Symbiontti 3/2022

3/2022

58. vuosikerta

Päätoimittajat

Riku Kangasniemi riku.kangasniemi@helsinki.fi

Joonatan Toivanen joonatan.toivanen@helsinki.fi

Toimitussihteeri

Minna Launiainen minna.launiaineni@helsinki.fi

Muut tekijät

Henri Forssten, Suvi Leskinen, Ella Lintunen, Santtu Nissilä, Roope Nykänen, Pyry Puustinen, Inka Ronkainen, Miriam Ronkainen, Jade Sivén, Sara Torppa, Linnea Wartiovaara

Ulkoasu ja taitto

Malin Aulanko, Anna Henriksson, Riku Kangasniemi, Ida Korhonen, Minna Launiainen, Suvi Leskinen, Olli Manninen, Roope Nykänen, Milja Olli, Inka Ronkainen, Miriam Ronkainen, Joonatan Toivanen, Linnea Wartiovaara

Kansi Suvi Leskinen Logo

Anni Virolainen Paino Bofori Oy, Helsinki Painos 100 kpl

ISSN-L 1458-4115

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.

Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Sisällysluettelo

Pj-palsta

kartoitusta Saamenmaalla Loimun terveiset Repäisyt

Kuka ajattelisi luontoa Menneet & tulevat tapahtumat Valloittamassa länsijäätä Lintujen absurdit hintalaput Sivistysyhteiskunnan hiipuminen Una garza, por favor! Syksyn antimia

Toimitus kokeilee: Viikin opiskelijaravintolat Tarotskoopit

Saapas suohon, metsä suojeluun –

Kuka ajattelisi luontoa

Teksti: Riku Kangasniemi – Kuva: Milja Olli

Kun seuraa maailman menoa, on välillä vaikeaa olla vaipumatta epätoivoon ja estää uskoa ihmiskuntaan hii pumasta. Kuinka kaltoin me ihmiset kohtelemmekaan kaikkea muuta elollista tällä planeetalla. On sydäntä särkevää seurata kuinka Suomen valtio hakkaa omis tamiaan luonnonmetsiä, kuinka Brasiliassa tuhotaan Amazonin sademetsiä tai kuinka ylikalastus tyhjentää meriä. Kun jossain tehdään tekoja luonnon suojelemi seksi, toisaalla tuhotaan luontoa kaksin verroin.

Miten ihmiskunta voi selvitä täällä, jos tuhoamme luonnon ympäriltämme? Me tarvitsemme muuta luon toa, jotta voimme elää. Se tuottaa hapen, pölyttää vilje lykasvejamme, huolehtii ravinteiden kierrosta, säätelee ilmastoa ja tekee niin monia muitakin asioita. Luonnon monimutkaiset ravintoverkot ja prosessit ovat edellytys meidän elämällemme niin monin tavoin, että harvoin edes tajuamme sitä.

Miksi me emme kuitenkaan kykene pysäyttämään tai edes halua pysäyttää luontokatoa? Erilaiset eliöt ovat koko ajan suuremmassa ja suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta julkisuudessa suurempana huolena esitetään talouskasvun hidastuminen. Elinym päristöjen tuhoutumisen, uhanalaistumiskehityksen ja lajikadon pitäisi olla ilmastonmuutoksen ohella kaik kein tärkeimpiä keskustelunaiheita. Mutta olivathan päättäjämme mieluummin määräämässä hoitajia pak kotyöhön ja rajoittamassa lakko-oikeutta, kuin ratkaise massa todellisia ongelmia lakkoilun takana. Ehkä sekin kertoo jotain ihmiskunnan tavasta ajatella ja toimia suu remmassakin mittakaavassa. Ongelmia ei voi ratkaista vain oireita hoitamalla.

Meidän pitäisi panostaa luonnonsuojeluun paljon enemmän. Ympäristöministeriön Helmi-ohjelma on mahtava ja sillä saatiin ennätysmäärä rahaa luonnonsuo

jeluun, mutta sekin on vain pisara meressä verrattuna moniin muihin valtion menoihin. Tarvitsemme paljon suurempia panostuksia ja valtion omistamien aluei den suojelua, jotta saamme aikaan oikeasti merkittäviä luonnonsuojelutekoja Suomessa. Samanlaisten toimien pitäisi tapahtua vielä muuallakin maailmassa, jotta voi simme pysäyttää hälyttävällä tavalla etenevän luontoka don. Meidän pitää toimia nopeasti, jotta meillä on vielä tulevaisuudessakin jäljellä monimuotoista luontoa.

Mutta päättävätkö poliitikot ja muut tärkeät toi mijat tehdä jotain? Vai jatkammeko tätä samaa rataa ja tuhoamme kaiken ympäriltämme? Optimismi tun tuu välillä vaikealta, mutta ehkä meillä silti on toivoa. Ainakin lienee parempi uskoa niin, ja pyrkiä vaikutta maan aktiivisesti poliitikkoihin ja yrityksiin, kuin vai pua epätoivoon. Meillä on kaikki tarvittava tieto, mutta sitä pitäisi nyt alkaa käyttää muun luonnon ja ihmisten hyväksi kiihtyvällä tahdilla.

Menneet & tulevat tapahtumat

Koonnut: toimitus

Kevät

28.5. Vuosijuhlat

72-vuotisjuhlia vietettiin Paasitornissa

Syksy

Pre-orientaatio Suomenlinnassa & Orientaatioviikko Fukseille suunnattua toimintaa päästiin nauttimaan tauon jälkeen jälleen ilman epidemiarajoituksia.

13.9. Kertsikauden avajaiset

15.9. Fuksiolympialaiset

Helixin fuksikisat

16.9. 17.5. Kolmen kunnan ralli Mäntyharjun, Hartolan ja Pertunmaan kuntien alueilla suoritettu vuorokauden lintukilpailu, jossa havaittiin yhteensä 97 lintulajia!

21.9. Leffailta kertsillä: animaatiot

30.9. Biodiversiteettipelit

BD-peleissä kierrettiin perinteiseen tyyliin palellen rasteja ja kisattiin parhaimmista suorituksista.

7.10. Fuksisitsit

Symbioosin ja Helixin yhteinen fuksien sitsi-ilta.

9.10. Halias-excu goes PORKKALA

Infernaalisen sään vuoksi peruttu Hangon lintuaseman opastus korvattiin sunnuntaiaamun retkellä Porkkalan niemeen.

19.10. Leffailta kertsillä: lapsuustraumat

Marraskuu

1.11. Viikin merkkimarkkinat

Titsit ja muut lempimerkit Biokeskus 2:sta kello 10–14. 4.11. 5.11. Kenttäasemavierailu Ensisijaisesti fukseille suunnattu kenttistutustuminen.

8.11. Symbioosin syyskokous

Telkänpöntössä kello 17 alkaen pidettävässä kokoukses sa valitaan hallitus ja virkailijat vuodelle 2023.

15.11. Lukupiiri

Kertsillä kello 18 alkaen. Marraskuun kirja on Ismael (Daniel Quinn).

Joulukuu

1.12. 2.12. Jouluristeily

Biosfäärin perinteinen joulurisse 2.12. 4.12. Jouluristeilysimulaattori

15.12. Symbioosin pikkujoulut

Tammikuu

5.1. 14.1.2023 Kilppari-excu

Kilpisjärven kenttäasemalle suuntautuva vapaa-ajan ekskursio.

Valloittamassa länsijäätä

Tromssan yliopiston järjestämällä tutkimusristeilyllä suunnattiin valkoisten pannukakkujen ”maahan” tutkimaan kylmään karaistuneiden hylkeiden fysiologiaa. Samalla päästiin ihailemaan myös alueen muuta faunaa.

al. 2019) ja valaista (Krüger et al. 2020), mutta pääosin tutkimuskohteena on edellä mainittu kuplahylje sekä grönlanninhylje, Pagophilus groenlandicus. Tällä het kellä Vestisen (West Ice) -tutkimusristeilyn tulevaisuus on kuitenkin epäselvä, pääasiassa taloudellisten syiden takia. Ei ole siis varmaa, miten risteily toteutuu tulevai suudessa vai toteutuuko se ylipäätään. Nimestään huoli matta risteilyn määränpää sijaitsee Grönlannin itäranni kolla Norjasta katsottuna lännessä ja sen ajankohta sijoittuu aina maaliskuun loppupuolelle.

Valehtelisin jos sanoisin, etteikö tutkimusristeily Grön lannin länsirannikolle olisi ollut yksi painavista syistä, kun päätin hakea maisteriohjelmaan Tromssan yliopis toon (UiT, Universitet i Tromsø) viime vuonna. Suori tin täällä opiskelijavaihdon keväällä 2021, mikä loppujen lopuksi vakuutti minut siitä, että halusin suorittaa myös maisteriopintoni ja erityisesti graduni arktisen eläinfy siologian maisteriohjelmassa, Pohjois-Norjan vuonoja tutkien. Ja niinpä viime tammikuussa keräsin kamp peeni, karistin Helsingin pölyt kannoiltani ja suuntasin pohjoiseen kaamoksen keskelle.

