Issuu

Ikuisuus

4/2023

Sisällysluettelo

4/2023 59. vuosikerta Päätoimittaja Suvi Leskinen suvi.leskinen@helsinki.fi Toimitussihteeri Oona Kurola oona.kurola@helsinki.fi Muut tekijät Nietos Hietanen, Essi Kumpumäki, Lauri Kuosmanen, Oona Kurola, Albert Lenkiewicz, Otto Litkey, Terhi Noponen, Roope Nykänen, Henriikka Rossi Ulkoasu ja taitto Nietos Hietanen, Lauri Kuosmanen, Oona Kurola, Suvi Leskinen, Ella Lintunen, Otto Litkey, Terhi Noponen, Roope Nykänen, Henriikka Rossi Kansi Oona Kurola Logo Anni Virolainen Paino Helsinki Bofori Oy, Helsinki Painos 80 kpl

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Pääkirjoitus

Menneet ja tulevat tapahtumat

Pj-palsta

Kompassi ikuisuuksien takaa

Pikkubiologit pikaratikassa

10 Ajasta ikuisuuteen 12 Symbioosin syksyinen kääpäekskursio 18 Tarotskooppi 22 Tirehtöörin suosikkimeemit 26 Repäisyt

Introvertin ikuisuusongelmat

Teksti: Suvi Leskinen – Kuva: Ella Lintunen

ÄÄNEKKÄIDEN EKSTROVERTTIEN maailmassa ujous vai-

kuttaa olevan ongelmallinen ominaisuus. Jo valmiiksi kasvukipuillessa jatkuva muistuttelu omasta hiljaisuudesta ei paljoa rohkaissut. En oikein tiennyt miten päin pitäisi olla, yritin kovasti pinnistellä ja ravistella arkuuden pois. Välillä päädyin jopa esittämään, mikä oli tietysti uuvuttavaa. Moitin itseäni, kun en pystynyt niinkään yksinkertaiseen asiaan kuin olla vähemmän hiljainen. Kyllä se iän myötä helpottaa, minua lohdutettiin. Lukion jälkeen opiskelin sote-alalle. Koulutukseen kuuluu liuta erilaisia harjoitteluita sairaalassa, jotka arvioidaan systemaattisesti. Laskeskelin joskus, että opintojen aikana minut arvioitiin kymmenisen kertaa. Lukuun ottamatta viimeistä harkkaa, aivan jokaisella kerralla mainittiin ujouteni. Sapetti, minunhan olisi pitänyt jo selvitä tämän asian ylitse. Konkarihoitajat kannustivat ja toistivat, että kyllä se kokemuksen myötä helpottaa. Tosin kerran ohjaajani tuli käytävällä vastaan ja möläytti että hei, sun pitää olla paljon reippaampi, ja jatkoi matkaansa. Silloin kyseinen harkka oli vasta alkanut, ja muistan istuneeni itkua pidätellen seuratessani toisen hoitajan tekemisiä koeputkien kanssa. Harjoittelussa tukeneet hoitajat olivat oikeassa, valmistumisen myötä jonkinlainen ammattiminä alkoi nopeasti rakentua. Sairaalassa työskennellessä ei ole paljoa varaa kursailla, kun potilaat kohdataan mitä erilaisimmissa tilanteissa ja mennään kirjaimellisesti iholle. Tä-

hän kaikkeen pystyin kuitenkin vihreässä työasussani ja ammattilaisen roolissani, kotiin lähtiessäni olin edelleen sama arka tyyppi. HYPÄTÄÄN PARI VUOTTA eteenpäin alan vaihtoon bio-

logialle. Fuksina minua jännitti, kuinka sopeudun taas uuteen paikkaan ja porukkaan. Taas kaikki alkaisi tyhjältä pöydältä, eikä minulla olisi apunakaan hoitajan superpukuani. Loin itselleni paineita osallistua tapahtumiin ja samanaikaisesti ajattelin kiertäväni kaukaa kaikki semmoiset yhteiset tekemiset. Tällainen sisäinen ristiriita tekee kivojenkin juttujen tekemisestä vaikeaa. Minulla oli myös omat ennakkoluuloni, sillä edellisessä koulussani meno oli ikävä kyllä vähän nihkeää. Minulle kuitenkin valkeni hyvin ratkaiseva ajatus, jonka olisin toivonut kuulleeni aikapäiviä sitten: ujous on täysin okei! Jokaisen temperamentti on yksilöllinen, ja hiljaisempi olemus kuuluu tähän kirjoon aivan yhtä lailla. En voi – eikä minun tarvitse – vaatia itseltäni sellaisia ominaisuuksia, joita minulla yksinkertaisesti ei ole. Hyväksyttyäni asian olen pystynyt olemaan itselleni armollisempi. Kyllä minäkin lopulta pääsen kuorestani ulos, kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Itselleni yllätyksenä olenkin lopulta lähtenyt ainejärjestömme meininkiin mukaan. Oman juttuni olen löytänyt nimenomaan lehden toimituksen parista. Askartelun ohella olen tutustunut moneen muuhun biologiin, ja kieltämättä yhteinen mielenkiinto yhdistää välittömästi. Tätä kuulee melko usein, mutta Symbioosin kotoisa tunnelma on sydäntä lämmittävää!

POINTTINA ON SIIS ole rohkeasti oma itsesi, anna toisten olla oma itsensä ja tee asioita oman mielekkyytesi mukaan. Ja vastaus ujouden helpottamiseen ajan kanssa: tuskin se koskaan katoaa täysin, mutta liika välittäminen toisten mielipiteistä murenee ehdottomasti! Introvertti päätoimittajanne kiittää ja kumartaa hienosta ja jutturikkaasta vuodesta. Nähdään näillä sivuilla jälleen ensi vuoden puolella!

Pääkirjoitus

eruskoulussa minä olin se, jolle sana ’esitelmä’ aiheutti sydämentykytystä ja kylmähien puskemisen. Tuskin kukaan muukaan hirveästi innostui, mutta tietysti murkkuna ajattelin olevani ainoa, jolle esiintyminen tarkoitti maailmanloppua. Luokan edessä seisoin naama punaisena ja naureskelin hermostuneesti. Vapisin kuin haavanlehti konsanaan, ja olisin voinut vain kaatua suorilta naamalleni. Tuijotin tiukasti käsissä pitelemääni paperia, en vahingossakaan vilkaissut muualle. Aina kuitenkin näistä tilanteista selvittiin hengissä, ja varmasti sisälläni myllersi hurjemmin kuin mitä ulkopuolelle näkyi. Lämpöisellä myötätunnolla muistelen nuoren minäni kamppailua esiintymiskammon kanssa. Jännittäminen ei rajautunut pelkästään esitelmien pitämiseen, vaan leimauduin myös toisten oppilaiden kesken todella ujoksi. Toki kavereiden kesken höpisin estoitta, mutta vieraampien seurassa helposti jäin hiljaisen tarkkailijan rooliin. Luonnollisesti itseään tulee peilattua toisten kautta, joten ujous iskostui varhain omakuvaani.

