Turun pualest 4/2013

Turun kaupungin henkilöstölehti 4/2013

Kehittäminen kuuluu kaikille s. 2–3 SAP HR Turku on täällä s. 5 Logomo laajenee s. 8–9

PÄÄKIRJOITUS Turun kaupungin henkilöstölehti

4/2013

Seuraavan kerran, kun joku asia harmittaa, voisimmekin miettiä mitä jokainen voi itse tehdä asian eteen, ei sitä mitä muut tekevät väärin.

Voisimmeko jokainen tehdä ainakin yhden lupauksen, jonka avulla voisimme parantaa toisten työtä?

Toimitus/redaktion Turun kaupungin konsernihallinto Viestintä ja markkinointi Yliopistonkatu 27a, 20100 Turku Åbo stads koncernförvaltning Kommunikation och marknadsföring Universitetsgatan 27a, 20100 Åbo Päätoimittaja/Huvudredaktör Irene Pendolin (irene.pendolin@turku.fi) Taitto/Layout SEK Promote Oy Painopaikka/Tryckeri Jaakkoo-Taara Oy Painosmäärä/Upplaga 14 700 kpl/st Kannen kuva/Omslagsbilden Hannu Waher Turun pualest -lehden ilmestymisaika­taulu: nro 5/2013 viikolla 46 (11. –15.11.)

Aineiston deadline 18.10.2013 Toimitus pidättää oikeuden tarpeen vaatiessa lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetystä materiaalista.

Lisätiedot: http://netku/tupu

Kuva: Maarit Rasi

Onko työpaikasta lupa olla ylpeä?

T

iedättekö, että olemme töissä oikeasti hienossa työpaikassa? Minä tiedän monen työpaikan kokemuksella, ettei meillä täällä Turussa ole mitään häpeämistä, päinvastoin.

Eikä ole häpeämistä kuntasektorilla yleensäkään. Ei yrityksissä ole sen hienompaa, eikä rahaa tule ilmaiseksi ikkunoista kenellekään, vaan kaikki on korvausta jostain menetetystä.

Sen sijaan meillä on täällä monta hyvää asiaa, jotka vain pääsevät arjessa unohtumaan. Meidän työmme on tärkeää, ihan oikeasti. On eri asia työskennellä tavoitteena nostaa pörssikurssia seuraavaan kvartaaliin kuin tehdä päivästä hyvä ihmiselle iästä riippumatta.

Kaupungeissa(kin) on toki taloudellisesti tiukkaa, ja talousajattelu pakottaa priorisointeihin, mutta silti toimintaa suunnitellaan julkissektorilla pitkäjänteisesti. Voimme useimmiten luottaa siihen, että aloittamamme kehityshanke viedään loppuun asti ja että olemme itse paikalla korjaamassa hankkeen hedelmiä.

Vaikka työpaikkamme on seutumme suurin ja kauneinkin monella mittarilla, miksi kuulen enemmän kritiikkiä kuin kehuja työpaikastamme? Toki tässäkin pätee se, että jos ei mitään sanota, on kaikki melko hyvin – vasta epäkohdista mainitaan. Valitettavasti joskus tuntuu myös siltä, että meidät on hemmoteltu pilalle. Se, mitä meillä on, on jo itsestäänselvyys, jonka arvoa ei nähdä.

Yksi ääneen toistuvasti lausuttu työtyytyväisyyttä laskeva asia on se, että Turku

ei näyttäydy kaikille työntekijöille samana työnantajana. Ongelma on syytä korjata mahdollisuuksien puitteissa, mutta valitettavasti se merkitsee joillekin etujen pienenemistä, joillekin taas paranemista. Pahoittelen tätä jo etukäteen kaikille, jotka siitä mielensä pahoittavat.

Lisäksi oman toiminnan osuus työpaikan ilmapiiriin usein unohtuu: ”tehkää minulle hyvä työpaikka”. Seuraavan kerran, kun joku asia harmittaa, voisimmekin miettiä mitä jokainen voi itse tehdä asian eteen, ei sitä mitä muut tekevät väärin. Voisimmeko jokainen tehdä ainakin yhden lupauksen, jonka avulla voisimme parantaa toisten työtä?

Omalla kohdallani teen seuraavat lupaukset: • Yritän edistää omalla toimillani yhteishenkeä – näin uskon saavani itsekin enemmän sitä osakseni.

• Nostan esiin ratkaisuja, en pelkästään epäkohtia.

• Olen ylpeä siitä, että olen töissä Turussa, en ole töissä ”vaan kaupungilla”.

Työn iloa kaikille toivottaa

Sinikka Valtonen henkilöstöjohtaja

Kaupunginjohtaja Aleksi Randell:

Toimintamallin tavoitteet kirkkaana kaikessa toiminnassa Paras tapa kehittää kaupungin ja kaupunkiseudun tulevaisuutta on olla mukana tekemässä sitä. Tätä mieltä on kaupunginjohtaja Aleksi Randell. Toimintamallia uudistamalla kaupunki vastaa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin haasteisiin. Tämä otetaan huomioon myös uudessa valmisteilla olevassa kaupunkistrategiassa.

Randell muistuttaa myös, että vaikka välillä tulee epäonnistumisia, niin Turun imago on jatkuvasti parantunut ja on tärkeää viestiä siitä, missä kaupungin toiminnassa on onnistuttu.

Nykyistä tehokkaampaa palvelutuotantoa ja resurssien käyttöä

Kaupungin uudessa toimintamallissa kuntalaisten osallisuus on nostettu keskeiseksi arvoksi strategiassa ja toiminnassa. Kaupunginjohtaja Randell tapasi Turun messuilla kaupungin työntekijöitä ja kuntalaisia. Vierellä johtaja Maija Kyttä ja Turun Messu- ja kongressikeskuksen toimitusjohtaja Tuomas Kyttä.

M

iten voin osallistua kaupungin kehittämiseen?

– Osallistumisen mahdollisuuksia on useita. Kun omaksuu toimintamallin tavoitteet, on mahdollisuus soveltaa niitä käytännön työhön, esimerkiksi mitä asiakaslähtöisyys minun työssäni tarkoittaa. Miten meidän tiimimme voisi toimia siten, että työ olisi mahdollisimman mielekästä ja tarjoaisi sopivasti haasteita sekä kehittymisen mahdollisuuksia. Työkierto on yksi erittäin suositeltava tapa tutustua erilaisiin työtapakulttuureihin, kaupunginjohtaja Randell sanoo.

– Henkilöstö- ja kuntalaiskyselyt ovat tuottaneet meille reilusti tausta-aineistoa kaupungin kehittämistyöhön. Valtuutetut, kaupunginhallitus sekä yliopistojen ja korkeakoulujen johto pohtivat kaupungin tulevaisuutta työpajoissa. Lisäksi yritysmaailmaa on haastettu pohtimaan kilpailukykyyn liittyviä kysymyksiä. Osallistumisen mahdollisuuksia on siis tarjottu pitkin kevättä, ja niitä tullaan tarjoamaan myös syyskaudella.

– Tällä hetkellä haastamme kaupungin johtoa ja omia asiantuntijoita pohtimaan muun muassa sitä, erottautuuko Turku muista kaupungeista, paraneeko kaupungin kilpailukyky ja miten palvelujen kysyntä muuttuu.

– Samalla kun pidämme kirkkaana mielessä toimintamallin tavoitteet, on hyvä miettiä miten saisimme koko seudun mukaan yhteiseen tavoitteeseen, Randell sanoo.

Kaupunkistrategian ydin on vuodessa 2029, kun Turku täyttää ensimmäisenä kaupunkina Suomessa 800 vuotta.

Mistä kaupunkistrategiassa on kyse?

– Kaupunkistrategiassa määritetään koko kaupunkia sitovat keskeiset strategiset päämäärät ja tavoitteet tuleville vuosille. Strategialla kerrotaan asukkaille ja asiakkaille, millaisia valintoja kaupunki tekee varmistaakseen hyvinvoivan ja kilpailukykyisen kaupungin, Randell kertoo.

– Vaikka edessä on paljon isoja kysymyksiä, meillä on kaikki edellytykset kehittyä ja olla vieläkin parempia.

Kaupunki on käynnistänyt valtuuston päätöksellä uudistamisohjelman. Mitkä ovat sen keskeiset tavoitteet?

– Uudistamisohjelmassa on pyritty löytämään keinoja toiminnan uudistamiseksi sekä lyhyemmällä että pidemmällä aikavälillä niin, että samalla talous pystytään pitämään tasapainossa.

