Issuu

Häir

iö

4/2020

4/2020 56. vuosikerta Päätoimittaja Valeria Valanne Roope Nykänen valeria.valanne@helsinki.fi roope.nykanen@helsinki.fi

o l e t t e u l Sisällys 5

Loimu-palsta

Pandemiassa puurtamista

Toimitussihteeri Ella Ahvenainen ella.ahvenainen@helsinki.fi

Puheenjohtajan palsta

Taiton suunnittelu Mikko Aulio mikko.aulio@helsinki.fi

Kurtturuusun luetut päivät

Tirehtöörin palsta

Perkeleen itikat

Opintovastaavan palsta

Sopivasti häiritseviä kirjoja

Biologiristikko

Häiriskoopit

Repäisyt

Kasvukollaasi

Muut tekijät Jani Lehto, Essi Roininen, Tomi Kiviluoma, Selma Sorri, Taru Lappalainen, Olli Rantamäki Ulkoasu ja taitto Valeria Valanne, Roope Nykänen, Ella Ahvenainen, Matilda Salko, Nuuti Vasari, Julius Ulpovaara, Tomi Kiviluoma, Viivi Halonen Kansi Roope Nykänen Takakansi Emmi Tuokko Logo Anni Virolainen Lehti ilmestyy ainoastaan verkossa.

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Koronan kokoinen kaipuu kertsille Teksti: Roope Nykänen – Kuvat: Ella Ahvenainen & Matilda Salko

itse kertsin käyttäjäkunta. Romanttisesti ilmaistuna, kertsillä olen nauranut, rentoutunut ja riehaantunut, oppinut ja viisastunut. Kasvanut. Muistellessani aikaa ennen pandemiaa mieleeni kääntyy väistämättä myös tulevaan. Miten ainejärjestömme pystyy regeneroimaan koronan vaurioittamat alueet niin, ettei arpikudos kasva kudoksen toiminnallisuuden kannalta liian suureksi? Pääsevätkö uudet opiskeljat koskaan kokemaan samaa ainejärjestöeuforiaa, josta olen itse saanut täysillä nauttia? Mielestäni ainejärjestömme toiminta kytkeytyy vahvasti biologina kasvamisessa, enkä varmasti ole mielipiteeni kanssa yksin. Eihän ympäröivää luontoa voi ymmärtää täysin ennen, kun on luovuttanut itsensä Lammin mudan pehmeään syliin tai heittänyt teistin takaisin osaksi luonnon jatkuvaa kiertokulkua. Niin kuin regeneraatiossakin tärkeänä uudistamiseen johtavana tekijänä ovat uudistuvia soluja ympäröivät tekijät, on ainejärjestömmekin elinkyky ja uudistuminen riippuvainen meistä, jotka olemme toimineet sen yhteydessä ja ympärillä. Jokainen meistä on vastuussa Symbioosi ry:n kukoistuksesta myös tulevaisuudessa, eivät ainoastaan hallituslaiset. Siksi kannustankin jokaista:

Pääkirjoitus

loitin syksyllä neurotieteen maisteriopinnot. Yleissivistävien kandiopintojen jälkeen on tuntunut virkistävältä keskittyä opinnoissani itseäni eniten kiinnostaviin biologian haaroihin. On ollut mielekästä hypätä syvälle regeneraation molekyläärisiin mekanismeihin ja eri aineenvaihdunnan reitteihin. Kuitenkin opiskelu on tuntunut kovin erilaiselta. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä, kuinka epätyypilliseltä uusien biologisten ilmiöiden oppiminen pöntöllä istuessaan tuntuu. Ennemminkin itseäni vaivaa yhdessä tekemisen puuttuminen. Laitteiden välityksellä tapahtuvasta kanssakäymisestä kun puuttuvat kaikki kasvokkain kohtaamisessa ilmentyvät pienet nyanssit, etenkin jos muut ryhmäsi jäsenet eivät avaa breakout-huoneessa kameraansa tai edes mikrofoniaan. Enää ei myöskään tarvitse luennon jälkeen kävellä yhdessä opetussalista pois ja heittää hyvästejä ennen, kun jokainen suuntaa kohti omaa bussipysäkkiään. Leave room ja sillä sipuli. Iltojen pimetessä olenkin huomannut haikailevani useasti ainejärjestömme toimintaan. Olisipa ihanaa teleportata itsensä Vanhojen päivään Lammille ja päästä nauttimaan orastavista löylyistä muiden etu- ja takapeppujen kanssa. Tai löhöillä seesteisen nuutuneena silliksellä samalla, kun kertaa muiden kanssa edellisillan toilailuja. Unelmissa olisin myös Ahviksen purkutilaisuudessa, jossa kuumottelisin sitä, että tulevatko muut uskomaan ryhmämme saamaa lehtopöllöhavaintoa. Kaihoni on kuitenkin erityisesti kohdistunut tavallisiin opiskeluviikkoihin, kun raastavien luentojen jälkeen pääsee yhdistymään kertsin sohvien mikrobiflooran kanssa. Useat tunnit kuluvat ihmisten vaihtuessa. Joku tuttu tulee nopeasti hakemaan kahvia ennen luennolle ryntäämistä ja toinen tuskailee sohvan nurkassa R-tehtävien kanssa. Keskustelunaiheet vaihtelevat Suomen historiasta Kiinan sisäpolitiikkaan, aika-avaruuden kaareutumisesta ulosteen mikrobistoon. Kaiken viimeistelee taustamusiikki, joka on yhtä monivivahteinen kuin

sutiojrikääP

ole aktiivinen, innovoi uudenlaista yhteistoimintaa, joka soveltuisi myös pandemia-ajalle ja toteuta. Oivallisena esimerkkinä tällaisesta toiminnasta ovat olleet erilaiset eliöretket, joita on järjestetty syksyn mittaan useita. Olisi myös korkea aika pohtia vaihtoehtoisia rahanhankintatapoja Shokkelon rinnalle, jolla voitaisiin taata ainejärjestömme varallisuus myös hankalina aikoina. Itse olen pohtinut esimerkiksi pienimuotoisten luontoretkien järjestämistä perheille ja päiväkotiryhmille.

Rahan lisäksi saisimme samalla mahdollisuuden tuoda luontoa lähemmäksi pikkuihmisten elämää jo aikaisessa vaiheessa, mikä tukisi tasapainoisen luontosuhteen kehittymistä. Toinen mahdollinen bisnesidea voisi olla haalarimerkkimenekin kasvattaminen, tämä voi kuitenkin toisaalta sopia huonosti yhteen korona-ajan hiljaiselon kanssa. Ainejärjestötoiminnassa toimimisen lisäksi kehotan kaikkia kynnelle kykeneviä vaikuttamaan myös tiedekuntamme sisällä eri opiskelijatehtävissä. Opiskelijoiden ääni tulee saada kuuluviin, jotta opetuksen taso ei heikkene entisestään. Tällä hetkellä ollaan esimerkiksi suunnittelemassa, että pakollinen Elinympäristöt ja lajisto -kenttäkurssi järjestettäisiin tulevaisuudessa Lammin sijaan Helsingissä. Tämä olisi valtava takaisku opiskelijoille ja ainejärjestöllemme. Hyvästi retket Evon aarnimetsään, hyvästi uskomaton tomaattibanaanisalaatti, hyvästi etu- ja takapeput. Aktiivisuudesta vouhottaminen tuntuu tässä tilanteessa itselleni hassulta, koska olen vuoden päättyessä luopumassa tähän asti merkittävimmästä ainejärjestöpestistäni Symbiontin päätoimittajana. Haikeutta helpottaa kuitenkin tieto siitä, että ainejärjestölehtemme tulee olemaan hyvissä käsissä seuraavana vuonna, kiitos Rikun, Joonatanin ja Minnan. Toimiminen ainejärjestössä ei myöskään pääty tähän omalta osaltani, ja toivottavasti ei myös muidenkaan. Vielä ei ole aika Leave room:lle.

Ainejärjestötoiminta voi olla myös mukavaa

Symbiontti 4/ 2020

Loimusta kipinää työnhakuun Teksti: Jani Lehto – Kuva: Nuuti Vasari

Vuosi lähenee loppuaan ja ansaittu joululoma saapuu kovaa vauhtia. Lomailun ohessa kannattaa kuitenkin pikkuhiljaa siirtää katsetta tulevaan kesään ja kesätyöhakuihin.