Menneet ja tulevat tapahtumat Koonnut: Toimitus

Menneet

Tapahtumat

6.10. Symbioosi x Helix fuksisitsit Perinteiset sitsit fuksien ja tuutoreiden kesken.

14.11. Svunkenin, Helixin ja Symbioosin bileet Svunkenin DJ tanssitti iloisia juhlijoita Alina-salissa, ja pitsaakin oli tarjolla!

14.10. Halias excu Hangon lintuasemalla tutustuttiin aseman toimintaan ja seurattiin lintujen syysmuuttoa.

24.11. Kaamossitsit kertsillä Teemana Vuosikymmenten kultaa.

20.-21.10. Fuksien kenttäasemavierailu Bioympän fuksit tutustuivat mereisen Tvärminnen aseman menoon.

29.11. Saunailta Saunojat vaativat lisää löylyjä, joten Kaisiksen puusauna lämpeni jälleen!

25.10. Kirjailijavierailu: Anni Kytömäki Lukupiiriläiset pääsivät keskustelemaan Finlandiapalkitun Anni Kytömäen kanssa teoksien teemoista Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan historiallisessa miljöössä.

30.11.-1.12. Luonnontieteilijöiden jouluristeily Luonnontieteiden opiskelijat ympäri Suomea lähtivät yhteiselle reissulle merelle seilaten.

Tulevat

26.10. Kertsi-ilta Hallitus tarjoili herkkuja ja boolia, sekä hengaili innokkaiden fuksien kanssa.

1.12.-3.12. Rissesimulaattori Tvärminnessä Maakravuille sopivampi vaihtoehto jouluristeilylle.

4.11. Kääpäexcu Exculla tutustuttiin kääpiin asiantuntija Olli Mannisen opastuksella. Lue juttu sivulta 12!

12.12. Tulevan tapahtumatiimin pikkujoulut Rentoa hengailua ja tutustumista kaikille tapahtumien järkkäämisestä kiinnostuneille.

7.11. Symbioosin syyskokous Telkänpönttö täyttyi jälleen Symbioosin ja järjestötoiminnan ystävistä. Osallistujia oli paljon, ja ensi vuodeksi valittiin mahtava uusi hallitus!

15.12. Symbioosin pikkujoulut Joulupyhät lähestyvät, ja pikkujouluissa on oiva hetki muistella mennyttä vuotta. Bileissä julkistetaan myös vuoden symbiontti ja annetaan muita kunnianosoituksia!

14.11. Saunailta Kaisiksessa Innokkaita saunojia piisasi, lämpöä ja melskettä riitti. Seuraava saunailta sovittiinkin heti saunan jälkihien noustessa otsille.

3.1.-12.1. Kilppari excu Perinteisellä exculla Käsivarren kaamoksessa sitsataan, vallataan Saana ja retkeillään Norjan puolella.

Symbiontti 4/ 2023

Aika menee kuin siivillä Teksti ja kuva: Terhi Noponen

aas on pian mennyt vuosi. Loppusyksy on itselle kiireen aikaan ja tuntuu, että ei oikein pysty pitämään kaikkia lankoja käsissään. Syksy ja pimeys tuovat oman lisämausteen tähän tietenkin. Onneksi pimeys ei kestä ikuisesti, vaan uusi vuosi ja kevätkin ovat jo kohta tulossa. Olen kuitenkin todella onnellinen ja ylpeä kuluneesta vuodesta, ja kaikesta mitä ollaan saatu yhdessä tehtyä hallituksen ja virkailijoiden kanssa. Haluaisinkin tässä viimeisessä pj-palstassa kiittää kaikkia vuoden virkailijoita ja erityisesti hallitusta! <3 Olen tutustunut ihan huippu tyyppeihin ja on ollut ihana tehdä hommia. Meillä on ollut tosi tapahtumarikas vuosi ja kaikki varmasti kaipaavat myös lomaa, joten toivon kaikille levollista joulunaikaa. Erityinen kiitos

myös shokkelomestareille kovasta uurastuksesta. Tämän vuoden shokkelo oli aivan mieletön ja tulos oli huikea (voisi jopa väittää liian hyväksi ;)) Symbioosin toimintaa voikin kehittää entisestään rahojen ansiosta. Tulevasta vuodesta olen innoissani! Syyskokouksessa valittiin uusi hallitus ja uudet virkailijat, ja onkin kiva nähdä mitä seuraavana vuonna on luvassa. Nyt on minun aikani antaa puheenjohtajan nuija eteenpäin ja seuraavasta pj-palstasta voikin lukea Kiislan juttuja. Ihanaa uutta vuotta toivottaen pj-Terhi (vielä hetken)

Pj-palsta

Joulukuu 2023

Kompassi ikuisuuksien takaa Teksti: Roope Nykänen – Kuvitus: Roope Nykänen & Suvi Leskinen

Suomalaisessa kansanperinteessä uskottiin, että linnut muuttavat linnunrataa pitkin talveksi lintukotoon, taivaankannen ja maanpinnan kohtauspaikkaan. Vaikka taivaan kupu onkin myöhemmin osoittautunut alkuperäistä ajatusta kolmiulotteisemmaksi, on uskomuksessa ollut totuuden siemen.

Tipupalsta

innut käyttävät navigoinnissaan lukuisia eri menetelmiä riippuen lajista. On lintuja, jotka suuntaavat mereltä mantereelle kuunnellen rantaan rikkoutuvien aaltojen pauketta. Jotkut taas luottavat maan magneettikentän vihjeisiin tai pettämättömään hajuaistiinsa. Sitten on niitä, jotka kalibroivat lentorataansa taivaalta tulevan polarisoituneen valon perusteella. Näiden lisäksi on myös yömuuttajia, jotka käyttävät kompassinaan avaruuden valopilkkuja. Ensimmäisenä tämän havaitsivat saksalaiset tutkijat Edgar Gustav Franz Sauer ja Eleonora Sauer. Kokeessaan he laittoivat muuttolintuja ulkoilma-areenaan, josta linnut pystyivät tarkkailemaan taivasta. Pilvettöminä öinä linnut suuntasivat lentonsa oikeaan suuntaan, kun taas pilvisinä öinä lintujen suuntavaisto näytti olevan täysin hukassa. Seuraavassa kokeessaan saksalaistutkijat havaitsivat lintujen suunnistavan myös ihmisen tekemän tähtitaivaan replikan avulla. Tähtitirppojen tutkimista jatkoi seuraavaksi ornitologi Stephen Emlen. Hän halusi selvittää, miten linnut lukevat taivasta ja käyttävät taivaankappaleita hyödykseen navigoinnissa. Tätä varten hän rakensi Longwayn

