
4 minute read
Salmisaaren ilma-vesilämpöpumppu- ja sähkökattilalaitos vievät Helsinkiä kohti hiilineutraalisuutta
Osana Helsingin vuoden 2030 hiilineutraalisuustavoitetta Helen tulee lopettamaan hiilen polton Salmisaaren voimalaitoksilla kevääseen 2025 mennessä. Hiilen polttoon perustuva lämmöntuotanto korvataan lämpöpumpuin, sähkökattiloin sekä joiltain osin myös puupellettikattiloin. Osana muutosta Salmisaareen rakentuu parhaillaan Salmisaaren ilma-vesilämpöpumppu- ja sähkökattilalaitos eli C-yksikkö, joka osaltaan korvaa B-yksikön poistuvaa kapasiteettia. Uuden C-yksikön ilma-vesilämpöpumppu tuottaa noin 14 megawatin kaukolämpö- ja noin 8 megawatin kaukokylmätehon ja sen kaksi sähkökattilaa yhteensä 100 megawatin kaukolämpötehon. Salmisaaren C-yksikkö sijoittuu aivan Helsingin Porkkalankadun varteen voimalaitosalueen rajalle. Kantakaupungin länsireunalla sijaitseva Salmisaaren laitosalue on Museoviraston määrittelemä rakennettu kulttuuriympäristö, jossa sijaitsevat vuonna 1953 valmistunut asemakaavalla suojeltu Ayksikkö (arkkitehdit Hilding Ekelund ja Vera Rosendal) sekä vuonna 1984 valmistunut B-yksikkö (arkkitehdit Timo Penttilä, Heikki Saarela ja Kari Lind). Ilmeikkään teollisuusarkkitehtuurin lisäksi haasteena on ahdas tontti, joka sijaitsi alun perin kaupungin laidalla, mutta joka nykyisin rajautuu kiinni urbaaniin ympäristöön. Tästä on seurannut rajoitteita mm. laitoksen sallittuun melutasoon sekä työmaan toimintaan.
Keskeisen sijainnin takia ja rakennuslupaprosessin sujuvan edistymisen varmistamiseksi oli välttämätöntä ottaa Swecon arkkitehdit mukaan laitoksen suunnitteluun jo hankkeen varhaisessa vaiheessa. Esisuunnitteluvaiheessa tehtiin päätös kookkaan lämpökeräinkentän sijoittamisesta laitoksen päälle, kun teknisesti helpompi ratkaisu olisi ollut sijoittaa se maan tasoon. Tämä ei kuitenkaan tulevan maankäytön kannalta olisi ollut toivottava ratkaisu. Lämpökeräinkentän sijaintia ja sitä rajaavia rakennusosia optimoitiin CFD-virtaussimuloinnin avulla, millä saatiin laitoksen hyötysuhde maksimoitua.

Lämpökeräinkentän sijainnin lisäksi merkittävä päätös oli panostaa rakennuksen kaksoisjulkisivuun. Laitoksen tiililaatoista koostuva kaksoisjulkisivu toimii meluesteenä, ohjaa laitoksen katolla sijaitsevilta lämpökeräimiltä tulevia ilmavirtauksia, piilottaa taakseen jäävän tekniikan – ja ehkä tärkeimpänä asiana sitoo rakennuksen ympäristöönsä. Tiililaatan poltosta syntyvän luonnollisen värivaihtelun lisäksi nelikerroksisen kerrostalon korkuista tiilipintaa on elävöitetty käyttämällä kahta eripaksuista laattaa. Tiilipinnan elävyydellä, julkisivun jäsentämisellä pystysuoriin osiin ja pyöristetyllä ulkonurkalla laitosta nivotaan osaksi Salmisaari A:n julkisivumaailmaa: nämä kaksi rakennusta muodostavat jatkossa Salmisaaren voimalaitosalueen julkisivun kaupunkitilaan.
