Skip to main content

Juomaposti_3-26

Page 1

Juomaposti

Numero 3/ 2026

Miten IPA-oluesta tuli Suomessa menestys? Olutmatkalla Romaniassa, Itä-Afrikassa, Kanadan Torontossa, Ahvenanmaalla ja Puolan Varsovassa

Lähikuvassa Hallabrew

PAL.VKO 2026-45

Hinta

748038-2603

LISÄKSI

8,2o€

Hannun ja Micaelin olutarviot, kuulumisia Teerenpeliltä, kahvia ja kirsikkaa, Oktoberfest, tislaajamestarin yllätyksellinen työpäivä ja paljon muuta!


HOPS ’N’ ROSES FROM IISALMI

Kaikki Iisalmessa valmistamamme oluet ovat pastöroimattomia.


Sisällys

4 – Päätoimittajalta

62 – Foccacia tapaslauta ja 4 olutta

5 – Oletko huomannut?

66 – Kirsikka ja kahvi

6 – Lähikuvassa Hallabrew

67 – Syksyinen siiderijälkkäri

10 – Mitä kuuluu Teerenpeli?

68 – Tislaajamestarin työpäivä

11 – Humalasiskot

72 – Liitot ja Suomen Olutseura

12 – Oktoberfest

74 – Ristikko

14 – Open Water Brewery

Hauskat ruuat sadonkorjuun herkuilla

56

17 – Ahvenanmaa maistuu 22 – Olutmatkalla Itä-Afrikassa 26 – Olutmatkalla Romaniassa 32 – Varsova yllättää olutmatkailijan 38 – Toronton keskustan panimot 40 – Understandin The Haze Craze 42 – Tuopin pohjalta ylöspäin – joko suunta kääntyi? 46 – Hannun arviot 49 – Micaelin arviot 52 – Oluttyyli: Hunajaolut 53 – Resepti: Hunaja Lager

Suomalaisen IPA:n tarina

18 3


Alkoholiveron korotus voi viedä eurot ulkomaille Suomessa alkoholiveron korottaminen on ollut pitkään helppo ratkaisu, kun valtiontalouteen halutaan lisää tuloja. Nyt hallitus suunnittelee jälleen uutta korotusta vuoden 2027 alkuun. Tavoitteena on noin 20 miljoonan euron lisäverotuotto. Ongelma on, että alkoholimarkkina ei enää toimi kuten ennen. Kuluttaja ei ole enää edes sen verran sidottu kotimaiseen kauppaan, ravintolaan tai Alkoon kuin ennen. Alkoholia tilataan ulkomailta verkosta ja tuodaan matkoilta. Mitä suuremmaksi hintaero Suomen ja muiden maiden välillä kasvaa, sitä houkuttelevammaksi nämä kanavat muuttuvat. Silloin korkeampi vero ei välttämättä vähennä kulutusta, vaan siirtää ostoksia kokonaan Suomen verotuksen ulkopuolelle. Huomionarvoista tämän veronkorotusehdotuksen kohdalla on, että tätä riskiä ei nosta esiin vain juoma-ala. Myös perinteisesti korotusten puolella ollut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suhtautuu tällä korotukseen varauksellisesti ja arvioi sen voivan lisätä matkustajatuontia ja ulkomaisia verkko-ostoja. Tässä tilanteessa veronkorotus osuu ennen kaikkea niihin alkoholitoimijoihin, jotka jo maksavat veronsa Suomeen. Kotimaiset panimot, tislaamot, maahantuojat, kaupat ja ravintolat työllistävät, investoivat ja maksavat veronsa tänne. Kun ostos siirtyy ulkomaille, eurot katoavat tästä arvoketjusta, mutta alkoholihaittojen mahdolliset kustannukset jäävät edelleen suomalaisen yhteiskunnan kannettaviksi. Myös ajatus siitä, että tämä koskee vain osaan juomatuoteryhmiä, mm. olut jäisi tällä kertaa korotuksen ulkopuolelle, on vain osittainen helpotus. Kuluttaja ei tee juomaostoksiaan veroluokittain. Jos viinit tai väkevät ostetaan ulkomailta, samaan ostoskoriin päätyy helposti myös olutta. Panimot puolestaan valmistavat yhä useammin useita juomatyyppejä, joten veronkorotus voi osua niiden kannattavuuteen joka tapauksessa. Ravintoloille uusi hinnankorotus olisi erityisen huono uutinen aikana, jolloin ala kamppailee jo valmiiksi heikon kysynnän ja nousseiden kustannusten kanssa. Jokainen lisäeuro kasvattaa kynnystä lähteä ulos syömään ja juomaan, jos kotona on valmiiksi halpaa, ulkomailta tuotua alkoholia, ravintola jää kakkoseksi. Alkoholiverolla on paikkansa terveyspolitiikassa, mutta sen pitää toimia myös käytännössä. Ennen uusia korotuksia pitäisi varmistaa, että nykyiset verot saadaan kerättyä tasapuolisesti, ulkomaisen etämyynnin valvonta toimii ja markkinoiden todellinen koko tunnetaan. Tavoiteltu 20 miljoonan euron lisäverotuotto voi jäädä näennäiseksi, jos samalla heikennetään kotimaista juoma-alaa ja kiihdytetään ostosten siirtymistä ulkomaille.

Tekijät Päätoimittaja Anikó Lehtinen aniko@juomaposti.fi, 040 738 1670 Ulkoasu Oskari Sarkima, Triad Oy oskari@triad.fi, 045 1315 172 Kannen kuva Oskari Sarkima Tämän lehden tekijät Anne Lukkarila, Anikó Lehtinen, Toni Marjanen, Eetu Niemi, Hannu Nikulainen, Micale Näse,Lotte Peplov, Asko Ryynänen, Oskari Sarkima, Juha Taskinen, Christoffer Tuominen, Titti Myhrberg Mediatiedot juomaposti.fi/mediatiedot ISSN: 1258-1442 Painopaikka PunaMusta, Ilmarisentie 9, 15200 LAHTI Julkaisija ja kustantaja Olutposti media Oy Epicenter, Mikonkatu 9, 00100, Helsinki Helsinki Finland toimitus@juomaposti.fi, 0500 577 089 www.juomaposti.fi Ilmoitusmyynti ja kumppanuudet Titti Myhrberg titti@juomaposti.fi Tilaukset www.juomaposti.fi/tilaa-lehti Osoitteenmuutokset juomaposti@juomaposti.fi Juomaposti ilmestyy neljästi vuodessa Ilmestymispäivämäärät 1/2026 13.3. 2/2026 6.5. 3/2026 11.9. 4/2026 20.11. Lainattaessa lähde mainittava

4

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Oletko huomannut?

Turun AMK kampuksella toimii pienpanimo! TURUN ammattikorkeakoulun Kupittaan kampuksella toimii pienja tutkimuspanimo Kupittaa Campus Brewery, jossa oluen valmistus yhdistyy opetukseen, tuotekehitykseen ja kiertotalouteen. Alkoholituotteiden valmistusta on opetettu oppilaitoksessa jo 1990-luvulta lähtien, ja panimon viralliset valmistus- ja myyntiluvat hankittiin vuonna 2020. Panimo valmistaa pieniä ja vaihtuvia tuote-eriä, joita myydään muun muassa kampuksella. Toiminnassa on kokeiltu myös kiertotalousratkaisuja: oluen raaka-aineena on hyödynnetty esimerkiksi paikallisten leipomoiden hävikkileipää ja -pullia.

Afternoon Beer tuo brittien iltapäiväteen olutversion Helsinkiin

H E L S I N G I N Ta k a Tö ö l ö s s ä s i j a i t s e v a Panimoravintola Viisi Penniä ja sen kellarissa toimiva Mad Hopper Brewing Company ovat lanseeranneet Afternoon Beer -konseptin, jossa perinteinen brittiläinen iltapäivätee saa olutversion. Kokonaisuuteen kuuluu viisi Mad Hopper Brewing Companyn käsityöolutta ja kahdeksan suolaista ja makeaa makupalaa. Tarjoilu tuodaan pöytään kolmikerroksisella kerrosvadilla afternoon tea -tyyliin. Afternoon Beerin oluet vaihtuvat kausittain panimon valikoiman mukana. Afternoon Beer maksaa 59 euroa kahdelta.

Suomen Paras Olut on Olarin Panimon Trippin’ On Spruce Tips

Brasilia järjestää maailman ensimmäisen alkoholittomien oluiden kilpailun BRASILIASSA järjestetään marraskuussa maailman ensimmäinen kansainvälinen kilpailu, joka on omistettu yksinomaan alkoholittomille oluille. BBA Zero – International Alcohol-Free Beer Awards pidetään Alagoinhasissa Bahian osavaltiossa 1.–6. marraskuuta 2026 Brazilian International Beer Awardsin yhteydessä. BBA Zeron tavoitteena on tarjota alkoholittomille oluille nykyistä tarkempi ja tasapuolisempi arviointi sekä tuoda yhteen alan valmistajia, asiantuntijoita ja tuomareita eri puolilta maailmaa. Kilpailun taustalla on alkoholittomien oluiden nopeasti kasvava suosio.

OLARIN PANIMON Trippin’ On Spruce Tips on valittu Suomen Parhaaksi Olueksi 2026. Kuusenkerkällä maustettu olut voitti myös maustettujen oluiden sarjan. Suomen Paras Olut -kilpailuun osallistui tänä vuonna 39 panimoa ja 345 olutta. Kilpailussa oli 15 oluttyylisarjaa, ja lisäksi palkittiin paras gluteeniton olut sekä paras sahti. Kilpailun 57-henkinen tuomaristo arvioi oluet sokkomaisteluna 6.–7. kesäkuuta. Ensin valittiin kunkin sarjan voittajat, minkä jälkeen olutalan ammattilaisista koostuva finaaliraati maisteli 15 sarjavoittajaa ja valitsi niiden joukosta vuoden parhaan oluen. Suomen Paras Olut -kilpailu järjestettiin nyt 15. kertaa. Kilpailu on avoin Suomessa valmistetuille kaupallisille oluille, jotka ovat säännöllisessä vähittäispakkausmyynnissä.

5


Ihmiset ja ilmiöt

Jani Hietala (keskellä) eli Hallabrew, asuu Kontiolahdella ja on tehnyt kotiolutta vuodesta 2015. Hietala on voittanut mm. Valtakunnallisen Kotiolutkilpailun kaksi kertaa ja ollut menestyksekäs oluillaan myös ulkomailla. Suomessa Hietalan reseptillä on tehty olutta mm. Fat Lizard Brewing Co. -panimolla.

Oluessa tärkeintä on idea Jani Hietala tekee kotiolutta omilla ehdoillaan

Sanat Anikó Lehtinen. kuva Jani Hietalan arkisto

“Olut ei todellakaan ollut minulle rakkautta ensi maistamisella. Täysi-ikäisyyden ensimmäisinä vuosina join ennemmin lonkeroa ja makeita siidereitä. Olutta tuli toki kokeiltua, mutta ajatus oli lähinnä, että tämähän on pahaa. Jossain vaiheessa parikymppisenä mieli alkoi muuttua. Ravintolassa tuli silloin tällöin tilattua jotain tavallisesta poikkeavaa: Stella Artoisia, savuolutta tai mitä nyt sattui vastaan tulemaan. Sitten käteeni osui IPA. Tykkäsin siitä, mutta samalla ihmettelin, miksi ihmeessä intialaiset ovat tehneet näin katkeraa olutta. Siinä vaiheessa en tietenkään vielä tiennyt tyylin historiasta juuri mitään. Katkeruuteenkin oppi. Ja vähitellen olut alkoi kiinnostaa muutenkin kuin juomana.

6

Juomaposti 3/2026

Jani Hietala tekee Hallabrew-nimellä kotiolutta ja on BJCP-sertifioitu oluttuomari, joka tunnetaan myös suomalaisen Panomajukotiolutmaajoukkueen kisaajana. Mutta miten Hietalan olutinnostus sai alkunsa?

Noin vuonna 2011 olin häämatkalla Kreetalla ja päätin ihan huvikseni ostella mahdollisimman monia erilaisia oluita. Kirjoitin vihkoon arvioita siitä, miltä ne maistuivat. En ollut tainnut lukea juuri lainkaan muiden olutarvioita, enkä edes tiennyt, että sellainen oli varsinaisesti mikään harrastus. Minusta oli vain kiinnostavaa pysähtyä miettimään, mitä lasissa oikeastaan oli. Varsinaiseksi olutharrastukseksi tekeminen muuttui ehkä vuosien 2013–2015 tienoilla. Aloin tutustua oluiden maailmaan laajemmin, tilasin oluita ulkomailta ja opettelin erilaisia tyylejä, aloitin belgialaisista oluista.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Humalaköynnöksestä se lähti Sitten vuonna 2015 tapahtui jotain, mikä muutti harrastuksen suunnan kokonaan. Olimme lankomieheni luona saunomassa. Saunan kuistin vieressä kasvoi humalaköynnös. Olin vähän aiemmin itse tajunnut, mitä humala ylipäätään on, ja totesimme siinä, että samaa tavaraahan käytetään oluessa. Maistoimme humalan kukintoja ja aloimme jutella. Lankomies mainitsi, että piharakennuksessa olisi kesähuone vapaana. Siellähän voisi kokeilla tehdä olutta itse. Ensimmäinen olut Aavarannan Kotipanimolla tehtiin 30. syyskuuta 2015. Kun uusi kotimme valmistui vuonna 2019, autotalliin tehtiin harrastehuone. Siitä lähtien se on ollut minun oma pieni panimoni, Hallabrew ja oluteriä tähän päivään asti on valmistunut 167. Päivämäärät ja oluterien numerot on helppo tarkistaa, koska olen pitänyt kotiolutpäiväkirjaa aivan alusta lähtien. Ensimmäisestä erästä lähtien olen kirjannut tekemisiä ylös, ja melkein jokainen pulloon päätynyt olut on saanut myös oman etiketin. Ensimmäisestä erästä lähtien olen kirjannut tekemisiä ylös, ja melkein jokainen pulloon päätynyt olut on saanut myös oman etiketin. Visuaalisuus on ollut minulle tärkeää lapsesta asti. Kouluaikana mietin jopa, voisiko minusta tulla mainostoimistograafikko, mutta työura vei perheyritykseen. Piirtämisestä ja graafisesta suunnittelusta olen silti aina pitänyt. Siksi tuntui luontevalta, ettei kotona tehty olut ollut vain nestettä pullossa. Sillä piti olla nimi, idea ja ilme. Minulle etiketti on osa kokonaisuutta, mutta nykyisillä työkaluilla sen tekemiseen ei tarvitse enää käyttää tuntikausia. Minulle kotioluen tekemisessä parasta on se, ettei siinä tule koskaan valmiiksi. Harrastuksessa riittää teknisiä yksityiskohtia, uusia raaka-aineita, uusia menetelmiä ja uusia tyylejä loputtomasti opeteltavaksi. Samalla se antaa mahdollisuuden keksiä itse. Lopputuloksena syntyy vieläpä olut, mikä on melko mukava palkinto tehdystä työstä.

Oluessa tärkeintä on idea Jos pitäisi nimetä oma olutfilosofiani, sanoisin, että oluessa tärkeintä on minulle usein idea. En aina halua tehdä pelkästään mahdollisimman täydellistä versiota jostain valmiiksi tunnetusta tyylistä. Minua kiinnostaa keksiä jotain omaa ja katsoa, voiko sen toteuttaa niin, että lopputulos on myös oikeasti hyvää. Yksi itselleni tärkeimmistä oluista on lakritsilla maustettu Peto-niminen Black IPA. Se oli vasta toinen itse suunnittelemani resepti, ja tein sen ensimmäisen version jo talvella 2016. Lakritsi sopi olueen yllättävän hyvin ja toi siihen viimeisen säväyksen. Resepti jäi elämään ja kehittyi vuosien mittaan. Myöhemmin sillä tuli myös kilpailumenestystä. Kaikki olutideat eivät tietenkään ole erityisen järkeviä. Se ei tarkoita, etteikö niitä pitäisi kokeilla. Kun Instagram-tililleni tuli 2 500 seuraajaa, kysyin seuraajilta, miten asiaa

pitäisi juhlistaa. Yksi vaihtoehto oli tehdä 2 500 IBU olut. Tietenkin ihmiset valitsivat juuri sen. Niinpä päätin yrittää. Reseptiohjelman mukaan olueen piti tulla noin 2 550 IBUa. Katkerohumalaksi meni kilon verran CryoColumbus-humalaa 90 minuutin keittoon. Määrä oli aivan järjetön. Humala imee valtavasti nestettä, joten jo teknisesti koko oluen tekeminen oli hankalaa. Keitin osan humalasta erikseen vedessä saadakseni mahdollisimman paljon alfahappoja mukaan. Lopputulos oli kaiken järjenvastaisuuden jälkeen jopa yllättävän juotava. Lähetin oluen myöhemmin Fat Lizardille mitattavaksi. Laboratoriotulos oli 92 IBUa. Siinä oli aika hyvä oppitunti teoriasta ja todellisuudesta. Reseptiohjelmaan voi kirjoittaa 2 500 IBUa ja olueen voi kaataa kilon humalaa, mutta kemialla on rajansa. Juuri tällaiset projektit kiehtovat minua. En välttämättä halua tehdä niitä jatkuvasti, mutta välillä on hauska miettiä, pystyykö jonkin täysin typerältä kuulostavan idean toteuttamaan oikeasti. Kilpailut toivat harrastukseen uuden ulottuvuuden. Olin oppinut tekemään mielestäni hyvää, jopa kaupallisen tasoista olutta, ja seuraava haaste oli nähdä, miten se pärjää muiden joukossa. Menestystä on tullut: kaksi valtakunnallista kotiolutvoittoa, voitto Himabissekilpailussa sekä palkintoja ulkomailta.

Oluen tekeminen muutti tapaani maistaa Kun olutta tekee itse, sitä alkaa väistämättä maistaa eri tavalla. Ymmärtää, mistä erilaiset maut voivat tulla, mitkä asiat ovat vaikeita toteuttaa ja mitkä virheet taas ovat suhteellisen helposti korjattavissa. Jos oluessa on esimerkiksi liian vähän hiilihappoa, osaan suhteuttaa asian eri tavalla, koska tiedän, kuinka helposti hiilihapotustaso voi muuttua myös kilpailuolosuhteissa. Sama kiinnostus vei minut aikanaan oluttuomaroinnin pariin. Olin jo pitkään kirjoittanut maistamistani oluista kunnollisia arvioita. Minua ei koskaan kiinnostanut niinkään se, kuinka monta eri olutta olin saanut sovellukseen rastitettua. Halusin kirjoittaa siitä, miltä olut maistui ja miksi. Tutustuin BJCP-tuomarointijärjestelmään ja löysin jälleen uuden paikan haastaa itseäni. Siinäkin voi kehittyä, kerätä kokemusta ja edetä tasolta toiselle. Tulevaisuudessa olisi hienoa päästä tuomaroimaan enemmän myös ulkomaille ja kehittää omaa osaamista sillä puolella. Samalla olen opetellut ottamaan harrastuksen aikaisempaa rennommin. Kaikkiin kilpailuihin ei tarvitse osallistua, eikä jokaisesta oluesta tarvitse saada palkintoa. Jos harrastuksesta alkaa tulla pakonomaista suorittamista, jotain olennaista katoaa.

Yhteisö tekee harrastuksesta paljon suuremman Kotiolutharrastuksessa yhteisöllisyys on valtavan tärkeää. Löysin Hombre-yhteisön,

ja siitä harrastus sai kokonaan uuden puolen. Ryhmän kautta olen saanut paljon kavereita sekä Joensuun seudulta että muualta Suomesta. Samaa meininkiä löytyy Panomaju-porukasta, jonka kanssa osallistumme kilpailuihin Suomessa ja maailmalla. Porukassa on yli kaksikymmentä henkeä, ja siellä voidaan jakaa jo aika syvälle menevää tietoa resepteistä ja oluen tekemisestä. Samalla seurataan tietysti sitäkin, kuka on kerännyt eniten palkintoja. Se on kilpailua, mutta hyvässä joukkuehengessä. Minulle juuri luovuus ja yhteisöllisyys ovat ehkä koko harrastuksen kaksi tärkeintä asiaa. Olemme joskus pohtineet, onko oluen tekeminen tiedettä vai taidetta. Joku toinen lähestyy sitä insinöörin tarkkuudella ja mittaa kaiken viimeisen päälle. Minun reseptini voivat syntyä huomattavasti enemmän lennosta. Tykkään ajatella olevani oluen tekemisessä vähän taiteilija. Välillä olen tietenkin miettinyt kaupallista panimoa. Ajatus pienestä panimosta kiinnostaa, ja minua on pyydetty mukaan paikallisiin panimohankkeisiinkin. Kaupallisten panimoiden kanssa olen myös tehnyt yhteistyöoluita, ja uusia yhteistyökuvioita on onkin vireillä. Onhan siinä aivan erityinen tunne, jos oman oluen saa paikallisen baarin hanaan tai kaupan hyllylle. Täysipäiväiseksi työksi en silti ole oluen tekemistä kovin vakavasti suunnitellut. Olen usein sanonut, että miksi pilata hyvä harrastus tekemällä siitä ammatti. Ehkä minulle sopisi joskus paremmin jokin rooli kaupallisessa projektissa, jossa voisin olla mukana ideoimassa ja kehittämässä tuotteita. Se jää nähtäväksi.

Teen tätä niin kauan kuin tämä on hauskaa Välillä tulee tietenkin kausia, jolloin oluen paneminen ei jaksa kiinnostaa yhtä paljon. Työ ja perhe-elämä menevät edelle, kuten kuuluukin. Minulla on lapsia, joten panimoharrastus sijoittuu usein iltaan. Olen joskus kuvannut rytmiä yksinkertaisesti näin: kun lapset menevät yhdeksältä nukkumaan, minä menen panimolle. Silloinkaan sinne ei ole pakko mennä. Ehkä juuri siksi harrastus on säilynyt mielekkäänä jo yli kymmenen vuotta. Aina löytyy jotain uutta kokeiltavaa. Kalusto kehittyy. Tulee uusi käymistankki tai jokin uusi tekniikka. Yhtäkkiä innostun lagereista ja seuraavaksi huomaan suunnittelevani taas jotain aivan muuta. Joka vuosi olen esimerkiksi sanonut itselleni, että nyt tulee brittioluiden vuosi. Sitä vuotta ei ole vielä tullut. Mutta ehkä joskus tulee. Kaiken tämän voisi kai nähdä jonkinlaisena panimoroolipelinä tai larppaamisena. Minulle olennaista on, ettei tekemisen tarvitse johtaa mihinkään suurempaan. Sen ei tarvitse muuttua työksi eikä yritykseksi, eikä jokaisen oluen tarvitse voittaa kilpailua. Teen tätä niin pitkään kuin tämä on hauskaa. Tällä hetkellä hiljentymisen merkkejä ei juuri näy.”

7


Juomaposti Yhteistyöartikkeli

Beverage Partners Finland poimi Oktoberfestiin kolme erilaista olutta Beverage Partners Finland nostaa Oktoberfest-kauden suosituksiinsa kolme keskenään erilaista olutta: trooppisen Muflon Juiced IPAn sekä saksalaiset Jever Pilsenerin ja Berliner Kindl Jubiläums Pilsenerin. Muflon Juiced IPA on passionhedelmällä maustettu IPA, jonka humaloinnissa käytetään Mosaic-, Galaxy- ja Citra-lajikkeita. Jever Pilsener edustaa klassista saksalaista pilsener-tyyliä. Runsaasti humaloidussa oluessa yhdistyvät viljaiset ja leipämäiset sävyt sekä ruohoinen ja kevyen sitruksinen aromi. Berliner Kindl Jubiläums Pilsenerissa korostuu hienostunut humala-aromi. Oluen valmistuksessa käytetään tarkoin valittuja maltaita ja humalia sekä panimon omasta lähteestä saatavaa vettä ja omia hiivakantoja.

Karhu laajentaa kauden valikoimaa uudella Winter Alella

Nokian Panimon alkuvuosi vahvassa kasvussa Nokian Panimo kasvatti puolivuotiskatsauksen mukaan alkuvuonna sekä myyntiään että kannattavuuttaan laskevasta markkinasta huolimatta. Suurin osa kasvusta tuli oluesta, jonka myyntivolyymi nousi 27 prosenttia. Muiden juomien myynti kasvoi 10 prosenttia. Nokian Panimo valmistautuu samalla noin seitsemän miljoonan euron investointiin, jonka avulla se aikoo aloittaa alkoholittoman oluen tuotannon vuonna 2027.

8

Juomaposti 3/2026

Karhu tuo elokuun lopulla kauppoihin uuden Karhu Winter Ale 5,5 % -kausioluen. Oluessa yhdistyvät karamellinen maltaisuus, kevyt paahteisuus sekä Saaz-, Citra- ja Mosaichumalien maltillinen katkeruus. Winter Alen tölkkikuvituksen on suunnitellut Barcelonassa työskentelevä suomalaiskuvittaja Pietari Posti, kuvassa karhu kohtaa ensimmäisen lumihiutaleen. Olut tulee valikoimiin 0,5 litran tölkissä ja sitä saa lisäksi kausituotteena ravintoloiden hanoista.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Yhteistyöartikkeli

Olvi tuo markkinoille uuden Pasadena Pale Alen Olvin erikoisolutsarja täydentyy uudella OLVI Pasadena Pale Alella. Kyseessä on 5-prosenttinen American Pale Ale, jonka maussa ja aromissa korostuvat panimon mukaan sitruksiset ja trooppisen hedelmäiset sävyt. Kuivahumaloinnissa on käytetty Mosaic-, El Dorado- ja Bravo-humalia, jotka tuovat olueen myös havuisia vivahteita. Olvi suosittelee Pasadena Pale Alea muun muassa grillatun lihan, ribsien, hampurilaisten ja mausteisen meksikolaisen ruoan kanssa. Panimon mukaan olut sopii myös täyteläisten juustojen, kuten cheddarin, seuraksi.

Hartwall lanseerasi sokerittomien lightlonkeroiden sarjan Alko laajentaa sunnuntaiaukioloja Alko laajentaa syksyllä sunnuntaiaukiolojaan 20 uuteen myymälään ja avaa myymälöitään myös useina juhlapyhinä. Ensimmäinen koko maan kattava juhlapyhäaukiolo on pyhäinpäivänä 31. lokakuuta, jolloin kaikki Alkon myymälät ovat avoinna. Uudet sunnuntaiaukiolot tulevat pääosin voimaan 27. syyskuuta, ja sunnuntaisin palvelevat myymälät ovat avoinna kello 12–18. Alkon mukaan ratkaisut tehdään paikallisen kysynnän ja asiakasvirtojen perusteella.

Hartwall toi tänä vuonna markkinoille uuden Original Long Drink Light -tuotesarjan, jonka juomat ovat sokerittomia ja sisältävät alle 100 kilokaloria 0,33 litran tölkkiä kohden. Juomissa on myös vähemmän alkoholia kuin perinteisessä lonkerossa. Sarjaan kuuluu neljä makua: greippi, ananas, mansikka ja puolukka. Greippi ja ananas ovat ennestään tuttuja makuja, kun taas mansikka ja puolukka ovat uusia vaihtoehtoja.

9


Ihmiset ja ilmiöt Teksti: Anikó Lehtinen, kuva: Antti Kulonen

Juomaposti kysyy, panimot vastaavat! Soitimme Lahteen Teerenpelin panimon olutmestari Jere Rapolle ja kyselimme kuulumiset. MILLAINEN ON TEERENPELI, KETKÄ SIELLÄ TEKEVÄT OLUTTA JA KETÄ MUITA ON TÖISSÄ? -Teerenpeli on yksi Suomen vanhimmista pienpanimoista ja lahtelainen perheomisteinen yritys. Teerenpelin alkuperäinen ajatus oli yhdistää hyvä ruoka, juoma ja rento yhdessäolo. Teerenpeli kasvoi vähitellen ravintolasta omaksi panimoksi ja myöhemmin myös tislaamoksi. Lahden paikallisuus on ollut alusta asti tärkeä osa identiteettiä: oluita ja viskejä valmistetaan Salpausselän pohjavedestä ja lähiohrasta. Olutta minun lisäkseni valmistaa uskomattomat multitalentit Antti Kulonen ja Henri Haapalainen. Tiimiin kuuluu maailmalla palkittuja viskejä takataskustaan loihtiva Viskimestari Jaakko Joki. Varaston ja lähettämön kapteeni, Sami Lappalainen, joka tarjoaa tulitukea tuotantoon liköörien ja snapsien muodossa. Ammattitaidolla ja intohimolla myyntiä hoitaa Veera Pastinen. Veeraa myynnissä auttaa Senior Ambassador Jussi Oinas, joka hoitaa myös viskitinnyreiden myyntiä. Panimon myymälää ja vierailukeskusta hoivaa Elina Koskelainen. Arjen toimintaa johtaa ja ohjaa Markus Honkanen. MITEN NÄET PANIMOMAAILMAN TILANTEEN JA OMAN PANIMOSI SIINÄ? -Tilanne on toki haastava ja haasteiden myötä on mukauduttava vallitsevaan tilanteeseen. Meille tärkeä etu on aina ollut omat ravintolamme, jotka tarjoavat hyvän alustan juomiemme myynnille ja markkinoinnille. Monipuolisuutemme on myös yksi suurimmista valteista. Saman katon alla valmistuu olutta, viskiä, lonkeroa, giniä, siideriä, liköörejä ja nykyään myös vodkaa. KERRO MITÄ UUSIA OLUITA OLETTE TÄNÄ VUONNA TEHNEET JA MITÄ ON TULOSSA? -Merkittävin uutuus oli Apulannan kanssa yhdessä valmistettu Vattukalja, Vadelma berliner weisse. Omiin ravintoloihin teimme muutaman uuden Hard Seltzerin ja Juicy Summer Pale Alen. Vuoden loppuun uusimme Piparilagerin reseptiä. Ensi vuodelle meidän tuotannonsuunnitelmamme ovat vielä avoinna, mutta tulossa on tuttua ja turvallista, kuin myös hieman kokeellisempaakin tuotetta. KEHU TYÖKAVERIA! Jokainen ansaitsee kehunsa tässä porukassa, mutta yksi on valittava. Sami Lappalainen, hän loi 99/100 pistettä IWSC-Kilpailussa saaneen Honey Whisky Liqueurin. Sami on ollut innokas kehittämään ja hoitamaan panimomme pihalla olevia mehiläispesiä. Niistä pesistä saatua hunajaa käytetään tuotannossa oluessa ja liköörissä. MINKÄ JUOMAN KORKKAAT PERJANTAINA JA MIKSI? -Staropramen Lager, Pilsner Urquell tai Onnenpekka Pils. Äärettömän hyviä juomia perjantaina ruuan kanssa, saunavuoroon tai ihan vaan janoon. Puhtaita raikkaita makuja, pitkiä perinteitä ja pirskahtelevuutta. PARAS BILEBIISI? -Eddie Murphyn - Party all the time on kaikkien aikojen bilebiisi.

10

Juomaposti 3/2026

y

Teerenpelin panimo on osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös tislaamo ja kahdeksassa eri kaupungissa olevaa ravintolaa. Panimon ja tislaamon yhteydessä sijaitsee myös vierailukeskus.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Humalaa tuoppiin, pastaan ja parfyymeihin – italialaissiskot panivat koko kasvin uusiksi Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen

Perinteinen humalanviljely saa Italiassa uudenlaisia ulottuvuuksia. Ravennan lähistöllä Emilia-Romagnassa sijaitseva Il Giardino delle Luppole -humalatila on noussut kestävän humalanviljelyn edelläkävijäksi yhdistämällä panimoraaka-aineiden tuotannon elintarvikkeisiin, kosmetiikkaan, matkailuun ja tuotekehitykseen. Pienessä Grattacoppan kylässä kohoavat kesäisin riveittäin useiden metrien korkuiset humalaköynnökset. Kyseessä on kolmen sisaruksen Daniela, Elisa ja Michela Natin pyörittämä humalatila, jossa kasvista valmistetaan täällä kaikkea säilykkeistä ja jauhoista kosmetiikkaan, suklaaseen ja eteerisiin öljyihin. Työnjako on perheessä selkeä. Daniela vastaa yhdessä puolisonsa Riccardon kanssa suurelta osin viljelystä, kastelusta ja muista peltotöistä. Elisa huolehtii henkilöstöstä, kun taas Michela vastaa muun muassa kaupallisesta puolesta, markkinoinnista ja hallinnosta. Natin sisarukset ovat johtaneet Società Agricola Bellavista delle Sorelle Nati -maatalousyritystä vuodesta 2012. Tilalla kasvatetaan humalan lisäksi muun muassa viljaa, viinirypäleitä, vihanneksia ja siemenkasveja. Humalaa alettiin kokeilla, kun perinteisten viljelykasvien rinnalle etsittiin uusia tulonlähteitä. – Vuodesta 2016 lähtien aloimme tutkia uusia viljelykasveja, joilla voisimme monipuolistaa tilan tuloja, Michela Nati kertoi Juomapostille. Humala valikoitui vaihtoehdoista kiinnostavimmaksi. Ensimmäisten vuosien aikana sisarukset hakivat viljelyoppia myös Italian ulkopuolelta, varsinainen humalatarha perustettiin vuonna 2018.

Korona pakotti katsomaan oluttuopin ulkopuolelle Aluksi humalan luonnollinen asiakas oli panimo. Tila sai asiakkaakseen esimerkiksi riminiläisen Birra Amarcordin, joka osti paikallista humalaa oluidensa raaka-aineeksi. Sitten tuli vuosi 2020 ja koronapandemia. Ravintoloiden ja panimoiden toiminnan pysähtyminen pakotti sisarukset miettimään koko humalasadon käyttöä uudelleen. – Kun panimot sulkeutuivat, kysyimme itseltämme, mitä tekisimme humalallemme, Michela kertoo. - Vaihtoehtona oli joko luopua viljelystä tai keksiä humalalle kokonaan uusia käyttötapoja. Me valitsimme jälkimmäisen. Siitä alkoi Il Giardino delle Luppolen varsinainen tarina. Perhe ryhtyi tutkimaan, mitä kaikkea humalakasvista voisi hyödyntää kukintojen lisäksi.

Humalaa lautaselle Keväällä tilalla korjataan humalan nuoria versoja. Pohjois-Italiassa villihumalan versojen käyttäminen ruokana ei sinänsä ole uutta: niitä on perinteisesti valmistettu esimerkiksi risottoihin ja munakkaisiin. Il Giardino delle Luppole on vienyt ajatusta pidemmälle. Valikoimassa on öljyyn säilöttyjä luomuhumalanversoja, pestoa, humalanversoista valmistettua rouhetta sekä jauhoa. Lisäksi humalaa käytetään muun muassa kekseissä, piadina-leivissä, taralli-rinkeleissä ja suklaassa. Tilalla valmistetaan myös omalla humalalla tehtyä olutta sekä humalankukista tislattua juomaa. Uusimpia innovaatioita on humalanversoista valmistettu HopDustjauho, joka palkittiin vuonna 2026 Beer&Food Attraction -messujen Lorenzo Cagnoni Award -innovaatiopalkinnolla. Jauhoa voidaan käyttää esimerkiksi leivässä, pastassa, pizzassa ja muissa taikinoissa.

Ajattelutavan muutos on ollut suuri. – Meistä tuli maatalousyrittäjiä, emme enää vain maanviljelijöitä, Michela kuvailee.

Humalaa myös iholle ja tuoksuksi Toinen kokonaan uusi suunta löytyi kosmetiikasta ja hyvinvointituotteista. Tilan nykyisessä valikoimassa on esimerkiksi humalaa sisältäviä voiteita, käsivoidetta, saippuaa, hajuvettä, humalavettä sekä humalasta valmistettuja eteerisiä öljyjä ja uutteita. Ajatus kuvaa hyvin koko Il Giardino delle Luppolen filosofiaa: humalakasvista pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Oluessa käytetään ennen kaikkea emikasvin kukintoja, mutta tilalla arvokkaaksi nähdään myös kevään versot sekä muu kasvimateriaali. Samalla humalatarhasta on tullut matkailukohde. Hoptour-elämyksissä vierailijat pääsevät pellolle tutustumaan kasviin, maistelemaan humalasta valmistettuja tuotteita ja sesongista riippuen myös kokeilemaan tilan töitä. Tarjolla on ohjelmaa aikuisille, perheille, koululaisille ja alan ammattilaisille. Il Giardino delle Luppole kutsuu itseään leikillisesti Italian naisellisimmaksi humalatarhaksi. Nimi sopii toimintaan muutenkin kuin omistajien vuoksi. Italian luppolo tarkoittaa humalaa, mutta tilan nimessä se on muutettu feminiiniseen monikkoon luppole. Kolmen sisaruksen projekti osoittaa samalla, kuinka kauas yhdestä oluen raaka-aineesta voi päästä, kun kasvia katsoo uudesta näkökulmasta. Humala voi päätyä tuoppiin, mutta yhtä hyvin myös pastaan, suklaaseen, saippuaan tai hajuvesipulloon.

