Faabeli 2/2005

SYNAPSI RY:N VIRALLINEN JULKAISU JO VUODESTA 49,65

www-painos

Syksy 2005

Biologibasistit

Biologien piirissä on suhteettoman paljon basisteja. Faabeli yrittää saada selville mikä bassossa kiehtoo? s.33

Jumalaiset linnut

Synapsin veteraanilintuhar rastaja nit Ville Vasko kertoo miksi or eivät pidä sinusta s.12

na Muka tely sit e i t t l Pi 2005

SIDUKKATESTI SAHAMIEHET PALAUTTEET SEILI NIKSIPIRKKA YMS.

2

Faabeli II/2005

S

iitä on jo kaksi vuotta kun ex-puheenjohtajamme Kati mesmeroi minut liittymään Synapsin hallitukseen, eli siihen salaperäiseen sisäpiiriin, jota kohtaan olin aikaisemmin tuntenut pelonsekaista epäluuloa. Näiden kahden hallitusvuoden päätepiste minun kohdaltani on se, jota juuri nyt pidät nakeissasi, neljäs ja vihoviimeinen Faabelini. Tänä aikana syntyi mieleni syövereissä lukuisa joukko kunnianhimoisia suunnitelmia lehden sisällön ja ulkoasun parantamiseksi.

Harvapa niistä toteutui, lähinnä oman laiskuuteni ja yleisen

saamattomuuteni vuoksi. Mutta mitäpä tässä surkuttelemaan.

Jokainen lehti ilmestyi ajallaan ja olen kuullut, että joku on joskus nähnyt jonkun lärpäkettä selailevankin. En tosin ole varma oliko tämä unta.

Palautetta toimittamistani lehdistä on tullut kiitettävästi.

Suurin osa palautteesta on ollut perin positiivista tai rakentavaa kritiikkiä. Ainoastaan kerran eräs nimeltämainitsematon surkimus luonnehti lehteä sanoilla ”ihan”, ”täyttä” ja ”paskaa”. Tämäkin kritiikki olisi voinut johtaa hedelmällisempään

Faabeli II/2005

LEHDEN SISÄLTÖ:

Pääkirjoitus lopputulokseen, jos siihen olisi ujutettu edes mikroskooppinen hitunen perusteluja (demo: ”ihan täyttä paskaa, koska...). Iso kyynel. En kuitenkaan ole asiasta pahoittanut mieltäni.

Tahdon kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat pelastaneet lehden (yleensä viime hetkellä, kuten nyt) täydelliseltä sisällönpuutteelta. Ilman teitä olisin luultavasti ripannut jutut jostain kiimaisesta 70-luvun itäsaksalaisesta pornolehdestä.

Danke schön ja sitä rataa.

2 Pääkirjoitus 4 Palauteosio

Faabeli on Turun Yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestön Synapsi ry:n julkaisu. Lehti ilmestyy lukuvuoden aikana kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä.

7 Sahaa! Katsaus todelliseen työmiehen

Sähköposti: synapsi@utu.fi

Synapsin tämän vuoden aikana vastaanottamat palautteet pj:n ja vpj:n vastauksien kera.

Osoite: Synapsi, Biologian laitos, 20014 Turun Yliopisto

arkeen Kyllä yliopistohomppelitkin oikeita miesten töitä osaavat tehdä. Koskettava kertomus kesätöistä sahalla.

Web: http://synapsi.utu.fi

Mirkka se tervehtii alamaisiaan.

Mainosvastaava: Jani Helin jamihe@utu.fi

10 Puheenjohtajan tervehdys 12

Jumalaiset linnut Lintugurumme Ville Vasko kertoo värikkäin sanankääntein harrastuksesta, josta tulee pakkomielle.

3

Päätoimittaja: Ville Härmä vvharm@utu.fi

Ulkoasu ja taitto: Ville Härmä (Etu- ja takakansien kuvat: “Tyyne”, Pia Winberg 2005) Valokuvat: Ville Härmä, Pia Winberg, Eeva-Mari Jouhilahti

Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto

Toimitus ja avustajat: Mikko Peltoniemi, Mirkka Heinonen, Ville Vasko, biologian ja maantieteen tuutorit, T-M Stenman, Teemu Makkonen

Vuorikatu 22 A 15, 00100 Helsinki puhelin: 09 622 6850

Levikki: 200 kpl Paino: Digipaino Turku

Ympäristöasiantuntijat pitävät huolta ympäristöstä ympäristöasiantuntijoista huolehtii YKL

www.ykl.fi

18 Synapsin piltit 2005

Tuutorit ovat taas keränneet pilttinsä yksiin kansiin.

Kiitokset: Kaikille lehden tekoon osallistuneille!

26 Seilin lehdet 2005

30 Suuri siideritesti

29 Timo Tapion

33

Synapsin perinteikäs pakkotyöloma hyisessä Faabelissa kaikki on suurta. Jopa pienimuotoinen saaristossa. Muistaako kukaan? siideritesti. Testiryhmä erottelee jyvät akanoista siiderikentällä. niksipirkka seuraaville tuutoreille Synapsin basistit Makkosen Temppa luettelee huonon tuutorin Ainejärjestöömme kuuluu kohtuuton määrä tunnuspiirteet. basisteja. Tässä muutaman esittelyt.

4

5

Faabeli II/2005

Palalauteosio Synapsin hallitus vastaa vuoden aikana palautelaatikkoon kertyneisiin kommentteihin Teksti: Mirkka Heinonen ja Mikko Peltoniemi

Palaute: Palaute:

Kuka on piereskelly toimistotuolin verhoilun piloille? Tuulettakaa se!

Salkkareiden Kentsu tässä vaan moi! Hyvin ootte jätkät Satunnainen ohikulkija vetäny! Tootte kaikki ihkui!

Palaute: Moi! Hallitus: selvä, vedetään se lipputankoon ens vappuna!

On mukavaa kun Salkkareiden Kentsu kokouskutsuissa ym.aina toivotetaan kaikki Palaute: tervetulleiksi ym. kuitenkin Hallitus: No Moi ihku sellaisen ihmisen,joka ei ole Kentsu. Koska palaat takaisin Onko tässä elämässä ollut missään toiminnassa Salkkareihin? mitään järkeä?

Saako mukana, on vaikea tulla T: überfanisi, the bilesensei. teiltä parisuhdeneuvontaa, toimistolle,koska tuntuu mielestäni voisitte auttaa että sielläkuitenkin aina särkyneitä synapsilaisten istuskelee sama ”sisäpiiri” Palaute: sydämiä, lieneekö tämä juttuineen.Uuutena joukkoon liikaa... tuleminen on vähän vaikeaa Moi! Te ootte kaikki siis. Tosin en tiedä mitä asialle ihania, erityisesti se vaalea Rakkaudensoturi voisi tehdä...joten tämä oli kiharakutrinen jäbä. Sen kun aika tyhmä palaute... saisi elävänä pulloon....

Hallitus: Hyvä Rakkaudensoturi, ei, Hallitus: Tämä on täysin Pasi-Anneli elämässä ei ole järkeä ja totta! Mutta ottakaa rakas mitä parisuhde neuvontaa jäsenistö huomioon, että Hallitus: Hei Pasi- tulee, kysy Heikiltä ja jos sisäpiirin muodostumiseen Anneli, ketähän näistä ongelma on enemmän tarvitaan rajoittunut joukko vaaleaveriköistä mahdat a l k o h o l i p o h j a i n e n yhdessä paikassa. Hilatkaa tarkoittaa? Kaikki hallituksen ota yhteyttä ne synapsilaiset ahterinne kölvit ovat ihan pulloon johtohenkilökuntaan... toimistolle, niin johan menee meneviä, kunhan vaan työnnät kuviot uusiks.

Tarjolla tarpeeksi, muista oikea kaffetta ja suklaamakeisia asento, ettei selkä rasitu...

Palaute:

Palaute:

Heips! Hyvä että juuri perinteisiä HAALARIbileitä on tulossa lisää. Itse en siihen “bilekokoukseen” harmikseni päässyt, mutta juuri tuollaisia hippailuja minäkin olisin briiffannut.

Mutta. Jos ja kun noihin kerran olisi suotavaa tulla haalarit päällä, niin voisiko sen todella selkeästi kertoa esim. bilemainoksissa tms.

Koska usein käy niin, ettei pelkkiä “opiskelijabileitä” mainostettaessa tiedä, kuuluuko nuo iki-ihanat haalarit kiskoa jalkaan vai odotetaanko tavallista pukeutumista. Nottei kävisi niin kuin kerran (Synapsin) bileissä Lynissä, jossa vain minä ja kaverini olimme haalareissa... Tuli vähän nolo ja ulkopuolinen olo!

Onko vapun kriittisimmille hetkille, eli vapunaaton illaksi aikeissa järjestää yhteistä ohjattua toimintaa? ja jos ei ole niin miksi ei? vapunaaton ilta on kuitenkin juuri se hetki jolloin yksittäinen synapsin taistelija tarvitsisi olkapäätä johon nojata...

Hallitus: Yhyy! Olittepas ainakin erottuvia, yksilöllisiä ja erikoisen ihania sinä kyseisenä iltana. p.s. opiskelijabileisiin saa aina mennä haalarit päällä...ja toiseksi aina on bilesensei kertonut onko bileet haalaribileet snapsilla

Palaute: Hyi Saatana!

Seuraava päivystäjä voisi tuulettaa toimistotuolin. Koiransuklaa haisee!

Bilesensei

Hallitus: Sensei on Teme ihan hyvä vaan ja hilaa sen sinne lipputankoon!

Hallitus: Rakas Teemu, jollet ole huomannut, niin vappuna kaikki opiskelijat ovat sankoin joukoin liikkeella...jätä ensi Palaute: vuonna se alottelu vähän myöhäsenpään, ettet sammu TÄMÄ TOIMISTON Auran rantaan liian aikaisin. TUOLI HAISEE Ja eiköhän se olkapää löydy PASKALLE! ASIALLE Puolalanmäeltä niiden 20 000 PITÄÄ TEHDÄ JOTAIN, opiskelijan joukosta tai SELVÄ BIOHASARDI!!!! sitten Galaxyn yläkerrasta... L O P P U P E L E I S S Ä KAIKKI ON PELKKÄÄ GLOBAALIMUUTOKSEN TEMATIIKKAAAA!!

ALFA-UROS Hallitus: Hyvä ”emme todellakaan arvaa kuka olet”, oletko varma ettet itse juuri päästellyt eilisen laskuhumalakebabin jälkihöyryjä meidän HIENOON tuoliin...?

6

7

Faabeli II/2005 Palaute:

ei sellaisesta ota nokkiinsa.

Palaute:

Paljon on ollut puhetta siitä että Synapsi toivoo lisää AKTIIVISIA jäseniä toimintaansa.

Kokouksessa ei niinkään ollut tarkoitus suunnitella kovinkaan paljon uutta vaan jakaa rastit ja tehtävät – vanha kaava on vuosien mittaan todettu toimivaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettei uusia ideoita otettaisi mielihyvin vastaan.

Kokouksessa todettiin myös, että rastien vetäjät saavat omin päinkin muokata rastiensa ohjelmaa.

Kyseessä ei todellakaan ole niin vakava tilaisuus, ettei suunnitellusta voisi poiketa vaan tarkoituksena on lähinnä katsoa, että kaikilla rasteilla on jotain pilteille uutta ja jännittävää toimintaa. Tarkoitushan on, että niin pilteillä kuin rastien pitäjilläkin on hauskaa!

Voisiko synapsi alkaa harrastamaan parinvaihtoa?

Eilen tuli kuitenkin kylmää vettä niskaan niille, jotka eivät ole vanhoja aktiiveja, vaan ajattelevat esim. kastajaisten järjestämisen olevan helppo ja mukava tapa tulla mukaan yhdistyksen toimintaan.

Kokouksessa vaikutti siltä että rastit oli jaettu ”vanhoille” aktiiveille jo ennen kokousta. Perusteluna rastien jaossa näytti olleen: ” Se kuuluu mulle, koska mä oon aina ennenkin ollut siellä”. Tällainen asenne ei ainakaan helpota uusien mukaantuloa toimintaan tai saa oloa tuntumaan kovin tervetulleelta.

Hallitus: Hallitus pahoittelee, mikäli jäsenistöstä tuntui, että kokouksessa rastit oli jaettu etukäteen. Näin ei kuitenkaan ollut. Rasteille jaetaan vastuuhenkilöt, jotta tiedetään, että rastit ovat hoidossa. Rasteille voi ja pitääkin mennä myös muita vanhoja synapsilaisia.

Eräät tahot olivat kylläkin etukäteen ilmoittaneet haluavansa jonkin rastin, mutta mitään ei oltu lyöty lukkoon. Tällaisissa tapauksissa etusija olisi kuitenkin ollut paikan päälle kokoukseen tulleilla.

Kaikki halukkaathan ilmeisesti saivat jonkin rastin vastuulleen.

Tilanteessa, jossa enemmän kuin yksi haluaisi saman rastin tulisi kaikkien näiden rohkeasti ilmaista se, koska kukaan “vanhoista” ja usein äänekkäistäkin aktiiveista

Ylipäätään Synapsin toiminnassa ja siitä saadusta palautteesta käy ainakin jossain määrin ilmi, ettei jäsenistöllä mielestään ole riittävästi vaikutusmahdollisuuksia.

Totta on, että usein toimintaa suunnittelee ja toteuttaa suhteellisen pieni ydinporukka. Tällöin, jotta asiat sujuisivat esimerkiksi kokouksissa joutuisasti (on Synapsi-aktiiveilla muutakin elämää – ainakin useimmilla), tehdään asiat usein vanhoilla kaavoilla ja jossain määrin myös ennalta sovitusti.

Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, ettei uusia ideoita ja mielipiteitä otettaisi huomioon – ne on vain uskallettava sanoa riittävän kovalla äänellä, jotta kantavat myös päätöksiä tekevien korviin. Uusien ideoiden saaminen olisinkin suotavaa, ettei toiminta kangistuisi vanhojen aktiivien mahdolliseen mielikuvituksettomuuteen.

Herra Kiima

SAHAA!

Hallitus: Ei Palaute: Must te ootte tosi ihkui kaik, koko hallitus, varsinki se huisin ihku liikuntapoju ja si se tosi terävän näköinen taloustyyppi ja si se toooooosi ihku Timo ja si se rentun näkönen karvanaama ja si se ihana kasvipoju, mut se taitaa seurustella sen pelottavan Saaran kanssa ... aini piti viä sanoo et toinen, joka on pelottava on se puheenjohtajanainen, sen korotkin kopisee käytävillä aina tosi tärkeen kuulosesti.

Mut et jatkakaa samaan malliin vaan...

- Katsaus todellisen työmiehen arkeen

Teksti: Kauli Vähä-Paju

Yx söpö pilttityttö vaan...

Synapsin hallitus kiittää kaikesta palautteesta. Risuja, ruusuja ja neutraaleja vuodatuksia voi lähettää hallitukselle osoitteessa http://synapsi.utu.fi/palaute.

M

uistan vielä kirkkaasti tuon päivän, jolloin lukiosta juuri valmistunut, tulevaisuudestaan mitään tietämätön nuorimies erehtyi lähiseudun sahalle työnhakuun. Äidin uudenkarhea Toyota löysi parkkipaikkansa keskeltä suurtrukkien kulkuväylää ja trukkiäijät

tuijottivat kylmäverisesti, mutta eivät huudelleet. Luulivat varmaan puutavaran ostajaksi.

Iäkäs, isopartainen päätyönjohtaja käveli sattumalta vastaan ja työnhakija pääsi selittämään asiansa. Ukkeli katsoi tiukasti ryhtiä ja olkapäiden kokoa, sekä pohti mielessään olisiko poikasesta miesten työhön. Pikaisen

mietinnän jälkeen ukko tokaisi vakuuttavaan sävyyn ottavansa nuorenmiehen kesätyöhön. Pojalla ei ollut harmaintakaan aavistusta tulevasta työympäristöstä, eikä hän todellakaan tiennyt mihin oli itsensä tunkenut.

