Symbiontti 1/2012

Symbiontti 1/2012

sa s n a k n i ulik A i k t e ih v h a K Hallitus 2012

Tek stivie stejä S YM B I O N TT I

1 • 2012

saar elta

1

47. vuosikerta Päätoimittaja Pinja Näkki pinja.nakki@helsinki.fi Toimitussihteeri Varpu Pärssinen varpu.parssinen@helsinki.fi Toimitus Aino Ahvo Mikko Aulio Maari Borg Samu Elovaara Taija Heikkinen Noora Herranen Minna Holopainen Tapani Hopkins Mats Ittonen Olli Jalonen Susanna Jernberg Jani Järvi Henri Järvisalo Oona Kantele Ilkka Kivistö Tuomas Lilleberg Jenna Lindfors Salla Lohi Satu Lyytikäinen Katarina Meramo Joni Ollonen Hanna Parri Miia Pietiläinen Lauri Pulkkinen Susu Rytteri Mika Saarenpää Ona Saarnisalo Mari Sahlsten Sini Seppälä Markus Tietäväinen Mikko Tiusanen Kaisa Torppa Lauri Tuomiranta Joni Uusitalo Taitto ja ulkoasu Symbiontin toimitus Etukansi Kuva: Jenna Lindfors Etusisäkansi Kuva: Jenna Lindfors Takasisäkansi Kuva: Sini Seppälä

Vakiot 3 4 6 7 27 35 39

46 47

48 50

Päätoimittajalta Uutiset & ajankohtaista Opintovastaavan palsta SyyHy-palsta Sivupöytä: Jälkiruokakaljalla Rakas päiväkirja Symbiontti tutkii: Joskus on pakko istua viereen Setä Samulin Seksikoulu Syvällisiä hulluuksia: Muurahaisekologian tutkimustyöstä Repäisyt Puheenjohtajalta

Tässä numerossa 8 12 16 20 22 28 32 36 38 40 42

Pöytäjuhlat dinosaurusten keskellä Kahvihetki Aulikin kanssa Näkyvä, mutta vaiettu ongelma Symbioosin virkailijat 2012 Hallitus esittäytyy Luentojen unohdetut Mona Lisat Perusasiat kuntoon Satoa opiskelija-asunnossa Kylvökalenteri Luonnonsuojelu ei toimi NIMBY-tyylillä Tekstiviestejä saarelta

Takakansi Vihreä Lanka Tässä numerossa avustivat Otso Häärä Virve Koivuranta Sara Neggazi Tuomas Ojalehto Kristiina Visakorpi Paino Edita, Helsinki Painos 400 kpl

2

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestö Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisenaan edusta Symbioosin virallista kantaa.

Symbioosi ry Viikinkaari 1 PL 65 00014 Helsingin yliopisto

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Päätoimittajalta

Kuva: OTSO HÄÄRÄ

Ei enää s*****iä!

Tähän aikaan vuodesta se on kaikkien mielessä. Uskon teidän tietävän, mitä tarkoitan. Opiskelijoiden pääintressinä kevättalvella ei ole muiden eliöiden tapaan tulevan lisääntymisen varmistaminen, vaan uuvuttavasta talvesta toipuminen ja kevään tuottamasta ahdistuksesta selviäminen.

Päänvaivaa aiheuttavat niin kesätöiden löytäminen, opintopisteiden kerääminen, opintotukien palauttaminen Kelalle, missattujen kirjatenttien tekeminen, kandin kirjoittaminen, sekä tulevaisuuden työllistymismahdollisuudet… Ei mikään ihme, että stressistä on nykyään tullut opiskelijoille jo melkein kirosana.

Parhaita keinoja stressistä selviytymiseen ovat ystävien seura, kertsihengaus ja ihan vain itselle pyhitetty, kiireetön aika.

Tästäkin lehdestä löytyy useita juttuja, joihin uppoutuessa voi unohtaa hetkeksi kiireen ja velvollisuudet. Uudistuneessa Symbiontissa nautitaan opiskelijaelämästä parhaimmillaan niin legendaaristen eläinmuseositsien kuin eksoottisen Madagaskarin opintomatkan parissa. Innostunut toimitus on taikonut lehden täyteen mitä erilaisempia juttuja, joten jokaiselle varmasti löytyy jotakin. Toiveeni olisikin, että uuteen Symbionttiin tartuttaisiin kertsillä yhtä innokkaasti kuin kuukausittain tulevaan Demiin.

Luulin päässeeni ongelmasta eroon, kun löysin hiljattain vanhempieni kirjahyllystä tenttiin lukemista paetessani lizamarklundien, artopaasilinnojen ja leenalehtolaisten välistä naisille suunnatun elämäntaito-oppaan ”Irti stressistä” (Ursula Markham, 1998, Karisto). Kirja tuskin osui käteeni sattumalta: kaikki, jotka minua vähääkään tuntevat, voivat vahvistaa minun olevan vähintäänkin stressaamisen Mikael Granlund. Hävettää myöntää, mutta aloitin tämänkin pääkirjoituksen stressaamisen seuraavana päivänä päätoimittajan virkaan valitsemisesta.

Kirja osoittautui lopulta melko hyödyttömäksi, sillä se käsitteli pääosin äitiydestä, työhön palaamisesta, menopaussista ja leskeydestä aiheutuvan stressin käsittelyä ja hallintaa.

Ehkä palaan kirjan pariin kolmenkymmenen vuoden päästä, kun kuulun paremmin sen kohderyhmään. Toivon kuitenkin, että olen siihen mennessä oppinut jo elämään stressini kanssa – uskon, että tämä virka on siihen omiaan. Siedätyshoito kunniaan!

Joka ikinen kerta vuoden vaihtuessa uuteen lupaan itselleni stressaavani vähemmän. Lupaus on ollut sama laskujeni mukaan jo viimeiset seitsemän vuotta, mikä saattaa kieliä siitä, ettei lupauksen pitäminen ole liiemmin onnistunut.

Stressin määrä näyttäisi vaan kasvavan vuosien mittaan samaa tahtia kuin viime laboratoriokurssilla viljelemäni E.coli –kanta kiihdytysvaiheessa. Olen kuitenkin ylpeä siitä, ettei stressini ole vielä päässyt eksponentiaalivaiheeseen (vaikka en uskalla vielä ajatellakaan, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan).

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Mukavaa ja stressitöntä vuotta kaikille uudistuneen Symbiontin parissa!

P.S. Te, jotka luulitte tämän kirjoituksen liittyvän seksiin, kurkatkaa Setä Samulin Seksikoulu -palstalle ja toteuttakaa itseänne osallistumalla Symbiontin omaan seksinovellikilpailuun!

3

Uutiset & ajankohtaista Teksti: NOORA HERRANEN, HENRI JÄRVISALO & HANNA PARRI Kuvat: SUSU RYTTERI Taitto: PINJA NÄKKI

Ahvis tulee!

Hyviä eläkevuosia Sirpa!

Huomio kaikki linnuista edes jollain alitajunnan tasolla kiinnostuneet henkilöt: vuoden 2012 Ahvis lähestyy! Symbioosin perinteinen Ahvenanmaan linturalli järjestetään tänä vuonna 30.3.-1.4. Kyseessä on tapahtuma, jossa noin viiden hengen joukkueissa bongataan mahdollisimman monta eri lintulajia 24 tunnin aikana. Kisaan voi osallistua autolla tai pyörillä. Rimaa ei kannata nostaa itselleen liian korkealle, riittää että saatat vaikka pienellä avustuksella tunnistaa harakan. Ilmoittatuminen alkaa 1.3. e-lomakkeella. Lisäinfoa luvassa lähitulevaisuudessa sähköpostilistojen kautta!

Sirpa Leinonen, Bio 3:n pitkäaikainen vahtimestari, on jäänyt eläkkeelle. Symbioosi kiittää Sirpaa pitkäaikaisesta ja pitkäpinnaisesta opiskelijoiden auttamisesta sekä toivottaa ansaittuja hyviä eläkevuosia! Monet paikalle oikeaan aikaan osuneet symbiontit voivat kiittää Sirpaa myös maukkaista kakkukahveista.

Telkänpöntön vierustan uudet pistorasiatolpat Läppäreilleen tuskaisesti pistorasioita etsiville ahkerille opiskelijoille on hiljaisuudessa tuotu helpotusta elämään. Tarkkasilmäiset ovat saattaneetkin jo huomata telkänpöntön vierustan aulaan ilmestyneet uudet pistorasiatolpat. Taas yksi syy vähemmän poistua kertsin näköpiiristä!

Kiusaako sinua pikku nälkä?

Symbiootin kertsin uusi välipalamyynti sammuttaa opiskelijan janon lisäksi nykyään myös vatsan murinan. Myyntipiste löytyy hyllystä oven vierestä. Hyvästi, pikku nälkä!

Lepohetki pimeän keskellä: Symbioosin suruilta Tuikkujen liekit lepattivat kanssa sydänten hiljaisessa piiritanssissa Symbioosin suruillassa. Harvoin on kerhonhuoneella sanottu yhtä paljon yhtä vähillä sanoilla ja tunnettu vastaavaa lämpöä kuin tuona hartaana rauhoitettuna hetkenä sydänten ja sohvien pienessä piirissä. Alakulopartion jäsenet voivat oikeutetusti nostaa leukaansa annettuaan kanssaihmisilleen voimia puskea läpi pimeän ja lumisateen sitä kaukaista taivaanrantaa tavoitellen. Sillä siellä se on. Välillä sitä vain tarvitsee ystävällisen käden kosketuksen hartioilla muistuttamaan, että ei siellä lumipyryssä kukaan yksin kulje.

Symbioosin virkailijavaihtarit Symbioosin virkailijavaihtareita vietettiin vallankumouksellisissa tunnelmissa 1.2. kattosauna Sivistyksellä. Tarjolla oli niin pizzaa kuin booliakin. Virkailijat esittäytyivät kertomalla nimensä, pääaineensa ja virkansa lisäksi jonkin hauskan muiston Symbioosin toiminnasta. Ahvis oli ylivoimaisesti tärkein muistojen luoja mutta paljon suosiota saivat myös fuksiaiset ja kertsihengaus. Loppuilta kului jutustelun lomassa, ja osa porukasta palasi takaisin vielä käytyään välissä Eva on the Western Castle Island:in keikallakin. Vaihtareiden suosiosta kertonee myös se, että muutama saapui niihin suoraan Kanarialta.

4

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Symbioosin apuraha mukana kartoittamassa metsiä sekä tutkimassa kääpiä Symbioosi jakoi keväällä 2011 luonnonsuojelun apurahan Luontoliiton metsäkartoitusleiriä ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin kääpäkartoituksia varten. Mutta mitä kaikkea kartoituksissa tehtiinkään?

Kääpäkartoituksen tarkoitus oli selvittää suojelunarvoisen kuntametsän kääpälajisto sekä opettaa kartoittajia kääpälajiston määrittämisessä – ja tavoite onnistuikin mainiosti. Kääpäkurssi pidettiin Turussa lokakuussa 2011. Kurssin teoriaosuudessa opittiin mm. kääpien taksonomiasta, elinkierroista ja esiintymisestä. Kurssiin kuului luonnollisesti myös lajinopetusta maastossa. Itse kääpäinventointi tehtiin Kaarinassa, jossa kouluttajana toimi biologi Panu Kunttu Itä-Suomen yliopistosta. Alueelta löytyi mm. silmälläpidettävä korkkikerroskääpä, alueellisesti uhanalainen kuusenkääpä sekä vanhan metsän indikaattorilajit: männynkääpä, riukukääpä ja ruskohaprakääpä.

Luonto-Liiton metsäkartoitusleiri sujui myös mukavasti. Leiri pidettiin Pohjois-Karjalassa heinäkuussa. Viikko kului metsäkartoittajille tutuissa olosuhteissa: nukuttiin teltoissa, ruoka tehtiin trangialla ja päivisin liikuttiin pitkiä matkoja metsässä. Tavoitteena oli, että leiriläiset uskaltaisivat kurssin jälkeen kartoittaa metsiä myös yksin. Viikon aikana inventoitiin yli 30 potentiaalista metsäkohdetta Ilomantsin ja Joensuun kunnissa. 15 kohteesta tehdään suojeluesitykset, joita Luonto-Liitto ja muut järjestöt käyttävät kampanjoinnissaan.

S YM B I O N TT I

1 • 2012

5

Opintovastaavan palsta Piinaava kandityö Jos opiskelija etenee opinnoissaan yliopiston määrittelemässä tavoiteajassa, koittaa kolmannen vuoden aikana, useimmiten keväällä, kandityön kirjoitus. Minulla on nyt tuo kevät käynnissä, mutta kandityöstä ei näy jälkeäkään.

Miksi? Edes aihetta en ole keksinyt.

Koko prosessin aloittaminen tuntuu yllättävän vaikealta, vaikka tiedän, että kandityö ei edes ole mitenkään suuri juttu tai mitenkään ratkaiseva tulevaisuuden kannalta. Ongelmani on työn aloittaminen. Haluaisin aiheen, joka oikeasti kiinnostaa minua, jotta voisin käyttää kandia samalla oppimisprosessina. En usko, että jaksan kirjoittaa 20 sivua aiheesta, joka on minulle yhdentekevä.

Toisaalta ajattelen kandia suurena urakkana, ehkä jopa liian suurena tämän hetkiseen työtehooni nähden ja siksi sen lykkääminen tuntuu niin paljon helpommalta. Syytän osittain talvea, sillä tuntuu, että tehot ovat laskeneet puoleen, vaikka työmäärä on tuplaantunut. Ei kovin hyvä yhdistelmä. Tiedän, että en ole ainut, jolla on tällainen tunne. Monien työteho on pahasti miinuksen puolella samaan tahtiin lämpömittarin kanssa. Jos toimisimme järkevästi, työmäärän pitäisi

6

laskea samanaikaisesti kun työtehokkuuskin vähenee. Valitettavasti näin ei ole, sillä systeemi, jossa opiskelemme painottaa työtehokkuutta juuri pimeimpään talviaikaan.

Harkitsen kandin aloittamista siis keväällä. Ehkä kuitenkin yritän keksiä aiheen ennen sitä. Joissain pääaineissa kandi tehdään proseminaarin yhteydessä, mikä on erittäin hyvä, sillä deadlinet ja aikataulutettu tekeminen vauhdittavat kummasti työn etenemistä. Olen kuullut, että opettaja antaa kandiaiheen jopa valmiina, jos itse ei ole sitä vielä keksinyt! Näin se varmasti tuleekin valmiiksi, toisin kuin minun pääaineessani, jossa en ole saanut

kandiin liittyen vielä mitään ohjeistusta. Proseminaari oli ja meni.

Toisaalta mikä kiire tässä oikein on?

Alkutalvesta, kun kaverini alkoivat valmistella omia kandejaan, tunsin syyllisyyttä siitä, että minä en tehnyt asian

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Huomio!

hyväksi mitään. Liika kiirehtiminen ja turha stressin ottaminen asioista, jotka eivät niitä ansaitse, on kuitenkin aika typerää. Mielenterveys ja kiinnostus opiskeluun pysyy paljon paremmin yllä, jos ottaa vähän rennommin ja luottaa siihen, että kyllä asiat tulee hoidettua sitten kun on niiden aika.

Jos nyt kuitenkin haluaa aktiivisesti edistää vaikkapa kandityön aloitusta, auttaa kun merkkaa kalenteriin pieniä tehtäviä, jotka vievät asioita askel kerrallaan eteenpäin. Näin ei tarvitse kohdata kokonaista pelottavaa työmäärää kerralla. Ensiviikon tiistaille tein pienen merkinnän: Mieti kandiaihetta.

Ehkä se tästä alkaa pikkuhiljaa edetä.

Stressitöntä kevättä kaikille stressaaville symbionteille!

Opintovastaava Susanna

Teksti: SUSANNA JERNBERG Kuva: MIIA PIETILÄINEN Taitto: PINJA NÄKKI

SyyHy, jota

S

et voi

raapia

yyHy on noin vuonna 2006 perustettu Symbioosin hyönteisjaosto. Tämä Tuomas Z. Kankaanpään perustama elin on muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen päättänyt aktivoitua. Viime syyskokouksessa perustettiin Symbioosiin kaksi SyyHy-Mikon virkaa, joita täyttävät nyt Mikot Tiusanen ja Aulio.

Toinen heistä on nykyinen Pöllö-Mikko, toinen viimevuotinen. Sattumaako? Kyllä.

Jalona aatteenamme on perustaa Symbionttiin vakiopalsta, ja sitä tässä nyt yritellään. Palstan on tarkoitus jatkossa esitellä – ei suinkaan Mikkoja, joiden nimeen on liitetty eliö tahi tauti – vaan mielenkiintoisia hyönteisiä ja muita selkärangattomia.

Tosin ei kuitenkaan juristeja.

Tulemme pääsääntöisesti pysymään Suomen rajojen sisäpuolella, mitä esiteltävään lajistoon tulee.

Kevätpuolella saattaa kuitenkin olla jokin etelänelukka esittelyssä…

Pyrimme nykyisen ympäristövouhotuksen ja elämäntapahippeilyn hengessä pidättäytymään makrobioottisessa kuvamateriaalissa.

Mikäli sinä, arvon lukija, sattuisit kokemaan ylitsepääsemätöntä tarvetta saada lukea jostain tietystä hyönteisestä tahi muusta selkärangattomasta ölliäisestä, olet tervetullut ehdottelemaan Mikolle tai Mikolle. Pidätämme kuitenkin oikeuden olla suostumatta, kun päätät tyrkyttää esiteltäväksemme jotakin mielestämme vähäpätöistä ja täysin epäkiinnostavaa lajia.

SyyHyn on ainakin joskus tavoittanut osoitteesta symbioosi-hyonteisjaosto@helsinki.fi. Listalla on lähinnä vanhoja partoja, ja listan aktiivisuudesta ei tuoretta tietoa ole. Tule siis nuorentamaan ja virvoittamaan lista uuteen kukoistukseen!

