Cat on a Hot Tin Roof by
Tampereen Työväen Teatterin ensi-ilta Eino Salmelaisen näyttämöllä 31.1.2017. Kesto noin 2:40 (sisältää väliajan). Alkuperäinen Broadway-tuotanto sai ensi-iltansa Morosco Theaterissa 24.3.1955. Vuonna 1956 näytelmää esitettiin jo Oulussa, Tampereella, Raumalla ja Turussa. Esitysoikeudet: Näytelmäkulma. CAT ON A HOT TIN ROOF is presented through special arrangement with The University of South, Sewanee, Tennesssee.
Käsikirjoitus • Tennessee Williams Suomennos • Juha Siltanen Sovitus ja ohjaus • Miika Muranen Lavastussuunnittelu • Reija Hirvikoski Pukusuunnittelu • Marjaana Mutanen Kampauksien ja maskien suunnittelu • Pepina Granholm Valosuunnittelu • TJ Mäkinen Äänisuunnittelu • Niklas Vainio Tuottaja • Heidi Kollanus Apulaistuottaja • Elise Richt
Rooleissa BIG DADDY POLLITT • Juha Muje BIG MAMA • Tuire Salenius BRICK, Big Daddyn ja Big Maman nuorempi poika • Tuukka Huttunen MARGARET, Brickin vaimo • Heidi Kiviharju GOOPER , Big Daddyn ja Big Maman vanhempi poika • Samuli Muje MAE, Gooperin vaimo • Miia Selin Maen ja Gooperin lapset: DIXIE • Annika Peltola / Isla Kulmala TRIXIE • Elisa Heinänen / Emilia Eerola BUSTER • Aapo Salonen / Severi Muje SOOKEY, Pollittien palvelija • Valtteri Lehtinen PASTORI TOOKER • Jari Leppänen TOHTORI BAUGH • Matti Pussinen-Eloranta SKIPPER • Valtteri Lehtinen
Tämä esitys on omistettu särkyneille, rikotuille ja ennen kaikkea heille, joilla on kaiken kokemansa jälkeen rohkeutta kohdata itsensä. Miika Muranen, ohjaaja www.miikamuranen.com
NÄYTELMÄKIRJAILIJA TENNESSEE WILLIAMS ”Jos hankkiutuisin eroon demoneistani, menettäisin enkelini”, on näytelmäkirjailija Tennessee Williams todennut. Sitaatti kuvaa hyvin sekä hänen uraansa että elämäänsä: ilman rankkaa taustaa ja sitä kautta ehtymätöntä teemapankkia Williams tuskin olisi eräs tärkeimmistä amerikkalaisista näytelmäkirjailijoista. Vaikka monet yleisesti siteeratut lähteet väittävät Tennessee Williamsin syntyneen vuonna 1914, näin ei todellisuudessa ole. Williams ei kuitenkaan valehdellut ikäänsä turhamaisuuttaan, vaan käytännön syistä: vuonna 1939 hän halusi osallistua näytelmäkilpailuun, jonka ikäraja oli 25 vuotta, joten hän joutui valehtelemaan itsensä kolme vuotta nuoremmaksi. Kun hänet sitten palkittiin, ei hän enää viitsinyt korjata virheellistä käsitystä. Todellisuudessa Thomas Lanier Williams, josta myöhemmin tuli Tennessee Williams, syntyi siis 26. maaliskuuta 1911 Mississippissä. Taiteilijanimi juontaa myös juurensa samaiseen
näytelmäkilpailuun, sillä sen avulla Williams varmisti, ettei hänen petoksensa paljastuisi – ettei joku tuttu ilmiantaisi häntä. Pitkän ja tuskallisen yrittämisen jälkeen Tennessee Williams sai viimein Broadwaylle esikoisnäytelmänsä Lasinen eläintarha (The Glass Menangerie, 1944). Hän oli kirjoittanut paljon koko ikänsä ja tarjonnut sitkeästi näytelmiään julkaistavaksi, mutta vasta Lasinen eläintarha löi itsensä läpi. Näytelmästä tuli menestys, ja sitä seurasi kuusi muuta Broadway-näytelmää. Williams käytti näytelmissään paljon hyväksi uutta teatteriteknologiaa, kuten valaistusta, ja visuaalinen representaatio oli Williamsille hyvin tärkeää. Ei olekaan yllättävää, että näytelmien ja runojen kirjoittamisen lisäksi Williams myös maalasi. Williamsin perheolot eivät olleet helpoimmat mahdolliset: hänen isänsä oli alkoholisti, äiti varsin dominoiva persoona ja Williamsille rakas Rose-sisar sairasti skitsofreniaa. Williams
