.

frastructure improvements, more developed programs of cultural activities and events, as well as an increased international profile. Helsinki concentrated on employment and tourism. Cultural policy gained a new role. Although the project received critique for lack of sustainability and managerial shortcomings, the “European Capital of Culture” set a frame for future development: The image of the city is the core of the communication and development of Helsinki.

The addressees are tourists and high-skilled workforce – the “creative class”.

Helsinki celebrated its 450th anniversary as “European Capital of Culture” in 2000. This EU project promotes culture – including its economic and political aspects - as a dimension of European integration. It triggers in-

The 2000s saw massive energy put towards this strategic goal. Among the most visible projects is the Design District, a neighbourhood in downtown Helsinki and a marketing/cooperation network of museums, gal-

leries, designers, architects, studios, stores, gastronomy, and tourist information.

ICSID – an international design organization – declared Helsinki “World Design Capital” 2012, awarded for building an open city and with design embedded in everyday life. As a result of the award, events are organized throughout the year with the participation of global brands from Nokia to Marimekko, as well as Aalto University’s TaiK, just to name a few.

At the same time, re-development is taking place in Helsinki, mostly concerned with the utilization of abandoned space (railway property, harbor and military facilities) and gentrification, i.e. upgrading of an area to make it interesting for the “creative class”

(restructuring in Töölö/Töölönlahti, building efforts in Arabianranta and all across the city).

Helsinki is able to capitalize on its heritage and its strengths. International competitions and standards are used in the debate to push for policies making it possible for strategies to be pushed through committees and public participation meetings.

The question, whether an international class of IT specialists, artists, engineers, entrepreneurs, and intellectuals will settle down in the new neighbourhoods of Kalasatama (and provide jobs) can be assessed only after money is spent.

----Falko Blumenthal, 24, is a senior student in political sciences at the Munich School of Political Science. During the academic year 2009/10 he is a visiting student at the University of Helsinki.

11

työn opiskelija

kohti tuntematonta ja sen yli Kirjoittaja on graduntekijä, joka työskentelee valtsikalaisten ammattiliitossa SVAL:ssa asiamiehenä.

Kasvispyörykät

Aki Reinimäki Annina Mäkinen

teksti kuva

ja perunasalaatti

Kasvisruokavalioon ennakkoluuloisesti suhtautuva toimittaja yrittää pelastaa maapallon ja kokkaa kasvisruokaa.

ita uusia peruno attia Rucola-sala aatteja m to kirsikka fetaa kesäkurpitsa linssejä 4dl punaisia sipuli valkosipulia inaattia 1 ps pakastep oja korppujauh aa un nm 2 kana persiljaa iiliä 1prk kermav sinappia ua sitruunameh keria, ia, suolaa, so ur pp mustapi ikajauhetta silikaa, papr kuivattua ba istamiseen oliiviöljyä pa

joka paikan höylääjät kauhan varressa :

S tina M äntyniemi

ja

J utta J uvenius •

kuva

S tina M äntyniemi

Vapusta, vuosijuhlasilliksestä, Espooseen kuljetetuista lumikasoista ja muista kevään merkeistä inspiroitunut Tutkain kokkaa tällä kertaa piknik-koriin sopivaa pikkusuolaista.

Keitä linssejä vedessä noin 10-15 minuuttia, kunnes ne muuttuvat pehmeäksi muhennokseksi. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Sulata ja valuta pakastepinaatti.

Sekoita ainekset ja lisää joukkoon 2dl korppujauhoja, 2 kananmunaa sekä tuoretta persiljaa. Mausta taikina suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Muotoile massasta kostutetuin käsin pyöryköitä.

Pyöräytä pullat korppujauhossa ja paista pannulla öljyssä kauniin ruskeiksi.

Valmista seuraavaksi salaatti. Revi rucola ja pilko keitetyt perunat, kirsikkatomaatit ja feta. Sekoita ainekset ja mausta oliiviöljyllä, mustapippurilla ja basilikalla. Maukkaan kastikkeen saat sekoittamalla kermaviiliin tuoretta persiljaa, sitruunamehua, sokeria ja sinappia.

Kokkitiimin kommentit: Kokkitiimi näyttää tuotoksilleen helvetin isoa peukkua. Rucola on kesäiselle perunasalaatille erinomainen pohja, ja kylmä kermaviilikastike kasvispyöryköiden paras kaveri. Pullien paiston aikana ikkunat kannattaa käryn vuoksi pitää auki.

P.S. Tiimin vannoutunut lihansyöjä-osapuoli on vahingossa syönyt kasvisruokaa viikon.

12

Lääkäri on duunissa lääkärin kanssa, insinööri insinöörin kanssa, opettaja opettajan ja niin edelleen. Kenen kanssa yhteiskuntatieteilijä työskentelee? Harvemmin toisen yhteiskuntatieteilijän. Olemme jokapaikanhöyliä – asiantuntijoita eri tehtävissä, eri aloilla. Duunikavereina saattaa olla useampi ekonomi tai juristi, eikä yhtään yhteiskuntatieteilijää. Mutta kun pintaa vähän rapsuttaa, löytyy yhden jos toisenkin lakimiehen, humanistin tai ekonomin tutkinnosta sivuaine tai muita opintoja valtsikasta.

Valtiotieteellisen opinnot ovat haluttuja muidenkin kuin poliitikkojen keskuudessa. Tiedekunnan vetovoima on ilmeisen hyvä, koska pääsykokeissa istuu isot määrät ylioppilaita, ja sisään pääsee alle kymmenen prosenttia hakijoista. Vetovoimasta kertoo myös se, että sivuaineopiskelijoita taitaa olla valtsikassa enemmän kuin muissa tiedekunnissa.

Yhteiskuntatieteellisen osaamisen arvostus näkyy myös yliopiston ulkopuolella. Järjestöjen ja firmojen avainpaikoilla on yhä kasvava määrä valtsikan alumneja. Kun yhteiskunnassa tapahtuu jotain merkittävää, kommentoi asiaa aina joku meikäläinen. Iso osa virkamiehistä ja erilaisissa päättäjärooleissa toimivista on yhteiskuntatieteellisen tutkinnon suorittaneita. Kuriositeettina mainittakoon Vanhasen II hallitus, jonka 19 jäsenestä 13:lla on yhteiskuntatieteellinen loppututkinto (muun muassa pää-, valtiovarain-, ulko-, ulkomaankauppaja elinkeinoministerillä). Vanha vitsi kertoo, että jopa ”valtiotieteiden ylioppilas” on aikamoinen meriitti: ainakin Hesarin päätoimittajaksi tai eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi voi päästä, kun on jättänyt valtsikan opinnot kesken.

Tutkintoamme arvostetaan työmarkkinoilla. Alan työttömyysprosentti on pitkään ollut keskiarvoa alempi, pitkälti alle viiden prosentin. Lama on huonontanut lukuja, mutta ei dramaattisesti. Valttinamme on kyky sopeutua nopeasti uusiin tilanteisiin – pystymme monia muita helpommin vaihtamaan alaa, työtehtävää tai työnantajasektoria. Jokapaikanhöylät.

Pullat ovat siis hyvin uunissa. Silti liian usein kuuluu mielipiteitä, jotka paljastavat, ettemme itse arvosta saamaamme koulutusta.

Kärvistelemme, kun koulutusta vastaavaa kesätyötä ei löydy, ja kun

kaikki muut tuntuvat pärjäävän paremmin valmistumisensa jälkeen.

Monet sanovat, että pääsykoe on kaikkein vaikein juttu koko opiskeluaikana – tentit, luentokurssit ja seminaarit pystytään hoitamaan lyhyellä pikapänttäyksellä. Gradua tehdessään jotkut joutuvat sitten palaamaan huonosti tehtyihin perusopintoihin ja kertaamaan pääsykoetietoakin. Tutkielmaan tungetaan varmuuden vuoksi kaikki mahdollinen, ja gradut paisuvat minilisureiksi.

Mielestäni on myös kiusallista, että muut tuntuvat pitävän valtsikan aineita kivoina sivuaineina, tutkinnon täytteinä. Olemme osin itse siihen syypäitä – vähättelemme omaa osaamistamme, epäilemme kykyjämme emmekä haasta itseämme. Kaikkein eniten kaipaisin oman hännän nostamista opettajilta – olkoonkin, ettei se ole kovin luonnollista meikäläisille. Jos ei fuksista lähtien ole sellaista fiilistä, että perhana, olen tehnyt loistavan valinnan tullessani valtsikaan, ei tutkinnon arvostus muidenkaan silmissä nouse.

Yksi valtsikalaisten ominaispiirteistä on, joskus liiallinenkin, analyyttisyys. Se antaa hyvän pohjan argumentoinnille. Voisimme paljon rohkeammin muodostaa mielipiteitä, ottaa kantaa ja harrastaa kannunvalantaa. Kannunvalanta kun tarkoittaa poliittista spekulointia ilman riittävää perehtyneisyyttä poliittisiin kysymyksiin. Että unohdetaan (välillä) se jokaisen puolen puntarointi ja uskalletaan ottaa kantaa.

Kannun sääntöjen mukaan ”yhdistyksen tarkoituksena on pyrkiä muuttamaan valtiotieteellistä tiedekuntaa ja yliopistoa siten, että opiskelijoilla on valtaa vaikuttaa siihen, mitä tietoa heille jaetaan ja millainen tietoa jakava järjestelmä on”. Asioihin vaikuttamista onkin hyvä opetella jo opiskeluaikana, sillä meiltä tullaan kysymään mielipiteitä, ja me joudumme tekemään päätöksiä ja valintoja. Olemme tulevaisuuden päättäjiä, vaikuttajia, johtajia ja asiantuntijoita – joka paikan höylääjiä.

Sovitaanko, että ollaan aidosti ylpeitä siitä, mitä opiskelemme ja mitä meistä tulee? Ja juristikavereille voi sanoa, että joo, onhan oikis kiva sivuainemesta.

13

Kulttuurissamme kuolema suljetaan tehokkaasti arjen ulkopuolelle. Siihen liittyvät ajatukset on helppo pitää kaukana, kunnes kuolema jossain vaiheessa tulee väistämättä osaksi elämää tehden poissuljetuista ajatuksista todellisia. Kuolema herättää loputtoman määrän kysymyksiä, joihin tuskin koskaan löytyy vastauksia. Kun kyseessä on nuoren ihmisen kuolema, tuntuu poismeno erityisen väärältä ja selittämättömältä.

Kuvia todellisuudesta teksti

M aria L ieto •

kuvat

H enrik M almström

Lainatulla ajalla on valokuvaaja Henrik Malm-

kertonut kuvaamisen olleen luonnollinen tapa

Maija sairastui munasarjasyöpään vuonna

kuvasi hyvin oloani näyttelyn jälkeen. Yht-

strömin rohkea debyyttinäyttely galleria Luovassa (Albertinkatu 16). Malmströmin sisko

1999 ollessaan 20-vuotias. Ennuste oli huono.

Tahdonvoiman ja rankkojen hoitojen avulla

Maija sai kuitenkin vielä jatkaa elämäänsä ja pystyi välillä myös nauttimaan siitä. Kesällä 2007 hän joutui uudelleen sairaalaan, huhti-

kuussa 2008 Maija kuoli. Kameralle tallentuivat hänen viimeiset kuukautensa taistelussa syöpää vastaan.

Näyttely koostuu 31:sta mustavalkoisesta

valokuvasta. Kotona suihkussa, Maija sairaa-

lan vuoteessa ja Maija arkussaan ovat kuvina yhtä paljaita kuin nimensäkin. Kuitenkin ne

tuntuvat äärimmäisen voimakkailta. Yksinkertaisimmatkin kuvat toisiaan koskettavista

käsistä, halaavista ihmisistä ja sairaalavierailuista saavat tässä kuvasarjassa aivan uuden-

Näyttelyn yhteydessä julkaistun teoksen esi-

äkkiä nuoren naisen hidas kuolema oli tuo-

Kun se tehdään tunteella ja empaattisesti,

Seisahtanut, sateinen sunnuntai-iltapäivä

tu hämmästyttävän lähelle, silmieni eteen.

