Lagerstammsbladet 2/2015 by Tampereen arkkitehtikilta

LAGER STAMMS BLADET

SYKSY 2015

RUNO MIMMI KOPONEN

SISÄLLYS

Ark-11200 Elämän ammattikurssi I

Puheenjohtajalta 6 Hukassako? -testi 8 Jumissa 10 Arkkari kriisissä 12 O-Safa 14 Correlation or coincidence?

TEK: Pitsaus, some ja sopimusasiaa

Hyvän sään aikaan 20 Architecture of the Doom

Väritystehtävä

päätoimittaja Heini Kiviniemi taitto Heini Kiviniemi tekijät Jasmin Broman // Aura Kangasniemi // Marianna Kotilainen // Mimmi Koponen // Olli Laine // Maximilian Ludwig // Mari-Sohvi Miettinen // Jaakko Muikku // Annika Tuominen // Krista Vänni LAGERSTAMMSBLADET

(LB)

ARKKITEHTIOPISKELIJALEHTI,

JOKA

TAMPERELAINEN JOHTAA

KAN-

SAINVÄLISEN ARKKITEHTUURIN KEHITYSTÄ JA ON VA-

KIINNUTTANUT ASEMANSA MYÖS HERVANTALAISEN JOURNALISMIN KENTÄSSÄ. LB:SSÄ ARTIKKELIT – JA ARKKARIT – KESKUSTELEVAT KESKENÄÄN.

ARK-11200 ELÄMÄN AMMATTIKURSSI I Tehtävänannossa painotetaan kestäviä ratkaisuja. Haetaan käytännöllisiä mutta korkeatasoisia vaihtoehtoja, joilla ongelmat saadaan kuosiin. Ohjenivaska kädessäni alan skissaamaan, hahmottelemaan arvojani ja projektini tavoitteita. Jätän skaalatikun rauhaan, vielä ei ole sen aika. Ensimmäisessä studiossa jokainen opiskelija on huolellisesti analysoinut oman suunnitelmansa lähtökohdat. Kaikkien skissit käydään läpi ja ongelmiin alkaa muodostua uusia ratkaisuideoita. Kirjaan ylös tärkeimmät kommentit ja jatkan kotona työtä innolla. Seuraavissa studioissa rakennelma alkaa hahmottua, kun konseptini on vakiintunut. Kokeilen erilaisia rakennuspalikoita korjaamaan elämäni puutteita. Päädyn karsimaan kaikki ihmissuhteet pois, kunnes opettaja huomauttaa, ettei suunnitelmani ole teknisesti toimiva. Materiaaleista en suostu tinkimään, elämäni täytyy näyttää mukavalta. Ohjauksissa opettaja puhuu terapeuttisella äänellä. Alan huomata, ettei elämäni pohjapiirros ehkä olekaan niin toimiva kuin skissaillessani olin ajatellut. Vertailen sitä muiden töihin, vaikka tiedän, että kaikkien lähtökohdat ovat erilaiset. Unelmoin, että asiat olisivat menneet toisin ja käsissäni olisi upeampi työ. Välikritiikin jälkeen siirryn mallintamaan työni ArchiCADillä. Teen leikkauksia ja julkisivu-

kuvia, mutta 3D-malliksi muuntautunut elämäni näyttää edelleen ankean harmaalta. Lisään hieman vapaa-aikaa ja kerhotoimintaa saadakseni yleisilmeestä hilpeämmän. Palautusta ennen huhkin täydessä CAD-luokassa saadakseni elämäni kauniina plansseille. A0-planssit tuottavat vaikeuksia, sillä en halua antaa alkuvaiheen analyyseille liikaa tilaa. Ratkaisut elämäni ongelmiin ovat tärkeämmät, ja arvosana painottuu niiden mukaan. Kello tikittää ja onnistun saamaan määräajassa kuukausien pohdinnat ja kehittelyt palautettua. Kritiikissä saan sekä positiivista että negatiivistä palautetta. Työni ei täysin onnistu täyttämään lainmukaisia toiveikkuudelle asetettuja vähimmäismääräyksiä. Siitä huolimatta kokonaisuus on ammattimainen ja olen onnistunut löytämään kiinnostavia ratkaisuja, jotka tukevat alussa määriteltyjä tavoitteita.

