Issuu

/ . vuosikerta Päätoimittajat Riku Kangasniemi riku.kangasniemi@helsinki. Joonatan Toivanen joonatan.toivanen@helsinki. Toimitussihteeri Minna Launiainen minna.launiainen@helsinki. Muut tekijät Henri Forssten, Juudit Häsä, Himmi Lindgren, Jannika Mansikkaviita, Roope Nykänen, Joni Ollonen, Olli Rantamäki, Inka Ronkainen, Aatu Ruohonen, Toni Sairanen, Reetta Schroderus, Jade Sivén, Selma Sorri, Arttu Soukainen, Sara Torppa Emmi Tuokko, Julius Ulpovaara Ulkoasu ja taitto Ella Ahvenainen, Juudit Häsä, Aino Juslén, Riku Kangasniemi, Minna Launiainen, Loimu, Luomus, Jannika Mansikkaviita, Enni Määttä, Elisa Nygård, Roope Nykänen, Anton Pajukoski, Tanja Rahim, Joonatan Toivanen, Sara Torppa Kansi Suvi Leskinen Logo Anni Virolainen

Sisällysluettelo 4

Menneet ja tulevat tapahtumat

Parhaat keinot opiskelun välttelyyn

Luonnontieteellisen keskusmuseon rahoitus kriisissä

Kevätretkelle

Hyvät eväät elämään

Torppa og Tuokko i Tromsø

Loimu apuna opiskelijan kiireissä

Kiire kasvaa

Muutosta ilmassa -virtuaalikierros

Lukuvuoden loppua kohti

Sanat ristissä

Horoskoopit

Tirehtöörin terveiset

“Nyt on vähän kiire nii en mä ehdi kirjoittaa tätä palstaa…”

ISSN-L - Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL  (Viikinkaari )  Helsingin yliopisto

Ahvis-tunnelmia

Kevät ja kukkaset

Kiireestä koronaan Teksti: Joonatan Toivanen – Kuva: Anna Toivanen

Taannoin Ylen uutisissa esiteltiin kansalaisilla teetettävän vuotuisen hyvinvointikyselyn tuloksia. Kyselyssä kartoitetaan muun muassa sitä, kuinka huolissaan vastaajat ovat omasta terveydestään ja toimeentulostaan ja läheisiään koskettavista asioista. Uutisgra ikka esitteli saatuja tuloksia tavanomaisilta vuosilta  ja  ja pandemiavuodelta . Kyselytutkimuksessa oli tehty perin mielenkiintoinen havainto: siinä missä normaalivuosina noin viidennes vastanneista sanoi olevansa erittäin huolissaan edellä mainituista asioista, näin ajatteli kevään sulkutilastaan muistettavan vuoden  lopussa enää alle kymmenen prosenttia vastaajista (Yle, ..). Erittäin huolestuneiden määrä siis puolittui aikana, jolloin keskiverto ihminen alkoi viettää valveillaoloajastaan suuremman osan kotona kuin sen ulkopuolella. Havainto tuntuu yllättävältä ja intuition vastaiselta. Ihmiskontaktien väistämätön väheneminen, aiempaa harvemmat tilaisuudet yhteisharrastuksiin ja lisääntynyt ajan viettäminen neljän seinän sisällä eivät kuulosta yhtälöltä, joka olisi kovin kestävä ihmisen kaltaisen perusluonteeltaan sosiaalisen ja virikkeitä kaipaavan eläimen psyyken kannalta. Samaan aikaan pandemian vaikutukset ovat näyttäytyneet työllisyyden ja ihmisten toimeentulon näkökulmasta kaikkea muuta kuin armeliaina. Helppoa ei kuvittelisi olevan myöskään perheellisillä, jotka joutuvat pyörittämään ruuhkavuosisirkustaan poikkeuksellisessa tilanteessa. Kyselyn valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että ihmiset ovat pystyneet sopeutumaan pandemiatilanteeseen odotettua paremmin ja siitä on seurannut jotakin, joka on hellinyt ihmisten mieliä. Kenties pandemia on rauhoittanut hektistä elämänmenoa ja vähentänyt ihmisten kokemaa kiirettä ja stressiä siinä määrin, että sillä on ollut vastaajien ilmoittamia myönteisiä kerrannaisvaikutuksia. Kaikkien mielenterveyttä poikkeusolot eivät ole kohdelleet yhtä lempeästi. Pandemian kuluessa on syntynyt vaikutelma, että nuoret ja nuoret aikuiset ovat kärsineet yhteiskunnan sulusta ja rajoituksista eniten suhteessa muihin ikäkohortteihin. Konkreettisimmin opiskelijoiden ahdinko tulee esille opintovastaavien saamassa palautteessa fukseilta, joiden integroitumismahdollisuuksia osaksi yliopisto- ja opiskelijayhteisöä poikkeusolot ovat merkittävissä määrin kaventaneet. Näkyvät merkit huomioiden ei ole valtaisa ihme, että vuonna  Helsingin yliopiston opiskelijoille suunnatuissa kyselyissä vain  keväällä vastanneista ja

 joulukuussa vastanneista on kokenut opiskelun innostavaksi, kun vastaava luku on ollut  kaikilla Suomen korkeakouluopiskelijoilla toteutetuissa kyselyissä vuosina –. Samalla  yliopistomme opiskelijoista kokee olevansa täysin uupuneita tai uupumisriskissä (Helsingin yliopisto, ..). Tällä hetkellä ennusmerkit viittaavat siihen, että pandemian osalta ollaan matkalla kohti hiljalleen normalisoituvaa tilannetta. Opiskelijat tervehtivät tulevaa paluuta vanhaan normaaliin varmasti riemulla, eivätkä poikkeusta tähän sääntöön tee todennäköisesti muutkaan ihmiset ambivalentista suhtautumisestaan huolimatta. Normaaliin tilanteeseen paluun ohessa on mielenkiintoista seurata, palaavatko kiire ja sen mukanaan tuoma stressi vai onko seesteinen pandemia-aika opettanut ihmisiä elämään enemmän hetkessä. Ehkäpä olemme oppineet pandemian myötä jotakin siitä, kuinka vaalia kiireettömiä hetkiä, vaikka harva tulee muistelemaan erityisellä kaiholla kulunutta reilua vuotta ja sen paikoin traagisiakin inhimillisiä ja sosiaalisia seurauksia.

Viitteitä Helsingin yliopisto, ..: https://www.helsinki. / /uutiset/opetus-ja-opiskelu-yliopistossa/yliopistoopiskelijoiden-hyvinvointi-jatkaa-laskua Yle, ..: https://areena.yle. /-

Menneet ja tulevat tapahtumat Teksti: Riku Kangasniemi – Kuva: Elisa Nygård

Menneitä tapahtumia: Kahvihetki .. Korona-ajan teemaan sopivasti sekalainen joukko symbiontteja kokoontui Zoomiin viettämään erilaista virtuaalista kertsihengausta. Mukana menossa oli myös Segge, jolta sai kysellä kaikenlaista. ”Ahvis” .–.. Tänä vuonna Ahvis kisattiin kuka missäkin, viimevuotisen koronarallin sääntöjä mukaillen. Ehkä ensi vuonna jo Ahvenanmaalla? Hirven lakitus .. Perinteinen hirven lakitus järjestettiin jälleen. Nyt jo toista kertaa peräkkäin Facebookin välityksellä livestremina. Tämä mahdollisti koronaturvallisen väkijoukon kokoontumisen. Biosfäärin vappuviikko .–.. Vappujuttuja! Tosin ei samalla tavalla lähitoimintana kuin aikoina ennen koronaa. Mutta vappujuttuja! Wappu ..–.. Vappu! Ja vielä hyvä sää! Väkijoukot kokoontuivat ainakin Tokoinrantaan ja koronaturvallisuus herätti huolta. Pahimmilta tartuntapiikeiltä taidettiin kuitenkin välttyä? Vappupäivän perinteistä Shokkeloa ei tänäkään vuonna voitu järjestää :(

Tulevia tapahtumia: Kesä ja (etä)kenttäkurssit Koronapandemia rankaisee meitä vielä tulevankin kesän kenttäkurssien osalta. Molemmat ns. fuksikenttikset eli Elinympäristöt ja lajisto (BIO-) sekä Ekologisen tutkimuksen kenttäkurssi (BIO-) järjestetään ainakin jonkinlaisena etätoteutuksena. Toivottavasti edes sataa räntää juhannuksena, kuten perinteisiin kuuluu.

Symbiontti 2/ 2021

Parhaat vinkit opiskelun välttelyyn Teksti: Selma Sorri

Näin keväällä alkaa monilla vuoden viimeisetkin tentit ja deadlinet lähestyä, ja vinkkejä tehokkaaseen prokrastinaatioon kaivataan kiireen keskellä. Tavallisesti keinoja siihen löytyy monia kertsillä hengailusta pitkittyneeseen vapun viettoon. Mutta kuinka vältellä opiskelua etäaikana?

1. Järjestötoiminta Vaikka ainejärjestötoimintakin on hiljentynyt melkoisesti, on toimintaan osallistuminen edelleen klassikkovalinta opiskelun välttelyyn. Esimerkiksi Symbiontin juttujen kirjoittaminen ja kuvittaminen on yhtä tehokas tapa karttaa opiskelua kuin ennenkin. Jos todella haluaa ahkeroida, voi ideoida erilaisia etätapahtumia, Zoomelokuvailtoja tai luontoretkiä. Nyt on myös jo hyvä aika alkaa pohtia ensi vuoden virkoja, ja vertailla eri pestien hyviä ja huonoja puolia. Tentteihin lukemista voi lisäksi lykätä osoittamalla innokkuutensa nettisivujen päivittämisen suhteen.

2. Työt Kesä on opiskelijoille perinteisesti töissä käymisen aikaa, mutta miksipä ei aloittaa jo nyt! Töihin käytetyn ajan lisäksi opiskelemista on hyvä vältellä työnteosta palautumiseen vaadittavan lepoajan verukkeella. Ylitöistäkään ei siis kannata kieltäytyä. Lisäksi joistain töistä saa jopa palkkaa, jonka tuhlaaminen turhuuksiin täyttää ammottavan aukon sisällöttömässä elämässä.

3. Tarjousten metsästäminen* Toisaalta, jos rahat ovat tiukilla, voi budjettiaan optimoida ja aikaansa tuhlata metsästämällä parhaita tarjouksia ruokakaupoista. Aamun voi käyttää Lidliin, tarkoituksena napata haviteltu hävikkihevilaatikko. Päivällä puolestaan kannattaa suunnata K-kaupoille; Citymarketin Mammuttimarkkinoilla tai Supermarketin Superpäivillä on usein hyviä tarjouksia, ja päiväsaikaan on todennäköisintä välttää pahimmat ruuhkat, mikä säästää lompakon lisäksi hermoja. Näinä aikoina on muutenkin hyvä vältellä suuria ihmismassoja. Iltaaikaan on suotavaa tehdä ostokset S-ryhmän liikkeissä, jolloin punalaputetut tuotteet ovat lisäalennuksessa. Hävikin ostaminen on järkevämmän rahankäytön lisäksi myös ekoteko.

4. Siivoaminen Myös siivoaminen on erittäin suosittu tapa vältellä opiskelua. Tähän allekirjoittaneella ei kuitenkaan ole antaa asiantuntijan vinkkejä, sillä opiskelu voittaa siivoamisen mennen tullen.