– On mietitty mitä kaikkea itse asiassa tehdään ja tehdäänkö näitä asioita oikein.

Ohjelma pitää sisällään ajatuksen jatkuvasta toimintaan ja talouteen linkittyvästä arvokeskustelusta vaikeidenkin valintojen perustelemiseksi ja tekemiseksi. Ohjelman ajatuksena on myös löytää keinot investointikyvyn ylläpitämiseksi.

– Uudistamisohjelmatyötä tullaan jatkamaan rinnan strategiatyön ja normaalin toiminnan suunnittelun kanssa.

Kaupungin työntekijät kantavat vastuuta työstään Kaupunginjohtaja haastoi meidät keväällä miettimään Turun tulevaisuutta. Huhtikuussa toteutetun henkilöstökyselyn vastausten mukaan kustannuksia saataisiin pienennettyä yhteistyön tehostamisella, selkeiden tavoitteiden ja perustyön määrittelyllä, turhien ja päällekkäisten töiden karsimisella sekä hallinnon ja esimiesportaan pienentämisellä.

– Työntekijöillä vaikuttaa olevan melko selkeä käsitys siitä, miten työtekoa pystyttäisiin tehostamaan. Tehostamisessa ei ole kyse vain säästöstä vaan myös työn mielekkyydestä. Vastauksista ilmeni myös, että me kaupungin johdossa olisimme tervetulleita kentälle ja vaikkapa työpaikkapalavereihin.

Pidän tämän mielessäni, Randell hymyilee.

– Olen hyvilläni siitä, että henkilöstö kokee voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Vastausten perusteella henkilöstöllä vaikuttaa olevan tunne, että kehittämistä vaativia asioita voi ryhtyä ajamaan aktiivisesti myös itse.

Turun pualest

3

Teksti ja kuva: Harri Falck

Viestintäjohtaja Saara Malilan Turku on mainettaan parempi Saara Malila aloitti Turun kaupungin viestintäjohtajana kesäkuussa. Malila haluaa muuttaa kaupungin viestintää entistä avoimempaan ja aktiivisempaan suuntaan. Byrokratian taakse ei saa piiloutua.

O

rganisaationa Turun kaupunki oli – Kaikki lähtee henkilöstöstä ja toimiMalilalle jo ennestään tuttu hänen vasta sisäisestä viestinnästä. Organisaation toimiessaan kulttuuripääkaupun- prosesseista on mahdotonta viestiä järkeväskisäätiön viestintäpäällikkönä neljän vuo- ti ulospäin ilman vahvaa sisäistä viestintää, den ajan.

Malila sanoo.

– Säätiö oli erinomainen kasvualusta uuHän näkee kaupungin nykyisessä toiminteen pestiini ja tarjosi oivan näköalapai- nassa ja viestinnässä paljon hyvää. Turku kan suuren hankkeen viestinnässä. "Kaupungin viestinnän tulee perustua avoimuuKulttuuripääkau- teen ja läpinäkyvyyteen sekä siihen, että asioihin punk iv uosi oli reagoidaan etukäteen ja oikea-aikaisesti." rankka mutta samalla uskomattoman antoisa rupeama, Ma- näkyy ihmisten arjessa, mutta asukkaiden mielikuvat Turusta ovat silti usein jäyhiä. lila muistelee.

– Kaupungin viestinnän tulee perustua Taustaltaan Malila on vahvasti journalisti – työkokemusta on kertynyt muun muassa avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen sekä siiYLE:n Lounais-Suomen uutisissa uutispääl- hen, että asioihin reagoidaan etukäteen ja likkönä sekä Pasilan radio- ja TV-toimitus- oikea-aikaisesti. Tehdään elävää ja innovaten kautta. tiivista viestintää moderneilla tavoilla ja tullaan asioiden kanssa rohkeasti ulos, Malila kannustaa.

Sisäinen viestintä ja Malilan mukaan Turulla on vahva ja rihenkilöstö edellä Malila muistuttaa, että suuressa organisaa- kas historia, mutta byrokraattisen makuinen. tiossa työ vaatii verkostoitumista ja tiivistä – Uskallan kuitenkin väittää, että byroyhteistyötä. kratia ja jäykkyys ovat vain lumetta – van-

ha tuttu maine, johon on helppo vedota. Oikeasti Turku on mainettaan parempi.

Mitä Turku haluaa sanoa?

Malilan mukaan suuren kaupungin viestinnässä ja markkinoinnissa tarvitaan pääajatus siitä, mitä Turku haluaa olla ja mikä sen sanoma on.

– ”Kulttuuri tekee hyvää” oli pääsanomamme kulttuuripääkaupunkivuonna.

Kun sitä tarpeeksi kauan toitotettiin, siihen alettiin uskoa, Malila toteaa.

Oman roolinsa hän näkee eräänlaisena sateenvarjona, jonka alla organisaatio tähtää viesteillään yhteiseen maaliin. Siihen osuminen edellyttää selkeitä viestinnällisiä linjauksia sekä yhtenäistä graafista ilmettä ja tarvittaessa logoviidakon karsimista. Hajanaisuus haittaa yhtenäisen sanoman perillemenoa.

Työn vastapainoksi Malila harrastaa kulttuuria monipuolisesti – muun muassa lukemista ja pianonsoittoa. Kulttuuripääkaupunkivuosi jätti jäljen myös yhteen sen tekijöistä.

– Kulttuuri tekee hyvää. Uskon siihen edelleen vakaasti, Malila hymyilee.

Saara Malila on kolmannen polven turkulainen ja viihtyy kaupungissa erinomaisesti. – Turku on ihana historiallinen kaupunki, jolla on monet kasvot ja jossa on hyvä syke.

4

Turun pualest

Henkilöstötyön SAP HR -kehitysprojekti on loppuvaiheessa Henkilöstötyön prosesseja kehittämään viime vuonna perustettu Aurora-projekti on siirtymässä uuden henkilöstöhallinnon SAP HR -järjestelmän käyttöönottovaiheeseen.

Uuden järjestelmän myötä otetaan käyttöön seuraavat palvelukokonaisuudet: • palvelussuhteen elinkaaren hallinta, • kehityskeskustelut, • koulutus- ja kurssihallinta, • osaamisen hallinta, • matkahallinta sekä • HR-palveluja tukevat itsepalvelutoiminnot.

SAP HR Turku viimeistellään työryhmissä Turun kaupunki on ollut mukana kehittämässä kuntien tarpeisiin räätälöityä SAP HR -järjestelmää, ja alkusyksyn aikana kuntaratkaisun kehitystyö saadaan pää-

tökseen. SAP HR -kuntaratkaisua tullaan viimeistelemään Turun kaupungin toiveiden mukaiseksi, ja tätä määrittelyä varten on perustettu työryhmiä.

Työryhmät kokoontuvat syksyn aikana. Kehitystyön seurauksena syntyy SAP HR Turku -ratkaisu, jonka tuotantokäyttöön valjastaminen tapahtuu asteittain koko henkilöstön kattavasti lähivuosien aikana.

Käyttöönotto piloteissa 2014 alussa Henkilöstöhallinnon uuden järjestelmän käyttöönotto aloitetaan ensin piloteiksi ilmoittautuneissa yksiköissä, jotka ottavat järjestelmän käyttöönsä vuoden 2014 alkupuolella. SAP HR Turku -ratkaisussa otetaan käyttöön kaikki edellä mainitut palvelukokonaisuudet.

Kuvitus: Ulriikka Lipasti

Lisätietoja Aurora-projektista antaa projektipäällikkö Minna Isotalo, minna.isotalo@turku.fi.

Kuinka tunnettuja ovat kaupungin logot?

Kyselytutkimus logoista alkaa

Turun kaupungin eri toimijoiden käytössä olevat logot tutkitaan syksyn aikana.

Mediatoimisto Dagmar selvittää logojen tunnettuuden ja mielikuvat kyselytutkimuksella. Kyselyt lähetetään kaupungin henkilöstölle, Turun asukkaille ja Turun lähiseudun asukkaille. Otos on kaikkiaan 2400 henkilöä.

Kaupungilla on käytössään virallinen vaakunalogo ja kulttuuripääkaupunkivuo-

den logosta johdettu markkinointilogo. Lisäksi eri toimijoilla on kymmeniä erilaisia logoja. Käytössä on logoja, joiden käyttö on tarpeen ja perusteltua mutta myös paljon sellaisia, joiden tunnettuudesta ja tarpeellisuudesta ei ole tietoa.

