Mistä kaikki alkoi

2000- luvun alusta lähtien olin mukana Hali-Berni toiminnassa. Kierisin vuosikausia eri laitoksia koirieni kanssa ilahduttamassa laitoksissa asuvia ihmisiä. Silloin huomasin, että vaikka berninpaimenkoira rotuna oli minulle se ainoa oikea, se ei ollut sitä ehkä kaikille. Vanhukset kaipailivat omia lapsuusajan lemmikkejään ja kertoilivat tarinoita esim. koirista, kissoista ja hevosista. Alkuvuodesta 2011 tieni erosi Hali-Berneistä ja perustin Turun seudun Hali-Berniläisten kanssa uuden yhdistyksen Suomen Karva-Kaverit ry:n. Halusimme luoda uutta. Niinpä uusi yhdistys avasi ovet kaikille eläinlajille ikään, rotuun ja lajiin katsomatta. Kaikki olivat tervetulleita mukaan toimintaan. Ainoastaan aggressiivisuus ja arkuus olivat pois sulkevat ominaisuudet niin lemmikillä kuin niiden omistajalla. Alusta asti kiinnostus uudenlaista toimintaa kohtaan oli valtavaa. Viikonloput kierrettiin ympäri Suomea arvioimassa uusia "karvakoita" mukaan toimintaan. Heti ensimmäisenä vuotena saatiin huikea määrä uusia jäseniä.”

Tärkeä muisto?

Lukukoira toiminnan alkuajoista on paljon mieleen jääneitä muistoja. Erityisesti muistan yhden. Yhdelle pojalle lukeminen Rento koiran kanssa oli erityisen tärkeää. Hän kävi lukemassa useita vuosia. Kerran olimme Rennon kanssa kävelyllä ja näimme hänet kavereidensa kanssa kadulla. Poika huusi kavereilleen ”katsokaa, tuolla menee mun paras kaveri, lukukoira Rento”

Maarit Haapasaari perustajajäsen Silloinen lukukoira termi on nykyään Karva-Kavereilla lukulemmikki, kuuntelijoina toimii monet muutkin lemmikit kun koirat.

”Toimin tuohon aikaan lastenpsykiatrina eräässä lastenkodissa. Lastenkoti oli pyytänyt minulta suositusta koirien käytöstä lastensuojelutoiminnassa. Tein asian tiimoilta valtavasti tutkimustyötä ja opiskelin aihetta. Olin kerran paikalla kun Maarit tuli Bella-Riina koiransa kanssa vierailulle, se teki suuren vaikutuksen. Bella-Riina täytti huoneen ja jo pelkkä katse toi tilaan lämmön tuntua. Kirjoitin suosituksen. Näin tutustuin myös Maarittiin, jonka kanssa lähdimme yhdistystä perustamaan. Kehitimme yhdessä yhtenäisen käytännön lemmikkien arviointeihin ja testilomakkeen varmistamaan arviointien laatua. Lähdimme heti testaamaan käytännössä niiden toimivuutta ja aloimme kiertämään suomea uusia lemmikkejä arvioiden. Arviointikäytännöt ja lomakkeet ovat käytössä tänäkin päivänä.

Lukulemmikkitoiminta

"Osallistuin 2010 Tukholmassa järjestettyyn IAHAIO (International Association of Human-Animal Interaction Organizations) eläinavusteisuuskonferenssiin. Osallistuin siellä laajasti erilaisiin workshoppeihin ja istuin sattumalta vierekkäin Ann Aldenin kanssa. Ann jännitti valtavasti omaa esitystään ja juttelimme pitkään hänen tekemistään tutkimuksista. Esityksessään hän avasi laajemmin tekemäänsä tutkimusta siitä mitä vaikutusta on kun lapset pääsevät lukemaan koiralle. Kun palasin takaisin konferenssilta ilmoitin haluavani tuoda kirjastokoirat Suomeen, 2010 aloitimme Luetaan koiralle – hankkeen Kaarinan kirjastossa. Hankkeessa toimivat koirat olivat kaikki arvioitua mukaan Karva-Kaveri toimintaan ja täten sopivia myös toimimaan hankkeessa. Jo muutaman kuukauden seurannan jälkeen tulokset puhuivat puolestaan. Kun verrattiin lelulle ja oikealle koiralle lukevia, motivaatio lukemiseen oli paljon suurempi oikealle eläimelle luettaessa. Eläimet eivät kritisoi, ne kuuntelevat. "

