Issuu

filantropia ” TALVI

KEVÄT 2016

ORTODOKSISEN KIRKON KANSAINVÄLISEN DIAKONIAN JA LÄHETYSTYÖN TIEDOTUSLEHTI

Sovinnon

Tarinan opetus: Kun kadulla makaa ihminen, vaikka kuinka epämiellyttävä – älä kulje hänen ohitseen, vaan pysähdy ja auta häntä. Lähimmäinen on se, joka osoittaa laupeutta. Jeesus sanoo: ”Mene ja tee sinä samoin” (Luuk.10: 37).

Tämän vuoden paastokeräyksen teemana on sovinto. Yhteiskunnallinen ilmapiiri ja hätä maailmalla kertovat samasta asiasta; sovinnon tarve maailmassa on käsin kosketeltavissa.

äärellä

ilantropia toimii alueilla, joilta ihmiset ovat lähteneet liikkeelle sotien ja konfliktien vuoksi. Sovinnon tarve on monitasoista, sillä ongelmat ovat maailmanpoliittisesti, ihmisoikeusnäkökulmasta ja ilmastonmuutoksen seurauksena monimutkaisia. Ihmiset joutuvat etsimään selviytymiskeinoja pysyäkseen hengissä ja taatakseen perheilleen elämän turvallisissa oloissa. Uutisia seuratessa voi mielen vallata turhautuneisuus siitä, että maailmassa tapahtuu niin paljon hallitsemattomalta tuntuvia asioita. Kaoottiselta näyttävään tilanteeseen haetaan yksinkertaistettuja vastauksia ja ratkaisuja, joista kaikki eivät ole millään lailla inhimillisiä. Kristittyinä meidän on haettava sopua ja yhteisöä rakentavia tapoja toimia ja elää yhdessä siitäkin huolimatta, että yleinen ilmapiiri ajaa ihmisiä vastakkain. Sovinto maailmassa ei ole mahdollista, jos ihmisiltä puuttuu ihmisarvoisen elämän edellytykset ja perustoimeentulo. Siksi on tärkeää tukea perheitä, naisia ja lapsia – ihmisten mielekästä tekemistä niin Suomessa kuin maailmalla. Sovinnon rakentaminen on yhteisöjen rakentamista ja sen vuoksi suuren paaston keräyksellä tuetaan Filantropian työtä Afrikassa ja konfliktialueilla. l

In his

own body, Christ tore down the wall dividing Jews and Gentiles. As the body of Christ, God calls us to that same work of tearing down the walls of division, suspicion, fear, hostility. This work must begin in the Church itself. It must begin with us, in our own flesh that Christ has redeemed.

Sovinto

SUUREN PAASTON KERÄYS Keräyksen tuotolla tuetaan Filantropian työtä Afrikassa ja konfliktialueilla. Keräysaika 8.2.–27.3.2016 Filantropian keräystili FI53 5480 0520 0233 08 viite 12519

Vapaaehtoisen silmin:

hätämajoitusta rakentamassa Syyskuun puolivälissä 2015 Suomeen tuli Ruotsin kautta hallitsematon pakolaisvirta. Vanha järjestelmä, joka jakaa maahan tulevia ihmisiä kiintiöiden perusteella kuntiin ei enää riittänyt. Sen vuoksi tehtiin pikaratkaisuja ja turvapaikkaa hakevia majoitettiin esimerkiksi vanhoihin kouluihin vähäksi aikaa. Hätämajoituksissa tarvittiin paljon vapaaehtoisia.

LAURA KARLIN

Koulutuksessa jaettiin elettyjä esimerkkejä Filantropia koordinoi yhteistyössä ortodoksisen kirkon kanssa kolme turvapaikanhakijoihin, pakolaistilanteeseen ja seurakuntien diakoniatyöhön liittyvää koulutusta. Joulu-tammikuussa pidetyt koulutukset Joensuussa, Oulussa ja Tampereella kokosivat lähes sata kiinnostunutta vapaaehtoista ja seurakuntien sekä järjestöjen työntekijää.