Pörisevän pirskahtelevaa kevättä odottaen SyyHy-Mikko & SyyHy-Mikko

Teksti: MIKKO AULIO & MIKKO TIUSANEN Kuva ja taitto: MIKKO AULIO S YM B I O N TT I

1 • 2012

7

SyyHy-palsta

Opintovastaavat toteuttavat kevään aikana kyselyn opiskelijoille opetuksesta. Mikä kursseilla ei toimi, mikä ei opiskelijoiden mielestä tue oppimista ja toisaalta taas, mikä toimii ja on onnistunut. Voit jo nyt alkaa miettiä näitä kysymyksiä, tietoa varsinaisesta kyselystä tulee myöhemmin keväällä!

Pöytäjuhlat dinosaursten seurassa ~Vaiko uskomaton keittiösähellys~

Viime syksynä Symbioosin jäsenet saivat ainutlaatuisen tilaisuuden päästä sitsaamaan Luonnontieteellisen museon tiloihin. Sitsauspaikkana museo, tuttavallisemmin Elukka, oli upea elämys, mutta loi myös omat haasteensa tapahtuman järjestäjille. Allekirjoittanut osallistui sekä itse juhlintaan että juhlien järjestelyihin emännän toimessa. Tämä on tarina siitä mitä kaikkea kulisseissa tapahtui, ja miten juhlien kulku lopulta sujui. tä täynnä. Onneksi dippikastikekin saadaan juuri ajoissa pöytään. Kuohuviinipullot tyhjennetään nopeasti laseihin ja cocktailtilaisuus voi vihdoin alkaa. Ilmeisesti alkupalat maistuvat, sillä niitä tullaan hakemaan lisääkin.

Kun alkupalat on syöty ja kuoharit juotu, voidaankin alkaa siirtymään varsinaiselle pääpaikalle, eli neloskerroksen parvelle, suoraan ”Elämän historia”-näyttelyn yläpuolelle. Tällaista sitsipaikkaa harva saa kokea: pöydästä avautuu näkymä dinosauruksia täynnä olevaan näyttelysaliin. Kun ensimmäiset sitsilaulut kajahtavat ilmoille, havaitaan myös kuinka hieno kaiku salin seinistä lähtee.

Alkuvalmistelut Saavun Eläinmuseolle jo kello kolmen aikoihin iltapäivällä. Sitsit alkavat poikkeuksellisesti jo kello 17.00, joten aikaa ei järjestäjillä ole hukattavissa Eläinmuseon sulkeutuessa neljältä.

Keittiössä asiat ovat kuitenkin paremmin, sillä keittiötiloihin saa mennä jo etukäteen.

Edellinen ilta on venynyt aivan liian pitkäksi kevätkääryleitä käärien.

Keittiöni on luultavasti vieläkin täynnä kaalisilppua, mutta ainakaan ei tarvitse kokata mitään varsinaisena sitsipäivänä. Eläinmuseon keittiössä tunnelma on tässä vaiheessa vielä yllättävän rentoa, mutta tämä voi myös johtua siitä, että suuri osa raaka-aineista sekä hallitusemäntämme Markus ovat vielä saa8

pumatta Viikistä.

Tilanne muuttuukin pian. Kun kaikki ovat koossa, todetaan monen asian puuttuvan. Veitsiä on otettu mukaan turhan vähän. Alkucocktailiin ei ole varattu lautasliinoja. Dippiä kevätkääryleille ei myöskään ole vielä saatu hankittua. Osa emännistä siis juoksee kaupassa sillä välin kun toiset pilkkovat porkkanoita, kuutioivat lammasta ja rapeuttavat kevätkääryleitä uunissa.

Yhtäkkiä cocktailruokia aletaankin jo kaipailla alakerrassa, samoin kuin tarjoilijaa (eli minua).

Sitsit pääsevät käyntiin Alakertaan on jo kokoontunut joukko juhlapukuisia opiskelijoita kun laskeudun portaita tarjottimet kevätkäärylei-

Tapaus kadonnut pääruoka Laulut ja juoma riittävät pitämään tunnelman korkealla, mutta pikku hiljaa aletaan kaipailla pääruokaa. Sitä ei kuitenkaan näy eikä kuulu. Aina vähän väliä joku isännistä käy kyselemässä tilannetta alakerrasta; itsekin käyn siellä tiedustelemassa avuntarvetta. Homma on kuitenkin kuulemma hanskassa, eikä ruualla pitäisi enää kestää kovin pitkään.

Samaan aikaan keittiössä: museon induktioliesi sanoo itsensä irti ilman varoitusta. Uuni toimii yhä, mutta ruuan lämmittäminen on silti hidasta. Varsinkin kasvisruuan pavut ja porkkanat eivät ehtineet kiehua muun padan seassa kauaakaan.

Sitseissä on pidetty ensimmäinen tauko, jotta keittiö saisi lisäaikaa. TauS YM B I O N TT I

1 • 2012

Taukojen aikana juhlijat pääsevät ihastelemaan näyttelytiloja

olta palatessaan sitsaajat saavatkinkuulla ilouutisen: ruoka on valmis, tai ainakin niin valmista kuin olosuhteissa on mahdollista! Tarjoilen ruuat ripeästi pöytiin jotta pääsisin nopeasti omani kimppuun.

Ruoka on omasta mielestäni todella hyvää, joskin melko haaleaa. Ruuan kasvisversiosta kuulen ainakin kohteliaan kommentin ”Porkkanat olivat… rapeita.” Ruokaa ainakin riittää kaikille, ja sitä saa hakea jopa lisää, joten nälkä lähtee varmasti kaikilta.

Muisteloita ja uusia(vanhoja) lauluja Sitsien osallistujista poikkeuksellisen suuri osa on vanhempia opiskelijoita, kääpiä, fossiileja tai miksi heitä halutaankin kutsua.

Sitsien kuluessa vaihdetaankin paljon kuulumisia eri ”sukupolvien” välillä: viime vuoden fuksit kertovat tunnelmia kenttäkursseiltaan, ja vanhat opiskelijat esittävät lauluja joita nuoremmat S YM B I O N TT I

1 • 2012

polvet tuskin ovat kuulleet. Varsinkin ”Kuka keksi raskauden”-niminen kappale yllättää hulvattomilla sanoillaan, ja jälkikäteen pohditaan, ehtisikö sen vielä lisätä Symbioosin seuraavaan laulukirjaan.

Loppusitsit sujuvat hyvällä mielellä ja ongelmitta. Jälkiruoaksi tarjoillaan juustokakkua aprikoosikastikkeella.

Hämmästelen tätä, koska muistaakseni kakkuun piti tulla vadelmakastike.

Kakku on kuitenkin näinkin niin hyvää, että erehdyn ahneuksissani syömään sitä ekstrapalan, minkä jälkeen vellon ähkypahoinnissa sitsien loppuun asti.

Loppu hyvin, kaikki hyvin Kun juhlaväki alkaa tehdä lähtöä eläinmuseolta jatkojen suuntaan, järjestäjät

ryhtyvät toimeen. Kun hoipertelen keittiöön tarjoamaan apuani, selitys jälkiruokakastikkeen vaihtumiselle löytyy.

Lieden ollessa epäkunnossa kastikkeeseen tarkoitettuja ulkomaisia vadelmia ei ole voitu keittää, ja emäntäparat ovat taas joutuneet säntäilemään Kamppiin ja takaisin korviketta hankkimaan.

Lopputuloksena keittiössä on suuri kattilallinen sulaneita vadelmia, joita kukaan ei halua mukaansa.

Keittiössä on melkoinen sählinki, kun astiat täytyy tiskata, pöydät ja hellat pyyhkiä sekä pakata kaikki irtolaatikoihin. Kaiken pitää tapahtua nopeasti, sillä ulkona täytyy olla yhteentoista mennessä. Muiden järjestäjien apuvoimin tästäkin haasteesta kuitenkin selvitään, varsinkin kun vahtimestari myöntää meille vartin lisäaikaa. Ulkona Eläinmuseolta ollaanen. 23.15, ja järjestäjät voivat huokaista helpotuksesta. Silti kaikki toivovat, ettei tämä tilaisuus jäisi viimeiseksi!

Teksti ja taitto: VARPU PÄRSSINEN Kuvat: OTSO HÄÄRÄ

9

Legendaarisia hetkiä...

Nämä ovat ne sitsit, joita muistellaan vielä kääpävuosinakin opiskeluajan ikimuistoisimpina pöytäjuhlina. Tunnelma oli arvokkaan juhlava, mutta samalla myös lapsenomaisen innokas. Parhaat hetket on ikuistettu näihin kuviin.

Kuvat: OTSO HÄÄRÄ Taitto: PINJA NÄKKI

10

S YM B I O N TT I

1 • 2012

S YM B I O N TT I

1 • 2012

11

Kahvihetki Aulikin kanssa Teksti, taitto & kuvat: MIKA SAARENPÄÄ, SUSU RYTTERI & PINJA NÄKKI

Aulikki Salmia – yksi ylistää, toinen taivastelee. Niin tai näin, legendan asema on kiistämätön.

Ensimmäisen vuoden kasviopetusta kunniakkaasti hallinneen lehtorikonkarin valtakausi on kaiken kauniin tavoin päättymässä. Vaikka tulevat biologinalut eivät enää saakaan kokea mieltä myllertäviä opetusmetodeja saati syntisen säväyttäviä silmäniskuja, nimi jää varmasti elämään.

Tapasimme kasvimaailman gurun Biokeskus 1:n kahvilassa lumisena talvipäivänä. Mika kyllä bongasi Aulikin jo Bio 3:ssa, josta Aulikki siirtyi Bio 1:een ulkokautta. Kuka kertoisi, että Biokeskusten välillä kulkee yhdyskäytäviä? Tilasimme kahvit. Aulikki ei tilannut pullaa. Päällimmäisenä Aulikin mielessä oli kuvien ottaminen, jonka johdosta hän lähtikin juoksujalkaa ehostamaan kampaustaan. Kuvien ottaminen oli kokemus vailla vertaa.

Rumat tarjottimet olivat tuon tuosta tiellä, eikä tilaamatonta pullaa saanut näkyä. Vain viisi minuuttia, ja olimme varmoja, ettei legenda kuole koskaan.

Aulikki todella on maineensa veroinen.

Hyvä Aulikki Salmia, et ole enää ihminen. Aulikki menee hämilleen: ”Ai en ole? No mikäs minä..?” Olet jo käsite. Aulikki rahoittuu. Mistä tämä johtuu?

- Olen aina panostanut opetukseen ja teen kaikkeni, jotta opiskelijat todella sisäistäisivät opetetut asiat. Oppimisympäristöjen toimivuus on minulle ensisijaisen tärkeää. Pyrin olemaan 12

henkilökohtaisessa yhteydessä oppilaisiin. Yhteistyö on kaiken a ja o.

Puhutaan hetki lapsuudestasi.

- Ei puhuta.

Selvä. Spesifimpi kysymys. Olitko innokas botanisti jo nuorena?

- Kiinnostuin kasveista toden teolla oppikoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla. Kolmannella luokalla meillä oli opettaja, joka opetti määrityskaavojen käyttöä tunneille tuomiensa kasvien avulla. Kasvioppaat ja määrityskaavat olivat todella kuivia, pelkkiä mustavalkoisia tihruja, mutta jokin niissä kiehtoi oitis.

Mustavalkoiset tihrut saivat sinut siis rakastumaan kasvitieteeseen?

- Kyllä! Myös perheemme muutto Lammille oli tärkeä tekijä. Oi, ne harjut! Euforinen tunne valtaa Aulikin kasvot.

Lammin ihanat lehtomaisemat todella avasivat silmäni ja rakkauteni kasvimaailmaa kohtaan syttyi toden teolla.

Oliko sinulla koskaan muita unelma-ammatteja? Yritimme kuvitella Aulikin tutussa tekemässä pliétä.

Haastavaa, ettemme sanoisi.

- Ei. Biologia on kiinnostanut jo lapsuudesta saakka, mutta erityisesti lukiossa kiinnostukseni puhkesi kukkaan. Genetiikka oli 1960-luvulla tekemässä tuloaan ja biologian opetukseen tuli runsaasti uusia, mielenkiintoisia aihealueita. Suomenkielinen kirjallisuus oli ala-arvoista, joten luin kaikki löytämäni englanninkieliset julkaisut.

Todellinen rakastumiseni kasvitieteeseen tapahtui Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa suoritin cum laudea. Tehtävänä oli opetella 800 ulkopuutarhan kasvia. Käytännössä asuin Kasvitieteellisellä, ja silloin siitä tuli ”Minun puutarhani”.

Kerro opiskeluajoistasi. Mitä opiskelit? Miten päädyit opiskelemaan biologiaa?

- Kirjoitettuani ylioppilaaksi 1966 hain heti opiskelemaan biologiaa. Pääsin sisään ja opinnot alkoivat. Opiskelu oli suhteellisen valvottua. Opettajalta tuli saada kuittaus opintokirjaan sekä S YM B I O N TT I

1 • 2012

kurssin aloitus- että lopetuspäivänä, Miten Urho Kekkosen valtakausillä muuten kurssista ei saanut merden 25. vuosi liittyy elämääsi? kintää. Opintoni koos- Urho Kekkonen tuivat kasvi-, eläin- ja tuli valtaan 1956, joten perinnöllisyystieteessiitä 25 vuotta eteentä, kemiasta, biokePuhutaan hetki päin on.. hmm, lasmiasta sekä maantie- lapsuudestasi. kenkohan nyt oikein. teestä. Valmistuttuani Sen on oltava vuosi - Ei puhuta. maisteriksi vuon1981. Onko se? On se! na 1971 – ajatelkaa, Aulikin päässä tavuonna 1971 Täytyy pahtuu pienimuotoimyöntää, että valmistuminen neljäsnen alkuräjähdys ja silmissä välähtää sä ja puolessa vuodessa on saavutus – – Aulikki on selvästi muistanut jotain! jatkoin kasvitieteen lisäksi biokemian Herran jestas, minähän väittelin silsekä genetiikan opintojani. loin! Väittelin metsämännyn itämisfysiologiasta.

Millaista oli opiskelijaelämä Aulikki vajoaa keskusteluun itsensä 1960-luvulla? Olitko bilehile? kanssa proteinaaseista ja muusta bio- Opiskelijaelämää ei ollut. Minä kemiallisesta höpinästä, jota oli selopiskelin, opiskelin ja opiskelin. Ainevästi vaikea suomentaa, sillä osa laujärjestötoiminnassa en ollut osallisena. seista oli mitä ilmeisemmin englantia.

”

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Väitöstyön valmistuminen vei yhdeksän vuotta, sillä sitä tehtiin muiden töiden ja elämän ohella. Minulle tämä tarkoitti junamatkojen hyödyntämistä.

Entäs ensimmäisen 16-bittisen Segan julkaiseminen? Kuinka se liittyy elämääsi?

- Minkä? Sega? 16-biittinen? Mitä..?

Sega-pelikonsolin. Sonic, Mario ja kumppanit, tiedäthän. Vastausta tähän ei tarvittu, sillä Aulikin ilme kertoi kaiken. Avitetaanpa hieman.

On kyse vuodesta 1988. Mitä silloin tapahtui?

- Jaa, hmm.

Aulikki vajoaa taas muistelmiinsa, kunnes välähtää.

Aa, aivan niin! Vuonna 1988 olin ensimmäisellä oikealla ulkomaanmat-

13

kalla, joka suuntautui Ranskan Cannesiin. Ajatelkaa, että sitä ennen en ollut käynyt ulkomailla!

Juu, ajattelemme toki, vaikka pyrimmekin kysymyksellämme vallan toiseen vastaukseen. Aulikki sai nimittäin dosentuurinsa vuonna 1988.

Ilmeisesti ei kovinkaan merkittävä käänne elämässä...

Tiedekunnat ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan osa työpanoksestani tulee käyttää opettajien koulutukseen.

Kirjoilla on eräpäivä. Eikö sinulla ole?

- Sopimusta on uusittu vuosien varrella, viimeksi silloin, kun Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta perustettiin. Olen virkani ensimmäinen ja viimeinen haltija.

Kerro urapolustasi.

- Valmistumisvuotenani toimin tunOlet toiminnut yliopiston lehtoritiopettajana Haagassa. Pääsin myös na lähes koko elämäsi. Missä on assistentiksi yliopistoon heti vuonna kunnianhimosi? Mikset ole aka1971. Tiesin, että yliopistomaailmaan temiaprofessori? ei pyydettäisi toista kertaa, joten jä- Nuorena olin erittäin kunnianhitin auskultoinnin odotmoinen, mutta en tamaan. Assistenttina ole varma olenko viihdyin neljä vuotta, enää. Olen pysynyt kunnes vuonna 1975 Vain viisi minuut- virkeänä koko opesain kasvatustieteen tia, ja olimme var- tusurani ajan, sillehtorin viran. moja, ettei legenda lä opettamani asikuole koskaan. Au- at ovat olleet niin Kirjoja lainataan. likki todella on mai- laaja-alaisia. Olen Mitä sinun lainasi neensa veroinen. opettanut lähes opettajankoulutuskaikkea kasvitieteelaitokselta tarkoitseen liittyvää kenttaa? täkursseista solu- Olen aina ollut ainelaitoksen palbiologiaan. veluksessa, pysyvässä virassa. TehtäLehtoraatissa olen saanut toteuttaa vänäni on ollut opettaa perus- ja aiitseäni, vaikka tieteellinen tutkimus neopintoja luokanopettajille, etenkin onkin jäänyt taka-alalle. Onhan sitä biologiaan erikoistuville. Luokanopetkaikkea tullut puuhasteltua, eikä ole tajien integroituminen samoille kursollut tarvetta hakea professuuria. seille biologien kanssa toi opetukseen Aulikki hiljenee ja vajoaa jälleen omat haasteensa, sillä opettajilta puutomaan maailmaansa. Osaamme outui biologinen perustietämys. Vähän nastella jonkin sortin muiston esiinsama asia kuin leikkisi duploilla ja letyöntymistä. goilla, jotka eivät sovi yhteen. Voi että, Voi että! Dosentti! nyt taisi kyllä tulla vähän huono esiTulihan se sieltä. Parempi myöhään merkki. Duplot ja legot taitavat sittenkuin ei milloinkaan. kin sopia yhteen, eivätkö vain?

Voi herran jestas! Minähän sain doKyllä, kyllä ne sopivat. Toki osa sentin arvon vuonna 1988! Ihmiset ei opettajistakin sopii saumattomasti tiedä mitä dosentuuri on! Kirjoittakaa joukkoomme. se sinne!