Kyselyn tarkoituksena on saada tutkittua tietoa siitä, olisiko logokokonaisuutta tarpeen yhdenmukaistaa. Tutkimuksessa Turun logokokonaisuutta verrataan muiden

kaupunkien kokonaisuuksiin sekä mitataan logojen tunnettuutta ja niistä johtuvia mielikuvia.

Tutkimuksen teettää konsernihallinnon viestintä ja markkinointi.

In memoriam Tapsa Ruusunen (1955–2013) Jyty Turku ry:n pääluottamusmies Tapsa Ruusunen menehtyi yllättäen 30.7.2013. Tapsa ehti toimia Jytyn pääluottamusmiehenä noin neljä ja puoli vuotta. Hän oli kiinteä osa kaupungin yhdeksän pääluottamusmiehen tiimiä.

Ennen pääluottamusmiesuraansa Tapsa toimi Turun ammattikorkeakoulussa atkyhdyshenkilönä 1990-luvun alusta. Laivat ja meri olivat Tapsalle läheisiä, sillä hän työskenteli melkein vuosikymmenen meril-

lä baarimestarina ennen toimeaan ammattikorkeakoulussa.

Me pääluottamusmiehet muistamme Tapsan suurena italialaisen ruuan ja kulttuurin ystävänä. Hän vietti kesälomiaan usein Italiassa, jonne hän haaveili asettuvansa eläkepäivillään.

Tapsan seuraajana Jyty Turku ry:n pääluottamusmiehenä jatkaa Elina Kajanto.

Turun kaupungin pääluottamusmiehet

Kuva: Hannu Waher Turun pualest

5

TULO KULMIA Teksti: Paula Mecklin, pääluottamusmies, JUKO ry | Kuva: Hannu Waher

Työ tekijäänsä kehittää vai kehittääkö?

Jokainen meistä tunnistaa työelämän jatkuvan muutoksen.

Organisaatioita kehitetään, yksiköitä järjestellään uudelleen, esimiehet vaihtuvat. Joskus ihmettelee sitä, että mihin yksilö sijoittuu kaiken kehittämisen keskellä? Emme ole välttämättä tiedostaneet sitä, että entisajan perinteiset linjajohtamisen mallit eivät aina toimi uudenlaisessa tavassa tehdä työtä.

E

lokuisessa Lappeenranta-seminaarissa VTT Minna Janhonen alusti aiheesta ”Työyhteisöjen rajat ja rajattomuudet”. Janhonen johtaa Työterveyslaitoksen Rajoja rikkova työ -tutkimus- ja kehittämishanketta, jossa tutkitaan, miten työpaikkojen sisäisten ja ulkoisten rajapintojen rikkoutuminen muuttaa sujuvan toiminnan edellytyksiä.

Janhosen mukaan organisaatioiden hallinnolliset uudistukset eivät aina kohtaa arjen käytäntöjä. Virallinen organisaatiorakenne ei välttämättä vastaa toimintaa, ja työ ylipäätään on nykyään vähemmän sidottua totuttuihin rakenteisiin kuin aiemmin.

Uudet toimijat vaikuttavat työpaikkojen käytäntöihin Janhonen totesi alustuksessaan, että työpaikkojen käytäntöihin ja prosesseihin vaikuttavat muun muassa organisaatioiden ulkoistettu toiminta, työpaikkojen sisäiset projektit, vuokratyö ja verkostoyhteistyö.

Rajapinnat rikkoutuvat totutusta, ja johtaminen ja esimiestyö kohtaavat uudenlaisia haasteita. Syntyy joustavuutta, mutta toisaalta epäjärjestystä.

Rajojen rikkoutumisen johdannaisia ovat myös irrallisuus, vapaus, näkökulmien laajentuminen. On riski, että vastuut ja oikeudet hämärtyvät. Ulkoistetun palvelutuottajan asema saattaa olla määrittelemätön.

Lainsäädäntö voi olla pirstaleista tai tul6

Turun pualest

kinnanvaraista. Esimiestyö muuttuu, sillä esimiehestä tulee valmentaja, tienraivaaja, koordinoija, verkoston kutoja. Kaikessa tässä rajapintojen rikkoutumisessa kasvaa vertaiskontrollin merkitys ja itsensä johtamisen rooli.

Matriisimainen toimintatapa yksi esimerkki rajojen rikkoutumisesta Turun kaupungin toimintamalliuudistuksen myötä siirryttiin eräissä toiminnoissa matriisimalliin. Tämä on monella taholla herättänyt hämmennystä. Kuka on esimieheni? Kenellä on valtuus antaa työnjohdollisia määräyksiä? Kuka ratkaisee ristiriitatilanteet? Missä minun työyhteisöni on?

Matriisitoimintoja kehitetään edelleen, ja siinä työssä olisi varmasti hyödyllistä tiedostaa tämä ajankohtainen ilmiö työn rajapintojen rikkoutumisesta ja sen seurauksista. Yhteisöllisyydessä tapahtuu muutosta: työyhteisöt hajaantuvat, lohkoutuvat ja moninaistuvat. Voi olla vaikea määritellä työyhteisörajoja. Janhosen mukaan työn virtuaalinen, digitaalinen luonne muuttaa työnteon aika- ja paikkakäsitteitä. Töitä tehdään verkossa, kulkuneuvoissa, etätyönä.

Rikkoutumisen seuraukset moninaisia Janhonen kertoi, että tätä yhteisöllisyyden muutosta ei ole juurikaan tutkittu työhyvinvointinäkökulmasta. Kuka kehittää,

missä ja miten? Tulisiko kehittää yksilöä yhteisön sijaan? Ei tiedetä, mitä seurauksia on työyhteisöllisyyden siirtymisestä enemmän työyhteisyyteen. Miten käy sosiaaliselle kiinnittymiselle? Uupuvatko ihmiset enemmän? Toisaalta Janhonen totesi, että syntyy uusyhteisöllisyyttä, jossa työelämän virtuaalistuminen toimii mahdollistajana.

Työelämän rajojen rikkoutumisessa on paljon positiivisia seurauksia: syntyy innovaatioita, työelämä muuttuu joustavammaksi. Erilaiset näkökulmat ja yhteistyömahdollisuudet synnyttävät uutta jatkuvuutta.

Esimiestyöhön tulee väistämättä vuorovaikutusnäkökulmaa, syntyy uudenlaista yhteisöllisyyttä, ja kehittämistyö muuttaa suuntaansa.

Janhonen esittää kysymyksiä tutkimuksensa keskellä: onko ihminen valmis muutokseen, luovummeko lokeroistamme, miten saamme tukea siihen ymmärrykseen, että muutos aiheuttaa työntekijöissä hämmennystä? Toivottavasti jossakin yhteydessä tulee mahdollisuus kuulla tämän ensi vuoden loppuun jatkuvan tutkimushankkeen tuloksia.

Lisätietoja Rajoja rikkova työ -tutkimus- ja kehittämishankkeesta Työterveyslaitoksen verkkosivuilta: www.ttl.fi/rajojarikkovatyo

Teksti: Kari Riutta Kuvitus: Ulriikka Lipasti

Alku aina hankala Forum Marinumissa kohtaavat nykyään valtionpäämiehetkin, kuten Sauli Niinistö ja Vladimir Putin. Toista oli vielä 1980-luvun lopulla: jokiranta muistutti siltä kohdin epämääräistä kaatopaikkaa, jossa ohdakkeet verhosivat vanhan hiilikentän ja sinne salaa kannetut, hylätyt jääkaapit. Joen puolelta katsottuna pahoin lahonneet laituritolpat olivat kuin vakioveikkausrivi yksi-risti-kaksi.

S

itten pantiin hihat heilumaan. Ensimmäinen Tall Ships’ Races vuonna 1996 lisäsi vauhtia, ja kolme vuotta myöhemmin avattiin Forum Marinum -merikeskus. Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa turkulaiset saivat kokea ultrahienon valo- ja äänishown, josta ei puuttunut kerta kaikkiaan mitään.

Kymmenkunta vuotta aikaisemmin Kruununmakasiinin saneeraus oli vielä hiukan vaiheessa, mutta silti yläkerran tiloihin oli kutsuttu parisataa Turussa vierailevaa nuorisopurjehtijaa lauantai-illan miehistöjuhlaan. Sain kunnian toimia isäntänä, joten kirjoitin tervetuliaispuheen ja käänsin sen ruotsiksi ja englanniksi. Kun kyselin muista illan käytännön järjestelyistä, sain kuulla kaiken olevan kunnossa, ei tarvitse huolehtia kuin omasta puheenvuorosta ja vieraiden kanssa seurustelusta.