Kaija Ikäheimo perustajajäsen

Hali-Berni – toiminnasta lähdettiin perustamaan uutta yhdistystä ja laajentamaan ajatusta siitä, että kaiken rotuiset ja taustaiset koirat olisivat tervetulleita arvioinnin kautta mukaan toimintaan. Sitä mietittyämme päädyimme myös siihen että kaikki muutkin lemmikit saisivat toimia Karva-Kavereina. Logon suunnittelusta tehtiin kilpailu ja äänestyksen voittaja logoksi valittiin tänä päivänäkin vielä käytössä oleva Karva-Kaveri logo. Oranssi väri jäi käyttöön logosta. Aluksi toimintaa rahoitettiin yhteisvoimin ja esimerkiksi keksejä myymällä. Aika nopeasti tuli idea hakea rahoitusta ja saimme ensimmäisen hankkeen käyntiin toiminnan kehittämiseksi.

Tärkeä muisto?

Vuosien varrelle mahtuu paljon tarinoita. Olen toiminut koirieni Cindyn ja Soinnun kanssa aktiivisesti Karva-Kaveri toiminnassa 10 vuotta, kunnes tänä kesänä molemmat rakkaat koirani lähtivät sateenkaarisillalle. Molemmat koirat toimivat koko ikänsä eläinavusteisessa vapaaehtoistoiminnassa ja jättivät valtavan suuren aukon monien sydämiin.

Yksi erityisen ihana muisto on jäänyt mieleen. Ensimmäinen hevonen otettiin mukaan toimintaan ja menimme yhdessä käymään vanhainkodissa. Siellä asui henkeen ja vereen hevosmies, joka luuli että vitsailemme kun sanoimme että kohta tänne tulee hevonen. Hevonen asteli sisään ja miehen ilme melkoinen. ”Minä luulin että tuot pelkän keppihevosen” lämmitti sydäntä valtavasti.

Sinikka Järvinen perustajajäsen

Riitta Hyttinen Igor&Typy Motto: Lajiin, rotuun ja ihmiseen katsomatta

Päädyttiin karva-kaveri toimintaan kun etsin jotain harrastusta Igor-fretin kanssa. Igor oli silloin 1/2-vuotias ja sillä riitti energiaa. Uteliaina ja pieninä eläiminä fretti on helppo viedä uusiin tilanteisiin ja se sai uusissa paikoissa niin paljon aktiviteettejä että loppu päivä oli kotonakin rauhallisempaa. Koronan iskettyä oli meille ihan selvää että jatketaan etä- vierailuilla. Toinen frettini, Typy on vähän arempi mutta sekin soveltui etä- vierailuille kunhan herkkutarjoilu pelaa kameran edessä. Monia yllättääkin frettien hampaisto mikä kuvissa näkyy, ovathan ne pieniä petoeläimiä.

Lempikohteet ovat erilaiset tapahtumat ja nuorisokohteet. Etä- kohteista parhaimpia ovat kohteet jossa kysellään paljon. Fretit eivät ole kovin miellyttämisenhaluisia joten temppuja me emme tee, mutta onneksi ne herättävät aina mielenkiintoa ja kysymyksiä riittää.

