Työmaana maailma 2/2012

TYÖMAANA MAAILMA 2/2012 • ajate ltava a kaike n maail man pomo ille ja duun areil le sask – suom en ammattiliit tojen solidaaris uuske skus

TYÖ, TERVEYS, TURVALLISUUS. Vaateyritysten vastuu Bangladesh Talkoomatkat

JOULUKUU 2012

Toimitus Aleksi Vienonen vastaava päätoimittaja Anna Berghäll Toimitussihteeri

Sisältö 2/2012

Ulkoasu Iiro Törmä Kannen kuva Taslima Akhter, Bangladesh Kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2012 Painos 12 000 Julkaisija

3 Pääkirjoitus: Meillä menee liian hyvin Aleksi Vienonen

6 ”Taitaa olla vähän korjattavaa meilläkin” Kimmo Lehtonen

10 Koskemattomat George PT

12 Kyberkulit taivaan porteilla Tarun Kanti Bose Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki p. 0207 6998 20 fax 09 4789 2222 etunimi.sukunimi@sask.fi www.sask.fi issn 1456-2030 Työmaana Maailma postitetaan SASKin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille, jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. Lehti on tilaajille maksuton.

Lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea.

14 Katkera paluu Saila Saaristo

16 Paljon porua, vähän villoja Outi Moilala

19 YK selkeytti yritysvastuuta Outi Moilala

20 Parempaa työtä Maippi Tapanainen

22 Halpuuden hinta Anna Berghäll

24 Real korvaa euron Latinalaisessa Amerikassa Nuno Beirão Vieira

26 Silmät avoinna maailmalle Aleksi Vienonen

28 Che Olli Anna Berghäll

30 Edunvalvonta ja solidaarisuus samassa paketissa Birgitta Suorsa

31 Kun on viiniä ja toivoa, kaikki on mahdollista Jonna Söderqvist anna berghäll

Pääkirjoitus /// Aleksi Vienonen

Meillä menee liian hyvin

S

yksyllä on korostettu, kuinka synkeältä Suomen talous näyttää. Äänestysaktiivisuuttakin on päivitelty. Kunnallisvaalien äänestysprosentti oli historiallisen matala. Talvivaaran kaivostakin on kauhisteltu. Moni suomalainen on joutunut talouskriisin takia irtisanotuksi – se on ollut työmarkkinoiden suurin uutinen.

Näistä uutisista voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: meillä menee hiton hyvin. Suomen historiassa äänestysaktiivisuus on ollut korkeimmillaan silloin, kun maassa menee todella huonosti. Kun ihminen on vihainen ja huolissaan asemastaan, hän nousee barrikadeille – tai ainakin äänestää. Kun hänellä on asiat hyvin, kaikki toimii ja lähikaupasta saa maitoa, hän on tyytyväinen. Silloin voi vaikkapa nukkua. Lähikauppa on auki, äänestää tai ei. Työttömyyskään ei aina haittaa, kun toimeentulo on turvattu. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus tulee, vaikka ei äänestäisi. Sen saadakseen ei enää tarvitse kuulua edes liittoon. Työttömyyskassan jäsenyys riittää.

Talvivaaran kaivoksen aiheuttamat ympäristöongelmat ovat vakavia, mutta ne eivät ole mitään verrattuna kaivosteollisuuden ongelmiin Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Talvivaarassa on kuitenkin piirteitä kehitysmaiden kaivosteollisuudesta: suuryritys pyrkii maksimoimaan voittonsa ihmisistä ja ympäristöstä piittaamatta. Tästä on vielä pitkä matka esimerkiksi kiinalaisten kaivosten toimintatapoihin Afrikassa.

Edellisessä Työmaana maailma -lehdessä toukokuussa oli artikkeli, joka kertoi, kuinka sambialaisella kaivoksella kiinalaiset kaivospomot ovat surutta ampuneet mielenosoittajia ja lakkoilijoita. Ampujia ei koskaan asetettu syytteeseen.

mattiliittojen ja palkansaajajärjestöjen vaatimuksesta. Vaatimukset ovat olleet sellaisia, että niitä varten on pitänyt nousta barrikadeille, pitänyt lakkoilla – tai vähintäänkin lakon uhka on ollut olemassa.

M

iltä esimerkiksi tuntuisi ajaa suomalaisella maantiellä, jos ay-liike ei olisi taistellut ammattikuljettajille riittäviä lepoaikoja? Vastauksen tähän kysymykseen löytää Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n lehden marraskuun numerosta (nro 13). Lehdessä julkaistiin hieno ja koskettava Hilkka Ahteen reportaasi Länsi-Afrikasta. ”Aamun sarastaessa alkanut hikinen matka Togon rajalle keskeytyy yllättäen noin tunnin ajomatkan jälkeen. Syy selviää pian: kaksi rekkaa on törmännyt toisiinsa. Maasturilla kolaripaikan ohittaminen onnistuu vaivalloisesti pellon pientareen kautta. Näky on lohduton. Autot ovat romuttuneet muodottomiksi möykyiksi. Hauta on jo kaivettu valmiiksi muiden kuljettajien toimesta.”

Paikallisten arvioiden mukaan onnettomuus johtui rattiin nukahtamisesta. Syynä väsymykseen on paikallisten kuljetustyönantajien ahneus. Levolle ei anneta sijaa.

U

udelleen voimaa saavasta taantumasta johtuvat lomautukset, irtisanomiset ja yt-neuvottelut ovat toki ikävä asia, mutta nekin osoittavat, kuinka hyvin suomalaisella palkansaajalla asiat ovatkaan. Kun työt menevät alta, oppii huomaamaan, kuinka tehokkaita ja hienoja työttömyyden varalle rakennetut turvaverkot ovat.

Meillä kenenkään tulot eivät tipu nollaan – ellei sitten ole niin saamaton, ettei saa te-toimiston, Kelan ja työttömyyskassan lomakkeita täytettyä.

Tiedän tämän, koska jouduin itsekin rakennemuutoksen uhriksi.

Olin pienessä uutistoimistossa töissä ja menetin työpaikkani. Mediaalaa myllertää sama ilmiö kuin paperiteollisuuttakin: paperille painettu viestintä on katoamaan päin – eikä nettiuutisten tekeminen vaadi yhtä suurta kirjoittavien toimittajien armeijaa kuin perinteiset sanomalehdet.

En tippunut tyhjän päälle.

Meillä on asiat niin hyvin, että emme tajua, miksi ne ovat hyvin.

Jok’ikinen hyvä asia tässä maassa ja maailmassa on tavalla tai toisella taistelemalla ansaittu. Suurin osa tavallista kansaa koskettavista hyvistä asioista ja arkea parantavista seikoista on tullut tavalla tai toisella amtyömaana maailma 2/2012

3

heli hirvelä/nenäpäivä

SASKille uusi toimisto Latinalaiseen Amerikkaan

S

ASKin hallitus on marraskuussa 2012 nimittänyt Latinalaisen Amerikan uudeksi projektikoordinaattoriksi Patricio Sambonino Riveran. Samboninon kotimaa on Ecuador, johon myös SASKin kuudes aluetoimisto perustetaan.

Sambonino tulee SASKiin Hollannin ay-keskusjärjestön FNV:n kehitysyhteistyötä tekevästä Mondiaalista, jonka maakoordinaattorina hän on viimeksi työskennellyt Kolumbiassa. Hän

SASK käyttää Nenätuotot liittojen vahvistamiseen Nepalissa, Bangladeshissa ja Intiassa.

Nepalilaisessa tiilitehtaassa työntekijöiden pitää saada päivässä aikaiseksi tuhat tiiltä. Päivät venyvät usein jopa 14-tuntisiksi, vaikka tiilentekijäperheiden lapset auttavat vanhempia koulun jälkeen.

Tuhat tiiltä päivässä tarkoittaa noin 5,5 euron päiväpalkkaa perheelle. Työ on mahdollista vain kuivalla kaudella, siksi kuuden kuukauden tulojen pitää riittää koko vuodeksi. Työ on äärimmäisen raskasta.

Pöly ja kuumuus tekevät työolot epäinhimillisiksi erityisesti lapsille.

Yleisradion ja järjestöjen yhteisen Nenäpäivän tuella SASK vahvistaa paikallisia ammattiliittoja Nepalissa, Intiassa ja Bangladeshissa, jotta ne voivat ajaa tehokkaasti työelämän oikeuksia sekä edistää työllisyyttä ja kunnollisia työoloja rakennus- ja puualoilla. Konkreettisia tavoitteita ovat ammattiliittojen kehittäminen ja jäsenhankinta, työehtosopiminen, vaikuttamistyö päätöksentekijöihin päin sekä koulutuksen tarjoaminen lapsityöläisille.

Lapsille työolosuhteiden parantuminen voi tarkoittaa myös sitä, että he saavat ilmaista peruskoulutusta ja terveystarkastuksen lapsityöläiselle tarkoitetuissa kouluissa.

Nenäpäivä tuotti tänä vuonna ennätystuloksen, 2 237 767 miljoonaa euroa. Keräystuotto jakautuu yhdeksän kehitysyhteistyöjärjestön kesken. Keräys jatkuu vuoden loppuun saakka. www.nenapaiva.fi

4

työmaana maailma 2/2012

riitta soveri/sask

Nenäpäivällä ennätystulos

aloittaa ensin osa-aikaisella työajalla, ja syksyllä 2013 sataprosenttisella työajalla.

SASKin muut aluetoimistot ovat Filippiineillä, Mosambikissa, Panamassa, Nepalissa ja Ghanassa.

