22
rakentaminen
T H E B A LT I C G U I D E ™ M A A L I S K U U 2 0 2 0
Vasemmassa kuvassa design vuosimallia 1993. Lue jutun verkkoversiosta lisää, miten asuntoa päivitettiin. 2019 tuunatussa versiossa vain huonekalut ja seinän kaaret ovat entiset.
Rempasta remppaan Kokenut remontoija on ehtinyt 30 vuodessa kokea rakentamisen saralla Virossa paljon. TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV, ARJA KORHONEN
Nykyään suomalaiset rahtaavat
rakennustavaraa Virosta, vaikka 1990-luvun pulavuosina nauloja joutui tuomaan Suomesta. Maa on todella muuttunut niiden 30 vuoden aikana, joina olen rakentanut ja remontoinut Virossa. Ensimmäinen urakka oli saunamökki pohjoisrannikon kalastajakylässä. Elettiin rupla-ajan viimeistä vuotta, ja ostin mökin osina tallinnalaiselta miliisiltä viidellä tuhannella markalla. Isän ja kahden pojan tiimi kasasi laudoista kyhätyistä elementeistä talontapaisen. Kiersin kaikki Tallinnan ja Rakveren vähät rautakaupat haalimassa mitä milloinkin. Naulat ja ruuvit oli lopulta pakko tuoda Helsingistä. Nyt kun rikos on jo vanhentunut, uskallan myöntää, että saunani oli pitkään laiton ja naapurin tontille rakennettu.
Vuonna 1993 laki muuttui ja ulkomaalaisetkin saivat ostaa kiinteistöjä Virossa. Vanhempien tuella hankin 60 neliön kaksion stalininaikaiseksi kutsutusta talosta Tallinnan keskustasta. Puoli vuotta myöhemmin risteyksen toiselle puolelle alettiin rakentaa Stockmannin tavarataloa.
Yhdeksän kerrosta tapettia
Äitini hämmästeli tapettikerrosten määrää liottaessaan ja kiskoessaan niitä irti. Kun isä purki kylpyhuoneen ja vessan välistä seinää, vastapäisessä seinässä ollut vesiputki hajosi. Kylppärissä ei ollut lattiakaivoa eikä asunnossa sulkuventtiiliä. Lopulta joku katkaisi veden kellarista. Uusi kapitalismin aika oli kuitenkin jo parissa vuodessa parantanut tuotevalikoimia rutkasti. Kaupasta löytyi vesiohenteisia maaleja, joita voi sävyttää. Ja sahalta sai kapeaa lattialautaa,
jonka isä naulasi linoleumin alta paljastuneen laudoituksen päälle. Suunnittelin kylppäriin kaaren ja seinille andalusialaisen ilmeen diagonaalilla laatoituksella. Harmi vain, että lattian kallistukset olivat laatoittajalle tuntematon käsite. Kaaria syntyi myös olohuoneeseen purettujen seinien tilalle. Seinät jätin tarkoituksella tasoittamatta ja maalasin ne keltaisenkirjaviksi. Niin epätasaisuuksia tuskin huomasi. Hinkkasin ikkunoista ja ovista maalit ja käsittelin puun pellavaöljyllä.
Euroremontista luomumaaleihin
Muutamaa vuotta myöhemmin etsin sijoitusasuntoa lähisukulaiselle. Lopulta Kassisabasta löytyi viehättävä kulmahuoneisto 1930luvun talosta. Niin viehättävä, että se oli pakko saada itselle. Mitä siitä, että talon katto vuosi kuin seula. Lähisukulainen osti sen vanhan.
