Symbiontti 4/2022

Lepo

4/2022 58. vuosikerta

Päätoimittajat

Riku Kangasniemi riku.kangasniemi@helsinki.fi Joonatan Toivanen joonatan.toivanen@helsinki.fi

Toimitussihteeri Minna Launiainen minna.launiainen@helsinki.fi

Muut tekijät Sebastian von Freymann, Tuuli Hanhivaara, Suvi Leskinen, Ella Lintunen, Roope Nykänen, Petteri Puonti, Miriam Ronkainen

Ulkoasu ja taitto Jarno Artika, Sebastian von Freymann, Tuuli Hanhivaara, Riku Kangasniemi, Minna Launiainen, Suvi Leskinen, Ella Lintunen, Roope Nykänen, Miriam Ronkainen, Tomas Swahn Kansi Suvi Leskinen Logo Anni Virolainen Paino Helsinki Bofori Oy, Helsinki Painos 100 kpl

ISSN-L 1458-4115

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.

Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Sisällysluettelo

Tiptap symbiontit! Menneet & tulevat tapahtumat Purjehdus Kanarian merillä Sangriasta on moneen Virkattu tonttulakki Lintulukemista leppoisiin iltoihin Toimitus ladulla Orkideoiden lumoissa Tarotskoopit Repäisyt

Vaikuttaminen on tärkeää

Marraskuun alussa julkistettiin kuunvaihteessa pidettyjen HYYn edustajistovaalien tulos. Vaali jää historiaan Sitoutumattoman vasemmiston hurjasta äänivyörystä ja paluusta ylioppilaskunnan suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi kymmeneen vuoteen. Vaalituloksen varjoon jäi sen sijaan jälleen kerran masentavan matalaksi jäänyt vaalien äänestysprosentti: vuosituhannen normaalia mukaillen äänioikeuttaan käytti opiskelijoista alle kolmasosa, 32 prosenttia (HYY, 2022).

Syksyllä haettiin niin ikään uusia opiskelijaedustajia täyttämään vuodenvaihteessa avautuvat opiskelijaedustajapaikat tiedekunnan toimielimissä. Tiedekuntamme koulutusohjelmien johtoryhmillä oli merkittäviä vaikeuksia saada täytettyä opiskelijaedustajapaikat, eikä hakemuksia saapunut kuin yhteen vajaasta kymmenestä johtoryhmästä hakuajan umpeutumiseen mennessä. Rekordia voi syystä moittia heikoksi. Ilman hakuajan jatkamista ja muutaman aktiivisen opintovaikuttajan markkinointikampanjaa saattaisimme olla tilanteessa, jossa yhtä lukuun ottamatta kaikista johtoryhmistä puuttuisi kokonaan opiskelijaedustus.

Vaikuttamisen tunnusluvut herättävät huolta opiskelijoiden innosta osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen. Opiskelujen ytimessä on paitsi oppiaineen asiasisältö myös tekijät, jotka vaikuttavat opiskelun raa-

meihin. Niinpä opiskelijoiden osallistumisen merkitys korostuu etenkin tiedekunnan elimissä, joissa päätetään opiskelijoita ja heidän opintojaan konkreettisesti koskettavista asioista. Jokaisen opiskelijan kannattaisi olla kiinnostunut toiminnasta, joka asettaa askelmerkit sille, millainen on nyt kouluttautuvan tieteentekijäsukupolven tulevaisuushorisontti.

Oli kyse sitten äänestämisestä ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa tai opiskelijoiden äänen tuomisesta esille oman tiedekunnan toimielimissä, vaikuttaminen on ehdottoman tärkeää ja toivottavaa. Tämä pitää paikkansa erityisesti aikana, jona tiedekunnan johto, asioita viime kädessä ohjaileva taho, aktiivisesti nakertaa koulutusohjelmien opetuksen edellytyksiltä ja siten opiskelijoiden urapoluilta pohjaa. Ilman leveitä hartioita opiskelijoiden asian esillä pitäminen jää harvojen opintovaikuttajien aktiivisuuden varaan ja ilman volyymia opiskelijan ääni kuulumatta tiedekunnan ja koulutusohjelmien päätöksenteossa.

Lähteet:

HYY (2022): HYYn edustajistovaalit. Viitattu 10.11.2022 osoitteesta http://vaalitulos.hyy.fi/.

Päätoimittajakaksikolla (Riku oikealla, kirjoittaja vasemmalla) on hymy herkässä viimeisiä vietäessä. Tässä rengastetaan tali- ja sinitiaisia ainejärjestön talvilinturuokintapaikan luona Viikissä marraskuussa. Talven kuluessa pyritään symbionteille järjestämään tilaisuus päästä seuraamaan talviruokinnan lintujen rengastusta ja näkemään lintuja kädessä.

Teksti: Joonatan Toivanen – Kuva: Tomas Swahn

Pj-palsta

Tiptap symbiontit!

Teksti ja kuva: Ella Lintunen

Lehden teema lepo osuu täydellisesti siihen, mitä ainakin itse ja luultavasti moni muukin opiskelija juuri nyt kaipaa! Kasaantuvat rästitehtävät ja muut kiireet tuntuvat jatkuvasti pimenevissä alkutalven illoissa entistä raskaammilta etenkin, kun mahdolliset auringonsäteet eivät yhytä luentosalin perukoille. Onneksi päiviin tuovat piristystä opiskelutovereiden kanssa vietetyt hetket ja kertsillä kahvikupin ääressä ammennettu vertaistuki. Lisäksi juhlia ja tapahtumia tuntuu nyt olevan enemmän kuin pitkään aikaan eli siitä kannattaa nyt ottaa kaikki irti! Itse odotan erityisesti Symbioosin pikkujouluja ja tammikuussa järjestettävää Kilppari-excua.

Vuodenvaihteessa vaihtuvat Symbioosin virkailijat ja hallitus. Tämä onkin viimeinen kirjoittamani pj-palsta, jonka jälkeen luovutan sulkakynäni seuraavalle puheenjohtajalle. Tämä on ollut todella antoisa ja ikimuistoinen vuosi! Mielestäni parasta ainejärjestötoiminnassa

on ollut tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin ja kehittää toimintaa yhdessä muiden kanssa. Ainejärjestötoiminta on lujittanut yhteenkuuluvuuden tunnettani opiskelijayhteisöön ja ainejärjestöömme. Järjestötoiminta vie helposti mukanaan ja suosittelen sitä vahvasti kaikille. Vaikka välillä voikin tuntua siltä, että on täysipäiväinen järjestöaktiivi ja toissijainen opiskelija, niin jälkikäteen muisteltuna ponnisteluista jää mieleen hyvät fiilikset ja onnistumisen tunne. On palkitsevaa järjestää tapahtumia, jotka tuottavat iloa muille ja joiden tuottoja voidaan suunnata tärkeisiin kohteisiin kuten luonnonsuojelu. Itsekään en vielä heitä takkia naulaan, vaan tulevana vuonna odottavat uudet virat ja huikeiden tapahtumien järjestäminen.