totesikin, että koti ei ollut miellyttävä pakopaikka – sitä ei tosin ollut ulkomaailmakaan, jossa nuori Williams joutui tovereidensa kiusaamaksi. Williamsin omat kokemukset vyöryivät hänen näytelmiensä aiheiksi, ja kriitikot sanoivatkin, että kaikki Williamsin elämästä on hänen näytelmissään ja kaikki Williamsin näytelmistä on hänen elämässään. Williams käsittelee näytelmissään taiteen ja todellisuuden suhdetta, petosta ja pakenemista. Perhekriisistä kertova Kissa kuumalla katolla (Cat on a Hot Tin Roof, 1955) on eräs Williamsin tunnetuimmista teoksista, ja hän on nimennyt sen omaksi suosikikseenkin. Näytelmän teemat kuten homoseksuaalisuus ja alkoholismi olivat omana aikanaan varsin rohkeita – Williamsilla itsellään tiedetään olleen päihdeongelma sekä pitkä rakkaussuhde näyttelijä Frank Merlon kanssa. Kissa kuumalla katolla sai ilmestymisvuonnaan Pulitzer-palkinnon,
kuten Viettelysten vaunu (Streetcar Named Desiree, 1947) hieman aiemmin. Molemmista näytelmistä on tehty elokuvasovitukset. Tennessee Williams kuoli yksin hotellihuoneessaan New Yorkissa 25. helmikuuta 1983. Monet lähteet väittävät hänen tukehtuneen nenäsuihkeen korkkiin, mutta ruumiinavausraportti paljastaa kuolinsyyksi yliherkkyysreaktion rauhoittavaan lääkkeeseen, josta Williams oli riippuvainen. Williamsin perintö näytelmätaiteelle lienee ennen kaikkea memory play -tyyppinen esitystapa, jonka edustajaksi Williams itse nimesi Lasisen eläintarhan: siinä päähenkilö kertoo tapahtumia omasta muististaan tuoden niihin tietynlaista tunnustettua epäluotettavuutta. Lisäksi voimakas omaelämäkerrallisuus ja rohkeat aiheet nostivat Williamsin aikansa tärkeimpien näytelmäkirjailijoiden joukkoon. Teksti: Krista Jokinen
VOIMAA JA VAINUA VASTANÄYTTELIJÄLTÄ ”Tärkeintä on, että voit luottaa vastanäyttelijään harjoitustilanteessa. Olet heikoimmillasi, kun et vielä osaa mitään. Jos toinen tarkkailee tai tuomitsee, se tappaa luovuuden. Leikkimielisyys ja rohkeus pitää säilyä tässä työssä. Tikapuitten puolat on kuljettava alhaalta lähtien, sillä lopputulokseen ei päästä ilman häpeän ja osaamattomuuden kokemuksia.” – Juha Muje
Tuire Salenius ja Juha Muje (Big Mama ja Big Daddy) Millainen vastanäyttelijä sinulla on?
Millainen yhteinen historia teillä on?
”Tiesin Juhan taidokkuuden etukäteen. Se tulee ahkeruudesta ja lahjakkuudesta. Hienoa, että viimeisessä roolityössäni ennen eläkettä saan tällaisen vastanäyttelijän. Näytelmän läpi puhumme toisistamme, vaikka emme olisi edes läsnä samassa kohtauksessa.” ”Tuire osaa aktiivisesti funtsata, miten paneudutaan rooliin, eikä se rajoitu vain harjoituksiin. Hänellä on valtava huumorintaju. Tuire on tässä produktiossa luottohenkilöni, jonka silmistä näen jos mennään metsään. ”
”Juha oli aikoinaan Työviksessä kiinnitettynä pari vuotta, yhteisistä tuotannoista jäivät mieleen varsinkin Viulunsoittaja katolla, Näköala sillalta, Oi kallis Suomenmaa. ”Meillä on Tuiren kanssa paljon yhteistä taivalta alkaen teatterikoulusta, vaikka emme olleet samalla vuosikurssilla. Opiskeluaikoina kämppäkaverini oli Tuiren tuleva puoliso Mikko Viherjuuri.”