urvapaikan hakijoiden kasvanut määrä on hämmentänyt seurakuntia eri puolilla maata. Osassa ortodoksisista seurakunnista työntekijät ja vapaaehtoiset lähtivät aktiivisesti liikkeelle heti syksyllä. He ovat kantaneet päävastuuta esimerkiksi hätämajoitusten järjestämisestä. Seurakuntiin on keksitty kerhoja kohtaamispaikoiksi ja uusia vapaaehtoisia on innostunut mukaan toimintaan. Osassa seurakunnista on oltu odottavalla kannalla ja reagoitu tarvittaessa avustuspyyntöihin. Aihe herättää myös ristiriitaisia tunteita. Riittävätkö tekijät ja autetaanko nyt vain turvapaikkaa hakevia. Tiedon lisäksi ihmiset kaipaavat kokemusten ja hyvien käytänteiden jakamis-

Joensuussa jaettiin hyviä kokemuksia.

ta, vertaistukea ja keskustelua vaikeiltakin tuntuvista asioista. Koulutuksissa painotettiin sitä, ettei turvapaikkaa hakevan kohtaaminen vaadi mahdottomia, vaan kyse on siitä että on ihminen ihmiselle. Oulun ja Tampereen päivien aikana oli mahdollisuus kuulla myös sellaisia omakohtaisia kertomuksia, joita turvapaikanhakijoista jokainen kantaa mukanaan. – Jos saisimme seurakuntalaiset kohtaamaan kasvoista kasvoihin turvapaikanhakijoita ja kuulemaan heidän tarinoitaan, tunnistamaan heissä oleellisesti samanlaisen ihmisen kuin me itse – sillä olisi suuri ennakkoluuloja murentava voima. Tämä on täysin mahdollinen luova haaste seura-

Ouluun tultiin myös Rovaniemeltä ja Kajaanista.

Nurten Oguz kertoi Suomen LähetysTampereella kuinka lapsuudessa opittu pelko viranomaisia kohtaan hellittää hitaasti.

seuran katastrofityön koordinaattori Timo Frilander sai ihmiset miettimään pakolaiskysymyksiä monelta kantilta.

kunnille, miettii Joensuun koulutuspäivään osallistunut isä Tuomas Kallonen Taipaleen seurakunnasta. Mielenkiintoista on pohtia myös auttamisen tapoja ja motiiveja. – Rahallinen tai muu välillinen avustaminen on eräällä tavalla helpompaa, mutta se voi jättää avustajan ja avustettavan toisilleen vieraiksi ja etäisiksi, arvioi isä Tuomas. – Vapaaehtoistiimiin on löytynyt fantastisia tekijöitä, jotka ovat hyvin innostuneita asiasta ja keskenään samoilla linjoilla. Diakoniatyötoimikunnassa on puolestaan käyty jo moniäänisempää keskustelua diakoniatyön prioriteeteista eli yksinkertaistaen: omat vai muut. Olemme todenneetkin, että tällä hetkellä kaikkein tärkein toiminta-alue on asenneilmastoon vaikuttaminen. – Myös vapaaehtoisten kentällä on ilmennyt jo rajumpaakin kritiikkiä turvapaikanhakijoiden jatkuvasta esillä pitämisestä. Vastaavasti vapaaehtoisilla on myös suurta auttamishalukkuutta. Katson että pitkällä tähtäimellä asian nostattama kitka sisältää hyvän kasvun siemenen. Esille nousevat kysymykset ovat tärkeitä ja paljastavia; ne sysivät meitä tuntemaan omaa itseämme ja haastamaan luutuneita ajattelun ja kokemisen tapoja. Helppoa se ei kyllä tule olemaan, lisää isä Tuomas. l

eurakuntamme vapaaehtoiset tulivat mukaan hätämajoituksen toimintaan heti ja pyysimme avuksi paikallisen marttayhdistyksen. SPR oli aloittanut jo majoittamisen tyhjään kiinteistöön keskellä kaupunkia ja sinne tarvittiin kaikkea mahdollista. Ei ollut huonekaluja, roskiksia, vessapaperia, sänkyjä petivaatteineen, astioita, vaan siis ainoastaan seinät, vesi ja sähkö. Ensimmäiseksi seurakunnan vapaaehtoiset rupesivat laittamaan ruokaa. Hätäruokailu järjestyi puolen tunnin kuluttua avunpyynnöstä. Kysyimme kirkkoherralta, että voidaanko käyttää rahaa ja luvan saatuamme tällainen nopea toiminta oli meille mahdollista.