Jaksetaan siis vielä rutistaa hetki ja kohta saadaankin jo rentoutua jouluherkkujen ääressä <3

Menneet & tulevat tapahtumat

Menneet

2.11. Juomapeli-ilta Kertsillä pelailtiin erilaisia juomapelejä hilpeässä tunnelmassa.

8.11. Symbioosin syyskokous Mahtavat uudet virkailijat ja hallituksen jäsenet valittiin!

15.11. Lukupiiri

Tällä kertaa keskustelun aiheena oli Daniel Quinnin Ismael.

18.11. Kaamossitsit

Kaamossitsit sitsattiin kasviksella ja teemana oli Grammyt.

1.–2.12. Luonnontieteilijöiden jouluristeily Perinteikäs jouluristeily seilattiin jälleen.

2.–4.12. Jouluristeilysimulaattori

Aavistuksen heiluvaa laivaa mukavampi ja ekologisempi vaihtoehto nauttia kanssasymbionttien seurasta pidettiin Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla.

9.12. Ihmissusi-ilta Ihmissusi-pelin pelailua Klubbenilla.

15.12. Symbioosin pikkujoulut

Bar Loosen sivutilassa vietetyissä pikkujouluissa palkittiin vuoden symbiontti sekä jaettiin kunniamainintoja kiitoksen ansainneille ainejärjestön jäsenille heidän panoksestaan tapahtumien ja toiminnan edistämisessä.

Tulevat

5.–14.1. Kilpisjärven UV-excu Perinteikäs uudenvuoden tienoilla järjestettävä ekskursio Kilpisjärven biologiselle asemalle. Lue lisää Kilpparin latutarjonnasta sivulta 14.

x.x. Shokkelo-askartelut Shokkeloa varten tarvitaan aina kaikenlaista askartelua sun muuta talkoilua kevään mittaan. Pysykää tuunattuina!

21.–23.4. Ahvenanmaan linturalli Suomen suurin ja legendaarisin linturalli tulee taas. Kasaa joukkue ja lähde pitämään hauskaa ja/tai kisaamaan veren maku suussa!

1.5. Vappushokkelo Ihanien shokkelomestariemme organisoima vapun suurin lastentapahtuma, jonne jokainen symbiontti olkoon velvoitettu. Shokkelopurun jälkeen jatkot!

20.5. Fossiilibileet Viikki-klusteri täyttyy jälleen ihan oikeista fossiileista! Fuksit ja muut alle 5:nnen vuoden opiskelijat sisään nakkeilua vastaan.

Tapahtumat

Koonnut: Toimitus – Kuvat: Minna Launiainen

Vieraskynä

Purjehdus Kanarian merillä

& Jarno Artika

13.11. nousin Kuunari Helenan kannelle lämpimässä auringonpaisteessa Lanzaroten Arrecifessa intoa ja jännitystä kuplien. Seuraavan kuukauden tulisin viettämään tällä purjelaivalla seikkailureportterin roolissa valokuvaten sekä Helenan blogia ja sosiaalista mediaa päivittäen. Matkani aikana seilaisimme aina Kap Verdelle asti, ja laivan miehistö tulisi vaihtumaan kolmesti.

Ensimmäisen yön vietimme Arrecifen laiturissa. Helenan melko askeettisissa makuutiloissa yö meni omalta osaltani sängyssä pyörien ja sopivaa makuuasentoa etsien. Jossain vaiheessa uni kuitenkin tuli, mutta vain hetkeksi, sillä laivan rytmin mukaan aamiainen syödään yhdessä 7.30. Päivän valjetessa alkoi Helenalle virrata lisää matkustajia ja viimeiset huoltotyöt saatettiin Suomesta lentäneiden talkootyöläisten avulla loppuun.

Iltapäivällä, kun kaikki reissulle lähtijät olivat kyydissä, irrotimme laituriköydet ja nostimme kuunarin purjeet. Helenalle mahtuu nelihenkisen päällystön lisäksi 24 oppilasta. Meitä oli yhteensä 23, joten kannella kävi melkoinen kuhina, kun kaikki touhusivat ulkona köysien ja purjeiden kimpussa. Auringonlasku värjäsi taivaanrannan keltaisen ja punaisen sävyihin, kun Atlantin aallot kuljettivat meitä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi Lanzaroten rannasta.

Auringon laskettua ja pimeyden levittäytyessä yllemme alkoivat tähdet vähitellen tulla esiin. Valosaaste on merellä vähäistä ja tähti tähdeltä taivaalle syttyi pieniä valoja. Bongasimme tähdenlentoja ja joimme inkivääriteetä – koskaan elämässäni en ole nähnyt yhtä

kaunista ja runsasta tähtitaivasta. Lopulta väsymys vei kuitenkin voiton ja vetäydyimme vahtini kanssa kannen alle yöpuulle. Aaltojen keinutus tuntui mukavalta, kun kääriydyin onnellisena, mutta uupuneena makuupussini lämpöön ja toivotin hyvät yöt neljälle vahtikaverilleni.

Aamulla heräsin seitsemän maissa kannelta kantautuvaan kolinaan. Hieman unisena kömmin ulos katsomaan, mistä moinen meteli oikein johtui. Kannella merivahdin jäsenet olivat kerääntyneet riviin laivan reunalle katseet merelle päin suunnattuna ja hihkuivat iloissaan ”Tuolla, tuolla!” Delfiiniparvi seurasi laivaamme ja hyppeli ympärillämme aamuauringon ensimmäisten säteiden heijastuessa aalloista. Delfiinit viihtyivät seuranamme noin tunnin verran, kunnes katosivat aaltojen lailla meren syvyyteen. Iltapäivällä saavuimme Mogánin sataman edustalle purjehdittuamme koko päivän Gran Canarian eteläistä rannikkoa myötäillen. Asettautuessani yöpuulle viikatulle isopurjeelle makuupussi mukanani ja tähtitaivas yläpuolellani en voinut olla miettimättä matkakumppanini yhteysaluksessa lausumia sanoja matkal-

Teksti: Tuuli Hanhivaara – Kuvat: Tuuli Hanhivaara

la rannalta takaisin Helenalle. Joonasta siteeraten: ”On tää yhtä elämystä toisen perään.”

Delfiinit ovat yleinen näky Kanariansaarten merillä purjehtiessa. Tämä väite tuli matkallamme todistettua, kun muutama päivä lähdön jälkeen bongasimme laivan keulassa jälleen kolme delfiiniä. Delfiineissä mielenkiintoista oli se, että ne olivat kaikki valkoisia. Värityksen perusteella eräs miehistön jäsen tunnisti delfiinit rissondelfiineiksi. Rissondelfiinit eli harmaadelfiinit syntyvät harmaina ja niiden ravinto koostuu pääasiassa kalmareista. Jättiläiskalmarit raapivat ravintoa pyydystäviä delfiinejä lonkeroillaan, jolloin delfiinien nahka rikkoutuu. Arpeutumisen seurauksena rissondelfiinit muuttuvat aikuistuessaan jopa kokonaan valkoisiksi.

Viimeisenä purjehduspäivänä Teneriffan edustalla todistimme, kun valas sukelsi Helenan alitse. Ensin näimme vesisuihkun ja seuraavaksi tumma hahmo lipui oikealta puolelta alitsemme. Valaat ovat merinisäkkäitä, jotka hengittävät keuhkoilla pään päällä sijaitsevien sierainten kautta. Nukkuvaan valaaseen törmääminen on Atlantilla purjehtiessa todellinen uhka, sillä hiljainen purjevene ei välttämättä herätä muutaman metrin syvyydessä torkkuvaa valasta. Aamun merivahtilaiset väittivät nähneensä myös lentokaloja, mutta itseltäni nämä otukset jäivät valitettavasti näkemättä.