Selkeimmin mieleeni piirtyi kuva, jossa isän vahva käsi pitää kiinni Maijan heikosta ja kuih-

puheessa Jörn Donner tiivistää Malmströmin työn osuvasti:

Sairauden ikuistaminen kuviin on vaikeaa.

kuten tässä, se ansaitsee kaiken kiitoksen ja kunnian.

tuneesta jalasta. Maija on mennyt.

Kuvat jäivät lopulta lähes toisarvoisiksi nii-

den ajatusten rinnalla, joita näyttely minussa

herätti. Menestystä, kauneutta ja nuoruutta

ihannoivassa yhteiskunnassamme Malmströmin tapa dokumentoida sisarensa viimeiset

hetket ja kuolema kaikessa yksinkertaisuudessaan on poikkeuksellista. Malmströmin kuvat

ovat muistutus siitä, millaista todellisuus monelle kuitenkin on.

Osa kuvasarjasta on valittu voittajaksi Vuo-

laisia merkityksiä, kun jokainen kameralle

den lehtikuvat –kilpailussa vuonna 2007, Fo-

elementeistä; odotushuoneesta, kellosta ja

Svenska Kulturfonden, Patricia Seppälän sää-

tallentunut hetki on viimeinen. Välissä on

kuvia pysähtynyttä tunnelmaa korostavista tyhjästä penkistä.

Kuvien ottamiseen Malmströmiä ajoi sisäi-

nen tarve dokumentoida omien silmien edessä

tapahtuvia vaikeita asioita. Nähtyään vuosien

tofinlandia 2008 –kilpailussa se sijoittui kolmanneksi. Näyttelyä ja kirjaa ovat tukeneet

tiö sekä Syöpäjärjestöt. Maija on kirjoittanut päiväkirjaansa vuonna 2003 seuraavasti:

Aika on lainaksi. Lainaamme vain vähän ai-

ajan sisarensa sairauden eri vaiheet veli ym-

kaa täällä maan päällä… Tämä on minun elä-

käsitellä tunteita ja todellisuutta. Hän on myös

sitä valmiiksi.

märsi yhteisten hetkien jäävän pian viimeisiksi. Malmströmille valokuvaaminen oli tapa

14

Lainatulla ajalla on saatavissa myös kirjana.

olla lähellä Maijaa.

mäni. Miksi se ehkä otetaan minulta pois ennen kuin olen elänyt sen valmiiksi. Sillä en ole elänyt

15

”Voi ei ei voi olla näin hyvä!!! ahahaha… Olin katsomassa siis valtsikan speksiä Jumalainen näytelmä, kun Pekka tuli taloon ja hdfjghidslgjdiö niin hyvä<3 ...”

-blogipoiminta-

”Kun valtsikalaisia laitetaan kokoon, luulis syntyvän jotain oikeesti viiltävää ja ajankohtaista. Alatyylistä huumoria oli kuitenkin ihan sikana, eikä mua oikeesti vaan naurata ne sellaiset kuivanussimiset.”

SPEKSIVAU! teksti

N oora M aijala •

kuvat

-blogipoiminta– M ikko K uusisalo

Valtsikan speksin tuottaja haastatteli itseään, koska on vähän huono delegoimaan.

OMSTART! Speksi-perinne on lähtöisin 1800-luvun Ruotsista. Speksi on estotonta opiskelijateatteria, jossa yhdistyvät musiikki, tanssi ja improvisaatio. Speksin olennainen osa ovat OMSTART-huudot. Yleisö voi huutaa OMSTARTin missä vaiheessa tahansa, ja esiintyjät toteuttavat hetki sitten tekemänsä asian uudella tavalla.

Yleisö voi vaikuttaa improvisaatioon huutamalla myös kuvailevan OMSTARTin, esimerkiksi OMSTART Lauri Tähkä.

No olisihan se elämä ollut vähän erilaista tänä vuonna ilman tätä pientä projektia.

Siitä hetkestä, kun viime vuonna tajusin, että homma kiinnostaa, alkoi päässäni pyöriä erilaisia värikaavioita asioiden järjestämiseksi ja suunnitelmia kaikkien aikojen parhaan speksin toteuttamiseksi. Jos organisoiminen, ihmisten kanssa työskenteleminen ja kulttuurin parissa puuhaaminen ovat elämäsi antoisimpia juttuja, ei speksin tuottajan hommaa parempaa työtä voi keksiä. Haitoiksi voitaneen laskea, ettei tästä makseta palkkaa ja yöunia voi suunnitella lähinnä produktion jälkeiselle ajalle. Jos titteli, hulvaton kokemus ja oikeus spämmätä Kaapelinvalajiin kuitenkin houkuttavat, olet juuri oikea henkilö.

Mitä se tuottaja sitten tekee? Tuottaja luo puitteet koko produktiolle. Hankkii ohjaajan, esityspaikan, tiiminvetäjät, näyttelijät, hoitaa aikataulutuksen, budjetoinnin ja vies-

16

tinnän eri tiimien välillä. Kaikki riippuu siitä, millaisia tiimejä muodostetaan. Tänä vuonna tuottajan rooliin kuului myös markkinointia, lipunmyyntiä ja biisien sanoitusta.

Esiintyykö tuottaja speksissä? Lavalla olo ei ole tuottajalle välttämättömyys, ei kenties edes suositeltavaa. Kuitenkin osana näyttelijäporukkaa tutustuu ihmisiin ja oppii ymmärtämään, miten asiat heidän mielestään toimivat. Näin kynnys jutella vaikeistakin asioista on ehkä pienempi. Toisaalta näyttelijän ja tuottajan työn yhdistäminen tuo valtavasti lisähommaa. Jos tuottaja päätyy tekemään molempia on myös suhde ohjaajaan huomioitava kahdesta näkökulmasta.

Mitä eroa on ohjaajalla ja tuottajalla? Ohjaaja vastaa taiteellisesta toteutuksesta ja näkemyksestä sekä näyttelijöiden valmentamisesta. Tuottajan rooli on tukea tätä prosessia, luoda puitteet, joissa harjoittelu on

mahdollista. Ohjaajan ja tuottajan välisestä kemiasta riippuu, onko tuottajalla sanavaltaa taiteelliseen puoleen.

Kuka voi olla tuottaja? No teoriassa kuka tahansa. Käytännössä on järkevää, että tuleva tuottaja on ollut mukana tekemässä speksiä jo aiemmin. Näin tehtävään oppiminen on tapahtunut osittain jo edellisen produktion aikana, ja omannäköinen tapa tuottaa on helppo muotoilla. On olemassa paljon yleisiä ohjeita ja neuvoja, mutta loppujen lopuksi tyyli toteuttaa asioita on henkilöstä kiinni.

Tuottajia voi, ja on ehkä hyväkin olla kaksi, tällöin tehtävät voidaan jakaa tasaisemmin.

Matkan varrella oppii paljon – on esimerkiksi ihan ok antaa muidenkin tehdä välillä jotain, ja itse ottaa vaikka päiväunet.

Kuinka paljon aikaa speksi oikein vie? Näyttelijöiden kohdalla tämä riippuu täysin roolin koosta. Isompi rooli voi viedä esitysten 17

lähestyessä neljäkin iltaa viikossa, lopulta kaikki riippuu kuitenkin ohjaajasta, ja asioista voidaan sopia tilanteen mukaan. Sitoutuminen on kuitenkin se tärkein juttu, sillä ryhmähenki kärsii ja homma kusee aivan totaalisesti, jos joku kokee muun elämän menevän koko ajan speksin edelle. Sovituista aikatauluista on pidettävä kiinni, sillä ilman vastanäyttelijää on hankala harjoitella vaikkapa suutelukohtausta.

Mitä tästä kaikesta sitten jää käteen? Speksissä on loppujen lopuksi kyse melko lyhyestä ajanjaksosta. Tiivis harjoittelu kestää kolmisen kuukautta, sen jälkeen koittaa esitysviik-

MUKAAN SPEKSIIN? Seuraava speksi on kevättalvella 2011.

Osa tuotantotiimistä kerätään jo edeltävänä keväänä, käsikirjoitusta väkerretään kesä, ja näyttelijöiden rekrytointi alkaa syksyllä. Mukaan tarvitaan myös puvustajia, lavastajia, tanssijoita, laulajia, muusikoita, ATK-neroja, valo- ja ääniguruja, maskeeraajia, markkinointikoneita, autonkuljettajia, akrobaatteja…

Ajankohtaisista asioista ilmoitetaan kaapelinvalajissa. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen 10speksi-l@helsinki.fi. Lisätietoa löytyy myös kotisivuilta osoitteesta www.valtsikanspeksi.com. Tervetuloa mukaan ihan vain haistelemaan fiiliksiä ja tutustumaan jutun juoneen. Kyllä sitä aika pian huomaa, onko speksi sellainen juttu, johon haluaa panostaa.

18

VALTSIKAN SPEKSI Valtsikan ensimmäinen speksi Karjala edestakaisin sai ensi-iltansa 4.12.2000.

Ohjaajana toimi Helena Pavloff, joka ohjasi speksin myös tänä vuonna. Tämän vuoden speksi oli nimeltään Jumalainen näytelmä: Pekka tuli taloon. Speksin perinteinen esitysajankohta on vuodesta 2007 asti ollut helmikuun ensimmäisellä viikolla. Tekijät ovat pääosin valtsikalaisia, mutta mukana on apuvoimia myös valtsikan ulkopuolelta. Speksin budjetti on noin 10 000 euroa ja työryhmä 50 henkeä.

Design District Helsinki on alue ja mielentila keskellä Helsinkiä.

Se on paloa jättää jälki tähän aikaan, se on 25 katua ja 180 pistettä kartalla. Tutkain tutustui designkorttelin mielenkiintoisimpiin kohteisiin.

Helsinki state of mind teksti

Stina Mäntyniemi ja Maria Lieto • kuvat Annina Mäkinen ja Maria Lieto

ko. Tämän poikkitieteellisempää yhteisöä ei valtsikasta löydy, ja uskaltaisin väittää, ettei näin isossa mittakaavassa myöskään tiiviimpää. Lyhyessä ajassa vuodatetaan niin paljon tunteita, että yhteen hitsautuminen on väistämätöntä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutettu kiertue vei yhteisöllisyyden äärimmilleen, ja viimeinen esitys Turussa huikene jatkobileineen oli unohtumaton kokemus. Taide yhdistää yli kaikkien rajojen, niin se vain on. Onko speksi muka taidetta?

Totta kai se on! Se synnyttää tunteita ja vaikuttaa aisteihin, se on elämys, johon yleisö voi osallistua. Mikäs sen parempaa.

19

Tiia Vanhatapio

Pulu Design Sisustus- ja lahjatavarakauppa Pulu on nimensä tavoin utelias ja urbaani. Unioninkadulla sijaitsevan sympaattisen liikkeen valikoimat liikkuvat laidasta laitaan; tarjolla on niin koruja ja kenkiä kuin astioita ja liinavaatteitakin. Pikaisen visiitin Puluun voi helposti tiivistää lauseeseen ”hirveästi kaikkea ihanaa”.

Pulu sai alkunsa joulukuussa 2007, kun media-assistentti Anna Hytönen ja teollinen muotoilija Marjo Riihelä toteuttivat pitkäaikaisen haaveensa omasta liikkeestä. Molemmilla oli alalta vankkaa kokemusta, ja kaksikkoa kiehtoi ajatus työn tekemisestä itselleen. Suuri osa Pulun tuotteista on taidekoulujen opiskelijoiden töitä, ja joukossa on sekä koti- että ulkomaisia tekijöitä. Monet suunnittelijat tulevat itse tarjoamaan tuotteitaan myyntiin. Lisäksi Anna ja Marja myyvät omia mallistojaan.

