Pässi - käsiohjelma

SIRKKU PELTOLA

PÄSSI

SIRKKU PELTOLA

PÄSSI Kantaesitys 9.10.2018 Eino Salmelaisen näyttämöllä

Ohjaus SIRKKU PELTOLA

Lavastus HANNU LINDHOLM

Pukusuunnittelu MARJAANA MUTANEN

Kampauksien ja maskien suunnittelu

MARJAANA MUTANEN ja EMMI PUUKKA Valosuunnittelu TJ MÄKINEN Äänisuunnittelu KYÖSTI KALLIO

Tuottaja HEIDI KOLLANUS Apulaistuottaja ELISE RICHT

Rooleissa TUIRE SALENIUS Hellä Puska (os. Ailio) MIIA SELIN Anita Ailio AIMO RÄSÄNEN Leksa (Leino Olaus Hiironen)

TOMMI RAITOLEHTO Hebu (Henrik Kaseva)

AUVO VIHRO Tinja Kaseva, Damir Salman, Jokke-pässi

SAMULI MUJE Mäntylä Esityksen kesto on noin 2:25 (sisältää väliajan).

Näytelmän oikeuksia valvoo Sirkku Peltola Agency.

Tekninen toteutus: Tekninen päällikkö

Mika Lehtinen Näyttämömestarit

Antti Lauttamäki, Hannu Alanen

Apulaisnäyttämömestari

Lavasteiden valmistus TTT:n lavastamo Aatu Rantasen johdolla Viivi Kettunen, Kari Kokkonen, Janne Lahdensalo, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen,

Näyttämömies

Kari Toivanen, Seija Vuorinen

Tarpeistonhoitaja

Hanna Mattila

Kari Koskiranta

Joonas Järventie Johanna Keiski Järjestäjä-tarpeistonhoitaja Piia Mäki Kuiskaaja Juha Äystö

Pukija-pukuhuoltaja Teija Hyrkäs

Tarpeiston valmistus Virpi Antila, Pukujen valmistus TTT:n puvusto Eila Jouttunpään johdolla teosvastaava Inessa Tapala sekä Satu Eriksson, Taija-Leena Autio, Päivi Hatanpää, Heli Tapper

Ääniajot Kyösti Kallio /

Saija Raskulla Valoajot TJ Mäkinen / Eero Auvinen / Tero Koivisto Kampaukset ja maskeeraus Emmi Puukka, Sari Rautio

Graafinen suunnittelu ja valokuvat

Kari Sunnari

Käsiohjelman toimitus Mika Kauhanen ja Sirkku Peltola

Aimo Räsänen , Tommi Raitolehto

Miia Selin, Tuire Salenius

PÄSSISTÄ Meidän käsissämme, lähes tulkoon poikkeuksetta, on ikkuna nähdä kaikkialle maailmaan. Opimme jo ala-asteikäisinä kävelemään niska kumarassa, täpärästi vastaantulijaa väistäen. Ladattavasta ikkunastamme näkyy sotia, luonnonkatastrofeja, pakolaisleirejä, lajien köyhtymistä, jäätiköiden sulamista, supervaltojen johtajien öykkäröintiä. Oman maamme poliittiset johtajat vehtaavat pornoklubeilla ja abortinvastaisissa mielenosoituksissa yksilön oikeuksiinsa vedoten, kansanedustajat vetävät välistä luontaisetujaan venytellen, kinastelevat Sote-myllynsä kieputuksessa. Meillä on ikkuna, mutta me olemme neuvottomia, kuin katsoisimme pimeään kaivoon. Me puhumme terassikeleistä ja rusketuksesta, kun ilmasto lämpenee ja ikirouta sulaa. Puuhastelemme hyväntahtoisena ja yritteliäänä pikkuaskareissamme, kuin hassun numeronsa kanssa näpräävä sirkuspelle. Tai pässi, jolle riittää laidun, karsina, juoma ja lämpö.

Pässi ei ole vähäisempi kuin ihminen. Mutta ihmiseläimellä on kaikki tieto ja taito muuttaa maailmaa. Ihminen on saavuttanut ajattelunsa ulottuvuuksin huikeaa kehitystä tieteessä, taiteessa ja tasa-arvon lisääntymisessä globaalisti, niin terveyden, ravinnon, kuin elintason nousun kysymyksissä.

Kehityksen suunta on edelleen ihmisen käsissä. Niissä käsissä, joiden taito meidät kerran nosti maapalloamme muovaamaan ja mullistamaan.

Vastuu on käsissä.

Pässi on 30. näytelmätekstini. Kirjoitin sitä Tyttö ja varis -näytelmän, Viita 1949 -projektin, Tytöt 1918 –työn ohessa ja rinnakkain tulevan Matti -näytelmän kanssa. Erikoisen pitkä seuralainen tästä Pässistä tuli, ja sitäkin ilahduttavampaa on ollut yhteistyö näyttelijöiden, sekä lavastus-, puku- , valo- ja äänisuunnittelijan kanssa nämä viime kuukaudet.