Risteilyn pääasiallisena tarkoituksena on ollut jo 70-luvulta lähtien kerätä tutkimusaineistoa lukuisiin eri projekteihin niin UiT:lle kuin muihinkin yliopistoihin ja instituutteihin, joiden kanssa Tromssan yliopisto te kee yhteistyötä. Lähimenneisyyden tutkimuksista mai nittakoon esimerkiksi kuplahylkeiden, Cystophora cris tata, ohutsuolen mikrobiomi (Acquarone et al. 2020), silmien UV-valoherkkyys (Hogg et al. 2015) sekä su kelluskäyttäytyminen ja vaellus niiden ensimmäisen elinvuoden aikana (Folkow et al. 2010). Tutkimusta on tehty myös muun muassa jääkarhuista (Blévin et

Tutkimusaluksemme RV Helmer Hanssen lähti liik keelle Tromssan satamasta maaliskuun puolessa välissä. Jo matkan alku oli lupaava, sillä ennen kuin pääsimme edes avomerelle asti Malankivuono tarjoili parastaan ja näimme useita kymmeniä pallopäävalaita (Globicephala melas) sukeltelemassa aluksemme ympärillä. Pian edes sämme avautui avomeri, ja sitä saimmekin tuijotella aika pitkään, sillä matka merijäälle ja hylkeiden luo kesti yh teensä noin neljä päivää. Yli puolet meistä opiskelijoista vietti tuon ajan hytissä sängyn pohjalla, merisairautta potien. Itse olin onnekas ja matkapahoinvointilääkkeet purivat, mutta niistä johtuvasta väsymyksestä johtuen päädyin lähinnä istumaan komentosillan sohvalla ja tui jottamaan horisonttiin parin muun kurssikaverin kans sa. Päiviä piristivät myrskylinnut (Fulmarus glacialis), suulat (Morus bassanus) ja suloiset pikkuruokit (Alle alle)

Kun lopulta saavutimme merijään, jo pelkkä pan nukakkujään tuijottelu tuntui viihdyttävältä pitkän me rimatkan jälkeen. Seuraavina päivinä saimme kuitenkin herätä mitä uskomattomim piin näkymiin: suuria jäälauttoja sil mänkantamattomiin ja näköpiiris sä satoja, ellei tuhansia, kupla- ja grönlanninhylje-emoja kuut tiensa kanssa. Äänimaailma koostui lähinnä grönlannin hylkeiden kuuttien huudos ta. Toisin kuin kuplahylkeet, grönlanninhylkeet imettävät poikasiaan paljon pidem

Teksti: Sara Torppa Kuvat: Sara Torppa & Anna Henriksson

Kuva: Anna Henriksson

Myrskylintu, taustalla Jan Mayen -saari. Kuva: Sara Torppa

Grönlanninhylkeen kuutti. Kuva: Sara Torppa

pään, minkä vuoksi emojen täytyy välissä poistua jäälau talta hankki maan ravintoa itselleen. Jotta emot löytäi sivät takaisin kuuttiensa luo, kuutit pitävät kovaäänistä, lähes ihmis mäistä meteliä. Oikean poika sen varmistus tapahtuu vielä neniä kosketta malla (jep, söpöä), mitä saimme useasti todistaa.

Vaikka risteilyn päätarkoituksena onkin kerätä tut kimusaineistoa, on se opiskelijoille mahdollisuus oppia näiden äärimmäisiin olosuhteisiin sopeutuneiden nisäk käiden fysiologiasta. Kun kudosnäytteet oli kerätty eri tutkimuksia varten, pääsimme eri harjoituksissa oppi maan kuplahylkeiden eri elinjärjestelmien toiminnas ta. Fysiologian opiskeluuni on ennenkin sisältynyt eri eläinten leikkelyä, mutta täytyy myöntää, että aikuisen hylkeen dissektio tuntui ensi alkuun aika hurjalta. Se oli kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua eri rakenteisiin: vastaavaa oppimiskokemusta kun ei voi saada oppikirjasta. Itselleni mieleenpainuvimmat har joitukset olivat keskushermostoon tutustuminen sekä lämmönsäätelyharjoitus, jossa menimme ryhmittäin jäälautoille mittaamaan infrapunalämpömittarilla grön lanninhylkeiden kuuttien pintalämpötiloja. Harjoituk sesta teki erityisen kivan se, että saimme seurata kuut tien lyllerrystä takaisin vapauteen mittauksen jälkeen.

Reissu kesti kokonaisuudessaan noin kaksi viikkoa, josta noin puolet kului Grönlantiin matkustamiseen ja loput itse paikan päällä olemiseen. Saavuttuamme peril le päivät kuluivat harjoitusten parissa, ja kuvailisin niitä pääosin sanalla intensiivinen. Jos emme olleet tekemässä käytännön harjoitusta, kirjoitimme kurssiraporttiamme. Kokemusta vahvisti myös se, että minkäänlaista yhteyttä ulkomaailmaan ei koko reissun aikana ollut. Oli hassua huomata, kuinka ikkunoista näkyvään maisemaan, tai siihen, kuinka iltaisin nukahtaessa jäälautat osuivat aina vähän väliä laivan kylkiin, ehti tottua niinkin lyhyes sä ajassa. Taukojen aikana parasta oli aina kiivetä ylös komentosillalle kiikareiden kanssa ja tuijotella ympäril le. Hylkeiden lisäksi meitä viihdyttivät muun muassa

grönlanninlokit (Larus glaucoides) ja jäälokit (Pagophila eburnea), jotka olivat tulleet ruokailemaan jäälautoilla lojuvilla hylkeiden istukoilla. Pari päivää perillä oltuam me ulkona odotti jälleen uskomaton näky: kaksi jääkar hua lähestyivät laivaa hyppien jäälautalta toiselle. Kaikki harjoitukset keskeytettiin hetkeksi, ja kaikki opiskelijat liimautuivat kameroiden kanssa komentosillan ikkunoi hin, osa ulos kannelle. Oli aika mykistävää nähdä näi tä eläimiä niiden omassa elinympäristössään erityisesti siksi, että sinä aikana, kun katselimme niitä, ne ehtivät lahdata toistakymmentä hylkeenpoikasta. Alussa saim me tähyillä nalleja aika kaukaakin, mutta haistettuaan meidät ne tulivat rohkeasti lähemmäs laivaa noin parin kymmenen metrin päähän.

Reissusta jäi siis käteen liuta asioita, joita en uskonut koskaan pääseväni todistamaan omin silmin. Kaiken edellä mainitun lisäksi mieleen jäivät lukuisat antoisat keskustelut niin omien kurssikavereiden kuin opettaji enkin kanssa, jotka auttavat selkeyttämään näkemystä siitä, mitä tulevaisuudessa haluaa itse tehdä vaikka lä hes yhtä hukassa sitä kyllä varmaan edelleen ollaan. Kun viettää yli kaksi viikkoa pienellä laivalla samojen ihmis ten kanssa eristyksissä ulkomaailmasta, syntyy ryhmä henki, jota voi varmaan verrata jossain määrin kenttis kesiin. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin ihailu ja kunnioitus näitä äärimmäisen sopeutuneita eläimiä eli hylkeitä kohtaan.

Kuvat: Anna Henriksson

Kuplahylje

Kuplahylkeet asustavat Pohjois-Atlantin alueilla paksuil la jäälautoilla ja ovat tunnettuja äärimmäisestä sukellus käyttäytymisestään. Ne tekevät pääasiassa 100 600 met rin syvyisiä ja 5 25 minuutin pituisia sukelluksia, mutta joidenkin yksilöiden tiedetään erikoistuneen jopa kilo metrin syvyisiin ja jopa tunnin pituisiin sukelluksiin. Tämä tekee kuplahylkeistä erittäin kiinnostavan hypok siaan liittyvän tutkimuskohteen, sillä näiden sukellusten aikana niiden kudosten, eritoten aivojen, täytyy kestää hapenpuutetta (Folkow & Blix, 1999).

Maaliskuun loppupuolella naarashylkeet raahautu vat paksuille jäälautoille synnyttämään. Vastasyntyneen kuutin elämä on taistelua alusta asti, sillä lämpötila voi tuulen vaikutuksesta laskea jopa 60 asteeseen. Emo imettää kuuttia vain 3 4 päivän ajan maidolla, joka on energiarikkaampaa kuin tiedettävästi millään muulla ni

säkkäällä. Tämän myötä kuutti voi kasvaa yhdessä päi vässä jopa 7 kiloa painoa.

Niiden muutaman päivän aikana, kun naarashylje imettää poikastaan, se myös puolustaa kuuttia hyvin ag gressiivisesti ja ajaa mm. urokset pois, kuten ohessa ole vassa kuvaparissa näkyy. Näiden muutaman päivän jäl keen tapahtuu totaalinen muutos ja emo jättää kuutin oman onnensa nojaan. Sen täytyy selvitä kasvattamansa rasvakerroksen avulla seuraavat viikot jäälautan päällä, ennen kuin se on valmis sukeltamaan itse (Blix 2005).

Kuvissa tumma uros ja vaaleankirjava naaras. Oikealla olevassa kuvassa myös kuutti eli “blue-back”. Kuplahylkeen suomenkielinen nimi johtunee urosten sieraimen limakalvosta, jonka ne voivat puhaltaa täyteen ilmaa ns. “kuplaksi”: ilmiö, joka liittyy niin reviiri- kuin lisääntymiskäyttäytymiseenkin. Kuvat: Sara Torppa

Lähteet:

Acquarone M, Salgado-Flores A, Sundset MA (2020) The bacterial microbiome in the small intestine of hooded seals (Cystophora cristata). Microorganisms 8:1664 https://doi.org/10.3390/microorganisms8111664

Blévin P, Aars J, Andersen M, Blanchet M-A, Hanssen L, Herzke D, Jeffreys RM, Nordøy ES, Pinzone M, de la Vega C, Routti H (2019) Pelagic vs coastal – key drivers of pollutant levels in Barents Sea polar bears with contrasted space-use strategies. Environ Sci Technol https://doi.org/10.1021/acs.est.9b04626

Blix AS (2005) Arctic Animals and their Adaptations to life on the edge. Tapir. Trondheim. 79-90. Folkow LP & Blix AS (1999) Diving behaviour of hooded seals (Cystophora cristata) in the Greenland and Norwegian seas. Polar Biology, 22, 61-74.

Folkow LP, Nordøy ES, Blix AS (2010) Remarkable development of diving performance and migrations of hooded seals (Cystophora cristata) during their first year of life. Polar Biol 33:433-441.

Hogg C, Neveu M, Folkow L, Stokkan K-A, Kam JH, Douglas RH, Jeffery G (2015) The eyes of the deep diving hooded seal (Cystophora cristata) enhance sensitivity to ultraviolet light. Biol Open 4(7): 812-818 https://doi.org/10.1242/ bio.011304

Krüger A, Fabrizius A, Mikkelsen B, Siebert U, Folkow LP, Burmester T (2020) Transcriptome analysis reveals a high aerobic capacity in the whale brain. Comp Biochem Physiol A 240:110593 https://doi.org/10.1016/j.cbpa.2019.110593

Tipupalsta

Lintujen absurdit hintalaput

Teksti ja kuvitus: Roope Nykänen

Olet koirasi kanssa ulkona ja päätät päästää sen hetkeksi vapaaksi. Hurtta touhuilee omiaan, mutta huomaat jossain kohtaa, että koirasi kantaa suussaan jotain. Löydät kidasta kuolleen naakanpoikasen. Onneksi olkoon, olet velvollinen maksamaan valtiolle 101 euron korvauksen eläimen kuolemasta!

Suurin

osa Suomessa pesivistä lintulajeista on rau hoitettuja, mikä tarkoittaa, että niiden tahallinen vahingoittaminen tai häiritseminen on laissa kielletty. Jokaiselle rauhoitetulla lajille on myös määrätty korva ussumma, joka henkilön kuuluisi maksaa, jos hän syyl listyy eläimen tahalliseen vahingoittamiseen. Tähän las ketaan myös lemmikkien tekemät veriteot, sillä omistaja on luonnollisesti vastuussa lemmikin toilailuista.