planetaarioon tutkimusasetelman, jossa lintujen tarkkailemaa tähtitaivasta pystyttiin muokkaamaan keinotekoisesti. Emlen yritti aluksi narrata tutkimiaan indigokardinaaleja (Passerina cyanea) pyörittämällä tähtitaivaan osoittamaan väärää vuorokaudenaikaa. Tämä ei siivekkäitä häirinnyt, vaan ne silti osasivat asettua oikeaa muuttosuuntaa kohti. Tämän jälkeen tutkija päätti piilottaa taivaalta yksittäisiä kirkkaita tähtiä tai tähtikuvioita, jos vaikka linnut sattuisivat käyttämään niitä suunnistamisessa. Lopulta Emlenillä tärppäsi Pohjantähden kanssa. Hän pohti, voisivatko linnut hyödyntää juuri tätä tähtitaivaan aluetta, koska se ei pyöri yön edetessä, vaan pysyy katsojan näkökulmasta aina samassa kohtaa taivasta. Hän testasi hypoteesiaan muuttamalla kardinaalien havaitsemaa tähtitaivasta siten, että taivas pyöri toisen tähden, Betelgeusen, ympärillä. Ja niin vain linnut vaihtoivat muuttosuuntansa vastaamaan Betelgeusen opastusta! Näin ollen linnuilla ei ole ns. ”synnynnäistä” suoraa tapaa lukea taivasta, vaan ne tarkkailevat pitkään taivasta oppiakseen sen liikkeet ja niiden hyödyntämisen.

Symbiontti 4/ 2023

Sokaiseva ja houkutteleva valo

Joulukuu 2023

Lähteet Resnick, B. 2021. Animals can navigate by starlight. Here’s how we know. Vox. https://www.vox. com/22538268/animal-navigation-starlight-emlen-planetarium-experiments Sokol, J. 2022. City lights lure migratory birds, with lethal results, but weather radar and modeling can help reduce the toll. Science. https://www.science.org/doi/ pdf/10.1126/science.abq4280

Tipupalsta

Mitä olisikaan luonnon uskomaton sopeuma ilman tilannetta, että ihminen uhkaa toimillaan sitä! Nykyään muuttolinnut kärsivät nimittäin kaikesta ylimääräisestä valosta, jolla roskaamme ympäristöämme. Valo häiritsee lintujen muuttoa kahdella tavalla. Ensimmäinen on varsin ilmiselvä: ihmistoiminnasta syntyvä valosaaste valaisee taivaan tavalla, joka peittää yötaivaan tähdet näkyvistä. Toinen häiritsevä vaikutus liittyy valon puoleensa vetävään voimaan. Kyllä, lintujen on havaittu yöperhosten lailla ohjautuvan kirkkaiden valojen luokse öisellä muutollaan. Ilmiön havainnollistaa selkeästi joka vuosi syyskuun 11. päivä esitetty valoshow entisten kaksoistornien muistoksi Manhattanilla. Taivaalle kohdistetut kaksi valosta muotoiltua kaksoistornia houkuttelevat luokseen kymmeniätuhansia muuttolintuja hetkessä. Apajille on huomattu saapuvan myös muuttohaukkoja, jotka nauttivat paikoillaan poukkoilevasta buffet-pöydästä. Kaiken kaikkiaan on arvioitu, että kyseinen valoshow on koko 20 vuotisen historiansa aikana houkutellut reilu miljoona muuttolintua luokseen. Lintujen on tiedetty viehättyvän valosta jo ennen kaksoistornien muistoksi rakennettua valoesitystä. Esimerkiksi 1880-luvulla majakanvartijoille tehdyssä kyselyssä kuultiin vastaus, jossa erään majakanvartijan piti suojata kasvojaan hatulla päin vyöryvien lintujen takia. Se, miksi valo vetää lintuja puoleensa, on säilynyt kuitenkin mysteerinä.

Miten itse voi auttaa lintuja valosaasteen täyttämässä maailmassa? Yksinkertainen keino on estää valon päätyminen ulos kodistaan joko sulkemalla valot tai peittämällä ikkunat verhoilla. Erityisen tärkeää tämä olisi lintujen päämuuttoaikoina. Yksittäisillä pimeillä ikkunoilla voi olla merkitystä, sillä Chicagossa tehdyssä selvityksessä huomattiin, että paikalliseen kongressikeskukseen törmänneiden lintujen määrä korreloi vahvasti valoisten ikkunoiden määrän kanssa. Muuttolintuja voi myös auttaa vaikuttamalla kaupunkien politiikkaan valosaasteen kanssa. Nykyään muun muassa New Yorkissa vaaditaan, että kaupungin omien rakennusten valot on sammutettava lintujen päämuuttoaikaan. Monissa Pohjois-Amerikan kaupungeissa järjestetään myös vuosittain lintuaktiivien järjestämiä kampanjoita, joissa kaupunkilaisia kehotetaan sammuttamaan kotiensa valot voimakkaimpina muuttoaikoina.

Pikkubiologit pikaratikassa Teksti ja kuvat: Lauri Kuosmanen & Oona Kurola – Kuvitus: Oona Kurola

Vihdoin ja viimein Viikin kampusta piinannut Raide-Jokeri työmaa on saatu päätökseen, ja pikaratikka 15 palvelee joukkoliikennettä käyttäviä opiskelijoita! Toimitus hypppäsi uudenkiiltävän vaunun kyytiin ja suhaisi linjan päästä päähän.

Toimitus kokeilee

aksi erittäin pätevää raitiolinja-asiantuntijaa saivat tehtäväkseen kokeilla tuliterää suomalaista ylpeydenaihetta, pikaratikkaa numero 15. Symbiontin toimitussihteeri Oona on itse julistautunut julkisen liikenteen kokemusasiantuntijaksi (näyttöä tästä on muun muassa ainakin yksi ratikassa saatu sakko). Vieraileva toimittaja Lauri (ykkönen) puolestaan ajaa arkipäivisin aivottomasti kolmen pysäkin väliä edestakaisin. Toimittajat kokevat siis olevansa täydellinen parivaljakko vastaamaan seuraavaan kysymykseen: onko pikaratikka vain pikainen ratikka, vai löytyykö sen kuoren alta jotain muutakin? Matkamme alkaa Espoon Keilaniemestä eräänä keskiviikkona kello 14:11. Kumpikaan toimittajista ei ole liottanut varvastakaan tähän betoniviidakkoon aikaisemmin; ainoa käsityksemme tästä kaupunginosasta on Laurin lukema artikkeli, jossa Keilaniemi julistettiin Suomen Manhattaniksi. Olemme tästä eri mieltä. Ratikkaan astuttuaan toimittajat tiedustelevat toisiltaan matkan alkufiiliksiä.

