Faabeli 2/2016

Syksy 2/2016

SISÄLLYS

FAABELI

PÄÄKIRJOITUS

3

PJ:n PALSTA

4

PILTTITÖISET

5

HYBRIDI RY

16

MATKALLA MAAILMAN LAIDALLE JA TAKAISIN

17

SYNAPSIN EKSKURSIO DUBLINIIN

21

SEILIN LUMET—TARINOITA SAARISTOSTA

24

SANOTTUA JA KUULTUA

28

RETKINURKKA

29

PEHMOAIKUISVIIHDENOVELLI

30

2/16

Faabeli on Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestölehti, joka ilmestyy kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä.

PÅÅTOIMITTAJA

Fatih Kayaanan faalka@utu.fi

TAITTO

Fatih Kayaanan

AVUSTAJAT

Miika Laihonen Lotta Isaksson Ida-Marija Hyvönen Maija Jortikka Joni Halonen

Iiris Somervuori Elsa Ojaniittu Katri Aksentjeff Johannes Sahlsten Mari Linna Matias Saunamäki VALOKUVAT

Piia Lemmetty Jani Kinnunen

Johannes Sahlsten Mari Linna Katri Aksentjeff

OSOITE: Synapsi ry, Biologian laitos 20014 Turun yliopisto SÄHKÖPOSTI: synapsi@lists.utu.fi

WEB: http://synapsi.utu.fi

LEVIKKI: 100 PAINO: Painosalama Oy

2

PÄÄKIRJOITUS Hurraa Faabeli on täällä taas! Onni on tuore toalettilukeminen, onni on oma tyyny, onni on jaettu pussiruoka Galdhøpiggenin huipulla. Melkoisen usein se rakentuu kokemusten kylkiäisinä tulevista pienistä asioista. Sitä ei aina rutinoituneen arjen keskellä tule hoksattua. Toisinaan on hyvä ottaa menopeli alleen ja käydä katsomassa miltä onnellisuus näyttää jossain vähän kauempana.

Pohjolan korkeimmalle huipulle metriin Etelä-Norjassa.

2469

Johannes Sahlsten lähti etsimään onneaan kauempaa maailmalta. Hänen tähänastisista kokemuksistaan voit lukea sivulta kuusitoista ja tuoreimmat kuulumiset löytyvät hänen blogistaan maailmanlaidallejatakaisin.wordpress.com.

Puriko seikkailukärpänen? Anna mennä vaan.

Päivällisen riemua löysin kavutessani ystäväni Villen kanssa loppukesästä

Fatih Kayaanan

3

Vuoden 2016 puheenjohtajan viimeinen moro Synapsi ry:n puheenjohtajana on ilo ja kunnia taas tähän kärkeen kirjailla jotain, mitä kukaan ei lue, mutta minkä jokainen joutuu ohittamaan ennen kuin saa maistaa tämän Faabelin makeaa nektaria.

jestämässä olleille. Homma toimi erittäin hyvin eikä varmaan olla kaukana jonkinlaisesta talousennätyksestä, mistä varmasti nautitaan ainakin seuraava vuosi. Synapsi sai vuonna 2016 myös uudet hienot tilat tuolta Naturasta (toimistoista tulee muuten hieno juttu ensi Faabeliin). ValtaSynapsi tosiaan täytti jo 54 vuotta ja näistä vuokunnan sisällä siis kaikki hyvin. sista jokainen lienee ollut vähintään yhtä jännittävä kuin edeltäjänsä ja jokainen varmasti oma Mitä Synapsin suhteisiin tulee, niin koen yhteistarinansa. Nyt kun tätä himoittua palstatilaa suo- työn laajentuneen muiden MatLu:n opiskelijayhtiin, niin ajattelin lyhyesti avata Synapsin mennyt- distysten suuntaan ja lisäksi onnistuimme luotä vuotta näin omasta vinkkelistäni katsottuna. maan kauan kadoksissa olleen yhteyden Åbo Akademin biologeihin. Niitä ei tule hukata tulevinakaan vuosina. Valmista ei kuitenkaan vielä vuonna 2016 tullut. Yhdeksi ensi vuoden teemoista nousee varmasti yhteydenpito laitoksiin.

Vuosi vuodelta, pala palalta, tehdään Synapsista parempi yhteisö meille kaikille. Kunhan onnistumme siirtämään kaiken hyvän myös tuleville vuosille, niin olen varma, että Synapsin tulevaiEn siksi että vuosi olisi ollut kurja, vaan siksi että suus on loistelias ja vahva. tällä toimittamallani viralla ja siitä johtuneilla sivupoluilla on saattanut olla vaikutusta henkilökoh- Tärkein syy itselleni lähteä mukaan tämän aitaiseen opintopistekertymääni ja haluaisin pikku- kuisten iltapäiväkerhon pyörittämiseen oli saada hiljaa siirtyä miettimään valmistumistani edistäviä olla mukana kehittämässä sitä ja kehittyä itse tekijöitä. Tätä vuotta en kuitenkaan vaihtaisi mi- siinä samalla. Puheenjohtajan tehtävistähän nyt hinkään. Se on ollut käsittämätön kokemus. Eikä luovun, mutta Synapsista en ikinä. Vaihdan paperityöt kynään ja kameraan ja tulen jatkamaan vain minulle, vaan myös Synapsille.

Synapsin hallituksessa vielä vuonna 2017. Olen Kukaan ei varmaan vuoden alussa arvannut yhtä innoissani kuin joka vuosi tähän aikaan. millaisia hankaluuksia tulemme kohtaamaan.

Tulevan hallituksen vanhimpana minulla lienee Tarvittiin ylimääräistä yhdistyksen kokousta, paljon annettavaa nuoremmilleni. Uskon, että toimijoita jätti toimen kesken kautta, muutamat sopukorvaukset jouduttiin maksamaan, muumita- ensi vuodesta tulee tätäkin ikimuistoisempi.

Viime vuoden lopussa, kun meikästä tehtiin tämän yhdistyksen puheenjohtaja, niin allekirjoittanutta todella jännitti. Odotus vuoden 2016 suhteen oli katossa. Ja nyt kun vuosi siitä on kulunut, niin odotan varmaan enemmän, että olisi vuosi 2017.

lon väki uhkasi haastaa meidät oikeuteen ja uu- Kiitos kaikille tänne asti lukeneille. Kohotetaan det haalarit ovat yhä jossain matkalla puuvillapelyhdessä tölkkioluemme Synapsille. Pysyköön se lolta meille. Vapun allakin BiTassa satoi rakeita. elinvoimaisena yhdistyksenä iäti!

Perkele…

Paljon onnea 54-vuotias Synapsi!