8

9

Faabeli II/2005 harvemmin. Sirkkelin terän viiltämä sormi ei ole kaikkein mieluisin herätys päivään.

E

linkeinorakennetta luonnehti dramaattinen muutos 60- ja 70-lukujen jälkeen.

Tähän muutokseen liittyi teollisuuden jatkuva modernisoituminen, jossa työväestöä korvattiin kehittyvällä teknologialla ja koneet korvasivat lihastyön. Tämä muutos ei ollut koskaan saavuttanut kyseistä sahaa, ainakaan verrattaessa muihin alan työpaikkoihin, jotka olivat pitkälle automatisoituja.

Täällä napin painamista korvasi edelleen vahva selkä ja kiukkuinen asenne. Huonosti suunnitellun kattonosturin käyttö hirsiä siirrettäessä oli verkkaista verrattuna puhtaan ihmisvoiman käyttöön, ja aparaatti sai pölyttyä katonrajassa. Reiluja 100-kiloisia hirsiä kantaessaan äijät usein kiroili ja ärisi. Kiukunpuuskat olivat arkipäivää. Voimasanojen määrän laskeminen päivässä oli hauskinta huvia. Mieleen jäi pysyvästi muutamia pikku sanontoja: ”Voihan vittulan väki”, ”Nyt on katastrofi lähellä” ja ”Ei tosta vielä ammuta”. Tuli oli perseen alla erityisesti suuren kysynnän aikaan, jolloin moni japanilainen sai oman maanjäristyksen kestävän asumuksensa. oviisit joutuivat kovalle N koetukselle. Vanhoilta käyriltä ei apua herunut, ellei sitä älynnyt

mennyt anelemaan. Konkarit tuijottivat silmä tarkkana ties mistäkin seinänraosta, seuraten tiiviisti uuden työläisen työtahtia.

Taukosauhuja vedellessään äijät usein keskustelivat porukalla uuden pojan työtaidoista ja asenteesta.

Kyylääminen oli rankinta ensimmäisten viikkojen aikana. Äijät oikein odottivat tulevaa lapsusta, että olisivat päässeet pätemään pää punaisena miten homma pitää tehdä. Mitä nopeammin työtehtävän suoritti, sitä vähemmän joutoaikaa sahajäärille jäi puunjalostusketjun seuraavassa pisteessä.

Heikkorakenteiset ja selkävammaiset pistettiin usein höylän ääreen. Kiire oli kova ja puuta suorastaan lensi höylän läpi. Naftaa eli verovapaata dieseliä käytettiin trukkien lisäksi terien voitelussa, joten sen läpitunkeva tuoksu jäi

kesä oli todellinen Etulinsimmäinen koetinkivi. Nuoria kokelaita joka vuosi, mutta harva

Saw

“Any of various tools, either hand-operated or powerdriven, having a thin metal blade or disk with a sharp, usually toothed edge, used for cutting wood, metal, or other hard materials.” /www.yourdictionary.com

”Taukohuoneissa oli usein jatkuva savusumu äijien vetäessä röökiä kuin viimeistä päivää.

Terveet keuhkot eivät kestäneet taukotuvan tappavaa ilmaa eikä korvat niiden työpainotteisia keskusteluja.

Sahahierarkian kuninkaat eivät osanneet puhua muusta kuin puutavaran laadusta, taikka haukkua selän takaa näennäisen virheen tehnyttä työntekijää”

pysyvästi mieleen. Hidasälyiset ja todelliset tolvanat ohjattiin suoraa päätä lautapöydälle, jossa ”raakaa” tavaraa virtasi ulos saharakennuksesta lajiteltavaksi.

Paksut hansikkaat kuluivat puhki parissa päivässä äijien viskoillessa lautoja. Ankarien tunteenpurkauksien äänet kantautuivat läpi mekaanisen melun. Välillä laudat lenteli rakennuksen pihalle ja hihna sai jäähtyä työnjohtajan tuloon saakka. Joka kesä vähintään joku joutui alueen terveyskeskukseen paikattavaksi. Syynä oli yleensä parrun tippuminen päähän, välilevyn napsahtaminen tai lihaskramppi. Kerran yhden nuorenkaverin hauikset menivät niin lukkoon, ettei hän kyennyt ajamaan edes autoansa ja heppu vietiin sairaalaan piikiteltäväksi.

Vakavampia haavereita sattui

kokeilija oli niin hullu, että palasi takaisin tulihikipesään, tuohon melun mekkaan. Harvat, jotka sitä tarmoa omasivat, raivasivat tiensä ”parempiin toimiin” ja saivat kaipaamaansa arvostusta sahan sisäisessä hierarkiassa.

Parempi työtoimi toi tullessaan suurempaa aivotoiminnan käyttöä, mutta vaati samalla myös suurempaa fyysistä ponnistelua.

Kummelista tuttu sketsi ”Ei tartte auttaa” päti kirjaimellisesti yleisessä työhengessä. Vanhat sahajäärät pitivät avunpyyntöä kenties heikkouden osoituksena tai puhtaana henkilökohtaisena avunpyytäjän laiskuutena.

Nuorempi työnjohtajisto taas suhtautui avunantoon suopeammin ja ajoittain jopa kannusti siihen.

Suuren puukuorman kuljetus omin avuin eteni useimmilla yrityksen ja erehdyksen kautta. Nokkelimmat apinoivat muita ja omaksuivat nopeasti tehokkaimmat metodit.

Useimpien vuosien työkokemus ilmeni eräillä vakituisilla työntekijöillä todellisena kusen päähännousuna.

Vakiintuneet menetelmät olivat parhaita ja niistä poikkeaminen oli lähes rangaistava teko. Näiden vittumaisuuden huipputiivistymien kanssa tuli ajoittain rankkoja riitoja. Raskas työ vaati useimmilta myös raskasta

huumoria ja mieltä kohottavia kepposia. Tekstiä ja rivoja kuvia löytyi useimmilta seiniltä. Kiireen vilkkaa puutavaraa pakattaessa, moni hyönteinen taikka hämähäkki sai usein vapaakyydin konttien mukana toiselle puolelle maailmaa.

Taukohuoneissa oli usein jatkuva savusumu äijien vetäessä röökiä kuin viimeistä päivää.

Terveet keuhkot eivät kestäneet taukotuvan tappavaa ilmaa eikä korvat niiden työpainotteisia keskusteluja.

Sahahierarkian kuninkaat eivät osanneet puhua muusta kuin puutavaran laadusta, taikka haukkua selän takaa näennäisen virheen tehnyttä työntekijää.

Tupakoimattoman kesätyöläisen tauot kuluivat poikkeuksetta avohallin metsänpuoleisen puuradan oviaukolla astuen. Koneiden pysähtyessä metsästä kantautuivat taas luonnon äänet. Haarapääskyt vipelsivät ympärillä ja varpusetkin ilahduttivat läsnäolollaan.

Valkohäntäpeura kävi juomassa viereisessä ojassa. Pellonpohjalle osoittivat putket. Niistä tuli jotain tummaa mönjää, joka valui

huomaamattomasti kohti tuota ojaa. Tukkimiehentäit lentelivät teekuppiin. Tauko oli arvossaan, kunnes höylät jyrähtivät käyntiin. lkomaisten ostajien U saapuessa vierailulle kaikkein epäinhimillisimpiin työtehtäviin

tuli väliaikainen tauko. Raskaampia taakkoja ei enää kannettu niska limassa. Työnsuojeluviranomaisten säädökset ja EU:n direktiivien mukaiset työtoimimenetelmät eivät näkyneet arjessa, vaikka niiden olemassaolo oli useimpien tietoisuudessa.

Kenties vuosien päästä, tämän entisen tehdastyöläisen istuskellessa toimistohuoneen tunkkaisessa ilmassa näyttöpäätettä tuijottaen, hän muistelee haikeasti noita aikoja, jolloin hiellä ei ollut arvoistansa hintaa…

10

11

Faabeli II/2005

P u h e e n j o h t a j a l t a

T

aas ollaan taaperrettu yksi vuosi eteenpäin Synapsin haalareissa ja hyvällä omallatunnolla voidaan kaikki todeta, että hyvin se meni. Myönnettäköön kuitenkin, että olin kauhuissani astuessani viime tammikuussa Katin suuriin saappaisiin. 23.11 valittiin uusi, innokas hallitus toimihenkilöineen, jotka varmasti pistävät vuonna 2006 synapsilaisten sukat jaloissa superkierteelle.

Kyseisenä päivänä hallitus sai myös uuden taloudenhoitajan, kun vanha kunnon ynähdyskeisarimme jätti kolmivuotisen kassanlaskijanuransa siirtyäkseen rahakkaimmille apajille. Vuoden alusta myös Turun Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan etu- ja yhteistyöjärjestö, Hybridi ry, jonka riveissä myös synapsilaiset pääsevät vaikuttamaan, otti ensimmäiset hatarat vauvan askeleensa ja organisoi kunnialla Vappu- ja SyysStartit. Starttien kävijämäärä nousi lähes puolella, mikä saikin kaikkien hymyn nousemaan termosfääriin asti, ah, tätä yhdistysaktiiviuden onnea.

Mikäli kaikkien tiedekuntamme ainejärjestöjen laajuinen yhdistysvaikuttaminen ei innosta, vaan haluaisitte aloittaa pienemmässä foorumissa on synapsilaisille tarjolla monia paikkoja vaikuttaa. Sekä biologijaos että maantieteen jaos ovat pienimuotoisia paikkoja kokeilla herättä sisäistä yhdistyshäärääjää.

Mikäli rohkeutta riittää ottaa ohjat käsiin koulutuspoliittisissa näkökulmissa, biologian koulutusohjelma työryhmä, laitosneuvostot ja tiedekuntaneuvosto avaavat väyliä vaikuttamiseen ja opiskelijoiden etujen ajamiseen. Unohtamatta kuitenkaan tärkeintä eli Synapsia, vaikket olisikaan vastavalitussa hallituksessa tai toimihenkilönäkään, niin toimistolle ja kokouksiin on ovet aina avoinna ja hommaahan riittää aina lipunmyyntinakeista vastuullisiin edustustehtäviin.

www.luonnontieteilijat.fi Osanoa tietäväni kokemuksesta, koota synapsilaiset yhteen pitämään piskelu on tärkeää, mutta voin

jäsenistön etujen valvomisen lisäksi,

että pieni, jos ei isompikin yhdistyshääräily on mukava tauko, kun on lukenut viisi ja puolikiloista kirjaa yksin yhdeksän neliön opiskelijakoirankopissa kevyenä iltalukemisena jo neljättä viikkoa putkeen. Vaikkei loppujenlopuksi se sisäinen yhdistysaktiivi heräisikään, niin muistakaa, että opiskelu on hauskempaa kun voi rentoutua hyvässä seurassa. Synapsin yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin,

hauskaa ja rentoutumaan, oli se sitten Marilynin tupakansavuiseen karaokeluolaan tai virkistävälle syysretkelle luonnonhelmaan.

Amuistakaa hkeraa

loppuvuotta ja rentoutua hyvien ystävien seurassa, pikkujoulunpunaista glögiä siemaillessa!

Mirkka

12

Faabeli II/2005 TEKSTI: VILLE VASKO

Jumalaiset linnut Lintuharrastuksesta on suurella yleisöllä usein vääristynyt ja yksipuolinen kuva, joka on syntynyt hurskastelevista lintuharrastusoppaista sekä yleensä kevääseen ajoittuvista TV-ohjelmista ja lehtikirjoituksista.

S e u r a a v a s s a oikaistaan tämä käsitys ja opetetaan oikea suhtautuminen lintuihin. Nyt kerrotaan mitä lintuharrastajat todella ajattelevat ja tuntevat, miten he elävät sekä ennen kaikkea miten tuohon kummalliseen porukkaan pääsee mukaan!

M

iksi siis harrastaa lintuja? Totta kai siksi, että linnut ovat kaikista eläimistä kauneimpia ja muutenkin muihin eliöryhmiin verrattuna ylivertaisia.

Muut eläimet ja kasvit ovat vain linnuille välttämätöntä ravintoa tai suojaa. Tämän ns. ornisentrisen maailmankatsomuksen tulisi olla jokaiselle lintuharrastajalle itsestäänselvyys.

Harrastajan kannalta linnut ovat näkyvä, värikäs ja monipuolinen ryhmä, jota on helppo lähestyä. Lintuharrastus tarjoaa myös liikuntaa ja raitista ilmaa yhdistettynä johonkin järkevään, mikä erottaa sen esimerkiksi urheilusta. Lintuharrastaja näkee, kuulee ja kokee monenlaista; linturetkellä arkielämä unohtuu ja elämään astuvat iloiset värit. Tämän vuoksi lintuharrastajat ovatkin luonteeltaan valoisampia kuin muut ihmiset.

Jos et siis jo ole lintuharrastaja, sinun täytyy alkaa sellaiseksi. Hanki ensitöiksesi käyttöösi kiikari ja lintuopas sekä havaintovihko, johon voit kirjoittaa kaiken mahdollisen. Sitten onkin aika suunnata retkelle! Kun olet päättänyt ruveta lintuharrastajaksi, orniksi, sinun on oltava valmis uhraamaan aikasi, lähimmäisesi, mahdollinen työpaikkasi ja nykyinen elämänmuotosi yhdelle asialle: lintuharrastukselle.

Lintuharrastaja ei piittaa vastuksista eikä yhteiskunnan normeista. oisi luulla, että orni pitää V luonnosta kasveineen ja eläimineen. Näin ei ole, vaan

orni pitää LINNUISTA. Muista luontokappaleista ei tarvitse tietää kuin perusasiat. Opettele seuraavat yhdeksän biologista perusteesiä: 1) Luonto on yhtä kuin lintujen elinympäristö.

2) Ilma on siksi, että linnut voisivat lentää.

3) Maa on siksi, että linnut voisivat levätä.

4) Vesi on siksi, että pingviinitkin ovat lintuja.

5) Puut ovat lintujen pesä- ja istumapaikkoja.

6) Muut kasvit ovat lintujen pesäntekoainesta tai ruokaa.

7) Nisäkkäät ovat petolintujen ruokaa.

8) Hyönteiset ja muut ötökät

13 ovat muiden lintujen tulee luontevasti Hal alb. Kuinka ruokaa. yksinkertaista mutta hienoa!

9) Ihminen luo kulttuuria suosiville linnuille iikari on ornin kuudes aisti. Ei elinympäristöjä. ole samantekevää, millaiset tötteröt ripustat kaulaasi. Opettele intuoppaita lukemalla saat selville ensin erottamaan kattoprisma- ja lintujen tuntomerkit ja elintavat. porroprismakiikarit toisistaan.