11


Matkailu

Oktoberfest on paljon enemmän kuin litran tuoppi Maailman kuuluisin olutjuhla täyttää Münchenin syksyisin miljoonista juhlijoista, nahkahousuista, liivimekoista ja litran oluttuopeista. Paikan päällä Oktoberfest näyttäytyy ennen kaikkea kerran koettavana valtavana kansanjuhlana, jossa olutteltat ovat vain osa kokemusta. Vuonna 2026 juhla järjestetään 19. syyskuuta–4. lokakuuta. Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen

12

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Ensimmäinen havainto Oktoberfestille suunna-

tessa syntyy jo ennen juhla-aluetta. Junissa, asemilla ja Münchenin kaduilla liikkuu nahkahousuihin ja dirndl-mekkoihin pukeutuneita seurueita, eikä kyse ole vain turisteille suunnatusta rekvisiitasta. Paikalliset osallistuvat juhlaan tosissaan ja perinneasut ovat näkyvä osa tapahtumaa myös lapsilla. Itse Münchenin Theresienwiesellä mittakaava yllättää. Suuret olutteltat hallitsevat Oktoberfestista otettuja kuvia, mutta todellisuudessa alue muistuttaa valtavaa huvipuiston, markkinoiden ja kansanjuhlan yhdistelmää. Karusellit ja vuoristoradat pyörivät, ruokakojuista tuoksuvat makkarat ja paahdetut herkut, ja päivällä vastaan tulee paljon lapsiperheitä hattaroineen. Olut on tärkeä osa juhlaa, mutta Oktoberfest ei ole pelkästään oluenjuontitapahtuma. Jos haluaa olla mukana avajaisissa, kannattaa paikalle mennä ensimmäisenä lauantaina klo 12, jolloin olutynnyreistä napautetaan tapit pois ja olut saa virrata. Jos pääsee lähelle tynnyriä, sieltä voi saada myös ilmaisen oluen!

huipentuivat 17. lokakuuta suuriin hevosajoihin Münchenin kaupungin ulkopuolella. Juhla-alue sai prinsessan mukaan nimen Theresienwiese, josta müncheniläiset käyttävät edelleen tuttavallisempaa nimeä Wiesn. Nykyisen kaltaisia oluttelttoja ei ensimmäisissä juhlissa nähty. Karusellit ja keinut ilmestyivät alueelle myöhemmin, ja oluen merkitys kasvoi vähitellen. Suuret oluthallit tulivat kuvaan 1800-luvun lopulla. Nimestään huolimatta Oktoberfest alkaa nykyään syyskuun puolella, jolloin päivät ovat pidempiä ja sää tavallisesti lokakuuta suotuisampi. Jos haluaa olla mukana Oktoberin historiallisessa tunnelmassa, alueella on erikseen “historia”alue, joka on rauhallisempi. Alueelle maksaa sisään viitisen euroa, mutta tällä näkee pienen Oktoberfest-näyttelyn, ja pääsee luultavimmin paremmin ilman varausta pöytään. Historia-alueella on viehättäviä vanhoja leikkikaluja, retrokamaa ja musiikki hieman hiljempaa.

Teltassa tunnelma tiivistyy Olutteltassa Oktoberfest näyttää juuri siltä kuin mielikuvissa. Pitkät pöydät täyttyvät seurueista, orkesteri soittaa ja tarjoilijat pujottelevat ihmisjoukon läpi käsissään hämmästyttäviä määriä litran Maß-tuoppeja. Aluksi tunnelma voi olla jopa odottava, mutta musiikin käynnistyessä äänenvoimakkuus nousee nopeasti. Perinteisen baijerilaisen musiikin rinnalla kuullaan tuttuja hittejä puhallinsoittimille sovitettuina, ja pian kokonaiset pöydät laulavat mukana. Suosituimpiin telttoihin kannattaa ruuhka-aikoina varata pöytä etukäteen. Ilman varaustakin sisään voi päästä, mutta vapaan paikan löytäminen ei ole itsestään selvää. Juuri pöytään pääseminen on tärkeää, sillä olutta tarjoillaan pääosin istuville asiakkaille. Kun tarjoilija lopulta laskee eteen litran tuopin, tapahtuma konkretisoituu. Münchenin Oktoberfestilla olut tarjoillaan pääasiassa litran annoksina, ja valikoima on teltassa yleensä hyvin yksinkertainen: tarjolla on kyseisen panimon omaa Oktoberfest-olutta. Oluen äärelle ei tulla vertailemaan kymmeniä tyylejä, vaan olemaan osa juhlaa. Oktoberfest ei myöskään ole halpa tapahtuma. Litran tuopin hinta pyörii jo noin 15 euron tuntumassa, minkä päälle tulevat ruoka ja mahdolliset huvipuistolaitteet. Silti juuri teltan tunnelma on yksi kokemuksen ydinasioista. Oluen, musiikin, joukkolaulun ja ympärillä juhlivien tuhansien ihmisten yhdistelmää on vaikea jäljitellä muualla.

Litran tuopissa on nykyään festbieriä

Oktoberfestin olutkin on muuttunut vuosien mittaan. Pitkään juhlan klassinen olut oli kuparinvärinen, voimakkaan maltainen märzen. Nykyään Münchenissä tarjoillaan pääosin vaaleampaa festbieriä. Se on kullankeltaista, maltaista ja helposti juotavaa lageria, jonka humalointi pysyy maltillisena. Helppo juotavuus onkin Oktoberfestoluessa olennainen ominaisuus. Litran tuoppi näyttää pöytään tullessaan valtavalta, mutta raikas ja tasapainoinen festbier katoaa siitä yllättävän vaivattomasti. Aidoksi Münchenin Oktoberfest-olueksi hyväksytään vain kuuden paikallisen panimon tuotteet: Augustinerin, Hacker-Pschorrin, Hof bräun, Löwenbräun, Paulanerin ja Spatenin. Siksi Oktoberfest ei ole olutharrastajalle paras mahdollinen paikka tutustua Baijerin olutkirjoon, vaan jos se kiinnostaa, Tarvitset: kannattaa suunnata Münchenin ulkopuolelle pienempiin kaupunkeihin ja kyläpanimoihin. Isot litran olutlasit tai tuopit (näitä Oktoberfestille mennään näkemään, miten voi koluta myös kirpputorilta) kokonainen kaupunki heittäytyy juhlaan. Siellä katsotaan perinneasuja, kuunnellaan Oktoberfest-olutta tai muuta torvisoittokuntaa, istutaan tuntemattomien maltaista lager-olutta kanssa samaan pöytään, syödään makkaraa paikallisen sinapin kera ja seurataan, kuinka Baijerilaista laulumusiikkia tarjoilija kantaa kerralla enemmän litran oluttuoppeja kuin uskoisi ihmisen pystyvän. Paljon makkaraa ja hapankaalia Alueelle on vapaa pääsy, joten tapahtumaa voi Mahdollisuuksien mukaan käydä ihmettelemässä myös ilman oluttelttaan nahkahousut ja liivimekot istahtamista. Suositeltavaa on mennä päivällä, illalla meno voi lähteä pahastikin laukalle. Juhlamieltä Juuri ihmisten seuraaminen, huvipuiston valot ja koko Oktoberfest ei syntynyt olutjuhlaksi Theresienwiesen valtava hälinä voivat lopulta jäädä mieleen Kaiken oluen keskellä on helppo unohtaa, ettei Oktoberfest yhtä vahvasti kuin itse olut. Oktoberfest on kokemisen ollut alkujaan olutjuhla lainkaan. Ensimmäinen arvoinen, vaikka ei varsinaisesti olisi massatapahtumien Oktoberfest järjestettiin vuonna 1810 Baijerin kruununystävä. Se on yhtä aikaa olutjuhla, huvipuisto, perinnetaprinssi Ludwigin ja prinsessa Therese von Sachsenpahtuma ja kansanjuhla ja juuri siinä piilee sen viehätys. Hildburghausenin häiden kunniaksi. Juhlallisuudet

Järjestä Oktoberfest kotona

13


Matkailu

Open Water Brewery kasvoi autotalliajatuksesta Ahvenanmaan omaksi oluttekijäksi Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen

Lemlandin Knutsbodassa vanhan tuotantorakennuksen suojissa toimii Open Water Brewery, kolmen ystävän ideasta syntynyt itsenäinen mikropanimo. Vuonna 2016 aloittanut panimo myy suurimman osan tuotannostaan Ahvenanmaalla ja toi kesällä 2026 oluensa entistä lähemmäs matkailijoita avaamalla taproomin Maarianhaminan Sjökvarteretiin. Matkailun merkitys on panimolle suuri. Noin 30 000 litran vuosittaisella oluttuotannolla toimiva Open Water on pieni panimo, ja suuri osa vuodesta tehdystä kaupasta osuu kesäkauteen.

14

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Open Water Brewery sijaitsee Lemlandissa, reilut kym-

menen kilometriä Maarianhaminasta etelään. Rauhallisen maaseutumaiseman keskellä oleva rakennus ei ensisilmäyksellä näytä panimolta eikä sitä sellaiseksi ole alun perin rakennettukaan. Tiloissa harjoitettiin aikanaan kalkkunantuotantoa. Kun tuotanto väheni, rakennuksesta vapautui tilaa aivan toisenlaiselle yritykselle. Nykyään siellä valmistetaan pieniä eriä olutta ja siideriä. Open Waterin tarina alkoi kesällä 2015 kahden työkaverin keskustelusta paikallisessa baarissa. Pian mukaan tuli kolmas pitkäaikainen ystävä. Yritys perustettiin alkuvuodesta 2016, ja ensimmäiset oluet valmistuivat saman vuoden joulukuussa. Yksi perustajista, Jonas Jakobsson, ei ollut edes olutfani. – En ollut oikeastaan ollenkaan kiinnostunut oluesta. Yksi ystäväni oli kuitenkin todella innostunut kotioluen tekijä, ja sitten maistoin hänen oluttaan ja ajattelin, että tämähän on aika hyvää, Jakobsson kertoo. Siitä lähti ajatus omasta panimosta ja kustannusarvio, joka karkasi nopeasti käsistä. Ensin ajattelin, että 2 500 euroa, sehän kuulostaa hyvältä, nousi, nousi ja nousi kunnes excelissä oli jo huomattava summa. Kolmikko meni laskelmiensa kanssa pankkiin. – Olimme siellä ehkä 45 minuuttia, ja pankista sanottiin, että kyllä, saatte rahat. Siinä vaiheessa ajattelin, että hetkinen nyt laitamme nimemme noin aika kalliseen lainapaperiin, vaikka kaksi meistä ei ollut koskaan edes pannut olutta.

Kaikkien oluiden ei tarvitse miellyttää kaikkia Open Waterin lähtökohta ei ole tehdä mahdollisimman turvallista olutta. Panimo korostaa pieneriä, kokeilemista ja vapautta päättää itse, mitä valmistetaan. Resepteistä ja suuresta osasta käytännön panimotyötä

vastaava Martin Hinder kuvailee filosofiaa yksinkertaisesti: – Yritämme tehdä oluita, jotka ovat vähän äärimmäisiä. Haluamme tehdä jotain kiinnostavaa. Kaikkien oluiden ei tarvitse olla kaikille, mutta toivottavasti jokainen löytää ainakin yhden, josta pitää. Vakiotuotannossa on kerrallaan noin kymmenen olutta, joiden lisäksi syntyy erikoiseriä. Valikoimaan kuuluu niin lagereita ja pilsejä kuin erilaisia IPA-oluita, saisons-oluita ja vahvempia erikoisuuksia. Panimon pitkäikäisiä tuotteita ovat esimerkiksi Public Demand Lager, Nelson Session IPA ja Lazy IPA. Jakobssonin omiin suosikkeihin kuuluu Lazy IPA. – Se on yksi vanhimmista oluistamme ja edelleen yksi suosikeistani.

Omenoista syntyy myös jääsiideriä Open Waterille siideristä on vuosien mittaan tullut tärkeä osa tekemistä. Kesäisemmässä päässä valikoimaa on Sundaze, seljalla maustettu siideri, jota tehdään vuosittain rajoitettu määrä. Yksi erikoisuuksista on Köldknäpp, paikallisista omenoista valmistettava vahva jääsiiderityyppinen juoma. Sen valmistuksessa omenamehua jäädytetään ja sulatetaan hallitusti, jolloin sokerit, hapot ja aromit tiivistyvät pieneen määrään nestettä. – Kuulostaa aika helpolta, ja itse prosessi onkin yksinkertainen, mutta siihen menee lähes yhdeksän kuukautta. Se tekee siitä aika haastavan, Jakobsson kuvailee.

Oluelle voi tulla myös suoraan panimolle Panimolla toimii oma myymälä ja taproom, jossa voi ostaa tuotteita mukaan sekä istahtaa juomaan oluen paikan päällä. Tarjolla on myös maistelulautasia, joiden avulla valikoimasta voi etsiä oman suosikkinsa. Panimolle lähteminen vaatii kuitenkin hieman suunnittelua. Se kun sijaitsee maaseudulla eikä paikkaan ole helppoa poiketa ohimennen ilman autoa.

15


Matkailu

– Jos haluaa vain tulla juomaan pari olutta, tänne pääseminen on hankalaa. Ei ole bussia, joten jonkun täytyy ajaa, Jakobsson sanoo. Ongelmaan löytyi kesällä 2026 ratkaisu kun Open Water Brewery ja Våffelrakan avasivat yhteisen Båthuset-ruoka- ja olutbaarin Maarianhaminan Sjökvarteretiin. Yhteistyö on varsin luonteva: Våffelrakan tunnetaan rapeista vohveliraudassa paistetuista perunarösteistään, Open Water puolestaan paikallisista pienpanimo-oluista. Båthusetissa niitä saa nyt samasta paikasta meren äärellä. Hanojen tarjonta vaihtuu, ja oluiden lisäksi mukana on cocktaileja sekä alkoholittomia paikallisia juomia. Uusi paikka on panimolle merkittävä muutos. Maaseudulle erikseen ajamisen sijasta matkailija voi nyt törmätä Open Wateriin keskellä yhtä Maarianhaminan suosituimmista kesäkohteista. – Luulen, että tästä tulee meille todella iso asia. Kesällä Ahvenanmaalla on paljon ihmisiä, mutta panimolle täytyy olla todella kiinnostunut tulemaan erikseen. Kaupungissa meidät on paljon helpompi löytää, Jakobsson sanoi juuri ennen Båthusetin avaamista.

16

Juomaposti 3/2026

Nimi sopii saarelle Open Water Breweryn nimelle ei ole yhtä suurta syntytarinaa. Vaihtoehtoja pyöriteltiin pitkään, mutta perustajat eivät halunneet sitoa panimoa liian tiukasti yhden kylän nimeen. Myös kansainvälisesti toimiva englanninkielinen nimi tuntui luontevalta. – Puhuimme monista eri nimistä. Emme halunneet nimeä, joka olisi liian sidottu juuri tähän paikkaan, ja halusimme englanninkielisen nimen. Open Water vain jäi jossain vaiheessa käyttöön, ja kun yritys piti perustaa, päätimme mennä sillä. Nimi tuntuu Ahvenanmaalla osuneelta. Avomeri on kaikkialla läsnä, ja samalla se sopii panimon tapaan suhtautua tekemiseensä: liian tarkasti valmiiksi määrättyä reittiä ei tarvitse seurata. Open Water Brewery tekee olutta omilla ehdoillaan. Kaikkien tuotteiden ei tarvitse miellyttää jokaista, eikä pienen ahvenanmaalaispanimon tarvitse yrittää olla suuri. Riittää, että lasissa on jotain kiinnostavaa ja että sitä pääsee nykyään maistamaan sekä Lemlandin maaseudulla että Maarianhaminan rannassa.

OPEN WATER BREWERY Panimo: Knutsbodavägen 15 226 10 Lemland Panimon ja Våffelrakanin yhteinen Båthuset-taproom: Österleden 110, 22100 Maarianhamina Ps. Muista myös Ahvenanmaan toinen panimo Stallhagen, joka on Ahvenanmaan vanhin ja suurin pienpanimo. Stallhagen on toiminut vuodesta 2004 lähtenuen Finströmin Grelsbyssä. Se sijaitsee noin 18 kilometriä Maarianhaminasta pohjoiseen. Panimo on rakentanut ympärilleen kokonaisen elämyskeskuksen, johon kuuluu panimoravintola, puoti ja kesäteatteri Stallhagen.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Ahvenanmaalle: Pääset helposti Ahvenanmaalle sekä Helsingistä että Turusta risteilemällä, mm. Viking Linen laivoilla.

Ahvenanmaa maistuu: Parsaa pellolta, hunajaa pesältä ja omenaa kuin viiniä Ahvenanmaalla lähiruoka ei jää kaupan

hyllylle. Parsapellolle pääsee katsomaan sadonkorjuuta, mehiläispesän äärelle pukeudutaan suojapukuun ja omenamehua maistellaan kuin viiniä. Lyhyiden välimatkojen saarimaakunta sopii erinomaisesti matkailijalle, joka haluaa tietää, mistä ruoka tulee ja tavata ihmiset sen takana. Ahvenanmaan ruokamatkailussa parasta on konkreettisuus. Saarilla ei tarvitse tyytyä lukemaan pakkauksen kyljestä tuottajan nimeä, sillä monelle tilalle voi mennä itse katsomaan, missä ruoka kasvaa ja miten se valmistetaan. Keväällä huomio kiinnittyy Gottbyn peltoihin Jomalassa. Lassas on Ahvenanmaan ainoa merkittävä kaupallinen parsatila ja samalla yksi Suomen suurimmista parsanviljelijöistä. Virpi ja Tage Karlsson aloittivat parsanviljelyn 2000-luvulla, ja nykyään poika Nikolaj jatkaa toimintaa äitinsä Virpin kanssa. Tila tuottaa merkittävän osan koko Suomen kotimaisesta parsasadosta. Paikka on parsalle lähes ihanteellinen. Gottbyn alava maa on vanhaa merenpohjaa, ja hiekkainen, hyvin vettä läpäisevä maaperä sopii kasville erinomaisesti. Ahvenanmaan valoisat kevätyöt auttavat kasvua. Parsa vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä. Ensimmäistä kunnollista satoa joutuu odottamaan vuosia, ja satokausi kestää vain muutamia viikkoja. Lassasilla varret kerätään käsin joka aamu. Juhannuksen jälkeen kasvin annetaan kasvaa vapaasti ja kerätä voimia seuraavaan kevääseen.

Tuoreimmillaan parsa päätyy pellolta kauppoihin ja ravintoloihin nopeasti. Suoraan maasta poimittuna sen maku on makea, mehukas ja hernemäinen, aivan herkullinen!

Suojapuku päälle ja mehiläispesälle Getassa ruokaan pääsee tutustumaan vielä lähemmältä. Åländska Bin järjestää mehiläissafareita, joissa vierailija pukee suojavarusteet ylleen ja pääsee pesien äärelle seuraamaan mehiläisyhdyskunnan elämää. Safarin jälkeen suojahattu vaihtuu lusikkaan ja vuorossa on tilan omien hunajien maistelu. Perheyritys tekee paljon itse: se kasvattaa mehiläisemonsa, valmistaa pesiä paikallisesta puusta ja jalostaa hunajasta erilaisia tuotteita.

Omenamehua kuin viiniä Tjudössä Öfvergårds osoittaa, kuinka pitkälle tutun raaka-aineen voi viedä, kun siihen suhtaudutaan kuin viiniin. Anna ja Jan Almin omenatilan erikoisuus ovat lajikepuhtaat tuoremehut. Sen sijaan, että eri omenat sekoitettaisiin yhdeksi mehuksi, jokainen lajike poimitaan parhaassa kypsyydessään ja puristetaan erikseen. Näin lasissa todella huomaa, kuinka erilaisilta omenat voivat maistua: yksi on kukkainen ja makea, toinen hapokas tai yrttinen. Tilan nykyiseen suuntaan vaikutti vuoden 2014 raekuuro, joka tuhosi sadon. Katastrofista tuli sysäys kehittää viljelyn rinnalle tuotteiden jalostamista ja ruokamatkailua. Nykyään tilan mehubaari toimii melkein kuin viinibaari. Vierailija voi vertailla eri

omenalajikkeiden mehuja, osallistua omenasafarille tai nauttia piknikin omenapuiden keskellä.

Merikorttelissa käsityötä ja saaristolaismakua Maarianhaminassa paikallisuus saa toisenlaisen muodon Sjökvarteretissa eli Merikorttelissa. Punaiset venevajat, puuveneet, käsityöpajat ja merenranta tekevät paikasta yhden kaupungin tunnelmallisimmista kävelykohteista. Ruokapäivän voi päättää Maarianhaminan keskustassa sijaitsevaan Indigo Restaurang & Bariin. Vuodesta 2004 toiminut ravintola yhdistää alakerran sesonkiruokaan painottuvan ravintolan ja rennomman yläkerran baarin. Listoilla näkyvät usein paikalliset raaka-aineet, kuten ahvenanmaalainen kala ja saariston juustot. Baarissa voi puolestaan maistaa paikallisia oluita, ja kesällä sisäpihan terassi houkuttelee jatkamaan iltaa pidempäänkin.

Lassas – parsatila Gottby, Jomala, tage-virpi@aland.net Åländska Bin – mehiläistarha ja mehiläissafarit, Getavägen 2107, 22340 Geta, info@alandskabin.com Öfvergårds – omenatila, Vesterbacken 76, 22330 Tjudö, info@ofvergards.ax Sjökvarteret – Merikortteli, Österleden 110, Mariehamn, info@sjokvarteret.ax Indigo Restaurang & Bar, Nygatan 1, 22100 Mariehamn, indigo@aland.net

17


I P A Ihmiset ja ilmiöt

Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen

Vielä tämän vuosituhannen alussa IPA oli Suomessa olut, jota piti selittää. Sitten kolme kirjainta ilmestyivät olutbaarien hanoihin, pienpanimoiden etiketteihin ja lopulta markettien hyllyille. Siitä lähtien baareissakin usein kuulee: Onks jotain IPAa?

Kolme kirjainta, jotka muuttivat Suomen olutmarkkinan India Pale Alen tarina kulkee brittiläisistä vienti-

tynnyreistä Kalifornian humalavallankumoukseen ja kertoo kotimaisittain, kuinka suomalainen olut muuttui pääosin lagerin hallitsemasta suurpanimomarkkinasta yhdeksi Euroopan vilkkaista pienpanimokulttuureista. 2010-luvun alussa suomalaisilla olutmessuilla saattoi vielä käydä näin: asiakas pysähtyi panimon tiskille, osoitti etikettiä ja kysyi, mitä siinä olevat kolme kirjainta tarkoittavat. IPA? Aikoinaan Panimo Hiiden oluentekijänä tunnettu, nykyään Veitsitehtaan tuotanto-, laatu-, ja kehityspäällikkönä työskentelevä Tatu Hiitola muistaa tilanteet hyvin. – Kyllähän sitä sai tuolla messuilla ihmisille selittää, että mikä tässä on. Olen päässyt kertomaan näitä eri vaihtoehtoteorioita siitä, mitä se IPA ylipäätään tarkoittaa sanana, hän kertoo. Nyt kysymys kuulostaa melkein historialliselta kuriositeetilta, IPA kun on jo ruokakauppojen, baarien ja panimoiden perussanastoa. Kolmen kirjaimen eteen voidaan liittää West Coast, New England, Session, Double, Black, Cold, Hazy tai vaikka Milkshake. Se, mikä oli runsaat 15 vuotta sitten monelle suomalaiselle uusi ja outo maku, on muuttunut kokonaiseksi olutperheeksi. Hiitolan sanoin IPA on nykyään yksi craft-oluen “volyymin kivijaloista” ja samalla edelleen uusien oluttyylien veturi. Muutos on ollut niin suuri, että IPA näyttää helposti yksinomaan 2000-luvun ilmiöltä. Sitä se ei ole. Suomessa IPAa juotiin jo aikana, jolloin maassa ei ollut yhtäkään pienpanimoa nykyisessä merkityksessä. Itse oluttyylin tarina taas alkaa paljon ennen Suomea, Iso-Britannian imperiumista, merikaupasta ja oluista, jotka vietiin tuhansien kilometrien päähän.

Ensin oli vientiolut, sitten tuli legenda

IPAsta kerrotaan usein tarina. Sen klassisessa versiossa britit yrittivät 1700-luvulla kuljettaa olutta Intiaan, mutta tavallinen olut ei kestänyt kuukausien merimatkaa kuumissa oloissa. Ratkaisuksi joku panimomestari keksi tehdä oluesta tavallista vahvempaa ja lisätä siihen valtavasti humalaa. Alkoholi ja humala säilöivät juoman, ja India Pale Ale oli syntynyt, nimensä se kun sai vientimaastaan. Tarina on hauska, mutta se ei ole myöskään täysin tosi. IPA ei syntynyt yhden panimomestarin yksittäisenä keksintönä, eikä brittiläisten tarvinnut aloittaa tämän oluen valmistusta tyhjästä ratkaistakseen Intian-laivojen ongelman. Maassa tehtiin jo ennen varsinaisen IPA-nimen vakiintumista vahvasti humaloituja, vaaleita ja pitkään kypsytettäviä oluita, jotka soveltuivat vientiin. Monesti IPA:n keksijäksi mainittu Lontoon Bow Breweryn mestari George Hodgson nousi 1700-luvun lopulla merkittävään asemaan Intian olutkaupassa, mutta menestykseen vaikuttivat oluen lisäksi panimon sijainti lähellä Itä-Intian kauppakomppanian käyttämiä satamia sekä Hodgsonin laivakapteeneille tarjoamat poikkeuksellisen pitkät maksuajat. Hän ei siis niinkään keksinyt uutta olutta kuin onnistui kaupallistamaan olemassa olevan vientiin sopivan oluttyypin.

18

Juomaposti 3/2026

1800-luvun alussa kilpailu kuitenkin kiristyi. Burtonon-Trentin panimot, muun muassa Bass ja Allsopp, alkoivat valmistaa omia Intianvientiin tarkoitettuja vaaleita oluitaan. Burtonilla oli yksi ratkaiseva luonnonetu: mineraalipitoinen, kalsiumsulfaattia sisältävä vesi, joka sopi erinomaisesti humalavetoiseen vaaleaan olueen. Se korosti katkeruutta ja auttoi tekemään oluesta kirkasta. Burton-on-Trentistä tuli yksi koko IPA-historian tärkeimmistä panimokeskuksista ja India Pale Ale -nimitys alkoi vakiintua 1800-luvun alkupuolella. Samaan aikaan olut matkusti muuallakin kuin Intian suuntaan. Brittiläisiä India Pale Aleja tuotiin jo silloin myös Suomeen ja IPAa mainostettiin suomalaisissa sanomalehdissä jo 1850-luvulla. Se ei tietenkään ollut tavallisen suomalaisen arkiolutta, vaan ulkomaiset oluet olivat kalliita erikoisuuksia, joita löytyi ennen kaikkea rannikkokaupungeista ja vain varakkaamman väestön ulottuvilta. Silti yksityiskohta muuttaa näkökulmaa: IPA ei varsinaisesti saapunut Suomeen 2000-luvulla. Se palasi. Ensimmäinen suomalainen IPA-vaihe jäi kuitenkin historian sivujuonteeksi. Ensimmäinen maailmansota, vuosien 1919–1932 kieltolaki ja sitä seurannut tiukka alkoholipolitiikka muuttivat olutmarkkinaa perusteellisesti Suomessa. Myös Iso-Britanniassa vahvat pale alet menettivät asemaansa sotien, verotuksen ja muuttuneiden tuotantotapojen myötä. IPA ei kuollut, mutta siitä tuli varjo entisestä. Modernin IPA:n seuraava suuri lukua ei kirjoitettukaan saarivaltiossa vaan Yhdysvaltain länsirannikolla.

Amerikka keksi IPA uudelleen Yhdysvaltojen olutmarkkinat olivat 1900-luvun jälkipuoliskolla suurten teollisten lagereiden hallitsemat. Pieni joukko uuden sukupolven panimoita alkoi kuitenkin 1970-luvulla etsiä aivan toisenlaista makua. Ratkaiseva tekijä löytyi humalasta. Yhdysvaltain Tyynenmeren luoteisosissa jalostettiin lajikkeita, jotka käyttäytyivät oluessa aivan eri tavalla kuin perinteiset eurooppalaiset humalat; Cascade toi mukanaan sitrusta ja greippiä, ja myöhemmin Chinookin, Centennialin ja muiden lajikkeiden mukana tulivat myös havu, pihka ja entistä voimakkaammat hedelmäiset aromit. San Franciscossa Anchor Brewing valmisti vuonna 1975 Liberty Ale-nimisen oluen, jota ei kutsuttu IPAksi, mutta se oli yksi amerikkalaisen humalavallankumouksen tärkeistä lähtöpisteistä. Siinä käytettiin lajikkeena Cascadea ja metodina kuivahumalointia eli humalaa lisättiin olueen myös käymisen jälkeen aromin korostamiseksi. Sierra Nevada Pale Ale vei vuonna 1980 samaa ajatusta eteenpäin ja osoitti, että humalan ei tarvinnut olla vain katkeruutta tuottava mauste. Se saattoi olla oluen keskeinen tuoksu, maku ja identiteetti. Todellinen tyylillinen räjähdys tapahtui kuitenkin 1990-luvulla, jolloin länsirannikon panimot alkoivat kilpailla keskenään kuivuudella, katkeruudella ja humalamäärillä. Muun muassa Russian River ja Pliny the Elder sekä Stone Brewingin IPAt olivat osa kehitystä, jossa IPA:sta muodostui vähitellen se olut, jonka suuri osa nykykuluttajista tunnistaa klassiseksi West Coast IPAksi: kirkas, kuiva, purevan katkera

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti ja täynnä greippiä, havua ja männynpihkaa. Samalla syntyi jotain reseptiä suurempaa. Amerikkalainen craft beer -kulttuuri asettui tietoisesti vastakohdaksi suurille panimokonserneille. Etiketit olivat värikkäitä, nimet röyhkeitä, markkinointi itseironista ja toisinaan tarkoituksellisen provosoivaa. Stone Brewingin Arrogant Bastard Ale tiivisti jo nimellään sen, kuinka kauas uudessa panimokulttuurissa oli tultu perinteisestä hillitystä eurooppalaisesta panimoimagosta. – Oli se vähän erilaista meininkiä kuin esimerkiksi perinteinen saksalainen panimokulttuuri, muistelee pitkään oluista kirjoittanut ja brittiläisiä IPA-oluita jo 1980-luvulla maistellut toimittaja Kari Ylänne. Amerikkaistyylisistä oluistaan tunnetuksi tulleen Fat Lizard Brewing Co. yksi perustajista, oluentekijänäkin siellä työskennelleen Heikki Ylisen mielestä kapinallisuus auttaa ymmärtämään, miksi amerikkalainen IPA sopi niin hyvin pienpanimoliikkeen symboliksi. Kyse ei ollut vain siitä, että pienen panimon olut oli eri merkkistä kuin suuren panimon. Sen piti myös maistua erilaiselta. – Se, että se tuli Jenkeistä ja sisälsi siellä sellaista kapinallisuutta niitä valtavia panimokonserneja vastaan ja sitten sitä paikallisen tuotannon tukemista, istui tiettyyn aikaan tosi hyvin. Voimakas katkeruus, sitrus ja pihka sopivat kapinaan paremmin kuin varovainen kompromissi. – Kapinallisuuteen kuuluu yleensä vähän sellainen särmän piirre. Jos ajatellaan, minkälainen musiikki on kapinallista, niin ei se yleensä ole kauhean pehmeätä soundimaailmaltaan.

Eurooppa alkoi ottaa oppia Amerikasta Amerikkalaisella oluella oli pitkään Euroopassa lähes päinvastainen maine. Yhdysvallat tarkoitti monelle vaaleaa, mietoa ja teollisesti tuotettua massalageria. Tämä käsitys alkoi muuttua 1990-luvulla, kun eurooppalaiset olutharrastajat ja maahantuojat saivat käsiinsä Anchorin, Sierra Nevadan ja muiden pienpanimoiden tuotteita. Greippiset, sitruksiset ja havuiset humalat tarjosivat makuja, joille eurooppalaisessa olutperinteessä ei ollut suoraa vastinetta. 2000-luvulla vaikutteet alkoivat kulkea Atlantin yli yhä suuremmalla voimalla. Tanskalaisen Mikkellerin kaltaiset uuden sukupolven panimot tekivät aggressiivisesti humaloituja oluita amerikkalaiseen tapaan, ja vuonna 2007 perustettu skotlantilainen BrewDog teki Punk IPA:sta yhden uuden eurooppalaisen craft-sukupolven tunnetuimmista tuotteista. Tilanne oli historiallisesti melkein nurinkurinen: IPA oli syntynyt Britannian vientioluiden maailmasta, sieltä lähes kadonnut, saanut uuden identiteetin Amerikassa ja palannut sen jälkeen takaisin Eurooppaan “amerikkalaisena” oluttyylinä.

Myös Suomessa muutos tapahtui vähitellen. Vielä 1990-luvun lopulla ja 2000luvun alussa oluttyylien tuntemus oli pienen harrastajajoukon aluetta. Pitkään olut- ja panimoravintoloissa työskennellyt, nyt Olarin Panimolla vaikuttava Olli Majanen kuvaa aikaa, jolloin pienpanimo saattoi nimetä lähes minkä tahansa pintahiivaoluensa yksinkertaisesti aleksi. – Kun olut ei ollut lager, niin se oli ale. Se tietysti kertoo siitä, että suomalaisessa pienpanimomaailmassa ei oltu yleensä perehdytty vielä kovin paljon oluttyyleihin. Erikoisempaa olutta etsivä suomalainen saattoi tuolloin olla kiinnostuneempi belgialaisista luostarioluista, vehnäoluista, tummista lagereista tai brittiläisistä aleista kuin amerikkalaisesta IPAsta. Amerikkalaisvaikutteisia voimakkaasti humaloituja oluita metsästivät ennen kaikkea harrastajat. – Kyllähän se oli silloin marginaalitavaraa. Suomalaiset olivat vielä lagerinjuojia. IPA ja muut amerikkalaisvaikutteiset oluet olivat harrastajien tiedossa ja harrastajat niitä etsivät, muistelee Majanen. IPA ei kuitenkaan ilmestynyt tyhjiöön. Olli Majanen vetäisi suomalaisen olutvalikoiman suuren murroksen lähtöviivan vuoteen 1995 ja Suomen EU-jäsenyyteen. Tuontioluiden saatavuus kasvoi, ja etenkin Helsingissä sekä suurissa yliopistokaupungeissa kuluttajat alkoivat totutella uudenlaisiin makuihin. Aluksi kehitys oli pitkälti tuontioluiden varassa joita varsinkin uskaliaat ravintolat ottivat valikoimiin, IPA-oluita nähtiin Majasen mukaan esimerkiksi helsinkiläisessä Kalaravintolatketjussa. Vasta myöhemmin kotimaisten pienpanimoiden osaaminen ja tuotteiden laatu nousivat tasolle, jolla suomalaiset oluet pystyivät vastaamaan kasvavaan kysyntään. Myös ensimmäiset suomalaiset tulkinnat näyttivät erilaisilta kuin tämän päivän modernit West Coast IPA:t. Maltaan osuus oli usein suurempi, karamellimallasta käytettiin runsaasti ja väri saattoi olla kuparinen tai ruskehtava. Alkosta monet muistavat ulkomaisena esimerkkinä vuonna 2007 Brooklyn East India Pale Alen tai muut vastaavat jenkki-IPAt. Fat Lizardin Heikki Ylinen matkusti entisen työnsä vuoksi Yhdysvalloissa vuosina 2005–2010 San Franciscossa ja muualla hän pääsi juomaan samoja oluita aivan eri kunnossa kuin Suomessa. – Ehkä siinä tajusin, että kun sitä juo tuoreena, kuinka suuri ero siinä sitten on Alkon kautta ostettuun kamaan verrattuna. Kun Suomessa myöhemmin lähdettiin tekemään omia amerikkalaistyylisiä oluita, tavoitteena oli palauttaa juuri se tuoreena koettu maku. – Aika pitkältihän Suomessa myytävät jenkki-IPA:t olivat silloin vanhentuneina aika mallasvoittoisia. Sen takia Suomessakin aika moni myynnissä ollut IPA oli hyvin sellainen mallaspohjainen. Itse veikkaan, että se ei tavallaan ollut sitä brittitaustaa ollenkaan,

vaan nimenomaan sitä, että ne esikuvat olivat vanhentuneita. Hiitola tunnistaa tyylin omasta panimohistoriastaan. Vuonna 2013 tehdyssä Raivoava Rakki IPA-reseptissä oli paljon mallasmaisuutta. – Nykyajasta katsottuna siinä on törkeä määrä esimerkiksi karamellimallasta. Ei varmaan ihan tuollaista kukaan lähtisi tänä päivänä osaksi vakiovalikoimaa suunnittelemaan. Amerikkaan katsottiin silti tarkasti. Hiitola kokeili jo 2010-luvulla esimerkiksi jatkuvaa humalointia, jonka tunnetuimpia esikuvia olivat Dogfish Headin 60-, 90- ja 120 Minute IPA -oluet. – Siihen aikaan juuri humaloinnin makumaailma ja aromimaailma oli jotakin sellaista, mikä oli ihmisille uutta ja mielenkiintoista. Aika paljon ehkä ylipäätään katsottiin inspiraatiota tuolta Amerikan mantereelta, koska siellä tehtiin silloinkin jo kaikki uudet ja siistit jutut.