”

14

Siihen meillä ei valitettavasti ole tilaa; kirjoitamme sen sijaan JFGI. Sain kesken pikkujoulujen kirjeen, jossa luki ”Dosentti Aulikki Salmia”.

Mietin, että kuka ihme kanssani pelleilee, enhän minä ole dosentti! Kävi ilmi, että kirje oli dosentuurinmyöntämiskirje.

Kuulemamme mukaan olet ollut mukana järjestämässä Kanarian opintoretkiä. Kuulimme myös, että Kanarialta lötyy kasvi, joka kuumimmin koskettaa sieluasi.

Onko tämä totta?

- Hmm. No onhan siellä niitä orkideoja. Geellä se kai alkoi. Gennaria jotain.

Aulikki luettelee järkyttävän määrän tieteellisiä nimiä. Ensimmäistä kertaa on meidän vuoromme vajota omiin maailmoihimme. Kuinka kaunista lumisade voikaan olla? Kuin suru, hiljaista ja hentoa. Huudahdus palauttaa meidät takaisin.

Aijaijai! Tiedän, tiedän! Echium, neidonkieli! Mikähän se on suomeksi?

Teidenneidonkieli? Voi, se saa minut!

Oi voi!

Aulikki vaipuu jonkinasteiseen transsiin.

Se saa minut pois tolaltaan! Kukkivien neidonkielien näkeminen on vielä toteutumaton unelmani. Voi, vielä jonain päivänä!

Rakkautesi kauniita kukkia, etenkin orkideoja, kohtaan on yleisesti tiedetty tosiasia. Miksi kaikki heinät ovat mielestäsi rähmiä?

- Heinät ovat haastavia opetettavia.

Niissä on niin pieniä tuntomerkkejä, että opiskelijan on vaikea niitä omaksua. Heinän nähdessäni en todellakaan juokse sitä intoa puhkuen määrittämään.

S YM B I O N TT I

1 • 2012

LISÄYS: Saimme Aulikilta haastattelun Hieno esimerkki siitä, kuinka äijälkeen seuraavanlaisen lisätiedonandinrakkaus jakautuu tasaisesti kaikilnon rähmiä koskien: le lapsille... ”Matkalla mietin mistä kasveista olen sanonut tuon "rähmää". Kyse ei Haastattelumme on edennyt viiollut heinäkasveista, vaan seuravista meiseen kysymykseen, jonka on kasveista (lista alempana). Niille on kliseisesti oltava: ”mitä sinusta yhteistä kostea kasvuympäristö (vetulee isona”? sirajassa) ja pieni - Aion kirjoittaa kirkoko, usein vain jan, jonka nimi on ”Pohnoin 2 cm. Lisäksi jolan uhanalaiset kämne kaikki kuuluvat Kukaan ei voi ra- mekät”. eri heimoihin, mut- kastaa heiniä.

Sattumaako, että ta pienestä koosjuuri meidän yliopistolta johtuen heimon lamme on tarjota kurssi tuntomerkkejä ei samaisella nimikkeellä? voi nähdä prässätyistä näytteistä. KasAjatuksena oli saada se valmiikvit ovat mutayrtti, raani, hetekaali, si vielä tämän vuoden puolella, vaikpikkupunka ja paunikko. Niitä opiskeka kirja onkin vielä kehittelyasteella.

Kaikki kirjan tuotot ohjataan lasten ja limme Ahvenanmaakasvien merenrantaosiossa.” nuorten luontoharrastuksen tukemiKiitämme Aulikkia tarkkaavaisuuseen LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ! Kasvidesta! tiede tulee olemaan osa elämääni aina; en yksinkertaisesti tule toimeen ilman Mitä heinistä tykkääminen vaatii sitä. ihmiseltä?

- Kukaan ei voi rakastaa heiniä.

Tähän kohtaan olimme tosiaan ajatelMielemme teki kysyä lisää, esimerkikleet päättää haastattelumme, mutta si kasvituntemuksen Heinä-Hennasta Aulikkia niin kovin häiritsi, ettemme ihmisenä, mutta maltoimme itsemme kysyneet mitä hänellä on kassissaan vastauksen pontevuuden vuoksi. (!?). Vääryys oli toki korjattava, joten teimme työtä käskettyä.

Mikä on mieleenpainuvin hetki uraltasi?

Aulikki, mitä sinulla on kassissa- Väitteleminen. Se oli sen verran si? Kysymys tosin oli tässä vaiheessa suuri urakka, kun tieteellisiä artikketäysin tarpeeton, sillä kassin sisältö oli leita väännettiin englanniksi eikä ollut jo kaivettu esiin. mitään nykyajan hienouksia. Kuvaajat - Täältä löytyy Norsk flora, Orchija kaikki väännettiin käsin. daceae-kirja, ulkoinen kovalevy, joka sisältää orkideoja koskevia tiedostoja, Entä elämässäsi? vuonna 2011 julkaistu artikkeli Mur- Kaksosten syntymä. Molemmat manskin alueen orkideoista, autonaovat diplomi-insinöörejä. Elämässäni vaimet sekä muutama muu orkideakiron kaksi suurta aikakautta: aika ennen ja. Voi harmin paikka, eilen olisi ollut kaksosia ja aika kaksosten jälkeen. myös Norjan uhanalaisuusluokituksis-

”

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Aulikin kassista löytyi tietenkin myös tämä.

ta kertova kirja!

Kun viimeiseksi aikomamme kysymys ei sitä ollutkaan, keksikäämme uusi. Aiotko eläköityä koskaan? Tuleeko käsite Aulikki Salmia koskaan jäämään unholaan?

- En, aion opettaa niin pitkään kuin pystyn. Se pitää virkeänä. Dosentin sopimuksenikin on voimassa vuoteen 2016 asti, joten minusta kuullaan vielä!

Kiittäkäämme siis, hyvät lukijat, vielä kerran suuresti, ja jääkäämme innolla odottamaan sitä päivää, kun Aulikki lähettää ensimmäisen sähköpostinsa vapaista hieronta-ajoista Bio3:ssa!

15

Näkyvä, mutta vaiettu ongelma Teksti, valokuvat & taitto: MATS ITTONEN Piirros: VARPU PÄRSSINEN

Syksyn saapuessa moni valittelee kaamosta, pimeyttä ja masennusta. Valoa kaivataan, ja kirkasvalolamput menevät kuin kuumille kiville. Mutta minä kaipaan pimeyttä.

Pyöräillessäni Helsingissä eräänä marraskuisena iltana aloin katsoa katuvaloja aivan uudella tavalla. Tajusin, että täällähän olisi ilman niitä aivan säkkipimeää! Jotenkin ajatus valosaasteesta aukeni minulle silloin aivan uudella tavalla.

Valosaaste on käsitteenä useimmille tuttu. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että useimmat ihmiset, jopa ympäristötietoiset, eivät näe valosaastetta kovinkaan merkittävänä ongelmana.

Valosaasteesta puhutaan lähinnä vain energiansäästön yhteydessä ihmetel-

16

täessä miksi kaupoissa ja toimistoissa on yöllä valot päällä. Jopa vuotuinen Earth Hour, jonka aikana valoja sammutetaan ympäri maailman, ottaa kantaa nimenomaan sähkön tuhlausta ja ilmastonmuutosta, ei valosaastetta, vastaan!

Minä kaipaan usein pimeyttä. Haluaisin kulkea luonnossa varovasti, hieman ehkä jännittäen mihin seuraava askel osuu. Haluaisin tuijottaa tähtien tuiketta taivaan ainoana valona. Haluan tavata itseni osana maailmankaikkeutta. Joka puolella loistavat ja välkkyvät eriväriset keinovalot muistuttavat kuitenkin jatkuvasti ihmisyhteiskunnan sykkeestä. Keinovalo ei päästä otettaan hetkeksikään. Joutuisin matkustamaan kauas saadakseni olla kaksistaan luonnon kanssa. Valoa riittää läpi yön myös lähimetsässä, jossa häikäisevä valonryöpsähdys yllättää vaivoin löydetyn pimeän polun päässä.

Koen valosaasteen ongelmaksi henkilökohtaisella tasolla. Pidän pimeydestä enkä löydä sitä niin paljoa kuin haluaisin. Mutta monessa tilanteessa pimeys on ongelma. Tietoyhteiskunnassamme talouden ja liikenteen on pyörittävä vuorokauden ympäri, ja liikenne menisi varsin vaaralliseksi ilman valoja. Valo on tuonut elämäämme paljon hyvää, ja se on kulttuurissamme saanut vahvan aseman myönteiseksi

koettuna asiana. Sen huomaa jo kielessämme. Puhumme ”valaistumisesta”, ”valosta tunnelin päässä”, ”valoisasta arjesta” ja ”valopäistä” varsin myönteisissä merkityksissä, kun taas ”pimeät voimat” ja ”hämäräpuuhat” koetaan kielteisiksi asioiksi. Uskon tämän olevan osasyy siihen, että valosaasteongelmaan on havahduttu niin hitaasti.

Liialla keinovalaistuksella on paljon kiistattomia haittavaikutuksia. Se vaikuttaa ihmisten terveyteen ja unirytmiin, se saa kilpikonnanpoikaset eksymään ja se vaikeuttaa tähtitiedettä ja -harrastusta.

Monenlaista valosaastetta Valosaasteelle ei ole selkeää määritelmää. Yhden määritelmän mukaan se on ”muualle kuin aiottuun kohteeseen suuntautuvaa keinovaloa, joka koetaan tarpeettomaksi tai haitalliseksi” (Lyytimäki 2006), mutta toisaalta myös aiotusti suuntautuva valo voi olla ekologinen ongelma. Ylimääräinen keinovalo häiritsee pimeän aikaan, sillä päivällä sitä ei samalla tavalla huomata. Valosaaste ilmenee monella tavalla. Kyse voi olla täysin turhasta valosta tai sinänsä toivotusta, mutta liian kirkkaasta valosta. Vähäinenkin valo voi häikäistä pimeästä tultaessa ja välkkyvä tai häiritsevän värinen valo voi ärsyttää. Esimerkiksi vessaan haluan mielelläni S YM B I O N TT I

1 • 2012

valoa, mutta en pidä Ylioppilasaukion UniCafen sinisistä ”huumevaloista”.

Joskus on myös hyvä ottaa muut kuin näkyvät aaltopituudet huomioon. Vaikka eri valaisimet olisivat yhtä kirkkaita, voi yksi olla eliöille toista haitallisempi jos siitä tulee sellaisten aaltopituuksien valoa, joita ihminen ei aisti, mutta jotkut muut eliöt aistivat.

Ensimmäisinä valosaasteen tuomia haittoja huomasivat tähtitieteilijät.

Keinovalot valaisevat yötaivasta ja heikentävät siten taivaankappaleiden näkyvyyttä. Vuonna 1834 huippumoderni observatorio voitiin sijoittaa lähes keskelle Helsinkiä, mutta nyt Tähtitorninmäeltä ei kaupungin valojen takia näe tähtitaivaan himmeitä kohteita. Nykyään isot optiset havaintolaitteet joudutaankin sijoittamaan kauaksi asutuksesta, esimerkiksi Atacaman aavikolle tai Etelämantereelle.

Valosaasteesta puhuttaessa tarkoitetaan usein juuri ”astronomista valosaastetta”, jonka tyypillisin ilmenemismuoto on hohdevalo (sky glow).

Sen huomaa varsinkin pilvisinä öinä taivaan hohtaessa värikkäänä. Astronominen valosaaste haittaa paitsi tutkimusta, myös tähtiharrastusta. Noin viidesosa maailman ja puolet Euroopan ihmisistä ei valosaasteen takia pääse näkemään Linnunrataa. Venetsia on Euroopan yli 250 000 asukkaan kaupungeista ainoa, jonka keskustasta Linnunradan voi nähdä paljain silmin (Cinzano ym. 2001). Tähtitaivaan sumeneminen on sääli esteettisten ja kokemuksellisten arvojen kannalta, ja on myös mahdollista, että se vaikuttaa ihmisten vieraantumiseen luonnosta ja maailmankaikkeuden suuruudesta.

Terminä ”astronominen valosaaste” on kätevä, sillä se voidaan erottaa ”ekologisesta valosaasteesta”, jonka seuraukset ja osin myös syyt ovat erilaisia.

Näistä valosaastemuodoista voidaan haluttaessa erottaa vielä valosaasteen haitalliset vaikutukset ihmisen terveyteen.

Ihminen on päiväaktiivinen, ja unirytmi on kauan määräytynyt vuorokauden valaistusolojen mukaan. Valo määrää biologisen kellomme toiminnan. Se vaikuttaa hormonitoimintaan, aineenvaihduntaan, mielialaan ja seksuaaliseen halukkuuteen (Lyytimäki 2006).

Nykyään moni tekee vuorotyötä, jolloin S YM B I O N TT I

1 • 2012

keinovaloja tarvitaan paljon ja unirytmi muuttuu. Koska nykyihmiset viettävät paljon aikaa sisällä, on myös mahdollista, että valoa saadaan päivällä liian vähän mutta yöllä liikaa! Mutta ihmiset ovat sopeutuvaisia. Vaikka Suomen vuodenaikojen valaistusolot eivät ehkä vastaa niitä, joihin ihminen on evolutiivisesti sopeutunut, on täälläkin voitu elää jo kauan ennen sähkön keksimistä.

Myös yötyöhön ihminen tottuu ainakin jollain tasolla.

Muuttuneet valaistusolot voivat kuitenkin haitata ihmisen terveyttä varsinkin yhdessä muiden ympäristötekijöiden kanssa. Vähäinenkin valo lopettaa melatoniinin, eli mm. uneliaisuutta lisäävän ja kehon lämpötilaa laskevan

”yöhormonin” erityksen. Koska melatoniini vähentää muiden hormonien eritystä, voi lisääntynyt valo epäsuorasti johtaa lisääntyneeseen estrogeenin eritykseen, jolla on yhteys kohonneeseen rintasyöpäriskiin. Vaikka vuorotyötä tekevien naisten rintasyöpäriski onkin todettu keskimääräistä korkeammaksi, voitaneen valosaasteen tuoman syöpäriskin merkitystä kuitenkin pitää pienenä. Melatoniinin puute voi myös johtaa väsymykseen, päättelykyvyn heikentymiseen ja masennukseen.

Kirkkaat ja välkkyvät valot aiheuttavat muutenkin unettomuutta ja voivat olla stressaavia. Valosaaste vaikuttaa sekä ihmisen fyysiseen että psyykkiseen terveyteen.

17

Ekologinen valosaaste Symbiontissa lienee perusteltua keskittyä erityisesti ekologiseen valosaasteeseen, ja sitä paitsi aihe on hyvä nostaa esille, sillä se saa yleensä hyvin vähän huomiota. Monet eläimet suunnistavat valon avulla ja joillekin valo on myös kommunikoinnin väline. Toiset välttelevät valoa, kun taas toiset suunnistavat valoa kohti. Kasvien ja eläinten vuosi- ja vuorokausirytmi määrittyy pitkälti valaistusolojen mukaan. Arviolta 30 % selkärankaisista ja yli 60 % selkärangattomista lajeista on yöaktiivisia (Hölker ym. 2010). Keinovalaistuksella siis on väistämättä merkittävä vaikutus eliöiden käyttäytymiseen.

Vaikutukset voivat näkyä niin yksilön, populaation, eliöyhteisön kuin ekosysteeminkin tasolla.

Joidenkin päiväaktiivisten lajien rytmi muuttuu siten, että linnut laulavat valaistuilla alueilla öisinkin. Jotkut sopeutuvaiset lajit saattavat hyötyä mahdollisen saalistusajan pidentyessä, kun taas toiset altistuvat suuremmalle saalistuspaineelle tai häviävät kilpailussa keinovaloa hyödyntäville lajeille.

Keinovalo voi vaikuttaa myös lisääntymiseen. Kiiltomatokoiras voi löytää

18

naaraan jopa 45 metrin päästä, mutta naaras näkyy luonnollisesti heikommin valoisassa kuin pimeässä.

Pimeässä suunnistamaan sopeutuneita lajeja öinen keinovalaistus voi haitata merkittävästi. Kuoriuduttuaan merikilpikonnanpoikasten on löydettävä mereen. Ne suunnistavat poispäin rantakasvillisuuden tummista varjoista ja kohti valoisampaa horisonttia.

Keinovalaistus voi viedä kilpikonnien suunnistuskyvyn täysin tai saada ne ryömimään aivan väärään suuntaan, kohti keinovaloja. Arviolta kymmeniä tuhansia poikasia kuolee vuosittain valosaasteen aiheuttaman eksymisen takia (Lorne ja Salmon 2007). Myös linnuilla keinovalaistus aiheuttaa kuolleisuutta. Öisin muuttavat linnut voivat eksyä valaistuille alueille ja törmätä siellä rakennuksiin, joiden läheisyydessä ne eivät muuten lentäisi.

Myös hyönteiset eksyvät valon luokse ja moni lienee nähnyt hyönteisten parveilevan yöllä valaisimien ympärillä. Tämä aiheuttaa hyönteisille sekä suoraa kuolleisuutta niiden väsyessä, että epäsuoraa kuolleisuutta niiden jäädessä helposti saaliiksi. Jotkut linnut ja lepakot ovat sopeutuneet saalistamaan

valojen ympärillä. Toiset lepakkolajit taas karttavat valoa.

Varsinkin monet hyönteiset käyttävät horisontaalisesti polarisoitunutta valoa vihjeenä veden paikallistamisessa. Monista ihmisen tuottamista materiaaleista heijastuu polarisoitunutta valoa. Onkin havaittu hyönteisten eksyvän autojen konepelleille, sekä kiiltäville lasi- ja muovipinnoille lisääntymään (Horváth ym. 2009).

Valosaasteella voi olla yllättäviä ekologisia vaikutuksia. Monet eläinplanktoneliöt, kuten vesikirput (Daphnia spp.), liikkuvat valaistusolojen mukaan eri syvyyksillä, ja nousevat pintaan vain pimeässä. Jos pinnalla on jatkuvasti valoisaa, on mahdollista, että pinnan lähellä elävät kasviplanktoneliöt pääsevät kasvamaan ilman laidunnuspainetta. Seurauksena voi olla koko ekosysteemiin vaikuttava iso leväkukinta.