Julkisivun tiilipinnan näennäinen sattumanvaraisuus on aikaansaatu käyttäen parametristä mallinnustekniikkaa, jotta vältetään tahattomat toistuvuudet yhtenäisessä tiilikentässä. Parametrisen mallinnuksen lisäksi julkisivun toteutuksessa hyödynnetään lisätyn todellisuuden tekniikkaa (AR), jossa tietomallia katselmoidaan paikan päällä tabletin tai matkapuhelimen ”lävitse”. AR-tekniikan hyödyntäminen on Swecon sisäinen kehitysprojekti, jonka tuloksia on tarkoitus hyödyntää tulevissa hankkeissa. Tiililaatan lisäksi kohteen toissijaisena julkisivumateriaalina on cor-ten-teräs, joka esiintyy sekä säleikkönä että teräsohutlevynä.

Helsingin hiilineutraalisuustavoite ja siirtymä pois fossiilisesta lämmöntuotannosta saattaa kaupunkilaisille tuntua hieman abstraktilta asialta: kerrostalon lämpöpatterista huokuva lämpö ei itsessään kerro siitä, millä keinoin se on tuotettu. Tästä syystä haluttiin Salmisaari C:n arkkitehtuuriin integroida julkisivuvalaistus, joka kertoo kohteen toiminnasta. Julkisivuvalojen värilämpötila kertoo satunnaiselle ohikulkijalle siitä, tuottaako laitos lämpöä vai kylmää. Laitoksen veistoksellinen mutta suljettu massa, jonka raoista valo paistaa, konkretisoi kaupungin vihreää siirtymää arkkitehtuurin keinoin.
Salmisaaren C-laitoksen suunnittelu- ja rakentamisprosessissa on ollut mahdollista kokeilla uusia tekniikoita osin siitä syystä, että hankemuotona on EPCM-malli. Tässä toteutusmuodossa Sweco vastaa hankkeen suunnittelusta, osasta hankintoja (pois lukien julkiset EU-hankinnat) ja toimii kohteen päätoteuttajana. Suunnittelualojen ja tuotannon välinen yhteistyö on toteutusmuotona mahdollistanut aidon vuorovaikutuksen koko suunnittelu- ja tuotantoketjun läpi, millä on haettu teknisesti optimaalista ja samalla arkkitehtonisesti mahdollisimman vaikuttavaa lopputulosta.
Kohteen arkkitehtisuunnittelusta ovat Swecossa vastanneet Lennart Lang (pää- ja vastaava rakennussuunnittelija), HansPeter Huuhtanen sekä Stefan Vara.
Lennart Lang, Arkkitehti SAFA, Sweco Finland Oy
Tilaaja: Helen
Projektinjohto: Sweco
Prosessi-, layout- ja putkistosuunnittelu: Sweco
Pää- ja arkkitehtisuunnittelu: Sweco
Rakenne- ja LVIAS-suunnittelu: Sweco
Maanrakennus- ja perustusurakka: Kreate
Paaluseinän asennus: Pirkan Rakentajapalvelu Oy
Teräsrakennusurakka A, rakennusten runko: Pektra
Teräsrakennusurakka B, julkisivurunko: Pektra
Teräsrakennusurakka C, täydentävät rakenteet, portaat: Pektra
Teräsrakennusurakka D, sähkökattilan täydentävät teräsrakenteet: • Pektra
Betonirunkourakka A: Parma
Betonirunkourakka B: Kreate
Ulko- ja väliseinäurakka: TPE Turun Pelti ja Eristys
Ulkosivuverhoilu cor-ten: Kerabit
Julkisivulaatoitusurakka: Nurmijärven muurarit
Teräspaalut: SSAB Europe
Palokatkot: Suomen Palokatkomestarit
Savunpoistoluukut: Keravent
Sisävalmistus (pinnat, väliseinät, sisä- ja ulkoovet): Rakennusinsinööritsto Nortia
Hissi: Kone