Perustuu MARKUS NUMMEN romaaniin
Näytelmäksi kirjoittanut SIRKKU PELTOLA Ohjaus SIRKKU PELTOLA
Musiikin suunnittelu / muusikko PETRA POUTANEN Koreografia PETRI KAUPPINEN
Lavastuksen ja pukujen suunnittelu PIRJO LIIRI-MAJAVA Naamioinnin suunnittelu EMMI PUUKKA Valosuunnittelu EERO AUVINEN
Äänisuunnittelu KYÖSTI KALLIO
Ohjaajan assistentti PETRI KAUPPINEN Lavastus- ja pukusuunnitteluassistentti ANNILIINA PARKKINEN Vastaava tuottaja HEIDI KOLLANUS Tuottaja ELISE RICHT
KANTAESITYS 29.10.2026 Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä Kesto noin 2:45 h (sisältää väliajan)
ROOLEISSA Vilja Neva
SARI MÄLLINEN Vilja Neva, Inkeri Seppä ANNE-MARI ALASPÄÄ Juho Iivonen
VERNERI LILJA Frans Neva, tuomari Nordström MIKA HONKANEN
Hanna Seppä, Sirkka Neva, kyläläisiä EMMI KAISLAKARI
Toivo Tervalaakso, Aapo, Sakarias Karvonen, kyläläisiä JANNE KALLIONIEMI Karoliina Suomaa
PETRA KARJALAINEN Taimi Salo, Viljan äiti, Ada Leppänen, Mirja, kyläläisiä HEIDI KIVIHARJU
Maija Peltola, Irja Marjola, piika Halttunen, kyläläisiä MAIJA LANG
Herman Vuori, kyläläisiä SAMULI MUJE Armas Peltola
JYRKI MÄNTTÄRI Jalmari Neva, Hugo, puolustaja Lahtinen, kyläläisiä SASKA PULKKINEN
Simo Kenttä, Paavo Santamaa, hoitaja, kyläläisiä VILI SAARELA
Sofia Neva, Liinan äiti, Martta Holm, Airi Vuori, kyläläisiä MIIA SELIN
Miehiä ja naisia
JONI KOLEHMAINEN, TUOMAS OITTINEN, JANNE SAARELAINEN, PINJA SIPRONIUS, IGOR SMIRNOV
TEKNINEN TOTEUTUS Näyttämöpäällikkö VEERA LAITINEN Tuotantojärjestäjä PIIA MÄKI Kuiskaaja MARJA LAITALA Näyttämömestari TINO AHOLA Apulaisnäyttämömestari LASSE HILTUNEN Erikoistehostemestari ESA HEIKKINEN Tarpeistonhoitaja JOHANNA KEISKI Pukija LEA ROTHOVIUS Naamiointi SARI RAUTION johdolla EMMI PUUKKA (teosvastaava), HEIDI SAARINEN, TYTTI VIRJO Valo-ja ääniosaston päällikkö SAMI RAUTANEVA Valo-operaattorit EERO AUVINEN / VILLE FINNILÄ / VEIKKO PULLI Saliääni KYÖSTI KALLIO, RAULI ROININEN Ääniteknikot JARNO LYYTIKÄINEN, ARI KÄKILEHTO, RASMUS HILTUNEN, KYÖSTI KIISKILÄ (harjoittelija) Valoteknikot MARKKU SAARI, MATTI KANERVO Näyttämöoperaattori OLLI SALO Näyttämötyöntekijät LASSE HILTUNEN, JONI KOLEHMAINEN, KARI LAHTINEN, TUOMAS OITTINEN, JANNE SAARELAINEN, PINJA SIPRONIUS, IGOR SMIRNOV, NADI HAMMOUDA Lavastamon päällikkö LASSE MÄNNIKKÖ Lavastuksen valmistus MARTIN JOLLY, EMIL ERKKILÄ, HELI LEINO, LASSE MÄNNIKKÖ, TONI PALANDER, MARIANNE RAUTIAINEN, RAINO SAASTAMOINEN, KARI TOIVANEN, ANSSI SUUTARINEN
Tarpeiston valmistus VIRPI ANTILA, OLGA SUUTARI Viljan peruukin valmistus TIINA RYYNÄNEN Puvuston esihenkilö EILA JOUTTUNPÄÄ
Pukujen valmistus TAIJA-LEENA AUTIO, SATU ERIKSSON, PÄIVI HATANPÄÄ, LEENA OLLIKAINEN, ERIKA SALONEN, INESSA TAPALA, HELI TAPPER Markkinointi ja viestintä SARI ANDERSSON / MIKA KAUHANEN Graafinen suunnittelu SANNA-MARI HEINONSALMI Valokuvat KARI SUNNARI
Sosiaalinen media MATIAS KORHONEN
Markkinoinnin videosuunnittelu ja toteutus VALTTERI AUVINEN Käsiohjelman toimitus MIKA KAUHANEN, HANNA SUUTELA