Korvaussummat vaihtelevat lajien välillä ja summi en suuruuteen vaikuttavat useat tekijät. Hinnat vaih televat kymmenistä euroista moniin tuhansiin. Lajin uhanalaisuusstatus, kannan koko sekä kannan uusiutu miskyky ovat ohjeellista arvoa määrääviä tekijöitä. Mo nilla isokokoisilla linnuilla on pitkä sukupolvien väli ja pienet poikueet, mikä selittää niiden mahtipontisempia hintoja.

Historian havinaa

Rauhoitettujen lajien kohdalla korvaussummia on vii meksi päivitetty yli 20 vuotta sitten, vuonna 2002. Tä män myötä korvaussummat eivät vastaa lajien todellista tilaa. Hyvän esimerkin tarjoavat sirkkulajit. Peltosirkun (Emberiza hortulana) uhanalaisuusstatus on siirtynyt 20 vuoden aikana vaarantuneesta äärimmäisen uhanalai seen. Lajin kannan taantuminen on ollut musertavaa, sillä vielä 80-luvulla pesiviä pareja arvioitiin olevan 200 000. Vuonna 2015 arvio oli enää 4000 paria ja trendi on senkin jälkeen jatkunut laskevana. Peltosirkun korvaus summa: 34 euroa.

Vastaavasti Suomen pikkusirkut (Schoeniclus pusil lus) voivat hyvin. Kyseessä on Suomen ainoa sirkkulaji, joka on onnistunut välttämään uusimpaan Punaiseen kirjaan päätymisen. Viimeisimmän arvion mukaan pesi viä pikkusirkkuja oleskelee Suomessa noin 20 000 paria. Korvaussumma: 589 euroa.

Muuttuvien kannan kokojen lisäksi korvaussummia vääristää jatkuva inflaatio. Rahan arvon laskiessa myös korvaushinnan arvo laskee. Alati köyhtyvän luonnon

kannalta ei ole reilua, että rikkomuksista saa aiempaa kevyempiä rangaistuksia. Samalla korvaussumman luo ma pelote haalenee.

Riista- ja petoeläimien korvaussummat on päivitet ty vähemmän aikaa sitten, vuonna 2010. Vuonna 2021 uudistettiin lintujen suojeluarvojen laskentamalli (Ra jasärkkä et al., 2021). Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen kertoi, että korvaussummien uudistaminen on ympä ristöministeriössä valmisteilla ja uudistuksessa tullaan hyödyntämään uutukaista laskentamallia.

Pimennossa

Korvaussummien korottamisen lisäksi on tärkeää, että tulevaisuudessa luonnonsuojelurötöksistä jäisi todella kiinni. Luonnonsuojelurikoksia ja -rikkomuksia kir jataan Suomessa vuosittain nimittäin erikoisen vähän. Esimerkiksi vuonna 2020 luonnonsuojelurikoksista tuo mittiin 56 kertaa, kun taas luonnonsuojelurikkomuksia kirjattiin 45. Summa on todella alhainen jo pelkästään verratessa sitä arvioihin, kuinka paljon kissat tappavat

luonnoneläimiä vuodessa. Suomalaisten kissojen suihin on nimittäin arvioitu menevän noin miljoona eläintä kuukaudessa, joista 144 000 on lintuja.

Luonnonsuojelurikoksista rankaiseminen on Suo messa haastavaa johtuen suuresta pinta-alasta sekä toimintakulttuurista, jossa naapurin suorittamia lait tomuuksia ei ilmoiteta viranomaisille. Ongelmaan on pyritty vaikuttamaan lisäämällä valvontaa hankeluon teisesti sekä lisäämällä kansalaisten tietoisuutta luon nonsuojelurikoksista. Jotta luonnonsuojelurikoksista joutuisi edesvastuuseen, on myös keskeistä, että rikose päilyjen tutkinta toteutuu.

Kalleimmatkorvaussummat:lintujen

Lähteet:

Äärimmäisen uhanalaistenkorvaussummat:lintujen

Kiljukotka 6728 e

Kiljuhanhi 6391 e

Tunturihaukka 6391 e

Heinäkurppa 4373 e

Rantakurvi 3868 e

Tunturipöllö 3369 e

Tunturikiuru 3196 e

Niittysuohaukka 2018 e

Haarahaukka 1514 e

Kuningaskalastaja 841 e

Pikkusirri 673 e

Suokukko 420 e

Vuorihemppo 336 e

Turturikyyhky 252 e

Pikku-uikku 252 e

Mustatiira 185 e

Peltosirkku 34 e

Punasotka 25 e

Ympäristöministeriö (2017), Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot.

Minna Uusivirta (2020), Kissat tappavat kuukaudessa 144 000 lintua: ”Ei ole kyse kissavihasta – Kissa on mukava lemmikki, mutta sen paikka ei ole luonto” , Apu.

Heidi Sullström (2013), Norpasta kymppitonni, siilistä satanen – tämän verran maksaa suojellun eläimen tappaminen, Yle.

Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus (2001), Suomen lajien uhanalaisuus 2000.

Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus (2019), Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019.

Suomen kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä (2021), Ympäristörikoskatsaus 2021.

Ari Rajasärkkä, Teemu Lehtiniemi, Andreas Lindén, Markku Mikkola-Roos, Juha Tiainen, Antti Below, Aili Jukarainen, Jorma Pessa, Päivi Sirkiä & Jari Valkama (2021), Suomen pesimälintujen suojeluarvot.

Tipupalsta

Sivistysyhteiskunnan hiipuminen

Teksti: Pyry Puustinen

”Politiikka on rikki.” Tätä kyseistä lausahdus ta on toisteltu jo väsyttävän kauan, useim miten erinäisten poliittisten ääripäiden edustajien toimesta. Minun mielestäni sivis tysyhteiskuntamme on puolestaan rikki, tai ainakin hajoamassa hitaasti, mutta varmasti. Tämä puolestaan näkyy oireiluna yhteiskun nallisen tason päätöksenteossa. Sen sijaan, että puhaltaisimme yhteen hiileen, kinastelemme asioista, jotka ovat oikeisiin ongel miin verrattuna mitättömiä. Politiikasta on tullut selviytymistaistelua, jossa tapellaan äänestysluvuista sen sijaan, että tehtäisiin puhtaasti koko kansaa hyödyttäviä päätök siä. Erityisen ongelmallinen on ilmiö, jossa mistä tahansa kysymyksestä tulee poliittinen kysymys, kun poliitikot iskevät siihen kiin ni. Oikeassa sivistysyhteiskunnassa näin ei tapahtuisi.

Tieteen synnyttänyt ja suurin sitä ajava voima on uteliaisuus. Maailman todellisesta luonteesta voi saada kiinni hetkellisesti, jos keskittyy tarkastelemaan sitä sellaisenaan, ilman muita motiiveja, kuin sen tarkastele minen. Muut motiivit ovat usein haitallisia ja niiden ansiosta ihminen osaakin johtaa itsensä harhaan lähes ällistyttävän tehok kaasti. Jostain syystä meillä on myös halu olla oikeassa, mikä pahentaa asioita entises tään. Biasoituminen onkin niin vakava on gelma, että olemme kehittäneet keinoja sen välttämiseksi ja vähentämiseksi, jotta emme hankaloittaisi tutkimustyötä. Tämä ei jostain

kumman syystä mene poliitikkojen kaaliin. Politiikka on tietyssä mielessä lähestymis tapansa puolesta täydellinen tieteen vasta kohta. Kaikki siinä on läpikotaisin biasoitu nutta, ja ihmiset eivät osaa katsoa maailmaa muun, kuin oman poliittisen linssinsä läpi. Tämä on hyvin ongelmaista monestakin syystä, joista luettelen pahimmat.

1. Poliittisen linssin läpi katsottuna kaikki on poliittista. Jos empiirinen tieto sattuu tuke maan vastapuolen poliittisia näkemyksiä, se demonisoidaan, koska ”Eihän vastapuolen kanssa voi olla samaa mieltä. Hehän yrittävät polkea meidän äänestäjien etuja.”

2. Sitoutumattomat tutkijat leimataan po liittisesti biasoituneiksi sen mukaan, mihin lokeroon heidän tuottama tietonsa sattuu sitä tarkastelevan poliitikon poliittisen lins sin näkökentässä putoamaan.

Näiden ansiosta tehokas lobbaaminen on mahdollista, joka sitten puolestaan johtaa usein päätöksiin, jotka ovat siististi sanot tuna empiirisen tiedon kanssa ristiriidassa ja ihan aikuisten oikeasti virheellisiä. Muu tamina esimerkillisinä mainintoina vaikkapa edelleenkin lobattavat avohakkuut, Suomen täysin kestämätön kaivoslaki, uhanalaisten lajien metsästämisen salliminen, riistan ajo luonnonsuojelualueiden läpi, ihmisten kro notyyppien huomioimattomuus päätöksen

teossa, lapsiköyhyyden vakavuuden laimin lyönti, turpeen luokittelusta kinasteleminen, lentoyhtiöiden tekohengitys… Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta point ti on varmaankin tullut jo selväksi? Vaikka lähtisimme liikkeelle niinkin (toivottavasti) yleisesti hyväksytystä premissistä, kuin yh teiskunnan toiminnan turvaaminen pitkällä aikavälillä, niin päätyisimme nykyisenkaltaiseen tilanteeseen, koska introspektioky vyttömät karvattomat apinat eivät kykene olemaan sinut oman perusolotilansa kanssa, vaan hukuttavat eksistentiaalisen tuskansa kaiken maailman turhuuksiin, joista muut sitten saavat resursseja, joilla mahdollistaa oma eskapisminsa. Rinkirunkkaus jatkuu ja sen kritisoiminen on demonisoitu äärimmäi syyksiin asti.

Kaiken tämän taustalla on lähes lapselli nen halu olla oikeassa, ja jokin ihmeellinen käsitys siitä, että jokainen oma mieliteko, joka nyt vaan sattuu olemaan lain puitteissa sallittava, on oikeutettu. Missähän vaihees sa on päässyt unohtumaan se, että ihmiset nekin lait ovat säätäneet, ihmiset niitä myös muuttavat, ja tästä syystä jonkin asian lailli suus ei todellakaan ole vakavasti otettava tae, saati perustelu sille, että se olisi esimerkiksi empiirisen tiedon valossa oikein. Oikeastaan tämä on lähes tuskallisen itsestään selvää, koska eihän empiirinen tieto oikeasti pääse päätöksenteon perustaksi, paitsi sellaisissa kysymyksissä, jotka koskettavat meitä kaik

kia, välittömästi. Jos kyse on edes vähän hi taammin lähestyvästä uhkasta, niin yksimie lisyys voidaan unohtaa kokonaan. Väitänkin, että jos tarkastellaan yhteiskuntaan kohdis tuvien uhkien ja muutosten vaatimaa reak tioaikaa, niin on olemassa jokin lukuarvo, jota suurempaa reaktioaikaa vaativat uhat ovat sellaisia, joihin ihmiskunta ei pysty vas taamaan. (On olemassa myös alaraja, mutta se ei ole nyt relevantti.) Ilmastonmuutos on todennäköisesti hyvin lähellä tätä rajapyyk kiä, toivottavasti kuitenkin sen alapuolella.