* Kirjoitusta ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä mainittujen yritysten kanssa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Toukokuu 2021

Luonnontieteellisen keskusmuseon rahoitus kriisissä Teksti: Arttu Soukainen – Kuvaajat: Aino Juslén

Museon toimintojen tulevaisuus on uhattuna. Mitkä ovat syinä tähän ja mitä asialle voidaan tehdä? Toimituksen sisäpiirilähde analysoi tilannetta. Lu on non ti e t eel li sen m u se o n ( LU O MU S) t alo us t il an n e o n jo pi t kää n ol lu t he i kko. Si p il än h a ll it u kse n al oit t am at l eik kau k se t ova t ol le e t Lu om u kse n ka n na lt a k oh t alo kka i ta ja ne j at kuva t yh ä. Op et u s- ja k u ltt uur im in is t er i ön (O KM ) ra h oit u s p ie n ene e vuo si vuo d el ta , m yös   –. Luo mus o n on ni s tu nu t t a sap a in o tt am aan t a l ou t ta a n esi me rkik s i ka svat ta m al la nä y t te l yi stä s a at av ia y le i sö to i m in na n t uot t oja j a l i sä ä mä l lä ul kom aa la i se n t u tki mu sr ah o i tuk se n m ää rä ä. Kute n a r va ta saa t ta a , p an de mi a n mu ova am a s sa m aa i lm as sa my ös m u se o n yl e is öt o i mi n na n t u ot o t ova t p y sä h ty nee t j a j o e n nes tä än h uo no t a l ou st i la n ne u h ka a e ska lo itu a. Ai kai se m p ie n sä äs t ö t oim ie n s e ur auks e na t yöu rie n mä ärä o n j o ny t m i ni m is sä än , j a jos Lu o mu k se n ra h oi t us t il a nn e tt a ei s a ad a k orja tt ua , n iin sen va l t aku nna l l i ses t i m erki t tä viä te h tä viä jou d ut aan lo pe tt a ma a n. Lu omu s on vira l li s es t i Hel si n g in y lio pi s t o n l a it o s. Se n yl i o p ist oll is i in te h tä vi in kuu lu vat o l en na i si n a t utki m us ja si ih e n pe r us tu va op et u s. Lu omu k se ll a o n my ös m erki tt ävä va lta ku nn all i ne n ro o li j a s en yd in teh t ä vänä on k ar tu t ta a j a y l lä p it ää Su om en ka ns al li sko koe lm i a, bi o pa nkk ia , jo h on ku ul uu y li  , m il j oo na bi o- ja g eo l og i st a nä y te t tä . Ko k oe l m at ova t t ärke ä os a kot i m a is t a, mut t a m yös gl ob aa l i a t ut k im u si n fra st ru ktu uri a. Täm än li säk s i Luo m uks en va lt ak un nal l is i in t eh t ävi i n ku ul uu e s im e rki ksi eri l a is i a asi ant u nt i ja - j a vi rano ma is t eh t äv iä . Lu on non t ie te el l i se n mu se on ro oli st a o n sä äd e tt y y l i op i st o - ja lu on no ns uoj e l u lai s sa. Vuo n na   su uri n os a (n.  ) mu se on t o i mi nna n kul uis t a a ih eu t ui ju ur i va l t akun na l li si s ta te h tä vi st ä . Tä mä e i kui t e nka an n äy Luo m uks en rah o i t u sp o hj as sa .

O KM: l t ä s aat a va p er us ra h oit u s t u lee o si t t ai n Hel si ngi n yl io pi st o n o su ude sta y l io p i s t o je n r aho it u sk eh y k se s tä j a o si t ta in koh d i s t et tun a s uor a an va lt ak u nn a ll i si in te h tä vii n. Vu on na    va lt aku nn al li si i n t eh t ä vii n su un nat t u r a ho it u s ka t toi va i n   n äi de n t eh tä vi en kul ui st a. Suu rin o sa va lt iov all an m ää rä äm is t ä teh tä vi st ä rah o i t et t i in He ls in gi n y li o p is t on to im es t a ja l o pu t k at et ti in y l ei sö t ul oil la , jot ka si i s p i en e n ivä t m erk it t ävä sti koro n ap an d em ia n jo h do sta . Vu on na    yl i op i st o os oi tt iki n eri l li s en koro nat u en m us e on t o im int aa n . Mie le s tä n i on h ö lmö ä , e t tä y l i opi sto jou t u u kä y tt äm ää n m il joo n ia e uro ja om ast a p e r us ra h oit u kse st a an mu seo n va l t ak un nal lis t en t eh tä vi en r ah o it ta mi see n, sa ma l l a k un sä ä s t ö t oim et k iri sty vät m yös y l i op i st o n os a lta . Y l i op i s to on jo ut unu tki n su p ist am a an Luo m u ksen r a ho it u sta  vu os ina  –  . Suu ri os a va l ta kun na l l is t en t eh t ävi e n k u lu i s ta ai he utu u t i lak us t a n nuk sis t a, j o t ka li it ty vä t kan sa l l i sko koe l m ien l aki s ää t eis e en säi ly tt äm i s-, k ar tu t ta mi s- ja näy tt ei ll e p ano ve lvoi tt ee see n. Syks y l lä e d us kun ta myö ns i m u se o n to im in ta an    euron lis ä t ue n, jo n ka tu r v in ak uut ti a t i lan net ta s a at ii n kor ja t tu a . Täm ä o n k u it e nki n va in t e koh e n gi t ys t ä, jok a t ur va a no rm aa li to i m in nan kul uva ll e vu od e l le . Ra h oi tus t il ann e o n y hä k rii s is sä j a ra tka i sun pi tä ä löyt yä tä mä n ha l li t us k aud en a ika n a . L uo m uk s en j oh tok unt a on l äh e s ty ny t va lti o ne uvos t oa ve to omu k s in ja rat ka is uks i on eh d ot et tu O KM :n p e r usr aho it u ksen p y sy vä ä l isä y st ä ja y m p äri stö mi n is t eri ö lt ä tu leva a eri ll ist uk ea . Pa l l o on n yt he it et ty p ä ät tä ji en su un ta a n.

Symbiontti 2/ 2021

Lu omu s on s uo ma la is e n l uon no nt ut ki m u ksen k ul ma ki viä . Ny kyi se s sä t o d el lis uu d es sa , jo s sa ra t kot aa n i lma s to n m u ut o k se n ja b iod i ve rsi te et ti ka do n k al ta is i a on gel m ia , t äl lai s en t ut ki m us la it okse n ol em as sa o lo p i t äi s i nä h d ä i ts e st ään se lvy yt enä . Ny k yi se n

Toukokuu 2021

h a ll i tuk se n il m as to - ja y m pä ri s tö lup a u kse t ova t ol l e e t ku nn i anh i m ois i a ja o n s uor aan san ott un a te k op y hä ä ed es ma al at a Suo me s ta ku va a n ä id en ar vo j en ed e l l äk äv ijä m aa na , j os ed e ll y ty k s iä ko ti ma i se l le p er us t u tki mu k se ll e ei s a a da t ur va tt ua. D i ff ic i le e st sat uram non sc ri b e re .

Kevätretkelle Teksti ja kuvat: Riku Kangasniemi

Oletko miettinyt mitä toukokuussa voisi tehdä? Ei hätää, tässä kevään luontoretkivinkit!

oukokuun ensimmäisinä päivinä on syytä suunnata Kanta-Hämeeseen. Siellä voi hyvällä tuurilla tai huolellisen ennakkotyön avulla päästä näkemään, kun kangasvuokot (Pulsatilla vernalis) ja hämeenkylmänkukat (Pulsatilla patens) avaavat kukkansa aamupäivän auringossa. Nämä maamme luonnon suurimpiin kuuluvat kukat ovat näyttäviä, minkä takia niitä onkin aikanaan kerätty maljakoihin sekä yritetty siirtää puutarhoihin. Nykyään molemmat ovat rauhoitettuja, mutta puutarhaliikkeistä voi onneksi ostaa tarha- eli ketokylmänkukkia (Pulsatilla vulgaris), jos haluaa kylmänkukkia puutarhaansa. Örön saarella Saaristomeren kansallispuistossa voi toukokuun alussa päästä näkemään luonnonvaraisen ketokylmänkukan sekä ahokylmänkukan (Pulsatilla pratensis). Käymisen arvoinen paikka sekin.

Toukokuussa muuttolintujen välillä loputtomalta tuntuva virta työntyy maahamme ja lintuja kannattaakin lähteä ihailemaan koko toukokuun ajan. Helsingissä on hienoja lintupaikkoja runsaasti, parhaana esimerkkinä monipuolinen Vanhankaupunginlahden ympäristö. Aamuinen muutonseuranta esimerkiksi Hakalan lintutornissa tai meren äärellä Vuosaaren Kallvikissa on hieno tapa aloittaa päivä. Eikä kannata syrjiä Espootakaan, Laajalahti ja Suomenoja ovat hienoja paikkoja ihailla erilaisia lintuja. Toukokuun puolivälin tienoilta kuun loppuun asti voi Suomenlahden uloimmilla niemillä ja saarilla ihailla arktikaa eli arktisten vesilintujen, kihujen, kahlaajien sekä kuikkalintujen muuttoa. Parhaimmat muut-

tomäärät sijoittuvat usein toukokuun . ja . päivän välimaastoon. Parhaimmillaan katkeamaton nauha valkoposki- ja sepelhanhia (Branta leucopsis ja B. bernicla) muuttaa kohti pesimäseutujaan ja kuikkien (Gavia arctica) mukana kohti Venäjän tundraa painelee jääkuikka (Gavia adamsii).

Samoihin aikoihin arktikan kanssa on hyvä aika aloitella yölaulajaretkiä. Tämä touhu sopii nimensä mukaan myös yökyöpeleille, joita aamuherätykset eivät kiinnosta. Satakielet (Luscinia luscinia), eri sirkkalinnut (Locustella spp.), kaulushaikarat (Botaurus stellaris), kerttuset (Acrocephalus spp.) ja monet muut lajit aloittavat konserttinsa hämärän tultua. Samoilla retkillä voi törmätä vaikka kettuun (Vulpes vulpes), erilaisiin lepakoihin tai kuulla viitasammakon (Rana arvalis) kurnuttavan. Linturetkeilyä ei kannata rajoittaa kaikkein lähimmille ja tutuimmille paikoille, upeita linturetkikohteita löytyy pääkaupunkiseudulta paljon. Yölaulajia kannattaa kuunnella Vantaanjoen rantalehdoissa ja muuttoa seurata vaikka Malminkartanon täyttömäeltä. Kuitenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta löytyvät upeimmat kohteet, kuten Hankoniemi, Jurmon saari Paraisilla, Pohjois-Pohjanmaan helmi Liminganlahti tai Porin Yyteri. Niissä linnuista kiinnostunut pääsee ihailemaan monipuolista lajistoa. Kasveista kiinnostuneen ehdoton retkikohde on Ahvenanmaa. Toukokuun lopussa Nåtön ja Ramsholmenin lehdesniityt ja lehdot puhkeavat upeaan kukoistukseen. Seljakämmekät (Dactylorhiza sambucina), miehenkämmekät (Orchis mascula), kevätesikot (Primula

Symbiontti 2/ 2021

Miten tunnistan eliöitä? veris) ja monet, monet muut kasvit luovat käsittämättömän upean väriloiston, jolle ei Suomessa tahdo löytyä vertaistaan. Myös Manner-Suomen lehdot ovat tutustumisen arvoisia. Toukokuun alussa niissä voi päästä ihailemaan esimerkiksi lehto-orvokin (Viola mirabilis), imikän (Pulmonaria obscura), valko- sekä keltavuokon (Anemone nemorosa & A. ranunculoides) ynnä kiurunkannusten (Corydalis spp.) kukintaa. Hienoja lehtoalueita löytyy mm. Vuosaaren Mustavuoresta ja monista muista paikoista. Lehdoissa kannattaa kuunnella myös lintujen konserttia ja yrittää tunnistaa niitä laulun perusteella.