Tekeville sattuu ja vuosi oli kuitenkin täynnä paljon hyvää. En koskaan halunnut Synapsin säästävän, vaikka suuret vuosijuhlat koittavatkin vuonna 2017. Saimme järjestettyä oikein kiitettävän määrän tapahtumia, joiden avulla kustannettiin laaja kirjo aktiviteetteja. Kiitos siitä niitä jär-

Ensi vuonna jälleen ihan uudet kujeet.

Se on moro!

Miika Laihonen Naavaa kasvava synapsijäbä 4

Teksti: Tuutorit Kuvat: Piia Lemmetty

PILTTILÖISET Osana iloista väkeä vuodesta 2016

5

Biologia Miikan ryhmä eli Muijan pultit

Ville N. Tennismaailman teräsmies, jolle Helmeilevä omenaviini ykkösellä alas on kryptoniittia. Rakastaa Paulaa ja Petriä. On patentoinut ominaistanssiliikkeen. Katraan vahvin.

Lauri ”Pommi” P. Kiskoo kalliita koktaileja ja on kiinnostunut sanojensa mukaan kaikesta ja kaikista (wöy). Persoonallinen rageeja, joka nukkuu kotona, kun muut ovat tentissä. Katraan Kalle ”Teekkari” A. Tekniikan opintojen käy- gigoloin. tyä tylsiksi vaihtoi opiskelemaan biologiaa. Suo- Ida P. Sosiaalinen sähläri. Aina tekemässä malaisen miehen perikuva, jonka esiintymisalue jotain. Hassu pikku tapaus. Tulee kaikille tutuksi on usein sama kuin Villellä. #KOK. Katraan vuoden 2017 hallituksesta! Katraan sähäkin. teknillisin.

Elina T. Hauskasti onnellinen ja mukavasti Saku S. Välkky eräjormailija. Shotin kaataja. vapaamielinen. Jos et tiedä ketään, joka ei tiedä Todennäköisyyksien valossa nuorempi kuin minigolfin ja golfin eroa, niin nytpä tiedät. Katsinä! MBTI:n mukaan INTJ. Katraan kuopus. raan hipein.

Aleksanteri T. Herrasmiesmäinen, rento ja Lisäksi ryhmään kuuluvat Inka ja Suvi sekä erittäin asiallinen lisäys Miikan katraan ydinryh- myöhempään opintojen vaiheeseen saapuneet mään!

Anu, Lauri, Marianne ja Milla.

Jessica R. Viinipullot äkkiä piiloon, Jessica tulee! Hauska, kikattava tapaus, joka sanoisi tähänkin että ”Höpönlöpön…”. Positiivisesti katraan bimboin.

6

Lotan ryhmä

Janina K. on 19-vuotias ja tulee alun perin Vantaalta. Opiskelupaikaksi valikoitui kuitenkin Suomen kaunein kaupunki Turku. Tämä melkein stadilainen neito on sinkku ja kuvailee itseään mukavaksi, mutta joskus temperamenttiseksi.

(Tämä puoli kannattaa siis ottaa huomioon, jos kiinnostuit).

Milja B. on 27-vuotiaana ehtinyt elämässään jonkin verran jo opiskella, mutta on nyt kiinnostunut biologian alasta. Siviilisäätyään hän ei paljasta sen tarkemmin kuin että ”eka kissa hankittu”. Jos mielit saada tarkempaa tietoa, tulee sinun selvittää se itse.

Heidi P., kutsumanimeltään Pujo, on parikymppinen ja elää ”etä-vitun-suhteessa”. Itseään hän kuvailee ujoksi ja työturvallisuusriskiksi. Huomautuksena kuitenkin, että ilmainen viina kelpaa aina. Suosituksena siis suunnata opiskelijabileisiin, jossa tätä ilolientä saa jos ei nyt ilmaiseksi niin ainakin kukkarolle sopivaan hintaan.

Henna P. on siviilisäädyltään varattu ja kuvailee itseään järjestelmälliseksi jääräpääksi ja samaan aikaan hymyileväksi herkkusuuksi.

Tämä 20 vuoden ikärajan saavuttanut neitokainen on nuorempana viettänyt vaihtovuoden Kanadassa, joten eksoottinen opiskelukaupunkimme tuskin tuottaa hänelle ongelmia.

Liisa M. on saapunut yliopistoon suoraan Lisäksi ryhmään kuuluvat Anna-Maria K., Erika lukion penkiltä. Ikävuosia löytyy siis 19 ja pari- S., Leena M., Sofia V., Telma K. ja Viivi H. suhdestatus on ”yksineläjä for now”. Kyseinen yksilö viihtyy luonnossa ja kuvailee luonnettaan sanalla jänis. Löytyisiköhän näistä kahdesta asiasta jokin yhteys?

7

Ida-Marijan ryhmä

Hidas hämäläinen, mutta tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Tämän vuoden bilevastaavamme, ihastuttava ja suorapuheinen ihminen.

Aliisa W. Ihana ja puhelias kaikkien kaveri.

Oikea supermimmi, jonka vuorokaudessa on varmasti enemmän tunteja kuin meillä muilla.

On mukana kaikessa (mm. luistelee, bilettää, opiskelee, kuuluu hallitukseen…) ja aika ei näytä ikinä loppuvan kesken.

Kaisa H. Meidän punapäinen kissanainen. Todella taitava ompelukoneenkäyttäjä, suorapuheinen ja sekoittaa aina jotain alkoholia maiJenni K. Meidän oma hupiukko, aina hauskoja toon. Aktiivinen nuori nainen joka on tuleva tujuttuja ja hyvä näyttelijä! Jo ensimmäisellä vii- tor. kolla saimme kuulla monia asioita jotka ärsyttäKaisa M. Eläinrakas koiraihminen. Tuli ja vät, esimerkiksi jonottaminen ja liian hitaasti rökitti meidät kaikki biljardissa. syövä tutor.

Noora H. Iloinen ja ahkera opiskelija. Oli jo Paula R. Kaikille ystävällinen ihana höpöttäjä syksyllä kanssani samalla sivuainekurssilla! joka on aktiivisesti kaikessa mukana. PyydystetAktiivinen aina kun töiltään kerkeää. ty, mutta ei ainakaan vielä rengastettu Miikan piltin toimesta. Kova tyttö tanssimaan ja helposti Saana P. Meidän urheilija. Harrastaa ampumista kilpailutasolla. Iloinen persoona, jota ei näe lähestyttävä persoona. kyllä koskaan suu väärinpäin.

Henna L. Meidän bilehile, tähän jos johonkin törmäät ihan missä tahansa opiskelijabileissä.

8

Johanna S. Sydämellinen ja eläinrakas. Kerennyt opiskelemaan biologiaa jo avoimen yliopiston puolellakin, joten on jo hyvin edennyt opinnoissaan. Kova Snapchatin käyttäjä, puhelimesta ei luovuta edes tanssilattialla.