SASKissa on myös uutena assistenttina aloittanut Minna Hokkanen Riikka Vasaman siirryttyä toimitsijatehtäviin Puuliittoon.

Hokkanen on aiemmin työskennellyt JHL:n kansainvälisessä yksikössä.

Meidän yhtiöllämme on eettinen ohjeisto.

Lecto veniet re lignatiorunt faceati strument.

ILO: Risuja ja ruusuja Kansainvälinen työjärjestö ILO on nimennyt viisi maata, joiden tilannetta se pitää huolestuttavimpana järjestäytymisvapauden kannalta. Maat ovat Argentiina, Kambodzha, Etiopia, Fidzi ja Peru.

ILOn järjestäytymisvapauden komitea tutki 32 tapausta, joissa järjestäytymisvapaus, oikeus neuvotella kollektiivisesti sekä sosiaalidialogi olivat vaakalaudalla. Mainituissa maissa oli kysymys mm. työntekijöiden kuolemista (Argentiinassa) ja ayjohtajien murhista (Kambodzhassa ja Perussa). Etio­piassa neljä vuotta sitten perustettua opettajien ammattiliittoa ei vielä ole rekisteröity, mikä käytännössä tarkoittaa, että se ei voi toimia. ILOn komitea kehotti Etiopian hallitusta pikaisesti hyväksymään liiton rekisteröimishakemuksen.

Komitea myös ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, että Kolum­ biassa ja Perussa oli reagoitu sen suosituksiin ottaa takaisin töihin ay-jäsenyytensä vuoksi irtisanottuja työntekijöitä. Algeriassa oli niin ikään napakoiduttu ammattiliittojen rekisteröinnissä.

Borest quiant quis re parume doloremped enis vastuun käsitteeseen.

Onsectotat ajateltu, doluptaque mos ant endae erchit eumettä se on dernam nispieniä sam, teculpa nieni ium facium vain kokoelma jaruptas imagon kiillotukseen andunt qui is eosantiis dolor aut modic tem sunt aligenis dolo comnis ament. sopivia hyväntekeväisyyseleitä, ja todellinen ongelmanratkaisu julistusten Eque aute ventiortuotannossa eperumquibus accusjää sim assum arunto tem que plamus minus del mil ius nos ilitibusvastaasteelle. Tämä opas ei yritä antaa helppoa doluptam ipsapita coriberita voluptati doluptum receata tisquia evelesequia quiducillaut officidunt usta esittämäänsä kysymykseen.

Tarkoitus on rem dolore et facestium rest pla doluptatur sunt audi antaa eväitä tiedonhankintaan: oppaaseen on corem re moluptate occae voluptatur. koottu tiivis taustatietopaketti yhteiskuntavastuukeskustelun lähihistoriasta ja muutamista keskeisistä hankkeista, joilla vastuullisuuden periaatteita on yritetty siirtää käytännön toiminnaksi.

Kirja aloittaa kustannusyhteistyön SASKin ja Inton välillä. Opasta voi tiedustella Intosta.

Carrefourin ammattiliitto etenee Kolumbiassa Ay-oikeudet etenevät Kolumbiassa, joka on yleensä otsikoissa aktiiveihin kohdistuvan väkivallan ja ammattiliittojen polkemisen vuoksi. Carrefour-vähittäiskauppaketju ja palvelualojen kansainvälinen ammattijärjestö UNI ovat saaneet aikaan kaksivuotisen työehtosopimuksen, joka kattaa 12 000 työntekijää.

Satojen vierailujen aikana 72:een Carrefourin myymälään muodostui käsitys siitä, mitä työntekijät tarvitsevat. Mukana oli Carrefourin vuosi sitten perustetun ammattiliiton lisäksi SASKin pitkäaikainen kumppani Escuela Nacional Sindical.

Kampanjan ansiosta myös Carrefourin ammattiliiton jäsenhankinta tehostui ja liittoon on tullut tuhansia uusia jäseniä.

Sopimus tuo työntekijöille kokonaan uuden palkka-asteikon, loma-ajan palkan ja joulubonuksen.

Carrefourille sopimus maksaa 5,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (n.

4,3 miljoonaa euroa) vuodessa.

opas ay-aktiiveille

oni meistä on viime vuosina kysynyt itseltään ja muilta, mitä yritysten yhteiskuntavastuu on. Joitakin näkemyksiä tähän löytyy oppaasta, jonka SASK on yhteistyössä Into Kustannuksen kanssa juuri julkaissut. Teos pohjautuu keskeisiltä osin Irlannin ammatillisen keskusjärjestön ICTU:n oppaaseen Corporate Social Responsibility – a Guide for Trade Unionists vuodelta 2006 ja sen on Suomen oloihin soveltaen toimittanut Suvi Sajaniemi. SASKin viestinnässä opasta on päivitetty vielä 2012 syksyn aikana. Hauskan ulkoasun on tehnyt Iiro Törmä.

Kansainvälinen ammattiyhdistysliike on pitkään suhtautunut torjuvasti yhteiskunta-

mitä on yritysten yhteiskuntavastuu?

M

Mutta mitä siinä sanotaan?

suvi sajaniemi (toim.)

sask

Yhteiskuntavastuusta opaskirja ay-aktiiveille

suvi sajaniemi (toim.)

mitä on yritysten yhteiskuntavastuu?

Opas ay-aktiiveille

www.intokustannus.fi

Ammattiyhdistysoikeuksiin saatiin seuraavat parannukset: luottamusmiesten aseman turvaaminen lailla, oikeus tehdä luottamustoimeen liittyviä asioita työajalla ja esimerkiksi oikeus saada luottamusmies mukaan keskusteluihin, joita voidaan joutua käymään silloin, kun kassa ei päivän päätteeksi täsmää.

Carrefourin liitto on onnistunut saamaan jäsenikseen niin paljon työntekijöitä, että sillä on nyt oikeus edustaa kaikkia kaupan alan työntekijöitä. Työehtosopimus koskee tällä hetkellä vain Carrefouria. Latinalaisessa Amerikassa työntekijät ovat useimmiten järjestäytyneet yrityskohtaisesti eivätkä alakohtaisesti kuten Suomessa.

Ranskalainen Carrefour on maailman toiseksi suurin vähittäiskauppaketju amerikkalaisen Wal-Martin jälkeen. Sillä on noin 10 000 myymälää 30 maassa, ja se työllistää yli 400 000 ihmistä. Hiljattain Carrefourin Kolumbian-hypermarketit osti chileläinen Cencosud.

Kaksivuotinen työehtosopimus on katkolla tämän vuoden lopussa, ja jatkosta neuvotellaan.

SASKille uudet nettisivut SASK uusii vuoden vaihteessa nettisivunsa. Tarkoituksena on, että uusilla sivuilla tulee entistä selvemmin esille järjestön ydintoiminta eli kehitysyhteistyöhankkeet.

Uudet sivut palvelevat sivujen käyttäjiä entistä paremmin. Niissä on panostettu paljon visuaalisuuteen sekä siihen, että nettisivut aukeaisivat hyvin kaikilla erilaisilla nettiselaimilla ja mobiililaitteilla.

– Uudistus oli välttämätön. Sivut olivat vanhentuneet. Ne toimivat huonosti älypuhelimella tai tabletilla, vt. viestintäpäällikkö Aleksi Vienonen sanoo.

Jatkossa myös Työmaana maailma -lehti löytyy e-lehtenä uusilta nettisivuilta. Uutena sivuille tulee myös karttatoiminto, jota voi käyttää SASKin hankkeiden selaamiseen. Kartta löytyy heti etusivulta.

– Sivuilla on pyritty myös jonkin verran vääntämään rautalangasta, että SASK on suomalaisen ay-liikkeen kehitysyhteistyöjärjestö. Tämä perustieto on hukassa yllättävän monella ay-liikkeen aktiivillakin, Vienonen jatkaa. työmaana maailma 2/2012

5

”Taitaa olla vähän korjattavaa meilläkin” Viisi vuotta sitten Nicaraguassa hyväksytty laki työterveydestä ja -turvallisuudesta toi liitot neuvottelupöytiin myös muissa kuin turvallisuutta koskevissa asioissa. teksti ja kuvat: Kimmo Lehtonen, managua ja malpaisillo

A

sukasmäärältään Haminan kokoisessa Malpaisillon kaupungin keskustassa puhelinasentaja aloittaa nousun tikkailla kohti hämähäkin seittiä muistuttavaa sähköpylvään päätä. Ylhäälle päästyään hän kiinnittää turvavyön tolppaan ja alkaa setviä kaapelivyyhtiä.

On kuuma puolipäivä, aurinko porottaa suoraan yllä, ja keskellä yhtä kaupungin vilkkaimmista risteyksistä mopotaksit, pyöräilijät, vihannesmyyjät, jalankulkijat ja autoilijat kiirehtivät joka suuntaan viistäen kaikilta sivuilta keskellä väylää olevia asentajan tikkaita.

Hetken näyttää siltä, kuin asentajan ote kirpoaisi hänen kurottaessaan käsillään kollegansa katolta viskaamaa kaapelia ja mies lentäisi johtosekamelskan seasta kaaressa selälleen tiehässäkän keskelle.

Mutta ei. Tyynesti mies kiinnittelee kaapelinsa muiden sekaan ja laskeutuu tottuneesti alas tikapuita.

– Ei ole meikäläiselle koskaan sattunut pahempaa, sanoo teleyhtiö Claron palkkalainen hymyillen pakatessaan tikkaita neliveto-Hiluxin lavalle.