Tänään 25.11. matkani Kuunari Helenan mukana jatkuu uudella miehistöllä kohti Kap Verden hiekkarantoja ja uusia seikkailuja.

Vieraskynä

Tirehtöörin palsta

Sangriasta on moneen

Teksti: Petteri Puonti – Kuvat: Riku Kangasniemi

Opiskelun ja muun sisällä hengailun lomassa tulee välillä jano. Tirehtööri tarjoileekin muutaman maukkaan juomareseptin pimeisiin iltoihin.

Joulukuu tuppaa olemaan kovin hektistä aikaa pikkujouluineen ja lahjakiireineen. Usein lepoa saa vasta katetun joulupöydän ääressä. Aivan joulun kynnyksellä olisi kuitenkin oiva tekosyy pitää pieni lepohetki, nimittäin 20. joulukuuta vietetään Kansainvälistä sangriapäivää! Kyseinen, Iberian niemimaalta kotoisin oleva, juoma tarjoaa oikein hienon maistiaisen antiikin maailmasta. Sangrian esimuotoa on nautittu jo muinaisessa Roomassa 400 e.a.a. (nimellä hippocras) ja Iberian niemimaalla juoma pääsi kunnolla yleistymään islaminuskoisten maurien väistyttyä vallasta 1300-luvulla. Nykyisin, EU-alueella ainoastaan Portugalissa ja Espanjassa valmistettua viinisekoitusta voi myydä virallisesti nimellä sangria.

Yleisesti herkku liitetään kesäisiin hetkiin terassien penkeillä. Onkin suorastaan paradoksaalista, että tämän raikkaan juoman virallinen juhlapäivä on keskellä pimeintä talvea. Pitemmän pohdinnan kautta voi kuitenkin ajatella, että täällä synkässä Suomenmaassa sangrian suosio saavuttaa huippunsa juuri Kansainvälisen sangriapäivän aikoihin. Nimittäin, lähes kaikkien rakastamaa glögiä juodaan Suomessa näin joulun alla oikein urakalla - tarkkaan ottaen suomalaiset kuluttavat glögiä noin seitsemän miljoonaa litraa joka vuosi. Periaate sangriassa ja glögissä on hämmästyttävän samanlainen: sekoitus viiniä, mehua ja sesongin mausteita. Mitä todennäköisimmin molemmat ovatkin suoraan polveutuneet samasta antiikin hippocras-juomasta. Aiheeseen liittyen, tässä tarjolla muutama resepti, jotka tarjoavat joko aikamatkan kesän helteisiin tai hyggeilyä lämpimän kupillisen ääressä peiton alla – millä tuulella satutkin nyt itse olemaan.

”Perinteinen” kesäsangria

Kauden hedelmiä (esim. omena, persikka, päärynä, mansikka)

4 appelsiinia

1 sitruuna 25 g sokeria 0,5 dl brandya (vapaaehtoinen)

Pullo punaviiniä 0,5–1 litraa appelsiinilimonadia

Jäitä

1. Pese ja pilko kauden hedelmät sekä kaksi appelsiinia lohkoiksi. Kuori 2 appelsiinia sekä sitruuna ja mehusta kuoritut hedelmät.

2. Lisää kannuun pilkotut hedelmät, appelsiinin ja sitruunan kuoret ja mehu, sokeri ja brandy.

3. Painele hedelmiä kannussa kevyesti, jotta ainekset sekoittuvat kunnolla, ja lisää punaviini. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunti.

4. Lisää sekaan limonadi ja jäät juuri ennen tarjoilua.

Pullo punaviiniä

Talvisangria

Yhtä paljon (~7 dl) inkivääriolutta

1 appelsiini

Kauden hedelmiä (esim. satsuma, lime, veriappelsiini)

1. Pese hedelmät. Pilko appelsiini lohkoiksi.

2. Kuumenna punaviini, inkivääriolut sekä appelsiinin lohkot kattilassa matalalla lämmöllä, kunnes neste alkaa höyryämään. Holillisessa versiossa älä kuumenna seosta liikaa, jotta alkoholi ei haihdu.

3. Pese ja pilko loput hedelmät ja lisää tarjoilulaseihin. Kaada kuumennettu sangria päälle.

Glühwein eli hehkuviini

Puolikas appelsiini (kuori ja mehu)

2 dl vettä

0,5 dl fariinisokeria

0,5 dl kidesokeria

15 kokonaista mausteneilikkaa

2–5 tähtianista

2–3 kanelitankoa

Pullo punaviiniä

1. Pese, kuori ja mehusta appelsiini.

2. Kuumenna sokeri ja vesi kattilassa, kunnes sokeri on täysin sulanut.

3. Lisää appelsiinin kuori ja mehu sekä mausteet. Hauduta pienellä lämmöllä muutama minuutti.

4. Lisää punaviini ja hauduta miedolla lämmöllä (juuri ja juuri höyryävänä) ainakin 20 minuuttia, mutta jopa useamman tunnin, jotta maku pääsee kehittymään.

5. Siivilöi mausteet pois ja tarjoile lasista appelsiiniviipaleen kera.

Tirehtöörin palsta

Vinkki! Alkoholittomat versiot onnistuvat mainiosti käyttämällä kaupoissa laajalti yleistyneitä alkoholittomia viinejä. Ne kuitenkin tuppaavat olemaan selkeästi etanolin täyteisiä sisariaan makeampia, joten sokerin määrää kannattaa todennäköisesti vähentää!

Käsityönurkka

Virkattu tonttulakki

Teksti ja kuvat: Miriam Ronkainen

Joulun (ja loman) tullessa voi rentoutua käsitöiden parissa. Tämän tonttulakin voi laittaa vaikka koriste-esineen, kissan tai täytetyn linnun päähän. Helppo ja nopea ohje sopii hyvin ensimmäiseksi käsityöksi!

Ensin opetellaan pari silmukkaa…

Ketjusilmukka

Kiinteä silmukka (ks)

Sitten varsinaiseen ohjeeseen!

Ohje on tehty koon 4,5 koukulle ja Hjärtegarn Lima -langalle (50 g = 100 m, 100 % villa), mutta hieman soveltamalla onnistuu muillakin tamineilla. Lakista saa myös helposti ohjetta soveltamalla isomman tai pienemmän. Työ virkataan ylhäältä alas spiraalina.

Lyhenteet: ks = kiinteä silmukka krs = kerros

Aloitus: Tee puikolle vetosilmukka. Virkkaa 2 ketjusilmukkaa.

Krs 1: Virkkaa ensimmäiseen ketjusilmukkaan 6 kiinteää silmukkaa. Kiristä langan hännästä.

Krs 2: Virkkaa ks jokaiseen silmukkaan. Vinkki: Kerroksen vaihtumiskohta kannattaa merkitä silmukkamerkillä tai erivärisellä langanpätkällä.