Heini Kiviniemi Päätoimittaja

PUHEENJOHTAJALTA Kriisi sanana on hieno ja sen käyttö on monipuolista. Kriisejä ei ole vain maailmanlaajuiset tuhansia ihmisiä koskettavat tapahtumat, vaan pienempiäkin elämän kuoppia voidaan surutta kutsua kriiseiksi. ”Vaatekriisi” on varmasti yksi yleisimmistä kriiseistä kun lähestytään viikonloppua ja varmasti kaikki a-laitoksella voivat allekirjoittaa ark_securen toikkoilun deadlinen lähestyessä olevan tämän syksyn kovimpia arkkarikriisejä. Kriisinä myös puhutaan toimista Ukrainassa ja Lähi-idän jo kymmeniä vuosia kestäneistä konflikteista. Kuluneen syksyn uutisvirta ei ole ollut positiivisinta. Satoja tuhansia turvapaikanhakijoita etsii paikkaansa Euroopassa, Suomen valtion velka kasvaa miljoona euroa tunnissa, yötä päivää, pyhänä ja arkena eikä maailmassa löydetä rauhaa. Mitä me arkkarit siis voimme kansainvälisille, vaikeille kriiseille? Suomalainen sananlasku sanoo: ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin - Arkkitehtuurin laitoksella Hervannassa niin kuin valtakunnallisesti Arkkitehtuurimuseon ja SAFA:n toimesta yritetään löytää helpotusta näihin kriiseihin arkkitehtuurin kautta. Marraskuun lopulla Hervannassa järjestettiin kansainvälinen workshop Regain Gaza, jossa mietittiin ratkaisuja sodan runteleman ja eristyksissä olevan Gazan uudelleenrakentamiseen ja Arkkitehtuurimuseon ja SAFA:n järjestämässä kilpailussa etsittiin asumisen ratkaisuja turvapaikanhakijoille pohjoisessa ympäristössä. Ja Suomen velka... Pääministeri Sipilän Raamatullinen lainaus Suomen velasta ei ol-

lutkaan aivan totta eikä arkkitehtuurillakaan voi valkoisia valheita korjata, tai leikkauksilla koulutusta. Killassa taas syksy on vilahtanut silmien edessä ja suuremmilta kriiseiltä on vältytty. Tapahtumarikas, mutta mutkaton syksy on ollut täysin aktiivisen jäsenistön ansiota. Erityiskiitos kuuluu tietenkin raadille, tapahtumatiimeille ja kaikille nakkilaisille. Paljon ollaan saatu valmiiksi ja erityisesti raadin aktiivisuus ja omatoimisuus on lämmittänyt mieltä. Raati on opiskelijan parasta aikaa ja kannustankin kaikkia toiminnasta kiinnostuneita hakemaan vuoden vaihteessa toimihenkilöksi raatiin 2016. On ollut erityisen hienoa toimia puheenjohtajana, vielä kerran, näin mahtavalle jäsenistölle. Koen TamArk:n levittävän iloisen mustaa sanomaansa todella vahvasti koko kampuksella, niin muissa killoissa, johtoportaassa kuin Festian käytävän seinässä. Haikein mielin jätän tämän palstan seuraavalle määrätietoiselle arkkarille, mutta innolla odotan kuinka pitkälle kiltatoiminta viedään tulevaisuudessa. Tsemppiä kaikille vuoden viimeisiin palautuksiin ja tentteihin! Muistakaa nauttia (ja nollata) Jouluna ja palata virkeänä tammikuussa uusiin koitoksiin.

Much Love, Such kilta Krista Puheenjohtaja 2015

HUKASSAKO?

-TESTI

TESTAA KUINKA KRIITTINEN ON KRIISIN TILASI, MITEN HUKASSA OLET JA MIKÄHÄN SIIHEN MAHTAISI OLLA AVUKSI!

TEKSTI JA KUVA

1 Dedikset lähestyvät. Mikä on taktiikkasi?

5 Kuinka pitkälle suunnittelet tekemisesi?

A. Viikkoa ennen deadlineä olen jo hoitanut harkkatyöni kasaan ja enää puuttuu muutaman pikkujutun viilaaminen ja hionta. Olen tyytyväinen ja levollinen, koska olen hoitanut hommani taas kerran ajoissa.

A. Olen aina avoin suunnitelmille. B. Viikkoni ovat täynnä aina seuraavaan kuuhun asti. C. Viikonloppuna on jotain menoa ja ensi viikolla pitäisi myös saada asioita aikaiseksi.

B. Kerään ympärilleni kahvikuppeja, luonnoksia, suunnitelmia ja pienoismalleja. Linnoittaudun muutamaksi päiväksi CAD-luokkaan ja saleille. Allnighterit ja intensiivinen tekeminen ovat minun juttuni.

6 Siirrätkö asioita huomiseksi?

C. Olen tehnyt tasaiseen tahtiin hommia, mutta vielä on puristettava maalisuoralla. Parhaat ideat kun kypsyvät hiljalleen ja haluan kaiken hipovan täydellisyyttä.

7 Mitä käytät yleensä syynä sille jos et ole saanut asioita hoidetuksi?

JASMIN BROMAN

A. Pyrin tekemään asiat heti alta pois. B. Mahdollisesti kyllä. C. Toimin paremmin pikku stressin kanssa.

A. Oho! Unohdin, kun oli taas niin paljon kaikkea. B. Hmm. Taisi jäädä kirjoittamatta ylös. C. Jaa. No ei se varmaan ollut mitään tärkeää.