-Valitsemme tuotteita, joista itse pidämme. Käyttötarkoituksella ei varsinaisesti ole merkitystä, kunhan esineet näyttävät kivoilta, Anna kertoo.

Tällä hetkellä Pulussa on myynnistä designia muun muassa Ruotsista, Englannista ja Kroatiasta. Ulkonäön ohella merkitseviä arvoja ovat eettisyys ja ekologisuus.

Kierrätysmateriaalia on paljon. Kiinnitämme huomiota ekologisuuteen ja yritämme tuottaa mahdollisimman vähän jätettä.

Pidämme tärkeänä sitä, että tiedämme mistä tuotteemme ovat peräisin ja kuka ne valmistaa.

Pulun suosituimpia tuotteita ovat olleet muun muassa Shwe Shwe Poppis -nuket, joiden tuotoilla avustetaan Afrikan lasten nälkäapu –ohjelmaa. Nuket ovat sowetolaisten lasten itsensä suunnittelemia; ne on ensin piirretty paperille ja sen jälkeen om-

Unioninkatu 28 Aukioloajat: arkisin 10-18, la 10-16 www.puludesign.com

20

meltu yhdessä paikallisten naisten kanssa.

Pulu design tuo mieleen Liisan Ihmemaan.

Jo pelkkä liikkeessä kiertely saa hyvälle tuulelle – ilmapiiri on rento ja tuotteet viehättäviä ja persoonallisia. Kukapa ei rakastaisi bambisormusta, pöllökaulakorua, kuuluisan säveltäjän näköisrintamerkkiä tai kangaskassia, joka julistaa ”Recycle or we will eat your pants”.

Haluamme valikoimiimme tuotteita, jotka piristävät päivää ja herättävät keskustelua. On ihanaa kuulla asiakkaalta, että jonkin meiltä ostetun näkeminen on tehnyt vaikkapa käyttäjän ystävän iloiseksi, Anna hymyilee.

Tiia Vanhatapion nimikkoliike ja työtila Laivurinkadulla on selkeälinjainen ja houkutteleva. Myynnistä ja markkinoinnista vastaavan Maija Juutilaisen mukaan vuonna 2006 avattu liike on ehtinyt kerätä jo uskollisen kanta-asiakaskunnan.

-Ostajia meillä löytyy laajasti aina ylioppilasmekkoa etsivistä nuorista tyylitietoisiin vanhoihin rouviin.

Tarjolla on niin cocktailmekkoja kuin arkivaatteitakin. Juutilainen kertoo, että etenkin Suomen arvostetuimman vaatealan tunnustuksen, Kultaisen Vaatepuun myöntämisen jälkeen ihmiset ovat olleet uteliaita vierailemaan liikkeessä. Myös turistit ovat löytäneet tiensä liikkeeseen kiitettävästi erilaisten ilmaisjakelulehtien ja yhteistyökumppaneiden avulla.

Tiia Vanhatapio valmistui huipputuloksin Taideteollisen korkeakoulun vaatesuunnittelulinjalta vuonna 2005. Lopputyöstä saadut kolme stipendiä antoivat mahdollisuuden sille, että yksityisyrittäjyys ja ura omatoimisena suunnittelijana saattoi alkaa.

Vanhatapion klassikoiden, kuten burleskitähti Dita Von Teesenkin päällä nähdyn Mamie Dressin, lisäksi lämpimän vastaanoton

ovat saaneet muun muassa monikäyttöiset ja muuta mallistoa edullisemmat trikoovaatteet. Myös Tiia Vanhatapioon pukeutuneita morsiamia tullaan jälleen tänä kesänä näkemään runsaasti – mittatilaustyönä tehtävät hääpuvut ovat saavuttaneet suuren suosion.

Erityisen ihastuttava on suomalaisittain harvinainen näyttävä lastenvaatekokoelma. Vanhatapio Bebes -malliston tyylikkäät ja laadukkaat vaatteet sopivat niin tytöille kuin pojillekin, ja ovat suosittuja lahjoja tuoreille äideille. Seuraavan syksy- ja talvimalliston uutuutena ovat hatut ja laukut.

Pörröinen Fjeld-laukku tullaan muun muassa näkemään Katie Holmesilla tämän tähdittämässä The Romantics-elokuvassa.

Laivurinkatu 43 Aukioloajat: ti- pe 12-18 la 12-16, maanantaisin sopimuksesta www.vanhatapio.fi

21

kolumni Marja Hintikka - kirjoittaja humppaa, ryyppää ja jumppaa sopivassa suhteessa Kaisaniemenkatu 9 Aukioloajat: ti, to, pe 11–17, ke 11–19, la 12–16. www.norsu.info

OMNIA VINCIT EGO

Pysäyttävin perustelu sille, miksei juuri nyt huvita seurustella, kuultiin erään Anan (nimi muutettu) suusta: ”Ei pysty, änäri kymppi kesken.”

Uuteen rakkauteen heittäytymisen esti siis EA Sportsin uusin jääkiekkopelilanseeraus, NHL 10. Ei auttanut, vaikka oli hyvinkin ehtoisa emäntä tarjolla. Playstation-urheilusimulaation tuoreena ominaisuutena on mainostettu post-whistle actionia eli sitä, että pelaajat voivat taklata ja tapella myös sen jälkeen, kun tuomari on viheltänyt pelin poikki. Niin, onhan se mukavampaa kuin tapella kotona sohvan paikasta tai paikasta sohvalla – varsinkin, kun pleikkarin voi sammuttaa silloin kun huvittaa.

Anan tarina ei ole tavaton. Parisuhteeseen sitoudutaan entistä vanhempana, ja sinkkutalouksien määrä lähentelee monessa kaupungissa 40 prosenttia. Mikä siinä yhteiselossa on niin vaikeaa? Halu pariutua ei vaadi kahden ihmisen välillä kuin sen kuuluisan testosteronin, serotoniinin, dopamiinin, feromonien ja fenyylietyyliamiinin muodostaman cocktailin, jota myös rakastumiseksi kutsutaan. Ja sitten vain huuman huipulla asuntojonoon! Kuulostaa ihanalta, mutta eihän se noin mene – sen me kaikki tiedämme. Pelkällä ”yhdeksi lihaksi tulemisella” ei pitkälle pötkitä. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun kahden ihmisen halut, toiveet, fantasiat ja vessarytmit pitäisi sulauttaa toisiinsa.

NORSU Galleria Galleria Norsu on nykytaidekäsityölle omistettu galleria ja myymälä Kaisaniemenkadulla Helsingin keskustassa. Termi taidekäsityö viittaa materiaalipohjaiseen taiteeseen; teosten pääasiallisia aineksia ovat keramiikka, tekstiili, metalli, lasi, puu, koru ja paperi.

Taidekäsityö ymmärretään monesti väärin. Periaatteessa taidekäsityöllä ei ole perinteisten käsitöiden kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on alueesta, joka liikkuu taiteen ja muotoilun välissä, kertoo galleristi Katarina Siltavuori.

Galleria Norsun näyttelytoiminta keskittyy pohjoismaiseen taidekäsityöhön, joka käsittää niin käyttöesineitä, uniikkitöitä kuin installaatioitakin. Viisivuotias Norsu-galleria sai alkunsa halusta täyttää Kaisaniemenkadun avara tila taiteella. Galleria tuntui luontevalta vaihtoehdolta, ja nykytaidekäsityölle oli tilausta. Toista taidekäsityötä esittelevää galleriaa ei Helsingissä ole.

Galleriat ovat kaikille avoimia tiloja, joissa yhdistyvät visuaalinen taidenautinto sekä käytännön hyöty. Sisäänpääsy on maksuton22

ta ja kaikki teokset ovat myös myytävänä, Siltavuori kertaa.

Norsussa näyttelyt vaihtuvat kuukauden välein. Tutkaimen vieraillessa galleriassa käynnissä oli Mervi Kurvisen ja Hans Eiskosen näyttely Past is prologue – koruja ja kuvia.

Näyttelyn nimi viittaa kahden erityyppisen työskentelyn yhdistämiseen ja vertauskuvallisesti myös uuteen alkuun. Lisäksi se selittää menneisyyden vaikutuksia ajankohtaisiin työskentely- ja menettelytapoihin. Näyttely koostui objekteista ja installaatioista, joissa esineet kohtaavat grafiikan ja valokuvan.

Lisäksi esillä oli galleriassa työskentelevän Saara Katran Taideteollisen korkeakoulun opinnäytetyö Kuviteltuja kulhoja, joka koostuu kahdentoista posliinikulhon sarjasta.

Opinnäytetyössä keramiikka ja kuvitus on yhdistetty sulavaksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on ollut luoda minimalistisilla elementeillä kulhoihin huoneen kaltaisia tiloja sekä yhdistää niihin kohtauksia elämästä.

Norsu-gallerian yhteydessä toimivassa myymälässä on tarjolla niin koruja, keramiikkaa, huonekaluja, metallia, tekstiiliä,

puuta kuin lasiakin. Tuotteita löytyy kaikista hintaluokista ja ne edustavat uutta, luovaa pohjoismaista taidekäsityötä. Tyylillisesti monipuolisissa esineissä näkyvät myös ekologiset arvot.

Norden – Suomi -sanaparista nimensä saanut Galleria Norsu on avartava ja virikkeellinen elämys, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. 29.4 – 29.5.2010 galleriassa on esillä Teollisuustaiteen liitto Ornamon ja Taitelijat O ry:n take away -näyttely, josta pienikokoisia taideteoksia voi ostaa heti mukaan.

Designkorttelitoiminnan tarkoituksena on yhdistää Helsingin Dianapuistoa ympäröivän alueen muotoiluorientoituneet liikkeet, työhuoneet, museot, galleriat, ravintolat ja hotellit identiteetiltään yhtenäiseksi alueeksi.

Tarkkaa rajaa korttelin ympärille ei ole vedetty, vaan alue elää ja kehittyy toimijoidensa myötä.

Tavoitteena on nostaa alueen arvostusta ja tunnettuutta luovien toimijoiden keskittymänä sekä lisätä alueen yleistä viihtyvyyttä ja houkuttelevuutta.

Toiminnan taustalla on keväällä 2005 perustettu yhdistys, Designkortteli ry.

Mutta miksi juuri aikalaisillamme tuntuu olevan niin suuria vaikeuksia rakkauden koossapitämisessä? Jos tarkastelee niitä viestejä, joita nykyinen mediatodellisuus puolison valinnasta välittää, vastauksen löytäminen ei ole kovin vaikeaa. Pohjimmiltaan rakkauden laineilla ratsastavat Unelmien poikamiehet ja muut suhdeformaatit laativat varsin minäkeskeistä maailmankuvaa. Me haluamme omaan maailmaamme saumattomasti sopivan design-tyttö- tai poikaystävän, joka ei sotke olemassa olevia kuvioita ja tukee sataprosenttisesti tämänhetkistä eksistenssiämme. Kuka nauraa mun jutuille, kuka palvoo mua, kenen perhe tykkää musta? Minä, minämpi, egohirviö. Mihin katosi kahden kauppa, mihin katosi me?

Uuden ajan designrakkaus ei ole kärsivällinen eikä lempeä. Se kadehtii, kerskuu ja pöyhkeilee – aina kuin muiden morsian- tai sulhasehdokkaiden selkäänpuukotukselta ehtii. Se myös katkeroituu ja muistelee kärsimäänsä pahaa, ihan koko ajan. Muutummeko tv:stä tutuiksi unelmien egohirviöiksi? Vai suostummeko siihen, että joskus joku on leikannut varpaankynnet uuden silkkisen sohvatyynyn päälle, ja se on oikeastaan aika söpöä, ja sitä tyyppiä rakastaa ihan vaan koska rakastaa… ja sen yölliset tyynyn päälle kuolaamiset saan nähdä vain ja yksin minä.