Venla H. Aina iloinen, hymyilevä ja positiivinen. Puhelias, mutta hyvä kuuntelemaan (tai ainakin osasi esittää kiinnostunutta höpistessäni pilttiviikolla).

Maijan ryhmä

Iida-Sofia H. Iida on kuin syntynyt johtotehtä- Elisa Z. Siperian lakeuksilta kotoisin oleva Elisa viin karismaattisen luonteensa ja härskien juttu- on rento ja suomettumisen myötä jo onneksemjensa myötä. Onneksemme tämä Ylöjärveläinen me suoristunut kyykkyasennostaan.

Homo sapiens on vielä kuitenkin sinkku.

Natalie T. Tämä keravalaisten ja venäläisten Iris P. Pirtsakka ja pippurinen Iris laittaa kenet geenien onnellinen risteymä nauttii sitsaamisestahansa nippuun puolustettuaan itseään 19 ta ja on aina valmiina pitämään hauskaa ryypvuotta pääkaupunkiseudun pusikoissa. pyfrendien kanssa.

Enni L. Eksoottinen Enni on aina iloinen ja tuRosa K. Aina tyylikäs Rosa oli erehtynyt lee toimeen kenen tahansa kanssa. Tämä kauOuluun opiskelemaan biologiaa vuotta aikainis sinkku pitää koirista ja kuvaamisesta. semmin, mutta löysi tiensä iloksemme tänne Turkuun.

9

Lyydia L. Lyydia aka Lyllerö on omien sanojensa mukaan kuin ”leppeä lehmä”. Hän etsiskelee vielä itseään ja on eksynyt biologian sivussa mediatutkimuksen opiskeluun.

Nhung T. Nunu on pääkaupunkiseutujen kasvatti ja omaa vahvat mielipiteet asiasta kuin asiasta. Ennen Turkua Nunu opiskeli vuoden Oulussa biologiaa.

Vilma I. Tämä rääväsuinen ja tatuoitu naishenkilö on suuntavaistonsa olemattomuuden takia aina eksyksissä. Hänet voi myös bongata pelinhoitajana yökerhoissa.

Amalia K. Nokialaisen Amalian suunnitelmiin kuuluu kasvissyönnin ohella myös pelastaa kaikki maailman ihmiset ydintalvelta kutomalla kaikille villasukat.

Serena S. Lääkärin urasta haaveileva Serena on rauhallinen ja vastuullinen. Hän elää myös onnellisesti vakituisessa parisuhteessa.

Oona H. Oona on rauhallinen, ulkona ja luonnossa viihtyvä ja ympäristölleen vaaraton eläin, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

piltti (runollinen) pieni lapsi.

yks. nom.

piltti

yks. gen.

piltin

yks. part.

pilttiä

yks. ill.

pilttiin

mon. nom.

piltit

mon. gen.

pilttien

mon. part.

pilttejä

mon. ill.

piltteihin

”Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että piltti kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja. ” -Puppulausegeneraattori 4.1.2017

10

Maantiede Jonin ryhmä

Emma K. Kaksikymmentä trooppista eltaantu- teen vuotta ilmentävä mies näyttää Turussa misaste vuotta kasaan kerännyt Em- myös viihtyvän. Itsestään Juho paljastaa ma ilmoittaa siviilisäätynsä hankalaksi. Käyttä- meille seuraavaa: hän tyminen sekä luonne on maantiedettä opiskele- on naimaton siviili, ja käytökseltään perus valle Emmalle itselleenkin mysteeri. Hän totemantsalainen. aakin vain, ettei tiedä niistä mitään.

Petteri S. on kotoisin Turun aurinkoisesta Elina P. Trooppiset eltaantumisasteen vuoympäryskunnasta Liedosta. Liedon aurinko ei det kyseenalaistava Elina saapui Turkuun opismiestä kuitenkaan ole eltaannuttanut, ja herra kelemaan maantiedettä. Tekniikkaan nopeasti toteaa eltaantumisasteensa olevan vähäinen. turhautuva, siviilisäädyltään sinkku nainen yritNaimattoman siviilisäädyn omaava taistelija, tää aina ajatella positiivisesti. Elina mainitsee joka tietää myös miten mailaa kädessä pidemyös olevansa kesää, matkailua sekä kahvia ja tään, kuvaa luonnettaan vaatimattomasti parsuklaata rakastava persoona. haaksi (5/ 5,5)!

Juho V. Tamperelainen Juho päätti parantaa elämänlaatuaan ja ottikin suunnakseen Turunmaan (ei se juusto). Tämä 2016. eltaantumisas11

Ina V. Pupu ainiaan, kuvailee Ina itse- Anni V. Paljasjalkainen jämsäläinen ään. Tämä iloinen maantieteen pilt- Anni otti riskin ja vaihtoi Jämsän kadut ti mainitsee pitävänsä myös porkkanoista Aurajokirannan maisemiin. Anni on eltaansekä toteaa käytökseensä kuuluvan korke- tumisasteeltaan "sitä eksoottisinta astetalle hyppely. Eltaantumisasteen vaiku- ta" ja siviilisäädyltään single. Omien sanotus ei tähän pupuun ole jättänyt jälkeään. jensa mukaan hänen käyttätyminen ja luonne voidaan käydä selvittämässä...

Veera N. Eltaantumisasteeltaan hyvin kypsynyt Veera tuli Turkuun asti opettele- Nella M. Nella saapui Jyväskylän kautta maan Turun murretta sekä opiskelemaan Turkuun tutkimaan maantieteen salosiinä lomassa myös maantiedettä. Tämä ja.

Hänellä on käynnissä "ainakin close enough sinkku" mieltää it- 24. trooppisen eltaantumisasteen vuosi ja sensä käytökseltään ja luonteel- siviilisääty on vapaa. Käyttäytyminen on taan luontaisesti awkwardiksi. Veera yrit- naisen omasta mielestä holtiton, muttei tää myös kovasti opiskelujen- kuitenkaan holiton. sa ohessa ylläpitää mainitsemiaan 6/5 käytöstapoja.

Kiinnostava henkilö Tommy Wiseau (s. 3. lokakuuta 1955) on taidokas elokuvaohjaaja. Hän ansioitui erityisesti vuonna 2003 julkaistusta The Room –elokuvastaan, jonka vaatimaton mies ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti sekä olennaisesti näytteli elokuvan viettelevää miespääosaa.

Elokuva sai kulttimaineen erityisesti huonoudestaan ja sitä yleisesti pidetäänkin eräänä surkeimmista elokuvista kautta aikain.