”Se oli täysin uusi makumaailma” IPA ei olisi muuttanut suomalaista olutmarkkinaa ilman yhtä ratkaisevaa ominaisuutta: se maistui selvästi erilaiselta. Suomalainen olut oli pitkään tarkoittanut suurelle osalle kuluttajista vaaleaa lageria. Amerikkalaisten humalien myötä lasiin tulivat sitrus, greippi, trooppinen hedelmä, havu ja pihka sekä aivan uudenlainen katkeruuden intensiteetti. Kyse ei ollut siitä, että tutusta oluesta olisi löydetty uusi pieni vivahde. Kokemus saattoi olla lähes kokonaan uusi. Muutoksen pystyi vähitellen kuulemaan baaritiskillä. Erilaista olutta etsivä asiakas oli aikaisemmin saattanut pyytää vehnäolutta tai yksinkertaisesti jotakin muuta kuin tavallista lageria. Sitten hän alkoi kysyä nimenomaan IPAa. – Se oli täysin uusi makumaailma. Aromaattiset amerikkalaiset humalalajikkeet olivat varmasti yksi syy muuallakin maailmassa, ja Suomessa myös, kertoo ravintola Plevassa olevan Koskipanimon panimomestari Sam Viitaniemi. Kun Plevnan ensimmäinen IPA, Severi tehtiin, Sami muistaa osan asiakkaista pitäneen olutta suorastaan kummajaisena. Juuri siinä hän näkee kuitenkin yhden suomalaisen IPAkulttuurin käännekohdista: kun ensimmäiset voimakkaammin humaloidut oluet pääsivät ihmisten laseihin, kuluttajat alkoivat paitsi tottua makuun myös aktiivisesti etsiä sitä. 2010-luvun alussa IPA kohtasi suomalaisen pienpanimobuumin. Uusia panimoita syntyi nopeasti, ja niiden piti pystyä kertomaan kuluttajalle yhdellä tuotteella, miksi pieni uusi yritys oli kiinnostavampi kuin vuosikymmeniä tunnettu lagermerkki. IPA oli siihen lähes täydellinen olut. Se erottui jo ensimmäisestä nuuhkaisusta ja kulauksesta, humalalajikkeita saattoi vaihtaa ja uusia versioita julkaista nopeasti. Olut saattoi toimia yhtä aikaa makukokeiluna, panimon käyntikorttina

19


Ihmiset ja ilmiöt ja julistuksena siitä, että tämä yritys kuului uudenlaiseen “craft”-maailmaan. – Yhtäkkiä samaan aikaan syntyi valtava määrä pieniä kokeilunhaluisia panimoita, joiden myötä tämä IPA-nimikkeiden määrä kasvoi älyttömiin mittasuhteisiin, Viitaniemi kuvailee. Hiitolan mukaan IPA:lla oli pienelle aloittelevalle panimolle myös käytännöllinen etu. Herkän ja puhtaan lagerin valmistus vaatii hyvin hallittuja olosuhteita, kylmää, aikaa ja tarkkaa prosessia. Voimakkaasti humaloitu ale antoi enemmän liikkumavaraa. – Kyllähän IPA valmistus antaa paljon enemmän anteeksi kuin lagerin tai vaikkapa perinteisten belgityylisten oluiden valmistus. Nykyään pienpanimoita perustavat ihmiset osaa jo enemmän ja on laitteet ja puitteet, missä tehdä hyvää lagerolutta, mutta eipä ollut kyllä vielä kymmenen vuotta sitten kovinkaan monella. Hiitolan mielestä IPA:n merkitys on ollut suurempi kuin pelkkä oluttyyli. Sen merkitys ulottuu suoraan ammattiin, yritystoimintaan ja kokonaisen panimosukupolven syntymiseen. – Ei muuta kuin kiitos India Pale Alelle, että olet mahdollistanut minun, suomalaisen oluentekijän ja monen muun meistä ammattiuran.

Harrastajat näyttivät suunnan Panimot eivät kuitenkaan rakentaneet muutosta yksin. Oma osansa oli oluttapahtumilla, kuten vuodesta 2003 järjestetty Suuret Oluet Pienet panimot -tapahtuma, myöhemmin Olutsatama, Olutexpo, Ota Olut, Craft Beer Helsinki ja monet muut missä sai maisteltua pieniä määriä näitä uusia oluita. Olli Majanen nostaa suomalaisen IPAkuumeen taustalta myös matkustamisen, internetin ja kasvavan olutharrastuksen. Oluita ei enää tarvinnut tuntea vain kotimaisen tarjonnan kautta vaan harrastajat tilasivat tai etsivät tuotteita, joista suuri yleisö ei ollut koskaan kuullutkaan. Kun joku löysi uuden amerikkalaisen humalapommin, tieto liikkui nopeasti harrastajapiireissä. – Itse luulen, että IPA tuli sopivaan aikaan: ihmisten matkustelu, internetin leviäminen ja se, että kaikki tieto oli saatavilla, vaikutti. Olutharrastajat seurasivat ulkomaisia julkaisuja ja matkustelivat oluiden perässä maailmalla. Uuteen makumaailmaan liittyi myös hieman edelläkävijyyttä. – Oli vähän sellaista kavereille pröystäilyä, että kokeillaan tämmöistä uudenlaista olutta. Majanen muistaa Anchor Liberty Alen yhtenä varhaisista amerikkalaisista tuontioluista, joita suomalaisissa hanoissa saattoi näkyä. Sitä ei kuitenkaan välttämättä ajateltu Suomessa IPAna. 2010-luvun alussa IPAesimerkkejä alkoi jo olla enemmän. Heikki Ylinen vertaa IPA:an tottumista chiliin. Ensimmäinen voimakkaasti katkera olut saattaa tuntua rajulta, mutta makuun

20

Juomaposti 3/2026

voi opetella. Kun kokemusta kertyy, samasta juomasta alkaa löytyä asioita, joita aloittelija ei välttämättä huomaa. – Mitä enemmän niitä juot, niin katkeroa kestävä toleranssisi nousee ja löydät tavallaan sitä kautta ehkä uusia elementtejä siitä samasta juomasta, miettii Ylinen. – Se on tavallaan sellainen pitkäaikaisen harrastamisen palkinto. Sama olut ei aukea aloittelijalle, vaan se vaatii sen pienen panostamisen, että niitä juodaan muutama. Sitten voit kokea semmoista pientä ylemmyyden tunnettakin, että minä pidän näistä oikeasti ja tämä on ehkä aloittelijalle vähän rankka. Olutharrastajat ovat olleet alusta asti tehokkaita mielipidevaikuttajia nimenomaan PA:n suhteen. He kysyivät uusia tuotteita ravintoloista, kertoivat löydöistään kavereille ja myöhemmin sosiaalisessa mediassa. Kun uusi olut tuli myyntiin, siitä voitiin keskustella verkossa saman päivän aikana. Jossain 2010-luvun puolivälissä kehitys saavutti pisteen, jossa IPA ei enää ollut asia, jota ainoastaan harrastajat etsivät. Sitä alkoi olla kaikkialla.

Buumi toi myös huonoja oluita Nopea kasvu näkyi väistämättä laadussa. Suomessa syntyi 2010-luvun alkupuolella paljon uusia panimoita, joiden tekijöillä oli intoa, kansainvälisiä esikuvia ja käsitys siitä, miltä haluttu olut suurin piirtein maistui, mutta itse valmistusprosessi ei aina ollut vielä samalla tasolla. Käyminen saattoi epäonnistua, oluessa saattoi olla epäpuhtaita makuja tai humalointi peitti alleen epätasapainoisen rungon. – Niitä alkoi tulla todella paljon, mutta useimmiten kyseessä oli aloitteleva panimo, kertoo Kari Ylänne. Pelkällä suurella humalamäärällä ei voinut loputtomiin peittää ongelmia. Kun panimoiden osaaminen kasvoi, myös suomalaisen IPA:n keskitaso parani. – Sen jälkeen se alkoi tasaantua, alkoi tulla taas tasaisempaa, parempaa laatua. Samalla kuluttajat oppivat vaativammiksi. IPA ei enää ollut kiinnostava vain siksi, että etiketissä luki IPA. Harrastajat alkoivat puhua tuoreudesta, humalalajikkeista, panimopäivistä, katkeroista ja resepteistä. Ylänne itse suhtautuu kriittisesti ajatukseen, että paras IPA olisi automaattisesti kaikkein voimakkaimmin humaloitu. – Itse arvostan tasapainoa ja tuoreutta, en niinkään sellaista ylikypsän hedelmäsalaatin tuoksua. Myös oluen rakenteella on merkitystä, se ei saa olla löysä.

Suomen alkoholilaki muokkasi IPA makua Suomalainen IPA ei kehittynyt pelkästään kuluttajien mieltymysten ja kansainvälisten trendien mukaan, Suomessa sitä muovasi myös laki. Ennen vuotta 2018 päivittäistavarakauppojen alkoholiraja oli 4,7 prosenttia ja monet klassiset amerikkalaiset IPA:t olivat

selvästi tätä vahvempia, usein kuuden tai seitsemän prosentin oluita. Jos suomalainen pienpanimo halusi tuotteensa tavalliseen ruokakauppaan eikä ainoastaan ravintoloihin tai Alkoon, amerikkalaista esikuvaa ei voinut kopioida sellaisenaan. Tästä syntyi suomalaiselle IPA-kentälle ominainen prosenttiakrobatia. Panimot yrittivät rakentaa kevyempään olueen saman voimakkaan humala-aromin, jota kuluttajat olivat oppineet odottamaan vahvemmilta amerikkalaisilta IPA-oluilta ja usein oluet nimettiin Session IPA:ksi amerikkalaisen kevyemmän session-määritelmän avulla. Kuivahumaloinnilla ja uusilla aromihumalilla matalaankin alkoholipitoisuuteen voitiin saada sitrusta, trooppista hedelmää ja voimakas humalan tuoksu, haasteena oli vaan säilyttää samalla riittävä runko, jotta olut ei tuntunut vetiseltä. Vuoden 2018 alkoholilain muutos nosti päivittäistavarakaupparajan 5,5 prosenttiin ja muutti asetelmaa huomattavasti. Panimot pystyivät nyt tuomaan kauppaan täyteläisempiä oluita ja rakentamaan maltaista runkoa sopimaan yhteen reippaan humaloinnin kanssa. Vuonna 2024 vähittäistavarakaupan raja nousi käymisteitse valmistettujen juomien osalta kahdeksaan prosenttiin, mikä avasi markettien hyllyt myös vahvemmille West Coast IPA-, Hazy IPA- ja Double IPA -tyyppisille tuotteille. Muutos näkyy konkreettisesti siinä, ettei IPAa tarvitse enää lähteä etsimään erikoisliikkeestä tai erikoisolutbaarista. Ravintolassa IPA-olut on kuitenkin suhteessa ollut aina myydympää kuin kaupassa. 2020-luvulle tullessa se on ollut jo tuttu näky baarien hanoissa. – IPA muodossa tai toisessa kuuluu jo vähän arkisempienkin ravintoloiden valikoimaan. Ei tarvitse olla joku erikoistunut olutravintola, Majanen sanoo.

Kun pienestä purosta tuli valtavirta Menestyksellä oli myös kääntöpuolensa. Kun IPA osoittautui pienpanimoille toimivaksi tuotteeksi, lähes jokainen halusi oman versionsa. Sen jälkeen tarvittiin seuraava uutuus ja taas seuraava. Session IPA:a seurasivat Black IPA, White IPA, Red IPA, Double IPA, New England IPA, Hazy IPA, Brut IPA, Milkshake IPA, Cold IPA ja monet muut. Kolme kirjainta, jotka olivat aluksi kertoneet kuluttajalle melko selvästi, millaista olutta lasiin oli tulossa, alkoivat tarkoittaa yhä laajempaa joukkoa keskenään hyvin erilaisia tuotteita. Kari Ylänne suhtautuu kehitykseen kaksijakoisesti. Parhaimmillaan uudet tulkinnat ovat tuottaneet erinomaisia oluita, mutta jatkuva tarve keksiä uusia versioita kertoo myös kilpailusta kuluttajien huomiosta. – Kun jostain tämmöisestä pienestä purosta tulee valtavirtaa, niin samalla se nimike vähän bulkkintuu.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Jatkuva uutuuksien tekeminen on hänen mielestään muuttunut lähes itsenäiseksi koneistoksi. – Tällainen monistuskone käy kovilla kierroksilla koko ajan. Se on tässä muuttunut. Hiitola pohtii myös, kuinka paljon IPAsanan eteen laitettavalla määreellä lopulta enää on merkitystä. – Kuinka merkityksellistä se on, että minkä etuliitteen sä siihen IPAasi laitat? Se voi olla vähän mitä tahansa. Hän käyttää kehityksestä leikillisesti käsitettä flanderisaatio: pitkään mukana ollut hahmo pelkistyy vähitellen yhdeksi tunnistettavaksi ominaisuudeksi. Sama on voinut tapahtua IPAlle. – Nykyään me puhutaan, että IPA on se, että siinä on käytetty riittävästi humalaa. Heikki Ylinen näkee kehityksen todisteena kategorian laajenemisesta. – Siitä on tullut oikeastaan sateenvarjokategoria. West Coast IPA ja New England IPA voivat olla ulkonäöltään, katkeruudeltaan, suutuntumaltaan ja aromimaailmaltaan hyvin erilaisia, mutta molemmat tunnistetaan samaksi olutperheeksi. IPA ei hänen mukaansa enää ole vain kaikkein innokkaimpien IBU- ja humalaharrastajien juoma. – Se on nykyään sellainen makuperhe, josta kaikki löytävät oman juomansa. Jos nyt sanoo IPA, niin se tarkoittaa aivan eri asiaa kuin jos sanoi IPA silloin 10–20 vuotta sitten.

NEIPA käänsi säännöt päälaelleen New England IPA osoitti ehkä kaikkein selvimmin, kuinka kauas IPA oli pystynyt liikkumaan alkuperäisestä modernista amerikkalaisesta mallistaan. West Coast IPA oli opetettu tunnistamaan kirkkaudesta, kuivuudesta ja voimakkaasta katkeruudesta. NEIPA saattoi olla samea, pehmeä, täyteläinen ja runsaan mehumainen. Katkeruutta vähennettiin ja aromihumaloinnista haettiin mangoa, persikkaa, passionhedelmää, sitrusta ja muita trooppisia mielikuvia. Kaikki eivät muutoksesta innostuneet. – Olen joutunut myöntämään sen, että mä en ole NEIPA-ystävä. Itse haluan sitä humalan puraisua mun oluista, ja siksi oma valinta on West Coast, sanoo Olli Majanen lempityylistä kysyttäessä. – Mutta jos oluiden tyylietymologiaa ajattelee, niin totta kai se kuuluu siihen samaan perheeseen. Niin kuin muutkin outoudet, sour IPAt ja Milkshake IPAt, kyllä se siihen perheeseen kuuluu ehdottomasti. Ylisen määritelmä IPAlle onkin paljon väljempi kuin perinteisen tyylioppaan tarkat

Suosittele IPA oman panimon valikoimista!

väri-, katkeruus- tai alkoholirajat. – Aika vaikea on itse määritellä, että mikä on IPA. Sanoisin, että se on pale ale, jonka keskiössä on humala. IPA sallivuus onkin yksi syy siihen, miksi juuri sen ympärillä on voitu kokeilla niin paljon. Jos siinä on sitä varsinkin kuivahumala edellä menemistä, niin se liputetaan sinne IPA-kategoriaan. Juuri tämä joustavuus saattaa olla yksi syy siihen, miksi IPA on pystynyt uusiutumaan niin monta kertaa. Kun yksi trendi väsyy, seuraava voidaan rakentaa saman nimen alle.

Kapinallisesta tuli koko markkinan tuote Pienpanimokulttuurin alkuvaiheessa IPA määritteli itseään osittain sillä, mitä se ei ollut; Se ei ollut suurten panimoiden massalager, se ei ollut varovainen eikä se yrittänyt maistua kaikille. Vuosien kuluessa tilanteesta tuli paradoksaalinen: juuri kapinallisesta tuotteesta tuli niin suosittu, että myös suuret panimot alkoivat valmistaa omia ipojaan ja pale alejaan. Hiitolalle tämä on yksi todiste siitä, ettei IPA ole katoamassa. – Itse luulen, että se on nyt yksi craft-volyymin kivijalka tänä päivänä. Ja jos suurten valmistajienkin tuotelanseerauksia katsoo, tyyli ei ole vetäytymässä. Samalla IPA toimii Hiitolan mielestä edelleen uusien trendien koelaboratoriona. Viitaniemen mielestä IPA on lagerin kanssa pienpanimoiden toinen tukijalka, mutta jatkuvan uutuusjahdin keskellä hän liputtaa yksinkertaisen, klassisen perus-IPAn puolesta ja käyttää IPAsta jopa sanaa kansanjuoma. Perustelu löytyy omasta tuttavapiiristä: ihmiset, jotka joivat ennen tavallista lageria, ovat vähitellen siirtyneet IPAan. Eivät välttämättä äärimmäisiin versioihin tai kaikkein muodikkaimpiin uutuuksiin, vaan juuri helposti ymmärrettävään perus-IPAan. - Erikseen muistutan että tulkaa juomaa IPAa ravintolohin, hän vinkkaa. Heikki Ylisen mielestä on vielä varmempi ratkaiseva todiste IPAn pysyvyydestä on se, ettei IPA ole vuosikymmenien aikana supistunut takaisin yhdeksi erikoistyyliksi. Se on tehnyt päinvastoin. – IPA on raivannut tiensä omaksi kategoriaksi yhden lajityylin alakategoriasta, niin kyllä se kertoo jotain siitä, että se on tullut jäädäkseen.

Kolme kirjainta muuttivat enemmän kuin oluen IPA vaikutuksen voi helposti nähdä pelkkänä makutrendinä. Suomalaiset oppivat juomaan katkerampaa ja aromaattisempaa olutta, ja siinä kaikki. Todellisuudessa muutos oli paljon

laajempi. IPA antoi uusille pienpanimoille tuotteen, jolla ne saattoivat erottautua suurista kilpailijoista. Se muutti olutravintoloiden valikoimia ja teki jatkuvasti vaihtuvista hanoista houkuttelevia. Se nosti humalalajikkeet kuluttajien puheenaiheeksi viinilajikkeiden tapaan, tyyliin, joka olisi parikymmentä vuotta aiemmin tuntunut oudolta. Se auttoi synnyttämään festivaaleja, tasting-kulttuuria, kotiolutbuumin ja kokonaisen olutharrastajien yhteisön. IPA vaikutti myös siihen, miltä olut näyttää. Pienpanimoiden siirtyminen tölkkeihin sopi erityisen hyvin valoherkille humalavetoisille tuotteille, koska tölkki suojaa olutta valolta. Samalla alumiinitölkin laajasta pinnasta tuli mainosjuliste. Sarjakuvamaiset kuvitukset, katutaide, rohkeat värit ja kummalliset nimet muuttivat suomalaisen marketin oluthyllyn visuaalisesti aivan toisenlaiseksi kuin se oli ollut suurten lagermerkkien aikana, joissa ennen tyypillistä oli mitaleille ja tekstille pyhitetty etiketti. Kaikkein suurin muutos tapahtui ehkä kuluttajan mielessä. IPA osoitti konkreettisesti, että olut saattoi maistua radikaalisti erilaiselta kuin tuttu vaalea lager. Sen jälkeen kynnys kokeilla stoutia, souria, saisonia tai jotakin vielä tuntemattomampaa oli pienempi. Kolme kirjainta avasivat oven kokonaiselle makumaailmalle, ja vaikka IPA on nyt valtavirtaa, sen historia ei näytä päättyvän vakaaseen lopputilaan. Uusia humalalajikkeita jalostetaan jatkuvasti, vähäalkoholiset ja alkoholittomat versiot kehittyvät ja raja lagerin, pale alen ja IPAn välillä venyy edelleen. – IPA muuttuu tavoilla, joita on vaikea ennustaa. Ihan varmasti muuttuu ja toivottavasti muuttuu, koska se pitää tämän koko homman mielenkiintoisena, Heikki Ylinen sanoo. Seuraavan suuren IPA-version tärkeimpiä raaka-aineita ei ehkä vielä edes tunneta. Sieltä varmasti tulee kaikenlaista sellaista, mitä ei vielä tiedetäkään, ja sille varmasti keksitään sellaista käyttöä, josta tulee juomia, joita ei nyt osata edes kuvitella. Ja ehkä juuri siinä on tämän yli kaksisataavuotisen oluttyylin erikoisuus. Se on joustavasti muuttunut vastaamaan aikaansa: Se oli ensin brittiläinen vientiolut, sitten lähes unohdettu historiallinen nimi, amerikkalainen kapinajuoma, eurooppalaisten olutharrastajien löytö, suomalaisen pienpanimobuumin käyntikortti ja lopulta tavallisen marketin vakiotuote. 2010-luvun alussa baarityöntekijän piti vielä selittää, mitä kolme kirjainta tarkoittavat. Nyt niitä ei tarvitse selittää. IPA jäi.

Olli Majanen: Olarin Panimon Olari Raiders West Coast IPA

Tatu Hiitola: Suomenlinnan Panimon Kealakekua IPA

Sam Viitaniemi: Koskipanimon Perus IPA

Heikki Ylinen: Fat Lizard Brewing Co. Gilded Hedgehog Belgian IPA

21


Matkailu

Olutmatkalla Itä-Afrikassa:

Kolme suurkaupunkia, jokaisessa yksi pienpanimo

Pienpanimoita on alettu perustaa maihin, joissa ennen juotiin lähinnä bulkkilageria. Tutustuimme pioneerityötä tekeviin oluentekijöihin ja heidän juomiinsa Tansaniassa, Ugandassa ja Ruandassa.

22

Juomaposti 3/2026

Teksti ja kuvat Esa Salminen

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

”Mallasohran tuotanto alkoi Tansaniassa vuonna 2025, ja yritän päästä käsiksi siihen isojen panimoiden kautta”

Pienpanimobuumi alkaa rantautua myös Afrikan

maihin: Etelä-Afrikassa ja Keniassa on useita pienpanimoita, ja pienemmissäkin talouksissa löytää yleensä vähintään yhden. Tansanian suurimmassa kaupungissa Dar es-Salaamissa voi nykyään tilata laadukkaan flightin ipoista vehnäoluisiin, bockeihin ja pilsseihin. Tarjonta vaihtelee vuodenajan mukaan, sillä Crafty Dee’s tekee useita kausituotteita. Crafty Dee’s on kaupungin ainoa pienpanimo, ja sen tuotteita saa monista ravintoloista sekä paikan omasta hanahuoneesta. Crafty Dee’sin perustaja ja omistaja Chintu Patel sai olutpuraisun opiskellessaan New Yorkissa ja Washington DC:ssä. – Rock Bottom oli upea panimoravintolaketju, jossa soitti bändejä ja panimo näkyi tiskin takana. Se oli minulle todellinen wow-hetki, ja samaan pyrin täällä, Patel sanoo. Hän teki ensin yli 10 vuotta hyväpalkkaista uraa telekommunikaatioalalla ja sen jälkeen toi työkseen Tansaniaan laadukkaita viinejä ja viskejä, kunnes valkokaulusmaailma riitti ja Patel irtisanoutui. Se oli hänellä ahdistavaa ja masentavaa aikaa, eikä omaa polkua tuntunut löytyvän. Masennus alkoi hälvetä, kun hän aloitti joogan ja huomasi, että elämässä oli paljon, mistä olla onnellinen. Oli vaimo, lapset ja vanhemmat, ja säästöjäkin vielä jäljellä. Ensin hän auttoi vaimoaan tämän kiinteistöbisneksessä, mikä oli askel ylöspäin, muttei kuitenkaan omaa. Sitten eräänä aamuna hän heräsi. – Lupaan, etten valehtele. Helmikuussa 2016 näin unta, että minulla oli olutbrändi. Perhe ja ystävät olivat ympärilläni, olut oli erinomaista ja olin niin ylpeä itsestäni, Patel muistelee. Hän sanoi vaimolleen tietävänsä mitä alkaisi tehdä. Hän haki uutteilla toimivan kotipanimolaitteen Uudesta-Seelanista, suunnitteli panimolle visuaalisen ilmeen, verkkosivut ja somepresenssin, hoiti paperitöitä ja opetteli tekemään olutta. Vähitellen hän pääsi sisään Afrikan olutskeneen, ja oluet saivat palkintoja. Sitä kautta löytyi ulkomaisia yhteistyökumppaneita ja sijoittajia, joiden avulla Patel laajensi toimintaa, osti kunnon laitteet ja pyörittää nyt panimoravintolaa. – Olisin halunnut oikeastaan vain panimon, mutta koronan aikaan yksikään ravintola ei halunnut keskustella sellaisesta, että avaisin panimon jonkun ravintolan kylkeen. Niinpä meillä on nyt oma ravintola. Uni on käynyt toteen. – Oluemme ovat Itä-Afrikan parhaimmistoa. Olen superylpeä, hän sanoo.

Raaka-aineet Saksasta, asiakkaat ympäri maailmaa Tansaniasta ei tuolloin saanut mallastettua ohraa, eikä Afrikassa viljellä humalaakaan kaupallisesti muualla kuin Etelä-Afrikassa. Patel tilaakin raaka-aineet monelle suomalaisellekin panimolle tutuista lähteistä: maltaat tulevat Weyermannilta, hiiva Fermentikseltä ja humalat Hopsteinerilta. – Mallasohran tuotanto alkoi Tansaniassa vuonna 2025, ja yritän päästä käsiksi siihen isojen panimoiden kautta, Patel sanoo. Suuretkin panimot tuovat mallasta maahan, mutta ne tekevät olutta myös maissitärkkelyksestä ja mallastamattomasta ohrasta entsyymien avulla. Siksi välillä afrikkalaisissa oluissa näkee “100 % mallasolut” -mainoslauseita. Crafty Dee’sin panimo sijaitsee Masakin niemimaalla, jossa on myös suurlähetystöjä ja turisteja, mikä näkyy asiakaskunnassa. Mutta hanahuoneessa istuu useita afrikkalaisia seurueita, ja Patelin mukaan tansanialaiset ovat alkaneet löytää paikalle yhä useammin. – Houkuttelemme ihmisiä kokeilemaan ensin meidän lageriamme. Lagerin jälkeen asiakkaita houkutellaan kokeilemaan bonde alea ja vähitellen humalaisempia tai tummempia oluita. Ensikertalaisten reaktioita on Patelin mukaan hauska seurata. Jotkut nyrpistelevät nenäänsä ja puhuvat yskänlääkkestä, toiset ihastuvat kerrasta ja alkavat puhua, kuinka olut on kuin kukkakimppu. Olutkulttuuri on pikkuhiljaa alkamassa.

23


Matkailu

“Ugandaan mahtuisi lisääkin pienpanimoita” Jos Tansaniasta lentää Ugandaan kansallisella Uganda Airlinesilla, saa ensikosketuksen maan ainoaan pienpanimoon jo lentokoneessa, sillä Banange Brewing Companyllä on yksinoikeus lentoyhtiön olutvalikoimaan. Panimoa pyörittää brittiläinen Khalid Mohamed, joka on aiemmin tehnyt olutta Vietnamissa ja Yhdysvalloissa. Hän sanoo, että monet asiakkaat löytävät hanahuonelle juuri siksi, että he ovat juoneet Babangen oluita lennolla ja halusivat tulla katsomaan, missä niitä tehdään. Iso osa asiakkaista on ulkomaalaisia, kahdestakin syystä, Mohamed sanoo. Käsityöolut on ensinnäkin kalliihko premium-tuote ja toiseksi ugandalaiset ovat hyvin merkkiuskollisia. Ugandalaiset juovat paljon, mutta ihmisillä on tapana valita lempibrändinsä ja pysyä siinä. – Teemme paljon kampanjoita ja käymme festivaaleilla maistamassa oluita ja voittamassa ugandalaisia puolellemme. Khalid Mohamed sanoo, että Ugandassa olisi tilausta useammallekin pienpanimolle. Expat-yhteisö on suuri, ja paikallisetkin kiinnostuvat hiljalleen. Menestyvän pienpanimon perustaminen tarvitsee kuitenkin kolmea asiaa: tietotaitoa, infraa ja pääomaa. Harvalla on kaikkia kolmea.

Ohra kotimaasta, muut muualta Banange käyttää oluen rungon tekemiseen mallastamatonta ohraa ja entsyymejä, ja erikoismaltaat ovat Weyermannin. Humala ja hiivakin tulevat ulkomailta. – Ei humalaa kannata tässä ilmastossa lähteä kasvattamaan. Mutta ohra on hyvää, ja entsyymi pilkkoo sen tärkkelyksen käymiskelpoisiksi sokereiksi. Mallastaminen vaatisi isompia investointeja. Mohamed haluaisi käyttää enemmän paikallisia raaka-aineita. Hän on esimerkiksi kokeillut, miten entsyymit toimivat kassavajauhon tärkkelyksen pilkkomiseen. – Se näyttää toimivan, mutta pitää aina miettiä lopputuotteen laatua. Ei voi vain alkaa tehdä kassavaolutta sen tähden, että se on mahdollista, jos laatu kärsii.

24

Juomaposti 3/2026

Tyylilajillisesti Banangella on tyypillisesti tarjolla ydinvalikoima: ipa, amber, lite ja golden lager. Lisäksi on vaihtuvia koe-eriä, mutta niiden tuominen pysyvään tuotantoon on hankalaa, sillä Ugandassa joka oluelle pitää saada oma lupansa, mikä tarkoittaa aina laboratoriokokeita ja byrokratiaa. – Yleensä joka toinen viikko teemme jonkin erikoiserän, ja jos se toimii, harkitsemme, lähdemmekö tekemään virallista paperityötä. Uuden löytämistä ja teknisiä päänsärkyjä Maan ensimmäisen pienpanimon pyörittämisessä on hyvää ja huonoa, Mohamed sanoo. Vaikeinta on tekniikan kanssa. – Kun jotain hajoaa, on vaikeaa löytää korjaajaa, koska kaikki laitteet on hankittu ulkomailta. On palkitsevaakin, kun täytyy itse opetella eri laitteiden toiminta ja keksiä ratkaisuja kuin panimon MacGyver, mutta välillä turhauttaa, kun tulee tuotantokatkoksia, kun odottelee osaa tai insinööriä. Hienointa taas on, kun pääsee maistattamaan ihmiselle ensimmäistä kertaa uusia makuja: ipaa, stouttia tai pilsneriä. – Siitä innostuu aina itsekin, Mohamed sanoo.

Ruandassa nojataan durraan Raaka-aineiden puolesta erityisin meininki löytyy Ruandan pääkaupungista Kigalista. Kweza Breweryn oluissa on kiva suutuntuma ja pitkä, pehmeä katkero, jota on vaikeaa kuvailla. – Ruandaiset asiakkaat tunnistavat sen heti, sanoo panimon toimitusjohtaja Jessi Flynn. Omalaatuinen makuprofiili tulee paikallisesta durrasta, jota on vähintään 70 prosenttia Kwezan oluiden vilja-aineksesta. Panimolla haluttiin luottaa perinteeseen raaka-aineeseen, sillä durrasta tehdään myös paikallista farmhouse-olutta ikigagea. Jokainen maaseudun nainen osaa tehdä perinteistä durraolutta ja banaaniolutta, ja se on keskeinen juoma juhlissa ja arjessakin, Fyll

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

kertoo. Oluenpaneminen on perinteisesti Afrikassa ollut naisten työtä, ja Kwezassakin luotetaan naisvoimaan. Panimo on naisten omistama ja johtama – vain pääpanija ja hanahuoneen vetäjä ovat tällä hetkellä miehiä.

Erikoinen raaka-aine mäskätä Durra on Flynnin mukaan monella tapaa mielenkiintoinen raaka-aine. Paahdettuna se kantaa hyvin portterin savuisuuden ja karamelliaromit, ja humaloituihin oluisiin tarvitsee käyttää vähemmän humalaa kuin normaalisti, sillä durra vahvistaa katkeron makua. – Se on luontaisesti gluteeniton ja kestää ilmastonmuutostakin hyvin, Flynn kehuu. Durra vaatii ohraa korkeamman lämpötilan hyytelöityäkseen, ja kuumentaminen tuhoaa durran luontaiset entsyymit. Siksi durralla mäskätessä tehdään ensin kuuma mäskäys pelkällä durralla, sitten lisätään ohramallasta, jotta saadaan mukaan ohran entsyymit ja sitten tehdään pitkä toinen mäskäys. – Jos täältä saisi ostaa entsyymejä, niin voisimme tehdä 100-prosenttista durraolutta, Flynn sanoo. Erikoista on myös, että entsyymit ja hiivat toimivat, vaikka mäskin ja vierteen pH on noin 6,5. Lopullisessa tuotteessa pH laskee 4,5:n paikkeille. – Durran suutuntuma ja runko ovat aika ohuet, joten käytämme yleensä öljyisiä humalia kompensoimaan tätä. Kwezalla haluttaisiin tehdä oluesta perinteitä mahdollisimman hyvin kunnioittavaa. Flynnistä olisi esimerkiksi kiinnostavaa käyttää katkeron tuomiseen perinteisen oluen bitter leaf -kasvia ja etsiä paikallisia hiivakantoja, mutta se voisi olla vaikeaa, sillä Ruandalla on tiukka elintarvikesääntely.

Perinteinen ikigage-olut käytetään aiempien erien hiivakakulla, mutta siitä ei toistaiseksi ole eristetty kaupallisesti saatavilla olevaa hiivakantaa. – Olisi hienoa löytää paikallinen hiivakanta, joka olisi sopeutunut paikallisiin oloihin, ei ehkä tarvitsisi viilentää tankkejakaan, Flynn sanoo. Käytännössä Kwezan oluissa käytetään paljon kveik-hiivoja.

Oikeuslaitos tuli apuun Ruandalla on maine hyvänä maana perustaa yrityksiä. Flynn sanookin, että viranomaiset ovat olleet innoissaan maan ensimmäisestä pienpanimosta, mutta kaikenlaista säätöä aiheuttaa se, että elintarvike- ja juoma-alan säännöt on tehty isommille toimijoille. – Ei ole aina helppoa olla ensimmäinen, Flynn naurahtaa. Ruandassa ei juuri ole korruptiota, eikä yrittäjän ei tarvitse lahjoa tarkastajia. Suurin päänsärky Kwezalle on ollut aiempi vuokraisäntä, joka oli yllättäen laittanut ovet lukkoon ja takavarikoinut sekä laitteet että varaston. Asiasta käytiin oikeutta, ja vierailun aikana Kweza oli virallisesti kiinni. Kesken keskustelun Jessi Flynn saa sähköpostin. Hän lukee sen ääneen koko henkilökunnalle: takavarikko on todettu laittomaksi ja vuokranantajan vaatimukset perättömiksi. Panimo pääsee muuttamaan, uudet tilat on jo katsottu. – Saimme painmon takaisin, Flynn huudahtaa. Helpotus on käsinkokseteltava. Alkaa tanssi, laulu ja oluen virta.