23

Ekoaika

Vaatevalinnoissa ovat alkaneet painaa merkin ja designin ohella muutkin seikat: ekologisuus ja eettisyys. Tutkain haastatteli kierrätysmateriaaleista vaatteita valmistavan Globe Hope -merkin perustaja ja toimitusjohtaja Seija Lukkalaa ja kysyi, miksi ekologinen muoti on nyt niin suosittua. teksti I iris

L agus •

kuvat

J ouko P erttula

ja

materiaalilähtöistä. Kun tavaraa

repesivät, väriä irtosi ja muoto jäi jonnekin

halpahan se teeppari olikin. Voi ostaa uuden jo

Hope, joka suunnittelee vaat-

din pioneerina on ollut Globe

On arvioitu, että maailmassa on kymmenen

riaaleista. Yrityksen perustaja

kertaa enemmän tekstiiliteollisuutta kuin mitä

todella tarvittaisiin. Ylituotanto synnyttää valtavan kilpailun. Tavaraa tulee ylettömästi ja

hinnat poljetaan alas. Samalla sekä vaatteissa käytetyt materiaalit että työntekijöiden olot huononevat.

Nyt yltiökuluttamisen ja luonnonvarojen

tuhlaamisen tilalle on alkanut ilmestyä vaih-

toehtoja. 2000-luvulla ekologinen ja eettinen muoti on tullut kirpputoreilta ja yksittäisiltä

merkeiltä suuriin muotitaloihin ja vaateketjuihin.

saadaan, mietitään mihin se soveltuu ja mitä yk-

sityiskohtia siitä halutaan säilyttää.

Suomessa ekologisen muo-

Huono laatu saa kuitenkin helposti anteeksi: entuudestaan täpötäyteen vaatekaappiin.

pöpöjä läpi, mutta ovat silti kestäviä ja hengit-

telu on vahvasti

terian määrään

pesukoneen uumeniin. Kuulostaako tutulta?

teriaalit. Suunnit-

ovat käytetyt ma-

kyllästyminen ma-

Mallistoa ei voida

kala sanoo, että Globe Hope

syntyi kyllästymisestä mate-

vankila- ja armei-

jatekstiilileistä, vanhoista vintagekankaista,

tavaraa. Sesongit vaihtuvat yhä tiuhempaan.

setkin edustivat kestävää designiä, toiminta

kaasunaamarilaukuista on valmistettu yli

lisistä raaka-aineista tehdään jatkuvasti uutta Touhu alkoi tuntua ihan päättömältä.

Jo ennen Globe Hopen perustamista Lukka-

la toimi vaatetusalalla. Hän perusti 80-luvun

loppupuolella SL-Studio -nimisen naisten takkeja valmistavan yrityksen. Ennen tätä hän

öljyn tislausjätettä. Vaikka aiemmat yritykei tuntunut riittävältä.

– Ei tuntunut enää hyvältä suunnitella tuot-

teita uudesta raaka-aineesta ja yrittää myydä niitä markkinoille enemmän ja enemmän, Lukkala toteaa.

sangoiksi moniin kasseihin. Materiaali voi saada uuden elämän jopa kolmesti: Globe Hopen

valikoimista löytyy muun muassa laukku, joka on ommeltu Hämeenlinnan vankilan vanhasta huovasta, joka taas aikanaan on valmistettu vaatekeräyksestä saadusta lumpusta. e i va i n k i e r r ä t y s k a m a a

haluaa tehdä vaatteita, joissa on miellyttävä

laisista sairaala-,

suunnitteli freenä Finpile- yritykselle tekstiiliturkkeja, joiden raaka-aineena käytettiin

täviä. Turvavyöt taipuvat niin tuotteiksi kuin

teita on tehty eri-

rian määrään.

– Me hukumme jätteeseen ja silti neitseel-

materiaali: ne eivät päästä nesteitä eivätkä

Vaikka Globe Hopen tuotteet ovatkin kierrä-

Vaatteita ja asus-

ja toimitusjohtaja Seija Luk-

nat ovat Lukkalasta erittäin tekninen ja hyvä

piirtää ennen kuin on materiaalia.

teita erilaisista kierrätysmate-

Vanhat tekstiilit taipuvat erinomaisesti uu-

siin tarkoituksiin. Esimerkiksi leikkaussalilii-

nin lähtökohtana

G lobe H ope

Ostit halvan t-paidan. Se hajosi heti: saumat

24

Globe Hopen

ekologisen desig-

purjeista, mainosbannereista sekä turvavöis-

tysmateriaaleista valmistettuja, Lukkala toi-

voo, ettei niitä käytettäsi vain sen vuoksi. Hän

materiaali ja oivaltava ja hauska malli. Omaleimainen kädenjälki ja tunnistettava design ovat tärkeitä.

– Vaatteen on oltava ensisijaisesti hyvännä-

tä. Esimerkiksi Suomen armeijan vanhoista

köinen, istuva ja helppohoitoinen. Kierrätys on

Sairaalan leikkaussaliliinoista on ommeltu

nat. Jokaiseen Globe Hopen tuotteeseen ripus-

kymmentä erilaista laukkua ja pussukkaa. sieviä takkeja ja kasseja. Mainosbannereista on syntynyt pullokasseja, muovitaskuja, läppärin suojuksia ja pukupusseja.

vasta lisäarvo.

Globe Hopen tuotteissa tärkeitä ovat tari-

tetaankin lappu, jossa kerrotaan mistä se on

tehty. Vanha verhokangas muuttui mekoksi, kumisaappaan varsi kassiksi.

25

– Tuotteet vaikuttavat emotionaalisestikin

– Se tulee vielä kasvamaan. Tuskin nämä

ekokatastrofit ja muut tästä mihinkään loppu-

huoltajuussopimuksen vaihto. Tuotteesta täy-

laisia yrityksiä. On edelläkävijöitä, jotka ovat

olla mukana perustamassa kokonaista kaup-

nauraa.

tuneet kuluttajien reaktioihin ja näkevät tässä

on tarina.

– Meidän tuotteen ostaminen on vähän kuin

tyy pitää huolta ja ottaa vastuu siitä, mihin se

päätyy kun sitä ei enää itse tarvitse, Lukkala Ekologisen muodin suosio on myös osa laa-

jempaa kokonaisuutta: ihmisillä on aito huoli maapallon tilasta ja halu vaikuttaa. Silti vaatetta ei osteta vain kierrätysaspektin vuoksi.

– Jos kuluttajan ei tarvitse tinkiä designistä,

ulkonäöstä tai hinnasta, valinnat kohdistuvat yhä useammin niihin tuotteisiin, jotka on

valmistettu ekologisesti ja eettisesti, Lukkala sanoo.

2000-luvulla kiinnostus ympäristöystäväl-

lisempään ajatteluun on ylipäätään kasvanut

ja ympäristönäkökohdat ovat nousseet yhteiskunnallisiksi puheenaiheiksi. Ekokatastrofit

ympäri maailman ovat järkyttäneet. Alkuun puhuttiin kestävästä kehityksestä ja sen jäl-

keen ilmastonmuutoksesta. Ihmiset ovat ympäristöasioiden suhteen tiedostavampia ja haluavat kuluttaa vastuullisemmin.

– Nämä asiat ovat tulleet tulevaisuussemi-

naareista kahvipöytäkeskusteluihin ja konkretisoituneet toiminnaksi, Lukkala toteaa.

Alkuun Globe Hopekin oli suunnattu nuorille

edelläkävijöille, mutta maailman muuttuessa

kestävästä kuluttamisesta on tulossa hiljalleen valtavirtaa. Se on Lukkalasta hienoa.

V a at t e e t

viestinviejänä

Ekologinen ja eettinen design on nyt niin iso juttu, että sen omaksuneiden yritysten jouk-

26

koon mahtuu monenlaisia tekijöitä. Väistämättä tulee mieleen kysymys siitä, onko ekolo-

ja niihin syntyy ihan erilainen suhde, kun niillä

ginen ajattelu vain imagon luomista varten.

– Tällä saralla voisi sanoa olevan kolmen-

ottaneet kestävän ajattelun toimintansa ohjenuoraksi. Sitten on seuraajia, jotka ovat havahmarkkinaraon.

Sen sijaan kolmannelle ryhmälle ei tule

käymään hyvin. – Ne yritykset, jotka vielä ummistavat silmänsä kestäviltä toimintatavoilta,

tulevat olemaan pian entisiä. Kuluttajat äänestävät ne kyllä hyvin äkkiä pois markkinoilta.

Lukkala ei halua tehdä vain vaatteita. Hänen

yrityksensä toiminnassa tärkeitä ovat arvot: eettisyys, ekologisuus ja esteettisyys.

– Nämä kolme e:tä pitävät sisällään paljon

asioita, kuten esimerkiksi elämän, ympäris-

tön ja toisten ihmisten kunnioittaminen, hän listaa.

Globe Hope ei haluakaan olla vain vaateyri-

tys, vaan Lukkalan sanoin ”pikemminkin ajan

ilmentymä”. Tavoitteena on ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Vaatteet ovat meidän tapamme viedä vies-

tiä eteenpäin. Me haluaisimme myös näyttää

esimerkkiä muilla aloilla toimiville organisaatioille, jotka voisivat omalla osaamisalueellaan kehittää ekologista ajattelua.

vat, hän toteaa.

Tulevaisuudessa Lukkala toivoo voivansa

pakeskusta, jossa kaikki liikkeet ja palvelut

olisivat ekologisia ja eettisiä. Tällainen hanke

oli vireillä ympäristöministeriön avustuksella kolmisen vuotta sitten, mutta kuivui silloin kasaan. Ehkä nyt aika alkaisi olla kypsä.

Lukkala näkee paljon merkkejä suuren

yleisön asenteiden ja ajatusten muuttumisesta ympäristöystävällisempään suuntaan. Hän mainitsee muun muassa liikkeitä ekologisilla

perusteilla kilpailuttavan Porkkanamafian,

keskustelun turkistarhauksesta sekä kaupunkimaastureiden paheksunnan.

– Kerskakuluttaminen ja yltiöluksus tulee

kokemaan samanlaisen inflaation kuin esi-

merkiksi turkisten käyttö ja kaupunkimaasturilla ajo ovat kokeneet, Lukkala ennustaa.

Lukkala kannustaa kestävään ajatteluun,

kun kysyn vielä lopuksi miksi ekologista muotia tulisi valita.

– Ekologinen muoti on vastuullisten yksi-

löiden valinta. Nyt ekologisen muodin saralla on jo niin paljon designereitä, että jokaiseen makuun löytyy jotakin.

– Hienoin asia, jonka olemme saaneet ai-

kaan, ei ole suinkaan yrityksemme kasvu, vaan

se että olemme saaneet joidenkin ihmisten ajatukset heräämään, Lukkala toteaa.

Jatkossa heräävät ehkä yhä suuremman

yleisön ajatukset. Ekologinen muoti ja design ei jää vain hetken trendi-ilmiöksi.

Globe Hopen perustaja Seija Lukkalan mukaan ekologinen design tulee kasvamaan, ja yltiöluksus kokemaan inflaation.

27

Helsinki

-innovaatioiden ja muotoilun edelläkävijäkaupunki 2012

Maailman muotoilujärjestö Icsid julkisti viime marraskuussa tiedon, että Helsinki seuraa vuonna 2012 Torinoa ja Soulia maailman kolmantena designpääkaupunkina. Teemavuosi ei rajoitu ainoastaan Helsingin alueelle, vaan mukana yhteistyössä ovat myös Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti. Tittelistä kilpaili yhteensä 46 maata ja finaalissa Helsinki kiri ohi Hollannin Eindhovenin. Maailman designpääkaupunki -projektin ideana on kannustaa kaupunkeja hyödyntämään designia talouden, kulttuurin ja yhteiskunnan kehittämiseksi.

p e r i n t e i tä j a t u l e va i s u u d e n v o i m ava r o j a

teksti

Hanna Tykkä • kuvitus Mia Niemelä

Kyse ei ole pelkästään tiettyyn suunnittelun

osa-alueeseen, esimerkiksi teolliseen muotoiluun, painottuvasta tapahtumasta. Tavoit-

teena on designin monipuolinen huomioimi-

nen sekä talous- ja aluesuunnittelussa että

asukkaiden arjessa. Helsingin kohdalla sen katsottiin jo olevan olennainen osa kaupunkilaisten elämää. Täällä design näkyy kaikkialla:

perinteisessä muotoilussa ja modernissa luovuudessa, kodeissa ja sisustuksessa, kaupunkisuunnittelussa ja palvelujen kehittämisessä sekä tärkeänä osana talouskasvua.

