4/2004
Mitä tekee kauniin kesäinen kuva tyhjästä tiestä lehtemme kannessa? Olin lauantaina 11.9. Suomussalmella KEPO-seminaarissa (siitä lisää toisaalla lehdessä) ja sain siellä seikkaperäisen kuvauksen tämän tienosan kohtaloista liki 65 vuotta sitten. Tien toinen pää on itärajallamme Raatteen kylässä ja sitä pitkin aloitti 30.11.1939 marssinsa halki Suomen Ouluun paraatia pitämään pari neuvostodivisioonaa. Kourallinen Kainuun miehiä oli paraateista toista mieltä ja pysäytti marssin. Siitä alkoi talvisotamme eräs suurimmista ja merkittävimmistä taisteluista, joiden kuluessa moni mies sai viimeisen leposijansa täältä Kainuun korvesta. Tarinaa kuunnellessani tuli mieleen RAY:n mainoskampanja ”Olisiko meistä ollut siihen”. Kampanjassa tosin viitataan jatkosotamme ratkaisutaisteluihin kannaksella kesällä 44, joiden 60vuotismuistotilaisuuksia on juuri vietetty. Mielestäni kysymys on täälläkin aiheellinen, umpihangessa hiihtäen vaikeissa oloissa suoritetut taistelutehtävät sekä miesmäärältään että aseistukseltaan ylivoimaista vihollista vastaan ovat vaatineet näiltä miehiltä paljon. Esimerkiksi osasto, joka pysäytti valiodivisioona 44:n etenemisen tiellä, oli vain n. 300 miehen vahvuinen. Kun hyökkäys oli torjuttu, motittivat suomalaiset vihollisen ja alkoi armoton tuhoamistaistelu, jossa neuvostosotilaiden, pääosin ukrainalaisia, kauhuna olivat kuin tyhjästä ilmestyneet suomalaiset hiihtopartiot, jotka tehtävänsä tehtyään taas katosivat. Ja hyökkäysten välillä pakkanen teki tuhojaan. Taistelujen lopputulos oli karmiva, noin 23.000 neuvostosotilasta kuoli ja suomalaisia kaatui noin 800 miestä. Neuvostotappiot ovat melkoiset, kun muistetaan, että koko talvisodassa Suomi menetti noin 25.000 miestä. Neuvostoliiton hyökkäyksen tavoitteena Suomussalmella oli katkaista Suomi kapeimmasta kohdastaan ja vallata Oulu. Jos se olisi onnistunut, saattaisi talvisodan lopputulos, jatkosota ja sotien jälkeinen aika olla tyystin toisenlainen, kuin mitä olemme eläneet. Mutta näinhän ei käynyt, onneksi. Kiitos kotejaan puolustaneiden Kainuun miesten. Mutta, käsi sydämellä, olisiko meistä ollut siihen? Miettikääpä sitä! Kimmo