2 Käytätkö kalenteria? A. Sitä ilman en selviä. B. Ainakin ne dedikset tulee merkattua kalenteriin. C. Mikä?

8 Uskotko sattumaan?

3 Ajoissa, viime tipassa vai myöhässä?

A. En B. Kyllä C. Pekka Sattumaan?

A. Ajoissa B. Viime tipassa C. Myöhässä

9 Kriisin keskellä helpottaa….

4 Oletko tasalla siitä mitä ympärilläsi tapahtuu?

A. B. C. D.

Hommien paiskiminen entistä enemmän Hauskanpito ja hyvä ruoka Itku sikiöasennossa 112

A. Yleensä kyllä. B. Luulisin juu. C. Rehellisesti en.

10 Koetko että sinulla on langat käsissä? A. On monta narua käsissä, mutta ne ovat hyvässä järjestyksessä B. Sopivasti C. Kylhän nää lapaset vähän kutittelee

PROFIILIT 4 – 12 Vähän pihalla Et kärsi ainakaan ajallisista ja toiminallisista kriiseistä vaan selviydyt mallikkaasti sinulle annetuista ja luotetuista tehtävistä. Sinua stressaa aika-ajoittain, mutta ei tekemättömät tehtävät, koska tiedät miten hoitaa tilanteet ja selviytyä niistä. Välillä saatat kuitenkin sinäkin olla hieman omissa maailmoissasi ja harhailla oman päiväohjelman parissa. Olet yleensä kartalla siitä mitä tapahtuu, mutta joskus kuitenkin hieman pihalla ja se on tosi okei! 15- 23 Viistokujalla Olet melkoinen velho tasapainoilemaan kriittisissä tilanteissa. Sinulla on hetkesi, jolloin asiat joko menevät oikein mallikkaasti sinun ohjauksessasi ja sitten ne hetket, jolloin asiat meinaavat lipsua vähän otteestasi. Kokemasi kriisit aikataulullisesti ja ohjelmallisesti pysyvät yleensä maltillisella tasolla. Osaat olla tahtoessasi sekä jämpti että kujalla. Aina ei tarvitse stressata kaikesta vaan antaa tien johdattaa vaikka sitten vähän viistoon. 24- 32 Ylpeästi kassalla

2 0 2 5

Sinä et turhia stressaile, ja jos stressaatkin, niin se on sitten yleensä vai tarmoa tuovaa ja virikkeellistä stressiä. Monesti sinusta tuntuu siltä, että et ole ihan tasalla siitä mitä ympärilläsi tapahtuu, mutta se ei sinua haittaa. Elämässä kuuluu olla pientä kaaosta ja epävarmuutta. Kassalla on ihan hyvä olla, kunhan on ostokset mukana ja rahaa taskussa.

3 0 3 5

33- 40+ Täysin hukassa

4 2 3 5

Sinä olet kuin suden syömä Punahilkka. Hukassa ja ympärilläsi on usein vain pelkkää pyörrettä, epävarmuutta ja kinkkisiä tilanteita. Aikataulujen kanssa tarpominen, kuutamolla oleminen ja itseäsi isompien tapausten kanssa pyöriminen ovat sinulle tuttuja juttuja, jotka kuluttavat kuitenkin helposti loppuun. Jotenkin olet tähänkin asti selvinnyt, niin sinun täytyy olla todella hyvä siinä mitä teet. Jos kuitenkin haluat pois tästä jatkuvasta kierteestä, niin olisi ehkä hyvä istahtaa alas, syödä muutama keksi ja miettiä elämää.

PISTEYTYS A B C D 1 0 5 2

5 5 5 0 6 0 2 4 7 3 2 5 8 0 3 5 9 3 0 5 9 10 0 0 5

JUMISSA 10

Ensimmäinen ja tärkein asia muistaa; kaikki ovat joskus jumissa elämässään. Minä jäin kerran jumiin rengaskeinuun. Aluksi haluan selventää, että kuten kellä tahansa normaalilla esiteinillä, minullakin oli tarve kokeilla rajojani. Tässä tapauksessa se tarkoitti pujottautumista notkeasti kaksin kerroin rengaskeinun läpi.

Kirjoittaja on lapsuusanekdoottien suuri ystävä ja nauttii ruisleipänsä mieluiten ilman reikää

TEKSTI MARIANNA KOTILAINEN KUVA MIMMI KOPONEN

Rajojeni testaaminen muuttui hetkessä raajojeni testaamiseksi, kun renkaan kuminen pinta kietoutui rajusti kehoni ympärille. Rengas otti yllättävän tiukan otteen myös vaatteistani.

”TÄTÄ EI ÄITI KYLLÄ USKO” Sanotaan, että kriisitilanteessa tarve tulla kuulluksi on suuri. Puoliksi paljaan selkäni raastuminen maankamaraan aiheutti tosiaan äänekkäitä tuskanparahduksia. Ensimmäiset ajatukseni olivat ongelman ydintä vältteleviä. ”Tätä ei äiti kyllä usko. Miksi minä?” Kielsin tapahtuneen. Rupesin syyttämään muita. Ei siinä kyllä muita ollut kuin naapurin akka ohikulkumatkalla. Hetken siinä roikuttuani rupesin harjoittamaan itsetutkiskelua. On vaikeaa myöntää olevansa jumissa. Se on epämukavaa. Puristaa ikävästi takapuolesta. Mutta kun me tiedostamme olevamme jumissa, meillä on valta ja voima saada itsemme liikkeelle. Päätin siis kohdata tilanteeni ja muodostaa käsitystä sen merkityksestä. Selviänkö tästä ikinä? Elämä tuntui vuoristoradalta. (Keinu heilui edelleen.) Koin pelkoa ja ahdistusta. Ruokahaluni katosi (mikä oli toisaalta hyvä, erinomaisen ruokahalun takiahan tässä todennäköisesti oltiin). Vähitellen olin valmis kohtaamaan muuttuneen identiteettini. Olin jumissa rengaskeinussa. Hyväksyin tilanteeni ja päätin jatkaa elämää. Noudatin neuvoja, joita uimakoulu oli opettanut: Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Ja kuin taikaiskusta, valahdin ulos vankilastani.