Tapani mukaan menin kuitenkin paikalle noin puoli tuntia ennen vieraiden tuloa.

Tuore maali tuoksui, seinät olivat tyhjillään, mutta muuten pitkä sali oli naamioitu väliaikaisine pöytineen ja paperisine pöytäliinoineen aika viihtyisäksi. Huomasin pian ettei ilmastointi toiminut, ehkei sitä oltu ehditty vielä rakentaakaan. Mutta missä ihmeessä olivat äänentoistolaitteet? Ei auttanut muu kuin soittaa henkilölle, jonka piti ne toimittaa. Puhelu ohjautui hänen mökilleen.

– Ai tänäänkö se tilaisuus onkin? No voivoi. Tämäpäs nyt oli. Olipas tämä.

Niin että ahaa joo, päivää!

voja vetää torven sillä laiturille. Ihmiset luovat omituisia katseita, mutta saan megafonin käteeni tasan kello 18.

Onpahan komea torvi, paksusta kuparipellistä väännetty ja pituuttakin varmaan metrin verran. Paino on tietysti sen mukainen, ja yhdellä kädellä kannattelu alkaa pian käydä tukalaksi. Nyt saa pelkkä englanninkielinen puhe riittää!

Sisälämpötila nousee tunnelmaa nopeammin: ukkosta enteilevä painostava kuumuus ja kaksisataa vierasta ovat tehokas lämmönlähde. Tunnen hikoilevani kuin sprinkleri mustassa villakankaisessa virkapuvussa. Silmälasien linsseihin alkaa nousta höyryä. Jatkan puhetta, kunnes teksti häviää usvan sekaan ja toivotan lopuksi kaikille mukavaa iltaa.

Vieraiden tuloon on enää parikymmentä minuuttia. Puheeni ei kuuluisi pitkässä salissa kuin ehkä lähimpään pöytään. Muistin satamavalvonnan takahuoneessa nähneeni paristoilla toimivan megafonin, jota käytettiin ennen kuin radiopuhelimet yleistyivät. Valvojat kiikuttivatkin sen kiitettävän ripeästi paikalle.

Mutta torvesta ei kuulunut pihahdustakaan; vuosien käyttämättömyyden aikana patterit olivat vuotaneet valkoiseksi mössöksi.

Kikka numero kaksi: jostakin laivasta on saatava perinteinen megafoni, peltilieriö, Mukavasti ilta sujuikin ruuan, juoman ja joka ei petä koskaan. Muistelin nähneeni vapaan seurustelun merkeissä. Mutta kaikki sellaisen ainakin Ukkopekan ruorihytis- kutsut päättyvät aikanaan, ja muuan nuori sä. Siispä soitto laivaan, missä Pentti-Os- naispurjehtija tulee kiittämään kädestä pitäen.

– Meillä oli niin mukavaa, kun saimme kari vastaa.

– Totta kai saat sen lainaksi. Tule käy- jutella keskenämme. Eikä ollut mitään sellaisia pitkiä pumään yhdentoista aikoihin, kun pa- "Muistin satamavalvonnan takahuo- heita, jotka ovat laamme Naantaneessa nähneeni paristoilla toimivan tosi puuduttalista. Lähdimme via. Sinä puhuit juuri Martinsillan megafonin, jota käytettiin ennen kuin sopivan lyhyesti. pielestä.

Ja vielä tuollairadiopuhelimet yleistyivät."

– Vieraat tulesen vanhan hasvat kymmenen minuutin kuluttua. Voitko sun torven läpi. Se sopi erinomaisesti mepysähtyä hetkeksi Marinumin kohdalla? rihenkiseen iltaan. Sinäkö tämän kaiken – Nyt ei ehdi, sillä laivassa oleva seurue suunnittelit? tuli jo valmiiksi myöhässä ja heillä on vielä Olin jo sanomassa jotakin, mutta nielaijatkoyhteys Naantalista. sin selityksen. Eiväthän vieraat tiedä sitä, – Pudota se sitten jokeen kun ajat tästä mitä olen jättänyt sanomatta. ohi, lähetän miehen laiturille.

– Hauska kuulla. Näinhän minä kaiken Heittoliina lentää laivasta, ja satamaval- etukäteen suunnittelin.

Turun pualest

7

Kulttuuriareena on nyt myös luovan talouden keskus

Kuvat: Logomo

Logomo laajenee Teksti: Irene Pendolin

Logomo elää positiivisella tavalla muutoksen aikoja, kun Logomo Byrån yritystilat on elokuun lopussa virallisesti avattu. Turun kulttuuripääkaupunkivuoden aikana paikkansa lunastaneesta tapahtuma- ja kulttuuriareenasta on nyt muotoutunut myös luovien alojen ja talouden keskus.

B

yråssa työskentelee paitsi perinteisesti luovien alojen edustajiksi miellettyjä yrityksiä, kuten mainostoimistoja ja design-alan yrityksiä, myös esimerkiksi hieroja, tilitoimistoyrittäjä ja asunnonvälittäjä. Kantavana ajatuksena on ollut kerätä yhden katon alle samalla tavalla ajattelevia yrityksiä ja yhteisöjä.

– Byrån tiloissa majoittuu parhaillaan jo 50 eri yritystä ja 200 työntekijää. Tai oikeastaan asukasta, kuten me heitä haluamme kutsua, hymyilee Logomon myyntijohtaja Maarit Hurme.

Jokainen ala voi olla luova Jo nyt Logomon yrittäjät ovat verkostoituneet keskenään, pyrkineet löytämään yhteistyömahdollisuuksia ja ajattelemaan asioita yhdessä uudella tavalla.

– Jokainen ala on luova, jos sen harjoittaja pyrkii tekemään jotain mitä muut eivät ole tehneet, kuten yrityksemme Logomossa, Hurme sanoo.

Samaa mieltä on vaativiin sähköalan töihin erikoistuneen Electric Power Finlandin sähkönjakeluprojekteista vastaava Jarmo 8

Turun pualest

Kaunisto, joka muutti Byrån tiloihin ensimmäisten joukossa viime keväänä.

– Tilat ovat upeat ja sijainti mainio, aivan Helsingintien kupeessa. Uskon, että tulevaisuudessa varmasti pystymme tekemään yhteistyötä muiden Byrån yritysten kanssa esimerkiksi oman yrityksemme markkinoinnissa.

Tuleva Logomon silta ja parkkihalli kiinnittävät Logomon entistäkin tiiviimmin paitsi rautatieasemaan myös ydinkeskustaan, sillä uuden sillan myötä matka torilta Logomoon on pituudeltaan lähes sama kuin matka torilta nykyisiin kaupunginteatterin tiloihin.

Kaikkien turkulaisten viihtymiskeidas Tänä vuonna Logomossa on yli 500 erilaista tapahtumaa ja tilaisuutta, ja sekä turkulaiset että matkailijat ovatkin jo hyvin löytäneet Logomon monipuolisen tarjonnan ja tilat. Lisää Byrån tiloja valmistuu vuoden päästä syksyllä. Samoihin aikoihin avautuu myös Turun kaupunginteatterin uusi, 350-paikkainen teatterikokonaisuus, johon toiminta siirtyy teatteritalon remon-

”Jos hommasta tykkää, niin täällä on kymmeniä vuosia”

Kun siivous on enemmän kuin työ

I

smo Seppälä aloitti työuransa 1.6.1976 siivouksen työnjohtajana Turun kaupungin siivoustoimistossa. Nyt lähes 40 vuotta myöhemmin hän toteaa, että yhtenäkään päivänä ei ole harmittanut tulla töihin.

Työnantaja ei ole vuosien aikana vaihtunut, mutta siivous-, kiinteistönhoito- ja ruokapalveluiden yhdistämisen ja yhtiöittämisen myötä Seppälä jää eläkkeelle Arkeasta.

Toimialojen liittäminen yhteen on muun muassa mahdollistanut uudenlaisten palvelukokonaisuuksien tarjoamisen.

– Meillä on kohteita, joissa yksi ja sama ihminen huolehtii siivouksen lisäksi myös ruoka- ja kiinteistönhoidon palveluista. Aamulla hän keittää puuron, välillä huolehtii kiinteistöhoidon palveluista ja lopun ajan siivoaa. Tällainen yhdistelmätyöntekijä on kaikkien etu, sillä työntekijän liikkuminen paikasta toiseen maksaa kaikille. Lisäksi asiakkaalla on aina paikalla tuttu ihminen, Seppälä summaa. tin ajaksi.