Voiton tuonut designpääkaupunkihakemus

nettäisiin laajemmin. On pyrittävä eroon liian

voitteena on laaja-alaistaa ja monipuolistaa

synnyttää parhaimmillaan täysin uudenlaisia

lituksen ohjelmaan sisältyvän strategian tainnovaatiopolitiikkaa. Siinä katsotaan Suomen

menestyvän globaaleilla osaaja- ja investoin-

timarkkinoilla vain rakentamalla strategisiin valintoihin, huippuluokan osaamiseen

ja kilpailukykyiseen innovaatioympäristöön perustuvan tunnetun ja arvostetun brändin.

Politiikan tulee strategian mukaan luoda edellytyksiä avoimien innovaatioympäristöjen syntymiselle lähtökohtinaan käyttäjät ja kysyntä.

korosti sekä suomalaisen muotoilun perinteitä

s t r at e g i n e n k i l pa i l u t e k i j ä

työn merkitys tärkeänä taloudellisena tekijänä.

taisen muotoilutapahtuman Helsinki Design

että Helsinkiä designin ja hyvän kaupunkielä-

ja osa arkea

Tällä hetkellä jo lähes 10 000 ihmistä työsken-

Weekin johtaja, on mukana myös designpää-

män edelläkävijänä. Lisäksi mainittiin luovan

Kari Korkman, Suomen suurimman vuosit-

telee Helsingin seudulla muotoilun parissa ja

kaupunki-projektissa. Korkman luonnehtii

muotoilua hyödyntävillä toimialoilla työpaik-

koja on jo noin 110 000. Näiden alojen toiminnan edistämisestä onkin viime vuosina tullut kaupungin elinkeinopolitiikan painopiste.

28

Design on myös osa Suomen kansallista

innovaatiostrategiaa. Vanhasen toisen hal-

designia yksinkertaisesti hyväksi suunnitteluksi.

– Oman työni tavoitteena on jo pitkään ol-

lut, että designia ymmärrettäisiin ja hyödyn-

luokittelevasta ajattelusta ja saatettava yhteen eri alojen ihmisiä vahvuuksineen. Luova työ innovaatioita ja toimintatapoja.

Suomen odotetaan saavan tapahtuman

kautta paljon kansainvälistä huomiota. Teol-

lisen aikakauden yhteiskuntarakenteiden

soveltumattomuus nykyaikaisten innovaatioyhteiskuntien tarpeisiin on huomattu muu-

allakin. Helsingin valinta suunnittelun johtavaksi kaupungiksi vuodelle 2012 on näin ollen erittäin merkittävä saavutus. Se on tuottanut

projektiryhmälle jo nyt runsaasti yhteydenottoja tahoilta, jotka näkevät hankkeen ja muo-

toilun tarjoamat mahdollisuudet toimintansa edistämiseen.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen

kertoo tapahtuman sivuilla näkevänsä valinnan paitsi kunnianosoituksena myös suurena haasteena.

– Pyrimme kehittämään mukana olevista

alueista designin avulla entistä parempia. On

kyse paljon muustakin kuin yhdestä vuodesta tai yhdestä kaupungista.

29

post studium

Alumnimme VOOlainen Tällä palstalla esittäytyy jo työelämään siirtynyt opiskelija. teksti

Millaista työkokemusta sinulla on?

Politiikan tulee luoda edellytyksiä avoimien innovaatioympäristöjen syntymiselle.

Valintaprosessin yhteistyöhön osallistunei-

tien ovat mukana, samoin valtiotason päätös-

laisten muotoilutapahtumien, kuten Helsinki

söjä Pajula kiittelee jo tässä vaiheessa kauko-

tukemaan projektia, jää jäljelle enää kansa-

ulottuu ainakin Espoo Cinén ja April Jazzin,

ta; kumppanikaupunkeja, valtiota, yliopistoja,

oppilaitoksia, muotoilualan yrityksiä ja yhteinäköisyydestä.

Suomalaisille korkeakouluille muotoilun

ja erityisesti designpääkaupunkivuoden

nähdään avaavan mahdollisuuksia kansainväliseen profiloitumiseen. Korkmanin mu-

kaan Aalto-yliopiston kaltaiset nopeat ja ennakkoluulottomat koulutusuudistukset ovat

juuri sitä, mitä Suomi kaipaa säilyttääkseen kilpailukykynsä globaalissa maailmantalou-

dessa. Myös kansallinen innovaatiostrategia

painottaa kansainvälisesti kilpailukykyisten ja

laajasti innovatiivisuuteen kannustavien oppimisympäristöjen kehittämistoimenpiteitä.

design kuuluu kaikille

Alan toimijoiden mukaan muotoilun ja innovaatiopolitiikan arvostus on Helsingissä ja Suomessa terveellä pohjalla. Tämä näkyy jo

tarkastelemalla designpääkaupunkihakemuksen allekirjoittajia. Alan yritykset kansallisista

lippulaivoista, Nokiasta ja Marimekosta, läh-

30

ten tekijät ulkoministeri Stubbin johdolla. Kun

elinkeinoelämä ja poliittinen johto on saatu laisten vakuuttaminen.

Designpääkaupunkivuoden pääteemaksi on

valittu ”Avoin Helsinki – design osana elämää”.

Ajatuksena on, että design yhdistää kansalaisten tarpeet sekä esteettisyyden että käytän-

nöllisyyden tasolla. Muotoilun keinoin haetaan toimivia ja toivottuja ratkaisuja jokapäiväiseen elämään. Esimerkkinä tästä projektin sivuilla

mainitaan muiden muassa Helsingin kaupungin elinkeinotoimen uudistus palvelumuotoilun avulla. Kaupunkisuunnittelun Kehittyvä

kerrostalo -ohjelma puolestaan modernisoi

pääkaupunkiseudun asumista entistä vetovoimaisemmaksi ja vastaamaan paremmin asukkaiden yksilöllisiin tarpeisiin.

Teemavuoden ohjelmakattaus on jo nyt

valtava. Se pitää sisällään muun muassa mes-

suja, näyttelyitä, projekteja, seminaareja, tapaamisia, kulttuuritapahtumia, palveluiden

Design Weekin ja Helsingin Juhlaviikkojen ympärille. Muille paikkakunnille teemavuosi

Olen työskennellyt ulkoasiainhallinnossa; Suomen suurlähetystössä Pariisissa, Suomen YK-edustustossa New Yorkissa sekä Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristössä Helsingissä.

Kokemusteni pohjalta pidempi ura ulkoministeriössä kiinnosti. Viimeksi työskentelin kansalaisjärjestöpuolella pohjoismaisen yhteistyön parissa, missä tein laajasti yhteistyötä valtionhallinnon ja muiden järjestöjen kanssa. Ministeriötä laajemmat kontaktiverkot ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi.

Opiskeluaikanani tein töitä vain lomilla.

Vaikka työpaikat eivät olleet uran kannalta merkityksellisiä, oli niistä apua oman alan työpaikkaa hakiessa.

M aria L ieto

Olet ulkoministeriön kansainvälisten asioiden valmennuskurssilla. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

2,5 vuotta kestävän kurssin eli Kavakun aikana teemme osastoharjoitteluita ministeriön eri osastoilla ja edustustoissa. Kolmessa kurssiin sisältyvässä opintojaksossa tutustumme laajasti niin ulkoministeriöön kuin suomalaiseen yhteiskuntaankin, harjoittelemme esiintymis- ja neuvottelutaitoja sekä vierailemme Moskovassa ja Ahvenanmaalla. Tämänkaltainen usean vuoden kouluttautuminen työhön on varmasti lähes ainutlaatuista.

Kolikon kääntöpuolena on epävarmuus, sillä vakinaisen viran voi saada vasta kurssin jälkeen.

Lahti Biennalen ja Sibelius-festivaalin sekä Vantaan Barokin välityksellä.

Designpääkaupunkivuosi starttaa suoma-

laisille tuttuun tapaan Senaatintorilta kello

00.00 alkavalla juhlatilaisuudella uudenvuo-

denyönä 2012. Helsinki on jo nyt näkyvästi esillä monissa kansainvälisissä tapahtumissa. Vuonna 2012 Suomeen tullaan kutsumaan muotoilun huippuosaajia ympäri maailmaa ja

pyrkimyksenä on tuottaa vuoden aikana jopa 1000 elämänläheistä innovaatiota designin avulla. Projektin verkkosivuilla luvataan

kaikille asiasta kiinnostuneille mahdollisuus vaikuttaa ja antaa palautetta ohjelmasta.

K aarina A iras , 28 • tällä hetkellä ulkoministeriön palveluksessa kansainvälisten asioiden valmennuskurssilla • valmistui syksyllä 2005 valtiotieteiden maisteriksi valtio-opin laitokselta pääaineenaan maailmanpolitiikka

Mitä kieliä tarvitset työssäsi? Opiskelitko niitä yliopistolla?

Tarvitsen työssäni kaikkia yliopistolla opiskelemiani kieliä; ruotsia, ranskaa, saksaa, espanjaa ja venäjää. Olin vaihdossa Kööpenhaminassa ja osaan siksi myös tanskaa.

Olen iloinen siitä, että opiskelin yliopistossa niin montaa kieltä. Uuden kielen aloittaminen tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta ajatukselta. Vaikka olen tehnyt esimerkiksi espanjasta vain alkeiskurssin, se madaltaa kynnystä jatkaa kielen opiskelua tulevaisuudessa.

Mitä käytännön hyötyä valtiotieteiden maisterin tutkinnosta on sinulle työelämässä ollut?

Pystyn sisäistämään laajoja kokonaisuuksia ja ylipäänsäkin tutkinnon tehneenä on helpompi nähdä metsä puilta. Historiantuntemuksesta on työssäni hyötyä, samoin sujuvasta kirjoitustaidosta. Oppiaineista eniten hyötyä on ollut yhteiskuntahistorian lisäksi kehitysmaatutkimuksesta ja kansainvälisestä oikeudesta.

Työnhakua helpotti, kun pystyin perustelemaan sivuaineideni muodostavan loogisen kokonaisuuden ja tukevan kyseisen työpaikan hakemista. Kansantaloustieteen opiskelusta olisi ollut hyötyä, sillä taloustermeihin törmää jatkuvasti.

• sivuaineet sosiologia, yhteiskuntahistoria, kehitysmaatutkimus ja kansainvälinen oikeus

ja teknologian esittelyä sekä erilaisia juhlia.

Tapahtumarunko muodostuu tuttujen suoma-

31

Suomesta löytyy valtavasti uutta ja kiinnostavaa suunnittelua, mutta bisneslogiikka on agraaria ja alan koulutuksessa ongelmia, sanoo Lisa Sounio.

Brändiasiantuntija Lisa Sounion mukaan Suomessa designista kirjoitetaan paljon, mutta sitä ostetaan melko vähän.

Muotoilu 2005! -ohjelma, designpääkaupun-

sen, suunnittelijoiden käytännön työn kuin

pitäisi katsoa eteenpäin ja pyrkiä näkemään

na on nostaa Suomi muotoilun kansainväli-

joita, joiden kaikkien työllistyminen yritysten

- Jos tuotetta ei osata hinnoitella, kuluttajaa

kihanke, designkortteli. Suomessa designista puhutaan ja kirjoitetaan paljon, ja tavoittee-

selle huipulle. Design on erinomainen keino uudistaa liiketoimintaa, erottautua ja luoda

merkityksiä, ja sen edut elinkeinoelämän virkistäjänä on huomattu muuallakin.