Edellä mainittu kohta 1. johtaa myös siihen, että empiiristä tietoa ei oteta vaka vasti ja sen seurauksena tiedon välittäminen tiedeyhteisöltä päättäjille hidastuu merkit tävästi. Sivistysyhteiskunnalla tarkoitetaan kirjaimellisesti yhteiskuntaa, jossa sivistys tä arvostetaan. Mutta empiirisellä tiedolla, joka luetaan sivistykseksi, ei vaikuta olevan Suomessa itseisarvoa, koska korkeakoulut on muutettu koulutusputkiksi, joissa akatee misen vapauden sijaan opiskelijoita käsitel lään kuin broilereita kasvattamolla. Vedoten koko aiempaan tekstiin, empiiristä tietoa ei myöskään selkeästi arvosteta poliittisten päättäjien, sekä omaa etua tavoittelevien ahneiden egoististen taloususkovaisten kes kuudessa (pl. ne hetket, kun se edistää omaa agendaa). Täten Suomi ei ole kuin osittainen sivistysvaltio. Haluammeko, että se hiipuu täydelliseksi poliittiseksi kaaokseksi?

Ulkomaantoimitus

Una garza, por favor!

Pitkän kesäloman vapaus heitti kaksi lintuintoista biologia Iberian niemimaalle.

Heinäkuu 2022

Sääennustetta ei tarvitse katsoa, kun ulkona Sevillan kesäyössä odottaa tutusti +30jotain astetta ja selkä val mistautuu vastaanottamaan rinkan kantamisesta syn tyvän hien. Saavumme kaupungin linja-autoasemalle Portugalista ja tästä alkaa kolmen viikon reissumme varsinainen lintuiluviikko Espanjan lajistoon tutustu en. Lissabonista tuttujen kauluskaijojen lisäksi hostel limatkaamme säestää uusi papukaijamainen ääni, ehkä munkkiaratti, mutta pimeyden ja kantamusten takia havainto jää epäilyksen tasolle.

Suunnitelmamme oli vuokrata auto Sevillasta ja matkata Espanjan läntisen rajan Dehesa-aroja pitkin Pyreneiden vuoristoon, mutta rajun kuivuuden synnyt tämät metsäpalot ovat koetelleet aluetta niin pahoin, että reitin vaihto oli välttämätöntä. Mistään ei tunnu löytyvän kokonaisvaltaista tietoa paraikaa riehuvista maastopaloista, mutta onneksi espanjan alkeiden turvin löysimme vihdoin nettisivun, jonka tietojen perusteella rakensimme oman Google Maps -karttamme heinä kuun paloalueista. Selkäpiitä kylmäsi ajatus tulen nie lemistä eliöistä.

Päätimme taittaa matkan Pyreneille turvallisinta reittiä, rannikkoa pitkin. Auto alla tuntui vapautta valta elää niin hetkessä, että Pyreneiltä varaamaamme vuoristomajataloa lu kuun ottamatta emme valinneet majapaikkoja etukäteen. Rannikko reitin jälkeen tärkein suuntaviivaamme kään tävä tekijä oli birdingp laces.eu-sivusto, jonka löysimme jo matkan valmisteluvaiheessa.

Nettisivun idea on, että lintuharrastajat ympäri Eurooppaa voivat merkitä kar talle kotiseutujensa

parhaat lintupaikat ja tarjota vieraileville kävijöille kuvan alueen linnustosta ja vinkkejä paikkojen saavuttamiseen. Portugalis sa ollessamme teimme pilottikokeen sivuston vinkeille, mikä johdatti meidät vilkkaan moottoritien viereen kii karoimaan vartioidulle Portugalin armeijan harjoitus alueelle. Mutta mainostettujen pitkäjalkojen, silkkiha ikaran, jalohaikaroiden ja pikku-uikkujen näkeminen vakuutti meidät sivuston pätevyydestä.

Takaisin (P)asi(l)aan. Sevillan lounaispuolella meitä odotti ensimmäinen kohteemme, Doñanan kansallis puisto. Ajoaikaa kertyi reilut puoli tuntia, kun suhau timme Sevillasta rannikolle päin ja jotenkin kaoottisen liikenteen keskellä satuimme katsomaan juuri oikeaan suuntaan, kun munkkiaratti lensi automme vieres tä. Saimmepahan mysteeriäänelle kasvot. La Rocina -luontokeskuksen parkkipaikalla leikkisät siniharakat toivottivat meidät tervetulleiksi puistoon ja kävelim me bambumajamaiseen piilokojuun tsekkaamaan lin tutarjonnan. Kaukoputki-Sepi sai yhden pysähdyksen taktiikalla välittää meille monta elämänpinnaa, kun kuivuneen joen uomalla piti siestaa muutama avosetti ja pääskykahlaajia. Jälkimmäisen nimeämisperuste tuli selväksi, kun parikymmenpäinen parvi lähti lentoon haarahaukan hätistämänä – lento muistutti pääskystä melko lailla. Vaikka monet täkäläiset lajit olivatkin en simmäisinä päivinä vielä hieman vieraita, pensaikossa istuskelevan punaruskeapäisen lepinkäiseltä näyttävän linnun nimeä ei tarvinnut kauheasti hakea. Välillä sen tään lajin helppous viehättää.

Kuulimme espanjalaisilta biologikavereiltamme reissua edeltäneellä kenttäkurssilla varoituksen, että kesä on huonoin aika vierailla Doñanassa sen upeudesta huolimatta, sillä ympäröivien tilojen mansikkafarmarit johtavat laittomasti kosteikkoalueen veden maiden sa kasteluun. Tästä viisastuneina aloimme boikotoida mansikoita ja valitsimme toiseksi stopiksemme puiston José Antonio Valverde -luontokeskuksen, jonka kuva uksessa luvattiin, että siellä on vuodenajasta riippumatta aina vettä. Ensimmäinen reittivalintamme kohteeseen johti länkkärielokuvamaisen pikkukylän läpi hyvin siro

Teksti: Linnea Wartiovaaara Kuvat: Linnea Wartiovaara & Roope Nykänen

hiekkaiselle tielle, jossa puistonvartijat pysäyttivät mei dät ja kertoivat, että jos jatkamme eteenpäin tällä autol la niin jäämme kiinni hiekkaan. Kiertoreitti kuitenkin tarjosi meille nähtäväksi töyhtökiuruparin niin harmi tus vähän lieveni. Toinen, puistonvartijoiden neuvoma reittivalinta päättyi pitkän ja kuoppaisen tien jälkeen paikallisten protestiksi lukitsemaan aitaan. Nyt harmitti hieman enemmän, mutta pensasvarpusparvesta sai taas lohtua. Kolmannella reitillä oli niin isoja kuoppia ties sä, että matka eteni pujotellen 20 km/h:n nopeudella, mutta tällä kertaa tärppäsi. Olimme pujotelleet reilun vartin verran, kun huomasimme tien yli lentävän val koisen ja linjakkaan olennon – ”kapustahaikara??!!”:n. Kohteen hehkutettu mutta meidän hieman jopa uto pistisena pitämämme laji liihotteli kaikessa rau hassa läheiseen peltoon ja pysähtyessämme sitä ihailemaan pellosta löytyi jo aiemmin matkalla havaittujen lehmähaikaroiden ja kattohaikaroiden lisäksi mustahai kara, silkkihaikara ja yöhaikara. Kun vielä harmaahaikara tallusteli esiin ojan penkasta niin kuuden haikara lajin taikapelto oli valmis. Haikaroi den mahtia reunustivat nöyrästi ohi lentävät pronssi-iibikset, haarahaukat ja käärmekotka, joille riitti huomiota gazpachoa ja eväspasteijoita mutustaessa.

Toinen päivä taittui Morón de la Fron teran motellista Cartagenaan toiveikkaasti Blåkrå kaksi nimeämämme auton kyydissä. Pelasimme kortit sen varaan, että nimi on enne, ja näin kävi, kun tien päällä näimme kolme sininärheä sähkölangoilla istus kelemassa. Kun auto lähestyi Fuente de Piedran luon nonsuojelualuetta, kylän koristeluista ei jäänyt epäsel väksi, mikä on sen lintuvetonaula.

Melko kuivuneella suolajärvellä viih tyi noin viiden kymmenen linnun flamingoparvi! Jär ven laitamien lam met tarjosivat ko din muun muassa valkopääsorsille, mustajalkatylleille, marmorisorsille, mustakaulauikuil le ja pitkäjaloille. Vesilintuja ja kah laajia katsellessa

aamupäivän aurinko ei jäänyt ainoaksi taivaalla sädehtiväksi elementiksi, kun jo herkeämättömäksi käynyt odotus pal kittiin ja neljä me hiläissyöjää tulivat syöksähtelemään päidemme päälle. Yksi nimeltä mainit sematon Symbion tin päätoimittaja vähän arveli, että reissumme jälkeen olisimme jo kyllästyneitä mehiläis syöjien ääneen, mutta emme usko, että sellaista voisi ikinä tapahtua <3

Vaikka sitä voi olla välillä hankala uskoa, me jokseenkin lintuhenkiset tyypit tykkäämme myös muista luontokappaleista kuin linnuista. Näin ollen tämä rannikkoetappi Cartagenasta Vinarokseen piti hyödyntää eri tyisellä tavalla startaten samoista tunnelmista kuin mihin päivä hieman pohjoisempana päättyi – snorklaukseen!

Välimeren vedet ällistyttävät aina kirkkau dellaan ja pelkästään vesikasvien kirjoa katsellessa olisi viihtynyt mainiosti tovin jos toisenkin. Mereisissä eläi missä lajintuntemuksemme taso ei yllä kovin korkealle, mutta merisiilit, rantavedestä löytynyt kalmari, lukuisat meduusat, tokkomaiset pohjan tonkijat sekä kampelat olivat meidän ykkössuosikkimme. Okei pakko kuiten kin mainita, että Cartagenan rannikolla meitä siunasi olemuksellaan myös aina yhtä upea ruostepääsky ja Vi naroksen illassa ylitsemme liisi välimerenlokki.

