Puolivälissä polkua
Katsaus monimuotoisuustyön edistymiseen
Sisällys
Puolivälin terveiset 2-3
1. Tulokset 2025
Suojelu 4-5
Ennallistaminen ja aktiivinen luonnonhoito 6-9
Talousmetsien luonnonhoito 10-11
Monimuotoisuutta myös suunnittelijan työnkuvaan ...................... 12-13
Case: Lakkasuon ennallistaminen 14-15
Harvinaiset hyönteislajit palaavat metsiin ............ 16-17
3. Vaikuttavuus
Kontiosuolla seurataan vaikutuksia kasvihuonekaasujen vaihtoon 18-19
Rahesuolla seuranta indikoi onnistumista ..........20
Lajeja palaa Huuhanrantaan 21
4. Kumppanuudet
WWF:n ja Tornatorin vesiensuojeluyhteistyö .......... 22-23
Aktiivinen ympäristönhoito 24
Mediaosumat ja sidosryhmätoiminta .......... 25
Vesiensuojelu vahvistaa monimuotoisuutta
Tornatorin monimuotoisuusohjelma on edennyt puoliväliin. Ohjelman alkuvuosina painopiste on ollut konkreettisten toimenpiteiden käynnistämisessä ja tekemisen jalkauttamisessa osaksi arkea. Puolivälin saavutettuamme katse kääntyy yhä vahvemmin vaikuttavuuteen: miten eri toimenpiteet tukevat toisiaan, miten rajalliset resurssit kohdennetaan viisaasti ja miten luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan kokonaisuuksina yksittäisten kohteiden sijaan.
Ilmasto- ja monimuotoisuuskysymysten lisäksi myös metsätalouden vesistövaikutusten vähentämiseen kohdistuvat odotukset kasvavat. Samalla käytössämme on enemmän tietoa, parempia työkaluja ja vahvempia kumppanuuksia kuin koskaan aiemmin. Vesiensuojelussa painopiste siirtyy yksittäisistä toimista kohti valuma-aluetason kokonaisvaikuttavuutta.
Tornatorille soiden ennallistaminen on pitkän aikavälin keskeinen vesiensuojelukeino ja soita on ennallistettu lähes kymmenen vuoden ajan. Jokainen ennallistettu suo tehostaa valuma-aluetason vesiensuojelua. Ennallistaminen
ehkäisee sekä tulevien metsätaloustoimien vesistöhaittoja että vähentää vanhojen ojitusten aiheuttamaa jatkuvaa kuormitusta. Toimet osoittavat, että vesiensuojelua voidaan parantaa ilman lisäkustannuksia metsätaloudelle.
WWF:n kanssa vuonna 2025 käynnistetyssä metsätalouden vesiensuojelun kehittämisyhteistyössä siirrytään selvityksistä tekoihin: Lieksan Pankasaaren mallialueella suunnitellaan ja toteutetaan vesiensuojelukohteita, vesitalouden hallinnan ohjeistusta päivitetään, suunnittelijoita koulutetaan ja uusia aineistoja tuodaan osaksi metsäsuunnittelun arkea. Tavoitteena on kohdentaa
Hehtaaria uusia luonnonsuojelualueita
Hehtaaria ennallistettua suota
valmistunutta elinympäristöjen hoitotoimenpidettä
2. Hanketyö
3 tärkeää oivallusta
1 2 3
Muutosta ei kannata pelätä. Kun uudet toimintatavat rakentuvat tutun osaamisen ja arjen työn varaan, ne omaksutaan luontevasti osaksi tekemistä.
Selkeä roolijako ja toimiva yhteistyö ovat onnistumisen edellytys: metsäsuunnittelijalla on paikallistuntemus ja näkymä metsään, luonnonhoidon asiantuntijalla puolestaan paras kyky arvioida ja suunnitella toteutus.
Tulosten seurantaa ei voi liikaa korostaa. Se tukee oppimista, kehittämistä ja pitkä jänteistä tekemistä sekä yksilön että yhtiön tasolla.
Vesiensuojelussa keskeinen kehityskohde on kuormitusmallinnus. Mallin avulla voidaan kohdentaa metsätaloustoimenpiteiden ja kunnostusojitusten vesiensuojelua vaikuttavimmin sekä tukea monimuotoisuusohjelman kohteiden valintaa siten, että monimuotoisuus- ja vesiensuojeluhyödyt saavutetaan kustannustehokkaasti. Malli tukee hyöty–panosajattelua, vaihtoehtoisten toimenpiteiden vertailua ja vaikutusten arviointia jo suunnitteluvaiheessa ja luo pohjan vesiensuojelutoimien vaikutusten systemaattiselle seurannalle ja mittaamiselle.
Tornator osallistuu aktiivisesti muun muassa Simojoki kirkkaaksi -hankkeeseen sekä metsäteollisuuden vesitiekartan valmisteluun. Samalla edistämme valtakunnallisesti sitä, että metsätalouden vesiensuojelua tarkastellaan valuma-aluetasolla ja toimenpiteet kohdennetaan mahdollisimman vaikuttavasti.
Heikki Myöhänen Ympäristöpäällikkö vesiensuojelutoimia sinne, missä vaikutus on suurin.
15 %
Metsistä on sekapuustoisia
6 %
peitteisen metsänkäsittelyn osuus metsän uudistamisesta
ohjelmassamme, joka on edennyt puoliväliin ja tuottanut vaikuttavia tuloksia.
Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ei ole meille erillinen hanke, vaan olennainen osa arjen päätöksentekoa ja konsernin strategiaa. Sitoutumisemme taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään metsätalouteen näkyy metsänhoidon laadun seurannassa, sertifioinneissa sekä toiminnan avoimuudessa.
Kasvatamme metsäomaisuuttamme tavoitteellisesti kohti miljoonaa hehtaaria vuoteen 2035 mennessä. Kasvun rinnalla kulkee aina vastuu: jokainen päätös tehdään niin, että metsien elinvoimaisuus, monimuotoisuus ja ilmastohyödyt vahvistuvat. Tässä työssä ihmiset ovat keskiössä. Henkilöstömme osaaminen ja yhteistyö kumppaneidemme kanssa mahdollistavat tulokset, joista voimme olla ylpeitä.
Monimuotoisuustyö on pitkä matka. Me jatkamme sitä määrätietoisesti ja avoimesti myös ohjelman seuraavassa vaiheessa.
Henrik Nieminen
Toimitusjohtaja
3 %
Jyrsinmuokkauksen osuus maanmuokkauksesta
Suojelu
Uudet suojelualueet 2025
Perustimme yhdeksän uutta pysyvää yksityistä luonnonsuojelualuetta yli 220 hehtaarin alalle. Suojelu on toteutettu vapaaehtoisesti luonnonsuojelulain mukaisilla ELY-keskusten päätöksillä ja sopimuksilla osana METSO- ja HELMI-elinympäristöohjelmia sekä Natura 2000 -verkostoa.
Valumasuon METSO, Sotkamo
1 5
Kuusivaltainen vanhanmetsän alue (n. 10 hehtaaria), jossa monimuotoisuutta lisäävät järeät koivut ja haavat. Lajipisteitä mm. silomunuais-, raidankeuhko- ja karstajäkälälle sekä kantoraippasammaleelle. Kansallisesti tärkeä lintualue.
Salokangas, Oulu
Oulussa sijaitseva, Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavan SL-1-suunnittelumerkintään kuuluva 19 hehtaarin Kivisuon alue.