ARKKARI KRIISISSÄ TEKSTI ANNIKA TUOMINEN KUVAT MARI-SOHVI MIETTINEN

Millaiset ongelmat ajavat arkkarit juomaan punkkua ja syömään pähkinöitä pubin nurkkaan tyylikkään mustissa? Ja mikä avuksi? Google lähdeaineistonani ja killassa suorittamani tutkimus innoittajanani lähdin selvittelemään arkkitehtiopiskelijoiden psyykkisiä sotkuja. Ohessa myös visuaalinen esitys tutkimustuloksistani.

Miten perustelen arkkitehtoniset valintani? Syväluotaavien perusteluiden sijaan kritiikissä kannattaa ennemmin keskittyä uskottavaan habitukseen. Pieni nälkä pitää kommentit kompakteina ja huomiot terävinä. Myös resting bitch face voi auttaa. Jännitys saatta hellittää, jos esiintyessäsi omaksut roolin aivan toisena ihmisenä. Ensi kerralla voit ottaa osaa kritiikkiin esimerkiksi Panu Lehtovuorena, Silvio Berlusconina tai kissaeläimenä.

Mitä tehdä, kun ei ole yhtä hyvä kuin muut? Suosittelen itsetuntoharjoituksia. Muista, että sinäkin ansaitset helliä sanoja ja lämpöä. Hae taideluokasta lainaksi luonnonkuitusiveltimiä, ja kuivaharjoittele Taide 2:n akvarellitekniikoita kasvoihisi. Voit myös samanaikaisesti kehua itseäsi. Esim. ”An-

MIKÄ AIHEUTTAA ARKKARILLE KRIISIN?

nika on kaunis. Annika on lupaava suunnittelija. Annikasta pidetään.” Voit myös vain toistella omaa nimeäsi. Esim. ”Annika. Annika. Annika.”

Mitä teen, jos Alko on jo kiinni? Mistä saan arkkarin verta? Arkkarin verta on tarjolla ryhmätöiden palautuksien lähestyessä runsain mitoin piirustussaleilla ja CAD-luokassa.

Eilen join viiniä. Nyt kaduttaa. Arkkarin veri saattaa tasoittaa oloasi.

Miten opin aikatauluttamaan niin, että saan työni joskus palautettua? Aikataulut veltostuttavat ja tappavat luovuuden. Työt valmistuvat tehokkaasti pienen paineen alla. Ota reilusti omaa aikaa, ja palaa työn pariin noin 24 tuntia ennen palautusta.

TEKSTI ANSSI SAVISAARI JA MARJUKKA PÄIVÄRINTA KUVAT HANNES TERÄSVUORI

Nuor-SAFA, MUSAFA, O-SAFA! Syyskuussa Tampereella vietetyt Arkkitehtiopiskelijapäivät aloitettiin juhlallisesti Opiskelija-SAFA- eli O-SAFA-alaosaston perustamisella. Betoniportaille kokoontunut AO-kansa laittoi O-SAFAn aluilleen Juuso Pajukon nuijankopautusten (lue: punkkupullokolisteluiden) tahdissa, ja alaosaston toimintaa suunnittelemaan nimettiin kuuden arkkitehtiopiskelijan työryhmä, mukaanlukien SAFAn opiskelija-asiamies Noora Laak.

SAFAn opiskelijajäsenyys Suomen Arkkitehtiliitto SAFA tarjoaa ammattikunnallemme erilaisia palveluita täydennyskoulutuksesta keskustelutilaisuuksiin ja Arkkitehti-päiviin. Opiskelijoille jäsenyys kustantaa 24 euroa vuodessa ja nykyään liittyminenkin on helppoa verkkolomakkeen avulla! Jäsenmaksun hintaanhan sisältyy myös postiluukusta tipahtava Arkkitehtiuutiset-lehti. Muita rahanarvoisia etuja ovat mm. kiinteistöjen vuokraus, IAET-kassa ja vakuutukset, sekä tietysti Artekin alennus. Näistä etuuksista löydät lisätietoa SAFAn sivuilta safa.fi.