Asunnossa ei ollut edes kylpyhuonetta, mutta vessan vieressä oli sopivasti varastotilaa. Makkarin tapetteja irrotellessa seinästä irtosi myös niiden alla ollut rappaus. Äiti ja isä tulivat jälleen hätiin ja purkivat ensi töikseen uunin, joka heidän arvionsa mukaan oli hengenvaarallinen. Uuden vuosituhannen kynnyksellä rautakauppojen tasossa oli tapahtunut huima hyppy. Kyprokilla peitettiin seiniä myös vanhankaupungin keskiaikaisissa asunnoissa. Syntyi käsite euroremont. Kipsilevy tuntui itsestäkin kätevältä tavalta ratkaista rapiseva rappaus – ja seinän taakse sai piiloon myös uuden kaasulämmitysjärjestelmän vesiputket. Nyt tekisin toisin. Kun vein pyykkiä kuivumaan talon ullakolle ja tyhjentelin samalla vesiastioita sateen jälkeen, ihailin korkeaa tilaa ja mietin miten upean kämpän sinne saisi. Tilaisuuteni tuli reilun kymme-
nen vuoden päästä, jolloin taloon oli lopulta pakko tehdä katto- ja julkisivuremontti. Korteriühistu sai rahaa myymällä ullakkotilat minulle ja naapurilleni. Buumin aikana Viro oli täyttynyt sisustusliikkeistä ja luksustuotteista. Rautakaupoissa ei ollut pulaa enää mistään. Ainoa, mikä puuttui, oli Ikea. Ja tietysti se hyvä, halpa ja raitis työmies, josta unelmoimme remppasiskojen kanssa. Markkinoille oli tullut runsaasti ekologisia vaihtoehtoja tavanomaisille materiaaleille. Olin saanut käsiini palokipsilaatikon, ja tuntui hyvältä perinteistää sitä pensselöimällä lautalaipioon pellavaöljymaalia, seiniin savimaalia ja lattialautoihin öljyvahaa. Palasin vielä kerran lähtöruutuun, kun lupasin organisoida lähisukulaiselle myydyn kämpän remontin. Miltä siellä näytti neljännesvuosisadan jälkeen, siitä enemmän verkossa. n
Rautakauppojen hintakilpailu ilahduttaa TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVA ANDREI CHERTKOV
Rautakaupat tappelevat nyt tosis-
saan asiakkaista. Alennuskamppailun aloitti K-Rauta viime vuonna, ja nyt sekä K-Rauta että Espak alentavat normaalihintaisia tuotteitaan viikonloppuisin ja keskiviikkoisin jopa 20–30 prosenttia. Perässä peesaavat Bauhof, Ehituse ABC, Decora ja Bauhaus.
Jo isojen rautakauppojen valikoimista löytyy riittävästi tavaraa pintaremonttiin. Tapetit, maalit ja laatat voi hyvinkin hankkia yhdestä ja samasta putiikista, jos ei hae hillittömiä erikoisuuksia. Kuvastot laajentavat kiireettömän asiakkaan valinnanvaraa vieläkin. Erikoisliikkeiden valikoimat ovat usein sellaiset, että heikkopäistä huimaa. Tallinnan Pärnu
!
MUISTA ALENNUSMYYNNIT!
Useat rautakaupat laskevat hintoja keskiviikkoisin ja viikonloppuisin jopa 20–30 %.
Perinnerakentajalle Viro on onnela. maantee on muodostunut erilaisten sisustuskauppojen keskittymäksi. Tuotteita myydään myös verkossa. Viron sisustusmuodissa kulkevat
rinnan pohjoismainen hailakkuus ja toisaalta rajut värit. Maaleissa seinään saa vaihtelua struktuureilla tai metallinkiillolla. Sekä laatoissa että tapeteissa uusinta
hottia ovat muiden materiaalien kuten vanhan puun, tiilen, marmorin tai rappauksen imitaatiot. Kylppäreissä suositaan edelleen isoja ja jopa jättisuuria laattoja. Trendikästä retroa edustavat kuusikulma ja marmori. Vaihtoehtoisena materiaalina voi kokeilla mikrosementtiä, johon kannattaa tilata samalla myös työ.