Tekijäluettelon taitto SANNA-MARI HEINONSALMI / TINTTI VIRTANEN Kiitokset
HEIKKI SALO, JOHANNA IKOLA, ESA HONKIMÄKI, MATTI MÄKELÄ, HELI KARHUNMÄKI, JARI VESANEN, LAPUA-SEURA RY, LAPUAN HARRASTAJANÄYTTELIJÄT RY, KOSOLAN TALO
KÄRÄJIEN TYÖRYHMÄÄN KUULUI SUURI JOUKKO TEATTERIN AMMATTILAISIA
Anna Liisasta Käräjiin – Tampereen Työväen Teatteri 125 vuotta Tampereen Työväen Teatteri vietti ensimmäistä ensi-iltaansa syyskuun 27. päivänä vuonna 1901 esittämällä Minna Canthin murhenäytelmän Anna Liisa vuodelta 1895. Canthin kuuluisassa tragediassa yhteisön paine, naiselta odotettu siveellisyys ja lopulta Anna Liisassa heräävä syyllisyys ja sovituksen halu piirsivät tarkan ja rohkean aikalaiskuvan naisen asemasta 1800-luvun talonpoikaiskulttuurissa. Näytelmässä häitään odottavan talontyttären menneisyydestä paljastuu hänen 15-vuotiaana hädissään tekemänsä lapsensurma. Termillä tarkoitettiin ajan lainsäädännössä nimenomaan vastasyntyneen lapsen välitöntä surmaamista usein äidin yllättäneen synnytyksen jälkeen. Lapsensurma oli aikakauden yleisin syy naisten kuritushuonetuomioihin ja tämä rikos on se, josta Anna Liisa näytelmässä kypsyy kantamaan oman vastuunsa. Vuonna 2011 Anna Liisa nähtiin Sirkku Peltolan sovituksena Tampereen Työväen Teatterin täyttäessä 110 vuotta. Musiikillisessa dramatisoinnissa kirkastui se Canthin kysymys, mikä vastuu Anna Liisan vietelleellä tai häntä hyväksi käyttäneellä renki-Mikolla oli ollut tapahtumista. Tulkinta kysyi kuitenkin myös, mikä rooli koko yhteisöllä oli ollut siinä, että tyttö oli joutunut salailemaan onnettomuuttaan päätyen lopulta epätoivoiseen tekoonsa – yksin, säikähtäneenä, häpeää ja yhteisöstä pois sulkemista peläten. Tampereen Työväen Teatterin juhlaensi-ilta vuonna 2026 on Sirkku Peltolan sovitus Markus Nummen romaanista Käräjät. Siinä pohjalaisyhteisö joutuu tutkinnan ja tuomion alle lukuisista paljastuneista ja laittomista sikiönlähdetyksistä, mutta tutkinnassa paljastuu myös yhteisön suojaamien tekojen sosiaalinen monimutkaisuus. Suuren, koko yhteisöä koskevan tutkinnan rinnalle tarinassa nousee ensin yksi ja sitten toinen nuorta tyttöä kohdannut väkivaltarikos. Kuullessaan pienen ja turvattoman Inkeri-tytön raiskauksesta Vilja-täti muistaa itse tulleensa julmasti raiskatuksi rippipäivänään. Myös hänen saamansa avun, laittoman raskauden keskeytyksen noustessa mieleen, Vilja-tädissä ei kuitenkaan herää synnin- vaan oikeudentunto. Kuten Inkeri, hänkin on ollut rikoksen syytön uhri. Se, miten häntä on autettu toipumaan, ei kuitenkaan ole riittänyt täysinäiseen elämään palaamiseksi. Vilja-täti nousee todistajaksi oikeusjutussa, jonka jälkeen ihmisten väliselle lojaalisuudelle ja ystävyydelle, jopa menetetyksi luullulle rakkaudelle, on vielä uutta tilaa kaiken pahan ja raskaan jälkeen. Tampereen Työväen Teatteri aloitti ensi-illalla, jolla haluttiin ottaa kantaa ”maan hiljaisten” eli nykykielellä yhteiskunnan kaikkein voimattomimpien puolesta. Valitettavasti maailma ei ole parantunut 125 