Valosaasteen ekologisia vaikutuksia on tutkittu verrattain vähän siitä huolimatta, että valo on varsin tärkeä ekologinen tekijä. Monet vaikutukset voivat olla monimutkaisia ja arvaamattomia.

Kilpailu- tai saalistussuhteiden muutosten vaikutuksista ylemmillä trofiatasoilla ei tiedetä juuri mitään. Eko-

S YM B I O N TT I

1 • 2012

logisesta valosaasteesta tarvitaan siis soveltavan tutkimuksen lisäksi myös paljon lisää perustutkimusta.

Mitä asialle voisi tehdä Ympäristönsuojelulaissa valo mainitaan yhtenä ympäristön pilaantumisen syynä. Kuitenkaan valosaasteen vähentämisestä ei juuri ole määräyksiä tai edes suosituksia. Varsinkin astronomista valosaastetta pitäisi kuitenkin olla helppo vähentää suuntaamalla valo tehokkaasti kohteeseen valaistuksen sijoittelun suunnittelun ja varjostimien avulla. On kuitenkin muistettava, että vaikka varjostimet vähentävät astronomista valosaastetta, voi huolellisestikin suunniteltu valaistus olla paikallinen ekologinen ongelma.

Monesti ulkovalot ovat turhan kirkkaita. Teiden ja polkujen varsilla riittäisi himmeä valo, sillä silmä sopeutuu hämärään. Liian kirkkaat valot voivatkin olla vaaraksi aiheuttaessaan vahvoja kontrasteja ja häikäisyä. Turhia valoja on mielestäni paljon. Tuskin puiston jokaisen polun tarvitsee olla yöllä valaistu, onhan taskulamppu keksitty.

Vaikka valaistuksella halutaan tehdä puistoista turvallisempia, voi olla että

liika valo itse asiassa vähentää turvallisuutta tehdessään pimeistä pusikoista entistäkin pimeämpiä hämärämiesten lymyämispaikkoja.

Valosaasteen lisäksi on muitakin syitä vähentää turhaa valaistusta. Valaistus kuluttaa paljon sähköä, ja tuhlaten suunnatun keinovalaistuksen mukana taivaalle hukkuu paljon rahaa.

Valosaaste on kulttuurinen, sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen ongelma. Vaikka keinovalosta on ihmiselle paljon hyötyä, olisi sen aiheuttamien ongelmien vähentämiseen syytä pa-

neutua paljon nykyistä enemmän.

Valosaasteen vähentäminen ei vaadi pimeässä elämistä tai suuria mullistuksia elämäämme. Valaistuksen huolellisella suunnittelulla päästään jo pitkälle täysin hukkaan menevän valon määrän vähetessä. Keinovalaistus on tärkeä osa minunkin elämääni. Tämänkin tekstin kirjoitin kirkkaalle näytölle valaistussa huoneessa. Silti minulla on oikeus tähtitaivaaseen, äidilläni on oikeus hyvään uneen ja kilpikonnilla on oikeus löytää meri. Meillä kaikilla on velvollisuus käyttää keinovaloja säästeliäästi.

Lisää luettavaa Cinzano, P., Falchi, F., Elvidge, C. D. 2001. The first World Atlas of the artificial night sky brightness. Mon. Not. Astron. Soc. 328: 689–707 Horváth, G., Kriska, G., Malik, P., Robertson, B. 2009. Polarized light pollution: a new kind of ecological photopollution. Front Ecol Environ 7(6): 317–325 Hölker, F., Wolter, C., Perkin, E. K., Tockner, K. 2010. Light pollution as a biodiversity threat. Trends in Ecology and Evolution 25(12): 681–682 Hölker, F., Moss, T., Griefahn, B., Kloas, W., Voigt, C. C., Henckel, D., Hänel, A., Kappeler, P., M., Völker, S., Schwope, A., Franke, S., Uhrlandt, D., Fischer, J., Klenke, R., Wolter, C., Tockner, K. 2010. The Dark Side of Light: A Transdisciplinary Research Agenda for Light Pollution Policy. Ecology and Society 15(4): 13 Longcore, T., Rich, C. 2004. Ecological Light Pollutuion. Front Ecol Environ 2(4): 191–198 Lorne, J. K., Salmon, M. 2007. Effects of exposure to artificial lighting on orientation of hatchling sea turtles on the beach and in the ocean. Endangered Species Research 3: 23–30 Lyytimäki, J. 2006. Valosaaste on globaaliongelma. Kirjassa: Unohdetut ympäristöongelmat. 57–85. Gaudeamus Lyytimäki, J. 2011. Valoko saastetta? Kirjassa: Niemelä, J. Furman, E., Halkka, A., Hallanaro, E.-L., Sorvari, S. (toim.) Ihminen ja ympäristö. 289-293. Gaudeamus Navara, K. J., Nelson, R. J. 2007. The dark side of light at night: physiological, epidemiological, and ecological consequences. Journal of Pineal Research 43: 215-224 URSA 2005: URSA:n valosaastesivu. http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/saa/valosaaste/ Valosaasteesta on tekeillä suomalainen tietokirja.

S YM B I O N TT I

1 • 2012

19

SYMBIOOSIN Syyskokous järjestettiin tuttuun tapaan Biokeskus 3:n Telkänpöntössä, ja tarjolla ollut viini- ja voileipäkakkutarjoilu tekivät taas tehtävänsä. Vuoden jännittävimmässä ja odotetuimmassa kokouksessa tehtiin mm. historiallinen päätös viidestä shokkelomestarista ja kisailtiin hallituspaikoista huomattavasti viime vuosia kiivaammin. Vaikka puheenjohtajan nuijasta ei tässä kokouksessa äänestetty, kaikesta muusta kylläkin - kilpailua käytiin niin tiedottajan, opintovastaavan kuin sihteerinkin vi roista. Entä kenestä tuli Symbioosin virallinen riistanvartija? Tässä näette lopputuloksen.

Hallitus: Puheenjohtaja: Virve Koivuranta Varapuheenjohtaja: Jani Järvi Sihteeri: Joel Jalkanen Rahastonhoitaja: Aapo Salmela Kirjanpitäjä: Mari Sahlstén Tiedottaja: Toni Sairanen Shokkelomestari: Anni Nousiainen Symbiontin päätoimittaja: Pinja Näkki Isäntä: Ilkka Kivistö Emäntä: Mika Saarenpää Opintovastaava: Susanna Jernberg Biosfäärivastaava: Noora Nevala

Toimitus: Päätoimittaja: Pinja Näkki Toimitussihteeri: Varpu Pärssinen Toimitus: Sini Seppälä, Susu Rytteri, Maari Borg, Taija Heikkinen, Miia Pietiläinen, Varpu Pärssinen, Lauri Tuomiranta, Aino Ahvo, Mikko Aulio, Samu Elovaara, Noora Herranen, Minna Holopainen, Tapani Hopkins, Mats Ittonen, Olli Jalonen, Susanna Jernberg, Jani Järvi, Henri Järvisalo, Oona Kantele, Ilkka Kivistö, Tuomas Lilleberg, Salla Lohi, Katarina Meramo, Joni Ollonen, Hanna Parri, Miia Pietiläinen, Lauri Pulkkinen, Susu Rytteri, Mika Saarenpää, Ona Saarnisalo, Mari Sahlsten, Sini Seppälä, Markus Tietäväinen, Mikko Tiusanen, Kaisa Torppa, Lauri Tuomiranta, Joni Uusitalo

Teksti: PINJA NÄKKI Kuva: MIIA PIETILÄINEN

20

S YM B I O N TT I

1 • 2012

VIRKAILIJAT 2012 Muu virkailijakunta: Isännät: Nerea Aalto, Anni Nousiainen, Ilkka Kivistö, Mikko Tiusanen, Maarit Laakso, Usko Szeto, Katarina Meramo, Ona Saarnisalo, Joni Uusitalo, Jani Järvi (varaisäntä), Aapo Salmela (konsultti-isäntä)

Kerhotilavastaavat: Kaisa Torppa, Hanna Parri, Anni Nousiainen

Emännät: Jenni Järvinen, Varpu Pärssinen, Mika Saarenpää, Teemu Mustasaari, Jaakko Lehtimäki, Joni Ollonen, Satu Salonen, Markus Tietäväinen (konsulttiemäntä)

Opintovastaavat: Susanna Jernberg, Mikko Aulio Biosfäärivastaavat: Noora Nevala, Susanna Jernberg

Shokkelomestarit: Janita Allekotte, Anni Nousiainen, Toni Sairanen, Lauri Pulkkinen, Joni Ollonen Shokkeloemo: Ilkka Kivistö

Matkaoppaat: Mari Sahlstén, Vesa Nousiainen

Peli- ja kilpailuvastaavat: Henri Järvisalo, Noora Nevala, Markus Tietäväinen, Iiro Uotila, Nalle Pentinmikko, Sara Neggazi

Liikuntavastaavat: Tuomas Lahti, Tuomas Lilleberg

Kulttuurivastaavat: Mika Saarenpää, Nerea Aalto, Iida Autio, Johanna Pelkonen, Alina Tuomisto, Joni Ollonen

Ympäristövastaavat: Hanna Parri, Tuomas Lilleberg Kuvailtavastaava: Aki Aintila

Puutarhavastaavat: Kaisa Torppa, Ona Saarnisalo, Markus Tietäväinen, Joni Ollonen, Mari Sahlstén, Heidi Haikala

Ulkomaanvastaavat: Kristiina Visakorpi, Heidi Haikala

Retki- ja ekskursiovastaavat: Teemu Mustasaari, Susanna Jernberg, Maarit Laakso

WWW-managerit: Joni Ollonen, Mats Ittonen

Alakulopartion hallitus: Aki Aintila (surumestari, parrankasvatusmestari), Joel Jalkanen (varasurumestari)

Jäsenrekisterivastaava: Joni Ollonen

Valovastaava: Lauri Tuomiranta Anaerobic-kerho: Ilkka Kivistö, Matti Ruuskanen Riistanvartija: Iiro Uotila Päivänsäde: Pinja Näkki Menninkäinen: Tuomas Lahti

Musiikkivastaavat: Tuomas Lilleberg, Jani Järvi BIOSTUF-edustaja: Ilkka Kivistö

YKL-edustaja: Iida Autio YKL-varaedustaja: Anni Parkkinen Toiminnantarkastajat: Tapani Hopkins, Kristiina Visakorpi Varatoiminnantarkastajat: Markus Tietäväinen (Tapanin), Vesa Nousiainen (Kristiinan)

SyyHy-Mikot: Mikko Tiusanen, Mikko Aulio

Esimies: Hannu Pietiäinen

S YM B I O N TT I

1 • 2012

21

Hallitus

esittäytyy Kysymykset & taitto: SALLA LOHI & KATARINA MERAMO Kuvat: TUOMAS OJALEHTO

1.

2.

3.

4.

5.

6.

Pääaine ja opintopisteiden määrä jaettuna opiskeluvuosilla?

Mitä Symbiontti tarvitsee?

Huomenna on tentti. Mitä teet?

Eniten vituttaa...?

Lempiluennoitsija?

Tenttikalja?

VIRVE KOIVURANTA Puheenjohtaja 1. ekoevo, 149:2,5 = 59,6 op 2. Symbiontti tarvitsee uuden lipun (tulossa), avokadon päivässä ja dynamiittia.

3. Ahdistaa tietenkin. Sitä kannattaa torjua tekemällä kivoja juttuja, juomalla hyvää punkkua juustojen kera ja valvomalla koko yön. Mikään ei ole niin kivaa kuin mennä tentin jälkeen yöunille. Tentti ja elämä ovat kaksi täysin eri asiaa, eikä niitä kannata sekoittaa.

4. Jos ihmiset ei osaa ottaa kantaa isoihin asioihin. Esim. ”Mitä mieltä olet Suomen ilmastopolitiikasta/tehotuotantoeläinten kohtelusta/pk-seudun opiskelijoiden asunnottomuudesta?” Jos kaveri vastaa ”Emmä tiiä” niin mulla alkaa savu nousemaan korvista. Ja kohta hypinkin jo seinille.

5. Tykkään sellaisista luennoitsijoista, jotka pistää ihmiset kelaamaan. Hannu Pietiäinen on yksi tällainen. Ja tietysti mä, vaikka mun luennoille ei vielä pääsekään.

6. Mikä ihmeen kalja? Mä en juuri juo alkoholijuomia, ellei ne ole yli 10 prosenttisia. Erinomainen perinne on kuitenkin kyseessä, sillä mikäpä palauttaa tentistä paremmin kuin pieni hupailu.

22

S YM B I O N TT I

1 • 2012

JANI JÄRVI

JOEL JALKANEN

Varapuheenjohtaja

Sihteeri

1. Ympäristöbiologia ja 113/2 = 56,5 op.

2. Taidokkaita kirjoittajia, lennokkaita ideoita ja valtavasti intoa loistavan lehden tekoon!

3. Liian usein päivä ennen tenttiä on ainut päivä kuin luen tenttiin, hups... Sinäkin päivänä kuitenkin jo mainitun supertehokkaan siivouksen lisäksi kulutan aikaani tenttipanikoimiseen Facebookissa samaan tenttiin osallistuvien kanssa, katson digiboksilta tallennettuja ohjelmia ja luen kaikkea muuta kuin tenttimateriaalia. Jotenkin kuitenkin onnistun aina selviytymään tenteistä läpi jopa yllättävän hyvin arvosanoin!

4. Maailmantuska, kotitentit, biologian matemaattiset kaavat ja laskut, joita ei voi ymmärtää, genetiikan kiemurat, kertsin sotkuisuus, lähestyvät deadlinet, hommien kasautuminen ja ajattelemattomat, kapeakatseiset juntit.

5. Oih, Aulikki! Aulikin tarinat ja tarkkaan kohdistetut silmäniskut on vain jotain mihin moni luennoitsija ei pysty.. ;) 6. Eiku siideri tai lonkero! Aika harvoin kuitenkaan tentin jälkeen juon. Mut joidenkin kavereiden mielestä mun pitäis juoda enemmän tenttilonkkuja, et en olis aina niin ahdistunut opiskeluista?!

1. Ekoevo; 109/2 = 54,5 op 2. Jotain UUTTA! Kaikkea röyhkeää ja räävitöntä, joka provosoi ajattelemaan.

3. Pidän konetta ja muistiinpanoja pöydällä tuossa vierellä. Telkkari on päällä tottakai.

4. Kaikki nää saatanan päiväkirjat ja esseet ja esitelmät ja kotitentit ja ihmisten pirteys ja juntit ihmiset ja ja...

5. Hän, kenellä on Voipion opettajantaidot, Ehnrothin rentous, Hännisen halattavuus ja Aulikin Se Jokin.

6. Kädessä, luonnollisesti.

S YM B I O N TT I

1 • 2012

OBS ! Joel in eh tetta dotto vin v mast irka kulop i kun tänä artio nioiv u onna n var asur umes on alatari.

23

ILKKA KIVISTÖ

MIKA SAARENPÄÄ

MARI SAHLSTÉN

Hallitusisäntä

Hallitusemäntä

Kirjanpitäjä

1. Yleinen mikrobiologia, 31,1 tai 72,7 2. Juttuja, joita joku haluaa lukea vielä kymmenen vuoden päästäkin. Ei uudistus, mutta silti tärkeä asia.

3. Ennen olisin paniikkilukenut, nykyään todennäköisemmin nukun.

4. Välillä isommat asiat, välillä pienemmät.

5. Äänestän häntä vuoden opettajaksi.

6. Hoituu.

1. Eko-evo ja 30 (<-- kiitos Otaniemi!)

2. Kauneutta, näkemystä, intoa, persoonallisuutta ja rohkeutta. Ei meitsi muutamasta mehevästä muusastakaan valittais. Otatko Tiusanen pestin vastaan?

3. Eka pitää kattoa millon on uusinta.

Ei sillä, että asialla olisi jotain merkitystä, lopputulema kun on aina sama: läppäri auki ja Vampyyripäiväkirjoja streamaamaan. Go team Damon!

4. Se, ettei Borshagovskin rinnat anna meitsin käsille muuta vaihtoehtoa kuin koskettaa.

5. Johannes ”Voi paska taas joku taatelipalmu” Enroth :D 6. Mielellään kuus.

1. 66 2. Juttuja.

3. Katson dokkareita.

4. Just nyt vai ylipäätään?

5. Kristian Donner 6. Tottahan toki.

24

a l i ska v t ä i M g ur u o i s t a S e eksi s sal n 46). kse ien k u t k i i a (s. l l l e l l a a n t H e ! ls OBS itä lemm ulu -pa o e k t i s a ta Sek ulin Sam

S YM B I O N TT I

1 • 2012

AAPO SALMELA

TONI SAIRANEN

PINJA NÄKKI

Rahastonhoitaja

Tiedottaja

Symbiontin päätoimittaja

1. Ympäristöbiologia, ~50.

2. Opiskelumotivaatiota, ahkeruutta, opintotukea, vertaistukea ja henkistä tukea. Henkilöstä riippuen myös esim. kahvia.

3. Avaan kaljan ja laitan leffan pyörimään. Nerokas keksintö nämä kotitentit...

4. Presidentinvaalien lieveilmiöt. Poliittista aktiivisuutta voisi osoittaa myös muissa vaaleissa, eikä pelkästään näissä joilla on vähiten merkitystä.

5. Ripa.

6. Mahdollisuuksien mukaan kertsillä, kotioloissa ja/tai baarissa toimii parhaiten Pilsner Urquell.

1. Sinä. Ja aivosi. Noppapelissä jo 30 puolessa vuodessa.

2. Faktaa yhdistettynä hyvään fiktioon, á la The New Yorker!

3. Yksi maku. Kozel Dark.

4. Kevyellä kenttävitutuksella jaksaa marssia.

5. Pekka. Heino.

6. Labrojen jälkeen yksille?

1. Ekologia ja evoluutiobiologia, 165/3=55 op 2. Lennokkaita ideoita, kauneutta, huumoria ja seksiä (koska sitähän kaikki tarvitsee).

3. Surffailen Facebookissa ja tietty myös Demin keskustelupalstalla, järjestelen luentomuistiinpanoja kansioihin, katson Salkkarit. Sen jälkeen iskee paniikki, ja on ihan pakko lukea ja vääntää muistiinpanoja myöhään yöhön…

4. Kiire ja deadline. Jos näet lukea tämän, ainakin deadlinesta on todennäköisesti selvitty.

5. Saako sanoa kolme? Mikael Segerstråle, Hannu Pietiäinen ja Reijo Käkelä.

6. Mieluummin siideri. Voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa alkaneeni opetella kaljan juomista – ennätykseni on yksi 0,33 l Koff-tölkki! Tuli muuten paha olo.