Opiskele niitä ahkerasti, jotta Jälkimmäiset ovat vanhanaikaiset ja voit antaa itsestäsi asiantuntevan pois muodista. Kattoprismakiikarit kuvan. Varo kuitenkin kantamasta ovat optisesti parempia ja lintukirjaa liian näkyvästi mukanasi muutenkin laadukkaampia, retkellä, etteivät muut pitäisi sekä näyttävät tyylikkäämmiltä. sinua aloittelijana! Hanki siis Valitse ennemmin kiikarit, jotka hyvä lintukirja ja lue sitä salaa maksavat 1000 kuin 100 euroa. kotona peiton alla. Karmeimpien Alkuun toki pääset myös isoisän lintuoppaiden kuvat ovat surkeita sodanaikaisilla kakkuloilla, joilla töherryksiä; linnun asento on kaikki linnut näkyvät keltaisina. hullunkurinen, nokan asemasta Mallista riippumatta linssit linnun päätä koristaa musta tikku ja pidetään maastossa pölyttöminä ja jalat näyttävät lähtevän peräaukosta. tahrattomina. Kaikki ylimääräinen Lintua ei myöskään esitetä kaikissa rähmä linsseissä voi tuottaa väärää puvuissa, ja naaraat on usein informaatiota silmillesi. Muista piilotettu värikkäämpien koiraiden pitää kiikariasi aina kaulalla. Älä taakse. Vältä hankkimasta tällaisia pidä sitä kotelossa tai repussa, kirjoja, joiden tekijöiltä puuttuu sillä niin tekee vain maallikko. sekä itsekritiikki että moraali. Älä Ennemmin tai myöhemmin myös myöskään sorru valokuvaoppaisiin, kaukoputken hankinta on edessä. joiden kuvat ovat poikkeuksetta Älä missään tapauksessa hanki suttuisia ja epätarkkoja. Suositeltava tähti- tai merirosvokaukoputkea, hankinta on esimerkiksi Svenssonin jos maineesi ja ystäväsi ovat sinulle ”Lintuopas”, jossa on esitelty kaikki kalliita. Muista, että hyvä kiikari on maanosamme lintulajit loistavina aina parempi kuin huono kiikari ja piirroskuvina. kaukoputki -yhdistelmä!

L

K

okaisella ornilla kuuluu myös innut voi oppia tuntemaan vain Jkirjaa olla havaintovihko, johon hän Lkatselemalla niitä luonnossa. kaikki lintuhavaintonsa Siispä lähde rohkeasti retkelle! tunnollisesti.

Tavallisistakin lajeista on hyvä kirjoittaa muistiin kevään ensimmäiset ja syksyn viimeiset havainnot sekä normaalia suuremmat yksilömäärät. On hyödyllistä kirjoittaa pelkkien määrien lisäksi muitakin huomioita näkemistäsi linnuista, niiden käyttäytymisestä jne. Muusta luonnosta ei tietenkään tarvitse kirjoittaa mitään. Muista, että lintuja ei koskaan voi olla paikalla tasakymmentä tai -sataa. Jos lintuja äkkiä ajatellen tuntuisi olevan paikalla sata, merkitse vihkoon esim. 97 tai 102. Näin syntyy vaikutelma siitä, että linnut on tarkkaan laskettu. Opettele lintujen tieteelliset nimet, jos haluat antaa itsestäsi asiantuntevan vaikutelman. Niistä muodostettuja kuusikirjaimisia lyhenteitä käytetään yleisesti havaintojen merkitsemisessä ja ilmoittamisessa ornien kesken.

Esimerkiksi merikotkasta Haliaetus albicilla

Hyvät paikat saat tietoosi katselemalla kartasta ja kyselemällä kokeneemmilta.

Maallikoilta ei kannata kysyä, sillä oikeat lintupaikat ovat heille usein liian vaikeakulkuisia – kaatopaikkoja, jätevedenpuhdistamoja tai umpeenkasvaneita järviä. Monet kohteet on merkitty viitoin, joissa lukee esimerkiksi ”lintutorni”.

Nämä paikat on viitoitettu, jotta tosiornit osaisivat välttää niitä huhtikuusta syyskuuhun, jolloin ne ovat maallikoiden kansoittamia.

Tällaisissa turistikohteissa kannattaa käydä vain talvisin ja öisin. Parhaita indikaattoreita lintupaikoista sen sijaan ovat mätänevän levän tai kaatopaikan haju, piikkilankaaita, yksityisalue-kyltit tai erilaiset ajokieltomerkit ja puomit.

Tällaisissa paikoissa retkeilykin on kaikin puolin jännittävämpää.

Kunnon orni retkeilee aina kun mahdollista, säästä riippumatta.

14

15

Faabeli II/2005

Suomessa operoiville perusorneille näiden sangen harvinaisten lajien kyyläys jää vain märän päiväunen asteelle. Kuvat: photos.khoatran.com)

Huonossakin säässä retkeily usein kannattaa, sillä esimerkiksi oikeasta suunnasta puhaltava syysmyrsky heittelee harvinaisia lintuvierailijoita Suomeen.

Staijausta eli muutontarkkailua voit helpoimmin harrastaa paikassa, jossa lintuja muuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kauas merelle työntyvät niemenkärjet. Myös suuret peltoaukeat ovat hyviä paikkoja, koska muuttavia lintuja kerääntyy niille usein lepäilemään ja ruokailemaan. Joskus jopa jokin harvinaisuus voi vilahtaa ohi näkökentässä.

S

inusta ei tule kunnon harrastajaa, jos et kadehdi toisten menestymistä. Muiden havaintoja kuuluu epäillä ja vähätellä, erityisesti silloin, kun et

itse ole nähnyt mitään vastaavaa.

Havainto osoittautuu luotettavaksi vasta, kun olet itse nähnyt samat linnut.

Lintupaikoillakaan ei kuulu kailottaa havaintojaan, vaan ne korkeintaan kuiskataan lähipiirin orneille. On turha jakaa havainnon tuottama ilo, koska on hienompaa päästä nauttimaan toisen nuijauksista.

Tietojen panttaaminen ja havaintojen pimittäminen ovat olennainen osa suomalaista orniperinnettä.

Lintuharrastaja retkeilee paljon myös yksinään, staijaa yksinäisellä ja tuulisella kukkulalla päiväkausia kohtaamatta ketään ihmisolentoa.

Linnut ovat hänen aidoimpia ystäviään.

L

pinnoja. Pinnoja on monenlaisia, mutta tärkeimpiä keräyskohteita ovat elikset (elämänpinnat) ja vuodarit (vuodenpinnat). Lisäksi voi kerätä esimerkiksi piha-, mökki-, työhuone-, wc-, kosketustai unipinnoja. Pinnoja kertyy joko spontaanisti tai bongaamalla.

Jokaisen kannattaa tietenkin kehittää oma pinnasysteeminsä, jossa hän itse on paras. lennaista ornin luonteessa O on hänen suhtautumisensa epäorneihin – ihmisiin, jotka

liikkuvat luonnossa vain nauttiakseen raittiista ilmasta, lintujen liverryksestä tai muusta epämääräisestä. He eivät tunne intuharrastukseen saat jännittäviä lintuja, eli käytännön elämä lisävivahteita keräämällä erilaisia ongelmineen on heille täysin

vierasta! Sinun on kehitettävä itsellesi oikea imago, joka erottaa sinut esimerkiksi kiikari kaulassa kuljeksivasta insinööristä.

Erottuaksesi maallikosta sinulla on oltava asianmukainen vaatetus ja oikeanlainen hiusmalli. Jos näytät pörssimeklarilta, sinua vain pilkattaisiin eikä kukaan ottaisi havaintojasi todesta. Vihreällä naalinkuvatakilla pelaat varman päälle, jos haluat tulla hyväksytyksi joukkoon. Takkisi ei missään tapauksessa saa näyttää uudelta tai vastapestyltä; suositeltavaa on töhriä uusi takki pihkalla ja lintujen ulosteilla, niin sinua kumarretaan rengastajana. Kumisaappaat ovat suosituimmat ja monikäyttöisimmät ornijalkineet. Kun sinulla on kumisaappaat, et koskaan tarvitse muita jalkineita! Hiustesi on mieluusti hulmuttava pitkinä, mutta on tärkeää etteivät ne huiski silmiesi edessä ja estä sinua näkemästä lintuja. Paras päähine on vanha kunnon villapipo, joka ei peitä korvia niin että kuulet hennoimmatkin lintujen äänet.

Karvalakit ovat typerän näköisiä ja antavat turhan slaavilaisen vaikutelman.

Ulkoasullaan orni viestittää maallikoille: ”Olen lintuharrastaja, liikun paljon luonnossa, tunnen kaikki linnut. En ole niin kuin te neonväreihin pukeutuvat surffaajat!”

mitään, muusta luonnosta puhumattakaan. (Siitä muusta ei tosin keskiverto-ornikaan tiedä mitään.) Luontoon vahingossa jouduttuaan tämä tyyppi näyttää jo kaukaa totaalisen eksyneeltä. Hän horjahtelee juurakoihin ja kailottaa epämiellyttävän voimakkaalla äänellä kaikesta huomioimastaan, esim. kulkua haittaavista risuista ja hyttysistä.

Joudut ennen pitkää maastossa tekemisiin muiden ornien kanssa, halusit tai et. Eri ornityyppien tunnistamisesta on tällöin hyötyä, jotta osaat puhua oikeista asioista.

Seuraavassa esitellään ornityyppien ohella myös kaksi tavallisinta maallikkotyyppiä. Maallikoille ei kuitenkaan tarvitse puhua mitään.

kiinnosta pätkääkään. Tällainen turha small talk on sosiaalista käyttäytymistä, siis ornille ventovierasta. Ulkoilija ei omista kiikaria, ja on yleensä pukeutunut räikeään tuulipukuun.

Ulkoilijan säkeet ovat helposti tunnettavia: tyypillisimpiä ovat keväisin kuultava ”Jokos muuttolintuja on näkynyt?” sekä kesällä harmittavan yleinen ”Meidän pihapöntössä pesii mustarastas!”

1.2.Ulkoilija Ehkä kaikkein harmillisin maallikkotyyppi on ulkoilija. Hän on jossakin kuullut nimen ”peipponen” ja pyrkii väkisin kyselemään, vaikka linnut eivät oikeasti

lintupaikoilla, kuten merenlahdilla ja pelloilla. Hän on hyvin reviiritietoinen ja kiertää kotikontujaan välttäen visusti uusia paikkoja. Perusorni ei välttämättä käy lainkaan staijaamassa, lintuasemilla saati bongaamassa.

Hän omaa kyvyn nauttia leppoisasta retkeilystä ilman pakonomaista yrittämistä. Perusornien joukossa on paljon ns. antibongareita, jotka vannovat vain ja ainoastaan spontaanien havaintojen nimeen.

2.2.Staijari Staijarin intohimo on käydä seuraamassa muuttoa. Hänellä on aina kiikarin lisäksi mukana seipiö ja kaukoputki. Staijarin tuntee jo varhain keväällä rusketuksesta: kasvot ovat tummanruskeat, mutta silmien ympärillä on vaaleat rinkulat.

Rusketuksen lisäksi loputon kärsivällisyys tuijottaa tyhjää taivasta kielii siitä, että olet kohdannut aidon staijarin.

Staijatessa saattaa kuitenkin nähdä myös lintuja, jos on tuuria.

”Sinusta ei tule kunnon harrastajaa, jos et kadehdi toisten menestymistä. Muiden havaintoja kuuluu epäillä ja vähätellä, erityisesti silloin, 2.3.Bongari kun et itse ole nähnyt Bongaus on spontaanin retkeilyn mitään vastaavaa.” täydellinen vastakohta.

1.Maallikot 1.1.Kadunmies tai –nainen

2.Ornit

Yleisnimitys henkilölle, joka ei harrasta lainkaan luonnossa 2.1.Perusorni liikkumista. Kadunmies ei tunne lintuja eikä tiedä niistä muutenkaan Perusorni retkeilee

tavallisilla

Bongarille lintulajit ovat pisteitä eli pinnoja.

Intohimoinen bongari matkustaa vaikka maan ääriin nähdäkseen lajin, joka hänen listaltaan puuttuu.

Bongari on virtaviivainen ja moderni.

Hänen vaatetuksensa kuitenkin vaihtelee, koska bongari saattaa lintuhälytyksen tullessa olla missä vain, eikä silloin luonnollisestikaan ole aikaa vaihtaa vaatteita.

Lintupaikalla bongarin hengitys on kiivasta, otsasuonet pullistelevat ja silmät pälyilevät ympäriinsä. Varo tällöin ärsyttämästä bongaria!

2.4.Dude Dude eli sunnuntaiorni retkeilee vain viikonloppuisin ja silloinkin vain, kun on kaunista ja lämmintä.

Hän voi olla aidosti kiinnostunut

16

17

Faabeli II/2005

linnuista ja tuntee ne hyvin, mutta jostain kumman syystä linnut eivät olekaan hänelle henki ja elämä. Hän pitää usein päässään baskeria, sillä hänen mielestään se antaa boheemin vaikutelman. Tätä tehostaakseen hän saattaa käyttää myös pyöreitä silmälaseja, joissa linssit ovat tavallista ikkunalasia.

2.5.Asemarengastaja Asemarengastaja on täysiverinen erakko. Hän vetäytyy kaukaiselle lintuasemasaarelle, jossa koko syksy hurahtaa hetkessä punarintoja rengastaen. Rengastaja ei välttämättä kanna kiikaria mukanaan, sillä pultatessa ei jouda katselemaan ympärilleen.

Henkilökohtaisen hygienian hoito tai siivoaminen eivät myöskään kuulu aidon asemarengastajan käyttäytymiseen.

2.6.Petomies Petomies näyttää huuhkajalta.

Hän rengastaa pöllöjä ja päiväpetolintuja sekä ripustaa niille pönttöjä. Petomies on asemarengastajan tapaan erakko, mutta elää tyystin toisenlaisessa ympäristössä. Kunnon petomies kiipeää puuhun kuin nakkeli, miltei yhtä vaivattomasti etu- ja takaperin.

2.7.Ornitologi Ornitologi on tiedemies, joka ottaa itsensä ja tutkimuskohteensa kuolemanvakavasti, eivätkä hänen puheestaan ymmärrä mitään edes muut ornit. Onneksi hän ei juuri poistu kammiostaan linturetkelle, eikä häneen siksi törmää maastossa.

Kenttätutkimuksensa hän tekee mieluiten jollakin suljetulla tutkimusalueella. Ornitologin saa helposti ärsyyntymään tokaisemalla jotakin hänen tutkimuksensa turhuudesta.

2.8.Määrittäjä eli näkijä Määrittäjä eli näkijä on ärsyttävä tyyppi. Missä tahansa hän liikkuukin, hänen kohdalleen sattuu kadehdittavia havaintoja.

Onnesta ja silkasta sattumasta ei kuitenkaan aina ole kyse. Näkijä nimittäin retkeilee paljon, tuntee

linnut erinomaisesti ja katsoo kaikki näkemänsä linnut paljon tarkemmin kuin me muut.

Orni-Suomi sanasto

2.9.Vääntäjä eli ”näkijä” ”Näkijällä” on pakottava tarve olla näkijän kaltainen. Hän haluaa nähdä erikoisia lintuja ja tekee siksi tavallisesta lajista harvinaisen kieltäytymällä näkemästä tavallisen lajin tuntomerkkejä. Hän siis vääntää. Ääritapauksessa hän keksii havaintonsa omasta päästään.

Tällaisten ufoilijoiden maine kiirii yleensä melko nopeasti muiden harrastajien keskuudessa, ja heitä kohtaan ollaan armottomia.

Vastaavasti jokainen näkemäsi lintu kuuluu johonkin seuraavista ryhmistä: tavalliset räkälajit, ihan hyvät lajit, pikkukivat, pikkurarit, rarit, superrarit, megararit ja tolkuttomat tajunnanköyrijät (engl. cosmic mindfucker). Viimeksi mainittu on joko uusi laji Suomelle tai on havaittu korkeintaan pari kertaa aikaisemmin. Jos orni havaitsee sellaisen, hän saavuttaa kuolemattoman maineen.