O-SAFA - Opiskelijoilta opiskelijoille Uusi alaosasto perustettiin tukemaan kansallista arkkitehtiopiskelijatoimintaa. O-SAFA toimii SAFAn alaosastona siinä missä TamSAFA, HesaSAFA tai SAFAn muut alaosastot, kohderyhmänään me arkkariopiskelijat. Työryhmän tekemän valmistelutyön jälkeen tulevalta toiminnalta on odotettavissa ainakin kansallista verkostoitumista, kansainvälistymistä ja arkkitehtiopiskelijoiden yhteistoimintaa. Kuitenkin olennaista on se, että toiminta halutaan pitää rentona ja vapaana, jolloin se muokkautuu helposti tekijöidensä näköiseksi! Etsi käsiisi syysyleiskokouksessa 5.12. hyväksytty toimintasuunnitelma, tai suuntaa O-SAFAn Facebook-sivulle, jos haluat tietää lisää O-SAFAn tulevasta vuodesta! Helsingin Kampissa SAFAn toimistolla pidetyssä syysyleiskokouksessa on toimintasuunnitelman lisäksi valittu vuoden 2016 O-SAFAn johtokunta, joka vastaa puljun ensimmäisestä toimintavuodesta. Vielä tätä juttua kirjoittaessa johtokunnan valitseminen lepää syysyleiskokouksväen käsissä, mutta kenties nyt juttua lukiessasi sinäkin olet löytänyt tiesi O-SAFAn johtokuntaan!

Minä O-SAFAan miten? Tule mukaan tekemään uutta opiskelijayhteisöä! Paikkakuntasi O-SAFA-toimijoilta voit kuulla lisää toiminnasta, saada ensimmäiset tärpit tulevista tapahtumista ja ilmoittautua apukäsiksi järjestämään toimintaa. Tätä ei kannata missata, sillä toiminta käynnistetään vain kerran! Muista myös tykätä ’Opiskelija-SAFA’sta Facebookissa!

Miten liittyä O-SAFAn jäseneksi? safa.fi ”Jäsenyys” ”Siirry jäsenlomakkeeseen” Jos olet jo safan jäsen: ”Olen jo SAFAn jäsen, haluan liittyä alaosastoon” Jos et ole vielä safan jäsen: ”opiskelijajäsen” ja liity alaosastoon myöhemmin lomakkeessa

CORRELATION OR COINCIDENCE?

ABOUT SKYSCRAPERS,

The Lotte Super Tower 123 in Seoul completed this year is a bad omen. At least, if one believes in the skyscraper index. In 1931 it was first suggested as a prediction method holding that economic demise occurs when one of the world’s tallest buildings gets completed. In that sense, the Empire State Building in New York marks the Great Depression in the early 1930s. The World Trade Centre was completed in 1973. Who would have expected a building named “World Trade Centre” could actually influence world trade? However, the so-called “Oil-Crisis” at that time was caused by rising OPEC prices and speculation in stocks, ships and aircrafts. Same goes for the Petronas Towers in Kuala Lumpur, Malaysia, opened in March 1996, “just” 16 months before the Asian financial crisis with major currency devaluations in Southeast-Asian countries. Again, the Burj Khalifa of 828-meters that was completed in October 2009. A massive debt crisis hit Dubai as the financial crisis roiled world markets, although it rooted in the US property market.

MINI-SKIRTS AND

MEN’S UNDERWEAR

TEXT MAXIMILIAN LUDWIG

Now, can architects and development companies be responsible for global economic development? Or are fashion designers more capable of predicting an economic crisis?

Is men’s underwear more reliable as a prediction method? The Hemline Index says times are good when women’s skirts are short, and the hemlines drop with economic fall. For instance, the flappers in the 1920s even had short hair and the mini-skirt became popular during the boom era of the 1960s. In the 1940s fashion was rather modest with long skirts and hats. A voice back in our mind might tell us, it is less wise to have babies in bad times. Covering the legs might help to prevent men’s attraction and lower the chance of starting intimate relationships. On the other hand, women’s fashions are determined long before they hit the stores. I did not know fashion designers include economic predictions as part of their creative process.

But it can be even creepier: The men’s underwear index (MUI) proposed by Alan Greenspan in the 1970s. According to this index, men’s underwear is considered to be a necessity. In times of economic hardship, men will try to stretch out the time between buying new pairs, causing sales to drop. In 2009, the height of the recession in the US, sales sank by 2.3 percent. However, the male undergarment market has changed considerably since the 1970s making the MUI unqualified. Nowadays underpants are now items of luxury as well as necessities. Why does this not work for women’s slips?

Babies are the true victims of an economic crisis According to Proctor & Gamble, American Babies require 6.3 diapers a day. Generally, diapers being pretty expensive households feeling financial strain are likely to opt for cheaper brands. Sadly, those are usually of inferior quality, thus causing diaper rash followed by the consumption of rash cream. Despite the decrease in the number of babies in 2012 estimated by the US Centre for Disease Control, the diaper sales dropped by nine percent. At the same time the sales of ointments and creams for babies had risen by 2.8 percent. However, the sales of adult incontinence products were up by 20 percent. Would parents consider to save on their own diapers when facing financial difficulties? Even more than men’s underwear they are an item of necessity and we all know it rather hurts having rashes. Maybe we should be fairer to our children.

What does that tell? It is for sure that investors are more easily to be found for large-scale projects during times of economic wealth. By the time the design is completed, the building permission approved and the new skyscraper handed over to the owner the economy has went through its usual cycle. The completion of the skyscraper and economic demise occur at the same time. US-broadcaster CNN already suggested the due opening of Sky City in the southern Chinese city of Changsha could hint at an economic downturn China. Next, it will be Saudi Arabia’s turn when the Kingdom Tower gets completed in 2019. I am sure, there will be some crisis that can be related to that.

