AO-lehti 2/2014

1

Solomon näkee Eksotiikkaa talvessa Tuoksuttaa ilmaa Rätinä siitä Syntyy pöhinä tuore Leuat vinkuvat

SISÄLLYS

Kipinän rantaan Kultaa ja kahisevaa Kuka kustantaa Komeat nurkat Täynnä vieraan tulkintaa Nurkka kartalla

PORTFOLIOSTA

4

Tuli silmissä Viivat pohjat ruudulla Pöllöt saaliilla

Työ vapauttaa

8

KYNNYKSELLÄ

9

Aamun valossa Nouseeko palatsi vai Kopio Gehryn

Arkkitehtiopiskelija 2/2014 Työelämä Toimitus: Tampereen arkkitehtikilta Rakennustalo, Korkeakoulunkatu 5 33720 TAMPERE Päätoimittaja: Aino Hakulinen Toimitussihteeri: Annika Tuominen Taitto: Aino Hakulinen Hanna Jaakonmäki Miina Kanko Tekijät: Silja Ikkelä-Koski Harri Hagan Eilo Hatakka Hanna Jaakonmäki Lauri Kontiainen Roni Koski-Tuuri Hanna Mattila Jason Nuotio Henri Käpynen Teemu Paasiaho Jenni Poutanen Marjukka Päivärinta Iiro Ristikankare Anssi Savisaari Ville-Veikko Vilenius Krista Vänni

Genesis

10

Arkkitehtisuunnittelu osana monialaista suunnittelua

12

PÄÄTOIMITTAJAT

14

PUHEENJOHTAJAPANEELI

15

ARKKITEHDIN TYÖPOLKU

16

3o DAY DRAWING CHALLENGE

20

Kansi: Samuli Saarinen Paino: Finepress Oy, painos 4000 kpl Julkaisijat: Tampereen, Oulun ja Otaniemen arkkitehtikillat ISSN 1795-5335 2

3

9

P O R T F O L I O

näkökulmaa portfolion laadinnassa

että ne muodostavat yhtenäisen portfolion. Valitse edustavimmat työsi, jotka kuvaavat osaamistasi (ja sinua) monipuolisesti. Tätä ei voikaan olla koros-

1. TAVOITTEISTA Määrittele aluksi tavoitteet portfolion laadinnalle eli ketkä ovat yleisösi, toisin sanoen

mikä on

kohdetaho? Tämän jälkeen määrittele portfolion muoto.

Motivaatio on päätekijä. Varmista, että tiedät miksi rakennat portfoliota. Mihin tilanteeseen teet port-

folion? Millaisen mielikuvan katsojalle haluat töistäsi ja itsestäsi antaa? Mitkä ovat tavoitteesi: iloinen vai asiallinen, harkittu vai huoleton?

Kuinka paljon haluat portfolioosi panostaa ajallisesti, rahallisesti sekä taitossa? Mikä on tärkeää yleisölle tai lukijalle? Kerää siis asiaankuuluvaa materiaalia.

2. MUODOSTA Sisältö ja käyttötarkoitus määrittävät portfolion muodon ja laajuuden. Onko portfolio sähköinen vai paperinen?

Portfolio voi olla muodoltaan monenlainen: kansio, laatikko, vihko, pdf, cd-rom, verkkoportfolio, nettisivut tai blogi ja miksei myöskin videonauha, ääninauha tai seinäpaneeli. Dokumentoinnin muotoja ovat arkkareilla usein valmiit harjoitustyöt ja niiden kuvat. Oppimispäiväkirjat, nauhoitukset, kuvalliset muistiinpanot kuten valokuvat, videot, piirrokset, kartat, pienoismallit ja maalaukset ovat myös käypää sisältöä.

Sähköisen etuna on luonnollisesti sen helppous työhakemuksia sähköpostitse lähetettäessä. Toisaalta taas paperisella pääsee kikkailemaan paperilaadun tai ehkäpä jännittävämmän taiton kanssa.

Sähköiseen verrattuna voi paperinen portfolio olla etulyöntiasemassa muista poikkeavana muotona.

Käytä omaa vahvuuttasi; jos omaat todella hyvät taidot nettisivujen toteuttamiseen, on luonnollista laatia omat sivut. Valmiita blogipohjiakin on helppo käyttää portfolion alustana.

S T A

teksti Jenni Poutanen kuva Aino Hakulinen

Kullekin arkkitehtiopiskelijalle tulee aika, jolloin omaa osaamistaan tulisi esitellä. Kysymys kuuluukin: miten? Olennaisinta, mitä portfolion laatijan tulisi tietää, on kiinnostavuus

= myyvyys & napakkuus = itsekritiikki.

Lue loppuun, jos tästä ei vielä ollut apua.

Mutta kuitenkin: muodosta

muista iskevyys!

MIKÄ SE PORTFOLIO ON? ”Portfolio on eräänlainen dokumenttien säiliö, joka on todisteena tekijänsä tiedoista, taidoista ja luonteenpiirteistä” (Bird 1990; Paulson ym. 1991)

viis,

4. JÄSENTELYSTÄ Kuinka paljon materiaalia pitää olla? Mihin järjestykseen asiat tulisi laittaa? Ota huomioon tule-

vaisuus ja panosta muunneltavuuteen.

Portfolion laadinta on työlästä, joten portfolio on täten hyvä laatia myös nopean päivittämisen näkökulmasta.

Portfolio osoittaa tekijänsä osaamista ja aikaansaannoksia jollakin alueella. Se on henkilön oma kokoelma sellaisia näytteitä, tuotteita, kokemuksia ja pohdintoja, jotka monipuolisesti, tarkoituksenmukaisesti sekä edustavasti osoittavat hänen osaamisalueensa ja saavutuksensa.

Tiivistetysti portfolion jäsentelystä: alkuun esittely itsestäsi, sitten työt ja lopuksi jotain jatkoon viittaavaa.

Portfolio on tekijän henkilökohtainen esittely, jossa tekijän osaaminen ja persoonallisuus välittyvät lukijalle. Portfolio voi olla kokoelma luonnoksia, suunnitelmia ja valmiita tuotteita.

a. Laadi sisällysluettelo, jotta kokonaisuus hahmottuisi. Sisällysluettelon voi laatia esimerkiksi teemallisesti tai ajallisesti.

4

Laadi muutoinkin portfolion tekstit siten, että helposti ja napakasti käy ilmi, mistä työssä on kyse.

Arkkitehdit osaavat lukea (hyviä) kuvia, eikä välttämättä pitkiä selittelytekstejä tarvita. Tästäkin syystä planssien liittäminen sellaisenaan portfolioon ei välttämättä toimi. Annat huolellisen ja hyvän kuvan itsestäsi huomioimalla vastaanottajatahon: ulkomaille hakiessa laadi tekstit englanniksi, Suomessa suomeksi, jollei toisin vaadita.

b. Tarkista, että olet sitonut näytteet yhteen niin,

tamatta liikaa. Laita alkuun jotain hyvää, toisin sanoen myyvimmät ja/tai uusimmat työsi.

Kronologinen järjestys ei aina kuitenkaan toimi, eikä alkuun kannata laittaa huonoimpia töitä. Elävänmallin piirustuksia ei kannata laittaa ensin, jos olet jo kolmannella vuosikurssilla, vaikka olisit kuinka taitava piirtäjä.

Valokuva itsestä on hyvä liittää mukaan, mutta harkitse millainen! Yksi kuva riittää. Kyse ei ole malliportfoliosta eikä instragamista. Toki hilpeällä, vitsikkäällä kuvalla saatat päästä johonkin iloiseen toimistoon töihin.

c. Sisällytä portfolioon lyhyt esittely itsestäsi ja loppusanat. Liitä CV joko alkuun tai viimeiseksi loppusanojen sijaan. Todistukset tai muu asiakirjamateriaali tulevat viimeiseksi töiden jälkeen.

6. SOMMITTELUSTA, ILMEEN YHTENÄISYYDESTÄ JA YKSITYISKOHDISTA

Ja muista: todennäköisesti henkilö, joka portfoliotasi lukee on kiireinen ja haluaa päästä pikaisesti olennaiseen asiaan! Älä sisällytä yksittäisiä kappaleita, jotka eivät auta sinua portfolion tavoitteen saavuttamisessa. Lisäksi ryhmätöinä tehtyihin harjoitustöihin on merkittävä selkeästi ryhmän kokoonpano ja mikä osuus itsellä on ollut ryhmätyössä.