Hän valaisee uteliasta, että varustukseen kuuluu myös kypärä ja pyörtymisen tai tajuttomuuden varalta turvavaljaat. Kokenut ammattimies, kuten hän, ei nyt ihan kaikkea aina päällensä vedä tolppaan kiivetessään, mutta kyllä varusteet hänen mukaansa autosta löytyvät.

Mies näyttääkin sitten aidosti hämmästyneeltä, kun takapenkin takaa ei löydykään muuta kuin pieni mitättömän näköinen punainen ensiapupaketti. Hetken hän näyttää huvittuneelta, mutta sitten heti perään hiukan huolestuneelta – onhan vieressä toimittaja lehtiö kädessä ja kamera olalla.

– Mitäs jos pistän juttuun, että kypärä jäi tällä reissulla konttorille, mutta asentajalla oli sentään turvakengät jalassa tolppaan kiivetessä, kevennän hiukan vaivautunutta tunnelmaa.

Asentaja nyökkää naurahtaen kompromissin 6

työmaana maailma 2/2012

merkiksi ja auton ohjaimiin hypätessään hän pyytää itseään kutsuttavan kuitenkin jutussa vain Hilarioksi, ”por si acaso – kaiken varalta”.

Ajattelun muututtava ay-liikkeessä – Nicaraguassa kaikilta osapuolilta puuttuu vielä paljon tietoisuutta koko aiheesta, olemme työterveys- ja -turvallisuusasioissa vasta alussa, sanoo johtava työhyvinvoinnin tutkija, tohtori Aurora Aragón UNAN-yliopiston (Universidad Nacional de Nicaragua) lääketieteen tiedekunnasta.

Aragón koordinoi tällä hetkellä yliopiston alaisen tutkimuskeskuksen CISTAn ja yhden keskusjärjestön CST-JBEn yhteistä PROSSTRABhanketta (Promoción de Salud y Seguridad de los Trabajadores), jonka kautta tietoisuutta työturvallisuudesta pyritään koulutuksen ja vaikuttamistyön kautta lisäämään.

Hanke saa tukea muun muassa yhdysvaltalaiselta GHETSiltä ja Maailman työjärjestön ILOn puitteissa toimivalta NETWORKiltä.

– Tavoitteemme hankkeessa on hyvin selvä: pyrimme vaikuttamaan kaikilla talouden ja yhteiskunnan sektoreilla koulutuksen ja valistuksen keinoin siihen, että työperäisten sairauksien ja työtapaturmien määrät saadaan tulevaisuudessa laskemaan.

– Ajattelutavan tulee muuttua, Aragón sanoo. Ay-liikkeen tulee nähdä työläisten etujen puolustaminen pelkän palkkataistelun sijasta työläisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja sen mukaisten etujen ajamisena, terveys- ja

/////////////////////////////////////// Työterveydessä ja -turvallisuudessa ollaan Nicaraguassa vasta alussa.

työministeriön tulee lisätä kapasiteettiaan ja reagointikykyään työturvallisuusasioissa ja yrittäjien tulisi nähdä työntekijöiden turvallisuus ja terveys hyvänä sijoituksena eikä kuluna.

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on Aragónin mukaan menty kuitenkin lähes nollatilanteesta jonkin verran eteenpäin, ”huolimatta maan köyhyystilanteesta, työttömyydestä, epävirallisen sektorin suuruudesta ja alhaisista palkoista”.

– Tulokset näkyvät ennen kaikkea työturvallisuudesta koulutetun väen määrässä, sillä se on viisinkertaistunut kymmenessä vuodessa, hän sanoo.

– Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut siihen, että työperäisten sairauksien tai onnettomuuksien määrä olisi vähentynyt, Aragón muistuttaa.

Hänen mukaansa juuri siksi paljon on kiireellistä tehtävää varsinkin työministeriöllä, jolla on päävastuu koko työterveys- ja turvallisuustoiminnasta.

– Ministeriöltä puuttuu edelleen paljon resursseja, vaikka heidän työnsä on toki kehittynyt huomattavasti sen jälkeen, kun työturvallisuuslaki hyväksyttiin parlamentissa vuonna 2007.

Ay-toiminnalle lisäpontta Asiat ovat siis tohtori Aragóninkin mielestä edenneet positiiviseen suuntaan. Hänen lisäkseen myös (pitkälti sandinistijohtoinen) ay-liike antaa jonkinlaista tunnustusta sandinistihallituksen asenteesta ja työministeriön pyrkimyksestä ottaa sarvista härkää työturvallisuuskysymyksissä.

– Lain hyväksynnän jälkeen kolmikantayhteistyö työntekijöiden, yrittäjien ja työministeriön välillä on viimeinkin ottanut tuulta, sanoo Roger Barrantes, keskusjärjestö CST-JBE:n pääsihteeri. Hän antaa tunnustuksen työministeriön viranomaisten tekemälle konkreettiselle työlle, kuten lisääntyneille tarkastuskäynneille yrityksissä.

Luotettavat tilastot kaiken A ja O Työministeriön lisäksi Nicaraguan kansallinen sosiaaliturvalaitos INSS tekee tilastoja sairauksista, työtapaturmista ja onnettomuuksista, mutta molemmat ovat työhyvinvoinnin tutkija, tohtori Aurora Aragónin mukaan puutteellisia eikä niitä ole tehty TTT-näkökohdista käsin. INSSin tilastot suunnitellaan tulevaa eläkkeenmaksua silmällä pitäen.

Nicaraguassa tilastoihin täytyy suhtautua varauksella, sillä ne eri lähteissä heittävät usein pahastikin häränpyllyä.

Hallituksen ja sen ministeriöiden tilastoja leimaa usein vahva propagandan maku ja poliittinen tarkoitushakuisuus.

Usein jo pikaluennalla niistä näkee, että ne ovat keskenään hyvinkin ristiriitaisia ja luvut eivät täsmää.

Jotain osviittaa kuitenkin pääjutussa esitettyjen lukujen tueksi: Työministeriön uusimman tilaston mukaan vuoden 2012 ensimmäisellä puolivuotisjaksolla tapahtui 2 440 työperäistä onnetto-

muutta (joista 2 034 johti kuolemaan) yhteensä 1 441 yrityksessä.

Työturvallisuuteen liittyviä tarkastuskäyntejä tehtiin kaiken kaikkiaan 1 276. Ne koskettivat 123 311:tä työntekijää, joista 37 prosenttia oli naisia.

Nicaraguan keskuspankin laskelmien mukaan aktiivinen työikäinen väki muodostaa noin 42 prosenttia väestöstä eli työikäisiä on noin 2,5 miljoonaa.

Eri lähteiden mukaan työikäisistä noin 65–70 prosenttia työskentelee epävirallisella sektorilla ja vain noin joka viidennes, vajaat 600 000, kuuluu sosiaali- ja eläketurvan piiriin.

Johtopäätöksenä tästä voi nopeasti vetää, että valtaosa TTT-peräisistä sairauksista ja onnettomuuksista menee normaalien sairaustapausten tiliin, päätyy sairaaloiden ylläpitämiin potilastiedostoihin eikä siten kirjaudu sen koommin sosiaaliturvaviranomaisen kuin työministeriönkään tilastoihin.

Bluefieldsin sataman ahtaajat kantavat hiilisäkkejä. He ovat noin 2 miljoonan muun epävirallisella sektorilla työskentelevän lailla täysin ilman mitään sosiaali- ja eläketurvaa.

työmaana maailma 2/2012

7

lisuudessa on havaittavissa vakavia puutteita.

Tämä uusi suuntautuminen vaatii nyt liittoja voimistamaan läsnäoloaan työpaikoilla sekä myös työministeriön johtamassa laajapohjaisessa kansallisessa työturvallisuuskomiteassa.

Komitean toimintaan osallistuu valtion muita instituutioita, yritysmaailman keskusjärjestön ja sen eri organisaatioiden edustajia sekä muun muassa yliopistojen asiantuntijoita.

– Siinä elimessä meidän täytyy kyetä luomaan viiden vuoden kansallinen toimintasuunnitelma, jonka onnettomuuksia saadaan todella vähennettyä, Barrantes sanoo.

Ongelmana ulkomaiset yritykset

Ay-johtaja Barrantes antaa tunnustuksen hallituksen TTT-työlle.

Barrantes myöntää auliisti sen, että ay-liikkeen visio ei aiemmin ollut selkeä työturvallisuuden suhteen.

– Työläisten terveyttä ei juuri aiemmin ajateltu, keskityimme vain palkkoihin.

Järjestökettuna Barrantes ymmärtää myös, että uusi laki antaa ammattiliitoille uusia mahdollisuuksia voimistaa läsnäoloaan työpaikoilla – ja samalla omaa organisaatiotaan.

Vapaatuotantovyöhykkeillä, tehtaissa, valtion ja kuntien instituutioissa, siis kaikissa yrityksissä tulee valita työterveys- ja turvallisuuslautakuntaan yksi työntekijöiden ja yksi työnantajan edustaja per 50 työpaikkaa.

Jos työpaikalla ei ole minkään ammattiliiton edustusta, työntekijöiden edustaja tulee valita työntekijöiden äänestyksellä. Tämä lieneekin käytäntö valtaosassa yrityksiä, sillä järjestäytymisprosentti Nicaraguassa on 1–4:n luokkaa, lähteestä riippuen.

Työterveys- ja -turvallisuuslautakunnan jäse­ninä ja lain suomin oikeuksin ay-aktiivit joka tapauksessa voivat toimia työläisten etuja puolustavana etujoukkona. Yrityksen tai tehtaan koko toiminta voidaan pysäyttää, jos sen turval-

/////////////////////////////////////// Yrityksen tai tehtaan koko toiminta voidaan pysäyttää, jos sen turvallisuudessa on havaittavissa vakavia puutteita.