25


Matkailu

Olutmatkalla Romaniassa:

Timis ˛oara on läntisen Romanian olutpääkaupunki

26

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Jylhä Karpaattien vuoristo, Mustanmeren rantakohteet, kiehtova Transilvanian alue vampyyritarinoineen ja karhuineen, historiaa huokuvat vanhat kaupungit linnoineen ja Ceaușescun suuruudenhullut hankkeet - Romaniassa riittää mielenkiintoista koettavaa moneen makuun. Mutta entäpä olutmatkailijan Romania? Teksti ja kuvat; Craft Beer Nomads, Anne Lukkarila

27


Matkailu

ROMANIA on ehdottomasti olutmaa, ja paikallisesti valmistettua,

edullista lageria on saatavilla kaikkialla. Artesaanioluista kiinnostunut löytää erinomaisia olutravintoloita ja useita mainioita pienpanimoita pääkaupunki Bukarestista, mutta oivallinen olutkaupunki on myös Länsi-Romanian Timișoara. Tämä maan kolmanneksi suurin kaupunki tunnetaan muun muassa komeasta barokkiarkkitehtuurista, viehättävistä aukioista ja kulttuuritarjonnastaan, mutta olutreissaajan kartalla se on Beretan, OneTwon ja Unfiltered-festivaalin kotipaikka.

Romanian oluthistoria pähkinänkuoressa Romanian alueen varhaiset asukkaat, dacialaiset, valmistivat ja joivat viljasta käymisen avulla tehtyä olutta muistuttavaa juomaa jo tuhansia vuosia sitten, mutta Rooman valtakauden aikana viininviljely syrjäytti oluen lähes kokonaan. Maan olutkulttuuri alkoi ilmeisesti elpyä 1100-luvulla, kun Transilvaniaan muutti siirtolaisia Saksan alueelta, tuoden mukanaan kehittyneet oluenpanemistaidot, mutta ensimmäiset kirjalliset lähteet oluen panemisesta ovat vasta 1300-luvulta. Keskiajalla Romaniassa, monien muiden Euroopan maiden tapaan, valmistettiin olutta luostaripanimoissa ja pienissä kyläpanimoissa. Maan ensimmäinen teollinen panimo, edelleen toiminnassa oleva Timișoreana, perustettiin Timișoaran kaupunkiin vuonna 1718. Oluen suosio kasvoi Romaniassa voimakkaasti 1700-luvun lopulla ja 1800luvun aikana, jolloin perustettiin useita suuria panimoita ja rakennettiin kattava oluttupien verkosto. Suurpanimoiden lisäksi kaupungeissa ja kylissä toimi pienpanimoita, usein pubien yhteydessä, ja olutkulttuuri eli kukoistuksen aikaa. Toisen maailman sodan myllerrykset johtivat panimoiden kansallistamiseen, valtion ottaessa ne haltuunsa. Nicolae Ceaușescu pyrki korvaamaan väkijuomat oluella, ja määräsi maan jokaiseen piirikuntaan rakennettavaksi oman valtion panimon. Kommunismin ajan jälkeen kansainväliset olutjätit ostivat maan tunnetuimmat olutbrändit, ja entisiä valtion panimoita sekä suljettiin että yksityistettiin hiljalleen.

28

Juomaposti 3/2026

Pienpanimobuumi tuli Romaniaan ryminällä 2010-luvulla 2010-luvulla itäisessä Euroopassa nopeasti levinnyt craft beer -liike hyökyi vuosikymmenen alussa myös Romaniaan, ja maahan alkoi kehittyä varsin eloisa pienpanimokulttuuri. Pienimuotoinen kotipanimotoiminta ja yksittäiset kokeilut kasvoivat nopeasti harrastajien verkostoksi, ja ensimmäiset varsinaiset pienpanimot perustettiin heti 2010 luvun alussa. Pioneerien joukossa oli Timișoarassa vuonna 2011 avattu Clinica de Bere sekä vuonna 2013 perustettu Zăganu Craft Brewery. Vuosikymmenen loppupuoli oli varsinaista pienpanimokulttuurin kehittymisen kulta-aikaa, ja muun muassa erilaisia IPA-oluita, hapanoluita ja tummia oluita valmistavia artesaanipanimoita syntyi kymmenittäin. Kansainvälisesti kenties tunnetuin romanialainen pienpanimo on bukarestilainen Hop Hooligans, mutta suureen suosioon on noussut myös timișoaralainen Berata Brewing.

Bereta Brewing - harrastustoiminnasta kansainväliseen menestykseen

Kahden olutharrastajan ja kotipanijan, Adrian Biebelin ja Silviu Burtăhin, perustama Bereta on noussut olutharrastajien tietoisuuteen ympäri Euroopan. Timișoaralainen Bereta Brewing tunnetaan innovatiivisesta otteesta ja laadukkaista tuotteita. Panimo on ylpeästi itsenäinen, ja valmistaa omien sanojensa mukaan juuri sellaisia oluita kuin tekijät itse haluavat, trendeistä välittämättä, rohkeasti ja parhaista raaka-aineista.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Biebel ja Burtăh testasivat erilaisia tyylejä ja reseptejä ensin kotipanimoissaan, ja perustivat Beretan Romanian ensimmäiseksi kiertolaispanimoksi vuonna 2016. Heti samana vuonna panimo voitti RateBeerin myöntämän Romanian paras olut -palkinnon ensimmäisellä New England IPA -oluellaan, nykyään ikonisella Juicebagilla. Kesällä 2018 Bereta siirtyi sopimuspanimotoiminnasta oman pienpanimon pyörittämiseen, ja siitä lähtien panimo on lanseerannut satoja oluita, kehittyen Romanian käsityöolutskenen pioneerista yhdeksi Itä-Euroopan arvostetuimmista artesaaniolutbrändeistä. Beretan oluet valmistetaan 10 hehtolitran puoliautomaattisella laitteistolla, ja panimon vuosituotanto on noin 70 000 litraa. Valtaosa tuotannosta myydään tätä nykyä muualle Eurooppaan, mutta luonnollisesti Beretan oluita on saatavilla pienpanimopubeista ympäri Romanian. Timișoaran kaupungin laitamilla sijaitsevassa panimossa ei ole omaa baaria, mutta erinomainen paikka maistaa oluita supertuoreina löytyy kaupungin viehättävästä vanhasta keskustasta. Bereta Taproom & Bottleshop onkin läntisen Romanian halki kulkevalle olutmatkaajalle aivan ehdoton pysähtymispaikka.

OneTwo-panimon Unfiltered-festivaali huipentaa Timișoaran olutvuoden Beratan vanavedessä Timișoaran craft beer tarjontaa on noussut täydentämään myös muita pienpanimoita. Vuonna 2019 perustettiin rohkeista mauista ja kokeilunhaluisuudesta tunnettu OneTwo. Myös OneTwo aloitti kiertolaispanimona, ja pani ensimmäisen oluensa, ananaksella maustetun Gosen, nimenomaan Beretan tuotantotiloissa. Vielä 2019 hedelmäiset hapanoluet olivat varsin harvinaisia Romaniassa, mutta OneTwo löysi nopeasti uusista mausta innostunutta yleisöä. Ennen oman panimon perustamista OneTwo keskittyi reilun vuoden ajan pyörittämään romanialaisiin pienpanimo-oluisiin erikoistunutta pubia Timișoaran keskustassa, mutta samaan aikaan myös lupaprosessi panimotoimintaan pantiin alulle. OneTwon oma panimo avattiin vuonna 2020, ja sen valikoimaan kuuluu edelleen erilaisia ja yllättäviäkin hapanoluita, mutta myös muun muassa mehukkaita NEIPA-oluita ja raikkaita lagereita, joita kannattaa suunnata maistelemaan panimon taproom-pubeihin, joista toinen sijaitsee vanhassa keskustassa, toinen hieman sen ulkopuolella.

29


Matkailu

OneTwon, ja tätä nykyä koko Romanian pienpanimoyhteisön, vuoden kohokohta on Unfiltered, vuosittain syksyllä järjestettävä pienpanimo-olutfestivaali. Panimoalaa voimakkaasti kurittaneet koronavuodet koituivat monien pienpanimoiden ja oluttapahtumien kohtaloksi, ja Unfiltered on noussut korvaamaan aiemmin pääkaupungissa järjestettyjä festivaaleja. Heti ensimmäisenä vuonna 2024 OneTwo onnistui houkuttelemaan mukaan paitsi Romanian parhaat pienpanimot, myös arvostettuja kansainvälisiä nimiä, ja siitä on nopeasti kasvanut maan arvostetuin ja laadukkain käsityöläisoluttapahtuma. Tänä syksynä tapahtuma järjestetään 24. lokakuuta, ja mukana on huippupanimoita ympäri Euroopan, tällä kertaa myös Suomesta, sillä panimolistalta löytyy Factory Brewing! Paras ajankohta suunnata olutmatkalle Timișoaraan on siis ehdottomasti Unfiltered-festivaalin aikaan, mutta missä muualla kannattaa vierailla? Beretan ja OneTwon hanahuoneissa tietysti, mutta niiden lisäksi kaupungissa on myös kourallinen muita mainioita pubeja. Vanhassa keskustassa, vain korttelin päässä Beretan taproomista sijaitseva Bibliotheka tunnetaan kattavasta, harvinaisuuksiakin sisältävästä tölkki- ja pullovalikoimastaan, ja keskustan eteläpuolella sijaitseva The 80’s Pub eloisasta, retrohenkisestä miljööstä ja tunnelmasta. Oluthistoriasta kiinnostuneen kannattaa suunnata myös Timișoreanapanimon vanhassa panimomiljöössä sijaitsevaan, romanialaista perinneruokaa tarjoavaan ravintolaan, josta toki ei löydä pienpanimo-olutta, vaan perinteikästä, paikallisesti valmistettua lager-olutta ja historian havinaa. Hieman tuoreemmasta historiasta kiinnostuneille vinkattakoon myös Ceașescun aikaisen Romanian esineistöön keskittyvän Kommunistisen kuluttajan museon yhteydessä sijaitseva, boheemista ja rennosta ilmapiiristään tunnettu Scârț Loc Lejer baari.

30

Juomaposti 3/2026

b ”Paras ajankohta suunnata olutmatkalle Timisoaraan on siis ehdottomasti Unfilteredfestivaalin aikaan…”

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

31


Matkailu

Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen

Puola tunnetaan vodkasta, mutta Varsovassa kannattaa nostaa lasiin myös olutta. Kaupungin vilkas pienpanimokulttuuri tarjoaa kaikkea historiallisesta grodziskiesta ja Baltian portterista mehukkaisiin ipoihin ja villeihin hapanoluisiin. Parhaimmillaan olutbaarista toiseen voi siirtyä muutamalla askeleella.

Varsova yllättää olutmatkailijan:

Craftia, klassikoita ja kymmeniä hanoja 32

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Varsova ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen

eurooppalaisena olutkaupunkina. Saksan ja Tšekin välittömässä naapurissa puolalainen olut on pitkään jäänyt tunnetumpien olutmaiden ja maan oman vodkaperinteen varjoon. Tilanne on kuitenkin muuttunut perusteellisesti. Puolan pienpanimokulttuuri on kasvanut 2010-luvulta lähtien vauhdilla, ja Varsovasta on tullut yksi sen parhaista näyteikkunoista. Erityisen helppoa olutmatkailu on keskustassa. Nowogrodzka- ja Chmielna-katujen ympäristöön on keskittynyt useita kaupungin tunnetuimpia multitap-baareja, joissa hanalista vaihtuu jatkuvasti. Samalla illan aikana voi saada varsin kattavan kuvan koko Puolan pienpanimokentästä.

Parhaat hanat löytyvät läheltä toisiaan Varsovan craft-klassikoihin kuuluu Kufle i Kapsle Nowogrodzka-kadulla. Baarissa on parikymmentä vaihtuvaa hanaa, ja tarjolla on sekä puolalaisten pienpanimoiden tuotteita että ulkomaisia vieraita. Hanavalikoima elää jatkuvasti, joten baarissa kannattaa keskittyä juuri sillä hetkellä tarjolla oleviin uutuuksiin. Samalla kadulla sijaitseva Jabeerwocky on toinen varma osoite. Baarissa on 17 hanaa, suuri kylmiö tuoreelle pastöroimattomalle oluelle sekä pizzaa ja muuta pubiruokaa. Muutaman minuutin kävelyn päässä Chmielnalla vaihtoehdot vain lisääntyvät. PINTA Warszawa on yhden Puolan tunnetuimman craft-panimon oma baari. Hanasta saa luonnollisesti Pintaa, mutta myös vieraspanimoiden tuotteita. PINTAlla on keskustassa lisäksi toinen toimipiste Nowogrodzkalla.

Samalta alueelta löytyvät Hopito ja Hoppiness, joissa vaihtuvat puolalaisten pienpanimoiden oluet yhdistyvät ruokaan. Hanavalikoima elää nopeasti, mutta molemmissa saa hyvän läpileikkauksen sekä maan tunnetuista pienpanimoista että tuoreemmista craft-nimistä. Jos hanojen määrä itsessään kiinnostaa, Foksal-kadun Piw Paw Beer Heaven vie asian äärimmilleen. Paikalla on lähes 80 hanaa, joten jo pelkästään olutlistan tutkimiseen saa helposti kulumaan aikaa.

Vallankumous alkoi IPAsta Puolan nykyisen pienpanimobuumin symbolinen lähtölaukaus ammuttiin vuonna 2011. Browar PINTA valmisti silloin Atak Chmielu -oluen, jota panimo pitää Puolan ensimmäisenä kaupallisena American IPAna. Sen voimakas amerikkalainen humalointi oli aikansa

puolalaisessa olutkentässä jotain täysin uutta. PINTAn jalanjäljissä syntyi kokonainen uuden aallon panimosukupolvi. Nykyisin Varsovan baareissa toistuvat nimet kuten Trzech Kumpli, Nepomucen, Artezan ja Stu Mostów. Kaupungin omiin kiinnostaviin nimiin kuuluu vuonna 2018 perustettu Funky Fluid, joka tunnetaan erityisesti vahvasti humaloiduista ipoista, hedelmäisistä hapanoluista ja Gelatosarjan kokeiluista. Puolalainen craft ei myöskään tarkoita enää vain IPAa. Hanoista löytyy lagereita, saison-oluita, stoutteja, happamia ja hedelmäisiä oluita sekä yhä enemmän laadukkaita alkoholittomia vaihtoehtoja.

Wolassa olut kohtaa Varsovan historian Keskustan moderneille multitapeille kiinnostavan vastapainon tarjoaa Browar Warszawski Wolan kaupunginosassa. Panimoravintola sijaitsee Browary Warszawskie -korttelissa historiallisella panimoalueella. Grzybowskakadun ympäristössä toimi panimoita jo 1700-luvulla, ja myöhemmin alue tunnettiin erityisesti Haberbuschin ja Schielen suuresta panimosta. Panimotoiminta jatkui alueella vuoteen 2005 saakka. Vuonna 2021 olut palasi kortteliin, kun uusi Browar Warszawski avattiin. Nykyinen pienpanimo valmistaa laajan valikoiman omia käsityöläisoluita. Listalta löytyy modernien tyylien lisäksi myös perinteisempiä vaihtoehtoja, kuten portteria ja puolalaista klassikkoa grodziskieta. Historiallisesta teollisuusmiljööstä on rakennettu kokonainen ravintola- ja ajanviettokortteli, joten Browary Warszawskie toimii hyvin myös seurueelle, jonka kaikki jäsenet eivät suhtaudu olueen aivan yhtä intohimoisesti.


Matkailu

Tilaa piwo ja maista ainakin nämä Puolaksi olut on yksinkertaisesti piwo, mutta ensimmäistä vastaantulevaa vaaleaa lageria pidemmälle kannattaa ehdottomasti mennä. Yksi tärkeimmistä tyyleistä on Baltian portteri eli Baltic Porter , vahva tumma pohjahiivaolut, jossa voi olla suklaan, kahvin, paahteisen maltaan ja kuivattujen hedelmien sävyjä. Puolassa tyyli elää edelleen vahvana, ja siitä tehdään niin perinteisiä kuin tynnyrikypsytettyjäkin versioita. Vielä omaleimaisempi on Grodziskie, historiallinen puolalainen oluttyyli. Se valmistetaan perinteisesti tammisavustetusta vehnämaltaasta. Olut on kevyt, kuiva, savuinen ja voimakkaasti hiilihapotettu, jopa niin paljon, että sitä on kutsuttu puolalaiseksi olutsamppanjaksi. Modernin craftin ystävän kannattaa puolestaan kokeilla ainakin paikallisia West Coast- ja Hazy-ipoja sekä hedelmäisiä soureja. Varsovan hanojen vaihtuvuus on niin nopeaa, ettei yksittäistä olutta kannata välttämättä lähteä etsimään. Parempi strategia on kysyä baarimikolta, mikä puolalainen uutuus on juuri nyt parhaimmillaan.

Festivaalilla koko Puola samaan lasiin Jos matkan ajoitus on vapaa, oluenystävän kannattaa merkitä kalenteriin myös Warszawski Festiwal Piwa. Syksyn 2026 festivaali järjestetään Legia Warszawan stadionilla 15.–17. lokakuuta. Kolmipäiväinen tapahtuma kokoaa yhteen puolalaisia panimoita, uutuusoluita, alkoholittomia vaihtoehtoja, ruoka-autoja ja panimoalan tekijöitä. Festivaalia on järjestetty vuodesta 2014 lähtien, ja se tarjoaa tehokkaan pikakurssin siihen, mitä Puolan olutkentällä juuri nyt tapahtuu. Varsovan vahvuus olutkaupunkina onkin juuri monipuolisuus. Päivällä voi tutustua entisen teollisuusalueen panimohistoriaan, illalla kävellä multitapista toiseen ja päättää kierroksen olueen, joka olisi vielä 2010-luvun alussa tuntunut Puolassa poikkeukselliselta. Vodkaa ei siis Varsovassa tarvitse unohtaa. Mutta olutmatkalla sen voi aivan hyvin jättää toiselle illalle.

VARSOVAN OLUTPAIKAT

Kufle i Kapsle, Nowogrodzka 25

Hoppiness Beer & Food, Chmielna 27/31

Jabeerwocky Craft Beer Pub, Nowogrodzka 12

Piw Paw Beer Heaven, Foksal 16

PINTA Warszawa Chmielna, Chmielna 7/9

Browar Warszawski, Haberbuscha i Schielego 2

PINTA Warszawa Nowogrodzka, Nowogrodzka 4

Browary Warszawskie, Grzybowska 60 / Haberbuscha i Schielego -kortteli

Hopito Craft Beer & Burgers Chmielna, Chmielna 24

34

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Varsovaan ja Varsovassa

Varsoaan on helppo lentää suoraan Suomesta, ajaa Tallinnan lautan kautta tai matkustaa bussilla. Paikallinen rahayksikkö on Puolan zlotya. Olutmatkailijan kannalta Varsova on Suomea edullisempi: pubiolut maksaa keskimäärin noin kolmanneksen vähemmän kuin Helsingissä, ja kauppaoluen hinta voi olla alle puolet Suomen tasosta. Craft-baareissa erikoisoluet voivat toki olla selvästi tavallista lageria kalliimpia.

35


5,5%

36

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


PAREMPI KUIN LUULIT

10 –12 November 2026 Exhibition Centre Nuremberg

Technologies, trends and ideas for tomorrow‘s brewery Diversification is becoming a key to success: non-alcoholic beers, flexible plant utilisation, resource-efficient production and a whole new range of products. Develop your business model further – from a traditional beer producer to an innovative brewery. Get inspired at BrauBeviale!

37


Terveiset ulkomailta

Toronton keskustan panimot

– neljä klassikkoa olutmatkailijalle

38

Juomaposti 3/2026

Olen Christoffer Tuominen eli Krippe, suomenruotsalainen oluttekijä, -tuomari, -kirjoittaja ja -konsultti. Porvoosta olen maailmalle eksynyt; nyt työskentelen Torontossa oluentekijänä ja konsulttina. Porvoolaisuus ei ihmisestä katoa ja toimin myös Vanhan Porvoon Panimon osakkaana. Somesta minut löytää @yarrhebrews

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

S

Steam Whistle Brewing Aloitetaan kierros Ontariojärven rannalta, aivan Rogers Centren baseball-pyhätön kupeesta. Vanhassa veturihallissa sijaitseva Steam Whistle Brewing on jo miljöönsä puolesta yksi Toronton tunnetuimmista panimokohteista. Panimo perustettiin vuonna 1998, ja sen nimi viittaa höyryvetureihin. Steam Whistle on tehnyt tunnetuksi erityisesti yhden oluen: Steam Whistle Pilsnerin, jota on saatavilla sekä suodatettuna että suodattamattomana. Panimomestari Erica McOustra on kouluttautunut Berliinin VLB-instituutissa, joten lageroluiden salat ovat hyvin hallussa. Steam Whistle Pilsner onkin erinomainen esimerkki tyylipuhtaasta lagerista. Väri on kirkkaan kullankeltainen, tuoksussa ja maussa on hienovaraista viljaisuutta, humalointi tuo napakan katkeron ja kokonaisuuden viimeistelee raikas, kuiva loppumaku. Kyseessä on syystäkin panimon klassikko ja kestosuosikki. Vuonna 2022 Steam Whistle osti Beau’s Brewingin, ja nykyään panimolla valmistetaan myös Beau’sin oluita. Steam Whistle on erinomainen pysähdyspaikka ennen kaupungin urheilutarjontaan tutustumista. Taproomissa tarjoillaan myös ruokaa, ja mikä parasta, se on ainoa paikka, jossa Steam Whistle Pilsneriä pääsee maistamaan suodattamattomana versiona.

Great Lakes Brewery Steam Whistleltä jatketaan hieman itään kohti St. Lawrence Marketia. Kauppahalli on jo itsessään vierailun arvoinen kohde. Paddington’s Pump -pubissa voi esimerkiksi maistaa kuuluisaa peameal bacon -sämpylää ja poutinea ennen varsinaisen panimokierroksen jatkamista. Kauppahallista hieman etelään sijaitsee Great Lakes Breweryn keskustan panimoravintola. Varsinainen tuotantopanimo löytyy Toronton länsipuolelta Etobicokesta, Queenswayn varrelta. Great Lakes Brewery perustettiin jo vuonna 1987. Bulutin perhe osti panimon vuonna 1992, ja samoihin aikoihin mukaan tuli myös pitkään panimon keulakuvana toiminut panimomestari Mike Lackey. Sittemmin GLB on vakiinnuttanut paikkansa Kanadan panimoeliitissä.

Keskustan brewpubissa on parinkymmenen hanan valikoima panimon oluita. Paikan päällä valmistetaan lisäksi pieniä eriä, kokeellisia oluita ja yhteistyöoluita. Keittiöstä saa oluiden seuraksi muun muassa Detroittyylisiä pizzoja ja smash burgereita. Great Lakes tunnetaan etenkin IPAoluistaan, mutta myös lager- ja brittityylinen tarjonta on vahvaa. Omiin suosikkeihini kuuluvat Classic Plzen, Pompous Ass Best Bitter sekä Canuck Pale Ale. Canuck on maukas länsirannikkotyylinen pale ale. Sen väri on houkuttelevan meripihkainen, ja aromista löytyy greippiä, mangoa ja havuisuutta. Maussa sitruksisuus saa seurakseen makeaa persikkaa, greippiä ja mangoa. Kokonaisuus on raikas mutta samalla riittävän luonteikas.

Bar Volo Seuraavaksi suunnataan pohjoiseen Yonge Streetin suuntaisesti. St. Nicholas Streetiltä löytyy yksi Toronton todellisista olutmekoista: Bar Volo. Paikka on ollut olemassa jo vuodesta 1988, mutta ensimmäiset craft-oluet hanoihin saatiin vuonna 2002. Nykyään Volo kätkee sisäänsä myös oman panimon, joka perustettiin vuonna 2019. Istuin vierailullani alas panija Chris Evansin kanssa keskustelemaan Volon olutfilosofiasta. ”Haluamme keskittyä klassisiin englantilaisiin ja saksalaisiin tyyleihin sekä pohjoisamerikkalaisiin oluihin ajalta ennen hazy-hypeä. Haluan, että oluemme ovat helposti lähestyttäviä ja vetoavat laajaan yleisöön. Toki työtä helpottaa se, että tykkään itse juoda juuri näitä tyylejä”, Chris kertoo. Volon ajatus ei kuitenkaan ole valmistaa kaikkea itse. ”Olemme myös maailmanluokan olutkohde ja kuratoimme parhaat mahdolliset versiot niistä tyyleistä, joita emme itse tee: hazy IPAa, happamia oluita, saisonia, lambicia ja niin edelleen.” Vierailuni aikana listalla oli laaja kattaus paikallisia oluita sekä muun muassa Cantillonin ja Tilquinin lambiceja Belgiasta. Chris aloitti Volossa baarimikkona vuonna 2013 ja siirtyi panijan tehtäviin vuonna 2022. Suuri osa talon omista oluista tarjoillaan caskista eli perinteiseen brittiläiseen tapaan tynnyristä. Chris nostaa esiin erityisesti Brunan, englantilaistyylisen brown alen. ”Bruna on juuri nyt oma suosikkini. Se on pähkinäinen, siinä on hieman vastapaahdetun kahvin vivahteita ja hieno maltaiden tuoma moniulotteisuus. Jälkimaku on puhdas ja kuivahko. Fantastinen cask-olut!” Tulossa on myös Marzo, Chrisin oma tulkinta Märzenistä. ”Olen siitä todella ylpeä. Se on erittäin helposti juotava, siinä on kiinnostava

mallaspohja ja humalointi muistuttaa minua syksyn lehdistä.” Volo tunnetaan myös Cask Days -festivaalistaan. Ennen pandemiaa tapahtuma kasvoi Pohjois-Amerikan suurimmaksi cask-olutfestivaaliksi: viikonlopun aikana tarjolla oli yli 400 olutta ja kävijöitä noin 12 000. Sittemmin tapahtuma on hieman pienentynyt. Tänä vuonna se järjestetään lokakuussa uudessa Bottega Volossa Campbell Avenuella. Vololla on lisäksi muitakin toimipisteitä, kuten Birreria Volo ja Bottega Volo. Kaikkia yhdistää vahva keskittyminen laadukkaaseen olueen.

Granite Brewery Matka jatkuu Volosta pohjoiseen Toronton Midtowniin. Mount Pleasantin suunnalla sijaitsee Ron Keefen perustama Granite Brewery, joka avasi ovensa vuonna 1991. Kyseessä on vahvasti brittihenkinen panimoravintola, jonka tuotannon ytimessä ovat perinteiset real alet ja cask-oluet. Ron Keefe kuuluu Ontarion craft beer -kulttuurin uranuurtajiin. Hän on vuosien varrella vaikuttanut alan kehitykseen muun muassa lobbaamalla provinssin hallitusta ja opettamalla panimotekniikkaa George Brown Collegessa. Vuonna 2011 hän siirsi panimon vetovastuun tyttärelleen Mary Beth Keefelle. Mary Beth on kouluttautunut panimoalalle sekä Lontoossa että Wisconsinin yliopistossa. Vuonna 2022 hänet palkittiin Brewer of the Year -tittelillä Brewers Choice Awards -tapahtumassa. Mary Beth on myös näkyvä naisten aseman puolestapuhuja olutalalla. Hän jakaa avoimesti osaamistaan, tarjoaa uusia mahdollisuuksia alalle tuleville naisille ja nostaa sosiaalisessa mediassaan säännöllisesti esiin naisia, jotka työskentelevät oluen parissa. Granite ja Mary Beth tunnetaan kuitenkin ennen kaikkea erinomaisista cask-oluistaan. Granite on saanut arvostetun Cask Marque Certificate of Excellence -tunnustuksen, mikä kertoo siitä, kuinka vakavasti oluen tarjoiluun ja cask-perinteeseen täällä suhtaudutaan. Panimo on Torontossa poikkeuksellinen myös tuotantotapansa vuoksi: yhtä lukuun ottamatta kaikki käymistankit ovat avoimia. Lähes kaikki oluet käyvät siis perinteiseen brittiläiseen tapaan avoimissa käymisastioissa. Omiin suosikkeihini kuuluvat kuivahumaloitu Best Bitter sekä Cascadella ja Galaxylla humaloitu Galactic Pale Ale. Myös palkittu Darkside Black IPA kannattaa ottaa maistoon. Itse ravintola on sisustettu viihtyisän brittipubin hengessä, ja keittiö tarjoilee oluiden seuraksi pubiklassikoita. Kadun puolella on pieni terassi, mutta varsinainen helmi löytyy rakennuksen takaa: suurempi katettu sisäpihaterassi, jossa lämpölamppujen ansiosta voi viettää aikaa myös kylmempinä kuukausina.

39


Terveiset ulkomailta

Understanding tHazeCraze Beer expert Lotte Peplow investigates the origins and future trends of the popular hazy/juicy IPA style. 40

Juomaposti 3/2026

Lotte Peplow is the American Craft Beer Ambassador for Europe for the Brewers Association and is based in London, UK. She is a Certified Cicerone®, BDI accredited Beer Sommelier, beer writer, author, beer communicator, international beer judge, CAMRA London Taste Panellist, homebrewer and beer lover.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Hazy/juicy IPA has come to dominate the global craft beer landscape becoming ubiquitous throughout beer drinking nations of the world. At this year’s World Beer Cup, the most prestigious beer competition in the world, hazy IPA was the second largest category with 274 entries, just behind West Coast style IPA with 293. Organised by the Brewers Association, the not-for-profit trade association for small and independent American craft brewers, the competition, now in its 30th year, serves as a benchmark for quality and continues to attract the highest number of entries of any global beer competition with 8,166 this year from 50 different countries.

‘Hazies’ – How It All Began Hazy/juicy IPA originated in New England, America back in the early 2010s with the emergence of a new style of beer that focused less on clarity and bitterness and more on a soft mouthfeel, unfiltered appearance and a tropical, fruit forward hop character. Initially termed New England IPA, or ‘NEIPA’, in homage to the region of its birth, the approachable new style quickly became popular with other breweries eager to experiment with the soon to be ‘haze-craze’. The Alchemist brewery in Vermont was widely credited with creating the style back in 2011 with the launch of Heady Topper, a beer considered to be the original forefather of the style. The Brewers Association recognised the Juicy/Hazy IPA style as an official category in 2018 since when it has become the first (or second) most competitive category at both the World Beer Cup and Great American Beer Festival. During the 2010s hazy IPAs exploded in popularity and it wasn’t long before breweries across the world were jumping on the haze bandwagon. In the States, ‘hazies’ account for 10.5% by value and 8.9% by volume (off-premise scan data (NielsenIQ) of the off-premise craft beer market and 9.9% of the on-premise market (NIQCGA data/estimates).

Why Are Hazy IPAs Popular

Malts – flaked oats and flaked wheat are used to create a smoothy, creamy texture and mouthfeel, and the hazy appearance is achieved. The high protein content of oats and wheat adds body and fullness to the beer without adding sweetness. Hops – Hazy IPAs typically use hop varieties known for their juicy, tropical fruit character such as Citra, Mosaic, Azacca, Galaxy and Nelson Sauvin. Brewers avoid isomerisation of bittering hops which creates the classic bitter aftertaste, but instead focus on late hopping and dry hopping after fermentation to achieve the subdued bitterness and vibrant, fruity, tropical hop character of the style. This technique preserves volatile aroma compounds that would boil off if added at an early stage. American craft brewers have a unique advantage over other brewing nations due to their close proximity to some of the world’s premier hop growing regions, allowing them to hand-select the freshest, highest quality, most sought-after hops available. Many brewers visit the hop fields themselves multiple times a year and work directly with the growers. They not only visually inspect the harvest but crush open the hops in their hands to examine the resins and oils as well as inhale the all-important aroma that defines world-class Hazy IPA. Such attention to detail helps produce award-winning American craft beers. Yeast – brewers favour strains that produce fruity esters during fermentation and enhance hop biotransformation. They need yeast to stay suspended in the beer for longer thus contributing to a hazy appearance and fullness of body.

“During the 2010s hazy IPAs exploded in popularity and it wasn’t long before breweries across the world were jumping on the haze bandwagon.”

Unlike classic IPAs with their signature piney bitterness and clarity of appearance, Hazy IPAs are all about the soft, velvety mouthfeel, unfiltered appearance and juicy, tropical fruit forward hop expression. The subdued bitterness makes them accessible and approachable to first time drinkers as well as die-hard IPA fans. A flagship example like Sierra Nevada Hazy Little Thing was launched in 2018 and is now the best-selling juicy/hazy IPA in the USA and widely available around the world. According to Iain Newell, European marketing director at Sierra Nevada Brewing Co, 65% of beer drinkers were not hazy beer fans or had never tried one, until they sampled Sierra Nevada’s Hazy Little Thing. Hazy IPAs are made with the four essential components of beer but the grain bill, hop selection and brewing techniques are all different, for example:

The Future of Hazy IPA

What started as a regional experiment has exploded into a global phenomenon with almost every brewing nation in the world producing the style. The fact that American craft brewers pioneered the style is testimony to their inventive, innovative and daring approach. But will it last? Toppling Goliath Brewing Co, from Decorah, IO, produces award winning hazy IPAs, brewmaster Mike Saboe, has the final say: “While we may have a reached “a” peak in the haze craze, I don’t think it’s the only peak we’ll see in this category as time goes on. IPA as a broad category has captured people’s attention since its beginning and now a well-crafted hazy has expanded and diversified that interest. What began as a way of layering more hop flavour into a beer using different techniques and newer varieties of high-oil content hops resonates with beer drinkers because of its authentic aesthetic and polished, but unfiltered flavour. With the continued development of new hop varietals and almost infinite permutations of flavour available, the beautiful glow and vibrant aromas of a fresh hazy is something that I believe will always be a part of the beer drinker’s rotation.”

About the Brewers Association Lotte Peplow is Brewers Association’s American Craft Beer Ambassador for Europe. The Brewers Association (BA) is the not-for-profit trade association dedicated to small and independent American brewers, their beers and the community of brewing enthusiasts. The BA represents 5,600-plus U.S. breweries.

41


Talous Sanat Eetu Niemi, kuvitus Oskari Sarkima

Pienpanimoiden vuosi 2025:

tuopin pohjalta ylöspäin – joko suunta kääntyi? Pienpanimoskenellä elettiin vuonna 2025 edelleen ”uutta normaalia”, jossa kuluttaminen ei innosta, olut ei ole ollut trendijuoma pitkään aikaan, eivätkä pienpanimotkaan ole enää samanlaisessa nosteessa kuin menneinä vuosina. Ei siis ole ihme, että kuluttajan ostoskoriin päätyy yhä useammin jokin muu juoma pienpanimo-oluen sijasta. Mutta miten pienpanimoilla oikeasti menee? Niiden ahdinko ei ole enää otsikoissa koronan jälkeisten vuosien tapaan, eikä yksittäisistä henkilöjutuista tai suurten pienpanimoiden katsauksista voi päätellä paljonkaan alan isosta kuvasta. Sanat ja graafit Eetu Niemi

42

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

En näe asiaan muuta ratkaisua kuin jälleen kerran kaivaa esiin panimolupien haltijat, suodattaa näistä pienpanimot, jotka oikeasti panevat olutta, ja koostaa niiden taloustiedot vuodelta 2025. Manuaalisesti, yhtiö kerrallaan. Tervetuloa siis taas aidon käsityöläisolutalouskatsauksen pariin – jo seitsemättä kertaa! Jutun seuraksi sopii tietysti suomalainen pienpanimo-olut. Valitse vaikka sellainen panimo, jonka talouslukujen toivot kehittyvän suotuisasti.