Lo i mu o p a sta a työ h a u s s a L o i mu n n etti s ivuilta löytyy lisää hyviä vink kej ä työ h a kemuksen ja CV:n rakentamiseen. L o i mu n s iv u i lta löydät myös opiskelijoiden p a l k k a s u o s i tu kset, jotka kannattaa vilkai s ta l ä p i työ p a i k kaa hakiessa. Vinkkien lisä k s i L o i mu ta r j o a a jäsenilleen erilaisia palvelu ja työ n h a k u u n l iittyen.

Joulukuu 2020

L oimu n nettis iv u jen k au tta voit myös varata ajan u ravalmentajalle, jolta s aa palau tet ta mu u n mu as s a CV: hen ja työhakemu k s een liittyen. Uravalmentaja on myös hyvä apu a vas tavalmis tu neille tai valmis tu mis en k yn nyks ellä oleville. K aik ki u rapalvelu t ovat Loimu n jäs enille lähtökohtais es ti maks u tto mia ja voit lu kea niis tä lis ää Loimu n verk kos ivu ilta www. loimu . fi/u rapalvelu t.

Jäsen ek si L o imuun ? Halu ais itko hyödyntää u rapalvelu ita, mu tta et ole vielä jäs en? Ei hu ol ta, jäs eneks i liittyminen on helppoa, klik kaa vain its es i os oittees een loimu . fi > Liity opis keli jajäs eneks i. Opis kelijajäs enyys mak s a 2 eu roa k u u kaudes s a eli vu odes s a vain 2 4 eu roa (ei s is ällä työttömyys k as s amaks u a)! Opis kelijajäs enenä s aat kaik ki s amat edu t k u in vars inais etk in jä s enet. L iittymis en lis äks i kannattaa ottaa L oimu n s os iaalis et mediat s eu r antaan, s illä niis s ä ju lk ais taan ajankohtais ia tapahtu mia ja v ink kejä työelämään liittyen! Loimu n löydät Ins tag ramis ta @loimu nopis kelijat ja Face bookis ta @L oimu nOpis kelijat, ja V iikin pai k allis jär jes tön Ins tag ramis ta @loimu v iikk i s ek ä Facebookis ta @L oimu nOpis kelijatViik k i. Jani Lehto V iikin k ampu s promoottori Loimu r y

Loimun palsta

yö n h a ku voi olla tuskaisa prosess i, eten k in jos hakee töitä ensimmäi s tä ker ta a tai viimeisimmästä ker ra s ta o n j o v i er ä h tänyt tovi. Mitä työhakemukseen k a n n a tta a k i r j oittaa? Mitä CV:ssä kuuluu olla m a i n i ttu n a ? Onkohan LinkedIn-profiilini a j a n ta s a l l a ? Paljon voin pyytää palkkaa ke s ä tö i s tä ? Työ nhakuun liittyy monia ki p er i ä k ys ymyk siä, joihin voi olla h a a s tava a l öytää vastauksia. H yvä työ hakemus on me n o l i p p u työ haastatteluun. Työ h a kemu k s essa on hyvä p u h u tel l a työnantajaa ja es i tel l ä i ts en s ä siten, että va s ta a työ paikkailmoi tu k s een . H yvässä työh a kemu k s es s a korostuu m o tiva a ti o j a työpaikan k a n n a l ta o l eellista osaa m i s ta . C V tukee työha kemu s ta j a voi olla pituu d el ta a n 1 -2 sivua. CV:stä l öytyvä t vä h i ntään yhteistiedot, työhistoria s ek ä ko u l u tu s ja taidot. CV:ssä kannattaa n o s ta a es i i n haettavaan työpaikkaan sopivat ti ed o t, eten k i n jos sisältöä täytyy karsia.

Pandemiassa puurtamista Teksti: Ella Ahvenainen & Roope Nykänen – Kuvitus: Roope Nykänen & Julius Ulpovaara

Maaliskuussa 2020 koronapandemia muutti monen suomalaisen elämän. Talous on yskinyt, mutta joillekin status quon horjuminen on tarjonnut uusia työmahdollisuuksia. Tässä jutussa pääsemme kuulemaan, miten pienen pieni virus on vaikuttanut virologin, sairaanhoitajan ja laboratiotyöntekijän työhön.

Tarja Sironen, apulaisprofessori Virologiksi Sironen päätyi valmistuttuaan solubiologiksi Jyväskylän yliopistosta. Sattumalta väitöskirjapaikka aukesi juuri virologian ryhmästä. Sen jälkeen virukset veivätkin mennessään. Tänä vuonna tutkimusta on hallinnut luonnollisesti Sars-Cov-2-virus. Vuoden aikana virologien työmäärä on ollut historiallisen valtaisa. Sirosen johtama ryhmä työskentelee osana Olli Vapalahden johtamaa tutkimusyksikköä ja on keskittynyt tutkimaan erityisesti koronaviruksen selviytymistä aerosoleissa. Yksittäisiä julkaisuja Sirosen ryhmä on tuottanut tänä vuonna 11 kappaletta. Niistä osa on tehty ennennäkemättömällä tahdilla, sillä maailmalla on kiire saada selville Sars-Cov-2:n salat. Miten menee? Hyvin menee! Vuosi on kuitenkin ollut hyvin kahtiajakoinen. On ollut mielettömän hienoa tehdä tutkimusta, jolla on tarkoitus ja jolla on ollut suuri vaikuttavuus. Lisäksi on ollut hienoa huomata, että omat tutkimussuuntaukset ovat olleet merkittäviä. Myös uusia yhteistyökuvioita on

muodostunut. Mutta töitä on toki valtavan paljon. Eli kyllä väsyttää tässä vaiheessa vuotta jo paljon ja loppua ei näy. Kukaan yksittäinen ihminen ei maailmaa pelasta koronalta, vaikka kauheasti tekisi mieli yrittää. Miten pandemia vaikuttaa mielestäsi tulevaisuudessa alan ja tutkimuksen rahoitukseen ja arvostukseen?  Vaikutuksia ollaan nähty jo tämän vuoden aikana. Muutaman kuukauden aikana keväällä tutkimusta tehtiin melko riskillä rahatta. Sitten tuli rahoitusta hyvin monelta taholta virustutkimukseen ja tietysti korona-tutkimukseen erityisesti. Tällä hetkellä on momentum hakea rahoitusta tämänkaltaiseen tutkimukseen. Toki monet muutkin ovat nyt muuttuneet koronatutkijoiksi, joten kilpailu kovenee. Olisi todella hienoa ajatella, että tutkimuksen arvostus on nyt noussut ja tutkimusrahoitusta tulisi olemaan. Mutta taustalla vaikuttaa niin iso määrä politiikkaa, että kun pandemia rauhoittuu pahoin pelkään, että tämä [virustutkimus] saattaa unohtua. Loppuvuodesta on ruvettu miettimään jo muutakin kuin virusta ja sen suoria akuutteja ratkaisuja, kuten rokotetta ja lääkettä. On mietitty koko yhteiskunnan kannalta pandemian vaikutuksia ja se on hyvä asia.

Symbiontti 4/ 2020

Onko ollut helppo kertoa asioista kansankielisesti kun on tottunut tekemään julkaisuja saman alan ihmisille? Sehän on ihan eri kieltä mitä tulee käyttää! Itsellä kun ei ole minkäänlaista tiedeviestintäkoulutusta, kyllä tässä on aika syvään päähän saanut upota. Mutta äkkiä siihen oppii kun vain haluaa oppia. Täytyy laittaa ihan eri vaihde päälle ja yksinkertaistaa asioita ja ehkä vähän oikaistakin. Tutkija mielellään hyvin paljon kiertelee ja kaartelee, mutta sellaista ei voi kansankielellä puhua. Mutta se on älyttömän tärkeää, että me tutkijat puhumme näistä asioista kaikennäköisillä foorumeilla. Sitä näkisi mielellään paljon enemmän. Tutkitun tiedon kansantajuistamiselle on kyllä huutava pula. Mikä ärsyttää eniten populaarijulkaisujen virheissä? Ensireaktiona ei tule mieleen mitään todella ärsyttävää asiaa. Kuitenkin tällä hetkellä eniten harmittaa rokotevastaisuus: Ensin melutaan ettei kauheita rajoituksia haluta ja kun tarjolla on ratkaisuksi rokotetta niin sekään ei käy. Toki vuoden mittaan on myös harmittanut se, miten vaikeaksi maskin käyttö on tehty kokonaisuudessaan. Ei se kuitenkaan oikeasti ole niin hirveän vaikeaa. Mitkä ovat olleet korona-ajan mieleenpainuvimmat hetket? Onkohan tästä vuodesta jäänyt mitään muistijälkeä! Henkilökohtaisella tasolla kun alun kaaoksesta päästiin yli on saanut tehdä ihan uusien ihmisten kanssa ihan uudenlaista tutkimusta. On ollut myös mahtava huomata, että omia hypoteeseja ja veikkauksia keväältä on pystynyt osoittamaan todeksi. Esimerkiksi keväällä puhuin paljon siitä, kuinka rokote vuoden sisällä tulee ja se