S YM B I O N TT I

1 • 2012

OBS ! orig Tiesitk ami ö en t , että Ton aitta i mis esta obses s ?

oi

25

ANNI NOUSIAINEN

SUSANNA JERNBERG

NOORA NEVALA

Shokkelomestari

Opintovastaava

Biosfäärivastaava

1. Hei ei tämmöisiä saa kysyä. Tuhmat!

2. Innokkaita tekijöitä! Myöskin: enemmän seksiä!

3. Aina voi kokoustaa rapsukerhon kanssa kertsillä jos näyttää siltä että kotona (ja/tai kertsillä) on jo tiskattu ja muutenkin siistiä.

4. Ykköskysymys ja tuntien vähyys vuorokaudessa.

5. Heikki Setälä! <3 Reijo Käkelä on myös kiva.

6. Hyi kaljaa... Kuiva omppusiideri sen sijaan maistuu aina!

1.Ympäristöbiologia, 55,3 2. Vauhtia ja yllätyksiä.

3. Kahvittelen kavereiden kanssa ja fb forever.

4. 5 nopan kurssit, joiden työmäärä vastaa 15 noppaa.

5. Ripa 6. No kyllä kiitos!

- ja etki t r s re yö am öllö onn ässä p u v täm änä on t a järjes ! a n san lolla van ! Su vastaa yä kuu S B s O y sio kur aa p eks annatt ,k keä

26

1. Ekofysiologia. Tästä laskutoimituksesta tulisi niin pieni luku että ei sitä hirveästi kehtaa kailottaa julkisuuteen.

2. Varmaan uusia ideoita. Mut eiköhän niitä tule.

3. En muuten siivoa. Edellisenä iltana luen ahdistuneena, kiukuttelen turhaan niille jotka eivät sitä ansaitse ja katon lopulta netistä millon on seuraava uusinta.

4. Tällä hetkellä Kela, koiran eritteet ja ruuhkaisissa junissa matkustavat itsekkäät ihmiset joiden mielestä käsilaukku tarvitsee oman istumapaikan.

5. Segge on tosi hauska, ammattitaitoinen ja pedagogisesti lahjakas. Rinnalle nousee myös Juha Voipio ja Jouni Vainio, jotka osaavat em. asioiden lisäksi tehdä järjettömän tylsästäkin aiheesta miellyttävää.

6. Sandels on ainoa oikea hyvä olut. Mutta en oo varmaan koskaan juonu tenttikaljaa?

Pitänee kokeilla.

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Sivupöytä

Jälkiruokakaljalla Koskenkorvan, kansankielellä kossun, helmikuinen hinta-ale saattoi ilahduttaa sekä alansa ammattilaisia että itsensä keskivertokäyttäjiksi mieltäviä, mutta valtion viranomaiset olivat yksimielisesti toisella kannalla. Negatiivisen reaktion taustalla olevan logiikan tiivisti hyvin edeltävän hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula (IL 2.2.2012): ”Hinta vaikuttaa suoraan kulutukseen. Alkoholi ei ole mikään tarjoustuote. Toivon, ettei alkoholin hinnalla aleta kikkailla.” Itse olen myös toivonut tätä pitkään.

Maaliskuun 2004 alkoholiveron vähennykset, osin reaktiona Viron EU-jäsenyyteen, kohdistettiin seuraavasti: väkevät juomat 44 %, oluet 32 %, viinit 10 %. Tätä yritystä vähentää verotulojen vuotoa etelänaapuriin on sittemmin kansanterveydellisin perustein vesitetty neljään otteeseen korottamalla veroja, viimeisimmän kerran vuoden alusta. Prosentuaalinen veronkorotusten summa on sama oluilla ja vahvoilla alkoholeilla, viineillä aavistuksen vähemmän.

Terve suhde ravitsemustuotteisiin rakentuu niiden alkuperän ja valmistustapojen tuntemukselle, kuten varsin ajankohtaisen luomu- ja lähiruokatrendin apostolit saarnaavat, ollen mielestäni täysin oikeilla jäljillä. Luonnollisesti käyneen lagerin alkoholiprosentti asettuu 5,5:n tuntumaan. Vaikka numeroissa ero vedellä laimennettuun kotimaiseen keskikaljaan tuntuu pieneltä, laatutuotteissa sen todella maistaa. Keskioluen vapauttaminen vähittäismyyntiin tapahtui jo vuonna 1969 – olisimmeko jo kohta valmiit seuraavaan askeleeseen matkallamme kohti aitouteen, makuun ja puhtaisiin raaka-aineisiin pohjaavaa olutkulttuuria?

Uskaltakaa juoda olutta – ainakin ruoan kanssa, mukaanlukien jälkiruoan.

P.S. Jos Ahviksella ei löydy lintuja niin erinomainen Stallhagenin panimo & pubi ‑kombinaatti sijaitsee jossain päin saarta, tarkkaa osoitetta en muista vaikka olenkin siellä käynyt.

Kotimaisten lisäksi myös eurooppalaisten juomatapojen ystävänä (viikonloppukännien lisäksi mielellään myös ruokalajiin sopiva alkoholiannos tai ‑pari, ainakin illallisella) pelkään pahoin nykyisen kotimaispainotteisen status quon jatkuvan yhteiskunnan tasolla. Jopa juomatapojensa suhteen kohtuullisen liberaalit ystäväni ilmaisivat vahvasti huvittuneisuutensa kun eräänä iltana kerroin mielipiteeni porter-tyyppisten oluiden sopivuudesta myös makeampien ruokien kumppaniksi, tarkka kuvaus taisi olla ”sopivat erinomaisesti jälkiruokakaljaksi”. Uskon että useimmilla kävisi omissa piireissään samalla lailla. Käsitykset oluesta korkeintaan makkaran ja Marinettien kyytipoikana ovat juurtuneet syvälle suomalaiseen mielenmaisemaan.

On helppoa antaa ajatustensa harhailla asiaintilaan, jossa valtion holhouspainotteinen politiikka vaikuttaa vahvasti menneisyyden tuotteelta. Nykyajan normien mukainen länsimainen ihminen pyrkii asemoimaan itsensä ennen kaikkea individualistiksi, niin arvojensa kuin kuluttamisensakin suhteen käytännön massailmiön muodostumisen hämärtää oman valinnanvapauden viehätys.

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Teksti: OLLI JALONEN Kuvat: OLLI JALONEN & ILKKA KIVISTÖ Taitto: ILKKA KIVISTÖ

27

L

uentojen Unohdetut Mona Lisat

Sinussakin ehkä elää alitajuinen taiteilija!

1.

Luentojen sivutuotteena on syntynyt jännittävä taidemuoto, joka jää lähes huomaamattomaksi. Voit itsekin olla osa sitä! Kyse on siitä mitä löytyy luentovihkosta: Muistiinpanojen ympärille rakentuneet kuvat ja kuviot, jotka yleensä hukkuvat ja unohtuvat historiaan.

Seuraavaksi nähdään, millaisia kuvia opiskelijat ovat piirtäneet, miltä luentosarjoilta ne ovat peräisin ja rempseän tutkimuksenomaisesti haetaan vastauksia kysymyksiin: Liittyvätkö ne luentosarjoihin ja mitä mahdollisia ilmiöitä niiden taakse kätkeytyy?

2.

3.

1. Johdanto Kuvittele opiskelijan normaali arki tilannekomiikalla maustettuna (se on helppoa koska olet opiskelija, tai toivottavasti tunnistat olevasi). Heräät lopulta siihen ainaiseen rumaan kännykän herätyskelloon, pistettyäsi torkkua vähintään puoli tuntia.

Luento alkaa taas turhan aikaisin, kuinkas muutenkaan. Maailma on aamuisin usein sinua vastaan. Pistät samat vaatteet päälle kun eilenkin, koska et jaksa vaihtaa niitä. Et syö aamupalaa, et edes mikrokaurapuuroa, mutta kahvit ehdit kyllä keittää, jotta ehdit sopivasti pärinöimään kofeiinin alaisena bussiin tai mikä se äreitä kasvoja täynnä oleva liikkuva tuubi onkaan. Yritä nyt siinä sitten nukkua, hiton kofeiini!

Käyt läpi aina saman ajatuksen: ”Nyt oikeasti menen illalla aikaisin nukkumaan, siis ihan oikeasti. Ei mun ole aina pakko riekkua iltamyöhään. Tarvitsen unta. Ja kofeiinia”.

5.

4.

28

S YM B I O N TT I

6.

7.

8.

1 • 2012

12.

9.

Ennen luentosaliin menemistä ostat vielä kupillisen kahvia ja änkeydyt pysähtyneeseen tilaan jääneeseen auditorioon, jossa kaikki reunapaikat on jo täytetty. Voisi yrittää joskus tulla tänne aikaisemminkin. Näet siellä täällä lasittuneita, valkokankaalle suuntautuneita katseita. Luennoitsijassa on aina jotain, mikä häiritsee: Monotoninen tai nariseva ääni, hikinen olemus, seksikäs ääni (!), ihan liian tuuheat viikset, kiiltävä kalju jne. Tai sitten ei mitään ja sekin häiritsee!

Kuuntelet aihetta ensimmäiset kaksi minuuttia ja ajatukset lopulta alkavat harhailla. Katsot luentovihkosi (tai viereisen opiskelijan luentovihkon) valkeaa paperia ja se oikein pyytää sinua painamaan siihen muutakin kuin rumia, epäselviä kirjaimia. Väsyneellä ja kofeiinipärinän vellomalla mielellä alat vuodattaa siihen mielikuviasi ja spontaania ajatusten virtaa.

2. Aineisto ja menetelmät Aineistona käytin vapaaehtoisten lähettämää kuvamateriaalia, jota innokkaasti kyselin sähköpostilla. Menetelmänä käytän lähes mielivaltaista kieroutunutta ja täysin subjektiivista ajatuksenjuoksuani, josta useammat mitä luultavimmin nyrpistävät naamaansa. Luokittelen kuvat täysin keinotekoisiin luokkiin, jotka eivät vastaa todellisuutta.

13.

3. Tulokset Aineistoni on peräisin 11 eri tekijältä.

Kuvia tuli yhteensä 57. Luentosarjoja oli yhteensä 17, mutta tilan (ja henkisen) rajallisuuden takia otan vain osan tähän näytille.

10.

14.

4. Tulosten tarkastelu 4.1 Piirroksia, joita ei ole tarkoitus näyttää muille(Kuvat 1.-12.): Ajatuksen lähtiessä juoksemaan muihin todellisuuksiin ne harvoin koskevat kyseistä luentosarjaa. Tällöin luennon aihepiiri ei välttämättä ole opiskelijalle kovin merkityksellinen. Voi vielä olla, että väsymys painaa päälle ja piirtäminen on keino estää nukahtaminen. Silloin mielessä alkaa velloa ja opiskelija alkaa piirtää sitä, mitä tuntee osaavansa.

Nämä piirrokset ovat sellaisia, joita ei ole tarkoitus näyttää muille vierustovereille. Niiden tarkoitus on purkaa ajatuksia ja rentouttaa - tavallaan terapiaa. Piirtäminen itsessään on pääasia.

Nämä piirrokset ovat kauniita ja symmetrisiä. Niihin on selvästi panostettu!

Niiden ei ole tarkoitus olla oivaltavia, hauskoja tai häiriintyneitä.

Eräs opiskelija esimerkiksi piirsi vihkoonsa luennoitsijan silmän, kun aihe ei napannut (kuva 12).

Teksti: TUOMAS LILLEBERG Taitto: TUOMAS LILLEBERG & VARPU PÄRSSINEN S YM B I O N TT I

29

1 • 2012

11.

15.

”Muumit suorastaan karkaavat laaksosta”!

16.

20.

4.2 Kuvia, joita tarkoitus näyttää vierustoverille (Kuvat 13.-24.):

17.

Näiden kuvien tarkoitus on, että niitä voi näyttää vieruskaverille. Ihan hyvin tuherrettavissa siis vieruskaverin vihkoon, sillä niiden piirtäminen on yleensä nopeaa, joten ne ovat myös yleensä yksinkertaisia. Niiden tarkoitus on olla hauskoja, oivaltavia tai sisältää jokin huumorinpilkahdus. Voi jopa olla, että niiden hauskuus piilee niiden yksinkertaisuudessa ja spontaaniudessa. Niissäkin voi toistua sama kuvio, joka on kerta toisensa jälkeen yhtä hauska, ts. inside-läppä.

Piirtäjällä on yleensä hassu mielentila, mikä voi johtua luonteen lisäksi kofeiinista, äskettäin diagnosoidusta ADHD:sta, luennon hauskuudesta (onko tämä mahdollista?), söpöilyihQuilun tarpeesta tai liiallisesta serotoniinin erityksestä.

Todisteita näille faktoille ei ole. Se vaatii myös vieruskaverilta vastaanottavaisuutta ja mitä suurinta henkistä

18.

kestävyyttä, sillä piirrokset voivat olla niin hämmentäviä, että ”muumit suorastaan karkaavat laaksosta!”

4.3 Jotkin kuvat kertovat jotain luennosta (Kuvat 25.-27.): Joskus harvoin opiskelija ammentaa mielikuvitukselleen ravintoa luennolla tarjotusta substanssista. Niitäkin päätyi tähän otantaan muutama, mutta ne olivat selvässä vähemmistössä. Eräs opiskelija innostui tekemään taulukon luennoitsijan liikkumiskäyttäytymisestä luentosalissa, olihan kyseessä kuitenkin käyttäytymisekologian perusteet. Mitä tummempi ruutu, sitä useammin luennoitsija vieraili ruudussa (kuva 25).

19.

21.

30

S YM B I O N TT I

1 • 2012

22.

5. Johtopäätökset Opiskelijat ovat väsyneitä, käyttävät liikaa kofeiinia ja saavat sielulleen ravintoa oudoista asioista, mutta siitä huolimatta luennoilla voi syntyä mitä oivallisimpia, mitä kauneimpia taideteoksia, jotka valitettavan usein jäävät unholaan, eli opiskelijan luentovihkon väliin, johon ei enää kertaakaan kajota kurssin jälkeen, luonnollisesti. Se antaa syyn tämän jutun olemassaololle, kohottamaan pölyttyneet Mona Lisat valokeilaan ja nostamaan hattua tuleville Picassoille ja Twoblyille.

6.Virhearviointi Virheitä oli ainakin 500, eikä ulkoasu vastaa tieteellisen kirjoittamisen kriteereitä. Useimmat sanat olivat kuitenkin oikein kirjoitettuja.

25.

Opiskelijat ovat väsyneitä kofeinistejä, mutta voivat luoda jotain hyvinkin ainutlaatuista, jota ei saa päästää unohtumaan!!

26. Ympäristön- ja luonnonsuojelubiologian perusteet

23.

24.

S YM B I O N TT I

1 • 2012

27. Isotooppitekniikan luennot

31

Teksti & valokuvat: KAISA TORPPA Piirrokset: VARPU PÄRSSINEN JA MARI SAHLSTEN

Perusasiat kuntoon!

- eli absoluuttinen totuus siitä miten Symbioosi pelastaa tänä vuonna maailman porkkanoilla

Tänä keväänä Symbioosille perustetaan puutarha. Moni siihen liittyvä asia aina sijainnista viljeltäviin kasveihin on vielä tässä jutun kirjoitushetkellä varsin epäselvä (julkaisuhetkellä toivottavasti ei) mutta haluan silti käyttää hyödykseni ainejärjestömme kunniakkaan äänenkantajan palstatilaa hehkuttamalla teille, miten japanilaiset ovat sananlaskuineen varsin oikeassa siinä, että ainoa tärkeä asia maailmassa on puutarhan hoito. Tämän lisäksi saatan myös paasata hieman siitä kuinka hipit on rautaa, vaikka se onkin teille kaikille jo varmasti selvää.

Kaikkihan me varmaan olemme yhtä mieltä siitä, että ”puutarha” ja ”kasvimaa” ovat hyvin idyllisiä, ekologisia (sanan populäärimerkityksessä), terveellisiä, esteettisiä ja ylipäätään positiivisia termejä. Silti harvalla meistä on enää mitään kosketusta näihin asioihin jokapäiväisessä elämässämme, vaikka punainen tupa ja perunamaa aika monen haavemaisemaan edelleen kuuluukin ja syömme joka päivä porkkanaraastetta UniCafessa (tai Tähkässä). Osasyy puutarhattomuuteemme on varmaan laiskuuden lisäksi se, että olemme yksinkertaisesti köyhiä opiskelijoita ja asumme pakosta tiesminkälaisissa kylmissä ja pimeissä luukuissa, joissa ei todellakaan ole pihaa tai parveketta tai edes ikkunaa etelään päin.

Mutta tällaisen pikkuseikan ei pitäisi olla kuin pieni hidaste, jos oikeasti ha32

lutaan toimia kantaaottaen ja muutosta eteenpäin ajaen.

Jaa että mihin me sitten haluaisimme ottaa kantaa? No, koska olemme kaikki valveutuneita luonnontieteilijöitä ja kiinnostuneita ympäristöstämme, korviimme on taatusti kantautunut edes osa niistä miljoonista ekologista (käsitteen populäärimerkityksessä) ja eettistä (ks. edelliset sulkeet) elämäntapaa sivuavista julkisista keskustelunaiheista, joita mm. lehdissä, kahvipöydissä ja facebookissa jatkuvasti

pyöritellään. Sen lisäksi, että olemme kuulleet näistä, olemme toivottavasti myös pohdiskelleet näitä ja valinneet oman kantamme esimerkisi järkevän maataloustuotannon toteuttamisesta, globalisaation eduista ja haitoista, markkinavoimien toimivuudesta yhteiskunnan perustana, luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä ja nykyyhteiskunnan tehokkuutta vaativasta ilmapiiristä. Oli kantamme näitä koskien mikä tahansa, kaikki me varmasti ymmärrämme, että yksi perustavanlaatuisimmista asioista jokaisen elämäs-

Ja näin! Sieltä se puskee!