Barcelonan eteläpuolella sijaitseva Ebro-joen suisto on monissa listauksissa Espanjan lintukohteiden ykkö nen, minkä takia halusimmekin vierailla siellä vielä en nen Pyreneille siirtymistä. Olimme aluksi hieman skep tisiä siitä, mitä uutta se voisi meille enää tarjota, kun aiemmat kohteet olivat olleet jo niin monimuotoisia, mutta niin vain Ebro-joen ja Välimeren murtovesialue pääsi yllättämään. Luontokeskus oli odottamattomasti museon ja havainnointireitin fuusio, mutta pääsylipuil la tuetaan suoraan alueen suojelua eikä sisäänpääsystä siksi tuntunut pahalta maksaa. Reitin piilokojujen sei nillä oli universaaliin tapaan opastetaulu lajeista, joita voi paikasta havaita ja siihen kuului nöyrästi vain viisi

Ulkomaantoimitus

Ulkomaantoimitus

eri tiiralajia. Näistä vii destä vain yksi, riutta tiira, jäi puuttumaan meidän listastamme, kun havaitsimme Suomessakin yleisiä räyskiä ja kalatiiroja ja niiden lisäksi val koposkitiiroja ja pik kutiiroja. Saimme myös haikaralistaamme kartutettua yhdeksään lajiin, kun spottasimme suolavesialtaasta ruskohaikaran aamukävelyllä.

Luontokeskuksen lisäksi vierailimme vielä toisessa Ebron alueen kohteessa, Riet Vellin luonnonsuojelualu eella. Säihkylintujen nelikko sai puuttuvan täydennyk sensä, kun Portugalista (ja Suomesta) tuttu harjalintu johdatti meidät piilokojulle ja hetken päästä kuningas kalastaja lehahti kuin tyhjästä oksankarahkan tarkkai lupaikalle. Oli häkellyttävää saada seurata tämän sini sen tyypin kalastuspuuhia aivan lähietäisyydeltä, kun minuuttien ajan lähes liikkumatta istuskellut lintu oli silmänräpäyksessä molskahtanut kauttaaltaan pinnan alle. Havainnointiolosuhteet olivat kuin Pornaistennie men piilokoju meets Lammin saunan ylälauteet Vir kailijavaihtareilla, kun väkeä savustetaan ulos eli meille lähinnä kotoisat. Tarkkaillessamme kiivaasti kaikkien nokikanojen nokan tyveä kruununokikanan toivossa, kojun lähellä oleva liejukanapari alkoi pitää kovaa mek kalaa. Yhtäkkiä teeren kokoinen sulttaanikana lipui yl väästi esiin ruovikosta ja erityisesti tästä lajista aiemmin toivonsa menettänyt Roope mykistyi ihastuksesta. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä sananvaihtoa rantaka nat kävivät, koska tässä tilanteessa sukulaisjätti (ei Roo pe) jäi ahtaalle ja tyytyi uiskentelemaan matkoihinsa. Ennen Blåkråkan palauttamista Barcelonan sata maan jäljellä oli vielä yksi kohde Pyreneiden vuoristos sa: Ordesan ja Monte Perdidon kansallispuisto. Majoi tuimme kansallispuiston rajojen sisällä vuoristomajatalossa, jonne vievä tie oli niin hirvittävää serpentii niä, että päätimme oitis poistuvamme sieltä seuraavaksi vasta lähtiessä.

Vuorimaisemien lisäksi Pyreneil le meitä veti sen omaleimainen lin

tulajisto, joista erityisimpänä mainittakoon lähes ainoa Euroopassa sijaitseva partakorppikotkaesiintymä. Toisin kuin Suomessa, Espanjasta korppikotkalajeja löytyy, ja oli lievästi sanoen tajunnanräjäyttävää, kun heti park kipaikalla autosta poistuessamme havaitsimme niistä kolme. Jopa muuttohaukalle tuli äänestä päätellen hätä, kun useampi hanhikorppikotka, kaksi pikkukorppikot kaa ja yksi partakorppikotka saapuivat samoille apajille. Uskomaton lintuelämys päättyi tosin tahmaiseen kieli muuriin, kun majatalon lintuja harrastava omistaja tuli kysymään espanjaksi, että mitä lajeja taivaalla näkyy. Falco peregrinus toimi molemmilla kielillä ja myös kel taharmaa harvinaisuus vaikutti olevan ymmärrettävissä partaa elehtivästä käsiliikkeestä. Ehkä.

Vuoriston häkellyttävät maisemat, korppikotkat, isohaarahaukat, pensassirkku, kalliopääsky, vuoriuuni lintu, olematon kenttä, internetin puute ja vaellusreitit takasivat suoran päänsisäisen pakoreitin kaikesta muus ta. Viimeisenä iltana paikalliseen tapaan kello yhdeksän päivällispöydässä ei voinut muuta kuin arvostaa kaikkea koettua ja kokematonta, Pyreneiltä ja koko matkalta. Ensimmäinen todella paljon lintuihin keskittynyt ja ainutkertainen reissu toi sekä luontomatkustamisesta että Espanjasta esiin valtavasti uusia puolia. Euroopan linnusto näyttäytyy nyt jokseenkin uudenlaisessa valos sa ja maantieteellisesti erillään asuvien lajien ekologiaa ja sukulaisuussuhteita on helpompi hahmottaa. Ehkäpä nyt sen ruostepääskynkin tunnistaisi, jos sellaisen kanssa sattuu liitämään Haliakselle samaan aikaan.

Syksyn antimia

Teksti: Santtu Nissilä – Kuva: Minna Launiainen

Moikka Symbiontit! Syksy on jo päässyt aloilleen ja metsät tarjoilevat monenlaisia syö täviä maanpäällisiä itiöemiä. Siksipä tällä kertaa Kulinaristin palstalla tarjoillaan erit täin maukas kastike suppilovahveroista (Craterellus tubaeformis).

Ainesosat: suppilovahveroita salottisipuli 2–3 valkosipulin kynttä oliiviöljyä kaurakermaa 1 sitruuna maustekirveli suolaa & mustapippuria

Heitä juuri poimimasi tuoreet suppikset pannulle kuumenemaan, niin että niistä haihtuu ylimääräinen vesi pois.

Lisää oliiviöljy tai jokin muu haluamasi rasva. Pilko salottisipuli ja valkosipulikynnet.

Heitä sipulit pannulle ruskistumaan suppisten kanssa ja mausta koko setti suolalla. Sienet imee tosi hyvin suolaa, joten jos suolainen ruoka on mielekästä, suolaa voi lisätä runsaasti.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää kaurakerma.

Raasta hieman sitruunan kuorta sekaan ja purista kaik ki mehut, mitä sitruunasta lähteekään mukaan settiin.

Lisää lopuksi mustapippuria ja muita mausteita oman fiiliksen mukaan.

Maustekirveli toimii erittäin hyvin kaikkien sienikas tikkeiden kanssa.

Tarjoile haluamasi pastan kanssa.

palsta

Toimitus kokeilee

Viikin opiskelijaravintolat

Teksti ja kuvat: Inka Ronkainen

Viikki ja sen kaikki ravintolapalvelut ovat taas avautuneet! Toimitus vieraili kaikissa Viikin opiskelijaravintoloissa ja selvitti, miten eri ravintolat skaalautuvat.

Biokeskus

Bio- ja ympäristötieteellisen opiskelijoille tuttu ja turvallinen Biokeskuksen Unicafe tarjoaa poikkeuk setta tasaista laatua – ja rapeita kalapaloja. Biokes kuksen henkilökunta pitää huolta sekasyöjien kah den kala-annoksen viikkosuosituksesta tarjoilemalla kalaa erikokoisina paloina erilaisissa kastikkeissa ja kuorrutteissa. Tällä kertaa 2,70 euroa (hinta ennen 3. lokakuuta 2022) maksava ateria koostui riisistä, sit ruunaisista kalapaloista ja lisukekastikkeesta. Salaat tipöytä oli monipuolinen ja leipävalikoima miellyt tävä. Vegaanivaihtoehtokin löytyy päivittäin. Ainoa moitittava asia on välillä ilmenevä tomaatti-yrtti-sa laatinkastikkeen puute ja ruuhka-aikoina muodostu vat jonot. Salaatinkastikeasiasta on laitettu palautetta ja jo seuraavana päivänä sitä oli taas saatavilla.

Viikuna

Viikunan avautumista odotettiin Viikissä kuin kuuta nousevaa. Opiskelijat, jotka muistavat Viikin ennen pandemiaa kertoivat jälkipolville tarinoita Viikunan Unicafen pizzaperjantaista. Minäkin sain päätoimi tuksesta yhden ainoan ohjeen tätä kirjoitusta varten: ”Viikunassa on sitten käytävä perjantaina”. Vahingos sa sivuutin tämän ohjeen eli pizza-arvostelu jää tällä kertaa tekemättä. Sen sijaan lautasella komeili peru namuusia, muikkuja ja kermaviilikastiketta. Lounas oli päivän erikoinen, eli hintaa veloitettiin 4,90 eu roa. Annoksessa oli samanlaisia haasteita suolanpuut teessa kuin Tähkässä. Maustepöydässä eniten ruoka suolaa muistuttava mauste oli limepippurisekoitus, joka teki ruuasta kyllä makoisampaa. Salaattipöytä ja leipäpöytä olivat samantasoisia kuin Biokeskuksessa, eli tasaisen herkullisia. Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus, seuraavan kerran matkaan EE-taloon ko kemaan pizzaperjantait!

Viikunan päivän erikoinen ei tällä kertaa ollut pizza, vaan muikut ja pottumuusi.

Tähkä

Jos tuoreen leivän ja Unicafeista bännätyn mehun vuoksi on valmis vaeltamaan kolmannen Biokes kuksen, Coolheadin ja vielä eläinsairaalankin ohi, on Tähkä oikea valinta. Eläinlääketieteen opiskeli joiden tiloissa toimiva ravintola on kompakti mutta viihtyisä. Tarjottimelle valikoitui pastaa ja tonnikalakatkarapukastiketta, itseleikattu leipäviipale ja lasi sekamehua. Hintaa aterialle muodostui saman verran kuin Biokeskuksessa, 2,70 euroa. Leipä oli kaikista paikoista parasta ja se ansaitsee erityismaininnan. Salaattipöytä oli mukavan monipuolinen. Itse ruoka oli toimituksen makuun liian suolatonta, mutta se korjattiin vierailemalla maustepöydässä. Jälkiruuasta olisi saanut pulittaa kaksi euroa, kun taas Unicafeissa jälkiruuan hinta on vain 1,20 euroa. Kasvisvaihtoehto on päivittäin saatavilla, mutta vegaaniruokaa Tähkä ei päivittäin tarjoa. Tähkä on hyvä vaihtoehto, jos sattuu olemaan esimerkiksi Biokeskus kolmosella tai jos on kauempana ja haluaa pienen jaloittelutuokion ruokatauollaan.