Teatterin lisäksi Logomossa voi käydä elokuvissa ja nauttimassa päivittäisestä lounaasta sekä suuren suosion saavuttaneesta, palkitun keittiömestari Erik Mansikan loihtimasta lauantaibrunssista Logomo Kitchenissä.

– Kitchenissä voi lisäksi syödä upean illallisen esimerkiksi ennen konserttia tai vuokrata myös erillisen ruokailu- ja juhlatilan, Maarit Hurme kertoo.

Uutuutena on saunaosasto, joka on vuokrattavissa konserttien ja muiden tapahtumien aikana osana aitiota tai kokonaan erikseen. Uutta monille lienevät myös kilpailukykyiset vuokrat, joista peritään sama maksu niin yksityisiltä ihmisiltä kuin yrityksiltä ja yhteisöiltä.

– Logomossa järjestetään paljon erilaisia pienempiä ja suurempia juhlatilaisuuksia sekä tapahtumien yhteydessä että niiden ulkopuolella. Myös syntymäpäiviä ja häitä, joihin soveltuu aivan erinomaisesti muun muassa tunnelmallinen, entisöity holvikaarisali, kehaisee Hurme.

Hurme näkee Logomon kulttuurin ja viihteen keitaana, josta kaikki turkulaiset voivat nauttia itselleen sopivalla tavalla.

– Meillä voi löytää itsensä niin yritysvierailulta, rock-konsertista, näyttelystä kuin joogastakin. Logomossa on katto korkealla ja kynnys matala.

Tinkimätön tekeminen kantaa haasteiden yli – Parasta työssäni on ollut ihmiset, ennen kaikkea työkaverit ja asiakkaat.

Yhtiöittäminen on tuonut Arkean kaikille toimialoille uusia asiakkaita ja uusia mahdollisuuksia. Hyvä esimerkki uusista avauksista on Pesäpalloliiton ja Varsinais-Suomen Pesiksen nuorisoleirille kesällä toteutettu muonitus.

Kalustonsa ja henkilöstönsä ansiosta Arkealla on mahdollisuus vastata asiakkaan mittaviinkin tarpeisiin.

Kehitettävää Ismon mielestä toki löytyy, ja vallitseva taloustilannekin aiheuttaa haasteita. Mutta näistä selvitään kyllä työtä tekemällä. Ismon täydellistä paneutumista omaan työhönsä kuvastaa se, että juuri ennen eläköitymistäkin hän pursuaa kehittämisideoita.

Avainlippu liehuu Arkeassa Suomalaisen työn liitto myönsi kesäkuussa Arkean palveluille oikeuden käyttää Avainlippu-tunnusta merkkinä suomalaisesta työstä. Ismo pitää Avainlippua itsestäänselvyytenä.

– Avainlippu olisi voinut olla meillä aina.

Olemme aina tehneet suomalaista työtä.

Tulevaisuuden puuhat, kuten leikkimökin katon korjaus, lastenhoito ja askartelu auton kanssa, poikkeavat työelämän rutiineista. Ismo tuntee silti aina kuuluvansa organisaatioon.

– Sitä hyvänolontunnetta, joka hyvin tehdystä perussiivouksesta tulee, on vaikea kuvailla. Kyllä mieli on varmasti haikea, kun viimeinen työpäivä koittaa.

Työuran alussa olevia tai uudessa työssä aloittavia työntekijöitä Ismo kehottaa sitoutumaan, innostumaan ja innostamaan muita.

– Jos hommasta tykkää, niin täällä on kymmeniä vuosia, hän naurahtaa.

Turun Seudun Kiinteistöpalvelu Oy tuottaa osana Turku-konsernia ruoka-, siivous- ja kiinteistönhoitopalveluja Lounais-Suomen suurimpana alan yrityksenä ja työnantajana. Maaliskuussa 2013 otimme käyttöön markkinointinimen Arkea.

Olemme lähes 900 työntekijän voimin läsnä asiakkaamme arjessa. Toimimme yli 300 rakennuksessa, 500 000 neliössä, 3 miljoonassa tilakuutiossa ja valmistamme päivittäin 40 000 ateriaa.

Suomalaisen työn liitto myönsi 4.6.2013 Arkealle oikeuden käyttää Avainlippu-tunnusta merkkinä suomalaisesta työstä.

Teksti ja kuva: Katja Tättäläinen Turun pualest

9

Hommissa Teksti: Anne Lehikoinen | Kuva: Niclas Warius

Väyrysen Mika on Taideakatemian palvelutuottaja Mika Väyrynen aloitti Turun AMK:n Taideakatemian palveluista vastaavana tuottajana Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Taideakatemia halusi panostaa palvelutoimintaan eli erilaisten taide- ja kulttuuripalvelujen tarjoamiseen turkulaisille ja perusti sitä varten uuden toimen.

V

äyrynen on pitkään työskennellyt tuottajana, jo parikymmentä vuotta erilaisissa kulttuurialan organisaatioissa. Pisin työura on Ateneumin taidemuseon teatteritila Ateneum-salin tuottajana, ja lisäksi hän on työskennellyt myös Teatterimuseossa, Tanssin Tiedotuskeskuksessa ja Cirko – Uuden Sirkuksen Keskuksessa.

Mikä sai sinut hakeutumaan Turkuun?

– Minulla oli vahva tarve elämänmuutokseen ja maiseman vaihdokseen. Hankimme jo vuosia sitten Kemiönsaarelta vanhan talon, jota olemme remontoineet pieteetillä.

Mielessä alkoi itää toive asua siellä vakituisesti. Kemiönsaarelta ei ole pitkä matka Turkuun. Taideakatemia kiinnosti minua monipuolisuudessaan, sillä olen tuottanut eri taiteen lajeja laidasta laitaan, kertoo Mika.

Mitä Taideakatemian palvelutuottaja tekee?

– Taideakatemian palvelutuottaja auttaa taidekorkeakoulun eri koulutusohjelmia kehittämään opetuksestaan myytäviä taideja kulttuuripalveluja erilaisille asiakkaille.

Toimin Taideakatemian ja asiakkaan välillä siten, että opetushenkilöstö voi keskittyä olennaiseen eli opettamiseen. Etsin asiakkaita, vastaan tiedusteluihin ja pyrin löytämään oikeille asiakkaille oikeat palvelut.

Mikä on innostavinta työssäsi?

– Työni on monipuolista, haastavaa ja innostavaa. Olen saanut pitkälti itse rakentaa oman työnkuvani, sillä toimi oli täysin uusi. Innostavinta on toisaalta ideoida asi10

Turun pualest

Kemiössä Mika Väyrynen rentoutuu.

akkaan kanssa sellaista jännittävää palvelua, jota hän ei edes tiennyt haluavansa, eli uuden keksiminen. Ja toisaalta tietenkin innostuvat, lahjakkaat opiskelijat, jotka ovat valmiita hyppäämään aina uuteen koitokseen.

merkiksi dokumenttielokuvan perheestään tai omasta yrityksestään.

Millainen on turkulainen taidekoulu tänään?

– Harva tietää, että Taideakatemiassa voi Mikä on haastavinta? kuka tahansa harrastaa eri taiteen lajeja. Tääl– Toisinaan koulumaailman ja palvelutoi- lä toimii muun muassa Sirkuskoulu, jossa eriminnan yhdistäminen. Oppilaitoshan tämä ikäiset voivat harrastaa eri sirkuslajeja. Musiion. Opiskelijoiden pitää ensisijaisesti opiskella, kin puolella musiikin opettajiksi opiskelevat ulkopuoliset toimeksiannot tulevat vasta toi- antavat opetusta eri instrumenteissa. Tänne sena. Joskus harmittaa, kun hyvä asiakas tai voi tulla vaikka laulutunnille tai viulutunnille. mielenkiintoinen työtar– Hauska idea on jous ei löydä sopivia teki- "Harva tietää, että Taideaka- myös tilata taiteilija omijöitä, koska aikataulut ei- temiassa voi kuka tahansa en juhlien yhteyteen pivät anna myöten. harrastaa eri taiteen lajeja." tämään improvisaatiote– Haastavaa on myös atterityöpajaa! joskus saada palveluita ostavia asiakkaita ymmärtämään taidekoulun aikatauluja. Työ Entä Taideakatemian tulevaisuus? voi valmistua vähän hitaammin, mutta pal– Tämän päivän taidekoulu on monipuovelukseensa saa taatusti oman alansa inno- linen, verkottunut ja elävässä yhteydessä vatiiviset ideat ja tuoreet opit. yhteiskunnan kanssa toimiva monialainen oppimisympäristö, Mika muotoilee mietMitä palveluita ”tavallinen turkulainen” tiväisenä. saa Taideakatemiasta?