vuodessa, lapset ja nuoret tarvitsevat edelleen turvaa ja puolustajia hyväksikäyttöä ja suoranaista väkivaltaa vastaan. Käräjissä Vilja-täti sanoo kuitenkin Inkerille ne vapauttavat sanat, joita hän itse ei koskaan saanut kuulla: ”Ei sun tartte Inkeri mitään hävetä”. Se lause riittää perusteeksi sille, miksi Anna Liisalla historiansa aloittanut Tampereen Työväen Teatteri esittää juhlailtanaan Käräjät 125 vuotta myöhemmin. va.Taiteellinen johtaja, professori HANNA SUUTELA
Käräjät näyttämölle Kaksi vuotta sitten luin Käräjät-romaanin heti sen ilmestyttyä. Käännettyäni viimeisen sivun soitin Markukselle ja kysyin, voinko tehdä tästä näytelmän. Vastaus oli selkeän ilahtunut ”kyllä”, ja vieläpä täysin vapain valtuuksin. Siitä alkoi tiivis kirjoitusrupeamani ja näyttämön suunnittelijat hyppäsivät kyytiin jo seuraavana keväänä. Jonkin vimman vallassa näytelmä romaanista syntyi, samoin pitkä rupeama suunnittelijoiden kanssa, mihin sisältyi parin päivän reissu Etelä-Pohjanmaalle. Minua kiehtoi lähtökohtaisesti yhteisötarina historiastamme ja tietysti vaikuttava ydinsisältö, tarpeeksi asiaa suurelle näyttämölle. Toteutuksessa halusin kertoa kokonaisen kylän vain neljällätoista näyttelijällä. Tämä ratkaisu vaatii taitavaa porukkaa ja luottamusta yhteiseen päämäärään. Se porukka minulla oli ilo saada ja matkan varrella riemuita teatteritaiteen ytimestä: näyttelijyydestä. Riemukasta oli tehdä ensimmäistä yhteistyötä muusikko Petra Poutasen kanssa, joka harmoninsa takaa soittaa tämän näytelmän lukuisin instrumentein, eikä vähiten ihmisen äänellään. Kuuma linja Petran ja äänisuunnittelija Kyösti Kallion välillä tuottaa aisteillemme rikasta ja johdonmukaista äänimaailmaa, selittämätöntä avaruutta. Merkityksellistä kerrontaa käsittelemässämme aiheessa on koreografian kieli, jonka suhteen yhteinen ajatus virtaa neropatti Petri Kauppisen kanssa tanssiessa. Pirjo Liiri-Majavan lavastus on kaunis, ankara ja vaativa, sen ulottuvuudet mahdollistuvat vain taitavan valosuunnittelija Eero Auvisen näkemyksellä. Samaan aikaan, kun kiitollisuus taitavasta työryhmästä liikuttaa mieltäni, on kasvanut sisäinen ahdistus ja raivo tarinan tragedian mahdollistavia, ihmisen ylläpitämiä rakenteita kohtaan. Tragedia tapahtui vuonna 1899, se tapahtui vuonna 1938 ja se tapahtuu tänään. Kaikkialla maailmassa. Eikä vähiten Suomessamme, jossa lapsiin ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan määrä jatkaa kasvuaan. Näytelmäkirjailija, ohjaaja SIRKKU PELTOLA
Harmooni ja laulu hengittävät Käräjien musiikissa Olen sitä ikäpolvea, joka aloitti koulupäivänsä harmoonin säestämällä virrellä. Tai ehkä sellainen oli tapana enää Pohjanmaalla. Sama se, polkuharmooni on Suomessa ollut yleisesti kouluaamut avaava arkisoitin, mutta mukana myös elämän taitekohdissa, niissä, joissa virsiä on veisattu ilon tai surun hetkellä. Harmoonin ilmaisuvoima on toki paljon virsisäestystä laajempi, mutta kuulemme siinä väistämättä myös historian: veisuun voiman, synnintunnon