Ohtavalkeinen, Kaavi
Noin 7 hehtaaria Vaikkojoen ranta-alueella. Lännessä vanhaa kalliomännikköä ja kuusikkoa, idässä sekametsää ja nuorempaa koivikkoa. Suojelu liittyy Natura 2000 -ohjelmaan ja kaavoituksen toteuttamiseen.
6
Pahkavuori
Noin 70 hehtaarin osa Lintusuon suokokonaisuutta. Pohjoisosa edustava rantavallisuo, keskiosa rimpi-jänneaapasuo, eteläosa kumpu-moreenialueen suo. Monimuotoinen rakenne.
Pirttinevan ja Punanevan HELMI, Liminka
Yhteensä noin 95 hehtaaria VenenevanLoukkunevan täydennyskohteita. Suojelun tarkoitus: soidensuojelun täydentäminen.
METSO, Kaavi
Pahkajärven rannalla sijaitseva, noin 10 hehtaarin jyrkänteinen alue, jossa kalliomännikköä ja korpimetsää. Paikoin runsaasti lahopuuta. Tavoitteena metsäluonnon säilyttäminen luonnontilaisena.
7
Rimpinevan HELMI, Tyrnävä 3 4 8 2
Tervaruukin METSO, Joroinen
Noin 10 hehtaaria harjumaastoa suppineen ja jyrkkine rinteineen. Harvapuustoista, kilpikaarnaista n. 150-vuotiasta mäntymetsää sekä pienialaisia kuivia lehtoja, joissa kasvaa mm. kalliokieloa ja häränsilmää. Lisäksi pieni hieskoivuvaltainen suo. Suojelun tarkoitus: harjumetsäluonnon säilyttäminen.
Suuroonsaari, Natura 2000, Mikkeli
Noin 2,5 hehtaaria Kyyvedellä. Lehtomaista kangasmetsää, varttunutta kuusikkoa sekä mäntyä, haapaa ja koivua. Saaren rehevä maaperä tukee monimuotoisuuden kehittymistä.
Uudet suojelualueet kartalla
1. Valumasuon METSO
2. Salokangas
3. Rimpinevan HELMI
4. Pirttinevan ja Punanevan HELMI
5. Ohtavalkeinen
6. Pahkavuori METSO
7. Tervaruukin METSO
8. Suuroonsaari
Suojelu
Ennallistaminen ja aktiivinen luonnonhoito
Soiden ennallistaminen
Vuonna 2025 Tornatorin soilla ennallistettiin 461 hehtaaria. Monimuotoisuusohjelman puolivässä tavoitteessa ollaankin jo pitkällä: yli 2200 hehtaaria suota on ennallistettu 3000 hehtaarin kokonaistavoitteesta. Jo nyt voidaan todeta, että ennallistettujen soiden pinta-ala tulee ylittämään asetetun 3000 hehtaarin tavoitteen selvästi.
Vaikka soiden ennallistettu pinta-ala on jo reilusti yli asetetun tavoitteen, laadusta ei ole tingitty. Ennallistamistoimet kohdennetaan
edelleen vesitaloudellisesti ehjille ja vaikuttaville suokokonaisuuksille, joilla on hyvä potentiaali kehittyä kohti luonnontilaa.
Ohjelman edettyä vauhdikkaasti puoliväliin on voitu toteuttaa myös pienialaisempia, mutta ekologisesti ”kokoaan suurempia” kohteita. Näitä ovat erityisesti luonnontilaisiin soihin tai luonnonsuojelualueisiin rajautuvat suot tai niiden osat, jotka pienestä pinta-alastaan huolimatta voivat vaikuttaa merkittävästi koko viereisen suon vesitalouteen.
Monimuotoisuusohjelman viiden vuoden toteutusvaiheen kohdalla voidaan todeta, että soiden ennallistaminen on vakiintunut osaksi Tornatorin metsätaloutta. Ennallistamisen keinoja ja menetelmiä hyödynnetään nyt myös kasvatusmetsien vesiensuojelutoimenpiteissä ja lisääntyneen tiedon myötä vesiensuojelutavoitteet painottuvat entistä enemmän myös ennalistamiskohteiden valinnassa.
Ennallistaminen ja aktiivinen luonnonhoito
Aktiivinen luonnonhoito
Aktiivisen luonnonhoidon kohteita tehtiin vuonna 2025 yli kolmekymmentä. Entistä runsaammasta määrästä tarjolla olevia kunnostuskohteita valittiin työn alle etenkin niitä kohteita, joiden ekologisen tilan parantamisella on kiire tai jotka yhdistyvät toisen tahon hoitamaan kohteeseen.
Pienvedet
Pienvesissä yhteistyötalkoot WWF:n kanssa jatkuivat neljällä eri purolla, joihin tehtiin kutusoraikkoja ja luonnonmukaistettiin uomaa. Talkookunnostuksissa tarjottiin mahdollisuus tutustua ja päästä tekemään konkreettista luonnonhoitoa useille eri organisaatioille ja yhteistyötahoille. Tietoa ja osaamista jaettiin talkoiden yhteydessä runsaasti!
Moni puro on aikojen kuluessa ohjautunut kokonaan eri paikkaan ojitusten seurauksena. Vanhaan uomaan palautettavia puroja kunnostettiin myös useita. ”Uomaan palautus” on tehokas toimenpide, jolla luodaan arvokkaita elinympäristöjä. Sillä voidaan parantaa merkittävästi myös vesiensuojelun vaikutusta.
Paahderinteet
Vuonna 2025 toteutettiin useita harjujen paahderinteiden hoitotöitä. Edellisen vuoden paahderinteet -teemavuoden koulutukset auttoivat asiantuntijoitamme tunnistamaan edustavia hoitokohteita, joilla aktiivista luonnonhoitoa päästiin tekemään.
Paahdeympäristöille soveltuvia hoitomenetelmiä on useita, ja kullekin kohteelle valittiin tarkoituksenmukaisimmat ratkaisut. Joissakin kohteissa riitti valon lisääminen, kun taas toisilla alueilla tarvittiin koko toimenpideketju hakkuista aina kulotukseen asti.
Vieraslajitorjuntakoh teet lisääntyivät viime vuodesta, ja usein näiden hoitotöiden toteutus kestää useamman vuoden. Uutena menetelmänä kokeiltiin myös jättipalsamin kukintojen liekittämistä. Menetelmä ei osoittautunut täydelliseksi, mutta toimi yllättävän hyvin: noin puolet kasvustosta lopetti kukinnan eikä muodostanut uutta vartta palaneen tilalle.
Ennallistaminen ja aktiivinen luonnonhoito
Kulotus
Kulotuksia tehtiin vuonna 2025 kuudella eri kohteella. Palanutta pinta-alaa kertyi yhteensä noin 49 hehtaaria. Monimuotoisuushyötyjä parannettiin etenkin säästöpuiden keskittämisellä, jolloin uudistusalalle jää puustoisena palaneita alueita, joita ei tulevaisuudessakaan käsitellä. Kulotuksen kokonaispinta-alasta jopa 17 % oli poltettuja säästöpuuryhmiä, suurimman ollessa jopa 2,5 hehtaarin kokoinen.
Huuhanranta
Ruokolahden Huuhanrannassa jatkettiin paahdeympäristön kulotusta. Kesäkuussa sääolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta lajistoseurannoissa täältäkin saatiin erinomaisia tuloksia.