Portfoliota laatiessa muodostetaan kokonaisuutta, joka muodostuu yhteen liittyvistä tai tarkoituksellisesti erillisistä osioistaan. Usein silmää miellyttävät ratkaisut ovat lähellä kultaista leikkausta (3:5:8:13:21...). Muista kuitenkin, että totutun rytmin pieni rikkominen lisää visuaalista kiinnostavuutta. Epäsymmetrinen taitto onkin parhaimmillaan modernia, mutta kehnoimmillaan sekavaa.

5. TAITOSTA JA SISÄLLÖSTÄ

Seuraavaksi huomiota yhtenäisyydestä ja yksityiskohdista, joihin taittoaan voi peilata:

Taitto kertoo tekijästä ja tekijän osaamisesta paljon! Pääasiana on kuitenkin oltava sisältö! Vältä taitossa siis turhaa kikkailua, joka vie huomion olennaiselta. Portfoliota laadittaessa on harkittava

• kokonaisuuden rytmitys ja sommittelu on selkeä ja huolellinen • Kiinnitä erityistä huomiota kokonaisuuden ymmärrettävyyteen, selailtavuuteen ja katsottavuuteen • Muista väliotsikointi • Aika- vai laatujärjestys?

• Aukeamat on hyvä suunnitella kokonaisuuksiksi • Ovatko kuvakoot mietittyjä? Toistuvatko kuvat aukeamalta toiselle samankokoisina tai esimerkiksi kahta tai kolmea kokoa käyttäen?

• Vältä kuvien sijoittelua siten, että niin sanotusti ”katsovat” sivulta ulospäin (mikäli se ei ole tehokeino).

• Onko aukeamien välillä vaihtelua paperikoossa?

Vaihtelu voi olla tehokeino tai rasite.

• Onko aukeamissa liikaa ahtautta?

• Toistuvatko marginaalit samankokoisina?

• Toistuvat vaaka- ja pystylinjat rauhoittavat kokonaisuutta • Onko kirjaintyyppi mietitty?

• Samankokoinen ja samanlainen samantyylisissä osioissa • Kirjaintyyppi kertoo taitosta ja taittajasta • Ovatko tekstipalkit ja otsikot samankokoisia ja sijaitsevatko ne samassa paikassa?

Kiinnitä huomio kuvatekstien asetteluun.

• Rytmityksestä poikkeaminen mahdollinen tehokeino • Tekstipalkeissa korkeintaan 3 erilaista kirjaintyyppiä, jotka erottuvat selvästi toisistaan • Vältä liian leveää tekstipalkkia, jottei vaikutelma olisi raskas ja vaikealukuinen • Pientä kirjainkokoa isolla sivulla tai isoa pienellä sivulla • Mahdollisten koristeellisten elementtien käyttö • Vinjetit, logot, reunukset, vakiolinjat • Koristeellisten elementtien käyttö on oltava tarkkaan harkittua, koska ne voivat joko kertoa tekijän osaamisesta tai viedä huomion pääasialta • Värimaailman valinta? Toistuuko samana

minkälaisen sanoman haluaa itsestään antaa. Huolimattomuus ja jaarittelu

tarkkaan,

kuvien ja tekstin muodossa kostautuvat helposti.

Mitä kuvia kannattaa esittää? Kannattaako tunkea kaikki, mitä koskaan olet tehnyt? Mieti jälleen, kenelle teet portfoliota.

Määrä ei korvaa laatua, eikä planssien käyttö sellaisenaan välttämättä ole paras vaihtoehto. Käytä ennemmin harkiten hyviä kuvia. Huomaa, että ammatillisessa portfoliossa arkkitehdeille on esitettävä myös plaaneja. Tekijästä ja työstä voi saada epämääräisen kuvan, jos esillä on ainoastaan wau-näkymiä. Voit liittää mukaan ideaa avaavia kaavioita ynnä muita lähtöideoita.

Kaikkien kuvien on syytä olla viimeisteltyjä. Pohjapiirustusten sekä leikkausten on oltava myös helposti luettavia ja myyviä. Tässä yhteydessä seuraa yleinen kitinä suoraan cadista otettavista leikkauksista, joissa asioiden eli viivojen hierarkia ja kolmiuloitteisuus varjoineen on unohdettu. Plaanit ja leikkaukset ovat ammattilaisille tärkeitä dokumentteja - suorastaan elinehto! Kiinnitä siis niiden siisteyteen huomiota. Jos et itse osaa lukea kuvaasi, eivät muutkaan sitä osaa lukea. Puhumattakaan työmaan Pertti Perusrakentajasta, jonka pitäisi se talo pykätä kuviesi mukaan.

Portfoliossa on erotettava printti ja sähköinen taitto toisistaan. Tämä koskee sekä kuvia valitessa että taittoa laatiessa. Esimerkiksi aukeamakokojen vaihtelu on rasittavaa pdf:ää lukiessa, mutta voi olla kiinnostavaa paperissa versiossa. Tekstin määrä ja koko korostuu sähköisessä muodossa. Sähköinen versio pitäisi tehdä mieluusti niin ettei edellytä zoomausta, jotta työn sisältö tulisi ilmi.

5

kokonaisuudessa tai esimerkiksi joka toisessa aukeamassa?

• Minkälainen on kirjoitetun tekstin kieliasu?

Käytetäänkö kokonaisia lauseita vai luettelomaisuutta tehokeinona kuten näyttelyluettolossa?

• Tärkeintä, että kieliasu on yhtenäinen ja virheetön 7. LUKIJAYSTÄVÄLLISYYDESTÄ Olennaista on, että lukijalle tulee positiivinen ko-

Portfoliolla periaatteessa itseäsi. Jos

kemus portfoliosi lukemisesta.

myyt osaamista eli asia ei aukene lukijalle tai lukija kokee ärsyyntymistä esimerkiksi sekavan taiton vuoksi, voi lukijan saaminen puolellesi vaikeutua, vaikka sisältö olisikin mielenkiintoista.

ARCHITECTURAL LIGHTING PROFILE

Hanki suosikkiohjelmien opiskelijaversiot!

8. YKSILÖLLISYYDESTÄ ”Kullakin portfolion tekijällä on erilaiset käsitykset, tarpeet, kiinnostukset, kokemukset, elämänhistoria ja –tilanne” (Porter & Cleland 1995) Olennaista kuitenkin on, että portfolio on tekijänsä näköinen - hänen arvojaan heijastava. Portfolion tekeminen on yksilöllinen prosessi, joten kahta samanlaista portfoliota ei ole. Yksi portfolion tärkeimmistä osioista on itsereflektio. Yritä ajan kuluessa reflektoida työtäsi ja kehitystäsi. Osoita sekä vahvuuksia, että heikkouksia työssäsi. Kerää palautetta, jos mahdollista.

Tehokkaaseen rakennustietomallinnukseen Ilmainen opiskelijaversio: www.myarchicad.com

Lopuksi on hyvä muistaa, että ei

ole yhtä oikeaa tapaa tehdä portfoliota.

3D-mallinnukseen, renderointiin ja animointiin

HUOMIOI…

Järjestä ja arkistoi osaamiseesi liittyvät dokumentit säännöllisesti; on tuskallista kaivaa kiireessä vuoden takaisia kuvia.

kohdeyleisö muunneltavuus jäsentely yhtenäisyys!

Muista siis hioa ja päivittää portfoliotasi!

Harrasta tervettä itsesensuuria!

Keskity olennaiseen.

LIGHT DRAWINGS COMPLETELY ROUND

Opiskelijaversiot: www.mad.fi/mad/c4dedu

Monipuoliseen 3D-mallinnukseen Opiskelijaversiot: www.mad.fi/mad/sketchup_edu

Nopeaan ja laadukkaaseen renderointiin Ilmainen opiskelijaversio: www.myarchicad.com

Maahantuoja:

Tutustu ohjelmiimme osoitteessa www.mad.fi Pohjoinen Hesperiankatu 7 00260 Helsinki

66

7

teclux@teclux.fi www.teclux.fi p. (09) 2252 410

K

Y

N

N

Y

K

S

E

L

L

Ä

t ek st i Kuinka käy, kun kaksi toisen vuoden arkkitehtiopiskelijaa lähtee tutun ja turvallisen piirustussalin huomasta tekemään projektia oikeaan maailmaan?

Aivan itsestään asiat eivät hoituneet, vaan taustalla oli ajoittain loputtomalta tuntuva määrä työtä.