taakan ja kevätjuhlien riemun. Harmoonin soinnin elävyys liittyy siihen, että kuten ihmisellä, silläkin on keuhkot. Niiden varaan alkoi rakentua Käräjät-näytelmän musiikki. Sen reitit ovat muodostuneet pitkin matkaa harjoituksissa, soiden pienen ihmisen haaveita ja tragedioita, kohtalonomaista jylhyyttä ja elämän haurautta. Harmoonin rinnalla kulkee laulu – ensimmäinen ja teatterikontentekstista huolimatta kaikkein suorin kommunikointimme ja tunneilmaisumme tapa – näin tarinaa kerrotaan useammilla keuhkoilla ja tasoilla. Meillä on taianomainen kyky ilmaista tunnetta äänellämme hämmentävän tarkasti, ja vielä taianomaisempi kyky tuntea kuulemamme omassa kehossamme. Siksi näin hurjaan tarinaan laulu oli selkeä valinta toiseksi tärkeimmäksi työvälineeksi. Muutakin toki soi, nauhalla jopa peruna. Ilmaisuvoimansa silläkin. Tämän näytelmän musiikissa on inspiroiduttu sekä kansanmusiikista että virsistä, vaikka perinteisimmässä muodossaan ei soi kumpikaan. Vahvat tarinat vaativat ikioman musiikkinsa ja heittäytymisen sen maailmaan. Toivottavasti viihdyt siinä soinnissa mihin sinut on heitetty, vaikkei se olekaan alati tuudittelevaa. Eihän sitä ole elämäkään. Muusikko PETRA POUTANEN
Käräjissä kerrotun tarinan taustaa: sikiönlähdettäminen alakulttuurina Laiton raskauden keskeyttäminen oli Suomessa yleistä toista maailmansotaa edeltäneinä vuosikymmeninä. Tutkija Mianna Meskus on todennut, että sikiönlähdettämisestä muodostui ammattimaisia piirteitä omaava alakulttuuri, jossa toimenpiteen suorittamista pidettiin myös lääketieteellisen asiantuntijuuden kanssa kilpailevana maallikkotietona ja -taitona. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä lääkärikunnassa ei juuri kannatettu ehkäisytietouden levittämistä tavalliselle kansalle, sillä kysymys nähtiin kansan elinvoimaa uhkaavana väestöpoliittisena ongelmana. Sosiologia-lehdessä 4/2001 julkaistussa artikkelissaan Mianna Meskus on tulkinnut sikiönlähdettämisen alakulttuurin taktiseksi toiminnaksi, joka kertoo monenlaisten taloudellisten, sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisuyrityksistä. Raskautensa keskeyttämistä haluavien naisten yleisimmät motiivit olivat taloudellinen ahdinkotila, häpeä tai heikko terveys, joka ei kuitenkaan ollut riittänyt perusteeksi lääketieteelliselle abortille. Meskuksen mukaan yleisesti tunnustettuna lähtökohtana näyttää olleen, että toisen suorittama toimenpide oli palvelus, josta kuului antaa tälle korvaus. Syytetyt korostivat kuitenkin, että he suorittivat sen ensisijaisesti myötätuntonsa ajamina, ymmärtäen itsekin naisina sellaisen kohtalon kovuuden. Sikiönlähdettäjien ja heidän potilaidensa sosiaalisen taustan hallintayritysten perimmäiset syyt olivat pitkälti jaetut. Historiallisena toimintana sikiönlähdettäminen noudatti vakiintuneita menetelmiä, ammatillisia rooliodotuksia ja hoitoeettisiä käytäntöjä. Paramedikaalisena alakulttuurina se pyrki Meskuksen tutkimuksen mukaan luomaan ja määrittelemään