Krs 3: [2 ks samaan silmukkaan, 1 ks seuraavaan], toista 6 kertaa. (12 silmukkaa)

Krs 4 & 5: Ks jokaiseen silmukkaan.

Krs 6: [2 ks samaan, 1 ks kahteen seuraavaan], toista 6 kertaa. (18 silmukkaa)

Krs 7 & 8: Ks jokaiseen silmukkaan.

Krs 9: [2 ks samaan, 1 ks kolmeen seuraavaan], toista 6 kertaa. (24 silmukkaa)

Krs 10 & 11: Ks jokaiseen silmukkaan.

Krs 12: [2 ks samaan, 1 ks neljään seuraavaan], toista 6 kertaa. (30 silmukkaa)

Krs 13 & 14: Ks jokaiseen silmukkaan.

Krs 15: [2 ks samaan, 1 ks viiteen seuraavaan], toista 6 kertaa. (36 silmukkaa)

Päättely: Tee 1 ketjusilmukka, katkaise lanka ja vedä silmukan läpi. Pujottele langanpäät koukulla tai parsinneulalla piiloon.

Tonttulakki on valmis!

Käsityönurkka

3. Kierrä lanka koukulle ja vedä kummankin koukulla olevan silmukan läpi.

Tipupalsta

Lintulukemista leppoisiin iltoihin

Teksti ja kuvat: Roope Nykänen

Linnut ovat kutkunneet mieltämme alkujen ajoista asti. Ei siis ihme, että linnut loistavat läsnäolollaan myös kulttuurissa ja kirjallisuudessa. Tipupalsta esittelee kolme kirjaa, jotka ovat nimeään myöten intoutuneet siivekkäistä.

Kultarinta Anni Kytömäki Gummerus 644 s.

Kultarinta on luontokartoittajakoulutuksen käyneen Anni Kytömäen esikoisromaani. Suosioon noussut teos oli ehdolla vuoden 2014 Finlandiapalkinnon saajaksi, mutta voiton pokasi Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Kultarinnan ei kuitenkaan tarvinnut kävellä tyhjin käsin kotiin, sillä teos voitti myöhemmin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, Gummeruksen myöntämän Kaarlen palkinnon sekä Tulenkantaja-palkinnon.

Teos kertoo Erikin ja hänen tyttärensä Mallan tarinan. Kirja on jaettu kahteen kokonaisuuteen, jossa aluksi maailmaa seurataan Erikin vinkkelistä ja seuraavassa osassa Mallan. Perspektiivin vaihdos avaa Joharin ikkunoita ja tarjoaa mielenkiintoisia kulmia hahmojen ymmärtämiseen. Monta asiaa Erikistä ihmisenä paljastuukin vasta Mallan osiossa.

Erikin isä työskentelee metsäteollisuuden parissa ja haluaa hakata suvun valtavat siimekset. Hän ottaa nuoren Erikin mukaan metsään hakkuusuunnitelma tekemään, mutta Erik hullaantuu metsän moninaisesta luonnosta. Erikistä kuoriutuukin vimmattu luonnonsuojelija. Into luontoon periytyy myös tyttärelle Mallalle.

Vaikka luonto ja eritoten metsä ovat merkittävässä osassa Kultarinnassa, eivät ne kuitenkaan hallitse juonta. Isommassa osassa mielestäni ovat henkilöiden väliset ihmissuhteet ja niiden kytkeytyminen myllertävään

1900-lukuun. Teos onkin erityisen ansioitunut Suomen historian kuvauksessa tarjoten esimerkiksi kutkuttavia oivalluksia 1900-luvun alkupuolen helsinkiläisten elämästä. Vaikka luonnon rooli tarinassa oli odottamaani pienempi, näkyy Kytömäen luontokartoittajatausta teoksessa: luontokuvaus on ykkösluokkaa ollen samanaikaisesti runsasta, maalailevaa sekä oivaltavan yksityiskohtaista.

Kirja on ehta järkäle, mutta tarina pitää silti otteessaan lähes koko 644 sivunsa verran. Teoksen juoni on kuin joki, joka haarautuu moneksi sivu-uomaksi. Tämän vuoksi kirjan koko juonta on vaikeaa tiivistää kaikessa moninaisuudessaan, kun kirjan on saanut päätökseen. Tätä ei kannata kuitenkaan säikähtää, sillä juonellinen runsaus tekee pikemminkin tarinasta täyteläisen ja monia ajatuksia herättävän. Kannattaa siis hypätä virran vietäväksi!

Tikli Donna Tartt Little, Brown and Company 771 s.

Tikli on yhdysvaltalaisen Donna Tarttin kolmas romaani, joka toi hänelle arvostetun Pulitzer-palkinnon. Vuonna 2019 kirjasta tehtiin myös elokuva, joka ei ole kuitenkaan yltänyt samanlaiseen suosioon kuin itse kirja.

Kirja kertoo newyorkilaisen Theon tarinan lapsuudesta aina varhaiseen aikuisuuteen. Tarina alkaa traagisesti, kun Theon äiti kuolee taidemuseossa tapahtuneessa terrori-iskussa. Theo onnistui selviytymään onnettomuudesta, ja taistellessaan tietään ulos sortuvasta rakennukesta hän vie

mukanansa Carel Fabritiuksen maalauksen Tikli. Nimestään huolimatta kirja ei siis käsittele juuri lainkaan lintuja, saati muita luontokappaleita. Päinvastoin pääosa tarinasta tapahtuu savuisassa ja meluisassa New Yorkissa sekä mahtipontisessa Las Vegasissa.

Onnettomuuden jälkeen Theon elämä poukkoilee ihmissuhteesta toiseen samalla, kun hän piilottelee anastamaansa teosta. Tarina pureutuu moniin teemoihin, kuten ihmissuhteisiin, päihteiden käyttöön, riippuvuuteen sekä taiteeseen sen monissa muodoissa. Koko kirjan kantavana teemana voisi pitää kuitenkin pysyvyyttä ja asioiden muuttumattomuutta. Tätä symboloi Tikli-maalauksen lisäksi myös Theon ystävän Hobien puusepän ammatti, jossa hän entisöi antiikkisia huonekaluja. Siinä missä huonekalut säilyttävät itsessään käytön synnyttämät kolhut, naarmut ja kulumiset, heijastelee Theokin kaikessa toiminnassaan menneisyyden ihmissuhteita ja arpia.

Kirjan yksi vahvuuksista on kerronta, joka on samaan aikaan rikasta, kekseliästä ja lennokasta. Etenkin kohdat, joissa kuvattiin entisöijän työtä puuverstaalla, olivat kaikessa aistikkuudessaan erinomaisia. Tarina sisältää useita jännityksen kliimakseja, jolloin kirjaa ei millään malttanut laskea käsistään. Toisaalta tarina oli välillä myös junnaava ja itseään toistava.

Toisena kritiikinkohteena on tarinan sivujuonet, jotka jätettiin mielestäni turhan usein roikkumaan löysään hirteen. Ei siis kannata lukiessa odottaa, että kirja tarjoaisi lopussa vastaukset kaikkiin mysteereihin. Tällaisten aukkojen jättäminen voisi tehdä tarinasta kutkuttavan, mutta vain jos lukijalle annetaan tarvittavat tiedot aukkojen täyttämiseksi, mikä ei Tiklissä valitettavasti tapahtunut.