Lauri: ”Tää haju muistuttaa mua VR:n kaksikerroksisten junien lasten leikkipaikkavaunuista.” Oona: ”Tääl on aika puhdasta, mut haluun tietää kuka on ollu vastuussa tästä värimaailmasta.” Toisin kuin vanhojen ratikoiden tuttu punaharmaa sisus, pikaratikassa meitä odottavat jo valmiiksi likaisenkeltaiset tuolit ja epäilyttävän turkoosit pöytätasot. Kummallakaan toimittajalla ei ole erityistä sisustussilmää, mutta voimme todeta, että kauniimpiakin väriyhdistelmiä on olemassa. KEIL ANIEMESTÄ MATKAMME jatkuu Aalto-Yliopiston kampusalueen halki. Olemme tästä oikein innoissamme, sillä nyt jokaisella teekkarilla on mahdollisuus päästä sen oikean yliopiston kampukselle myös raitiovaunun kyydittämänä. Seuraavana ohitamme Leppävaaran, ja jonkin ajan kuluttua ratikka kääntyy lähiöalueelle. Raitiovaunun kääntyessä koemme mediassakin kansaa kuohuttaneen pikaratikan ominaispiirteen – nimittäin kiskojen melurajan ylittävän vingunnan. Samalla sisäiset empaatikkomme heräävät, sillä emme voisi itse suorittaa arkiaskareitamme kymmenen minuutin välein toistuvan SKRIIIIII-äänen rytmittämänä. Tässä vaiheessa kaikki eväät – eli yksi suklaapatukka – on jo syöty. Verensokerin nousun aktivoimina toimittajat jakavat tuntemuksiaan matkan kulusta.

Lauri: ”Mul oli itsevarma olo mun pätevyydestä tähän hommaan, mut nyt alkaa iskeä imposter syndrome. Mulla ei oo ikinä mitään asiaa näihin paikkoihin, joten en oo välttis paras arvioimaan tän hyödyllisyyttä.” Oona: ”Mun fiilis on kuin pikkulapsella ekalla luokkaretkellä.” (Oona kyllästyi noin 10 minuutin jälkeen.) Muutaman välietapin jälkeen saavumme vihdoin paratiisiin. Viikin kampukselle meidät toivottaa tervetulleeksi uusi jättimäinen juliste Infokeskuksen kyljessä. Oona yrittää ottaa edustavia kuvia kampuksesta juttua varten, mutta epäonnistuu siinä täydellisesti. Oletamme kuitenkin lukijoiden tietävän, miltä se näyttää. Ei

Symbiontti 4/ 2023

kulu kauaa, kunnes olemme jo saavuttaneet matkamme viimeisen etapin eli Itäkeskuksen tarkalleen kello 15:15. Kuuluttajan äänensävy muuttuu yltiöpositiiviseksi hänen lausuessaan sanan ’päätepysäkki’, mikä tuo tilanteeseen hitusen juhlallisuutta. METROMATKAMME KOHTI KESKUSTA A on täynnä kärsi-

mystä: kummallakin toimittajalla on alkava päänsärky. Tästä huolimatta kokemus oli Laurin mielestä ”ihan ok”. Oona kommentoi: ”Tää oli kyllä kokemus, jota ei välttämättä tarvii kokea uudelleen. Vähän niin kuin vuoristorata, jos vuoristoradasta ottais kaiken huvin pois.” Palataksemme alussa esitettyyn kysymykseen, voimme arvostetun mielipiteemme valossa todeta, että pikaratikka on suurimmaksi osaksi vain pikainen ratikka, jonka kyydissä voi kuitenkin nauttia ajastaan, jos osaa kiinnittää huomionsa muuhun kuin penkkien väriin tai raiteiden vinkumiseen. Vieressämme istuneen vanhan rouvan mukaan upouusi pikaratikka ei kuitenkaan vedä vertoja Tukholman Tunnelbanalle (toimittajat eivät ymmärtäneet, miten metro liittyy tähän asiayhteyteen).

Ohessa on toimittajien virallinen arvostelu pikaratikasta numero 15.

🚋

Viihtyvyys: 3.5/5 Värimaailma ja maisemien masentavuus laskivat viihtyvyyttä. Plussaa ovat vaunun USB-pistorasiat.

🚋

Tylsyysindeksi: 4/5 Suosittelemme pelikortteja pidemmälle matkalle. Vain hissimusiikki puuttuu.

🚋

Pikaisuus: 4/5 Aika nopea, muttei välttämättä nopeampi kuin bussi.

🚋

Matkan maisemat: 3/5 Idyllisiä suomalaisia maisemia (eli metsää ja rakennustyömaita). Vuodenaika saattaa vaikuttaa arvioomme.

Joulukuu 2023

Ajasta ikuisuuteen Teksti: Albert Lenkiewicz

Essee

usiikki on tapa jäsentää aikaa. En muista, missä yhteydessä törmäsin tähän säveltaiteen määritelmään. Itse fraasi on kuitenkin jäänyt mieleeni sen osuvuuden vuoksi. On totta, että länsimainen taidemusiikki noudattaa usein perinteistä antiikin draaman kaarta, jossa alkuasetelmasta edetään kehittelyn kautta jonkinlaiseen huipentumaan ja loppuratkaisuun. Olemme tottuneet kuuntelemaan musiikkia, jossa on jännitteitä ja niiden purkauksia. Säveltäjät käyttävät hyväkseen sitä, millaisia odotuksia meillä on kuuntelijoina musiikin etenemisestä, ja dramaturgia voikin rakentua pitkälti sen varaan, arvaammeko mihin suuntaan musiikki on menossa ja koemmeko tyydytyksen vai yllätymmekö. Kuulostaako tutulta? Minun vastaukseni on kyllä, liiankin tutulta. En ole ainoa säveltäjä, joka on etsinyt vaihtoehtoisia tapoja luoda musiikkia. 1900-luvun puolivälissä Amerikassa syntyi minimalistisen musiikin suuntaus, jonka voi karkeasti hahmottaa jakautuneen kahteen koulukuntaan. Toinen korosti pitkien, paikallaan pysyvien sävelten käyttöä, ja toiselle olivat ominaisia erilaisten sävelkuvioiden toistot. Molemmille yhteistä oli niin sanotun vertikaalisen kuuntelun idea. Edellä kuvaamani jännitteiden ja niiden purkautumisista rakentuvan musiikin kuuntelun voi hahmottaa horisontaalisena kuunteluna, jossa rakenteet ovat kulloinkin aina suhteessa jo kuultuun ja tulevaan. Jokainen musiikillinen hetki siis peilautuu aina sekä menneeseen että tulevaan. Vertikaalinen kuuntelu taas mahdollistaa musiikin tarkastelun ikään kuin tarkastelisimme veistosta tai maalausta – koska musiikki etenee niin hitaasti tai ei ollenkaan, voimme keskittyä kuulostelemaan juuri kulloisenakin hetkenä soimassa olevaa ”tilannetta”, musiikillista kudosta. Saksalaisen säveltäjä Richard Wagnerin (1813–1883) Parsifal-oop-