8

työmaana maailma 2/2012

Tunnustukset eteenpäinmenosta otetaan työministeriön pääkallopaikalla Managuassa – vain muutaman sadan metrin päässä keskusjärjestön toimitalosta – vastaan hillityn kiitollisena.

– Ennen lakia työterveyttä ja -turvallisuutta yritettiin toteuttaa noin 30 erilaisen säädöksen ja määräyksen avulla. Ne oli johdettu kansallisesta työlainsäädännöstä ja ILOn sopimuksista. Se ei ollut oikein hyvä pohja kehittää turvallisuuskulttuuria, selvittää työministeriön TTT-asioiden päällikkö Jorge Luís Hernández.

– Ja kun meillä ei ole ollut onnettomuuksien tai sairauksien ehkäisyyn tähtäävää kulttuuria ylipäätään, hän huudahtaa.

Monet yrittäjät ovat Hernándezilta tiedustelleet kyllästymiseen saakka, että mitä he tästä kaikesta oikein hyötyvät. Mutta hän näkee, että aivan viime aikoina yrittäjien asenne on muuttunut myönteisempään suuntaan. Monilla yrityksillä on jo käytössä omat työturvallisuustilastot ja kontrollimenetelmät.

Ongelmallisina tapauksina Hernández mainitsee erityisesti ulkomaiset yritykset, jotka eivät halua toimia Nicaraguan lakien mukaan. Siihen joukkoon hän – sandinistihallinnon virkamiehenä – laittaa tanskalaisen tuulienergiayhtiön ohella myös venezuelalaisen yrityskulttuurin, joka on valloillaan valtiollisen yhteistyön eri hankkeissa.

Tulosta on hänen mukaansa kuitenkin saatu aikaan sandinistipresidentti Daniel Ortegan ensimmäisellä (uudella) hallintokaudella 2007–2011.

– Viidessä vuodessa ministeriöstä käsin tehtiin 10 000 TTT-tarkastuskäyntiä. Edeltäneet uusliberalistiset hallitukset tekivät kymmenessä vuodessa 6000 käyntiä.

– Avullamme on muodostettu myös ennätysmääriä työsuojelulautakuntia työpaikoilla, neuvonta on lisääntynyt ja melkein 25 000 työn-

Yritykset:

T

yöterveys ja -turvallisuustoiminnaksi katsotaan Nicaraguan laissa yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan kaikki työntekijöiden, yrittäjien ja viranomaisten yhteinen toiminta, joka pyrkii pienentämään sellaista riskiä, joka voisi johtaa kuolemaan, terveyshaittoihin, loukkaantumiseen, vahinkoon tai muuhun menetykseen.

– Ja tätäkö vastustettaisiin yrityksissä? hämmästelee Nicaraguan Teollisuuskauppakamarin neuvonantaja, asianajaja Kenya Sánchez.

– Yrityksillä ei ole mitään TTTlakia ja sen täytäntöönpanoa vastaan, hän vakuuttaa. Sánchez edustaa kamaria työturvallisuusasioita käsittelevissä yhteistyöelimissä.

Kansallisessa TTT-komiteassa Nicaraguan yrittäjien edustus on niin ikään annettu kauppakamarille.

– Tämähän on tärkeä asia yrityksille myös siksi, että kun ne vievät tuotteita ulkomaille tai toimivat siellä, niiden pitää saada sertifikaatit myös työturvallisuusasioissa kansainvälisten standardien mukaisesti, Sánchez painottaa.

Sánchez esittää vakuudeksi listan asioista, joita kauppakamari tukee parhaillaan. Erityisesti siellä ollaan kiinnostuneita työminis­ teriön kehittelemästä tapaturmia raportoivasta sähköisestä järjestelmästä, jonka avulla yritykset pääsisivät ilmoittamaan onnettomuuksista verkossa.

– Olemme olleet lisäksi aktiivisesti mukana kouluttamassa kauppakamarin jäsenyrityksiä yhdessä Nicaraguan katolisen yliopiston UNICAn kanssa.

Varsin innokkaasti Hernández puhuu tunnustuksista, joita jaetaan uuden lain noudattamisessa kunnostautuneille yrityksille.

Palkinnoista päättää vuosittain kansallinen työturvallisuus- ja -terveyskomitea.

2012 keväällä palkinnon sai Gru-

Ei vain ikävä kulu

"Mitä terveempinä työntekijäni ovat työpaikalla, sitä paremmin he työtään tekevät", sanoo autonvuokrausyrityksen omistava Silvio Alvarado Lugo.

po Pellasin 8 000 työntekijän sokeriruokotehdas San Antonio, joka oli vuosia negatiivisessa julkisuudessa.

Tehdas käytti vielä 80-luvulla tuholaismyrkky Nemagonia. Se aiheutti sairauksia, jotka ovat ulottuneet aina jälkipolviin asti. Edelleenkin Managuan keskustassa pitää telttaleiriä satakunta perhettä, jotka vaativat korvauksia Pellasilta.

– Tämä asia kuuluu jo his­ toriaan, Sanchez toteaa kuivasti.

Palkinnon perusteluissa todettiin, että Pellasissa ei ole pitkään aikaan tapahtunut onnettomuuksia, ja että yritys on hoitanut esimerkillisesti työterveydenhuollon ja –turvallisuuden lisäksi myös työsopimukset ja TTT-koulutukset.

Yrityksen palkitseminen on Sánchezille mieleen, sillä se tukee hänen visiotaan vientiä harjoittavien yri-

tysten kansainvälisistä laatukriteereistä myös työturvallisuusasioissa.

Pellasin tehtaan tuotteisiin kuuluu paitsi raakasokeri, myös maailmalla hyvin myyvä rommi Flor de Caña.

Työhyvinvointi kaikkien huoli Yrityksissä TTT:tä voidaan siis pitää, vaikka tohtori Aragonin vetämään hankkeeseen kirjattujen luonnehdintojen mukaisesti, yrityksen johdon tehokkaana työkaluna, jonka avulla voidaan minimoida kustannuksia ja lisätä yrityksen kannattavuutta.

Tämä näkökulma miellyttää ainakin keskisuurta autonvuokrausbisnestä pyörittävää Silvio Alvarado Lugoa, jonka yrityksellä on miljoonan dollarin liikevaihto ja palveluksessaan 32 vakituista

työntekijää.

– Tämä on ehdottomasti totta; mitä terveempinä työntekijäni ovat työpaikalla, sitä paremmin he työtään tekevät.

Työturvallisuuden ja asiallisten työolosuhteiden ylläpitoa Lugo ei näe vain ”ikävänä kuluna” yritykselle, mutta korostaa samalla, että yrityksen harteilla on vain osa kansalaisten hyvinvoinnin vastuusta.

– Työhyvinvoinnin saavuttaminen vaatii kaikkien yhteistyötä.

Jos työntekijällä on kotona lapset sairaana ja ongelmia heidän hoitoonsaamisessaan, ei hän tule työpaikalle valmistautuneena. Kodin hyvinvointi täytyy ottaa myös laskuihin mukaan, hän sanoo.

Lugo haluaa näyttää autojensa huoltoverstaan ja sen työolosuhteet.

Kolme asentajaa huhkii avoimessa,

mutta nicaragualaisittain asiallisessa verstaassa kuuman peltikaton alla.

Miehet valittavat kuumuutta, mutta niin tekevät toki kaikki Nicaraguassa. Miehet sanovat ymmärtävänsä sen, että polttavalle auringolle ei toki yrittäjäkään mitään voi. Vaikka sinkkikatto on suhteellisen ylhäällä, tilaan astues­ sa tuntuu kuin menisi saunaan.

Johtaja Lugo etsii verstaan seiniltä palosammuttimia, mutta ei niitä löydä.

– Ei ole näkynyt enää aikoihin, taisivat mennä vanhaksi, yksi asentajista sanoo ja pyyhkii hikeä otsaltaan.

– Niinkö? hämmästelee johtaja.

Taitaa olla vähän korjattavaa meilläkin, hän sitten mumisee tuskin kuuluvasti ja kääntää askeleensa kohti ilmastoitua toimistoaan. työmaana maailma 2/2012

9

Koskemattomat

Intian kastittomilla on perinteisesti ollut mahdollisuus hankkia toimeentulonsa vain siivoamalla vessoja, lakaisemalla ja penkomalla jätteitä.

Teksti: George pt Kuvat: Joe Thomas

I

ntiassa noin 1,3 miljoonaa dalitia eli kastitonta siivoaa vessoja paljain käsin. He puhdistavat avovessoja ja kuivakäymälöitä ja käsittelevät ihmisten ulosteita ilman suojavarusteita. Kaupungeissa dalitit työskentelevät pääosin viemäriverkoston manuaalisen ylläpidon parissa sekä kadunlakaisijoina ja jätteenkerääjinä. He siivoavat sekä yksittäisten kotitalouksien vessoja että julkisia kuivakäymälöitä, avoimia tienvarsivessoja, rautatieasemia, julkisia sairaaloita ja muita julkisia tiloja.

Lainsäädäntö ottaa voimakkaasti kantaa työmuotoa vastaan. Esimerkiksi vuonna 1993 astui voimaan laki, joka kielsi manuaalisen käymälöiden tyhjentämisen kokonaan. Kiellolla ei ole kuitenkaan onnistuttu lopettamaan toimintaa, vaan se on edelleen yleistä eri puolilla Intiaa.