Joulukuu 2020

tyrmättiin aika rankasti. Onhan se kiva nyt nähdä että niin on käymässä. Ja ylipäänsä mieleenpainuvana voi pitää omaa tiimiä, joka on tehnyt ihan uskomatonta työtä paineen alla ja siitä huolimatta jaksaa vielä hymyillä ja nauraakin välillä. Huolestuttaako maailman tola? Maailman tila huolestuttaa kyllä, ja mielestäni meidän tulisi toimia todella nopeasti ja todella paljon ja monessa asiassa tällä hetkellä. Itse uskon, että tämä pandemia herätti meidät. Herätti meidät miettimään nimenomaan ympäristöä ja ilmastonmuutosta hyvin kokonaisvaltaisesti: koko maapallon terveyttä ja kuinka se vaikuttaa muun muassa pandemioihin. Lisäksi nyt kun esimerkiksi matkustellaan vähemmän, olisi mahdollisuus pysähtyä myös arkisemmalla tasolla arvostamaan pienempiä asioita ja omaa jaksamista. Ja myös sitä, että voisimme oikeasti kuluttaa vähemmän. Olen toiveikas, että tämä kääntyy tästä vielä positiiviseksi. Toki on tietysti ymmärrettävä tilanteen mahdollisesti pitkittyessä ja talouden sakatessa vielä kauan, että monen on vaikea ajatella tällaisia yleviä ajatuksia, jos oma toimeentulo on uhattuna. Terveisiä opiskelijoille ja ehkä erityisesti fukseille? Ensinnäkin kertokaa meille, miltä etäopiskelu on tuntunut. Luulen, että me vanhat jäärät ollaan sitä paljon vastustettu mutta se voisikin olla jopa joskus toimivampaa. Ja lisäksi, kyllä vielä haalaribileisiin päästään ja ne varmasti tuntuvat sitten entistä kivemmalta kun niitä joutuu nyt vähän odottamaan. Eli malttia vielä hetki! Keväällä saadaan rokote ja tilanne haltuun. Sitten päästään taas tapaamaan ihmisiä.

Tuomas Lehtonen, sairaanhoitaja Mitä teet työksesi? Miten pandemia on muuttanut työsi kuvaa? Olen sairaanhoitajana HYKSin vastasyntyneiden tehoosastolla. Hoidan työssäni sairaita tai ennenaikaisesti syntyneitä vauvoja. Koska vauvoille ja erityisesti keskosille infektiot voivat olla vaarallisia, on työni jo ennen pandemiaakin ollut erittäin tarkkaa hygienian ja aseptiikan suhteen. Normaalioloissakin osastolla rajoitetaan vierailua mm. influenssakautena. Jos synnyttäjällä on koronatartunta tai epäily siitä, osastollemme tuleva vauva eristetään ja sitä hoidetaan asianmukaiset suojatamineet päällä niin kauan, että saadaan negatiivinen koronavastaus. Ilmeisesti kuitenkaan korona ei käytännössä tartu syntymässä äidistä vauvaan, ja yhtään ”koronapotilasta” emme ole joutuneet hoitamaan. Tässä mielessä työni on paljon turvallisempaa kuin esimerkiksi useimmilla aikuisten osastoilla. Pandemia on vaikuttanut käytännössä siten, että kun teen enimmäkseen pitkiä 12h työvuoroja, ne ovat selvästi aiempaa raskaampia maski päällä. Perheiden vierailuaikoja on rajoitettu, mikä aiheuttaa välillä tyytymättömyyttä vanhemmissa. Työvuoroja ja loma-aikoja on vahvistettu aiempaa myöhemmin, mikä vaikeuttaa oman arjen suunnittelua ja sitä kautta vaikuttaa jaksamiseen. Lomat on kuitenkin saatu pitää normaalisti. Lisäksi työpaikaltani on annettu hoitajia töihin koronateholle keväällä ja myös nyt syksyllä; onneksi vapaaehtoisia on löytynyt.

Osasiko terveydenhuoltojärjestelmämme varautua hyvin pandemiaan? Mitkä ovat olleet isoimmat epäkohdat omaa työtäsi ajatellen? Vaikea sanoa, luultavasti ei tarpeeksi hyvin. Maskeja ja joitakin muitakin välineitä oli keväällä ainakin liian vähän. Onneksi kuitenkin tilanne pysyi suomessa huomattavasti parempana kuin monessa muussa maassa, ja terveydenhuoltojärjestelmä on toistaiseksi selviytynyt mielestäni hyvin. Teho-osastolla on totuttu siihen, että uusiin tilanteisiin pitää sopeutua nopeasti. Silti keväällä haasteena olivat epätietoisuus ja jatkuvasti muuttuneet ohjeistukset. Tämä oli kovin kuluttavaa ja lisäksi muiden maiden huono tilanne aiheutti stressiä ja pelkoa tulevasta. Eniten pandemia onkin lisännyt stressiä ja siten vaikuttanut työssäjaksamiseen. Ärsyttääkö joku koronauutisoinnissa tai siinä, miten koronasta puhutaan yhteiskunnallisessa keskustelussa? Kesällä välillä ärsytti ”maailmanlopunmeininki”, vaikka kukaan ei osannut sanoa tuleeko toinen aalto vai ei. Myös kaikki misinformaatio ja uskomukset uutisoinnissa ja sosiaalisessa mediassa ärsyttää. Parhaana esimerkkinä on olleet ehkä Trumpin koronalausunnot. Selkeästi koronauutisointiin on väsynyt, eikä uutisia jaksa lukea yhtä aktiivisesti kuin keväällä. Sairaanhoitajat on julistettu pandemia-ajan sankareiksi. Ovatko nämä puheet näyttäytyneet minkäänlaisina tekoina sairaanhoitajien työn parantamiseksi? Ei omasta mielestäni juuri mitenkään. Tosin on hyvä, että asiasta on edes käyty keskustelua. Mielestäni tuntuu hieman erikoiselta, että valtio antaa valtavan määrän tukia yrityksille, mutta sairaanhoitajille ei löydetä lisää rahaa. Toki ymmärrän, että taloudellinen tilanne on huono.

Symbiontti 4/ 2020

Nina Suomalainen, laboratoriotyöntekijä

Pandemia-aika on oletettavasti tehnyt työstänne stressaavampaa ja uuvuttavampaa. Millä tavoin olette pyrkineet ylläpitämään hyvää henkeä työpaikallanne?

Mitä teet työksesi? Miten työ linkittyy opintoihisi?

Työpaikallani on hoitohenkilökunnan kesken yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Työssä paras tuki on se, että mieltä painavista asioista voi puhua työtovereille. Yksi selviytymiskeinoista on huumori ja raskaistakin asioista usein lasketaan leikkiä sairaalassa hoitajien kesken. Selkeästi kuitenkin hoitajat ovat tällä hetkellä väsyneitä ja tämän seurauksena kokeneita hoitajia on siirtynyt muihin töihin. Työnantajan puolelta lisätukea ei ole erityisemmin tullut.

Analysoin koronaa nenänielunäytteistä PCR-menetelmällä kliinisessä laboratoriossa. Joku muu hoitaa ne nenän kaivelut ja potilaiden jälkiohjeistukset, mutta minä teen kaiken muun näiden välissä, näytteen esikäsittelystä tuloksen lähettämiseen. Opiskelen mikrobiologiaa ja korona on virus, eli sillä tavalla linkittyy. Tavallisesti tämä homma taitaa kuulua bioanalyytikolle, mutta on minunkin osaamiseni tähän ihan soveltuva.

Miten uskot pandemia-ajan vaikuttavan tulevaisuuden terveydenhoitojärjestelmäämme?