Palosensalo
Kuopion Palosensalolla kulotus tehtiin kahden edellisen vuoden kulotusten viereen. Palolajistolle tästä onkin kehittymässä mainio paikallinen palojatkumoalue, sillä jo tehtyjen kulotusten kylkeen on suunniteltu kulotukset myös vuosille 2026 sekä 2027.
Palosensalon kulotus tehtiin Tornatorin sekä paikallisten yrittäjien kanssa yhteistyössä, samalla tarjoutui lukuisille kesäharjoittelijoille mahdollisuus päästä saamaan kokemusta luonnonhoitotyöstä, jonka merkitys monimuotoisuudelle onkin kiistaton ja perusteellisesti tutkittu. Itse kulotuspäivä oli poikkeuksellinen sään ollessa yhtä aikaa sekä kylmä että kuiva. Kulotus sujui mukavan leppoisasti olosuhteiden ollessa sopivat ja palojäljenkin perusteella lopputulos oli hyvä.
Kulotuksen vaiheet
1
Uusi sytytysalue aloitettiin korkeimmalta paikalta, jolloin tuli ei pääse etenemään itsestään ylärinteeseen.
2
Loput kerralla poltettavasta alueesta sytytetään hetkeä myöhemmin. Keskiosan palo imee tulta puoleensa, ja alueen reunoillakin on mukava työskennellä savun suuntautuessa ylöspäin.
3
Sytytetty alue palaa hallitusti halutulla voimakkuudella
4
Kun palo on laantunut, on turvallista alkaa sytyttämään uutta tulirintamaa
Ennallistaminen ja aktiivinen luonnonhoito
Soiden ennallistaminen
3000 ha
2025: 461 ha
2024: 558 ha
2023: 568 ha
2022: 404 ha
2021: 252 ha
Aktiivinen luonnonhoito
200 kpl
2024: 35 kpl
2023: 27 kpl
2022: 20 kpl
2021: 17 kpl
hehtaaria ennallistettua suota 2243 /3000 kpl valmistunutta elinympäristöjen huoltotoimenpidettä
131 /200
Talousmetsien
luonnonhoito
Haapa
5,3 %
Haapaa lehtipuun kokonaistilavuudesta
Talousmetsien luonnonhoidon tulokset
Talousmetsissä monimuotoisuus vahvistuu arjen metsänhoidossa tehtävien ratkaisujen kautta. Seuranta metsien rakenteesta, maanmuokkauksesta ja luonnonhoidon laadusta näyttää, miten tutut toimintatavat kehittyvät ja millaisia vaikutuksia niillä on pitkällä aikavälillä.
Lahopuut
5,9 m3/ha
Luonnonhoidon laadun arvio
Kokonaisarvio
Hyvä
Huomautettavaa
Poikkeama
Uudet arvokkaat elinympäristöt
2025: 1351 kpl
2024: 1003 kpl
2023: 260 kpl
2022: 765 kpl
2021: 1500 kpl
4879
kpl tunnistettua arvokasta elinympäristöä
Sekapuustoisuus
15 %
metsistä on sekapuustoisia
Maanmuokkaus
3 %
Jyrsinmuokkauksen osuus maanmuokkauksesta
Metsien rakenne
Talousmetsien luonnonhoito
6 %
peitteisen metsänkäsittelyn osuus metsän uudistamisesta
Monimuotoisuutta myös suunnittelijan työnkuvaan
Metsätalouden tarpeet ja vaatimukset metsien käytön vastuullisuudesta konkretisoituvat metsäsuunnittelijan työpöydällä. Tornatorin monimuotoisuusohjelma on tuonut suunnittelijalle uusia työkaluja toteuttaa kokonaiskestävää metsätaloutta.
Ennen monimuotoisuusohjelmaa suunnittelijan katse kohdistui hakkuumahdollisuuksiin, mutta ohjelman myötä tilanne on muuttunut. Tänä päivänä työssä konkretisoituu, että metsien taloudellinen käyttö ja monimuotoisuuden vahvistaminen eivät ole toisistaan irrallisia, vaan nivoutuvat toisiinsa jo suunnitteluvaiheessa
Kohteissa runsauden pulaa Monimuotoisuusohjelman puitteissa ennallistettavat kohteet ovat usein metsittyneitä avosoita, paahdeympäristöjä, purouomia ja lähteitä. Tornatorin metsäsuunnittelijat Piia Ivakko, Anssi Hiltunen ja Noora Nevalainen kertovat, että sopivia kohteita on runsaasti. Suunnittelijan tehtävä on tunnistaa ja esittää
parhaat ja vaikuttavimmat kokonaisuudet luonnonhoidon asiantuntija Rauli Perkiölle Suunnittelijan työ alkaa koneen äärellä karttoihin, ilmakuviin ja paikkatietoon perehtyen. Tärkeä osa työtä on jalkautuminen maastoon. Suunnittelijat kertovat, että nykyisin soiden kaltaiset suuremmat kohteet hahmottuvat jo tietokoneen näytöltä, kun taas purot, lähteet ja muut pienemmät kohteet tunnistetaan maastokäynneillä.
– Helposti ajatellaan, että tähän tarvitaan erityistaitoja, mutta ei tämä ole kummoisempaa kuin päivittäinen työ. Kun liikkuu maastossa ja tuntee alueensa, kohteita alkaa löytyä, Ivakko sanoo.
Hiltunen täydentää ajattelun muutosta: – Tässä on oppinut katsomaan, mitä kohde voisi olla. Kun tulee kohteen viereen, syttyy lamppu päässä ja osaa hahmottaa, mitä siinä olisi tehtävissä – ja mitä kannattaa jättää tekemättä.
Ohjelma näkyy konkreettisissa ratkaisuissa
Pitkään Tornatorilla työskennelleet Ivakko ja Hiltunen kertovat, että monet nyt aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen kohteiksi valikoituvat alueet jäivät aiemmin sivuun. Niillä ei nähty liiketoiminnallista potentiaalia, eikä niille siksi tehty juuri mitään.
Ivakko kertoo esimerkin vanhasta, pirstaleisesta metsätilasta, jossa oli heikkokasvuisia soita ja pieniä lampia.
– Tutustuin alueeseen, kun aloitin Tornatorissa. Siellä ei ollut puuta, mitä hakata, eikä se oikein kasvanutkaan. Ajattelin silloin, että tälle ei kannata tehdä mitään.
Vuosia myöhemmin sama alue nousi uudelleen työlistalle – ja silloin tilanne oli toinen.
– Monimuotoisuusohjelman myötä alueelle olikin tehtävissä paljon. Koko kokonaisuutta pystyttiin katsomaan uudella tavalla.
Hiltunen kuvaa vastaavaa hetkeä leimikonsuunnittelun arjessa. Maastossa voi käydä ilmi, että ojitus on niin huonossa kunnossa, että sen kunnostaminen ei olisi taloudellisesti järkevää.
– Silloin pohditaan, voisiko ennallistaminen olla vaihtoehto. Kun Raulilta tulee vihreää valoa, tehdään leimikonsuunnittelu ennallistamisen näkökulmasta.
Tänä päivänä työssä konkretisoituu, että metsien taloudellinen käyttö ja monimuotoisuuden vahvistaminen eivät ole toisistaan irrallisia, vaan nivoutuvat toisiinsa jo suunnitteluvaiheessa.