– Taideakatemia painottaa vastuulli– Tavallinen turkulainen voi hankkia, ja sesti opetuksessaan laatua, vaikka rahoimonesti hankkiikin, Taideakatemiasta vaik- tus tuntuu aina vain kaventuvan. Elämme ka esiintyjän omaan tilaisuuteensa. Meiltä mielenkiintoista vaihetta, sillä ammattilöytyy esittävän taiteen koko kirjo näytteli- korkeakoulun omistusmuoto on tunnetusjästä ja tanssijasta sirkustaiteilijaan ja muu- ti muuttumassa osakeyhtiöksi ensi vuoden sikkoon. Taideakatemiasta voi hankkia ku- alussa. Haasteena tulevaisuudessa tulee varvataidetta, maalauksen tai taidevalokuvan masti olemaan kilpailukyvyn ja laadun yllätai teettää vaikka seinämaalauksen. pitäminen mutta myös uudet raikkaat rat– Mainostoimisto Gurussa voi teettää kaisut erilaisten yhteistyökumppaneiden esitteen, julisteen tai tilata graafista suun- kanssa. nittelua omaan julkaisuun. Meillä voi teetMika näyttää innostuneelta, ja sehän on tää myös oman animaatioelokuvan tai esi- oikein hyvä merkki!

Pitkäjänteisestä työstä paloristi

Pelastusjohtajalla on katse aina tulevaisuudessa Teksti: Maria Nykyri

Jari Sainio on toiminut Varsinais-Suomen aluepelastuslaitoksen pelastusjohtajana vuodesta 2004. Kuva: Eeva Simola.

heidät tekemään hedelmällistä yhteistyötä.

Lisäksi muiden resurssien ja talouden tehokas ohjaaminen haluttuun suuntaan kuuluu tehtäviin. Katse täytyy olla siis useimmiten tulevaisuudessa – ei pelastusjohtaja ole kovinkaan paljon arjessa kiinni, naurahtaa Sainio.

Turku on hyvä yhteistyökumppani

Ministeri Räsänen luovutti paloristin yhteensä 16 henkilölle.

Kuva: Palokuntalainen-lehti/Pekka Koivunen.

S

isäasiainministeri Päivi Räsänen myönsi 26. huhtikuuta VarsinaisSuomen aluepelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jari Sainiolle pelastusalan korkeimman kunniamerkin, paloristin. − Kyllähän tällainen kunnianosoitus tuntuu hyvältä, vaikka näenkin sen yhteisenä osoituksena koko pelastuslaitokselle, miettii pelastusjohtaja Sainio.

Ministeri Räsänen puhui saatepuheessaan ansioituneesta alueellisen pelastustoiminnan käynnistämisestä. Vuoden 2004 alussa yksittäisille kunnille aikaisemmin kuuluneet pelastustoimen tehtävät siirrettiin lakisääteisesti 22 alueellisen pelastuslaitoksen hoidettavaksi, joista Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos on yksi. − Paloristin saaneissa oli useita pelastus-

laitosten johtajia, jotka ovat olleet mukana alueellisen pelastustoimen kehitystyössä.

Vajaassa kymmenessä vuodessa järjestelmä on saatu hyvälle mallille, kiittelee Sainio.

Arjesta on kuitenkin myös pelastusjohtaja aikoinaan aloittanut. Sainio saapui taloon ”pullukaksi” eli kesämieheksi 1980-luvun puolivälissä. − Siitä sain innostuksen hankkia paloalan tutkinnon, ja vuonna 1989 aloitin paloinsinöörinä Turussa, muistelee Sainio.

Sainio ehti työskennellä välillä myös Naantalissa palomestarina, mutta lietolainen mies jäi lopulta kuitenkin Turkuun.

Alueellisen pelastuslaitoksen johtajaksi Sainio valittiin vuonna 2004. − Turku on hyvä isäntäkunta ja tukiorganisaatio laitoksellemme. Se ymmärtää maakunnallista toimintaamme, kiittelee Sainio.

Pelastusjohtaja maalaa suuria kuvioita Sainio kertoo työssään olevan parasta juuri pitkäjänteisestä työstä saatavat tulokset. − On hienoa katsoa ajassa taaksepäin ja huomata, kuinka olemme saaneet yhteistyöllä muutosta aikaan ja vieläpä oikeaan suuntaan. Tämän takia tätä työtä jaksaa ja haluaa tehdä, hymyilee Sainio.

Pelastusjohtajan työ onkin suurten linjojen piirtämistä, strategista johtamista. − Työni on ennen kaikkea löytää oikeat asiantuntijat oikeisiin paikkoihin ja saada

Paloristi on pelastusalan korkein kunniamerkki, joka voidaan antaa tunnustukseksi kunnostautumisesta sammutus- ja pelastustyössä sekä palkinnoksi ansiokkaasta palveluksesta palokunnassa tai muussa palontorjuntatyössä. Paloristin voi saada myös henkilö, joka on asiantuntemuksellaan tai muulla tavalla tehokkaasti avustanut palontorjuntatyötä. Paloristi oli seitsemäs Sainiolle myönnetty kunniamitali.

Turun pualest

11

Teksti: Anne Aksentjev | Kuvat: Pekka Paarala

Etelämantereen menu á la Paarala A

amukahvikeskustelua helmikuussa Aninkaisten koulutalossa: – Oho, onpas Pekalla komea parta! Ja aikas ruskeakin se on. Onko se ollut joulupukkina etelässä?

– No joo, tavallaan. Se oli etelänavalla tekemässä ruokaa jollekin porukalle – Siis ruokaa tekemässä siellä kylmässä ja eikö siellä ole jotenkin mahdoton elääkin.

Kylmää, pimeetä, asumatonta…

Ei-kenenkään Etelämanner Etelämanner on eteläisin maanosa maapallolla. Etelämanner on myös kylmin, tuulisin, korkein ja kuivin manneralue.

Etelämantereella ei ole lainkaan valtioita eikä myöskään vakituista asutusta. Tosin 1000–5000 ihmistä vierailee vuosittain mantereen tutkimusasemilla ja tekee tieteellistä tutkimusta.

98 prosenttia mantereesta on mannerjäätikön peitossa. Jäätikön keskipaksuus on noin kaksi kilometriä, mutta paksuimmillaan se voi olla yli neljä kilometriä. Vuoden keskilämpötila on -37 °C. Keittiömestari ja lehtori Pekka Paarala on opettanut ravintola-alan opintoja Turun ammatti-instituutissa vuosia. Pekka löytyy usein opetuskeittiöstä opiskelijoiden ympäröimänä, ja vauhtia ja juttua riittää. Tosin

Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa. Asema on rakennettu vuonna 1988.

12

Turun pualest

Pekka ja pingviinit. Etelämantereen muita eläimiä ovat muun muassa hylkeet ja kihut.

samalla käsi hämmentää kastikekattilaa ja toisella silmällä ehditään vahtimaan muita keitoksia.

Mutta mikä ihme sai Pekan jättämään opettajan hommat kolmeksi kuukaudeksi ja lähtemään ei enempää eikä vähempää kuin Etelämantereelle, Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboan kokiksi?

Toisella kerralla tositoimiin Sähkömiehenä toimiva ystävä oli ollut tutkimusasemalla töissä ja hän oli kertonut

paikasta ja toiminnasta. Pekka innostui kuulemastaan ja laittoi CV:n eteenpäin.

Ensimmäinen kiinnitys Aboa-kokiksi oli jo vuonna 2009–2010, marras–helmikuussa.

Hakuprosessi toimeen ei ole ihan nopea ja yksinkertainen. Suomalaiset menevät Etelämantereelle noin kolmeksi kuukaudeksi, ja periaatteessa kaikki mahdollinen on otettu huomioon mutta ei aina välttämättä mene niin kuin on ajateltu.

– Kyseessä on pieni ryhmä, kuusi suomalaista ja neljä ruotsalaista, joka on 24/7

Etelämantereen ”valtatie”. Vasemmalla näkyvät jäljet, jotka tehtiin tullessa ja jälkiä seurataan, kun palataan takaisin. Liikkuminen ja oikea suunta varmistettiin GPS-laitteilla.

yhdessä. Tieto siitä, että apua on saatavilla mutta ei kuitenkaan välittömässä läheisyydessä, voi aiheuttaa pakokauhua ja paniikkia. Ryhmällä on määritelty johtaja, joka on ehdoton auktoriteetti, ja hän myös määrää tiukoissa tilanteissa. Ryhmään kuuluu lisäksi lääkäri ja mekaanikko, Pekka kertoo.