12

Iiriksen ryhmä

Aku S. on naimaton ihan spede äijä suoraan Turun naapurikunnasta Kaarinasta. Tätä mantsalaista ei ikääntyminen vaivaa eikä ulkonäköä puutu, vaikka hän täyttää trooppisissa vuosissa vasta 22 vuotta.

on aina myöhässä. Jos käytös ihmetyttää, ei hätää, hän on vain krapulassa!

Olli P. on nopeasti eltaantuvaa tyyppiä vaikka mantsalainen onkin. Ulkonäkö saattaa hämätä, mutta tämä ruokoton nuori mies täyttää Vivian V. on 20-vuotias nuori nainen mantsal- trooppisissa vuosissa jo 100 vuotta! ta, joka on kaikkien kaveri. Hänen seurassaan Jutta P. on söpö mantsalainen, joka esittää kannattaa kuitenkin varoa ettei hän kompastu kipeää jotta ei tarvitsisi saunoa. Tämä 6/5 omiin jalkoihinsa tai nukahda kesken kaiken! trooppisissa vuosissa täyttävä neiti etsii seuraKristiina L., tuo 21-vuotias kaunis neitokainen laista, joten rikkaat koiranomistajat, soitelkaaon Joensuun lahja Turulle. Hän kuvailee itse- han! ään mukavaksi ja elää turvallisesti parisuhteesLauri N. on espoolainen ilmestys Suomen sa.

Turussa, joka on ihme kyllä vielä singeli! SekaMikael A. on 22-vuotias pesunkestävä mant- vuudestaan huolimatta tätä miestä ei liiallisalainen, jonka kanssa tulee helposti toimeen. nen eltaantuminen vaivaa, vain riittävästi!

Hänen kanssaan kannattaa kuitenkin pitää Noora H. on maailmanmatkaaja mantsalta, varansa, sillä hän saattaa tarvittaessa innosjolta ei seikkailunhalua puutu! Peloton Noora tua! on tutustumisenarvoinen kaveri, jota ei kannata Inka R. on 25-vuotias sinkku ihan vaan Turus- säikähtää! ta. Hänet tunnetaan hulivilina hunsvottina joka 13

Elsan ryhmä

Linda L. on hiusväriltään blondi maantieteen opiskelija. Hänen eltaantumisasteensa tropiikissa vuosissa on aivan liikaa ja ehkä juuri näiden liika vuosien takia hän kuvailee itseään lainkaan väheksymättä yksinkertaisesti parhaaksi. Joku muukin on näköjään huomannut Lindan parhauden, sillä hän on siviilisäädyltään varattu.

tään. Salla taitaa myös tietää paikkansa kodissa, sillä itseään hän kuvailee piilovittuilevaksi kodinhengettäreksi. Eltaantumisaste tropiikissa vuosissa on Sallalla läpimätä.

Siiri T. saapui sinkkuna Turkuun maantiedettä opiskelemaan, sillä hän jätti kumppaninsa (kissan) Helsinkiin. Toivotaan siis, että myös Sara P. saapui sinkkuna ja täysin vapaana kau- Turusta löytyy komeita kissoja. Tämän höpötteniiseen Turkuun opiskelemaan maantiedettä levän ja sosiaalisen naishenkilön eltaantumisastietäen, että tämä paikka on ”place to be”. Rait- te tropiikissa vuosissa on hurjat 20. tiina ja fiksuna henkilönä Sara kertoi eltaantuAleksi P. ei lähtenyt maailmalle, vaan turkulaimisasteekseen tropiikissa vuosissa olevan 19. sena jäi tietenkin opiskelemaan Turkuun ja mitä Salla B. saapui Turkuun opiskelemaan maan- muutakaan sitä opiskelisi kuin maantiedettä. tiedettä Somerolta. Siviilisäätyään Salla ei itse tiedä, vaan käskee kysymään sitä avomiehel14

Valle ”Ralle” K. on kaikkien rakastama ja kaikkia naurattava maantieteen opiskelija. Vai onko hän sittenkin rastittava kusipää? Hmm. Eltaantumisasteekseen tropiikissa vuosissa tämä herra on absoluuttinen nolla. Ehkä tämä eltaantumisaste kertookin jotain siitä, että siviilisäädyltään Valle on Jedi.

suhteessa. Tämä ”ihan kiva tyyppi ” kertoo eltaantumisasteekseen tropiikissa vuosissa olevan 20.

Mirka L. on kotoisin Paraisilta (ruotsiksi Pargas) ja laiskuudestaan ja saamattomuudestaan huolimatta hän selvitti tiensä yliopistoon. Suurena kissafanina tunnettu Mirka omistaa poikaysSanni V. ei halunnut luopua rakkaasta Tu- tävän lisäksi myös kaksi ”hullua” kissaa. Eltaanrusta, joten hän jäi opiskelemaan maantiedettä tumisasteekseen tropiikissa vuosissa hän kerpaikalliseen yliopistoon. Tätä neitokaista ei kan- too 22. Ehkä juuri nuo vuodet ovatkin muodosnata tavoitella, sillä hän elää onnellisesti pari-

Kuin kaksi marjaa

Holkeri

Harri Holkeri

Jopa 400-vuotiaaksi elävä hailaji

Ansioitunut poliitikko

15

Hybridi ry Teksti: Katri Aksentjeff

H

ybridi on Turun yliopiston mate- taan Liukuvaan laskiaiseen ja Vappuna maattis-luonnontieteellisen opis- pistetään jalalla koreasti VappuStartiskelijajärjestöjen etu- ja yhteistyöjä sa. Kesälläkään ei napiteta omissa porjestö, jonka jäsen sinäkin snapsina teroissa vaan kirmataan Uittamolle olet! Suureen ja värikkääseen perhee- kellumaan muun haalarikansan mukaseen kuuluu muutama muukin ainejär- na! jestö: Asteriski ry, Delta ry, Digit ry, IVA ry, Nucleus ry, Pulterit ry, Statisti- Jotta toiminta ei mene ihan pelkästään ka ry ja TYK ry. Hallituksessa istuu jo- bileissä ravaamiseksi Hybridi järjestää kaiselta jäsenjärjestöltä vähintään yksi erilaisia tapaamisia, kuten Edunvaltonedustaja, jotka valitaan yhdistyksen ta-iltoja, joihin saapuu paikalle opiskesyyskokouksessa. lijan edunvalvontaa hoitavia henkilöitä kertomaan, mitä he tekevät. Paikalle Vuoden aikana järjestämme useita ta- saavat tulla kaikki edunvalvonnasta pahtumia, kuten syksyn käyntiin rä- kiinnostuneet. Tärkeintä tässä toiminjäyttävän SyysStartin, joka on muodos- nassa on se, että Hybridin hallitus tetunut jo perinteeksi. Muita biletapah- kee näitä huikeita juttuja opiskelijoina tumat jakaantuvat sopivasti lukuvuo- muille opiskelijoille. Jos järjestötoiminden ajalle. Myöhemmin syksyllä järjes- ta kiinnostaa ja haluat tutustua muitetään Piltti ja Fuksi-iltamat, joissa den alojen opiskelijoihin paikka Hybripääsette telmimään muiden uusien din hallituksessa voisi sopia juuri sinulopiskelijoiden kanssa hyvässä henges- le! sä. Kevään viimeisillä lumilla osallistu-