Sirkku Peltola, käsikirjoittaja ja ohjaaja

Auvo Vihro

Miia Selin, Tuire Salenius

Auvo Vihro, Tuire Salenius

Tommi Raitolehto, Aimo Räsänen

Aimo Räsänen, Tuire Salenius

SAMASSA PILTTUUSSA Pässi on vahva sana, merkityksiä täyteen ladattu.

Jukuripään läsnäolo saa meidät varuillemme, sen liikkeitä on tarkattava. Kuopiiko se jo takajaloillaan vauhtia?

Sanotaan että on tyhmä kuin pässi, mutta toisaalta tiedetään, että pässi on lujaa tekoa, vahva kuin ennakkoluulo.

Kun pässin alalaji on vielä kainuunharmas, mielleyhtymää perisuomalaisuuteen ei voi välttää.

Jostain kantautuu Nälkämaan laulu, ja jalka alkaa jo vaivihkaa polkea kuvitteellista rukkia.

Muutoinkin kalastellaan kansallisilla aluevesillä, voisihan näytelmän nimi olla ”Tunkkia lainaamassa”. – Pitäkää tulitikkunne, toteaisi Maiju Lassila.

Nimestään huolimatta Pässi kertoo ihmisistä, epätäydellisistä mutta toisiinsa sopivista.

Melkoisia pässejä on koko henkilögalleria täynnään. Älyä on toki monenlaista, ja älyttömyydessäkin on variaationsa.

Huumori syntyy, jos on syntyäkseen, juuri siitä, että viisas osoittautuu tyhmäksi, tai päinvastoin.

Joskus niiden välinen ero on yllättävän pieni, kuten oikeassakin elämässä.

Lampolassa elää pässin lisäksi toinenkin asukas, kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut irakilaispakolainen. Damir Salman on Bagdadin filharmonian sellisti.

Filharmonialla on raskas merkityslaahus, sillä se on laitettu edustamaan länsimaisen korkeakulttuurin monimutkaisinta, arkielämälle vierainta perintöä. Se on jotain sellaista, joka mahtuu harvinaisen huonosti lampolaan. Tai mielikuviimme irakilaispakolaisista.

Näyttämötaiteesta on viime vuosina tullut keskeinen areena ajankohtaisten yhteiskunnallisten kysymysten, kuten pakolaisuuden, käsittelylle. Vanha taidemuoto toimii yllättävän hyvin uutishuoneena, elävän yleisön edessä esitettynä a-studiona.

Mediana näytelmä on nimittäin ajankohtaisohjelmia monipuolisempi, sillä se ottaa todesta inhimillisten pyrintöjen ristiriitaisuudet.

Kun maailman ongelmat monimutkaistuvat, sen kuvaamiseksi tarvitaan fiktion moniäänisyyttä ja -merkityksisyyttä. Selkokielisen asiaproosan keinot eivät millään enää riitä avaamaan sotkuista vyyhtiä nimeltään todellisuus.

Näytelmän hahmoilla sykkii sydän siinä missä pitääkin. Peltimiehestä on lyhyt matka doulaksi.

Hellä korjaa systeemin virheen ja myöntää Damirille turvapaikan. Eläinlääkäri ryhtyy etsimään selloa soittajalle.

Yhteisessä pilttuussaan pässi ja sellisti lämmittävät toisiaan. Keskinäisestä huolenpidosta on näytelmässä kyse, niin luulen, sillä tätähän ihmiselo on: sitkasta kihnaamista ja jahnaamista, päivästä päivään toistuvaa kylkien yhteen kyhnyttämistä.

Tähtitaivaan alla on tilaa, siinä ajatellaan avarimmat ajatukset. Tähtiä tiiraillessaan ikuiseksi muukalaiseksi tuomittu paperiton pakolainen lohduttautuu ajatuksella, että hänen lapsensa ”syntyy maahan, jossa päiväkotilapset taapertavat parijonossa, hohtaviin neonliiveihin puettuina kohti EU:n tarkkaan valvomia keinuja ja kiipeilytelineitä”. Toivoa on, kunhan vain saa mahdollisuuden omistautua: ”Omistautua työlle ja opiskelulle. Bagdadin filharmonian sellistinä tiedän, miten perustava asia ihmiselle on omistautumisen mahdollisuus.”

Olli Löytty Kirjoittaja asuu sukutalossa Tampereen Hyhkyssä ja mietiskelee paikkaansa maailmassa.

Ammatikseen hän tutkii kaunokirjallisuutta ja kirjoittaa tietokirjoja.

Auvo Vihro, Tommi Raitolehto, Tuire Salenius, Aimo Räsänen

Tuire Salenius, Miia Selin

Tommi Raitolehto, Aimo Räsänen, Tuire Salenius, Miia Selin

Samuli Muje, Aimo Räsänen, Tommi Raitolehto, Miia Selin

Samuli Muje, Aimo Räsänen

Tommi Raitolehto, Auvo Vihro