Valmistautuminen marraskuussa 2012 ollutta lähtöä varten aloitettiin noin vuosi aikaisemmin. Ryhmän jäsenet olivat käyneet läpi laajat terveystarkastukset sekä päivän kestävän psykologisen soveltuvuustestin.

– Tulevia maasto-olosuhteita harjoittelimme Ruotsissa Abiskossa kolmen päivän ajan. Pelastaminen, GPS:n kanssa toimiminen ja köyden avulla kiipeäminen ja kiinnittäminen harjoiteltiin huolella. Jääolosuhteita, jäällä ajamista, kylmyyden sietämistä ja ajoneuvojen hallintaa harjoiteltiin Islannissa neljän päivän ajan. Samalla tutustuimme myös toisiimme.

Finnarp 2012 -retkikunnan päätehtävinä olivat polttoaineen täydennys laskuvarjopudotuksena, huoltotäydennys laiva-

Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotto 6.12.2012 Etelämantereella.

Matkalle lähtijöille jaettavassa varustelistassa oli maininta myös juhlavasta pukeutumisvaatteesta.

kuljetuksena, joka pitää siirtää sisämaassa olevalle asemalle, jätekuljetusten järjestely sekä GPS-aseman ja sääasemien huolto.

Kotimaisia ruokia, tuttuja tapoja Mutta ne Pekan työtehtävät. Ruokatarvikkeet tuotiin kaikki mukana kerralla kolmeksi kuukaudeksi. Kuiva-aineet ja säilykkeet tulivat Suomesta, makkarat, lihat ja kalat pakastettuina Kapkaupungista. Tuoreena matkassa oli ainoastaan kananmunia.

Maitojauheesta saatiin maitoa, ja suomalaisen ruokapöydän tukijalat peruna ja sipuli kuljetettiin kuivattuna. Joka päivä leivottiin tuoretta leipää. Aamiainen tarjoiltiin klo 8.00. Lämmin keittolounas oli valmiina klo 13.00, ja päivällinen jälkiruualla tarjoiltiin klo 18.00. Iltaisin saunottiin yhdessä, ja sen jälkeen tuli hiljaisuus klo 23.00.

– Kolmeen kuukauteen mahtui myös muutama teemapäivä, muun muassa itsenäisyyspäivä, joulun ja uuden vuoden vietto sekä joitakin syntymäpäiviä. Kaikki nämä pyrittiin huomioimaan ruokailussa. Asemalla kävi myös vierailijoita ja ohikulkijoita, joi-

ta kestitettiin. Ruokahuollon lisäksi tehtäviini kuului ajo- ja huoltotehtäviä.

Ilmasto-olosuhteet olivat Etelä-Suomessa asuvalle erikoiset. Aurinko paistoi koko ajan, eli marras–tammikuussa Etelämantereella on kesä ja maapallon asento on sellainen, että aurinko ei laske lainkaan.

– Päivien rytmi löytyi kellon avulla. Ulkona ei pystynyt olemaan ilman aurinkolaseja, sillä valkoinen jää yhdistettynä siniseen taivaaseen ja auringon kirkkauteen oli sietämätöntä. Lämpötila oli päivällä -3 °C– + 5 °C, ja yöaikaan kylmintä oli 14 asteen pakkasessa.

Hyvät käytännöt kiertoon?

Etelämannerparta on ajettu pois, rusketus on tasoittunut ja opetustyöt ovat taas käynnistyneet. Pekka vaikuttaa sangen tyytyväiseltä kokemaansa. Ammatillinen kunnianhimoinen idea on myös kristallisoitunut.

– Ruuista, työtavoista ja tarvikkeista saattaisi tulla hyvä ja myös ääriolosuhteissa tarpeellinen opaskirja.

Ja voisikohan sitä lähteä sitten taas testaamaan? Ei kuulemma ihan heti, sillä muutama vuosi komennusten välissä antaa ajatuksille ja motivaatiolle tilaa kasvaa.

Turun pualest

13

Teksti ja kuva: Pertti Huhtala

Energianseuranta polkaistaan käyntiin hyvinvointitoimialalla

S

ivistystoimialan säästöporkkanakokeilusta saatujen hyvien tulosten pohjalta myös muut toimialat ovat olleet innostuneita jalkauttamaan energiankulutuksen seurannan yksiköihinsä lisätäkseen työntekijöiden motivaatiota ja mahdollisuutta seurata kulutustilanteen kehittymistä. Hyvinvointitoimiala haluaakin nyt kokeilla, kuinka reaaliaikainen energiankulutuksen seuranta heidän yksiköissään toimisi.

Energiankulutuksen seuranta aloitettiin tammikuussa pilottikohteiden avulla, joina toimivat Varissuon ja Runosmäen terveysasemat. Säästöjä yksiköissä pyritään tekemään pienillä arkisilla toimenpiteillä, kuten sammuttamalla turhat valot ja laitteet.

Varissuon terveysaseman kuulumiset Paikka: Varissuon terveysasema Ekotukihenkilö: Nina Vuorio Työntekijöitä: 19

Varissuon terveysaseman ekotukihenkilö Nina Vuorio on lähtenyt muuttamaan työpaikan arkikäytäntöjä moninaisin keinoin.

Turhien valojen sammuttamiseen tehtyjä ohjelappusia hän on pyrkinyt laittamaan jokaiseen huoneeseen muistutukseksi.

– Toiminta sai aluksi vastustusta ja tuntui jo mahdottomalta päästä asiassa eteenpäin. Huumoria on tarvittu, jotta kaikki saataisiin mukaan, Nina kertoo.

– Onneksi esimies on ollut hyvin tukemassa toimintaa ja kannustamassa sen eteenpäin viemiseksi.

Varissuolla on päästy jo hyvälle alulle, sillä energiankulutus on kesäkuuhun mennessä ollut jo neljä prosenttia matalampi verrattuna viime vuoden saman ajanjakson kulutukseen.

Nina suosittelee kampanjaa jokaiselle yksikölle.

– Pienistä puroista syntyy suuria virtoja.

Runosmäen terveysaseman eteneminen Paikka: Runosmäen terveysasema Ekotukihenkilö: Tiina Nyman Työntekijöitä: 16

Runosmäen pilottikohteessa ekotukihenkilönä toimii Tiina Nyman. Hänen mukaansa toiminta on otettu yksikössä hyvin vastaan ja tukea on tullut niin työkavereilta kuin esimieheltä.

– Kahvipöytäkeskusteluissa on paljon puhuttu ekotukiasioita tai ainakin siihen linkittyvistä aiheista. Keskustelujen myötä varmasti hyvät vinkit siirtyvät myös koteihin, Tiina kertoo.

Runosmäen terveysasema on kuitenkin saavuttanut jo kesäkuuhun mennessä yli kuuden prosentin säästön viime vuoden saman ajanjakson kulutukseen verrattuna.

Myös Tiina suosittelee kampanjaa lämpimästi muille yksiköille.

– Vaikka jonkun mielestä aina vain säästetään, tämä asia on kuitenkin tärkeä myös tulevaisuutta ajatellen. Ja kun uuden toimintatavan sisäistää, siitä tulee arkinen rutiini, jolloin kulutus laskee alemmalle tasolle automaattisesti, hän muistuttaa.

Hyvinvointitoimialalla on jo yli 70 koulutettua ekotukihenkilöä, ja jatkuvasti koulutetaan lisää innostuneita.

Energiankulutuksen vinkit jokaiseen työpisteeseen • • • • •

Valot kannattaa sammuttaa aina, kun tila on käyttämättä yli 10 minuuttia.

Lamppujen sammuttaminen ei vaurioita loisteputkivalaisimia eikä aiheuta kulutuspiikkejä sytytettäessä.

Katkaisimien tekstit helpottavat käyttäjiä valitsemaan vain ne valot, joita tarvitaan.

Mitä puhtaammat ikkunat ovat, sitä enemmän luonnonvaloa on käytettävissä.

Pöly ja lika loisteputkissa voi alentaa valaistustasoa jopa 20 prosenttia.

Kansallista Energiansäästöviikkoa vietetään lokakuun toisella viikolla.

14

Turun pualest

Är det tillåtet att vara stolt över sin arbetsplats?

V

et ni att vi verkligen har en fin arbetsplats? Eftersom jag har erfarenhet av många arbetsplatser vet jag att vi inte har någonting att skämmas över här i Åbo, tvärtom.