perassa lausutun arvoituksellisen toteamuksen tavoin ’tilaksi muuttuu täällä aika’ – musiikki hahmottuu tilana, jossa kuulija on vapaa tarkastelemaan ympäristöään kiireettömästi, vailla sen pohtimista, mistä musiikki on tullut ja mihin se on menossa. Siltä varalta, että sinä, lukijani, satuit kiinnostumaan amerikkalaisesta minimalismista, luettelen muutamia avainsäveltäjiä ja -sävellyksiä: Terry Rileyn (1935– ) In C, Philip Glassin (1937–) Einstein on the Beach ja Steve Reichin (1936–) Music for Eighteen Musicians. Nämä 60- ja 70-luvun sävellykset edustavat toistomusiikin suuntausta, jota edelsi ennen kaikkea kahden radikaalin säveltäjän, John Cagen (1912–1992) ja La Monte Youngin (1935–), ajatukset ja teokset. La Monte Young perusti yhtyeen nimeltä Theatre of Eternal Music esittämään paikallaan pysyvien äänten ympärille rakentuvia, hitaasti muuttuvia ”sointikuulosteluja”. Ratkaisevan tärkeänä vaikutteena Youngin musiikillisille ajatuksille oli hänen lemmikkivesikilpikonnansa, jonka akvaarion pumppu piti tasaista, 60 hertsin hurinaa. Tästä syntyi ajatus sävellyksille sarjaan The Tortoise, His Dreams and Journeys. Musiikin historiassa tapahtui käänteentekevä biologinen väliintulo! ERITYISESTI IHMISEN BIOLOGIAN näkökulmasta mie-

lenkiintoista on se, miten eri kansojen musiikkia tarkastellessa meidän antiikin draaman kaareen pohjautuva musiikillisen rakenteen käsityksemme näyttäytyy yleispätevän säännön sijaan omituisena poikkeuksena. Eri puolilla maailmaa syntyneitä musiikkeja yhdistää niiden näyttäytyminen pikemminkin juuri soivina tilanteina, tai musiikki alkaa ja loppuu ikään kuin se olisi soimassa ikuisesti, mutta päätämme vain poimia siitä pienen osan kuultavaksi juuri tiettynä hetkenä. Jälkimmäisestä

Symbiontti 4/ 2023

esimerkkinä on aiemmin Symbiontissa käsittelemäni runolaulu, joka on perinteinen suomalaisen kieltä ja melodiikkaa kalevalaisesti yhdistävä taidemuoto. Juuri runolauluun liittyen kansanmusiikin monitoimimies, emeritusprofessori Heikki Laitinen on lanseerannut termin ’pitkä estetiikka’, jossa musiikki soi hyvin pitkään esitysten kestäessä pitkään ja kuulijalle hahmottuu aivan toisenlainen tapa jäsentää kuulemaansa ajassa. YSTÄVÄNI JOSEFIINA kirjoitti musiikin ja ikuisuuden

suhdetta pohtiessamme seuraavasti:

”Joskus kyllä tuntuu ikuisuuelle joku virsi tai mikä tahansa laulu misä sata säkeistyä.. Ehkä jopa vielä tuskasempaa ko ettoo pelkästään kuulijana vaan ”jou’ut” ite sitä laulaan ja tuntuu niinkö sei lopu ikään.”

”On semmostaki ikuisuutta myös ko laulun sanoilla tuotu tunne musiikisa. Esim. joillaki tuo ikuisuuen tunteen hengellisesä mielesä ko lauletaan Jumalan rakkauesta mikä on ikuista. Ettei välttämättä se instrumenttaali siinä oo se ikuisuuen tuoja.” Olen itsekin kohdannut esimerkkejä siitä, miten musiikin kuvaama aihe liittyy ikuisuuteen. Ranskalainen säveltäjä Olivier Messiaen (1908–1992) käsitteli syvästi katolisena juuri hengellistä ikuisuutta useissa teoksissaan ja tuonpuoleista ajattomuutta kuvatessaan hän käytti usein hyvin hitaita tempoja ja pitkiä aika-arvoja. Minua syvästi koskettava tapa asettaa musiikki ja

Joulukuu 2023

Musiikin on ajallisen olemuksensa

vuoksi aina väistämättä otettava kantaa siihen, suuntaako se meitä horisontaaliseen vai vertikaaliseen kuunteluun.

ikuisuus vastakkain löytyy itäiseltä Venäjältä, Tšukotkan ja Kamtšatkan alkuperäiskansoilta. Jokaiselle yhteisöön kuuluvalle on keksitty ja annettu oma laulu. Ihmisen kuoltua hänet tuodaan läsnäolevaksi joka kerta, kun juuri hänelle kuuluvaa laulua lauletaan. Kuollut voi siis olla olemassa niin kauan kuin hänen laulunsa muistetaan, periaatteessa ikuisesti. Tämä on yksi kauneimpia osoituksia musiikin voimasta! MUSIIKKI ON siis tapa jäsentää aikaa. Se on ajassa tapah-

tuvaa taidetta yhdessä esimerkiksi elokuvan ja teatterin kanssa. Musiikin on ajallisen olemuksensa vuoksi aina väistämättä otettava kantaa siihen, suuntaako se meitä horisontaaliseen vai vertikaaliseen kuunteluun. Kehotankin sinua, lukijani, tarkastelemaan näitä kuuntelun tapoja seuraavan kerran ollessasi musiikin äärellä. Toisaalta musiikki voi ajallisen olemuksensa vuoksi kurottaa kohti ajattomuutta. Musiikki voi värittää ikuisuudesta kertovaa kieltä tai asettua kielen tuolle puolen, koskettamaan meitä niin syvästi, ettei ole ihme, että se on levinnyt kaikkialle ympäri maailmaa.

Essee

Oivallinen esimerkki siitä, miten musiikki voi vaikuttaa hyvin vahvasti suhteelliseen ajantajuumme! Josefiina esitti myös seuraavan ajatuksen:

”

Symbioosin syksyinen kääpäekskursio Teksti ja kuvat: Nietos Hietanen

Viikkiläiset lähtivät kääpien perään Helsingin Matokallioon asiantuntevassa seurassa. Retkellä tavattiin monenlaista kääpää ja päntättiin niiden tuntomerkkejä.