Projektin edetessä ehdimme törmätä yhteen jos toiseenkin haasteeseen, joista suurin osa oli täysin odottamattomia ensikertalaisille. Tekemistä riitti konkreettisten asioiden hoitamisessa, kuten tontin käytön ja kuljetuksien järjestämisessä. Onneksi ympärillä oli kuitenkin osaavia ja auttavaisia ystäviä, joille loppuvaiheessa ulkoistimme paviljongin lopullisen rakennussuunnitelman tekemisen ja rakentamisen. Näin pystyimme itse keskittymään kokonaisvaltaisemmin ideoimiseen ja organisoimiseen.

Pääsimme omakohtaisesti ottamaan siitä selvää, kun Tampereen arkkitehtuuriviikon taholta tiedusteltiin kiinnostusta tuoda tämän vuoden tapahtumaan mukaan opiskelijanäkökulmaa. ”Miksipä ei, hieman kevyttä puuhastelua opintojen ohelle”, tuumimme ja hyppäsimme reippaasti tuntemattomaan.

Alun perin tarkoituksena oli järjestää parin päivän mittainen workshop-henkinen tapahtuma ohikulkijoiden iloksi, mutta päädyimmekin pyöräyttämään käyntiin kokonaisen paviljongin rakentamisen oheistapahtumineen. Ajankohtaisesti yhteisöllisessä hengessä halusimme ottaa kaupunkilaiset mukaan osaksi suunnittelua: kertomaan mielipiteensä kaupunkitilan käytöstä ja kehittämisestä. Tätä varten järjestimme julkisen ideointitapahtuman, jossa ihmiset saivat piirtäen ja kirjoittaen ilmaista toiveitaan tulevan paviljongin suhteen. Niiden pohjalta lähdimme opiskelijaporukalla suunnittelemaan rakennelmaa, joka vastaisi mahdollisimman moneen näistä ajatuksista pienikokoisen arkkitehtuurin muodossa.

Projektin myötä pääsimme tutustumaan täysin uudenlaisten realiteettien maailmaan, mikä laajensi entisestään näkemystä myös arkkitehdin työnkuvasta. Itselleen sai omaksua uudenlaisen roolin projektin järjestäjänä ja organisaattorina pelkän suunnittelun sijaan. Asioiden hoitamisessa myös luova soveltaminen tuli tutuksi: tavarankuljetus hoitui luontevasti hevoskuljetusautolla, ja rahanmeno puolittui, kun toista kilometriä puutavaraa hiottiin omin käsin laitoksen puutyöpajalla.

Mitä tästä kaikesta opimme? Päähän jäi mahdoton määrä tapahtumajärjestämiseen liittyviä kiemuroita ja lainsäädäntöä. Huomasimme, että yhteistyö on avainsana onnistumiseen, ja apua saa kun osaa pyytää. Kaikkea ei tarvitsekaan osata ja ehtiä tehdä itse, kun on valmis jakamaan vastuuta ja delegoimaan tehtäviä eteenpäin. Lisäksi vastoinkäymisiä ja matkan varrella kohdattavia esteitä on turha pelätä. Alku on varmasti aina jollain tasolla kompastelevaa, mutta hankalalla alulla on tapana hioutua jatkossa yhä paremmaksi osaamiseksi.

Lopullisena suunnitelmana oli moniaistisesti koettava tila, jonka päätarkoituksena oli vapaa oleskelu ja tietynlainen arkipäivän elämyksellisyys.

Tavoitteena oli myös ympäristöystävällisyys, joten käytimme kierrätettyjä, uusiutuvia tai vuokrattuja materiaaleja ja välineitä. Saimme eristevalmistaja Ekovillan mukaan projektiin sponsoroimaan paviljonkiamme.

Mikäli vastaava tilaisuus sattuu kohdalle, kannattaa ehdottomasti tarttua siihen. Konkreettisten asioiden tekeminen - vaikkakin sitten pienellä ripauksella uhkarohkeutta ja epävarmuutta - opettaa toisinaan enemmän kuin koulun penkillä kulutettu aika. Pitkäjänteisen sitoutumisen, omasta tekemisestä vastuun ottamisen ja aikarajoista kiinni pitämisen tärkeyttä ei välttämättä aina harjoitustöiden kohdalla jaksa muistaa. Saavutuksena on ainutlaatuinen kokemus, huomaamatta tapahtunut verkostoituminen eri tahoihin ja näin ollen myös lupaava pohja tuleville hankkeille. k u va H a n n a Ja a ko n m ä k i ja Te e m u Pa a s i a h o

Työ vapauttaa.

8

9

9

G e n e s i s Henri Käpynen piirros Aino Hakulinen

H eer Bokelweg 157, Rotterdam maanantaina helmikuun 3. päivä 2014 klo 9:55. Edessäni seit-

semänkerroksinen hieman tylyhkö tummanharmaa toimistorakennus nauhaikkunoineen. Astun sisään juuri remontoituun aulaan, joka on kokonaisuuteen nähden hieman pramea suurine luonnonkivilaattoineen. Se antaa kuitenkin etiäisen Mies Van Der Rohen työn tärkeydestä talossa toimivalle arkkitehtitoimistolle. Talon vartija kysyy hollantilaiseen tapaan kursailemattomasti: “Ketä tulitte tapaamaan?

Onko teillä sovittua aikaa?”

Vastaan: “On. Harjoittelu. OMA.” Suuntaan hissille saamiani ohjeita seuraten. Olotilaksi valikoituu epätodellinen. Nappi pohjaan ja kohti kerrosta numero seitsemän.

Office for Metropolitan Architecture (OMA) on hollantilainen arkkitehtitoimisto, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1975. Se on koko olemassaolonsa ajan ansiokkaasti polemisoinut, popularisoinut, tulkinnut, tutkinut ja ohjannut nykypäivän arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnittelukeskustelua.

Toimisto on kymmenen osakkaan maailmanlaajuinen toimistorypäs tukikohtinaan New York, Doha, Hong Kong, Peking ja Rotterdam. Yhteensä työntekijöitä on viisisataa. Kolmekymmenvuotisen historiansa aikana OMA on tullut tunnetuksi myös uusien toimistojen synnyttäjänä. Muun muassa MVRDV, BIG, JDS, FOA löytyvät toimiston portfoliosta. OMA:n työtä johtaa Pritzker-palkittu Rem Koolhaas. Hänen Pradaan puettu le corbusiermainen olemuksensa sekä ristiriitainen mediapersoonansa takaavat, että jokaisen toimistoon astuvan harjoittelijan kauhutarinoilla marinoitua mieltä askarruttavat monet kysymykset: Mitä sanoa miehelle, joka julkisesti myöntää vihaavansa arkkitehteja?

Ovatko kaikki kollegani maailman huippukouluista ja rakentavat pienoismalleja yötä päivää? Milloin saan nukkua seuraavaksi — ylihuomenna? Syökö Koolhaas arkkitehtiopiskelijoita aamupalaksi?

Hissin ovi aukeaa ja korporaation tiskissä lukee OMA. Siististi mustiin pukeutunut ja silminnähden stressaantunut, vanhempi sihteerihenkilö hymyilee tason takana ja ohjaa istumaan aulan värikkäille penkeille. Paniikkikohtauksen partaalla näen ai-

noastaan harmaan muovimaton. Jännittää helkkaristi, eikä ympäristö tunnu rauhoittavan – päinvastoin. Paineen voi tuntea, vaikka viivaakaan ei ole vielä piirretty. Samaan aikaan kanssani sohvalle istahtaa kaksi muuta harjoittelijaa. Lyhyen esittelyn jälkeen tuttavalliset kaksi hollantilaisnuorukaista kertovat suuntaavansa toimiston talouspuolelle.

Olen siis kolmesta aloittavasta ainoa arkkitehtiharjoittelija. Kaikki toimiston asiat lakiasioista muonitukseen pyritään tekemään talon sisällä. OMA on perinteisen arkkitehtitoimiston lisäksi myös paljon muuta. Samassa rakennuksessa toimii myös AMO,

Mitä sanoa miehelle, joka julkisesti myöntää vihaavansa arkkitehteja? Syökö Koolhaas arkkitehtiopiskelijoita aamupalaksi?

joka toimii arkkitehtuurin perinteisten normien ulkopuolella keskittyen mm. mediatutkimukseen, politiikkaan, sosiologiaan, uusiutuviin energiamuotoihin, teknologiaan, muotiin, julkaisuihin ja graafiseen suunnitteluun.

kaadetaan keskelle toimiston lattiaa — pilvenpiirtäjän työmalleja. Huoliteltuja sinisiä foam-malleja on silmämääräisesti satoja, ja kaikki niistä tehty yhtä projektia varten. Ele herättää spontaaneja naurunpurskahduksia toimistossa, joka herää hetkeksi ilmastoinnin huminasta ja hiirenklikkailun horroksesta. “Rem haluaa aina lisää vaihtoehtoja.