Tuotekehityksen sparraukseen, designstra-

tegiaan ja PR:ään erikoistuneen konsulttitoi-

misto Sonay Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Lisa Souniolla on designosaamisen kau-

pallistamisesta vuosien kokemus. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä hän työskenteli

Suomalainen design

ei menesty kansainvälisillä markkinoilla teksti

Stina Mäntyniemi • kuva Timo Junttila

brändimarkkinoinnin, myynnin, viennin ja tuotekehittelyn parissa. Iittalan brand

managerina Sounio vastasi yrityksen tun-

koulutetaan vuosittain tuhansia suunnittelipalvelukseen on käytännössä mahdotonta.

Kynnys ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi on kor-

kea, sillä luovien alojen koulutuksessa liiketoiminnallista osaamista ei juuri painoteta.

- Designerit ajattelevat helposti voivansa

käyttää 100% ajastaan pelkkään suunnitteluun. Yhtään designeria ei kuitenkaan saisi

Kukaan ei halua investoida pelkkään luovuuteen.

netuimpien tuotesarjojen uudistamisesta sekä Marimekon ja Iittalan Primaveratuoteperheen kehittämisestä.

Sounion mukaan suomalaisella kulttuurilla

ja design-osaamisella on valtava potentiaali, mutta tie designin ja muotoilun luvatuksi maaksi on pitkä, ja kilpailu kovaa.

- Yli sadalla maalla on tällä hetkellä käyn-

nissä maabrändäyshanke. Design on mahdollisuus koko maailmalle, ja kilpailun voittamiseksi Suomen on tsempattava vielä paljon.

Sounio peräänkuuluttaa suurten kokonai-

suuksien hahmottamista niin alan koulutuk-

32

yleisen vientipolitiikankin kohdalla. Suomessa

tuote laajemmassa mittakaavassa – keskittyä myyntiin ja rahoituksen etsimiseen.

ei tiedetä tai kansainvälisille messuille mennään tietämättä mitä tehdä siellä, ei edessä

ole kovin loistokas ura. Kukaan ei halua inves-

toida pelkkään luovuuteen, sillä luovuutta on maailmassa niin paljon, Sounio muistuttaa.

Ongelmallisena Sounio pitää myös desig-

nin hankalaa määritelmää. Suomessa design

mielletään helposti pelkäksi visuaalisuudeksi, vaikka kyse on laajemmasta;

tuotteen tai palvelun käyttökokemuk-

sesta. Design-alan sijaan Sounio puhuukin mieluummin lifestyle-alueesta,

joka kattaa kaiken, mikä liittyy ihmis-

ten olemiseen ja keskinäiseen kanssa-

käymiseen. Lifestyle viittaa valintoihin,

joiden kautta ihmiset ilmentävät per-

päästää koulusta ulos ilman, että vähintään

soonallisuuttaan.

sopimukset tehdään.

teisesti luonnollisuutta ja puhdaslinjaisuut-

neljännes opinnoista käsittelee bisnesosaa-

mista; miten tuotteet hinnoitellaan ja kuinka

Erinomainenkaan tuote tai palveluidea ei

yksin riitä, jos sille ei voida näyttää myös kaupallista merkitystä. Hyvän suunnittelun ohella

tärkeää on toimiva bisnesmalli. Monesti aloittelevat suunnittelijat keskittävät huomionsa itse tuotteen hiomiseen, vaikka koko ajan

Lisäksi vaikuttaa se, miten asioista kerro-

taan. Suomalainen kulttuuri korostaa perinta, mikä näkyy kansainvälisille markkinoille mentäessä.

- 5000 euroa maksava tuoli tuodaan mes-

suille pahvilaatikossa, kun italialaiset esit-

televät kynäkoteloitakin samettialustoilta.

Tuotteen ympärille liittyy aina dramatiikkaa

33

in a nutshell The writer is made in USSR, now living and studying in Helsinki.

A passionate debater whose free time is filled with laughter, hot beverages and loyal friends Written by Anna Bessonova photo Annina Mäkinen

Speak up!

ja taianomaisuutta, ja sitä Suomessa ei ym-

ulkomailla joitakin liikkeitä, mutta kattavas-

etteivät sisäänostajat uskalla ostaa, Sounio

paljon uutta ja kiinnostavaa suunnittelua. Uusi

tiöllä on suuremmat resurssit, mutta niistä

mahdollisuutena uudenlaiselle, luovalle ke-

märretä. Keskitymme liikaa itse tuotteeseen.

Sounio näkee Suomessa olevan tällä hetkellä

designer-sukupuolvi on jättämässä taakseen luterilaisen ankaran ”rumat ne vaatteilla koreilee” –asenteen, ja Suomessa tuotetaan jopa

huippumuotia. Useimmat nuorten suunnittelijoiden mallistot profiloituvat kuitenkin luksus-

tuotteiksi, mikä tarkoittaa sitä, että ylellisyyden tulisi näkyä koko tuotantoprosessissa aina internet-sivuista messuesiintymisiin asti.

- Suomessa on jymähdetty liikaa realismin

perinteeseen, mikä ei riitä, sillä perustuotteita on kaikkialla ja perustuote on aina hinta-

kilpailtu. Jos et osaa luoda magiikkaa, et jää kenenkään mieleen, Sounio toteaa.

Entä sitten suomalaisten kuuluisa huono it-

setunto? Sounion mukaan kyse on pikemmin-

kin päinvastaisesta ilmiöstä. Aalto-vaaseista ja Unikko-kukkaroista intoutuneet suomalaiset kokevat asuttavansa muotoilun luvattua valta-

haaveilla. Fiskarsin ostettua Iittalan emoyhkilpailevat konsernin kymmenet eri brändit.

Myös pelkästään Iittalalla on Sounion mukaan liikaa keskenään kisaavia merkkejä. Jos talon sisällä on liikaa nälkäisiä lapsia, ei kukaan

niistä kasva suureksi. Aloittelevien yritysten

rahoittamiseksi ja kasvattamiseksi tulee löytää uudenlaisia malleja, jotta liiketoiminnalle voidaan taata dynaaminen kehityspolku.

- Suomalaisten pitäisi hyväksyä se, ettei

designuramme voi tulevaisuudessa olla pel-

kästään kotimaista. Useimmiten menestyvät yritykset ovat löytäneet toiminnalleen ulko-

maalaisen rahoittajan. Lisäksi esimerkiksi ranskalaisten muotitalojen toimitusjohtajat ja

suunnittelijat tulevat harvoin samasta maas-

ta. Ulkopuolinen henkilö näkee tilanteen terävämmin, eikä ole kahlittu perinteisiin.

Esimerkiksi Ruotsissa aloittelevat yrityk-

kuntaa, vaikka todellisuudessa johtavien suo-

set osaavat Sounion mielestä hakea rahoitus-

käytännössä sitä, että suomalaisittain suuret-

alusta saakka mukana bisnespartneri, ja esi-

malaisten designyritysten yhteenlaskettu liikevaihto jää alle miljardin euron. Tämä tarkoittaa

kin yritykset ovat liian pieniä toimiakseen tehokkaasti kansainvälisillä markkinoilla.

Esimerkiksi 190 miljoonan euron liike-

vaihtoa pyörittävä Iittala kykenee avaamaan

34

ta kansainvälisestä jakeluketjusta on turha

ta suomalaisia kollegoitaan tehokkaammin.

Ruotsissa suurimmalla osalla designereista on merkiksi vaatemallistoista 80% on kaupallisia perustuotteita, ja 20% katseenvangitsijoita.

- Suomessa mediaa kiehtovia uniikkeja on

99%, ja hinnoittelu mitä sattuu, joten ei ihme

toteaa.

Aalto-yliopiston Sounio näkee hyvänä

hitys- ja innovaatiotoiminnalle. Itse viidessä

eri yliopistossa opiskellut Sounio huomauttaa

kuitenkin korkeakouluopetuksen olevan välil-

lä liian teoreettista siinä, missä bisnes taas on hyvinkin käytännöllistä. Tieteen traditioiden

seuraamisen sijasta Sounio kehottaa eri alojen opiskelijoita verkostoitumaan keskenään ja löytämään itsestään vallankumouksellista henkeä.

- Odotan, että Helsingin yliopisto, Hanken

ja yliopistojen taideaineiden opiskelijat pyrkivät sekä haastamaan Aalto-yliopistoa että

etsimään uusia tiedekuntarajat ylittäviä yhteistyömalleja.

Liiketoiminnassa ensiarvoisen tärkeää

on luottamus, ja Sounion mukaan liitoksia ja

kontakteja on hyvä lähteä synnyttämään jo

opiskeluaikana. Korkeakouluihin hän kaipaa myös lisää retoriikan ja esiintymistaitojen opetusta.

- Akateeminen loppututkinto on erinomai-

nen ajokortti, mutta rallia ei voiteta pelaamalla vain vanhojen sääntöjen mukaan. Sääntöjä täytyy kirjoittaa uudestaan ja opettaa myös muut lukemaan ja ymmärtämään niitä.

What do you call it when someone enjoys giving a five-minute speech

ers mistakenly believe that you need to know a lot to be able to debate

masochism at best, sadism or suicide at worst. I call it debating.

confident enough to pull it off.

defending an unfamiliar subject in front of large groups of people after just fifteen minutes of preparation time? To a Finn that sounds like

I was skeptical about it at first because I’d never heard of debating

before (Russia is not exactly a freedom-of-speech haven). Some ran-

dom Brit presented the Debating Society at the orientation course but

I wasn’t convinced. What difference does it make to debate Georgia’s NATO membership or banning pregnant women from smoking when there is no end result and you don’t even know that much about either of the subjects?

There is no point…but you’d be surprised how fun it is! It is quite

scary the first time you try it but it’s nothing compared to the physical pain you get from going ice-swimming - though it would pump just as much adrenaline into your blood! It gets better with practice. You gain something quite powerful in that process – self-confidence. But you

lose something even more powerful – fear. Fear of speaking in front

of people; fear of being wrong; fear of being questioned or criticized.

Imagine how liberated your life would be once you’d been stripped of all those things?

You do not get to choose which side you’re on when you are debating,

so quite often you might have to defend something you are opposed to.

Don’t let that put you off: questioning your ideas helps you grow. When you understand both sides of the argument, you find it easier to justify

your own opinions in real life. Besides, when you are assigned a role

within a debate you are freed from the responsibility that words bear otherwise. It doesn’t give you license to be offensive but it grants you a unique chance to play the devil’s advocate. Convincing people that

all drugs should be legalized or that zero-size runway models are not

the root cause of anorexia is difficult but fun even if you don’t believe in it.

People have a lot of misconceptions about debating. Some wrongly

think that you need to have strong opinions to be good at debating. Oth-

a topic after only 15 min preparation time. Still others are concerned about their ‘imperfect’ English. Finally, some simply think they’re not None of that is true! Bigots have a short-lived career in debating

because their opinions are so rigid and deterministic that they are inca-

pable of speaking convincingly about something they oppose. Debating is a game and not an outlet for expressing your own opinions so you’d

need some humor and open-mindedness to enjoy it. Besides, debating

is more about convincing people with deep analysis and persuasive rhetoric than memorizing dry statistics. You don’t need to know how many innocent people were killed by death penalty to argue against it.

General knowledge, logic and a bit of practice will get you there!

Don’t let language barrier deter you. You don’t need to be fluent in

English to debate and your language skills improve massively as you practice. Besides, debates in Finnish are not out of the question either!

And don’t be shy. Speaking in public is a skill you’d need in this life and

you need to learn and practice it somewhere. As learning environments go, you’d struggle to find a more supportive bunch of people willing to train you in public speaking for free.

Few people are mesmerizing orators capable of well-structured and

effective public speaking by nature. Fortunately, you can learn that and debating is just the thing. You do not need to be a philosophy major or a native-English speaker – few of the people in the debating society

are. In fact, we are quite a diverse crowd coming from different facul-

ties and countries. What unites us all are curiosity, open-mindedness, a willingness to learn and grow but most importantly a love of fun and going to the bar afterwards.