Markkinaympäristö 2025 ”Uusi normaali” tarkoitti siis sitä, että vaikka pahin energiakriisi oli taittunut, kuluttajakysyntä ei osoittanut juuri paranemisen merkkejä. Oluen hinnassa on nostopainetta samaan aikaan, kun kaupat haluavat juomista yhä suurempia katteita (Kauppalehti 1.7.2026). Tilastokeskuksen mittaama kuluttajien luottamusindikaattori kyllä nousi hieman vuoden alun -8,4:stä joulukuun -7,3:een. Positiivisella puolella lukema on ollut viimeksi helmikuussa 2022. Hintojen nousua tästä ei voi syyttää, ainakaan kuluttajahintojen vuosimuutoksella mitattuna: se laski vuoden aikana 0,7:stä lukemaan 0,2 ja kävi jopa hetken negatiivisella puolella. Vuoden 2021 alusta alkanut hintojen nousu, joka oli hurjimmillaan marras–joulukuussa 2022, oli siis jo taittunut. Myös sähkö oli halvempaa kuin edellisvuonna; yritysasiakkailla ero oli parhaimmillaan jopa -30 %. Konkurssitilastot sen sijaan kertovat vaikeiden aikojen jatkumisesta. Konkurssiasiamiehen mukaan konkursseja aloitettiin vuonna 2025 noin yhdeksän prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin (Kauppalehti 8.1.2026). Kulutuksen hyytyminen näkyi siis monilla aloilla. Oluen myyntitilastoista muodostuu kaksijakoinen kuva. Mietojen, 2,9–5,5-prosenttisten oluiden myynti litroissa laski 3,6 %, kun taas 5,6–8-prosenttisten oluiden myynti kasvoi 60,7 %. Toisaalta tätä vahvemmat oluet maistuivat huonommin: yli 8-prosenttisissa oluissa oli laskua 22,4 prosenttia. Taustalla on tietysti kesän 2024 lakimuutos. Tästä huolimatta pienpanimoiden tuotantomäärä rikkoi jälleen ennätyksiä, vaikka kasvu edellisestä ennätysvuodesta oli vain prosentin luokkaa (Viisi Tähteä 18.3.2026).

Sama näkyy alkoholin kulutuksessa. THL:n mukaan alkoholin tilastoitu kulutus väheni 4,5 prosenttia, kun vuotta aiemmin alkoholijuomia nautittiin 3,5 % edellisvuotta vähemmän. Keskioluen kulutus laski 3,4 %, mutta vahvan oluen kulutus kasvoi 5,5 %. Olut myös valtasi hieman tilaa muilta juomilta – sen osuus tilastoidusta kulutuksesta nousi reilulla prosenttiyksiköllä. Säädösrintamalla oli huomattavasti tylsempää kuin vuonna 2024. Käytännössä pienpanimoiden toimintaan vaikuttavia muutoksia ei tullut, vaikka kaikenlaista pöhinää aiheen ympärillä olikin. Myöskään oluen valmisteverotus ei kiristynyt vuodesta 2024 vuoteen 2025. Sen sijaan yleinen arvonlisävero nousi 24 prosentista 25,5 prosenttiin jo vuoden 2024 syksyllä. Pienpanimoalennus säilyi ennallaan. Mitä muuta vielä? Pienpanimoille on merkitystä myös säillä ja märkyydestään tunnettujen juhlapäivien ajoituksella. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy:n vuosikertomus tiivistää asian: pääsiäis- ja vappusesongit söivät toistensa myyntiä, eikä kylmä alkukesäkään suosinut juomien menekkiä, mutta loppukesän helteet auttoivat asiaa.

”Pienpanimoiden määrä jatkoi laskuaan. Vuoden 2025 lopulla Suomessa toimi laskujeni mukaan 114 omaa pienpanimotoimintaa harjoittavaa yhtiötä.” Liikevaihto kasvoi ja tappiot kutistuivat Ja sitten lukujen pariin! Juoni on sama kuin aiemmin: katsotaan ensin kaikkien pienpanimoiden tilanne, käsitellään sitten suurin yritys eli Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy ja lopuksi vielä suurimmat ja pienimmät panimot erikseen. Seurattavat luvut ovat liikevaihto, eli myynnistä kertyneet tuotot ennen kulujen vähentämistä, tulos eli viivan alle jäävä raha sekä henkilöstömäärä. Näistä luvuista lasketut keskiarvot kertovat mukavasti, miten pienpanimoilla yleisesti ottaen menee. Kokonaiskuva siis ensin. Pienpanimoiden liikevaihto oli keskimäärin reilut 1,6 miljoonaa euroa, missä on noin 12 % kasvua. Kasvu hidastui hieman edellisvuodesta, mutta kasvuputki alkaa olla vakuuttava: tämä oli jo neljäs kasvun vuosi vuoden 2021 pikku notkahduksen jälkeen. Liikevaihtoaan kasvatti noin 54 % yhtiöistä, mikä on vähän paremmin kuin edellisenä vuonna.

Mukava kertoa kerrankin hyviä uutisia, eivätkä ne tähän lopu! Keskimääräinen pienpanimo onnistui myös karistamaan suurimman osan tappioista. Vuonna 2025 keskimääräinen tulos oli vain 15 000 euroa miinuksella, kun luku edellisenä vuonna oli -143 000 euroa. Luku on suunnilleen sama kuin vuonna 2022, jolloin keskimääräinen tulos kääntyi tappiolliseksi. Suunnan kääntämisessä oli muutamilla hyvin kannattavilla suurilla pienpanimoilla sormensa pelissä, mutta löytyypä suuremmasta päästä myös muutamia yhtiöitä, jotka tekivät reilusti turskaa. Yleisesti ottaen tappiollisten pienpanimoiden määrä laski hieman: osuus oli noin 52 % vuonna 2025, kun se oli 55 % vuonna 2024 ja 47 % vuonna 2023. Yllättäen pienpanimoiden henkilöstömäärässä nähtiin suurin nousu koko sinä aikana, kun olen näitä selvityksiä laatinut. Pienpanimoissa työskenteli keskimäärin noin kymmenen henkilöä, kun edellisvuonna määrä oli 7,6, eikä se siihen mennessä ollut juuri muuttunut suuntaan tai toiseen. Kasvua oli peräti neljännes. Osittain kyse on matematiikasta: henkilöstömäärien summa ei juuri muuttunut, mutta henkilöstömäärän ilmoittaneiden yhtiöiden määrä pieneni. Tähän hyvään uutiseen kannattaa siis suhtautua hieman varauksella. Yksittäisissä yhtiöissä muutokset olivat maltillisia, vaikka toisaalta yksi suurimmista pienpanimoista yli kolminkertaisti työntekijämääränsä, ilmeisesti yritysjärjestelyn myötä. Pienpanimoiden määrä jatkoi laskuaan. Vuoden 2025 lopulla Suomessa toimi laskujeni mukaan 114 omaa pienpanimotoimintaa harjoittavaa yhtiötä, kun myös ei-päätoimiset panimot lasketaan mukaan. Viime vuosina määrässä on tultu jatkuvasti alaspäin: vuonna 2024 yhtiöitä oli 119, vuonna 2023 127 ja vuonna 2022 vielä 132. Poistuma on suurempi kuin vähennyslasku kertoo, koska panimotoiminnan aloitti vuoden 2025 aikana tietääkseni kolme yhtiötä. Näistä yksi oli myös uusi yhtiö, ja yhdessä tapauksessa olemassa olevan panimon toiminta siirrettiin uuteen yhtiöön.

Laitilalla tasaisen hyvä vuosi Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan liikevaihto oli 25,3 miljoonaa euroa. Se oli käytännössä sama lukema kuin edellisvuonna: laskua oli vain 0,05 %. Kannattavuus taas parani mukavasti. Tulos oli noin 3,1 miljoonaa euroa, missä oli nousua 15 %. Nyt siis kolkutellaan jo vuoden 2021 huipputulosta, 3,2 miljoonaa euroa. Vuosien 2022 ja 2023 heikommat mutta tässä seurassa verrattain hyvät tulokset ovat selvästi takanapäin.

43


Talous

” Kymmenellä liikevaihdoltaan suurimmalla pienpanimolla meni myös hyvin, ainakin keskimäärin. ” Työntekijämäärä laski muutamalla henkilöllä. Keskimäärin yhtiössä työskenteli 64 henkilöä, kun vuotta aiemmin luku oli 67. Laitilan kone siis toimii edelleen. Juomat tuotetaan kannattavasti, ne myyvät hyvin ja palkintojakin satelee. IT-alalla työskentelevälle yhtiön vuosikertomuksesta pisti silmään myös vuonna 2025 toteutettu toiminnanohjausjärjestelmän (ERP) uudistusprojekti. Yhtiön mukaan uusi järjestelmä otettiin onnistuneesti käyttöön alkuvuonna 2026. Nämä eivät aina mene niin putkeen. Pitäisikö Laitilan Wirvoitusjuomatehdasta sitten pitää ollenkaan mukana pienpanimokatsauksessa? Yhtiö on toki tässä seurassa omaa luokkaansa, mutta kooltaan paljon pienempi kuin alan suuret kotimaiset pelurit Hartwall, Olvi ja Sinebrychoff. Kunkin näistä liikevaihto oli vuonna 2025 useita satoja miljoonia euroja. Keskiarvoihin Laitilan luvut toki vaikuttavat, joten on syytä katsoa muiden pienpanimoiden luvut myös erikseen. Tällä kertaa iso kuva muuttuu yllättävän vähän, kun Laitilan osuus jätetään huomioimatta. Keskimääräinen liikevaihto oli vajaat 1,3 miljoonaa euroa, missä oli 15 % kasvua. Tappiot vähenivät: vuoden 2025 tulos oli -64 000 euroa, kun se vuotta aiemmin oli vielä ennätysalhaisissa lukemissa: -185 000 euroa. Henkilöstömäärässä tultiin ylöspäin vajaa kolmasosa, keskimäärin 8,3 henkilöön. Tästä voidaan päätellä, että myös muilla pienpanimoilla meni keskimäärin paljon paremmin kuin edellisvuonna.

Myös isoimmat pienpanimot nosteessa Kymmenellä liikevaihdoltaan suurimmalla pienpanimolla meni myös hyvin, ainakin keskimäärin. Tämän joukon kärkiviisikko pysyi samana ja samassa järjestyksessä kuin edellisenä vuonna, eikä vaihtuvuutta muutenkaan juuri ollut. Ryhmään kuuluivat Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan lisäksi Nokian Panimo Oyj, Brukett Oy (joka omistaa muun muassa Fiskarsin Panimon, Suomenlinnan Panimon, Noita Wineryn ja Ägräs Distilleryn), MBH Breweries (Saimaa Brewing Companyn ja Malmgårdin Panimon emoyhtiö) ja Fat Lizard Brewing Company Oy. Neljä suurinta olivat liikevaihdoltaan noin 7–25 miljoonaa euroa ja loput 2–3 miljoonan euron haarukassa. Top-10:n pienin ja ainoa uusi tulokas oli Panimoyhtiö TuJu Oy noin 2,3 miljoonan euron liikevaihdollaan. Suurimpien pienpanimoiden liikevaihto oli keskimäärin 7,1 miljoonaa euroa, missä oli noin 7 % kasvua – pienempi kuin viime vuoden kasvuprosentti ja heikompi kuin kaikilla pienpanimoilla keskimäärin. Yhtiöistä kuusi kasvatti liikevaihtoaan, mikä on kaksi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Eniten kasvoi Brukett Oy, jonka liikevaihdossa oli nousua peräti 39 %.

44

Juomaposti 3/2026

Tuloksessa oli huomattava parannus. Kun nämä yhtiöt tekivät vuonna 2024 keskimäärin lähes miljoonan euron tappion, oli keskimääräinen tulos vuonna 2025 jo 45 000 euroa plussalla. Henkilöstömäärässä oli myös mukavaa kasvua: se nousi vuoden aikana noin 26 henkilöstä 35:een, missä oli kasvua jopa 36 %. Vuonna 2024 yhden yhtiön rökäletappio käänsi keskiarvon pakkaselle, ja vaikka tälle yhtiölle tuli tappiota edelleen useita miljoonia myös vuonna 2025, pieneni se kuitenkin reiluun kolmasosaan edellisvuotisesta. Tämä ei selitä koko kuvaa – myös useat muut yhtiöt petrasivat. Pienet tappiot tulivat tässä joukossa myös kahdelle muulle yhtiölle, joista toinen oli Nokian Panimo. Muut olivat voitollisia. Liikevoittoprosentilla (eli liikevoiton osuudella liikevaihdosta) mitattuna kannattavimpia olivat Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, MBH Breweries ja Turun Panimo, eikä Nokian Panimokaan näistä kaukana ollut.

Pienimpienkin tilanne parani Liikevaihdoltaan 20 pienimmän pienpanimon tilanne parani myös huomattavasti. Nämä yhtiöt ovat tosiaan aika pieniä: alin liikevaihto oli 3 000 euroa ja ylin 240 000 euroa. Kasvua tuli vuonna 2025 ihan mukavasti: keskimääräinen liikevaihto nousi 106 000 euroon. Kasvuprosentti oli noin 27 %, mikä oli siis paljon enemmän kuin kaikilla pienpanimoilla keskimäärin. Kasvu näkyi myös pienimpien panimoiden liikevaihdon ylärajassa, joka vuonna 2024 oli vain 168 000 euroa. Näistä panimoista yhdeksän kasvatti liikevaihtoaan, mikä on lähes sama määrä kuin edellisvuonna. Yksi peräti 12-kertaisti liikevaihtonsa, mutta tyypillisempi kasvuprosentti oli 1–40 %. Toisaalta kolmella pienimmällä liikevaihto supistui melko paljon. Samalla rikottiin jälleen pienuusennätys, kun pienin liikevaihto laski tonnilla. Pienet panimot, suuret muutokset. Myös tässä joukossa kannattavuus parani – ei paljon, mutta kuitenkin. Keskimääräinen tulos oli edellisenä vuonna -11 000 euroa, kun vuonna 2025 tappio pieneni vajaaseen -7 000 euroon. Tappiota, tappiota, tappiota vain, vuodesta toiseen. Tämän selvityksen historiassa ei pienimmillä panimoilla ole vielä positiivista keskimääräistä tulosta nähty. Vähintään nollatulokseen pääsi kuusi yhtiötä, mikä on saman verran kuin vuonna 2024. Tappiot olivat suhteellisen suuria: yksi yhtiö teki tappiota enemmän kuin liikevaihtoa ja toisella tappio oli puolet liikevaihdosta. Muilla tappiollisilla turskaa tuli 2–36 % liikevaihdosta. Liikevoittoprosentilla mitattuna kannattavin oli ylivoimaisesti Alkoholiyhtiö Hidalko Oy, jolla oli myös kova liikevaihdon kasvuprosentti.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Pienimpien henkilöstömäärä kehittyi myös positiivisesti. Yhtiöt työllistivät nyt keskimäärin 1,9 henkilöä, kun vuotta aiemmin lukema oli vain 1,1. Tämä tarkoitti hurjalta näyttävää 64 % kasvua.

Parempaan suuntaan menossa, mutta… Pienpanimoiden toimintaympäristö näytti vuonna 2025 aika samanlaiselta kuin vuonna 2024. Makrotekijöiden valossa en edellisessä katsauksessa povannut kovin ruusuista tulevaisuutta pienpanimoille, mutta ne yllättivät positiivisesti ja petrasivat kaikilla tarkastelluilla talousmittareilla. Yhtiöiden jakauma menestyjiin ja niihin muihin – eli hienommin sanottuna polarisaatio – ehkä hieman väheni. Tappiollisten pienpanimoiden osuus laski ja kannattavien pienpanimoiden yhteenlaskettu tulos pysyi suunnilleen ennallaan, eivätkä muidenkaan yhteenlasketut tappiot juuri muuttuneet, kun yksittäinen överitappio jätetään huomiotta. Tätä kirjoittaessa ollaan jo loppukesässä 2026, joten meneillään olevasta pienpanimovuodesta on jo melko hyvä kuva. Myyntidata näyttää oluen myynnin jatkaneen laskuaan: tammi–huhtikuussa pudotusta oli 2,9 % edellisvuoden vastaavasta ajasta, mikä on hieman suurempi lukema kuin vuotta aikaisemmin. Kustannuspuolellakaan ei päästä aivan helpolla. Inflaatio on lähtenyt vuoden aikana jälleen nousuun, ja myös sähkön hinta on kallistunut edellisvuodesta. Koleat loppukesän säät eivät myöskään lupaa hyvää olutmyynnille. Pienpanimoiden määrä jatkaa vähentymistään. Heinäkuun puoliväliin mennessä panimolupia oli päätetty kuusi ja myönnetty viisi uutta, tosin näistä vain kaksi oli uusia pienpanimoita. Konkurssiin menneitä yhtiöitä laskin tälle vuodelle kolme, ja lisäksi löytyi ainakin yksi yrityssaneerausuutinen. Sekä pienpanimoiden lisääntymis- että vähentymistahti on tippunut puoleen vuodesta 2024. Pudotuspeleistä ei siis enää voi puhua. Lakirintamalla on viime aikoina kuohunut enemmänkin. Alkoholin kotiinkuljetuksen mahdollistava lakimuutos tuli voimaan heinäkuussa, mutta toimitukset voivat alkaa vasta alkuvuonna 2027. Eduskunnan käsittelyssä on myös hallituksen esitys, joka laajentaisi kotimaisten pienpanimoiden, pientislaamojen ja viinitilojen ulosmyyntioikeutta. Enintään 15-prosenttisten viinien vapauttamista ruokakauppoihin on selvitetty jo pidempään. Verotus ei sen sijaan lupaa hyvää. Viinin ja muiden yli 2,8-prosenttisten käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien valmisteveroa korotettiin vuoden alussa keskimäärin noin yhdeksällä prosentilla, mutta oluen veronkorotus jäi 1,4 prosenttiin. Viime vuosina olutta on verotuksessa kohdeltu viinejä ja väkeviä maltillisemmin. Vahvempien oluiden ja kauppaviinien suosion kasvu lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että veroruuvia kiristettiin tällä kertaa varsin laajalla rintamalla.

Tämä voi osaltaan lisätä matkustajatuonnin ja verkko-ostojen suosiota. Vuonna 2025 niistä saadut arviot olivat aiempaa selvästi suurempia (Turun Sanomat 7.11.2025, Panimoliitto 7.11.2025), joskin muuttunut tiedonkeruutapa vaikeuttaa vertailua aiempiin vuosiin. Pienpanimoiden kannalta suunta ei joka tapauksessa ole erityisen suotuisa. Mitkä sitten voisivat olla pienpanimoiden menestyksen eväät tuleville vuosille? Juomasekoitusten ja alkoholittomien trendi on selvä. Vahvat oluet ovat myös nosteessa, varsinkin jos tuotteensa saa laajasti markettien hyllyille. Myös toinen kehitys on näkyvissä: pienpanimot ovat perustaneet innokkaasti ravintoloita. Vuonna 2024 ”puhtaita” pienpanimoita oli vajaa puolet kaikista, vuonna 2025 enää neljäsosa. Toki yleisesti ottaen ravintola-alalla ei mene kovin lujaa, mutta pienpanimolle oma taproom voi olla hyödyllinen lisä.

”Mutta paremmat ajat voivat olla jo nurkan takana. Suomen talous on viimein osoittanut piristymisen merkkejä, vaikka kuluttajien kukkaronnyörit eivät vielä kovin löysällä olekaan” Helppoja kikkoja ei kuitenkaan taida olla tarjolla. Nokian Panimosta saatujen kokemusten mukaan kannattavuus vaatii kokoa: tuotannon pitäisi olla vähintään kaksi miljoonaa litraa vuodessa (Kauppalehti 1.7.2026). Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Pienpanimoiden tuotantomäärät näyttävät olevan yllättävän salaista tietoa, mutta joitakin esimerkkejä sentään löytyy. Tämän selvityksen viidenneksi suurimman panimon, Fat Lizard Brewing Company Oy:n, tuotanto ylitti miljoona litraa vuonna 2022 noin 4,3 miljoonan euron liikevaihdolla. Listan 11. suurimman yhtiön, Stallhagen Ab:n, tuotantokapasiteetti taas on 2,5 miljoonaa litraa ja liikevaihto vajaat 2,6 miljoonaa euroa. Pörssilistattu Nokian Panimo valmisti 6,3 miljoonaa litraa olutta vuonna 2025 noin 13 miljoonan euron liikevaihdolla (Viisi Tähteä 18.3.2026). Näyttää siis siltä, että vain murto-osa pienpanimoista saa vetoapua tarpeeksi suurista volyymeista.

Kauppalehden heinäkuun alun 20 suurimman pienpanimon katsauksessa julistettiin alan olevan kriisissä. Tätä on vuosien varrella toisteltu aika paljon, myös minun katsauksissani. Mutta paremmat ajat voivat olla jo nurkan takana. Suomen talous on viimein osoittanut piristymisen merkkejä, vaikka kuluttajien kukkaronnyörit eivät vielä kovin löysällä olekaan (Kauppalehti 14.8.2026).

MITEN SELVITYS TEHTIIN? Tässä selvityksessä tarkasteltiin pienpanimoita, joilla oli omaa panimotoimintaa vuonna 2025. Mukana oli myös yhtiöitä, joiden toiminta ei rajoittunut pelkkään panemiseen – esimerkiksi ravintoloita ja viininvalmistajia. Kiertolaispanimoita ei otettu mukaan. Lähtötiedot perustuvat Lupa- ja valvontaviraston (ent. Valvira) avoimiin lupatietoihin (tilanne 26.7.2026), joista haettiin kaikki vuoden 2025 aikana voimassa olleet panimotoimintaluvat. Listalta poistettiin suuret panimot, saman yhtiön useammat toimipaikat ja yhtiöt, joilta ei löytynyt viitteitä oluenvalmistuksesta (esimerkiksi Suomen pienpanimot ja BeerFinland.com -sivustoilta, yhtiön omilta verkkosivuilta tai Untappdpalvelusta). Omaa pienpanimotoimintaa harjoittaneita yhtiöitä oli 114. Talousluvut haettiin Fonecta Finderista ja tarvittaessa täydennettiin muista yritystietopalveluista. Mukaan otettiin viimeisin vuonna 2025 päättynyt tilikausi (yleensä 12/2025), mutta kaikkien yhtiöiden osalta tietoja ei ollut saatavilla. Marketti-, oppilaitos- ja tutkimuspanimoiden, Finn Spring Oy:n, Kakslauttanen Arctic Resort Oy:n sekä Viking Malt Oy:n talousluvut jätettiin huomioimatta, koska ne kuvaavat suurimmaksi osaksi muuta kuin panimotoimintaa. Selvityksessä oli mukana 61 yhtiön liikevaihto- ja tulostiedot. Lähteet: Alma Talent Tietopalveluiden tunnuslukuopas, BeerFinland.com, Facebook, Fat Lizard Brewing Companyn verkkosivut, Fonecta Finder, Kauppalehti, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy:n toimintakertomus 2025, Panimoliitto, Stallhagen Ab:n verkkosivut, Suomen pienpanimot, THL, Turun Sanomat, Tilastokeskus, Untappd, Vainu, Valtioneuvosto, Valvira, Verohallinto, Viisi Tähteä, Yle.

45


Olutarviot

Olutarvioijamme, yli 35 000 olutta maistanut Hannu Nikulainen katsasti kesän 2026 oluet

OLUTPAJA TANKKI 1

COOLHEAD BREW GREEN MANDARIN

OLUTPAJA, PÄLKÄNE

COOLHEAD BREW, HELSINKI

6,0 % HANAOLUT Tankki 1 on meripihkanvärinen ja keskitäyteläinen APA, joka hunajaisessa maltaisuudessaan, makeahkossa karamellimaisuudessaan ja katkerahkossa jälkimaussaan selvästikin lähestyy klassista länsirannikon tyyliä. Mangomainen, greippimäinen ja appelsiinimainen hedelmäisyys täydentää maltaisuutta, ja oluen lämmetessä mukaan tulee myös mansikkamaisen marjaisia sävyjä. Ruohomainen ja pihkainen katkeruus jatkuu pitkähkössä kuivemmassa jälkimaussa. Marjaiset käymisaromit hieman häiritsevät sinänsä tyylinmukaista kokonaisuutta. 

4,0 % HANAOLUT Tämän kevyehkön sour alen valmistuksessa on käytetty myös vihreitä mandariineja ja elektrolyyttejä, ja se on nimensä mukaisesti väriltään vihreä. Hieman makea mandariinimainen ja sitruunamainen hedelmäisyys korostuu alkumaussa ja tuoksussa kirpeän happamuuden säestämänä, jonkin verran pyöreämpi jälkimaku taas kallistuu viljamaisempaan ja ilmeisesti elektrolyyttien vaikutuksesta hiukan mineraalisempaan ja suolaisempaankin suuntaan. Hieman erikoisempi mutta sinänsä aivan tasapainoinen raaka-aine- ja makuyhdistelmä. ½

MYLLÄRI 2-TIE

OLARIN CLOUDY OUTLINES

PANIMO OLUTMYLLY, FORSSA

OLARIN PANIMO, HELSINKI

2,8 % 0,33 L TÖLKKI Kullankeltainen ja kevyehkö 2-tie on nimetty panimon ohittavan valtatien mukaan. Alkoholiprosentiltaan mieto olut on yllättävän runsasmakuinen ja -tuoksuinen: makeahko maltaisuus ja viljamaisuus täydentyy männynpihkaisella katkeruudella, mentholimaisuudella sekä monivivahteisella parfyymimaisella hedelmäisyydellä (mango, ananas, persikka, greippi). Myös suhteellisen pitkä jälkimaku on edelleen runsaan hedelmäinen ja pihkaisen katkerakin. Tasapainoinen sessio-APA, olisi hauska saada panimolta joskus vahvempi versio oluesta. ½

7,8 % HANAOLUT Cloudy Outlines on meripihkankeltainen ja rungoltaan kevyehkö NEIPA, jonka runsas flavori sisältää erilaisia kukkaisen hedelmäisiä sävyjä (ananas, mango, greippi, mandariini), mentholimaisuutta, karviaismaista marjaisuutta ja loppua kohti voimistuvaa viljamaisuutta. Yrttimäinen, ruohomainen ja pihkainen katkeruus tulee kuvaan mukaan jälkimaun puolella, ja Uuden-Seelannin humalat tuottavat olueen hienoista valkoviinimäisyyttäkin. Monipuolinen NEIPA pitkällä ja runsaalla jälkimaulla. ½

MALLASSEPÄT MISTBORN DEVOURER MALLASSEPÄT, NAANTALI

+ALE? Panimoyhtiö X Turkinpippuri Sour Black Edition PANIMOYHTIÖ X, JYVÄSKYLÄ

5,5 % 0,33 L PULLO Tämä musta ja keskitäyteläinen candy sour on maustettu salmiakkiturkinpippureilla, mustapippurilla ja merisuolalla. Olut onkin vahvassa salmiakkimaisuudessaan ja loppua kohti voimistuvassa mausteisuudessaan ja suolaisuudessaan varsin lähellä turkinpippurimakeisen makumaailmaa. Makeankirpeä suutuntuma kääntyy pitkässä jälkimaussa kuivempaan viljamaiseen suuntaan. Hyvin nimensä mukainen, vaikkakin ehkä kokonaisuutena hieman yksiulotteinen sour ale. 

HIISI NUMMIROCK PALE ALE (2026) PANIMOYHTIÖ HIISI, JYVÄSKYLÄ

5,5 % HANAOLUT Hiisi valmistaa vuosittain nimikko-oluen Kauhajoen Nummirocktapahtumaan, jo perinteisesti oluttyylinä on APA. Tällä kertaa humaliksi ovat valikoituneet Citra, Nelson Sauvin ja Hallertau Blanc. Syvän kullankeltainen ja keskitäyteläinen olut on hunajaisen maltaisuuden ja mäntymäisen pihkaisuuden ohella lähinnä appelsiinimaisen, mandariinimaisen ja greippimäisen hedelmäinen, Nelson Sauvin antaa hienoista valkoviinimäisyyttä ja marjaisuuttakin. Pihkainen ja viljamainen jälkimaku on suhteellisen pitkä. Tasalaatuinen olutsarja nykyisin harvakseltaan uutuuksia julkistavalta panimolta. ½

10 % 0,33 L TÖLKKI Mistborn Devourer on meripihkankeltainen ja keskitäyteläinen New England -tyylinen triple IPA, jonka runsaat maku ja tuoksu tarjoavat muun muassa ananasmaista, persikkamaista, melonimaista ja greippimäistä hedelmäisyyttä sekä karviaismaista ja mansikkamaista marjaisuutta. Myös hunajaa ja mentholia löytyy, samoin pihkaista katkeruutta lähinnä jälkimausta. Korkea alkoholiprosentti tuntuu lievänä sikuna-alkoholisuutena maussa ja tuoksussa, ja myös ns. hop burnia tulee hieman mukaan tölkin pohjan lähestyessä. Intensiivinen ja vivahteikas olut pitkällä katkerahkolla jälkimaulla. ½

NAÏLO WHIM NAÏLO BREWING CO, OULU

7,0 % HANAOLUT Kullankeltainen ja keskitäyteläinen Whim on hunajaisen maltainen ja mäntymäisen pihkainen west coast IPA, joka omaa myös runsaasti NEIPA-tyylisiä hedelmäisiä (mango, aprikoosi, persikka, mandariini) ja marjaisia (mansikka, karviainen) piirteitä. Myös kermaisen viljamaisia sävyjä on tuoksussa ja maussa läsnä, ja kuivahko jälkimaku on runsaan pihkaisen katkera. Tyylipuhdas nykypäivän hybridihenkinen WCIPA. 

KANAVAN PAALU KANAVAN PANIMO, ASIKKALA

7,6 % HANAOLUT Myös meripihkanvärisessä ja melko täyteläisessä Paalussa yhdistyy nykytyyliin west coast IPAn mäntymäinen pihkaisuus ja NEIPAn vivahteikas hedelmäisyys (appelsiini, mango, persikka, greippi). Suutuntuman makeahkon hunajainen maltaisuus kuivuu hieman pitkää pihkaista ja jonkin verran viljamaistakin jälkimakua kohti. Tasapainoinen ja runsas moderni west coast DIPA. ½

PIKKARALAN BOSTON DOCKER

TEMPERANCE BOVVER BOOTS

PIKKARALAN PANIMO, OULU

TEMPERANCE BREWING CO, HÄMEENLINNA

6,4 % HANAOLUT Tänä vuonna ensimmäiset omilla laitteilla tehdyt oluensa markkinoille saanut uusi oululaispanimo valmistaa melko monipuolisesti eri oluttyylejä. Meripihkankeltainen ja rungoltaan kevyehkö Boston Docker edustaa panimon mukaan NEIPA-tyyliä, ja toki maun ja tuoksun runsas persikkamainen, mangomainen, ananasmainen ja greippimäinen hedelmäisyys kyseiseen tyyliin viittaakin. Jälkimakua kohti voimistuva pihkainen ja ruohomainen katkeruus taas tuo mieleen perinteisen west coast IPAn. Moderni hybridityylinen IPA pitkällä katkeralla ja viljamaisella jälkimaulla. ½

5,6 % 0,44 L TÖLKKI Kuparinvärinen ja keskitäyteläinen Bovver Boots on karamellimaisessa, keksimäisessä ja pähkinämäisessä maltaisuudessaan sekä ruohomaisessa humalaisuudessaan hyvin tyylipuhdas brittihenkinen ESB. Mukana on myös makeahkoa hunajaisuutta ja lähinnä appelsiinimarmeladimaista ja greippimäistä hedelmäisyyttä. Pitkässä jälkimaussa ruohomainen humalakatkeruus yhdistyy sujuvasti kuivempiin viljamaisiin sävyihin. Hyvä suoritus Temperancelta myös tässä nykyisin vähemmän muodikkaassa oluttyylissä. 

46

Juomaposti 3/2026

SALAMA LUST FOR BLOOD SALAMA BREWING CO, KERAVA

6,5 % HANAOLUT Kullankeltainen ja keskitäyteläinen Lust For Blood on länsirannikkotyyliseksi IPAksi mielenkiintoinen yhdistelmä keksimäistä maltaisuutta, mäntymäistä pihkaisuutta, karviaismaista marjaisuutta ja kukkaista hedelmäisyyttä (mango, ananas, persikka, lime). Myös mentholimaisuutta löytyy, ja pitkähköstä jälkimausta pihkaisuuteen yhdistyvää viljamaisuutta. Mukavan vivahteikas west coast IPA, joka tuo myös California commonin oluttyylinä mieleen. 

FAT LIZARD SIX PINTS FAT LIZARD BREWING CO, ESPOO

4,8 % HANAOLUT Six Pints on meripihkanvärinen ja keskitäyteläinen bitter ale, jonka maku ja tuoksu sisältävät varsin brittihenkistä keksimäisyyttä ja pähkinämäisyyttä sekä appelsiinimaista ja persikkamaista hedelmäisyyttä. Myös tyylinmukaista karamellimaisuutta, toffeemaisuutta ja hunajaisuutta löytyy, samoin ruohomaista ja yrttimäistä katkeruutta varsinkin jälkimaun puolelta. Hyvin tehty best bitter pitkällä jälkimaulla, panimolla näyttää olevan myös tämä klassinen oluttyyli hallussa. ½

PAIHALAS PERFORATED SKY PAIHALAS BREWERY, SODANKYLÄ

6,4 % 0,375 L PULLO Tämän syvän kullankeltaisen ja keskitäyteläisen wild alen raaka-aineena on käytetty myös spelttiä, ja sitä on kypsytetty tammitynnyreissä 17 ja 19 kuukautta. Oluen runsaat tuoksu ja maku tarjoavat kirpeän happamuuden ja tammimaisuuden ohella spelttimäisen viljaisia, hunajaisia, kukkaisen sitrusmaisia ja tämän tyylin oluille ominaisia tallimaisia sävyjä. Pitkässä jälkimaussa mukaan tulee myös omenamaisia vivahteita viljamaisuuden, tammimaisuuden ja tallimaisuuden rinnalle. Kiitettävän tinkimätön hapanolut jälleen Paihalaksen yleiseen tapaan. ½

+LAGER?

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti VAKKA-SUOMEN OLUTMESTARI TY YNIMERI LAGER

MALLASKOSKEN FOLKE WEST COAST PILS

VAKKA-SUOMEN PANIMO, UUSIKAUPUNKI

MALLASKOSKEN PANIMO, SEINÄJOKI

5,0 % 0,44 L TÖLKKI Tämä kullankeltainen ja keskitäyteläinen lager on panimon mukaan humaloitu Tyynenmeren rannikkoalueiden aromihumalilla, mikä tuottaakin makuun ja tuoksuun pientä lähinnä greippimäistä hedelmäisyyttä. Makeahkon humalainen maltaisuus sekä pihkainen ja ruohomainen katkeruus nousevat kuitenkin hedelmäisyyttä vahvempaan rooliin kokonaisuutena katsoen. Oluen lämmetessä mukaan tulee myös omenamaisia käymisaromeja. Pitkä kuivuva jälkimaku on edelleen suhteellisen katkera. Runsasflavorinen mutta elementeiltään hieman epätasapainoinen India pale lager. 

4,2 % HANAOLUT Tämä matkailutoimittaja Folke Westiin viittaavalla nimellä varustettu kullankeltainen ja kevyehkö ”west coast pils” on humaloitu sekä yhdysvaltalaisilla, uusiseelantilaisilla että saksalaisilla lajikkeilla. Muutoin makean leipämäinen ja viljamainen lager saakin humaloinnista lisäluonteikkuutta pihkaisen ja ruohomaisen katkeruuden sekä greippimäisen ja ananasmaisen hedelmäisyyden muodossa. Humalakatkeruus ja leipämäisyys jatkuu pitkässä jälkimaussa. Matalahkon alkoholiprosentin huomioiden varsin runsasmakuinen west coast pils (tai India pale lager). ½

MAD HOPPER EL TIRADOR

ATMOS RAJAPORTIN SAUNA JUHLAOLUT

MAD HOPPER BREWING CO, HELSINKI

ATMOS TAMPERE, TAMPERE

4,5 % 0,44 L TÖLKKI El Tirador on kullankeltainen ja kevyehkö gluteeniton meksikolaistyyppinen lager, joka on maustettu limenkuorella, myös maissia on oluttyylille ominaiseen tapaan käytetty. Makeahkon hunajainen maissimaisuus sekä limemainen, sitruunamainen ja omenamainen hedelmäisyys saavat vastapainoa jälkimakua kohti esiin nousevasta lievästä ruohomaisesta humalakatkeruudesta. Kuivempi jälkimaku on tämän tyylin olueksi suhteellisen pitkä. Omassa sarjassaan melko luonteikas Mexican lager. ½

ISO-KALLAN MAINARI ISO-KALLAN PANIMO, KUOPIO

4,8 % HANAOLUT Mainari on kullankeltainen ja keskitäyteläinen helles-tyyppinen lager, jonka maussa ja tuoksussa makean hunajainen maltaisuus yhdistyy ruohomaiseen ja yrttimäiseen humalointiin. Myös sitrusmaisia ja mineraalisia vivahteita on läsnä, ja melko pitkässä jälkimaussa kuivemmat viljamaiset sävyt kohtaavat lempeähkön ruohomaisen ja yrttimäisen katkeruuden. Tyylissään tasapainoinen ja mutkaton helles. ½

KARVILAN TUPLA KERKKÄ LAGER KARVILAN PANIMO, ENONKOSKI

6,6 % HANAOLUT Tämän meripihkanvärisen ja erityisesti jälkimaultaan kevyehkön lagerin erikoisuutena ovat valmistuksessa käytetyt kuusenkerkät. Yrttimäinen kerkkäisyys hallitseekin erityisesti oluen alkumakua kukkaiseen ja parfyymimaiseen sitruksisuuteen yhdistyneenä. Pitkässä kuivuvassa jälkimaussa nousevat viljamaiset sävyt kuusenkerkän rinnalle. Mukavan persoonallinen lager välillä myös hieman epäortodoksisempia oluita tekevältä panimolta. 