Uusi katse kasvaa nopeasti
Noora Nevalainen on aloittanut suunnittelijana aikana, jolloin luonnonhoitokohteiden tunnistaminen oli jo kiinteä osa työtä. Reilussa vuodessa katse on harjaantunut, ja nykyisin mahdollisuudet tunnistaa usein jo kartalta.
– Yksi kohde tulee mieleen, josta totesin heti, että talousmetsäkäytössä kohde on kannattamaton. Alue oli sen muotoinen ja oloinen, että esitin ennallistamista.
Rauli Perkiö teki kohteesta pintamallinnuksen, minkä jälkeen alueella käytiin maastossa.
– Maastokäynnillä löytyi vielä vanha, kuivumaan päässyt purouoma, ja kohde nostettiin toteutuslistalle. Lähellä on teeriä, ja uskon, että ne tulevat viihtymään suolla jatkossa, Nevalainen kertoo.
Muutos vaatii asennetta Metsäalalla jatkuva muutos ja uuden oppiminen kuuluvat työn arkeen. Suuri katsantokannan muutos voisi herättää muutosvastarintaa, mutta Tornatorin suunnittelijatiimissä muutos on omaksuttu luontevasti. Matala organisaatio mahdollistaa ketterät ratkaisut, ja uusia toimintatapoja uskalletaan kokeilla.
– Koko ajan tulee lisää tietoa ja tapahtuu muutoksia. Paljon tiedetään, mutta paljon on myös sellaista, mikä vielä muuttuu. Mielen pitää pysyä vastaanottavaisena, Nevalainen sanoo. Hiltunen korostaa kokemuksen ja asenteen merkitystä.
– Muutokset vaativat sopeutumista ja uusia peliliikkeitä. Kun suhtautuu niihin positiivisesti, oma työalue alkaa avautua ihan eri tavalla.
Muille suunnittelijoille ja kumppaneille tiimin viesti on yksinkertainen: lähtekää yhdessä metsään.
– Näitä asioita on paljon helpompi ja mielekkäämpi miettiä yhdessä kuin yksin.
Case:
Lakkasuon ennallistaminen
Kohteen tunnistaminen
Lakkasuo inventoitiin osana metsäsuunnittelua. Metsänhoidollinen tarve todettiin vähäiseksi, eikä alue tarjonnut merkittävää tuotannollista potentiaalia.
Ennallistaminen nousee vaihtoehdoksi
Monimuotoisuusohjelma toi ennallistamisen osaksi metsien käyttöä. Viereinen luonnontilainen suo, sijainti Koppalanjärven rannassa ja metsäkanalintukanta tukivat kohteen valintaa.
Ehdotus ennallistamiskohteeksi
Kokonaisarvion perusteella Lakkasuo tunnistettiin vaikuttavaksi ja ehjäksi ennallistamiskohteeksi, jossa luonto hyötyy ilman merkittävää menetystä metsänkasvatukselle.
Ennallistamispäätös ja rajaus
Päätös ennallistamisesta tehtiin ja alue rajattiin. Rajauksessa huomioitiin hydrologia, maaston muodot ja vältettiin turhat tai riskialttiit toimenpiteet.
Alustava ennallistamissuunnitelma
Maastotarkastelujen ja pintamallien pohjalta laadittiin alustava ennallistamissuunnitelma viranomaisille.
Leimikon suunnittelu
Hakkuut suunniteltiin ennallistamisen ehdoilla. Kohde voitiin toteuttaa yhtenä kokonaisuutena ilman tarvetta käsitellä suon pehmeimpiä osia.
Kohteen tunnistaminen ja valinta
Metsäsuunnittelusta maastotyöhön:
Lakkasuon ennallistaminen käytännössä
Soiden ennallistaminen on yksi
Tornatorin monimuotoisuusohjelman keskeisistä keinoista vahvistaa luonnon monimuotoisuutta. Lakkasuo on hyvä esimerkki siitä, miten ennallistaminen etenee harkitusti suunnittelusta toteutukseen. Alue oli metsätalouden näkökulmasta vähäarvoinen, mutta luontoarvoiltaan potentiaalinen, etenkin luonnontilaisen suon ja Koppalanjärven läheisyyden vuoksi.
Prosessi käynnistyi kohteen tunnistamisesta metsäsuunnittelun yhteydessä. Monimuotoisuusohjelman myötä aluetta tarkasteltiin uudesta näkökulmasta: ennallistaminen voisi tuottaa merkittäviä hyötyjä luonnolle ilman taloudellista menetystä. Suunnitteluvaiheessa rajattiin ennallistettava
alue ja arvioitiin, mitkä ojat oli järkevää tukkia ja mitkä jättää ennalleen. Kaikkia ojia ei käsitelty, jotta vältettiin turha kaivaminen ja vesistöriskit.
Ennen varsinaista ennallistamista alueella tehtiin hakkuut, joilla poistettiin entisen avosuon puusto. Tämän jälkeen suunnitelmaa tarkennettiin maastossa ja ojien patoaminen toteutettiin kohteen olosuhteisiin sopivilla ratkaisuilla. Työn toteutti ennallistamiseen erikoistunut urakoitsija, ja lopputulos arvioitiin vielä asiantuntijoiden toimesta. Lakkasuon ennallistaminen osoittaa, että huolellinen suunnittelu ja vaiheittainen eteneminen luovat perustan onnistuneelle ja kestävälle ennallistamiselle.
2026 kevät
Seuranta
Seurataan patojen kestävyyttä ja veden kulkua.
2025 loppusyksy
Ojien tukkiminen
Ennallistamistyöt toteutettiin suunnitelman mukaisesti kokeneen urakoitsijan toimesta.
Toteutuksen valmistelu
Leimikko myytiin, tehtiin metsänkäyttöilmoitus ja saatiin viranomaisilta myönteinen palaute.
Hakkuut
Hakkuut toteutettiin hyvissä olosuhteissa ja viimeisillä kantavilla keleillä. Jälki vastasi ennallistamistavoitteita ja painumia syntyi vähän.
2025 kesä
Ennallistamissuunnitelman tarkentaminen
Ojien tukkimisen suunnitelmaa täsmennettiin maastossa. Päätettiin ojakohtaisesti tukkimistavat ja patotyypit virtaamien perusteella.
Kulotukset tuottavat tuloksia
Harvinaiset hyönteislajit palaavat metsiin
Tornatorin ennallistamispolttojen vaikutukset näkyvät konkreettisesti metsien hyönteislajistossa. Kulotuskohteilla tehdyt kartoitukset osoittavat, että palaneisiin metsiin erikoistuneet ja osin uhanalaiset lajit löytävät nopeasti takaisin elinympäristöihin.
Kulotusalueiden kuoriaislajistoa on kartoittanut metsähyönteistutkija Petri Martikainen, joka on tehnyt Tornatorin kohteilla lajistokartoituksia vuodesta 2021 alkaen.
Uhanalaisia ja harvinaisia
lajeja useilta kohteilta
Martikainen kertoo, että tähän mennessä
Tornatorin kulotuskohteilta on löydetty yhteensä viisi uhanalaista ja kuusi silmälläpidettävää kovakuoriaislajia sekä kaksi uhanalaista ludelajia. Osa lajeista on hyvin vahvasti sidoksissa palaneisiin metsiin, eikä niitä juuri tavata muissa elinympäristöissä.