Kukkia katsellessa on helppo seurata myös niitä pölyttävien hyönteisten puuhastelua. Eri kimalaiset, perhoset, mehiläiset ja ampiaiset lentelevät kukasta toiseen pölyttäen niitä. Kimalaisten tunnistaminen on vähintään yhtä haastavaa puuhaa kuin lintujen määrittäminen. Loistava aivopähkinä luonnossa liikkuvalle. Toki ihasteltavaa luontoa löytyy muualtakin, kuin Etelä-Suomesta. Kuusamossa ja Sallassa sijaitsevan Oulangan kansallispuiston tunnuslaji, neidonkenkä (Calypso bulbosa) aloittaa kukintansa toukokuun lopussa. Sitä etsiskellessä voi myös päästä kuulemaan eteläsuomalaisittain eksoottisen sinipyrstön (Tarsiger cyanurus) laulavan ja nähdä Oulankajoen varrella alkuperäisenä kasvavan sinikuusaman (Lonicera caerulea). Toukokuun paras retkivinkki on kuitenkin se, että aina kannattaa lähteä ulos. Retken ei tarvitse suuntautua eksoottiselle Ahvenanmaalle tai kauas Kuusamoon. Jo lähiluonnosta voi löytää kauniita kukkia, hienosti laulavia lintuja, värikkäitä perhosia tai päivää paistattelevia matelijoita ihmeteltäväksi.

Toukokuu 2021

Olennainen osa lajien tunnistamista on kunnollinen määrityskirjallisuus. Tutuin esimerkki aiheeseen perehtymättömille on varmasti lintukirja. Lintuopas (Svensson ym. ) on yksi parhaista opuksista lintujen määrityksen avuksi. Sitä käyttävät lintuharrastajat vastaalkajista konkareihin. Selkeät kuvat ja niitä täydentävät tekstit. Hintakaan ei päätä huimaa, noin  euroa. Kasvien tunnistamisessa määrityskirjallisuus on hieman painavampaa asiaa. Tämä jo ihan siitä syystä, että maassamme esiintyy noin  putkilokasvilajia, mikä on aika paljon enemmän kuin maamme noin  pesivää lintulajia. Kasvikirjojen kohdalla mutkikkuutta lisää parhaiden kirjojen huono saatavuus. Retkeilykasvion (Hämet-Ahti ym.) uusin painos on vuodelta  ja Suuren Pohjolan kasvion (Mossberg & Stenberg) uusin suomenkielinen painos vuodelta . Kummankin kirjan kohdalla katse pitää kääntää erilaisten nettikirppisten ja antikvariaattien puoleen. Retkeilykasvion valttina toimivat sen hyvät määrityskaavat eri kasveille, kun taas Suuressa Pohjolan kasviossa on hyvin havainnolliset värikuvat. Jos ruotsi ei ole kovin ruosteessa, kannattaa ostaa Suuren Pohjolan kasvion uusin ruotsinkielinen versio, Nordens ora (Mossberg & Stenberg ), joka sisältää kaikki Pohjoismaiden putkilokasvit. Kevyempänä mallina on suomeksikin saatavilla Maastokasvio, tämäkin kaksikon Mossberg & Stenberg () käsialaa. Kimalaisten tunnistamiseen hyvä opus on Suomen kimalaiset (Parkkinen ym. ), josta löytyy tarpeellinen tieto kaikkien Suomessa tavattavien kimalaisten tutkailuun. Perhosten tunnistamiseen tarvitaan myös hieman tiiliskivimäisempää opusta, Suomen päivä- ja yöperhoset - Maastokäsikirjaa (Silvonen ). Sen avulla Suomessa tavattavien perhosten tunnistamisen pitäisi onnistua jouhevasti. Muuta erilaisten otusten ja kasvien tunnistamiseen tarvittavaa välineistöä ovat kiikarit ja luuppi tai suurennuslasi. Niiden avulla pystyy tarkastelemaan pienempiä yksityiskohtia, joita paljaalla silmällä ei tahdo erottaa. Hyönteisten ja muiden selkärangattomien tunnistamisessa ovat avuksi lasipurkit, joissa niitä voi tutkailla rauhassa sekä haavit ja muut pyydystysvälineet. Innokkaampi välineurheilija saa kameralla ikuistettua kaikenlaiset kasvit ja eliöt, kaukoputkella taas näkee myös kaukana olevia otuksia.

Hyvät eväät elämään Teksti: Joni Ollonen – Kuva: Ella Ahvenainen

Dear Joni, Olen nähnyt asioita joita te ihmiset ette uskoisi. Hyökkäysaluksia tulessa Orionin edustalla. Olen katsellut Csäteiden kimaltelua pimeässä lähellä Tannhäuserin porttia. Olenko normaali? Olen viheliään koronavuoden 2020 aloittanut fuksi. Tulevaisuuden näkymät antavat jo vähän toivonkipinää tulevasta vuodesta. ”Jos pian pääsisi kokemaan yliopistoelämää!” En tiedä kuinka paljon vaikutusvaltaa sinulla on ainejärjestöjen piirissä, mutta haluaisin heittää sinulle ehdotuksen/kysymyksen. Voitaisiinko koronavuoden fuksit ottaa mukaan ensi vuoden fuksien tapahtumiin mukaan? Jäimme paljosta paitsi ja mikä tärkeintä, emme tunne toisiamme. Olemme olleet vain nimiä toistemme ruuduilla ja tunnemme vain muutaman kohtalontoverin jopa naamalta. Osallistuminen ensi vuoden fuksitapahtumiin tai miksei vaikka pariin omaan ylimääräiseenkin olisi hyvä mahdollisuus vihdoinkin tutustua opiskelijakavereihinsa kunnolla sekä myös tuleviin fukseihin. Eipä tässä muuta. On normaalia ihmetellä tuollaisia asioita mutta älä anna niitten aikanaan kadota kuin kyyneleiden sateeseen. Riippuu varmaan tapahtumasta. Vappushokkeloa saa ehdottomasti aina tulla järjestämään ja sinne työvoimaksi. Muissa tapauksissa jos tilaa piisaa ja tuutoreita tulee vuosikurssilta tarpeeksi niin mikä jottei. Taas jos kyseessä on esimerkiksi jo normaalisti saatanallisen työmäärän vaativa tapahtuma, kuten fuksisitsit, niin kahden vuosikurssin samanaikaisessa tapahtumassa ei ole mitään järkeä. Sama pätee myös rajallisen tilan tapahtumiin. Tällöin kannattaa järjestää erillinen tapahtuma.

eivät ole pelkästään automaatista tipahtavia tilaustuotteita, vaan niiden tapahtumiseksi tarvitaan järjestäjiä. Ja ainejärjestöjen ollessa vapaaehtoistyötä ihmiset tekevät mitä pystyvät ja ehtivät. Jos haluaa varmistaa, että asia tapahtuu, niin on otettava lusikka käteen ja oltava yhteydessä ainejärjestön hallitukseen, että tämmöisen homman olisin järkkäämässä ja etsiä samalla muita henkilöitä siihen avuksi.

Dear Joni, Olen ohittanut sähkönkulutuksessani jo useamman kehittyvän valtion eikä loppua näy. Olenko normaali? Ovatko aivot vain loinen, joka pyrkii kontrolloimaan muuta kehoa vain ylläpitääkseen omaa energian saantiaan? Vaikuttaa siltä, että olet alkanut rahoittaa opintojasi bitcoineilla mutta se ei ole ehkä kannattavin homma. Kyseinen rahayksikkö ei ole yhtä hyvä ratkaisu kuin omakehitteinen kryptovaluuttani ja alla olevassa teslaukkojen seuran esseessäni min-Eivät. Ne ovat osa säätelyjärjestelmiämme, jotka auttavat pitämään yllä homeostasiaa eli sopivia elinoloja soluillemme nopealla viestinnällä lyhyen aikavälin sisällä. Ei nukuta siellä fysiologian luennoilla. Jos jostain kummallisesta syystä ottaa näkökulmaksi 1900-luvun alun reduktionistisen keimplasmateorian (tai samasta asiasta ”geeneinä” puhumisen kuten Dawkins on uransa ajan sössöttänyt), niin varmaan sukusolujamme voitaisiin pitää loisina. Mikä nyt ei oikein kokonaiskuvaa tai todellisuutta sekään vastaa.

Ja näin perusopintojen aikana viisi ja puoli vuotta vuotta järjestöaktiivina olleena: Ainejärjestöjen tapahtumat

Symbiontti 2/ 2021

Dear Joni, Onko minussa jotakin vikaa, kun opiskelukavereistani poiketen pidän kasveista ja kasvitieteestä? Kasvit ja kasvitiede eivät itsessään ole mitenkään epänormaaleja kiinnostuksen kohteita, vaikka kasvitieteen perusopetuksen hoito tiedekunnassamme (pl. ruotsinkielinen opetus) pyrkiikin kaikin keinoin näin vakuuttamaan.

Dear Joni, Mielestäni natrium-kalium-ATPaasia pitää käyttää jokaisen aktiopotentiaalin välillä. Olenko normaali? Miten hämähäkki ei jää kiinni omaan verkkoonsa? Ovatko verkot lajispesifejä, i.e. voisiko verkkoja kyhäävä hämäkäkki jäädä toisen lajin verkkoon kiinni? Esiintyykö luonnossa hämähäkkilajeja (tai muiden eliöryhmien lajeja), joiden ekolokerona on pyrkiä varastamaan ruokaa toisen lajin rakentamasta verkosta? PYSÄYTTÄKÄÄ TUO YTL:N KÄTYRI. Pääosin kait välttämällä seittinsä tahmeita osia tai niin ainakin kaupungilla totena kerrotaan. Muiden verkkoihin sotkeutuminen on ilmeisesti kyllä mahdollista ja pahimmillaan ne voivat sotkeutua myös omiinsa. Tokikin koska hämähäkit syövät joka päivä verkkonsa, lienee mahdollista että ne pääsevät ainakin omasta seitistään helposti eroon. Kleptoparasiittisia lajeja löytyy kyllä hämähäkeistä ja veikkaisin ehkä jotain punkkeja myöskin jotka toimivat näin.