Miten työsi on muuttanut käsitystäsi koronasta?

Pandemia tulee vaikuttamaan luultavasti paljonkin tulevaisuudessa niin koko yhteiskunnan toimintaan kuin terveydenhuoltojärjestelmään. On vaikeaa arvioida sitä, millaisia vaikutukset tulevat olemaan. Uskon että jatkossa ainakin osaamme varautua paremmin pandemiatilanteisiin. Kun koronan jälkeen todetaan mitkä keinot ovat olleet toimivia, osataan seuraavalla kerralla toimia heti johdonmukaisemmin. Lisäksi tautien leviämistä osataan toivottavasti ehkäistä paremmin. On mielenkiintoista nähdä, aletaanko esimerkiksi influenssakausiin varautua aiempaa enemmän tai jäävätkö maskit joissakin tilanteissa edelleen käyttöön?

Se on tehnyt sen konkreettisemmaksi itselle, koska vaikka vieläkään kyseinen virus ei ole saavuttanut omaa lähipiiriäni, niin töissä olen saanut kohdata sitä senkin edestä. On myös päässyt seuraamaan Suomen koronatilanteen kehittymistä ihan lähietäisyydeltä.

Loppukevennys: mitä haluat tehdä ensimmäiseksi, kun pandemia-aika päättyy? Olisi mukavaa, jos jossain vaiheessa saa ottaa maskin pois ja nähdä töissäkin hymyn tai pari.

Joulukuu 2020

Mitkä asiat ärsyttävät koronauutisoinnissa tai siinä, miten koronasta puhutaan yhteiskunnallisessa keskustelussa? Mahtavien rokoteuutisten myötä syntynyt keskustelu on joskus aiheuttanut ärsytystä, sillä valitettavan moni tuntuu uskovan rokotteen olevan isompi uhka kuin itse korona. Samalla kun lupaavista tutkimustuloksista uutisoidaan innokkaasti, saa rokotekriittisyys suhteettomasti huomiota. Harmittaa myös virheellinen ja ristiriitainen uutisointi, mihin jatkuvasti törmää. Jokainen lehti tai muu uutiskanava olisi voinut palkata vaikka biologin tarkistamaan tekstit ennen julkaisua. Miltä tuntuu löytää koronapositiivinen näyte? Entä miltä tuntuu soittaa henkilölle, joka paljastuu koronaa kantavaksi? Aluksi se oli hirveän jännittävää ja melkein toivoi, että PCR-ajosta löytyisi positiivinen tulos. Siinä vaiheessa niitä tuli vastaan aika harvoin. Nyt tunne on enemmän harmistunut, sillä niitä tulee useammin ja positiivisen tuloksen vastaamiseen liittyy vähän enemmän hommaa. Tehtävääni ei kuulu soitella jokaiselle positiivisen tuloksen saaneelle, joten olen voinut suhtautua tuloksiin melko neutraalisti. Mitä ajattelit tehdä ensimmäiseksi, kun pandemia vihdoinkin päättyy? Elää sitä ihanaa tavallista, huoletonta elämää, ja sitten sairastaa jotain rinovirusta ihan tyytyväisenä :)

Symbiontti 4/ 2020

Puheenjohtajan palsta Teksti: Essi Roininen

Viimeiset sanat vuoden 2020 puheenjohtajaltamme Essiltä!

”

Kiitos kaikille toimijoille tästä vuodesta ja nähdään taas ensi vuonna!

Joulukuu 2020

Keväällä hommat sujuivat kevyemmin ja syksyä kohden tuntui vaikeammalta, kun ei päässyt näkemään porukkaa kertsillä ja tapahtumissa. Oli ikävää, kun ei nähnyt oman työn tuloksia tai panosta selkeämmin. Koen kuitenkin, että kaikesta huolimatta vuosi oli loppujen lopuksi ihan onnistunut. Kaikesta selvittiin ainakin suurin piirtein ja hallituskausi on viittä vaille valmiina. Alkaa olla aika siirtää kapula seuraavalle, ja mielestäni symbioosin tilanne näyttää valoisalta tulevaisuutta ajatellen ja uskon, että pääsemme vielä nauttimaan toistemme seurasta ja juomaan kahvia kertsillä. Ja palatakseni asioiden välttelyyn: hyvät symbiontin päätoimittajat haluan pahoitella juttujen myöhästelyä. Olin erittäin hyvä välttelemään näiden kirjoittamista, ja saattaa myös olla, että ennen puheenjohtajakautta ajattelin pelottavimman asian siinä olevan näiden juttujen kirjoittaminen, mutta lopulta tästäkin selvisin ja olemme aivan viimeisen juttuni lopussa. Valitettavaa kyllä, ette enää pääse nauttimaan minun epämääräisistä jutuistani, mutta onneksi ensi vuonna saatte silti varmasti hyviä juttuja ja tuoreet päätoimittajat. Lisäksi kiitos vielä kaikille toimijoille tästä vuodesta ja nähdään taas ensi vuonna!

PJ- palsta

len hyvin taitava välttelemään asioiden tekemistä ja keksimään mitä parempia syitä miksi tehdä jokin asia myöhemmin. Yleensä kuitenkin palautan asiat nätisti juuri ajallaan, mutta en yhtään minuuttia aikaisemmin kuin pakko. Asiat ilman kunnon deadlineja osaavat olla haastavia. Kaikesta huolimatta olen selviytynyt. Olen vähitellen myös alkanut uskomaan, että yleensä asiat kääntyvät hyvin päin tai edes onnistuu ilman suurempia katastrofeja. Tämä vuosi ei ollut ehkä sitä mitä täysin odotin ja sitä se oli varmaan aika lailla kaikille. Kun korona alkoi ja kaikki suljettiin, tuntui pelottavalta, että olen puheenjohtaja ja tuntui, että kaikki menee pieleen. Pelotti että mitä tulevaisuudessa käy ja miten kannattaisi toimia. Pandemia tuntui myös vievän niin minulta kuin muiltakin intoa ja motivaatiota, kun kaikki muuttui ja tulevaisuutta ei voinut ennustaa tai tietää yhtään mihin se kehittyy.

Hävityksen kauhistus – kurtturuusun luetut päivät Teksti: Tomi Kiviluoma – Kuvat: Tomi Kiviluoma & Roope Nykänen

anko 1. heinäkuuta hävityksen vuonna 2020. Seisoimme Tallholmenin luonnonsuojelualueen kupeessa, Neljän tuulen tuvan parkkipaikalla. Auton takakontti täyteen ahdattu puutarhatyökaluja, aina kuokista ja oksasaksista kahteen raivaussahaan. Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin sekä ELY-keskuksen edustajat esittelivät meille alueita, joilla meillä olisi valtuudet toimia. Repiä ruusua siis, kuten leikkimielisesti ystävillemme mainostimme pitkin kevättä ja kesää, kyllästymiseen asti. Seuraavat kaksitoista päivää tarkoituksenamme oli näivettää ja kaivaa niin paljon kurtturuusua kahdelta erityisen ongelmalliselta alueelta Hangossa kuin suinkin ehtisimme. Ajatus vapaaehtoisprojektista luonnon hyväksi syntyi alkuvuodesta. Kesätyöhakuihin ja oravanpyörään kyllästynyt Roope ehdotti oma-aloitteista työrupeamaa

luonnonsuojelun merkeissä. Innostuimme Pyryn kanssa välittömästi. Vieraslajien hävittäminen tuntui oivalta vaihtoehdolta. Matalan kynnyksen ulkotyötä, jossa oman työn vaikutus näkyy nopeasti. Yksittäisiä vieraslajitalkoita järjestetään paljon, mutta mielestämme olikin erityisen tärkeää sitoutua hieman pidemmäksi aikaa, edes kahdeksi viikoksi samalle alueelle. Omien tappioiden minimoimiseksi päätimme hakea projektillemme apurahaa eri tahoilta. Kukaan meistä ei ollut aiemmin kirjoittanut tällaisia hakemuksia, joten oppimiskokemus oli jyrkkä. Projektin tarpeellisuutta ei ollut vaikea perusteella. Siteerasimme ajankohtaisia tutkimuksia, Suomen lajien uhanalaisuutta arvioivaa Punaista kirjaa sekä kansallista vieraslajistrategiaa. Tuskailimme tyylin ja suunnitelmien tarkkuuden parissa. Esimerkiksi motivaatiotamme pohjustimme näin: ”Opiskelijoina koemme usein voimattomuutta koko