ääpä on ennen kaikkea kantasieniin kuuluvien puunlahottajasienten muotoryhmä (Timonen & Valkonen 2018). Taksonomisesti monet käävät kuuluvat lahkoon Polyporales. Nopealla silmäyksellä kääpämäiseltä näyttävä sieni saattaa kuitenkin olla orakas, josta kääpä eroaa pillistönsä perusteella. Monia uhanalaisia, harvinaisia tai kasvupaikaltaan spesifejä kääpiä ja orakkaita käytetään indikaattoreina metsäluonnon monimuotoisuuden tilasta. Luonnonsuojelu, kääpien luontoarvot ja luontokartoitukset olivatkin Symbioosin kääpäekskursion lähtökohtana. Retkiretkue tapasi Myllypurossa poutaisena ja lämpimänä marraskuisena sunnuntaina Matokallion metsikön kupeessa. Retken oppaana toimi kääpäasiantuntija ja luonnonsuojelija Olli Manninen. Paikalle saapui Viikin kampuksen opiskelijoita eri kandi- ja maisteriopintosuunnista kääpien houkuttelemina. Täsmällisesti kello 11 seurue siirtyi bussipysäkin viereisen kaksoiskuusen alle, josta olikin mukava aloittaa retki, ihmetellen kahden kuusen yhteen kasvua ja toistensa ravitsemista. Myöhästelijät löysivät lauman helposti kuuselta, minkä jälkeen aloitettiin vaellus kääpäpuulta toiselle, tutkien kaikin aistein kääpiä.

myös kääpiä, ja niitä resupinaattisia (litteitä) valkeita kääpiä olikin niin hykerryttävän paljon, että välillä onnen kyyneleet meinasivat valua silmistä. Mutta mihin asiantuntijoita tarvittaisiin, jos lajitunnistus olisi helppoa? Eli haastetta päin siis. Mitä vaikeampi lajiryhmä, sitä kovempi spesialisti voit olla. Ankaran opiskelupinnistyksen lisäksi retkellä nautittiin tofupiirakoista ja kilisteltiin retkimukeissa skumppaa (ja vettä) Matokallion hakkuilta säästymisen kunniaksi. Hakkuu-uhan onnistuivat kaatamaan luonnonsuojelu- ja paikallisaktivistit. Opiskelijat myös pohdiskelivat luontokartoitustöiden tekemistä ja lajiosaajien tarvetta työmarkkinoilla. Retkellä käytiin läpi ainakin 62 kääpää, orakasta tai muuta puuta lahottavaa sientä. Retkellä käsiteltiin siis noin viidennes Suomen tunnetuista kääpälajeista. Retki kesti viisi tuntia, joista suurin osa oltiin jaloillaan maastossa aivot sauhuten. Ainakin allekirjoittanut lähti väsyneenä, mutta tyytyväisenä kotiin. RETKI SAI MIETTIMÄÄN, miten paljon voikaan yhdessä

KÄÄPIEN TUNTOMERKKEINÄ ulkomuodon lisäksi toimivat haju, maku ja tuntuma. Kuuloaistista ei ollut juurikaan puhetta, mutta kyllähän kovia kääpiä, kuten vaikka sysikääpää voi koputella ja siitä syntyvää ääntä kuulostella, mikäli on auditiivinen oppija. Tuntoaisti on tärkeä esimerkiksi rivikäävän sitkeyden huomaamiseen. Erään osallistujan oli pakko maistaa yhtä ihanalta hattaralta tuoksuvaa kääpää – yllättäen maku oli hajusta poiketen hyvin pippurinen. (Huom., ethän niele tuntemattomia sieniä.) Lajitunnistusta harjoittaneet tietänevät, miten pieniä ovatkaan erot toisinaan lajien välillä. Tämä koskee

kenttäpäivässä oppia. Kenttäopetuksen järjestäminen ei kuitenkaan ole ainejärjestöjen vaan yliopiston tehtävä. Kenttäkurssien järjestäminen on kallista, mutta jo päivän retket lähiluonnossa monipuolistaisivat opetusta huomattavasti, erityisesti lajitunnistuksessa ja ekologiassa. Päiväretkien järjestämisen ei välttämättä pitäisi myöskään lisätä opetuskuluja. Vielä vuoden 2019 vuosikurssin fuksien Kasvikunnan rakenne -kurssilla retkeiltiinkin Viikin arboretumiin ja muualle lähiluontoon, missä oppi paljon kasvien tunnistamisesta ja lisäksi tutustui toisiin opiskelijoihin. Muitakin syitä opetukselliseen luonnossa liikkumiseen on helppo keksiä, esimerkiksi opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen. Toivottavasti jatkossakin pääsee luontoon oppimaan Moodlen, Pinkan ja luentosalien lisäksi.

Timonen & Valkonen, 2018. Sienten biologia. Gaudeamus.

► Kaviomainen taulakääpä viihtyy koivuilla.

Symbiontti 4/ 2023

Joulukuu 2023

Puuterikääpä ja modernit oppimisen välineet.

Symbiontti 4/ 2023

Sitkeän kumimainen rivikääpä kasvaa litteänä.

Kykkimistä ei voi välttää.

Joulukuu 2023

Suurikokoisen lattakäävän punaruskea itiöpöly on hyvä tuntomerkki.

Skumppaa ja tofupiirakkaa Matokallion säästymisen kunniaksi.

Symbiontti 4/ 2023

Korpirypykkä.

Joulukuu 2023

Tarotskooppi Teksti ja kuvitus: Henriikka Rossi

Oinas 21.3.–19.4.

Tarotskooppi

Salamyhkäisiä asioita tai ainakin jonkin sortin pettämistä on ilmassa. Yritätkö peitellä likaisia jälkiäsi vai jäitkö jo kiinni itse teossa? Et aio lannistua oli tilanne mikä hyvänsä ja olet varsin toiveikas ja optimistinen, että kyllä tässä hyvin lopulta käy. Kortit eivät puhu puolestasi tällä kertaa, sillä likaisesta teosta seuraa – noh, seuraamuksia. Toisaalta kun niistä kerran pääsee irti, voit aloittaa puhtaalta pöydältä.

Härkä 20.4.–20.5. Onko rahaa käytetty johonkin muuhun kuin pitäisi ja laskut hirvittävät lähitulevaisuuden sumuissa? Rahaasioissa on jotain mätää joka tapauksessa, ja ongelmien juurisyy saattaa löytyä jostain pään sisältä. Vastauksesi rahahuoliin kumpuaa jostain negatiivisimmista tuntemuksista, kuten pelosta ja itseluottamuksen puutteesta, varsinkin jos muilla menee oikein hyvin. Kärsimällä niistäkin päästään ja jotain uutta opitaan tilalle. Epäilemättä keksit missä menit metsään ja tästä tärpäköidyttyäsi et mene uudestaan.