Pieniä ihmeitä

Vapaaehtoistyössä kohtasin ihmisiä, jotka olivat meille vieraita. He puhuivat kieltä, jota en ymmärtänyt. Englantia puhui vain muutama ihminen auttavasti. Joukossa oli ihmisiä, jotka olivat pelokkaita, ahdistuneita, nälkäisiä, sairaita ja väsyneitä. Kohtaaminen ja kaikkien käytännön asioiden selvittely vaati runsaasti luovuutta. Koin, että sillä työllä oli erityinen varjelus. Kun kaikesta oli pula, mietin usein mistä saisimme kaikkea tarpeellista kun noin 150 ihmistä majoittuu saman katon alle. Tartuin puhelimeen ja kertaakaan en pyytäessäni saanut kielteistä vastausta. Esimerkiksi yhtenä aamuna en ehtinyt vielä käydä kauppareissulla ja ihmiset alkoivat heräillä ja tulivat keittiöön aamupalan toivossa. Kaapit olivat tyhjiä viimeistä murusta myöten. Samaan aikaan ovelle koputettiin ja ystäväni toi kaksi kassillista leipää ja aamupalatarvikkeita. Ystäväni oli lukenut sähköisen avunpyyntöni ja lähtenyt saman tien kauppaan. Muitakin ihmeitä tapahtui. Joskus apu tuli pesuaineen muodossa, joskus lämpimänä peittona ja joskus tulivat ne numeron 42 miesten kengät, joita oli juuri kaivattu. Lapset olivat juosseet perässäni sinäkin päivänä. He osasivat sanoa suomeksi ”pallo” ja ”koulu”. Mietin, että mistä nyt tähän hätään saadaan pallo. Ovelle koputettiin ja mies, joka ilmeisestikin oli joku valmentaja, toi muutaman pallon ja sanoi, että näille on täällä ehkä käyttöä. Toivottavasti lasten toinenkin toive toteutui ja

kaikki lapset ovat nyt muutaman kuukauden jälkeen koulussa.

Sydämen kielellä

Pienet ilot ja suuret surut jaettiin, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Minulle sanottiin, että tärkeintä on sydämen kieli. Tällä ohjeistuksella selvisin monesta tilanteesta. Asiaa varmasti helpotti se, että olen saanut tehdä kotouttamista edistävää työtä eri toimijoiden kanssa yli kymmenen vuotta. Opin itkemään arabiaksi ja nauramaan kurdiksi. Ihmiset ovat lopultakin samanlaisia. Ihmisillä on suru ja huoli omasta kohtalostaan sekä läheisistä, jotka olivat jääneet lähtömaahan. Monen omaisista ei ollut mitään tietoa. Pahimmassa tapauksessa turvapaikanhakija oli perheestään ainoana elossa. Yhdessä katsottiin kännykästä kuvia omaisista ja sitten itkettiin.

Matka jatkuu

Tilanne hätämajoituksessa vakiintui muutamassa viikossa ja seurakunnan vapaaehtoisten rooli muuttui erilaisten toimintaryhmien ohjaajiksi. Järjestimme kerran viikossa osallistavaa toimintaa, joka auttoi asukkaita saamaan elämään ja arkeen sisältöä. Nyt hätämajoitus on tyhjennetty. Asukkaat on siirretty eri puolille pienempiin ja enemmän kotia muistuttaviin asumismuotoihin. Turvapaikanhakijat jakavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Joskus auttaa se, että asettuu heidän tilanteeseensa ja miettii, mitä pakolaisuus minun kohdalla tarkoittaisi. Mitä jos joutuisin lähtemään pakoon omasta kodistani, kotikaupungistani ja jopa kotimaastani. Omalla kohdallani se tarkoittaisi, että joutuisimme hautaamaan kaksi koiraa takapihalle, hakisimme 102-vuotiaan äitini hoitolaitoksesta ja sitten vain tien päälle. Seuraava huoli olisi lasten perheistä ja muista sukulaisista, jotka asuvat eri paikkakunnilla. Miten heille on käynyt, nähdäänkö enää tai onko insuliinia tarpeeksi. Se paljon parjattu turvapaikanhakijan älypuhelin olisi siinä tilanteessa tarpeen.