Mainospuheissa Gujarat on elinvoimainen osavaltio, jossa teollisuus kehittyy, talous kasvaa huimaa vauhtia ja jossa edistykselliset ajattelumallit saavat jalansijaa. Osavaltio on kuitenkin epäonnistunut käymälöiden käsintyhjennyksen 10

työmaana maailma 2/2012

lopettamisessa eikä se ole muutoinkaan onnistunut parantamaan kastittomien työntekijöiden työoloja.

Alihankkijat siivoavat öisin Balmikit ovat eräs kastittomien yhteisö, joita kutsutaan halventavasti myös bhangeiksi eli vessanpesijöiksi heidän tekemänsä likaisen työn vuoksi. He ovat olleet jo vuosisatojen ajan eräs Gujaratin eristetyimmistä, sorretuimmista ja syrjäytetyimmistä ihmisryhmistä. Lujassa istuvan hindulaisen kastijärjestelmän pohjalla olevat balmikit ovat joutuneet sekä ylempien kastien että valtionvirastojen uhreiksi.

Kolmenkymmenen viime vuoden aikana pelkästään Ahmedabadin kaupungissa useita satoja viemäreissä työskenteleviä ihmisiä on kuollut kaasumyrkytykseen. Viemärien työntekijöiden kohtaloksi koituvat usein myrkylliset kaasut, hukkuminen, lihasten ja luuston sairaudet, vakavat ihotulehdukset, hengitystieoireet ja

sydän- ja verisuonitaudit.

Ahmedabadissa monet ammattijärjestöt ovat vetäneet kampanjoita käymälöiden tyhjentäjien, viemärityöntekijöiden ja muiden puhtaanapitotyöntekijöiden oikeuksien ja ihmisarvon puolesta.

Eräs aktiivisimmin työntekijöiden oikeuksia ja suojelua sekä parempia palkkoja ajava järjestö on Ahmedabadissa toimiva Kamdar Swasthya Suraksha Mandal (KSSM). Järjestö muun muassa tukee useita viemärityöntekijöiden, puhtaanapitotyöntekijöiden ja käymälöiden tyhjentäjien ammattiliittoja. Järjestö on nostanut useita syytteitä Gujaratin korkeimmassa oikeudessa viemärityöntekijöiden surkeista oloista, alhaisista palkoista sekä työtapaturmia ja ammattitauteja aiheuttaneista työsuojelun laiminlyönneistä.

KSSM:n johtaja H.P. Mishra kertoo, että dalitien oikeuksien puolesta on taisteltu jo pitkään, ja järjestö on ottanut toistuvasti yhteen valtionvirastojen ja tuomioistuinten kanssa.

/////////////////////////////////////// ”Demirillä oli silikoosi, perinteinen kaivosmiesten sairaus.

/////////////////////////////////////// Ay-liike työskentelee sen hyväksi, että näissäkin oloissa tunnistettaisiin työntekijöiden ihmisarvo ja työsuojelun tarve. oikeuden päätöksen jälkeen AMC ei enää palkannut työntekijöitä puhdistamaan viemäreitä.

Ongelma ei kuitenkaan poistunut, sillä nykyään työn tekevät alihankkijayritysten salaa palkkaamat työntekijät, jotka työskentelevät öisin kaupunkilaisten nukkuessa. Ammattiliittoon kuuluvat työntekijät ovat kuitenkin rikkomuksia havaitessaan alkaneet tehdä niistä ilmoituksia liittoon, ja sääntöjä rikkovia yrityksiä on saatu kiinni itse teossa.

Sosiaalinen paine estää koulunkäynnin

Kesti yli kymmenen vuotta, ennen kuin oikeuslaitos puuttui tilanteeseen ja huomioi viemäri- ja käymälätyöntekijöiden surkeat työolot.

Lopulta taistelu kantoi kuitenkin hedelmää ja tärkeä virstanpylväs saavutettiin, kun Gujaratin korkein oikeus ratkaisi vuonna 2006 jutun viemäri- ja käymälätyöntekijöiden hyväksi. Ratkaisussa julkisilta laitoksilta edellytettiin erilaisia toimia viemärien ylläpidon koneellistamiseksi, viemäri- ja käymälätyöntekijöiden ihmisarvon tunnustamiseksi ja työsuojelun parantamiseksi.

H.P. Mishra huomauttaa, että vain pieni osa balmikeista työskentelee järjestäytyneellä sektorilla. Suurin osa heistä työskentelee Ahmedebadin kunnallisen yhtiön (Ahmedabad Municipal Corporation, AMC) alihankkijayrityksille. Alihankkijayritykset maksavat työntekijöille liian pientä palkkaa. Jotkut dalit-taustaiset työntekijät saavat ainoastaan 50–100 rupiaa (0,7–1,4 euroa) päivässä viemärien siivoamisesta, teiden lakaisemisesta ja roskienkeruusta.

Mishra kertoo, että Gujaratin korkeimman

Noin 57 euroa kuussa ansaitsevalla 45-vuotiaalla Ratilal Jivabhai Parmalilla on vaikeuksia saada tulot riittämään elämiseen. Hän kertoo, että työ on psyykkisesti raskasta eikä yhteiskunta tunnu välittävän balmikeista.

Ratilal kertoo alueensa balmikien ruuankerjuuperinteestä (hak). Ruuanpyytäjiin suhtaudutaan ylimielisesti ja heidän lautasilleen viskotaan milloin mitäkin, myös vanhaa ja pilaantunutta ruokaa. Koska vaihtoehtoja ei ole, he syövät vastahakoisesti kaiken annetun ruuan. Moni on sairastunut pilaantuneesta ruuasta ja joutunut hankkimaan kalliita lääkkeitä ja maksamaan korkeita lääkärimaksuja.

Ashish Mishra toimii vapaaehtoisena KSSM:ssä. Hän kertoo havainneensa, että balmikien kouluttautumisaste on ollut erittäin alhainen jo pitkään. Heidän työhönsä liittyvän sosiaalisen stigman vuoksi opettajat ja muista kasteista olevat oppilaat välttelevät heitä. Sosiaa­ lisen paineen vuoksi useimmat dalit-taustaiset oppilaat jättävät jo peruskoulun kesken.

35-vuotias Harishbhai Guria on työskennellyt puhtaanapitotyöntekijänä AMC:llä viisi vuotta.

Joka aamu hän siivoaa ulosteet ja roskat tiheään asutun slummialueen avoimesta tienvarsivessasta vain pitkä luuta apunaan. Guria kertoo, ettei hän ole saanut kunnallisyhtiöltä minkäänlaisia suojavarusteita, ei edes kumisaappaita tai hanskoja. Ilman suojavarusteita ja kunnon työkaluja työskentelevät työntekijät altistuvat

erilaisille tulehduksille, ja Guriakin on sairaana tämän tästä. Gurian työnantajaa hänen terveytensä ei kiinnosta. Hän käy lääkärissä kahden viikon välein ja käyttää suuren summan rahaa lääkkeisiin.

Balmikiyhteisöön kuuluva ay-johtaja Nanjibhai Makhwana on työskennellyt viemäreissä vuodesta 1977. Hän on ollut eturintamassa monissa taisteluissa viemärityöntekijöiden oikeuksien puolesta. Makhwana kertoo, että viemärityöntekijöiden asema on parantunut Ahmedabadissa huimasti KSSM:n aloitettua kaupungissa toimintansa. Makhwanan liitto, Manhole Kamdar Union, on hyötynyt suunnattomasti KSSM:n tuesta, ja Makhwana katsoo, että hänen liittonsa on onnistunut saamaan monille viemärityöntekijöille useita uusia oikeuksia, etuja ja korvauksia. Hänen liittonsa on perustanut toimistoja Gujaratissa levittääkseen tietoutta viemärityöntekijöiden oikeuksista.

Viemärityöntekijät ja käymälöiden tyhjentäjät ovat hyötyneet järjestäytyneestä taistelusta parempien palkkojen ja työolojen, ihmisarvon ja paremman yhteiskunnallisen aseman puolesta yhteiskunnassa, jonka kastijärjestelmä on syvään juurtunut. Alihankkijayritykset, joille puhtaanapitotyöt on ulkoistettu, on kuitenkin saatava mukaan työlainsäädännön piiriin.

Kirjoittaja johtaa Delhissä toimivaa Intercultural Resources –järjestöä. Järjestö on erikoistunut kehitykseen, syrjäytymiseen ja yhteiskunnallisiin liikkeisiin liittyvään tutkimustyöhön.

Käännös Minna Hjort työmaana maailma 2/2012

11

Käsitykset asiakaspalvelukeskusten työoloista jakautuvat kahtia: toisten mielestä työolot loukkaavat työntekijöiden ihmisoikeuksia, toisten mielestä ne ovat kuin taivaassa.

Kyberkulit taivaan porteilla Yritykset ulkoistavat prosessejaan vauhdilla. Intian asiakaspalvelukeskukset hyödyntävät erästä sen parhaista kilpailueduista – halpaa, englantia puhuvaa työvoimaa. Ulkoistaminen avaa työmahdollisuuksia noin kahdelle miljoonalle intialaiselle. Mutta millaisia työmahdollisuuksia? Käsityksiä on ainakin kaksi.

Tarun Kanti Bose Kuvat: chakravarthi suchindran

I

ntiasta on muodostunut kehittyneiden maiden tärkein ulkoistusalue, jossa hoidetaan eri alojen monenlaisia tukitoimintoja.

Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Australian kaltaiset maat ostavat Intiasta muun muassa asiakaspalvelua, tiedonsyöttöpalveluja, lääketieteellisten sanelujen puhtaaksikirjoitusta sekä myynti- ja markkinointipalveluja. BPO-alan (Business Process Outsourcing) katsotaan luovan kansainväliset vaatimukset täyttäviä ”uuden sukupolven työpaikkoja” Intian koulutetuille englantia puhuville nuorille.

Intialainen työelämän tutkimuslaitos VV Giri National Labour Institute vertaa ulkoistamista koskevassa raportissaan alihankintayrityksille työskentelevien työoloja antiikin Rooman orjien tilanteeseen. Monet tunnetut intialaiset kirjailijat ja journalistit kuten Praful Bidwai ja Chetan Bhagat ovat kritisoineet liiketoimintaprosesseja ulkoistavia aloja intialaisten työntekijöiden sortamisesta ja käyttämisestä ”kyberkuleina” (kuli on aasialaisista työläisistä käytetty halventava nimitys).

12

työmaana maailma 2/2012

Valtio, teollisuus ja niiden ajatushautomot ovat kampanjoineet jatkuvasti alan ammattiliittojen perustamista vastaan, koska niiden mukaan alihankintayritysten työolot ovat ”taivaalliset” ja palkat huippuluokkaa, ja alan järjestäytyminen veisi Intialta kilpailuedun ja vaikuttaisi haitallisesti maan talouteen, jonka veturi BPO-ala nyt on. Moni Intian osavaltio on jo julistanut tietotekniikan mahdollistamat ulkoistetut palvelut yleishyödylliseksi yritystoiminnaksi vuonna 1947 voimaan astuneen työtaistelulain mukaisesti, mikä tekee lakkoilusta käytännössä mahdotonta, ja siten vaikeuttaa järjestäytymistä huomattavasti.

Kuka on työläinen?

Liiketoimintaprosessien ulkoistaminen Intiaan alkoi yleistyä vähitellen vuosituhannen vaihteessa. Samaan aikaan alkoi myös alan työntekijöiden järjestäytyminen, mutta se ei ole toistaiseksi ollut kovinkaan suosittua. Alan järjestäytymisen ongelmista on kirjoittanut entinen toimittaja, nykyinen Genascis-alihankintayrityksen teknologiajohtaja Chakravarthi Suchindran.

– Alan organisointi ulkopuolelta käsin epäonnistui, koska sitä yrittäneiden käsitykset alasta olivat kovin kaukana todellisuudesta. Niinpä heitä pidettiin ulkopuolisina. Suchindran sanoo.

– Ammattiliittoja ei perustettu alan sisällä, koska työntekijät eivät ole työläisiä sanan perinteisessä merkityksessä, vaan valkokaulusväkeä, joiden maailmankatsomus ja ajattelutapa ovat uudenlaisia. He ovat korkeasti koulutettuja kaupunkilaisnuoria, joilla on käytössään paljon rahaa, jotka ansaitsevat hyvin ja joiden edut ovat jopa samalla tasolla kuin muiden alojen johtajilla.

Tutkija ja työelämäaktivisti Pratyush Chandra on ajanut alihankintayritysten työntekijöiden järjestäytymistä Delhin lähellä sijaitsevissa Gurgaonin ja Noidan kaupungeissa. Hän on sitä mieltä, että alihankintayrityksissä on ymmärretty työläisen asema väärin.

– Yrityksille työskennellään yleensä nimikkeellä ”asiakaspalveluneuvoja” (engl. agent). Yritysten omistajat ovat sitkeästi yrittäneet iskostaa työntekijöiden mieleen ajatusta, että he ovat itse asiassa päälliköitä tai johtajia ja osa johtokuntaa. Yritykset

Intialaisliittojen on ollut vaikea tavoittaa uuden ajan työläisiä, joilla on MBA-tutkinnot ja uudenlainen maailmankatsomus.

jakavat auliisti ryhmänjohtajan ja tiiminvetäjän kaltaisia titteleitä, mutta eivät niihin kuuluvaa vaikutusvaltaa. Näennäinen johtava asema saa työntekijät uskomaan, että he kuuluvat johtoon.

MBA-tutkintoon tähtäävä tai sen suorittanut työntekijä ei pidä itseään työläisenä.

– Alihankintayrityksissä toimivat ammattiliitot ovat epäonnistuneet raja-aitojen kaatamisessa, Chandra lisää. – Ne eivät ole ymmärtäneet uusliberalismin synnyttämän uuden työskentelykulttuurin henkeä. Ammattiliittojen on mukauduttava alihankinta-alan toimintaympäristöön ja juurrutettava siihen työvoiman järjestäytymisen perusoikeudet.

– Alihankintayritysten työntekijät ovat varsin huolestuneita siitä, että työpaikoilla valvotaan heidän jokaista liikettään riippumatta siitä, kuinka ahkerasti he työskentelevät. Jossakin vaiheessa mitta täyttyy ja kuristusotteesta halutaan pyristellä irti.

– Kun autoin työntekijöitä järjestäytymään Gurgaonissa ja Noidassa lähellä Delhiä, sain selville, että jotkut turhautuneet työntekijät olivat osoittaneet mieltä korruptoimalla palvelimella olevia tiedostoja tahallisesti. Kyseessä ei ollut yksittäisten ihmisten päähänpisto vaan yhteistuumin tehty protesti, Chandra kertoo.

Riittääkö mielipiteenvapaus?

New Trade Union Initiative (NTUI) -keskusjärjestö on tukenut voimakkaasti BPO-alan työntekijäjärjestön perustamista. Palkansaajien keskusjärjestöt kuten Centre of Indian Trade Unions (CITU) ja All India Trade Union Congress (AITUC) eivät ole onnistuneet organisoimaan

/////////////////////////////////////// Jossakin vaiheessa mitta täyttyy ja kuristusotteesta halutaan pyristellä irti. alihankintayritysten työntekijöitä. Uusia järjestäytymismenetelmiä ei ole kokeiltu.

Indian National Trade Union Congressin (INTUC) tukema UNITES Professionals on onnistunut saamaan jonkin verran jalansijaa alihankintasektorilla. Se on CITUn ja Intian marxilaisen kommunistisen puolueen tukema, maan suurimpiin kuuluva ammattiliitto, joka on onnistunut perustamaan pienen ammattiliiton alihankintayritysten työntekijöille Kalkutassa ja käynnistänyt IT-alan työntekijöiden järjestäytymistoimintaa myös Bangaloressa, Chandigarhissa, Chennaissa ja Hyderabadissa.

Noidassa Horizon-alihankintayritykselle työskentelevä Vijayalakshmi Tyagrajan, 37, kuitenkin toteaa: – Ammattiliittojen tehtävänä on taistella johdon valheellisten lupausten uhreiksi joutuneiden työntekijöiden puolesta. Alihankintaalalla työntekijät ovat kuitenkin erittäin tietoisia alan työkulttuurista ja työskentelytavoista, ja ovat valmiita hyväksymään ne. Työpaikallani saa vapaasti esittää mielipiteitään, joten en näe järjestäytymiselle tarvetta.

Chakravarthi Suchindran on samaa mieltä.

– Hyvin järjestäytyneillä tietotalouden aloil-

la kuten tietoprosessien ulkoistuksessa ja tietotekniikan mahdollistamissa palveluissa mahdollisuudet henkilöstön sopeuttamiseen ja sovitteluun ovat paremmat kuin ammattiliittojen tarjoamat. Työympäristö on usein reilu ja työtä ohjaavat tiimin suoritukset yksilöllisten pyrkimysten sijaan. Tässä kollektiivisuus jo näkyy. Tiimi huolehtii jäsenistään ja älyllisten ponnistelujen hedelmät jaetaan ryhmän kesken.

Vaikka alalla on paljon ongelmia, monet työntekijät ajattelevat hallintokoneiston ja teollisuuden tapaan, että alihankintayrityksissä ei ole järjestäytymiselle tarvetta. Vastakkaisia näkemyksiäkin kuitenkin on. Manipurista kotoisin oleva 24-vuotias Nianghauching Manlun työskentelee Noidassa PMG-nimiselle alihankintayritykselle.

– Olen kotoisin Intian koillisosasta, ja alan yövuoroja tekevistä työntekijöistä suurin osa on kotoisin samalta alueelta. On tapauksia, joissa työntekijät ovat ahkeroineet pienissä alihankintayrityksissä parinkymmenen päivän ajan, ja kun palkanmaksun aika on tullut, yritys on yllättäen lopettanut toimintansa ja yrityksen omistaja kadonnut kuin tuhka tuuleen, ja työntekijät ovat menettäneet palkkionsa.

– Ongelmat, tyytymättömyys ja toivottomuus ovat lisääntymässä, siksi ammattiliittoja ja järjestäytymistä tarvitaan kipeästi.

Käännös Minna Hjort

SASKilla, UNITESilla ja yksityisten palvelujen liittojen kattojärjestöllä UNIlla on vuodesta 2009 ollut hanke, jolla on tuettu call center -työntekijöiden järjestäytymistä. työmaana maailma 2/2012

13

Katkera paluu

Siirtotyöläiset kokevat maksaneensa työllään Mosambikin valtionvelkaa Itä-Saksalle.

Saila Saaristo, Maputo

J

oka keskiviikkoaamupäivä Maputon pääkatuja kiertää äänekäs, joskus yli tuhatpäinen kulkue, jota rummut säestävät.

– Huomio kansa! Vaara vapaana!

Tappaminen ei ole ratkaisu! huutavat mielenosoittajat. Tämä jo rituaaliksi muodostunut mielenosoitus on jatkunut kaksikymmentäkaksi vuotta.