Symbiontti 4/ 2020

maailmaa koskevien riskien edessä, mutta paikalliseen suojeluun kykenee meistä jokainen.” Tällainen korkealentoinen, tunteisiin vetoava lausahdus ei välttämättä tee vaikutusta kaikkiin. Hakemuksen kieliasu tulee sovittaa kunkin tahon vaatimuksiin. Jos sellaisia ei ole kirjattu selkeästi, taustatyö on tehtävä huolella tahon kotisivuilta ja päättellä, mitä he odottavat. Toukokuussa sähköpostiin singahti ilouutinen! Vuokon luonnonsuojelusäätiö oli myöntänyt projektillemme 1000 euron apurahan, joka turvaisi taloudelliset edellytyksemme. Edessä oli vielä kaikkein haastavin loppuvastus, jolle itse kurtturuusukin jää kakkoseksi. Nimittäin suomalaisten kaupungin- ja virastotalojen varjoissa sihisevä byrokratia. Hangon kaupungissa on luonnonsuojelutahojen toimesta vuosia järjestetty talkoita kurtturuusun kitkemiseksi. Siksi oletimme meidät otettavan vastaan avosylin. Laki vaatii kurtturuusuesiintymien hävittämistä 1.6.2022 mennessä, mutta mistä varat moiseen urakkaan? Ilmaista työvoimaa! Naiiveissa mielikuvissamme asia oli sovittavissa kahdella sähköpostilla. Suurimmiksi kynnyskysymyksiksi nousivat vastuu ja vakuutus. Kurtturuusujen poistamista johtaa Hangossa Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan jaosto ja heillä on luvat toimia julkisen omistuksen alaisilla tonteilla. Liitto ei voinut suoraan vastaanottaa meitä vapaiksi toimijoiksi käynnissä oleviin projekteihin. Keinotekoiset muurit kierrettiin lopulta muodollisella harjoittelusopimuksella. Käytännössä saimme vapauden suorittaa työt itsenäisesti ja opimme myös kantapään kautta luonnonsuojelutyön poliittisista haasteista. Työkaluja saimme lahjoituksena ja lainaksi Hangon kaupungin ympäristötoimelta, Tvärminnen eläintieteelliseltä asemalta sekä Pyryn vanhemmilta. Alkuperäinen suunnitelmamme oli yöpyä Tvärminnen asemalla, ja tähän oli budjettiakin varattu apurahahakemuksessa. Vallitseva epidemiatilanne esti kuitenkin aikeemme viime hetkellä. Telttamajoitukselta vältyimme, kun loputtoman ystävällinen Hangon kaupunki tarjosi meille vuokra-asuntoa. Kesäleiritunnelmiin pääsimme nukkuessamme vierekkäin kalustamattoman yksiön lattialla. Havaitsimme rehottavan kurtturuusuongelman lisäksi myös epäkohtia kansalaisten toiminnassa. Luonnonsuojelualueella voimassa olevia liikkumisrajoituksia ei noudatettu, vaan paitsi lomailijat, myös paikalliset oikoivat mielivaltaisesti alueiden läpi. Alueen ekosysteemeille kallisarvoisten muurahaisten reitit sekoitettiin jalankulkupoluiksi. Lisäksi useampana päivänä koiranulkoiluttajat pitivät koiriaan vapaina luonnonsuojelualueilla rikkoen samanaikaisesti sekä Suomen järjestys-, että luonnonsuojelulakia. Huomauttaessamme asianomaisil-

Joulukuu 2020

Kiinnostaako vieraslajien torjunta? Näillä sivuilla voit päästä alkuun: https://vieraslajit.fi/ https://www.sll.fi/mitame-teemme/luonnonhoito/ viekas-life/vieraslajien-abc/ https://wwf.fi/ vapaaehtoistyo/ vieraslajitalkoot/

le ulkoilijoille asiasta ei vastaanotto ollut järin anteeksipyytävä tai aina painokelpoinenkaan. Toimme asian SLL:n tietoon ja tähän toivottavasti puututaan tulevina kesäkausina. Kurtturuusun näivetys ja poistaminen on yhdenkin päivän rupeamana uuvuttavaa. Kahdentenatoista päivänä jäljet näkyivät kehoissa. Käsivarret naarmuilla, niskat palaneena ja alaselät jumissa. Rytmitimme työpäiviämme suunnittelemalla ja toteuttamalla eeppisiin mittasuhteisiin kasvanutta viestintäämme, joka oli keskeisessä osassa jo apurahahakemuksissamme. Sosiaalisen median näkyvyytemme toteutui yli villeimpien odotustemme. Kruunaavana hetkenä toimi Helsingin yliopiston virallisen Instagram-tilin haltuunotto yhden päivän ajaksi, jolloin yksittäisiä videoita oli parhaimmillaan katsottu yli 8000 kertaa. Instagram-tilimme avulla teimmekin projektistamme juuri oman näköisemme. Huumori on todennetusti oiva tehokeino valistukseen, ja keräsimmekin rutkasti positiivista palautetta. Monet asiaan perehtymättömät tutut ja tuntemattomat lähestyivät meitä kiittäen, että todella oppivat vieraslajien aiheuttamista uhista käytännössä. Kannustamme kaikkia kanssaopiskelijoitamme pohtimaan omaa suhdettaan luonnonsuojelutyöhön. Toivottavasti tämä vaatimaton esimerkkimme osoittaa, että oma-aloitteisuus ja rohkeatkin ideat ovat suuressa roolissa. Jatkuvuuden takaamiseksi me olemme jo aloittaneet suunnitelmat Tallholmeniin palaamiseksi ensi kesänä.

Symbiontti 4/ 2020

Tirehtöörin palsta Teksti: Selma Sorri – Kuva: Valeria Valanne

Teemana hävitys sopii loistavasti vuoden 2020 maailmanlopunpelkoisiin tunnelmiin. Hävitys on myös iskenyt tämän vuoden pikkujouluihin. Jos kuitenkin kaipaat perinteisen päihtynyttä juhlahumua myös tänä vuonna – erityisesti unohtaaksesi koko vuoden – suosittelen, että jatkat lukemista, sillä jaan muutamia vinkkejä yksin pienen pienessä opiskelijayksiössä järjestettävään pikkujoulusimulaatioon.

1. Juomapuoli Koko tapahtuman suunnittelu lähtee juomista. Tässä saa käyttää luovuutta; haluatko kanavoida pienen ystäväpiirin glögi- tai viini-iltaa, firman pikkujouluja cocktailpuvuissa ja GT kädessä vai jouluteemaisia opiskelijabileitä oluenhuuruisissa tunnelmissa? Kuten aina pikkujouluja ja muita juhlia järjestäessä, on tärkeää pitää huolta, että juotavaa on riittävästi.

Juomien valitsemisen jälkeen on aika päättää tunnelmaan sopiva musiikki. Inspiroivina esimerkkeinä Michael Bublé, tunnelmalliset jouluklassikot kuten Varpunen jouluaamuna, vähän pirteämmät jouluklassikot kuten Hei tonttu-ukot hyppikää, Raskasta joulua tai ihan vain viime vuosien parhaat bilebiisit.

3. Koristelut Saadaksesi simulaatioosi vielä enemmän juhlan tuntua, suosittelen kodin koristelemista teemaan sopivaksi. Jouluvalot, tähdet ja tontut toimivat aina, mutta jos haluat tavoitella autenttisempaa pikkujoulumiljöötä, ehdotan asunnon hienoista sotkemista. Vähimmällä vaivalla pääset tunnelmaan, kun levittelet puolityhjiä tölkkejä ja laseja ympäriinsä.

4. Lopuksi Vedä yllesi pikkujoulujesi henkeen sopivat tamineet, pistä valitsemasi musiikki soimaan ja käännä volyymit kaakkoon ja juhlasi voivat alkaa! Halutessasi voit päättää illan lattialle nukahtamalla ja herätä seuraavana päivänä mukaviin dagen efter -tunnelmiin.

Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta! Skål!