TUULA KÄRNÄ

MOLDOVAN NUORET

vahvistuvat yhdessä

Evakkojen ja pakolaisten

ORTODOKSISUUS näkökulmasta pakkomuutto on pakolaisSuuri osa geopoliittisen Balkanin, uutta riippumatta siitä, onko muuttaja Ukrainan ja Länsi-Euroopan ortodokseista on pakolaisten jälkeläisiä. syyrialainen vai suistamolainen. Sen vuoksi Lähi-idän pakolaisten Balkanin eurooppalainen islam saapuminen Eurooppaan ei ole he- Balkanilla islam on historiallisesti ortodokrättänyt voimakkaita vastareaktioi- seille läheisempi uskonto kuin läntinen protestanttisuus. Kansallisvaltion identita Euroopan ortodoksien parissa.

akolaisuus ja diaspora ovat erottamaton osa ortodoksisuutta. Lähiidän arabikristittyjen joukkomuutto Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan alkoi 1800-luvun lopulla. 1920-luvulla koettiin kreikkalaisevakkojen pako kotiseudulta nykyisestä Länsi-Turkista. Samoihin aikoihin bolševikit toimeenpanivat ortodoksisen intelligentsian karkotuksen Neuvostoliitosta. Nämä kolme pakolaisaaltoa toivat länteen miljoonia ortodokseja. Oma lukunsa pakolaishistoriaa Euroopassa on 11 miljoonan ihmisen pakkosiirrot toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1945–1948.

Pyhät pakolaiset

Monet kirkkoisistä ja pyhistä, esimerkiksi Johannes Krysostomos, Evagrios Pontoslainen, Maksimos Tunnustaja, Gregorios Palamas ja Kosmas Aitolialainen kokivat vainon, vankeuden ja pakolaisuuden. Vainon kohteeksi joutumista pidetään yhtenä pyhyyden tärkeänä tunnusmerkkinä. Kansallisen yhdenmukaisuuden ihanteet syntyivät vasta pietismin myötä 1700-luvulla. Sen seurauksena ortodoksisen kristillisyyden arvoja ryhdyttiin muokkaaman alisteiseksi äärimmäisyyksiin korostetulle isänmaanrakkaudelle. Linjanveto ”evakon” ja ”pakolaisen” välille on luotu tästä ahtaasta ideologisoinnista. Evakon

teetti alkoi muokata Euroopan ortodoksisuutta vasta kommunismin kaatumisen ja Jugoslavian hajoamissotien jälkeen 1990-luvulla. Kommunismi rasitti ortodoksisia kirkkoja Euroopassa 1980-luvulle asti. Rautaesiripun kaatumisen jälkeen alkoi kypsyä utopia ortodoksisten kansallisvaltioiden syntymisestä Euroopan kartalle. Utopian tästä tekee se, että ortodoksisia kansallisvaltioita ei ennen ole koskaan ollut.

Huoli yhteiskuntarauhasta

Lähi-idän pakolaisten joukkomuutto koskettaa erityisesti Balkanin ortodokseja. Pakolaisuus tai islam ovat Bosnian, Bulgarian, Kreikan, Serbian tai Romanian ortodokseille tuttuja. Huolta aiheuttaa pelko elintason romahtamisesta ja terrorismi. Tämä näkyy erityisesti Bulgariassa, jonka väestöstä muslimeja on 13 prosenttia. Myös islamlainen vähemmistö suhtautuu pakolaisiin kielteisesti näistä syistä. Maassa on eletty sovussa vuosisatoja oman balkanilaisen islamin kanssa. Romaniassa ortodoksinen kirkko on vaatinut hallitukselta sallivam-

■ Moldovan Christian Aid, Helsingin

paa siirtolaispolitiikkaa. Romanian kirkon piirissä löytyy pakolaisten suhteen laaja näkemysten kirjo. Kypros on EU-maista lähimpänä Syyriaa, mutta sinne saapuvien pakolaisten määrä on pysynyt vähäisenä. Kreikan saarille turvapaikanhakijoita saapuu tasaisena virtana. Enimmillään saarille rantautui viime lokakuussa viiden vuorokauden aikana 48 000 pakolaista.