PITSAUS, SOME JA SOPIMUSASIAA TEKSTI AINO HAKULINEN Jo on taas se aika vuodesta; ensi kesän työpaikka kuumottelee kallon pohjaa. Et ole yksin. Apunasi on TEK ja vasta ilmestynyt, vuoden 2016 Teekkarin työkirja. Jo vuodesta 1994 toimitettu työnhakuopas on auttanut vuosien varrella monet tupsulakkiset sorvin ääreen. Lehden löytää yliopistomme käytäviltä sekä tietenkin internetistä. Työkirjan mobiilisivut ovat selkeän tyylikkäät - niinkin tyylikkäät, että työnhaku alkaa kuumottelemaan jo vallan hyvällä tavalla.

sokeaksi. Itsensä näkeminen ulkopuolisen silmin helpottaa oman perspektiivin laajentamisessa. Muista myös, että Tekniikan Akateemisten jäsenenä voit tarkastuttaa työsopimuksesi TEK:in lakimiehellä - täysin ilmaiseksi. Työsopimuksen ei tarvitse kohdistua oman alan töihin, vaan myös kaikenkarvaiset nakkikioskiduunit saavat rautaisen lakinaisen tai -miehen käsittelyn.

Teekkareihin viittaavasta nimestä huolimatta uunituore läpyskä auttaa myös arkkaria. Uutuutena työkirjassa pamahtelee portfolio-osio, jonka vinkit on tiivistetty napakkaan ja varsin hyödykkääseen pakettiin. Apuja saa myös työhaastatteluun valmistautumiseen, oman verkoston käsittämiseen, somen hyödyntämiseen sekä CV:N ja työhakemuksen muotoiluun. Olitko tullut ajateeksi, että myös Pinterestissä voi tuoda esille omaa osaamistaan? Ja jos et tiedä, mitä pitsaus tarkoittaa, voit tarkistaa termin Teekkarin työkirjasta ja oppia samalla mahtavaksi pitsaajaksi.

Samma på svenska! Den nya jobbsökninsguideboken är släppt. Kolla de bästa tipsen på Teekkarin työkirja webbsidan eller hämta ditt eget exemplar från universitetet The same in English! The latest job seeking guide is out. Check out the best tips regarding appliance for jobs on their website or pick up you own copy at the university!

Työnhaku on taito, jota voi ja täytyy harjoitella. Mikäli mahdollista, pyydä kaveria tai muuta hyvää tyyppiä käymään läpi portfoliosi sekä hakemuksesi. Usein työlleen tulee

HYVÄN SÄÄN AIKAAN TEKSTI JAAKKO MUIKKU KUVA OLLI LAINE

Jos pitäisi määritellä erityisen tyypillinen suomalainen asuinympäristö, mikä olisi ensimmäisenä syntyvä mielikuva? Rintamamiestalo pienellä tontilla omenapuiden keskellä tai betonielementtitorni metsälähiössä? Molemmat näistä rakennustyypeistä kertovatkin omalla tavallaan muuttuvasta yhteiskunnasta ja sen heijastumisesta kaupunkisuunnnitteluun ja asumiseen. Vaikka 1970-luvun muuttoliike tyhjensi maaseutua merkittävästi, Suomi on yhä hieman jäljessä muita Länsi-Euroopan maita kaupungistumisessa. 2000-luvulla muuttajien virta kasvukeskuksiin, erityisesti suuriin yliopistokaupunkeihin ja niiden kehyskuntiin, on kiihtynyt jälleen. Toinen syy kaupunkien nopeutuneeseen kasvuun on maahanmuutto. Erityisesti pääkaupunkiseudulla väestön kasvu aiheuttaa kaupunki- ja liikennesuunnitteluun

paineita, joita yritetään purkaa uudenlaisella urbaanilla ajattelulla. Jotkin perusasiat kuitenkin pysyvät: Suomen ilmastossa on pakko viettää suuri osa ajasta sisällä. Rakennussuunnittelulta vaaditaan paljon täällä pohjoisessa: perustusten on kestettävä routaa, seinien ja ikkunoiden pidettävä tuuli ja räntähyhmä ulkopuolella, kattojen kannateltava raskaita lumikuormia. Vuodenaikojen vaihteluun suomalaiset ovatkin melko hyvin sopeutuneet, mutta viime vuosina sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet myös täällä. Ilmaston maailmanlaajuinen muuttuminen on todellisuutta, vaikka sen aiheuttajasta käydäänkin kovaa väittelyä. Kysymyksen kiistanalaisuudesta huolimatta esimerkiksi YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon ja Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ovat nimenneet ilmastonmuutoksen ”ihmiskunnan suurimmaksi haasteeksi”. Pelissä ovat paitsi ympäristön ja ekosysteemien vakava järkkyminen myös valtavat taloudelliset tappiot. Merenpinnan nousu, maanviljelyn vaikeutuminen, myrskytuhot ja muut oheisilmiöt uhkaavat kaikkia yhteiskuntia, mutta erityisen raskaasti ne iskevät köyhimpiin ja huonoimmin valmistautuneisiin maihin. Suomi ei talouskriisistään huolimatta ole köyhä maa ja teknologian saralla olemme, ainakin juhlapuheissa, maailman huippuja. Sääilmiöiden aiheuttamat yllättävät riskit rakennuksille ovat tähän asti olleet lähinnä myrskyissä talojen päälle kaatuneita puita ja kastuneita lattialautoja Pohjanmaalla keväisin. Valitettavasti tulevaisuudessa riskien arvioidaan lisääntyvän: yhä voimistuvia tuulia ja rankempia sateita, toisaalta taas kuivuutta ja tukalampia hellejaksoja. Rannikoiden eroosio pahenee, kun meri jäätyy myöhään tai ei ollenkaan ja talvimyrskyt lisääntyvät. Talot joutuvat kestämään yhä useammin vaakasuoraan vihmovaa sadetta ja nollan molemmin puolin sahaavia lämpötiloja. Leudompi ilmasto saattaa myös kasvattaa homeiden ja erilaisten lahottajasienten ja tuholaisten määrää. Muualla maailmassa ei päästä näin vähällä: myrskyistä tulee hirmumyrskyjä, miljoonien ihmisten kodit saattavat jäädä tulvien alle ja kokonaiset kansakunnat voivat joutua perikadon partaalle.