Sellainen hän on laatuaan.”, tarkentaa esittelykierrosta vetävä nuori nainen painottaessaan palaveriin valmistautumisen tärkeyttä.

Henkilöstöhallinnon nainen tulee noutamaan eksyneen oloisen sekalaisen sakkimme. Suuntaamme tyhjään kokoushuoneeseen, jossa käymme läpi pakolliset protokollat. Kaikki kuvaaminen on ehdottomasti kiellettyä ja erityisesti sosiaalisen median käyttäytymissäännöistä muistutetaan: “Emme halua menettää keskeneräisiä projekteja tai hävitä kilpailuja sen vuoksi, että esittelette keskeneräisiä töitä Facebookissa tai Instagrammissa. Niinkin on tapahtunut.”

Toimiston puolella kaikki firman tunnetuimmat työt on nostettu esille: Seattlen kirjasto, Casa De Musica, CCTV ja niin edelleen. Tutkimme hetken alkuperäisiä esittelymalleja ja absurdi fiilis nousee aivan uusiin sfääreihin. Projektit eivät toki ole esillä uusia harjoittelijoia vaan samalle päivälle osuvaa tärkeää asiakasvierailua varten. Toimittajat, poliitikot, yhteistyökumppanit ja asiakkaat ovat päivittäinen näky toimiston käytävillä.

Minut esitellään tiimilleni. Ensimmäinen kysymys kuuluu: “Parlez-vous francais?”

Tapaan hymyileväisen belgialaisen projektijohtajani, joka tekee välittömästi vaikutuksen joviaalilla puhetavallaan ja vastaanottavaisella olemuksellaan. Vaihdan kielen englantiin pahoittellen ranskan kielitaitoani. Eteeni kannetaan noin puolen metrin korkuinen pino lehtiöitä ja kirjoja käsillä olevasta jättimäisestä messukeskusprojektista Ranskan

”Meillä on tänään pitkä yö.

Rem. Huomenna. Kello 12.00.”

Käymme myös nopeasti läpi toimiston työn alla olevat kohteet. Tunnelma on hektinen, ja ihmiset ottavat juoksuaskelia. “Rem on talossa”, kuiskaa joku ohimennen. Kaikkialla on kasoittain työmalleja, työmaavalokuvia, visualisointeja ja materiaaliesitteitä. Projektien esittelijöistä ei ole pulaa.

Aina löytyy ihminen, joka käy luontevasti läpi vierailijalle mitä ollaan tekemässä ja mikä on seuraava vaihe. “Työuran keskipituuden ollessa kolme ja puoli vuotta kommunikaation tulee olla selkeää.

Projekti on pystyttävä esittelemään kuusivuotiaalle lapselle. Jos hän ei ymmärrä, esitys korjataan”, selostaa arkkitehti ilmekään värähtämättä viitaten toimistolla toisinaan vierailevaan osakkaan lapsenlapseen. On vaikea sanoa, onko esittelijä harjoittelija vai vanhempi arkkitehti. Kaikki tuntuvat olevan nuoria, noin kolmekymppisiä. Tuleva työmäärä alkaa hahmoittua viimeistään, kun vastaan astelee kaksi jätesäkkejä kantavaa harjoittelijaa. Sisältö

10

Toulouseen. “Tutustu rauhassa. Aloitat iltapäivällä.

Meillä on tänään pitkä yö. Rem. Huomenna. Kello 12.00.”

Näillä sanoilla hän hyvästelee minut leveän hymyn saattelemana ja poistuu työpistelleen ikkunan viereen. Hänen taakseen piirtyy Rotterdamin keskustan moderni silhuetti. Kaikki juuri kuulemani nimet unohtuvat. Pino edessäni tuottaa saman efektin kuin jouluna lautaselle lastattu aivan liian suuri läjä ruokaa; nälkä häviää. Hämmentävä määrä materiaalia. Käsissäni on tuhansia sivuja projektin aikaisemmista vaiheista neljän vuoden ajalta: diagrammeja, valokuvia, työmalleja, talouslaskelmia, referenssejä. Kaikki on tietenkin ranskaksi. Ei auta kuin käydä kiinni ja käyttää intuitiota.

11

a n a s o u l e t t i n ä n ö t u s u i r s i ä t p h e m t i y k u l k e t Ar t i n n u u s a t s i a l a i n o m Anssi Savisaari

M

itä arkkitehtisuunnittelusta tulee ensimmäisenä mieleen? Aivan - arkkitehtitoimisto, jossa työskentelee arkkitehtejä arkkitehtuurin parissa.

Koko arkkitehtisuunnittelun kenttä ei koostu pelkästään perinteisistä arkkitehtitoimistoista, vaan joukkoon mahtuu monenlaisia suunnitteluympäristöjä. Vähemmälle huomiolle opiskelijoille ja laajalle arkkitehtisuunnittelupalveluiden käyttäjäkentälle jää arkkitehtisuunnittelu, joka tapahtuu osana monialaista suunnitteluympäristöä.

Tutustuminen monialaisten suunnittelutoimistojen arkkitehtisuunnitteluun on opiskelijalle suuri hyppy tuntemattomaan, sillä opintojen aikana erilaisten opiskelijoiden kirjolle ei synny kokonaisvaltaista kuvaa siitä, miten laajat mahdollisuudet työelämässä odottavat.

Haastattelu on jaettu neljään eri osioon: Taustat (koulutus, urapolku, nykyinen työtehtävä), Arkkitehtisuunnittelu (osaamisen pääpainoalue, monialaisuuden vaikutus projekteihin, suunnittelutiimin kokoonpano), Yhteistyö monialaisessa suunnitteluympäristössä (yhteistyön määrä ja laatu, hyödylliset taidot, monialaisen suunnitteluympäristön sekä perinteisen arkkitehtitoimiston erot ja yhtäläisyydet), Työllistyminen (arvostetut piirteet, erottuminen joukosta, opiskelijoiden työllistäminen)

en n a n n e P a k k e P

59, arkkitehti Safa Pöyry – Arkkitehtiosaston osastonjohtaja Oulun Yliopisto 1978–1984

P

ennasen varhainen työelämä koostui lähinnä kesätöistä ja valmistuttuaan hän työskenteli Kouvolassa Arkkitehtitoimisto Karjalainen, Juola & Sala Oy:ssä. Pöyrylle hän päätyi ensin arkkitehdiksi rakennussuunnitteluryhmään ja kun 1995 perustettiin Pöyryn oma arkkitehtiosasto, Pennanen valittiin sen johtoon. Tällä hetkellä osastonjohtajana hänen vastuualueenansa on kaikki arkkitehtisuunnittelu Pöyry-ryhmässä. Pennasen mukaan nykyisessä tehtävässä parasta on monipuoliset kotimaiset ja kansainväliset projektit sekä työyhteisön hyvä ryhmähenki.

Harri Mutka

52, arkkitehti Safa Ramboll Suomi – suunnittelupäällikkö TTKK 1982–1995

Pöyryn arkkitehtisuunnittelun projektit ovat kaikki yksilöllisiä ja kirjo on monipuolinen. Nykyään suunnittelukohteet vaihtelevat kirkoista sairaaloihin ja aina ydinvoimaan liittyviin projekteihin saakka. Lisäksi Pöyryllä on erikoisosaamista kylpylöiden ja voimalaitosten suunnittelussa. Pennasen mukaan yrityksen monialainen imago on monipuolistanut projektikirjoa ja kohteita on kaikenlaisia asuntosuunnittelua lukuun ottamatta. Tällä hetkellä Pöyryn arkkitehtiosastolla on 22 työntekijää ja kansainvälisessä suunnitteluyhteisössä puhutaan kuutta eri kieltä. Erikoisosaajia on 3D-mallinnuksessa, ja tiimi voi myös toimia projekteissa BIM-managerina. Lisäksi osaamista on myös sisustussuunnittelussa mm. sairaalaprojekteihin.

Pöyryllä noin 70 % arkkitehtisuunnittelun projekteista tehdään yhteistyössä muiden suunnittelualojen kanssa. Teollisuussuunnittelussa malli on yleisempi kuin puhtaassa talosuunnittelussa, mutta Pennasen mukaan periaate on yleistymässä myös talopuolella. ”Suunnitteluyhteistyötä Pöyryn sisällä tehdään hyvin monissa projekteissa ja on tarkoituskin, että eri suunnittelualojen ihmiset oppivat tuntemaan toisensa ja ymmärtämään toisten tehtäviä paremmin sen sijaan, että ryhmä vaihtuisi joka projektissa.”