Dear Joni, Mitä tehdä, kun jatkuvasti sitsittää? Sitsilaulut soivat päässä ja aamiaispöydässä tekee mieli skoolata kahvimukilla?! Tämä alkaa olla jo ongelma... On ihan normaalia kokea sitsipuutosta eikä se tässä tilanteessa varmaan ole ongelma, jos nyt saa itseään hillittyä syksyyn asti. Jos kuitenkin puutostila vaivaa, kannattaa kehittää kunnollisia korvikeasioita. Ankein ratkaisu olisi laulaa yksikseen ruudun äärellä ilman mikkiyhteyttä toisiin. Jos kuitenkin yksinsitsaamista ei voi vastustaa, kannattaa tehdä siitä kunnon performanssi. Laita peili vastakkaiselle tuolille ja kasaa omaisuudestasi, kuten mopeista, tyynyistä ja muusta muut sitsaajat pöydän ääreen. Jos asut jonkun kanssa, voit laittaa toisen esittämään kaikkien muiden roolia Illallinen yhdelle -elokuvaa mukaillen. Pistä sitten jonkun amatöörin bohemian rhapsody -tulkinta youtubesta soimaan puolinopeudella mutta liian kovalla äänellä, niin sitsitunnelma on taattu. Kokemuksen perusteella laulunjohtaminen, eli semmoisen nihilistisen känniääliöiden paimentamisen ja yleisen seremoniamestaruuden hoitaminen auttaa hyvin sitsipuutokseen. Yleensä sen jälkeen sitsikiintiö on täynnä sopivan pitkäksi aikaa.

Dear Joni, Olen täydellisesti gaussittunut. Olenko normaali? Milloin julkistat dekaaniehdokkuutesi? Make BYTDK great again! Olet kyllä, mutta tuommoinen datasetti biologian puolella herättää aina epäilyksiä.

Dear Joni, Olen kohtisuorassa. Olenko normaali? Entä kuka keksi rakkauden? – Jana

Sitten varmaan kun minua tarvitaan, kaivataan ja etsitään. Sen jälkeen kyllä tehdään koko ﬁlosoﬁsesta tiedekunnasta parempi.

Olet mitä ilmeisimminkin. Älä kuitenkaan sekaannu epäeukleidisiin juttuihin. Veikkaan, että jotain cro-magnonien tai neanderthalilaisten juttuja nämä.

Toukokuu 2021

Torppa og Tuokko i Tromsø Teksti: Sara Torppa & Emmi Tuokko – Kuvat: Tanja Rahim, Sara Torppa & Anton Pajukoski

s: Tsau ja terveisiä täältä Pohjois-Norjasta, Tromsøyan saarelta! Saavuttiin tänne tammikuun alussa suorittamaan vaihto-opintoja UiT:ssa (Arctic University of Norway). Alun perin ei suunniteltu, että lähdettäis samaan vaihtokohteeseen, mutta niin siinä vaan jotenkin loppujen lopuks kävi. Mutta onkin ihan huippua, kun on tuttu seikkailukaveri mukana täällä. Tällaisessa maailmantilanteessa on muuten todella etuoikeutettu olo, kun pääsee kokemaan tämmösiä juttuja. Tromssassa koronatilanne on ollut huomattavasti parempi, eikä tapauksia oo juurikaan ollut. e: Ai mikä on ollu ykkösjuttu täällä? No ehdottomasti lumilautailu! Rinteessä ja vielä mielummin sen ulkopuolella. Viime keväänä kun hain tänne, mulla oli haaveena päästä kokeilemaan vapaalaskua, ja oon niin ilonen, että se unelma on käynyt toteen. Sitä riemua on

vaikea kuvata, kun hikisen kipuamisen jälkeen näkee huipun toiselta puolelta avautuvat maisemat ja edessä on vielä paras osuus eli piiiitkä lasku alas. s: Jep, vahvasti samaa mieltä tästä. Mulla oli tänne tullessa ajatuksena, että vapaa-aika täyttyis tuttuun tapaan kiipeilystä, mutta täytyy myöntää että lautailu on vienyt aika vahvasti mennessään. Parhaimmissa olosuhteissa vapaalaskiessa tuntuu, kuin vaan lentäis lumen päällä. Mutta odotan myös tosi innolla loppukevättä ja kesää, kun pääsee alottamaan ulkoboulderoinnin ja tekemään vaikkapa parin päivän reissuja Lofooteille kiipeilyn merkeissä. e: Vahvana kakkosena tulee kaikki huipputyypit, joihin oon täällä saanu tutustua. Aluksi tuntu turvalliselta hengata meidän pienessä Suomi-kuplassa, ja tutustuminen

Kuva 1:

Symbiontti 2/ 2021

Kuva 2:

muihin oli tänä vuonna ehkä vähän tavallista hankalampaa, kun mitään virallisia vaihtaritapahtumia ei koronan takia järjestetty. Onneks laskettelun, kiipeilyn ja yhteisen karanteenin kautta löyty kuitenkin aika nopeesti samanhenkistä porukkaa ympäri Eurooppaa (täällä ei oo tänä vuonna vaihtareita muualta). Ollaan tehty yhessä aivan supersiistejä reissuja, mut onneks seuraa löytyy myös kirjastossa istumiseen, bilettämiseen ja löhöilyyn (harvemmin). s: Samanhenkisiä tyyppejä on kyllä tuntunu löytyvän yllättävän helposti yhteisten harrastusten kautta. Samalla tuntuu, että on kans oppinu todella paljon uusia asioita itestään, niinkun yleensä aina kun tapaa uusia ihmisiä. Tekee hyvää päästä uuteen ympäristöön aivan uusien ihmisten keskelle. e: Tylsää mulla ei oo ollut kertaakaan koko vaihdon aikana. Tekemistä riittäis ihan jatkuvasti ja tälläsille adrenaliininjanoisille Duracell-pupuille se on välillä ihan oikea ongelma, kun ei meinaa päivässä tunnit riittää. Ja mistäs ne tunnit sitten riistetään kaikkeen tähän; no tietysti opiskelusta ja yöunista! :)

Toukokuu 2021

s: Niin, olis muun muassa yks kandi kirjoitettavana tässä… s: Mitä niihin yöuniin tulee, niin silloin harvoin kun maltetaan käyttää niihin aikaa tapahtuu se Ørndalenissa, Tromssan saaren pohjoisimmassa opiskelijakylässä. Meijän koti on puutalo-kimppakämppä, ja mun ikkunasta avautuu näkymät vuorille ja merelle. e: Jos nyt kuitenkin muutama sana myös siitä opiskelusta, joka oli se virallisempi syy tänne tulemiseen: Biologian opiskelu Tromssassa on painottunut pitkälti meribiologiaan, mikä on ollut ihan kivaa vaihtelua, vaikka mun sydän edelleen sykkiikin soille. Sanoisin, että vaatimustasoltaan kurssit on aika samaa tasoa kun Suomessa, mutta toteutus on käytännönläheisempi eli meillä on ollu aika paljon labroja ja vähän kenttätyöskentelyä myös. Ens viikolla lähetään neljäksi päiväksi risteilemään tutkimusalus Helmer Hanssenilla Lofoottien suunnalle, jossa kerätään plankton- ja kalanäytteitä. Harmiksemme emme voi kuitenkaan toteuttaa jouluristeilyn perinteistä jekkuaamiaista tällä risteilyllä, sillä alkoholin tuominen alukselle on ehdottoman kiellettyä.

s: Toisaalta tässä on ehditty jo monena vuonna harjotella virvokkeiden salakuljetusta laivalle. e: Totta... s: Vaikka Pohjois-Norja jo itsessään kiinnosti mua alun perin kun hain tänne vaihtoon, oli itse asiassa opinnot myös iso syy miksi halusin tänne. Kandivuosien vaiheilun tuloksena yksi mua erityisen paljon kiinnostava aihe on ollut arktinen fysiologia ja sen tutkimiseen ja opiskeluun täällä Tromssassa onkin erinomaiset mahdollisuudet. Vaihto-opiskelijana oli kuitenkin – ainakin tänä vuonna – haastavaa saada koottua kasaan erityisen fysiologiapainotteista kurssivalikoimaa. Olin erityisen innoissaan osallistumassa arktisen biologian kurssille, mutta tänä vuonna sinne vaihtareita ei otettu ollenkaan koronan takia. Se oli kovin harmi sillä kyseisellä kurssilla olis päässyt muun muassa tutkimusristeilylle Grönlantiin. Uskaltauduin kuitenkin lähestymään arktisen

fysiologian tutkimusryhmän vetäjää ja sitä kautta oon päässyt seuraamaan läheltä arktisen fysiologian tutkimusta, mikä on ollut ihan älyttömän siistiä. Muita mieleenpainuvia opiskeluun liittyviä juttuja tänä keväänä on ollut varmaan rikosteknillisen genetiikan labrakurssi, ja odotan myös tosi innolla meriekologian tutkimusristeilyä. e: Summa summarum: voimme siis suositella Tromssaa erittäin lämpimästi viileästä meri-ilmastosta huolimatta vaihtokohteeksi. Ulkoilmaihmiselle täältä löytyy loputtomasti tekemistä. s: Jos kiinnostaa nähdä lisää Pohjois-Norjan kuulumisia, kuvamateriaalia meijän seikkailuista löytää Instagramista käyttäjältä @torppaogtuokko e: Torppa ja Tuokko kuittaa!

Kuva 3:

Symbiontti 2/ 2021

Loimu apuna opiskelijan kiireissä Teksti: Jade Sivén, Henri Forssten ja Toni Sairanen – Kuvitus: Loimu

Moikka biologian opiskelija! Me Loimussa haluamme keventää opiskelijan kiireitä auttamalla parhaamme mukaan työelämään liittyvissä kiperissä kysymyksissä. Lue alta vinkit Loimun palveluista, jotka auttavat sinua saavuttamaan työelämän unelmasi ja tavoitteesi! Terkuin, Jade Sivén, Viikin uusi kampuspromoottori

Kevät on pitkällä ja työelämä yhden askeleen lähempänä. Opiskelijan kevät huipentuu usein horisontissa häämöttävään unelmien kesätyöhön, harjoitteluun tai valmistumisen jälkeiseen työpaikkaan. Töihin mennessä ei kannata jäädä yksin, vaan liittyä oman alan iloiseen porukkaan – Loimuun! Loimu ry, eli luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto on sinun alasi oma liitto. Meillä on Loimussa välitön ja pirteä matalan kynnyksen meininki. Me haluamme tukea sinua työurallasi aina opiskelijasta eläkeläiseen. Päästyäsi töihin Loimu on tukenasi esimerkiksi mahdollisissa työsuhteen riita- ja ongelmatilanteissa tarjoamalla jäsenyyteemme kuuluvaa laki- ja työsuhdeneuvontaa. Kauttamme voit myös liittyä työttömyyskassaan ja alkaa kerryttää itsellesi niin sanottua työssäoloehtoa, jonka täytyttyä olet oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on suurempi kuin mitä saisi työttömyysajalta, jos olisit vain Kelan peruspäivärahan tai työmarkkinatuen varassa. Ajattele työttömyyskassa vakuutuksena siltä varalta,