6,0 % 0,44 L TÖLKKI Atmoksen syvän kullankeltainen ja keskitäyteläinen lager on valmistettu yhteistyössä tamperelaisen Rajaportin saunan kanssa saunan 120-vuotisjuhlaolueksi. Tässä Dortmunder-tyyppisessä lagerissa yhdistyy makeahkon hunajainen maltaisuus jälkimakua kohti voimistuviin viljamaisuuteen ja ruohomaiseen humalakatkeruuteen, ja myös hienoisia sitrusmaisia ja omenamaisia sävyjä löytyy. Kuivempi lähinnä viljamainen ja maltillisen katkera jälkimaku on yllättävänkin pitkä. Sangen asianmukainen sauna- ja juhlaolut. 

PLEVNAN TUPLA HANNU KOSKIPANIMO, TAMPERE

8,0 % HANAOLUT Tupla Hannu on allekirjoittaneen keväällä 2026 saavuttaman 40000:n arvioidun oluen rajapyykin kunniaksi valmistettu pils. Vaalean meripihkanvärinen ja keskitäyteläinen olut on suomalaiseksi lageriksi ennätyshumaloitu, eurooppalaisten humalalajikkeiden Perle ja Hallertau Tradition tuottama intensiivinen ruohomainen ja yrttimäinen katkeruus jatkuu jälkimaussa pitkään. Hunajainen maltaisuus ja jälkimakua kohti voimistuva viljamaisuus tasapainottavat kuitenkin osaltaan katkeruutta. Lievä sitrusmainen hedelmäisyys tuottaa makuun ja tuoksuun vielä lisävivahteita, korkeahko alkoholiprosentti sen sijaan pysyy melko hyvin piilossa. Lienen hieman jäävi kommentoimaan, mutta itseäni tämä pieteetillä tehty kompromissiton humalapommi miellytti suurestikin. ½

+VEHNÄOLUT? HIMO TUOKAA MINULLE TÄHKÄN PÄÄ PANIMO HIMO, PIRKKALA

TORNION HOPSIS MAIBOCK TORNION PANIMO, TORNIO

6,5 % 0,44 L TÖLKKI Tämä kullankeltainen ja melko täyteläinen maibock on humaloitu perinteistä poiketen yhdysvaltalaisella Amarillo-lajikkeella, mikä antaakin tiettyä lisähedelmäisyyttä (appelsiini, greippi) ja erityisesti lisäkatkeruutta oluen makuun ja tuoksuun. Tämän ohella oluesta löytyvät vaalean bockin keskeiset makuelementit kuten makeahkon hunajainen maltaisuus, viljamaisuus ja pieni sikunamaisuus. Amarillon käyttö on selvästikin voimistanut ruohomaista humalakatkeruutta erityisesti oluen pitkässä kuivuvassa jälkimaussa, mutta hedelmäisyyden osalta vaikutus jää vähäisemmäksi. Modernisoitu maibock. ½

PRAMIA TUMMA LAGER PRAMIA, KURIKKA

4,5 % HANAOLUT Pramian tummahkon punaruskea ja keskitäyteläinen lager tarjoaa maussaan ja tuoksussaan makeaa karamellimaisuutta, toffeemaisuutta ja hunajaisuutta pähkinämäisiin, keksimäisiin ja viljamaisiin sävyihin yhdistyneenä. Luumumaiset ja appelsiinimaiset piirteet täydentävät melko runsasta kokonaisuutta. Pitkähkö jälkimaku painottuu enemmän hieman kuivempaan viljamaisuuteen. Hyvän juotavuuden omaava saksalaistyylinen dunkel. ½

6,8 % 0,44 L TÖLKKI Tämä luultavasti Sam Peckinpahin elokuvasta ”Tuokaa minulle Alfredo Garcian pää” nimeensä inspiraation saanut hefeweizen tarjoaa maussaan ja tuoksussaan hyvin tyylinmukaista banaanimaista hedelmäisyyttä sekä neilikkamaista ja pippurimaista mausteisuutta. Kullankeltainen ja keskitäyteläinen olut on myös erityisesti jälkimaultaan vehnämäisen viljainen, fenolimainen ja lievän hiivainen. Tyylin vaatimukset melko kevyttä humalointia myöten hyvin täyttävä saksalaishenkinen hefeweizen. 

HOPPA WITBIER KOUVOLAN JUOMATEHDAS, KOUVOLA

5,2 % HANAOLUT Tämä kullankeltainen ja kevyehkö witbier on maustettu tyylinmukaisesti korianterilla ja appelsiininkuorella, ja molemmat raaka-aineet löytyvät hillittyinä sekä oluen mausta että tuoksusta. Myös sitruunamaisuutta, limemaisuutta ja omenamaisuutta on mukana, samoin oluen lämmetessä voimistuvaa viljamaisuutta. Makeahkon hunajainen suutuntuma kääntyy suhteellisen pitkässä jälkimaussa kuivahkoksi viljamaisuudeksi ja mausteisuudeksi. Tyylissään varovaisen pyöreä mutta samalla makuelementeiltään tasapainoinen witbier. ½

+PORTER/STOUT? KELLOTORNIN TORNIPÖLLÖ PORTER KELLOTORNIN PANIMO, HELSINKI

5,8 % HANAOLUT Helsingin päärautatieaseman kellotorniin avattu uusi panimoravintola sai lupa-asioiden lopulta järjestyttyä ensimmäiset omat oluensa myyntiin kesällä 2026. Tornipöllö on musta ja keskitäyteläinen portteri, jonka makumaailmassa suklaamaiset, karamellimaiset ja lakritsimaiset piirteet yhdistyvät tyylipuhtaasti kahvimaisiin ja tuhkaisen paahtuneisiin piirteisiin. Myös kuivattuja hedelmiä (luumu, rusina) on mukana, ja ruohomainen humalointi tuntuu jonkin verran lähinnä pitkän jälkimaun puolella. Tasapainoinen ja tyylissään keskimääräistä kuivempi portteri, varsin onnistunut tuote uudelta panimolta. 

MALMGÅRDIN PROTO #45 SUKLAA BANAANI STOUT MALMGÅRDIN PANIMO, LOVIISA

6,0 % HANAOLUT Nimensä mukaisesti kaakaolla ja banaanilla maustettu Proto #45 toteuttaa hyvin ennakkokuvitelman maun ja tuoksun suhteen: makean kermainen suklaamaisuus ja banaanimaisuus ovat selkeästi päärooleissa maussa ja tuoksussa. Suklaan ja banaanin alta paljastuu myös kahvimaista paahtuneisuutta, lakritsimaisuutta ja luumumaisuutta. Pitkähkössä jälkimaussa mukaan tulee vielä hienoista humalakatkeruutta. Omat odotukseni jonkin verran ylittänyt pastry stout, joka toi mieleen myös lapsuuden banaanisuklaapatukat. (kolme ja puoli pistettä)

UG SEITINOHUT (8,0 %) UG BREWERY, LOHJA

8,0 % 0,33 L TÖLKKI UG Brewery on nyt valmistanut aiemmasta 10-prosenttisesta balttiportteristaan hieman miedomman version, mutta kyllä tästäkin versiosta makua ja luonnetta löytyy. Tumman punaruskea ja melko täyteläinen olut on tyylin oluiden tapaan makean melassimainen ja siirappimainen, ja myös suklaata, karamellia ja hunajaa löytyy. Kahvimainen ja tuhkainen paahtuneisuus voimistuu pitkässä hieman kuivemmassa jälkimaussa, jossa myös puumaiset ja viljamaiset sävyt voimistuvat. Lakritsimaiset ja luumumaiset piirteet täydentävät kokonaisuutta, alkoholi sen sijaan pysyy hyvin piilossa. Varsin tyylipuhdas Baltic porter. 

MASIS DIABLO: BLACKHEART MASIS BREWERY, ESPOO

8,0 % HANAOLUT Masiksen yhteistyössä tamperelaisen Diablo-yhtyeen kanssa tekemän imperial stout -sarjan uusin jäsen on maustettu espressokahvilla, ja kahvi nouseekin pitkälti päärooliin oluen maussa ja tuoksussa. Muutoin mustan ja täyteläisen oluen flavori sisältää imperial stouteille tyypillisiä suklaamaisia, lakritsimaisia ja paahtuneita piirteitä sekä luumumaista ja taatelimaista hedelmäisyyttä. Suutuntuman makeahko vaniljainen kermaisuus kuivuu hieman pitkässä jonkin verran paahtuneessa ja viljamaisessa jälkimaussa. Voimakkaanpehmeä ja tyylissään mukavan pyöreäkin coffee imperial stout. 

TUJU IMMOLATION (BLACK BARREL SERIES) PANIMOYHTIÖ TUJU, LAPPEENRANTA

13,5 % HANAOLUT Immolation on panimon mukaan tyyliltään roast wine, mielenkiintoinen sekoitus eri-ikäisissä bourbonviskitynnyreissä kypsytettyjä imperial stouteja ja barley wineja. Musta ja täyteläinen olut on vahvan portviinimäinen maultaan ja tuoksultaan, ja myös bourbon sekä vaniljaisen tamminen puumaisuus nousevat odotetusti esille. Makean karamellimaiset, suklaamaiset ja siirappimaiset sekä maltillisen paahtuneet sävyt yhdistyvät luumumaiseen ja appelsiinimarmeladimaiseen hedelmäisyyteen. Voimakkaanpehmeä kokonaisuus pitkällä tammimaisella ja lempeän paahtuneella jälkimaulla ja hyvin peittyvällä alkoholiprosentilla, laatutyötä. 

47


Olutarviot FACTORY THANK YOU COME AGAIN FACTORY BREWING, KERAVA

12 % 0,5 L TÖLKKI Yhteistyössä Erkki Hämeen Yks Huikka -maahantuontiyrityksen kanssa tehty musta ja täyteläinen imperial stout on maustettu kookoksella, kanelilla ja vaniljalla, ja sitä on myös kypsytetty 36 kuukautta ruisviskitynnyrissä. Tamminen puumaisuus tuleekin hyvin esille erityisesti jälkimaussa, mutta viskimäisyys korvautuu pitkälti portviinimäisyydellä. Makea kookosmaisuus, suklaamaisuus, siirappimaisuus ja vaniljaisuus yhdistyy erilaisiin kuivattujen hedelmien sävyihin (luumu, rusina, taateli) ja hillittyyn kahvimaiseen paahtuneisuuteen. Myös kaneli antaa oman hauskan lisävivahteensa kokonaisuuteen. Jälkimakukin on odotetun pitkä ja runsas, alkoholi taas peittyy täysin muiden makujen alle. Tätä makupommia on valmistettu hyvin rajoitettu määrä, sitä on ollut tarjolla lähinnä muutamilla kesän olutfestivaaleilla. 

TAKATALO & TOMPURI KASKI SAVUSAHTI TAKATALO & TOMPURI BREWERY, VIROLAHTI

6,9 % HANASSA Myös Takatalo & Tompuri on valmistanut sahtia panimon 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, ja kuten jo nimi kertoo, on valmistuksessa käytetty savumaltaita. Intensiivinen savuisuus nouseekin keskeiseen rooliin vaalean punaruskean ja melko täyteläisen sahdin maussa ja tuoksussa, mutta savun alta löytyy myös karamellimaisia, banaanimaisia, luumumaisia, mausteisen katajamaisia ja fenolimaisia sävyjä. Tyylissään pehmeähkö sahti pitkällä kuivuvan viljamaisella jälkimaulla. Savuisuus peittää ehkä hivenen liikaakin sahdin perinteisiä makupiirteitä, mutta juotavuus on joka tapauksessa varsin hyvä. 

BOCK’S SAHTI (7 %) BOCK’S CORNER BREWERY, VAASA

+SAHTI? TIRED UNCLE HELSINKISAHTI TIRED UNCLE BREWING CO, HELSINKI

8,3 % 0,3 L KANISTERI Craft Beer Helsinki -tapahtumassa tuli vastaan helsinkiläisen Tired Unclen valmistama sahti, ensimmäinen laatuaan tältä panimolta. Syvän meripihkanvärinen ja täyteläinen Helsinkisahti on tuoksultaan ja maultaan perinteiseen tyyliin karamellimainen, toffeemainen, banaanimainen ja katajamainen. Pitkässä jälkimaussa ovat ruismainen viljaisuus, katajamaisuus ja lievä fenolimaisuus pääosissa. Alkoholi peittyy kokonaisuudessa hyvin, eikä asianmukaisen mieto humalointikaan korostu mitenkään. Mukavan tyylipuhdas sahti. ½

7,0 % HANASSA Bock’sin sahti vaihtelee jonkin verran vahvuutensa ja raaka-aineidensa suhteen: tässä SOPP Tampere 2026 -versiossa ei ole käytetty ruista, mutta ohran ohella kyllä katajaa ja kotimaista humalaa. Tummahkon punaruskean ja melko täyteläisen sahdin maku ja tuoksu tarjoavat kermaisen karamellimaisuuden ja viljamaisuuden ohella runsasta banaanimaista hedelmäisyyttä, jälkimakua kohti voimistuvaa katajamaisuutta sekä lievää fenolimaisuutta. Humaloinnin rooli taas jää kokonaisflavorissa perinteisen pieneksi. Tyylipuhdas ja tasapainoinen sahti, ja mielenkiintoisesti myös varsin erilainen kuin kuukausi myöhemmin Jyväskylän Olutsatamassa maistamani ruista sisältänyt kirpeämpi 9-prosenttinen versio. ½

VARIKKO HARTAANSELÄN KESÄSAHTI VARIKKO PANIMO, OULU

8,5 % HANASSA Myös Varikko on nyt liittynyt sahtia valmistavien suomalaispanimoiden joukkoon. Keskipunaruskea ja melko täyteläinen Kesäsahti on tyylipuhtaan makean mallasmainen ja karamellimainen, banaanimaisen hedelmäinen ja varsinkin jälkimaultaan katajamainen, eli katajaakin on selvästi valmistuksessa käytetty. Myös ruismainen viljaisuus ja fenolimaisuus voimistuvat jälkimakua kohti, sen sijaan alkoholiprosentti jää lähes täysin piiloon muun runsaan maun ja tuoksun alle. Oikein toimiva tapaus tyylissään, vaikka onkin yllättävästi varsinkin perinteisiä maatilasahteja selvästi kirkkaampi väriltään. ½

sHANNUN VALINTAt Thank You Come Again

Factory Brewing Imperial Stout, 12%

bbbbb

48

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Saksa: Sudden Death - Daily Greens 6% Tältä saksalaispanimolta tulee jatkuvasti uusia oluita markkinoille. Nyt lasissa on heidän viimeisin tuotoksensa, Daily Greens. Tyyliltään olut on American Pale Ale, joka on kuivahumaloitu Mosaic- ja Columbus-humalilla. Inspiraationa on toiminut Sierra Nevada Brewingin Pale Ale, joka tunnetaan amerikkalaisen pale ale -tyylin uranuurtajana ja edelläkävijänä. Lasissa on kirkkaan kultainen olut ja hieno, valkoinen vaahto. Tuoksussa on mukavasti mäntyä ja mallasta. Olut on hieman vihreän oloinen, joten kyseessä on luultavasti erittäin tuore olut. Katkeruutta löytyy aika mukavasti, ja tässä mennään pitkälti Columbus -humalalajikkeen voimalla. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen ja kuivahko. Loppupuraisu on katkera ja tyylikäs, ja tekee mieli ottaa heti uusi hörppy. Ei ehkä yllä ihan Sierra Nevadan tasolle, mutta tyylissään hyvin tehty olut.

3.5/5

Juomapostin uusi olutarvioija, BJCP-tuomari Micael Näse maisteli kesän 2026 oluet.

Iso-Britannia: Left Handed Giant Slumbering Infinity 6.5% Lasissa Hazy IPA Bristolista, Englannista. Humalina oluessa on käytetty Citraa, Nelson Sauvinia, Motuekaa ja Rakauta. Panimo täyttää ensi vuonna 10 vuotta ja on kasvanut pikkuhiljaa varteenotettavaksi panimoksi kotimaassaan. Panimo valmistaa nykyään noin 7 000 hehtolitraa olutta vuodessa. Olut on väriltään vaalean oranssinen ja sumea. Tuoksussa tulevat heti esiin trooppishedelmäiset ja dänkkimäiset aromit. Rungoltaan olut on keskitäyteläinen. Mukavan hedelmäinen, mehumainen ja raikkaan oloinen kokonaisuus. Uusiseelantilaiset humalat tuovat makuun myös kivoja kivihedelmäisiä vivahteita. Katkeruutta ei juurikaan löydy, mutta tässä tyylissä sitä ei vaadita. Juotavuus on kohdallaan, ja olut suhahtaa hyvin helposti kurkusta alas. Makeahko, mutta hyvin tehty Hazy IPA.

3/5 Belgia: 3 Fonteinen - Oude Druivenlambik Muscat D’Alsace 7.4% Tämä lambic-panimo sijaitsee Beerselissä, aivan Brysselin eteläpuolella. Gueuze-blendaajana aloittanut panimo ryhtyi valmistamaan omaa lambicia vuonna 1998. Tuotanto nojaa vahvasti perinteisiin. Oluet käyvät spontaanisti avoaltaassa (koelshipissä) ja kypsyvät tammitynnyreissä. Tämän jälkeen geuze sekoitetaan eri-ikäisistä lambiceista. Olut on väriltään vaalean kultainen, ja vaahtoa on hyvin niukasti. Siinä on käytetty eri versioita Muscat-rypäleistä. Tuoksussa on makeaa punaisen omenan sävyä, jota säestävät kevyt “funk”mainen vivahde ja spontaanisti käyville oluille tyypilliset tallimaiset aromit. Taustalla löytyy myös puun vivahteita, kukkaisia aromeja ja hennosti hunajaista makeutta. Olut ei ole niin hapan kuin odotin, vaan happamuus on maltillista ja hallittua, eikä missään vaiheessa aggressiivista. Olut yllättää pehmeydellään ja hedelmäisyydellään. Erittäin miellyttävä ja tasapainoinen kokonaisuus.

USA: Tree House Brewing - Super Mega 8.2%

Ukraina: Sho brewing - Sukhyy Chornyy (Сухий Чорний) 5.5% Ukrainassa valmistettuja oluita on viime vuosina alkanut näkyä enemmän kauppojen hyllyillä ja baareissa. Tämän kyseisen oluen on valmistanut Mykolaivissa toimiva pienpanimo, jonka perustivat olutharrastajat Dmytro Voloshchenko ja Oleksiy Hubskyi vuonna 2017. Tyyliltään olut on Irish Dry Stout. Olut kaatuu lasiin lähes mustana, ja pinnalle muodostuu beigenvärinen vaahto. Aromiltaan olut on paahteinen, hieman suklainen ja kaakaomainen, mukana on myös kahvisia sävyjä. Runko on keskitäyteläinen ja aika kermaisen oloinen ollakseen dry stout. Maussa esiintyvät pitkälti samat sävyt kuin aromissa: kahvia, maltaan tuomaa paahteisuutta ja hentoa suklaista makeutta. Miellyttävä kokonaisuus ja varsin tasapainoinen olut. Juotavuus on kunnossa, sillä olut kuivuu lopussa mukavasti ja jättää suuhun puhtaan jälkivaikutelman.

3.5/5

Tree House Brewing Company on yhdysvaltalainen panimo Massachusettsista ja yksi New England -tyylisten Hazy IPA -oluiden pioneereista. Panimo on tehnyt oluita 15 vuotta, ja heillä on nykyään kuusi toimipistettä Bostonissa ja sen lähialueilla. Panimo tunnetaan poikkeuksellisesta liiketoimintamallistaan: se ei jakele oluitaan jälleenmyyjille lainkaan, vaan kaikki myydään suoraan paikan päällä. Suomeen oli poikkeuksellisesti saatu erä panimon eri tuotteita maisteltavaksi. Olut kaatuu lasiin sumeana ja oranssinvärisenä. Aromissa ja maussa vallitsevat vahvasti sitrushedelmät. Suutuntumassa on kevyttä mehukkuutta, joka tuo pehmeyttä muuten napakkaan kokonaisuuteen. Erityisesti tämän oluen kuivuus vakuuttaa minut. Yleensä tämän vahvuiset Hazy IPAt ovat aika makeita tai niissä ei ole riittävästi katkeruutta, tässä tasapaino toimii kuitenkin hienosti. Lopputulos on raikas, puhdas ja erittäin juotava olut. Hypeä tai ei, kyllä panimo tietää, mitä tekee.

Englanti: Marble Beers Ltd Elektrobank 4.7%

4/5

4/5

USA: Autodidact beer- Acid Hologram 8.6%

Saksa: Sonnen-Bräu Mürsbach Kellerbier 4.9%

Tämä suhteellisen nuori ja pieni panimo on aloittanut toimintansa vuonna 2023 ja sijaitsee New Jerseyssä, Yhdysvaltojen itärannikolla. Olut on sameaa ja väriltään vaaleanoranssinen. Nenässä avautuu heti valkoviinimäinen aromi, johon sekoittuu kivihedelmien – kuten persikan ja aprikoosin – mehukkuutta. Humalina oluessa on käytetty Krushia, Mosaicia, Superdeliciä ja Meridiania. Maku on yllättävän kuiva, ja mukana kulkee kevyt humalan poltteinen terävyys eli niin sanottu hop burn. Se on yleensä merkki siitä, että olut on pullotettu tai tölkitetty melko nopeasti humaloinnin jälkeen. Kyseessä ei ole vika, ja ilmiö yleensä häviää tai lievenee oluen kypsyessä. Kokonaisuutena kyseessä on jännittävä ja poikkeuksellinen olut. Valkoviinimäinen aromiprofiili yhdistettynä raparperin kuivaan happamuuteen tekee tästä muistettavan ja erottuvan kokemuksen. Ei ehkä kaikille, mutta ehdottomasti kiinnostava ja rohkea tulkinta. 3.5/5

Sonnen-Bräu on pieni perinnepanimo Mürsbachin kylässä Baijerissa, ja se on toiminut vuodesta 1868 lähtien. Tyyliltään olut on Kellerbier, eli suodattamaton ja pastöroimaton. Olut jätetään tarkoituksella suodattamatta, jolloin siihen jää hiivaa ja proteiineja. Tästä syntyy tyylille ominainen sameus. Hieman samea olut tosiaan on, väriltään vaaleankultainen ja päällä on kestävä, valkoinen vaahto. Tuoksu on mukavan maltainen, hennosti hiivainen ja hieman hunajainen. Maussa mallas jyrää, kuten tämäntyyppisessä lagerissa kuuluukin. Humalasta irtoaa hieman ruohomaisia sävyjä. Yllättävän kuiva olut ollakseen Kellerbier – ihan kuin tässä olisi annosteltu enemmän humalaa kuin yleensä tässä tyylissä. Jälkimaku on kuivahko, maltainen ja katkera, ja lopussa on mukava humalainen puraisu. Juotavuus on erinomainen. Hieman erilainen Kellerbier, mutta erittäin hyvin tehty ja mielenkiintoinen olut.

Englanti: Roosters Brewing - Peculier Assassin 5.4%

Nyt lasissa on englantilainen Pale Ale, vieläpä cask-muodossa tarjoiltuna. Oluessa on käytetty humalana ainoastaan Cascadea, joten tyylissä ollaan hieman jenkkisuuntaan kallellaan. Marble Beers on manchesterilainen panimo, joka on toiminut vuodesta 1997 lähtien. Marble on ollut merkittävä vaikuttaja Manchesterin olutkulttuurissa ja yksi kaupungin kiistattomasti vaikutusvaltaisimmista panimoista. Hieno, kullanvärinen olut kyseessä. Humala antaa oluelle hienoja kukkaisia ja männynpihkaisia aromeja. Männynpihkaisen katkeruuden ohella maussa on myös sitruksisia sävyjä, ja taustalla maltaat antavat hieman runkoa oluelle. Greippimäiset sävyt korostuvat lopussa ja tuovat olueen yllättävänkin voimakkaan katkeruuden. Juotavuus on erittäin hyvä, etenkin jos pitää reilusti katkerasta oluesta. Erinomainen pale ale.

4/5 Espanja: DosKiwis - Sunshake 8%

Tyyliltään tämä olut on Black IPA. Olut on tehty yhteistyössä Theakston Brewingin kanssa, joka tunnetaan Old Peculier -nimisestä oluestaan. Tarkoituksena on ollut tehdä moderni tulkinta tästä legendaarisesta oluesta. Maultaan olut on mukavan monikerroksinen. Pohjalla tuntuu selkeä maltaisuus ja lämmin karamellin makeus, jota täydentää hienovarainen paahteisuus. Näiden rinnalla erottuu miellyttäviä kuivattujen hedelmien, kuten rusinan ja luumun, sävyjä. Humalointi tuo olueen mäntyistä pihkaisuutta ja raikkaita sitruksisia sävyjä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, ja lopussa tuntuu pieni katkeruus. Ei yllä parhaimpien Black IPA -oluiden joukkoon, mutta kyseessä on virheetön ja mielenkiintoinen olut.

DosKiwis Brewing Co. on pieni panimo Rupiàssa, Empordàn alueella Gironassa, Espanjassa. Panimo perustettiin vuonna 2019, ja nimensä mukaisesti sen taustalla on uusiseelantilaisen ja empordàlaisen pariskunnan perustama panimo. Lasissa oleva olut on Tupla IPA. Oluessa on käytetty kolmea eri humalalajiketta: Citraa, Citra Cryoa ja Krushia. Olut on ulkonäöltään sumea ja vaaleanoranssinen. Tuoksu on trooppishedelmäinen, ja ananas tulee siinä hyvin esiin. Myös persikkaa ja mangoa löytyy aromista. Todella hedelmäinen ja mehuisa kombo, mutta samalla myös suhteellisen makea. Rungoltaan olut on melko täyteläinen ja suutuntumaltaan pehmeä. Jälkimaku on makeudesta huolimatta suhteellisen pirteä ja raikas. Itse olisin kaivannut tähän olueen hieman enemmän katkeruutta. Nyt kokonaisuus jää omaan makuuni hieman liian makeaksi.

3/5

2.5/5

4/5

49


Olutarviot Sveitsi: Hoppy People - Moonfall 8% Tämä sveitsiläinen pienpanimo on itselleni uusi tuttavuus. Hoppy People sijaitsee Sierressä, Valais’n kantonissa. Sen perustivat vuonna 2016 kaksi humalaintoilijaa, Olivier Brighenti ja David Bonjour. Panimo tekee paljon tynnyrikypsytettyjä ja vahvoja oluita, mutta lasissa on nyt heidän IPA Moonfall, joka on kahdesti kuivahumaloitu (DDH) Citralla, Enigmalla, Simcoella ja Motuekalla. Olut on väriltään oranssi ja sumea, ja päällä on valkoinen, kestävä vaahto. Tuoksussa on tyylille ominaisesti runsaasti trooppista hedelmäisyyttä: mangoa, litsiä, persikkaa ja hieman appelsiinia. Hedelmämehuinen tuoksu siis. Rungoltaan olut on melko täyteläinen. Suutuntuma on pehmeä ja hieman makeahko. Maussa esiintyy makeaa appelsiinia, appelsiininkuorta, mangoa ja sitrushedelmiä. Mehumainen kyllä, mutta jälkimaussa on myös hieman katkeruutta. Suhteellisen raikas ja hyvin tyylinmukainen olut. Juotavuus on hyvä: ei liian makea eikä myöskään liian katkera. Tasapainoinen kokonaisuus, jossa humalointi pääsee hyvin esiin.

3/5 Kanada: Counterpart Brewing Paranoid 6.5% Counterpart Brewing on kanadalainen panimo, joka perustettiin vuonna 2019 Niagara Fallsissa, Ontariossa. Tässä NEIPAtyylisessä oluessa on käytetty ainoastaan uusiseelantilaisia humalia, Nelson Sauvinia ja Motuekaa. Näiden lajikkeiden tyypillisesti tuottamat valkoviinimäiset piirteet löytyvätkin oluen tuoksusta, mutta mukana on myös runsaasti trooppishedelmäisiä vivahteita. Ulkonäöltään olut on vaaleankeltainen ja hieman utuinen. Tuoksussa on valkoviinimäisiä sävyjä sekä trooppista hedelmäisyyttä. Maussa esiin nousevat mango, sitrushedelmät ja hennosti myös ruohomainen yrttisyys, joka korostuu etenkin jälkimaussa. Jälkimaku on hieman katkera ja mukavasti viipyilevä. Raikas ja hyvin tehty IPA, jossa uusiseelantilaisten humalien ominaispiirteet pääsevät hienosti esiin.

3.5/5 Brasilia: Dude Brewing - Ape Mullet 8% Tämä minulle uusi panimotuttavuus sijaitsee Caxias do Sulissa, Rio Grande do Sulin osavaltiossa Etelä-Brasiliassa. Tyyliltään olut on Tupla IPA. Olut on väriltään kirkkaankeltainen, ja päällä on valkoinen, kestävä vaahto. Oluessa on käytetty klassisia jenkkihumalia: Mosaicia, Simcoeta ja Centennialia. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja hieman pihkaisuutta. Maussa esiin nousevat pihkaisuus ja maltaisuus, mutta kokonaisuus on aika raskaan oloinen tupla-IPA. Odotin enemmän katkeruutta ja greippimäisyyttä, mutta kokonaisuus jää hieman puolitiehen. Alkoholi tuntuu melko selvästi ja tekee yleisvaikutelmasta aavistuksen lämpimän ja raskaan. Kaiken kaikkiaan ihan OK-olut, mutta olisin tosiaan toivonut tältä humalayhdistelmältä enemmän. Nyt klassiset jenkkihumalat eivät pääse aivan oikeuksiinsa.

2.5/5 USA: 3 Sons Brewing - The Cureo 14.6% Lasiin kaatuu mustanvärinen Pastry Imperial Stout, joka on kypsytetty Heaven Hillin viskitynnyreissä 16 kuukauden ajan. Tämän jälkeen olut on maustettu paahdetulla ja tuoreella kookoksella sekä peräti 200 paunalla eli noin 91 kilolla Oreo-keksejä. Alkoholia oluessa on peräti 14,6 %. Panimo sijaitsee Dania Beachilla, Floridassa, ja se tunnetaan nimenomaan näistä Pastry Stouteista. Maussa on runsaasti sulaneen suklaan tuntua ja miellyttävää paahteisuutta, joiden taustalta erottuu häivähdys pähkinäisyyttä. Tynnyrikypsytys tuo kokonaisuuteen puumaisia sävyjä ja kevyttä bourbonin lämpöä. Pehmeä vaniljaisuus pyöristää makua ja tekee suutuntumasta täyteläisen. Korkeasta alkoholipitoisuudesta huolimatta kokonaisuus pysyy miellyttävän pehmeänä. Erittäin herkullinen ja ylellinen Pastry Stout. Runsas ja jälkiruokamainen olut, mutta tynnyrikypsytys tuo siihen mukavasti lisää syvyyttä ja tasapainoa.

USA: Burnish Beer Company - Barrel Aged King Winks 11%

USA: Fidens - Superbus 10%

4/5

Lasissa nyt Triple IPA, jossa on käytetty Galaxy-, Vic Secret- ja Eclipse-humalalajikkeita Liquid Lupulin -muodossa. Nimi Fidens tulee latinasta ja viittaa rohkeuteen, itsevarmuuteen ja pelottomuuteen. Kyseessä on yhdysvaltalainen panimo Albanyn seudulta New Yorkin osavaltiosta. Panimo on vielä melko nuori, vain seitsemän vuotta toiminnassa, mutta siitä tuli nopeasti yksi Yhdysvaltojen seuratuimmista modernien IPA-oluiden valmistajista. Lasiin kaatuu sumea, oranssinkeltainen olut paksulla valkoisella vaahdolla. Aromissa on greippistä humalointia, dankkimaisuutta ja sitrusta. Runko on täyteläinen, suutuntuma pehmeä ja olut on pelottavan juotava. Maku seuraa hyvin tuoksua: greippiä, sitrusta ja myös ananasta löytyy. Katkeruutta on sen verran, että juotavuus pysyy hyvänä. Mehumainen, mutta ei liian makea. Erittäin onnistunut ja tyylissään erinomainen olut.

Espanja: Maresme - Ombra 4.8%

5/5

Lasissa nyt Marylandista kotoisin olevan Burnish Beer Companyn Barley Wine. Tämä olut on aika vahva tyylissään, 11 %, mutta juotavuus yllättää positiivisesti. Olut kaatuu lasiin tummanruskeana, ja pinnalle muodostuu pieni määrä valkoista vaahtoa. Maussa korostuvat toffee, runsas maltaisuus ja karamellisuus. Taustalla on leipäisiä ja paahteisia sävyjä. Vaniljaa ja tynnyristä irtoavia vivahteita löytyy myös. Olut lämmittää mukavasti, mutta suutuntuma säilyy varsin pehmeänä eikä makeus muutu tahmeaksi. Tasapainoinen ja nautittava kokonaisuus. Tämäntyyppisiä ja tämän vahvuisia oluita on juuri sellaisia, joita kannattaa jakaa muutaman kaverin kanssa, jos siihen on mahdollisuus.

Tämä itselleni uusi panimotuttavuus, Maresme Brewery, on espanjalainen pienpanimo Badalonasta, läheltä Barcelonaa. Nimi viitannee Barcelonan pohjoispuolella sijaitsevaan Maresmen rannikkoalueeseen. Olut on tyyliltään tumma lager. Olut kaatuu lasiin lähes mustan värisenä, ja pinnalle muodostuu hieno, pitsimäinen beigen värinen vaahto. Aromissa löytyy suklaata ja hieman paahteista mallasta. Maku seuraa pitkälti tuoksua: suklaata, tummaa mallasta, vivahteita tummasta leivästä sekä paahteisuutta. Tasapaino tässä oluessa on liki täydellinen. Puhdaspiirteinen, raikas ja nautinnollinen olut. Sopivan kuiva loppupuraisu kruunaa kokonaisuuden. Erinomainen olut tyylissään ja erittäin hyvä juotavuus. Kova suositus, jos tulee vastaan.

Belgia: Cantillon - Saint Lamvinus (hanaversio) 7.5%

4/5

Tämä klassikko-olut on tullut maistettua useamman kerran, mutta aina pullosta. Kiva kokeilla myös hanaversiota, kun kerran sitä tuli tarjolle pääkaupunkiseudun baariin. Oluessa käytetään pääasiassa Merlot-rypäleitä, joita kypsytetään noin 16–18 kuukauden ikäisen lambicin kanssa. Väriltään olut on tummanpunainen, lähes kirsikanvärinen. Tuoksussa on punaisia marjoja, etikkaista happamuutta, hevostallin tuoksua ja punaviinimäisiä aromeja. Maku on pitkälti samanlainen: punaviinimäistä marjaisuutta ja intensiivistä happamuutta. Erittäin kuiva ja kompleksinen olut. Tästä oluesta löytää aina jotain uutta. Itse suosin pulloversiota, mutta oli mukavaa maistaa tämä klassikko myös hanasta.

USA: Fast Fashion Beer - Crop Top 5.2%

4/5

Fast Fashion Brewing on vuonna 2020 perustettu pienpanimo Seattlesta, Washingtonista. Tyyliltään tämä olut on saksalaistyylinen Pilsner. Itse panimo on siis jenkeistä, mutta oluessa käytetty Saaz-humala tulee Seitz Farmilta, joka sijaitsee Baijerissa, Saksassa. Olut on väriltään kullankeltainen ja kirkas, valkoisella, kestävällä vaahdolla. Puhdaspiirteinen Pilsner, jossa Saazhumalasta tulee yrttistä ja ruohoista aromia. Maultaan olut on viljainen, ruohoinen ja hieman yrttinen. Suuta kuivattava loppupuraisu tuo kokonaisuuteen mukavasti ryhtiä. Hyvin raikas ja tasapainoinen olut. Olut on säilynyt tuoreena ja erittäin juotavana, vaikka se on matkannut merten yli Suomeen.