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Jokainen puutarha on omannäköisensä!

sä – ravinto – liittyy keskeisesti näihin kaikkiin (ja vielä moneen muuhun!).

Koska Symbiontin lukijat ovat suhteellisen ympäristötietoista kansaa, eikä tämän lehtijutun tarkoitus ole mennä turhan syvälle filosofisiin kysymyksiin, voin lähteä puutarhan perustamisen etuja esitellessäni liikkeelle muutamista perusolettamuksista.

Ensinnäkin luonnon monimuotoisuus on hyvä asia. Toiseksi ruoantuotanto on ympäristö- ja ilmastoystävällisintä tapahtuessaan luonnonmukaisesti lähellä kuluttajaa. Ja kolmanneksi yhteisöllinen toiminta on sekä yhteiskunnallisesti taloudellista ja järkevää että yksilön kannalta terveellistä ja kehittävää. Puutarhan perustaminen tuo yhteen tämän kaiken!

Ja sitten hieman yksityiskohtaisempi katsaus kuhunkin ”eturyhmään”: Ideaalitilanteessa perustamme puutarhan joko Biokeskus 3:n viereiselle lajistoltaan häpeällisen köyhälle nurmikkokentälle, joka Mammuttiaronakin S YM B I O N TT I

1 • 2012

tunnetaan, tai vaihtoehtoisesti Biokeskus 2:n taakse kumpuilevalle niin ikään nololle nurmikolle, jonka Jari Niemelä osuvasti nimesi Teletappilaaksoksi.

Onhan toki yliopiston tehtävä toimia yhteiskunnalle esimerkkinä, eikä täysin käyttökelvottomien ja ylläpidoltaan kalliiden lajistoaavikoiden säilyttäminen ole mitään muuta kuin häpeällistä tiedekunnan kannalta. Puutarha on tarkoitus muodostaa mahdollisimman luonnonmukaiseksi (esim. vain biologista torjuntaa) ja monimuotoiseksi, ja tulemme toteuttamaan esimerkiksi taimikasvatuksen mahdollisimman paljon maatuvia tai kierrätettäviä materiaaleja käyttäen. Lisäksi haluaisimme mahdollisuuksien mukaan liittää toimintaan jonkinlaista luonnonniityn hoitoa puutarhan ympärillä, jotta monimuotoisuustavoitteet täyttyisivät myös luonnonkasvien osalta.

Mitä ruoantuotantoon tulee, erilaiset kasvis-, vegaani-, luomu-, reilukauppa-, lähiruoka- tms. vaihtoehdot ovat olleet keskustelussa jo pitkään. Li-

säaineita boikotoidaan, massatuotantoa paheksutaan ja erilaisia eettiseen syömiseen liittyviä opuksia julkaistaan kuin liukuhihnalla. Minun on hyvin vaikea kuvitella, mikä voisi olla ympäristöystävällisempi ja terveellisempi tapa hankkia ravintonsa kuin kasvattaa se luonnonmukaisesti itse. Siksi olisikin tärkeää, että Symbioosi näyttäisi tässä hyvää esimerkkiä, levittäisi osaamista keskuuteensa ja palauttaisi näin viherpeukaloniksit ja ”mummoknowhown” osaksi ihmisten perustaitoja.

Sillä kaikki mitä Symbioosi tekee nousee tietenkin samantien trendi-ilmiöksi Helsingissä ja sitten muualla Suomessa ja sitten kaikkialla muuallakin ja maailma pelastuu!

Viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä kannattaa ottaa huomioon se valtava kiksien, kehityksen ja riemun määrä, joka yhdessä toimimisesta hyvien asioiden puolesta kauniissa Viikissä auringonpaisteessa raittiissa ulkoilmassa tulee kumpuamaan. Jokainen joka on kuluttanut peffaansa 33

kertsin sohvilla tietää, miten tärkeä yhteisö on, ja uskon että useimmat luentosalien vangit ovat kanssani yhtä mieltä siitä, että käytännön ruumiillinen työ ulkona voi olla melkoisen antoisaa. Vaivan määräkään tulee tuskin nousemaan liian suureksi, sillä puutarhan toteututus tulee perustumaan talkoisiin ja vapaaehtoisuuteen. Koska kaikki kortensa kekoon kantaneet tulevat pääsemään osingolle myös saavutuksista, uskon että ongelmaksi tulee nousemaan ehkä ennemmin se, miten kaikille löydetään tekemistä. Siksi lupaankin jo nyt, että kasvimaalle ovat tervetulleita hillumaan myös kaikki täysin uusavuttomat käytännön töihin kykenemättömät tumpelot, jos he kokevat pystyvänsä myötävaikuttamaan jollain muulla tavoin. Esimerkiksi kitaran soittoa tai yksipyöräisen käyttöä voi tulla harjoittamaan työmaan laidalle. Se varmasti nostaisi tunnelmaa (ja pitäisi lokit ja varikset poissa).

Puutarhan perustaminen on jo itsessään varsin kunnianhimoinen ja suuri suunnitelma, mutta muutakin on puutarhavastaavien toimesta luvassa.

Vaikka toimintasuunnitelma ei olekaan tätä tekstiä kirjoittaessani vielä kokonaan muotoutunut, ihmisiä varmaan kiinnostaa kuulla jonkinlaisia arvioita siitä, mitä tuleman pitää ja odotettavissa on. Kuten kaikki voivat silmillään nähdä, tulemme julkaisemaan Symbiontissa erilaisia ohjeita ja niksejä ja milloin mitäkin kasviaiheisia tekstejä.

Sen lisäksi kertsille olisi tarkoitus luo-

da yhteistyössä kertsivastaavien kanssa hieman vihreämpi miljöö. Eikä rajan tarvitse kulkea tässä: Esimerkiksi osallistumiset erilaisiin puutarha- ja kotiviljelykoulutuksiin tai tapahtumiin voisivat tulla kyseeseen, jos kiinnostuneita riittää, ja voisimme myös järjestää kokkaussessioita oman puutarhan antimista sekä mainostaa samalla ekologista ruoantuotantoa tuomalla tuotoksiamme näkyviin myös hieman

julkisemmin. Yksi alusta asti mukana kulkeneista tärkeistä tavoitteista on myös mahdollisuus järjestää kerrankin ihan OIKEAT sadonkorjuusitsit perustuen niin pitkälle kuin mahdollista oman puutarhamme antimiin.

Olen itse niin innoissani tästä projektista, että voisin hehkuttaa näitä juttuja melkein loputtomiin! Palstatila on kuitenkin rajallinen ja luulen että ihmisten kyllästyttäminen päättymättömällä paasauksella ei ole puutarhan mainostamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Niimpä päätänkin tämän paatoksen toivottamalla kaikki ihkut Symbiontit ja Myypylät ja Svunkit ja kaikki muutkin aiheesta kiinnostuneet lämpöisesti mukaan toimintaan! Kuten sanottu, tehdä voi melkein mitä vain vaikkei kasveista mitään tietäisikään, ja osallistua voi täysin oman aikansa ja voimavarojensa mitoissa.

Jos mielenkiinto heräsi, ota ihmeessä yhteyttä (kaisa.torppa@helsinki.fi).

Kaikki ideat ja kommentit, pionit ja pajut, ovat äärimmäisen tervetulleita!

34

S YM B I O N TT I

1 • 2012

S YM B I O N TT I

1 • 2012

35

Satoa opiskelija-asunnossa Teksti & taitto: MARI SAHLSTEN Kuvat: VARPU PÄRSSINEN

Kaupungissa ravintokasvien kasvattaminen on suhteellisen helppoa. Se ei ole pelkästään tarkoitettu niille joilla on piha tai puutarhapalsta. Suurin osa kasviksista sopeutuu suhteellisen pieneen kasvualustaan, joten ruukuissa viljeltynä ikkunalaudalla tai parvekkeen nurkassa on jo mahdollista tuottaa satoa. Isoissa saaveissa parvekkeella voi myös viljellä perunaa, tomaattia, porkkanaa ja punajuurta ja retiisiä.

Taimien kasvatus Taimien ruukkuina voi käyttää monenlaista kierrätysastiaa. Esimerkeiksi ranskankerma- tai raejuustopurkeista saa loistavia taimiruukkuja, kunhan vain muistat salaojittaa ne. Vanhoista

36

vessapaperirullista saa loistavia taimiruukkuja, kun leikkaat ne sopivan mittaiseksi ja asetat ne tarjottimen päälle, täytät ne mullalla. Pahvirullat voi istuttaa sellaisenaan uuteen kasvualustaan, pahvi hajoaa ja maatuu nopeasti. Jos on kyse hentojuurisesta kasvista, kannattaa pahvi poistaa juuripaakun ympäriltä varovasti ennen istutusta. Voit myös käyttää taimiruukkuina vanhoja teepaketteja tai muita pahvisia pakkausmateriaaleja. Muista ettei pinnoitettu pahvi maadu niin nopeasti, esimerkiksi mehutölkeistä tehtyjä ruukkuja et voi istuttaa uuteen kasvualustaan.

Isoja ruukkuja saat tehtyä pesusaaveista pyykkikoreista, tavallisen pajukorinkin saa vettä pitäväksi muovin avulla. Ruukut olisi hyvä aina salaojittaa, eli ruukun pohjaan täytyisi pistellä muutama reikä ja laittaa sentti tai kaksi pieniä kiviä pohjalle. Salaojitus estää kasvualustan liiallista vettymistä ja parantaa kasvualustan happipitoisuutta täten ehkäisee juurten mätänemistä.

Kasvualusta Siemenet olisi hyvä kylvää vähäravinteiseen hiekkapitoiseen turvemultaseokseen. Multa tulisi aina steriloida ennen istutusta. Helpommalla pääse, jos käyttää valmista taimimultaa. Se on valmiiksi sterilisoitua. Sterilisoimaton multa, sisältää rikkakasvien siemeniä sekä saattaa sisältää sienitautia nimeltään taimipolte. Mullan voi sterilisoida itse uunissa, mullan tulisi olla 80 asteista puolen tunnin ajan.

Siementen kylvö Siemeniä on erikokoisia ja ne täytyy kylvää eri syvyyteen, jotkut siemenet itävät valossa toiset pimeässä. Nyrkki sääntönä voi pitää sitä, että pienet siemenet itävät valossa ne kylvetään lähelle pintaa ja suuret voi upottaa vähän syvemmälle.

Myös lämpötila on tärkeä tekijä

S YM B I O N TT I

1 • 2012

itämisen onnistumisen kannalta. Ota selvää sopivasta esikasvatus ja idätys lämpötilasta ennen kylvöä. Lisäksi lämpötilalla voi olla vaikutusta, kasvin kehityssuuntaan, retiisiin saa kukkimaan liian lämpimässä ja valoisassa esikasvatusympäristössä. Kukkiva retiisi ei anna kunnon satoa.

Siemenet voi kylvää joko suoraan ruukkuun tai taimilaatikkoon. Suuret siemenet on helppo kylvää suoraan ruukkuun. Kaikki siemenet eivät idä, joten kannattaa kylvää kaksi siementä ruukkua kohden ja valita itäneistä taimista vahvempi, poistaa heikompi.

Pieniä siemeniä on vaikea kylvää suoraan ruukkuun, niitä yleensä tulee liian paljon yhteen kohtaan. Asiaa voi helpottaa sekoittamalla siemenet hienon hiekan joukkoon. Siemenhiekkaseoksen voi levittää mullan päälle esimerkiksi suolasirottimen avulla. Näin siemenet jakaantuvat tasaisemmin.

Heti kylvämisen jälkeen kasvualusta olisi hyvä kastella ja peittää siemenet läpinäkyvällä muovilla. Muovi auttaa pitämään kasvualustan riittävän kosteana ja lämpimänä. Muovin alle olisi hyvä kurkata päivän päästä ja se tulee poistaa heti kun sirkkalehdet ilmaantuvat mullan pinnalle.

ten kasvulehtien ilmaannuttua. Toinen vaihtoehto on istuttaa taimet koulinnan yhteydessä hyvin lannoitettuun multaan.

Vinkki: Jos kylvät salaatin siemeniä kahden viikon välein, saat jatkuvasti satoa. Syö salaattia harventamalla ulkolehtiä, niin yksi yksilö antaa pidempään satoa.

Latvonta Jos haluat, että taimi haaroo kunnolla, se täytyy latvoa eli leikata kärkikasvipiste pois ensimmäisen nivelvälin kohdalta. Kärkikasvupisteen leikkaaminen saa lehtihangoissa olevien hankasilmujen lepotilan purkautumaan, kasvi alkaa kasvattaa sivuhaaroja.

Monet yrtit vaativat latvomista, kuten esimerkiksi basilika.

Vinkki: Myös talvella voi idättää varjoisen kasvupaikan kasveja. Lisävoimaa taimille saat siirtämällä ne keittiön loisteputkien alle pimeän tultua. Loisteputkissa on kasvien kannalta oikealaista valoa, mutta ne ovat tehottomia. Kasvit voivat olla jopa kymmenen sentin päässä valosta. Myös energiasäästölamppuja voi käyttää kasvien lisävalona.

Koulinta Pienet siemenet voi kylvää suoraan lopulliseen kasvualustaan, ja harventaa niitä itämisen jälkeen tai kylvää taimilaatikkoon ja koulia ne ruukkuihin.

Kouliminen suoritetaan yleensä, kun ensimmäiset kasvulehdet ilmaantuvat eli sirkkalehtien jälkeiset lehdet. Taimi irrotetaan varovasti esimerkiksi tikun avulla kasvualustastaan ja siirretään isompaan ruukkuun.

Lannoitus Lannoitus on aloitettava ensimmäis-

S YM B I O N TT I

1 • 2012

37

Kylvökalenteri Unelmoitko pienestä kesäpuutarhasta? Haluaisitko kasvattaa itse mausteita ja vihanneksia? Jos sormesi syyhyävät jo nyt pelkästä ajatuksesta, selvitä tästä, mitä voit alkaa kasvattaa vaikka heti!

1

Helmikuu Chilipaprika

4

Teksti: MARI SAHLSTEN Kuvat: MARI SAHLSTEN & VARPU PÄRSSINEN

Huhti-toukokuun vaihde Keräsalaatti

Lamopinaatti

Munakoiso

Salaattifenkoli

Keräkaali

Latva-artisokka

Lehtikaali

Kukkakaali

Punakaali

Ruusukaali

Kurttukaali

Kiinankaali

Kyssäkaali

Parsakaali

Kasvihuonekurkku

Melonit

Mintut

Kesä- ja talvikynteli

Maustemeirami

Venäjän rakuuna

2

Maaliskuu Laventeli Rosmariini Kuukausimansikka Puutarhamansikka Ruoti - ja lehtiselleri Jättisipuli

3

5

Huhtikuu

38

Toukokuu

Ananaskirsikka

Paprika

Tomaatti

Tomatillo

Purjo

Kiinansipuli

Basilikat

Yrtti-iiso

Ajuruohot eli timjamit

Kreikanmeirami

Mäkimeirami

Yrttiselleri

Iisoppi

Ryytisalvia

Avomaakurkku Kesäkurpitsa Sokerimaissi Salkopapu Talvikurpitsa Tuoksuampiaisyrtti

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Symbiontti tutkii

Joskus on pakko istua viereen Ruuhkabussi. Jokaisella penkkirivillä istuu jo joku ja on pakko ängetä tuntemattoman viereen. Mutta kenen viereen istut? Symbiontin toimitus selvitti, kuka sai vierustoverin ja kuka jäi yksin.

Linja-autossa ihmiset näyttävät yleensä välttelevän istumista toistensa viereen, mutta pakon edessä havaittiin poikkeavaa käyttäytymistä. Toisinaan välttelemiskäyttäytyminen meni jopa niin pitkälle, että yksilöt mieluummin seisoivat koko bussimatkansa säilyttääkseen henkilökohtaisen tilansa. Äärimmäisen pakon kohdatessa jotkut yksilöt kuitenkin hakeutuivat istumaan sellaisten lajitovereiden seuraan, jotka lukivat kirjaa tai olivat muuten omissa oloissaan. Katsekontaktin luominen karkotti viereen pyrkijän lähes poikkeuksetta. Kuitenkin ulkomaalaistaustaiset kokivat usein katsekontaktin lämpimänä kutsuna ja tulivat istumaan viereen ja juttelemaan. Erityisen tehokkaasti karteltiin yksilöitä,

S YM B I O N TT I

1 • 2012

joiden ominaistuoksu oli voimakas.

Myös melusaasteen karkottava vaikutus oli ilmeinen. Käsillään viuhtovat puhelimeen hoilottajat ja kuulonsa jo puoliksi menettäneet, epämääräistä musiikin kohinaa aiheuttavat mp3ja ipod-yksilöt jätettiin hyvin usein omaan rauhaansa. Lisäksi kantamuksien lukumäärä ja yksilön koko oli suoraan verrannollisia todennäköisyyteen saada vierustoveri: viereen ei istuttu, jos tilaa jäi vain vähän.

Varsinkin naisyksilöillä ilmiasu vaikutti selvästi paikan valintaan. Yksilöt pyrkivät istumaan fenotyypiltään mahdollisimman paljon itseään muistuttavien lajitoverien viereen. Ilmeisesti yksilö pyrkii käyttäytymisellään välttämään ulkonäköerosta aiheutuvaa stressiä: liian korean yksilön viereen istuminen aiheuttaisi turhan ja energiaa kuluttavan jännitystilan lajitoverien välille.

Ikä ja sukupuoli vaikuttivat merkittävästi paikanvalintaan (kuvaaja 1).

Sekä naiset että miehet pyrkivät istumaan ensisijaisesti naisten viereen.

Naiset, joiden viereen istuttiin, olivat joko huomattavasti vanhempia tai lähes saman ikäisiä viereen istujan kanssa.

Miehillä tämä ikäero oli jopa kymmenisen vuotta. Symbiontin keittiöpsykologien liitto arveli tulosten johtuvan yksilöiden kokemasta turvallisuuden

Teksti, kuvat & taitto: OONA KANTELE

& SATU LYYTIKÄINEN

ja yhteenkuuluvuuden kaipuusta. Vieraat, mutta melkein saman ikäiset laumanjäsenet koettiin sisaruksina tai hyvinä ystävinä, ja vanhemmat naiset edustivat mitä ilmeisimmin äitiä. Miehinen voima taas koettiin uhkaavaksi ja siksi miehet istuivat mieluummin itseään iäkkäämpien ja kelpoisuudeltaan heikompien miesyksilöiden viereen.