Mielenosoittajien joukkoa kutsutaan Maputossa Madgermaneiksi, tarkoittaen ”Saksasta palanneita”.

Mosambikin itsenäistyttyä vuonna 1975 maata hallinneet portugalilaiset pakenivat sankoin joukoin. Afrikkalaissyntyisten kouluttautumista ei ollut siirtomaassa tuettu, joten yliopistokoulutuksen saaneita oli itsenäistyneessä maassa vain kourallinen. Vastauksena koulutuspulaan vasemmistolainen presidentti Samora Machel solmi 1970-luvun lopulla Itä-Saksan kanssa sopimuksen. Mosambikilaisia miehiä ja naisia lähetettiin opiskelemaan, harjoittelemaan ja 14

työmaana maailma 2/2012

työskentelemään Itä-Saksan valtion tehtaissa.

Takaisin palatessaan he toisivat Mosambikiin ammattitaitonsa.

Toiverikas lähtö Arnaldo Mendes on yksi noin 20000 mosambikilaisesta, jotka lähtivät Itä-Saksaan 1980-luvulla.

– Mosambikissa oli edelleen käynnissä sisällissota, joten työpaikkoja oli vähän. Ihmiset myös pakenivat armeijan pakkorekrytointeja ja toisaalta yksinkertaisesti halusivat syödä, Mendes kertoo.

Mendes haki Mosambikin työministeriön kautta koulutusohjelmaan ja päätyi työskentelemään metallialan tehtaassa. Berliinin muurin kaaduttua Itä-Saksan hallituksen kanssa solmitut sopimukset lakkasivat olemasta voimassa, ja työläisille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko hallitus maksaisi heille lentoliput takaisin Mosambikiin, tai he voisivat jäädä Saksaan omine neuvoineen.

Monet jäivät. Mosambikin hallitus kuitenkin lupaili palailijoille, että heistä tulisi Mosambikissa rikkaita: he avaisivat uusia yrityksiä. He voisivat jokainen saada 20 000 Yhdysvaltain dollaria osakkeina uusien projektien kehittämiseen. Kun he olivat työskennelleet Saksassa, heille oli maksettu vain 40 prosenttia palkasta, ja lopun oli luvattu odottavan heitä pankkitilillä Mosambikiin palatessa. Rahaa oli myös paluutukia, perheavustuksia, lapsilisiä ja sosiaalivakuutuksia varten.

Paluu takaisin osoittautui kuitenkin rankaksi.

– Ensin perheemme ottivat meidät vastaan ilolla, ajatellen, että Saksassa työskenneltyämme asiamme olisivat hyvin. Kävi kuitenkin ilmi, ettei hallitus aikonut maksaa rahojamme, Erfurtissa autotehtaassa työskennellyt Alselmo Macuiana harmittelee.

– Hallitus piti meitä typerinä ja luuli, ettemme edes ymmärtäisi, minkälainen rahasumma meille kuuluu. Me olimme kuitenkin kouluttau-

tuneet Euroopassa ja osasimme laskea.

Mendes yhtyy mielipiteeseen lisäten, että yhtä paljon he pettyivät, kun he huomasivat, ettei heidän koulutukselleen löydetty kotimaassa mitään käyttöä.

– Mosambikissa ei edes ollut autoja, joten automekaanikoille ei ollut käyttöä. Hallitus ei myöskään kaivannut meitä, koska olimme vaativia ja olimme oppineet työskentelemään täsmällisesti. Olimme Mosambikin uusi toivo, mutta emme siinä mielessä kuin hallitus halusi.

He olisivat halunneet lammasmaisia, kaikkeen tyytyviä työläisiä.

Rahojen vaatiminen on tullut kalliiksi Mendes on nyt ATMAn, Saksan paluumuuttajien järjestön varapuheenjohtaja ja sanomalehti Zambezen kolumnisti. Hän oli mukana jo ensimmäisessä mielenosoituksessa, joka järjestettiin joulukuussa 1990. Hänen mukaansa mosambikilaiset siirtotyöläiset päätyivät työllään maksamaan velkaa, joka Mosambikilla oli Itä-Saksalle sieltä tuotujen tuotteiden johdosta.

– Meitä käytettiin orjatyövoimana, työskentelemään puoli-ilmaiseksi valtion velkojen maksamiseksi.

Madgermanet selvittivät asiaa Saksan viranomaisten kanssa vuonna 2002. Saksan valtiovarainministeriö kokosi asiakirjan, jossa ilmenee, että Saksasta lähetettiin Mosambikiin 74,4 miljoonaa dollaria palkkoina ja 18,6 miljoonaa dollaria sosiaaliturvamaksuina, eli noin 5000 dollaria siirtotyöläistä kohden. Saksan mukaan he eivät kuitenkaan enää voi tehdä mitään, koska rahat on jo lähetetty Mosambikin hallitukselle.

Asiaa on yritetty hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös väkivalloin. ATMAn hallituksen puheenjohtajan Ade Tamimon mukaan poliisi on tappanut jo kolme madgermanea. Vuoden 1991 mielenosoituksessa poliisi pidätti 19 madgermanea, joiden olinpaikasta ei ole sen jälkeen saatu selvyyttä. Tuorein uhri on tämän vuoden heinäkuussa tapettu Carlos Chivimbo.

Kaksi nuorta juoksi poliiseja pakoon madgermanejen ”toimistolle”, kadunpätkälle, johon he ovat pystyttäneet muistoja Saksasta ja myyvät hotdogeja ohikulkijoille. Chivambo pysäytti poliisit sanoen, että tämä on madgermanien aluetta.

Tämän johdosta hän sai luodin suoraan rintaansa.

Ampunut poliisi pakeni paikalta, ja poliisien mukaan häntä ei ole onnistuttu löytämään.

Mendes on tapahtuneesta järkyttynyt ja vihainen. - Me olemme yhtä. Poliisin ei auta tappaa eikä pelotella meitä. Ainoa ratkaisu ongelmaan on maksaa meille kuuluvat rahat ja pyytää anteeksi.

Kolumni /// Anna Berghäll

Jo muinaiset mesopotamialaiset

L

okakuussa näin Cinemaissí-elokuvafestivaalilla dokumentin, joka pani taas kysymään, onko työntekijöiden kohtelussa ollut enää pitkään aikaan mitään rotia. Luis Arguetan elokuva ”AbUSed – The Postville Raid” kertoi Yhdysvaltain massiivisimmasta siirtotyöntekijöihin kohdistuneesta ratsiasta vuonna 2008. Uneliaalla maaseudulla Iowan Postvillessa työskenteli lihanjalostamossa paperittomia siirtotyöläisiä tekemässä töitä, joihin amerikkalaisia ei enää saada sen jälkeen, kun jalostamot ovat siirtyneet kalliista kaupungeista ”Amerikan sydänmaille”. Eli alueille, joilla ei enää asu ketään, kuten eräs dokumentissa haastateltu professori sanoi. Siispä tuodaan sinne köyhiä guatemalalaisia, jotka innolla lähtevät näköalattomista kotikylistään toteuttamaan amerikkalaista unelmaa.

Mutta sitten toisaalta on myös maahanmuuttovirasto, jolla on omat tuottavuuspaineensa. On siirtolaispoliisi, 900 siirtolaispoliisia pidättämässä neljääsataa lihanleikkaajaa. Helikoptereita, poliisikoiria ja busseja, joilla guatemalalaiset kyyditään vankilaan odottamaan karkotusta. Mielivaltaisen oikeusprosessin jälkeen osa pidätetyistä sai viiden kuukauden vankeustuomion, osa karkotettiin heti. Kun taas osa kotiin halunneista pakotettiin jäämään Yhdysvaltoihin, kunhan he eivät vuosiin poista nilkkaansa kiinnitettyä seurantalaitetta.

K

un nykykeskustelua seuraa, saattaa joutua harhan valtaan, että siirtotyöläisyys olisi jotenkin uusi ilmiö. Artikkeli Mosambikin onnettomista paluumuuttajista muistuttaa, että näin ei ole asia. Se myös muistuttaa siitä, miten valitettavan samanlaisina työn perässä muuttajien olot toistuvat ja miten samanlaisia ongelmia he joutuvat kohtaamaan.

Liekö Afrikasta Atlantin yli vuosina 1619–1865 suuntautunut ”muuttoliike” ensimmäinen siirtotyöläisyyden muoto? Ei sentään. ”Historiallisesti orjuuden on arveltu syntyneen siinä vaiheessa, kun maanviljelyksen kehittymisen myötä tuli kannattavammaksi pakottaa sotavangit työhön kuin tappaa heidät."

Eli noin 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Lähde: Wikipedia.

työmaana maailma 2/2012

15

Paljon porua, vähän villo Vaatetusyrityksissä tuontikaupan vastuuseen on herätty, mutta vahvaa näyttöä vastuutekojen tehosta kehitysmaissa ei ole. teksti: Outi Moilala kuvitus: hans eiskonen

Y

ritysvastuun noustua tapetille sosiaalisen vastuun tarkastukset kehitysmaiden vaatetustehtailla ovat voimakkaasti kasvanut bisnes, ja tehtailla on käynyt useita eri tarkastajia.

Monet tutkijat ja myös yritysväki puhuvat kuitenkin tehdastarkastusten kriisistä. Tarkastukset ovat parhaimmillaan onnistuneet parantamaan vain joidenkin yksittäisten tehtaiden työoloja, tutkijat toteavat. Paljon puhutussa yritysvastuussa on siis vain vähän tuloksia.