Kaksoset 21.5.–20.6. Tässäpä opiskelijoiden tunnetuimpia pulmia: opiskeltavaa on paljon ja aikaa kavereiden kanssa hengaamiseen vähän, tai kyseisestä ajasta on vierähtänyt jo vähän liikaa. Pahin on varmasti jo pian takana, ja voit ottaa aikaa kaikkeen muuhun kuin työntekoon. Loppua kohden yleensä kasvaa hosumisen mahdollisuus, joten pidä ajatukset maan tasalla, matka ei ole ohi vielä.

Symbiontti 4/ 2023

Rapu 21.6.–22.7. Olet luopunut jostakin etkä saanut siitä mitään hyvää itsellesi. Juttu ei rullaa ja ilma seisoo. Ehkä ajattelit, että muut ympärilläsi vaativat tällaista toimintaa, jotta sinua arvostetaan tarpeeksi. Ajatus taustalla oli todennäköisesti hyvä. Kun resursseja ja energiaa on tuhlattu tarpeeksi, pääset lopulta yli tästäkin tuskasta. Vaivannäkö on sen arvoista, älä kuitenkaan jatka moista työntekoa vastaavasti tai olet kohta taas samassa pisteessä.

Tuntuvatko tekosi jonkin syvemmän äänen vastaisilta ja se häiritsee? Oli tässä kyse sitten ihmissuhteiden kiemuroista, projekti hämmennyksestä tai informaation puutteesta, yritä kuunnella mitä se kuuluisa kuudes aisti sinulle kertoo. Joskus intuitio on se mitä seuraamalla pääsee onnellisempaan ja rauhaisaan olevaisuuteen.

Neitsyt 23.8.–22.9. Kohtaamiset vanhojen tuttujen asioiden kanssa tuntuvat usein kovin nostalgisilta. Sieltä saa myös kätevästi ammennettua voimia seuraaviin kohtaamisiin. Toisaalta saatat joutua myös negatiivisiin pyörteisiin, jos menneet asiat ovat yhtä synkkiä kuin tämänhetkiset. Lopputulos riippuu siitä, oletko itse välttelemässä vanhoja kaunoja, virheitä ja seuraamuksia. Se mikä tulee huomenna, riippuu enemmän siitä mitä teet tänään kuin joskus muinoin.

Joulukuu 2023

Tarotskooppi

Leijona 23.7.–22.8.

Vaaka 23.9.–22.10. Kortit kertovat jonkun epäreiluudesta resurssien jakamisen suhteen sekä nopeasta, ehkä hätäisestäkin, muutoksesta jollakin elämän osa-alueella. Mitä ikinä oletkaan onnistunut sutaisemaan kasaan selvitäksesi epämiellyttävästä tilanteesta, se toimii. Aurinko pilkistää pilvien takaa ja tumma taivas on muisto vain.

Tarotskooppi

Skorpioni 23.10.–21.11. Kaiken kaikkiaan loistavasti menee. Täydellinen rauha ja kattava tyytyväisyys ja hyviä rahallisia päätöksiä. Olet tehnyt töitä päästäksesi tänne ja haluat totta kai pitää kiinni tästä autuudesta, mutta siinä se vaara piileekin. Jos kukkakimppua puristaa liialla voimalla, se kuolee käsiin. Mistään ei kannata pitää kiinni loputtomiin.

Jousimies 22.11.–21.12. Muutoksia ja asioiden taakseen jättämistä. Nykyinen rutiini on hiertänyt, ja olet lähtenyt etsimään jotain uutta ja kivaa tarkoitusta. Kaikki faktat kannattaa tarkistaa tässä tilanteessa, uusia tuulia elämään harvemmin kannattaa etsiä pelkästään tunnevoimalla, tai astutaan harhaan. Lopputulos on juhlimisen arvoinen.

Symbiontti 4/ 2023

Kauris 22.12.–19.1. Eteen päin mennään ja haasteet ylitetään päättäväisyyden voimalla. Ajatuksesi ovat olleet yhtä itsensä kanssa ja eteneminen näyttää hyvin hallitulta. Hyvät tulokset ja mielesi zen pitävät sinut tasapainoisena ja tyytyväisenä, nyt onkin oikein hyvä hetki tehdä asioita täydessä mielen rauhassa. Saatat kenties kyllästyä tähän rutiiniin ja kärsivällisyytesi horjahtaa; jotain menee pieleen ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota ennen kuin on myöhäistä.

Tarotskooppi

Vesimies 20.1.–18.2. Suunnitelmasta toteutukseen, pitkän matkan tavoitteisiin tai muuten vain kohti uusia kokemuksia. Jotain oleellisia päätöksiä on tehtävissä, mitä ne sitten ovatkaan. Korttien mukaan et ole ihan varma mitä haluat päättää tekeväsi, tai sitten et edes halua päästä tähän päämäärään omasta innostuksesta. Joka tapauksessa kun vastuu on annettu, on tarve olla luotettava ja saattaa hommat loppuun.

Kalat 19.2.–20.3. Stressi ja ahdistus, siinä opiskelijan ikuiset ystävät. Et ihan tiedä mihin suuntaan olet menossa ja mitä pitäisi tehdä. Tässä saattaakin olla miettimisen paikka, pohdit ehkä onko tämä suunta kannattava, vai pitäisikö siitä luopua ja hyväksyä vajavuus. Kannattaa kuitenkin pitää mietinnät kohtuudessa tai muuten kasaat itsellesi vain lisää seiniä, ihan huolimattomaksi ei kannata ruveta.

Joulukuu 2023

Tirehtöörin suosikkimeemit Teksti ja kuvat: Otto Litkey

Moikka ja ihanaa syksyä kaikille! Paljoa sanottavaa ei tirehtööriltä löydy, joten tarjoan teille sanalliset kuvaukset eräistä meemeistä, joita on kiva mietiskellä ja joiden pariin tulee palattua yhä uudestaan!

Tirehtöörin palsta

Kuva Tallipihan bilehileet (Barnyard) -elokuvassa esiintyvästä siasta. Hän seisoo näyttävästi kahdella jalalla ja virnistää omahyväisesti. Alla lyhyt ja ytimekäs teksti klassisella meemifontilla: SEX. Tämä kuva on ihastuttanut jo vuosia, ja on päässyt paraatipaikalle kylppärin oveen. Kyseessä ei ole edes mikään laaduton tuloste, vaan ifolorilta tilattu valokuva. Jokainen aamu on entistä parempi, kun saa katsella tätä kuvaa esimerkiksi hampaita pestessä.

”Olemme menneet yhteiskuntana aivan liian pitkälle”, ja alla ikoninen ”Pohjan teksti”. Tausta on jälleen kokovalkoinen, mutta tällä kertaa sillä seisoo Prätkähiiret -sarjan legendaarinen pääpahis Lalli Leipäjuusto. Tässä Leipäjuusto ei kuitenkaan mielestäni ole pelkästään pahiksena, vaan tunteettomat kasvot ja kävelykeppiin nojaava olemus vaikuttavat enemmänkin kärsiviltä. Ihan suosikkikuvia, Prätkähiiret on muutenkin aika päälliköitä. Tykkään ajatella että tästä olisi olemassa myös puhuttu versio, jossa teksti luetaan korostetun hitaasti ja vähän möreällä äänellä.