Näin saat istua yksin • • • •

Nuku Melua Haise pahalta Mulkoile bussiin tulijoita • Kanna koko omaisuutta mukanasi • Liho kahden penkin levyiseksi

39

Luonnonsuojelu ei toimi NIMBY-tyylillä Teksti, kuvat & taitto: JANI JÄRVI

Kuvittele mielessäsi rantasauna ja pitkä kaislikon reunustama laituri, joka työntyy kohti järveä. Astelet juuri saunasta ja uimasta tulleena lämpimänä kesäiltana laituria pitkin ja asetut vilvoittelemaan. Istut reunalle, laitat jalkasi veteen ja rentoudut. Yhtäkkiä katseesi kiinnittyy noin metrin päähän itsestäsi, laiturin kannatinpuihin.

Huomaat kuinka niiden ja laiturin väliin on rakennettu valtavan kokoinen hämähäkinpesä ja samassa tajuat tuijottavasi järkyttävän kokoista, karvaista, kammottavaa rantahämäkkiä silmästä silmään. Rauhaisan kesäillan idylli järkkyy pahanpäiväisesti. Mikäli kärsit hitusenkaan araknofobiasta, olet sekunnin sadasosassa nostanut jalkasi vedestä, noussut istualtasi ja juossut laiturilta rantasaunan terassille kauhusta kirkuen.

Kuten ehkä arvata saattaa, koin tämän viime kesänä. En ehkä kirkunut, mutta varmasti päästin joitakin kauhun valtaamia ääniä suustani. Hämähäkkipelkoni sai vallan. En ollut koskaan nähnyt niin isoa hämähäkkiä läheltä ja nyt se oli vielä asettunut pesimään meidän laiturillemme! Hetken rauhoituttuani uskaltauduin uteliaana biologina tarkastelemaan tuota kammottavaa otusta. Havaitsin, että sen rakentama pesä oli täynnä pienenpieniä poikasia

40

ja että hämähäkki kantoi allansa lähes sentinkokoista munapalloa, josta syntyisi vielä toinen mokoma poikasia lisää. Näytin hämähäkkejä isälleni, jonka kanssa totesimme että ne olivat samankaltaisia kuin ne rantahämähäkit, joita olimm e nähneet kerran käydessämme järven toisessa päässä sijaitsevalla suolla. Etsin internetistä tietoa lajista.

Tiesin jo etukäteen, että laji on Suomessa suurimmaksi kasvava hämähäkki ja että se voi pyydystää saalikseen jopa kaloja. Ja että sen purema sattuisi vähintään yhtä paljon kuin ampiaisen pisto. Löysin internetistä tiedon, jonka mukaan Suomessa esiintyy kahta rantahämäkkilajia, rantahämäkkiä (Dolomedes fimbriatus) ja isorantahämäkkiä (Dolomedes plantarius). Netin tunnistussivujen mukaan lajien erottamiseksi täytyisi tutkia niiden genitaaliaukkoja, mutta minulla ei ollut pienintä aikomustakaan tutkia hämähäkkejä niin läheltä. Löysin netistä IUCN:n nettisivuilta tiedon, jonka mukaan isorantahämäkki on uhanalainen monissa Euroopan maissa, mutta listassa ei ollut Suomea. Tämän tiedon vahvistivat ympäristöhallinnon nettisivut.

Nyt jompikumpi näistä Suomen

suurimmaksi kasvavista hämähäkkilajeista oli siis asettunut meidän laiturillemme pesimään!

En aikonut hyväksyä moista, vaan reiluna, hämähäkkikammoisena biologina usutin isäni metsästämään hämähäkin kiinni. Hämähäkkiä metsästettäessä havaitsimme, että pesän luona oli toinenkin yksilö, kaiketi pariskunnan toinen osapuoli. Saatuamme hämähäkit kiinni laitoin ne rasiaan. Ja pakastin ne. Kyllä, luit oikein! Minulla ei käynyt mielessänikään, että olisin voinut siirtää hämähäkit rannastamme muualle, ennen kuin eräs biologiystäväni näin jälkikäteen ehdotti. Minut oli vallannut alkukantainen pelko, jonka mukaan hämähäkit olivat minulle uhka ja toimin mielestäni tilanteeseen sopivammalla tavalla.

Kaikkihan me kuitenkin tiedämme, että homma ei toimi näin ja että minä toimin väärin. Ihmisväestön lisääntyessä ja ottaessa eläinten elinympäristöjä omaan käyttöönsä, ihmisten ja eläinten väliset kohtaamiset ja konflikit lisääntyvät väistämättä. Eläimet joita kohdataan, voivat olla ihmisten

S YM B I O N TT I

1 • 2012

mielestä vaarallisia, pelottavia tai muuten ihmisten mielestä luotaansatyöntäviä. Tämä ei kuitenkaan oikeuta niiden tappamista tai tuhoamista. Tapauksessa, jossa villieläimiä tapetaan, koska ne sattuvat poikkeamaan ihmisten takapihoille tai puutarhaan, voidaan mielestäni käyttää maantieteilijöille tuttua Not in ny backyard (NIMBY) -käsitettä. Siinä ihmisten talojen lähialueille suunniteltuja epämiellyttäväksi koettuja rakennushankkeita vastustetaan, vaikka ihmiset voivat periaatteessa olla niiden kannallakin. Ne kuitenkin halutaan rakennettavan jonnekin muualle kuin ihmisten omalle ”takapihalle”. Käsite voidaan siis biologisessa mielessä nähdä niin, että ihmiset eivät halua tiettyjen eläinlajien vierailevan heidän takapihallaan, vaan ovat valmiita hävittämään ne sieltä pois. Näin silti, vaikka ihmiset tietäisivät eläinten olevan uhanalaisia ja vaikka he olisivat muuten hyvinkin luonnonsuojelumielisiä.

Tällainen käytäntö ei ole kuitenkaan missään mielessä järkevä. Jokainen ei voi teurastaa takapihallensa eksynyttä siperiantiikeriä, sutta tai omassa tapauksessani rantahämäkkiä. Ainut keino molempia lajeja hyödyttävään elämänmenoon on rauhaisa yhdessäelo. Tästä hyvä esimerkki on se, kun eräässä Maa ilmassa -dokumentissa haastatel-

S YM B I O N TT I

1 • 2012

tiin erästä lammaspaimen ryhmää. He paimentavat lampaitaan Itä-Euroopan ylängöillä ja ovat täysin tottuneita siihen, että jokaista lammasta ei pystytä suojelemaan susilta, vaan aina välillä sudet saavat napattua muutaman lampaan saalikseen. Paimenet ovat hyväksyneet sen tosiasian, että susienkin on saatava ravintonsa jostakin ja lampaat nyt vain sattuvat olemaan niille helppoa saalista. He ymmärtävät, että eivät pysty���������������������������������� täysin��������������������������� pitämään susia poissa lampaiden laidunnusalueilta.

Meidän ihmisten on vain hyväksyttävä muidenkin kuin oman lajimme yksilöiden olemassaolo ympärillämme, sillä ilman monimuotoista luontoa, emme mekään voi hyvin. Omaksi puolustukseni voin kuitenkin sanoa muutaman sanan. Olen varma, että olisin harkinnut hämähäkkien siirtämistä, mikäli olisin tiennyt että ne olisivat uhanalaisia tai olisin tiennyt ettei niitä löydy järveltämme mistään muualta. Lisäksi hävitin hämähäkit pakastamalla, enkä esimerkiksi liiskaamalla, joten säästin ne tarkoituksellisesti tieteellistä käyttöä varten. Aion nimittäin lahjoittaa yksilön tai pari - tosiaan, niitä löytyi kyseisen pariskunnan lisäksi vielä kaksi, joten yhteensä vanhempieni pakastimessa on tällä hetkellä neljä hämähäkkiä äitini mieliksi heti siinä

pakastemansikkapurkkien vieressä – biologikaverilleni hänen näytekokoelmiinsa ja aion kysyä olisiko kenties jollakin muullakin taholla käyttöä pakastetuille hirviöilleni.

Lopuksi voin vielä sanoa, että ihminen onneksi oppii virheistään. Tapahtunut sai minutkin todella pohtimaan omia luonnonsuojelullisia näkemyksiä ja lapsenmielisesti toivon, että kaikki maailman muutkin ihmiset pysähtyisivät joskus tekemään niin.

41

Teksti-

viestejä saarelta Teksti: KRISTIINA VISAKORPI & SALLA MANNER Kuvat & taitto: HANNA PARRI & KRISTIINA VISAKORPI

Kahdeksan suomalaista, kuusi malagasia ja yksi katalonialainen samalla kurssilla sademetsässä. Kyseessä on jokavuotinen Reserve planning in the tropics- kurssi (RESPECT), joka järjestetään Madagaskarilla Ranomafanan luonnonpuistossa. Kurssi kestää neljä unohtumatonta viikkoa ja sisältää lukuisia uusia kokemuksia. Mitä äiti lukikaan puhelimesta kotona Suomessa?

Hei äiti! Pääsimme turvallisesti perille Valbion asemalle. Matkalla oli vain yksi kaatunut rekka eikä yhtään poliisiratsiaa. Illallisella muurahaiset söivät ruokaamme. Ensimmäinen yö enkä ole yksin – illallisseuramme löysi tiensä myös makuupussiin. Isälle terkkuja.

Lähetetty 23.11.2011 klo 00.05

2

Hei äiti. Saimme teltat eilen pystyyn.

Yöllä koirat kävivät kusella teltan eteisessä ja teltan alla suriseva eläin piti meidät hereillä. Lähetetty 25.11.2011 klo 22.02 Hei äiti. Syön riisiä. Aamupalaksi. Lounaaksi. Ja päivälliseksi. Välillä saan myös papuja. Vierailimme Ranomafanassa. Sympaattinen kylä! Lähetetty 26.11.2011 klo 12.55

Hei äiti! Sademetsässä on kivoja, karvaisia eläimiä, eivätkä ne pelkää minua ollenkaan. Löysin torakan rintsikoistani ja iilimadon housuistani. Oppaamme sai yhden söpön juotikkaan silmäänsä.

Onneksi se ei mennyt luomen alle. Pitelin myös tunnistamatonta käärmettä sylissäni. Koko ajan sataa ja kerrasto tuli tarpeeseen. On myös paljon mutaa. Ja iilimatoja. Vessan lattiassa on yhden sijasta monta reikää ja lattia on mätä. Myös ovi puuttuu, joten jos tipun kuoppaan, voin huutaa leiriin. Samalla voin katsella lantakuoriaisia! :) Lähetetty 30.11.2011 klo 19.15

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Hei äiti. Kävin suihkussa vesiputouksessa. Sain vain kolme iilimatoa, mutta olen tosi puhdas. Tänään lähdemme takaisin asemalle. Onneksi matka ei ole liian raskas, koska kantajina toimivat pikkutytöt juoksevat rinkkojen kanssa edeltä. Lähetetty 2.12.2011 klo 9.35 Hei äiti. Olen ollut jo pari viikkoa mahataudissa. Minulla on ehkä giardia tai ameeba, mutta onneksi asemalla on hyvä lääkärikirja. Siinä neuvotaan, että lehmänlanta ei auta päänsärkyyn.

Apteekista saa kaikkia kivoja pillereitä ilman reseptiä, joten eiköhän kokeilemalla löydy hyvä yhdistelmä! Lähetetty 3.12.2011 klo 13.17 Hei äiti. Olemme taas maastossa! Täällä on kuuma, makaan pressun alla keskellä riisipeltoa. Eilen oli ukkosmyrsky ja riisipellot tulvivat. Onneksi telttamme kelluu. Keittäjät pesevät astiamme ojassa, johon kyläläiset pissaavat. Käytössämme on vain yksi tiskiharja, jolla opas on pessyt riisiastioiden lisäksi rotta-ansoista kakkaa. Vedensuodatin on vähän tukossa, joten minulla on jano.

Onneksi meillä on rommia. Lähetetty 9.12.2011 klo 11.40

S YM B I O N TT I

1 • 2012

3

Hei äiti. Kyläläiset ovat vieraanvaraisia. Joimme rommia kuninkaan seurassa. Ennen sitä juttelimme esiisien hengille. En muista muuta. Lähetetty 9.12.2011 klo 18.15 Hei äiti. Päätä särkee. Ehkä auringonpistos? Pelasin jalkapalloa mangolla lasten kanssa. Nyt jalkaani sattuu, mutta se ei haittaa. Voin vielä kiivetä vuorelle pyydystämään rottia ja lantakuoriaisia. Lähetetty 10.12.2011 klo 14.45

Hei äiti. Pääsin tänään sairaalaan.

Lääkärit veivät minut sairaalan takapihan varastoon. Jalkani kuvattiin siellä ja sain siihen kipsin. Onneksi nivelsiteet olivat vain yhdestä kohdasta katki. Sano mummille, ettei tarvitse huolehtia, minulla on taas lisää lääkkeitä! Lähetetty 13.12.2011

klo 19.17

Hei äiti. Määritämme lantakuoriaisia ja laskemme sukkulamatoja rotan kakasta. Lähetetty 16.12.2011 Klo 10.09

Hei äiti. Viimeisiä päiviä kurssilla.

Kävimme katsomassa kissamakeja Anja- nimisessä luonnonpuistossa mahtavan vuoren juurella. Makit olivat uteliaita eivätkä pelänneet meitä. Pidimme loppuseminaarin Fianarantsoan yliopistolla ja kävimme viinitilalla. Huomenna joudumme jättämään hyvästit malagasiystäville ja jatkamme matkaa etelän rannoille! Lähetetty 19.12.2011 klo 17.12

4

Hei äiti! Saavuimme tänään Toliaraan. Kadut tulvivat. Söimme ravintolassa, joka olikin täynnä prostituoituja. Emme saaneet pizzaa, koska jauhojen päälle satoi. Lähetetty 21.12.2011 klo 20.05

Hei äiti ja terkkuja Ifatysta! Ihmiset täällä ovat seurallisia. Meitä kosittiin, ja meille yritettiin myydä huumeita. Lisäksi saimme kutsun juhliin ja lupauksen, että meitä ei edes raiskattaisi. Olimme myös retkellä baobab-metsässä. Oppaamme olivat aineissa ja sammuivat välillä puskiin. Löysimme lääkekasvin, joka saattaa syövyttää silmät. Mutta ei hätää, opas muisti varoittaa meitä ajoissa. Lähetetty 22.12.2011 klo 18.12

Hei taas äiti! Hotelliamme vartioi mies keihään kanssa. Hän seuraa meitä ja kaivaa meille keihäänkärjellään muurahaisleijonia hiekasta. Eihän sellainen ihminen voi olla vaarallinen? Lähetetty 23.12.2011 klo 23.55

Hei äiti ja hyvää joulua! Vietimme kivan päivä rannalla. Merikäärme luikerteli jalkojeni välistä ja lapset heittelivät meitä meduusoilla.

Söin raakaa merisiiliä. Lähetetty 24.12.2011 klo 18.23

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Hyvää uutta vuotta Manakarasta! Juhlimme hotellin ravintolassa, koska emme oikein uskalla liikkua kaupungilla suututettuamme pari riksamiestä. Terkkuja myös iskälle!

Lähetetty 1.1.2012 klo 00.03

Hei äiti! Istun baarissa. Miehet tarjoavat meille rommia. Osalla heistä on rynnäkkökiväärit mukana.

He taitavat olla poliiseja. Lähetetty 26.12.2011 klo 21.45 Hei äiti! Lähdimme tänään takaisin kohti itärannikkoa. Taksikuskimme on todella taitava. Hän käynnisti auton johdoista, ja vettä roiskui vain vähän lattiassa olevasta reiästä. Taxi-brousse -matka oli myös ihan mukava. Sylissäni nukkunut tyttö osui aina oksentaessaan pussiin. Rinkkani säilyi matkasta ehjänä, mutta haisee kalalta ja on öljyn peitossa. Emme päässeet hotellille, koska Salla jäi sateeseen tinkimään parin euron taksimatkasta. Lähetetty 28.12.2011 klo 21.20

S YM B I O N TT I

1 • 2012

Hei äiti! Saavuimme vihdoin Tanaan. Ilma on saasteista ja täällä on vaikea hengittää. Yritimme oikaista presidentinlinnan parkkipaikan kautta, mutta vartijat häätivät meidät pois. Kävimme illallisella presidentin lempiravintolassa. Ruoka oli taivaallista ja tarjoilijapojat kuumia.

Jouduimme kävelemään pimeällä takaisin hotellille, koska taksikuski ei suostunut ottamaan meitä kyytiin.

Aika lähteä takaisin kotiin, nähdään huomenna Helsingissä! Lähetetty 5.1.2012 klo 22.30

Toim. huom. Tekstiviestit pohjautuvat tositapahtumiin, usean eri ihmisen näkökulmasta. Yksikään tekstiviesti ei tosin tainnut oikeasti päätyä äidille saakka…

TAITTOKIITOS! Lauri T. ja Mikko A.

5

Setä Samulin

SEKSIKOULU Uuden koulun aloittaminen on aina niin kovin jännittävää. Pieni pää menee helposti pyörälle kaikesta pohtimisesta: Osaanko minä mitään, löydänkö yhtään ystävää tai millainen opettaja meillä on. Vastaukset ovat helppoja: Kaikki osaavat jotain (kysymysten perusteella moni on jo suhteellisen pitkällä), opettajanne on kokenut, varma ja hellä (niin haluttaessa), eikä ystävien löytäminen tule tässä laitoksessa olemaan ongelma. Kokemus on nimittäin osoittanut, että oppiaine on suosittu, ja kaikilla tuntuu olevan suunnaton himo etenkin ryhmätehtävien suorittamiseen. Tenttejä ei tähän opistoon mahdu, mutta käytännönläheisiä harjoitteita suorittanemme sitäkin enemmän.

Ensimmäisen päivän käytämme tietojenne ja taitojenne kartoittamiseen.

Valitettavasti lähettämienne kysymysten määrä oli niin tajunnanräjäyttävä, että pystymme käsittelemään tässä vain muutaman. Kysymykset etenevät ummikkotasolta hieman pidemmälle edenneeseen.

Hei Setä Samuli! Kiva päästä uuteen kouluun! Ihka ensimmäiseksi olisi kiva tietää mitä seksi on.