16

Matkalla maailman laidalle ja takaisin Teksti: Johannes Sahlsten Kuvat: Johannes Sahlsten

O

lipa kerran nuori poika, joka oli koko lapsuutensa katsonut luontodokumentteja ja nähnyt toinen toistaan hienompia maisemia ympäri maailmaa, mutta itse matkustelu oli jäänyt vähemmälle. Lapin tunturit ja hiihtoreitit kyllä olivat tuttuja, mutta Englantia pitemmälle eivät retket koskaan olleet vieneet. Unelmissa oli matka UuteenSeelantiin joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Sitten tapahtui jotain: kaikkien todellisten reissaajien leffa Into the Wild tuli telkkarista ja se oli menoa sitten.

Tuo poika olin minä ja vuosi oli jotain 2010. Siitä alkoi vuosia kestänyt suunnittelu ja unelmointi ja päätin, että viimeistään armeijan jälkeen pakkaan rinkkani ja jätän Suomen taakseni pariksi kuukaudeksi. Aluksi tarkoitus oli lähteä vain Uuteen-Seelantiin, sitten mukaan tuli myös Australia ja lopulta päätin sisällyttää mukaan ”muutaman” muunkin maan. Sukulaisille ilmoitin haluavani kaikki rippija ylioppilaslahjat rahana säästötilille matkaa varten, mutta katsoin fiksummaksi jättää mainitsematta mitään suunnitellun reissun kestosta. Hiljalleen palaset loksahtelivat paikoilleen ja kesällä 2015 intin päätyttyä oli tarkoitus alkaa valmistelemaan lähtöä oikein urakalla niin, että palaisin takaisin Suomeen aloittamaan opiskelut seuraavana syksynä maailman ympäri matkanneena. Kaiken järjen mukaan kesäkuun 30. päivän olisi pitänyt olla ilon päivä, sillä kuulin päässeeni opiskelemaan biologiaa. Yhden unelman toteutuminen tarkoitti kuitenkin toisen lykkääntymistä ja olin murheen murtama. Uusien sääntöjen vuoksi ensimmäistä opiskeluvuotta ei enää voinut olla poissa ilman painavaa syytä ja matkakuumetta ei sellaiseksi laskettu, joten reissuun pääsisin lähtemään aikaisintaan seuraavana kesänä.

27.9.2016 koitti viimein päivä, jota olin odottanut vuosia. Päivä, jolloin jätin hyvästit Suomelle. Päivä, jolloin tein unelmistani totta. Varhain aamulla seisoin HelsinkiVantaalla rinkka selässä enemmän tai vähemmän valmiina kohtaamaan maailman.

Ensimmäinen pätkä yhdeksän kuukauden matkastani olisi liftaaminen Kööpenhaminasta Istanbuliin. Tähän väliin on hyvä mainita, että en ollut koskaan ennen liftannut ja enkä oikein tiennyt mistä aloittaa. Ensimmäiset tunnit vain kiertelin ympäri Kööpenhaminaa ja juuri 45 vuotta täyttänyttä Christianian vapaakaupunkia koittaen sisäistää sen faktan, että nyt reissu oli totisinta totta. Christianian graffitien peittämistä seinistä löysin maalattuna tekstin only freedom is holy. Se oli hetki, jolloin tajusin todellakin olevani täysin vapaa vain nauttimaan reissussa olemisesta. Poimin maasta palan pahvia, kirjoitin siihen Jylland ja asetuin tien sivuun. Olin varautunut odottamaan monta tuntia, mutta vartin päästä oli jo itävaltalaisen rekan kyydissä matkalla lähelle Saksan rajaa onnellisempana kuin pitkään aikaan.

17

S

euraava viikko kului Saksassa Hampurin kautta Berliiniin ja Frankfurtiin matkustaen ja reissuelämään totutellen.

Tanska ja Saksa eivät vielä tarjonneet mitään erityistä Suomeen verrattuna, mutta olin yllättynyt ihmisten halusta auttaa tuntematonta kadun varressa seisovaa ja reissussa rähjääntynyttä matkaajaa. En kertaakaan joutunut odottamaan kyytiä yli puolta tuntia ja useimmiten viiden minuutin liftaamisella sain kyydin satojen kilometrin päähän. Kyytien lisäksi tapaamani ihmiset ovat tarjonneet ruokaa ja juomaa ja kaikkein ystävällisin on ollut frankfurtilainen lentoemäntä, joka kääntyi varta vasten minua varten ympäri ja kuljetti paremmalle paikalle moottoritien varten. Olin kuulemma takkuisen tukkani ja longboardini kanssa tuonut mieleen muistoja nuoruudesta. Kun viimein tuli aika erota, hän kaivoi esiin omat Intiasta tuomansa ja Gangesissa kastetut rukoushelmensä ja ojensi ne minulle tuomaan onnea sinne pääsyyn. Tunsimme alle tunnin ajan, mutta siitä huolimatta ilmassa oli haikeutta jatkaessamme eri suuntiin.

Jos Saksan luonto ei vielä säväyttänyt, oli tilanne seu”Tunsimme raavassa maassa, Sveitsissä, aivan toinen. Matkustin Saksasta alppimaahan Geneven yliopiston ympäristötiealle tunnin ajan, teiden laitoksen autossa yhdessä nanopartikkeleiden ja mutta siitä proteiinien vuorovaikutusta tutkivan post-docin kanssa ja saavuin perille yön pimeydessä. Seuraavana aamuna huolimatta ilmassa heräsin auringon noustessa lumihuippuisten vuorten taoli haikeutta kaa. Näky oli jotain uskomatonta tasaisessa EteläSuomessa kasvaneelle! Sillä sekunnilla päätin viettäväni jatkaessamme eri Sveitsissä useamman päivän korkeasta hintatasosta suuntiin.” huolimatta. Lidlin leivällä ja maidolla eläminen oli pieni hinta siitä, että sain mahdollisuuden kiivetä vuorille korkealle pilvien yläpuolelle. Tavoite oli yli 2000m korkuinen Ällgäuwhoren, mutta polun loppuessa reiluun 1950 metriin ja jatkuen siitä vain muutaman kymmenen sentin urana kivikkoista huippua pitkin molemmilla puolen ollen pystysuora pudotus satoja metrejä, oli pakko hyväksyä tappio ja tyytyä reiluun 1965 metriin.