Frettien kanssa kyllä sattuu ja tapahtuu. Koska fretit kuuluvat näätäeläimiin niiltä pääsee välillä kitkerän hajuisia ilmapäästöjä. Onneksi haju häviää nopeasti. Asiakkaat pitävät Igorin ruokkimisesta, siksi meillä on mukana herkkutahnaa ja lusikka. Kerran juttelin toisen asiakkaan kanssa kun toinen syötti Igoria, sinä iltana ei tarvinnut iltaruokaa antaa kun fretti herra oli saanut kerjättyä tuubillisen herkkua. Igor on tosi rauhallinen fretiksi ja usein se saattaa nukahtaa vierailulla jonkun syliin. Etä- vierailuille meidän pitää valmistautua leikkimällä jotta fretit jaksavat pysyä paikoillaan. On joskus käynyt niinkin että fretti on vaihtunut kesken vierailun kun on ollut liikaa energiaa. Myös asiakkaiden reaktioita on ihana seurata kun saavumme paikalle tai ruudun ääreen. Arvuuttelut lajista menee koiranpennun ja oudon näköisen kissan välillä. Lapset ja nuoret yleensä tietävät lajin hyvin. Kaikkein parasta toiminnassa on yhteisöllisyys ja se kun näkee minkä ilon pieni oman ajan antaminen jättää asiakkaisiin. Tietenkin myös oman lemmikin kanssa touhuaminen on plussaa ja meidän Kuopion alueen yhteishenki on todella hyvä ja on mukava kuulua kyseiseen joukkoon. Myös etä-vierailut eripuolilla suomea ovat hauskoja.

Mirkka Neijonen Mörri, Ruska & Pältsa Motto: Juttutuokiot ovat parasta Mukaan Karva-Kaveri toimintaan tulimme Mörrin kanssa arvioinnin kautta, mikä pidettiin Torniossa syksyllä 2018. Mörrin kanssa olemme vierailleet kaikenlaisissa kohteissa niin vanhusten, vammaisten sekä lasten luona kuin myös lukulemmikkinä Keminmaan, Tervolan sekä Kemin kirjastoissa. Olemme myös vierailleet erilaisissa tapahtumissa, joissa Mörri on yleensä vetänyt lapsia vankkureilla. Mörrin lempikohteita kuitenkin ovat ne, joissa saa paljon rapsutuksia. Keväällä -21 olemme tulleen mukaan myös etä- toimintaan ja etä- vierailleet ympäri Suomen. Mörri tunnetaan juttelustaan. Se tervehtii ja kertoo kohteeseen saavuttuaan tulleensa ja sitten se heittäytyy selälleen rapsuteltavaksi. Myös etä- vierailuilla se juttelee näytöllä näkyville vierailukohteen henkilöille sekä muille Karva-Kavereille.

Syksyllä 2019 mukaan lähti myös Ruska, joka myös käynyt kaikenlaisissa kohteissa. Ruskan lempikohteita ovat lapsikohteet. Myös Ruska toimii tapahtumissa vetokoirana ja on etä- toiminnassa mukana. Ruska ei ole yhtä juttelevainen kuin Mörri, mutta lapsille se innostuu välillä ääntelemään, alaskanmalamuutit harvemmin haukkuvat ääntelevät ne ulvomalla tai urinalla.

Lisäksi etä- toiminnassa mukana on laumamme nuorin, 2020 kesäkuussa syntynyt Pältsa. Pältsalle etä- vierailut merkitsevät sylihetkiä minun kanssa. Mieleen painunein vierailu on kesältä -19. Kemissä erään palvelutalon asukkailla oli mukava pihatapahtumapäivä. He pääsivät pihalle aurinkoiseen kesäiseen ulkoilmaan. Lisäksi siellä heidän päiväänsä olivat ilahduttamassa pari ponia, kani sekä koiria, joista Mörri oli yksi. Erityisesti erään herran reaktio lämmitti mieltäni: hän istui pyörätuolissa, hänellä oli mehumuki kädessään ja ilmeisesti hän ei enää pystynyt kunnolla puhumaan, mutta Mörrin nähdessään hänen kasvoilleen levisi valloittava ilahtunut hymy, kovasti hän yritti äännellä ja hänen vapaa kätensä kohosi meitä kohti ja sormensa alkoivat "hiplotella" kuin rapsutuksessa. Hoitaja otti mehumukin, jolloin hänen molemmat kädet olivat valmiina rapsutuksiin ja minä ohjasin Mörrin lähemmäs tätä herraa. Hymy jäi hänen kasvoilleen jatkaessaan mehun juontia, kun Mörrin kanssa siirryimme seuraavan rapsuttelijan luo.