Tällaisia lajeja ovat muun muassa
havuhuppukuoriainen, reunustyppyjäärä, palosysikiitäjäinen, isokelokärsäkäs, koivukelokärsäkäs ja tuhkalatikka, Martikainen kertoo. Näiden lajien esiintyminen kertoo siitä, että kulotuksissa syntyy juuri oikeanlaisia olosuhteita: tuoretta, tulen vaurioittamaa ja kuollutta puuta.
Erityisen merkittävä havainto on ollut balkaninlatikka, harvinainen luteisiin kuuluva laji, joka on löydetty kahdelta Tornatorin polttokohteelta Ruokolahdelta. Lajin uhanalaisuusluokitusta ei ole vielä määritetty, sillä Suomen havainnot rajoittuivat aiemmin yhteen ainoaan yksilöön. Nyt Tornatorin kohteet ovat tuottaneet kaksi uutta havaintoa.
Palolajit löytävät kohteet nopeasti Martikaisen mukaan monet palaneiden metsien lajit olivat ehtineet kadota laajoilta alueilta Suomessa, kun kulotukset vähenivät ja palontorjunta tehostui. Palolajit eivät kuitenkaan ole kadonneet kokonaan.
– Palaneisiin metsiin erikoistuneet lajit ovat tehokkaita levittäytyjiä. Ne löytävät uudet palokohteet pitkienkin matkojen päästä, Martikainen toteaa.
Ennallistamispolttojen lisääntyminen onkin mahdollistanut lajien paluun alueille, joilta ne ovat puuttuneet vuosikymmeniä. Kartoitustulokset osoittavat, että vaikutus näkyy nopeasti jo ensimmäisten vuosien aikana.
Paahde ei yksin riitä – palanut metsä on oma elinympäristönsä Kartoitukset osoittavat myös, että kaikki avoimet tai lämpimät ympäristöt eivät ole lajiston kannalta samanarvoisia.
Paahdeympäristöissä viihtyy kyllä monia hyönteislajeja, mutta palaneita metsiä vaativille kovakuoriaisille ratkaisevaa on tulen synnyttämä rakenne.
– Useimmat metsäpalolajit tarvitsevat runsaasti tuoretta palon vaurioittamaa ja tappamaa puuta. Pelkkä paahteisuus ei riitä, jos palanutta puuta ei ole tarjolla, Martikainen sanoo.
Tämä havainto tukee Tornatorin käytäntöä yhdistää kulotuksiin säästöpuita ja lahopuuta, jotka lisäävät elinympäristöjen monipuoli suutta ja kestävyyttä.
Tulokset tukevat myös laajempaa suojelutyötä
Kaikki Tornatorin kohteilla tehdyt lajihavain not on tallennettu Laji.fi-tietokantaan, jossa ne ovat tutkijoiden, viranomaisten ja muiden toimijoiden hyödynnettävissä. Havainnoilla on konkreettista merkitystä esimerkiksi tulevassa uhanalaisuusarvioinnissa, jossa lajien tilaa arvioidaan koko maan mittakaavassa.
– Yksittäisetkin havainnot voivat olla ratkaisevia, kun arvioidaan lajien levinneisyyttä ja elinvoimai suutta, Martikainen toteaa.
Tornatorille kartoitusten tulokset tarjoavat tietopohjaa oman toiminnan kehittämiseen ja
koulutukseen. Samalla ne kytkeytyvät osaksi kansallista ja tieteellistä tietoa luonnon monimuotoisuudesta.
Lahopuu ratkaisee myös tulevaisuudessa Kartoitusten myötä katse kääntyy väistämättä myös tulevaan. Ilmaston lämpeneminen näkyy jo nyt hyönteislajien leviämisessä kohti pohjoista, ja muutosta tapahtuu nopeasti. Kulotuskohteilta on löytynyt myös lajeja, jotka ovat vasta viime vuosina levinneet Suomeen.
Martikaisen viesti ennallistamisen suunnitteluun on kuitenkin selkeä ja ajankohtainen: – Valtaosa metsien uhanalaisista lajeista tarvitsee kuollutta puuta. Lahopuun määrän ja monipuolisuuden lisääminen on avainasemassa uhanalaisten lajien suojelussa, ja siihen pitäisi aina kiinnittää erityistä huomiota ennallistamistoimia suunniteltaessa. Kartoitustulokset osoittavat, että oikein kohdennetuilla toimilla voidaan palauttaa
Anna Laine-Petäjäkangas
Itä-Suomen yliopisto
Kontiosuolla seurataan vaikutuksia kasvihuonekaasujen vaihtoon
Itä-Suomen yliopisto tutkii Kontiosuon ennallistamisen vaikutuksia kasvihuonekaasujen vaihtoon.
Alustavat tulokset osoittavat, että ojien tukkiminen on nostanut vedenpintaa ja että metaanipäästöt ovat yhä luonnontilaista suota alemmalla tasolla.
Ennallistettu Kontiosuo on yksi ennallistamisen vaikutuksia kasvihuonekaasujen vaihtoon tutkivan hankkeen kohteista (vastuullinen tutkija Anna Laine-Petäjäkangas, rahoitus Suomen kulttuurirahasto). Vuoden 2025 aikana kohteella on kampanjaluonteisesti mitattu hiilidioksidin ja metaanin vaihtoa kammiomenetelmällä (kuva 1).
Kaasunvaihdon lisäksi kohteella on monitoroitu vedenpinnan tasoa, kasvilajien peittävyyttä sekä yhteyttävän kasvillisuuden määrän kehitystä kasvukauden aikana.
Kohteelta on kerätty turvenäytteitä, joista on mitattu metaanin hapetus- ja tuottopotentiaalia, sekä turpeen ominaisuuksia (ml. pH, C, N, SO42-). Turvenäytteiden analyysit ja aineistojen käsittely ovat parhaillaan käynnissä. Tutkimuksen verrokkikohteena toimivat samaa suotyyppiä ja ravinnetasoa edustavat ojitettu ja luonnontilainen suo Ilomantsissa.
Alustavien tulosten perusteella ojien tukkiminen on tehokkaasti nostanut vedenpinnan tasoa, eikä
vedenpinta merkittävästi laskenut kuivan kesän 2025 aikana (kuva 2).
Metaanipäästö ei ensimmäisenä vuonna ennallistamisen jälkeen ole juurikaan ojitettua suota suurempaa ja on edelleen selvästi luonnontilaista suota alemmalla tasolla (kuva 3).
Kuva 1. Kaasunvaihdon mittausta kammiomenetelmällä Kontiosuolla toukokuussa 2025.
Kuva: Anna Laine-Petäjäkangas
Kontiosuo Ojitettu verrokki Luonnontilainen verrokki
Kuva 2. Vedenpinnan tason vaihtelu mittauspisteiden ja mittauskampanjoiden välillä Kontiosuolla sekä ojitetulla ja luonnontilaisella verrokkikohteella kesällä 2025.
Kontiosuo
Ojitettu verrokki
Luonnontilainen verrokki
Kuva 3. Mitatun metaanipäästön (mg CH4 m-2 h-1) vaihtelu näytepisteiden ja mittauskampanjoiden välillä Kontiosuolla sekä ojitetulla ja luonnontilaisella verrokkikohteella kesällä 2025
Tiina Oinonen Lumimuutos Osuuskunta
Rahesuolla seuranta indikoi onnistumista
Rahesuolla seurataan ennallistamisen vaikutuksia kasvillisuuteen ja linnustoon. Vaikka muutokset etenevät hitaasti, seuranta osoittaa kehitystä odotettuun suuntaan sekä kasvillisuuden että lajiston osalta.