Ladonlukko

Ladonlukko on toimituksen kokemuksen mukaan Viikin keskinkertaisin ravintola. Ruoka siellä on yh den testaajan mukaan ”perus hyvää”, mikä kuvastaa ravintolan ydintä verrattain hyvin. Salaattipöytä on ”perus hyvä” ja leipävalikoima on – kuten arvata saattaa – ”perus hyvä”. Ruuhka-aikoina jonoa saat taa kertyä yhtä paljon kuin Biokeskuksella ja ruoka saattaa jopa loppua kesken ennen sulkemista. Mutta olemme tietenkin hävikin minimoinnin kannalla, joten olkaamme iloisia siitä, että ruoka käytetään loppuun. Loppuneen kalakeiton sijaan toimituksen lautasella komeili härkäpapulasagnettea, joka oli ket supilla höystettynä varsin maukasta. Hinta ruualle oli sama kuin muutkin normikastin lounaat, 2,70 euroa. Vegaaniruokaa löytyy Ladonlukosta päivittäin.

Yhteenvetona todettakoon, että kyllä on opiskeli jalla mistä valita. Ravintoloissa on muutamia eroja esimerkiksi eri ruokavalioiden huomioimisessa ja leipävalikoimassa, mutta jokaisesta saa varmasti ma hansa täyteen. Ruoka on edullista ja monipuolista, eikä pidä antaa muutamien epäkohtien salaatinkas tikkeiden puutteessa tai jonojen pituuksissa haitata. Eläköön Viikin opiskelijaravintolat!

Toimitus kokeilee

Tähkässä voi leikata itse omat leipäviipaleensa <3

Tarotskoopit

Tarotskoopit

Teksti ja kuvitus: Suvi Leskinen

Mitäpä on luvassa loppuvuodeksi? Lue oman tähtimerkkisi kohdalta tarotkorttien antamat vihjeet! Huom huom: korttien nimet saattavat olla pahaenteisen kuuloisia, sillä niillä on pitkä ja pölyinen historia, joten ethän hämmenny!

Oinas 21.3.–19.4.

Kortit: Hirtetty & lanttien ritari

Jos suunnitelmasi ei vain luonnistu, pysähdy hetkeksi ja tarkastele asiaa uudesta näkökulmasta. Kortin kuvas sa Hirtetty on sidottu nilkastaan roik kumaan ja katselee maailman menoa ylösalaisin. Päällä seisominen on tietysti konkreettinen tapa vaihtaa näkövinkkeliä, mutta helpompiakin tapoja löytynee. Vaihda ajatuk sia kurssikaverien kesken tai kysy neuvoja kokeneem milta. Projekteissa tarvitset huolellista suunnittelua ja kärsivällisyyttä, mutta sitkeys palkitaan.

Härkä 20.4.–20.5.

Kortit: Oikeus & sauvojen ysi

Todennäköisesti sinulla on ollut monta kurssia tai kai kenlaista muuta tekemistä, ja se alkaa hiljalleen tuntua väsymyksenä ja voimien hiipumisena. Jaksa vielä pin nistää hetki, olet selvinnyt jo pitkälle! Muista kuiten kin tasapaino ja ethän ole itsellesi liian tiukka. Tehtäviä voi suorittaa hampaat irveessä, mutta sellainen ei kovin kauaa kestä. Järjestämällä aikaa palautumiselle huoleh dit omasta jaksamisestasi. Vietä aikaa ystäviesi kanssa ja olkaa toistenne vertaistukena!

Kaksoset 21.5.–20.6.

Kortit: Hallitsija & sauvojen kasi

Hallitsija on tarot-pakan isä hahmo, joka kehottaa laittamaan asiat ruotuun! Oletko lykännyt päätöksiä tai vältellyt jotain muuta asiaa? Jos olet mieluummin ajattele matta koko asiaa, niin mistä se voisi johtua? Vaikka jokin tuntuisi aivan mahdottomalta, harvoin se on todella niin. Entä jäävätkö unelmasi vain haaveeksi vai voisiko niitä oikeasti toteuttaa? Ei haittaa, jos menee mönkään,aina voi aloittaa alusta ja kokeilla uudestaan! Nyt on aika laittaa töpinäksi, tartu rohkeasti toimeen!

Rapu 21.6.–22.7.

Kortit: Rakastavaiset & miekkojen ässä

Biologina tulee hyvin nopeasti selväksi, kuinka kaikki asiat liittyvät kaikkeen ja elämän verkosto on monimut kainen vyyhti. Loppuvuonna korostuvat kaikenlaiset yhteydet, oli se sitten ajanviettoa kaverien kanssa tai pe rehtymistä jonkin ekosysteemin ravintoverkkoon. Ehkä löydät täydellisen harjoittelupaikan, joka myöhemmin poikii kesätyön tai gradupaikan?

Tai entä olisiko Viikin kam puksella hauskoja kerhoja, joihin voisit liittyä? Nyt kannattaa pitää silmät ja korvat auki tilaisuuksille!

23.7.–22.8.Leijona

Kortit: Oikeus & maljojen kasi

Seuraatko omaa totuuttasi vai teetkö päätökset muiden odotusten mukaisesti? Toivoisitko jonkinlaista muutos ta, mutta tuntematon on pelottava ajatus? Joskus on helpompaa pysyä tutussa ja turvallisessa. Jotta pääset matkallasi eteenpäin, sinun täytyy katkaista noidankehä ja jättää vanha taakse. Se ei ole välttämättä yksinkertais ta, mutta pian tilanne helpottaa ja sinulle tulee vastaan upeita mahdollisuuksia. Sydämessäsi tiedät, mitä halu at, joten älä anna liiallisen järkeilyn estää sinua toteut tamasta itseäsi!

Neitsyt 23.8.–22.9.

Kortit: Kuu & lanttien kuningas

Kuu valaisee yön pimeydessä ja valottaa mielen perukoiden aja tukset. Sinun ehkä tekisi mieli mellastaa ja kulkea villinä ja vapaana ilman vaatimuksia. Toisaalta tunnollinen jär keilevä puoli käskee unoh taa moiset aikeet. Tärkeintä on löytää kultainen keskitie. Et voi jättää täysin kaikkea vastuutasi, mutta totta kai pitää haaveilla mahdollisimman suuresti!

Tavoittele rohkeasti unelmiasi ja kurko ta tähtiin, se voi vaatia paljon kärsivällisyyttä ja työtä, mutta pystyt siihen kyllä!

Vaaka 23.9.–22.10.

Kortit: Hirtetty & lanttien kasi

Tuntuuko edessäsi oleva työkuorma suurelta tai muuten vain nihkeältä? Helpota työn määrä pilkkomalla se pie nempiin osiin ja keskity asiaan pala kerrallaan. Joitain asioita oppii vain kokemuksella ja useaan kertaan tois tamisella. Labrassa pipetit ja mittalasit pysyvät konka rin hyppysissä varmoin ottein, ja eliöryhmän ekspertiksi päätyy tuijottelemalla tuhansia tunteja mikroskooppiin määrityskirjan kanssa. Jostain täytyy aloittaa, joten us kalla ottaa ensimmäinen askel!

Skorpioni 23.10.–21.11.

Kortit: Ylipappi & sauvojen kakkonen

Ylipappi pitää hallussaan avaimia universumin mystee reihin. Ehkä seuraava kurssi pyöräyttää ajatuksesi täysin ympäri tai pääset syventymään omaan alaasi. Nyt on aika pohtia omia suunnitelmia ja tavoitteita. Kuulos tele myös mennyttä, sillä valintasi ovat tuoneet sinut juuri tähän hetkeen. Pohdi, mikä aidosti ilahduttaa ja tekee sinut onnelliseksi, päästä sisäinen lapsesi valloil leen! Tutki, hämmästele, ole utelias ja kokeile uutta. Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa, muista pitää hauskaa!

Jousimies 22.11.–21.12.

Kortit: Maagikko & maljojen kolmonen

Maagikko on tarotpakan aloittelija, jolla on kaikki tarvittava taikasauvan heilautukseen! Tartu siis rohkeasti uuteen ja jännään. Kokeile jotain sellaista, jolle tavalli sesti kohauttaisit olkapäätäsi. Aloita jokin harrastus, käy kurssi tyystin eri tieteenalalta tai tutustu astrologiseen syntymäkarttaasi. Ei haittaa, vaikka olisitkin asian äärel lä täysin untuvikko, tärkeintä on saada uusia kokemuk sia ja pitää hauskaa! Ota ystäväsi mukaan seikkailuusi ja ihmetelkää yhdessä maailman mysteereitä.

Tarotskoopit

Kauris 22.12.–19.1.

Kortit: Ylipapitar & sauvojen kymppi

Paahdatko vain menemään katse tiukasti kiinni to do -listassasi? Pysähdy hetkeksi ja hengähdä! Jos vain huis kit menemään katsomatta ympärillesi, sinulta menee paljon ohitse. Keskity siihen mitä teet, jolloin teet asiat oikeasti ajatuksen kanssa. Luulta vasti kaiken tekemisen äärellä sinun ei tarvitse ahertaa yksin, joten jaa tehtäviä si muille tai pyydä apu ja. Viekö aherruksesi kohti suurempaa tar koitustasi ja tavoittei tasi, vai oletko jumissa arjen pyörityksessä?

Vesimies 20.1.–18.2.

Kortit: Hallitsijatar & miekkojen kuutonen

Sinulla saattaa olla jokin asia, joka ei yksinkertaisesti enää toimi. Jos jokin asia tai tilanne aiheuttaa vain har mia, järkevintä on jättää se taakse. Ehkä helpommin sa nottu kuin tehty, mutta sen jälkeen sinulla on enemmän tilaa hengittää. Luota siihen, että asiat kyllä muuttuvat paremmaksi. Antamal la tilaa uusille koke muksille ja mah dollisuuksille annat itsellesi tilaisuuden kasvaa ja kehittyä. Keskittymällä it seesi löydät oman potentiaalisi, ja se voi kantaa satoa pitkälle!

Kalat 19.2.–20.3.

