n PÄÄKIRJOITUS n MIELIPIDE 214 ehdokasta, valitse heistä!

Tämän lehden ilmestyessä on kaksi viikkoa aikaa eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen alkamiseen. Ensimmäiset äänet eduskuntavaaleihin annetaan keskiviikkona 22. maaliskuuta, kun ennakkoäänestykset alkavat kunnantaloilla ja muun muassa ostoskeskuksissa. Perinteisesti ennakkoäänestyksen ensimmäiset päivät ovat äänestyspaikoilla vilkkaita, joten ei ihme, että ehdokkaat ovat aloittaneet vaalityönsä loppukirin.

Numerot paljastuivat viime viikon torstaina, kun vaalipiirilautakunnat vahvistivat kokouksissaan ehdokasasettelun.

Varsinais-Suomessa on ehdolla peräti 214 kansanedustajaehdokasta. Neljä vuotta sitten ehdokkaita oli 191 ja vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ainoastaan 166. Puolueet ovat olleet siis aktiivisia, kun ovat saaneet näin mittavat ehdokaslistat kasaan.

Peräti kymmenen puoluetta ja yksi vaaliliitto ovat asettaneet ehdolle täyden listan eli 17 ehdokasta.

Vaaliliittoja on muuten vain yksi – kaksissa edellisissä eduskuntavaaleissa liittoja oli solmittu tuplasti.

Varsinais-Suomesta valitaan 17 kansanedustajaa. Keitä he ovat – sen päätämme me VarsinaisSuomessa asuvat äänioikeutetut, jotka ”vaivautuvat” sen verran, että ostosreissun yhteydessä käymme näyttämässä ajokorttia tai muuta henkilöllisyystodistusta ja täytämme äänestyslapun. Ennakkoäänestys kun on tehty sen verran helpoksi ja sujuvaksi, että sen ei pitäisi olla kenellekään ylivoimaista.

Olen sanonut tuhanteen kertaan, että ”jos et äänestä, et saa itsellesi valitusoikeutta eduskunnan päätöksistä”.

Eli äänestäkäämme itse kukin itsellemme sopivaa ehdokasta – ainakin valinnanvaraa riittää.

Marko Vuosjoki päätoimittaja

n MIELIPIDE Ei tunnin junalle!

Ajatus tunnin junasta on sinänsä kannatettava, työssäkäyntialueen laajentuminen ja nopeampi junayhteys pääkaupunkiseudulle ja sieltä tänne hyödyttävät Varsinais-Suomea. Hankkeella on kuitenkin hintansa ja tässä tapauksessa hinta on kestämätön – niin talouden kuin ympäristönkin kannalta.

Valtiovarainministeriön tammikuussa julkaiseman selvityksen mukaan Turun tunnin juna ei ole taloudellisesti kannattava hanke ja vaatii näin ollen merkittävästi julkista eli veronmaksajien rahaa 3,4 miljardia euroa. Panostus on iso ottaen huomioon, että matka-aika ei pyöristy markkinointinimenä olleeseen tunnin junaan vaan enemmänkin puoleentoista tuntiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi maksimissaan 30 minuutin ajan säästöä per suunta Turku-Helsinki välillä.

Pandemia-aika on osoittanut, että monet asiat voidaan hoitaa ongelmitta verkon välityksellä, ja tämän kehityksen uskotaan edelleen jatkuvan. Vaikka fyysinen kohtaaminen on nyt ja tulevaisuudessa tärkeää, tulee verkon välityksellä tehtävä työ väistämättä vähentämään työmatkustamisen tarvetta tulevaisuudessa.

Taloudellisten kustannusten lisäksi ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ovat merkittäviä. Ministeriöiden arvion mukaan hankkeen ilmastopäästöjen takaisinmaksuaika liikennöinnistä saatavilla päästöjen vähentymisellä on 140–330 vuotta. Salon ja Espoon välillä arvioidaan, että radan alle jää pysyvästi yli 800 hehtaaria metsää, peltoa, suota ja järveä. Nämä faktat huomioiden, voidaanko ratahanketta todella markkinoida ilmastokestävänä ratkaisuna?

Mikäli tunnin juna hanketta päätetään sen järjettömyydestä huolimatta jatkaa, tulisi katseet kohdistaa nykyisiin ratalinjauksiin ja niiden sijaintiin. Noin 15 vuotta sitten rakennetun moottoritien viereen rakennettu junarata voisi tarjota ympäristölle ja ihmisille inhimillisemmän ratkaisun.

Tunnin junasta puhuttaessa usein unohdamme ympäristö- ja talousvaikutusten lisäksi sen tärkeimmän – eli inhimillisen puolen. Nykyinen junalinjaus tulisi toteutuessaan jättämään alleen useita ihmisten koteja, sukumökkejä ja maanviljelijöiden peltoja. Vaikutukset olisivat merkittävät paikalliselle elinkeinoelämälle ja maanviljelylle, ja nimenomaan negatiivisessa mielessä.