Vioistaan huolimatta Tikliä ei kannata jättää hyllyyn pölyttymään. Mainio kielellinen ilmaisu, ajatuksia herättävä symboliikka sekä kiihkeät juonenkäänteet kertovat siitä, ettei Pulitzeria jaeta mille tahansa painotuotteelle.

Lehtokurppa

Tarjei Vesaas Schildts 241 s.

Lehtokurppa on norjalaisen Tarjei Vesaasin vuonna 1957 kirjoittama teos. Vesaasia pidetään yhtenä Norjan merkittävimmistä kirjailijoista ja modernisteista 1900-luvulla. Lehtokurppa kuuluu Vesaasin merkkiteoksiin, mistä kertoo se, että Norwegian Festival of Literature valitsi sen 25 kaikkien aikojen parhaan norjalaisen kirjan listalle.

Lehtokurppa kertoo aikuisesta Mattisista, joka on jäänyt mieleltään lapsen tasolle. Mattisia hoitaa hänen siskonsa Hege, joka yrittää passittaa Mattisia työn tekoon. Mattis haluaisi myös työskennellä eikä elää siskonsa elättämänä, mutta hänen haahuileva mielensä estää häntä suoriutumasta työtehtävistään ansioikkaasti.

Tarina kerrotaan Mattisin näkökulmasta, mikä alkuhämmennyksen jälkeen vie mukanaan. Kehityshäiriöisestä henkilöstä on usein varsin vaikeaa tehdä uskottavaa hahmoa, mutta Mattis on uskottavan lisäksi myös samaistuttava. Vaikka Mattiksin ajattelun haasteet näkyvät tekstissä koko kirjan halki, paistaa Mattiksen ajattelusta myös tarkkaavaisuus ja omaperäinen loogisuus. Mattis lukee hyvin muita ihmisiä ja huomaa heidän halventavan suhtautumisensa ”Hölmö-Mattisiin”. Lohduttomimpia hetkiä kirjassa ovat kohdat, jossa Mattis yrittää epätoivoisesti esittää olevansa kuin muut, jotta hänet kerrankin nähtäisiin vertaisena.

Ihmisten lukemisen lisäksi Mattis seuraa tarkkaavaisesti ja tulkitsee, mitä ympäröivässä luonnossa tapahtuu. Mattis muun muassa luo kiinteän yhteyden hänen ja Hegen talon päällä soidintavaan lehtokurppaan, minkä vuoksi hän ei hetkeen pysty keskittymään mihinkään muuhun elämässään. Mattisin ja luonnon välinen suhde on kaikessa intiimiydessään valloittava. Lisäksi luontokappaleet, etenkin lehtokurppa, toimivat keskeisinä symboleina tarinassa.

Mattisin lisäksi myös muut henkilöhahmot ovat mahtavasti kirjoitettuja. Etenkin ristiriitainen Hege, jonka elämä on sidottu veljeensä. Hegen toiminnasta paistaa väsymys ja tyytymättömyys omaan elämäänsä, vaikka kokeekin suurta vastuuta Mattisin huolehtimisesta. Tyytymättömyys näkyy suuttumuksen purkauksina hupsuja puhuvaan Mattisiin, mitä Hege kuitenkin myöhemmin häpeää.

Lehtokurppa on hieno kuvaus ihmisluonnosta sen monissa ilmenemismuodoissaan. Vesaas ei kuitenkaan ylianalysoi, väännä rautalankasta tai spekuloi, mikä on erittäin raikas piirre tarinalle, joka samanaikaisesti käsittelee suuria teemoja. Suosittelen tarttumaan tähän teokseen, Mattis on totisesti tutustumisen arvoinen kaveri!

Tipupalsta

Toimitus ladulla

Teksti ja kuvat: Sebastian von Freymann

Toimitus kokeilee

Kyllä nyt on hemmoteltu hiihdon ystävää tänä ja viime talvena täällä Etelä-Suomessakin. Pohjolan talvi on pitkä ja pimeä, mutta mikäs siinä, jos vaan lunta ja jäätä riittää ja voi talviurheilla. Pk-seudulla suosikkilatuni löytyvät Espoon Oittaalta sekä Helsingin Paloheinästä. Oittaalla pääsee yleensä ensimmäisenä hiihtämään, sillä siellä tykitetään ahkerasti lunta laduille. Paloheinä on kätevämmän etäisyyden sekä yhteyksien varrella, mutta laahaa yleensä perässä latujen avaamisen sekä latujen kunnon suhteen. Mikäli laduille tai luistinradoille halajaa, niin suosittelen kartta.latutilanne.fi- sekä ulkoliikunta.fi-sivustoja. Niistä saa hyvin tarkastettua reitit ja luettua kommenttejakin latujen kunnosta.

Olin yksi niistä onnekkaista, jotka mahtuivat mukaan Kilpisjärven exkursiolle. Heti ensimmäisenä minun piti tietenkin selvittää hiihtomahdollisuudet siellä ja toivoa myös, että sukseni mahtuisivat automatkalle mukaan. Onneksi Venla metskasi meille suksiboksin auton katolle ja näin oli suksillekin tilaa pitkälle automatkalle. Kilpisjärvenladut ry:n sivustolta löysin latukartan ja pystyin jo maistamaan verenmaun suussani, kun kuvittelin itseni sivakoimassa Saana-tunturin ympäri pertsalatua pitkin. Kilpisjärvellä selvisi kuitenkin karu totuus. Tutkimusasemalta lähdin pertsoilla jäälle etsimään latua, joka kartan mukaan kulkisi aivan rantasaunan edustalta. No voin kertoa, ettei sitä latua koskaan löy-

Talven synkkyyttä vastaan voi käydä sisällä kirjojen ja lämpöisen juotavan voimin. Tai sitten voi vetää urheiluvaatteet ylle ja lähteä nauttimaan vauhdin hurmasta hiihtoladuille. Sebastian kokeili Kilpisjärven latutarjonnan.

tynyt. Seuraavaksi vaihdoin luistelusukset alle toivoen, että järven hanki kantaisi riittävästi niillä hiihtämistä. Ei niin hyvä idea lumituiskeessa, kovassa tuulessa sekä keskellä pehmeitä lumikumpuja.

Hiihtohimot olivat kuitenkin niin kovat, että luovutus ei tullut vielä kyseeseen. Paikallisesta Facebookryhmästä selvitin, että osa laduista Kilpisjärven kylän ympärillä oli ajettu joitakin päiviä sitten. Seuraavana päivänä sivakoin pertsoilla vanhaa kelkkauraa pitkin kylälle todetakseni, että latu oli tietenkin hautautunut jo lumen alle. Tuona päivänä sain kuitenkin kohtuullisen hiihtokokemuksen aikaiseksi latujen puuttuessakin ja pitihän sitä Ruotsin rajaakin käydä kutittelemassa.

Epätoivo alkoi jo iskeä hiihdon suhteen, mutta vielä oli jäljellä viimeinen oljenkorsi: aseman metsäsukset korimallia Järvinen. Täytyy sanoa, ettei kyseisillä suksilla toki vauhdin hurmaan pääse helposti, mutta niillä

pääsee kulkemaan verkkaisesti melkein mistä tahansa. Metsäsuksilla tuli lopulta hiihdettyä Saanan ympäri maisemia ihaillen. Ja pitihän ne kantaa mukana Saanan huipulle patikoitaessa ja koittaa testata, kuinka ne taittuvat slalom-suksista. Sanotaanko, että alas lasku niillä oli mielenkiintoista (lue hasardia).