Seuraavassa orni-suomi sanastossa esitellään valikoituja ilmaisuja, jotka ovat yleisessä käytössä ornien keskuudessa. Näitä viljelemällä pärjäät ornien kanssa eikä sinua heitetä lintutornista alas.

hysy hyönteissyöjä ili punakylkirastas T. iliacus kapula kapustarinta karpo merimetso P. carbo keilapallo nokikana klooris viherpeippo C. chloris klypari lapasorsa A. clypeata kompata etsiä lintuja esiin niityltä tai pensaikosta ardea harmaahaikara Ardea kossu isokoskelo arktika arktisten vesilintujen kunkku kuningaskalastaja ja kahlaajien massamuutto käppäri käpylinty, käpytikka toukokuussa käpy väärin määritetty havainto blotta paljas silmä laura laulurastas havainnointivälineenä lullula kangaskiuru Lullula botte kaulushaikara Botaurus luotsi luotokirvinen bongata mennä varta vasten makro arosuohaukka C. macrourus katsomaan jonkun muun löytämää marjalintu pihlajanmarjoja syövät lintua linnut: rastaat, tilhet ja taviokuurnat elis elämänpinna, laji jonka mukuru mustakurkku-uikku havaitsee ensimmäistä kertaa mähertää epäonnistua linnun elämässään näkemisessä bongaustilanteessa ere tunturikiuru Eremophila nisari varpushaukka A. nisus fyllari uunilintulaji Phylloscopus nitku niittykirvinen gavia kuikkalaji Gavia nuijata epäonnistua linnun gentti kanahaukka A. gentilis näkemisessä, vaikka siihen on hali merikotka Haliaetus mahdollisuus havis havainto nuotit selostus, jonka avulla löytää helmari helmipöllö parhaillaan näkyvä lintu hiha hiirihaukka pate kuusitiainen P. ater hoitaa havaita jokin tietty laji, peltsi peltosirkku yleensä bongaten pere muuttohaukka F. peregrinus

pernis mehiläishaukka Pernis pimittää olla ilmoittamatta muille hyvästä havainnosta pinna havaittu lintulaji, keräämisen kohde pontikka pohjantikka punkku punakaulahanhi pässi taivaanvuohi repe harmaasorsa A. strepera ridari naurulokki L. ridibundus rippe törmäpääsky Riparia ruskis ruskosuohaukka sarvari sarvipöllö seipiö kiikarin tukemiseen käytetty keppi sendari ornien jumalolento, joka vaikuttaa lintujen liikkeisiin ja havaitsemiseen siittiö pyrstötiainen sponde spontaani havainto ilman etukäteistietoa linnusta staijata seurata muuttoa tinnu tuulihaukka F. tinnunculus urpo urpiainen valkkari valkoposkihanhi vuodari vuodenpinna, laji jonka havaitsee ensimmäistä kertaa kuluvana vuonna väiski västäräkki vääntää määrittää tahallaan väärin

”Ehkä kaikkein harmillisin

maallikkotyyppi on ulkoilija. Hän on jossakin kuullut nimen ’peipponen’ ja pyrkii väkisin kyselemään, vaikka linnut eivät oikeasti kiinnosta pätkääkään. Tällainen turha small talk on sosiaalista käyttäytymistä, siis ornille ventovierasta.”

LINTUHARRASTUSTA TURUN SEUDULLA: www.tly.info TULE MUKAAN!

Kirjoituksessa on vahvasti mukailtu teosta: Koivula, M. ja Södersved, J.: Ornimisen sietämätön keveys.

Kirjayhtymä 1996.

Kuvat: photos.khoatran.com

18

19

Faabeli II/2005

Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 Faabeli esittelee:

Synapsin piltit 2005 Teksti: maantieteen ja biologian tutorit Juha Leino, -83 Leinon Juha on kotoisin Loimaalta ja Turkuun hän päätyi tyttöystävän seuraksi. Juha on urheilullinen kaveri, joka kuuleman mukaan pelaa taitavasti peliä kuin peliä.

Vapaa-ajallaan, minkä nyt eri pelien pelaamiselta ehtii, Juha katselee yhden tähden leffoja, joita kukaan muu ei vaivautuisi katsomaan. Mikä mielenkiintoista, niin Juha toivoisi olevansa tummaihoinen afrikkalaisamerikkalainen koripallo-blingbling –tähti. Biologiaa hän kuitenkin jostain kumman syystä päätyi opiskelemaan.

Kaisa Niemi, 21-v.

Kaisa Niemi on joulunlapsi, ja vaikka nimi ehkä muuta kertookin, niin Kaisa on kotoisin ihan täältä Turusta. Strategisilta mitoiltaan pitkä ja hoikka Kaisa elelee avoliitossa hoidellen 60 akvaariokalaa. Biologia häntä alkoi kiinnostamaan siinä vaiheessa, kun hän sai tietää, että bilogian opiskelija voi olla isona muutakin kuin opettaja. Synkästä menneisyydestään Kaisa paljastaa sen verran, että hän on viihdyttänyt itseään Nokian puhelinten parissa viimeiset kolme vuotta.

Kaisa Vinberg, 24-v.

Kaisa Vinberg on kotoisin Järvenpäästä, ja tulevaisuuden suunnitelmissa hänellä on tulla biologian opeksi. Turun hän valitsi opiskelupaikakseen, sillä kuten kaikki varmasti tietävät, Turku on kaikinpuolin viihtyisin kaupunki Suomessa. Siviilisäätyä kysyttäessä Kaisa vastaa ”Naimaton”.

Strategisena mittana Kaisalla on harvinaisen pitkä pinna, vaikka jotain strategista taitaa olla kengän koossakin, sillä sitä hän ei suostu vapaaehtoisesti paljastamaan.

Aino Kalske, 20-v.

Kalskeen Aino on Turun omia tyttöjä, ja hän halusi ryhtyä opiskelemaan biologiaa ja nimenomaan Turussa, koska hänen mielestään bilsa on kivaa ja Turku on kiva. Kivuuden maksimointia.

Siviilisäädyltään Aino on naimaton, seurustelee kylläkin. Strategisten mittojensa kohdalla tämä partiolainen ilmoittaa maagiset luvut 178/±60. Omana pikku salaisuutenaan hän haluaa pitää sen, ettei pidä kovakuoriaisista, no se siitä salaisuudesta.

Petra Vainio, 19-v.

Petra Vainio on kotoisin ihan

Turun lähiympäristöstä, lieneekö ollut Lieto tuo tarkka paikka, ainakin tytön huhutaan olleen töissä jo useamman kesän ajan lietolaisessa eläintarhassa. Pitkien pähkäilyjen jälkeen hän päätyi opiskelemaan bilsaa, sillä siitä hän on kuitenkin aina ollut kiinnostunut.

Siviilisäädykseen Petra paljastaa ”lähes avoliitossa J”, ja strategisten mittojen kohdalla hän toteaa ”pituus 153 cm, jalan koko 34...”.

Mahtaakohan tuo jalan koko olla senteissä vaiko tuumissa, se jää arvoitukseksi.

Senja Santanen, -86 Senja Santanen tuli tänne Turkuun Maskusta, noin 15 kilometrin päästä. Lukioaikoina hänelle syntyi kiinnostus biologiaa kohtaan ja sille tielle hän sitten päätyi, vaikka taisi siinä olla hippunen kohtaloakin pelissä. Senja on perheellinen opiskelija, mikäli lemmikit perheeksi lasketaan. Tätä nykyä hän asustelee perheineen Pohjolan suunnalla. Strtegisilta mitoiltaan hän ei koe olevansa erityisen strateginen ja päättääkin jättää ne salaisuudeksi, eipä hän muitakaan salaisuuksiaan suostu paljastamaan.

Salaperäinen tyttö tuo Senja.

Tunnista piltit!

Yhdistä nimeä vastaava numero kunkin tulokkaan naamatauluun. Oikeat vastaukset sivulla 25.

1. Anna Hamari 2. Heidi Lampen 3. Ella Karjalainen 4. Elina Salo 5. Maria Turunen

6. Jaakko Ilvonen 7. Erika Raitalampi 8. Anna Pikkarainen 9. Hanna Lappalainen 10. Hanna Luhtala

Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005

20

21

Faabeli II/2005

Anna Hamari, 21-v.

Hamarin Anna on neitokainen Suomen Lapista tarkemmin ottaen Rovaniemeltä. Turkuun hän päätyi sattuman kautta, sillä kiinnostus luonnontieteisiin ajoi hänet biologiaa opiskelemaan.

Siviilisäädyltään Anna kertoo olevansa naimaton.

Strategiset mitat jäävät tässäkin tapauksessa arvailujen varaan ja katsojan arvioitaviksi, niitä Anna ei itse suostu paljastamaan.

häntä ihan lapsesta asti ja hänen onnekseen sen lukeminen onnistuu Turussa, sillä muualle tämä seurusteleva pipopää ei olisi lähtenytkään. Äärimmäisen ylpeä Hanna on ylitettyään kriittisen 160 cm rajan. Haluammekohan tietää, että seuraat Emmerdalea…

Jenni Lahtinen, 22, saapui iloksemme tänne Turkuun Espoosta.

Syynä kaupungin vaihdokseen oli halu tietää ”mitä sillä ”tuol’ puolen jokkee” oikein tarkoitetaan ja samal kumota se yleiskäsitys Turku-Hkimielikuvasta. We will see...:)” Jenni ei ole vuosiin enää takertunut strategisiin mittoihinsa, joten niitä ei siis tämän yksineläjän kohdalla kaiketi kukaan tiedä. Itseään hän pitää aika avoimena persoonana, jonka omaan ruutuun ei ole muilla tulemista.

Timo Rantanen, 21, ei viitsinyt lähteä Kaarinasta Turkua kauemmaksikaan opiskelemaan mantsaa.

Kyseinen naimaton Hanna Lappalainen, 19-v. herrasmies ilmoittaa strategisiksi Hanna Lappalainen on mitoikseen 179/42, mutta enempää syntyjään raumalainen. emme hänestä tiedä.

Ella Karjalainen on kotoisin Siviilisäätykykysykseen on tältä Paltamosta. Hän on 19-vuotias tytöltä saatu vastaus ”sinkku”. Salla Eilola, 19, on saapunut sinkku.

Yliopistoon hän pääsi Biologian opiskelu koitui Hannan Orivedeltä monien painavien ja hyvällä tuurilla apunaan mahtavat valinnaksi, sillä hän on aina harkittujen syiden vuoksi Turkuun tiedot lukion solubiologian pitänyt luonnosta ja lukiossa bilsa oppimaan maantieteen saloja. Salla kurssilta. alkoi kiinnostaa pikkuhiljaa aina ilmoittaa strategisiksi mitoikseen enemmän ja enemmän, siitä se idea 21, 55 ja 15. Hän toivoo olevansa Johanna Maja vastaa melkein sitten lähti. Turkuun hän halusi, vielä pitkään naimaton eikä jättänyt jo toisen vuoden opiskelijaa, sillä koska Turku sattui olemaan kivoin lapsena ainoatakaan Salaisten hän on opiskellut jo biologiaa kaupunki, jossa bilsaa opetetaan. kansioiden jaksoa väliin. vuoden yliopistossa.

Johanna Salaisuuksiaan Hanna ei uskalla on tuttu ilmestys maantieteen paljastaa, koska pelkää niiden Satu Rinkinen, 20, kruisailee Lahden sivuaineluennoilla sekä toisen joutuvan kuitenkin lehden sivuille. ja Turun väliä pikavuorobussilla. vuoden biologian kursseilla.

Hänen mitoistaan kiinnostuneet Johanna on pirteä ja iloinen tyttö, Jari Niukko, 29, puhalsi viimeksi arvioikoon itse silmämääräisesti joka ilmeisesti tykkää ainakin synttärikynttilänsä 19 vuotta sitten. kyseiset sentit. Tämä salaperäinen jonkin asteisesti esiintymisestä.

Turusta, vankilan vierestä ponnistava neiti ei myöskään kommentoi mies valmistui joulukuussa - ulkopuolisilta pimentoon jääviä Tarja Pajari on paljasjalkainen 04 iktyonomiksi ja tarkoitus asioita itsestään. raumalainen kauris. Hänellä on oli aloittaa lukemaan biologian ikää pyöreä viidennesvuosisata, pääsykokeisiin tammikuussa Kaisa Tuominen, 19, on Harjavallan mutta kynttilöitä kakussa ei (kirjatkin oli valmiina). 26.12 tuli lupaus Turun maantieteelle, joka on syntymäpäivänä ollut ainoatakaan. tsunami, jonka jälkeen hän katsoi aina tykännyt mantsasta ja lopullinen Tarja on naimaton ja kaikin puolin vanhasta maantiedon kirjasta päätös tulevaisuudesta kypsyi pariton. Biologian opiskeluun mannerlaattojen liikkeitä ja muuta reaaliin lukiessa. Turun valinta hänet veti elinikäinen kiinnostus semmoista ja kirja/asiat näyttivät opiskelupaikaksi oli itsestään selvä luonnosta, siellä elävistä siinä mielenkiintoisemmilta. Tämän tälle seurustelevalle naisimmeiselle. otuksista ja kaikista elämän seurauksena Jari hankki maantiedon Kaisa ei haluaisi muiden tietävän ilmiöistä. Hänellä on edellisten pääsykokeessa tarvittavat kirjat... itsestään niitä noloja sattumuksia, lisäksi myös sammuttamaton Siviilisäädykseen hän ilmoittaa jotka hän itsekin pyrkii aktiivisesti tiedonjano. Biologinen määritelmä naimaton opiskelija. Kuten kukaan unohtamaan.

Tarjasta: pituus (kuononkärjestä mukaan, Jari ei haluaisi muiden hännänpäähän) n.

78 cm, tietävän kuolinpäiväänsä.

Katri Pasanen, 23, tuli Turkuun jo säkäkorkeus n. 72 cm, korkeus kolme vuotta sitten toisen koulun takajaloille noustessa n.172 cm ja Sanna Korhonen, joka ei muista perässä, mutta maantiedettä tämä päänympärys n. 57 cm. kuinka monta kynttilää puhalsi viime Juankoskelainen neiti päätyi huhtikuussa synttärikakustaan, tulee opiskelemaan koska opettajan ura Santtu Salminen on -86 syntynyt Kankaanpäästä. Tämä seurusteleva kiehtoo sekä samalla mahdollisuus jousimies. Hän on viettänyt viimeiset nainen on päätynyt Turkuun YTHS:n lähes ilmaisiin palveluihin kolme vuotta Puolalanmäen lukiossa mantsaa lukemaan kiinnostuksen toteutui.

Strategisena mittana Turussa, mutta asunut Taivassalossa vuoksi. Hänellä ei ole mitään tietoa hänelle on -3,75, mitä ikinä se sitten sitä ennen. Hänet veti biologian strategisista mitoistaan eikä halua tarkoittaakaan. Katri on omien alalle kiinnostus, laatu ja lyhyt paljastaa muille salaisuuksiaan. sanojensa mukaan melkoinen etäisyys. Armeijaan Santtu ei mene pilkunviilaaja, ja huomaa yleensä vielä pariin vuoteen loukattuaan Hanna Luhtala, 20, on kotoisin kaikkien muiden kirjoitusvirheet olkapäänsä ensin lasketellessa Etelä-Pohjanmaalta Teuvalta, mutta (bongasi luonnollisesti myös pari vuotta sitten ja vielä uudestaan kuulemma asunut Turussa jo yli kyselylomakkeesta virheenJ), kaksi kertaa tämän vuoden puolella. vuoden. Mantsa on kiinnostanut mutta ei silti osaa itse kirjoittaa.

Santtu on yksi niistä ylienergisistä

Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005

1. Juha Leino 2. Kaisa Niemi 3. Satu Rinkinen 4. Lotta Mäkinen 5.. Juho Virtanen 6. Kari Kaunisto 7. Kaisa Tuominen 8. Katja Stoltzen 9. Jenni Lahtinen 10. Johanna Maja 11. Kati Miettinen 12. Aino Kalske 13. Mikko Vainio 14. Laura Lampinen

Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005

22

23

Faabeli II/2005

pilteistä, joka ei varmasti ole jäänyt vanhemmiltakaan biologian opiskelijoilta huomaamatta.

Hänellä on pituutta 189 cm ja painoa 70 kg, rinnanympärys on 90 cm. Paljastuksia: Äiti hoitaa suurimman osan Santun tärkeistä asioista, Santun oikea etunimi on Lauri, Santtu kuuntelee joululauluja ympäri vuoden ja 6-9 kaljan jälkeen häneltä menee muisti ja sana ”vilkkaus” saa aivan uuden merkityksen.

Satu Saraheimo on kiharahiuksinen 20-vuotias sinkku Helsingistä.

Horoskoopiltaan hän on rapu. Hän on kiinnostunut luonnontieteistä, ja biologiassa erityisesti ihmisestä ja geeneistä. Sadulla on pituutta 172 cm ja painoonsa hän on tyytyväinen.

Jenni Virta on 21-vuotias härkä Turusta. Biologia on aina ollut hänelle lähellä sydäntä, mutta lukiossa hän vasta tajusi, että haluaa opiskella sitä. Eläimet ovat aina olleet tärkeintä Jennin elämässä.

Hän harrastaa ratsastusta ja talleilla käymistä (harrastanut jo pian 10v.); puunailee ja huoltaa hoitohevosta n.3kertaa/vko.

Kuntosalilla hän käy aina kun ehtii. Koulun lisäksi hän käy töissä (miten aika riittää kaikkeen... ei se riitäkään).

Lemmikkeinä ovat maailman ihanin, suloisin ja luttanin kissa ja 2 gerbiiliä. Alkoholin suhteen hän on melko absolutisti eli juo noin pari lasillista vuodessa. Tupakointi on pahaksi, joten sitäkään hän ei harrasta ja hän paheksuu niitä, jotka sitä harrastavat (hyi hyi).

Musiikkimaku on kovin vaihteleva Kornista, Linkin Parkiin ja Justin Timberlakeen. Teknoa hän ei voi sietää. Elokuvissa kauhu on ehdoton lemppari (hän suosittelee kaikille Boogeyman-leffaa).

Lempinäyttelijä on pakko mainita vielä eli tietenkin Johnny Depp, taivaan lahja maailman naisille.

Kuka voisi vastustaa niitä ihania suklaasilmiäJ. Juho Virtanen 25-vuotias oinas Varsinais-Suomesta. Juho on kyntäjän poika ja syntynyt Karinaisissa, joka kuuluu Pöytyän kuntaan. Juhon innostus biologiaan liittyy hänen kiinnostukseensa mikroja makromaailman vuorovaikutussuhteista.

Juho

on osallistunut melko lailla kaikkiaa biologeille tarkoitettuihin kissanristiäisiin, mutta ihmekös tuo sillä hän kirjoittikin pilttikyselyyn olevansa erittäin naimaton-. Salaisuus: Juho hengästyy noustessaan tiedon portaita ja hänen makuuhuoneessaan on Nalle Puh –tapetit.

– siinä, joka saa kerrostalot, joenrannat ja teatterit vajoamaan hälyttävällä vauhdilla. Strategisilta mitoiltaan partiotyttö on sen verran temperamenttinen, että hänen mittansa on täynnä heti, kun joku pyrkii nauramaan hänen kustannuksellaan tai hänet jossain nolaamaan. Julia epäilee ruotsinope-äitinsä riittävän Maria Turunen ei muista viimeksi karkottamaan suuren osan uudesta puhaltamiensa kynttiöiden tuttavapiiristään viimeistään toisen määrää, mutta on kotoisin Lapin opiskeluvuoden ruotsin kurssin pääkaupungista, Rovaniemeltä, lähestyessä. joka kertoman mukaan sijaitsee lähellä Napapiiriä.

Turun Laura Lampinen, 20, puhaltelee biologiasta kiinnostunut Maria kakkunsa kynttilöitä toukokuussa. valitsi sukujuurtensa ja läheisen Hän on kotoisin Valkealasta ja kesämökin takia. Siviilisäädyltään Turkuun hänet toi juna. Lauran hän on naimaton ja strategiset mitat pituus on 177, paino kuulemma ovat 54-14-18 (pään-, ranteen- ja hieman vähemmän.

Tämä nilkanympärys). Rempseä pohjoisen sinkkutyttö on luonteeltaan hyvin tyttö pitää kauhuelokuvista, mutta avoin, sillä kysymykseen, mitä nukkuu huonosti niiden katsomisen et halua muiden tietävän sinusta, jälkeen, koska illan pimeydessä hänellä ei ollut ollenkaan mitään mielikuvitus ja sängynalus kerrottavaa. asukkeineen herää eloon.

Elina Salo, 19, saapui joukkoomme Maria Kakko, 18, puhalteli Tuusulasta ja viettää synttäreitään kynttilöitään viimeksi syyskuun 11. päivänä. Turkuun uudenvuoden aatonaattona Rukalla. Elinaa houkutteli kaunis ja Kotipaikkanaan hänellä on kuitenkin sopivankokoinen kaupunkin, ja Turun lähellä sijaitseva Marttila. niin vain siinä sitten kävi, että hän Biologia on aina kiinnostanut häntä myös pääsi tänne. Strategiset mitat ja Turkuun hän päätyi, koska se vain ovat hänellä mielestään aikalailla yksinkertaisesti on paras kaupunki. sopivat. Elina on villi ja vapaa sekä Tämäkin Maria on siviilisäädyltään luonteeltaan varsin salaperäinen, naimaton ja kengännumero hänellä sillä jättää viimeisen kysymyksen on 38. Suorastaan noloa on se, kokonaan arvoitukseksi. ettei hän vieläkään ole oppinut viheltämään vaan suusta lähtee aina Tuuli Anttalainen, 20, puhalsi vain säälittävä pihaus. huhtikuun lopulla viimeisimmästä synttärikakustaan iästään Heidi Viitaniemi, 22, on syntyjään huolimatta kymmennen kynttilää. tamperelainen, mutta asustelee nyt Hän on paljasjalkainen turkulainen avoliitossa Turussa. Nykyiseen ja säädyltään naimaton. Biologian tilanteeseen hänet toi lukioaikaisen valintaa selittää se, että kaikki biologian opettajan järjestämä eläimiin littyvä on aina kovasti esittelykierros, jonka jälkeen kiehtonut Tuulia, yläasteella syntyi päätös päästä lukemaan jopa härnäämissyyksi asti. bilsaa Turkuun. Reippaan Heidin Turku taas oli paras vaihtoehto synkimpiin salaisuuksiin kuuluu muuttosuunnitelmien, toisin sanoen se, että hän ei osaa tehdä ruskeaa niiden olemattomuuden, kannalta. kastiketta, ei sitten millään.

Hänen strategiset lukunsa löytyvät mitoista riippuen yhden ja 164 Julia Fält, 19, tulee tästä pienestä sentin väliltä. Aiemmin Tuuli salaili kaupungista Aurajoen rannoilta ja larppausharrastustaan, johon monet vielä tarkemmin sanoen tält pual suhtautuvat ilkeästi, mutta nykyään jokkee. Itseään Julia Kalevintytär hän on on sinut senkin kanssa. luonnehtii synnyinkodin nurkissa eleleväksi opiskelijanaluksi, jolle Joonas Pekkanen sekä pitkä tänne jääminen oli itsestäänselvyys, vaaleaverikkö, Lotta Mäkinen sillä juuret ovat viiden sukupolven pääkaupunkiseudulta olivat ajalta turkulaisessa maaperässä pilttiryhmän pahiksia jättäen

Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005

1. Senja Santanen 2. Satu Saraheimo 3. Santtu Salminen 4. Tarja Pajari 5. Salla Eilola 6. Salla Härkönen

7. Ossi Karvonen 8. Petra Vainio 9. Sanna Korhonen 10. Simo Huuhtanen

Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005 - Piltit 2005

25

Faabeli II/2005 ei paljasta salaisuuksiaan, vaikka antaakin jonkinlaisia vihjeitä salaisiin intohimoihin kotimaisia elokuvia ja peilin edessä ilvehtimistä kohtaan. Kaisan siviilisääty on naimaton.

Ossi Karvonen Savosta (Kuopiosta eli savolaisuuden päätyyssijästä).

Ikää Ossille on kertynyt vuoden ja viimeisen vuoden ajan Ossi on seurustellut, ilmeisesti naisen kanssa, onnellisesti. Ossin toi Turkuun se, että hän on jo asunut entuudestaan Turussa ja lisäksi opiskellut maantiedettä Joensuussa.

Kaikki on siis jo tuttua kauraa.

Ossin strategiset mitat ovat: 55 astetta pohjoista leveyttä ja 12 astetta itäistä pituutta. Ossi ei halua muiden tietävän, että hän on väärässä asiassa kuin asiassa. Ossin tunteville tämä tuskin kuitenkaan tuli yllätyksenä :).

valitsi, koska Oulu ja Joensuu olivat liian kaukana ja Helsinkiin hän ei halunnut. Maantiede oli Kristiina ykkösvaihtoehto, koska se on alkanut tuntua omalta parin viime vuoden aikana. Kristiina tunnustaa (seuraa suora lainaus): ”riittävässä kännissä kikatan kuin kana”.

opiskelee yliopistossa.

suolla rämpimiseen.

Turkuun maantiedettä opiskelemaan Heidin Elina Vaahtovuo Riihimäeltä on toi yleinen uteliaisuus maailmaan ja 21-vuotias. Strategiset mitat: pieni, ympäristöasioihin. mutta pippurinen. Turkuun Elinan toi innostus maantieteeseen ja Hanna Suvanto Vantaalta. (harha)luulo siitä, että Turku on kiva Hanna on 24-vuotias ja naimaton. opiskelukaupunki. Elina ei paljasta Turkuun hänet toi juna. Asia mitä salaisuuksiaan, mutta paljastaa hän ei halua itsestään paljastaa on Aleksi Uttula Turusta. Ikinuori kuitenkin olevansa naimaton, mikä strategiset mitat.

Aleksi puhalsi edellisestä saattaa pitkässä juoksussa olla vielä syntymäpäiväkakustaan 29 kohtalokkaampi virhe. kynttilää. Siviilisäädykseen Aleksi määrittelee: tyttöystävällinen. Heidi Lampén Keravalta. Tällä Maantieteen opiskelun Aleksi hetkellä melkolailla sinkku Heidi aloitti, koska hänellä ei ollut on iältään 19 vuotta. Asia mitä muutakaan tekemistä vapaa- Heidi ei halua muiden tietävän ajallaan. Aleksin kengännumero on itsestään ei edes Heidi itse halua 44. Seitsemän meren kauhuna Aleksi tietää. Strategiset mitat: aina ei halua hänen meri(rosvo)mies maantieteilijöille ja biologeille kavereidensa tietävän että hän hyödylliset strategisen isot jalat

Anna Pikkarainen Oulusta. Myös Anna on kokenut kynttilättömän kakun karun kohtalon, mutta nokkelana tyttönä hän on osannut laskea iäkseen ilman kynttilöitäkin 19 vuotta. Turkuun Annan toi mielenkiinto alueita, ympäristönsuojelua, uutta kaupunkia ja erityisesti saaristoa kohtaan.

Jotenkin Annakin on onnistunut (positiivisessa mielessä) pitämään siviilisäätynsä naimattomana.

Anna kertoo strategiset mittansa saksalaisella täsmällisyydellä: pituus 164 cm, leveys 42 cm hartioista ja 36 cm lantiolta, kengännumero 371⁄2.

Annan suuri salaisuus on, että hän tykkää kuunnella Matti Servoa ja Napanderia.

Kristiina Hakkala Turusta on 20 vuotta ja hän seurustelee.

Strategisia mittojaan Kristiina ei tiedä itsekään. Turun Kristiinan

Oikeat vastaukset pilttitunnistukseen:

Simo Huuhtanen Elimäeltä on 25 vuotias varattu mies. Simon toi Turkuun juna. Sivuainevaihtoehdot ja kulttuurikin tuntui kiinnostavan.

Strategiset mitat ovat: keskiverto/ epänormaali. Simo on sutannut yli sen asian, mitä ei halua muiden hänestä tietävän, mutta ei hätää sillä uusilla hik-tek laitteilla pystyimme restauroimaan ainakin muutaman sanan Simon salaisuudesta: salamurhaaja, Dallas, vuonna 1963.

Saatamme olla myös väärässä.

Sivun 19 piltit (vasemmasta yläreunasta lähtien) Maria Turunen, Anna Hamari, Anna Pikkarainen, Elina Salo, Ella Karjalainen, Erika Raitalampi, Jaakko Ilvonen, Hanna Luhtala, Hanna Lappalainen, Heidi Lampen

ja 160 cm/47 kg. Siviilisäädykseen hän ilmoittaa yksiselitteisesti Susanna Lahtinen, on 20-vuotias ”varattu”. Kukaan ei saa koskaan tytönkoltiainen Tampereelta, tietää, että Titta puhelee itsekseen ja joka on muuttanut Turkuun itsensä kanssa ajoittain. synnyinkaupunkinsa yliopiston olemattoman maantieteen Jenni-Mari Vesakoski on 20opetuksen vuoksi. Miespuolisten vuotias kortesjärveläinen nuorikko, lukijoidemme iloksi Susanna joka tuli Turkuun opiskelemaan ilmoittaa siviilisäädykseen maantiedettä siitä yksinkertaisesta ”naimaton”. Susannan haalarikoko syystä, että läpäisi valintakokeen. on 48, eikä hän todellakaan halua Jenni-Mari on sinkku, sopusuhtainen ihmisten tietävän salaisesta parturi- ja esiintymiskammoinen. kampaajavietistään.

Mikko Laine puhalsi yhdeksästä Kirsi Oeschin Turkua edeltänyt kymmeneen kynttilää vuosikymmen kotikaupunki on kaikkien suurella sitten jäätelökakusta, joka muistutti tunteella rakastama Luopioinen. etäisesti rekka-autoa.

Mikon Kirsi puhalsi kuvitteellisesta siviilisääty on 2 ja hän aloitti kakustaan viimeksi peräti 19 maantieteen opinnot ujouttaan. kynttilää. Turkuun maantiedettä Mitoikseen hän valehtelee ”190 cm, pänttäämään Kirsin toi hänen omien 87 kg ja täyttä lihasta”, mainiten sanojensa mukaan hyvä onni, kuitenkin, että totuus on tietysti vaikka kaikkihan me tiedämme, että surullisempi. Mikon salaisuuksien pelkällä tuurilla ei pääsykokeissa lista on pitkä ja vakava. paistatella.

Hyvästä onnesta huolimatta Kirsi ei ole vielä löytänyt Jaakko Heikkilä on kotoisin sitä oikeaa elämänkumppaniaan. Perä-Illon ghetosta, joka tiettävästi Haalarinsa kooksi Kirsi mainitsee karsii jyvät akanoista. Hän puhalteli 46 ja salaiseksi paheekseen kynttilöitä viimeksi nelisen vuotta Muumien uusintojen orjallinen sitten. Silloin liekkejä sammui seuraaminen televisiosta. parikymmentä. Kaikkien suureksi pettymykseksi Jaakon viime Nina Ahola on 26-vuotias kakussa ei ollut kynttilöitä lainkaan. nuori aikuinen Tampereelta, Turkuun tämän avioliitossa elävän joka tuli Turkuun maantieteen nuoren miehen toi elämän realiteetit. houkuttelemana. Pienipäinen ja Jaakko ei ymmärrä strategiaa isovarpainen Nina elää avoliitossa, eikä kukaan tiedä hänen olevan eikä suostu paljastamaan pyhimpiä raakalaismaisten Bodomjärven salaisuuksiaan edes Faabelin surmien takana. toimitukselle.

Anna Niemelä Ruskolta, ikää Titta Koistinen, 20, on elänyt neidille on kertynyt 20 vuotta ja Turun seudulla suurimman osan pituutta siinä samassa 165 cm. Ja elämästään. Titan mukaan on sitten Synapsin uroita kutkuttavan turha lähteä merta edemmäs kysymyksen vastaus: Annan kalaan, jos mahdollisuus opiskella siviilisääty on naimaton. Turkuun maantiedettä löytyy näin läheltäkin. Annan toi se yksinkertainen Hän elää avoliitossa ja omistaa seikka, että hän sattui pääsemään Panpipe plays Celine Dion -cd:n sisälle. Salaisuuksiaan Anna ei (raskauttava todiste). Strategisiksi halua Synapsin suuri levikkisessä mitoikseen Titta tunnustaa ”170 julkaisussa paljastaa. cm kömpelyyttä, huumorintajua, ujoutta. Neuroottisuutta ja jotain Kaisa Kumpulainen Forssasta. muuta”.

Kaisa on 21 vuotta, vaikka edellisessä kakussa ei valitettavasti Erika Raitalampi puhalsi kynttilöitä puhallettavaksi viime elokuussa kokonaista ollutkaan. Kaisan strategiset mitat 21 kynttilää. Erika on kotoisin ovat atlometri ja megaparsek.

Kristiinankaupungista, josta Kaisa saapui opiskelemaan hänet toi Turkuun kiinnostus ja Turkuun, koska hän on kiinnostunut kokeilunhalu maantiedettä kohtaan. maantieteestä ja Turku oli hänen Titta ilmoittaa strategiset mittansa kannaltaan paras mahdollinen sangen seikkaperäisesti: 87-61-84 opiskelupaikkakunta.

Kaisakaan

Sivun 21 piltit Jenni Lahtinen, Johanna Maja, Juha Leino, Juho Virtanen, Kaisa Niemi, Kaisa Tuominen, Kari Kaunisto, Kati Miettinen, Katja Stoltzen, Laura Lampinen, Lotta Mäkinen, Aino Kalske, Mikko Vainio, Satu Rinkinen

vastaamatta koko pilttikyselyyn.

Sivun 23 piltit Ossi Karvonen, Petra Vainio, Satu Saraheimo, Salla Härkönen, Sanna Korhonen, Santtu Salminen, Tarja Pajari, Salla Eilola, Senja Santanen, Simo Huuhtanen

24

26

27

Faabeli II/2005

Seilin Lehdet 2005 – Sadetta, kuraa ja C2H5OH

N

A

isommille synapsilaisille matka Leipomoon oli onneksi sangen lyhyt, noin kymmenen (päivällä noin kuusi) askelta diskon ovelta suoraan eteenpäin.

kun haravoinnit saatiin suoritettua loppuun jo lauantain aikana?

Toisinaan on haravoimista jatkettu vielä sunnuntainakin.

Ehkäpä olimme todella tehokkaita.

Ainakin poikien karsiessa riuskalla arhainen lintu löytää jyvän. kädellä ruusupensaita joutui kaksi Aikaisin herääjä oli loogisesti peltomyyräressukkaa pötkimään ensimmäisenä ”nukahtanut” (syytä hädissään pakoon. voimme vain spekuloida) Saara, joka herätti kaikki työn tekoon aikka viikonloppu painottuikin ”kauniilla laulullaan”. Kuin pienet monella tapaa erilaisiin muurahaiset konsanaan lähtivät nesteisiin, oli jotain kiinteätäkin talkoolaiset haravoiden, kahden suuhunpantavaa saatava. Sellainen traktorin ja lehtipuhaltimen kanssa vaikutelma tuli, että Saarioisten puhdistamaan pihaa lehtivihreän jarrulevyroiskeläppäeinespizza (kylmänä tai mikrolämpimänä) on hiukan menettänyt suosiotaan Seilieväänä pastasalaateille.

htauduimme siis kurssisaunan pieniin ja laitosmaisiin (=klinkkerilattia) tiloihin.

Kliinisyyttä ehkä lisäsi se tosiasia, että erään hyvin olennaisen ruumiinosan muotoon veistetty löylykauhan varsi oli takavarikoitu tai muuten vaan viety parempaan talteen. ”Saunajumala” jäi rantasaunalle, sitä emme tavanneet tällä kertaa, mutta olipahan kurssisaunallakin oma saunatonttunsa, joka lauteiden alla aika ajoin hykerrellen kurnutteli.

Ah, sauna! Se on mielentila, elämänasenne, olomuoto.

Joillakin se kestää syntymästä Ulkomaalaisvahviskuolemaan, siispä eläväisimmät viipyivätkin tuksistamme yksi uskaltautui saunassa iäisyyden.

V

V

Sateisen pimenevässä iille pilteille, jotka mielisairaalan tiloissa. Miljöö on eivät vielä tiedä, mikä kulttuurihistoriallisesti arvokas syysillassa on Seili, kerrottakoon ja saarella käykin kesäisin paljon 4.11.2005 odotti 43 lyhyesti, että kyseessä matkailijoita. on Turun yliopiston saaristomeren kyttyrärinkkaselkäistä tutkimuskeskus Seilin saaressa äästyämme Nauvosta synapsilaista värjötellen Nauvon kunnassa. Siellä järjestetään ratkiriemukkaan lauttamatkan useita kenttäkursseja ja jälkeen Seiliin M/S Fiskön eläinmuseon edessä vuosittain joka syksy tietenkin Seilin lehdet kuljettamana kirmasimme lämmintä turistibussia -haravointitalkoot! Tutkimuslaitos ensin majoittumaan ja sitten toimii entisissä lepraja saunakamppeinemme ranta... sekä tietenkin sitä neljättäkymmenettäneljättä mikkomyöhäistä.

Aikataulu oli kireähkö, kaiketi myös matkanjohtajan hermot (kuka se sitten olikaan, se ei koskaan selvinnyt, BileSensei ainakin osaltaan hoiti hommansa).

Teksti: Cowgirl & Miss suonikohjumummo

-EI! Rantasauna ei ollutkaan käytettävissämme, sillä lattiaa ei ollut edellisen Synapsin vierailun jäljiltä ehditty vielä korjata...

P

L

auantaisaunan lämmittäminen oli jo edellistä iltaa vaikeampaa, koska kuivia puita ei enää ollut. Oliko saarella jopa uimaan Synapsin ylipäänsä mitään kuivaa?

Onneksi kylmähermoisimpien kanssa. lukuisat edellisen illan Hyiseen mereen pulahtaminen oli mäyräkoirankuoret p e l a s t i v a t kuulemma ihana kokemus siitäkin lämmittäjättären huolimatta, että parin sadan metrin pulasta. Saunomiseen meni tietysti tavan juokseminen kurssisaunalta mukaan koko ilta, yhteysalusrantaan paljain jaloin vaikka kaikki eivät siellä kauaa viihtyneetkään, soratietä pitkin sateisessa osa ei halunnut tulla yössä ei juuri hellinyt saunalle päinkään.

Paradoksaalisesti Kanebo jalkapohjia.

Ulkomaalaisvahvistuksistamme 38° –iskuryhmän neidit alkoivat yksi uskaltautui jopa uimaan levitellä meikkejä saunapuhtaalle Synapsin kylmähermoisimpien hipiälleen kuin minä tahansa kanssa.

Hyiseen mereen lauantai-iltana. Höh? Miksi kukaan pulahtaminen oli kuulemma ihana niin julmasti hylkäämistä lehdistä. kuljettaisi mökille meikkejä? Syynä kokemus siitäkin huolimatta, että Onni oli myötä, kun ei kukaan oli Halloween-imitaatioilta, onhan parin sadan metrin juokseminen tullut puhalluttamaan uljaita Seilin lehdet järjestetty perinteisesti kurssisaunalta yhteysalusrantaan traktorikuskejamme.

Saimme aina pyhäinpäivän viikonloppuna ja paljain jaloin soratietä pitkin myös haravoida kirkon luota, vuosien myötä halloween –innostus sateisessa yössä ei juuri hellinyt kalmismaalta, poismenneiden on synapsilaisten piirissä kasvanut jalkapohjia. Lauteet notkuivat sielujen viimeiset lepopaikat. yhä karmaisevimpiin mittoihin. iloisesti myöhään yöhön saakka.

Hautausmaalle mentiin perinteisin välinen, sillä puhaltimen käyttö eikkaamisen ja pukeutumisen aunan jälkeen tanssijalka alkoi ei sentään ihan joka tilanteeseen tuloksena syntyi kummajaisia vipattaa ja lepradiskon tunnelma sovellu. (Pulloista eivät maininneet laidasta laitaan: kevyempää sarjaa nousi diskopallon pyörittämänä mitään.) Puhaltimelle keksittiin edustivat hämähäkinseittikoristeet (matalaan) kattoon asti, joillekin jäi kuitenkin uutta hyötykäyttöä, kun poskella sekä enkeli, sudoku-mies ja jopa kuhmuja. Dj Samppa oli varta pääpomolle tuli asiaa pusikkoon eikä pianomies. Astetta pahempia olivat vasten koonnut oikein kiitettävät wc-paperia voinut luonnonoloissa vampyyrit, Batman, Laku-Kartsa, diskojytä cd:t. Mikään hauska ei käyttää. Lehtipuhaltimen lämmin Miss punasilmä (ei meikkauksen kuitenkaan kestä ikuisesti, ei edes tuulahdus takalistoon olisi voinut tulosta), Miss suonikohjumummo, lepradisko eikä synapsilaisten tehdä terää näissä olosuhteissa. nukkevampyyri, jonka nallekarhu kunto.

Pikkutunneilla kukin Onko työmäärä vähentynyt, kadotti tikarinsa yön pimeydessä, vuorollaan lähti huojumaan kohti talkoolaisen määrä kasvanut vai sekä hyväntahtoinen ja kiltti omaa punkkaansa. Joillekin hieman ahkeruusko on nostanut päätään, pitkätukkarokkari, joka löysi

”

”

S

M

28

29

Faabeli II/2005

nallen tikarin ja päällepäätteeksi vielä euron kolikon mutaan hautautuneena. Toisessa ääripäässä oli viimeisen päälle karmaisevia ällötyksiä, kuten Yrjö-Mikot (ei meikkauksen tulosta), huonoonninen cowgirl, jonka silmä oli mustana ja nahanriekaleet roikkuivat poskella ja muutama hammaskin matkan varrella johonkin pudonnut.

Lisäksi nähtiin alueella hiippailevan rantojen miehiä kamalannäköisine ampumahaavoineen ja puukonviiltoineen. Legendaarinen tunnelmanluoja –tai viejäHeikki ei ollut mukana liiallisen kesyyntymisen aiheuttaman vässykkä-jänkhä-hiihtely-ilmiön vuoksi. Onneksi taka-kaima eli Smirre-tiikeri oli vankasti menossa mukana. Kuuluvathan nämä elukat samaan Heinoon.

J

ilmeisesti pelkäsivät synapsilaisia.

Yöllä oli liikuttava taskulampun kanssa tai käsikopelolla, sillä lumeton saariston yö on mustaakin mustempi. Tällainen biogeografinen isolaatio rakas saaremme on.

V

iimeiset, siis kestävimmät bailaajat kävivät vielä aamusaunassa ja menivät maate puoli kahdeksan maissa.

Sunnuntaina oli ollut tarkoitus katsella kauhuvideoita, mutta lopulta pojilta meni pupu pöksyyn ja Pfizerin lääke-esittelyvideo jäi katsomatta (ilmeisesti todellisuus on kuin onkin tarua kauhistuttavampaa).

Rapa roiskui ja koko ajan satoi, kuinkas muuten, joten p****karvat olivat kosteana koko viikonlopun.

oidenkin kohdalla ilta päättyi Tämä on kaikkien pakko kokea! juomakilpailuun, minkä jäljiltä mm. Palle kaatuili tuolilla. Osa porukasta lähti jatkoille biologisille retkilleen ja löysi tieteelle uuden lajin, Inonotus predatorensisin lähes joka puusta. Ikävä kyllä tältä luontoystävälliseksi luulemaltamme saarelta oli sumeilematta kaadettu useita otollisia kääpäpuita, mikä sai melkein kyynelen tirahtamaan kääpäkäppänä-tiimin silmään.

H

alloweenista haamuja ei näkynyt missään

huolimatta kuitenkaan leijailevan,

Timo Tapion niksiPirkka seuraaville tuutoreille Mikä on kun yksikään pilteistäsi ei tervehdi sinua tullessaan vastaan laitoksen käytävillä? Yksikään heistä ei tohdi katsoa sinua silmiin ja osa purskahtaa nauruun jo pelkästä nimesi kuulemisesta.

Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että olet tehnyt muutamia virheitä tuutorointisi aikana.

Seuraa siis kuuden kohdan tuutorointisuunnitelmaani ja saatat välttää edellä mainitut tilanteet.

Teksti: Teemu Makkonen hillitty alkoholin myös lunastaa lupauksensa (on 1.Muista käyttö! aivan liian helppo murskata pilttien odotukset ilmoittamalla, että v*!?t

Kun huomaat herääväsi keittiönlattialta ilman suurempia muistikuvia edellisillan kastajaisista olet saattanut sanoa tai tehdä jotain typerää (jos näin kuitenkin kaikesta huolimatta tapahtuu esitä coolia, kiellä kaikki ja syytä esimerkiksi tuutor-pariasi omista hölmöilyistäsi).

mulla mitään tärkeää taaskaan oo... käydään vaikka syömässä ja katotaan pääkirjastoa (tietenkin) ulkoapäin). asioista 4. Ota etukäteen selvää!

Kun on perillä asioista niin välttää nolot tilanteet, jotka aiheutuvat Suunnittele tietämättömyydestä, tyyliin: no en ajoissa! mie tiiä, mitä v*!?ua ne tuollakin kansliassa puuhailee kai jotain p*^#!leen tärkeää, mut tossa se nyt Suunnitelmat siitä, mitä pilteille kuitenkin on. sanoo ja esittelee kannattaa tehdä hyvissä ajoin (eikä esimerkiksi hätäpäissään samalla, kun ohjaa Pidä huoli, että pilttiryhmäänsä jossain päin kaikki pysyvät yliopistoa tietämättä oikein itsekään mukana! missä v*?!ssa sitä nyt ollaan).

Mikään ei ole niin surullinen näky Ole rehellinen! kuin muutaman vielä mukana sinnittelevään (ja toivorikkaaseen: -jos tästä nyt jotain hyötyä olisi) Kun lupaat, että seuraavana pilttiin kutistunut ja kaluttu päivänä käsitellään jotain tärkeää pilttiryhmä. ja mielenkiintoista, kannattaa

2.

5.

3.

pilttiesi 6. Opettele nimet!

On tärkeää, että muistat pilttiesi nimet ja voit puhutella heitä etunimillä. Tämä lisää pilttien intoa osallistua yhteistoimintaan, koska se saa heidät tuntemaan itsensä merkityksellisiksi.

Toivottavaa ei ole, että esimerkiksi muistat muutaman nimen, mutta yhdistät ne silti aina vääriin henkilöihin (totuuden nimissä homma helpottuisi, jos esimerkiksi kaikki miehet muuttaisivat nimensä Mikoiksi, asia joka vaatisi vain muutaman mantsalaisen visiittiä maistraattiin).

Jos kuitenkin onnistuit möhlimään kaikki edellä mainitut kohdat ja keksit vielä muutaman omankin virheen joukkoon, saatat hyvinkin päästä ehdolle maailman paskimmaksi tuutoriksi. Tällä hetkellä se titteli on jo varattu.

Hyvää joulunodotusta toivotellen ja syvästi pahoitellen: Teme

30

31

Faabeli II/2005

S

SUURI SIIDERITESTI

Miltä maistuu pseudotupakka vuodelta -92? Entä teollisuuskaasu tai pölypussin sisältö? Vastaus voi hyvinkin piillä baarikaapissasi. Varoitus: testitulosten lukeminen saattaa pysyvästi heikentää haluasi juoda siideriä.

Teksti: Faabelin anonyymi testiryhmä Hyi helvetti! Paskaa! Ällöttävää!

Kamalaa! Pahaa! Ihan hirveetä!

Suck! Yöh! Ätelää. Mautonta, laimeata, litkua, vetistä, kulahtanutta, tunkkaista, mitäänsanomatonta...

Tää maistuu/haisee teollisuuskaasulle, sukkahielle, pölypussin sisällölle, leikkimökin kuravesikahville, nokkospöheikölle, lääkkeelle jota joskus join, ruoholle, savukalalle, Turtles- ja slurps -karkeille...

J

ospa tarjoaisinkin Faabelin sijasta tätä tekstin alkua Kansanterveyslaitokselle alkoholivalistusmateriaaliksi!

Nuo siiderin ensimaistamisen kirvoittamat vastenmielisyyttä henkivät puuskahdukset voisivat hyvinkin auttaa hillitsemään teinien juomaintoa. Valistustahan tarvitaan, koska Suomen nuoriso juo liikaa. Kuitenkin nimenomaan siiderin lipittämisen kasvavaa suosiota on vaikea ymmärtää näiden testitulosten pohjalta. Jos siideri kerran maistuu yllämainitulle, miten sen kulutus voi olla

niin suurta? Sitä olenkin usein funtsannut kerätessämme tyhjiä pulloja Synapsin bileiden jäljiltä.

Lasipullot kilisevät, muovipullot kalisevat ja alumiinitölkit kolisevat. Niitä riittää ja riittää ja riittää. Muovipussin sanka katkeaa ja putelit vierivät kadulle vastaantulijoiden jalkoihin.

Lopuksi jonotamme marketin pullonpalautusautomaatilla pultsareiden kanssa päästäksemme eroon haisevasta ja painavasta tyhjien pullojen lastista. Nolottaa, olisi kai pitänyt kiinnittää selkään kyltti: en minä itse näitä kaikkia ole juonut!

itten asiaan. Eräänä kesäisenä lauantai-iltana Synapsin jengi testasi siiderijuomia valvotuissa ja riippumattomissa kotikeittiöolosuhteissa.

Vapaaehtoisiksi koehenkilöiksi oli saatu –houkutella ei liiemmin tarvinnut- neljä poitsua noviisista kohtuukäyttäjien kautta aina parkkiintuneeseen suurkuluttajaan, eli 2 Porin Karhua, yksi Rauman kuivakka siideristi ja yksi Turun sekakäyttäjä. Kursivoidut tekstinosat ovat suoria lainauksia uroiden tunnelmoinnista illan aikana. Testauksen koordinaattorina ja laboratoriomestarina toimi populaation ainoa naarasyksilö. Raumalainen taisi olla asiantuntija, aisti koetilanteessa tammitynnyrin makuja ym. vakuuttavaa, kuten Tää on jotain vähän fiinimpää, ei suomalaista!

Tässä on oikean siiderin maku, koostumus ja väri.

(Raumalaisen tuntevat arvaavat, että tässä kehutaan nyt Strongbow’ta.)

ostettiin pseudotupakoita, jotka pimeessä näytti savuavan ja haisi tältä... Hmm, vaikkei siideri aina olisikaan niin hyvää, saattaa sen juominen kuitenkin kannattaa; niin pääse helposti ja edullisesti toiselle puolelle maapalloa.

A

lla luetteloituna maistettavat viisitoista siideriä (minkäköhän vuoksi kaikilla on ainakin osittain vieraskielinen nimi, vaikka kolmea lukuun ottamatta ovat kotimaista kamaa?)

En jois pidemmän päälle.

Haisee ja maistuu luotaantyöntävälle.

Ei oo rock.

Nämä kommentit on lausuttu vakavalla naamalla! Hah-hah!

Jotkut siiderit saivat jopa lähes kehuja:

Vois juodakin.

Tätä pystyis varmaan juomaan eniten.

Ei aiheuta hylkimisreaktioita.

Tää ny ihan menee.

Upcider: Light grapewine, Dry Ei oo kyllä pahaakaan. apple ja Light apple Niinku ihan jees.

Golden Cap: Dry strawberry, Wild Ei maistu kovin pahalle.

Kivan makuinen.

Ei jää ällö olo.

On tää ny ihan okoo.

Arvioinnit ja kommentit runsastuivat, vapautuivat ja mehevöityivät kokeen edetessä. Kukin sai maistella näytteitä niin monta kertaa kuin halusi ja missä järjestyksessä tahansa.

Herkullisimman sisältöiset koeastiat tyhjenivät tuossa tuokiossa, kun taas heikoimmat jäivät puolilleen vielä testin loputtuakin (pientä liioittelua, myönnettäköön).

Illan pimetessä yöksi kriittisyys hälveni jonkin verran: taso laskee, tää alkaa sittenkin maistua hyvälle.

Ei tää loppujen lopuksi niin pahalle haisekaan...

T

estattavia siidereitä oli kattava valikoima, kaikkiaan 15 erilaista.

Huomautettakoon, että koe aloitettiin täysin puhtaalta pöydältä, ts. ulkopuoliset häiriötekijät oli minimoitu, eivätkä koemaistajat olleet nauttineet mitään C2 H5 OH –pitoisia nesteitä ennen koesuoritusta. Täten kukin tunsi maut, tuoksut ja kuplat sieraimissaan, kitalaessaan, mahassaan ja ennen kaikkea aivoissaan mahdollisimman aitoina. Kyseessä oli todellakin sokkotesti, mutta melko hyvin maistajien arviot korreloivat etikettien ilmoittamien tietojen kanssa. Toisin sanoen, jos etiketissä esiintyi sana kuiva, niin usein sisältö oli ainakin vähemmän makeaa kuin muissa. Testaajat suhtautuivat työhönsä suurella vakavuudella, arviot olivat tarkkaan punnittuja ja analysoituja, kieli keskellä suuta lausuttuja, kuten: Tässä on passiivinen tuoksu, on haisevinaan, muttei haise kuitenkaan. Tai: Tää on kaljan -siis Karhun- väristä.

Tai: Oltiin -92 San Franciscossa äidin siskon siskon (!!!) luona, ja

K

ukaan ei suoraan rankannut kisan virallista häviäjää viimeiselle sijalle, vaan yhteispisteet ratkaisivat. perry ja Apple light Kaikki koehenkilöt ostaisivat Fizz: Dry cider ja Dry summer itselleen ja suosittelisivat muillekin wonderer Strongbow’ta, sitä vastoin kukaan Twist: Omenasiideri ja Kuiva ei suosittelisi saati ostaisi Golden omena Cap dry strawberryä tai Fizz dry Rainbow: Cranberry ja Apple (Palle summer wondereria, joita ei enää näkyy tykkäävän tästä) ole saatavillakaan, heh. Ilmeisesti Kopparbergs Apple kokemuksen karttuessa maku Stowford kuivettuu, sillä noviisi oli ainoa, Strongbow joka ei äänestänyt Strongbow’ta ihan ykköseksi.

Ja tällaisia aatoksia juomat pojuissa herättivät: uom! Tuloksia ei vetäisty kasaan Statisticalla, vaan lyijykynällä Ei tätä ota mielellään lisää. ja paperilla. Vaihteluvälit olivat Ei edes huvita maistaa. laajoja ja hajonta sangen suurta. Oli Yhden pullon vois ehkä juoda. vaikea laittaa siidereitä kunnolliseen Ei huvita juoda. paremmuusjärjestykseen.

Joku

H

32

Faabeli II/2005

saattoi mainita hyväksi sen, mikä toisen mielestä oli testin pohjanoteeraus. Esim. –Hyvää!

–No ei hyvää tod; ihmeen makee ja keinotekoinen! Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin todeta, että englantilaiset oikealla tavalla valmistetut siiderit saivat eniten luottamusta ja selvästi huonoimpia arvosanoja vetivät teinitytöille suunnatut muumilimpparit ja lightit (H&M:n hajuvettä).

Esanssijuomien kohdalla mielipide-erot repesivät suurimmiksi; jonkun mielestä niissä oli suuria eroja, muiden mielestä kaikki ne maistuivat yhtä kauheilta.

Neutraaleinta arvostelua saivat osakseen tavalliset tätä saa baarista perusomenasiiderit, jotka saivat lisäpisteitä esanssittomuudesta, aspartaamittomuudesta ja kuivakkuudesta.

Kaikkein epäonnistunein ratkaisu oli Dry + esanssi samassa pullossa, kyseiset yritelmät saivat tylyn tuomion ja toivotukset hevon kuuseen.

Kiinnostavaa, että juuri suosikki ja inhokit kirvoittivat eniten kommentteja, osa näytteistä sen sijaan teilattiin vähäeleisesti mitäänsanomattomiksi.

Vettähän saa hanastakin.

mutta missä ovat kuivat kotimaiset siiderit? Testikoordinaattori otti jälkeen päin tästä tuohtuneena yhteyttä kolmeen johtavaan kotimaiseen siiderivalmistajaan pyytäen markkinoille kuivempia tuotteita. Yksi ei vaivautunut edes vastamaan, Olvilta vakuuteltiin,

Epävirallinen pahnanpohjimmainen kauhuliemi: Kopparberg’s persikkaolut

O

sa em. siidereistä on sittemmin vedetty pois myynnistä Synapsin riippumattoman testiryhmän tuottaman tyrmäävän kritiikin vuoksi. Melkein kaikkia testattavia juomia vuorollaan luonnehdittiin sanalla ”paska”. Mitä tästä opimme? Sidu on pahaa eikä sitä kannata juoda! Siispä Faabelin kevätnumerossa tulee ilmestymään suuri oluttesti.

”Rehellisyyden nimissä on todettava, että mikäli ilmaiseksi saisivat, niin toki kaikki joisivat mielihyvin mitä tahansa.

Melkein.”

R

ehellisyyden nimissä on todettava, että mikäli ilmaiseksi saisivat, niin toki kaikki joisivat mielihyvin mitä tahansa. Melkein.

Epäviralliseksi häviäjäksi eli kauhuliemeksi näet ponkaisi mustana heppana testin ulkopuolelta Kopparbergin (maku)hermoja liian syvältä kutkutteleva persikkaolut.

Kyseessähän ei ollut maisteltava tuote, eikä edes siideri, josko juoma ylipäänsä, mutta ehkä juuri siksi kukaan ei sitä kykenisi nielemään, ei ainakaan niin että se mahassa pysyisi.

Harmi, että voitto meni Englantiin.

Olisi suotavaa, että Suomessakin valmistettaisiin ensiluokkaista siideriä, kun sen suosio täällä on valtaisa ja alkoholin panemisessa ynnä tiputtamisessa pitkät perinteet.

Esanssivalikoimaahan meillä riittää,

33

Ai niin, se nostalginen pseudotupakka vuodelta -92 on Kopparberg’s omena.

Pölypussi-tunnelmaan jos tahdot päästä, niin kulautapa kurkkuusi Rainbow’n omenaa.

Lopuksi voit nuuhkia teollisuuskaasun jaloja aromeja Golden Capin light omena –pullosta.

Biologibasistit Teksti: Ville Härmä

että kansa totta tosiaan haluaa makeaa, mutta Sinebrychoff sentään lupasi ottaa asian harkintaan ensi kesän ”mallistoja” suunniteltaessa.

Yhteenveto: Vähiten huonot: ylivoimainen ykkönen oli Strongbow, seuraavina Twist omena, Upcider kuiva omena, Fizz kuiva omena ja Stowford Ällöt: Fizz Dry summer wonderer, Golden Capit, Rainbow’n antimet, Upcider light apple, Kopparberg’s omena

Ylivoimainen voittaja ja testiryhmän kestosuosikki.

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, aloittaa Turussa joka vuosi maantieteen opintojen parissa vähintäänkin yksi kiintiömikko. Se, mihin monetkaan eivät ole kiinnittäneet huomiota, on biologien keskuudessa vallitseva hiljainen, mutta sitäkin runsaampi basistien joukko. Basisteja löytyy aina biodiversiteettitutkimuksesta genetiikkaan. Faabelin toimitus otti basistien henkilöllisyydet selville ja lähetti heille kyselykaavakkeen täytettäväksi. Kysely lähetettiin myös kolmelle Helsingissä opiskelevalle biologille. Kymmenestä basistista vain neljä vastasi kyselyyn.

34

35

Faabeli II/2005

Biologibasistit 1. Nimi, pääaine, aloitusvuosi?

2. Bassokamasi?

3. Kauan olet soittanut bassoa?

4. Miksi valitsit juuri basson soittimeksesi?

5. Soitatko/oletko soittanut mitään muita soittimia?

6. Minkä tyylistä musaa kuuntelet/soitat/haluaisit soittaa?

7. Bändihistoriasi?

8. Mikä on mielestäsi hauskin basistivitsi?

9. Miksi basisteja aina dissataan?

10.Kaikkien aikojen tykeimmät basistit top 3 (perusteluineen)?

11.Kaikkien aikojen turhin basisti (perusteluineen)?

12.Maailmankuvasi luonnontieteilijä-basistina?

1. Samuli Haataja, biologia, 1998.

2. Fender Precision vuosimallia -75, Laney MK1 100W putkivahvistin vuosimallia -68 ja Big Muff säröstä korkea -90 luvun lopun malli á la Sovtek.

5 & 6. Kuuntelen musaa hyvin laidasta laitaan. Tällä hetkellä kuuntelussa Tom Waitsin ’Swordfistrombone’, Antony & the Johnsonsin ’I am a bird now’ ja M83:n ’Before the dawn heals us’. Nämä kaikki on aika erilaisia, mutta voisin soittaa niistä mitä vaan. En ole niin sanottu niche soittaja.

2. Kaksi 5-kielistä Neuser Cloudburstia, nauhaton ja nauhallinen.

5-kielinen kontra, Saksalainen 90- tai 80-luvulta ja ranskalaisen otteen jousi.

Warwick Corvette FNA Jazzmann.(Tämä nyt ei ole niin erityisen rakas, kun on nelikielisenä jäänyt vähemmistöön.

Voisin vaikka myydä.) B-Band Statement -kontran mikkisysteemi. EBS UniChorus -pedaali.

Vahvistin uupuu tällä hetkellä. Tilasin syksyllä, mutta sille puljulle tuli toimitusvaikeuksia.

Loisin muiden vahvistimilla, kytken suoraan PA:han, ym. haureuksia suorittelen.

3. 6 vuotta 4. Pidän matalista äänistä ja rumpalin kanssa groovamisesta.

Kontrabasso taas on ihan jumalaisen fantastinen, ilmaisuvoimainen soitin ihan soolonakin, etenkin jos osaisi jousella oikein kunnon meinigillä sello- ja viulirepertuaaria vedellä.

3. 15 vuotta 4. Joskus kun olin pieni ajettiin isän kanssa autolla ja kuunneltiin radiota. Hän kehotti minua kuuntelemaan radiosta tulevien biisien bassokuvioita ja kuvaili kuinka ”basso elää omaa maailmaansa ja johdattaa muita soittimia eteenpäin.” Siitä hetkestä asti olen kunnioittanut bassoa.

1. Anssi Susilahti, Elfy, 2004

Samuli ”The Crash” Haataja eka

huono

basitsivitsi?) Billy Talbot (Crazy Horse): Neil Youngin musan perustuksena 9. Vain Suomessa on outo tapa toimii uskomattoman orgaaninen haukkua basisteja, muualle se on bändi ja Billy Talbot yhtenä sen rumpali. Mutta se on hyvä että kulmakivistä. basisteja haukutaan, se kertoo muiden soittajien salaisesta 11. Ei parane moittia aseveljiä. ihailusta.

Kumma kysymys...

7. 15 vuotta The Crashissa, enkä ole koskaan käynyt vieraissa.

10. Adam Clayton (U2): Hillitön pokeri tykittää biisistä toiseen 8. Kaikki on hauskoja. Tämän suoraan ”kuustoistabiittiistä”, kuulin viimeksi: joka kumminkin on bassokuvioiden kuningas. ”Hei basisti, viitsisitkä nousta katsomaan toimiiko etuvilkku?” Nicolas Godin (The Air): Jos pyysi bändin roudari. ”Okei... joskus osaisin keksiä edes yhden toimii, ei toimi, toimii, ei yhtä hienon riffin kuin mitä Moon toimi...” vastasi basisti. Safari (ja muukin Airin tuotanto) on pullollaan. Uskomaton jätkä...

(Ehheh.

Olisko tää ollu

12.

Kaikki muu on luonnonvalinnan tulosta, mutta Fenderin nelikielisen Precision sähköbasson loi Jumala (joka tekee Leo Fenderistä Jumalan ja maailman luomishetkestä vuoden 1951). www.thecrash.com

5. Juuri lopetin saksofonien soiton, tai oikeastaan jo noin vuosi sitten.

Soitin tenorija sopraanosaksofonia.

Ei aika riittänyt, piti karsia. Selloa soitin joku parisen kuukautta viime talvena. Oli tyttöystävältä lainassa.

Ensin innostuin hirveästi, mutta sitten totesin, että on kontra kuitenkin kivampi. Klassinen kitara löytyy, olen sillä vähän pianon ohella sävellellyt.

Pianoa en tosin voi väittää osaavani soittaa, mutta sillä on hyvä soinnutuksia kehitellä.

Didgeridoota osaan soittaa.

Löytyy kaksi kappaletta vanhempien luota Raumalta.

Rakensin niitä joskus itsekkin PVC-muovista ja mehiläisvahasta.

Tein teleskooppi malleja, joiden sävevalikoimaa sai säädettyä tilanteeseen sopivaksi, sekä jättimäisen kontrabasso-Didgeridoon.

Siitä lähti F1, eli kontra-F.

Anssi ”Axel bandet” Susilahti Ne meni kaatopaikallejossain kevätsiivouksessa.

Ajattelin, että vittuako mä noilla nyt teen, mutta jälkeenpäin on vähän harmittanut. Ne olisi ollut hauskoja muistoesineitä...tai ehkä ei sittenkään, ne oli niin pirun isoja.

Ei semmosia viitsi turhaan säilöä.

suorittamisen meininkiä, eli laulaja laulaa kovaa ja korkealta ja kitaristi tiluttaa niin saatanasti. Ei mikään semmonen vihaa vain ja ainoastaan pursuava death-örinä, vaan nimenomaan sakari/kikkelihevi ja supersuoritus progehevi.

6.

Jazz-nimikkeen alta löytyy lähes kaikki mikä mua viehättää, mutta sehän onkin todella kirjava sekoitus kaiken laista musiikkia. Jazzista siis pidän, mutta se ei kyllä sinällään kerro juuri mitään. Klassistakin olen kuunnellut.

Lähinnä sellon ja kontrabasson soolojuttuja, mutta vähän muutakin. Erityisesti jazzin ja klassisen fuusiotumat on tietysti kivoja, kuten myös rokin ja jazzin, funkin ja jazzin ja etc. Lauluyhtyemusiikista tykkään myös.

Kunnon sankarihevikin puree jos siinä on sellaista

7.

Lukioaikoina soittelin kavereiden kanssa joissain kokoonpanoissa, sekä yhdessä koulun bändikurssin bändissä.

Nyt soitan Axel Bandetissa(Åbo Akademin bigbändi), yhdessä pappajazz-kokoonpanossa, yhdessä fuk-jazz kokoonpanossa, ja suunnitteilla on viimeksimainitussa bändissä soittavien kavereiden kanssa joku bile-rockbigbändi.

8. En muista juuri nyt yhtään hauskaa, mutta olen kyllä pari aika hyvää

36

37

Faabeli II/2005

joskus kuullut, eli niitäkin on.

9.Se on simppelissä musiikissa vielä simppelimpää kuin muiden instrumentalistien vastuualueet. Ei kai ketään oikeasti, mutta sellaiset yleishöylä-perkussionistit olis äkkiä ajateltuna aika helppo kohde.

Siis sellaiset, jotka ei osaa soittaa rumpusettiä, vaan kilkuttelee, paukuttelee ja sihistelee vähän jotain maustetta johonkin väliin. Hiukan triangelia, pikkasen putkikelloista (samaa luritusta huolimatta siitä, missä sävellajissa biisi menee), vähän rytmimunan sihistelyä, bongon läiskimistä ja Le, Le, Le!, ym. tavujen huutoa.

Mutta edellä mainittuu kategoriaanhan sopii vaikka jokin aivan suveneeri vibrafonivirtuoosi, joka nyt sattuu hoitamaan sen maanosamausteiden sirottelimisen, minkä vibrafonin soitoltaan kerkää.

10. Mä halun laittaa erikseen sähköja kontrabasistit.

Ne on kuitenkin niin eri soittimia, ettei niitä voi keskenään verrata. Tämä on silti todella vaikeaa ei kaikki voi muistaa, ja sitten tietysti unohtaa ne tärkeät. Ja ei oikein tiedä painottaisiko sävellyskykyä vai niplauskykyä.

No sähköbasistien eka on silti helppo: 1.

Jaco Pastorius, hyvä säveltäjä ja soittaja, sekä todellinen mullistaja sekä musiikissa, että instrumentissaan.

2. No laitetaan tähän Victor Lemonte Wooten, aivan jäätävä niplaaja, mutta säveltäjänä vähän(aika paljonkin) läyhempää osastoa. Improvisoi tosin tosi hyviä juttuja, esim. mielestäni huomattavasti kekseliäämmin kuin Jaco.

3. John Pattitucci, loistava säveltäjä ja soittaja sekä kontralla, että sähköllä.

Vähän sellainen imelä, uskovainen opistovirtuoosi(Näin mitä todella hyvin miehen henkilökohtaisesti tunnen!

Melkoista hevonpaskaa multa, mutta selllaisen kuvan siitä helposti saa.

Ei tässä persoonallisuutta arvioida. Sillä mittarilla olisi nämä kaksi edellä mainittuakin aika heikoilla.

Victor Bass & Nature Camp -panteistihuuhaajutuillaan, ja Jacohan oli ihan sekopää!), mutta minkäs teet, todella kova jätkä. Se miksi vasta kolmas sija on se, ettei John ole keksinyt niin veikeitä mullistavia juttuja.

2. Edgar Meyer, klassisen puolen soolobasisiti ja säveltäjä. Todella, todella hyvä!

3.

Dave Holland, perus walking bass -jazzjamppa.(No ei nyt ihan.)

Hyvä säveltäjä/sovittaja, loistava basisti.

Monipuolinen, kovien nimien parissa uraa luonut basisti.

Nykyään pyörittää omia kokoonpanoja. Erittäin tunnettu, voittanut palkintoja.(Niin on kyllä moni muukin näistä kuudesta.)

Soitti uransa alkupuolella enemmän myös sähkistä, nykyään sellaista harvemmin vissiin näkee. Tässä osastossa riittää kyllä tarjontaa, ja ne on kaikki tosi hyviä muusikoita, joten ei Dave heistä välttämättä ole se kaikista nokkelin, mutta tulipahan nyt joku hyvä mies kolmanneksi.

11. Ei tälläisten läyhä-petterin nimiä kukaan tiedä. Tottakai tähän pitäis listata turhimmat nimekkäät basisti, mutta en mä nyt Kontra-sarja: Tässä menee jaksa keskittyä enää. vielä helpommin metsään, Kyllä niitä paskoja on. mutta yritetään silti: 1.Ranaud Garcia-Fons, 12.

Tiedeartikkelit on ranskalainen hurja bassovirtuoosi. kivoja, etenkin tähtitieteen Soittaa pizzicatona ja biologian.

Musiikki f l a m e n g o k i t a r a m a i s t a on kivaa ja kiehtovaa. Isot, kamaa, ja jousella saa pelottavat eläimet ovat jänniä! basson soimaan kuin viulun, tiluttaa upeasti.

Kovaa kamaa!

Sävellyksissä ei hurraamista, mutta pärjää omaperäisyydellä ja virtuositeetillään mun listalla.

between a bass player and a Duracell battery? -The Duracell battery has a good life.”

9.

Muinaisina aikoina basistit olivat usein jotain epäonnistuneita kitaristeja eikä sillä ollut paljon väliäkään, sillä basso ei kuulunut tavallisesta levymiksauksesta ollenkaan.

Suurin syy dissaamiseen on tietysti kateus, sillä basso on bändin munat.

Soittajia ei pidä dissata, paitsi ehkä soittotekniikkaan rakastuneita spedejä, jotka ovat unohtaneet musiikin tekniikan vuoksi.

10.

Markus ”Sadetanssi” Piha 1. Markus ekologinen

Piha, morfologis- 6.

Kuuntelen aika laajaeläintiede, 1994 alaisesti musiikkia enkä juuri hyljeksi tyylilajeja, 2. Fenderin American Jazz Bass ja kunhan musiikki on vain pieteetillä venäläinen Big Muff-särö tehtyä.

Mielikuvituksettomasti sävellettyä musaa en jaksa kuunnella.

3. Noin vuodesta 1989 Tällä hetkellä soitan ennenkaikkea yhtyeemme 4.

Vanhana sellistinä Sadetanssin musiikkia eikä suuntautuminen alarekisteriin aikaa muille musaprojekteille juuri tuntui luontevalta ja jää. lisäksi ”ridauskompin” isä Steve Harris innoitti 7. Sadetanssissa olen soittanut tuolloin 80-luvun lopussa. perustamisvuodesta 1995. Muita lyhytaikaisia bändejä on ollut 5. Selloa, pianoa ja kitaraa joitakin, esim. coverbändi Kaiser tulee soiteltua edelleen, Sose trumpettia kiusasin joskus muutaman vuoden. 8. Nää ei oikein sytytä mua, Bluegrass-banjon soittaminen mutta pannaan esimerkiksi on toistaiseksi vain viimeksi kuulemani haaveena. tölväisy: ”What’s the difference

1. Flea (Red Hot Chili Peppers) - mielipuoli, jolla on jäljittelemätön oma tyylinsä. Soitto groovaa kuin hirvi.

2.

Steve Harris (Iron Maiden) ridauskompin faija, jäljittelemätön tyyli ja soundi.

3. Rocco Prestia (Tower of Power) - munakas funk-basisti, lyömätön groove 11.

Stuart Hamm soittaa vain bassoa, ei musiikkia Billy Sheehan - tekniikkakeskeinen skientologi John Patitucci - kuten edellinen 12. Holismiin tähtäävä www.sadetanssi.com

38

39

Faabeli II/2005

1. Ville Härmä, elfy, 2001.

1. Primuksen Les Claypool.

Soittaa bassoa kuin mikäkin jeesus, räjäytti tajuntani joskus kymmenen vuotta sitten kuultuani Frizzle Fry-levyn ensimmäisen kerran. Sen jälkeen käsitykseni soittimesta muuttui täydellisesti. Älyttömiä bassokuvioita ja hcpeukutusta, kaiken kaikkiaan jumalainen.

2. Red Hot Chili Peppersin Flea.

Peukutus se tässäkin kaverissa kiehtoo. Parasta on se, kun Flea rankaisee bassoa kuin pahinta vihamiestään. Asennetta.

3. Jaco Pastorius. Mullisti sähköbassomaailman repimällä kielet irti Fenderistään. Osoitti sen, että jazziakin voi tehdä punk-asenteella.

2. 5-kielinen RockBass by Warwick Corvette Special Edition ja joku Ibanezin soundgear-malliston nelikielinen, joka tosin on nyt myynnissä. Vahvistimena Trace Elliotin Commando-kombo, joka sekin myynnissä. Nykyään käytän lähinnä luureja ja Behringerin Vamp –esiastemultiefektihässäkkää, katsokaas kun on seinät pahvia ja naapurit itkee Tyssille.

3. Sellaiset 11 vuotta. Enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

4. Broidi tykitti Maidenia ja digautti ilmeisen kovasti Steve Harrisia. Se halusi alkaa itse soittamaan ja muhunkin tämä kipinä sitten tarttui. No, tähänkään päivään mennessä broidi ei ole vielä soittamistaan aloittanut, mutta itse jäin bassoon pahasti koukkuun.

Eniten bassossa viehättää se, että se saa ihmiset liikkumaan. Oli kyseessä sitten funk, tanssimusiikki tai metalli, basso niissä eniten tuntuu, etenkin livetilanteessa.

Niitä ainoita soittimia, joita täysin kuurotkin aistivat. Hyvän basistin ja rumpalin yhdistelmä on tappava, oli musiikkityyli sitten mikä hyvänsä.

5. Omistan pari sähköskittaa, mutta olen aika heikkolahjainen niiden kanssa. Basistin nakkisormet ei löydä enää kitaran kääpiömäisiä kieliä, joten kaikenlaisen stevemorsetuksen saa unohtaa suosiolla. Käytän kitaraa lähinnä musiikin tekemisessä.

Trumpettia ja rumpuja oon aina tahtonut osata soittaa. Toistaiseksi ei ole asiat edenneet sillä saralla.

11. Kaikkein turhimpia ovat basistit, jotka eivät saa mitään tunnetta välitettyä musiikkiin.

Munattomat paskiaiset, tuskin uskaltavat koskea kieliin. Bassoa pitää rankuttaa lujaa. Soittavat eleettömästi taustalla ne pakolliset matalat äänet ja pahimmassa (tai parhaimmassa) tapauksessa heitä ei edes kuule. Hyvänä esimerkkinä Metallican entinen Jason Newsted, erottaako kukaan mitään bassoon viittaavaakaan ...And justice for all-levyltä?

12. Parempi enemmän kuin liikaa. www.mikseri.net/mkrapu

Ville ”Maakrapula” Härmä minkään veljeskunnan riveissä, mutta teen kyllä omaksi ilokseni musiikkia yhden miehen projektissani.

8. Olen todella huono kertomaan vitsejä käskystä, joten en nytkään saa päähäni yhtä ainutta. Onneksi 6. Kuuntelen musaa laidasta pikainen googletus tuotti tuloksena laitaan, jazzista hc-poljentaan. etäisesti koomisen basistivitsin: Eniten iskee musiikki, jossa yhdistetään ennakkoluulottomasti ”Ainaisesta keikkapulasta ja ennalta-arvaamattomalla tavalla kärsivä basistimme päätti mennä eri tyylilajeja. Tärkeintä on, että kysymään töitä poliisiasemalta. musiikki haastaa kuulijansa tavalla Poliisipäällikkö sanoi: ’Jos osaat tai toisella. vastata tähän yhteen kysymykseen oikein pääset töihin poliisiksi.

7. Järvenpäästä löytyy porukka, Kysymys kuuluu: kuka murhasi jonka parissa olen soittanut Kauhavan ruman vallesmannin?’ erilaisissa kokoonpanoissa. Tällä ’En tiedä’, basisti vastasi. ’Okei’, hetkellä en soita valitettavasti sanoi päällikkö ’Saat miettiä

kysymystä kotonasi huomiseen asti’. Kun basisti palasi kotiin, vaimo kyseli heti saiko hän töitä. ’Kyllä’, basisti vastasi, ’Minut pantiin heti tutkimaan yhtä murhajuttua’.”

9. Basisteja dissataan ihan syyttä suotta. Yleensä heikoin lenkki bändissä on ehdottomasti laulaja.

Sitä on olemassa laittoman paljon kaikenlaisia luupäitä, jotka luulevat osaavansa laulaa, katsokaa vaikka Idolsia. Suurin osa basisteista sentään huomaa soittavansa väärin.

10. Eniten itseäni inspiroineet basistit on helppo luetella:

Basismin ikonit. Les Claypool (vas.), Jaco Pastorius ja Flea.

Kuvat: www.bassoecontrabasso.it, www.performancephotography.com

l e e f I t s ”W hy mu I t s u m y h w , t a h t e k i l ” ? t a c e h t e li ilmestyy mitä todennäköisimmin chaaavs a Faabe seur

vappuna 2006