Toukokuu 2021

että sattuisit joskus joutumaan työttömäksi tai etsimään uutta työtä vähän pidemmän aikaa! Kun syksyllä palaat kesätöistä tai harjoittelusta takaisin kampukselle, on Loimu sinua jo siellä odottamassa. Aktiiviset opiskelijayhdistyksemme järjestävät monipuolista ohjelmaa pitkin vuotta, juuri sinua varten. Kesätyön tai harjoittelun jälkeen autamme sinua jälleen matkallasi kohti työelämää. Tarjoamme opiskelijajäsenillemme vuodessa satoja työelämän kannalta hyödyllisiä tapahtumia, sekä laajat ura- ja työelämäpalvelut. Voit esimerkiksi tarkistuttaa työhakemuksesi, CV:si ja LinkedIn-pro ilisi meillä, jotta sinulla on jälleen parhaat mahdolliset edellytykset seuraavassa työnhaussasi – kenties tällä kertaa jo opintojen jälkeiseen ensimmäiseen vakituiseen työhön. Loimu on alojemme opiskelijan ja työntekijöiden paras kaveri, liity siis opiskelijajäseneksemme ja nauti näistä jäsenelle maksuttomista laajoista henkilökohtaista ura- ja työelämäpalveluistamme. Tervetuloa mukaan Loimuun! Terveisin Henri ja Toni Loimun toimiston opiskelijasektorilta

Kiire kasvaa Teksti ja kuvitus: Roope Nykänen

Oletko luonteeltasi verkkaisesti kypsyvä lehtokerttu vai vikkelästi kehittyvä sinisorsa? ”Kasvaa se mies räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta”, mainittiin Kalevalassa. Kasvu kyllä suodaan myös löyhälle hekottajalle ja on merkittävä osa jokaisen elämää. Se että kasvamme, kehitymme ja itsenäistymme ei ole kuitenkaan enää ainoa arvostettava asia – myös kasvunopeudella on merkitystä. Vikkelän kehittymisen ihannointi näkyy monessa päätöksenteossa. Kehittyvän lapsen polku ensimmäisestä koulupäivästä maisterin papereihin pitää saada mahdollisimman mutkattomaksi, jotta yhteiskuntamme saisi itsellensä mahdollisimman nopeasti uuden veronmaksajan. Ensikertalaiskiintiöillä painostetaan absoluuttisiin uravalintoihin aikaisessa vaiheessa ja opintolainan hyvitykset pitävät opiskelijat kiinni sutjakkaan etenemisen virrassa. Emme ole lajina kuitenkaan spesiaaleja, sillä kasvunopeus on myös vaikuttanut monien muiden eliöiden evoluutioon – mukaan lukien lintujen. Tämä näkyy etenkin kuoriutumisen yhteydessä. Lintutieteilijät ovat jakaneet lintulajit kahteen ryhmään riippuen siitä, kuinka kehittynyt linnunpoikanen on kuoriuduttuaan munasta: pesäpakoisiin ja pesäviipyisiin.* Saksalainen ornitologi Lorenz Oken käytti ensimmäistä kertaa käsitteitä pesäviipyisyydestä ja pesäpakoisuudesta tieteellisessä julkaisussa (). Artikkelissaan Oken määritteli pesäviipyisyyden sanoilla: ”ey come naked and blind into the world, needing to be fed in the nest.” Pesäjättöisyyttä hän taas kuvaili: ”e young come from the egg with sight and feathered; not being fed, but soon running about and searching for their food by themselves.” Okenin määritelmä hyväksyttiin tiedeyhteisön toimesta, ja se toimi pitkään lintujen kehittymisnopeutta luokittelevana tekijänä. Lintujen pesäviipyisyys-pesäpakoisuus-luokittelu onkin pitkään perustunut monitahoiseen luokitteluun, jossa on arvioitu sekä lintujen anatomiaa että käyttäytymistä. Kuinka paljon poikanen kykenee liikkumaan, ovatko silmät auki, paljonko kuoriutuneella poikasella on höyheniä, ja niin edelleen. Pesäpakoisiin lintuihin kuuluvat esimerkiksi suurin osa vesi- ja kanalinnuista. Monet pesäpakoiset lajit pesivät maan tasalla, vaikka toisaalta tähänkin löytyy telkän kaltaisia poikkeuksia. Pesäpakoisuus ei ole muutenkaan

käsitteenä yksiselitteinen, vaan pesäpakoisuuden aste voi vaihdella paljon eri lajien välillä. Esimerkiksi rantakanojen (joihin esimerkiksi nokikana ja ruisrääkkä kuuluvat) ja kurkien poikaset kuuluvat kaikista avuttomimpiin pesäpakoisiin lintuihin. Vaikka poikaset pystyvät aistimaan ja liikkumaan heti kuoriutumisensa jälkeen, ne ovat täysin riippuvaisia vanhemman tuomasta ruuasta. Isojalkakanat taasen on siunattu kaikista kehittyneimmillä poikasilla. Isojalkakanojen poikaset ovat itsenäisiä pian kuoriutumisen jälkeen ja joidenkin lajien poikaset pystyvät jopa lentämään ensimmäisenä päivänään. Pesäviipyisiin kuuluu suurin osa linnuista (noin  ) ja niihin lukeutuvat muun muassa kyyhkyt, varpuslinnut, haikarat, petolinnut sekä tikat. Pesäviipyiset lajit pesivät usein mielellään puissa, mikä pienentää predaatioriskiä. Myös pesäviipyisyydessä on lintujen välillä eroa. Petolinnuilla ja haikaroilla on kuoriutuessaan höyhenpeite ja avonaiset silmät, joten ne ovat pesäviipyisiksi linnuiksi varsin kehittyneitä munasta tullessaan. Kaikista eniten alkutekijöissä ovat lajit, joiden poikaset ovat sokeita ja höyhenistä paljaita kuoriutuessaan ja jotka eivät pysty muuhun liikehdintään kuin juuri ja juuri kerjäämään. Aina lajin pesäpakoisuuden tai -viipyisyyden asteen määritteleminen ei ole kuitenkaan helppoa. Yksi tällaisista lajeista on eteläamerikkalainen haisukäki (Ophistochomus hoazin), joka pesii puissa joen vieressä. Haisukäen poikaset ovat kuoriutuessaan höyhenettömiä, mutta pystyvät silti avaamaan silmänsä päivä kuoriutumisen jälkeen. Muutama päivä kuoriutumisensa jälkeen poikaset alkavat kiipeillä puiden oksille pysytellen silti lähellä pesää. Jos paikalle ilmestyy kuitenkin peto, poikaset hyppäävät alas pesästään jokeen ja piiloutuvat aluskasviston sekaan. Vaaran hävitessä nuoret linnut kiipeävät takaisin pesäänsä.

Eroja fysiologiassa Pesäpakoiset ja -viipyisät lajit eroavat toisistaan fysiologisesti monella tapaa. Erot pesäviipyisten ja -pakoisten lajien välillä näkyvät itse asiassa jo munassa. Pesäviipyisten lintujen munat ovat suhteessa pienemmät ja ne sisältävät rutkasti vähemmän keltuaista. Esimerkiksi

Symbiontti 2/ 2021

pesäviipyisellä punajalkasuulalla (Sula sula) keltuaisen osuus koko munan painosta on  prosenttia, kun taas pesäjättöisellä kiivillä sama arvo on  . Koska keltuainen sisältää suuren osan munan energiavarastoista, saavat pesäpakoiset poikaset tankata yltäkylläisemmin kuorensa sisällä. Pesäpakoisten poikasten lämmönsäätely kehittyy nopeasti munan sisällä. Lämmönsäätelykyky alkaakin olla jo varsin kehittynyt ennen kuoriutumista, vaikka täydelliset kyvyt saavutetaan vasta kuoriutumisen jälkeen. Pesäviipyisillä lajeilla munassa oleva yksilö on vielä varsin avuton lämmön tuottamisessa. Homeotermisyys saavutetaankin aikasintaan vasta, kun poikanen on noin yhden kolmasosan aikuisen koosta. Pesäpakoisten lajien hormonitoiminnan on myös huomattu kehittyvän vikkelämmin pesäviipyisiin lajeihin verrattuna. Lämmönsäätelykyvyn paraneminen linkittyy vahvasti kilpirauhashormonin toimintaan, mutta myös sukupuolihormonien eritys ja HPA-akselin kehittyminen etenee nopeammin pesäpakoisilla. HPAakselin kehittymisen voi ajatella olevan varsin loogista, sillä vapaasti temmeltävän veijarin on hyvä omata valmius taisteluun tai pakenemiseen. Pesäviipyisillä stressireaktio ei pysty aktivoitumaan kuoriutumisen jälkeisinä päivinä tai jopa viikkoina. Tällä ajatellaan olevan kehoa suojeleva merkitys: esimerkiksi keskushermosto pystyy kehittymään rauhassa kunnolla, jos stressireaktio ei sitä häiritse. Tämä voisi olla varteenotettava seikka rengastustoimintaa suunniteltaessa, jotta ylimääräiseltä stressiltä vältyttäisiin. HPA-akseli kuitenkin kehittyy aikanaan myös pesä-

Toukokuu 2021

viipyisille vintiöille. Kohonneista kortikosteroniarvoista (lintujen merkittävin stressihormoni) voi kehittyvälle yksilölle ole suuri etu, sillä se lisää poikasen kerjäämiskäyttäytymistä. Kerjäävä poikanen aktivoi emon hoivavietin herkemmin ja poikanen saa esimerkiksi todennäköisemmin vatsantäytettä. Kortikosteroniarvot ovat kuitenkin kaksiteräinen miekka: ne samalla vaikuttavat negatiivisesti keskushermoston kehittymiseen. Näin ollen kerjääminenkään ei loputtomiin kannata.

Kumpi tuli ensin? Aikain saatossa tutkijoita on kiinnostanut, onko pesäpakoisuus vai -viipyisyys kehittynyt ensimmäiseksi. Kyseistä mysteeriä on pyritty selvittämään monen näkökulman avulla. Morfologisten piirteiden ja DNA:n vertailuun perustuvat fylogeneettiset puut ovat esittäneet, että pesäpakoisuus on ollut alkuperäinen piirre linnuilla. Samaa puoltavat myös päätelmät siitä, että monet dinosauruslajit oletetaan olevan pesäpakoisia munakoon ja inkubaatioajan perusteella. Mutta mitä evolutiivista hyötyä linnuille on pesäpakoisuudesta tai -viipyisyydestä? Varmoja vastauksia tuskin on tarjolla ja kyseessä on mitä todennäköisemmin monen seikan summa. Voisiko pesäviipyisyydestä olla apua toimivien aivojen kehityksessä? Tutkimuksissa on nimittäin todettu, että pesäviipyisillä lajeilla aivot ovat suhteessa pesäpakoisia suuremmat. Toisaalta, aivojen koko ei aina kerro eläimen älykkyydestä ja pieniaivoinen ihminenkin pystyy kehittämään yleisen suhteellisuusteorian. Kuoriutuvien pesäviipyisten lin-

tujen keskushermosto on varsin tyhjä taulu, mikä voisi mahdollisesti viitata aivojen joustavampaan muovautuvuuteen ympäristön sanelemana. Pesäpakoisuuden tai -viipyisyyden suosiminen voi myös liittyä siihen, milloin lintuemo haluaa panostaa jälkikasvuunsa. Pesäpakoisilla lajeilla panostus ajoittuu kuoriutumista edeltävään aikaan, kun vanhempi tarjoaa muna-asukeille kattavan lounaspöydän. Pesäviipyisillä lajeilla investointi nuoriin sijoittuu taas enemmän kuoriutumisen jälkeiseen aikaan. Voisiko siis olla, että pesäpakoisuus tai -viipyisyys riippuu siitä, milloin emolle on mahdollisimman suotuisaa panostaa poikasiinsa, esimerkiksi ympäristön ravintotilanteen perusteella? Olivat selitykset mitä tahansa, löytyy luonnosta varmasti tilaa molemmille. Sama pätee myös itse kuhunkin meistä. Siksi yhteiskunnan (yliopisto mukaan lukien) tulee tarjota sopivat väylät kehittyä molemmille, sekä rauhassa eteneville lehtokertuille että nopeasti kypsyville sinisorsille.