Tirehtöörin palsta

2. Musiikki

Perkeleen itikat Teksti: Roope Nykänen – Kuvitus: Viivi Halonen

yttynen, sääski, itikka, moskiitto. Moninimisyys ei välttämättä tarkoita, että lapsi olisi rakas. Näin tuntuu olevan kaikkien tunteman kaksisiipisen kanssa, joka seuraa hikistä kulkijaa maailman ääriin. Metsäretken pilaaminen on kuitenkin pientä verrattuna siihen, mihin kaikkeen muuhun hyttyset ovat kykeneväisiä. Hyttyset ovat suurenmoinen esimerkki siitä, etteivät suuri koko ja terävä purukalusto ole välttämättömiä ollaksesi todellinen tappaja. Hyttyset rajoittavat ihmispopulaation kasvua eniten kaikista maailman eläimistä, kun vuosittain miljoonia ihmisiä kuolee hyttysen levittämiin tauteihin. Näitä ovat esimerkiksi malaria, dengue, keltakuume ja Länsi-Niilin kuume. Hyttysten vaarallisuutta havainnollistaa esimerkiksi se, että hyttysten levittämät taudit tappavat päivässä enemmän ihmisiä kuin hait sadassa vuodessa. Hyttynen on oiva vektori sen tarjotessa mikrobille suoran pääsyn imettävän verenkiertoon. Hyttynen itse tarvitsee verta, jotta munasolut saavat tarvittavia proteiineja kehittymiseensä. Koiraat eivät siis vereen koske, vaan tyytyvät kasvien meteen tai kirvojen mesikasteeseen. Naaraat tekevät myös samaa, sillä veri ei sisällä hyttysen elintoiminnoille tärkeitä sokereita.

Saalistusta useilla aisteilla Verenhimoinen sääski käyttää useita eri aisteja uhrinsa löytämiseen. Kun uhri on kaukana hyttysestä, toimii paikantamismekanismina yleensä hajuaisti. Heikossa tuulessa hyttynen lentää yleensä vastatuuleen, jotta uhrin hiilidioksidijäljet löytyisivät helpommin. Lähemmäksi päästyään hyttynen voi haistaa myös muita uhrin erittämiä aineita, kuten asetonia ja maitohappoa. Hajuaistin lisäksi itikka voi hyödyntää lämpö- ja näköaistimustaan. Näköaistin avulla tapahtuvassa tunnistuksessa hyttynen löytää uhrinsa liikkeen, värin ja muodon perusteella. Väreistä etenkin punainen, sininen ja musta houkuttelevat itikoita luokseen. Kesäasustusta vallittaessa kannattaakin suosia valkoista ja keltaista, sillä niihin hyttyset reagoivat heikommin.

Imemisen mestarit Itikat ovat kehittyneet ajan saatossa veren imemisen virtuooseiksi. Tässä suurena apuna on hyttysten imukärsä eli proboscis, joka sisältää monia veren anastamiseen otollisia ominaisuuksia. Imukärsä koostuu kuudesta ulokkeesta, joita ympäröi alahuuli. Ulokkeista neljä on terämäisiä rakenteita, joista kaksi vastaa reiän tekemisestä ihoon. Näiden ulokkeiden päissä on hammasmaisia teräviä rakenteita, jonka avulla hyttynen voi ”sahata” itselleen reitin ihon läpi. Kaksi muuta terää antavat mekaanista tukea ja pitävät reikää auki. Terien lisäksi imukärsään kuuluu kaksi putkea. Toinen näistä vastaa varsinaisesta veren imemisestä. Toinen putkista erittää sylkeä, jolla estetään veren hyytyminen.

Symbiontti 4/ 2020

Kyseinen sylki on syypää monille tuttuun allergiseen reaktioon pistoalueella. Myös patogeenit päätyvät isännän verenkiertoon juuri syljen kautta. Uskomattomia sopeumia veren varastamiseen löytyy etupään lisäksi myös takapäästä. Kun hyttysen takapää paisuu imetystä verestä, alkaa hyttysen keho poistamaan vettä verestä. Erittäin tarkkasilmäinen voikin nähdä, kuinka tositoimissa olevan veitikan takapäästä pullahtaa pieni vesipisara ulos. Tällä tavoin hyttynen saa vapautettua lisää tilaa kehostaan, jotta suurempi määrä tärkeitä punasoluja saadaan haalittua. Veriaterian jälkeen hyttysen rasvakudos alkaa pilkkomaan veren proteiineja ja rakentamaan syntyneistä aminohapoista munien kehittymiseen olennaisia proteiineja. Valmistamisen jälkeen nämä proteiinit kulkeutuvat hemolymfan mukana munasolujen yhteyteen. Muutama päivä veriaterian jälkeen naaras on valmis munimaan. Mainioimpina munahautomoina toimivat pienet vesialueet, joiden vesi seisoo paikallaan. Naaraan kykyä löytää sopiva vesialue ei vielä täysin tunneta, mutta erilaisten kemiallisten viestien tiedetään ohjaavan hyttysen etsintäprosessia. Esimerkiksi vedestä nousevan hiilidioksidin ja metaanin avulla hyttynen voi päätellä ravintokasvien esiintyvyyttä. Lisäksi hyttyset aistivat joitain petojen ympäristöön erittämiä kairomoneja, ja onnistuvat näin välttämään munimisen kalman kosteikkoon.

Eroon itikoista Tehokkain tapa torjua hyttysiä kotipihaltaan on hävittää hyttysille otolliset munintapaikat. Muun muassa sadevettä keränneet ämpärit voivat toimia oivallisena hautomona tuleville itikkasukupolville. Markkinoilla on myös tarjolla useita hyttysiä hätisteleviä laitteita, jotka kuitenkin onnistuvat tehtävässään vaihtelevin tuloksin. Pelättyjä kaksisiipisiä on yritetty nujertaa myös laajaalaisemmin, usein heikoin tuloksin. Välillä tavoitteessa on kuitenkin onnistuttu, kuten Rio de Janeirossa, josta onnistuttiin hävittämään malaria. Torjuntamenetelmiä on useita, kuten DDT:n käyttö, geenimuunnellut koiraat (kuten tänä vuonna Floridassa) sekä Bti-bakteerikäsittely. Vaikka hyttyset voivat tuntua ikävinä seuralaisina saunaterassilla tai pimeässä makuuhuoneessa, on niillä kuitenkin oma roolinsa luonnon kokonaisuudessa. Hyttyset muun muassa pölyttävät joitain kasveja ja toimivat usealle eläimelle tärkeänä ravintona. 3600 hyttyslajin monenkirjavat sopeumat ja kyky sopeutua mitä ihmeellisimpiin ympäristöihin myös toimivat näyttävänä todisteena siitä, mihin kaikkeen evoluutio voi pystyä. Itikoita voi siis inhoamisen sijaan myös ihailla.

Mitä tauteja hyttyset levittävät Suomessa? Pogostantauti on Sindbis-viruksen aiheuttama infektio, jonka selkeimmät oireet ovat nivelkivut sekä punaiset pisteet iholla. Tautia esiintyy etenkin Itä- ja Keski-Suomessa. Pogostantaudin vektoreina toimivat Culex- ja Culiseta-sukujen hyttyset. Jänisrutto on Francisella tularensis -bakteerin aiheuttama tauti. Taudin oireita ovat kuume, paukamat iholla, imusolmukkeiden turpoaminen sekä joissain tapauksissa keuhkokuume. Suomessa taudin sairastaa vuodessa keskimäärin 50-100 ihmistä. Tauti voi levitä myös punkkien välityksellä. Inkoon tauti on samannimisen viruksen synnyttämä tauti. Inkoon tauti on kaikista yleisin hyttysten levittämä tauti Suomessa, ja vasta-aine tutkimusten perusteella sen on sairastanut noin joka toinen suomalaisista. Tauti on kuitenkin usein varsin harmiton kuume, mutta nuorilla se voi aiheuttaa vakavan aivokalvontulehduksen. Inkoon taudin vektoreina toimivat Ochlerotatus-suvun hyttyset. Möhkö on Suomessa esiintyvän Chatanga-viruksen kanta. Taudin nimi tulee Pohjois-Karjalaisen kylän nimestä. Suurelle osalle ihmisistä virusinfektio ei aiheuta mitään oireita, mutta jotkut voivat kärsiä kuumeesta, päänsärystä ja pahoinvoinnista.