Kasvillisuuden muutokset metsäojitetuilla soilla ovat ennallistamisen jälkeen yleensä hyvin hitaita (Haapalehto ym. 2017). Rahkasammaleiden (Sphagnum) peittävyyden lisääntyminen on kuitenkin hyvä indikaattori ennallistuksen onnistumisesta niukkaravinteisilla soilla (Kumpulainen ym. 2025). Rahesuolla sijaitsee 135 kiinteää kasvillisuuden seurantaruutua, joissa ennallistetulla alueella havaittiin rahkasammaleiden peittävyyden lisääntyneen keskimäärin 14 % vuodesta 2023 vuoteen 2024 ja vastaavasti luonnontilaisella puolellakin niiden peittävyys lisääntyi keskimäärin 2 %. Tämä kuvastaa hyvin tilannetta, jossa myös luonnontilainen suo hyötyy sen viereisen ojitetun alueen ennallistamisesta. Samaan aikaan metsälajistoon kuuluvan seinäsammaleen peittävyys väheni. Muutoksissa oli kuitenkin hyvin suurta ruutukohtaista vaihtelua, joten muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kasvillisuuden kehittyminen on kuitenkin menossa odotettuun
suuntaan ja seurantaa on hyvä jatkaa tulevaisuudessa. Esimerkki Rahesuon rimpipinnan kasvillisuuden muutoksesta, yläpuolella sama ruutu kuvattuna 2023 ja alapuolella 2024, jossa keltavihreän silmäkerahkasammaleen (S.balticum) peittävyyden lisääntyminen silmin nähtävää.
Suomen lajien uhanlaisuusarvion mukaan 33 % ensisijaisesti soilla pesivistä linnuista on uhanlaisia (CR, EN, VU) ja 25 % ovat silmällä pidettäviä (NT). Toissijaisesti soilla pesivistä linnuista 20 % on uhanalaisia ja silmälläpidettäviä 16 % (Hyvärinen ym. 2019). Rahesuolla havaittiin kesällä 2025 yhteensä 43 lintulajia, joista pesintä varmistetiin 19 ensisijaisesti tai toissijaisesti suoympäristössä pesivällä lajilla. Lajimäärä kohteella on lisääntynyt vuosi vuodelta ja ennallistuksen jälkeen vuosina 2023-2025 on havaittu yhteensä 25 eri suolla pesivän lajin reviirejä. Näistä kahta lukuun ottamatta jokainen laji on joko kansallisesti (EN, VU, CR) tai alueellisesti (RT) uhanalainen, silmälläpidettävä (NT), kuuluu EU-direktiivin suojeltaviin lintulajeihin tai on Kansainvälisen linnuston suojelun Suomen vastuulajistossa (EVA).
Erityisesti ennallistamisen jälkeisestä sukkessiosta ovat hyötyneet keltavästäräkki, liro, valkoviklo, pikkukuovi, pensastasku ja riekko.
2023
2024
Lähteet: Kumpulainen, N., Tuittila, E-S., Tolvanen, T., Tarvainen, T., Ylänne, H., Laine, A.M. 2025. Restoration induced long-term vegetation change in oligotrophic peatlands. Journal of Applied Ecology. https://doi-org.ezproxy.uef. fi:2443/10.1111/1365-2664.70182
Haapalehto, T., Juutinen, R., Kareksela, S., Kuitunen, M., Tahvanainen, T., Vuori, H., Kotiaho, J.S. 2017. Recovery of plant communities after ecological restoration of forestry-drained peatlands. Ecology and Evolution 7(19), p.7848-7858
Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A., Liukko U-M. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2019
Kuoriaiset kömpivät
Huuhanrantaan
Huuhanrannassa toteutetun paahdeympäristön kulotuksen jälkeen tehdyssä lajistokartoituksessa havaittiin yhteensä 368 kovakuoriaislajia. Lisäksi näytteistä tunnistettiin kuusi latikkalajia sekä muutamia muita ludelajeja.
Uhanalaisia lajeja löytyi yhteensä kolme: erittäin uhanalainen kyyröslude (Pygolampis bidentata) sekä vaarantuneeksi luokitellut lounalantiainen (Calamosternus granarius) ja teretylppö (Teretrius
fabricii). Teretylppö tavattiin nyt ensimmäisen kerran luonnonympäristöstä Suomessa. Kaikki aiemmat yksilöt on löydetty vanhoista hirsirakennuksista.
Kartoituksessa havaittiin myös kolme silmälläpidettävää lajia: palosysikiitä jäinen (Pterostichus quadrifoveolatus), piilopääaatukainen (Phytobaenus ama bilis) ja savuhärö (Cryptolestes weisei).
Ristisieniäinen
(Mycetina cruciata)
Kuva: Petri Martikainen
WWF:n ja Tornatorin vesiensuojeluyhteistyö
WWF ja Tornator paketoivat ensimmäisen tuloksekkaan vuoden Vesiviisas metsä -yhteistyössään. Vuosien 2025–2027 aikana tavoitteena on arvioida Tornatorin vesiensuojelun nykytilanne ja asettaa konkreettiset, mitattavat tavoitteet haitallisten vesistövaikutusten vähentämiseksi. Yhteistyön avulla halutaan lisätä tietoa metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteistä ja niiden integroimisesta laajempaan valuma-aluetason vesiensuojeluun.
Tähän mennessä selvitimme mallinnuksen avulla, miten metsienkäsittelyn myötä vesistöihin pääsevää kuormitusta voidaan vähentää. Selvitimme, miten toimia voidaan muuttaa ja kohdentaa tehokkaammin siten, että vesis-
tökuormitus vähenee. Mallinnuksen avulla saamme luotua virtuaalisia mittauspisteitä, joilta kerätään tietoa kuormituksen määrästä. Mitattavien lukujen avulla voimme todentaa toimenpiteiden vaikutuksia vastaanottavaan
vesistöön. Tätä työtä kehitämme eteenpäin yhteistyön seuraavien vuosien aikana.
Vuoden 2025 alussa kartoitimme Tornatorilla käytössä olevat vesiensuojeluun liittyvät aineistot ja selvitimme, miten niitä saataisiin aiempaa paremmin Tornatorin omien suunnittelijoiden käyttöön. Lisättiin vesiensuojeluaineistoja Tornatorin suunnittelujärjestelmään osana järjestelmän kehitystyötä. Metsäsuunnittelussa tavoitteena on jalkauttaa vesiensuojelu osaksi jokaista metsäsuunnittelutilannetta sen sijaan, että tehtävästä vastaisi aina erityisasiantuntija. Käytännössä aloitimme aineistojen ja järjestelmien käytön testaamisen metsäsuunnittelijoiden kesken mallialueilla, joille mallinnustyötä kohdennettiin. Löydösten avulla parannetaan vuoden 2026 aikana Tornatorin metsäsuunnittelijoiden mahdollisuuksia ottaa vesiensuojelu kattavammin huomioon työssään. Suunnittelijoille annetaan valmiudet ottaa aiempaa ketterämmin ja monipuolisemmin käyttöön olemassa olevia aineistoja ja tuoda ne osaksi jokapäiväistä suunnittelua.