Lähteet: Scanes, C.G. (). Sturkie’s Avian Physiology. Starck, J., Ricklefs, R.E. (). Avian growth and development. Evolution in the altricial precocial spectrum. Scheiber, I. et al. (). e importance of the altricialprecocial spectrum for social complexity in mammals and birds – review, Frontiers of Zoology, (). Luontoportti, Sinisorsa. https://www.luontoportti. com/suomi/ /linnut/sinisorsa

Tunnista pesäjättöinen sinisorsa Kaikissa puvuissa selvin tuntomerkki on sininen siipipeili, jota ympäröivät valkoiset ja mustat alueet. Sinisorsakoiraalla on vihreän värinen pää, ruskea rintamus, musta peräpää sekä valkoinen rengas kaulan alueella. Naaras sinisorsa on läpikotaisin ruskeankirjava. Varmimmin naaraan erottaa juuri sinisestä siipipeilistä. Aikuisella naaraalla on oranssinruskea nokanreunus. Puolisukeltaja.

Symbiontti 2/ 2021

Muutosta ilmassa -virtuaalikierros Teksti: Himmi Lindgren – Kuvat: Luomus

n vaikea sanoa, kumpi jumittaa enemmän, mikrobiologian esseen kirjoittaminen vai sen kirjoittaja. Päätän pitää pienen taukojumpan: kävelen kahvinkeittimen luo, venyttelen noukkimalla yläkaapista suodatinpussin, kierrän selkää nappaamalla muumimukin astiahyllyltä ja kyykkään pyyhkimään lattialle pudonneet kahvinporot. Keskeneräisen esseen otsikko tuijottaa piinaavasti avonaisesta Word-tiedostosta. Välttelen katsekontaktia sen kanssa. Kahvin tiputtua pannuun suunnitelma esseen kirjoituksen välttämiseksi on valmis: Nyt on luovan tauon paikka. Luonnontieteellinen keskusmuseo eli LUOMUS mahdollistaa nettisivullaan pääsyn interaktiiviselle ° -menetelmällä kuvatulle Muutosta ilmassa -virtuaalikierrokselle. Virtuaalikierros on kaikenikäisille sopiva ja ilmainen. Visuaalisesti miellyttävä virtuaalieteinen houkuttelee ”astumaan sisään”, mikä on helpon käyttöliittymän ansiosta ongelmatonta.

Kääriydyn tiukemmin vilttiin käydessäni näyttelyn ensimmäiseen osaan. Olen valinnut suomenkielisen ohjatun kierroksen ruotsin- tai englanninkielisen sijaan. Näyttelyn voisi halutessaan myös kiertää ilman selostusta, jolloin vaikkapa musiikin kuuntelu olisi mahdollista. Vaikka museoon normaalisti kuuluva äänimaailma, jos-

Toukokuu 2021

sa hiljainen puheensorina sekoittuu askelten kaikuun, puuttuu tästä elämyksestä, olen tyytyväinen virtuaalivierailun helppouteen. Ilmastonmuutoksesta kertova sateinen kuva muistuttaa minua ikkunan ulkopuolisesta keväisestä räntäsateesta. Olen valmis vaihtamaan osan autenttisuudesta mukavuuteen.  asteen näkymä mahdollistaa joka suuntaan katsomisen, minkä vuoksi näyttelyn yksityiskohtiin on helppoa perehtyä. Esimerkiksi seinillä olevat infotekstit ovat luettavissa pienen zoomailun avulla. Halutessaan voi myös vain kuunnella ohjatun kierroksen ja klikkailla auki virtuaalikierrokselle kuuluvat välkkyvät infopisteet.

Vaikka olen käynyt useita kertoja Luonnontieteellisessä keskusmuseossa sisällä, onnistun pyörittelemään hiirellä virtuaalisen suuntavaistoni sekaisin. Siispä kahdesti kierroksen aikana lähden väärään suuntaan, mikä hieman haittaa kierroksen loogista etenemistä. Tämä olisi tietysti voinut olla vältettävissä lukemalla inforuudut tarkemmin. Muutosta ilmassa -näyttelyssä tarkastellaan pääasiassa ilmastoa suhteessa ihmiseen. Lisäksi kierros tarjoaa katsauksen maapallon historiaan ja sen aikakausiin. Näyttelyä kuvaa hyvin sana kierros, sillä sen teemoissa palataan lopuksi sinne, mistä lähdettiin – nykyhetkeen. Minäkin palaan olohuoneeseeni tyhjän kahvikupin ääreen. Näytöllä on teksti: ”Miten tästä eteenpäin?”. Luova taukoni on ohi mutta ehkäpä sinun on alkamassa?

Lukuvuoden loppua kohti Teksti: Inka Ronkainen

ervehdys! Olen Inka, yksi Symbioosin tämän vuoden opintovastaavista, ja toimin myös hallopedina biologian kandiohjelman johtoryhmässä ja tiedekuntamme koulutusohjelmatoimikunnassa, tuttavallisemmin KOTissa. En kuvitellut, että kokouksissa istuminen ja tällainen opiskelijoiden edunvalvonta olisi mun juttuni, mutta aina sitä itsensä yllättää. Hallopediurani ensimmäiset kokoukset ovat olleet tosi mielenkiintoisia ja on ollut mukavaa todeta, että professorit ja lehtorit ovat ihan tavallisia, helposti lähestyttäviä ihmisiä.

Jee etäopiskeluvuosipäivälle, joka taisi olla tuossa maaliskuun alussa. Olemme nyt yli vuoden kiristelleet hampaitamme Zoomin breakout roomeissa. Koen tosi kummallisena konseptina sen, että vaikka kouluarki on mennyt täysin uusiksi, meidän pitäisi tässä tilanteessa silti jaksaa painaa hommia ja suorittaa opintoja ihan kuin tätä pandemiaa ei olisikaan. Kurssien vaatimustaso on pysynyt yhtä korkealla tai jopa noussut etäopiskelun aikana, ja meidän oletetaan suoriutuvan niistä, vaikka

tämä tilanne on kaikin puolin poikkeuksellinen. Sekä opiskelijat että henkilökunta ovat varmasti kyllästyneitä tähän pitkittyneeseen etäilyyn, joten mielestäni ei olisi ollenkaan kummallinen ajatus höllentää hieman. Tätä asiaa olemme pohtineet opiskelijoiden kesken, ja yritämme nyt tuoda sitä hallinnon tietoon. Avoimet keskustelutilaisuudet opetuksesta vastaavan varadekaanin Helena Åströmin kanssa ovat myös olleet hedelmällisiä, ja vaikuttaa siltä, että Helena on aidosti kiinnostunut meidän opiskelijoiden kuulumisista. Halusimme maaliskuussa kuulla fuksien kuulumisia ja tuoda niitä esiin johtoryhmässä. Teimme fukseille lyhyen kyselyn siitä, miltä kulunut lukuvuosi on tuntunut. Vastaukset herättivät paljon huolta, sillä moni kertoi olevansa väsynyt ja yksinäinen. Voi olla, että kavereita on tavattu viimeksi orientaatioviikolla elokuun lopulla tai että kavereita ei koeta olevan yhtä ainutta. Olen – kuten varmasti me kaikki – hurjan pahoillani fuksien puolesta. Myös johtoryhmässä vaikutettiin olevan kiinnostuneita kuulemaan opiskelijoiden hyvinvoinnista, ja luvattiin panostaa siihen jatkossa enemmän. Toivottavasti tilanne helpottuu. Mutta onneksi kevät on jo ovella ja kesäloma kutsuu pian. Sanon sen nyt silti, niin kliseiseltä ja turhalta kuin se kuulostaakin: tsemppiä ja jaksamista loppukevään koulutyöhön!

Symbiontti 2/ 2021

Sanat ristissä Ristikko: Olli Rantamäki

Piparkakkutaloa popsinut poika, ensimmäinen kirjain sama kuin kirjokertun ruotsinkielisessä nimessä. Hmm... Gustaf?

Toukokuu 2021

Horoskoopit Teksti: Veera Salminen – Kuvitus: Juudit Häsä

Kiireteeman mukaisesti allekirjoittaneelle tähtientulkitsijalle saattoi tulla hoppu, mutta laadusta ei tälläkään kertaa joustettu. Lue, mitä taivaankappaleet ovat tällä kertaa keksineet pääsi menoksi.

Kauris ..–.

Kalat ..–..

Loppukevät on tuonut mukanaan paljon kiireitä ja koet olosi uupuneeksi. Ahkeruus kuitenkin palkitaan, joten yritä sinnitellä vielä hetki, niin pääset lähemmäs unelmiasi kuin ehkä olet uskaltanut toivoakaan.

Uskalla unelmoida isosti. Lähestyvä kesä saattaa tuoda mukanaan kasan uusia mahdollisuuksia eteesi. Älä jätä yhtäkään kiveä kääntämättä, ties mitä niiden alta löytyy.

Vesihenkilö ..–..

Oinas ..–..

Tapaat lähiaikoina yllättävässä tilanteessa uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Ota heidät avosylin vastaan elämääsi, sillä heillä on sinulle paljon opetettavaa. Älä kuitenkaan unohda nykyistä lähipiiriäsi.

Olet padonnut joitakin epävarmuuksiasi sisällesi liian kauan, ehkä jopa huomaamattasi. Voisi olla hyvä hetki sanoittaa tunteet paperille tai ystävälle. Saatat yllättyä, ettet olekaan yksin epävarmuuksiesi kanssa.

Symbiontti 2/ 2021

Härkä ..–..

Rapu ..–..

Et pidä itseäsi kovin ennakkoluuloisena ihmisenä, mutta viime aikoina olet muodostanut väärän oloisia ennakko-oletuksia. On aika katsoa asioita useammasta kuin yhdestä suunnasta, jotta saat asioiden todellisen luonteen selville.

Olet joutunut luopumaan joistakin itsellesi tärkeistä asioista tai ihmisistä viime aikoina. Muutokset voivat tuntua ikäviltä ja raskailtakin, mutta luopuminen antaa aina tilaa uudelle. Saatat yllättyä mitä tuleman pitää.

Leijona ..–..

Kaksonen ..–.. Nyt on aika alkaa toteuttaa sitten kun -haaveita. Miksi odottaisit mahdollista tulevaa parempaa hetkeä, jos voit toteuttaa asiat jo nyt. Tulevasta ei voi tietää, mutta nykyhetkestä voit tehdä parhaan mahdollisen.

Toukokuu 2021

Sisäinen perhosesi alkaa kevätauringossa kuoriutua kotelostaan. Ensimmäiset lennot uusilla siivillä voivat tuntua kankeilta, joten anna aikaa ja ole kärsivällinen. Yläilmoista katseltuna maailma näyttäytyy sinulle aivan uudessa valossa.

Neitsyt ..–..

Skorpioni ..–..