Joulukuu 2020

Opiskelijoiden jaksaminen korona-aikana Teksti: Taru Lappalainen – Kuva: Roope Nykänen

Opintovastaavan palsta

ämän Symbiontin teemana on häiriö. Sana kuvaa valitettavan hyvin myös vuotta 2020. Korona ja sen vaikutukset ihmisten elämään ovat aiheuttaneet monenlaisia ongelmia ja haasteita. Yksi näistä on opiskelijoiden uupumisen lisääntyminen. Vuoden 2016 KOTT-tutkimuksen (Valtakunnallinen Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus) mukaan jo ennen koronaa on ollut nähtävissä kehitystrendi, jossa opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat vuosi vuodelta lisääntyneet (Kunttu ym., 2016). KOTT-tutkimuksissa seurataan opiskelijoiden fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia neljän vuoden välein. Seuraava KOTT-tutkimus on siirtynyt koronan takia alkamaan helmikuussa 2021. Koronapandemia on vaikuttanut opiskelijoiden jaksamiseen, ja opiskelijoiden uupumus on korona-aikana lisääntynyt. Syitä tähän on monia. Opiskelun muuttuminen pääasiassa etäopiskeluksi vaatii opiskelijalta aiempaa enemmän itseohjautuvuutta ja yksin olemista. Sosiaalisten kontaktien väheneminen voi vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti omaan jaksamiseen. Ongelmaksi on voinut muodostua myös se, että etäaikana opettajat ovat saattaneet ylimitoittaa kurssien tehtävämäärää ja opiskelumäärä onkin yhtäkkiä kasvanut hyvin paljon. Etäopetuksessa on voinut myös tulla eteen tilanteita, joissa opetus ei olekaan sujunut toivotulla tavalla ja opiskelijat eivät ole kokeneet saaneensa tarpeeksi laadukasta opetusta. Helsingin yliopistossa myös kevät 2021 tulee jatkumaan pääosin etäilyn parissa. Näin ollen etäopetuksessa voi joutua olemaan hieman kurssivalinnoista riippuen yli vuoden. Oma ongelmansa on myös uusien opiskelijoiden opintojen alku, joka on voinut monesta tuntua hyvinkin vaikealta. Tärkeänä osana opintojen aloittamista on uusiin ihmisiin tutustuminen, joka on tänä vuonna

merkittävästi vaikeutunut. Moni fukseille tarkoitettu kurssi toki pyrittiin syksyn alussa järjestämään lähiopetuksena, jotta ryhmäytyminen onnistuisi. Opintojen aloittaminen tänä syksynä ei kuitenkaan ole ollut samanlaista kuin ennen, ja uusilla opiskelijoilla on voinut olla vaikeuksia motivoitua opiskelemaan. On toki myös huomattava, että joillekin opiskelijoille etäopetukseen siirtyminen on voinut olla helpotus. Joustavuus opinnoissa on voinut lisääntyä ja näin ollen esimerkiksi töiden teko helpottua. Voi myös olla, että mielenterveysongelmista kärsiville opiskelijoille se, ettei tarvitse lähteä kotoa yliopistolle on osaltaan myös helpottavaa. Ja toki riskiryhmään kuuluville tämä on varmasti ollut tärkeää. Millaiseksi tilanne sitten muodostuu koronan jälkeen? Joissakin etäopiskelukäytänteissä on toki puolensa ja ne voivat tuoda kaivattua joustavuutta opintojen suorittamiseen. Esimerkiksi kuvattavat ja tallennettavat luennot voivat olla käteviä, jos jostain syystä luennolle ei pääsekään osallistumaan vaikkapa töiden takia. Pelkona saattaa kuitenkin olla, että etäopiskelusta tulee jollain tapaa uusi normi, ja myös sen negatiiviset vaikutukset säilyvät. Yliopiston päätöksissä tulevaa koskien toivottavasti otetaan huomioon se, millaisia vaikutuksia etäopiskelulla on havaittu olevan opiskelijoiden jaksamiseen. Tärkeää olisi myös, että nyt kun etäopetus oletettavasti jatkuu vielä jonkin aikaa, erilaiset opiskelijoiden tukipalvelut toimisivat mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi Nyyti ry:n (opiskelijoiden mielenterveyttä ja opiskelukykyä edistävä järjestö) sivuilta löytyy tietoa siitä, mistä apua omaan jaksamiseen voi saada. Tsemppiä kaikille toivottaen, opintovastaavanne Taru

Symbiontti 4/ 2020

Lähteet: Kunttu, K., Pesonen, T. & Saari, J. (2016). Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Saatavilla: https://www.yths.fi/ yths/tutkimus-ja-julkaisut/korkeakouluopiskelijoidenterveystutkimus/

THL. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus (KOTT). https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/korkeakouluopiskelijoiden-terveys-ja-hyvinvointitutkimus-kott- (viitattu 6.12.2020).

Salmela-Aro, K. & Peltonen, M. (2020). Yliopistoopiskelijat ovat tavallista uupuneempia koronakeväänä. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus-ja-opiskeluyliopistossa/yliopisto-opiskelijat-ovat-tavallista-uupuneempia-koronakevaana (viitattu 6.12.2020).

Opintovastaavan palsta

Joulukuu 2020

Sopivasti häiritseviä kirjoja Teksti & Kuva: Valeria Valanne

Tervetuloa kurkkaamaan vinkkini kirjoihin, jotka jättävät pysyvän häiriön patriarkaattiin! Maailma tuntuu ajattelevan usein, että naisia koskeva tai heidän kirjoittamansa kirjallisuus on marginaalissa, sekä ainoastaan naisille, mutta että miesten kirjoittamat ja heitä käsittelevä kirjallisuus ovat sivistäviä klassikoita. Tähän tullee kuitenkin loppu näiden uusien klassikoiden myötä.

Naomi Wolf – Kauneuden myytti

Kirjakerho

Tasa-arvohan on jo saavutettu, eikä totta? Naiset voivat päättää omasta elämästään ja kehostaan itse, koko maailma on heille avoin. Vaan mikä voisi olla nykyajan vahvoja naisia kahlitseva voima? ”Kauneus” tietenkin, ja sehän ei ole katsojan silmissä.

Liv Strömquist – Kielletty hedelmä

Feminismin lyhyt (ja viidyttävä) oppimäärä. Ruotsalaisen sarjakuvataiteilijan mahtavaa pohdintaa jostain, jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimeksi” ja siitä, kuinka erikoisesti siihen on historiassa suhtauduttu, vaikka se on tavallinen elin. Lukijoille lupaisin naurua, raivoa tai molempia!

Caroline Criado Perez – Näkymättömät naiset Puolet maailman ihmisistä jätetään huomiotta lääketutkimuksissa, turvavöiden suunnittelussa, arkkitehtuurissa, BKT:tä laskiessa, kaupunkisuunnittelussa, ylipäätään kaikessa datassa. Tämä kirja avaa tätä uskomatonta datanpuutetta joka on niin laajaa ja systemaattista, että siitä on tullut normaalia. Nyt jos koskaan on myös otollinen aika tutustua aiheeseen. Varsinkin suurten katastrofien, kuten epidemioiden tai tulvien aikana tämä puute datassa voi korostua järjetttömyydessään. Esimerkiksi hätäavussa silloin, kun tuhoutuneiden asuntojen tilalle rakennetuissa asunnoissa ei ole lainkaan keittiöitä, koska kenellekään ei ole tullut mieleen, että ruokaakin on jossain tehtävä. Ja kyllä, arvasit oikein, yhtään naista ei ollut tässä hätäavun suunnittelutiimissä mukana.

Virginia Woolf – Oma huone Onko luovuus myös naiselle? Kyllä, sanoo Woolf, mutta siihen hän tarvitsee rahaa ja aikaa, toisin sanoen oman huoneen. Väkeviä sanoja jo vuodelta 1929.

Florence Given – Women don’t owe you pretty Self-helppiä feministiseen voimaantumiseen erittäin visuaalisella otteella. Mikäs sen parempaa siis! Mutta samalla saattaa joku ajatella: mikäs sen nolompaa tai turhanpäiväisempää. No, onneksi tämän kirjan lukemalla moisista ajatuksista pääsee varmasti eroon! Viihdyttävämpi, sekä keveämpi versio Beauty mythistä moderneille ihmisille.

Symbiontti 4/ 2020

Biologiristikko Tehnyt: Olli RantamĂ¤ki

Joulukuu 2020

Häiriskoopit

Teksti: Selma Sorri – Kuvitus: Julius Ulpovaara & Valeria Valanne

Tähtien asennot näyttivät ennustavan paljon ongelmia tuleville kuukausille. Jos planeetat kuitenkin asettuvat sopivasti linjaan, voidaan näiltä kauhuilta vielä välttyä. Ottakaamme siis yhdessä positiivinen asenne, ja tarvittaessa yhteyttä Maria Nordiniin.