Aiempien yhteistyövuosiemme tapaan keskityimme edelleen virtavesikunnostuksiin, mutta nostimme samalla esille ympäröivissä metsissä tehtävien toimien merkitystä. Valuma-aluetason tarkastelussa siirrämme katseen kokonaisuuteen pelkän uoman sijasta: Virtavesien eliöstöä turvataan vain, mikäli uoman kunnostamisen lisäksi vähennetään kuormituksen pääsyä ympäröivistä metsistä uomaan.
Vuonna 2025 toteutimme viisi purotalkoota eri puolilla Tornatorin alueita, pilotoimme vesistökuormituksen mallinnusta Lieksan Pankasaaren mallialueella sekä aloitimme suunnittelijoiden koulutukset uusien paikkatietotyökalujen käyttöön. Lisäksi priorisoimme 207 valuma-aluetta paikkatietopohjaisesti, jotta vesiensuojelutoimia voidaan jatkossa kohdentaa vaikuttavimmin. Pankasaaren mallialueella suunniteltiin konkreettisia vesiensuojelutoimenpiteitä, kuten uusien ennallistettavien soiden ja pintavalutuskenttien sijoittamista mallinnuksen avulla. Toimenpiteet kohdennettiin erityisesti niille alueille, joilla kuormitus vesistöihin oli suurinta, ja niiden vaikutuksia arvioitiin useiden skenaarioiden kautta. Näin pystyttiin osoittamaan, miten kuormitusta voidaan vähentää sekä nykytilassa että laajemmilla, potentiaalisilla lisätoimilla.
Monimuotoista yhteistyötä
Tornatorin oman, aktiivisen tekemisen lisäksi yhteistyö metsäluonnon monimuotoisuuden hoidossa on tasaisesti lisääntynyt. Isona maanomistajana Tornator toimiikin merkittävänä mahdollistajana myös useille eri monimuotoisuutta lisääville hankkeille, ja yhteistyökohteilla myös menetelmien kehittäminen ja tiedonvaihto ovat aktiivisessa roolissa hyödyttäen kaikkia osapuolia.
Vuonna 2025 merkittävää yhteistyötä tehtiin aiempien vuosien tapaan Lumimuutos Osuuskunnan kanssa Koitereen alueella Ilomantsissa, jonne onkin muodostumassa merkittävä ennallistettujen soiden verkosto jossa Tornatorin suot ovat merkittävässä roolissa. Myös pienvesien kunnostuskohteita valmistui tänä vuonna.
Metsähallituksen luontopalvelut ja Ely -keskukset jatkoivat Helmi-ohjelman töitä niin suojelualueilla kuin suojelualueiden ulkopuolella. Eri alueiden vesiensuojeluyhdistyksien kanssa on toteutettu pienvesien kunnostushakkeita sekä uusimpana elinympäristönä monimuotoisuusohjelmassa myös hiekkarantojen kunnostusta.
Aiempien vuosien tapaan, myös useat eri yh
Aktiivinen ympäristönhoito
Paahdeympäristöt
• Kotkatsaari paahdeympäristöjen hoito Hakkuiden yhteydessä tehtiin Puumalan Kotkatsaaressa paahdeympäristön hoitotoimia vanhojen paahdeympäristölajien esiintymäpaikoilla.
• Harjunhoito Vimeikonmäki Harjurinteen luonnonhoito, erityisesti ahokissankäpälän esiintymäpaikan parantaminen.
• Paahdeympäristö Huuhanranta 2025 Paahdeympäristön hoitoa jatkettiin Huuhanrannalla, yhdellä etelä-Suomen arvokkaimmista paahdeympäristöistä. Kulotus tehtiin yhteistyössä Tornatorin Viron ja Romanian ympäristötiimien kanssa.
• Kankaanperä harju Tohmajärvellä valittiin hienon harjurinteen otollisin kohta paahde-elinympäristönä ylläpidettäväksi.
Pienvedet ja kosteikot
• Purouoman palauttaminen Panja Juuan Panjassa saatiin puro takaisin luontaiselle uomalleen yli 300 metrin matkalle vain yhdellä padolla.
• Suurilähteen puron palautus Runsasvetisen lähdevesipuron palautus ojista luontaiseen uomaan. Ennallistamistyö tehtiin osittain Metsähallituksen, osittain Tornatorin puolella.
• Purouoman palautus Palojoki Nurmes Puron ohjaaminen ojikosta vanhaan, hyvin säilyneeseen uomaan.
• Purouoman palautus Heinäkangas Vesien ohjaus vanhaan purouomaan, tavoitteena oli myös vesiensuojelu runsaan virtaaman ojikossa.
• Hälvänjoen vesiensuojeluhanke Pro Puruvesi -hanke teki eroosiosuojauksia ja pohjapatoja Hälvänjoen vesiensuojelutyönä.
• Vesien ohjaus suojelusuolle Pökki
• Kosteikon rakentaminen Kaatsuo Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen tekemä kosteikko, jonka läpi kulkee huomattava määrä alueen valumavesiä usean maanomistajan kiinteistöiltä.
Purotalkoot
• Moksinjoki, Saarijärvi Taimenen lisääntymiselle tärkeitä kutusoraikoita luotiin useaan kohtaan Moksinjokea kantamalla uomaan hienoa luonnonkiveä. Talkoilemassa oli Stora Enso Metsän henkilöstöä.
• Sirkanpuro, Joensuu Sirkanpuroon kannettiin kivi- ja puuainesta, sekä sen pohjaa puhdistettiin humuksesta ja hienoaineesta kaksissa purotalkoissa. Toimenpiteet paransivat esimerkiksi taimenen, jokiravun, harjuksen ja mudun elinolosuhteita alueella. Talkoilijat edustivat Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston henkilökuntaa ja Itäisen metsäsertifiointitoimikunnan jäseniä.
• Säynätjärvi, Ruokolahti Säynätjärvestä lähtevän puron halkaiseva tierumpu muutettiin eliöstön kannalta esteettömäksi nostamalla veden pintaa uomaan kannetun kiviaineksen avulla. Kiviainesta kannettiin myös muualle puroon taimenen lisääntymispaikoiksi ja sen poikasten elinympäristöiksi. Talkoilijat koostuivat Tornatorin Viron, Romanian ja Suomen ympäristötiimeistä.
• Hangasoja, Kouvola Hangasojalla purettiin käsivoimin virtavesieliöstön vaelluseste. Lisäksi uoman monipuolisuutta lisättiin kantamalla sinne kivi- ja puutavaraa. Talkoot toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ympäristövaliokunnan kanssa, joka kutsui talkoilijat koolle Helsingin yliopiston opiskelijoista.
Lehdot ja lähteet
• Luonnonhoito YSA Riihilahti Metsähallituksen Luontopalvelut hoitivat lehtolajiston esiintymiä Juuan Riihilahdessa Tornatorin yksityisellä suojelualueella.
• Lehtojen hoito Heiskanlahti Heiskanlahden hakkuut tehtiin lehtolajiston elinympäristöä ja lehdon luontaista ja puulajijakaumaa tavoitellen.
• Lähteen ennallistaminen Höpöttäjä
Lieksan Pankasaressa ennallistettiin ojien kuivaamaa lähde takaisin luontaiselle veden pinnan korkeudelle.
• Lähteen ennallistaminen Kultalampi/Käenkoski
Pohjois-Karjalan Ely-keskus ennallisti ison Kultalammen avolähteen purku-uomat luonnnotilaan Ilomantsin Käenkoskella.