Viime aikoina mieleesi ovat palanneet menneisyyden muistot. Niissä vellominen ei kuitenkaan auta sinua eteenpäin. On aika jättää nämä ajatukset taakse ja keskittyä nykyhetkeen. Saatat yllättyä.

Lisääntynyt auringonvalo on kohentanut mielialaasi viime aikoina. Saatat potea huonoa omaatuntoa omasta onnellisuudestasi, mikäli ympärilläsi on surua ja levottomuutta. Nauti kuitenkin auringosta ja leppoisuudesta vielä, kun voit.

Vaaka ..–.. On aika asettaa omat tarpeesi etusijalle ja muistaa pitää lepopäiviä arjen keskellä. Olet saattanut kantaa huolta muista, mutta nyt on sinun vuorosi. Oma hyvinvointisi on asia, johon sinulla on valtaa vaikuttaa. Joskus se vaatii ei-sanan käyttöä.

Jousihenkilö ..–.. Olet äskettäin kohdannut useita pettymyksiä tai epäonnistumisia. Olet ehkä yrittänyt kaikkesi, mutta asiat eivät silti ole menneet toivomaasi suuntaan. Haasteet ovat kuitenkin tilapäinen harmi, ja ensi kuussa asiat alkavat rullaamaan parempaan suuntaan. Kärsivällisyyttä.

Symbiontti 2/ 2021

Tirehtöörin terveiset Teksti: Aatu Ruohonen – Kuva: Joonatan Toivanen

Kiire saattaa yllättää ihmisen, kiirettä voi olla akuuttia tai kroonista. Kiireeseen voi hukkua, ja tuntuu, ettei kykene nukkumaan.

ietysti lava kaljaa naamariin rentouttaa olotilaa kummasti, mutta pitkän päälle tämä menetelmä ei liene kovinkaan terveellinen. Kiireen keskellä kannattaa olla jotain lupsakkaa näpertelyä. Näpertelyä voi olla monenlaista, mutta itse olen löytänyt rauhaa mikrobeilla leikkimisestä. Mielestäni tällainen harrastus on paitsi hyvä kontrasti arkielämän hektisyydelle, myös tapa mahdollistaa alkoholismi suhteellisen pienellä budjetilla. Mahdollisuuksia löytyy kotiviinistä hapankaalin kautta vaikkapa omatekoiseen sinihomejuustoon. Mikrobeja on kaikkialla ympärillämme ja niiden metsästys on äärimmäisen helppoa. Esimerkiksi leipäjuuri perustuu villeihin hiiva- ja bakteerikantoihin. Toki mielikuvituksen voi antaa kukkia. Seuraavalla kerralla kun käyt Alkossa ostamassa syyllisyyspulloa, nappaa mukaan jokin suodattamaton olut. Sotke olut jauhoihin ja ruoki sitä samoin kuin leipäjuurta. Näin voi ideaalitilanteessa saavuttaa uuden ulottuvuuden leipomiseen. Eikä sen tarvitse jäädä vain

Toukokuu 2021

oluesta eristettyihin hiivoihin vaan esimerkiksi hedelmät sisältävät runsaasti eri mikrobeja, jotka odottavat pääsyä herkullisiin sokereihin. Kiljun valmistus on ollut sydämen asia jo lukioajoista asti. Toki silloiset ”nestemäiset leivät” eivät olleet erityisen herkullisia. Kotiviinin tai oluen valmistus on sekin helppo prosessi, kunhan muistaa oikeat steriilit työskentelytavat. Tässäkin asiassa käytännössä vain taivas ja oksennusre eksi ovat rajana. Pyttyyn voi laittaa hiivan ja sokerin sekaan porisemaan vaikka mitä kokeellista. Kokemuksen kautta oppii tunnistamaan mitkä raaka-aineet tuottavat makunystyröitä hiveleviä keitoksia ja mitkä joutavat vessanpöntöstä alas. Jos ei alkoholi maita, niin esimerkiksi kombucha on viime aikoina noussut suosioon. Kombuchaa saa helposti valmistettua kotona keittämällä teetä sokerin kera ja lisäämällä sinne oikeita mikrobeja, eli esimerkiksi maitohappobakteereja ja jotakin hiivaa. Nämä oikeat mikrobit löytyvät helposti esimerkiksi juuri kaupasta ostamastasi kombuchapullosta, ja parasta on se, että kasvustoa voi kierrättää. Kiireen keskellä olisi hyvä jäädä hetkeksi nollaamaan päätään. Tämä onnistuu helposti lasillisella kotitekoista hedelmäviiniä tai vaikka ihan vain kaikkia niitä uskomattomia mikrobeja ajatellen, jotka mahdollistavat tämän. Eikä asiasta tarvitse potea syyllisyyttä, sillä onhan tämä bioteknologiaa.

“Nyt on vähän kiire nii en mä ehdi kirjoittaa tätä palstaa…” Teksti ja kuva: Julius Ulpovaara

a ikk i t i e tä vä t, e tt ä ku n pi tä is i luk e a t en t ti in, n i in i m uro i nt i ja ti ska am ine n alk ava t h ou kutt el e m a an. Min ulle ki ire o n si t ä, et tä e n o l e o s ann ut h a ll i ta om a a a ja n kä yt t ö äni . Y l een sä t äm ä e i k ui t en ka an jo hd u s i it ä, et tä ol en ott a n ut l ii kaa t eh t ävä ä om aa ja ksa mi sta n i aj at el len . Jo s s e o l i s i ja ksa m ise st a kii n ni , en t ek is i yh t ää n m i tä ä n. Jot k ut koke vat e tt ä asi oid e n a loi tt a mi ne n o n he l p p oa , mut ta l op p u un sa at ta m i ne n va ike aa . Its e ll e a lo it ta mi nen o n k ui t en ki n s e su ur in ky nny s . Us ei n t au st a lla p i il e e tu nn e si i tä , et t ä ei ole v al m is t a ut un ut t arp ee ks i h y vi n ko i to ksee n. A loi tt am in en va in pe l ot ta a . Si tä al kaa ke ksi m ä än ka ik en l ai s ia t e kos y i tä p u utt e i de n m u od o ss a . Ei t u ll ut nu k ut t ua ku nno ll a ja k eski tt y m in en on h ei kk o a. E i ka nn a ta lu ke a t en t ti i n vä s yn een ä t ai te h dä p er u ut ta m at to m i a a s kel ia i so ss a p roje kt is sa, s i ll ä us ko o et tä l o p p ut u lo s t ul ee o le m aan h uo no. Tä mä aj at te lu j oh ta a juuren sa s y vä l lä p ii lev ää n e pä o nn ist umi sen p elko on j a h uo no on i tse lu ot ta m uks ee n . On ne ksi i t se ää n vo i h u i ja ta ja a ja t el l a, et t ä t eke e pu ut t uva n asi an he ti e n sim m äi se nä a am ul la ta i “i h an jus t” . Y l ei s im mi n tä mä jo h ta a “v ii me ise nil l an krii s ii n” , ja val vott uun yö hö n. Tä h än on nek s i au tt ava t ku ul ui s a t om p elu v iin i, p re -t en t ti kal ja , ja s a la in e n vo i m aj u om a (o h je lö yt yy alt a ). Nä m ä y le en sä ku i te n ki n a ih e utt a va t s yd ä me nty ky tyk siä , t äri nä ä, t yö n la ad u n he i kke n em is t ä ja lo p ul t a hu on o st i n uku t un ja ks on , joka va rjos t aa se ura av aa r up e a ma a . Ku it en k in , mi tä p id em m äl le e l ä mä ss ä o l en k u lke nut , s i tä en emm än ol en h uo m a nn ut va lvo tt uje n ö i de n vä h en ne en. Ei vaan e n ä ä j aks a vä l i tt ää n i in pal j oa . Myöh ä st ym i nen a h d i st aa vä h em m än k ui n p ot ent ia a lin en h uo no l op pu tu los .

Nyt t äm ä PJ l ai t ta a la p u n l uu kul le j a a l ka a su o ri t ta m aa n la uan ta i-i ll a n l em pi aj an vi e t et t ä: o p pi mi s p äi vä kirj o j en k i rj oit t am is t a Zo om -lu en no i st a. E ikö si n ul la ki n , a r vo n lu ki ja , oli si j o t ai n p a re m p aa t eke m ist ä? P J :n sal ai nen voi ma j uo ma :  pa nn u v an h a a ky l mä ä ka h via  sh o tt ia v ii n aa  r uo ka lu sik al li st a so ke ri a Ma i t oa ha l uam a s i mä är ä

Symbiontti 2/ 2021

Ahvis-tunnelmia Teksti: Riku Kangasniemi, Himmi Lindgren, Jannika Mansikkaviita, Inka Ronkainen, Reetta Schroderus & Joonatan Toivanen – Kuvat: Riku Kangasniemi, Jannika Mansikkaviita, Enni Määttä & Roope Nykänen

Perinteinen Ahvenanmaan linturalli kisattiin tänäkin vuonna, tosin Ahvenanmaan ulkopuolella ja muutenkin koronatilanteeseen sopivilla säännöillä.

Rallausta, vaan ei Ahvenanmaalla Tänä vuonna perinteikäs ja Suomen suurimman linturallin titteliäkin kantava Ahvenanmaan linturalli päätettiin järjestää koronapandemian vuoksi viime vuonna pidetyn Koronarallin sääntöjä mukaillen. Tosin tänä vuonna joukkueiden oli sallittua liikkua yhdessäkin, kunhan turvaväleistä pidettiin huolta. Symbioosin ralleille tyypilliseen tapaan joukkueen jäsenistä yli  piti havaita lintulaji, jotta siitä sai pinnan. Tällä kertaa koronaturvallisuuden hengessä myös tuota maagista lukua harvempien joukkueen jäsenten havaitsemista lajeista sai , pistettä. Tämä aiheutti jännitysmomenttia purkutilaisuudessa, kun voitto ratkesi alle pisteen erolla toiseksi sijoittuneisiin. Normaalisti pinna pitäisi ottaa samasta lintuyksilöstä, nyt siitäkin joustettiin, jotta etärallaus olisi mahdollista. Koska ralli ei ollut paikkaan sidottu, oli mukana symbiontteja mm. Ruotsista käsin. Ralliin oli ilmoittautunut yhteensä  joukkuetta, joista suurin osa selvisi purkutilaisuuteen asti. Purku

Toukokuu 2021

toteutettiin Zoomin ja Google Driven avulla, joten suurilta massakokoontumisilta vältyttiin myös rallin tässä vaiheessa. Rallin aikana havaittiin yhteensä  lajia, joista  oikeutti täyteen pisteeseen ja  jäi ässiksi. Ässiksi laskettiin tällä kertaa vain ne lajit, jotka havaitsi vain yksi joukkue kokonaiseen pinnaan oikeuttavissa määrin. Voittajajoukkueeksi kruunattiin Oi voi Åland yyh nyyh, joka keräsi mukavan  pisteen saldon. Toisen ja kolmannen sijan välinen kamppailu käytiin ässien määrällä, sillä molemmilla oli pistesarakkeen summana ,. Toiseksi selviytyi Röda och glada sinisuohaukan mitalla. Kolmannelle sijalle ylsi Styrs-simulaatio.