22.12.–19.1.

Aiheutat vahingossa laboratoriokurssilla tulipalon. Olisi kannattanut kuunnella turvallisuusluennoilla fuksivuonna, sillä tulet unohtamaan hiuksesi auki, ja heilautat ne Bunsen-liekkiin. Toivottavasti tajuat yrittää sammuttaa palon hätäsuihkulla, etkä laboratorion kemikaaleilla.

20.1.–18.2.

Koettuasi elämäsi merkityksettömäksi päätät lähteä tekemään vapaaehtoistyötä ulkomaille. Kannattaa kuitenkin valita matkakohteesi ja -aikasi huolellisesti, sillä jos Merkurius alkaa perääntyä, saatat päätyä seuraavan kansanmurhan sivulliseksi uhriksi.

19.2.–20.3.

Ensi vuonna pääset vihdoin pitkästä aikaa kasvattamaan hiilijalanjälkeäsi ja lentämään Thaimaan rannoille karkuun vastuita. Harmiksesi tsunami saapuu pilaamaan rentouttavan hetkesi rannalla itseäsi grillaten. Toisin kuin Sauli Niinistöllä aikoinaan, sinulla ei käy yhtä hyvä tuuri selviytymisesi kannalta. Onneksi tsunamissa hukkuminen on todennäköisesti nopeampi ja kivuttomampi tapa kuolla kuin melanooma.

21.3.–19.4.

Pandemia ei näytä helpottavan vielä lähiaikoina, ja Suomessa aletaankin rokottaa ihmisiä SARSCoV-2:ta vastaan. Sinulle sattuu kuitenkin huono tuuri, ja tähtien asennoista ja omasta asenteestasi riippuen voit saada osaksesi kaikkien rokotevastaisten ihmisten painajaisten mukaisesti sekä narkolepsian, autismin että hedelmättömyyden. On suositeltavaa vältellä 5G-verkkoja välttääksesi pahimman mahdollisen kohtalon.

20.4.–20.5.

Meteoriitin ennustetaan osuvan maapalloon, ja luulet pääseväsi vihdoinkin hyödyntämään bunkkeriasi ja muonavarastojasi. Valitettavasti meteoriitti ei koidu kohtaloksesi, etkä pääse edes todistamaan tätä harvinaista tilaisuutta. Kantaessasi juomavettä varastoihisi, kompastut omiin jalkoihisi ja lyöt pääsi kiveen.

21.5.–20.6.

Päätät lähteä hieman lomailemaan ja rentoutumaan Levin upeisiin laskettelumaisemiin. Ikäväksesi rinteillä sattuu kuitenkin suuri lumivyöry, jonka alle jäät. Jos onni on sinulle suopea, sinut löydetään ajoissa, ennen kuin sormesi ja varpaasi paleltuvat pahasti.

21.6.-22.7.

Saat puhelun vuokranantajaltasi, jossa hän kertoo sinun joutuvan muuttamaan pois asunnostasi. Saatat jo luulla jääväsi kodittomaksi, mutta onnistut saamaan nopeasta aikataulusta huolimatta uuden asunnon. Valitettavasti uusi asuntosi ei sijaitse parhaimmalla mahdollisella asuinalueella. Muuttotouhuissa onnistutkin satuttamaan itsesi taloyhtiösi roskiksesta sojottavaan neulaan, ja mikä pahinta, saat HIV-tartunnan. Onneksesi se ei nykyaikana kuitenkaan ole suora kuolemantuomio.

23.7.-22.8.

Lomamatkallasi Italiassa Vesuvius alkaa näyttämään heräilyn merkkejä. Päätät olla välittämättä asiasta ja evakuoitumasta alueelta. Tuho tulee olemaan yhtä suuri kuin Pompeijissa, ja jäät tulikuuman laavan alle. Satojen vuosien jälkeen tutkijat löytävät laavassa säilyneen ruumiisi, ja sinusta tulee viimein kuuluisa.

23.8.-22.9.

Symbioosin perinteisten Happobileiden™ aiheuttaman krapulatilan sijaan ensi vuonna saat osaksesi yliluonnollisen pahojen happosateiden tuottaman kärsimyksen. Joudut katsomaan sivusta omaisuutesi ja rakkaidesi tuhoutumista. Et sentään itse syövy täysin, sillä olet katsonut Breaking Badia vapaa-ajallasi ja oppinut yhtä ja toista erilaisista kemikaaleista.

23.9.-22.10.

Todennäköisyyksien vastaisesti Suomeen iskee paha maanjäristys, kun Euraasian laatta repeää kahtia juuri kotisi kohdalta. Jos satut olemaan kotona, kuten sinun näinä aikoina kuuluisi olla, jäät sortuvan talon raunioihin jumiin. Pahimmassa tapauksessa näännyt hitaasti, ellei sinua pelasteta ajoissa.

23.10.-21.11.

Juuri kun ehdit luulla asioidesi järjestyvän, onnistut aiheuttamaan asuntoosi vesivahingon. Syynä saattaa olla esimerkiksi pyykinpesukoneesi tai kylpyammeesi. Jos et ole vielä hankkinut kattavaa kotivakuutusta, kannattaa se tehdä ennen kuin on liian myöhäistä.

22.11.-21.12.

Seuraavien kuukausien aikana pahin sinulle tapahtuva asia on, että saat paperiviillon ja pyörryt. Oletkin eläinradan merkeistä ainoa, jonka kannalta taivaankappaleiden liikkeet näyttävät edes hieman suotuisilta. Parasta toivoa, etteivät ennusteet muutu liikaa.

Repäisyt Koonnut: Ella Ahvenainen

“

Nacho-kala Chili-banaanikana Kylmäsavulohisalaatti Mustasilmäpapupähkinäpata Kylmäsavukirjolohisalaatti Savukirjolohisalaatti Kasviskepukat ja mole-kastike Valkopapupalsternakkasosekeitto Mustapapukasviskebabkastike” Unicafe

”Mieluummin mä haluisin et joku koskis mua muualle kun napaan” Veera S.

”Mul on kameran muistikortti täynnä Saran alastonkuvia.” Emmi T. Kaudenavajaisissa

”Se on niin kuumaa kun joku opettaa... mut mulla ei oo assareihin mitään juttua vaik monet luulee!” Elina H.

”Vitun nice mun ukki on neitsyt” Sonja J. ja keskustelua horoskoopeista

Essi R. : ”Älä tule!” Kata H. : ”That’s what she said”

”Viisas on vain hölmö, jolla on hyvä muisti.” Anonyymi ajattelija Symbiontissa 1/2000

”Pitäs hankkii jostain joku sugarmama” Pyry P. miettii avioliittoa ja tulevaisuuttaan.

“Sillon ku mä herutan, mä herutan kunnolla.” Sara T. muistelee kesälomaansa

Antti H. sekoittaa drinkkiä : ”Tällä korkeintaan lähtee korona”

“Science of sex. Ton kurssin mä kyl ottasin, jos mä menisin tonne” Sara T tutkailee vaihtoyliopistojen kurssitarjontaa.

Symbiontti 4/ 2020

Vuoden matka päättyy Koonnut: Roope Nykänen & Valeria Valanne

Vuoden viimeisessä numerossa joudumme sanomaan hyvästit perunoille, mysteerikasville sekä tutuille maisemille. Vaikka toisen matkassa ei olisikaan ollut juurikaan enää kerrottavaa, jatkuu toisten elämä ja kehittyminen vielä tulevaisuudessa!

tän ehit na k lta. a k i a kuva den vuo 20 ilmi n o a 20 erun den ka p ää vuo a a R t näyt taas

mää

a elä

utt yt u

sen)

y (va

tett , kei

Mysteerikasvi, eli nukkatyräkki, ei ole kasvanut sitten viime näkemän. Mutta kuten nukkatyräkin, ei sinunkaan tänä vuonna ole tarvinnut kehittyä yhtään minnekään. Olet selvinnyt tähän asti tästä vuodesta, ja se on jo jotain!

Kaunis joulusää ja kaunis Viikki niille, jotka eivät ole sitä vuoteen nähneet.

Joulukuu 2020