Isis-kauhukuvat muokkaavat mielipiteitä

Isisin tavoitteena on islamilaisten kansallisvaltioiden perustaminen Lähi-itään. Puhdasoppisia valtioita vaativat tuntuvat tietävän, miten kristityt pakkokäännyttivät omia harhaoppisiaan, tappoivat heitä giljotiinilla, sekä hukuttivat ja polttivat uskon puhdistamiseksi. Balkanilla ja muissa perinteisissä ortodoksimaissa Lähi-idän pakolaisten uskonnollinen tausta on noussut keskusteluun. Uutiskuvat kauhukuvilla ratsastavasta Isisjärjestöstä muokkaavat mielipiteitä. Vaatimukset kovenevat pakolaisten seulomiseksi. Ukrainan eteläosissa arabiortodokseja varten kutsuttiin viime vuoden lopulla vierailulle piispa Syyriasta. Hän toimitti jumalanpalvelukset arabiaksi ja sopi paikallisen metropoliitan kanssa arabiankielisen papin lähettämisestä Odessaan.

Romania

Moldova

Diakonissalaitos ja Filantropia käynnistivät vuosi sitten nuorten voimaannuttamiseen tähtäävän kolmivuotisen hankkeen Pohjois-Moldovassa. Suurimmalla osalla nuorista toinen tai molemmat vanhemmista ovat töissä ulkomailla.

Ukraina

■ Kymmenessä kylässä toteutettavassa

hankkeessa on yhteensä satoja nuoria. Edinetin hiippakunnan alueella toteutettavassa hankkeessa nuoret ovat kunnostaneet yhteisiä kerhotiloja, joita on saatu joko seurakunnalta tai kunnalta ilmaiseksi. ■ Nuoret osallistuvat kylien pap-

pien ohjaamina vanhusten parissa tehtävään diakoniatyöhön. Talvella 2016 he ovat esimerkiksi jakaneet Suomessa kirkkopäiville tehtyjä vilttejä moldovalaisille vanhukselle. Lisäksi nuoret käyvät vierailemassa yksinäisten luona. ■ Nuorten hankkeen yhtenä

tavoitteena on keksiä mielekästä tekemistä ja tarjota luotettavien aikuisten seuraa. Positiivinen palaute tekee nuorista vahvempia ja kannustus lisää itsetuntoa.