Maisemissa ei silti ollut mitään valittamista ja aurinko lämmitti niin lämpimästi, että ilman paitaakin tarkeni varsin hyvin. Turkoosiin järveen vuorilta valunut vesi ei sen sijaan ollut ihan niin lämmintä, mutta virkisti mukavasti rankan kiipeämisen jälkeen.

18

S

veitsin ankean ruokavalion jälkeen päätin suunnata Itävallan sijaan Italiaan pitsalle ja pastalle. Kyydin tarjosivat kaksi Milanoon matkalla ollutta intiaania, jotka totesivat että näin hullua amigoa on pakko auttaa. Italiassa sää oli vielä aivan kesäinen ja Gardajärven rannoilla palmut huojuivat ja linnut lauloivat. Italian ainut huono puoli oli liftaamisen vaikeus ja yhteisen kielen puuttuminen. Saksassa vielä ymmärsin auttavasti ainakin tekstejä, mutta italiaa en osannut sanakaan ja varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät vastaavasti osanneet englantia. Ne, ketkä epäilyksistään huolimatta ottivat minut kyytiin, olivat kuitenkin poikkeuksetta todella ystävällisiä ja sain taas nauttia cappucinoista ja leivonnaisista huoltoasemilla.

Italiassa viimeistään ymmärsin, että vuoristoisessa ympäristössä kartalla oleva etäisyys on jotain ihan muuta todellisuudessa. Eksyin päätieltä sortumien vuoksi käytöstä poistetulle tielle ja sain kävellä mutkaisia teitä ylös ja alas pari tuntia ennen kun italialaisnainen tarjosi kyydin seuraavaan kylään. En ole ikinä elämässäni pelännyt niin paljon: jos italialaiskaupungeissa liikenne on välillä kaoottista, kuvitelkaapa mutkainen tie vuoren rinteelle ilman kaiteita ja vanha maasturi ajamassa ylinopeutta ja ohittelemassa muita autoja… Ei ihme, jos tien varret ovat täynnä ristejä ja pieniä patsaita kertomassa jonkun kuolleen siinä.

Italian jälkeen oli aika jatkaa matkaa Itävallan maaseudulle niinkin läheisten tuttujen kuin äidin kaverin serkun ja hänen miehensä luokse. ”Kyydin Teki aika hyvää kolmen viikon reissaamisen jälkeen hetki rauhoittua, nauttia hyvästä ruuasta ja mikä parastarjosivat kaksi ta, päästä saunaan. Maaseudulta matkani jatkui kohti Milanoon matkalla Wieniä ja jälleen oli aika yllättyä ihmisten auttavaisuuollutta intiaania, jotka desta ja vieraanvaraisuudesta: sain kyydin aikanaan totesivat että näin hullua Wienissä kymmenen vuotta asuneelta mieheltä, joka soitti pari puhelua ja ilmoitti hymyillen, että hän järjesti amigoa on pakko minulle yöpaikan kaverinsa kaverin luota. Ovikelloa auttaa.” soittaessa minulla ei ollut pienintäkään aavistusta millaisen henkilön luokse olin menossa ja koska Hampurissa olin katsonut parhaaksi häipyä äkkiä vähän turhankin ystävällisen ranskalaismiehen luota, olin jo varautunut pahimpaan. Oven kuitenkin avasi suunnilleen saman ikäinen opiskelija yhdessä kämppiksensä kanssa ja he olivat tehneet ruokaa kaukaa Suomesta tulleelle matkaajalle. Vietimme hauskan illan jalkapalloa katsoen ja maailman menosta jutellen. Olisin saanut jäädä vielä toiseksikin yöksi, mutta tiet kutsuivat ja jatkoin matkaani Wienin kahviloiden

19

kautta itään kohti Budapestiä ja uusia seikkailuja. Kuukauden päästä on aika saattaa ensimmäinen etappi päätökseen, nousta koneeseen Turkissa ja lentää Intiaan kohti uusia seikkailuja!

Näin kolme viikkoa pienellä budjetilla matkustaneena voin sanoa, että Interrail-passin ostamatta jättäminen ja liftaukseen turvautuminen on ollut päätös, jota en ole katunut hetkeäkään. Olen tavannut enemmän paikallisia kuin olisin ikinä uskonut ja päätynyt paikkoihin, joista en ole tiennyt mitään. Toivottavasti myös tulevat kahdeksan kuukautta ovat yhtä unohtumattomia.

Johannes ”se punapiponen jätkä” Sahlsten maailmanlaidallejatakaisin.wordpress.com

20

Synapsin ekskursio Dubliniin 28.9. – 2.10.2016 Teksti: Mari Linna Kuvat: matkaseurue ja paikalliset alkuasukkaat

S

ynapsin ekskursio starttasi keskiviikkona 20 innokkaan opiskelijan voimin kohti Irlannin pääkaupunkia. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme nopeasti kaupunkiin ja vierailimme kaupungin luonnonhistoriallisessa museossa.

Museossa oli kattava eläinkokoelma tunnettuja ja vähän tuntemattomampiakin eläimiä. Kokoelman lisäksi museossa kerrottiin tarkemmin esimerkiksi hyönteisten keräilystä. Museo oli osallistujien mielestä toteutettu hyvin, siihen oli nähty paljon aikaa ja vaivaa. Esimerkit olivat havainnollistavia ja laajoja, minkä lisäksi näytteet eri eläimistä olivat monipuolisia. Museo eteni järkevästi pääjaksojen mukaan.

”Museossa oli kattava eläinkokoelma tunnettuja ja vähän tuntemattomampiakin eläimiä.”

Torstaina tapasimme Trinity Collegen maantieteilijät, jotka ottivat meidät avosylin vastaan.

Vierailumme aluksi he pitivät meille lyhyen esittelyluennon opiskelusta Trinityssä. Maantieteen tutkimuskenttä on Trinityssä laajempi kuin omassa yliopistossamme ja siihen kuuluvat ihmis- ja luonnonmaantiede, historiallinen ja filosofinen maantiede, ympäristö-, talous- ja planetaarinen maantiede sekä ilmastonmuutos.

Luonnonmaantieteen kenttäretkiä tehdään Irlannin luoteisosan saarille. Ihmismaantiedettä opiskelevat käyvät myös yhteiskuntaa käsitteleviä kursseja (geography and society).