Muille hiihdon ystäville ja Kilpparille menijöille en suosittele murtsikkasuksien mukaan raahaamista. Jos omasta takaa taas löytyy metsä- tai tunturisukset, niin ehdottomasti ne mukaan. Ja asemaltahan löytyy suksipareja, saappaita sekä sauvoja useita, eli omia ei edes tarvitse. Vaikka meno on verkkaista niillä, niin kovasti se umpihangessa hiihto nostaa sykkeitä kuitenkin.

Vielä on talvea jäljellä ja kevätaurinkokin alkaa mukavasti paistelemaan. Suosittelen visiittiä laduille vielä, kun kerkeää. Sivakointi on kuitenkin ainakin melkein hienointa, mitä ihminen voi tehdä talvella housut jalassa.

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Orkideoiden lumoissa

Teksti ja kuvat: Riku Kangasniemi

Huonekasvit ovat hyvin suosittu harrastus nykyään ja monelta symbiontiltakin niitä löytyy vino pino. Päätoimittaja ei ole poikkeus tässä suhteessa, mutta orkideoiden määrä lienee keskivertosymbionttia suurempi.

Orkideat eli kämmekkäkasvit (Orchidaceae) ovat yksi kaikkein runsaslajisimmista kasviheimoista ja niillä on hyvin pitkä historia viljeltyinä koristekasveina. Erilaisten viljelylajikkeiden sekä risteymien määrä ylittääkin luonnossa tavattavien lajien määrän huimasti. Orkideoiden suurin valtti ovat niiden kukat. Valtavaan heimoon mahtuu paljon erilaisia kukkia, joista monet ovat hyvin näyttäviä. Kotimaisista lajeistamme tikankontti (Cypripedium calceolus) käy hyvästä esimerkistä. Suosituimpia orkideoita huonekasviharrastajien keskuudessa ovat varmasti erilaiset perhosorkidearisteymät (Phalaenopsis). Niitä on myynnissä vähän joka paikassa, ne ovat helppohoitoisia ja kukat melko näyttäviä. Muita suosittuja ja helposti saatavia ovat esimerkiksi puikkokämmekkäristeymät (Dendrobium) sekä eritoten kauniisti kuvioitujen lehtiensä vuoksi kasvatettu Ludisia discolor.

Suomessa erilaisten orkideoiden saatavuus ei ole mitenkään huikaisevaa. Jotkin kukkakaupat myyvät välillä hieman erikoisempiakin, mutta pääasiassa on tyydyttävä Plantagenin valikoimasta löytyviin kasveihin. Onneksi nettikaupat ja EU ovat harrastajan apuna. Saksassa on paljon suuria ja tunnettuja orkideatarhoja, jotka lähettävät kasveja postin välityksellä myös Suomeen. Koska huonekasveina kasvatettavat orkideat ovat trooppisia kasveja, nauttivat ne korkeasta ilmankosteudesta. Tämän ylläpitäminen on helpointa terraariossa tai niin sanotussa orkidealasikossa. Lasikon voi tehdä itse esimerkiksi lasivitriinistä, mikä on maailmalla suosittua myös muiden trooppisten huonekasvien kasvatuksessa. Hakusanoilla ”Ikea greenhouse cabinet” löytyy vino pino ohjeita lasivitriinin muuttamiseen eksoottisten huonekasvien paratiisiksi.

Orkidealasikon tekeminen lasivitriinistä on melko simppeliä:

1. Osta metallirunkoinen lasivitriini.

2. Osta kasvivalot, mieluusti kosteussuojatut.

3. Osta pieni tuuletin.

4.

Osta jotakin, jolla voit tiivistää vitriinin raot.

5. Eikun asentamaan!

Asennusprojekti on hyvä aloittaa valoista. Hieman mallista riippuen se voi onnistua kaksipuolisella teipillä tai magneettikoukuilla. Voit asentaa valoja myös useamman setin kiinnittämällä niitä hyllyjen alapintoihin. Tuuletin on tärkeä, sillä seisova ja kostea ilma nostaa erilaisten kasvitautien ja homeen riskiä. Valojen tapaan tuuletinkin kannattaa hankkia kosteussuojattua mallia. Tiivistämällä kaapin hyvin saat ilmankosteuden pysymään korkeana helpommin.

Jos haluat automatisoida lasikon, osta myös kellokytkin, johon kytket kasvivalot. Näin voit jättää lasikon ja sen asukit oman onnensa nojaan vaikka viikon ajaksi (tai pidemmäksikin, jos uskallat antaa kasteluvastuun jollekulle muulle). Tuuletin on hyvä pitää ympäri vuorokauden päällä edellä mainitusta syystä, eikä sopivan pieni tuuletin kuluta sähköä juuri lainkaan.

Joihinkin kaappeihin voi asentaa takaseinään metalliverkon, josta muoviruukuissa olevat kasvit voi ripustaa roikkumaan koukuilla. Tämä saattaa laskea tarvittavien kasvivalojen määrää (ja sähkölaskua). Toki kasveja saattaa mahtua hieman vähemmän tällä tavoin.

Hyvä lisähankinta orkidealasikkoon on lämpö- ja kosteusmittari, jonka avulla voit tarkkailla ja säätää kasvuolosuhteita. Ilmankosteuden nostamiseksi voit myös laittaa kaapin pohjalle laakeita astioita, jotka on täytetty vedellä (ja karkeahkolla soralla, jos haluat laittaa kasveja suoraan näiden päälle). Kannattaa huomioida, että kasvit itsessäänkin nostavat ilmankosteutta kaapissa jonkin verran haihduttaessaan vettä. Tosihifistelijä virittää pienen ultraäänitoimisen ilmankostuttimen puskemaan ”usvaa” letkua tai putkea pitkin lasikon sisälle ja ajastaa sen kellokytkimellä. Näin saa aikaan hauskan visuaalisen efektin ja varmasti riittävän ilmankosteuden.

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Tarotskoopit

Tarotskoopit

Teksti ja kuvitus: Suvi Leskinen

Tällä kertaa korttien äärellä pohditaan neuvoja vuodelle 2023! Tulkinnoissa on mukana tarotkorttien lisäksi perinteisiä yrttikasveja, joilla on oma mystinen sanomansa. Lue oman tähtimerkkisi kohdalta kukkasien viesti sinulle!

Oinas 21.3.–19.4.

Kortit: Kohtalonpyörä & miekkojen lähetti

Onnenkukka: kamomilla (Matricaria chamomilla)

Mikään ei ole ikuista, ja se tekeekin elämästä mielenkiintoista. Matkaan mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin. Kohtalonpyörä ja aikamme rajallisuus kehottavat vaalimaan hyviä hetkiä ja muistuttavat myös ikävien asioiden menevän lopulta ohitse. Miekkojen lähetti on uuden seikkailun äärellä ja selviää matkan ongelmista älynsä ja kykyjensä ansiosta. Kohtalonpyörän pyöräyttäessä sinulle uusia mahdollisuuksia lähde rohkeasti matkaan, sillä tulet pärjäämään aivan mainiosti! Korttien viestinä on tasapaino; ota vastaan sekä hyvät että huonot ajat sellaisena kuin ne ovat, ja anna niiden lähteä silloin kun ne lähtevät. Kamomilla on viisas ja vanha ystävä, joka rauhoittaa, palauttaa tasapainon ja auttaa jaksamaan huonoinakin aikoina.