JYRKI HÄRKÖNEN

Opetuspuhe

Uudistumisen aikaa

uuren paaston aikaan saa taas kerran tuntea itsensä pieneksi. Lukemattomat laiminlyönnit, väärinymmärrykset ja huonosti hoidetut tehtävät niin työssä kuin omassa elämässäkin muistuttavat kasvamisen tarpeesta. Rukouselämä ja jumalanpalveluksiin osallistuminen vaativat uutta tahtotilaa ja muutenkin asioille pitäisi saada oikea järjestys. Tuttuja asioita meille kaikille. Viime syksy toi paljon muutoksia elämäämme. Moni on todennut uuden tilanteen haastaneen meidät pohtimaan omaa kristillistä vakaumustamme. Joudunko tekemään valintoja, joissa tietoisesti altistun arvostelulle. Koskeeko vastuu kaikkia, vai voinko vapaasti valita kohteen vain omasta kehysryhmästäni. Kysymys on ihmisistä, lähimmäisistä ja usein meille vieraista ihmisistä, jotka tässä tilanteessa kaipaavat apuamme. Valintaa ei tarvitse edes tehdä. Me autamme kaikkia niitä, joita voimme mahdollisuuksiemme mukaan auttaa. Kuka osaa mitata hädän tai tarvittavan avun määrää? Vastaus on häkellyttävän yksinkertainen – auta niitä joita voit. Auttaminen on ensisijaisesti toiminnan ja tekemisen asia, vasta toiseksi se on taloudellinen kysymys. Paaston hengen mukaista on puhua vaikeistakin asioita rakentavaan ja ymmärtävään sävyyn. Sanoilla toki on merkitystä, mutta hyvällä esimerkillä vielä enemmän. Kristillinen etiikka vaatii meitä toimimaan. Ei siinä kilpailla paremmuudesta tai suuremmasta oikeudesta – halu asettua toisen ihmisen hätään ja sitoutuminen omaan kristittynä olemiseen riittävät jo pitkälle. Maahan saapuneet pakolaiset ovat yhteisen vastuun kysymys. Paasto vie meidät kaikki lähemmäs jumalanpalveluksen maailmaa. Kasvava palvelustarjonta seurakunnissa antaa uusia mahdollisuuksia osallistua – tulla osaksi omaa seurakuntaa. Jumalanpalvelus on aina jakamista, pyhitystä ja kirkon viisas muoto pitää huolta, jakaa ja rakastaa. On valitettavaa miten pienen joukon etuoikeudeksi me olemme tuon kaiken antaneet. Vain muutaman prosentin joukko seurakuntalaisistamme osallistuu seurakunnan elämään. Voisiko tämä paasto olla uudistumisen aikaa meille kaikille? Onko nyt vuosi, jolloin jumalanpalvelus voi aidosti jatkua omassa arjessamme.

Keniaan UUSIA HIIPPAKUNTIA

Kehitysyhteistyön leikkaukset osuvat NAISTEN arkeen Kesä ja kärpäset hädin tuskin häiriintyivät, kun uutiset alkoivat välittää tietoja Suomen hallituksen uusimmista leikkaussuunnitelmista. Kaikkialta leikataan, niin luvattiin – ja niin tehtiin.

Palatkaamme viime kesään ja kehitysyhteistyön määrärahojen leikkauksiin. Kärpästen ohella teki mieli huitoa uutisia. Mitä tapahtuisi kaikelle sille työlle, jonka naiset olivat saaneet aikaan? Moni heistä oli oppinut uusia taitoja ja heille oli avautunut aivan uusi maailma, jollaista he eivät olleet tienneet olevan olemassa – saati heidän ulottuvillaan. Leikkauspäätöksistä huolimatta meidän on jatkettava yhteistä taivalta ja vahvistettava naisten taitoja, että he voivat jakaa oppimastaan eteenpäin ja turvata perheidensä toimeentulon pysyvästi. Muutaman kymmenen naisen ryhmä kasvoi kolmessa vuodessa 500 naisen joukoksi. – Paikalliset ihmiset ja Batun kaupungin työntekijät seuraavat mielenkiinnolla naisten kehittymistä ja onnistumisia, kertoo paikan päältä Maedot-järjestön toiminnanjohtaja Gennet Mengistu. – Emme voi jättää heitä yksin nyt, kun he ovat juuri päässeet uuden elämän alkuun ja tarvitsevat vielä lisätaitoja jatkaakseen sitten matkaa naisryhmien tukemina. Filantropia jatkaa tänä vuonna Batun naisten tukemista Etiopiassa lahjoitusvaroin ja hakee työlle uudestaan rahoitusta ulkoministeriöstä. l

aksi vuotta aikaisemmin Filantropian seurantamatkalla Etiopiassa istuimme kuumassa kokoushuoneessa naisryhmän kanssa. Heitä oli kolmisenkymmentä, joillakin vauva mukana. Kaupungin virkamiehiä odotellessa laitoimme kiertämään valokuvia omista lapsistamme, jotka parhaillaan kahlasivat loskassa tuhansien kilometrien päässä. Lapsista syntyi heti keskustelua ja naiset ihmettelivät, kuka hoitaa heitä, kun me äidit olemme täällä kaukana. ”Isät tietysti”, sanoimme. Ja päiväkoti, koulu ja tuttavat. Naiset olivat tulleet paikalle, koska olimme aloittamassa yhteistä taivalta heidän toimeentulonsa ja lasten hyvinvoinnin parantamiseksi. Jonkun mies oli kuollut, toisen vankilassa tai työtön ja kolmannen sairas ja työkyvytön. Naiset tarvitsivat töitä, joita voisi tehdä kodin yhteydessä. Niinpä he perustivat osuuskuntia, saivat koulutusta ja aloittivat pienyritystoiminnan. Lapset saivat monipuoli- Gennet Mengistu Etiopiasta sempaa ruokaa, kun per- vieraili ortodoksisilla kirkkoheen tulot kasvoivat ja päivillä Lappeenrannassa viime äidit pystyivät osallistu- elokuussa. Hän kertoi työstään maan taloudellisesti per- naisten ja lasten parissa ja heen olosuhteiden paran- tutustui suomalaisten ortodoktamiseen. sien elämään.