Kuva: Mari Linna. Vähän tuntemattomampi eläin Kaikilla luonnontieteitä opiskelevilla on opintojen alkuvaiheessa kahden vuoden pakolliset kaikkia luonnontieteitä käsittelevät perusopinnot, jonka jälkeen voi hakea itseään kiinnostavaan pääaineeseen. Ainejärjestötoiminta ja ”paikallisen TYYn” rooli olivat samankaltaiset kuin meillä täällä Turussa. Opiskelu Trinityssä on maksullista, mutta opiskelua helpottavia apurahoja on mahdollista saada.

21

Yliopistoesittelyn jälkeen maantieteilijät veivät meidät maantieteellistä twistiä sisältävälle kaupunkikierrokselle läpi tunnettujen nähtävyyksien. Kierroksen aikana opimme kaikkea hauskaa pikkunippeli tietoa Dublinista esimerkiksi sen miksi talojen ikkunat ovat korkeammalla pienemmät ja sen miksi Irlannin pankin ikkunat on muurattu umpeen. Kuulimme kuinka kaupungin läpi virtaava Liffey-joki jakaa kaupungin kulttuurillisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja urheilullisesti täysin kahtia. Kaupunkikierroksemme lopuksi paikalliset maantieteilijät järjestivät meidät Trinityn hienoon, historialliseen kirjastoon Book of Kellsiin.

Perjantaina oli vuorossa Trinity College Dublinen genetiikan laitoksen esittely ja eläintieteilijöiden tapaaminen. Professori McLysaght piti meille luennon genetiikan laitoksen toiminnasta ja tutkimuksesta. Luennossaan professori McLysaght kertoi laitoksen tutkimuksesta molekyylibiologiassa, mikrobigenetiikassa, kasvigenetiikassa, neuro- ja kehitysgenetiikassa, bioinformatiikassa ja lääketieteessä. Lopuksi professori kertoi kiinnostuneille, miten hakea väitöskirjatyöhön Trinity Collegeen. Laitoksen edustajan luennon jälkeen genetiikan opiskelijoiden ainejärjestö GenSoc kertoi meille opiskelijaelämästä Trinity Collegella. Ainejärjestö kertoi mm. kutsuvansa tutkijoita puhumaan erilaisiin seminaareihin, sekä järjestävänsä erilaisia ajanvietteitä ja illanviettoja jäsenilleen.

Perjantain ohjelman lopuksi eläintieteilijöiden ainejärjestö ZooSocin edustaja esitteli meille Trinity Collegen kampuksen "tiedepäätyä", jossa biotieteiden opetus järjestetään. Eläintieteen rakennuksessa esillä olevia fossiileja ja luunäytteitä oli valitettavasti suljettu lasikaappeihin ja pääsy aulan ulkopuolelle rajoitettu laitoksella viime aikoina tapahtuneiden varkauksien takia.

Kuva: Mari Linna.

22

Lauantai oli ekskursiomme ehkä odotetuin päivä. Suuntasimme tuolloin päiväretkelle Irlannin länsirannikolle Cliffs of Moherille. Retkikohde oli suunniteltu siten, että nähtävää riittäisi varmasti niin maantieteilijöille kuin biologeillekin. Matka länsirannikolle kesti pysähdyksineen noin viisi tuntia, minkä aikana näimme muun muassa Dunguairen linnan, Cliffs of Moherin pienoismallin ”mini cliffsin” ja Leprechaunin linnan, jonne kolikon (tai kiven) heittävä sai esittää toiveen. Perillä Moherin kallioilla meitä odotti

mahtavat näkymät. Kallioista erottui selvästi savi- ja hiekkakivikerrostumat vuosimiljoonien takaa. Vierailun päätteeksi osa meistä ehti piipahtaa mäen sisälle rakennettuun Cliffs of Moherin vierailijakeskukseen.

Osallistujien mukaan ekskursio oli mukava.

Ohjelmaa ja vapaa-aikaa oli sopivassa suhteessa ja kaupunkiin ehti tutustua hyvin yliopistovierailujen jälkeen. Ekskursiovastaavat kiittää ja kuittaa. Seuraavaa ekskursiota odotellessa 

Toisia kinosti enemmän kuin toisia..

Kuva: Katri Aksentjeff.

23

Seilin lumet— tarinoita saaristosta 11.–13.11.2016 Teksti: Fatih Kayaanan Kuvat: Jani Kinnunen

E

räänä iloisena perjantai-iltapäivänä kellon kilahtaessa täsmälleen 16:00 innokkailla synapsilaisilla saturoitu reissubussi nosti kytkintään Eläinmuseon parkkipaikalta kohti viikonlopun mittaista seikkailua saaristossa. Matkakapseli oli sakeana jännityksestä, sillä seurueemme tiesi mitä tuleman pitää: reipasta lehtien haravointia sieraimia hellivässä raikkaassa meri-ilmassa.

Matkalla maineikkaaseen Nauvon keskustaan matkanjohtajamme Mari Linna ja Lauri Kakko tarinoivat Seilin saaren historiasta aina menneisyydestä nykypäivään. Nauvosta jatkoimme matkaamme yhteysaluksella kohti haravointipyhättöämme.

24

Otteita Seilin lumien lokikirjasta:

25

Tänä vuonna luontoäiti päättänyt peittää lehdet valkoiseen lumihuopaan haravoijien riemuksi.

Tämä ei kuitenkaan haravointia estänyt ja pirteä reissuporukka tarttuikin haravan varteen intoa puhkuen. Auringon suodessa silmäyksiään, lehtien ja lumen muodostama lähes sementtimäinen massa siirtyi päivän mittaa pihapiiristä rantatöyräille hajottajien buffetpöytään.

Paikoitellen työskentely oli jopa niin kiihkeää, että muutama työvälinekin tuli käyttöikänsä päähän. Ahkeran yhteistoiminnan ansiosta työt saatiin hyvissä ajoin valmiiksi ja kukin vetäytyi taholleen valmistelemaan asusteitaan viikonlopun huipentumaa, Lepradiskoa, varten. Pukujen kekseliäisyys oli jälleen kerran ihailtavan monipuolista ja piristävää.

26

Seilissä runoiltua: ”Matkustin kohti Seiliä taas, laukussa viinaa ja kaljaa vaan.

Jos mua hiukkasen onnistaa, niin en krapulaa saa.” ”Huh mikä Seili, täysi kiljuleili.

Nyt löytyi peili, taidan heittää veivin.” ”Se joka kiljuun kurkottaa, ei kaljaan kapsahda.” ”Tähän päättyi humala. Se oli mahtava tarina.

Kohta Hese.

Kilju oli tänä vuonna tehokasta tavaraa, se kaatoi urheammankin sotilaan.

Eli täydellistä.

Näin kännisen unta, jossa haravoimme lunta.”

Kiitos 11.–13.11.2016 27

Kuva: Anonyymi. Pukukilpailun voittaja, sata litraa maitoa (kuvassa oikealla).