Paleltuneita sormia, auringon pilkahduksia ja uusi ralliennätys Joukkueellemme Ahvenanmaan linturalli on aina yksi kevään odotetuimmista kohokohdista, ja vaikka pettymykseksemme rallia ei tänäkään vuonna päästy kisaamaan Ahvenanmaalla, lähdimme ralliin mukaan tavoitteenamme parantaa joukkueemme edellisen vuoden tulosta. Pääkaupunkiseudulla kilpailemisessa on kuitenkin monia hyviä puolia kuten joukkueemme kattava tietämys parhaista paikallisista lintupaikoista, ja myös ralliyö sujui mukavammin omassa kodissa Idrottscenterin narisevien kerrossänkyjen sijasta. Joukkueemme kokoonpano on vaihdellut hieman vuosien varrella, mutta suurelle osalle joukkueestamme ralli oli jo neljäs. Lisäksi meillä oli jo aikaisempaa kokemusta ekoralleista (ekoralleissa liikutaan ainoastaan lihasvoimin), joten maitohapot eivätkä puuskittaiset tuulet päässeet yllättämään pyörällä liikkuvaa joukkuettamme, vaikka kilometrejä kertyi kumpanakin rallipäivänä n. . Kun vielä ensimmäisinä vuosina kaikki joukkueemme jäsenistä eivät omistaneet optiikkaa, tänä vuonna joukkueemme oli käynyt tukemassa paikallista lintuvarustekauppaa ja päivittänyt optiikkansa uudelle tasolle. Kokemus ja taidot karttuvat vuosien myötä ja jo orasta-

va vanhuus olikin päässyt yllättämään muutamat joukkueemme jäsenistä, sillä nyrjähtäneet nivelsiteet ja polvivaivat pistivät joukkueemme kisakunnon todelliselle koetukselle. Loppujen lopuksi vaikeudet ovat aina osa rallia ja luovat sopivaa kisatunnelmaa. Olimme hyvin tyytyväisiä rallisuoritukseemme ja teimme uuden joukkuekohtaisen ennätyksen ( lajia). Joukkueen parhaina haviksina mainittakoon Laajalahden kalasääski ja Kivinokan pähkinähakki. Toivottavasti ensi vuonna kisataan taas Ahvenanmaalla.

Lauantaina rallin jatkaminen melko sateettomassa säässä sai hymyn huulille. Kohtasimme useita sade-, räntäja raekuuroja – mutta myös aurinko tervehti Viikissä rallaajia useaan otteeseen. Kahvitauko tietysti pidettiin aina auringon pilkistäessä pilven reunan takaa. Koko päivän ulkoilun jälkeen oli ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan pitsan ja villasukkien kanssa purkua seuraamaan. Himmi Lindgren, Fringilla coronabs

Reetta Schroderus, Kultarinta (x) ja kolme pientä nallea

Saunankiilto silmissä ”Ahvista” odottaessani olin innoissani kuin fuksi ennen ensimmäistä opiskelijatapahtumaa. Tai siis kuin kuka tahansa opiskelija ennen mitä tahansa korona-aikana järjestettävää tapahtumaa. Kolmen hengen joukkueemme jokainen jäsen jakoi innostukseni, minkä vuoksi päätimme aloittaa rallin jo perjantaina. Viikissä kokoontuessamme tulimme kuitenkin erittäin tietoisiksi sään varjopuolista. Kevätmyrskyisen kelin voimakkaat tuulenpuuskat ja jatkuva vesisade maustoivat rallia ja takasivat autenttisen Ahvis-kokemuksen. Tuulen ujellus korvissamme kiersimme urhoollisesti Viikin lintutorneja, kunnes illansuussa luovutimme saunankiilto silmissämme.

Hoppee ei oo häppee Edellisvuoden Koronarallissa saavuttamaamme piikkipaikkaa oli suunnitelmissa lähteä tällä kertaa havittelemaan Symbiontin päätoimittajista ja toimitussihteeristä koostuvalla kokoonpanolla. Minna joutui loppumetreillä jäämään ikävästi pois, mutta häntä korvaamaan saimme värvättyä Nico Ordax Sommerin. Retkeilymme keskittyi poutaisempaan lauantaihin perjantain arveluttavan sään vuoksi. Aamu päätettiin viettää suomalaisedustuksen voimin merenrannalla, ja Riku ansiokkaasti keksi, että Kallvikin niemi olisi hyvä staijipaikka. Valinta osoittautui erinomaiseksi, sillä niemen itärannalta läheltä niemenkärkeä saattoi katsella merelle lähes tyvenessä. Rauhallisesta muuttoaamusta huolimatta pinnalistalle tarttui joukko toivottuja merilajeja kuikasta kaakkuriin ja pilkkasiivestä tukkakoskeloon. Aamun aikana meidät yllättivät ässän arvoisiksi suorituksiksi osoittautuneet muutamat riskilät ja sinisuohaukka. Jälkimmäinen näkyi kyynelten läpi, kun lähtiessämme kävimme niemen toisella puolella uima-

Symbiontti 2/ 2021

rannalla seisomassa minuutin ja toteamassa tuulen aivan järkyttäväksi. Aamupäivällä suoritimme siirtymän Viikkiin, jossa vietimme loppupäivän. Lahtea kiersimme ilman, että parempia lintuja tuntui osuvan lainkaan silmiimme. Mahtaako kolean kevätsään lisäksi näkyvyyden ajoittain nolliin laskeneella raepyryllä ollut tekemistä asian kanssa? Fastholmassa ja Purolahdella listamme sentään karttui sääksen, tundrahanhen ja harmaasorsan tapaisilla lajeilla, mutta lähes vieressämme seisoneen varjojoukkueen näkemää metsävikloa emme hoksanneet. Viikin pelloilla meno oli vielä ankeampaa kuin lahdella, vaikka onnistuimme listaamaan vuodenaikaan nähden aikaiset suokukon ja pikkutyllin. Esimerkiksi keltasirkkua emme osanneet löytää ollenkaan, ja niittykirvisiä havaitsimme pitkällisen tikistyksen jälkeen vaivaisen yhden. Vielä aamulla molemmat lajit olivat kuulemma olleet hyvin lukuisia pelloilla. Loppurallin vietimme lahden pohjoisja länsireunalla Nico muassamme, mutta emme nähneet koko talven kateissa ollutta vihervarpusta ihmeellisempää. Kokopinnoista puuttunut jouhisorsakin löytyi vasta kotimatkalla ralliajan turvallisesti jo loputtua. Purusta muodostui varsinainen jännitysnäytelmä. Joukkueemme oli pisteissä parhaimmillaan  pinnaa kärjessä pitkään roikkunutta Styrs-simulaatiota perässä, mutta vahvan loppukirin myötä pääsimme pisteissä tasoihin ja ässäsuoran turvin lopulta heidät päihitimme. Kuitenkin Styrs-simulaation kintereillä koko ajan pysytellyt Kalle Meller et al. osoittautui kalkkiviivoilla väkevimmin suorittaneeksi ryhmäksi. Marginaalit olivat tällä kertaa pienet, ja etukäteisarvioista poiketen hyvä sijoituksemme pääsi myös iloisesti yllättämään. Ensi vuonna uudella lottokupongilla mukaan!

Päivä vaihtui, ja aloitimme lauantain pienellä kierroksella Viikinojan puistossa koira-apulaisemme kanssa. Tällöin löysimme ensimmäiset lajimme, sinisorsan ja naurulokin. Intomme vain kasvoi, ja päätimme että seuraava taktinen liikkeemme olisi lähteä kohti Viikin Arboretumia. Pinnojen sijasta reissullamme sateli rakeita. Lopputuloksena saimme yhteensä kerättyä  pistettä, ja taisimme sijoittua kisan peräpäähän. Vaikka sää ei suosinut, meillä oli silti todella hauskaa, ja taitojemme puutteesta huolimatta onnistuimme saamaan jopa yli  pistettä, joka oli tavoitteemme.

Joonatan Toivanen, Röda och glada

Ahvis-elämys Näin Ahvis-neitsyinä meillä ei ollut paljoakaan ennakko-odotuksia. Lintujen tunnistustaitomme olivat hieman ruosteessa, mutta se ei menoa haitannut. Olimme kuulleet legendaarisesta Ahviksesta hurjia tarinoita, ja toivoimme, että edes osa näistä tarinoista toteutuisi myös etä-Ahviksen aikana. Vietimme Ahviksen Viikissä lintubongailun (yökyläilyn) merkeissä. Perjantaina sää oli niin huono, että kaltaisemme kotikissat eivät uskaltautuneet luonnon armoille, joten lintubongaus jäi rouva Fortunan käsiin lauantaille.

Toukokuu 2021

Ensi vuotta varten opimme, että mukaan kannattaa ottaa mahtavan asenteen lisäksi myös apuvälineitä, kuten kiikarit. Lisäksi suosittelemme kaltaisillemme lintubongausnoviiseille jonkinlaista lintukirjaa tai vastaavasti tiimiin henkilöä, jolla on vähän enemmän kokemusta lintujen tunnistamisesta. Uskomme kuitenkin, että Ahviksessa viihtyvät kaikki ensikertalaiset fuksista fossiiliin ja toivomme, että ensi vuonna pääsisimme rallailemaan Ahvenanmaalle. Jannika Mansikkaviita & Inka Ronkainen, Viinisiepot

Rallin aikana havaitut lajit: laulujoutsen metsähanhi tundrahanhi merihanhi kanadanhanhi valkoposkihanhi ristisorsa haapana harmaasorsa tavi sinisorsa jouhisorsa lapasorsa punasotka tukkasotka lapasotka haahka alli mustalintu pilkkasiipi telkkä uivelo tukkakoskelo isokoskelo pyy teeri fasaani kaakkuri kuikka pikku-uikku silkkiuikku härkälintu mustakurkku-uikku merimetso kaulushaikara harmaahaikara jalohaikara isohaarahaukka merikotka ruskosuohaukka sinisuohaukka arosuohaukka kanahaukka varpushaukka hiirihaukka

piekana tuulihaukka kalasääski ampuhaukka muuttohaukka luhtakana liejukana nokikana kurki meriharakka kapustarinta töyhtöhyyppä pikkutylli tylli kuovi suokukko metsäviklo punajalkaviklo lehtokurppa taivaanvuohi riskilä räyskä kalatiira pikkulokki naurulokki kalalokki selkälokki harmaalokki merilokki kalliokyyhky uuttukyyhky sepelkyyhky turkinkyyhky huuhkaja kuningaskalastaja harmaapäätikka palokärki käpytikka valkoselkätikka pikkutikka kangaskiuru kiuru niittykirvinen västäräkki tilhi

peukaloinen rautiainen punarinta mustarastas räkättirastas laulurastas punakylkirastas kulorastas tiltaltti hippiäinen viiksitimali pyrstötiainen sinitiainen talitiainen kuusitiainen töyhtötiainen hömötiainen pähkinänakkeli puukiipijä närhi harakka pähkinähakki naakka mustavaris varis korppi kottarainen varpunen pikkuvarpunen peippo järripeippo viherpeippo tikli vihervarpunen hemppo urpiainen pikkukäpylintu punatulkku nokkavarpunen pulmunen keltasirkku pajusirkku

*Tummennettuina ässät

Symbiontti 2/ 2021

Kevät ja kukkaset Teksti ja kuvat: Riku Kangasniemi

Kiireen keskellä on hyvä välillä pysähtyä katselemaan kukkasia. Kuinka monta näistä keväisistä kukkijoista tunnet?

Toukokuu 2021