Minkä näytelmän haluaisit tehdä hänen kanssaan? Mistä roolista hänet muistat? ”En ole nähnyt kaikkia Juhan huipputöitä, mutta tiedän että hän on tehnyt upeita juttuja Kansallisteatterissa ja Turussa. Työviksen Tie Tampereelle oli hieno yhteinen kokemus. Siinä rytmitajuinen Juha oli ohjaaja Kalle Holmbergin luotettu näyttelijä.” ”Tuiren töistä Tampereella olen nähnyt vain pienen osan. Mutta kuin luin Kissa kuumalla katolla -tekstin, näin sieluni silmin Tuiren Big Maman roolissa. Osasin heti kuvitella, miten hän tekee sen. ”
”Klassikoita, maailmankirjallisuuden hienoja näytelmiä. Miller, Williams, O’Neill esimerkiksi. Avioparia on kiva näytellä.” ”Haluaisin tutustua psykologisen näyttelemisen maailmaan, jossa ei tyydytä vain tilanteiden rakentamiseen. Meidän sukupolvessamme elää vielä ensemble-henki. Aina korostettiin sitä, että tehdään yhdessä.”
Heidi Kiviharju ja Tuukka Huttunen (Maggie ja Brick)
Millainen vastanäyttelijä sinulla on? ”Tuukka on niin positiivinen ja lämmin näyttelijä, että hänen lähellään on helppo olla auki. Meillä on hyvä kemia. Ei tarvitse tunnustella, millä tuulella toinen on. Näyttelijänä Tuukka on peloton ja karismaattinen. Ja aina läsnä.” ”Heidi on välitön, hän nauraa paljon ja on iloinen. Tässä jutussa nämä asiat korostuvat ja tuovat keveyttä tekemiseen, kun ollaan synkkien aiheiden äärellä. Minä luotan Heidiin. Hän on rohkea, taitava ja tunnollinen näyttelijä.” Mistä roolista hänet muistat? ”Tykkäsin tosi paljon Tuukasta Papparaisen unessa, jossa hän näytteli Pavel Slabakovia. Aiemmin olin nähnyt häntä lähinnä koomisissa tehtävissä.” ”Heidin mainio mummohahmo jäi mieleen Beatlehemnimisestä Nätyn jutusta parinkymmenentä vuotta sitten. Hän oli mahtava myös Sammaleisen roolissa Mestaritontussa.” Millainen yhteinen historia teillä on? ”Tutustuimme Tuukan kanssa vuonna 2002. Teimme TV2:lle savolaista eurodekkaria Varjo vain. Olin helsinkiläinen poliisi Viivi ja Tuukka oli savonlinnalainen heppu Nuuti, joka ei pysynyt ihan keskikaistalla. Jouduimme intiimiin kohtaukseen heti ensimmäisenä kuvauspäivänä.” ”TTT:ssä olemme Heidin kanssa olleet samalla näyttämöllä teoksissa Cabaret ja Maanalainen armeija, mutta emme aiemmin vastanäyttelijöinä.”
Minkä näytelmän haluaisit tehdä hänen kanssaan? ”Ehdottomasti haluan nyt tehdä Tuukan kanssa juuri tätä näytelmää. Tässä ollaan draaman ytimessä. Toki olisi hauska tehdä komediaa myös.” ”Nälkä kasvaa syödessä. Olisi kiva paukuttaa Heidin kanssa lisää klassikkodraamaa. Tämä on hieno laji, jossa vastanäyttelijän merkitys kasvaa verrattuna musikaaliin tai kevyempään juttuun.”