Etä -vierailuilta hauskinta on ollut, kun kohteesta on kysytty, että milloin tullaan käymään paikan päällä siellä. Varsinkin, kun kohde on satojen kilometrien päässä. Mitä siihen voi vastata?;)

Parasta Karva-Kaveri toiminnassa on yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne sekä se vierailukohteissa näkyvä ilo mitä tuodaan lähi- tai etävierailulla. Lisäksi etä- toiminnan myötä on päässyt tutustumaan muualla Suomessa toimiviin karvakoihin.

Tuulikki Logren-Heino Molla 16v & Heikki 11v Ragdoll kissat Motto: Hyväily tekee hyvää

Olemme toimineet Karva-Kavereina nyt 10 vuotta. Alusta asti olemme pitäneet jokaisesta vierailukerrasta päiväkirjaa. Vierailuja 2021 loppuun mennessä oli kertynyt reilu 1100.

Päädyimme muukaan toimintaan kun jäin eläkkeelle ja kaipasin tekemistä. Mieheni serkku toimi Haliberneissä koiransa kanssa ja kävin useamman kerran mukana vierailuilla ihastuen toimintaan. Vanhuksilta tuli palautetta, että myös kissoja haluttaisiin nähdä. Syksyllä 2011 sain tiedon, että uusi yhdistys Suomen Karva-Kaverit ry oli perustettu ja sinne olisi tervetulleita kaikki eläimet, lähdimme Mollan kanssa heti mukaan. Kysyntää oli niin paljon, että päätin ottaa toisen kissan, Heikin, joka myös arviointiin mukaan toimintaan.

Yksi erityinen tarina Karva-Kaveri toiminnan merkityksellisyydestä on jäänyt vuosien varrelta mieleen. Eräässä vanhainkodissa, jossa vierailemme säännöllisesti ,oli yksi mummo odottanut toista tuntia meitä saapuvaksi. Kun vihdoin pääsimme paikalle ja hän sai ottaa Mollan syliin, oli tunnekuohu niin valtava, että hän pyörtyi. Mummo onneksi virkosi nopeasti ja pääsi onnessaan jatkamaan rapsuttelua.

Pipsa Ekholm-Myllymäki Jorkki 2v Jorkin motto on: ei päivää ilman palloa Karva-Kavereihin tutustuttiin koirakahvilassa. Etsin mukavaa yhteistä harrastusta, joten päädyimme lähtemään mukaan. Diplomi saatiin 2/2020.

Tykkäämme kaikista kohteista, lempi paikat ovat sellaisia jossa joku heittää palloa.

Kerran vierailulla keksimme Jorkin kanssa hauskuutta asukkaita pallolla. Sitä ihmisten iloa ja riemua, kun Jorkki sai heitetyn pallon kiinni ja toi sen uudelleen heitettäväksi. Parasta Karva-Kaveri -toiminnassa on ilon ja hyvän mielen tuottaminen.

Koirakoulu & tarvikeliike, Jyväskylä www.operantti.fi #operantti #yhdessäoppien

Hissu Toivonen Katia poni 10v Katian motto: jos voit kerjätä tee se! Anni lammas 9v Annin motto: munkkii? Munkkii mulle?

Päädyimme mukaan toimintaan, kun on oltu aiemminkin hommissa ja eläinavusteinen toiminta on meille se juttu. Vai onko se ihmisavusteinen kysyy Anni ja Katia? Lempi vierailukohteitamme ovat laajat ja tilavat alat, jossa paljon iloisia uusia ja vanhoja tuttavia.