Tätä äärimmäistä kauhukuvaa ajatellen oli ehkä yllättävää, kun kansainvälisen yhteisön ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun johtohahmo, YK:n ilmastokokouksen pääsihteeri Christiana Figueres, julisti lokakuun lopussa, ettei ilmastonmuutoksen tarvitse olla vain ”tuomiopäivän tarina”, vaan että siihen sisältyy myös suuria mahdollisuuksia. Näillä mahdollisuuksilla hän tarkoitti sitä, kuinka yritykset ja erilaiset yhteisöt ovat tarttuneet toimeen ja alkaneet kehittää konkreettisia ratkaisuja ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi ja ihmisten elämän helpottamiseksi. Olennaisinta Figueresin mukaan onkin keskittyä perusasioiden, kuten veden- ja energiansaannin ja ihmisten asuinyhteisöjen turvaamiseen. Ihmiskunta on ennenkin ratkonut suuria ongelmiaan innovaatioiden ja teknologian voimin; miksei se siis voisi onnistua nytkin, oli hänen viestinsä tärkeän, joulukuussa pidettävän Pariisin ilmastokokouksen alla. Jos rintamamiestalot ja elementtilähiöt olivat omana aikanaan ratkaisuja uusien kotien rakentamiseksi ihmisille uudenlaisissa olosuhteissa, millaisia voisivat olla tämän vuosisadan suomalaiset asuinrakentamisen ja kaupunkisuunnittelun innovatiiviset peruskäytännöt?

Arkkitehtuuri on monesta syystä ratkaisevassa asemassa ilmastonmuutoksen torjumisessa, eikä vähiten siksi, että rakentaminen on yksi suurimmista hiilipäästöjen aiheuttajista. Tiedetoimittaja ja kirjailija Risto Isomäen mukaan pelkästään yleisimmän sementtityypin, ns. portlandinsementin valmistus synnyttää 7–10 prosenttia kaikista ihmisten tuottamista hiilidioksidipäästöistä. Tämän materiaalin maailmanlaajuisen kysynnän taas arvioidaan kasvavan entisestään, erityisesti Kiinassa ja muissa voimakkaasti kehittyvissä maissa. Rakentamisen jälkeen energiaa kuluttaa tietenkin rakennusten käyttö ja ylläpito, minkä takia lämmöneristyksellä, lämmitysratkaisuilla ja kaikenlaisilla energiaa säästävillä toimilla on suuri merkitys materiaalivalintojen ohella. Suomessa ja kaikkialla maailmassa väestö keskittyy yhä voimakkaammin kaupunkeihin. Rakennussuunnittelun rinnalla onkin muistettava kaavoitus ja kaupunkisuunnittelu. Kestävän yhdyskuntarakenteen saavuttamiseksi ja vähentääksemme riippuvuutta fossiilisista polttoaineista Suomessa olisi tärkeää tiivistää taajama-alueita sekä parantaa joukko- ja kevyen liikenteen edellytyksiä. Tiiviin kaupunkirakenteen lomaan – ja myös talojen katoille – olisi kuitenkin luotava sade- ja