3.5/5 Englanti: Vault City - Bigger Zestier Cola 8% Vault City on Edinburghista kotoisin oleva pienpanimo, joka tunnetaan erityisesti moderneista ja voimakkaan hedelmäisistä hapanoluista. Panimo perustettiin vuonna 2018, ja se on kasvanut Skotlannin suurimmaksi hapanoluiden valmistajaksi. Tämän oluen on tarkoitus jäljitellä limellä ja makealla karamellilla maustettua cola-juomaa. Ruskeanvärinen hapanolut näyttää lasissa lähes kolajuomalta, ehkä hieman paksummalta. Tuoksussa on tosiaan limeä ja karamellia. Olut on suhteellisen makea, vaikka kyseessä on hapanolut. Maussa on karamellia, limeä ja makean siirappimaisia sävyjä. Vaikka kyseessä on melko makeahko juoma, juotavuus säilyy kuitenkin hyvänä ja olut toimii jopa ihan mukavasti janojuomana. Tästä tyylistä voi olla montaa eri mieltä, eikä tämä välttämättä sovi kaikille. Tyylissään ihan hyvä, mutta omaan makuuni kuitenkin liian makea.

2.5/5

Kreikka: Seven Island - Dimensional Hop Rage 8% Seven Island Brewery on kreikkalainen kiertolaispanimo, jonka juuret ovat Korfun saarella ja Thessalonikissa. Panimo perustettiin 12 vuotta sitten. Tässä 8 % Tupla IPA:ssa on käytetty Citraa, Simcoeta ja Cryo Popia. Olut on väriltään oranssinkeltainen ja samea. Tuoksussa on kevyesti dankkimaista, hieman pihkaista ja yrttistä humalaisuutta, jonka rinnalle nousee runsaasti kypsää hedelmäisyyttä ja mehukasta appelsiinia. Suutuntuma on runsas ja täyteläinen. Maku jatkaa tuoksun linjaa kypsän hedelmäisenä ja appelsiinivetoisena. Makeutta löytyy, mutta se pysyy siedettävällä tasolla. Tuoreenoloinen ja mukavan mehukas olut.

3/5 Kroatia: Nova Runda - Orange Hoppin Goblin 7.6% Nova Runda on kroatialainen pienpanimo, jota pidetään yhtenä Kroatian modernin pienpanimobuumin pioneereista. Olut tekee kunniaa Orange Goblin -nimiselle rockyhtyeelle. Kyseessä on 7,6 % Tupla NEIPA. Olut on väriltään oranssi ja samea. Tuoksussa korostuvat mehukas appelsiini ja raikkaan kirpeät sitrushedelmät, joiden rinnalla on kypsää kivihedelmäisyyttä, lähinnä persikkaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä: appelsiini on selvästi esillä, ja persikkaiset sävyt tekevät oluesta runsaan hedelmäisen ilman, että kokonaisuus muuttuu liian raskaaksi. Katkeruutta ei juurikaan löydy. Kokonaisuus on helposti lähestyttävä ja hyvin juotava, mutta omaan makuuni olisin kaivannut hieman enemmän katkeroa tuomaan tasapainoa.

2.5/5

4/5

50

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Hollanti: Moersleutel - Blueprints: Meteor Map 7.5% Moersleutel Craft Brewery on Alkmaarissa toimiva pienpanimo, joka perustettiin vuonna 2016. Panimo on tunnettu erityisesti imperial stouteistaan, mutta he tekevät myös IPA-oluita, kuten tämä Meteor Map. Humalat tässä oluessa tulevat pitkälti Uudesta-Seelannista: Nelson Sauvin ja Riwaka. Mukana on myös Centennialia tuomassa sitrushedelmäisiä vivahteita. Olut on väriltään kullankeltainen ja samea. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, ja mukana on hieman dankkimaista sekä jonkin verran pihkaista humalaisuutta. Suutuntuma on pehmeä ja varsin täyteläinen. Runko on täyteläinen ja melko makea. Makeus pysyy kuitenkin kohtuullisen hyvin tasapainossa humaloinnin kanssa. Jälkimaussa on selkeitä valkoisen rypäleen ja valkoviinin vivahteita, jotka tulevat erityisesti humaloinnista. Kokonaisuus on raikas ja ylipäätään hyvin tehty NEIPA, jossa uusiseelantilaisten humalien viinimäiset ja hedelmäiset piirteet pääsevät hienosti esiin.

3.5/5 USA: Anderson Valley Brewing - West Coast IPA 7.6% Anderson Valley Brewing Company on kalifornialainen pienpanimo, joka perustettiin vuonna 1987 Boonvillessä. Se oli perustamisensa aikaan yksi vain noin 20 käsityöläispanimoista Yhdysvalloissa. Olut kaatuu lasiin kirkkaana ja väriltään vaalean meripihkan sävyisenä. Tuoksussa on karamellimaista maltaisuutta, jota tasapainottavat männynpihkaiset humala-aromit. Maussa maltaisuus ja humalointi ovat hyvässä tasapainossa. Katkeruutta löytyy mukavasti, ja männynpihkaiset sekä hieman hartsiset humalasävyt korostuvat etenkin jälkimaussa. Loppu on pitkä, katkera ja miellyttävän humalainen. Kokonaisuutena hyvin tasapainoinen ja erittäin juotava olut. Helposti lähestyttävä ja nautittava kokonaisuus.

4/5 Skotlanti: Loch Lomond Brewery - The Gloaming 4.5% Loch Lomond Brewery on vuonna 2011 perustettu skotlantilainen pienpanimo, jonka perustivat Euan ja Fiona MacEachern. Panimon tarina alkoi kotikeittiöstä Lussissa Loch Lomond -järven rannalla, mutta toiminta siirtyi nopeasti Alexandriaan. Olut kaatuu lasiin syvän meripihkan värisenä ja näyttää varsin hyvältä. Tuoksussa on runsaasti toffeemaista, fudgeen vivahtavaa ja karamellista maltaisuutta. Kokonaisuus on makeahko ja miellyttävän maltainen. Maultaan olut jatkaa pitkälti tuoksun linjoilla. Toffee, fudge ja karamellimaltaisuus ovat selvästi esillä, mutta mukana on myös hieman keksimäistä ja paahteisen leipäistä sävyä. Taustalta löytyy lisäksi hennosti punaisten marjojen vivahteita, jotka tuovat kokonaisuuteen hieman hedelmäisyyttä. Tyyliltään tämä on Scottish Ale, perinteinen skotlantilainen ale-oluttyyli, jossa korostuvat yleensä maltainen, karamellinen ja hieman pähkinäinen makumaailma sekä melko maltillinen humalointi.

3/5

sNÄSEN VALINTAt Superbus

Fidens Brewing Co. Triple IPA, 10%

b bb b b 51


Kotiolutposti

Teksti Anikó Lehtinen, kuvitus Oskari Sarkima

Hunajaoluet Hunaja kuuluu oluen vanhimpiin lisäraaka-aineisiin. Sen käyttö ulottuu tuhansien vuosien taakse, mutta nykyisessä pienpanimo-olutmaailmassa hunaja on saanut uuden roolin, sitä ei käytetä vain makeuttamaan, vaan myös tuomaan aromia ja rakennetta. Hunajaolut ei näi ole yksi oluttyyli, vaan pikemminkin kattokäsite koska hunajaa voidaan käyttää erilaisissa oluissa kevyistä lagereista ja blonde aleista saison-oluisiin, IPA-oluisiin, bockeihin, stouteihin ja vahvoihin erikoisoluisiin. Kevyimmästä päästä hunajaoluita löytyvät alet ja blondet. Niissä pohja on yleensä vaalea ja helposti juotava, ja hunaja tuo mukaan hienovaraisia kukkaisia ja hedelmäisiä sävyjä. Olut ei välttämättä maistu makealta lainkaan, sillä hiiva käyttää suuren osan hunajan sokereista alkoholiksi. Lopputulos voi olla jopa tavallista kuivempi ja kevyempi. Sama pätee hunajalagereihin. Lagerhiivan puhdas käymisprofiili antaa hunajan aromeille hyvin tilaa, joten lopputuloksessa voi korostua hentoa kukkaisuutta, yrttisyyttä tai hunajan mesimäistä tuoksua ilman makeutta. Vaalea lager toimii erityisen hyvin mietojen kukka- ja apilahunajien kanssa ja liian voimakas hunaja voisi peittää oluen mallaspohjan. Hunajaa käytetään myös vahvemmissa saksalaishenkisissä oluissa. Hunajalla maustetussa bockissa tai doppelbockissa lähtökohtana on jo valmiiksi runsas ja maltainen olut. Hunajan kuivuus voi keventää muuten tuhtia runkoa, mutta samalla aromikkaampi hunaja voi täydentää bockin leipäisiä ja karamellisia muistuttavia makuja. Belgialaishenkisessä Bière de Mielissä eli hunaja-saisonissa hunaja yhdistyy farmhouse-oluen mausteiseen hiivaisuuteen. Rustiikkisen pippuriset ja yrttiset aromit sopivat kukkaisen tai metsäisen hunajan kanssa.

52

Juomaposti 3/2026

Myös modernit humalaoluet ovat löytäneet hunajan. IPA:ssa tai Tupla IPA:ssa hunajan sokerit käyvät tehokkaasti loppuun, jolloin oluen runko kevenee ja kuivuu. Se antaa humalan sitruksisille, trooppisille ja pihkaisille aromeille enemmän tilaa. Stoutissa ja porterissa hunajan aromit asettuvat paahteisen maltaan, kahvin ja suklaan rinnalle. Näihin tyyleihin sopivat erityisesti voimakkaammat hunajat, kuten kanerva- tai tattarihunaja, jotka voivat tuoda olueen melassia, mausteisuutta ja maanläheisiä sävyjä. Oluen ja siman välimuoto braggot on puolestaan hunajaoluiden historiallisimpia muotoja. Siinä käymiskelpoiset sokerit saadaan sekä maltaasta että hunajasta. Modernit braggotit ovat usein vahvoja ja täyteläisiä, mutta tyyli jää nykyisessä käsityöläisolutmaailmassa pieneksi erikoisuudeksi. Panimot suhtautuvat hunajaan joskus kuin humalalajikkeisiin tai viinin rypäleisiin. Mesikasvi ja kasvupaikka vaikuttavat voimakkaasti lopputulokseen; appelsiininkukkahunaja voi tuoda vaaleisiin oluisiin sitruksisuutta ja hentoa parfyymin kaltaista kukkaisuutta, metsäkukka- ja kanervahunajat sopivat saisonien ja vahvempien lagerien yrttiseen maailmaan ja tumma tattarihunaja taas kestää hyvin stoutin, portterin tai bockin rinnalla. Hunajan kanssa suurin tekninen haaste on aromien säilyttäminen. Jos sitä keitetään pitkään, tuoksut häviävät helposti. Siksi hunajaa lisätään usein vasta keiton loppuvaiheessa tai käymisen aikana. Hunajaoluen viehätys piilee siinä että sama raaka-aine voi tehdä yhdestä oluesta kuivan ja kukkaisen, toisesta humalaisen ja raikkaan ja kolmannesta maltaisen, tumman ja lämmittävän.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Hunaja Lager 5 % Karvilan Panimo, resepti: Simo Asikainen – 20 L

Maltaat Pilsner 2,7 kg Munich 0,85 kg Caramalt (~40 EBC) 0,5 kg' Vehnämallas 0,5 kg Hunaja (Huom! Lisätään keiton jälkeen) 0,25 kg

Humalat Hallertau Magnum 60 min 10 g Hallertau Hersbrucker 10 min hopstand 12 g Chinook + Challenger/EKG 0 min 20 + 20 g

Hiiva W34/70

Mäskäys 65°C 60 min. Ulosmäskäys 78°C, 5 minuuttia.

Keitto 70 min

Käyminen 12°C, 10 päivää jonka jälkeen diasetyylilepo 18°C, 5 päivää. Jäähdytetään ja siirretään lageroitumaan, vähintään 4 viikkoa. OG 1,048 ·— FG 1,010

Muuta Hunaja sisältää paljon käymiskelpoisia sokereita, joten sen määrää lisäämällä voi helposti nostaa oluen vahvuutta. Hunaja tuo lageriin uusia ulottuvuuksia. Tämä olut toimii hyvin myös hieman matalammilla hiilihapoilla.

53


KUTSU

VEROTULOT KARKAAVAT, HAITAT JÄÄVÄT – MIHIN SUOMALAINEN ALKOHOLIPOLITIIKKA ON MENOSSA?

Tervetuloa Panimoliiton ja Suomen alkoholijuomakauppa­ yhdistyksen seminaariin 6.10.2026 klo 9–12 Helsingin Musiikkitaloon. Alkoholiverotuksen tuotto laskee ja ostoksia siirtyy ulkomaille. Samaan aikaan suomalainen juoma-ala kohtaa alati muuttuvan toimintaympäristön. Mihin suuntaan alkoholipolitiikkaa pitäisi seuraavaksi viedä? Tulevaisuudennäkymistä kertomassa ovat työministeri Matias Marttinen, työelämäprofessori Arhi Kivilahti ja Anora Groupin toimitusjohtaja Kirsi Puntila.

ILMOITTAUDU TILAISUUTEEN:

54

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


HARTWALL

55


Ruoka ja juoma

Syksyn alkuun Juomaposti tarjoilee hauskoja reseptejä, joissa on käytetty sadonkorjuun herkkuja! Kokeile salamitartaria, megaleipää, hampurilaista Wellingtonin tyyliin ja täyteläistä juustokakkua tuoreen sadon marjojen kera, juomaksi tietysti olutta. Kaikki ohjeet neljälle.

Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen

56

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

57


Ruoka ja juoma

Tartar • 200 g kiinteää salamia • 1 rkl Dijonsinappia • 1 rkl kapriksia hienonnettuna • 1 rkl mauste- tai suolakurkkua hienonnettuna • 1 pieni salottisipuli hienonnettuna • 1/2 dl tuoretta rosmariinia hienonnettuna • mustapippuria myllystä • joko 1 rkl majoneesia tai 2 kananmunankeltuaista • Lisäksi: Sipsejä/paahdettua paahtoleipää/ranskalaisia perunoita

58

Juomaposti 3/2026

Poista salamista kuori. Leikkaa salami ensin ohuiksi viipaleiksi, sitten suikaleiksi ja lopuksi mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Laita salamikuutiot kulhoon ja lisää salottisipuli, kaprikset, maustekurkku ja 1 teelusikallienn rosmariinia. Lisää sinappi ja majoneesi tai keltuaiset. Mausta mustapippurilla. Sekoita hyvin. Voit sauvasekoittimella hieman rikkoa vielä rakennetta. Jaa tartar sipseille tai tarjoa se pyöreän stanssin avulla perinteisesti paahtoleivällä, voit tarjota sen myös ranskalaisten kera, rott. Juomaksi sopii kylmä, rapsakka lager, karamellimaltainen West Coast IPA tai paahteinen porter.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Hampurilainen Wellingtonin tyyliin Hampurilaiset

Kasvisversio

• 600-700 g naudan jauhelihaa (rasvaa mielellään 15–20 %) • suolaa • mustapippuria • 8 viipaletta cheddarjuustoa • 3 iso sipulia • öljyä paistamiseen • 2 rkl sokeria • 4 rkl majoneesia tai ketsuppia

• 1 iso munakoiso • noin 6 herkkusientä • suolaa • öljyä

Taikinakuori • noin 800 g, lehti- tai voitaikinaa • 1 kananmuna voiteluun • 1 rkl seesaminsiemeniä

Viipaloi munakoiso ja suolaa se. Paista munakoisoviipaleet ja herkkusienet erikseen öljyssä, kokoa kuin lihaversiossa, käytä herkkusieniä sipulin tilalla.

Juomasuositus: Katkeroinen West Coast IPA, karamellimainen Vienna Lager tai paahteinen stout.

Viipaloi sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää sokeri ja paista kullanruskeiksi. Muotoile jauhelihasta neljä paksua pihviä tai kahdeksan ohutta ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Paista pihvejä kuumalla pannulla nopeasti noin 1–2 minuuttia kummaltakin puolelta. Tarkoitus on saada pintaan väriä, mutta jättää pihvit sisältä vielä raaáksi, sillä ne kypsyvät loppuun uunissa. Anna jäähtyä kunnolla. Sulata taikina ja kauli tarvittaessa hieman ohuemmaksi. Leikkaa neljä reippaasti pihvejä suurempaa taikinapalaa. Nosta taikinapohjalle noin ruokalusikallinen majoneesia, cheddarviipale ja sipulia. Lisää taas majoneesia, jos haluat, toinen jäähtynyt pihvi, toinen cheddarviipale ja sipulia. Kääri reunat tiiviisti “paketin” ympärille ja leikkaa mahdollinen ylimääräinen taikina pois. Käännä uuninpaperille pellille niin, että taitokset ovat alapuolella. Voitele taikinakuoret vatkatulla kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Pistele muutama reikä haarukalla taikinakuoriin, että höyry pääsee pois . Paista 200-asteisessa uunissa noin 20–25 minuuttia tai kunnes taikina on kullanruskeaa ja rapeaa. Anna vetäytyä noin 5 minuuttia ennen tarjoilua.

59


Ruoka ja juoma

Syksyinen megaleipä, oluinen pistaasipesto ja cowboykarkkia • Hyvää tuoretta leipää (focaccia, ciapatta tms)

Täytteet • 4 persikkaa viipaleina • 2 avokadoa viipaleina • noin 4 herkkusientä • 2 tl balsamico • 4–6 lehteä salaattia • 150 g fetaa

Oluinen pistaasipesto • 1 dl oliiviöljyä • 3 rkl saksalaistyylistä vehnäolutta • ½ ruukku persiljaa hienonnettuna • ½ ruukku basilikaa hienonnettuna • 1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä

60

Juomaposti 3/2026

• 1 rkl juoksevaa hunajaa • 1 tl suolaa • 1 tl mustapippuria

”Cowboy candies” -hilloke • 3 mietoa chiliä viipaleina tai kuutioina • 2 dl ruokosokeria • ½ tl kurkumaa • ½ tl sinapinsiemeniä • ½ tl sellerisuolaa • ¼ tl fenkolinsiemeniä • 1 rkl sahtia

Laita kaikki peston ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi kastikkeeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai mustapippuria. Laita kaikki hillokkeen ainekset kattilaan ja kiehauta sekoitellen. Anna poreilla keskilämmöllä noin 7 minuuttia. Jäähdytä. Pese ja halkaise herkkusienet, sivele ne balsamicolla ja anna olla viileässä puoli tuntia. Halkaise leipä tai ota kaksi leipäviipaletta. Levitä pohjalle pestoa ja lisää persikat, murennettu feta, avokadoviipaleet, herkkusienet ja kerrosten väliin cowboy candies- hilloketta. Nosta kansi päälle, kääri folioon ja lämmitä hetki uunissa noin 180- asteessa. Nauti heti. Juomaksi sopii viileä NEIPA, hedelmäinen saksalaistyylinen vehnäolut, pippurinen saison tai suomalainen sahti.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

New York -juustokakku ja hapanolut-karviaishillo Pohja

Hapanolut-karviaishillo

• 200 g Digestive-keksejä • 100 g voita • hyppysellinen suolaa

• 2 dl karviaisia tai muita puutarhamarjoja • 2 dl hedelmäistä hapanolutta (vaikka marjoilla maustettua) • 2 dl sokeria

Täyte • 600 g Philadelphia-tuorejuustoa • 2 dl sokeria • 200 g turkkilaista jogurttia • 3 kananmunaa • 2 rkl hedelmäistä hapanolutta, esimerkiksi mango- tai passionhedelmähapanolutta • 2 rkl maissisuurustetta • hyppysellinen suolaa

Murskaa keksit tehosekoittimessa tai suljetussa pakastepussissa esimerkiksi kaulimen avulla. Sekoita joukkoon pehmeä voi ja hyppysellinen suolaa. Vuoraa noin 23-senttinen irtopohjavuoka leivinpaperilla. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja hieman reunoille. Nosta jääkaappiin odottamaan. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa tuorejuusto ja sokeri tasaiseksi. Lisää turkkilainen jogurtti ja sen jälkeen kananmunat yksitellen. Sekoita joukkoon hapanolut, suuruste ja hyppysellinen suolaa. Kaada täyte keksipohjan päälle ja peitä vuoka kevyesti foliolla. Paista noin 50 minuuttia tai kunnes kakku on reunoilta hyytynyt mutta keskeltä vielä hieman tutiseva. Poista folio ja jatka paistamista noin 10 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kunnolla. Tee pikahillo laittamalla karviaiset, hapanolut ja sokeri kasariin. Kiehauta sekoittaen, kuori pinnalle muodostuva vaahto pois ja anna kiehua noin 10 minuuttia. Jäähdytä. Tarjoa juustokakku hapanolut-karviaishillon ja tuoreiden marjojen kanssa. Kaada rinnalle lasillinen marjaista tai hedelmäistä hapanolutta, kirpeää kriekiä tai paahteista stouttia.

61


Ruoka ja juoma

Maista yksi ruoka ja 4 olutta:

Vehnäolutfocaccia tapaslautana Taikina • • • • • •

Juomapostin sarja tarjoilee yhden naposteluruuan ja sille 4 juomaa. Tapashenkeen napostellaan focacciaa ja kokeillaan neljää eri olutta sen kera!

2,5 dl vehnäolutta 1/2 paketti tuorehiivaa 1 tl suolaa 1 dl parmesan-raastetta Noin 7 dl vehnäjauhoja Noin 0,7 dl oliiviöljyä

Taikinaan täytteeksi • • • • • • •

6-8 kpl mustia oliiveja 6-8- kirsikkatomaatteja puolitettuna 4 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna 100 g pecorinojuustoa kuutioina Tuoretta rosmariinia Sormisuolaa Öljyä

Täytteeksi valmiiseen focacciaan: • 200 g salamia • 200 g salaattijuustoa tai fetaa muruina tai kuutioina • 1 dl oliiveja

Liota hiiva kädenlämpöiseen olueen. Lisää suola ja juustoraaste. Alusta taikinaan jauhot, ja lopuksi öljy. Taikina saa jäädä aika öljyiseksi. Anna levätä noin 30 minuuttia lämpimässä. Kauli tai painele vuokaan leivinpaperin päälle. Napsauta uuni päälle ja anna taikinan kohota noin puoli tuntia. Ota pari uuninkestävää pientä kulhoa tai vuokaa ja paina taikinaan pohjaa myöten, että saat siihen kolot täytteille. Painele muuhun taikinaan vapaalla kädellä päällisiä syvälle taikinaan. Levitä runsaasti oliiviöljyä sudilla leivälle. Ripottele päälle rosmariinia ja paljon suolaa. Paista noin 200 asteessa noin 10-15 minuuttia. Sudi heti uunista tulleen leivän päälle vielä lisää oliiviöljyä. Juomaksi sopii vehnäolut, maustamaton hapanolut, saison, sessio IPA, NEIPA tai vaalea belgiale.

62

Juomaposti 3/2026

Kokeile nämä oluet Saksalaistyylinen vehnäolut hedelmäisen makea vehnäolut tasapainottaa tuhdin suolaisia makuja ja poreilevuus huuhtoo suusta rasvan kalvomaisuuden. Vaalea belgitripel - korkea alkoholipitoisuus leikkaa tapaksien rasvaisuutta, samalla kun oluen vieno aromaattisuus tuo fetajuustosta esiin yrttisiä aromeja. Saison - hieman tallimainen ja miedosti mustapippurinen saison keventää tapaksien monimuotoisen raskautta, samalla kun oluesta tulee oliivien ansiosta hedelmäisempi. Maustamaton Berliner weisse - oluen kirpeys pehmentyy rasvaisten tapaksien mausta, ja samaan aikaan happamuus toimii kokonaisuuden keventäjänä.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

63


Juomaposti Yhteistyöartikkeli

64

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Yhteistyöartikkeli

Aperitiiviksi: Beertini ja tuhmat oliivit

Beertini

• 3 dl vaaleaa lager-olutta • 3 cl (n. 1–2 rkl) vihreiden Figaro -oliivien lientä suoraan oliivipurkista • Koristeluun: 3 vihreää Figaro -oliivia ja sitruunalohko cocktailtikussa, suolaa Laita lasi hetkeksi pakkaseen. Laita suolaa laakealle lautaselle, ota lasi esiin pa pyyhkäise lasin toista reunaa ensin sitruunalohkolla ja paina se sitten suolaan. Kaada oliivien liemi lasin pohjalle. Kaada olut hitaasti päälle. Koristele ja tarjoile heti.

Tuhmat oliivit • • • • •

1 prt (142 g) vihreitä Figaro-oliiveja paprikapastatäytteellä 1 rkl chiliöljyä 1 rkl juoksevaa hunajaa 100 g sinihomejuustoa Rosépippuria

Laita oliivit kulhoon, sekoita joukkoon chiliöljy ja hunaja. Laita tarjolle, murustele päälle sinihomejuusto ja lopuksi rosépippuri.

65


Ruoka ja juoma Sanat ja kuva Anikó Lehtinen

Kirsikka ja kahvi täydentävät toisiaan - kokeile kirsikkajääkahvia!

Kirsikka ja kahvi muodostavat toimivan makuparin, jossa makeus, hapokkuus ja paahteisuus asettuvat tasapainoon. Kirsikan mehukas hedelmäisyys pehmentää kahvin kitkeryyttä, kun taas kahvin tummat, paahteiset aromit tuovat kirsikan täyteläisyyttä paremmin esiin. Yhdistelmä ei ole täysin sattumaa. Monista laadukkaista kahveista voi löytyä luonnostaan kirsikkaisia ja muita punaisiin marjoihin tai hedelmiin vivahtavia aromeja. Siksi kirsikan lisääminen kahvin rinnalle tuntuu luontevalta. Kirsikka ja kahvi toimivat erityisen hyvin jälkiruoissa ja leivonnassa. Kirsikkapiirakka, suklaa-kirsikkakakku tai brownie saa lisää syvyyttä pienestä määrästä vahvaa kahvia tai espressoa. Klassinen kolmikko syntyy tummasta suklaasta, kirsikasta ja espressosta. Myös kahvijuomissa yhdistelmä toimii. Kirsikkasiirappi tuo latteihin ja jääkahveihin makean hedelmäisen sävyn, joka erottuu kahvin paahteisuuden rinnalla.

Itse tehty kirsikkaolutsiirappi

• 200 g tuoreita tai pakastettuja kirsikoita (poista kivet) • 1,5 dl sokeria • 1 tl vaniljasokeria • 1,5 dl makeaa lambic-olutta • 1 tl limemehua Laita kirsikat, sokerit, olut ja limemehu kattilaan. Kiehauta seos ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, murskaa kirsikoita kevyesti lusikalla keittämisen aikana, jotta mehut irtoavat. Siivilöi siirappi puhtaaseen lasipulloon tai purkkiin ja painele kirsikoita siivilää vasten, että saat kaiken nesteen talteen. Anna siirapin jäähtyä kokonaan ennen käyttöä ja säilytä jääkaapissa.

Kirsikkajääkahvi

• 1 dl vahvaa kahvia tai espressoa (viilennettynä) • 2–3 rkl kirsikkasiirappia • 1,5 dl maitoa tai kauramaitojuomaa • Runsaasti jääpaloja • Tuoreita kirsikoita koristeluun Kaada kirsikkasiirappi lasin pohjalle, täytä lasi piripintaan jääpaloilla. Kaada maito hitaasti jääpalojen päälle ja viimeiseksi viilennetty kahvi päällimmäiseksi. Koristele tuoreella kirsikalla ja sekoita ennen juomista.

66

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Syksyinen siiderijälkkäri Syksyinen jälkiruoka - siiderinen aprikoosi-kardemummahilloke, mascarponea ja pistaasipähkinöitä Sanat ja kuva Anikó Lehtinen

Siiderinen aprikoosi-kardemummahilloke, mascarponea ja pistaasipähkinöitä (4:lle) • 500 g tuoreita aprikooseja (pestyinä ja puolitettuina, kivet poistettuna) • 0,5 dl sokeria • 1/2 dl kuivaa omenasiideriä • 0,5 tl jauhettua kardemummaa Lisäksi • 500 mascarpone tai vaniljajäätelöä • Rouhittuja pistaasipähkinöitä Laita aprikoosinpuolikkaat kattilaan. Lisää sokeri, siideri ja jauhettu kardemumma joukkoon. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10–15 minuuttia, kunnes aprikoosit pehmenevät ja seos sakenee. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. Voit säilyttää hilloketta tiiviissä purkissa jääkaapissa muutaman päivän ajan. Tarjotessa laita kulhoihin mascarponea, sitten hilloketta ja lopuksi pistaasipähkinöitä. Tarjoa makean omenasiiderin kera.

67


Tisleposti Sanat Asko Ryynänen, kuvat Anikó Lehtinen

”Kaksi punttia tilliä”

- Tislaamomestarin työpäivä Tarina työpäivästä, tuotekehityksestä ja tislauksesta.

68

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti Kun ihmisille kertoo olevansa tislaamomestari, työstä syntyy

helposti hieman romanttinen kuva. Kuparipannuja. Tammitynnyreitä. Vanhoja reseptikirjoja. Hämärä kellari, jossa tislaamomestari ottaa pipetillä näytteen kaksikymmentä vuotta vanhasta viskistä, pyörittelee lasia ja toteaa jotain viisasta estereistä. Joskus se on sitäkin. Tislaamomestarin normaali työpäivä alkaa kuitenkin harvoin sillä, mitä kalenterissa lukee.Tällä kertaa päivä alkoi viestillä ravintolasta. ”Pystyisittekö tekemään meille tillivodkaa? Sellaista, joka oikeasti maistuisi tilliltä.” Pystyisimme kai. Ravintolassa oli käytössä jonkun muun valmistajan tillivodkaa, mutta ongelma oli kuulemma siinä, ettei siinä ollut tarpeeksi tilliä. Tämä on juuri sellainen palaute, joka kuulostaa ensimmäiset kolme sekuntia erinomaisen yksinkertaiselta. Lisää tilliä. Sitten tislaajan päässä käynnistyy koneisto, jonka vuoksi mistään asiasta ei lopulta tule yksinkertaista. Mitä tillin makua? Tuoreen tillin ensimmäistä vihreää tuoksua? Kukintojen makeampaa ja mausteisempaa aromia? Sitä hieman aniksista puolta? Tillinsiementä? Vai sitä kokonaisuutta, jonka aivot ovat lapsuudesta asti oppineet yhdistämään uusiin perunoihin, voihin ja kesään? Ja ennen kaikkea: miten helvetissä se saadaan pulloon? Tästä alkaa tislaamomestarin normaali työpäivä. Ensimmäiseksi tarvitaan tietenkin tilliä. Ajoin kauppaan. Tässä vaiheessa on ehkä paikallaan muistuttaa eräästä strategisesta päätöksestä, jonka olen joskus elämässäni tehnyt. Olen rakentanut tislaamon Ilomantsiin. Se on monella tavalla hieno asia. Meillä on metsää, puhdasta vettä, marjoja, yrttejä ja kaikenlaista raaka-ainetta käytännössä tislaamon oven ulkopuolella. Mutta sitten tulee päivä, jolloin tarvitaan nimenomaan tuoretta kukallista tilliä. Silloin huomaa rakentaneensa tuotekehityslaboratorionsa niin syrjäiseen kolkkaan, että kansainväliseen alkoholijuomien tuotekehitykseen tarvittava raaka-ainehuolto on käytännössä yhden S-Marketin heviosaston varassa. Kävelin tillihyllylle. Kaksi punttia. Siinä oli kaikki. Ilmeisesti koko muu Ilomantsi oli juuri samana aamuna päättänyt syödä tilliä. En tiedä, oliko kunnassa järjestetty jokin salainen tilliviikko, oliko joku paikallinen ruokavaikuttaja julkaissut uuden perunan reseptin vai valmistautuiko koko kylä yhtä aikaa rapujuhliin, mutta minun tuotekehitysosastolleni jäi noin 200 grammaa. Ostin ne molemmat. Nyt minulla oli siis kaksi kallisarvoista tillipuskaa ja tislaamolla useampi mahdollinen rööri, johon ne voisi työntää. Ja jokaisella niistä saisi aikaan hieman eri asian. Tislaamisessa ongelma ei yleensä ole se, etteikö raaka-aineesta saisi aromia irti. Kyllä saa. Ongelma on saada irti juuri ne aromit, jotka haluaa, ja jättää loput sinne mistä ne tulivatkin. Tillissä tämä korostuu erityisen hyvin, koska sen aromi ei ole yksi yhdiste vaan melkoinen kemiallinen sekametelisoppa. Tillin haihtuvissa öljyissä esiintyy muun muassa karvonia, limoneenia ja erilaisia terpeenisiä yhdisteitä. Niiden keskinäinen suhde vaihtelee vielä sen mukaan puhutaanko lehdistä, varsista, kukinnoista vai siemenistä. Karvoni vie aromia mausteiseen,

tunnistettavan tillimäiseen suuntaan. Limoneeni tuo sitruksista raikkautta. Erilaiset terpeenit rakentavat ympärille vihreää, yrttistä ja raikasta vaikutelmaa. Ja sitten on kokonainen joukko herkempiä haihtuvia yhdisteitä, jotka muodostavat sen ensimmäisen nenällisen, kun tuore tillipussi avataan. Juuri sitä minä halusin. En tillinsiemenviinaa. En yrttilikööriä. En akvaviittia. Halusin, että joku avaa pullon ja sanoo: ”Perkele, tilliä.” Helppo homma. Paitsi ettei ole. Ensimmäinen vaihtoehto olisi tietenkin tavallinen tislaus. Tilli alkoholiin, annetaan uuttua ja koko roska pannuun. Lämpö päälle. Etanolin kiehumispiste normaalipaineessa on noin 78 °C, mutta todellisessa veden ja etanolin seoksessa homma ei tietenkään käyttäydy aivan näin siististi. Höyryn koostumus muuttuu tislauksen aikana, ja samalla pannusta lähtee matkaan joukko raaka-aineesta peräisin olevia haihtuvia yhdisteitä. Tämä olisi tuttu ja turvallinen tapa. Ongelma on lämpö. Tuoreen yrtin aromi on tavattoman helppo muuttaa keitetyn yrtin aromiksi. Osa yhdisteistä haihtuu hienosti mukaan, osa muuttuu lämmön vaikutuksesta, osa jää pannuun ja osa tulee mukaan sellaisessa suhteessa, jota ei tilattu. Pannutislaus voisi antaa syvän, mausteisen ja ehkä hyvinkin herkullisen tillitisleen. Mutta olisiko se enää tuore tilli? En ollut varma. Ja tilliä oli 200 grammaa. Se hieman vähentää halua kokeilla vain nähdäkseen mitä tapahtuu. Meidän isommassa pannussa on kuusivaiheinen kolonni. Kolonni antaa tislaajalle lisää mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä lopputuotteeseen päätyy. Jokainen pohja tekee tavallaan pienen uudelleentislauksen. Höyry nousee, tiivistyy, höyrystyy uudelleen ja alkoholi rikastuu. Refluksilla voidaan tehdä tätä vielä enemmän. Erinomaista, jos halutaan puhtaampaa alkoholia. Mutta halusinko minä puhtaampaa alkoholia? En. Minulla oli jo puhdasta alkoholia. Minä halusin siihen tilliä. Tässä on yksi tislaamisen omituisista paradokseista. Mitä hienommin osaat puhdistaa tislettä, sitä tehokkaammin voit samalla hävittää juuri sen asian, jonka vuoksi aloit tislaamaan. Kolonni voisi auttaa leikkaamaan raskaita komponentteja pois ja tehdä tuotteesta elegantimman. Tai se voisi tehdä juuri sen, mitä sen on tarkoituskin tehdä, ja riisua tillistä kaiken kiinnostavan. Katsoin kolonnia. Katsoin tilliä. Ei vielä. Entäs jos tilli ei menisikään nesteeseen? Seuraava vaihtoehto olisi höyryinfuusio. Tilli koriin ja alkoholihöyry kulkemaan sen läpi. Tämä on ginistä tuttu tapa. Kasvia ei keitetä nesteessä, vaan kuuma alkoholipitoinen höyry nappaa mukaansa haihtuvia aromiyhdisteitä matkalla lauhduttimelle. Ajatus houkutti. Höyryinfuusiolla saisi todennäköisesti kevyemmän ja kirkkaamman tilliprofiilin kuin keittämällä koko kasvin pannussa. Mutta taas tulee lämpö. Ja lisäksi toinen ongelma: 200 grammaa. Tislaamon isossa laitteessa 200 grammaa tilliä näyttää lähinnä siltä kuin joku olisi vahingossa pudottanut eväsleipänsä koristeen koneeseen.