Härkä 20.4.–20.5.

Kortit: Tähti & miekkojen ysi Onnenkukka: nukula (Leonurus cardiaca)

Matkan varrella sinua on saatettu koetella, mutta olet selvinnyt vaikeuksista ja päässyt näin pitkälle. Nyt on aika hengähtää hetkeksi ja hakeutua luonnon ääreen parantumaan. Älä anna epäilyjen ja ahdistuksen sumentaa ajatuksiasi, asiat eivät ole niin huonosti kuin miltä näyttää. Täydellisyyteen pyrkiminen on lopulta kuluttavaa ja laiminlyöt oman hyvinvointisi. Löydä yhteys itseesi esimerkiksi meditoimalla tai liikunnalla, vaali henkistä ja fyysistä energiaasi. Korttien viestinä on avoin sydän; osaa antaa anteeksi sekä itsellesi että muille ja uskalla luottaa tulevaan. Nukulan tieteellinen nimi tarkoittaa leijonan sydäntä. Hengitä siis syvään, hyväksy ja rakasta itseäsi kaikkine puolinesi. Kun olet sinut itsesi kanssa, pysyt vahvana ja kykenet kohtaamaan mitä vain.

Kaksoset 21.5.–20.6.

Kortit: Hallitsijatar & lanttien kasi

Onnenkukka: suohaisuhuppu (Symplocarpus foetidus)

Seuraavana vuonna saatat löytää itsesi muutoksien ääreltä. Hallitsijatar ja lanttien kasi kehottavat verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä. Yhteistyössä on voimaa, ja kaverien kanssa on helpompi puskea eteenpäin. Lanttien kasi kertoo toistuvasta harjoittelusta jonkin taidon kehittämiseksi, joka kuvaakin opiskelua osuvasti. Itselle tärkeiden asioiden eteen jaksaa nähdä vaivaa, ja tehty työ vie kohti parempaa muutosta. Välillä voit vaikka joutua tarpomaan polvia myöten suossa, mutta sisulla siitäkin selviää. Korttien viestinä on sitkeys; pinnistä, pinnistä! Sitkeyttä kuvaa myös vehkakasveihin kuuluva suohaisuhuppu. Sen lämpötila on ilmaa huomattavasti korkeampi, ja varhain keväällä se puskee lumen ja jään lävitse kukkimaan.

Rapu 21.6.–22.7.

Kortit: Maailma & sauvojen kuningatar Onnenkukka: voikukka (Taraxacum officinale)

Maailma viittaa seikkailun loppuhuipennukseen. Seuraavana vuonna suurempia asioita ja projekteja tulee päätökseen, joillekin se voi tarkoittaa esimerkiksi valmistumista (onneksi olkoon!). Matkan varrella on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, mutta vihdoin pääset perille. Maailman huipulta on makeat näkymät, ja sieltä voikin tiirailla minne suuntaisi seuraavaksi! Kokemuksien vahvistamana olet valmis kohtaamaan uuden seikkailun haasteet. Tiedät kyllä mitä haluat, joten ole rohkeasti oma itsesi ja kulje päämääräisesti kohti tavoitteitasi. Korttien viestinä on muutos; kun yksi asia loppuu, niin toinen voi alkaa. Voikukka kuvaa muutosta, sillä sen aurinkoisen keltaiset kukat muuttuvat lopulta kuuta muistuttavaksi puhalluskukaksi.

Leijona 23.7.–22.8.

Kortit: Maagikko & sauvojen lähetti

Onnenkukka: siankärsämö (Achillea millefolium)

Seuraava vuosi tuo mukanaan uusia projekteja luovan tai innostavan aiheen äärellä. Maagikolla on kaikki tarvittavat työkalut ja resurssit suoriutumiseen, joten tarvitaan enää vain uskallusta ja tahdonvoimaa aloittaa. Sauvojen lähetti tarjoaa kipinän, joten älä epäröi tarttua toimeen! Korttien keskeinen viesti on luovuus; ilmaise itseäsi sinulle sopivalla tavalla. Tarkastele asioita laatikon ulkopuolelta, ja pulmien äärellä voit löytää uudenlaisia ratkaisuja. Siankärsämön tieteellinen nimi juontuu kreikkalaisesta mytologiasta, jossa sankari Akilleen ainoa heikkous on hänen kantapäänsä. Siankärsämö neuvoo jättämään taakse liiallisen murehtimisen omista kyvyistä ja heikkouksista, sillä se estää luovuuden virtaamisen ja todellisen potentiaalin saavuttamisen.

Tarotskoopit

Neitsyt 23.8.–22.9.

Kortit: Vallitsija & sauvojen seiska Onnenkukka: venäjänjuuri (Eleutherococcus senticosus)

Vallitsija on vahva ja tiukka auktoriteetti, mutta viisas ja huolehtii toisista. Sauvojen seiska viittaa enemmän tai vähemmän turhaan huitomiseen ja vastarintaan. Olet päässyt pitkälle, joten nyt ei kannata epäröidä omia taitoja tai kuunnella kateellisten kommentteja. Olet rakentanut tukevan pohjan ja sinua ei helposti horjuteta. Luota omiin kykyihisi ja älä anna toisten mielipiteiden lannistaa sinua. Korttien viestinä on auttava käsi; avun pyytäminen on vahvuutta, ja toisille apu voi olla kullanarvoista. Omassa epävarmuudessasi pyydä neuvoja viisaammilta, ja ehkä sinullakin olisi vinkkejä muille jaettavaksi? Venäjänjuuri lohduttaa, korjaa stressin oireita ja auttaa lempeästi palautumaan. Sen tarjoaman avun jälkeen on helppo jatkaa matkaa hyvillä mielin.

Tarotskoopit

Vaaka 23.9.–22.10.

Kortit: Sotavaunut & sauvojen kuutonen Onnenkukka: rohtomandrake (Mandragora officinarum)

Sotavaunut kertovat tahdonvoimasta ja päättäväisyydestä, ja sauvojen kuutonen viittaa menestykseen. Mikä ikinä onkaan tavoitteesi, tartu rohkeasti ohjaksiin ja hallitse omaa kohtaloasi! Menestystä ja tunnustusta on siis luvassa, mutta varothan ettei se nouse liiaksi päähäsi. Et ole ihan vielä perillä ja tekemistä edelleen riittää, älä kuitenkaan anna sen masentaa sinua. Mainiosti käyntiin lähtenyt matka antaa lisäpotkua viemään hommat loppuun saakka. Korttien keskeinen viesti on menestys; tavoittele unelmiasi, mutta älä tee sitä toisten kustannuksella. Mandrakella uskotaan olevan mahtavia voimia ja se tuo omistajalleen mainetta ja kunniaa. Toisaalta hirmuiset voimat saattavat koitua kohtaloksi juurta ylös kaivaessa, joten tiedä mitä olet tekemässä!