Masochistic? A bit. Sadistic? Hardly. Suicidal? Not at all! Though it

would give you titillating pleasure to see the awe on people’s faces after you’ve convinced them that we should ban advertising.

35

Why become an entrepreneur? teksti

Anna Bessonova • kuva HUES

“Between 1980 and 2005, virtually all net new

with an interest in entrepreneurship could

people have to get over. I think it’s

Litan of the Kauffman Foundation in a recent

almost the same time Antti Vilpponen started

but countless companies are de-

jobs created in the U.S. were created by firms that were 5 years old or less”, wrote Robert

issue of New York Times. Against this backdrop, the US has some 12% of its population

engaged in entrepreneurship. Finland’s proportion? 3%. It’s a striking statistic and one

that Finnish government is well aware of.

They’ve been pumping public money into innovation for many years now but the results

have not been spectacular. How many success

stories have there really been? How many Finnish entrepreneurs can you name? How many

people do you know whose ambition it is to change the world by developing a service like Facebook or Google?

Things have been changing though. A couple

of years ago a guy called Ville Vesterinen came

back from living in the UK and decided to try to develop the grassroots entrepreneurial

culture in Finland. Startups are usually group

efforts: you need technical people, business people, designers, lawyers, PR people, accoun-

tants and so on. For a person with an idea, knowing where to start is not easy. Ville started the

Open Coffee meet-up - a place where anyone

36

This French word might be difficult to pronounce but it is becoming more and more hip. With rising unemployment, job losses and aging population, Finland needs to look for alternatives to boost its economy. At the same time, people are getting smarter and their value systems are growing richer.

What kinds of jobs and businesses would combine economic productivity with a positive social impact? Entrepreneurs have the answer for that.

just hang out and get to know other people.

A couple of years on it’s still going strong. At

social scientist and not a hardcore ”techie”.

veloped in their halls and not just

could work are as likely to come from non-

are also research universities

the blog Arctic Startup. It covered in English, for the first time, what was going on in the

from postgraduate research.

entrepreneurial scene in Finland and it was an instant success. They expanded to cover the

The good news is we have a shi-

whole Baltic region with a group of bloggers

ning example from the Faculty of

nings of a culture began to emerge.

there, got together with Petteri

and they’ve held events in Iceland, Sweden and

Social Sciences. In 2006 Jyri En-

Estonia as well as Finland. Suddenly, the begin-

geström, who studied Sociology

Koponen to found a microblog-

In the last year and a half there have been big

developments on the student side. A group of soon-to-be Aalto students came back from a

visit to MIT and decided to create the Aalto

ging service called Jaiku. These

ture is very different. A common theme we

two went to work for the giant where Enge-

numbers of events and lead a trip to Silicon

have heard is that the University of Helsinki

over 5,000 members. They have held huge

Valley to experience the ecosystem over there

- unparalleled in the consumer internet and cleantech spaces. TKK even gave them a big space which is currently being transformed

into the ”Venture Garage” - a space devoted to growth entrepreneurship with spaces for events, hot desks and big plans.

ging and Twitter was a new kid on

the block. As everyone knows, Twitter won

The University of Helsinki is going to be a

explosive. Their Facebook group now boasts

were the early days of microblog-

Now, as you may have guessed, it’s our turn.

Entrepreneurship Society. The growth was

tougher nut to crack than Aalto was. The culis a research university. The implied point is

that to the extent we are interested in business,

it is as an offshoot to publishing papers in peer-

reviewed journals. We are not in the business

of supporting students to take crazy ideas and

turn them into growth companies; you can do that at Aalto. This is a perspective the relevant

the war despite its less than robust techno-

logy but Jaiku was bought by Google and the ström worked as Product Manager on Buzz,

Google’s net Gmail integrated micro-blogging platform. Now the two founders are back in

Finland, doing their bit for the ecosystem as angel investors. (Note: An angel investor is someone who invests a small sum in a new company).

It’s no coincidence that Jaiku came from a

fair to say that Stanford and MIT

Great ideas that challenge the status quo and that come from reimagining the way the world

engineers. Engineers are typically interested in how things work; people from the social

sciences are interested in why they work the

way they do and in envisioning alternative futures. It could even be argued that business schools are not the best place to look for vi-

sionaries at all: if you’re the kind of person with a love for ideas, with vision and passion to change the world, what are you doing at a business school?

And this is an important point. Entrepreneurship is not business in the traditional sense

and no-one should be put off entrepreneurship because they have no love for business in general. Being a middle-manager at Nokia is

a world away from the excitement and unpredictability of creating a new product or service

with a small group of people. Reid Hoffman,

the founder of LinkedIn and a philosophy graduate, was all set for a life in academia but

chose to become an entrepreneur not for the

money but because he wanted to make an im-

37

arvostelu

Miljöö kuvastaa hienosti kirjassa käsiteltyjä tunteita.

Muumipappa ja meri

Entrepreneurship is about making meaning

teksti

pact and he felt entrepreneurship would give

research; we license it to other companies who

certain, but you work with friends, on projects

without Twitter, without browsers and feed

And so the aim of HUES is to play our part in

to learn and grow continually. You are visiona-

him a bigger platform. And it certainly has: Can you imagine a world without Facebook,

readers and phones you can carry around in

your pocket; without Skype and Bittorrent and Spotify. And those examples are just one small niche - the consumer internet.

Some people will say, sure, these are all great but it’s not possible for a couple of students

to do these kinds of things. These are done by

huge companies like Google. Well sometimes they are but often they aren’t. Google itself

began as two Stanford students writing code in a garage. You need money to grow big but that’s not how it starts. Facebook began in a dorm room. One of the world’s most popular

dating sites, Plenty of Fish, was started and is still run by one guy, from his own house. And in

fact, many of the services we now know as be-

longing to the big companies began with small

teams and were bought by larger companies.

That’s how it works and it’s how it has always worked in Finland. As already mentioned, Jai-

ku was bought by Google, Dopplr by Nokia and

IRC-Galleria by Sulake. One of the tragedies in Finland is that we don’t commercialize our

38

then go on to make money from it.

this revolution by creating a culture, ecosystem

and network at Helsinki University that empo-

wers people with energy and vision to play their part in changing the world. The world

needs it but so does Finland. An economy built

on one company is not sustainable. The pieces all exist - we have smart, honest people who

that are meaningful, in which every day brings

new challenges and in which you are required ry, businessman, salesperson, marketing guru

all in one. It is a life worth living. At HUES (Helsinki University Entrepreneurship Society) we

will do everything in our power to put you on that path.

know the meaning of hard work. And there is money and support available - both public and

private, if you know where to look. One great source directed at universities is the TULI

programme from Tekes where you can get up to €55,000 to research your idea and develop prototypes.

But above all, entrepreneurship is, as Guy

Kawasaki says, about making meaning. The Harvard lecturer on positive psychology Tal

Ben-Sahar states that for happiness we need

If you have any questions, please contact us: helsinkies@gmail.com

does that as much as taking a great idea and

You can find us also on Facebook: http://www.facebook.com/#!/group. php?gid=377482766419&ref=ts

to do things that are both meaningful as well

as pleasurable. Nothing you can do in your life

making it a reality and in so doing improving people’s lives. The entrepreneurial life is un-

Välillä on vaikeaa olla isä. Ei tiedä mihin ryhtyisi, kun kaikki tehtävä on jo tehty, joku muu on kantanut vastuun. Hyödyttömyyden tunne syö miehuutta, kun perhe sammuttaa kytevän sammalen isän päiväunien aikana.

Tove Janssonin 1965 julkaistu Muumipappa ja meri käsittelee tarkkanäköisesti, hauskasti ja paikoin vakavasti perhe-elämää ja perheenjäsenten eri rooleja. Muumipappa ja meri on tarina perheestä, joka lähtee yhdessä seikkailuun. Toisaalta se on myös kuvaus yksilöistä, jotka uudessa tilanteessa kohtaavat haasteita, vaaroja ja yllätyksiä yksin.

Ihanat ja kaupallisesti menestyneet muumit ovat parhaimmillaan alkuperäisinä, Janssonin luomina persoonallisina, hassuina ja maailmaa ihmettelevinä satuhahmoina.

Piirrettyyn televisiosarjaan verrattuna alkuperäiset Muumi-sadut ovat täynnä yksilöllisiä, taidokkaasti ja yksityiskohtaisia luonteenpiirteitä myöten rakennettuja henkilöitä, jotka ärsyyntyvät, pelkäävät ja innostuvat kukin tavallaan. Kirjojen monitasoisuus ja sanotun takana piilevät merkitykset tarjoavat pohdittavaa isommillekin lukijoille. 65-vuotiaat Muumit ovat iättömiä, ja sadut kestävät useamman lukukerran.

Muumipappa ja meri -kirjan pääosassa on Muumipeikon isä, joskin kirjan jokainen hahmo saa vuorollaan rakentaa tarinaa omasta näkökulmastaan. Hyödyttömäksi

L aura R auhala •

kuva

WSOY

itsensä tunteva isä pakkaa perheen veneeseen ja suuntaa kohti karua saarta, jolla vuosikausia pimeänä seissyt majakka odottaa korjaajaansa. Silinterin vaihtaminen majakanvartijan hattuun ei yllättäen teekään isästä kykenevää majakanvartijaa, eikä elämä saarella ole yhtä helppoa kuin huolettomassa Muumilaaksossa. Majakka pysyy pimeänä, ruoka käy vähiin, eivätkä entisen majakanvartijan kummalliset seinäkirjoitukset auta asiaa. Isä peittää epäonnistumisen tunteensa ja alkaa tutkia merta ja saarta päästäkseen niistä jyvälle ja säilyttääkseen itsekunnioituksensa; tunteen onnistumisesta ja kyvystään suojella perhettä.

Innostunut isä tarkoittaa hyvää, muttei huomaa perheensä surua ja kaipuuta yksinäisellä saarella. Äidin Muumilaaksosta tuomat ruusut kuolevat ensimmäisen myrskyn aikana, ja elämä harmaalla saarella tuntuu värittömältä.

Kun isä tutkii saarta ja äiti lievittää koti-ikäväänsä maalaamalla keittiön seinään Muumilaakson kukkameren, Muumipeikko muuttaa löytämälleen aukiolle ja hakee öisin seuraa merihevosista ja Möröstä. Mukana matkustava Pikku Myy huomioi perheenjäsenten tekemisiä tarkkanäköisesti ja yrittää itsepintaisesti päästä jyvälle saaren salaperäisestä, yksinäisestä Kalastajasta, joka rakastaa myrskyä, karttaa majakkaa, eikä halua muistella edellistä majakanvartijaa.

Miljöö kuvastaa hienosti kirjassa käsiteltyjä tunteita. Elokuisesta, lämpimän turvallisesta Muumilaaksosta siirrytään mustien aaltojen ympäröimälle saarelle, jonka paljaat kalliot paljastavat, että yksinäisyys asuu täällä.

Jokainen hahmo suhtautuu saareen omalla tavallaan ja löytää oman turvapaikkansa.

Saaren oudot tapahtumat, sumut ja myrskyt ovat huutomerkkejä - kuuluuko perheen olla täällä? Kirjassa arkiset ja vauhdikkaat tapahtumat vuorottelevat ja luovat tarinan kaarta. Välillä myrsky hakkaa rantakallioita ja murskaa isän rakentaman aallonmurtajan, sitten taas lähdetään huviretkelle koko perheen kanssa.

Vaikka tarina kulkee sadun muodossa, löytyy tapahtumien ja hahmojen käyttäytymisen takaa myös paljon reaalimaailmasta tuttua.