Sanottua ja kuultua

Alkoholi, seksuaalisuus, ulkomaalaisuus ja muut nuo ihmisiä erottelevat hommelit -Puheenjohtaja (2016) kokouksessa

”Biologia ei ole pilipalitiedettä niin kuin ”Laitetaan tähän vähän pehmikettä, jos

maantiede.”

hän peruuttaa niin ei pallit plosahda

-eräs professori 13.9.20106

teippiin kiinni.”

-luennoitsija Koe-eläin kurssin käsittelyharjoituksissa.

”Rakennetaan muuri Deltan rajalle ja tehdään Synapsista taas suuri.”

”Minusta tuntuu kuin olisin taas lapsi, hoivassa järjestön nimeltään Synapsi.

-anonyymi

Elämän tiedettä opiskelemme jalanjäljissä nimien suurten, ihmiskuntaa

”Mutta tämä maailma ei ole petrimalja.”

edistämässä, biologia on ikuinen.

-Kai Norrdahl

Evoluutin ja DNA:n salat meille aukeaa,

sillehän mantsan pojat yhdessä laukeaa.”

-Rakkaudella Lauri (ja muut)

”Bilsan pilteillä on huono dispersaali erityisesti genetiikan ja ekologian luennoilla. Uskomme ”Jätän tentin väliin, kun tuntuu että olen

tämän johtuvan lajiutumisesta hikipinkoihin ja ryyppäreihin. Osassa yksilöitä on

lukenut liikaa” -Lauri P .

havaittavissa sattuman aiheuttamia piirteitä kummastakin lajista. Valinta karsii pirkän ajan

”Vinkki elämäsi helpottamiseen: älä kysy

tähtäimella yliopistosta selviytyvät ja sille

Miikalta hänen gradu-aihettaan!

tielle jäävät.”

-anonyymi

-A & P

28

Retkinurkka — Turun lähistön luolia Teksti: Fatih Kayaanan

Innokkaalle luolaharrastajalle Turun lähiseutu tarjoaa muutamia käymisen arvoisia kohteita. Valtaosa Suomen luolista kuuluu sekundäärisiin, eli jo kiteytyneistä ja kerrostuneista kivilajeista, muodostuneisiin jääkauden muovaamiin lohkareluoliin. Useisiin Turunkin seudun luoliin liittyy historiallisia anekdootteja, joilla on hyvä mehustella retkeä jo etukäteen.

Luolavuoren luola, Luolavuori Luolavuori kohoaa peräti 65 metriä merenpinnan tasosta. Alueella on useita pieniä onkaloita, joiden tutkimiseen saa helposti kulumaan muutamia tunteja. Vetonaulana on kuitenkin pääluola, joka kutsuu koluajaansa kolmionmuotoisella suuaukollaan.

Innokkaat geokätköilijät voivat löytää luolasta myös jotain käymisen arvoista.

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6708600, E 240185 Ryövärin luola, Kaarina Tähän luolaan liittyy kiinteästi suomalainen merirosvotarina, jonka mukaan luola on myös nimensä saanut. Tarinan mukaan veneitä ryöstelleet rosvot pitivät luolaa tukikohtanaan ilkitöitä tehdessään. Tarinaan liittyy myös surullinen panttivankiosuus, sillä rosvojen kerrotaan napanneen lähikylästä naisen orjakseen.

Itse luola on kallioon haljennut lähes sadan metrin mittainen kanjoni, jossa on avoimia ja lohkareiden peittämiä osuuksia. Luolan tutkailuun on syytä ottaa taskulamppu matkaan.

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6701625, E 241366 Ahvensaaren kalkkilouhos, Parainen Jos maailman yksi hienoimmista saaristoista kutittelee, löytyy Ahvensaaresta seikkailijalle paljon tutkittavaa. Saarelle pääsee kätevästi esimerkiksi saariston yhteysaluksilla. Suljetusta kalkkikaivoksesta löytyy mahtava holvimainen onkalo, jonka pohja on osittain veden peittämä. Näkemisen arvoinen on myös saaressa oleva Kilamon niemen avolouhos, joka on täyttynyt kristallinkirkkaalla makealla vedellä.

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6697155, E 198918

29

Pehmoaikuisviihdenovelli osa 1 Teksti: Fanny A. Takahai

O

li tuulinen syysilta ja taivaalta lempeästi tippuva divetymonoksidi kasteli parransängestä karhean leukapieleni.

Sadepisarat sekoittuivat suupielestäni valuvaan sylkeen. Sitä ei erittynyt syyttä, sillä mieleni oli levoton ja myllerryksissä.

Olin matkalla kohti YO-kylä itää, jossa on tunnetusti Turun kauneimmat kanjonit.

Niiden kutsu oli vahva. Olin erityisen kiinnosunut eräästä tietystä kanjonista 25 neliön asunnossa lähellä Aurajokea.

Tämä kyseinen kanjoni, tarinani päätähti, oli herättänyt mielenkiintoni edellisviikon vegasjatkoilla. Oi olisipa tiistaituopin pahoinpitelemät hermosoluni toiminut edes tyydyttävästi. Normaalista verbaaliakro- Mutta tänään on tänään ja palataan nybatiastani oli vain rippeiden rippeet jäljel- kyiseen hetkeen. Olen jo ovella. Käteni lä. Miehen mieli, se on oudompi kuin kes- hakaa ovea samalla temmolla kuin sydäkiverto pölynimuri. Silloin kun sosiaali- meni rintalastaani. Kuulen askelia, kun seen kanssakäymiseen tarvittavaa toi- sisällä oleva succubus lähestyy ovea. mintakykyä kaivataan, tulee se jännitystä Saranat narahtavat ja sieraimeni täyttää ehkäisemiseksi turruttaa ohrapirtelöllä. lempeä, mutta määrätietoinen, leikkisästi Monimutkainen juttu tuo hartioillani lepää- tanssiva tuoksu. Katseemme kohtasivat vä hattuteline saati sen sisältämät aivoi- kuin kaksi avaruuden tyhjyydessä vailla tukset, mutta kyllä silläkin nähtävästi pär- päämäärää vaeltavaa asteroidia. Palajää. vien kipinöiden sinkoillessa tartuin hänen poninhäntäänsä ja saattelin hänet tiukasKanjoni oli herättänyt huomioni tanssilatti- sa otteessa peremmälle oven sulkeutuesan näivettyneillä ja hyvin tampatuilla lami- sa takanani. Ovesta ei ollut paluuta ilman naateilla. Olin päissäni miettinyt kuinka hiertyneitä nivusia... monta seikkailua tuonkin kaunokaisen muodostaneet molekyylit olivat seikkail- Jatkuu kevään numerossa. leet maailmankaikkeuden valtateillä.

30

31

32