Kortit: Kuolema & maljojen nelonen

Turhauttaako jokin sinua? Jäisitkö mieluummin märeh timään asiaa kuin heräisit todellisuuteen ja tekisit sille jotain? Jos keskityt vain ongelmiisi, si nulta jää huomaamatta ympärilläsi olevat mahdollisuudet. Kuole ma muistuttaa luonnon syk listä, joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan, ja tämä jatkuu iäti. Joskus harmit taa ja ottaa päähän, mutta sekin menee onneksi ohi. Joten ole itsellesi myötätun toinen, pura kiukkusi pape rille, hengitä syvään ja rentou du esimerkiksi joogaamalla.

Tervehdys uudet ja vanhat symbiontit!

Teksti: Ella Lintunen Kuva: Malin Aulanko

Kulunut kevät oli mitä mahtavin pitkän pandemiaankeutuksen jälkeen ja odotukset tulevalle syksylle ovat nyt korkealla. Alkusyksyllä keskitymme erityisesti fuk seille suunnattuihin perinteikkäisiin tapahtumiin, joissa ideana on tutustua muihin opiskelutovereihin ja vah vistaa opiskelijayhteisöä. Lehden julkaisun aikaan fuksi syksy on jo hyvässä vauhdissa. Orientaatioviikolla tutus tuitte suureen joukkoon muita opiskelijoita ja pääsitte nauttimaan fuksiaisista BD-peleissä ja fuksiseikkailussa. Opintojen ensimmäisistä viikoista onkin jo varmasti kertynyt paljon ikimuistoisia hetkiä. Vielä on kuitenkin syksyä ja fuksitapahtumia edessäpäin. Akateemista pöy täetikettiä ja sitsauskulttuuria pääset harjoittelemaan Symbioosin ja Helixin järjestämillä fuksisitseillä. Lisäksi syksyyn kuuluu lukematon määrä erilaisia tapahtumia, joiden haltuun ottamiseksi kannattaa aktiivisesti seurata someviestintää ja tapahtumakalentereitamme.

Fuksivuosi onkin mielestäni yliopisto-opintojen rankin vuosi (tosin minullakin on opintovuosia vie lä jäljellä, joten mielipiteeni saattaa tulevaisuudessa muuttua), mutta samalla myös antoisin. Monilla on mahdollisesti muutto uuteen kaupunkiin, totuttelu uu denlaiseen opiskelurytmiin ja uusien kaverisuhteiden luominen sekä jännitys kaikesta uudesta. Ei mikään ihme, jos tuntuu, että pää on täysin pyörällä kaikesta uudesta. Ei myökään pidä unohtaa lepäämisen tärkeyt tä, sillä opiskelijoiden uupumus on valitettavan yleistä nykyisessä hektisessä ympäristössä. Kaverit ja hauskat vapaa-ajan aktiviteetit tarjoavat rentouttavaa vastapai noa opiskelulle, mutta suosittelen ennen kaikkea vaa limaan omaa hyvinvointia ja jaksamista. Jälkikäteen muisteltuna tuo aika kuitenkin oli opiskeluvuosista kultaisin, valtava innostus kaikesta sai toisinaan älyttö mät mittasuhteet muiden samanhenkisten kavereiden kanssa. Toivonkin, että saatte paljon uusia kavereita, in nostutte ja löydätte tienne biokolmosen kertsin kautta järjestämiimme tapahtumiin ja ainejärjestötoiminnan auvoiseen maailmaan!

Taka-ajatus, miksi jälleen toitotan ainejärjestötoi minnan ilosanomaa, on tietysti se, että syyskokous lä hestyy. Syyskokouksessa eli vaalikokouksessa valitaan

seuraavalle vuodelle toimijat ja uusi ainejärjestön halli tus. Symbioosi toimii täysin vapaaehtoisvoimin ja mitä enemmän meillä on aktiivisia toimijoita, sitä mahta vampia asioita me pystymme järjestönä toteuttamaan! Ainejärjestötoimintaan on helppo lähteä mukaan ma talallakin kynnyksellä, kuten vaikkapa osallistumalla tapahtumatiimiläisenä erilaisten sitsien ja illanviettojen järjestelyihin. Järjestötoiminnassa piilee kuitenkin pie ni riski, kokoontumalla yhteen muiden asioista innos tuneiden kanssa, tulee helposti heittäydyttyä mukaan mitä mielettömämpiin projekteihin. Toisaalta fiilikset, joita onnistuneen tapahtuman järjestämisestä ja muilta kanssaopiskelijoilta saaduista kiitoksista saa, pyyhkivät mielestä nopeasti aiemmat tuskailut. Toivotankin kaikki oikein lämpimästi tervetulleiksi mukaan järjestämiim me tapahtumiin, järjestötoimintaan ja etenkin syysko koukseen!

Pj-Ella

Saapas suohon, metsä suojeluun – luonnonmetsien kartoitusta Saamenmaalla

Teksti: Miriam Ronkainen

Luonnonmetsässä voit nähdä metsän sellaisena kuin sen kuuluisi olla. Mutta ne hupenevat vauhdilla ja suojelulla on kiire.

Vietin kesäkuussa vapaaehtoisena kymmenen päivää Sodankylässä ja Inarissa kiertäen suojelemattomia luon nonmetsiä. Reissu oli osa Greenpeacen koordinoimaa saamelaisalueen metsien kartoitusprojektia. Yhteensä kartoitukseen osallistui kahdeksan kartoittajaa. Reilun viikon aikana näin tuhatvuotiaita ikimetsiä, luonnon tilaisia soita, peseydyin tunturikoivujen reunustamissa kirkkaissa puroissa ja löysin uhanalaisia lajeja Inarinjär

Luonnontilaisessa metsässä Sodankylässä.

Kuva: Miriam Ronkainen

ven rantamänniköistä. Pääsin valitettavasti tutustumaan myös avohakattuun luonnonmetsään, ikimännikön päälle suunniteltuihin mökkitontteihin sekä taimikoi den, talousmetsän ja metsäautoteiden tiheään verkos toon.

Tyypillinen kartoituspäivä alkaa telttaleirissä kaura puuron ja pikakahvin saattelemana. Kartan ja eväiden lisäksi varusteisiin kuuluu GPS, kompassi, muistiinpa novälineet, luuppi sekä toki tärkeimpänä kumisaappaat. Kun leiri on kasattu, lounas pakattu ja kartat jaettu, lähdetään pareittain matkaan. Joskus reitti kohteelle kulkee mukavasti tietä tai talviuraa pitkin, välillä taas joutuu rämpimään avoimella suolla auringonpaisteessa vaivaiskoivikon ulottuessa vyötäröön asti. Päivät ovat usein pitkiä, ja jos kohde on erityisen kiinnostava, voi työpäivä venähtää reilusti yli kahdeksan tunnin. Vettä ei onneksi tarvitse kantaa mukana litrakaupalla, koska rei tin varrelle sattuu lähes aina lähde tai puhdas virtavesi. Yöpaikkana toimii useimmiten metsäautotien reuna tai

Avohakattua luonnonmetsää, Suoritsinvosa, Sodankylä, UKK-puiston kyljessä Kuva: Olli Manninen

kääntöpaikka, mutta myös Riestovaaran huippu linkki mastoineen tuli reissulla testattua. Pitkän päivän jälkeen uni tulee teltassa lähes heti.

Kartoitettavat kohteet on valikoitu metsävaratieto jen ja satelliittikuvien perusteella. Aineistojen pohjalta voidaan tehdä rajauksia potentiaalisista luonnonmet sistä, mutta varmuuden metsän tilasta saa vasta paikan päällä. Kohteet pyritään luokittelemaan johonkin kol mesta vaihtoehdosta: luonnontilainen, luonnontilaisen kaltainen tai muu metsä. Linjalaskennalla arvioidaan lahopuun ja kantojen määrää hehtaarilla. Kohteet va lokuvataan huolellisesti. Muistiinpanoihin merkitään myös huomioita esimerkiksi kasvupaikkatyypistä, puuston ikärakenteesta ja puulajeista, palokoroista eli metsäpalojen jäljistä ja erityisen vanhoista puista. Aina rakennepiirteiden tulkitseminen ei ole kovin yksiselit teistä, ja rajanveto eri kategorioiden välillä voi olla mel ko vaikeaa. Metsäkartoituksessa tärkeässä roolissa ovat myös uhanalaiset, silmälläpidettävät ja luontoarvoja in dikoivat lajit. Eniten apuna käytetään sammalia, jäkäliä

ja kääpiä, mutta muitakin lajiryhmiä kannattaa pitää sil mällä. Pohjoisen ikimetsissä voi törmätä jopa erityisesti suojeltavaan lajiin kuten lutikkakääpään. Kartoituksen tulokset raportoidaan ja toimitetaan monille eri tahoil le, kuten ELY-keskuksille, Metsähallitukselle, päättäjille, paliskunnille ja ympäristöjärjestöille.

Kartoitusreissun kolmantena päivänä Sodankylässä näin ensimmäistä kertaa elämässäni täysin luonnontilai sen metsän. Päivän reitti kulki jängällä pienten kangas metsäsaarekkeiden läpi. Pysähdyimme kartoitusparini kanssa kaatuneelle kelolle istumaan ja syömään eväitä. Ihastelimme metsää ja sen monisatavuotiaita mäntyjä, järeitä lahopuita ja käppyräisiä aavemaisia keloja. Eh dimme evästauon verran hehkuttaa luonnonmetsän kauneutta ja kun jatkoimme matkaa, heti seuraavaksi edessä aukesi nuori tasaikärakenteinen talousmetsä.

Koskematonta metsää on jäljellä metsistämme alle prosentin verran. Näistä ikivanhoista metsistä suurin osa sijaitsee Ylä-Lapissa, jossa luonnonmetsiä hakataan edelleen. Kesäkuun alkupuolella selvisi, että suuri met säyhtiö oli talvella hakannut jopa 400-vuotiasta metsää Inarissa (Greenpeace 2022). Saamenmaalla vanhat met sät ovat luonnon monimuotoisuuden lisäksi elintärkeitä porojen jäkälälaitumia. Tavallisen talousmetsän hak kuukierto on liian nopea, jotta poroille talvisin tärkei tä luppometsiä ehtisi syntyä. Hakkuut haittaavat myös maajäkälien kasvua ja pirstovat laidunalueita. Siksi laa jat yhtenäiset suojelualueet ovat välttämättömiä perin teiselle poronhoidolle (Leisti 2020).