Kulotus
• Pirttimäki kulotus
Hieman yli 14 ha:n kulotus loppukesästä onnistui hyvin, alueelle keskitettiin yli 1,3 hehtaarin säästöpuuryhmä.
• Mäntyjärvi kulotus
Lieksan Mäntyjärven kulotus tehtiin luonnonhoitoa painottaen, kulotusalalle keskitettiin säästöpuut laajalta alueelta, noin puolet 5 hehtaarin kulotuksesta toteutui puustoisen metsän polttona.
• Kulta-aho kulotus
Oulun lähistöllä tehty noin 8 hehtaarin kulotus oli viimeinen vuoden 2025 kulotuksista, kulotus tehtiin vuorokautta ennen syksyn sateiden alkua.
• Palosensalo 2
Kuopion Palosensalolla kulotettiin
Tornatorin väen ja työhön erikoistuneiden urakkoitsijoiden toimesta noin 8 hehtaarin alue. Kesäharjoittelijat pääsivät jälleen kerran tutustumaan harvinaiseen, mutta luonnonhoidon kannalta tärkeään työlajiin.
• Hirvikangas Hirvikankaan laaja, 18 hehtaarin kulotus tehtiin heinäkuun alussa, toteuttajana runsaan kokemuksen omaava Ilomantsin Lions Club.
Vieraslajitorjunta
• Jättipalsamin torjunta Liippilahti Imatra 2025
• Jättipalsamin torjunta Muikkula 2025
• Kukassaari jättipalsami
• Vieraslajitorjunta Alatupa
• Vieraslajitorjunta Kaivonkorva
• Jättipalsami Vaaranmäki 2025
• Jättipalsami Välitalo Kitee
• Jättipalsami Kinnulanvaara 2025
Pääasiassa vieraslajikohteet olivat jättipalsamin torjuntaa, mutta myös vaarallista jättiputkea torjuttiin vuonna 2025. Monella kohteella työt ovat olleet useamman vuoden kestäviä ja tuloksiakin alkaa näkymään. Kiteen Muljulassa kokeiltiin jättipalsamin torjunnassa uutta menetelmää liekittämällä kukintoja. Tulokset olivat paremmat kuin ennakolta arveltiin, yli puolet kukkivista jättipalsameista ei tehnyt uusia kukintoja. Parhaiten menetelmä toimii tasaikäisessä- ja kokoisessa kasvustossa.
Mediaosumat
Tornatorista WWF:n pääyhteistyökumppani vesiensuojelussa
Metsälehti 13.1.2025
WWF ja Tornator etsivät keinoja vähentää metsätalouden haitallisia vaikutuksia vesistöön
Maaseudun Tulevaisuus 14.1.2025
Tornator suojeli Suoja-Savikkolan alueen
Lieksan lehti 17.4.2025
Kuopion maaseudulla voi näkyä sankkaa savua keskiviikkona
Savon Sanomat / Sisä-Savo 21.5.2025
Kuopion Lamperilassa kulotetaan tänään metsää seitsemän hehtaarin alueelta
Yle Pohjois-Savo 21.5.2025
Talkoolaiset purkavat vanhaa patoa käsin Kouvolassa, jotta uhanalaiset taimenet pääsevät liikkumaan vapaasti
Yle 23.5.2025
Tornator kulotti Sonkajärven Jokipolvenlehdossa
Miilu 6.8.2025
Enon Sirkanpurosta halutaan kaunis ja toimiva alueen helmi
Pielisjokiseutu 24.8.2025
Paltasen rämesuo ennallistettiin vuonna 2022 - vaikutukset alkavat jo näkyä
Pieksämäen lehti 1.10.2025
Metsäkanalinnut, karpalo ja lakka palaavat ennallistetulle suolle
Vaarojen sanomat 3.12.2025
Ennen kaivettiin ojia, nyt täytetään
Karjalainen 1.12.2025
Pogostan Sanomat 4.12.2025
Luonnonmukaisten hiekkarantojen suojelu
Totalvene.fi 6.12.2025
Huuhanrannalla tehty kartoitus paljasti uhanalaisia lajeja
Etelä-Saimaa 15.12.2025
Ruokokahden Huuhanrannalta löytyi harvinaisuuksia
Uutisvuoksi 11.12.2025
Sidosryhmätoiminta
Webinaari 4.2.2025
Suomen luonnonsuojeluliitto, Etelä-Karjalan piiri
Esittely Tornatorin monimuotoisuusohjelmasta ja erityisesti harjumetsien hoidon toimenpiteistä.
Oppilaitosvierailu 11.2.2025
Karelia AMK
Kerroimme Tornatorista yhtiönä, monimuotoisuusohjelmasta sekä ympäristöhoidon töiden vaatimuksista tuleville metsäammattilaisille.
Oppilaitospäivä 8.4.2025
SYKE:n koordinoima Suo 2.0 hanke Ilomantsin lukiolaisille järjestetyssä suopäivässä Tornator kertoi suometsien hoidon historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuuden näkymistä.
Koulutukset 17.-19.6.2025
Tornator
Järjestimme kolme eri koulutusta
StoraEnson puunkorjuusta vastaaville operaattoreille ja urakoitsijoille keskittyen ennallistamishakkuisiin.
Seminaari 20.8.2025
Pohjois-Savon Ely-keskus
Pohjois-Savon luontotoimijoiden tapaaminen, Priodiversity -hankkeen esittely. Esiteltiin Tornatorin monimuotoisuusohjelman konkreettista sisältöä ja näkymiä luonnonhoitottöiden urakointiin.
Yhteistyötapaaminen 2.9.2025 Lumimuutos Osuuskunta. Tornator osallistui Lumimuutos Osk.:n rahoittajaretkeilyyn tuoden esiin hankeyhteistyötä ja maanomistajan näkökulmaa.
Webinaari 16.9.2025
Tapio Oy Metsätalouden vesiensuojelupäivät 2025 webinaari, esiteltiin Tornatorin monimuotoisuusohjelman sisältöä ja kriteerejä etenkin soiden ennallistamisen osalta.
Viranomaisretkeily 18.9.2025
Pohjois-Savon Ely -keskus ja Metsähallitus
Alueellisen LUMO -työryhmän retkeilyllä esiteltiin Tornatorin ja Pohjois-Savon Ely-keskuksen yhteistyönä toteutettua Tervaruukinsalon harjumetsien hoitokohdetta.
Yleisötilaisuus 24.9.2025
Suomen Metsäkeskus
Suomen Metsäkeskus Vesiviisas Maaseutu -hankkeen retkeilyllä esiteltiin ennallistettu Paltasensuo Pieksämäellä ja kerrottiin etenkin käytännön toimista ja toteututavoista.
Metsäneuvoston retkeily 29.9.2025
Maa- ja metsätalousministeriö Metsäneuvoston jäsenet olivat tutustumassa ennallistamiseen, vesiensuojeluun ja metsänhoitoon Tornatorin metsissä.
Oppilaitosyhteistyö 6.10.2025
Karelia AMK
Karelia AMK:n ennallistamiskurssilla tutustuttiin Ilomantissa ennallistettuun Piitsonsuohon sekä lähteiden ennallistamiseen ja purouomien palautukseen.
Oppilaitosyhteistyö 21.11.2025
Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riveria
Ryhmä tulevia kaivinkoneenkuljettajia tutustui käynnissä olevaan työmaahan Juuan Lakkasuolla.