69


Ruoka ja juoma Voisin tietenkin rakentaa pienen kokeen. Mutta nyt oltiin jo tilanteessa, jossa päivän alkuperäiset työt olivat unohtuneet ja seisoin kaksi tillipunttia kädessä suunnittelemassa erityistä koetislauslaitteistoa. Normaali työpäivä siis. Sitten katse osuu vakuumiin. Nurkassa on vakuumitislauslaitteisto. Ja siinä vaiheessa alkaa sisäinen kaupankäynti. Vakuumitislaus olisi tähän teoriassa täydellinen. Kun järjestelmän painetta lasketaan, nesteiden kiehumispiste laskee. Etanolia ei enää tarvitse saada lähellekään niitä lämpötiloja, joissa normaalipaineessa toimitaan. Meidän laitteellamme päästään noin 20 millibaariin. Se on jo sen verran alhainen paine, että tislaaminen alkaa muistuttaa enemmän fysiikan huijaamista kuin keittämistä. Matalampi lämpötila tarkoittaa, että herkkiä aromaattisia yhdisteitä voidaan saada mukaan hajottamatta tai muuttamatta niitä yhtä rajusti lämmöllä. Juuri sitä tuoreiden yrttien kanssa halutaan. Mutta vakuumitislaus tuo mukanaan uuden ongelman. Kaikki mikä haihtuu helposti, ei välttämättä ole hyvää. Kun painetta lasketaan riittävästi, mukaan voidaan saada sellaisiakin erittäin haihtuvia komponentteja, jotka tavallisessa kuumatislauksessa käyttäytyisivät aivan eri tavalla. Aromiprofiili voi olla hämmästyttävän uskollinen tuoreelle raaka-aineelle. Joskus jopa liian uskollinen. Tuore kasvi ei nimittäin tuoksu pelkästään hyvältä. Siinä on myös vartta, ruohoa, lehtivihreää, rikkoutuneen kasvisolukon hajua ja kaikkea sitä, minkä nenä normaalisti suodattaa ajatellessaan vain ”tilli”. Vakuumi ei välttämättä ole yhtä kohtelias. 20 millibaaria vai jotain järkevää? Ja sitten päästään siihen osaan tislaamomestarin työstä, jota harvemmin esitellään tislaamokierroksilla. Seisotaan koneen edessä ja arvotaan. Voisin laskea paineen suoraan 20 millibaariin. Voisin pysähtyä ylemmäs. Voisin laskea painetta portaittain ja ottaa eri painealueilta omat fraktionsa. Voisin pitää vesihauteen hyvin maltillisena ja antaa vakuumin tehdä työn. Voisin nostaa lämpöä hieman ja lyhentää prosessia. Jokaiselle vaihtoehdolle löytyy kemiallisesti täysin uskottava perustelu. Ja minulla oli edelleen vain 200 grammaa tilliä. Tässä kohtaa ymmärtää, miksi suurissa juomataloissa on tuotekehitysosasto. Siellä joku voisi tilata kymmenen kiloa tilliä ja ajaa rinnakkain kontrolloidut kokeet eri paineilla, lämpötiloilla ja alkoholivahvuuksilla. Ilomantsissa tutkimusmenetelmä oli hieman toinen. ”Mihinkähän rööriin minä nämä nyt työntäisin, ettei mene kaikki pieleen?” Tämäkin on eräänlainen koesuunnitelma. Lopulta päätös oli tehtävä. Vakuumi. Perustelu oli lopulta yksinkertainen: ravintola oli nimenomaan pyytänyt enemmän tuoretta tilliä. Jos lähtisin pannulla rakentamaan mausteista tillitislettä, voisin tehdä teknisesti erinomaisen tuotteen, joka vastaisi väärään kysymykseen. Punnitsin tillin. Punnitsin alkoholin. Kirjoitin luvut ylös.

70

Juomaposti 3/2026

Tämä viimeinen vaihe on tärkeä, koska tislaamolla lause ”kyllä minä tämän muistan” tarkoittaa käytännössä samaa kuin ”tätä reseptiä ei tulla koskaan toistamaan”. Tilli alkoholiin. Laite kiinni. Vesihaude lämpenemään. Vakuumipumppu päälle. Ja sitten tehdään sitä, mistä tislaamomestarille maksetaan. Seisotaan koneen vieressä. Tuijotetaan mittaria. Odotetaan. Säädetään yhtä hanaa kaksi millimetriä. Odotetaan lisää. Juodaan kahvia. Katsotaan samaa mittaria uudelleen, aivan kuin se olisi voinut sillä välin loukkaantua henkilökohtaisesti ja päättää näyttää eri lukemaa. Paine laskee. Neste alkaa kiehua lämpötilassa, jossa se ei normaalisti edes harkitsisi kiehumista. Ensimmäiset pisarat tulevat vastaanottimeen. Sitten otetaan käyttöön tislaamon tärkein analyysilaite. Nenä. Perkele. Tilliä. Ensimmäiset fraktiot ovat aina kiinnostavia. Niissä kulkevat kaikkein herkimmin haihtuvat yhdisteet, ja juuri vakuumissa erot voivat olla hämmästyttäviä. Nuuhkaisu. Tilliä. Toinen nuuhkaisu. Ei tillinsiementä. Ei keitettyä tilliä. Ei epämääräistä yrttiviinaa. Vaan sitä samaa vihreää aromia, joka tulee vastaan, kun tillipussin avaa. Perkele. Tilliä. Silloin tislaamomestari on noin kolmenkymmenen sekunnin ajan erittäin tyytyväinen itseensä. Sen jälkeen alkaa tietenkin seuraava ongelma. Missä kohtaa leikkaan? Tislaaminen on poistamista. Tislaamisesta puhutaan usein niin kuin tislaaja lisäisi makuja. Katajaa. Korianteria. Sitruunankuorta. Tillin aromia. Todellisuudessa suuri osa työstä on poistamista. Ensimmäinen fraktio voi olla aivan käsittämättömän aromaattinen, mutta liian terävä. Keskellä voi löytyä tasapaino. Loppua kohti mukaan alkaa tulla raskaampia komponentteja, jotka tekevät tuotteesta täyteläisemmän – kunnes ne tekevät siitä tunkkaisen. Tillissä tämä raja on erityisen kiinnostava. Halusin paljon tilliä. Mutta ”paljon tilliä” ei tarkoita sitä, että otetaan kaikki mitä kasvista irtoaa. Jos mukaan tulee liikaa vihreää, juoma alkaa muistuttaa ruohonleikkurin keruusäiliötä. Jos mausteinen puoli hallitsee, ollaan akvaviitin suunnalla. Jos raskaita kasviaromeja tulee liikaa, se tuoreus, jonka vuoksi koko vakuumihommaan ryhdyttiin, katoaa. Ravintolan alkuperäinen pyyntö oli ollut yksinkertainen: ”Voisiko siinä olla enemmän tilliä?” Muutaman tunnin päästä olin saanut sen muutettua kysymykseksi siitä, missä suhteessa karvonia, limoneenia, terpeenejä ja muita haihtuvia yhdisteitä ihmisen nenä tulkitsee käsitteeksi ”enemmän tilliä”. Tämä on yksi tämän ammatin ongelmista. Mistään ei osaa enää tehdä yksinkertaista. Haistat. Maistat. Leikkaat fraktioita. Kirjoitat jotain ylös. Ja lopulta huomaat, että seuraava koe pitäisi tehdä vähän eri tavalla. Sitten katsot pöydälle. Tilli on loppu. Kello on paljon. Ja se työ, joka aamulla piti tehdä ensimmäisenä, on edelleen tekemättä. Sellainen on aika normaali päivä tislaamolla. Ja jossain ravintolassa joku edelleen odottaa sitä tillivodkaa.

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Juomaposti

Mitä on vakuumitislaus? Tavallisessa tislauksessa neste kuumennetaan normaalissa ilmanpaineessa. Etanolin kiehumispiste on tällöin noin 78 astetta ja veden 100 astetta. Veden ja etanolin seoksessa todellisuus on toki tätä monimutkaisempi: höyryn koostumus muuttuu jatkuvasti tislauksen edetessä, ja mukana kulkee suuri joukko raaka-aineen haihtuvia aromiyhdisteitä. Vakuumitislauksessa tislausastian painetta lasketaan. Kun paine pienenee, myös nesteiden kiehumispiste laskee. Riittävän voimakkaassa vakuumissa alkoholia voidaan tislata jo lämpötiloissa, joissa normaalipaineessa kattilassa ei näyttäisi tapahtuvan juuri mitään. Tätä käytetään tisleiden lisäksi hyväksi myös mm. alkoholittoman oluiden valmistuksessa.

Miksi vakuumitislauksesta on hyötyä? Pannu- tai kolonnitislauksen lämpö ei ainoastaan irrota aromeja, se myös muuttaa niitä. Pitkä tai voimakas kuumennus voi hajottaa herkkiä aromiyhdisteitä, synnyttää uusia yhdisteitä ja muuttaa tuoreen kasvin aromin vähitellen ”keitetyksi”. Vakuumissa tislaaja voi käyttää huomattavasti matalampaa lämpötilaa. Siksi menetelmä sopii erityisen hyvin esimerkiksi tuoreille yrteille ja kukille, marjoille ja hedelmille, kahville ja teelle sekä muille raaka-aineille, joiden herkät ja raikkaat aromit halutaan säilyttää mahdollisimman muuttumattomina. Eikö matalampi paine sitten ole aina parempi? Ei. Paine vaikuttaa siihen, mitkä yhdisteet höyrystyvät, missä lämpötilassa ne höyrystyvät ja millaisessa suhteessa niitä päätyy tisleeseen. Erittäin matalassa paineessa talteen voi tulla myös hyvin herkästi haihtuvia yhdisteitä, joita tavallinen kuumatislaus ei samalla tavalla korostaisi. Siksi vakuumitislaus ei ole vain ”kylmempää tislaamista”. Paineesta tulee tislaajalle yksi prosessimuuttuja lisää lämpötilan, alkoholivahvuuden, ajan ja tisleen leikkauspisteiden rinnalle. Samaa raaka-ainetta voidaan tislata eri paineissa ja kerätä tisle eri fraktioihin. Niiden aromit voivat poiketa toisistaan yllättävän paljon. Kumpi on parempi, pannu- vai vakuumitislaus? Kumpikaan ei ole automaattisesti parempi. Perinteinen kuumatislaus voi rakentaa syvempiä, mausteisempia ja kypsempiä aromeja. Vakuumitislaus puolestaan voi säilyttää hämmästyttävän paljon tuoreen raaka-aineen alkuperäisestä tuoksusta. Ja joskus paras lopputulos syntyy käyttämällä molempia.

71


Olutliiton kattojärjestö EBCU vaatii EU:n yhteisiä pelisääntöjä kotipanijoille Euroopan oluenkuluttajajärjestö EBCU haluaa Euroopan komission selkeyttävän kotioluen valmistusta koskevia sääntöjä. Järjestön mukaan nykyisiä valmisteverosäännöksiä tulkitaan eri EU-maissa hyvin eri tavoin, mikä vaikeuttaa kotipanijoiden toimintaa ja voi pahimmillaan jarruttaa koko eurooppalaista olutkulttuuria. EBCU korostaa, ettei se vaadi kotipanijoille vapautusta lainsäädännöstä tai oikeutta myydä kotiolutta. – Ongelmana on se, että suurille kaupallisille valmistajille laadittuja valmisteverosääntöjä sovelletaan suhteettomasti kotipanijoihin, jotka valmistavat olutta harrastuksena, jakavat sitä muiden harrastajien kanssa eivätkä harjoita kaupallista toimintaa, järjestö kertoo. EBCU mukaan kotipaneminen on tärkeä osa olutkulttuuria ja usein myös ensimmäinen askel kohti kaupallista panimotoimintaa. Tarve yhteisille pelisäännöille on noussut esiin erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa. Ruotsissa kotipanijayhdistys joutui keväällä perumaan Uumajaan suunnitellut kotioluen SM-kilpailut, koska poliisi katsoi, ettei julkisessa tapahtumassa valmistettu olut enää ollut lain tarkoittamaa omaan käyttöön valmistamista. Tanskassa taas viranomaistulkinnat ovat EBCU mukaan ulottuneet jopa tilanteisiin, joissa vierailijoiden oleskelua valmisteverottamattoman, vielä käymässä olevan oluen läheisyydessä on rajoitettu. Suomessa olutta saa valmistaa omaan käyttöön ilman määrällistä ylärajaa, kunhan sitä ei myydä. Sen sijaan kotiolutkilpailuista ja harrastajien maistelutapahtumista ei säädetä laissa tarkasti. Tapahtumia on voitu järjestää pitkälti vakiintuneen viranomaiskäytännön perusteella. Sama epäselvyys toistuu eri puolilla Eurooppaa. Italiassa ja Puolassa harrastajatapahtumia voidaan järjestää varsin vapaasti, kun taas esimerkiksi Norjassa käytännöt vaihtelevat kunnittain. Belgiassa sääntöjä täsmennettiin vuonna 2018. EBCU kerää nyt jäsenjärjestöiltään tietoa eri maiden käytännöistä ja aikoo laatia Euroopan komissiolle yhteisen kannanoton. – Emme pyydä erityiskohtelua. Haluamme vain, että kotipaneminen tunnustetaan kaikkialla Euroopassa harrastukseksi eikä sitä arvioida samoilla säännöillä kuin kaupallista panimotoimintaa, järjestö tiivistää.

Hyvän oluen (ja sahdin) äärellä Suomen Olutseuran alkuvuosi ja kesä on ollut kiireinen. Kesän lähtölaukaus ammuttiin Helsingin Tervasaaressa ennen juhannusta, jonne kokoontui yli kaksikymmentä seuran jäsentä piknikkeilemään oluen kera. Suurta suosiota saavuttivat myös Suuret Oluet - Pienet Panimot -tapahtumat Tampereella ja Helsingissä, joissa olimme mukana. Lisäksi Sahtibussi kuljetti perinteisesti jälleen tänä vuonna sahdin ystäviä seuraamaan sahdin SM-kisoja. Tarjosimme jäsenistölle myös koulutusta: Jouni Koskinen piti syväluotaavan katsauksen lager-oluiden maailmaan Salamanationilla. Alkavana syksynä on tarjolla koulutusta myös muista oluista - näillä näkymin ainakin belgioluista ja ipoista. Jäsenet pääsivät myös itse tekemään olutta maltaiden rouhimisesta lähtien lopputuotteeksi saakka Juha Sinisalon opastuksella. Olut oli apa-tyylistä ja täysin mukiinmenevää. Syyskuussa on vuorossa jäsenmatka Viron Narvaan ja tarkoituksena on järjestää syksyn aikana myös oluen virhemakukoulutus. Luvassa ovat tietenkin myös pikkujoulut: merkkaa jo nyt kalenteriin lauantai 28.11. Paikka on vielä avoin. SOS järjestää mielellään erilaisia koulutuksia ja tapahtumia. Jos sinulla on jokin olueen liittyvä ehdotus, niin kerro siitä meille osoitteella olut@suomenolutseura.fi. Seuraa myös sähköpostiasi, sillä ilmoittelemme sitä kautta tulevista tapahtumista ja muun muassa seuran yhteisistä olutilloista jäsenille. suomenolutseura.fi

olutliitto.fi

72

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Suomi nostaa alkoholiveroa jälleen turhaan Hallitus haluaa lisää verotuloja korottamalla veroja. Oikeasti seuraus lienee verojen valuminen ulkomaille. Alkoholivero nousee jälleen vuoden vaihteessa, tällä kertaa keskimäärin 4,5 prosenttia, sillä valtio haluaa kerätä noin 20 miljoonaa euroa lisää veroa vuodessa. Se on hölmöä, sillä alkoholiveroa on korotettu 11 kertaa sen jälkeen, kun sitä viimeksi alennettiin, eli vuonna 2004. Vain kerran on käynyt niin, että veronkorotus näkyi valtion kassassa tulovirtana: vuonna 2021, kun koronan tähden juuri kukaan ei päässyt matkalle. Muulloin suomalaiset ovat äänestäneet jaloillaan, autoillaan, matkustajalautoilla ja verkkokaupoilla: kun alkoholi kallistuu, sitä haetaan tai tilataan mieluusti ulkomailta. Pienpanimoliiton hallituksen jäsen, Tornion panimon toimitusjohtaja Kaj Kostiander kertoo, että Haaparannan puolella Systembolaget on parin viime vuoden aikana muuttanut uusiin, suurempiin tiloihin toistuvasti, koska suomalaiset huristelevat niin sankoin joukoin rajan yli alkoholiostiksille. ”Me nostetaan verotusta, eikä verokertymä nouse. Onko tässä mittään järkeä?” Kajtsu kysyy. Ruotsissa ja Virossa alkoholiverotus on maltillisempaa, joten suomalaiset käyvät kantamassa euronsa naapurimaihin. Naapurit saavat voitot, Suomelle tulevat alkoholin haitat. ”Matalammalla verotuksella ihmiset eivät viitsisi lähteä hakemaan alkoholia kauempaa, ja verot jäisivät Suomeen, ja me pystyttäisiin kompensoimaan haittoja verorahoilla”, Kaj sanoo. Pieni hopeareunus uusimmassa korotuksessa on se, että oluen ja lonkeroiden verotus ei nouse. Se voi suojata kotimaista tuotantoa hieman, mutta käytännössä taitaa kuitenkin olla niin, että kun suomalainen hakee tai tilaa ulkomailta viininsä ja väkevänsä, olutlaatikot on helppo hankkia samalla. Harmittavan usein ulkomaiset verkkokaupat jättävät verot maksamatta. Suomessa alkoholiverotus on kirkkaasti korkeinta Euroopan unionissa. Verottajan ja valtiovarainministeriön kannattaisi ehkä kääntää katseensa alkoholin ulkomaiseen etämyyntiin. Jos ulkomaiset nettikaupat velvoitettaisiin rekisteröitymään ja todistamaan, että verot on maksettu, voisi verokertymä aidosti kasvaakin. Samalla kotimaiset ja ulkomaiset tuottajat pääsisivät tasapuolisempaan asemaan. pienpanimoliitto.fi

Miksi juuri energiajuoma? Suomalaisessa politiikassa rakastutaan kerta toisensa jälkeen yksinkertaisiin ratkaisuihin. Kun jokin asia huolestuttaa, siihen tarvitaan nopeasti näkyvä vastaus: vero, kielto, ikäraja tai uusi rajoitus. Maassa, jossa vaaleja käydään melkein vuosittain, se on ymmärrettävää - yksinkertainen ratkaisu on helppo perustella ja vielä helpompi otsikoida. Energiajuomat ovat tästä hyvä esimerkki. Nuorten kofeiininkäyttöön liittyvät kysymykset ovat varmasti pohtimisen arvoisia, mutta jos ratkaisu on asettaa energiajuomille lakiin kirjattu ikäraja, pitäisi seuraava kysymys olla: miksi juuri energiajuomille? Kofeiinia ei nimittäin löydy vain energiajuomista. Sitä on kolajuomissa, kahvissa, teessä, suklaassa, urheilujuomissa ja monissa muissa tuotteissa. Jos ongelma on kofeiini, pelkkä yhden tuoteryhmän rajoittaminen tuntuu nopeasti vaikealta perustella. Jos taas ongelma on nimenomaan energiajuomien kulutus, pitäisi pystyä kertomaan, mikä tekee niistä tässä suhteessa olennaisesti erilaisia. Tässä on kyse paljon suuremmasta asiasta kuin yhdestä juomasta. Hyvä sääntely ei saisi perustua vain siihen, mikä tuote on helpoin nostaa tikunnokkaan. Kun kerran päätetään rajoittaa jotain, pitäisi samalla pystyä vastaamaan siihen, missä kulkee rajan peruste. Muuten seuraava kysymys on väistämätön: miksi tämä, mutta ei tuo? Sääntelyn ei pitäisi olla symbolista politiikkaa, jossa tärkeintä on näyttää, että jotain tehdään. Sen pitäisi ratkaista se ongelma, jota väitetään ratkaistavan. Sama periaate koskee myös yritysten toimintaympäristöä. Suomessa veroja, sääntelyä ja uusia velvoitteita tulee eri suunnista. Yksittäinen muutos voi näyttää pieneltä, mutta yrityksen näkökulmasta olennaista on kokonaisuus. Kun muutoksia kertyy riittävästi, kyse ei enää ole yksittäisestä uudistuksesta vaan siitä, millaiseksi toimintaympäristö muodostuu. Siksi jokaisen uuden rajoituksen kohdalla pitäisi kysyä kaksi asiaa. Ensimmäinen on: mitä tällä halutaan saavuttaa? Toinen ja ehkä tärkeämpi on: miksi juuri tämä keino? Jos vastausta jälkimmäiseen ei löydy, kannattaa pysähtyä ennen kuin säädetään lisää. Hyvä sääntely ei ole sitä, että tehdään mahdollisimman näkyvä päätös mahdollisimman nopeasti. Hyvä sääntely on sitä, että päätös kestää myös kysymyksen: Miksi juuri näin? panimoliitto.fi

73


74

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


Tilaa Juomaposti 4 lehteä vuodessa ja kaikki aiemmat numerot netissä!

Yhden vuoden tilaus* vain Digi-lehti Tai ota molemmat Digi ja printti seuraa meitä

*Tilaukset vain Suomeen ja Ahvenanmaalle.

@juomaposti Juomaposti.fi/tilaa-lehti


PÄÄKUMPPANIT

Hartwall on juoma-alan kasvava suunnannäyttäjä. Valmistamme suomalaisten rakastamia juomia arkeen ja juhlaan. Hartwallin tuotevalikoimaan kuuluu vesiä, virvoitusjuomia, oluita, siidereitä ja long drink -juomia sekä viinejä ja muita alkoholijuomia.

Olvi on ainoa itsenäisenä suomalaisena 1800-luvulta säilynyt panimo. Suomalainen Olvi luo positiivisia makunautintoja. Olvi on valmistanut juomia jo yli 140 vuoden ajan Iisalmessa.

www.olvi.fi   @OlviOyj

www.hartwall.fi   @Hartwall1836

Sinebrychoffille laajan juomavalikoiman lisäksi tärkeää on kestävä kehitys, henkilöstön monimuotoisuus, vuorovaikutus asiakkaiden ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa sekä vahvat tuotebrändit. Sinebrychoff valmistaa juomat 100 % uudistuvalla energialla. Alkoholin kohtuukäyttöä yhtiö edistää laajalla alkoholittomien oluiden valikoimalla. Käymme parempaan huomiseen. sinebrychoff.fi   @Sinebrychoff1819

YHTEISTYÖKUMPPANIT

YSTÄVÄT

76

Juomaposti 3/2026

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


KAVERIT

JUOMATUTKALAISET

BPF Finland

K-Citymarket Pirkkala Palmrothintie 2, 33950 Pirkkala

Teerenpeli

K-Citymarket Järvenpää Helsingintie 41, 04410 Järvenpää

TUKIJAT

K-Citymarket Jyväskylä Seppälä Vasarakatu 29, 40320 Jyväskylä

Helsinki Distilling Company Husky Brewing

K-Citymarket Vantaa Jumbo Vantaanportinkatu 3, 01510 Vantaa

Kanavan Panimo

K-Citymarket Tammisto Tammiston Kauppatie 9, 01510 Vantaa

Karvilan Panimo

K-Citymarket Pori Puuvilla Siltapuistokatu 14, 28100 Pori

Laitilan Wirwoitusjuomatehdas

K-Citymarket Turku Länsikeskus Markulantie 150, 20320 Turku

Lepola siideri Mallaskosken Panimo / Mallaskoski Oy Momentin Restaurants Panimoyhtiö Tuju Panimoyhtiö X Perhon Panimo Plevna / Koskipanimo Takatalo Tompuri Viking Malt

K-Citymarket Turku Kupittaa Uudenmaantie 17, 20700 Turku K-Citymarket Tampere Turtola Martinpojankatu 4, 33710 Tampere K-Citymarket Riihimäki Merkoksenkatu 5, 11710 Riihimäki K-Citymarket Kuopio Kolmisoppi Kolmisopentie 1, 70780 Kuopio K-Supermarket Tripla Firdonkatu 2b 1016, 00520 Helsinki K-Supermarket Lehmus Standertskjöldinkatu 6, 53200 Lappeenranta K-Supermarket Kuninkaankulma Kuninkaankatu 14-16, 33210 Tampere K-Supermarket Basilika Kaskikylänkuja 2, 04130 Sipoo K-Supermarket Lippulaiva Espoonlahdenkatu 4, 02320 Espoo K-Supermarket Vuosaari Tyynylaavantie 5, 00980 Helsinki K-Supermarket Redi Hermannin rantatie 5, 00580 Helsinki K-Supermarket Pirana Keskuskatu 4, 54100 Joutseno K-Supermarket Hätilä Aulangontie 1, 13210 Hämeenlinna K-Market Vellamonkatu Tammelan puistokatu 29, 33500 Tampere

77


Oluttutka FORSSA

JYVÄSKYLÄ

Pub Hukka — Kauppakatu 2, 30100 Forssa

Panimoyhtiö X — Helmintie 10, 40250 Jyväskylä Vihreä Haltiatar — Kauppakatu 13, 40100 Jyväskylä Teerenpeli — Kauppakatu 32, 40100 Jyväskylä

ESPOO Davisto — Kuunkehrä 2, 02210 Espoo Fat Lizard Brewing Company — Lämpömiehenkuja 3 02150 Espoo Fat Lizard Otaniemi — Tietotie 1, 02150 Espoo Espoon Oma Panimo — Tillinmäentie 3, 02330 Espoo Masis Brewery — Tietotie 2 B, 02150 Espoo Salama Brewing — Fallåker 1, 02740 Espoo Vaappuva Ankka Suurpelto — Kynäkatu 6, 02250 Espoo William K. Sello — Leppävaarankatu 3, 02600 Espoo

HAILUOTO Hailuodon Panimo — Luovontie 233, 90480 Hailuoto

HELSINKI Barley & Bait — Välimerenkatu 20, 00220 Helsinki Bar Loosister — Hämeentie 50, 00500 Helsinki Beaky Basterd & Co. — Ankkurikatu 5, 00160 Helsinki Black Door — Iso Roobertinkatu 1, 00120 Helsinki Bierhaus München — Töölönlahdenkatu 3, 00101 Helsinki Bierhaus Kamppi ja Wine & Tapas Helsinki — Annanaukio 1, Narinkkatori, 00100 Helsinki Bölen Hella (K-Supermarket Tripla) — Mall of Tripla, Pasila 00520 Helsinki CoolHead Brew — Koetilantie 1 (Gardenian päärakennus) 00790 Helsinki ETKO Brewing — Sahaajankatu 20 D 3rd floor, 00880 Helsinki Helsinki Bryggeri Brewhouse — Sofiankatu 2, 00170 Helsinki Helsinki Distilling Company — Työpajankatu 2a R3, 00580 Helsinki Hilpeä Hauki — Vaasankatu 7, 00500 Helsinki Husky Bar — Itäkatu 1-7, 00930 Helsinki Janoinen Lohi — Linnankoskenkatu 12, 00250 Helsinki Kaunis Kampela — Lauttasaarentie 10, 00200 Helsinki Leijuva Lahna — Eerikinkatu 14, 00100 Helsinki Mad Finn Beer Shop Pizza & Bar – Sompasaarenlaituri 12, Helsinki, Suomi Mullikka — Mannerheimintie 130,— 00270 Helsinki Oljenkorsi — Intiankatu 18, 00560 Helsinki Olutuone Haavi — Kauppakeskus Redi, Kalasatama, 00580 Helsinki Olutravintola Jano — Mäkitorpantie 11, 00620 Helsinki Olutravintola Malmgård — Malminkartanonaukio 4, 00410 Helsinki Olutravintola Sockenbacka — Turkismiehentie 2, 00370 Helsinki One Pint Pub — Santakatu 2 (Sinikaislankujan puoli), 00180 Helsinki Ravintola Oiva — Porthaninkatu 5, 00530 Helsinki Poseidon — Kruunuvuorenkatu 1, 00160 Helsinki Perho — Mechelininkatu 7, 00100 Helsinki Pinehill Terrace — Mäntymäentie, 00250 Helsinki Punavuoren Ahven — Punavuorenkatu 12, 00150 Helsinki Ravintola Santpauli — Tehtaankatu 21, 00150 Helsinki Cafe Saurahuone — Pohjolankatu 43, Helsinki, Finland Sivukirjasto — Fleminginkatu 5 00530 Helsinki Solmu Pub — Vaasankatu 8, 00500 Helsinki Sport Bar Töölö — Vaasankatu 8, 00500 Helsinki Stadin Panimobaari — Kaasutehtaankatu 1, 00540 Helsinki St. Urho’s Pub — Museokatu 10, 00100 Helsinki Teerenpeli Kamppi — Olavinkatu 2, 00100 Helsinki Time Bar — Mikonkatu 8, 00100 Helsinki Tommyknocker Craft Beer Bar — Iso Roobertinkatu 13, 00120 Helsinki Vastarannan Kiiski — Runeberginkatu 26, 00100 Viisi Penniä — Mannerheimintie 55 00250 Helsinki William K. Kurvi — Helsinginkatu 2, 00500 Helsinki William K. Mannerheimintie — Mannerheimintie 72, 00250 Helsinki Zinnkeller — Meritullinkatu 25, 00170 Helsinki

KARVILA/ENONKOSKI Karvilan Panimo — Miilunkankaantie 50, 58160 Karvila

KERAVA ETKO Brewing — Kumitehtaankatu 5, 04260 Kerava

KAUNIAINEN Moms — Promenadi 1, 02700 Kauniainen

KITTILÄ Public House Sohva — Leviraitti 4b, 99130 Sirkka

KOTKA Soittoruokala Karoliina — Puutarhakatu 11, 48100 Kotka

KOUVOLA Gastropub Betony —Oikokatu 2, 45100 Kouvola Irish Pub Old Tom —Käsityöläiskatu 4, 45100 Kouvola Hospoda Papirna —Kauppakatu 1, 45700 Kouvola

KUOPIO Bierstube — Kasarmikatu 5-7, 70110 Kuopio RPS Brewing — Siikaranta 3 B, 70620 Kuopio Teerenpeli Kuopio — Kauppakatu 41, 70100 Kuopio

LAHTI Hartwall panimomyymälä — Kasaajankatu 13, 15520 Lahti Kesäravintola Teerenranta — Lahden Satama, 15140 Lahti Mallaspuoti - Puustellintie 2, 15150 Lahti Olavi — Aleksanterinkatu 10, 15110 Lahti Ravintola Taivaanranta — Rautatienkatu 13, 15110 Lahti Pub Virasto — Vesijärvenkatu 11, 15140 Lahti Tirra — Loviisankatu 8, 15100 Lahti Teerenpeli — Vapaudenkatu 20, 15140 Lahti Teerenpeli Panimo & Tislaamo Oy — Liimaajankatu 9, 15520 Lahti Wine Cafe Olavi – Aleksanterinkatu 10, 15110 Lahti

LAITILA Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan myymälä ja ravintola — Limonaadikuja 4, 23800 Laitila

LAPPEENRANTA Birra — Kauppakatu 27, 53100, Lappeenranta Teerenpeli — Kauppakatu 28, 53100 Lappeenranta Panimoyhtiö Tuju & Taproom — Soittokunnanraitti 3, 53900 Lappeenranta

LOVIISA Malmgårdin Panimo — Malmgård 53, 07720 Malmgård

MIKKELI Bar Dom — Porrassalmenkatu 18, 50100 Mikkeli Gastropub Eino — Hallituskatu 3, 50100 Mikkeli Saimaa Brewing Company — Insinöörinkatu 7, 50150 Mikkeli

NOKIA Nokian Panimo — Nuijamiestentie 17, 37120 Nokia

ORIMATTILA Ravintola Tehdas — Erkontie 11, 16300 Orimattila

OULU

Hollolan Hirvi — Aikkalantie 37, 15880 Hollola

Oluthuone Leskinen — Kirkkokatu 10, 90100 Oulu Teerenpeli Oulu — Kauppurienkatu 8, 90100 Oulu Hotelli Puustelli Nivala — Toritie 7, 85500 Nivala

HYVINKÄÄ

PORI

Crafters — Hämeenkatu 13-17, 05820 Hyvinkää Oma Panimo Hyvinkää — Niinistönkatu 6, 05800 Hyvinkää

Panimoravintola Beer Hunter’s — Antinkatu 11, 28100 Pori

JOENSUU

Porvoon Paahtimo Bar & Café — Mannerheiminkatu 2, 06100 Porvoo Vanhan Porvoon Panimo — Rihkamakatu 10, 06100 Porvoo

HOLLOLA

Unison Brewing Company — Harkkotie 5 a 5, 80130 Joensuu Sointula — Kirkkokatu, 80100 Joensuu, Suomi

78

Juomaposti 3/2026

PORVOO

Juomaposti.fi |  ⋅  ∙

@Juomaposti


ROVANIEMI Lapin Panimo — Teollisuustie 14 B, 96320 Rovaniemi Oliver’s Corner — Koskikatu 9, 96200 Rovaniemi

SALO Lepola Drinks — Kemiöntie 1008, 25610 Ylönkylä Salo Murena — Hämeentie 37, 24100 Salo

SEINÄJOKI Mallaskosken Panimoravintola — Vesitorninkatu 1, 60100 Seinäjoki Vixen Panimo / Kultainen Kulaus — Kalevankatu 10, 60100 Seinäjoki

SOTKAMO Haapala B&B Brewing — Haapalantie 3, 88600 Sotkamo

TAMPERE & PIRKKALA Birk -ravintolamaailma (K-Citymarket Pirkkala) — Palmrothintie 2, 33950 Pirkkala Gatropub Soho — Otavalankatu 10, 33100 Tampere Gastropub Tuulensuu — Hämeenpuisto 23, 33100 Tampere Henry’s Pub — Hämeenkatu 13, 33100 Tampere INEZ Tapas Bar — Pellavatehtaankatu 19, 33100 Tampere Kievari Kahdet Kasvot — Kauppakatu 14, 33210 Tampere Konttori — Verkatehtaankatu 5, 33100 Tampere Mad Finn Beer Shop & Bar Tampere – Hämeenkatu 9, Tampere, Suomi Madd Finn Brewery Pizza & Bar Ylöjärvi – Vaihtotie 4b3, Ylöjärvi, Suomi Madd Finn Distillery Pizza & Bar Tampere – Pyynikintie 29, Tampere, Suomi O’Connells Irish Bar — Rautatienkatu 24, 33100 Tampere Plevna — Itäinenkatu 8, 33210 Tampere Pub Pikilinna — Ilmarinkatu 9, 33500 Tampere Public House Huurre — Sammonkatu 46, 33540 Tampere Rajaportin saunan kahvila — Pispalan valtatie 9, 33250 Tampere Ravintola Maja/Talo — Pirkankatu 1, 33230 Tampere Sailor’s Bar & Grill — Hatanpään valtatie 4, 33100 Tampere Teerenpeli — Hämeenkatu 25, 33200 Tampere Ukkometso — Kauppakatu 16, 33210 Tampere

TORNIO Tornion Panimon myymälä — Vesaisenkatu 1, 95400 Tornio

TURKU 5piste5 – Olutpuoti & Ravintola — Brahenkatu 2, 20100 Turku City Hospoda Restaurace — Eerikinkatu 16, 20100 Turku Kakola Brewing Company — Graniittilinnankatu 2, 20100 Turku Kerttulin Kievari — Kellonsoittajankatu 3-7, 20500 Turku Kimito Brewing — Hallvägen 8, 25700, Kimito Panimoravintola Koulu — Eerikinkatu 18, 20100 Turku Teerenpeli — Eerikinkatu 8, 20100 Turku The Cow — Aurakatu 3, 20100 Turku

TUUSULA Maku Brewing — Sarvivälkkeentie 12, 04300 Tuusula

VAASA Bock’s Corner Brewery — Gerbyntie 16, 65230 Vaasa Office Bar & Restaurant — Raastuvankatu 15, 65100 Vaasa

VALKEAKOSKI Pub Juoma — Salomaantie 9, 37630 Valkeakoski

VANTAA Cafe Kuusijärvi — Kuusijärventie 3, 01260 Old Story — Tikkuraitti 17, 01300 Vantaa Oklahoma — Tikkuraitti 15, 01300 Vantaa West Side Story — Kivivuorentie 4, 01620 Vantaa Zilla — Kielotie 14, 01300 Vantaa

VIRONLAHTI Takatalo & Tompuri — Uskintie 23, 49980 Ravijoki

VÄÄKSY Kanavan Panimo — Meijeritie 1, 17200 Vääksy

79


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook