Symbiontti 4/2016

Vitutus

4/2016

4/2016 52. vuosikerta Päätoimittaja Joni Ollonen joni.ollonen@helsinki.fi Toimitussihteeri Jasmin Kemppinen jasmin.kemppinen@helsinki.fi Taiton suunnittelu Mikko Aulio mikko.aulio@helsinki.fi Muut tekijät Anni Virolainen, Valtteri Lehto, Mari Tolonen, Fuksit 2016, Aino Peltonen, Alexandra Zakharova, Jakke Neiro, Juha Voipio, Vitali Razumov, Mikko Jalo, Iida Kokkinen, Maria Reiman, Matti Leponiemi,Mikko Tiusanen Ulkoasu ja taitto Joni Ollonen, Jaakko Kuurne, Annu Tertsonen, Anni Virolainen, Rasmus Huotari, Valtteri Lehto, Melina Markkanen, Mari Tolonen, Jasmin Kemppinen, Alexandra Zakharova, Iida Kokkinen, Matti Leponiemi, Veera Partanen, Mats Ittonen Kansi Jasmin Kemppinen Logo Anni Virolainen Paino Unigrafia, Helsinki Painos 150 kpl

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.

Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Sisällysluettelo 5

Uutiset & ajankohtaista

6

Emäntäpalsta

7

Vuosineljänneksen Perhvo

8

AAOS:n palsta

10

Opintovastaavan palsta

14

Fuksien kurssikannanotto

16

Ympäristövastaavan palsta

18

Englantia vain suomeksi

22

Pseudotiedeakatemian palsta

24

Vieraskynä

25

Mielipidepalsta

27

Alkoholi ja opiskelu

28

Treffeillä elukalla

30

Kirjeitä myllystäni

32

Repäisyt

34

PJ-palsta

35

SyyHy-palsta

Akava asia

XII

Teksti: Joni Ollonen – Kuva: Jaakko Kuurne

L

The Hanged Man

jonka jälkeen sitten marttyroidutaan, kun palkatusta viestinnästä odotetaankin järkeviä ja vastuullisia kannanottoja. Näihin kuuluvat esimerkiksi Ella työllistyy ja työllistää karaokevideo, jossa akatemian ongelman korjataan pyhällä yrittäjyydellä (eikä esim. riittävällä rahoituksella) tai sitten viime aikoina harjoitettu tasaveropopulismi. Jälkimmäinen vikinä progressiivisen verotuksen aiheuttamasta palkankorotuksen pienemistä (ja sen aiheuttamasta kuvitellusta epämotivaatiosta) on tekopyhää, sillä Akava edustaa aika montaa verorahoista palkkansa saavaa.

Samoin siinä missä isot edellä, niin pienet seuraavat perässä. Samaan henkeen on tullut myös mielenkiintoisia lausuntoja Akavan liitoilta, missä tärkeintä on taata hyvä turvattu toimeentulo niille, joilla on jo muutenkin hyvä ja turvattu toimeentulo. Esimerkiksi opettajien ammattiliiton OAJ:n puheenjohtajan mielestä sosiaaliturva tulisi sitoa koulutustasoon, koska yhteiskunnan heikommassa asemassa oleville luotu systeemi on tätä varten. Samoin luonnontieteiden akateemisten liiton LAL:n puheenjohtajan mielestä pakollinen harjoittelu pelastaa kaikkien työuran. Sen sijaan siihen, onko harjoittelu palkallista tai luoko se työpaikkoja vievän ilmaistyövoimapoolin, ei oteta kylläkään kantaa. Yleisesti ottaen akavalaisten liittojen henki on myös jo työelämässä olevien jäseniensä etujen turvaaminen.

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Asiaan on kaksi rat-

Pääkirjoitus

ehtemme teemaksi on tällä kertaa valikoitunut vitutus, tuo pahkasian ohi menneen todellisuuden pitkittämä ilmiö. Tässä numerossa voisi keskittyä maailman sivun todellisuuskriittisiin tahoihin, yliopiston hallintoon tai opportunistisiin kepuilijoihin.

Tai vaan opiskelijoiden munattomuuteen. Kuitenkin näitä asioita on jo käsitelty tai tullaan tässä lehdessä käsittelemään, joten suunataanpa tykkituli jotain muuta vihollista kohtaan.

Otetaanpa sitten aiheeksi yksi viimeisen viiden vuoden aikana vituttanut asia, nimittäin setäliitoksi kieroutunut akateemisten alojen keskusjärjestö Akava.

Kyseinen järjestö on erityisesti kunnostautunut sylkemällä opiskelijoiden ja akateemisten jäseniensä päälle todellisuudesta irtaantuneilla talousliberaalilausunnoillaan. Tällä järjestöllä ei ilmeisesti ole parempaa tekemistä jäseniensä etujen suhteen leikkausten suhteen kuin kuvittelemaansa kommunismia vastaan taisteleminen, minkä puheenjohtaja Fjäder onkin ottanut auliisti elämäntehtäväkseen. Sen sijaan, että keskityttäisiin etujärjestön kaikkien jäsenten etujen ajamiseen.

Mihin tämä tuomio sitten perustuu? Noh, Akava on Fjäderin suulla tai alaisuudessa vetänyt hyvin mielenkiintoista media- ja lobbauskampanjaa. Esimerkkeinä tähän kuuluvat Fjäderin ehdottamat opintotuen aivoja nyrjäyttävät uudistusehdotukset, jossa opiskelijan tulisi a) opiskella täysipäiväisesti, b) osallistua samaan aikaan työelämään ja c) palkita nopeasti valmistuvia.

Toinen loistava ehdotus Fjäderiltä on myös ollut nuorisolupauksen jälkimainingeissa nuorten irtisanomisten helpottaminen, jotta eläkeikää lähentelevien työpaikat säilyisivät. Viimeisimpänä edesottamuksena on yliopiston pääomittamisen kehuminen loistavana päätöksenä, vaikka yleisesti on tiedossa, ettei siitä edes hyvinä vuosina saatava, markkinoihin sidottu tuotto korvaa edes kilpailukykysopimuksen nimissä leikattuja rahoituksia.

Ja toki myös pesäeron ottaminen muista palkansaajajärjestöistä eroamalla yhteisestä EU-lobbausjärjestöstä yrityksellä irtaantua palkkasaajien tutkimuskeskuksesta.

Syinä näihin Fjäderin ajamiin toimiin ovat ilmeisesti olleet keskinäiset nokittelut SAK:n ja STTK:n kanssa sekä tyytymättömyys siihen, että PT käyttää resursseja tuloerojen tutkimiseen.

Samalla itse keskusjärjestö on alkanut syytää mainoskampanjoina mitä omituisempia kannanottoja,

kaisua: 1) Sedät ja muut selkeästi jäsenistön etuja vastaan ideologiahuumassa ja välinpitämättömyydessä toimivat on syrjäytettävä liitoista ja keskusjärjestöistä vanhainkoteihin ja niiden toimintakulttuuri on muutettava tai 2) sedät ja näiden käsikassarat voidaan jättää mätänemään pilaamaansa organisaation kanssa ja Akava voi vaikka rehellisyyden nimissä muuttaa nimensä Akateemisiksi Kokoomuslaisiksi. Ensimmäinen vaihtoehto olisi tietyllä tapaa mieluisin, mutta onko siihen mahdollisuuksia? Moni liitto on tehty stalinisitivallankumouksen pelossa niin jäykäksi, ettei sisältä muuttaminen ole eliniässä tehtävä jopi (esimerkiksi opettajien ammattiliitossa opiskelijoilla ei ole äänioikeutta) eikä sedille tai ideologiansa ritareille käy järkipuhe. Niimpä jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisesti toimivampi. Ainakin itse olen jo siirtymässä työttömyyskassan jäseneksi ja eroamassa LAL:stä. Ihan siitä syystä, ettei Akava lausuntoi-

4

neen edusta minua eikä liittoni ole asiaan puuttunut.

Asiaa ei kuitenkaan pidä käsittää niin, että ammattiliitot ovat mielestäni saatanasta. Päinvastoin. Omasta mielestäni työntekijöiden yhteinen edunvalvonta ja puolen pito on välttämätöntä tällaisessa oligopolimaailmassa selviämiseen ja ylipäätään yhteiskunnan ylläpitävän tasapainon luomiseen työantajien ja tekijöiden välillä. Mutta siinä vaiheessa, kun liitto pitää huolta vain osasta jäsenistään, ajamaan pelkästään jo muutenkin hyvässä asemassa olevien etua ja tietoisesti polkee yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia, se ei ole minun liittoni eikä oikeastaan liitto ollenkaan. Kuitenkin Akavan suhteessa on helppo katsoa siasta ihmiseen ja ihmisestä sikaan ja olla huomaamatta enää eroa (tahallaan väärin ymmärtäville mainittakoon, että tässä viitataan George Orwellin Eläinten vallankumoukseen).

Symbiontti 4/ 2016

Uutisia ja ajankohtaista Teksti: Joni Ollonen – Kuva: Jasmin Kemppinen

Virkalijavaihtarit Lammilla 27.29.1.!

Symbioosi ry:n luonnonsuojeluapuraha haettavana

Virkalijavaihtarit järjestetään jälleen kerran Lammin biologisella asemalla! Tämän ja ensi vuoden virkalijoita kehotetaan tulemaan huippuhauskalle viikonlopulle, jossa on tarjolla perehdytystä, ryhmäytymistä ja luonnollisesti hauskaa vapaa-ajanviettoa! Ainakin sanat sauna, sahti ja biologit on mainittu.

Joten siitä vain ilmolomaketta odottelemaan!

Symbioosi ry julistaa haettavaksi apurahan luonnonsuojeluun. Symbioosi ry:n luonnonsuojelurahaston vuotuinen apuraha myönnetään kevätkokouksen päätöksellä yhteen tai useampaan luonnonsuojelua edistävään hankkeeseen. Keväällä 2017 tulee rahastosta jaettavaksi 2400 euroa. Vapaamuotoiset hakemukset kustannusarvioineen pyydetään lähettämään postitse osoitteeseen:

Laitos palkitsi laudaturin gradut!

Laitos on palkinnut taas kaikki laudaturin arvosanan saaneet pro gradu -tutkielmat 500 e stipendillä. Tänä vuonna vain yksi gradu ylsi kyseiseen arvosanaan, Mikaela Laineen saadessa korkeimman arvosanan aiheesta Resilience to psychosocial stress associates with altered myelination in the mouse cortex, fysiologian ja neurotieteen alalla.

Symbiontti onnittelee palkittua loistavasta suorituksesta!

Uudet kertsivastaavat on perehdytetty!

Uudet kertsivastaavat on perehdytetty kertsin siivouksen yhteydessä! Kertsin viihtyvyydestä vastaavat vuonna 2017 Alma Seppälä, Niilo Aro, Jani Lehto, Vitali Razumov, Joona Pohjonen, Tinja Hyvönen ja Rasmus Huotari. Muistakaa tiskata astianne ja siivota jälkenne tai tuntekaa heidän vihansa!

Joulukuu 2016

Luonnonsuojeluapuraha Symbioosi ry c/o Rasmus Huotari Kämnerintie 7 E 39 00750 Helsinki Luonnonsuojeluapurahan myöntöperusteet ovat seuraavat: • Symbioosin luonnonsuojeluapuraha myönnetään luonnonsuojelua konkreettisesti edistävään toimintaan.

• Apurahaa ei myönnetä opinnäytetöihin.

• Apurahaa saaneen tahon on toimitettava Symbioosille raportti hankkeen edistymisestä myöntämisvuoden loppuun mennessä.

• Hakemukseen tulisi sisältyä vapaamuotoisesti vähintään tiedot hankkeen aikataulusta ja toteuttajasta, budjettiarvio sekä tiedot siitä, miten hanke edistää luonnonsuojelua.

• Symbioosi pidättää oikeuden jättää apuraha myöntämättä osittain tai kokonaan.

Hakemusten on oltava perillä aikavälillä 1.1.2017 – 10.2.2017. Annettua määräaikaa aikaisemmin tai myöhemmin tulleita hakemuksia ei käsitellä. Luonnonsuojelurahan jakamisesta päätetään Symbioosi ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa helmikuun lopussa. Päätös on kokouksen jälkeen nähtävillä yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa www.symbioosi.org.

Lisätietoa hakemuksesta saa Symbioosi ry:n hallitukselta osoitteesta symbioosi-h(a)helsinki.fi suoraan Symbioosi ry:n puheenjohtajalta Rasmus Huotarilta rasmus.huotari(a)helsinki.fi.

5

Hallitusemännän palsta Teksti ja kuvitus: Anni Virolainen

Pimeys vituttaa. Puhelinmyyjät vituttaa. Klikkiotsikot vituttaa. Elokuvateatterissa karkkipussin rapina vituttaa. Kivi kengänpohjassa vituttaa, samoin kuin hampaankoloon juuttunut vadelman siemen. Illan viimeisen bussin missaaminen, ruuhkassa jumittaminen ja akun loppuminen vituttaa. Valuvat sukkahousut ja hiostavat nahkaistuimet ovat vittumaisuudessaan aivan omaa luokkaansa. Ja sitten on Länsimetro.

Vitutus on kaikille tuttua ja siitä ylipääseminen välillä infernaalisen vaikeaa. Internetin ihmemaan keskustelupalstoilla takuuvarmaksi vitutuslääkkeeksi kehotetaan nauttimaan aimo annos suklaata, hevimusiikkia ja koskenkorvaa. Suklaahan tunnetusti sisältää erinäisiä hyvää oloa buustaavia aineita, kuten rasvaa ja sokeria. Alkoholi saattaa auttaa, mutta toisaalta seuraavana aamuna vitutus voi palata takaisin korkojen kera. Hevimusiikin toimivuuteen en ota kantaa.

Joka tapauksessa huoleni vitutuspäissään säheltävistä symbionteista on aito, ja haluaisinkin tarjota teille vuodenaikaan sopivan reseptin, jonka ainakin teoriassa pitäisi suklaata

ja mausteita sisältävänä kuosittaa vitutus hetkeksi pois päiväjärjestyksestä.

Reseptin inspiraationa on ollut Mayojen mausteinen suklaajuoma, ja vaikkei tämä herkku nyt aivan lääkkeestä kävisi, niin onhan se taivaallisen hyvää!

Mausteinen suklaajuoma 1/3 chili halkaistuna, siemenet poistettuna 4 dl punaista maitoa tai jotain kasvimaitoa 1/3 vaniljatanko pitkittäin halkaistuna 1 kanelitanko 75 g tummaa suklaata 1 rkl tummaa sokeria tai hunajaa Keitä chiliä noin desissä vettä, kunnes puolet vedestä on haihtunut. Siivilöi liemi ja jätä odottamaan.

Kuumenna kattilassa maito sekä vanilja- ja kanelitanko.

Kun seos alkaa kiehua, laske lämpötila matalaksi. Lisää paloiteltu suklaa ja sokeri tai hunaja. Sekoittele silloin tällöin kunnes suklaa on kokonaan sulanut.

Ota kattila liedeltä ja nouki kanelitanko ja vaniljatanko pois. Mausta juoma chililiemellä oman maun mukaan.

Nauti, luota placeboon ja toivo parasta. Ja jos ei toimi, niin aina voi turvautua heviin ja koskenkorvaan.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja vähemmän vittumaista uutta vuotta 2017!

”YOLO!” - ikivanha Mayojen sananlasku.

6

Symbiontti 4/ 2016

”Suvakki” Teksti ja kuva: Valtteri Lehto

Palstalla perhokalastukselle sydämensä menettänyt symbiontti sitoo perhoja biologian opiskelijoiden arkiympäristöistä löytyvistä materiaaleista.

M

Joulukuu 2016

konaisuus tuntuu oikealta. Tämä ilmiö tuntuu toistuvan melko usein, kun lähtökohtaisesti hyvin erilaiset ilmiöt kohtaavat. Itse sekoittelen toisinaan kolajuomia markettilagereihin ja kaurapuuroni nautin rusinoiden ja maapähkinävoin kera. Olkoon Suvakki siis hiljainen henkilökohtainen mielenosoitukseni: rasismia vastaan – vapaamman, suvaitsevaisemman ja monimuotoisemman maailman puolesta.

Vuosineljänneksen perhvo

oni asia vituttaa. Viime aikoina minua ovat vituttaneet eniten natsit. En ole koskaan ollut erityisen radikaali, vaikka toisinaan olisi varmasti aihetta ollutkin. Tämä johtuu luultavasti siitä, että olen globaalisti tarkasteltuna äärimmäisen etuoikeutettu. Voin rehellisesti todeta, että minulla menee hyvin, minkä vuoksi minulla on elämässäni myös valtavasti menetettävää. On perhe, (toistaiseksi) erinomainen koulu, työpaikka, ihmissuhteita sekä vapaus ja mahdollisuus toteuttaa itseäni. Kun asiat ovat näin hyvin, päätyy harvoin tekemään mitään radikaalia.

Tämän takia olenkin iloinen, että päätin viime itsenäisyyspäivänä osallistua Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen, sillä eniten vituttavat natsit (mainitsinko sen jo?). Mielenosoituksessa minulle iskettiin kaulaan super-upea muovinen lei. Tästä leistä ja vitutuksesta syntyi tämänkertainen perhvo.

Lei koostui kolmesta pääkomponentista: sydänlangan asemaa toimittaneesta vaaleanpunaisesta villalangasta, sydänlankaa kiertäneestä glitter-langasta sekä tietenkin kaikissa sateenkaaren väreissä loistaneista muovikukista. Sitaisin perhvon pyrstöksi yhden vaaleanpunaisen muovikukan terälehden. Se asettui halkaistuna jotakuinkin paikoilleen. Sydän- ja glitterlanka tuntuivat luontevilta runkomateriaaleilta. Kiersin glitter-langan rungon pohjaksi. Näin rungon perustasta muodostui hyvin pörröinen ja myös hyvin blingi, mikä on aina suotavaa. Sydänlangan kiersin runkoa ryhdistäväksi kierteeksi. Tässä vaiheessa puolivalmis perhvo huokui pörröistä vaaleaa punaa, joten en voinut vastustaa kiusausta sitoa myös siipeä vaaleanpunaisen muovikukan terälehdistä. Asettelin lopulta neljä vaaleanpunaista terälehteä kimppuna kukkamaiseksi siiveksi rungon eteen. Pään muotoilin valkoisesta sidontalangasta.

Sidontasession lopputuloksena muotoutunut perhvo näyttää surkuhupaisalta katkaravun, keinokukan, fantasiahyönteisen ja merietanan risteymältä.

Jokin tekeleessä saa minut silti hyvälle tuulelle ja ko-

Koukku: pitkävartinen streamer-koukku, koko 4 (esim.

Kamasan B800) Lanka: valkoinen, paksuus 6/0 Pyrstö: yksi halkaistu vaaleanpunaisen muovikukan terälehti Runko: pörröistä lein glitter-nauhaa Kierre: lein vaaleanpunainen runkolanka Siipi: neljä vaaleanpunaista muovikukan terälehteä Pää: valkoinen sidontalanka, kirkas lakka.

7

Olut ja vitutus Teksti: Mari Tolonen – Kuvitus: Veera Partanen

Otsikon sanat eivät ehkä useimmiten yhdisty useimman lukijan mielessä. Oluellahan on useimmiten hyvin antivitutorinen vaikutus. Se on hyvää ja päihdyttävää, ja tuottaa näin sekä sivukäden kautta että suoraan mielihyvää. Mutta niin kuin on elämässäkin, myös oluen kanssa liika kiva päättyy vitutukseen. Miksi paraskin ystävä pettää?

Akateeminen anatomia- ja olutseura

Se aiheuttaa epäkäytännöllisiä ruumiintoimintoja

Selkosuomeksi: se kusettaa ja turvottaa. Edellisestä on syytettävä etanolia, jota valtaosa oluista sisältää, parhaimmissa tapauksissa runsaastikin. Niin kuin monet oluen ystävät tietävät ja ovat joutuneet huomaamaan, etanoli on diureetti, eli se estää antidiureettisen hormonin tuottoa hypotalamuksessa. Tämä vaikutus ei pariudu hyvin sen kanssa, että oluita nautiskellessa sisäänotettu nestemäärä on huomattava. Sopivissa oloissa tämä on varsin mieto vitutuksen aihe, mutta esimerkiksi jouluristeilybussissa tilanne on toinen.

Jälkimmäinen ruumiintoiminto aiheutuu lähinnä oluen hiilihapoista sekä mallastuksessa viljojen vapauttamista sokereista. Hiilihappo voi muuttua kaasumaiseksi hiilidioksidiksi, ja niin voi myös maltaan sokeri niitä mielellään ahmivien suolistobakteerien aineenvaihdunnan kautta - muiden kaasujen ohella. Tietenkin suoliston toiminta on tästä monimutkaisempaa ja muistakin tekijöistä kuin oluesta kiinni, mutta lopputulos on joka tapauksessa epämukavuuden kautta vitutus.

Siitä tulee apatia

Tämä lienee hyvin yksilökohtaista, mutta on tunnettu fakta, että etanoli on useimmissa tapauksissa keskushermoston depressantti. Menemättä liikaa yksityiskohtiin, etanoli muun muassa tehostaa keskushermoston inhibitorisia GABA-reseptoreita ja puolestaan inhiboi eksitatorisia glutamaattireseptoreita. Keskushermostoa lamauttava vaikutus näkyy kaikissa, jotka ovat motorisesti haasteellisia tarpeeksi suuren olutmäärän jälkeen.

Oluen vaikutus mielialaan on sen sijaan henkilökohtaisempi seikka ja perustuu lähinnä mutuiluun. Parhaimpina päivinä ja pienten olutannosten kohdalla apatia ei ole ongelma, mutta pitkiksi venyneet oluennautiskeluillat johtavat turtumukseen ja apatiaan, mahdollisesti myös vitutukseen. Apatian sälyttäminen oluen kontolle on siinä mielessä epäreilua, että tällaisina iltoina oluen

8

nauttiminen johtaa myös lyhentyneisiin yöuniin. Suurissa määrissä kaiken päälle etanoli huonontaa unen laatua.

Huonot unet lienevät siis vähintäänkin yhtä suuri efektori kuin etanolin turruttavuus.

Siitä tulee darra

Suolistosta verenkiertoon imeytyvä etanolin metaboloituu enimmäkseen maksassa. Maksasoluilla on täysi työ verenkierrosta tulevan toksiinin hajottamisessa, hapettamalla se ensin asetaldehydiksi, joka puolestaan hapetetaan etikkahapoksi. Etikkahaposta voidaan saada asetyyli-koentsyymi A:ta joka voi osallistua sitruunahappokiertoon ja toimia siten energianlähteenä. Etanolin ja asetaldehydin detoksifikaatiosta huolehtivat lähinnä entsyymit alkoholidehydrogenaasi sekä aldehydidehydogenaasi, jotka tarvitsevat hapettamiseen NAD+:aa. Koska tätä kofaktoria on maksasoluissa rajallisesti tarjolla, on maksan etanolinpolttokyky suhteellisen rajallinen. Miksi

Symbiontti 4/ 2016

kertaan tämänkaltaisia biokemiallisia faktoja päästäkseni puhumaan darrasta ja vitutuksesta?

Lähinnä siksi, että etanolin metaboliassa syntyvän asetaldehydin on uumoiltu aiheuttavan myrkytystilan, josta krapulan oireet syntyisivät. Korkeina pitoisuuksina asetaldehydi aiheuttaakin hikoilua, pahoinvointia ja oksentelua. Ongelmana on vain se, että aldehydidehydrogenaasi hoitaa maksassa tehtävänsä tehokkaasti, eikä asetaldehydiä pääse kulkeutumaan verenkiertoon normaalin metabollian omistavalla ihmisellä suuriä määriä.

Toisin sanoen siinä vaiheessa, kun darra alkaa kolkutella, ei verenkierrossa pitäisi olla enää myrkytystilan aiheuttavaa määrää asetaldehydiä.

Dagen efterin syyksi on tämän vuoksi esitetty muita tekijöitä. Yhdeksi niistä on esitetty aivojen akuuttia alkoholin puutostilaa, jonka oluen nauttija on aiheuttanut itselleen lopettamalla etanolin sisäänoton elimistöönsä. Tällöin aivojen pitäsi reagoida kuten alkoholistilla, joka joutuu vieroitukseen. Oireet ovatkin akuutissa ja pitkäaikaisessa alkoholivieroituksessa aluksi samanlaisia, mutta pidempiaikaiset oireet eroavat toisistaan niin paljon, että alkoholivieroitusteoriaa on ryhdytty kyseenalaistamaan.

Alkaa ollakin selvää, että oluen vituttavin osuus on myös syiltään huonoiten tunnettu. Tuoreimpien teorioiden mukaan krapulan huonovointisuutta ja päänsärkyä saattavat aiheuttaa myös alkoholijuomiin, myös olueen, käymisprosessissa kerääntyvät toksiset yhdisteet, kuten etyyliasetaatti ja etyyliformaatti. Vain yksi varma syy krapulalle on hyvin tunnettu, ja se on yhdistetty nimenomaan etanolin diureettisuuteen. Vaikka oluen ystävät tankkaavatkin paljon nestettä, he kärsivät silti helposti seuraavana aamuna tuhoisasta nestehukasta ja elektrolyyttien puutostilasta. Niiden niskoille voi asettaa useammankin krapulan oireita.

anatomia- ja olutseura epävirallisesti suosittelee käyttämään rahansa pienempään määrään laadukkaampaa olutta. Tämä maksimoi todennäköisesti mielihyvän, mutta pitää myös vitutusta aiheuttavat tekijät minimissä. Tämän lisäksi tuopin äärellä vesilasi jokaisen olusen jälkeen sekä ruoan tankkaaminen ennen ja jälkeen oluen nauttimisen parantavat selvitymismahdollisuuksia seuraavan päivän onnettomuudelta. Tämä sanottuna allekirjoittanut jää odottamaan kutsua oluelle, ja lupaa yrittää olla vaipumatta vitutukseen tai apatiaan!

Lähteet

Rang, HP ym (2015): ”Drug addiction, dependence and abuse”, Rang & Dale’s Pharmacology (776 s): 598-614.

Artikkeli: Pratt, G ym. (2009): ”Alcohol hangover: a critical review of explanatory factors.”, Hum. Psychopharmacol Clin Exp 24: 259-267.

Ratkaisuja vitutukseen?

Aivan aluksi huomautettakoon, että nämä vitutuksen aiheet ovat allekirjoittaneen itse keksimiä ja liittyvät tietenkin vain silloin tällöin vitutukseen eskaloituvaan oluenjuontiin.

Jos kuitenkin koet tuntevasi vitutusta oluen juonnin yhteydessä, Akateeminen

Joulukuu 2016

9

Mikä opintovastaavaa vituttaa IV – Opiskelijat Teksti: Joni Ollonen – Kuvitus: Veera Partanen

Opintovastaavan palstoilla on otettu kantaa erilaisiin opiskelijoita koskeviin asioihin.

Täällä toimituksessa ollaan jo pitkään ihmetelty, että milloin käsitellään opiskelijan pahinta vihollista, opiskelijoita itseään. Tällä palstalla käsitelläänkin erilaisia opiskelijoiden alatyyppejä, joiden löytyessä itsestään olisi syytä mennä itseensä.

Opintovastaavan palsta

M

ikäli et ole kykeneväinen a) itsereflektioon b) hyväksymään sitä, että ihmisissä (varsinkin sinussa) on ikäviä ja vastenmielisiä puolia ja että he eivät ole täydellisiä tai c) olet feel good -sivustojen ja muun todellisuuden ikävien puolien ja omien puutteelisuuksiesi ja vastuusi pakenemista tukevien asioiden suurkuluttaja, kannattaa skipata teksti.

Lukemalla tekstin sitoudut siihen, ettei kirjoittaja saa edellä mainittujen asioiden ilmi tuovia valituksia siitä, kun tuli paha mieli huomatessa, ettei olekaan virheetön ja että kaikki eivät pidäkään kaikista ominaisuuksistasi.

Lukemalla tesktin hyväksyt vastuuvapauslausekkeen, jossa painotetaan, että todellisuus ei oikeastaan tästä miksikään kitisemällä, katseen kääntämisellä pois siitä tai sitä kieltämällä muutu. Ylipäätänsä kertonee jo aika paljon nykyajasta ja keskutelukulttuurista, jos itsreflektiota painottavaan tekstiin tulee tällainen kappale lisätä mielensäpahoittajien, myötäloukkaantujien ja todellisuuspakoisten hölmöjen takia.

A furore Normannorum libera nos.

10

Symbiontti 4/ 2016

Pääainedebiilit

Pätijät

Tämä on ehkä vastenmielisin ja älyllisesti laiskin opiskelijatyyppi. Nämä olennot rakentavat oman identiteettinsä suhteessa muihin oppiaineisiin samalla lailla kuin espoolaiset vantaalaisiin; Luodaan olkiukko, jota vastaan hyökätään (esim. ekologia on lokinmunien laskemista ja fysiologia pelkkää fysiikkaa), rakentaen omaa ylemmyyttään jonkin alan huonouteen. Tähän yleensä myös liittyy oman tietämättömyyden glorifiointi, kuten väittämät siitä, ettei fysiologin tule osata kasveja tai ekologin tuntea verenkiertoa ollakseen oikea alansa edustaja. Irvokkaimmaksi tämä ilmiö tuli, kun symbionttinen identiteetti rakentui ekologin ympärille ja helikaanius biokemiaan pilaten henkisen ilmapiirin kenttäbiologi–labrabiologi-dikotomialla, joka ei ole millään lailla enää todellisuuden kanssa tekemisissä. Yleisesti näihin ihmisiin myös voidaan assosioida mallilukujärjestysten ja opintopolun sokea seuraaminen ja sivuainevalintojen apinoiminen vanhemmilta opiskelijoilta. Tästä seuraa 2n:n vuoden jälkeen vaikerointi siitä, kun töitä ei omalta alalta ole hiilipaperikopiomaisterinpapereilla. KOSKA YLIOPISTOHAN ON VAIN SEMMOINEN GLORIFIOITU AMMATTIKOULU.

On olemassa tunnollisia opiskelijoita ja sitten on niitä, jotka tykkäävät alleviivata omaa erinomaisuuttaan.

Tämä näkyy niin ylemmyydentuntona muita opiskelijoita kohtaan kuin myös sen peittämättä jättämisenä.

Yleisesti tähän kuuluu jonkinlainen itsensä yli-ihmisenä tai vähintäänkin herrarodun edustajana pitäminen, jolloin esimerkiksi muita koskevat vaatimukset tai rajoitteet eivät koske itseä. Oli tämä sitten keskimääräinen oppimisnopeus tai kurssiaikataulujen suoritus.

Yleensä tähän liittyy myös muiden puutteiden ja rajoitusten päivittely, sillä miksei kuka vaan oppisi loppuelämäkseen ulkoa Suomen pääministerien nimet yhdessä illassa. Tai taio tyhjästä itselleen graduprojektia ja rahoitettua pestiä. Samoin myöskään kenelläkään muulla ei pitäisi olla esteitä yhtä optimaaliseen ajankäyttöön ja ulkoa pänttäämiseen tai jos onkin, niin ne ovat jollain lailla vajaita tai laiskoja. Pätijät kunnostautuvat varsinkin esittämällä kysymyksiä osoittaakseen tajuavansa asian eikä esimerkiksi selventääkseen jotain itselleen epäselvää asiaa. Ulkoa päntättyjen tietojen soveltaminen oikeassa tutkimuksessa onkin sitten toinen asia.

TULIN VAIN KÄYMÄÄN KYLÄSSÄ Toinen ääripää opiskelijatoimintaan ja yleisesti yliopistolle tulevat harmaat eminenssit, jotka häviävät heti aloituksensa jälkeen. Heille yliopisto on vain semmoinen iltalukio, jonne ei kannata sitoutua, sen toimintaan ei kannata osallistua, eikä tuttavuuksia tulevista kollegoista tule hankkia. Alatyyppinä tästä ovat opiskelijat, joiden läsnäolon sanelee työnantaja, joiden aika menee ympäristön paineiden vuoksi alle vuoden jänteellä tehtyyn suunnitteluun. Sekä lääkispyrkyrit, joille biologia on vain semmoinen ilmainen valmennuskurssi. Tavallaan herää kysymys, että jos ei kiinnosta edes olla täällä tai edes yrittää kiinnostua aiheesta, niin miksi edes vaivautua tulemaan?

Ryhmätyöntekijät Ryhmätyöntekijöiden tyypit voidaan jakaa neljään eri arkkityyppiin. Yksi on se, joka tekee suurimman osan työstä. Toinen on se, jonka ”ideoiden” ja ”työn” suitsimiseen ensimmäinen käyttää aikaansa. Kolmas on sellainen, jota pitää ruoskia tekemään töitä ensimmäisen toimesta, jotta tuloksia syntyy. Neljäs on loinen. Ryhmäkoon kasvaessa vain loisten määrä lisääntyy.

Joulukuu 2016

Timantin puhkihiojat Tieteessä ei oikeastaan ole niin paljoa väliä sillä, millaisen arvosanan kandistaan tai gradustaan on saanut, vaan mitä on viimeisen viiden vuoden sisällä tehnyt ja millä lailla se on relevanttia nykytutkimukseen nähden (ainoat hyvät kandit ja gradut ovat valmiita kandeja ja graduja). Tätä ei kylläkään painoteta kovin paljoa, mutta on olemassa myös henkilöitä joihin tämä tieto ei sanomallakaan uppoa. Timantin puhkihiojat ovat henkilöitä, jotka ovat tehneet n vuotta sitten aineistonsa keruun tai tekevät sitä vieläkin gradulleen tai kandilleen. Sen sijaan, että opinnäytetyöhön suhtauduttaisiin normaalilla tavalla, siitä tulee pakkomielle, jonka kustannuksia sitten yliopistoyhteisö saa maksaa valmistumattomilla opiskelijoilla.

Yleisesti pyrkimyksenä on näennäisesti pelastaa tuhoon tuomittu työ tai sitten vältellä sen tekemistä niin, ettei itse työstä tule riippakiveä omalle uralle, vaan sen valmistumattomuudesta. Ulkopuolisen silmissä on nimittäin ihan saatanan omituista, jos ei ole käytännössä katsoen tehnyt mitään omalla alalla useaan vuoteen, varsinkin ilman julkaisuja. Lukuun ottamatta hyvin obskuuria ja lyhyttä katsausartikkelinraakiletta ja/tai harjoitustyötä jonkin alan tutkimusprojektista. Yleisesti tämän tyypin oireet ilmenevät jo aikaisemmassa vaiheessa liiallisena tunnollisuutena ja perfektionismina. Tä-

11

män kierteen voi kyllä katkaista kyynistämällä henkilön varhaisessa vaiheessa, mieluiten ennen opinnäytetöiden tekemistä. Tai vaikka vaan porrastetulla opintotuella

Ainejärjestön ilot Periaatteen ihmiset

Sitten ovat nämä ideologisella ristiretkellä olevat idealistit, joilla ei ole sen enempää tilannetajua kuin käytännöllisyyttäkään. Nämä ihmiset ovat sellaisia, joiden mielestä tulee pitää äänestys haarukoiden ostamisesta, jotta demokratia toimii. Tai sitten biologien kerhohuoneella säilytettävistä satavuotisista eläinkokoelmista on järjestettävä niitä vastustava tussipahvimielenosoitus.

Nämä Totuuden® puolesta marssivat kummelihahmot myös useimmiten kääntyvät ideologiansa mukaiseesti joka risteyksestä aina oikealle tai vasemmalle, myös t-risteyksissä (tässä pitää huomata, että anarkistit eivät kulje aatteensa mukaisesti teitä pitkin mutta eivät myöskään päädy mihinkään).

Yleensä tyyppiin liittyy myös omien periaatteiden maksattaminen mieluiten muiden kustannuksella, koska tärkeintä ei ole mikään etu, vaan periaate. Yleistä näille ihmisille on myös vahvojen mielipiteiden muodostaminen asioista, joista heillä ei ole mitään tietoa, mutta voivat kuitenkin niitä kommentoida, kun ovat biologeja.

STUDENT ORGANISATION IS SERIOUS BUSINESS On hyvä ajatella, että opiskelijatoiminnassa on tiettyjä vastuita, jos siihen osallistuu. On kuitenkin eri asia henkilöidä itsensä siihen ja elää sen kautta. Opiskelijatoimintaa vakavana liiketoimintana pitävät yleisesti muodostavat oman heimonsa, jonka aiempien polvien määrittämiä perinteitä on sokeasti seurattava. Tähän liittyy myös yleisesti härkästarhan ylläpito tekemällä jokaisesta (käytännössä merkityksettömästä) asiasta ja poikkeavuudesta maailman suurin ja itseä ja kaikkia ympärillä olevia painava katastrofi, jonka jälkeen jopa yliopiston ulkopuoliset tarvitsevat kriisiapua. Tai sitten oman auktoriteetin ylläpito järjestön kustannuksella. Yleisesti tällaisiin tyyppeihin yhdistyy myös tiukka raja-aitojen veto meihin ja heihin sekä järjestötoiminnan muuttaminen vapaaehtoistoiminnasta työksi. Sekä asioiden käsittely yli kolmituntisissa, etukäteen valmistelemattomissa kokouksissa, joissa ei edes loppupeleissä

12

puhuta asiasta vaan sovitaan esivalmisteluprosessin hoidosta lennossa.

Borgiat Ainejärjestöissä syntyy yleensä klikkejä. Silloin kun klikkien etujen ajamisesta tulee itsetarkoituksellista, ollaan pahasti metsässä. Näille opiskelijoille järjestö on heitä ja heidän kaveripiiriään varten ja muut voivatkin pitää huolen itsestään. Ongelmia ei ole, jos ne eivät koske itseä tai niiden ratkaisun eteen pitäisi luopua omista eduistaan. Yleensä myös järjestövirat jaetaan perinteisen nepotismin ja naamakertoimen hengessä kuin taitojen perusteellä, kuten myös kiitokset.

Ornimafia Onko kukaan koskaan miettinyt, miksi on itsestään selvää, että Symbioosin toiminta pyörii omituisen paljon lintujen ympärillä? Tai miksi rahaa käytetään lintuharrastusvälineistöön aina kertsillä pölyttyviin linturuokinta-automaatteista ja linnunpöntöistä huippukalliseen optiikkaan? Miksi ornimiseen panostetaan enemmän kuin muihin, edes biologimaisiin harrasteisiin? Varsinkin kun on olemassa BirdLife ja Tringa? Syynä tähän ovat nuo nykyajan illuminaatit – lintuharrastajat.

Heidän käsissään järjestö kuin järjestö konvertoidaan osaksi lintuharrastajia ja sen jäsenistä tehdään Svenssonit kädessä marssivia karvanaamoja. Nämä henkilöiksi väitetyt asiat levittäytyvät organisaatioon kuin organisaatioon ja konvertoivat sen borgmaisesti osaksi lintuharrastusverkkoa. Tämä etäpesäke sitten jatkaa sykliä, kunnes seuraava seipiönkantajien sukupolvi jatkaa seuraavaan järjestöön.

Mitä he haluavat? Miten heidät voi estää? Voiko heitä estää? Miksi Aki ei koskaan näytä vanhenevan?

MIKSI MINÄ EN SAATANA KOSKAAN NÄE SITÄ PEREÄ?!

Sheeple Nämä hahmot ovat osa niin oikeaa opiskelijaelämää kuin myös ainejärjestötoimintaa, kaikessa passivisuudessa ala kynnysmattoudessaan. Lammasmaisille opiskelijoille on tyypillistä asioista nurina siellä, missä sillä ei saa mitään aikaiseksi ja myös keskittyä asioista valittamiseen niiden muuttamisen sijaan. Tämä näkyy niin kurssien, yliopiston kuin järjestöjen ongelmakohtien puuttumisen suhteen. Yleisesti tämän tyypin opiskelijat kyllästyvät kuitenkin jälkimmäiseen ja jättäytyvät mitään sanomatta tai tekemättä järjestöjen ulkopuolelle

Symbiontti 4/ 2016

loppuun kulutettuina. Samoin voi huonossa tilanteessa käydä yliopistomaailmassa kuin oikeassa elämässä, missä molemmissa on pidettävä puolensa.

CV:n kerääjät Ja sitten ovat ne opiskelijat, jotka itsetarkoituksellisesti tekevät tai ainakin merkkaavat CV:nsä tehneensä kivoja asioita. Ilmiöön kuuluu yleisenä piirteenä, että asiaa ei tehdä itsensä vuoksi ja ettei sitä välttämättä tarvitse itse tehdä, kunhan ”johtaa” sen tekemisen. Nämä ihmiset haalivat itselleen luottamustoimia ja tehtäviä siksi, että niistä saa kivan ansion, ei sen perusteella, mitä saavutettavaa tai annettavaa heillä olisi kyseisessä virassa. Tämän opiskelijatyypin alatyyppi on HYY-pyrkyri, jonka tarkoituksena on edetä HYY:ssä ja opiskelijajärjestöissä poliittisen uransa edistämiseksi, ei opiskelijoiden etujen tai päämäärien ajamiseksi. Se, miten sitten yhteisiä asioita on hoitanut tai hoitamatta jättänyt, on toissijaista, kuten oikeastaan myös edunvalvonta.

Tähän tyyppiin kuuluvat myös henkilöt, jotka tykkäävät kahmia itselleen vastuuta ja titteleitä, mutta itse tekeminen jääkin sitten siihen viranottoon. Nämä kuolleen kirjaimen toimijat saattavat ilmoittautua hallopedeiksi tai toimijoiksi, mutta sitten katoavat kuin pieru akateemiseen Saharaan. Toisaalta kyseiset hahmot palaavat tyhjästä ottamaan lisää hommia, mutta eivät

koskaan ilmoita, tekevätkö niitä vaiko eivät. Ei ole varmaa, ovatko nämä mahdollisesti paranormaalit ilmiöt havaittavissa kuin kokouksissa – jos niissäkään. Erikoismalli tästä ovat henkilöt, jotka management by Perkele -asenteella pyrkivät pitämään langat käsissään, vaikka toiminta hankaloituisikin tai että liian monen nakin otettua asiat eivät vain enää hoituisi.

Oman elämänsä Voltairet Mikä olisi riemastuttavampaa kokouksessa – tai yleensäkin keskustelussa – kuin nämä kaiken nähneet kyynikot, joilla on jokaisesta asiasta sanottavaa, mutta ei koskaan mitään annettavaa. Heille ei oikeastaan ole tärkeää asioiden eteenpäin vieminen vaan oikeastaan kaiken typerän (lue:kaiken) torppaaminen ennen kuin ollaan saatu vaarallista innostusta ja muutosta aikaan.

Yleisimmät lausahdukset näillä hahmoilla ovat ”Ennen tehtiin näin”, ”Miksi tehdään näin?” ja ”Ei tuossa ole mitään järkeä.”. Kun tähän vielä yhdistää anteeksiantamattoman vihan keskinkertaisuutta ja saamattomuutta kohtaan ja horjumattoman omanarvontunnon, niin onkin loistava yhteishenki kasassa. On mahdollista, että nämä olennot elävät tukahduttamansa ilon ja viihtyvyyden voimalla, jonka sitten muuttavat passiivis-aggressiivisuudeksi.

E PEREGRINUS UNUM

Joulukuu 2016

13

Fuksien kurssikannanotto syksy 2016 Teksti: Fuksit 2016 – Kuvat: Jasmin Kemppinen

On selvää yliopiston aloittaessa, että työn määrä ja vaikeusaste nousee, mutta pari kurssia teki selvästi opiskelun vaikeammaksi. Kemian perusteet ja Biokemian harjoitustyöt saivat monet meistä fukseista epätoivon ja itkun partaalle ja uskomme, että näin ei välttämättä olisi pakko olla. Teimme syksyn 2016 Kemian perusteista ja Biokemian harjoitustöistä kaikille kurssien käyneille tiedoston, johon sai anonyymisti kirjoittaa mielipiteensä ja perustelunsa; mikä meni mönkään?

Kemian perusteet Kurssin sisältö on kokonaisuudeltaan liian laaja. Suuri osa biologiaa pääaineena opiskelevista on käynyt lukiossa vain yhden pakollisen kurssin kemiaa, ja useilla siitä on mahdollisesti useita vuosia. Kummallista kyllä, kurssilla käydään läpi koko lukion oppimäärä ja enemmänkin. Tästä herää kysymys: Onko biologille tarkoituksenmukaista opiskella seitsemässä viikossa kolmen vuoden urakka? Myös kurssin nimi johtaa siinä mielessä harhaan, että sen avulla luulisi kemiaan perehtymättömänkin oppivan ja ymmärtävän kemiaa. Päinvastoin.

Luentodiojen epäselvyys, kokonaisuuksien irrallisuus ja punaisen langan olemattomuus ei helpota oppimista edes niille, jotka ovat opiskelleet lukiossa kemian pitkän oppimäärän. Esimerkiksi molekyylien geometrian yhteydessä puhuttiin positiivisista ja negatiivisista varauskeskuksista, vaikka tämä liittyy enemmän molekyylin välisiin heikkoihin sidoksiin kuin geometriaan. Asian olisi voinut selittää helposti ja ymmärrettävästi atomien elektronegatiivisuuksien ja molekyylien poolisuuden avulla. Kurssilla ei myöskään jostain syystä hyödynnetä Maolia, vaikka siellä on aiheisiin liittyviä kaavoja ja taulukoita.

Kurssiin kuuluu myös laskuharjoituksia, joita tentissä vaaditaan osattavan. Kuitenkaan opetuksessa ei panosteta tähän, vaan niitä opetetaan liian vähän liian niukin esimerkein. Laskareissa monilla tulee esiin ongelma: Laskua ei pysty laskemaan, jos ei satu tietämään, miten jokin alkuaine käyttäytyy (ja tätä ei tietenkään missään vaiheessa ole kerrottu luennolla). Esimerkkilaskuissa ei myöskään ollut pehmeää laskua, eli ensin helpompia aiheeseen liittyviä laskuja; sitten vasta vaikeita ja soveltavia. Tästä syystä yhden kemian kurssin käyneiden oli lähes mahdotonta tehdä laskuja. Tämän lisäksi tunneilla

14

kaikkia laskareita ei ehditty tarkistamaan ja Moodlessa olevissa dioissa laskujen mallivastaukset eivät olleet samat.

Ehdotammekin seuraavaa: Kurssi pitäisi mahdollisesti jakaa kahteen lähtötasoon - pitkän kemian käyneet ja muut. Näin kemiaa vähemmän käyneille voitaisiin opettaa perusjuttuja enemmän ja rauhallisemmassa tahdissa, eikä kemiaa kauemmin opiskelleiden tarvitsisi kuunnella päivänselviä asioita luentotolkulla, vaan he voisivat keskittyä soveltavampiin aiheisiin. Toinen vaihtoehto on, että kurssilla olisi luentokertoja enemmän, jolloin ehdittäisiin perehtyä aiheisiin paremmin – kyseessä kuitenkin on 5 opintopisteen laajuinen kurssi.

Symbiontti 4/ 2016

Biokemian harjoitustyöt Biokemian harjoitustyöt ovat suurimmalle osalle ensimmäinen labrakurssi, eikä se anna ollenkaan mieluista kuvaa laboratoriotyöskentelystä. Yksi kurssin suurimmista ongelmista oli assareiden perehdytyksen puute.

Kurssiassistentit oltiin ilmeisesti jätetty ”oman onnensa nojaan”, ilman riittävää ohjeistusta ja työnjakoa kurssin vastuuopettajalta. Kyseiseen henkilöön ei saatu aina yhteyttä kurssina aikana ja assarit kuulemma joutuivat kyselemään ohjeita edellisvuoden assistenteilta. Assarit eivät olleet tehneet kaikkia töitä aikaisemmin itsekään, mikä johti siihen, että kurssiaikaa kului turhaan työn miettimiseen. Koska ohjeita ei ollut tarpeeksi, assareilla ei ollut myöskään yhteisiä linjoja juuri missään (esimerkiksi maksetaanko millimetripaperista itse vai ei tai tehdäänkö työt mitä konetta käyttäen). Myös laboratoriopäiväkirjojen tarkistus oli täysin mielivaltaista: toiset pääsivät läpi isoillakin puutteilla, mutta toiset joutuivat työstämään pieniäkin virheitä, asettaen opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Niin ikään vastuuopettajan kannattaisi assareita kurssille palkatessaan tarkistaa heidän motivaationsa ja sopivuutensa hommaan. Joidenkin assareiden myöhästely, itsevarmuuden puute tai piittaamattomuus lannistivat opiskelijoita entisestään, kun mentiin siitä mistä aita on matalin. Kurssilla pitäisi olla edes yksi assari per laboratorio, joka on vetänyt kurssia aikaisemmin, että edes joku tietäisi mitä tehdä. Huonosta organisoinnista johtuva kaaos aiheutti kaikille paljon stressiä - niin assareille kun opiskelijoillekin - ja tunnelman kiristymisen tunsi kurssin loppua kohden.

Samoin kurssimateriaali on vaikeasti luettavaa ja

Joulukuu 2016

ymmärrettävää. Työohjeistuksiin tarvittaisiin yksityiskohtaisempaa ohjeistusta: työohjeissa ja on aukkoja ja niissä oletetaan, että opiskelija osaa jo esimerkiksi laskea kemiaan liittyviä laskuja. Harjoituskokeisiin olisi hyvä olla vastukset, jotta opiskelijat voisivat harjoitella tenttiin kunnolla. Ilman vastauksia jää tyhjän päälle ja voi olettaa tehneensä tehtävän oikein vaikka näin ei olisikaan. Tämän lisäksi on laiskuutta laittaa harjoituskokeita esille, jos samoja tehtäviä käytetään itse tentissä.

Ei liene suuri vaiva laittaa muutama harjoitustentti vastauksineen opiskelijoiden nähtäväksi ja sitten muokata erikseen kurssille tentit.

Itse tenttiin tuli asioita joita ei käyty kollektiivisesti läpi kurssin aikana. Tentit olivat myös erilaisia eri ryhmille, mikä lisäsi edelleen epätasa-arvoisuutta kurssin arvioinnissa. Tenttien tarkastukset tai muut deadlinet eivät puolestaan noudattaneet minkäänlaista kaavaa.

Jotkut opiskelijat saivat kurssin hyväksytyksi viikkoja sitten, toiset odottavat vielä palautetta laboratoriopäiväkirjoistaan, työselostuksistaan ja jopa uusintakokeestaan.

Samoin kurssien resursointi ei toiminut. Puolet opiskelijoista joutui YKEM:in muka vastaavalle kurssille, sillä Biokemian harjoitustöiden paikat olivat liian rajalliset. Kursseilla oli kuitenkin täysin erilainen arviointi ja erilaiset työt, joten seuraavalla labrakurssilla eri kurssin käyneet ovat eriarvoisessa asemassa. Samoin KaTu-opiskelijat eivät mahtuneet ruotsinkieliselle kurssille edellisvuosien valituksista huolimatta.

Kokonaisuudessaan kurssista jäi ahdistava, epäreilu ja epäammattimainen muisto. Sormet ristissä toivommekin, etteivät muut labrakurssit ole samanlaisia.

15

Vitutuksen ympäristövaik

Teksti: Aino Peltola

1.

Hanke: Vitutus

1.1. Hankkeesta vastaava YVA-lain mukaisena hankkeesta vastaavana toimii vitutuksen aiheuttaja.

1.2. Hankkeen tausta ja yleiskuvaus Vittuuntumisen tarkoitus on aiheuttaa epärakentavalla tavalla negatiivisia reaktioita kanssaihmisissä, hakea huomiota koetulle vääryydelle ja vaikeuttaa normaalia elämää. Vittuuntuja vittuuntuu johonkin käsillä olevaan ihmiseen tai asiaan silloin kun ne eivät ole hänen etunsa mukaisia. Joskus vitutusta saattaa esiintyä myös myötätuntoisesti toisten ihmisten puolesta. Taustalla on usein aiempia pettymyksiä, nälkää tai väsymystä.

Vittuuntunut ihminen ärtyy helposti, on itsekeskeinen ja levittää pahaa tuulta ympärilleen. Hän on usein kaikin puolin huonoa seuraa.

1.3. Toteutusvaihtoehdot YVA-menettelyssä tarkastellaan erilaisia tapoja toteuttaa vitutusta yksilötasolla. Yksin vittuuntuminen tapahtuu henkilön ollessa yksin ja huomatessa jonkin vitutusta aiheuttavan asian. Yksin vittuuntumisen ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi, joten niitä ei tässä erikseen käsitellä. Seurassa vittuuntuminen toteutetaan muiden ihmisten läsnä ollessa, minkä vuoksi ympäristövaikutukset ovat huomattavat.

1.4. Nollavaihtoehto Nollavaihtoehtona tarkastellaan hankkeen toteuttamatta jättämistä eli tilannetta jossa vitutusta ei tapahdu.

Tässä tapauksessa vitutus käsitellään niin nopeasti, ettei asianomainen henkilö huomaa sitä itse.

2. Hankkeen kuvaus 2.1. Vitutuksen perustelut Vitutuksen perusteleminen on tärkeää sosiaalisen hyväksynnän saamisessa. Yksin ollessa vitutuksen perustelua ei katsota tarpeelliseksi. Suomen vitutuslain 6 a §:n mukaisesti Suomessa syntynyt vitutus on käsiteltävä Suomessa.

16

2.2. Käytetyn psyykkisen energian määrä Käytetystä psyykkisestä energiasta suurin osa kuluu vitutuksen ylläpitoon. Tämä energia olisi käytettävissä myös vitutuksen liennyttämiseen.

2.3. Vitutuksen vaiheet: Orastava ärtymys on hyvä lähtökohta varsinaiselle vittuuntumiselle. Vitutus käynnistyy joko spontaanisti yllättävässä tilanteessa tai vituttavien asioiden tietoisella miettimisellä. Vasta vitutuksen varsinainen käyttövaihe aiheuttaa laajempia ympäristövaikutuksia.

3. Vitutuksen edellyttämät luvat, suunnitelmat, ilmoitukset ja päätökset 3.1. Ympäristövaikutusten arviointi ja kansainvälinen kuuleminen Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (999/2016) ja asetuksen (99/2016) mukaan tunteista, jotka saattavat purkautua muiden ihmisten seurassa, edellytetään ympäristövaikutusten arviointimenettelyn järjestämistä.

3.2. Periaatepäätös Vitutuslain mukaan yleiseltä merkitykseltään huomattavan yksilön, kuten Helsingin yliopiston biologianopiskelijan vitutus ei edellytä valtioneuvoston periaatepäätöstä vittuuntumisen täytäntöönpanosta.

3.3. Käyttölupa Luvan vitutuksen näyttämiseen myöntää vittuuntuja itse.

4. YVA-menettely

4.1. Suunnitelma viestinnästä ja osallistumisesta 4.1.1. Arviontiohjelman nähtävillä olo Symbioosi ry asettaa arviointiohjelman nähtäville painettuun Symbiontti-lehteen joulukuussa 2016 sekä sähköiseen lehteen. Käytössä ei ole muita ilmoituskanavia.

Symbiontti 4/ 2016

utusten arviointiohjelma 4.1.2. Tiedotus- ja keskustelutilaisuudet, pienryhmätilaisuudet Tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia ei järjestetä. Pienryhmätilaisuuksia järjestetään tarvittaessa vitutuksen ympäristövaikutusten arvioinnin aiheuttamien tuntemusten käsittelyä varten. Niistä tiedotetaan puskaradion avulla tammikuun aikana.

asuvan vitutus koskettaa kyseistä valtiota. Lisäksi on huomattava, että ulkopoliittisesti merkittävässä asemassa olevien henkilöiden vitutus saattaa vaikuttaa Suomen suhteisiin muihin valtioihin.

5. Suunnitelma ympäristövaikutusten arvioinnista ja siinä käytettävistä menetelmistä

Arviointityön aikana selvitetään mahdollisuudet lieventää vitutuksen aiheuttamia haittoja. Lieventämistoimenpiteistä selvitetään ainakin anteeksipyynnön, mindfullnessin, ja erakoitumisen mahdolliset vaikutukset vitutuksen aiheuttamiin haittoihin.

5.1. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset Vitutuksen ympäristövaikutukset kohdistuvat etenkin muihin ihmisiin. Arvioinnin tueksi vittuuntuneiden ihmisten lähipiirissä toteutetaan kysely, jolla kartoitetaan lähipiirin voimavaroja kestää vitutuksenalaista ihmistä.

7. Hankkeen vaikutusten seuranta

5.2. Melu ja tärinä Vitutuksen aiheuttamaa melun arviointi perustuu tietoihin ihmisen tuottamasta maksimaalisesta äänenvoimakkuudesta sekä arvioihin käsillä olevan mahdollisesti rikkoutuvan esineistön materiaaleihin perustuvan mallinnuksen tuloksiin.

Tärinän osalta tarkastellaan vain vitutuksenalaisen henkilön itseensä kohdistamaa tärinää, joka aiheutuu hallitsemattomasta vihasta.

6. Haittojen lieventäminen

Vaikutusten arvioinnin yhteydessä laaditaan ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelman sisällöksi. Seurannan tarkoitus on selvittää, miten vitutus käytännössä vaikuttaa ympäristön tilaan.

Lähteet Fennovoima Oy, Käytetyn ydinpolttoaineen kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen ympäristövaikutusten arviointiohjelma, Pöyry, 6/2012: http://www.fennovoima.fi/userData/fennovoima/publications/FennovoimaYVA_Suomi_16082016_web.pdf

5.3. Pitkäaikaisturvallisuus Vitutuksen pitkäaikaisturvallisuus arvioidaan tarkasti vitutuksenalaisen lähipiirin osalta. Arvio laaditaan toteutetun pitkäaikaisseurannan pohjalta ja sitä verrataan YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. YVA-selostuksessa esitetään arvio ympäristölle aiheutuvista vaikutuksista.

5.4. Suomen valtion rajat ylittävät vaikutukset Suomalaisen yksityishenkilön vitutuksella ei suurimmassa osassa tapauksia ole alustavan arvion mukaan tunnistettu olevan Suomen valtion ulkopuolelle kohdistuvia vaikutuksia. Sen sijaan ulkomaalaisen, ulkomailla

Joulukuu 2016

17

Ärsytyksen äärirajoilla Teksti: Jakke Neiro

Vinkuvat vauvat, mielikuvituksettomat mainokset, jämähtäneetjonot ja ruuhkat, puhelinmyyjät, yliopiston hallinto, Sipilän hallitus – luetteloa ärsyttävistä aiheista voisi jatkaa loputtamattomiin. Jotkut ärsyttävät asiat ovat hyvinkin tarkkarajaisia, konkreettisia ja yksilöllisiä, kun taas toiset asiat häirinnevät ihmisiä ympäri maailman kulttuurista ja iästä riippumatta. Kärpäset ja hyttyset ovat tunnetusti muidenkin nisäkästuttaviemme riesana. Tunne on näin ollen universaalija kaikille tuttu, mutta harvemmin kukaan on pysähtynyt pohtimaan, mitä se ärsytys itse asiassa onkaan.

Pseudotiedeakatemia

Ärsytys – vihaa, turhautumista vai jotakin muuta?

ennalta-arvaamattomuus:Kuullessasi lentokoneen myöhästyvän viidellä minuutilla harmistut ehkä hieman, mutta kun odotat koneen lähtöä vielä puolen tunnin kuuluttua ilman lisätietoa myöhästymisestä alkaa sinulla olla vaikeuksia pysyä nahoissasi.

Onko ärsytys oma itsenäinen tunnetilansa vai jonkin toisen tunteen erityismuoto? Yhtäältä ärsytys nähdään psykologien keskuudessa usein laimeana vihana, toisaalÄrsyyntyneet aivot ta monet näkevät ärsytyksessä sen lisäksi jotakin muuta.

Viha, suuttumus tai kiukku on koetusta uhasta tai loukÄrsytyksen psykologisen käsitteistämisen vaikeukauksesta kumpuava desta johtuen ilmiön neutunne. Turhautumisrotieteellisen pohjan selvitta eli frustraatiota täminen on osoittautunut sen sijaan ilmenee, haasteelliseksi. Olipa ärsytys kun yksilön tahdon minkälainen tunne tahansa, Historiallisesti tunteet on ajateltu mukainen tavoitteelprosessoidaan se mitä luultalinen toiminta esteprosessoitavan laajemmin limbisessä vimmin samoissa aivojen ratään tai häiriintyy. kenteissa kuin muutkin tunVaikka ärsytyksellä netilat. Vahvat tunteet saavat järjestelmässä, mutta uudemmat on monia yhtymätunnetusti meissä aikaan niin kohtia vihan ja turtahdonalaisia lihasliikkeitä tutkimukset ovat tarkentaneet hautumisen kanssa, kuin autonomisisakin vaspoikkeaa se psykoloteita kuten sykkeen nousua, tunnetilojen käsittelyjen etenkin gin Joe Palcan mieihonalaisen verenkierron lilestä näistä: ”I think sääntymistä, karvojen nousua, amygdalan (mantelitumake), otsathere’s an argument hikoilemista ja muutoksia that if you do your ruoansulatuskanavan toiminlohkon orbitaalisiin ja mediaalisiin Venn diagram, there nassa. Tahdonalaiset lihasliikare certainly overlaps keet viestitetään otsalohkon kuorialueisiin , sisältäen vyöpoimun with a lot of these otmotoriselta aivokuorelta pyher emotional states. ja hypotalamuksen. ramidaalisia ja ekstrapyramiBut I think there’s a daalisia hermoratoja pitkin spot that annoying aivoverkostolle ja somaattisen sits in that is unique to annoyance.” hermojärjestelmän liikehermoille, kun taas tunnetilat Ärsyttäviä asioita yhdistää poikkeuksetta jonkinviestitetään etuaivojen ventraalis-mediaalisista limbisistasoinen epämiellyttävyys, mutta ärsyttävät asiat ovat tä keskuksista ekstrapyramidaalisia hermoratoja pitkin harvemmin suoranaisesti haitallisia tai vaarallisia. Ärsytaivoverkostolle, liikehermoille ja ennen kaikkea autonotäviä asioita leimaa myös pääsääntöisesti yllättävyys ja misen hermojärjestelmän neuroneille, joista viesti kul-

”

18

Symbiontti 4/ 2016

keutuu edelleen sileisiin lihaksiin ja rauhasiin. nesti koemme sosiaalisten normien rikkojat, myöhästeMitkä etuaivojen ventraalis-mediaaliset alueet sitten lijät, valehtelijat ja kerskailijat, erityisen ärsyttäviksi, ja prosessoivat tunteita? Historiallisesti tunteet on ajatelsiksi onkin todennäköistä, että ärsytys on tunteena edestu prosessoitavan laajemmin limbisessä järjestelmässä, auttanut toimivien yhteiskuntien ja yhteistyön kulttuumutta uudemmat tutkimukset ovat tarkentaneet tunnerievoluutiota ja syntyä. tilojen käsittelyn etenkin amygdalaan (mantelitumake), Miten ärsytystä voi lievittää? Tämän vielä ratkaiotsalohkon orbitaalisiin ja mediaalisiin kuorialueisiin, semattoman, monitieteisen ongelmakokonaisuuden sisältäen vyöpoimun, ja hypotalamukseen. Näillä otsaymmärtämiseksi tarvitaan vastaisuudessa osaajia biofylohkon alueillaprosessoidaan myös tavoitteellista käytsiikasta ja neurotieteistä aina psykologiaan ja estetiiktäytymistä, sosiaalista käytkaan. Ratkaisulla on täytymistä, rationaalista sovelluksia ihmisten päätöksentekoa ja moraaliterveyden parantasia käsityksiä.Turhautumimisessa, aggressioisesta on hiljattain julkaistu den hallinnassa ja Some things in life are bad, ensimmäinen fMRI-aivoparisuhteiden ymkuvantaminen, ja sen pemärtämisessä. VasThey can really make you mad. rusteella amygdala, keskiaitausta odotellessa vojen periakveduktaalinen joudumme kuitenOther things just make you swear and harmaa aines (midbrain kin turvautumaan periaqueductal grey, PAG), Symbioosin sitseiltä curse. aivosaareke ja prefrontaalituttuun sävelmään. nen aivokuori ovat turhauWhen you’re chewing on life’s gristle, tumisen aikana erityisen aktiivisia, niin kuin muiDon’t grumble, give a whistle. den tunnetiloista saatujen tietojen mukaan olikin And this’ll help things turn out for the oletettavissa. Ärsyyntymisemme perustuukin todenbest. näköisesti amygdalan, hippokampuksen (aivoturso) ja aivokuoren yhteistoimintaan: hippokampus muistaa Lähteet: ärsyttävän asian, amygdala muistaa asian ärsyttäneen ja aivokuori luo varsinaisen ärsytyksen tunteen.

Hiller, W ym. (2006): ”Factors influencing tinnitus Ärsytyksen neurobiologiaa on oikeastaan vain tutloudness and annoyance.” Arch Otolaryngol Head Neck kittu tinnituksen tiimoilta, ja näissä tutkimuksissa on Surg, 132(12): 1323-1330. havaittu, että tinnituksen ärsyttävyys kasvaa viidenteen Purves, D ym. (2012): ”Neuroscience”. 5th edition. Sikärsimysvuoteen saakka, jonka jälkeen ärsyttävyys lonauer Associates, Inc.: pp. 647-661. pulta heikkenee. Viha ja turhautuminenhan muodosWinerman, L. (2011): ”Annoying science”. Monitor on tuvat ja laantuvat paljon nopeammin, mikä osaltaan Psychology, 42(10): p. 34 puoltaa sitä näkemystä, että ärsytys on neurobiologisesti Yu, R., Mobbs, D., Seymour, B., Rowe, J.B. ja Calder, vihasta ja turhautumisesta erillinen tunne.

A.J., 2014. The neural signature of escalating frustration in humans. Cortex; a journal devoted to the study of the nervous system and behavior, 54, pp. 165-178.

”

Ärsytyksen evoluutio ja tulevaisuus

Miksi meitä ylipäänsä ärsyttää? Suositun teorian mukaan meitä nykyisin ärsyttävät asiat ovat evolutiivisia jäänteitä kerran lajiamme vahvemmin vaivanneista vitsauksista. Epämiellyttävät hajut kielivät pilaantuneesta ruoasta ja kynsien raapiminen liitutaulua vasten muistuttaa meitä esi-isäkädellistemme varoitusäänistä. Mo-

Joulukuu 2016

19

No service in English?

Teksti ja kuvitus: Alexandra Zakharova

Vaikka Suomessa englantia puhutaan hyvin ja Helsingin yliopisto edistää kansainvälistymistä esimerkiksi uusien maisteriohjelmien myötä, kielenvaihto suomesta englantiin voi koittua ongelmaksi hyvällekin luennoitsijalle tai opiskelijalle. Tämä ei helpotu kun maisteriohjelmat muuttuvat maksullisiksi osalle kansainvälisistä opiskelijoista. Englanninkielisessä opetuksessa on omia haasteita, jotka vaihtelevat usein riippuen maan kulttuurista ja kielestä. Päätin selvittää, minkälaisia haasteita yliopiston toimijat - ja suomalaiset yleensä - kohtaavat englanninkielisessä viestinnässä.

Suomi tunnetaan maana, jossa ihmiset puhuvat englantia suhteellisen hyvin. EU-komission vuonna 2012 laatiman raportin mukaan ainakin 70 % suomalaisista osasi osallistua englanninkieliseen keskusteluun.

Tämä on viidenneksi paras tulos sellaisten EU-maiden joukossa, joissa englanti ei ole yleisin kieli.

Nykyään hyvin harva ulkomaalainen kehtaa valittaa, että Suomessa englantia puhuttaisiin huonosti.

Kaupassa, kadulla ja monissa koulutuslaitoksissakin englannin kielellä pärjää ongelmitta; sitä paitsi suurin osa maahanmuuttajista yrittää opetella suomea parhaansa mukaan eikä odottele, että suomalaiset osaisivat täydellistä englantia.

Ensi vuonna tilanne tulee muuttumaan. Helsingin yliopisto alkaa periä maksua kaikilta EU:n ulkopuolelta tulevilta englanninkielisiltä opiskelijoilta, joilla tulee olemaan täysi oikeus vaatia sitä, mistä he ovat maksaneet. Oikeus vaatia hyvänlaatuista englanninkielistä opetusta.

Vertailun kärjestä löytyy Alankomaat

Englanti ei ole Alankomaiden virallinen kieli; hollantilaisista kuitenkin 90 % osaa englantia riittävän hyvin osallistuakseen keskusteluun. Tämä on vain 5 % vähemmän kuin Iso-Britanniassa, joskin tulokset on laadittu vastaajien oman arvion mukaan.

Vale, emävale, tilasto. EU-komission tiedot eivät välttämättä paljasta käytännön totuutta. Totuus kuitenkin pistää silmään Utrechtin englanninkielisessä kesäkoulussa: kesäkouluun kutsutuista luennoitsijoista ei oikeastaan löydy yhtäkään ainutta henkilöä, joka ei puhuisi englantia moitteettomasti. Kansainvälisissä vertailuissa Utrechtin yliopisto sijoittuu suunnilleen samaan luokkaan kuin meidän yliopistomme, mutta englanninkielisessä opetuksessa se on huomattavasti edellä. Myös shoppailunaikana Utrechtistä löytyy harva myyjä, jolle

20

englannin kielen käyttö ei olisi luontevaa. Mitä voisimme oppia Alankomaista täällä Suomessa?

Hadewych opiskelee biologiaa Utrechtin yliopistossa ja on lukenut englantia koulussa 10-vuotiaasta asti. Alussa opetus oli pikemminkin viihteellistä kuin tavoitteellista, ja luokassa keskityttiin lähinnä yksittäisten sanojen opetteluun. Alankomaissa englannin opiskelusta tulee pakollinen vasta oppilaiden ollessa noin 12-vuotiaita. Kaiken kaikkiaan englannin opiskelussa kestää vähintään neljä vuotta, jolloin oppilas tutustuu kielioppiin, sanastoon, kielen käyttöön ja lukiossa myös englanninkieliseen kirjallisuuteen.

Ja tässä vaiheessa tarinasta tulee mielenkiintoinen: samaan aikaan kuin luokassa päntättiin värien nimiä, Hadewych luki ensimmäisen englanninkielisen kirjansa.

Harry Potter. Värinimistä Harry Potteriin? Mitä tässä välissä oikein tapahtui?

“Olen katsonut paljon amerikkalaisia ja englanninkielisiä elokuvia ja sarjoja jo pienestä asti, joten oikeastaan mä osasin jo jonkin verran englantia ennen opin- Tyynessä valtameressä elää valas jonka kutsun a tojen alkua, kertoo erakkoelämään, sillä muut yksilöt eivät kuule kysei Hadewych. – Koska kokea samaista kohtaloa kun maailmalla on olema olin aikaisemmin lukenut Harry Potteria hollanniksi, minun oli aika helppo vaihtaa englanninkieliseen versioon. Uskon, että minua auttoi se, että kaikissa viestimissä käytettiin niin paljon englantia. Lisäksi asetin

Symbiontti 4/ 2016

tavoitteekseni opetella englantia, koska näin jatkuvasti miten vanhemmat lukevat englanninkielisiä kirjoja ja halusin itsekin tietää, mitä nuo sanat tarkoittavat. Tämän jälkeen Internet sai kielitaitoni parantumaan räjähdysmäisesti.”

Tämän suhteen Suomessa on tuskin enää parantamisen varaa: piirrettyjä lukuun ottamatta elokuvat julkaistaan alkuperäiskielellä, ja kansainvälisissä vertailuissa Suomen koulut ovat maailman parhaita. Myös englannin opetuksen pitäisi olla kohdillaan. EU:n laatiman raportin mukaan Hollannin ja Suomen välissä on kuitenkin 20 prosenttiyksikön suuruinen kuilu, ja sen huomaa kyllä myös arjessa.

Mitä Suomessa voidaan oppia Alankomaiden esimerkistä?

Ensimmäinen tekijä, joka tulee tässä mieleen, on tietenkin suomen kielen omaperäisyys. Siinä missä englanninkielisten maahanmuuttajien on vaikea opetella suomea, suomea äidinkielenään puhuva tekee saman matkan vastakkaiseen suuntaan.

Myös Alankomaiden historia ja nykyinen politiikka

Anyone speaks 52 Hz?

aallonpituus, 52 hertsiä, on ainutlaatuinen. Kielimuuri on tuominnut reppanan istä aallonpituutta. Onneksi pienten, omituisia kieliä puhuvien kansojen ei tarvitse assa lingua franca.

osittain selittää englannin kielen suosiota. Alankomailla on historiallisesti ollut tiiviit kauppasuhteet Belgiaan ja Saksaan (yli 70 % hollantilaisista pystyy keskustelemaan saksaksi), mutta myös Englantiin, missä mielikuva hol-

Joulukuu 2016

lantilaisista kauppiaista on säilynyt sellaisten surkuhupaisien ilmaisujen muodossa kuten Dutch courage ja Dutch gold.

Kun Hadewych miettii, miksi Alankomaissa englantia puhutaan niin hyvin, hänelle tulee mieleen maat,

”

Asetin tavoitteekseni opetella

englantia,

koska

näin

jatkuvasti miten vanhemmat lukevat

englanninkielisiä

kirjoja ja halusin itsekin tietää, mitä nuo sanat tarkkoittavat. vaikkapa täällä keskustassa. joissa lingua francalla pärjää paljon huonommin. ”Etelä-Euroopan maat eivät ehkä ole niin riippuvaisia [kansainvälisestä] kaupankäynnistä kuin Alankomaat, joten niiden ei ehkä ole niin pakko neuvotella englanniksi. Luulen, että Alankomaat on kansainvälisesti tosi aktiivinen maa. Esimerkiksi yliopistot mainostavat itseään vaihto-opiskelijoiden keskuudessa tosi innokkaasti. Myös ranskaa ja saksaa on pakko lukea koulussa parin vuoden ajan, ja sen jälkeen vasta voi valita.”

Eroavaisuuksien taustalla taitaa olla myös henkilökohtaisempia syitä. Kaikki ihmiset eivät välttämättä vain ole hirveän hyviä puhumaan, oli kyseessä mikä kieli tahansa. Tämä tuodaan esille aina välillä, kun keskustelua käydään Suomesta teknologian luvattuna maana: suomalaiset vain tapaavat kirjoittamaan sähköposteja paremmin kuin keskustelemaan kasvotusten, ja niin myös viestintälaitteiden kysyntä on suuri. Tästä löytyy henkilökohtaista kokemusta Faisalilla, joka on matkustanut Englannin ja Suomen välillä jo 14 vuoden ajan. ”Olen monta kertaa puhunut suomalaisille sähköpostin tai chatin välityksellä. Somen kautta on tullut selväksi, että kyse on hyvin koulutetusta, älykkäästä ihmisestä. Kasvotusten olen kuitenkin huomannut tuttavillani itsevarmuuden puutetta ja vaikeuksia sanojen valinnassa. Suuri osa suomalaisista tuttavista on myöntänyt puhuvansa englantia tosi harvoin, vaikka englan-

21

nin opiskelu koulussa olisi sujunut hyvin.”

Helsingin yliopistossa englanninkielisen opetuksen laatua edistää Kielikeskus Olet ilmoittautunut englanninkieliselle kurssille, jonka opettajaa tunnet ensimmäisistä opiskeluvuosistasi kannustavana ja huumorintajuisena luennoitsijana.

Ikäväksesi kielen vaihto suomesta englantiin on imenyt tyypistä kaiken elämänilon: jäljellä ei ole kuin kuivahkoa ranskalaisviivojen luettelua suoraan dioista. Päädyt suorittamaan kurssin kirjatenttinä.

Jos tämä tilanne kuulostaa sinusta tutulta, sinun ei varmaankaan käy kateeksi ulkomaalaisopiskelijoita, jotka suolaisen summan maksettuaan muuttavat tänne EU:n ulkopuolelta saadakseen vain murto-osan siitä opetuslaadusta, mitä on saatavilla suomalaisille opiskelijoille ilmaiseksi.

Helsingin yliopistolla on kyllä tahoja, jotka tiedostavat muutosten tuomia haasteita ja yrittävät tehdä jotain sen eteen budjettileikkausten puitteissa. Yksi Kielikeskuksen tavoitteista on edistää englannin kielen osaamista henkilökunnan keskuudessa, ja esimerkiksi 14.-15. joulukuuta pidetyssä Teaching in the International Classroom -työpajassa keskitytään monikielisyyteen ja kulttuurienvälisyyteen .

Kuluvan tavoiteohjelmansa mukaan Kielikeskuksen yleistavoitteina on muun muassa kansainvälisyyden sekä monikielisyyden edistäminen ja opetuksen laatuun painostaminen. Kansainvälisiä opiskelijoita pyritään tukemaan tekemällä kansainvälisestä yhteisöstä mahdollisimman näkyvän sekä tarjoamalla heille mahdollisuuksia tutustua myös suomalaisiin opiskelijoihin ja osallistua opetustoimintaan esimerkiksi kielikurssien opetusavustajina. Englanninkielisille maisteriohjelmille pyritään tarjoamaan tarpeiden mukaan kielellistä tukea.

Opetusyhteistyötä pyritään vahvistamaan yliopiston sisällä sekä sen ulkopuolella.

Vaikuttaa siltä, että Kielikeskuksen toimijat ovat hyvin tietoisia muutoksista, joihin kansainvälisten ohjelmien muuttuminen maksullisiksi saattaa johtaa.

Englannin kielen yliopistolehtori Tuula Lehtonen on mukana järjestämässä tilaisuutta, joka pidetään seuraavana päivänä kirjoitushetkestä, torstaina 15. joulukuuta.

Tilaisuudessa keskustellaan opetuksen haasteista, kun kohderyhmänä on kansainväliset opiskelijat.

Lehtosen mukaan selkeästi yli 90 % opiskelijoista suorittaa englannin toisena kandidaatin tutkinnossa pakollisena kielenä. Lisäksi osassa englanninkielisistä

22

maisteriohjelmista on vaatimuksena suorittaa akateemisen kirjoittamisen kurssi, joka on saanut hyvää palautetta.

Mutta millä keinoin edistetään opetushenkilöstön englannin osaamista? Kielikeskus on vuosia järjestänyt Teaching through English -kurssia. Viime vuonna kurssi on kuitenkin jouduttu useamman kerran perumaan.

”

Katsoessaan

videoita

osallistujat usein ymmärtävät, että

ongelma

ei

ole

englannin kielitaidossa vaan esimerkiksi siinä miten käyttää kehokieltä ja miten hyvin antaa opiskelijoille tilaisuuden osallistua keskusteluun. ”Kymmenisen vuotta sitten alkuvaiheessa kurssille aina oli tulijoita, mutta sitten jotenkin saavutettiin saturaatiopiste siinä mielessä, että kaikki kiinnostuneet olivat jo käyneet tämän kurssin, pohtii Lehtonen. Ehkä myöhemmin palkatulla henkilökunnalla on ollut jo enemmän itseluottamusta oman kielitaidon suhteen.

Tähän ei ole myöskään pakotettu vaan kurssille piti ilmoittautua vapaaehtoisesti. Voihan kyse olla myös siitä että on vaikea löytää tietoa kaikesta tästä tuesta mitä on olemassa, vaikka kurssia kyllä mainostetaan.”

Teaching through English -kurssilla keskitytään käytännön opetukseen, keskustellaan kulttuuriin liittyvistä asioista ja harjoitellaan. Kurssilla pidetään lisäksi miniopetustuokio, joka yleensä myös videoidaan. Katsoessaan videoita osallistujat usein ymmärtävät, että ongelma ei ole englannin kielitaidossa vaan esimerkiksi siinä miten käyttää kehokieltä ja miten hyvin antaa opiskelijoille tilaisuuden osallistua keskusteluun. ”Monelle opettajalle tulee ensin mieleen kääntää koko luento englannista suomeksi, selittää Lehtonen.

- Myöhemmin huomaa, että tilanne on ihan erilainen eikä voi kaikkea kääntää. Kielellisestikään ei ole niin valmis kuin olisi suomeksi. Tässä tapauksessa joskus auttaa vuorovaikutus. Tässä on niitäkin puolia, että kun joku

Symbiontti 4/ 2016

ei koe olevansa hyvä englannissaan, niin usein huomaa olevansa hyvä jossain muussa.”

14. ja 15.12. pidettävä työpaja on erilainen. Tällä kertaa opettajat voivat jakaa ajatuksia opiskelijoihin ja kansainvälisiin ohjelmiin liittyen ilman, että englanninkielisen opetuksen taitoja harjoiteltaisiin aktiivisesti. ”Yliopisto on nykyään myllerryksessä ja ihmiset jotka eivät välttämättä tunne toisiaan pääsevät nyt vaihtamaan mielipiteitä, kommentoi Lehtonen. - Yksi kouluttajista tulee Tanskasta ja hänellä on kokemusta workshop-tyyppisistä tilaisuuksista. Työpaja ei liity vain kieleen vaan myös kulttuuriin ja siihen, mitä otetaan huomioon kun järjestetään kansainvälistä opetusta.

Viikki on neljästä kampuksesta se joka on ottanut aktiivisimman otteen englannin- ja monikielisten ohjelmien käyttöönotossa. Minun mielestäni sen myös huomaa, että Viikin kampuksella yhteisö on monikielisempää kuin vaikkapa täällä keskustassa.”

Suomalaisten kielitaitoon ja yliopiston kansainväliseen strategiaan Lehtonen suhtautuu optimistisesti.

Hän pohtii, mistä EU:n raportissa näkyvä tilastollinen ero voi johtua. Suomalaiset ovatkin aika huonoja kehumaan itseään.

Opintojen maksullisuus ei tuo haasteita vain maksajalle Opettajista suurimman osan ei tarvitse opettaa englanniksi vaan he tekevät tämän valinnan oman itseluottamuksensa perusteella. Ensi vuonna voimaan tulevat muutokset saattavat asettaa opetushenkilökunnalle uusia haasteita, jolloin vaatimukset kasvavat niin verbaalisen viestinnän kuin muunkin oppimista edistävän työn, kuten vastaanottoaikojen suhteen. ”En usko, että kyse on vain siitä minkälaista kieltä opettajat pystyvät käyttämään vaan siitä minkälaista ohjausaikaa on saatavilla ja miten tukipalvelut toimivat, pohtii Lehtonen. - Itse ajattelisin että etenkin tällä on merkitystä.”

Lehtonen kiinnittää huomiota myös siihen, miten Yhdysvalloissa suhtaudutaan puutteisiin englannin taidossa. ”Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa on valtavasti ihmisiä jotka eivät ole alun perin yhdysvaltalaisia. On hyvin monia loistavia tutkijoita ja opettajia, joilla on esimerkiksi vahva aksentti puheessaan. Olen vähän aikaa sitten katsonut videota kalifornialaisen yliopiston sivuilla, jossa sen henkilökunta piti lyhkäisiä esitelmiä omasta alasta. Suurin osa haastateltavista oli muita kuin amerikkalaisia.”

Joulukuu 2016

Avoimeksi tietenkin jää myös kysymys, kuinka moni opiskelija on tulossa ensi vuonna yliopistoomme EU:n ulkopuolelta. Tähän yliopisto yksin ei pysty vaikuttamaan: merkitystä on myös asunnon saatavuudella ja muilla opintoihin liittymättömillä tekijöillä. ”Asuminen aika kallista, mutta opetuksen suhteen kuulen opiskelijoilta hyvin positiivista palautetta - kertoo Lehtonen. Hyvin moni kertoo saavansa täällä paljon

”

Viikin kampuksella yhteisö

on

monikielisempää

kuin

vaikkapa täällä keskustassa. yksilöllisempää opetusta kuin esimerkiksi Britteinsaarien kandiohelmissa. Viikissä englanninkielinen opetus on otettu vakavasti ja kansainvälisiä toimijoita on kampuksen kokoon nähden aika paljon.”

Viimeksi keskustelu kääntyy siihen, miten kiinankieliset tutkijat ja opiskelijat ovat muodostaneet Viikissä oman, tiiviin yhteisön. Viikin kampuksen kahviloissa kuulee myös paljon muita kieliä. Kaikkeahan ei kuitenkaan voi, eikä tarvitse tehdä lingua francalla.

Lähteet: Special Eurobarometer (2012): ”Europeans and Their Languages.” <http://ec.europa.eu/public_opinion/ archives/ebs/ebs_386_en.pdf> ”52: The Search for <http://52thesearch.com>

the

Loneliest

Whale”,

23

Viekö Iso Pyörä fysiologian – ja luuraako seuraava uudistus jo nurkan takana?

Teksti: Juha Voipio – Kuva: Melina Markkanen

I

so Pyörä –uudistuksesta on kirjoitettu ja puhuttu paljon, mutta kerrataan nyt silti muutama pääasia: Ensi kevään päävalinnoissa hyväksyttävät uudet opiskelijat eivät saa tutkinnonsuoritusoikeutta nykyisiin koulutusohjelmiin vaan täysin uusiin kandiohjelmiin.

Biologian osalta muutos saattaa vaikuttaa pienemmältä kuin se oikeasti onkaan, koska nimi Biologian kandiohjelma kuulostaa siltä kuin kaikki olisi ennallaan.

Muutoksen suuruuden huomaa viimeistään siitä, että biologiaksi nimettyä maisterivaiheen koulutusohjelmaa ei enää ole. Tilalla on joukko tieteenalakohtaisia maisteriohjelmia, joista kandiksi valmistuva valitsee maisterivaiheen alansa vähän samaan tapaan kuin nykyiset opiskelijat valitsevat pääaineensa. Nykyisten opiskelijoiden kannalta tuntuvin muutos taitaa tulla siitä, että ensi syksystä alkaen opetetaan vain uusien ohjelmien opintojaksoja. Tämä koskee heti myös maisterivaiheen opintojaksoja, koska haku maisteriohjelmiin tuo niihin uusia opiskelijoita, jotka aloittavat opiskelun jo ensi syksynä.

Nykyisillä tutkintovaatimuksilla saa opiskella 31.7.2020 saakka, ja viimeistään silloin on siirryttävä uusiin ohjelmiin. Edessä on siis kolme lukuvuotta, joiden aikana kannattaa olla yhteydessä opintoneuvojiin ja opettajiin, jos ei ole varma uusien ja vanhojen opintojaksojen vastaavuuksista.

Kun aloitin Arkadiankadulla eläinmuseon korttelin sisäpihan punatiilisessä rakennuksessa vuoden 1982 alussa, sain kuulla menneeni siilitieteen laitokselle töihin, ja käytävillä oli kellastuneita postereita siilihavainnoista Suomen kartalla. Hiljaisella laitoksella puursi kuitenkin jo muutama nuori tutkija muutoksen tekijöinä. Silloiset opiskelijat suorittivat opintojaan eläintieteen fysiologisella linjalla eikä neurobiologian noususta opetusalana ollut vasta kuin kalpea aavistus. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Biokeskus 3:n valmistuminen toi lopulta eläinfysiologitkin Viikkiin, ja silloin neurobiologialla oli jo vahva ja vakiintunut asema yhtenä erikoistumislinjana fysiologisen eläintieteen suuntautumisvaihtoehdossa.

24

Biotieteellisen tiedekunnan perustamisen myötä ”eläin” putosi pois nimestä ja tilalle tuli fysiologian pääaine. ”Neurotiede” saatiin pääaineen nimeen mukaan vasta monta vuotta myöhemmin useamman torpatuksi tulleen yrityksen jälkeen. Ja nyt sitten ”fysiologia” katoaa nimestä. Uuden nimen tultua julki opiskelijoilta alkoi tulla heti huolestunutta palautetta suoraan ja välikäsien kautta, samoin opetushenkilökunnan kesken käytiin keskustelua fysiologian opetuksen tulevaisuudesta. Oli selvää, että ilman fysiologiaa tiedekuntamme opetustarjonta ei kata biologian alaa. Niinpä uudessa maisteriohjelmassa onkin kolme opintosuuntaa: neurotieteen, fysiologian ja aineenopettajan opintosuunnat (aineenopettajiksi opiskelevat valitsevat tekevätkö opintonsa neurotieteen vai fysiologian opintosuunnan mukaan).

Kun nyt fysiologia tulee säilymään opintosuuntana neurotieteen rinnalla, miksi sitten ohjelma on nimetty vain neurotieteen maisteriohjelmaksi? Syyt ovat paljolti pragmaattisia. Uusia maisteriohjelmia on haluttu rakentaa HY:n vahvoille aloille ja brändätä houkutteleviksi kansainvälisessä markkinoinnissa, ja varmasti kansainväliset opiskelijat tulevat hakemaan tähän ohjelmaan ennen kaikkea neurotiedettä opiskellakseen (erillistä kv. ohjelmaa MNEURO ei jatkossa ole). HY on jo satsannut maisteriohjelmien kansainväliseen markkinointiin aivan ennen näkemättömällä tavalla – samalla, kun EU:n ulkopuolisille on asetettu lukuvuosimaksu, joka neurotieteen maisteriohjelmassa on 18.000 € vuodessa.

Kansainvälinen opiskelijahaku on parhaillaan käynnissä, joten pian näemme millaisena muutoksena tämä kaikki näkyy hakijajoukossa.

Uudistuksia on tullut ja mennyt, ja usein tuntuu siltä, että niissä vain paketoidaan vanha uusiin kuoriin.

Käsitteiden kierrätystä tehdään joka uudistuksessa – esim. nyt tutkintovaatimukset korvautuvat opetussuunnitelmilla. Nyt käsillä on kuitenkin aidosti iso uudistus, jossa ollaan kerrankin perkaamassa läpi koulutuksen sisältöjä ja toteutustapoja ja rakentamassa uutta eikä

Symbiontti 4/ 2016

vain kuorruttamassa vanhaa kakkua uudelleen. Uskon, että Iso Pyörä tuo merkittävimmän parannuksen perustutkintokoulutukseen, minkä olen oman työurani aikana nähnyt. Uudistuksen käytännön toteutus on iso ponnistus opetushenkilökunnalle, ja sen tuloksia koko tutkintokoulutuksen tasolla voidaan arvioida aikaisintaan joskus talvella 2022-2023, kun ohjeajassa opiskelleet syksyllä 2017 kandiohjelmissa aloittaneet opiskelijat ovat valmistuneet. Sitä ennen maassa pidetään eduskuntavaalit ja hallitus vaihtuu ainakin kerran, opetus- ja

Joulukuu 2016

kulttuuriministeri vaihtuu ehkä useammankin kerran, HY:ssä vaihtuu rehtoraatti ja laaditaan uusi strategia, ja tiedekuntaneuvostot vaihtuvat kahdesti. Uusia johtajia tulee, ja moni haluaa olla moderni uudistaja! Naiivin optimistisesti voi vain toivoa, että tulevan kuuden vuoden aikana vallitsisi uudistuksista vapaa työrauha, ja vasta sen jälkeen tehtäisiin huolellinen analyysi Iso Pyörän tuloksista, eriteltäisiin ongelmat ja mietittäisiin niihin hyvät ratkaisut. Jos tämä haave toteutuu, niin taatusti ei kututa yhtään!

25

Mielipidepalsta Teksti: Vitali Razumov & Mikko Jalo

Vittuunnutaan – muttei vihata Kirjoittaessani tätä juttua Suomen 99. itsenäisyyspäivänä, 6.12.2016, televisio on täynnä juhlamenoja ja paraateja. Taka-alalle jäävät kuitenkin jokavuotiset mielenosoitukset ja vastamielenosoitukset, jotka eivät millään tahdo pysyä täysin hallinnassa. Vuosittaiset vahingot vaihtelevat, mutta koskaan niiltä ei vältytä. Välillä tuntuu siltä, että mielenosoituksiin osallistutaan vain, jotta päästään rikkomaan jotakin. Tällainen tapa saada huomiota aatteelleen on jo kauan kummastuttanut minua.

Onko tosiaan paras tapa ajaa asiaansa tuhoaminen ja rettelöinti?

Mielenosoitukset ovat tärkeitä sananvapauden ilmauksia, mutta kun ne muuttuvat mellakoiksi ja kahakoiksi niistä katoaa alkuperäinen merkitys. Kaikki mitä mielestäni jää on pelkkä vihan osoitus toista kohtaan.

Seuraavana päivänä ei uutisissa tulla keskustelemaan siitä, minkä puolesta mielenosoitus oli järjestetty vaan siitä, kuinka taas aiheutettiin vaurioita ja ihmisiä pahoinpideltiin. On ihmeellistä miksei tätä tahdota millään käsittää!

En katso vihalla olevan minkäänlaista paikkaa nykyyhteiskunnassa, jossa on yhä enemmän näkemyseroja ja erimielisyyksiä. Tämä koskee niin valtioita kuin kansalaisiakin. Viha on absoluuttinen tunne eikä se jätä varaa neuvotteluille ja myönnytyksille – myönnytyksille joita kaikki joutuvat tekemään, jos halutaan saada aikaan turvallinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Toisaalta tämä ei ole niin helppoa, varsinkaan kun kansallissosialistiset ääriryhmät, joiden politiikka perustuu juurikin vihaan, saavat yhä enemmän kannatusta. Varmaa on kuitenkin se, ettei ongelma ratkea voimakeinoin.

Kuitenkin nyt, kun monet syrjivät mielipiteet saavat paljon kuuluvuutta niitä pitää myös uskaltaa ääneen vastustaa! Emme saa katsoa sivusta, kun tiettyjä ihmisryhmiä vähätellään ja alistetaan. Epäoikeudenmukaisuutta saa ja pitää vastustaa, kuitenkin varoen, ettei itse siihen syyllisty. Jos ei osaa arvostaa toista, vaikka kuinka mielipiteet törmäisivätkin, ei koskaan saa arvostusta takaisin. Vittuunnutaan, muttei vihata!

26

Huono opetuksen taso on yliopiston rakenteissa Miksi yliopistolta on vaikea löytää hyvää opettajaa?

Miten on mahdollista, että assistentit antavat kurssiarvosanat opiskelijan aktiivisuuden perusteella, mutta aktiivisuutta ei ole määritelty millään tavalla? Miksi yliopistonlehtori sanoo, että peruskurssin vetämisestä seuraa hänelle motivaatiopula? Pedagogiikan väheksyminen alkaa yliopistolla jo opiskeluaikana. Olen fuksista asti kuunnellut, kuinka vanhemmat opiskelijat naureskelevat pedagogisille opinnoille. Niitä pidetään välttämättömänä pahana ja turhana rasitteena, joista ei opi mitään. Jututin jokin aika sitten tutkijaa, joka tekee julkaisua erään tiedekuntamme kurssin opetuksesta.

Tutkijan mukaan kurssin assistentit eivät pitäneet pedagogiikkaa tai yhteisten arviointiperusteiden luomista tärkeänä. Pedagogiikan ja arvioinnin vähättely johtaa siihen, että opiskelijan oikeusturva vaarantuu. Kurssiarvosana määräytyy pärstäkertoimen, eikä objektiivisten kriteerien perusteella.

Ihmiset hakeutuvat yliopistolle töihin tutkijanura tähtäimessään. Opetus nähdään rasitteena, joka vie aikaa pois kaikelta muulta. Yliopiston henkilökuntaa ei myöskään palkita hyvin toteutetusta opetuksesta, vaan tutkimusmäärärahan saamisesta. Järjestelmä kannustaa siis käyttämään mahdollisimman vähän aikaa opetukseen. Opettajat koettavat saada enemmän aikaa mukaville töilleen tekemällä opintojaksoista omatoimisia. Digitalisaatiossa mennään opettaja eikä opiskelija edellä.

Onneksi yliopiston henkilökunnassa on myös se joukko opettajia, jotka nauttivat opettamisesta. Heillä on kunnianhimoa ja halua uudistaa opetusta. Heiltä löytyy pedagogista osaamista, heidän opetuksensa on vuorovaikutteista ja he toimivat opiskelijalähtöisesti. Kuulin erään tähän kermaan kuuluvan henkilön kommentoivan dosentinvalitsemisprosessia näin: ”Eihän tänne voi ottaa opettajaksi ketä tahansa – eihän täällä silloin mikään muutu!”

Symbiontti 4/ 2016

Viinaa? Noh, ehkä jos vähän.

Teksti ja kuva: Iida Kokkinen

S

Joulukuu 2016

Fuksipalsta

uomalaisia ja pohjolassa asuvia vituttaa. Ja sekös pistää kaamokseen paatuneita opiskelijoita janottamaan. Suomessa alkoholinkäyttö on tunnetusti humalahakuista, mihin syinä ovat juuri pimeys ja yleinen kurjuuden ilmapiiri loskan keskellä.

Opiskelijoiden kimmoke juomiselle on lähtökohtaisesti hauskanpito, eikä esimerkiksi traagiset muistot sodista niin kuin muutama kymmen vuotta sitten eläneille suomalaisille. Ehkä opiskelijatovereille viinalla läträys tulee niin luonnostaan, ettei kieroutunutta opiskelijakulttuurin alkoholipainotteisuutta tule kyseenalaistettua. Ovatko juomingit seurausta vitutuksesta, vai jopa sen syy?

Alkoholi toimii ihmisiä yhdistävänä tekijänä. Uusille kasvoille puhuminen on helpompaa pienessä hiprakassa, ja ajatuksia kimpoaa kielen päälle enemmän kuin sanotuksi saa. Humaltumisessa ystävien kesken ei sinänsä ole mitään pahaa (tosin terveysvaikutuksia, awkwardimus maximuksia ja seuraavien päivien epämiellyttäviä oloja ei tässä tekstissä käsitellä), mutta erittäin suuri osa opiskelijapiirien aktiviteeteistä on rakentunut humalatilan päälle. Alkoholin käyttöön ei painosteta, mutta se tuntuu olevan itsestäänselvyys.

Ruotimatta sitä, miksi opiskelijoiden tapahtumissa oletuksena on alkoholin nauttiminen, aiheellisempaa olisi miettiä vaihtoehtoja alkoholittomammalle, mutta silti hauskalle ja rennolle opiskelijatoiminnalle. Onneksi edistystä tapahtuu tällä saralla, sillä excuja, leffailtoja ja liikunnallista ohjelmaa on kalenterista löytynyt jonkin verran. Niiden osallistujamäärät eivät kuitenkaan hivo pilviä, vaan mieluummin suuntana on arki-iltojen kosteat beerpong-turnajaiset tai muut vastaavat terveyttä edistävät ohjelmanumerot. Opiskelijat tuntuvat ainakin YTHS:n opiskelijakyselyiden mukaan tahtovan enemmän alkoholitonta tapahtumatarjontaa, mutta kuitenkin jaloilla annettavat äänet kallistuvat juominkien puolelle.

Usein kuulee sanottavan, ettei juominen ole edellytys hauskanpitoon ja paikalle voi tulla yhtä hyvin limu kourassa, mutta meiningin on tapana kääntyä jossain vaiheessa ilojuoman puolelle. Voiko opiskelijabileissä olla oikeasti hauskaa, vaikkei joisi? Varmaa vastausta on hankala sanoa, sillä se riippuu ihmisestä itsestään. Jotkut opiskelijat ovat ottaneet täysin alkoholittoman linjan, mikä on loistava valinta oman kokonaisvaltaisen terveyden kannalta. On täysin okei, jos juominen ei tunnu

omalta jutulta. Juhlissa kännisten kanssaihmisten kuunteleminen voi vituttaa, jos on päätynyt siihen tulokseen, ettei halua olla yksi heistä. Toisaalta se saattaa olla parasta mahdollista viihdettä kuunnella päättömiä juttuja ja todistaa samaa tapahtumaketjua illasta toiseen.

Juominen on kivaa, ei siitä mihinkään pääse, mutta kaiken kaikkiaan suomalainen opiskelijakulttuuri on kiero. Niin kliseistä kuin se kuulostaakin, on jokaisen opiskelijan vastuulla tehdä siitä kaikille terveellisempi ja mukavampi. Kuinka moni on todellisuudessa valmis tekemään jotain konkreettista, oli se sitten yksi juoma vähemmän tai kotoisan limpparileffaillan järjestäminen kertsillä? Se on taas aivan toinen juttu.

Lähteet: Partinen, H. Akateemisten alku – viinan virtausta vai sydämen sivistystä, Nyyti ry 7.12.2016. http://www. yths.fi/filebank/1494-7_Partinen_Akateemisten_alku. pdf Luettu

27

Treffeillä Elukalla Teksti ja kuvitus: Mari Tolonen

Tämä (teemaan ehkä suoraan liittymätön, mutta jonkin verran vitutusta sisältävä) kirjoitus kirjoitettiin viime vuoden lopulle tarkoitettuun Symbionttiin. Yleisölle harva asia on kuitenkin muuttunut museolla tämän jälkeen, joten aihe toimii edelleen. Lue ja mieti, vituttaisiko vai ei.

Leffat, ravintolat sekä Netflix ja chillailu on niin nähty! lauman ymmärsin tehneeni melkoisen virheen. Emme Treffit ovat oiva tapa tutustua potentiaalisiin kumppasiis olleetkaan ainoita, jotka päättivät käyttää hyödyksi neihin, mutta vielä hienompaa olisi saavuttaa deitin ilmaista sisäänpääsyä. Vinkki numero yksi: Lakkaa sniiarvostus omalaatuisella treffipaikalla. Pienen pähkäilyn duilemasta, tarjoudu ostamaan avecillesi se pirun lippu jälkeen biologi päätyi mietinja valitkaa aika, jolloin museossa nässään loistoideaan: kuinka on todennäköisesti rauhallista.

Elukka toimisi treffien puitteeVaikka turpa suorana rääkyvistä na? ihmistoukista ja vanhemmista Nykyajan aallonharjalla Symbiontin epävirallisen sekä tiiviissä laumoissa liikkuvisdeittijournalistin mielessä Eläinkulkevaa ja ympäristötietois- ta turisteista tuleekin välillä aika tieteellinen museo Pohjoisella aito Avara luonto –fiilis, kyseessä Rautatienkadulla näkyi varsin ta punaviherhippiä todennä- on myös aika aito romantiikanoptimaalisena treffipaikkana: tappaja. Hyvästi, herkkä hetki puitteet ovat hienot ympäri köisesti voi kiinnostaa vasta savannin tähtitaivasta tuijotellen vuoden ja vaikka tilaa liikkumija ehkä vaivihkaa hieman kädesselle riittää paljon, intiimeihin tä pitäen. Tervetuloa, ”äiti mikä avattu ”Muutosta ilmassa” tunnelmiin voi päästä vaikkapa toi on?” ”jaa se on joku lintu”tunnelmavalaistun savannidiodialogit (ja ”mitä ihmettä dorka –näyttely, joka kertoo raaman suojissa. Mahdolliset se infotaulu on sun nenän edeskiusalliset hiljaisuudet voisi sä kerro tarkemmin sun lapsesta ilmastonmuutoksen tutkimaskeerata näyttelyiden tiiviion tulossa jotain parempaa kuin muksesta mielenkiintoisesti susta” –sisäinen monologi). Terseen ihmettelyyn ja biologilla ainakin pitäisi olla mahdollivetuloa, jatkuva mammuttien ja ihan kansantajuisestikin. suus tehdä vaikutus deittiin kanssa perhekuvaa ottavien vaaiheeseen perehtyneisyydellä. lokuvaajien väistely.

BT-merkittyä opiskelijakorttia Jos treffit eivät häiriinny liivilauttamalla tiedekunnan opiskelijat pääsevät vieläpä kaa ympärillänne metelöivistä ihmisistä, niiden onnissisään ilmaiseksi. Itse treffipäivä osoitti kuitenkin aituminen on paljolti kiinni seuralaisen kiinnostuksesta nakin muutaman asian, joita olisi ollut syytä miettiä elämään yleensä. Eläinmuseon näyttelyt ovat laajoja ja enemmän ennen treffejä. jokaiselle pitäisi löytyä edes jotain kiinnostavaa. NyTreffit alkoivat varsin perinteisillä alkuasetuksilla kyajan aallonharjalla kulkevaa ja ympäristötietoista – saavuin tapaamispaikkaamme pikkuisen parempaa punaviherhippiä (tai muuten vain järkevää ihmistä) päällä ja kukkakimppu kourassani. Astelimme sisään todennäköisesti voi kiinnostaa vasta avattu ”Muutosta kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 17. Tämä ei olilmassa” –näyttely, joka kertoo ilmastonmuutoksen tutlut sattumaa – treffien ajankohtaa pohtiessani tuumasin, kimuksesta mielenkiintoisesti ja ihan kansantajuisestiettä fiksuinta on mennä museoon sen ilmaistunneilla, kin. Kansallisromantikkaa kaipaava puolestaan todenkun edes deitti ei joudu maksamaan sinne sisäänpäänäköisesti viihtyy ”Suomen luonto” –näyttelyn hirvi- ja systä. Näistä treffeistä tulisi siis opiskelijabudjetillekin kurkidioraamojen perisuomalaisissa maisemissa. Jos ystävälliset! deittisi on biologi tai biologihenkinen, varaudu viettäNähdessäni museon sisällä vellovan lapsi- ja turistimään museolla pari tuntia pidempi aika. Varaudu myös

”

28

Symbiontti 4/ 2016

tarkistamaan, oletko vahingossa tuonut hänet treffeille hänen omalle työpaikalleen. Jos huomaatkin, että olet itse paljon kiinnostuneempi näyttelyistä kuin seurasi, voit keventää tunnelmaa vaikkapa ehdottamalla kilpailua siitä, kumpi löytää näyttelyiden täytetyistä eläimistä darraisimman näköisen.

Jättäessämme Elukan ovet taaksemme en ollut ehkä sataprosenttisen varma treffien onnistumisesta. Onneksi nämä kuitenkin olivat n:nnet deittimme, enkä kuitenkaan usko lemmen liekin leimahtamisen mahdottomuuteen museolla aivan täysin. Elukalla tapaaminen vaatii ehkä kuitenkin enemmän suunnittelua kuin minä olin treffejä varten tehnyt. Kenties seuraavalla kerralla

Joulukuu 2016

voisimme hyödyntää ylimmän kerroksen eväspöytää impromptu-kynttiläillallista varten, jos se ei ole kakaroiden valtaama. Muualla museossa omien eväiden nauttiminen on kielletty; hautaa siis haaveesi tunnelmallisesta viinilasien kilistelystä villamammuttien taivaltaessa taustalla tundrassa. Jos kuitenkin sisäinen romantikkosi inspiroitui tästä jutusta ja tunnet museon henkilökuntaa minua paremmin tai kenties työskentelet siellä, pääset ehkä näyttelyihin museon aukioloaikojen ulkopuolella. Tällöin museo voisi olla ehkä päräyttävin ja überein treffipaikka koskaan. Itse jään todennäköisesti tällaisesta vain haaveilemaan.

29

Kirjeitä myllystäni Teksti: Joni Ollonen – Kuvitus: Melina Markkanen

Y liopiston hallinto ja sen toiminta Näissä teksteissä on usein puitu yliopiston keskushallinnon tehottomuutta ja kykenemättömyyttä toimia. Sen sijaan lähitason johto on jäänyt vähälle huomiolle. On äärimmäisen mielenkiintoista huomata, miten monella eri tavalla ihmisten opetukseen suunnattu palkka muuttuu (tai oikeastaan ei muutu) opetustyöksi – ja miten ”kykeneväinen” ja ”halukas” seuraavalla portaalla oleva esimies on ongelmatilanteisiin puuttumaan. Nämä ongelmat ovat näkyneet sekä Biotieteiden perusteiden pedagogisessa uudistamisessa, että sen nyt useaksi palaksi revittyjen jäänteiden peijaisissa. Samaa ilmiötä voidaan havaita myös erilaisissa järjestettävissä pakollisissa kursseissa ja eri tahojen kanssa biologeille yhteistyössä hoidettavissa kursseissa (varsinkin eräs toisen koulutusohjelman osasto voisi tuntea tästä asiasta piston sydämessään).

Olemme nimittäin siinä tilanteessa, että sekä professorit ja lehtorit voivat toimia monarkin suvereniteetillä kurssien suhteen oikeastaan kaikessa, aina kursseille pääsevistä arvosanoihin ja opetuksen laadusta itse opetettavaan asiaan. Varsinkin pakollisten kurssien kohdalla tilanne johtaa siihen, että opiskelija jää opettavan henkilön hyväntahtoisuuden ja velvollisuudentunnon armoille, ja koko homma kaatuu epäonnistuessaan myös opiskelijan niskaan. Tämä näkyy myös siinä, ettei opetusta saada vaadittua edes tietylle tasolle nostettuna tai sitten lainkaan, mikä on tehnyt sekä opiskelusta että opetuksen uudistuksesta yhtä hupia. Tavallaan olisi hyvä, mikäli olisi mahdollista kollektiivisesti puuttua ongelmakohtiin mahdollisimman alhaisella organisaation tasolla, ja että osastoilla olisi halua tehdä näin. Osalla tämä onnistuu, mutta osalla ei joko löydy halua tai kykyjä puuttua asiaan, kuten .

Toinen johtamisen ongelma on se, ettei edes valmistelevilla toimikunnilla ole valtaa toimistaan. Hyvä esimerkki tästä on opiskelijan oikeusturvaa nakertava gradusuunnitelman hyväksymisehtojen muutos. Kyseisessä muutoksessa gradusuunnitelmaa ei voida hyväksyä ennen kuin kandintutkielma on valmis. Ratkaisulla haluttiin puuttua valmistumattomien kandien ongelmaan, vaikka porrastetun opintotuen seurauksia ei ollut vielä

30

havaittu. Ilman hyväksyttyä gradusuunnitelmaa eivät esim. yliopiston vakuutukset tai ohjaajan velvollisuudet koske opiskelijaa, jolloin oikeusturva on mitätön. Samoin suunnitelmaa ei voi hyväksyä, vaikka kandi ei olisi hyväksyttynä WebOodissa opiskelijasta riippumattomista syistä. Tällöin joko mahdolliset projektit menevät sivu suun, venyttäen valmistumisaikaa, tai sitten opiskelija on lainopillisessa villissä lännessä.

Itse päätäntäprosessi oli kuitenkin siitä mielenkiintoinen, että asia oli jo ennen kokousta päätetty, eikä edes kahden kolmesta opiskelijajäsenestä jättämä eriävä mielipide tätä muuttanut – saati sitten faktoihin perustuva argumentointi. Tilanne on itsessään sietämätön, sillä se

Symbiontti 4/ 2016

johtaa käytännössä päättävissä elimissä olevien ihmisten passivoitumiseen ja oikeastaan kokousten muuttumiseen täysin turhiksi kumileimasimiksi. Sama tilanne, mikä oikeastaan on käynyt laitosneuvostoille, tosin lanen tapauksessa paljon ylemmältä taholta tulleen vallan riistämisen jälkeen. Itse ennustan, että jos päätännänteosta ei tule kolmiryhmää osallistavaa ja faktoihin perustuvaa, mätänemme pois kuten Rooman keisarikunta.