Oikeastaan Muumipappa ja meri on tarina hieman reppanasta perheenisästä, joka yrittää todistaa tarpeellisuuttaan, sekä rakastavista perheenjäsenistä, jotka antavat isälle tilaa epäonnistua, myötäilevät ja lopulta ottavat kiinni kun isä kaatuu. Isän välinpitämättömyys perhettään kohtaan on helppo antaa anteeksi, eihän isä pahaa tarkoita, on vain hieman jääräpäinen. Juuri tämä muumeissa on niin vetoavaa; joukko inhimillisiä otuksia, vauhdikas seikkailu ja onnellinen loppu. Aika simppeliä, eikö?

39

arvostelu

hallitus Huumori toimii kirjassa ennen kaikkea parodian keinoin.

Tällä palstalla vuorottelevat hallituksen jäsenet kertovat Kannunvalajat ry:n kuulumisia.

Pride and Prejudice and Zombies teksti

S anni M yllyaho •

Teksti: Anna Kukkonen ja Ifeoma Kulmala, Opintovastaavat

kuva irreference . com

”Jane Austen is the author of Sense and Sensibility, Persuasion, Mansfield Park, and other masterpieces of English literature. Seth Grahame-Smith once took a class in English literature. He lives in Los Angeles.”

Näin kuvaillaan ehkä viime aikojen erikoisimman yhteisteoksen Pride and Prejudice and Zombiesin kirjailijaparivaljakkoa. Seth Grahame-Smith päivittää Jane Austenin 1800-luvun klassikon 2000-luvulle. Zombeilla. Suurena Ylpeys ja ennakkoluulo- sekä Mr Darcy -fanina tähän oli pakko tarttua.

Alkuperäinen tarkoitus lienee ollut, ei niinkään teoksen päivittäminen 2000-luvulle, vaan uuden kohdeyleisön löytäminen miehistä. Kirjassa seikkaillaan Jane Austen -faneille tutuissa maisemissa 1800-luvun Englannissa, eikä juonta ole oleellisesti muutettu. Kaikkialla kuitenkin vilisee zombeja, jotka haluavat aterioida kirjan henkilöiden aivoilla tai aivoiksi luulemillaan kukkakaaleilla. Zombeja eivät kuitenkaan lahtaa perinteiseen tapaan kirjojen suuret uroot, vaan nyt käytössä on naisenergia. Bennettin sisarukset ovatkin hylänneet tanssiaisasunsa ja kuoriutuneet Englannin parhaiksi zombinteurastajiksi isänsä ja kiinalaisten mestarien huomassa. Kirjan menestyksekkäin ja kunnioitetuin zombintappaja ei olekaan Mr Darcy, vaan alkuperäisteoksen ”kaikkitietävä” Lady Catherine de Bourgh. Kirjan Loppuhuipennuksessa Lady 40

Reilu kerho

Catherine ja Elisabeth Bennet ottavat kartanoillaan mittaa toisistaan.

En osaa sanoa, miten vahvat naispäähenkilöt, zombit ja romanttinen perusjuoni vuosisatojen takaa iskevät oletettuun kohdeyleisöön, mutta allekirjoittaneeseen ne ainakin upposivat. Luulenkin alkuperäisteokseen tutustuneiden saavan zombi-versiosta eniten irti. Huumori toimii kirjassa ennen kaikkea parodian keinoin. Monen lienee vaikea olla nauramatta, kun Elisabeth ilmoittaa siskolleen Janelle rakastuneensa Mr Darcyyn nähtyään, kuinka tämän housut tarrautuivat kaikista englantilaisimpiin osiin tämän vartalossa. Alkuperäisteoksessa Darcyn vaurautta korostetaan, mutta ehkä nykyään kehonkulttuuri on puolison valinnassa merkitsevämpää?

Quirk Books -kustantamon toinen vastaavanlainen kehitelmä, Sense and Sensibility and Sea Monsters, sen sijaan karahtaa kiville pahemman kerran. Jos lukemisen voi lopettaa kesken ihmissyöjätonnikalan hyökkäyksen, kirja on yksinkertaisesti tylsä. Jane Austenin nuorennusleikkaajana tällä kertaa toiminut Ben H. Winters on ottanut juonen suhteen vapaammat kädet, mikä valitettavasti tuo esiin tämän heikot kirjoitustaidot. Myös parodinen juonne on kokonaan hävinnyt. Päähenkilöt Elinor (järki) ja Marianne (tunteet) jäävät täysin mitä monimuotoisimpien merenelävien

ja unelmien prinssiensä varjoon. Elinor tuntuu edustavan järjellään miehisyyttä ja saa lopulta prinssinsä, kun taas naiselliseen tapaan tunteellinen Marianne menettää omansa ja nai miehen, joka on puoliksi kalmari. Parodioimisen ja kyseenalaistamisen sijaan Sense and Sensibility and Sea Monsters ainoastaan korostaa ja vahvistaa alkuperäisteokselle ominaisia käsityksiä sukupuolirooleista, vaikka 1800-luvun näkemykset todella tarvitsisivat tuuletusta.

Pride and Prejudice and Zombies -kirjaa ollaan myös filmatisoimassa. Pääosaa tulee esittämään Natalie Portman ja ohjaajana häärii David O. Russel. Odotan mielenkiinnolla, miltä 1800-luvun romantiikan ja aivohakkeluksen yhdistelmä tulee näyttämään valkokankaalla. Ehkä parin sadan vuoden kuluttua Grahame-Smith saa paikkansa klassikkokirjailijoiden joukossa, klassikoksi tulemiseenhan tarvitaan vain vuosia?

Vuoden alussa – vaikkakin valmistautumattomina ja tietämättöminä tulevasta – tartuimme suurella innolla Kannunvalajien opintovastaavuuden haasteisiin. Tiedekunnan opintoasioihin paneutuminen onkin ollut palkitsevaa ja kiintoisaa. Vastaava ilo on ollut seurata koulutuspolitiikkaa eli KOPOA niin tiede- kuin valtakunnankin tasolla. Erityisellä mielenkiinnolla olemme lukeneet keskustoimiston oivaltavasti nimettyä ”Ei paikoillanne, vaan valmiit, HEP!”- raporttia.

Raportin valossa tiedekunnan tulevaisuus näyttää uljaalta. Vuoteen 2084 mennessä yhteiskuntamme koulutuspoliittiset kipukohdat on kyetty siirtämään historian hämäriin. Opintojen maksullisuus tervehdyttänee sekä kansantalouden että nykyisen edesvastuuttoman opiskelijakulttuurin.

Seuraava sukupolvi valmistuu lukiosta peruskoulun 9. luokalla laatimansa tavoiteohjelman turvin ja siirtyy saumatta yliopistolaitoksen huomaan. Opiskelijavalinnassa yliopisto toteuttaa lakisääteistä autonomiaansa toivottamalla abiturienteille onnea kirjoituksiin. Maisterintutkinnon massiivisen lainan tai isin piiskaama nuori menestyjä suorittaa korkeintaan viidessä vuodessa lisäten näin yhteiskuntamme kilpailukykyä.

Yleisvaltiotieteellinen tutkinto tuo työmarkkinoille siellä tarvittavia osaajia. Yliopisto tekee joustavasti yhteiskunnan ja yritysten tarpeita palvelevaa soveltavaa tutkimusta, jossa keskitytään tekniseen ongelmanratkaisuun. Terve luonnonvalinta saattaa aiemmin älyllisellä kunnianhimollaan ja uteliaisuudellaan ratsastaneet, mutta valitettavan tuottamattomat oppialat darwinistisen rahoituskamppailun myötä tieteenhistoriallisiksi kuriositeeteiksi.

Opiskelijalle tämä on ehdottoman positiivista. Maksavina asiakkaina olemme oikeutettuja laadukkaaseen, pedagogisesti pätevään opetukseen. On olemassa tahtotila myös kokeellisen ratemyprofessors.com -palvelun käyttöön tulevan tulospalkkausjärjestelmän pohjana, joten palautteen painoarvo ja opiskelijan rooli osana tasapainoista yliopistoyhteisöä ovat vihdoin taatut. Vapaa-ajan vieton keskittyessä opiskeluun ja approjen kohdistuessa metrolinjan

baarien sijasta Itä-Helsingin kaupunginkirjastoihin on odotettavissa merkittäviä parannuksia nykyiseen kirjastojärjestelmään.

Opiskelun surullinen tila paljastui koko laajuudessaan Kannunvalajat ry:n tekemästä opintokyselystä. Se osoitti valtiotieteellisen opiskelijat alkoholisoituneeksi pullamössöksi, jonka sieluun kapitalismi on penetroitunut. Tämä ilmenee lyhytjänteisyytenä, helppojen noppien tavoitteluna ja Coca-Cola-automaattina Klixillä. Opintomenestystä heikentävät ”no vittu dokaus”, saamattomuus, laiskuus, haahuilu, häröily, aamu-unisuus ja eksistentiaalinen tuska: mitä juuri minä olen tarkoitettu opiskelemaan?

Kofeiinihuuruisessa sokerihumalassaan tämä ö-sukupolvi äityy yhä kohtuuttomampaan itkuvirteen: pitäisi saada opetusta (mieluiten myös sivuaineessa), pitäisi saada opintojen ohjausta, pitäisi saada rakentavaa palautetta – mistä he luulevat yliopisto-opiskelussa olevan kyse? Lisäksi vaaditaan, että maksuttomankin koulutuksen tulee olla laadukasta ja että opiskelijoita kohdeltaisiin voimavarana rasitteen sijaan. Kehdataanpa myös vihjata, etteivät opiskeluongelmat juontuisi luonteen heikkouksista vaan rakenteellisista tekijöistä, kuten huonoista opetusjärjestelyistä tai Helsingin korkeista elinkustannuksista johtuvasta työssäkäynnistä.

Mitä Kannunvalajien hallitukseen tulee, alkukaudesta kohdattu spekulaatio on osoittautunut oikeaksi: puoluepolitiikka on jyrännyt yhteisen opiskelijan edun ajamisen edelle ja hallituksen oikeisto ja vasemmistosiipi ovat ajautuneet asemasotaan. Epävakaassa tilanteessa kokouspöytäkirjat ovat juuttuneet propagandakoneiston uumeniin, viattomat sivulliset, kuten Kannulan astiakaappi, kärsineet mittavia vahinkoja ja huhutaan myös, että hallituksen puheenjohtaja olisi paennut Espanjaan mukanaan 37 000 euroa kassasta kavallettua rahaa ja Kuppalan avain. Lohduttoman raaka todellisuus ulottuu myös tähän kolumniin, joten arvon lukijat: olkaa kriittisiä ja kiinnittäkää huomiota siihen, mitä ympärillänne Valtsikassa tapahtuu.

Otamme mielellämme vastaan palautetta, ehdotuksia ja muita opintoasioihin liittyviä viestejä sekä rakkauskirjeitä.

41

Accenture on Suomen paras työpaikka.

Neljättä kertaa.

Arkea huippusuoritusten tekijöille.

Sosiologirakkautta suunnistusjatkoilla Svenska Pubbenissa.

Kv-sitsien eksoottisista kaunottarista huolimatta näteimmät tytöt löytyivät silti omasta takaa.

Juhlapuhuja Osmo Soininvaara, puheenjohtaja Daniel Jyllikoski ja inspehtori Leif Åberg vuosijuhlilla Kalastajatorpalla.

Media ja KTTO naivat maalaisromanttisissa tunnelmissa.

Tason Casino-synttärit, tarvitseeko muuta sanoa?

Jos haluat työn, jonka monet mahdollisuudet ja haasteet antavat sinulle tilaisuuden tehdä merkityksellisiä asioita joka päivä, tule Accenturelle. Kehität kykyjäsi ja kasvat ammatillisesti työskentelemällä yhdessä lahjakkaiden kollegojen kanssa. Opit vertaistaan vailla olevasta kokemuksesta samalla kun autat asiakkaitamme huippusuoriutujiksi. Työskentelet yrityksessä, joka on valittu Suomen parhaaksi työpaikaksi neljänä vuonna peräkkäin.

Jos haluat tämän olevan arkeasi, Accenture on paikkasi.

Hae nyt accenture.fi/tyopaikat 42

© 2010 Accenture. All rights reserved.

kannukka