Rahalla mitä tunnin junaan on suunniteltu käytettäväksi voisi korjata satoja teitä, jotka hyödyttävät laajaa joukkoa maakunnan ihmisiä sekä elinkeinoelämää. Nyt tunnin juna näyttäytyy lähinnä turkulaisten poliitikkojen ajamana hankkeena, jonka hyödyt valuvat harvoille. Hinta tästä on järjettömän suuri.

Järkiperusteilla tunnin junaa on vaikea kannattaa.

ERIKOISHAMMASTEKNIKKO

Johanna Minkkinen

Teen suoraan asiakkaalle

• Uudet hammasproteesit

• Pohjaukset

• Korjaukset

Käynti katutasossa: Puutarhakatu 11-13

20100 TURKU

Varaa aikasi: 02 – 536 7766

Vanhustenhuollon tilanne on huolestuttava

Vakava henkilökuntapula on vaivannut vanhustenhoidon hoitoyksiköitä maassamme sekä yksityisellä että julkisella puolella jo pitkään. Myös kotisairaanhoidossa ja kotihoidossa on huutava pula henkilöstöstä. Sairaalaosastojen sulkemiset ja palvelutalojen ym. vanhustenhuollon yksikköjen paikkavajaus heijastuvat ikävällä tavalla avohoidon puolelle, kun aivan liian huonokuntoisia ihmisiä yritetään hoitaa aivan liian kauan kodeissaan.

Dementiasta kärsivän yksinasuvan vanhuksen kotona hoitamista ei missään nimessä pitäisi jatkaa siinä vaiheessa, kun hän eksyy ja harhailee pois kotoa. Huonosti liikkuvan ja kaatuilevan vanhuksen kotihoito on myös erittäin kyseenalaista. Oma anoppini asui vuosia omakotitalossa yksin miehensä kuoleman jälkeen, siitä huolimatta, että hänen liikkumisensa oli niin huonoa, että hän kykeni kävelemään juuri ja juuri parin huoneen väliä, eikä pystynyt poistumaan talosta pihalle ollenkaan ilman apua.

Vanhusten määrä Suomessa kasvaa lähivuosina entisestään. Samaan aikaan suuret ikäluokat alkavat eläköityä, mikä tulee pahentamaan henkilöstövajetta vielä edelleen. Kun nyt hoitoalan ammattien houkuttelevuus on kehnompi kuin koskaan, herää oikeasti kova huoli siitä, miten vanhukset Suomessa oikein jatkossa ylipäänsä saadaan hoidettua. Vai saadaanko ollenkaan?

Itse näen tässä tilanteessa välttämättömänä sen, että Suomi houkuttelee työntekijöitä muualta maailmasta. Lisäksi hoitoalan ammattien houkuttelevuus on pakko saada nousuun. Viimeiset pari vuotta on tuntunut siltä, että uutiskynnyksen ylittävät ainoastaan negatiiviset tarinat hoitoalalta ja näiden ammattien varjopuolista. Esimerkiksi lähivuosien tapahtumat muutamissa hoitokodeissa ovat pöyristyttäneet kansalaisia. Hoitokotien sulkemiset eivät kuitenkaan ole kovin kestävä ratkaisu, kun samaan aikaan hoitopaikoista on huutava pula.

On totta, että palkkataso on pahasti jäljessä ja työ monin paikoin fyysisesti ja henkisesti erittäin vaativaa, mutta väittäisin silti, että hoitotyö on myös antoisaa. Senkin puolen esille nostaminen aina välillä kannattaisi ammattiyhdistyksille. Myös poikien houkutteleminen hoitoaloille olisi mitä suurimmassa määrin suositeltavaa.

Vanhustenhoidon henkilöstömitoituksen nosto on kaunis ajatus, mutta tuntuu tänä hoitajapulan aikana ikävän epärealistiselta. Pahoin pelkään, että mitoitusvaatimusten aikataulua on pakko rukata, koska henkilöstöä ei kerta kaikkiaan saada rekrytoitua tarpeeksi. Uusia ratkaisuja tarvitaan, jotta alalle saadaan ihmisiä. Tämän luulisi kiinnostavan päättäjiä, kun tietää, että monet veteraanipoliitikotkin alkavat olla siinä iässä, että vanhustenhoito heillä itselläänkään ei ole enää erityisen kaukana tulevaisuudessa.

Terhi Vörlund-Wallenius (rkp.), Turku Eduskuntavaaliehdokas Lääkäri ja aikoinaan myös hoitotyötä tehnyt

Turun Seutusanomien verkkosivujen www.turunseutusanomat.fi Eduskuntavaalit 2023 -osio avautui 27. helmikuuta.

Sieltä löytyy lisää mielipidekirjoituksia sekä yleistä eduskuntavaaleihin liittyvää uutisointia!