Uudempi suosikki tältä syksyltä: ”Elephant Mario is calling”. Nintendoa omistamattomana en ole päässyt kokemaan Elefantti-Mariota oikeasti, mutta uskon että tykkäisin kovasti, koska kärsät on jotenkin mielettömän siisti juttu. Tässä ElefanttiMario on kuitenkin painajaismaisella tavalla realistinen ja tuijottaa vakavalla katseella. Kuva ei ole

neliö tai leveämpi instagrammattava suorakulmio, vaan täyttää luurin näytön. Alareunaa koristavat toki vastaamiseen tai luurin lyömiseen tarvittavat napit. Tuntuu että ei hitto, se soittaa ihan oikeasti, mitä nyt? 4.

Mustavalkoinen sarjakuva, jossa kalju lihaksikas hahmo kertoo ympäröiville ihmisille: ”Minä olen juonut tuhat miljardia viinaa”. Seuraavassa paneelissa huomio keskittyy kasvoihin, jotka ovat kummallisessa virneessä. ”Kipu on sietämätön”, hän kertoo. Koko komeuden kruunaa tämän alapuolinen ylimääräinen puhekupla, jossa lyhyesti ja ytimekkäästi teksti, ”ä”. Erittäin vaikuttava teos! Olen visioinut tästä tuhat miljardia eri versiota, joissa on tehty tai kulutettu tuhat miljardia jotakin ihan muuta asiaa. Tämä on mainituista kuvista ainoa, jonka alkuperä on muistissa, joten kiitokset ja onnittelut @van__helsink Instagram tilille erinomaisesta julkaisusta!

Tirehtöörin palstalla suositellaan usein tekemistä tai juomia, ja suosittelenkin tähän kylkeen olutta. Myös alkoholittoman oluen valikoimat ovat erittäin hyviä, oma suosikkini meemien katseluun voisi kuitenkin olla ykkösolut. Meemien ihmettelyyn kannattaa varata sopiva aika, jottei jumitu selailemaan koko päiväksi. Tällöin saa hyvistä kuvista myös rauhassa nautiskella, eikä tunnu että pitäisi olla tekemässä jotakin muuta.

Symbiontti 4/ 2023

Joulukuu 2023

Ristikko

Puuhanurkka

Laatinut: Essi Kumpumäki

Pystysuoraan

Vaakasuoraan

1. Bakteriofageja hyödyntävä hoitomuoto 3. Bakteerien viljelyastia 4. Ennen toisiolähettiä 6. Hyötyy suhteesta isäntäänsä 7. Pahanlaatuisiksi muuntuneiden solujen aiheuttama sairaus 8. Suolaisuuden harppauskerros 10. Vasta-aine 13. Verihiutale 17. Hyttysten välittämä verenvuotokuume 19. Geenin pätkä, joka ei koodaa proteiinia 23. Maksan tuottama ruoansulatusneste 24. Auttaa muita proteiineja laskostumaan oikein 26. Kromosomin päitä suojaava rakenne 27. Juuripaineen aiheuttama pisarointi 29. Risteytyselinvoima, joka tuottaa esim. suuremman maissin 33. Tähdistö tai lääkeyhtiö 35. Eliöiden rakenteellinen perusyksikkö

1. Eliön ympäristöön vapauttama aine, joka esim. houkuttaa 2. Verinahka 5. Eräs särkikala 9. Soluhengityksen ensimmäinen reaktiosarja 11. Kahdesta sokerista muodostuva 12. RNA:n sokeri 14. Juurikasvin lehti tai uupunut 15. Puu, jolla karkkikaima 16. Sitoutuu reseptoriin 18. Eliö, jolta puuttuu melaniini 20. Naisen sukusolujen muodostuminen 21. Alkuaine C 22. Osa sikiöistä saa ravintonsa tästä rakenteesta 25. Vanha nimitys kontiaiselle tai tšekkiläinen piirretty 28. DNA tai RNA 30. Kalan kylkiluu 31. Ihonalainen nesteen täyttämä rakkula 32. Kuvaa eliön asemaa ja tehtäviä elinympäristössään 34. Arkeoni 36. Alustaansa kiinnittynyt eliö 37. Kaasumainen, nestemäinen, kiinteä 38. Puhdasviljelmän saastuminen 39. Puutiainen

Symbiontti 4/ 2023

5. 6.

10.

11. 12.

13.

14. 15. 16.

18.

19.

17. 20.

21.

22. 25.

23.

24.

26.

27.

28.

29. 30. 31.

32.

33.

34. 35.

36.

37. 38.

Joulukuu 2023

39.

Repäisyt ”Gradu on niin kuin ummetus.” Mikko A. jakaa fossiilien viisautta

”Bio kolmoseen? Eiks se oo niinku slummi?” Siiri K. ei vakuuttunut mikrounarista

”Miksei täältä saa mistään kahvia!” Pikaratikan tuoma espoolainen pariskunta Viikki-exculla

”Mulla on vähän resupinaattinen olo.” Suvi L. intensiivisen kääpäkurssin viimeisenä päivänä

”En mie sinne Nylander-saliin uskalla mennä, siellä kummittelee tähän aikaan.” Harjoittelija kasvimuseolla loppusyksyn pimeänä iltana

”Jos se on tieteelle uusi laji, niin mä nimeän sen Jouko Rikkikääväksi.” Anne K. löysi mysteerisen käävän Lammin aseman pihalta

”Kyllä siinä tortussa nyt munaa on.” Silja K. opettamassa tortun anatomiaa

Lähetä toimitukselle terkut ja repäisyt e-lomakkeella 🖤

Vaakasuoraan: 1. feromoni 2. dermis 5. säyne 9. glykolyysi 11. disakkaridi 12. riboosi 14. naatti 15. pihlaja 16. ligandi 18. albiino 20. oogeneesi 21. hiili 22. ruskuaispussi 25. myyrä 28. nukleiinihappo 30. ruoto 31. rakko 32. ekolokero 34. arkki 36. sessiili 37. olomuoto 38. kontaminaatio 39. punkki Pystysuoraan: 1. faagiterapia 3. petrimalja 4. ensiölähetti 6. loinen 7. syöpä 8. halokliini 10. immunoglobuliini 13. trombosyytti 17. dengue 19. introni 23. sappi 24. saperoni 26. telomeeri 27. guttaatio 29. heteroosi 33. orion 35. solu Ristikon ratkaisut

Repäisyt

Koonnut: Toimitus

Symbiontti 4/ 2023

Joulukuu 2023