Monialaisessa suunnitteluyhteistyössä on ehdottomasti eduksi, jos ymmärtää muiden suunnittelualueiden toimintalogiikkaa. Tässä apuna voi olla esimerkiksi monialaiset opinnot. Pöyryn arkkitehtiosasto toimii kuin itsenäinen arkkitehtitoimisto, kuitenkin huomioiden Pöyryn erinomaiset yhteydet muihin toimijoihin ja asiakkaisiin.

Pennanen kokee, että isossa yksikössä on hyvät tietotekniset resurssit, jotka tänä päivänä on ehdoton edellytys. Kuitenkin organisaation koko tuo mukanansa tiettyä sisäistä byrokratiaa.

Nuoressa suunnittelijassa Pöyryllä arvostetaan oma-aloitteisuutta sekä kommunikointitaitoja, tietoteknistä osaamista, 3D-mallinnus- ja visualisointitaitoja sekä tietenkin hyvää suunnittelunäkemystä. Myös kielitaidosta on ehdottomasti apua kansainvälisellä kentällä. Tällä hetkellä Pöyryllä työskentelee yksi arkkitehtiopiskelija ja Pennasen mielestä kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä. ”Jatkossa tulemme palkkaamaan lisää nuoria arkkitehteja ja arkkitehtiopiskelijoita” 12 12

Kokemusta löytyy laaja-alaisesti teknisemmistä kohteista, koulusaneerauksista ja asuntosuunnittelusta. Mutkan mukaan viime vuosina yrityksen imago on luontaisesti ohjannut tehtäviä teknisempään suuntaan ja koulusaneeraukset sekä asuntosuunnittelu ovat jääneet vähemmälle.

Rambollin sisäinen yhteistyö rakennussuunnittelun puolella on lisääntynyt nopealla tahdilla. Mutka arvioi, että tällä hetkellä noin 75 % projekteista tehdään yhteystyönä muiden suunnittelualojen kanssa.

Vuodessa on tapahtunut suuri muutos, sillä vuotta aiemmin arvio olisi ollut jopa alle 50 %. Rambollilla yhteistyö on saumatonta, sillä eri suunnittelualat sijaitsevat saman katon alla. Parasta on matala kynnys keskusteluille ja haasteiden yhdessä ratkomiselle. Kehityksen kohteena on tietomallintaminen, jotta jaetusta tilasta saadaan mahdollisimman suuri hyöty irti suunnitteluprosessissa.

M

utka aloitti työelämänsä opintojen ohessa kolmannen opintovuoden jälkeen ja valmistuttuaan 1995 hän työskenteli Tampereella Sigma Konsultit Oy:ssä. Siellä hänen vastuualueensa oli rakennussuunnittelun toimialan kehittäminen. Vuonna 2008 kasvanut toiminta myytiin Rambollille ark-ryhmän ollessa 7 hengen suuruinen. Samalla Mutka päätyi nykyiseen tehtäväänsä. Rambollilla Mutka on vastuussa rakennussuunnittelupainotteisesta arkkitehtisuunnittelusta, jossa mielenkiintoisinta on tehtävän tuomat haasteet, vapaus kehittää omaa sekä ryhmän toimintaa ja loistava monialainen työympäristö. Työaika kuitenkin välillä pirstaloituu vaihtelevien hankkeiden ja työtehtävien vuoksi.

Rambollin arkkitehtisuunnittelun painotus on siirtynyt yhä enemmän tekniseen suunnitteluun.

Pääpainopistealueina ovat tällä hetkellä laitos- ja teollisuussuunnittelu, logistiikkakohteet ja käyttäjälähtöisten työympäristöjen kehittäminen. Rakennussuunnittelun ryhmässä on tällä hetkellä viisi suunnittelijaa, joista neljä on arkkitehtejä.

Arkkitehdin tulee pystyä näkemään projektien haastavat puolet myös muiden suunnittelualojen silmin. Parhaat ratkaisut saadaan avoimella keskustelulla ja muiden ammattitaitoa hyödyntäen. Mutkan mukaan arkkitehdin selkeä erikoistuminen on suuri kilpailuvaltti ja monialaiset opinnot voivat parhaimmillaan tukea omaa osaamista. Mutkan mielestä monialaisen suunnitteluympäristölle ominaista on arjen näkeminen muiden suunnittelualojen silmin, mikä mahdollistaa suunnitteluprosessin paremman ymmärtämisen ja hallinnan. Perinteisen arkkitehtitoimiston etuna on vahva arkkitehtuurisuuntautuneisuus, mihin monialaisessa ympäristössä ei päästä. Molempien haasteena on hyvän työympäristön luominen ja sen ylläpitäminen.

Hakiessaan nuoria uusia tekijöitä Rambollilla arvostetaan avoimuutta, suoruutta, kykyä vuorovaikutukseen ja itsenäiseen työskentelyyn. Tehtäväkohtaisesti pisteytetään myös eri ominaisuudet portfolion ja kokemuksen perusteella, mutta selkeää minimivaatimusta opintojen suhteen ei ole.

Vuosittain Ramboll hakee rakennussuunnittelun ja maankäytön yksikköön yhteensä kolmea tai neljää uutta innokasta tekijää.

13

PÄÄTOIMITTAJAT

Kirjoita työhakemus lapsuutesi unelma-ammattin.

PUHEENJOHTAJAT

Palstassa kolmen arkkitehtikillan pääedustus joutuu tiukkaan paneeliin.

tekstit Eilo Hatakka (Otaniemi) ja Iiro Ristikankare (Oulu)

tekstit Jason Nuotio, Hanna Mattila ja Marjukka Päivärinta

JASON NUOTIO, OTANIEMI

Eilo,

muistatko kun et tiennyt vielä lainkaan, mikä ammatti voisi toteuttaa unelmasi, herättää mielenkiintosi ja tyydyttää intohimosi. Et tiennyt mihin ammattiin, työpaikkaan tai tehtävään hakisit. Oletko löytänyt unelma-ammattisi nyt? Unohda oppimasi, sillä tietämättömyys oli hieno vaihe.

Eilo, unelmani ei ole hakea löytämääsi ammattiin. Tahdon työni sisällön olevan luovaa, monipuolista, innostavaa, pohdiskelevaa, hauskaa ja leikkisää. Erilaisissa haasteissa tavoitteet toteutuvat erilaisilla tavoilla. Yksi tekeminen ei ole erillään muista. Monet puuhat tukevat toisiaan.

Työni on merkityksellistä, vaikka välillä vain minulle. Arjen arvokkuus ja merkityksellisyys on kokonaisuus, jossa työllä on oma roolinsa. Työn merkitys on kuitenkin vain osa kokonaisuutta.

En hae kuvittelemaasi unelmien työpaikkaan. Haen tilanteeseen, ympäristöön, paikkaan ja osaksi ryhmää. Haasteet ja ilmiöt

Hei! Olisin kiinnostunut paikasta norppayhdyskunnassanne. Viimeaikaisen toimintani perusteella uskoisin olevani täysin kykenevä toimimaan yhteisössänne tavalla, jota sen jäseniltä odotetaan. Itselläni on huomenna Nykyaikainen arkkitehtuuri III -kurssin välikritiikki, enkä ole vielä lukenut kurssin tehtävänantoa. Aion ratkaista asian käpertymällä asuntoni lattialle sikiöasentoon ja kuuntelemalla ikkunaa vasten hakkaavaa sadetta. Sateen rytmikäs naputus saa minut itsenikin taputtelemaan parkettia rytmissä, minkä jälkeen aloitan bassoa mukailevan matalan, toistuvan äännähtelyn: ”Dum dum dum dum dum dum.”

Hetken aikaa hyräiltyäni alan koukistella jalkojani huomaten, että pystyn liikkumaan lattialla käyttämättä lainkaan käsiäni. Havainnosta innostuneena asetan itselleni haasteen: Pystynkö mönkimään huoneen toiselle puolelle ja koskettamaan vastakkaista seinää? Selkääni ja jalkojani rytmikkäästi koukistellen liu’un määrätietoisesti kohti päämäärääni. Etenemiseni on hidasta, mutta psyykkaan itseni viemään suorituksen loppuun asti toistelemalla helposti lausuttavaa yksittäistä tavua: ”Uh uh uh uh uh uh uh.”