sulamisvesien imeytymiseen sopivia viheralueita tulvariskien pienentämiseksi. Kansainvälisen tietoisuuden lisääntyessä on myös oma Maa- ja metsätalousministeriömme laatinut jo vuonna 2005 ensimmäisen kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman, joka sisältää melko yleisiä tavoitteita eri hallinnonaloille ilmastoriskien arvioinnista ja hallinnasta ja jota on päivitetty viimeksi 2014. Myös tutkimus, kansalaisten koulutus ja uudet, innovatiiviset ratkaisut on mainittu tärkeinä keinoina saavuttaa yhteiskunnan parempi valmius kohdata tulevaisuuden muuttuvat ilmasto-olot. Ilmatieteen laitos yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Aalto-yliopiston kanssa on koonnut Ilmasto-opas-sivustolle paljon informaatiota sekä eri toimialojen ammattilaisille että tavallisille kansalaisille. Sivuston mukaan haasteina Suomessa ovat erityisesti yhdyskuntarakenteen hajautumisen hillintä, peruskorjausikäisten talojen energiankulutuksen pienentäminen ja liikennepäästöjen vähentäminen eri keinoin. Useita esimerkkejä toimivista ratkaisuista esitellään: hulevesien luonnonmukaista hallintaa Tampereen Vuoreksessa, energiatehokasta kaavoitusta Porvoon Skaftkärrin alueella, nollaenergiakerrostalo Kuopiossa, pikkukaupunkiin soveltuvaa joukkoliikennettä Pietarsaaressa. Pienen mittakaavan projekteja tuntuu olevan kohtalaisesti vireillä, mutta ehkä suuret strategiset päätökset antavat vielä odottaa itseään. Strategiset päätökset linjaavat tietenkin tulevaa hyvin pitkällä tähtäimellä. Taajamarakenteen tiivistäminen ja satojentuhansien asuntojen energiasaneeraus ovat mittavia projekteja, joiden aikajänne mitataan kymmenissä vuosissa. Näiden suurhankkeiden ei kuitenkaan tarvitse aiheuttaa pelkästään kustannuksia, koska tiiviimpi ja energiatehokkaampi rakennettu ympäristö tuo myös suuria säästöjä ja synnyttää uudenlaisia bisnesmahdollisuuksia. Mikä tärkeintä, laadukkaalla suunnittelulla ja rakentamisella voidaan tarjota ihmisille viihtyisiä asuinympäristöjä, jotka kestävät kaikkia neljää vuodenaikaa myös tulevaisuudessa.

”Suuri muuttoaalto ravistaa Suomea” www.hs.fi, 17.12.2013. ”YK:n korkein ilmastojohtaja: Ilmastonmuutos merkitsee myös mahdollisuuksia – ’Ei pelkkä tuomiopäivä’” www.hs.fi, 2.11.2015. ”Rakentaminen ja ilmastonmuutos”, Risto Isomäki Jyväskylän rakennustarkastuspäivillä 3.4.2008, Rakennustieto 2/2008. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022 (Maa- ja metsätalousministeriön verkkojulkaisu 5/2014) www.ilmasto-opas.fi

ARCHITECTURE OF THE DOOM* CAN YOU HANDLE RUSSIAN ARCHITECTURE?

TEXT AND PICTURES MAXIMILIAN LUDWIG

It was a rainy day in the middle of august when I got off the train in Saransk, together with a Russian friend. We were picked up by his girlfriend and her father at that train station called “Bundestag” by locals. It was pinted rosé, with tall, bluish windows, accentuated edges and a dome. Saransk, the capital of Mordovia, some eight night-train hours eastwards from Moscow was a city I had never heard of until I met these two Russians at a work camp in Germany. They invited me to visit them, my first visit to Russia. We strived through the housing quarters of Saransk with all their shiny new apartment towers next to soviet housing blocks seeming to be demolished the next day. Some facades had self-built balconies with glass covers made of all sorts of windows people could find. In front of the entrances old women were sitting on wooden benches in fading blue paint. They talked about the youth’s bad behavior and advised them, when they would enter the building. Once, there was this cat that had learned to wait for people to join them in the elevator. Then we got out of the elevator and entered the apartments of friends for lunch. I had no idea about the polished and cosy apartments I would see when being guest for lunch. My European idea that the outer appearance relates to the inside was proven wrong. On the other hand, Public buildings were all about mirroring glass, classicistic elements, and monumental out-ofscale facades. We might call that style post-modernism, in some cases even national-romanticism. The most striking example was the opera house of Saransk, newly opened then. Not only the volume resembled a Greek temple with columns as part of a gigantic harp framing the entrance, it also had some cornflower-symbols, the national symbol of the native population in that area. The whole mélange was painted in white and magenta. I will never forget this building. Last year we met in St. Petersburg. A Swedish friend joined me for the trip and we took the metro to the northernmost station. That area was a vast field of industrial sites, housing towers and broad boulevards between rows of linear soviet era housing estates. It was wet, grey and dirty. I was afraid someone could hit us up while exploring the seemingly abandoned factories and muddy paths and taking pictures of what we couldn’t believe to see. We sat

down in a Chinese restaurant, a far too fancy place to expect it in such a suburb. I felt tired. All this hugeness and greyness. Was that the reason for their beautiful apartments inside the doomful cover? But maybe this anecdote gives a small part of the answer: In our hostel in St. Petersburg two toilets and one shower served each corridor of some twenty rooms with four to eight beds each. One day, one of the toilets got broken. A sign was put to the door saying “the toilet does not work”. After some more days the sign was still there, the toilet not repaired, but people restarted to use it. The next day a second sign was added saying “the toilet currently does not work”. Again, it did not stop the guest from using it. After five days we left to Moscow. The toilet was still supposed to be broken.

*the title of the article is taken from the blog “architecture of the doom” which presents pictures of “hostile”, mostly brutalistic and modernistic buildings

M.A.D. ON TIETOKONEAVUSTEISEEN RAKENNUSSUUNNITTELUUN ERIKOISTUNUT ASIANTUNTIJAORGANISAATIO.