Tyyliä ja kiiltoa visualistien suunnittelupöydältä ”Klassikko on aina haaste”, henkäisee lavastuksen suunnitellut Reija Hirvikoski. ”Pitää avata omat ja katsojien ennakkokäsitykset ja ratkaista asiat tuoreella tavalla”. Hirvikoski lähti rakentamaan Kissa kuumalla katolla -interiööriä uusin ajatuksin, vaikka oli tehnyt saman näytelmän kertaalleen aikaisemmin, 2000-luvun vaihteessa Oulun kaupunginteatterin Suurelle näyttämölle. ”Suunnittelu lähtee aina siitä konkreettisesta tilasta, mihin esitystä tehdään. Tähänkin tekstiin on kirjoitettu yläkertaa, keskikerrosta ja kellaria, mutta ohjaajan kanssa päädyimme pelkistämään lavastuksen nuoren parin makuuhuoneeksi. Se on enemmän mielentila kuin varsinainen huone.” Hirvikosken mukaan moderni ilme ja värit ovat toteutuneessa lavastuksessa tärkeitä arvoja, mutta visuaalinen vaikutelma ei saa milloinkaan olla itsetarkoitus – kaiken pitää tukea näytelmän kokonaisuutta. Kiiltävä Amerikka kohottaa näyttelijät arkirealismista. Pukusuunnittelija Marjaana Mutanen katsoi TV-sarja Mad Menin kaikki tuotantokaudet kuultuaan uudesta suunnittelutehtävästään. Heti ensitapaamisessa ohjaaja Miika Murasen kanssa kävi ilmi, että tämäkin oli ajatellut Mad Menin maailmaa pukuratkaisujen esikuvana. ”Ajankuva tulee vaatteista. Ulkoinen tyylikkyys, vauras ja särötön kuori luonnehtii näytelmän amerikkalaista maailmaa. Mutta pukuvaihtoja tai kampausten kohentamisia ei tehdä, ja roolihenkilöt alkavat vähitellen rapistua lavalla juonen mukaisesti”, kuvailee Mutanen. Hyvän teatteripuvun tulee Mutasen mielestä ilmentää roolihenkilön karaktääriä. Pukusuunnittelija voi parhaimmillaan auttaa ja rohkaista näyttelijää roolityön rakentamisessa. Kissa kuumalla katolla on ensimmäinen teatterituotanto, jossa Mutanen ja Hirvikoski työskentelevät samassa työryhmässä. Molemmat pitävät tilannetta inspiroivana. Kumpikaan ei halunnut ottaa suunnitteluunsa vaikutteita Elizabeth Taylorin tähdittämästä elokuvaversiosta, sillä sen katsojat ovat jo nähneet. Teatterintekijät haluavat jättää tarinaan oman kädenjälkensä.
Why do birds suddenly appear Every time you are near? Just like me, they long to be Close to you
Why do stars fall down from the sky Every time you walk by? Just like me, they long to be Close to you
That is why all the girls in town Follow you all around Just like me, they long to be Close to you
Tekninen toteutus Tekninen päällikkö • Mika Lehtinen Näyttämömestarit • Hannu Alanen, Antti Lauttamäki Apulaisnäyttämömestari • Kari Koskiranta Järjestäjä-kuiskaaja • Piia Mäki Valo-operaattori • Sami Rautaneva / Tero Koivisto Ääniteknikko • Niklas Vainio / Kyösti Kallio Tarpeistonhoitaja • Tiina Mattsson / Johanna Keiski Kampaukset ja maskeeraus • Pepina Granholmin johdolla Pia Kähkönen, Eija Mikkola, Johanna Uusitontti, Milja Korpela, Weera Ohlgren, Tiina Ryynänen, HEIDI SAARINEN Pukija/pukuhuoltaja • Laura Lipiäinen Lavastuksen valmistus TTT:n lavastamo • Aatu Rantasen johdolla Kari Kokkonen, Kari Koskiranta, Heli Luukkanen, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Kari Toivonen, SEIJA VUORINEN Tarpeiston valmistus • Virpi Antila, Hanna Mattila Pukujen valmistus TTT:n puvusto • Eila Jouttunpään johdolla, teosvastaava Inessa Tapala sekä Taija-Leena Autio, Satu Eriksson, Heli Tapper, PÄIVI HATANPÄÄ Käsiohjelman toimitus • Mika Kauhanen Valokuvat • Kari Sunnari Graafikko, juliste ja esitteet • Anne Sillanaukee Graafikko, käsiohjelma • Jenni Miettinen
M채 en el채 sun kanssas.
Me vaan asutaan samassa h채kiss채.