Suurin osa Pohjois-Suomen luonnonmetsistä on Metsähallituksen eli valtion omistuksessa. EU:n bi odiversiteettistrategia edellyttää kaikkien luonnonti laisten ja vanhojen metsien suojelua, joiden sijaintia on pyritty selvittämään Suomen ympäristökeskuksen Luonnonmetsät-hankkeessa. Metsähallitus ei kuiten

Kartoitusporukka Riestovaaran huipulla. Kuva: Olli Manninen

Lajinäytteiden tarkastelua. Kuva: Olli Manninen

kaan ole suostunut luovuttamaan olennaisia tietoja tut kimuskäyttöön ”liikesalaisuuteen” vedoten (Saavalainen 2022). Valtion suojelualueilla muun muassa lajistoin ventointeja tehdään ahkerasti, mutta suojelemattomien metsien kartoitus on vielä lähes täysin vapaaehtoistyön varassa.

Metsäaktiivina joutuu usein kohtaamaan Suomen luonnon heikon tilan, ja uhanalaisuuslukemat osaa jo lähes luetella ulkomuistista. On kuitenkin helpottavaa huomata, että viimeisiä luonnonmetsiä on vielä jäljellä, ja vaikka metsä ei olisikaan täysin koskematon, uhan alaiset lajit saattavat silti selvitä, jos luonnontilaisuuden piirteitä on säilynyt tarpeeksi. Metsäkartoituksen ehdo ton paras puoli on se, että sitä ei tarvitse tehdä yksin. Monenlaisesta osaamisesta on hyötyä ja tiimin jäsenten erilaiset vahvuudet täydentävät hyvin toisiaan.

Luonnonmetsien kartoitusta oppii parhaiten te kemällä. Lajistoekspertti ei tarvitse olla, vaan yksin kertaisimmillaan kartoitusta voi tehdä huolellisesti valokuvaamalla ja raportoimalla metsästä löytyviä mo nimuotoisuudelle arvokkaita piirteitä. Olennaista on myös osata argumentoida suojelun puolesta ja sopeuttaa perustelut käsillä olevaan kohteeseen. Helppo tapa pääs

tä kartoituksessa alkuun on käydä kartoituskurssi, joita järjestää esimerkiksi Luonto-Liiton metsäryhmä. Mitä enemmän metsiä kartoitetaan, sitä todennäköisemmin monimuotoisuudelle arvokkaat kohteet löydetään ja saadaan suojelun piiriin.

Lähteet: Greenpeace. 2022. Viimeiset luonnometsähakkuut?. Metsäblogi 15.6.2022. Viitattu 21.9.2022. https://metsat. greenpeace.fi/blog/viimeiset-luonnonmetsaehakkuut?_ ga=2.222802395.177222368.16637528481996431165.1654453755

Leisti, T. 2020. Inarissa poroja kuolee nälkään, eikä tappaja ole paksu lumi vaan metsänhakkuut – vanhojen metsien kansallispuistoissa poroilla menee paremmin.

Yle Uutiset 25.3.2020. Viitattu 21.9.2022. https://yle.fi/ uutiset/3-11257874

Saavalainen, H. 2022. Metsähallitus panttaa ympäristötutkijoilta tietoa valtion metsävaroista: ”Vaikea ymmärtää, mitä yhtiö pelkää menettävänsä”.

Helsingin Sanomat 5.1.2022. Viitattu 23.9.2022. https:// www.hs.fi/kotimaa/art-2000008504351.html

Juttua varten on haastateltu projektin koordinaattoria Jarmo Pyykköä.

Luonnonmetsää Inarinjärven rannalla. Kuva: Ida Korhonen

Puron ylitys. Kuva: Ida Korhonen

Loimun terveiset

Teksti: Jade Sivén & Henri Forssten

Ihana syksy 2022!

Tänä vuonna olen odottanut syksyn alkua enemmän kuin pitkään aikaan! Ikuisuuden kestänyt etäopiskelu, kevät vaihto-opiskelemassa ja nyt alkavat maisteriopin not saavat Viikin kampukselle paluun kutkuttamaan vatsan pohjassa. Millä fiiliksillä sä alotat syksyn? Tuu moikkaamaan Loimua tapahtumissa ja kertomaan fii liksiä. Loimun voi bongata orientaatioviikolla, rastikier roksilla, fuksisitseillä ja milloin mistäkin!

Jade Sivén, Loimun kampuspromoottori

Syksy on kulta-aikaa!opiskelijan

Kesälomat, kesätyöt ja harjoittelut ovat takanapäin ja on aika palata opiskelijakollegoiden pariin kampukselle. Syksyyn liittyvät olennaisesti odotukset tulevasta luku kaudesta, ajanvietto opiskelukavereiden kanssa ja erilai set opiskelijatapahtumat-itse opiskelua unohtamatta. Me Loimussa haluamme olla läsnä sinun opiskelijasyk syssäsi.

Loimu tukee oman ainejärjestösi toimintaa moni puolisen yhteistyön kautta esimerkiksi sponsoroimal la haalareita ja erilaisia yritys- ja työelämäexcursioita.

Ainejärjestön tukemisen lisäksi Loimulla on kampuk sellasi oma aktiivinen opiskelijayhdistys, joka järjestää tapahtumia ja työelämätilaisuuksia juuri sinua varten! Kannattaakin ottaa Loimun opiskelijat -x seurantaan

somessa ja osallistua aktiivisesti tarjolla oleviin aktivi teetteihin. Kampuksellasi toimii myös Loimun oma kampuspromoottori, johon voit ottaa yhteyttä kaiken laisissa Loimuun liittyvissä asioissa ja kysymyksissä. Loi mu tukee opiskelijan matkaa kohti työelämää monin eritavoin. Ole yhteydessä Loimun opiskelijayhdistyk seen tai kampuspromoottoriin, jos haluat esimerkiksi ideoida tai järjestää loimulaisten opiskelijoiden työelä mää tukevia tapahtumia tai vaikkapa yritysvierailuja.

Opiskelijasyksy on usein aktiivista aikaa, jolloin sat tuu ja tapahtuu. Olethan jo huolehtinut oman tonttisi kuntoon ja hoitanut itsellesi asianmukaiset vakuutuk set turvaamaan selustasi vahingon varalle? Jos et, niin ei hätää: liittymällä Loimun jäseneksi pääset vaivattomasti käsiksi myös merkittäviin vakuutusetuihin. Kannattaa tutustua! Talven lähestyessä ajankohtaiseksi nousevat myös erilaiset laskettelu-, hiihto- ja muut mökkireis sut. Eipä ehkä ensimmäisenä arvaisi, mutta meille loi mulaisille nämäkin reissut järjestyvät edullisemmin ja Loimu onkin syytä pitää mielessä mökkivarauksia ja reissusuunnitelmia tehdessä. Kannattaa tutustua samal la muihinkin Loimun etuihin ja palveluihin ja liittyä opiskelijajäseneksemme.

Oikein antoisaa ja nautinnollista syksyä sinulle toivottaa Henri Loimun toimiston opiskelijasektorilta!

Repäisyt

Koonnut: Minna Launiainen Kuvitus: Roope Nykänen

Perinteinen repäisypalsta saapuu jälleen lähiopetukseen palaamisen myötä ihastuttamaan ja vihastuttamaan lukijoitamme! Ilmianna kuulemasi repäisyt e-lomakkeella tai sähköpostitse. <3

Repäisyt

Eiks tammi oo kala? *Miettii* eiku ainii, sehän on puu. Epi S., viittä vaille ekologian maisteri Haukitarinassa

Miettikää nyt tukkasotkakoirasta. Onhan se nyt vitun seksikäs lintu.

Roope N. automatkalla Ahvikselle

Tälleen se luonnonvalinta toimii. Kuolee ruotsinlaivalla köyhyyteen.

Reetta S. kun S-marketista ei löydy mukaan otettavaa kasvisruokaa Ahvis-laivalle

Pitää nyt keskittyä pitämään silmät silmien korkeudella. Emmi T. hirvellä haalarimerkeistä innostuneena

Ella A.: ”Hei tunnetsä ku mun suoli sykkii?” Pyry P.: ”Joo mutsi, mä tunnen.”

Fysiologian ihmeiden äärellä Silliksellä

Mä en oo ainakaa nähny et pöllöt sekois nii voiko olla et 20 vuodessa ei oo tapahtunu mitään päräyttävää vel homaailmassa.

Emmi T. analysoi kohtaloaan jästimaailmassa Silliksellä

Mä en ota vastuuta sun naamasta.

Valeria V. Ninalle lähettäessään Suba-kuvia

Pökäle on vain läpikulkutuote.

Petteri P. pohtiessaan kakan vegaanisuutta

Hei sehän ois upeeta ku pyllistäis aurinkoon ja yhtäkkii vaa tuntis olevansa elossa.

Roope N. kertsibileissä, kun puhuttiin potentiaalisesta anuksen leväkasvustosta

Sympparit on ihan kivoja tyyppejä.

Helixin tuutor fuksiryhmälleen matkalla biokolmosen kertsille

Mulla ois tässä sulle tällainen hyvähampainen liskoryh mä.

Joni O.:n markkinointia kertsillä

Olen surkea selvinpäin.

Jani L. 20 min BD-pelien alun jälkeen.

Kun mä kuulen sen musiikin, nii mä kuulen sen.

Savi W. syvien aiheiden äärellä.

Fuksikampanja!

Fuksivuonna Loimuun liittyvät uudet jäsenet saavat fuksisyksyn ja sitä seuraavan kalenterivuoden jäsenyyden ilmaiseksi!

OLEMME LUOTETTAVA KUMPPANI FUKSIVUODESTA AINA ELÄKEPÄIVIIN ASTI

Me Loimussa tiedämme, että oman ammattiidentiteetin luominen ja ensimmäisen oman alan työpaikan hankkiminen voi olla työlästä. Siksi haluamme auttaa ja tukea alojemme opiskelijoita heti opintojen alkuvaiheesta lähtien!

Teemme mielellämme yhteistyötä myös ainejärjestösi kanssa! Loimusta saatte tilaisuuksiinne puhujia ja kouluttajia, jotka voivat auttaa alanne opiskelijoita eteenpäin omien suunnitelmien ja hakemusten kanssa. Ota yhteyttä oman järjestösi aktiiveihin, Loimun paikallisyhdistykseesi tai Loimun toimistoon, niin aloitetaan yhteisen tilaisuuden suunnittelu.

Erityisesti opiskelijoille hyödyllisiä palveluitamme ovat:

Loimun alojen uramahdollisuuksien esittely

Henkilökohtainen ura- ja työnhakuneuvonta

Juuri sinulle räätälöidyt työnantajalistat ja uramahdollisuudet

CV:n, työhakemuksen ja LinkedInprofiilin palautepalvelu

Työsuhteeseen liittyvä neuvontapalvelu

Loimuun kuuluminen on fiksua!