Lopulta saavutan maalini, ja hikiset jalkani koskettavat tahmaiselta tuntuvaa seinää.

ympärilläni ovat kiinnostavia. Ne innostavat vastaamaan. Vaihtuvat tilanteet vaativat luovuutta, ideoita ja ratkaisuja. Ympäristöni on niitä täynnä. Ne löytääkseen pitää nähdä hyvin, katsoa tarkkaan ja kuunnella rauhassa. Siksi en halua työskennellä yksin, vaan osana ryhmää. Ryhmän jäsenet osaavat jotkin asiat minua paremmin ja minä osaan asioita, joista heillä ei ole ymmärrystä. Pelaamme pingistä, juomme kahvia, keskustelemme ja vitsailemme. Löydämme parhaat vastaukset kysymyksiin, joita tehtävämme vaativat. Vastauksen löytyessä koemme onnistuneemme ja tulemme hyvälle mielelle.

En silti hae tehtävään, jonka ensisijainen tavoite on saada valmiiksi, tuottaa tai saavuttaa. Haen oppimaan ja kehittymään. Tavoitteenani eivät ole merkkiteoksen luominen tai tehtävien tehokas saattaminen loppuun.

Tehtävässäni keskeneräisyys on houkutteleva vaihe. Lopputuloksista opin missä olen onnistunut ja näen missä voin kehittyä.

Onnistuminen on uusi havainto. Oma ute-

Endorfiinista huumautuneena pyörähdän selälleni samalla kun kasvoilleni leviää tyytyväinen virnistys. Suljen silmäni ja annan ajatusten lipua yhä kauemmaksi pois asunnostani. Pian näen ympärilläni kylmänä virtaavaa vettä, joka kuljettaa minua kohti tuntematonta päämäärää. Kehoani ympäröi paksu lämmin rasvakerros, ja voimakas pyrstöni ohjailee minua haluamaani suuntaan. Pian vierelleni ui viiden norpan muodostama lauma, jonka johdossa näyttäisi olevan kaikista isoin ja vanhin yksilö.

Yllättäen tämä joukon johtaja nostaa eväänsä tervehtiäkseen, minkä jälkeen hän viittilöi minua uimaan lähemmäksi. Kerättyäni hetken rohkeutta annan lopulta suuren pyöreän ruhoni liukua norppalauman luokse.

Ryhmän saavutettuani heistä jokainen tulee yksitellen halaamaan minua kuin kauan erossa ollutta veljeään. Viimeisenä lauman vanhin kaappaa minut syleilyynsä ja toteaa lämpimällä äänellä: ”Tervetuloa kotiin.”

Innostun yhdessä uuden perheeni kanssa tekemään hurjia vedenalaisia piruetteja ja kisailemaan kalojen pyydystämisessä. Tunnen itseni sanoinkuvaamattoman onnelliseksi kiitäessäni pitkin poikin merenalaista maailmaa unohtaen samalla kaikki arkiset vastuutehtäväni.

Yllättäen kaikista näyttävin pyörähdykseni päättyy kumeaan kolahdukseen pääni osuessa johonkin kovaan ja kulmikkaaseen.

14

liaisuuteni opettaa minua. Havainnot ja oivallukset kehittävät minua ja ympäristöäni.

Työntekijänä olen luova. Pyrin näkemään tehtävässä kuin tehtävässä mahdollisuuden yllättää. Yllätyksellä tarkoitan odottamatonta, parasta ratkaisua, joka kuitenkin oudosti tuntuu tutulta ja luontevalta. Luontevaan oivallukseen on helppo eläytyä.

Sen selittäminen muille tuntuu tärkeältä.

Oikealta tuntuvan ajatuksen pariin uskallan heittäytyä. Olen melko rohkea. Pelkään onnettomuuksia ja pimeitä kellareita, mutten epäonnistumista. Ymmärrän pinnallisen objektin ja hienovaraisen organismin eron.

En ole niin mukavuudenhaluinen, että se rajoittaisi minua löytämästä uusia tapoja tai ratkaisuja. Mukavuudenhalu näkyy kuitenkin siinä, etten halua tehdä töitä iltaisin, öisin tai sunnuntaisin.

Eilo, muista, että unelma-ammatillasi ei ole nimeä.

Säikähdän ja käännän katseeni kohti tuota tielleni osunutta objektia: Sehän on ensimmäisen opiskeluvuoteni puinen pienoismalli! Miten ihmeessä se on voinut päätyä tänne pinnan alle? Pian huomaan vedessä ajelehtivan myös toisen ja kolmannen vuoden töitäni, kunnes lopuksi ohitseni lipuu vielä viime viikolla piirtämäni suttuinen luonnospaperin palanen.

Yritän tarttua kiinni vaivalla työstämiini plansseihin ja pienoismalleihin, mutta eväni ovat liian pienet, jotta saisin mistään pitävää otetta. Hädissäni katson kuinka monen vuoden työpanokseni vajoaa hiljalleen kohti meren synkkää pohjaa. Nämä näennäisen mitättömät vanerinpalaset ovat antaneet merkityksen elämäni viimeiselle kolmelle vuodelle, mutta nyt ne eivät tee elettäkään päästäkseen takaisin luokseni.

Kurssitöiden olemuksesta on aistittavissa jopa jonkinlaista hiljaista hyväksyntää niitä kohdanneelle tuholle.

Keskellä tätä pakokauhua tunnen kuinka kämmen painautuu selkääni vasten. Hätkähdän ja yritän kääntää päätäni ympäri, mutta lihakseni ovat jostain syystä täysin lamaantuneet. Taakseni on ilmestynyt tuntematon hahmo, joka kurottaa päänsä aivan korvani viereen. Tämän jälkeen kuulen enää kirkkaan enkelimäisen äänen kuiskaavan minulle tyynesti: ”Nyt olet vapaa.”

Yhteydenottoanne odottaen, Iiro Ristikankare

Millaiset muodot saavat sinut syttymään?

Isot muodot sytyttävät! Haluan myös lainata Muumilaakson Niiskua ja paljastaa että “Pyöreä muoto kiihottaa minua”. Ei kuitenkaan pelkkä muoto, vaan myös tekstuuri ja pintakäsittely!

Paras tilallinen orgasmisi?

Ehdottomasti luonnon muovaama Møns Klint -kalkkikivijyrkänne Tanskassa. Mieletöntä tässä kokemuksessa oli pitkä saapuminen erilaisten usvaisten metsätyyppien läpi pujottelevia jyrkkiä puisia portaita pitkin rannalle. Tällöin edessä näkyi ainoastaan horisontti ja takana kohosi valtava valkoinen seinämä. Sen hetkisissä krapulatiloissani paikka oli kuin kuoleman fyysinen metafora.

Mikä on lempitekniikkasi?

Ne kaikki! Ensin lähdetään ajatustasolta kenties sanallisesti lähestymään. Sitten otetaan hellästi kynällä skissaillen, ja vähitellen siirrytään kovempiin tekniikohin ja koneelliseen jyystöön - välillä ehkä kiusoitellen palaten takaisin luonnosteluun.

Jossain vaiheessa hommia saattaa älytä ajatelleensa koko ajan jotain toista rakennusta, mutta mikään ei korvaa sitä tyydytystä kun näkee oman työn valuvan printteristä hiljalleen ulos.

Kuka tai millainen arkkitehti herättää sinussa kuplintaa pinnan alla?

Jean Nouvel herättää minussa kuplintaa aina kun kuvittelen häntä Torre Agbarin kimpussa.

HANNA MATTILA, OULU Millaiset muodot saavat sinut syttymään?

Kiivaimman pikkujoulun lähestyessä on pakko vastata ihan tämän hetkisen fiiliksen mukaan: Shanghai World Financial Center.

Paras tilallinen orgasmisi?

Kiireinen puheenjohtaja vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Kiltatalolla hinkataan ja hikoillaan joka päivä, aamusta iltaan. Porukka vaihtuu, hommat jatkuvat. Vihdoin alkaa loppu häämöttää. Suttuiset remppaajat hiljentyvät hetkeksi, pyyhkivät hien otsaltaan.

On aika nostaa kiljumalja, juhlasali on valmis. Kaiken taistelun ja yhteisten ähkintöjen jälkeen, ei yksikään paikka ole tuntunut yhtä hyvältä. Vatsan pohjassa kihelmöi ja kädet tärisevät pitkän aikaa vielä h-hetken jälkeenkin. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu joulukuussa, kun kaikki kiiltää uutena

MARJUKKA PÄIVÄRINTA, TAMPERE Oliko ala rakkautta ensisilmäyksellä vai vaadittiinko pidempää tutustumista?

En voi sanoa retkahtaneeni heti. Olen tietyissä asioissa aika varauksellinen ja laskelmoiva ihminen. Minun pitää punnita vaihtoehtoja tarkasti ennen kuin uskallan heittäytyä. Kai se littyy omaan epävarmuuteenkin, meni useampi vuosi ennen kuin edes uskaltauduin pääsykokeisiin. Sillä välin tyydyin hivelemään rakennusten seiniä (edellisen AO-lehden perusteella tämä on ihan yleinen oire) ja leikittelemään ajatuksella.