toimintaa säätelevät normit ja moraalin. Raskauden keskeyttämisen ollessa rikoslain alainen, salassa suoritettava teko, naiset ryhmittyivät riskialttiin informaation ympärille joustavaksi verkostoksi, joka aktivoitui aborttimahdollisuuksia koskevien kyselyiden myötä. Meskus toteaakin, että sikiönlähdettämisestä muodostui yhteiskunnallinen anomalia, joka oli ristiriidassa vallitsevan reproduktiopolitiikan kanssa. Laittomien keskenmenojen lisääntymisestä kertovien tilastojen ja sikiönlähdettämisestä annettujen tuomioiden tultua yleiseen tietoisuuteen raskauden keskeyttäminen politisoitui. Ilmiöön reagoitiin laillistamalla raskauden keskeyttäminen vuonna 1950. Ilmiö vauhditti näin keskustelua abortin laillistamisesta, äitiyssuojelun järjestämisestä sekä suomalaisten naisten ohjaamisesta yhteiskunnallisen tuen, hoivan ja kontrollin piiriin. Lähde: Mianna Meskus: Sikiönlähdettämisen alakulttuuri 1900-luvun alun Suomessa. Sosiologia 4/2001, s 287-299.
Kirjailijan tervehdys Käräjät-romaani ilmestyi syyskuussa 2024. Kuukautta myöhemmin sain sähköpostia: ”Hei. Olen vaikuttunut romaanistasi Käräjät. Haluaisin dramatisoida ja ohjata sen Tampereen Työväen Teatteriin. Olisiko se mahdollista? Jos, niin teatteri tekisi viralliset kuviot. Y Sirkku Peltola, näytelmäkirjailija, ohjaaja.” Noin asiaan menevän ytimekästä proosaa saa harvoin luettavakseen. En tuntenut Sirkkua, mutta tiesin tekijän ja näkijän. Niin kuin tajusin, että TTT tarjoaisi Käräjille ihanteellisen näyttämön. Niinpä hyppelin hihkuen korkeuksiin. Maahan laskeuduttuani vastasin: kyllä kiitos. Vain kaksi vuotta myöhemmin olemme Käräjät-näytelmän ensi-illassa. Käräjät-romaanin taustalla ovat äitini Teuvan suvun kertomukset ja sikäläiset käräjäoikeuden pöytäkirjat. Todellisten kolmiulotteisten ihmisten kokemukset ovat suodattuneet tarinaksi, jonka olen vienyt kirjan kaksiulotteiseen tekstilakeuteen. Tuolle maaperälle Sirkku Peltola työryhmineen on rakentanut kokonaisen monitahoisen maailman, itsenäisen uuden taideteoksen. Siihen puhaltaa elämän ihmisten täyttämä katsomo: lopulta ne käräjät käydään kunkin katsojan tajunnassa. Äitini aikanaan huokaili ja kyseli: mikähän loppujen lopuksi oli hänen toistaitoosen ja puolijauhoosen tätinsä elämän merkitys? Tampereen Työväen Teatterin näyttämön Käräjät antaa yhden kirpeän kauniin vastauksen. Kirjailija MARKUS NUMMI
Naisten ja tyttöjen turvapuhelinpalvelut ja auttavat numerot Suomessa Naisten Linja, puh. 0800 02400 (avoinna ma – pe klo 16 – 20) Maksuton, anonyymi ja luottamuksellinen linja väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille. Nollalinja, puh. 116 016 (avoinna 24/7) Maksuton, anonyymi ja luottamuksellinen linja perheväkivallan uhreille. Raiskauskriisikeskus Tukinainen, puh. 0800 97899 (avoinna ma – to klo 12 – 15) Maksutonta ja luottamuksellista kriisitukea seksuaaliväkivaltaa kokeneille. Hätänumero 112 (avoinna 24/7) Kun kohtaat hätätilanteen tai tarvitset kiireellisesti viranomaisapua paikalle.