Naisten osuuskunnissa

on kouluttauduttu kolmen vuoden ajan toinen toistaan taitavammiksi pienyrittäjiksi. Kokemusten jakaminen on tärkeä osa oppimista.

Kenian ortodoksisessa kirkossa eletään suurten muutosten aikaa.

Piispat Neofytos Kongai ja Athanasius Akunda.

Paikallisten piispojen nimeäminen on tärkeää Kenian kirkolle.

leksandrian patriarkaatin synodi päätti kokouksessaan marraskuun lopulla 2015 Kenian ortodoksisen kirkon jakamisesta kolmeen hiippakuntaan. Arkkipiispa Makarioksen johtaman Nairobin hiippakunnan lisäksi Keniassa on nyt itäinen Nyerin ja läntinen Kisumun hiippakunta. Uusina piispoina palvelevat kenialaisyntyiset piispat Neofytos Kongai ja Athanasius Akunda. Molemmat ovat opiskelleet Holy Crossin ortodoksisessa seminaarissa Yhdysvalloissa. Piispa Akunda on missiologi, joka on väitellyt teologian tohtoriksi Etelä-Afrikan yliopistosta Pretoriassa. Hänen väitöskirjansa käsitteli ortodoksisuuden hedelmällistä dialogia Banyore-kansan kulttuurin ja hengellisyyden kanssa Keniassa. Kenian kirkon hallintorakenteen uudistus ja paikallisten piispojen nimeäminen hiippakuntien johtoon on antanut positiivista virtaa paikalliselle yhteisöille ja kohottanut kenialaisen ortodoksisuuden

Taidetta

Filantropian työn tukemiseksi Munkkiniemen kirkossa (Tiilipolku 6) Helsingissä maaliskuun loppuun asti avoinna oleva taidemyyntinäyttely toteutetaan ekumeenisena yhteistyönä.

unkkiniemen taidemyyntinäyttelyssä on esillä arvotaidetta lähinnä suomalaisilta taiteilijoita. Esillä on muun muassa Hugo Simbergin, Eero Järnefeltin, Rafael Wardin, Wäinö Aaltosen ja Juho Rissasen töitä. TERVETULOA!

I TIMO MÄKIRINTA

profiilia. ”Seurakuntalaiset ovat toivottaneet uuden kehityksen tervetulleeksi”, kertoo piispa Neofytos Kongai. Uusien hiippakuntien perustamista oli suunniteltu pitkään. Suuret muutokset vaativat kuitenkin myös sopeutumista ja vakiintuneiden toimintamallien uudelleenjärjestelyjä. Esimerkiksi hiippakuntien hallintomallin ja toimintasuunnitelmien luominen on vielä alussa. Taloudelliset resurssit ovat hyvin vähäisiä, joten uudet piispat ovat aloittaneet työnsä tyhjin käsin. ”Meillä on paljon haasteita, mutta myös paljon siunausta”, kuvailee piispa Athanaius Akunda. Yksi hänen hiippakuntansa nopeimmin kasvavia ortodoksisuuden keskuksia sijaitsee Turkana-heimon alueella Pohjois-Kenian aavikolla. Filantropia jatkaa yhteistyötä Kenian ortodoksisen kirkon kanssa, vaikka entiset yhteistyökohteet sijaitsevat nyt eri hiippakunnissa. Kevään odotettu yhteistyöhanke liittyy paikallisen ikonimaalausperinteen kehittämisen tukemiseen Nairobin pappisseminaarissa. l