Inom kommunsektorn är det inte heller någonting att skämmas över generellt sett.

Att vara anställd i ett företag är inte bättre, och det regnar inte pengar över oss gratis utan allt är ersättning för något förlorat.

Däremot har vi många goda saker som vi då och då glömmer bort i vår vardag. Vårt ar-

bete är viktigt på riktigt. Det är en helt annan sak att försöka höja börskursen för nästa kvartal än att göra en bra dag för en människa oavsett ålder.

Varför hör jag mer kritik än beröm även om vår arbetsplats är störst och vackrast i många avseenden? Här gäller dock att om man inte säger någonting, allt är ganska bra – det är först när något är fel som man tar upp saken. Tyvärr verkar det ibland som om vi har blivit bortskämda: det som vi har är redan en självklarhet vars värde vi inte kan inse.

SVENSK RESUMÉ Översättning: Pasi Pirttimäki

Att en anställd själv kan bidra till stämningen på arbetsplatsen glöms ofta bort: ”skapa en bra arbetsplats för mig”. Nästa gång när det är något som förargar oss kunde vi för en gångs skulle fundera över vad vi själva kunde göra åt saken i stället för att kritisera andra. Kunde vi alla lova åtminstone en sak med vars hjälp vi kunde förbättra varandras arbete?

Text: Sinikka Valtonen

Målen för verksamhetsmodellen ska beaktas i all verksamhet

D

et bästa sättet att utveckla stadens och stadsregionens framtid är att vara med om det, anser stadsdirektör Aleksi Randell. Genom att förnya verksamhetsmodellen svarar staden på de utmaningar som konkurrenskraften och välfärden innebär. Det här kommer att beaktas också i en ny stadsstrategi som är under beredning för tillfället. Var och en av oss kan delta i utvecklingen av staden.

– När man omfattar målen för verksamhetsmodellen har man möjlighet att tillämpa dem i praktiken, man kan t.ex. fundera över vad kundinriktad verksamhet har för betydelse i mitt arbete. Vi kan också reflektera över hur vårt team kunde bidra till att

vårt arbete skulle vara så meningsfullt som möjligt och att det skulle vara lagom utmanande samt ge möjlighet till utveckling. Arbetsrotationen är ett av de sätt som kan rekommenderas när det gäller att bekanta sig med olika arbetskulturer, säger stadsdirektör Randell.

Randell påminner också att även om det ibland sker misslyckanden Åbos image har förbättrats ständigt och att det är viktigt att fokusera på den verksamhet som varit framgångsrik. Kärnan i stadsstrategin är år 2029 då Åbo som första stad i Finland fyller 800 år.

Enligt den personalenkät som genomfördes i april kunde man minska kostnaderna

genom att effektivera samarbetet, gallra onödiga och överlappande arbetsuppgifter samt minska förvaltningen och antalet chefer.

– Jag är glad över att de anställda upplever att de kan påverka sitt arbete. Av svaren kan man dra slutsatsen att de anställda verkar ha en känsla att de även själva kan verka för saker som behöver utvecklas.

Kommunikationsdirektör Saara Malilas Åbo är bättre än sitt rykte Saara Malila tillträdde som Åbo stads kommunikationsdirektör i juni. Malila vill förändra stadens kommunikation i en öppnare och aktivare riktning. Man får inte gömma sig bakom byråkratin. Som organisation är Åbo stad bekant för Malila sedan tidigare när hon arbetade som kommunikationschef för Stiftelsen Åbo 2011 i fyra år.

Malila påminner att arbetet i en stor organisation kräver nätverksbildning och intensivt samarbete.

– Det är personalen och den fungerande interna kommunikationen som bildar utgångspunkten för allt arbete. Det är omöjligt att kommunicera om organisationsprocesser utåt om den inre kommunikationen inte är tillräckligt stark, säger Malila.

Enligt Malila finns det mycket positivt i stadens nuvarande verksamhet och kommunikation. Åbo syns i människornas vardag, men invånarnas uppfattningar om Åbo är ändå ofta stela.

– Stadens kommunikation ska bygga på öppenhet och genomskinlighet samt på att vi reagerar på saker på förhand och i rätt tid.

Vi ska kommunicera på ett levande och innovativt sätt genom att använda moderna metoder och vi ska vara modiga när vi kommer fram med våra budskap, uppmuntrar Malila.

Text: Harri Falck

Turun pualest

15

AMMATTILAISTEN VINKKI Teksti: Päivi Lunden & Emma Nylund | Kuva: Marja Nikkinen Ammattilaisen vinkin antoi Turun ammatti-instituutin kotitalousopettaja Päivi Lunden.

Tattiherkku 1 l tuoreita tatteja 1–2 rkl voita 1–2 rkl vehnäjauhoja suolaa maustemyllystä maun mukaan hyppysellinen hienonnettua valkopippuria 1 pieni valkosipulin kynsi murskattuna 2 dl ruokakermaa tuoretta basilikaa hienonnettuna kirsikkatomaatteja Puhdista ja paloittele sienet. Laita sienet kuumalle pannulle ja anna kuivahtaa välillä sekoittaen. Lisää voi ja ripottele pinnalle vehnäjauhot. Lisää kerma vähitellen samalla sekoittaen. Voit myös halutessasi lisätä hieman vettä tai valkoviiniä. Mausta ja hauduta noin 10 minuuttia. Tarkista maku. Tarjoa esimerkiksi pastan tai perunoiden kera, ja ripottele pinnalle tuoretta basilikaa ja halkaistuja kirsikkatomaatteja.

Sienitietoutta netissä: Suomen Sieniseura www.funga.fi/ Luontoportti/sienet www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/ Viikonlopun sienisaaliina herkkutatteja ja kaikkien tuntemia kantarelleja.

Nyt on aika lähteä tattimetsään!

Tattikausi on parhaimmillaan Tattikausi alkaa kesä–heinäkuun vaihteessa ja jatkuu koko syksyn. Tatteja löytää usein pareittain ja samoilta alueilta, vaikka välivuosiakin ilmenee. Kesä oli kuiva, joten tatteja ei ole ollut kovin runsaasti, mutta onhan onneksi satokautta vielä jäljellä.

Metsään kannattaa ottaa mukaan tukeva kori ja sieniveitsi. Sienestää voi joka säällä, mutta sateella kannattaa poimitut sienet peittää etteivät ne turhaan vetisty. Muutenkin on suotavaa välttää sienien kuten tattienkin turhaa huuhtelua, kevyt harjaus usein riittää.

Sienet ja tatit kannattaa lajitella kerättäessä ja perata ne alustavasti jo metsässä. Isot tatit ovat usein toukkaisia, ja niistä kannattaakin poistaa pillistö heti. Nuorten tattien 16

Turun pualest

pillistön voi toki jättää ja käyttää ruuan valmistuksessa.

Runsaan tattisaaliin voi pakastaa omassa nesteessään pannulla ”kutistettuna” tai kuivattaa viipaleina, jolloin niiden maku jopa paranee.

Tateissakin on eroja Parhaina tatteina pidetään herkkutatteja eli kivitatteja. Herkkutatit ovat kiinteitä ja monikäyttöisiä. Niitä on kasvupaikan mukaan erilaisia, ja ne on myös nimetty kasvupaikan mukaan, kuten kuusen ja männyn herkkutatit.

Punikkitatit tunnistaa tiilenpunaisista lakeista, ja myös niiden nimet vaihtelevat.

Voitkin löytää esimerkiksi haavan ja koivun punikkitatteja. Punikkitatit pitää kyp-

sentää aina kunnolla, ettei saa mahavaivoja. Useimpien punikkitattien leikkauspinnat tummuvat voimakkaasti, mutta se ei vaikuta makuun.

Voitatit kasvavat usein ryhmissä, ja etenkin pienet voitatit ovat todella herkullisia.

Niiden lakit ovat tahmeita ja limaisia ja keräävät pinnalleen roskia. Lakin pinta kannattaakin poistaa jo metsässä sieniveitsellä. Pienet voitatit voi käyttää sellaisinaan.

Varsinaisesti myrkyllisiä tatteja ei ole, mutta sappitatti on pahanmakuinen ja pilaa muidenkin tattien maun. Se muistuttaa kovasti herkkutattia, mutta varsinkin vanhempana sen tunnistaa vaaleanpunaisista pilleistä ja tummasta verkkokuvioisesta jalasta. Myös harvinaisempi äikätatti on kelvoton ja pilaa ruoan.