Toisaalta on myös toivoa. On olemassa hyvää johtamista yliopistolla. Tästä esimerkkeinä ovat olleet fysiologian osasto Juha Voipion ja biologian kandijohtoryhmä Riitta Savolaisen johdolla. Fysiologia on varsinkin kunnostautunut hyvin valmisteluilla ja osallistavalla johtamistavalla, jossa kuitenkin langat pidetään sopivalla tavalla käsissä. Biologian kandijohtoryhmä puolestaan on onnistunut hyvillä ratkaisuilla ja johtotavalla, jossa kokoukset ja asioiden hoitamiset on hoidettu yhteisymmärryksessä ja hyvässä hengessä – sekä tekemällä selkeästi työtä kunnianhimoisen uudistustyön eteen.

Asiaa on myös saattanut auttaa se, ettei asioista päättäviin kokouksiin ole osallistunut kuin maksimissaan yksi professori, joka hänkin on jo tekstissä mainittu henkilö.

Tai se, että johdossa on älytty kuunneltu kokouksen ja opiskelijoiden mielipiteitä sekä argumentointia.

Nuoremmille polville Olen toiminut Symbioosissa aika pitkään ja sen aikana todistanut aika lailla asioita. Mieluisimmaksi symbionttiurani aikana koetuksi kehitykseksi olen kokenut Symbioosin kehittymisen jäseniään ja kaikkia biologeja varten olevaksi järjestöksi ja hallituksen –varsinkin puheenjohtajan – ympärillä pyörivän keisarikultin hajoamisen. Niin ikään järjestössä ollaan päästy irti ikävistä asioista vaikenemisesta tai niistä puhujien leimaamisesta itse ongelmaksi – kuten myös oikeastaan vain henkilöiden omaa etua ajavasta opportunismista. (Äärimmäisenä esimerkkinä olen todistanut, että rättiväsynyt shokkelomestari on jätetty Kaisaniemelle Vappushokkelon jälkeen, koska hänen naapurissaan asuvat tuutorinsa, PJ ja VPJ ovat halunneet säästää pari kymppiä taksikyydistä.) Olen myös todistanut toiminnan tervehtymisen alkamisen vuodesta 2014 eteenpäin puheenjohtajiston johdolla. Näistä erityiskiitoksen haluan osoittaa Vilma Väänäselle, jota olen tähän mennessä pitänyt parhaana puheenjohtajana, joka meillä on ollut (ja haluan muistuttaa Kilpisjärven biologisella asemalla hänelle van-

Joulukuu 2016

nomani feodaalivala, jossa kielsin Biosfäärin ja Heeliksin vallan ylitseni, on vielä voimassa).

Olen jatkanut ainejärjestötoiminnassa helvetin pitkään osittain edellä mainittujen tekijöiden luomasta epäuskosta sen aikaisiin toimijoihin ja myös siitä, ettei seuranneista sukupolvista ole kummunnut yhden käden sormia enempää lupaavia toimijoita. Näistä osa on kulutettu loppuun osittain (onneksi menneen) epäterveen toimintakulttuurin toimesta ja osittain taas heidän omasta toimestaan, luoden hyvin vähän tilaa jatkuvuudelle. Osasta näistä tapauksista ei voi olla tuntematta syyllisyyttä – olisiko ne voitu estää haastamalla enemmän vallassa olevia hinnalla millä hyvänsä (välittämättä sen suorista seurauksista itselle) tai estämällä toimijoita haalimasta liikaa toimia itselleen?

Nyt on kuitenkin käynyt viimeinkin niin, että on aloittanut vuosi innokkaita, fiksuja ja ennen kaikkea vastuuntuntoisia fukseja. He ovat osoittaneet olevansa motivoituneita niin biologiasta kuin myös järjestötoiminnasta – ja mikä parasta, tässä lehdessä oleva kannari osoittaa, etteivät he ole heittopusseja. Näille henkilöille voi mielellään jättää toimensa ja olla huolestumatta siitä, onko kaikki asioiden kehittämiseen käytetty työ ollut vain turhaa.

Näille henkilöille voikin osoittaa seuraavan teesin myllykirjeessä: Olkaa parempia kuin me vanhemmat.

Haastakaa meidät ja henkilökunta, älkääkä vain tyytykö ennen on tehty näin -sönkötykseen (toisaalta ei kuitenkaan kannata olla kusipää, joskus meiltä voi saada myös hyviä neuvoja). Pyrkikää kehittämään järjestöänne ja biologiaa parempaan suuntaan ja pitäkää puolenne hallinnossa, olemalla niin kärkkäitä ja häikäilemättömiä kuin tarve vaatii. Älkääkä perääntykö tai lannistuko hankalien opetushenkilöiden tai typerien uudistusten edessä vaan pistäkää keinolla millä hyvänsä vastaan. Ja ennen kaikkea muistakaa, että olette myös vastuussa kanssaopiskelijoistanne. Tämä kuitenkin on teidän järjestönne ja yliopistonne.

31

Repäisyt

Koonnut: Maria Reiman – Kuvitus: Veera Partanen

“Anaaliseksiä en ole aiemmin harrastanut, mutta Petterin kanssa sitä voisin vaikka kokeillakin.”

Joona P. Viikin pikkujouluissa Emilia P.: ”Sit pitää olla vaan joku sivubisnes. Joku muu ku huumeet” Ella von W.: ”Mä ajattelin lähinnä prostituutiota” Puhutaan työllisyydestä ”Mun munasarjoihin sattuu tämä viinan määrä.”

Maare A. luonnontieteilijöiden jouluristeilyllä “Mä en koske tohon glitterhirviöön.”

Joni O. Dendriticum ry:n joulukortista Juontaja: Ja siinä Kokoomuksen kansanedustaja Lauri P.: No siinä vasta titteli Tapani K.: Onks se ihminen Linnan juhlien seurantaa kertsillä ”Esim yksi annos olutta estää sydän ja verisuonitauteja enemmän kuin mikään muu.”

Itsenäisyyspäivän YouTube-livestreamin kommenteissa keskustellaan kasvissyönnistä ”Kohta Google laulaa. Minä en” Laura A. 2h ennen fysiologian esseen palautusta ”Kyllä sen niin pitää olla että avioliitto ja veganismi on hautaan asti.”

Iso H Fuksi A: ”Ihan niinku sä koskaan kävisit poimimassa sieniä...”

Fuksi B: ” Älä nyt, mä rakastan poimia mustikoita!” ”Keskiviikkona sit jaatte naaraan.”

Patrik Tang koe-eläinlabrassa ”Tää tuntuu vitun höpöltä” Vitali R. tunnustellessaan jauhopussia

32

”

Hahaha k uulostaa h auskalta, kun kaikki syö suklaata sa maan aika an.” ”Mieti, jos k aikki söis ban aania samaan a ikaan.”

Keskustelu ha llituksen koko uksen kokoustau olla

”Mä oon päättänyt jo, mitä juotavaa mä otan Tvärminneen [fuksikenttikselle]” Maare A. ”Mikä eläin on Ursus arctus? Ursuksesta tulee mielee joku mustekala” Anni-fuksi Tvärminnessä ”Nyt mä sovin itteni kanssa jonkun lähtöikkunan.” *pieni tauko* ”Okei, kahelta mä lähen Alkoon.”

Matilda S. kertsillä

”I might be wrong. Im frequently wrong. Let’s look at the facts!”

Anonyymi luennoitsija ”Jekusta hautaan” Alma S. Jekkuaamiaisella ”Hello, why are finns so skinny?” ”Bacause it’s easier to get drunk if you haven’t eaten.”

Keskustelu Yodelissa ”Elämässä mikään ei ole ilmaista… paitsi ämpärit joskus.”

Matti L. ”Miksi olla tuhma, kun voi paha?”

Joni Ollonen

Symbiontti 4/ 2016

”

slintujen paka

u Olet tunnett lle. taja” yymi Joni O.: n o n A

”Kuten sanottu, hevosharrastajat ovat tärkeä osa suunnitelmaani.”

Joni O. ”Mä jätin toisen mun tissin juomatta” Julia P. ”Mulla ei oo ikinä ollut kiillettä” Julia P.

”Mä olin Heidin kämppis kenttiksillä. Kyllä mä ne sen animetottumukset tiedän...”

Liina H.

Tuleeks kaikki Vantaalta synnyttämään Helsinkiin Kyl varmaan jos ei ole pakko Maria R. ja Matti L.

”Se on kyllä sellainen kurssi, jonka vois lopettaa halolla saunan takana” Puhutaan metabolia-kurssista

”Mä haluisin osata saksaa, jotta mä voisin huutaa ihmisille saksaks” Julia P.

Joulukuu 2016

33

Väistyvän puheenjohtajan viimeiset liirumlaarumit

Puheenjohtajan palsta

Teksti: Matti Leponiemi – Kuva: Tytti Kärki

Vuosi on lopuillaan ja oma pesti Symbioosin puheenjohtajana ja samalla hallituksessa on päättymässä. Toki aktiivina jatkan ensi vuonnakin, mutta näin muutaman vuoden jälkeen annan mielelläni jo hallituksessa tilaa nuoremmille.

Ainejärjestöhommat voi kyynisimmillään nähdä ilmaisena orjatyönä, johon fukseja ja vanhempiakin opiskelijoita houkutellaan ties millä lupauksilla hauskanpidosta tai maineesta ja kunniasta. Itse olen pitänyt tätä enemmänkin harrastuksena, ja kuten harrastuksiinyleensä, joskus järjestöhommiin tuntuu menevän liikaakin aikaa (rahaa onneksi ei!). Lähtiessäni työelämästä jälleen opiskelemaan päätin, että vastoin aiempia tapojani lähden mukaan kaikkeen mahdolliseen. On sitä tullut oltuakin, muun muassa haalarivastaavana, shokkelomestarina ja vielä puheenjohtajistossa, enkä voi sanoa, että olisin tuota päätöstä katunut. En myöskään voisi kuvitella jaksavani opiskelua samalla tavalla ilman ainejärjestön oipskelua tasapainottavia tapahtumia, kertsiä, ja ennen kaikkea opiskelijoiden yhteisöä.

Monenlaista hyödyllistä ja hyödytöntä on myös matkan varrella oppinut, ja uusiin ihmisiin tutustunut. Tiedä vaikka jostain tästä olisi vielä hyötyä työelämässä, kuten tapana on vitsailla. Suosittelen kuitenkin samaa kaikille, omat resurssit huomioon ottaen.

Haluan myös toivottaa ensi vuoden PJ:lle ja hallitukselle menestyksekästä vuotta. Hoitakaa homma hyvin, mutta älkää silti ottako asioita liian vakavasti, kyse on kuitenkin lopulta ”vain” ainejärjestöhommista. Älkää antako vanhojen jäärien (kuten minun) kertoa miten asiat tulee tehdä, vaan toimikaa oman näkemyksenne mukaisesti. Suurkiitos myös tämän vuoden hallitukselle ja virkailijoille upeasta työstänne, teitte puheenjohtajana toimimisesta helppoa!

Joka tapauksessa nyt alkaa olla minun aika siirtyä näistä hommista uusiin haasteisiin. Symbioosin puheenjohtajana toimittuani olen nöyryyden ja vaatimattomuuden lisäksi luonnollisesti oppinut kaiken tarpeellisen hallitsemisesta. Valtakunnan nykytilan huomioiden sellaista henkilöä Suomessa selkeästi tarvitaan, ennen kuin kaiken maailman ”suuret visionäärit” pilaavat kaiken (thanks Sipilä). Puheenjohtajakauden loputtua

pitänee muutenkin keksiä jotain tekemistä täyttämään syntynyt tyhjiö, joten voisin seuraavaksi tässä palstalla kaiken kansan todistaessa julistaa itseni uudeksi Suomen Kuninkaaksi johtamaan uutta Pelastushallitusta.

Terveisin puheenj.. siis Kuningas Matti I

ps. loppu oli vitsi.. vai oliko..

Vituttavat hyönteiset

E

Ja sen ainoan sekunnin, kun et vahtaa, että missä se vitun paarma menee, se puree sinua! Ja se purija on aina se isoin ja ilkein yksilö! Vittu!

Tai sitten eniten vituttavat hyttyset (Culicidae). Erityisesti silloin, kun niitä on aivan liikaa. Niinku vittu oikeesti! Lapin suoalueilla koittaa pieni biologi lintuja laskea, mutta eihän siitä tule vittu mitään, kun niitä vitun hyttysiä on vittu niin paljon, että siltä vitun ininältä ei kuule vittu ääntäkään. Ja vittu kun ne lentää keuhkoon! Ja sitten kun koitat yskiä yhtä pois, vetäiset kymmenen uutta sisään! Vittu! Ja ne myös pistää! Erityisesti kutisevasti nilkkoihin vaikka olisi vittu sukat! Ärsyttää!

Onneksi Suomessa on talvi! Talvikin vituttaa paljon vähemmän, kun ajattelee, ettei tarvitse kestää kaikkia kesän vituttavia hyönteisiä. Mutta sitten on banaanikärpäset! Heti, jos et tyhjennä biojäteastiaa joka-vitunvälissä, ne iskevät! Muka-söpöinä ja punasilmäisinä pörisevät ympäriinsä! Ja lisääntyvät! Ja pörisevät lisää!

Ja menevät ampiaisten seuraksi uimaan olutlasiin! Eivät sentään pistä!

Talvella on myös kenttäkursseja! ”Ja ne kärpäset, jotka munii sun jalkoihin Madagaskarilla”, kuten eräs SyyHyn perustajajäsenistä totesi! Kyllä, nekin vituttavat!

Ehkäpä kaikista eniten vituttavat kuitenkin ne hyönteiset, jotka on sairaan hankala määrittää! Ne vaan kasaantuvat niihin kokoelmalaatikoihin, joita ei sitten kehtaa esitellä kenellekään! Niitä ei pääse pakoon milloinkaan! VITTU! Talven pörinättömyydestä nauttien SyyHy-Mikko & SyyHy-Mikko sekä vieraileva kuvittajansa Parta-nenä

SyyHy-palsta

hkäpä eniten hyönteisistä vituttavat ampiaiset (Vespidae). Varsinkin loppukesästä, kun niiden yhdyskunnat romahtavat ja joka vitun olutlasiin on tunkemassa eksyneen oloinen yksilö, joka koittaa hukuttaa surunsa alkoholiin hakien samalla sadistista nautintoa sinun pistämisestäsi!

Entäpä, jos eniten vituttavatkin mäkärät (Simulidae)! Tai polttiaiset (Ceratopogonidae)! Yritä siinä sitten mustikoita poimia, kun ne pienet pistävät paskiaiset tunkevat pienimmästäkin kolosta iholle! Ja pistot sattuvat ja kutisevat! Ja kaikkia vituttaa!

Ja muurahaiset (Formicidae)! Ne vasta tuottavatkin monenlaista vitutusta! On jokakeväistä ”taasko ne vitun sokeri­muurahaiset tunkevat kertsille” ‑vitutusta, ainaista ”voinko mä nyt oikeasti istua mihinkään kun kaikkialla on vitusti kekomuurahaisia” ‑vitu­tusta ja vitut­ ta­ vim­ pana tietenkin ”vittu viholaisia on vittu housuissa kun en vittu taaskaan huomannut ennen kun ensimmäinen vittu pisti” -vitutusta!

Tai paarmat (Tabanidae)! Paarma on oikeasti suunniteltu vain, jotta maastohommissa vituttaisi ja keittäisi yli! Ne pörräävät jatkuvasti pääsi ympärillä, mutta niitä on mahdoton tappaa – vaikka kuinka yrittäisit! Pitkätkään vaatteet eivät sinua pelasta, sillä paarmat liikkuvat ainoastaan, kun on muutenkin liian kuumaa vaatteille!

Ehkä joku niistä välillä laskeutuu ihollesi muka pistääkseen, mutta juuri kun luulet läimäyttäväsi sen liiskaksi, pörähtää se taas pakoon. Ja tätä jatkuu tunnista toiseen!

Symbioosin luonnosuojeluapuraha 2017 haussa 1.1.2017 - 10.2.2017!

Lisätietoja sivulla 5