Filantropia

ORTODOKSISEN KIRKON KANSAINVÄLINEN DIAKONIA JA LÄHETYSTYÖ

17.2. klo 18 Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo lukee kirjoittamiaan runoja suomeksi ja karjalaksi. Tilaisuuden musiikista vastaa kanttori, kanteleensoittaja Senni Valtonen. 2.3. klo 18 professori, oikeushammaslääkäri Helena Ranta puhuu sovinnon merkityksestä rauhan aikaansaamiseksi. 8.3. klo 19 Idän ja lännen kirkkomusiikkikonsertti. Varvara Merras-Häyrynen, Senni Valtonen ja Kaisa Sidoroff. 19.3. klo 10–14 Virpomavitsapaja ja vitsojen siunaaminen. Ekumeeninen perhetapahtuma.

FILANTROPIA RY PL 236, 00101 Helsinki www.filantropia.fi filantropia@ort.fi Toiminnanjohtaja Riina Nguyen riina.nguyen@ort.fi, 044 336 7064 (Etiopia, Lähi-itä, kansainvälinen diakonia, humanitaarinen apu)

Kaikki tilaisuudet järjestetään Munkkiniemen kirkossa (Tiilipolku 6), Helsingissä. Lisätietoa Munkkiniemen kirkon ekumeenisesta tapahtumista löydät osoitteesta www.filantropia.fi

Projektipäällikkö Aino Nenola aino.nenola@ort.fi, 044 590 7000 (Kenia, lähetystyö, teologiset kysymykset) Projektipäällikkö Minna Rasku minna.rasku@ort.fi, 044 756 7078 (Itä-Eurooppa, viestintä, kampanjat)

Tue Filantropian työtä

Filantropian toimisto sijaitsee osoitteessa Unioninkatu 39 B 25 (3. krs), 00170 Helsinki.

ilantropian toiminta on mahdollista ainoastaan kirkon, seurakuntien ja yksittäisten kirkon jäsenten tuella. Jokaisen tapa osallistua on korvaamaton.

Joulupaastokeräys YLSI ENNÄTYKSEEN

Voit tukea haluamaasi Filantropian työmuotoa tekemällä lahjoituksen Filantropian tilille FI63 5480 0520 0164 35 (OKOYFIHH). Yleislahjoitukset 12250 Lähetystyö 12263 Diakoniatyö 12276 Kehitysyhteistyö 12289 Koulupankki 12292 Katastrofirahasto 12111 Burundin ja Ruandan hiippakunta 12467 Papiston koulutus Afrikassa 12470 Kirkollinen naistyö 12483

Viime syksynä ja joulun alla oli todellakin aika toimia pakolaisuudessa ja konfliktialueilla elävien ihmisten hyväksi. Joulupaastokeräykseen lahjoitettiin yli 30 000 euroa.

KUVA: IOCC

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille! Teidän tuellanne voimme jatkaa työtä Syyriassa ja Kreikan saarilla, jonne Filantropia kanavoi humanitaarista apua 21 000 euroa vuonna 2015.

KIITOSAKATISTOS CD-levy á 20 euroa Filantropia ry:n työn hyväksi + toimituskulut. Tilaus sähköpostilla filantropia@ort.fi tai tekstiviestillä 044 336 7064. Merkitse kappalemäärä, nimi ja osoite.

Filant�opia

ORTODOKSISEN KIRKON KANSAINVÄLINEN DIAKONIA JA LÄHETYSTYÖ

Keräyslupa: POL-2015-11267, päätös 4.1.2016, voimassa 4.1.2016–31.12.2017. Keräysalue: koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kerätyt varat käytetään Filantropian kansainvälisiin diakonia-, lähetys- ja kehitysyhteistyöhankkeisiin.

Filantropia Info / Filantropia ry:n tiedotuslehti. Toimittajat: Aino Nenola, Riina Nguyen ja Minna Rasku Ulkoasu: Kuvitella / Anne Tervahauta Paino: Eräsalon Kirjapaino Oy 2016

Taidetta ja tapahtumia Sovinnosta 3.2.–30.3.2016