Terv. Koululainen Heipä hei sinullekin Koululainen! On ilo saada sinut mukaamme! Seksin määritteleminen on usein tehty hankalaksi. Osan mielestä se on ”seksuaalisesti motivoitunutta toimintaa”, ”luontaisten seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä”, ”toisen ihmisen läheisyydestä nauttimista ja rakkauden jakamista” tai ”vuorovaikutteista hyvän olon virtaa”. Aivan liian monimutkaista. Minä sanon, että on olemassa seksiä ja rakastelua. Seksiä on se, kun yhdeksäntuumaiseni on sisälläsi. Rakastelua on se, kun yhdeksäntuumaiseni on sisälläsi ja sanon johonkin väliin rakastavani sinua. Simppeliä, etten sanoisi!

46

Hyvä Setä Samuli, miksi meille pojille kasvaa munakarvat, ja ennen kaikkea, miksi jotkut ajelevat ne pois?

Terv. Epätietoinen

Hyvä herra Epätietoinen! Kerron iloksenne, että myös naispuoleisilta yksilöiltä tuota karvoitusta löytyy. (Ihan vain tiedoksi, jollet ole vielä päässyt vastakkaisen sukupuolen lemmenluolaan tutustumaan tai olet nähnyt vain paljaita yksilöitä.) ”Munakarvat”, joiksi häpyalueemme karvoitusta niin rahvaanomaisesti kutsut, ovat nimenomaan sitä varten, että ne voi ajaa pois.

Joku voisi olla sitä mieltä, että niiden tehtävä on suojata, lämmittää tai luoda otollinen ympäristö ihon bakteerikannalle, jotta nämä voisivat hajottaa kuollutta solukkoa ja luoda täten jokaiselle yksilöllisen ominaishajun. Huit hait hapelit!

Kehomme yläpään karvoitus on lähinnä itseilmaisua varten – mikä muuttuisi alaspäin mentäessä? Googleta toki ja hämmästy, mitä taideteoksia häpyalueen karvoitus allensa kätkeekään! Posliinipeenikseen on kuitenkin todellisuudessa vain yksi syy: visuaalinen valhe ja koon puijaaminen. Ajeltu häpyalue saa peniksen nimittäin näyttämään noin 37 % suuremmalta!

Yllätysmomenttia ei myöskään sovi unohtaa. Mieti minkälaisen mehujen virran saatkaan partnerissasi aikaan, kun hän viidakon kätköissä majailleeseen limaliskoosi totuttuaan joku päivä avaakin housusi, ja sykkivä sapelisi syöksähtää hänen silmilleen ilman sen suurempia etsintäoperaatioita! Kaiken maailman penispumput käyvät näin ollen tarpeettomiksi. Setä Samuli on todellisen kansankynttilän tavoin valmis seisomaan sanojensa takana ja demonstroimaan näyttämällä omat ajellut alueensa.

Teksti: MIKA SAARENPÄÄ Kuva: VARPU PÄRSSINEN Taitto: PINJA NÄKKI

Kokeilin anaaliseksiä kolmipiikkini kanssa, ja nyt piikit ikävästi estävät kalan pois saamista. Pelkään, että se tukehtuu. Mikä neuvoksi?

Terv. Nimetön Arvon nimetön! Olen kovin ilahtunut kuullessani, että seurastamme löytyy näinkin omatoimisia yksilöitä! On upeaa ja erittäin suotavaa kokeilla kaikkia mieltä kutkuttavia mielihaluja, mutta niin valitettavaa kuin se onkin, yritykset eivät aina onnistu toivotulla tavalla.

Kysymys toimikoon myös muistutuksena siitä, ettei näin akuuttia asiaa koskevaa tiedustelua tule koskaan lähettää kysymyspalstalle. Aikaviive kysymyksen esittämisen ja julkaisemisen välillä saattaa olla aikamoinen, ja ohjeistankin teitä kaikkia mitä ystävällisimmin olemaan suoraan yhteydessä allekirjoittaneeseen, kun jokin akuutti asia vaivaa. Autan kaikin tavoin, hands-on -periaatteella.

Mutta itse kysymykseen: Seuraavan kerran kalaseksiä kokeillessasi tulee sinun heti alusta alkaen huolehtia rakastajasi hapensaannista. Vaikka peräsuoli onkin kostea ympäristö, tulee happipitoista nestettä olla tarjolla enemmän.

Suosittelenkin heti rakkaasi anaaliinujuttamisen jälkeen ottamaan sisääsi yhden purkillisen vettä. Tällä tarkoitan siis sekä vettä että purkkia. Raikasta vettä sisältävässä astiassa rakkaasi on hyvä olla, ja tyydytys voi jatkua pidempään. Kyseisen toimenpiteen suorittamiseen löytyy ohjeita esimerkiksi googlesta kirjoittamalla hakukenttään ”one man one jar”. Nautinnollisia harjoitteluhetkiä!

Suuri kiitos kysyjille, tavataan taas ensi oppitunnilla, jolloin aiheenamme on anaaliseksin avara maailma!

Setä Samuli S YM B I O N TT I

1 • 2012

Muurahaisekologien

Syvällisiä hulluuksia

tutkimustyös tä

Kuvat ja tekstit: MAARI BORG & TAPANI HOPKINS

S YM B I O N TT I

1 • 2012

47 7

P E R

Ä J Y S I Ä

Luennoitsijoiden suusta

”En nyt mitenkään kehoita kokeilemaan, mutta... Sitten kun saatte niitä omia palleroita, niin kun laitatte ne hankeen pariksi tunniksi, niin ei ne siihen kuole.”

- Reijo Käkelä selventää ruskean rasvan määrää vauvoilla eläinten ekofysiologian luennolla

”Sitten, kun sen ajoittaa, niin tietää, koska se on tapahtunut.”

- Jan Weckström olennaisen äärellä Ympäristön- ja luonnonsuojelutieteiden perusteiden luennolla

”Täs on vähän vanha kartta, mutta ei se haittaa. Täs näkyy tää Länsi-Saksa...”

- Sirkku Manninen ja piirtoheitinkalvot Ympäristön- ja luonnonsuojelutieteiden perusteiden luennolla

”Kolmiossa voisi olla enemmänkin kärkiä.”

- Perttu Seppä maailmankuvastaan Evoluutiobiologian perusteiden luennolla

”Jänönapila on niin suloinen! No mikä siinä on kaikkein suloisinta? No karvaiset verhiöt! Erityisen suloinen se on kun kattoo lupilla. Ei se kyllä teidän kirjassa ole niin suloinen...”

- Aulikki Salmia innostuu jänönapilasta Ahvenanmaan ja lounaissaariston kasvit -kurssilla.

48

”Sitten taas tilanteessa, jossa poikanen tappaa itsensä - - no se olisikin jo ultimaattista altruismia!”

- Lotta Sundström löytää evolutiivisen umpikujan Evoluutiobiologian perusteiden luennolla

”Sanokaa mun sanoneen että Vuosaaren kapeassa tuloväylässä käy vielä joskus niin että joku srilankalainen laiva, jossa on ukrainalainen miehistö tillin tallin pamauttaa kivikkoon” - Jarmo Saarikivi ennustaa Vuosaaren sataman ahtaan vesiväylän aiheuttamia uhkakuvia

”Alkusyksystä se on aika turpea, paksu mela” - Reijo Käkelä kertoo majavan hännästä eläinten ekofysiologian luennolla

Ilkka K: Bileeeet!!!

Anni N: Missä?

Ilkka K: En mä tiiä..

Kännistä käytäväkeskustelua jouluristeilyllä.

Mä voin hieroa sua ihan mistä sä haluat.”

- Joel J. Mika S:lle.

”Jos rahat on loppu, on vain kaksi vaihtoehtoa: myy persettä tai huumeita.”

- Daniel B. biologien varainhankinnasta.

”Se on ihan sika hieno keino saada naiset riisumaan, et sanoo et noi on tiellä.”

- Joel J. hieronnan sivuajatuksista.

Kenttäkurssien muistelua

”Silloin annettiin maijalle kyytiä! Puhun siis nyt ihan mustasta maijasta...”

- Reijo Käkelä eläinten ekofysiologian luennolla poliisiautolla sairaalaan viedystä vauvasta

”Mul varmaan loppuu kenttä kohta ku me ollaan täällä kenttäkurssilla.”

- Lääkikseen siirtynyt entinen biologian opiskelija Saara A. ajattelee loogisesti Tvärminnessä

Luonnontietelijöiden jouluristeilyllä

”Naamioitunut kivimyyrä aamulla kello neljä” - Saariston ekologian kenttäkurssin rikkinäisen puhelimen tuotos, jonka alkuperäistä lausetta kukaan ei enää muistanut

”Vittu täst tulee monimutkasta! Tapan kaikki jotka tulee vastaan!”

- Siiri F. ennen Luonnontieteilijäristeilyn salamurhapelin alkua

”Itsehän kokeilin tätä noin 13-vuotiaana” - Joel J. itseltään suihinotosta

”Mummi miksi nuo käyttäytyvät noin typerästi?”

- Nelivuotiaan pojan suusta Lammilla kun humalaiset biologit juoksentelivat liikenneympyrässä

S YM B I O N TT I

1 • 2012

I

RV NI JÄ ut: JA

n Koon

Kanarian opintoretkellä

Palmujen tunnistusta kaupungissa: Opiskelija: Mikä toi on?

Johannes Enroth: Voi paska, taas joku taatelipalmu..

Opiskelija: Selvä, mä kirjotan tänne voi-paska-taatelipalmu.

Puiden tunnistusta: Opiskelija: Löytyks tolle nimeä?

Johannes Enroth: Ihan tyhmä puu Opiskelija: Okei. Entäs lattari?

Opiskelija halusi ikuistaa retkenvetäjät Timo Saarisen ja Johannes Enrothin: Elisa R: No niin ja nyt pojat sitten vähän liikettä!

Johannes Enroth: Ei. Mä en liiku.

Elisa R: Tanssikaa vaikka vähän.

Johannes Enroth: Ei. Mä en tanssi, syö enkä liiku. Tai okei. Ehkä joskus syön vähäsen.

Yleistä häröilyä ”Tuomaksen viikset on niin hauskat, sellaset pitkät ja harvat. Tulee sellanen saimaannorppafiilis!”

- Hanna J. luonnehtii Tuomas La.:n ylähuulen karvoitusta

”Jos mä olisin lesbo niin tekin kuuntelisitte mua enemmän!”

- Virve K:n mielestä Haaviston kannatus perustuu suurimmaksi osaksi seksuaaliseen suuntautumiseen.

”Tyydyttynyt on se kun se seisoo suorana” - Siiri F. rasvahapoista ekofysiologian luennolla

S YM B I O N TT I

1 • 2012

”Sä voit laittaa sun ameeban mihin vaan...”

- Mikko T. Mika S:lle kertsillä evoluutiopelin ja seksinovellikeskustelun lomassa ”Mietin, että pitäiskö se kutsua luokse, istuttaa tuoliin, käskeä ottaa paita pois ja sanoa, että ’Nyt hoidetaan tää homma kuntoon!’ ” -Mari S. naisen puutteesta kärsivästä kaveristaan (mukamas selkäkarvojen poistoon liittyen)

”

Niin kenenkäs takia tätä kakkua tarjoillaan?”

- Atte Korhola vahtimestari Sirpa Leinosen eläkejuhlien kakkujonossa repäisyvastaavalta

”Mie kirjotin niin huonoo tekstii miun kandiin, että se kone meni rikki.”

— Johanna H. kertsillä

”Hei evoluutio on tosi siisti juttu, niinku greatest show on earth!”

- Katarina M. yrittää saada repäisyvastaavaa innostumaan Evoluutiobiologian perusteet -kurssin aiheista

”Mä sain poskeen!”

- Lapsi vuoden 2011 Vappushokkelossa saatuaan sisäänpääsyleiman poskeensa

”Tällä kertaa ne tais olla Suomi-Turkuakselilla.”

- Hanna Parri esittelee maailmankuvaansa vastatessaan syyskokouksessa kysymykseen Biostufin kokouspaikoista ”Liisi sä oot ihan kauhee ihminen!

Mennäänks vessaan yhessä?”

- Katarina M. järkeilee joulusitseillä

”Van Halenilta tunnen sen yhden biisin, mutta Van Valenista tiedän vaikka mitä. Kuvaa mun biologista fakkiutumista” -Zorbas kertsillä

”Tunnettekste toisenne hanurin kautta?”

- Katarina M. tiedustelee ihmissuhdetta Jooselta ja Hannalta joulusitseillä

”Kärjet yhteen, liikkuvat taakse, liikkuvat päällekäin” - Tuomas La. tiivistää telakoitumisen perusperiaatteen

”Te ette ees haluis nähä miten mä syön näitä kotona... Mä otan tän kiven suuhun ja imen sen sileeks” - Virve K. avokadoista

”Itket, tai itket ja itket!”

- Anna N. tiivistää Suruillan tarkoituksen

”Onks nää modulaariset orgasmit niitä?”

- Katarina M. miettii mihin vakiotuotoksen laki vaikuttaa eniten.

ivoia akt ha j l i i h ikku yötä een p ä. Sitä m aisten l l ä j t karv tyess kava et al sään ja kaiken hintään i s l i n m o ä h y l i v y a t a v n y än va tä äis t an j jäljil uskin lisä aa kasva mät rep oilla l n u a t j s jotu sa ett im n taa ki.fi, n amo n aktiviis idaan ol rsyv o a n e i t k h s ä l n n e a o i e Kev pitkä erbaalin rän v atkossak i.jarvi@h ollisimm aan mää v j d n n s n h a i e j e i a j tum s d u n i l m e ä ekoi ksilö eese ttimaan ähet misy ysten ja s isesti! L lle osoitt u a n l e yt va aa ääse mölä ponenti syvastaa sta p s i a k ä m e p i e kin 49 tä vo lkua! tin r äväs bion na ä ä Sym en pirist v id aa ke ta ni ) Hausk ; i! mon

Puheenjohtajalta

Kuva: AARO VIERTIÖ

Opiskelijoistako kanapihvejä?

Tein yliopiston aloittaessani valinnan, joka on nyt johtanut siihen, että päähänpistojani voi lukea puhiksen palstalta. (Se oli siis syksyllä 2009 eli aika vähän aikaa sitten.) Punnitsin tuolloin opiskelua ja huvittelua vastakkain miettien elämän tarkoitusta.

Sanotaan, että nuoruus on elämän parasta aikaa. En itse usko tähän, sillä mielestäni jokainen voi vaikuttaa omiin touhuihinsa eikä elämän hienous ole iästä vaan asenteesta kiinni.

Sanonta kuitenkin heijastaa sitä, miten ihminen rakentaa persoonaansa. Nyt valamme parhaillaan aikuistumisen peruskiveä, sitä keskenkasvuista ja pikkumaista identiteettiä, joka seuraa meitä koko elämän. Väitän havaintojeni perusteella, että parinkympin jälkeen ihmisen persoona ja toimintatavat eivät kamalasti muutu. Vanhat assarit ovat yhtä kahjoja kuin nuoretkin.

Nuoruudessa siis löydetään itsensä ja aloitetaan oma elämä, niin sanottu real life. Tämä on myös se vaihe, johon muistini päättyy, jos elän tarpeeksi kauan dementoituakseni. (Ja vaikka monet sanovat nyt, että olen tosi masentava, tiedän sukutaustani perusteella, että dementia tulee.) Isoisäni luuli viimeisinä vuosinaan olevansa edelleen parikymppinen ja kyseli nuoruudentuttaviensa perään. Tällä pohjalla olen tehnyt sen päätöksen, että samassa iässä minä kyselen teitä paikalle sen sijaan, että luettelisin virnojen tieteellisiä nimiä, molekyylikaavoja tai siteeraisin vanhoja tutkimuksia. Toki pitää opiskellakin, mutta on ymmärrettävä, mikä omassa elämässä on sellaista, josta olet tyytyväinen tosipaikan tullen. Minun vastaukseni siihen ovat ihmiset.

50

Putkitutkinto on hieno sana. Se kuvaa kauniisti sitä järjetöntä paahtamista, joka syntyy, kun Suomen ja maailman tulevaisuutta yritetään tehdä samaan tapaan kuin kanapihvejä liukuhihnalla. (Kaikkihan me tiedämme kuinka epäeettisiä tehdaskanapihvit ovat.) Yliopiston on tarkoitus opettaa ajattelemaan, ei pänttäämään. Liian monta älytöntä tankkauskurssia läpäistyäni olen päätynyt seuraavaan johtopäätökseen. Tällä hetkellä, putkitutkinnon kulta-ajan alettua, ajattelun opettaminen on siirtynyt ainejärjestöjen tehtäväksi.

Jokainen pitää itse huolen siitä, ettei tipahda putkesta kanapihvinä. Tutkinnon voi toki suorittaa tavoiteajassa, jos on varma, etteivät omat aivot jää jonnekin Campbellin, Begonin tai SPSS:n väliin. Ajattelun oppiminen vaatii kuitenkin paljon aikaa ja erilaisia näkökulmia. Niinpä oma valintani opiskeluja aloittaessani oli, että keskityn pitämään hauskaa. Ja hyvät ihmiset, luulen, etten tule katumaan sitä.

Kelatkaa nyt vähän,

P.S. Hyvää uutta supervuotta 2012 kaikille söpöille ja takkuisille symbionteille!

S YM B I O N TT I

1 • 2012

k s u t i o j

u l i a li p

kir

Er oo t

ti

n e st

n e i l l e v o n

Symbiontti etsii intohimoisia kirjoittajia osallistumaan vuoden mehukkaimpaan kilpaan. Jos eroottista tarinaa ei löydy pöytälaatikon kätköistä, nyt on korkea aika vuodattaa kuumimmat fantasiat paperille! Paljasta symbionteille, mitä luentosalin takarivissä, lämpökaapin syleilyssä tai professorin työhuoneessa oikein tapahtuu.

Kilpailuun voi osallistua anonyymisti, ja parhaat kirjoitukset julkaistaan seuraavassa numerossa.

Palkintona lahjakortti erotiikkaliikkeeseen.

Lisätietoa tulossa sähköpostilistan kautta!

S YM B I O N TT I

1 • 2012

11

12

S YM B I O N TT I

1 • 2012