Noloin kritiikkisi?

Menin fuksivuoden tilatyö-kritiikkiin täysin keskeneräisen työn kanssa. Jätin duunin tietysti viimeiseen iltaan, ja kesken hommien sain niskakrampin. Ei auttanut muu kuin mennä kotiin ja kammeta itseni sängystä aamulla kritiikkiin, sillä en halun-

Millainen oli eka kertasi (kritiikissä)?

Fuksivuoden ekoja kritiikkejä ei oikein voi laskea, kun ne oli vähän sellaista söpöä räpeltämistä erilaisten aistikuutioiden sun muiden kanssa. Valolaatikon kritiikki oli se, missä kohtaa poikuus meni. Pelkäsin tilannetta, koska muutin laatikon ideaa vielä viimeisenä iltana, mutta helpotuksekseni sain kuitenkin assareilta hyvää palautetta.

Miltä uskottava arkkitehtiopiskelija näyttää?

Musta kaapu ja graafinen hiustyyli on tietysti ensimmäinen ajatus. Onko arkkitehtiopiskelija oikeastaan uskottava?

Alfajohtaja, anna laumallesi kolme vinkkiä menestykseen.

Usko itseesi ja intohimoihisi, ole sinnikäs ja yhteistyökykyinen. Ahkeruudella, inspiraatiolla ja oikeilla kontakteilla pystyy mihin vain!

ja puhtaana, valmiina tuleviin vuosiin ja vuosikymmeniin.

Jos kohujulkkis olisi rakennus, niin millainen se olisi?

Se olisi rakennus, jonka kaikki tietäisivät.

Suurin osa olisi ehkä nähnyt sen jossain julkaisussa tai ohi kulkiessa. Se olisi rakennus, jolle on tehty useita korjauksia, pienempiä tai isompia, lopputulosta kuitenkaan mitenkään erityisesti parantamatta. Kukaan ei oikein tietäisi, mikä sen merkitys, mihin sitä käytetään tai miksi se yhä on olemassa. Ennen kaikkea, miksi siitä yhä edelleen jaksetaan jauhaa.

Mikä on lempitekniikkasi?

Hinkuttelu. Hitaasti ja hartaasti kun hinkuttaa, niin saavuttaa varmasti toivotun lopputuloksen.

nut palauttaa työtä myöhässäkään. Matka piirustussaleilta kritiikkiin työ käsissäni oli todellinen walk of shame. Tilatyössäni oli noin viisi palaa kolmion muotoisia kapeita pahvinpaloja liimattuna yhteen. Sain kuitenkin elämäni ilostuttavimman kakkosen!

Millainen oli eka kertasi (kritiikissä)?

Jännitin kovasti, mutta tajuttuani mistä hommassa on kyse, pystyin rentoutumaan ja ajattelemaan muuta. Onhan se aikamoista masokismia, mutta kaikkeen tottuu.

Kuumottavin hetkesi pääsykokeissa?

Kuumottavin hetkeni liittyy koepäivänä pukemiini vaatteisiin – tai pikemminkin kenkiin. Neljäntoista sentin platform-kiilakorkonilkkurit saivat varpaat tunnottomiksi silloinkin kun istuin. Ei sellaisia tekonahkaisia kenkiä voi kesken päivän poiskaan ottaa. Tiedättehän…

15

Millainen oli eka kertasi (kritiikissä)?

Ekasta kerrasta on jo sen verran monta hetkeä kulunut, että tarkkoja muistikuvia tilanteesta ei ole. Siitä päätellen, että yhä edelleen ennen omaa suoritusta tärisyttää ja pelottaa, silloin tärisytti varmasti vielä miljoona kertaa enemmän.

Alfajohtaja, anna laumallesi kolme vinkkiä menestykseen.

Nukkukaa, syökää, juokaa, naikaa, lukekaa, urheilkaa, pilettäkää! Mitä vaan, mikä itsestä tuntuu kivalta! Kaiken puurtamisen ja cädiluokassa istumisen kyllä jaksaa, kun muistaa pitää hauskaakin!

Miltä uskottava arkkitehtiopiskelija näyttää?

Uskottava arkkari näyttää siltä, että häntä tarvitaan kaikkialla. Mustat silmänaluset, vähän hapsottava tukka, hassu neule. Jos pukeudut liian skarpisti, näytät feikiltä.

Pitkät ja kiireiset askeleet kampuksen käytävillä lisäävät arkkari-imagoa. Mielestäni uskottava arkkitehti uskaltaa myös pukeutua väreihin (huom. harmaa).

Alfajohtaja, anna kolme vinkkiä menestykseen laumallesi.

1. Pysyttele mahdollisimman kauan emosi lähettyvillä. Kasvatuksesta ja suojasta kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki irti.

2. Noudata lauman hierarkiaa, mutta tilaisuuden tullen kannattaa etuilla. Välillä se on vaan niin, että röyhkein pärjää.

3. Leikki on paras tapa oppia saalistamaan.

ARKKITEHDIN TYÖPOLKU teks t i H a rri H a ga n s a rja kuv a H a rri H a ga n piirro ks et Aino H a kul inen

iten olet kasvanut työhösi?

M Omalta osaltani arkkitehdin ammatti oli niin sanot-

tu pakkorako. Isäni, arkkitehti Charles Hagan, totesi ollessani teini-ikäinen, että ”Harrista tulee sitten arkkitehti”. Toteamuksen taustalla oli ilmeisesti kyltymätön himoni piirtämiseen. En tosin koskaan ole mitään muuta ammattia ajatellutkaan. Päätöstä en ole katunut; suunnittelevan arkkitehdin työ on ollut antoisaa ja tuonut aivan uusia ulottuvuuksia muun muassa matkailuun. Ympäristön havainnointi on keskimääräistä herkempää, ja arkkitehtuurikohteiden etsiminen palkitsevaa. Siinä näkee maailmasta paljon muutakin kuin niin sanotut tavalliset turistikohteet.

Työskentelin jo lukiolaisena isäni toimistossa piirtäjänä ja lopulta, numerus clausus -järjestelmästä huolimatta, aloitin opinnot TTKK:n arkkitehtuurin osastolla 1974. Opintojen alussa kävin muutamalla luennollakin mutta pääasiassa keskityin toimistotöihin ja harjoitustöiden laatimiseen. Siitä huolimatta valmistuin kurssini kolmantena 1983, yhdeksässä vuodessa. Pienen tauon jälkeen aloitin osastolla assistenttina 1987 ja toimin eriasteisissa opetustehtävissä tauotta tähän vuoteen saakka.

Työuran jakaminen oman toimiston suunnittelutehtävien ja opetustehtävien välillä, ehkä fifty-sixty -suhteessa, on ollut mielestäni erinomainen ratkaisu. Olettaisin, että toimistossa saadut kokemukset ”oikeasta työelämästä” ovat olleet merkityksellisiä luentokurssieni sisällön kannalta. Opetustehtävät puolestaan ovat mahdollistaneet lukuisat arkkitehtuuriekskursiot niin kotimaassa kuin ulkomailla, Japanin nykyarkkitehtuurin kurssin kymmenkunta opintomatkaa näistä ehkä kaikkein antoisimpana.

Miten ala ja työelämä ovat muuttuneet viime vuosikymmenten murrosten myllerryksissä?

Suunnittelutoimistojen työtilaukset ovat suorassa suhteessa rakennusalan suhdanteisiin, jotka taas kytkeytyvät kansantalouden tilaan. Arkkitehtitoimistoissa on ollut urani aikana muutama varsin järisyttävä laskusuhdanne, jotka ovat muuttaneet alaa ja sen arvostusta merkittävästi. Putoajina laskusuhdanteissa ovat monesti pienet yritykset, joilla ei ole talouspotentiaalia venytettäväksi. Ala onkin selvästi keskittynyt entistä suurempiin yksiköihin.

Toinen iso murros liittyy tietokoneisiin. 1990-luvun lamasta selvisivät nopeimmin arkkitehtitoimistot, jotka olivat ottaneet uuden työvälineen estoitta käyttöön. Käsityöläiset jäivät nuolemaan näppejään. Kehitys on tässä suhteessa ollut toki vääjäämätöntä ja täysin tarpeellista, mutta pienellä kaiholla tulee kuitenkin muisteltua niitä aikoja, jolloin käsin piirtäminen oli tietyllä tavalla ammattitaidon arviointiperuste. On kuitenkin todettava, että myös nykytekniikalla laaditut havainnekuvat ovat saavuttamassa uudestaan taiteellisia aspekteja, tekijän taidoista riippuen.