Hauskimpia tarinoita: Ne luuli mua koiraksi!!! Koiraksi miettikää -Anni Mä vaan teen ihmisiä iloiseksi mä oon Poni -Katia Karva-Kaveri toiminnassa parasta on ihmisläheisyys ja tietty herkut -Anni & Katia

Maria Nieminen Yolla kani & Hugo kissa Motto: tehdään mitä vaan kuhan herkkuja saa

Päädyimme mukaan pitkän mietinnän jälkeen. Törmäsin toimintaan sattumalta ja kiinnostuin heti. Etsin tietoa netistä, mutta autottomana eläinten vienti eri paikkoihin oli itselleni hankalaa kunnes etä -toiminta alkoi. Se oli kun meille luotu juttu ja lähdimme oitis mukaan. Meidän lemppari vierailuja on ehdottomasti olleet ne kun ollaan saatu yleisö mukaan. Esimerkiksi kun Yolla hyppäsi esteitä ulkona yleisö kannusti mukana. Se oli todella mukavaa. Toki myös eläimiin liittyvät kysymykset ja niihin vastailu on aina mukavaa. Niistä riittää aina kerrottavaa.

Parasta toiminnassa on saada ihmiset iloisiksi, innostumaan ja hymyilemään tai jopa nauramaan. Mahtavaa on myös yhteinen tekeminen oman lemmikin kanssa.

KARVAKOTI Häkitön hoitola koirille

Levauksentie 25, Paattinen, 0400 778 334

Maisa Niemi Elsa 5v Motto: Neljä lukijaa tunnissa!

Alotimme Suomen Karva-Kaverit ry:n toiminnassa Elsan ollessa noin2,5 vuotias. Minä halusin tehdä Elsan kanssa jotain, mikä tuottaisi iloa muille ihmisille.

Elsa läpäisi testit ja pääsimme vierailuille kokeneempien kollegojen kanssa mm. vanhainkotiin ja kehitysvammaisten asuntolaan. Hyvin nopeasti huomasin, että Elsa nauttii kaikkein eniten lasten luona vierailuista. Elsa jäi pian aloituksen jälkeen mammalomalle ja sinä aikana kuulin, että kuntamme Maskun kirjastoon etsitään lukulemmikkiä. Ilmoitin heti halukkuuteni ja kun kaikki 10 pentua olivat lähteneet uusiin koteihinsa, Elsan sopivuutta lukulemmikiksi testattiin. Maskun kirjastossa panostetaan lasten lukuinnon lisäämiseen ja yhtenä keinona on kirjastoissa vierailevat lukulemmikit. Yleensä Elsa jaksaa neljä lukijaa kuunnella, joten tunnin työaika on hänelle passeli.

Parasta näissä vierailuissa on ollut huomata miten heikon lukutaidon omaava lapsi uskaltaa lukea ääneen koiralle ja miten hänen taitonsa kehittyy lukuvuoden aikana. Eräs pieni poika sanoi, ettei ole oikein ääneen tottunut lukemaan, koska hänellä on hiljainen ääni. Lukuhetken jälkeen hän kertoi äidille lukeneensa omalla pienellä äänellä, jonka Elsa kuitenkin kuuli. Jatkossa ääni myös voimistui niin, että minäkin sen kuulin.

Mukavia muistoja meillä on monesta lapsesta. Vierailemme satunnaisesti myös päiväkodeissa. Viimeksi saimme kutsun esiopetusryhmään kun lapset olivat tutustuneet lemmikkeihin ja toivoivat vierailulla koiraa. Elsa viihtyy myös isommassa lapsiporukassa, eikä säiky vaikka lapset olisivat kovaäänisiä.

Parasta tässä toiminnassa on se, että aina me saamme kohdata iloisia ihmisiä. Tiedän, että lukulemmikki on kaivattu vieras kirjastoon, koska välillä saan viestiä, että meitä on kyselty mm. kesätauolla. Elsan kanssa emme aloittaneet korona ajan etävierailuja, koska kumpikaan meistä ei nauti olosta kameran edessä. Silti Elsa toimii "etälukulemmikkinä" yhdelle Raahelaiselle luokalle valokuvan muodossa, koska luokanopettaja tyttäreni kannustaa näin myös omia oppilaitaan lukemaan enemmän. Suunnittelen jatkavani lukulemmikkitoimintaa niin kauan kun Elsa näillä vierailuilla viihtyy ja nyt ainakin näyttää, että viihtyy hyvin.