Skorpioni 23.10.–21.11.

Kortit: Paholainen & lanttien ässä Onnenkukka: rohtopassio (Passiflora incarnata)

Paholainen kuiskuttaa korvaasi ja saa sinut epäilemään itseäsi. Negatiiviset ajatukset kahlitsevat ja jäävät helposti päähän loputtomaan kierteeseen, ja näihin kahleisiin on helppo takertua. Mutta huomaatko noiden ajatusten olevan vain päässäsi, eivätkä ne ole todellisia? Tämän tajuttuasi voit rikkoa kahleet ja päästä irti negatiivisesta. Lanttien ässä tarjoaa uusia alkuja, esimerkiksi työpaikan tai uuden kämpän. Sinun täytyy vain uskaltaa katsoa ympärillesi ja kurkottaa kohti lanttia. Korttien keskeinen viesti on irti päästäminen; päästä irti huonoista tavoista ja älä vaadi itseltäsi turhan paljoa, niin silloin avaat oven uusille mahdollisuuksille. Rohtopassio auttaa hidastamaan ja hengähtämään hetkeksi, asiat kyllä järjestyvät aikanaan.

Jousimies 22.11.–21.12.

Kortit: Ylipappi & maljojen seiska Onnenkukka: pyhäbasilika (Ocimum tenuiflorum)

Tekeekö sinun mielesi käydä kaikki mahdolliset kurssit ja aloittaa uusia projekteja? Vaihtoehtoja olisi loputtomasti, mutta miten ihmeessä osaat valita? Ylipappi viittaa tiedon hankintaan ja opiskeluun. Ylipappi myös neuvoo keskittymään olennaiseen, joten nyt ei ole aika kokeilla jokaista vaihtoehtoa. Päätöksenteossa pohdi, mikä on sinulle toimivin valinta. Vievätkö nykyiset toimintatapasi kohti tavoitteitasi ja suurempaa tarkoitustasi? Arjen pyöritys helposti vie mukanaan, jolloin omat tavoitteet saattavat samassa vauhdissa jäädä unohduksiin. Korttien keskeinen viesti on valinta; miten saavutat todellisen potentiaalisi? Pyhäbasilika auttaa tekemään arjestasi hieman maagisempaa. Se neuvoo tiedostamaan oman jokapäiväisen toiminnan, joka hiljalleen muovaa tulevaisuutta.

Tarotskoopit

Tarotskoopit

Kauris 22.12.–19.1.

Kortit: Oikeus & sauvojen kolmonen Onnenkukka: rohtosammakonputki (Centella asiatica)

Reilu ja puolueeton Oikeus näkee asiat sellaisena kuin ne ovat. Oikeus muistuttaa jokaisella teolla olevan seurauksensa, ja karma kyllä tarpeen tullen tasaa tilit. Sauvojen kolmonen kertoo jostain pitkään suunnitellusta asiasta. Ehkä olet pohtinut ja punninnut huolellisesti jotain jo hyvän aikaa? Nyt kannattaa ryhtyä tuumasta toimeen! Miksi unelmat täytyisi jättää vain haaveilun tasolle? Tietysti aloittaminen vaatii aina ensimmäisen askeleen ja epäonnistumisen pelko saattaa hiipiä. Korttien keskeinen viesti on oma ääni; seuraa rohkeasti omaa totuuttasi ja arvojasi. Sammakonputki auttaa häivyttämään aivosumun ja sivuuttamaan turhat epäilykset. Huomaat pystyväsi mihin vain, kunhan päätät aloittaa.

Vesimies 20.1.–18.2.

Kortit: Kuu & maljojen kuningas Onnenkukka: maarianohdake (Silybum marianum)

Kautta aikojen Kuu on aiheuttanut ihmisissä kunnioitusta ja pelkoa, ja esi-isät ovat seuranneet tiiviisti sen vaiheita. Täydenkuun valossa paljastuvat sellaisetkin asiat, jotka muuten pysyvät hämärän turvin suojassa. Joskus olisi mukavampaa unohtaa pulmat pimeisiin nurkkiin, mutta Kuu vaatii sinua kohtaamaan ne. Maljojen kuningas rohkaisee ja auttaa sinua kohtaamaan tunteesi. Tietoinen ajatusten tarkastelu ja tunteiden hyväksyminen estävät epävarmuutta ja pelkoa saamasta yliotetta. Korttien keskeinen viesti on rajat; pyri tunteidesi kanssa tasapainoon. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää osata sanoa ei, vaikka se ei ole aina helppoa. Maarianohdake on lehtiä ja kukintoa myöten piikikäs, joka pitää muut eliöt sopivan etäisyyden päässä.

Kalat 19.2.–20.3.

Kortit: Voima & lanttien seiska Onnenkukka: kultapiisku (Solidago virgaurea)

Voima ei ole aina fyysistä vahvuutta, vaan myös lempeys on voimaa! Voima auttaa kohtaamaan myötätuntoisesti omat ikävät ajatukset. Ehkä sittenkin kaikki päänsisäiset uskomukset eivät ole totuudenmukaisia? Anna ajatusten tulla ja mennä. Lanttien seiska kertoo pitkään ja hartaasti tehdystä työstä. Toisaalta sen äärellä on vietetty jo paljon aikaa, joten tuloksien odottelu on turhauttavaa. Jokainen askel vie kohti määränpäätä ja ahkeruus lopulta palkitaan. Korttien keskeinen viesti on kärsivällisyys; etene hiljalleen päivä kerrallaan. Kultapiiskun tieteellinen nimi tarkoittaa vahvistamista ja parantumista. Sen keltaiset kukat kurkottavat kohti taivaita ja juuret pysyvät tiukasti maassa. Vaali siis sisäistä voimaasi ja pysy optimistisena!

Repäisyt

Koonnut: Toimitus – Kuvitus: Roope Nykänen

”Mä en varmaan pääse kertsibileisiin. Mulla on mun kaverin kissan läksiäiset.”

Henriikka, jolla oli tärkeämpää tekemistä kuin osallistua kertsibileisiin.

”Rakkaat huuleni, älkää laulako.”

Riku K. jo itsekin jatkuvaan jukeboksiinsa kyllästyneenä Säpin lintuasemalla

”Sun pitää rupee käymään paskalla ittees varten, eikä yleistä hyväksyntää.”

Petteri P.

”Kyllä mä tiedän, miten mä saisin teidät kloroformilla hengiltä.”

Suvi Taira, MOLE-212B luennolla

”Käden heiluttaminen tuntuu täl hetkellä vastenmieliseltä.”

Hampaiden pesu väsyttää Reetta S.:ta KoKuRan jäljiltä

”Kyllä munan saa ottaa pois.” Riku K. laupiaana Wingspania pelatessa

”Ei vittu, tää on ku ameeboja paimentais.” Eräs N:n vuoden opiskelija humalaisista tovereistaan.

”Piparia on saatavilla vain kahdessa paikassa kuppapulan vuoksi.”

Satu H. sitseillä, kun jälkiruokien tarjoilukulhot olivat vähissä

”Äta bör man, annars dör man.”

Anton G., 5. vuoden opiskelija