Näyttöpäätteen maaginen teho on myös muuttanut toimistojen työskentelytapoja, ei kuitenkaan välttämättä työskentelyilmapiiriä. Hiljaisuus on laskeutunut toimistoihin, kolmioviivainten kolina on muuttunut hiirten napsahteluun. Toimistojen sisäinen hierarkia on myös muuttunut; nyt projektia hoidetaan työntekijäkohtaisesti kokonaisvaltaisemmin. Poissa ovat skissailijamaestrot, työkkärien laatijat, rapidojen putsaajat, perskismaakarit, rakennuspiirtäjät sekä arkkitehtuurikirjastot, materiaalinäytteet ja pienoismallinurkkaukset.

Mitkä ovat tärkeitä asioita oppia jo ennen työelämää?

Opintojen tavoitteellinen valmistumisaika on lähes puoliintunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Tämä ei voi olla vaikuttamatta opintojen rakenteeseen. Kun aikaisemmin käytiin töissä hakemassa käytännön kokemusta, on se tänä päivänä huomattavasti vähäisempää. Kelan opintorahan tulorajat, opintojen tavoiteaikataulu ja kurssimaisuus sekä toimistojen muuttuneet työrutiinit eivät ole suo-

siollisia opiskelijoille. Pitäisikö opinnoissa olla siis enemmän käytännön ”kenttätietoutta” korvaamaan toimistotyöskentelyä? Ei taida onnistua. Käytännön ”detaljitietouden” sisällyttäminen tiivistyneeseen tutkintorakenteeseen on ongelmallista. Ollaan siirtymässä yleiseurooppalaiseen opiskelukulttuuriin, jossa tutkinnon suorittaneiden valmiudet projektien vetäjinä eivät aina ole parhaat mahdolliset. Monessa Euroopan maassa onkin käytössä valmistumisen jälkeinen ”karenssiaika”, joka tarkoittaa selkeämmin sanottuna pienempää palkkaa ja toimiston omaa kouluttamista.

Yliopistot ovat siirtyneet kilpailemaan rahoituksesta tutkimuksen ja kansainvälistymisen avulla. Jos arkkitehtikouluissa opetustehtävien rekrytoinnissa painotetaan tutkimuksellisia ansioita, tulee se vääjäämättä vaikuttamaan myös opetuksen sisältöön. Kun vielä vuosituhannen taitteessa suomalaiset arkkitehtiopiskelijat olivat kovaa valuuttaa kansainvälisissä opiskelijakilpailuissa, on tilanne nyt tasaantunut. Yleiseurooppalainen analyysiin ja prosessointiin perustuva suunnittelufilosofia on tätä päivää. Synteesi jää usein raakileeksi tai sen hiomiseen ei ole aikaa. Olen ollut opettajana joissakin kansainvälisissä kesäkouluissa, joissa suomalaiset opiskelijat siirtyivät lähes välittömästi piirtämään voitokasta lopputulosta muiden ryhmien hakiessa perusteluja ehdotukselleen keskiajan mytologioista. Tuomaristolle valinta oli helppo koska he usein edustivat niin sanottua vanhaa suunnittelijasukupolvea, joille lopputuloksen arkkitehtuuri on merkityksellisempi kuin siihen johtanut prosessi.

Mielestäni rakennussuunnittelua, joka kuitenkin on arkkitehtien perimmäinen osaamisalue ja ammattikunnan ”yksinoikeus”, tulisi edelleen korostaa tutkintorakenteessa. Nyt rakennusarkkitehtikoulutus on palautettu täyttämään syntynyttä aukkoa. Historia osoittaa, että ”käytännönläheiset suunnittelijat” tulevat toimimaan kilpailukykyisinä toimijoina rakennussuunnittelun tehtäviä kilpailutettaessa.

Olisiko yliopistokoulutuksenkin taivuttava osittain käytännön läheisempään suuntaan yhteiskuntatieteiden sijasta, jotta emme menettäisi rakennussuunnittelijan asiantuntijaroolia rakentamisen sektorilla?

Mikä on tärkeintä työssäsi?

Tarkastelen asiaa puhtaasti oman suunnittelutoimistoni töiden kautta. Kilpailuvoitto lähiöuudistuskilpailussa 80-luvun lopussa ohjasi toimiston suunnittelutehtävät lähiöiden kehittämiseen. Linjausta en ole katunut. On ollut mielenkiintoista olla mukana prosesseissa, joissa vilpittömästi on pyritty parantamaan nykyisten asukkaiden asumisen laatutasoa. Toimistollani on ollut useita suomalaisittain mittavia ja uudistavia lähiökorjausprojekteja. Koska tällaisten alueiden korjaaminen tapahtuu hyvin rajallisten taloudellisten resurssien puitteissa, olen saanut niin sanoakseni yliannostuksen kustannustehokkaasta suunnittelusta. Pidän tätä panos-tuotos -metodia kuitenkin hyvin haastavana ja myös ammattitaitoa vaativana. En täysin ymmärrä nykyistä rakennusten purkuvimmaa, koska niiden taustalla on mielestäni vääristynyt käsitys siitä, että vanhasta pitää saada täysin uuden veroista, ja että kaikki mahdolliset määräykset ja tämän päivän toiveet täyttäviä. Filosofia ei ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Rakennusten ja rakennusmateriaalien uusiokäyttöä pitäisi merkittävästi lisätä.

Lähiöiden

uudistamisessa

olisi myös valtavasti

tarvetta innovatiiviselle, taiteelliselle näkemykselle.

Lähiöiden uudistamisessa olisi myös valtavasti tarvetta innovatiiviselle, taiteelliselle näkemykselle. Tähän pitäisi kyetä opiskelijoita innostamaan ja olen sitä korjausrakentamisen kursseillani yrittänytkin. Hyvin mielenkiintoista voisi olla löytää lähiöiden korjaamiseen aivan oma estetiikkansa, joka voisi olla uudisrakentamistakin enemmän ekotechia ja energiantuotantoa.

Mielestäni rakennussuunnittelua, joka kuitenkin on arkkitehtien perimmäinen osaamisalue ja ammattikunnan ”yksinoikeus”, tulisi edelleen korostaa tutkintorakenteessa.

16

17

Tulevaisuudessa.

Kaupungit uusiksi. Arkkitehdin rooli uusiksi. Maailma uusiksi. Ihminen?

Opiskelijoiden juttuja julkaistaan mielellään. Ideoita voi lähettää osoitteeseen ark@ark.fi. SAFA tukee opiskelijajäsentensä lehtitilausta.

Vuosikerta 6 numeroa 52 € (norm 103 €).

SKALGUBBAR BY TEODOR JAVANAUD EMDÉN

Nyt myös näköislehtenä: www.ark.fi.

Tilaukset: www.ark.fi. Kysymykset: julkaisut@safa.fi.

Kaiken maalaamiseen ja pinnoittamiseen liittyvän tiedon löydät netistä osoitteesta www.tikkurila.fi/ammattilaiset.

–

Laaja, perusteellinen tuotetieto

–

Työ- ja suunnitteluohjeet

–

MaalausRYL 2012 -maalaustyöselostusohjelma

–

Kiinteistöjen huolto-ohjeet

–

Turvallisuusasiat ja paljon muuta

Jos et löytänyt sivuiltamme vastausta, voit soittaa puh. 020 191 2003/maalausneuvonta ammattilaisille

Net

arkkitehtiopiskeli-lehti_yleismainos_237x170mm.indd 1

21.11.2014 8:49:52

Työkalu ammattilaisilta tuleville ammattilaisille

RT Net on rakennusalan laajin tietopalvelu ja laatujärjestelmä kestävään rakentamiseen.

Arvostetusta palvelusta saat tiedot rakennushankkeen kaikkiin vaiheisiin – helposti ja aikaa säästäen: n

n

ohjeet mm. tilasuunnitteluun, rakenteisiin ja sopimuksiin alan säännökset yhdessä paikassa

n

RYLit, kaikille välttämättömät rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset

n

CAD-aineistoa: GDL-objekteja, 2D-detaljeja

n

käytännönläheisesti teknistä tuotetietoa ohjeisiin linkitettynä.

Tutustu ja kysy lisää RT Netistä www.rakennustieto.fi/tietopalvelut www.oppitieto.fi – verkkokaupassa edulliset oppilaitos/opiskelijahinnat

Puh. 0207 476 400 18

19

20