Tutkimusta ei ole tarpeeksi, jotta kokonaiskuvasta voitaisiin sanoa mitään.

Itse asiassa vastuuteot voivat joskus pahentaa tilannetta, tutkijat muistuttavat. Esimerkiksi jos brändiyritys katkaisee tilaukset työntekijöitään huonosti kohtelevalta tavarantoimittajalta, ompelijat jäävät monesti työttömiksi.

Hyvää tarkoittanut toimenpide tekee hallaa itse asianosaisille. Lisäksi on huomattu, että kotityöläisten aseman parantaminen on erityisen vaikeaa.

Yritykset eivät aina tiedä, mitä vaikutuksia niiden vastuutoiminnalla on. Järjestötkään

eivät ole aina tarpeeksi hyvin perillä omien linjaustensa vaikutuksista.

Ei kuitenkaan vain julkisuustemppu Yleisesti ottaen yritysvastuussa ei kuitenkaan ole ainakaan enää kysymys pelkästään julkisuustempusta, jossa yritykset vain hehkuttaisivat omaa vastuullisuutta tekojen jäädessä tyystin puuttumaan. Monet yritykset ovat tehneet kunnianhimoisiakin vastuutekoja, vaikka on toki paljon niitäkin, jotka pitävät siitä turhaa porua.

Tehdasolojen parantaminen ei ole vaatetusalalla niin yksinkertaista kuin ensin luulisi.

Alalla ei juuri ole monikansallisia yrityksiä, jotka omistaisivat tehtaat, ja joilla olisi kuitenkin vahvat brändit. Vaatteet kaupataan yleensä itsenäisten yritysten välillä, ja se vaikeuttaa yritysvastuun toteuttamista. Jos brändiyritys on esimerkiksi osoittanut tehtaalle palkankorotuksiin rahaa, se ei ole aina mennyt ompelijoille.

Vaikka tehdasolojen parantaminen on alihankintaketjuissa vaikeaa, se ei ole mahdotonta.

Kyse on lopulta käytännön asioista, jotka on aivan mahdollista hoitaa.

Ostajilla on valtaa ja vastuuta Kehitysmaiden tehtailijat ovat usein tiukan paikan edessä. Brändiyritys on tinkinyt vaatteista saatavat hinnat äärimmilleen, toimitusaikataulu on kireä, eikä yötöitä voi välttää. Mallistoihin tulee kaiken kukkuraksi liikaa viime hetken muutoksia. Sisäänostaja muistaa mainita vastuuohjelmasta ja sanoo lähettävänsä tarkastajan tehtaalle katsomaan, että palkat ja työolot ovat kunnossa.

Vaikka monet ongelmat ovat kiinni tehtaasta ja ne voidaan ratkaista vain tehtaalla, ostajilla on myös vastuunsa.

Heillä on myös valtaa.

Vaatetusalalla rikkaista maista peräisin olevilla tilaajilla on valtaa tyypillisesti kehitysmaassa oleviin 16

työmaana maailma 2/2012

oja

valmistajiin, esittää paljon siteerattu sosiologian professori Gary Gereffi. Hienostunutta teknologiaa vaativilla aloilla, kuten lentokoneiden valmistuksessa, on toisin päin: Rikkaisiin maihin sijoittuneilla lentokoneiden valmistajayrityksillä on enemmän valtaa kuin sen eri puolilla maailmaa olevilla asiakkailla.

Suurimmat voitot vaatetusalalla syntyvät brändistä ja sen hallintaan liittyvistä toiminnoista eli vaatesuunnittelusta ja markkinoinnista. Rikkaiden maiden tilaajat eli brändiyritykset sanelevat ehdot kehitysmaiden valmistajille.

Miten Suomessa?

Suomalaisten vaatteet teetetään yleensä alihankintana Aasiassa, varsinkin Kiinassa. Muita suuria Suomessa myytyjen vaatteiden tuotan-

tomaita ovat Bangladesh, Intia ja Viro.

Kehitysmaissa vaatteiden valmistuksessa tunnetusti riittää työoikeuksien rikkomuksia.

Palkoilla ei tule toimeen, työpäivät ovat ylipitkiä, ay-toimijoita ahdistellaan ja lapsityövoimaakin käytetään.

Finnwatch selvitti suomalaisten vaatetus- ja urheilutuoteyritysten tuontikaupan vastuuta kolmella yrityskyselyllä vuosien 2006 ja 2010 välillä. Kuva ei ollut kovin hääppöinen. Monet kotimaiset yritykset eivät olleet vuoden 2006 selvityksen perusteella tehneet mitään tuontikaupan vastuun eteen.

Finnwatchin vuonna 2009 tehdyssä seurannassa selvisi, että yritysten keskinäinen tarkastusjärjestelmä BSCI (Business Social Compliance Initiative) on saanut suomalaisista yrityksistä uusia jäseniä, mutta jäsenyydet järjestöjohtoisissa vastuualoitteissa loistavat poissaolollaan.

Lähes kymmenen ruotsalaista vaatetusyritystä on Alankomaissa pääkonttoriaan pitävän järjestöjohtoisen Fair Wear Foundationin jäsenenä, mutta suomalaisia jäseniä sillä tai muilla järjestöjohtoisilla vastuualoitteilla ei ole. Suomalaisista yrityksistä kuitenkin Kesko suosittelee tavarantoimittajilleen SA8000-standardia.

Clean Clothes -kampanjan suosittelemia järjestöjohtoisia aloitteita on viisi. Ne toimivat eri tavoin ja tekevät yhteistyötä keskenään. Näihin viiteen lukeutuvat jo mainitut sosiaalisen vastuun standardi Social Accountability 8000 ja työmaana maailma 2/2012

17

hollantilainen vaatetusalan aloite Fair Wear Foundation. Muita ovat brittiläinen Ethical Trading Initiative ja yhdysvaltalainen Fair Labor Association, josta ay-liike jättäytyi pois. Viides järjestöjohtoinen aloite on yhdysvaltalaisten korkeakoulujen lisenssituotteiden, kuten collegehupparien, valmistusolosuhteita valvova Worker Rights Consortium.

Yritysten keskinäinen BSCI ei julkista kaikkia tietoja toiminnastaan, mutta se esittää vuosikertomuksessaan, että ensimmäisistä tarkastuksista läpi pääsee kolmannes tehtaista, viidenneksen pitää tehdä parannuksia ja lähes puolet tehtaista reputtaa. Koska BSCI keskittyy lähinnä valvomaan sitä, noudattavatko tehtaat maansa lakeja, luvuista voidaan päätellä, että lähes puolet tehtaista ei noudattanut edes paikallisia lakeja. Suurimmat epäkohdat tehtailla liittyvät BSCI:n mukaan työaikaan, palkkaan sekä työterveyteen ja -turvallisuuteen. Työsarkaa siis riittää.

Sen voi tehdä myös aivan toisin Yritysjohtoiset järjestelmät keskittyvät monesti tehdasolojen tarkastuksiin ja jättävät brändiyritysten ostokäytäntöjen vaikutukset vähemmälle huomiolle. Tehdastarkastuksista tulee tällöin

yksi kehitysmaiden tavarantoimittajien kontrollin muoto lisää ja kilpajuoksu tarkastajien huijaamiseksi jatkuu.

Toisaalta, vaikka tehdastarkastuksissa olisi paljon parannettavaa, ne ovat myös oikeasti vaikeita suorittaa, eikä mikään tarkastussysteemi ole aukoton.

Järjestöjohtoinen Fair Wear Foundation tarjoaa tarkastuksiin aivan toisenlaisen lähestymistavan. Sen pistokokeissa tehtaat eivät voi reputtaa, vaikka väärinkäytöksiä löydettäisiin.

Työoikeuksien loukkaukset FWF pyrkii parantamaan tiiviillä yhteistyöllä tehtaiden kanssa, ja siinä olennaista on luottamus.

Fair Wear Foundationissa ja muissa järjestöjohtoisissa vastuualoitteissa työ aloitetaan monesti tavarantoimittajien määrän vähentämisellä. Keskikokoisella vaatebrändiyrityksellä voi helposti olla satoja tavarantoimittajia. Määrää pienentämällä tehdastarkastukset vähenevät ja pidemmät liikesuhteet mahdollistavat pitkäjänteisen kehittämistyön.

Fair Wear Foundation puuttuu tarvittaessa ostokäytäntöihin. Jos toimitusaikataulut ovat liian tiukat, FWF pyytää brändiyritystä antamaan tavarantoimittajalle lisää aikaa. Jos brändiyritys maksaa vaatteista liian vähän, FWF kehottaa maksamaan tavarantoimittajalle enemmän.

Vaikka FWF:n mallia ei ehkä kannata kopioida määrättömästi, olennaista on, että FWF ulottaa kontrollinsa brändeihin ja niiden ostoihin. Tehtaiden sijaan FWF potkaisee pois jäsenyrityksiään, eurooppalaisia vaatebrändejä, jos ne eivät muuta tarpeeksi toimintatapojaan. Esimerkiksi vuonna 2009 FWF erotti viidestäkymmenestä jäsenyrityksestään viisi.

Huomio palaa kehitysmaista Suomeen Jotta tehdasolojen parantaminen olisi tukevammalla pohjalla, suomalaistenkin vaatetusyritysten olisi tärkeää ulottaa vastuunsa omiin ostokäytäntöihinsä. Kotimaiset vaatetusyritykset eivät julkaise nettisivuillaan juuri mitään ostamiseensa liittyvää, joten on vaikea sanoa, kuinka pitkälle tämä on tiedostettu.

Finnwatchin vaatekyselyissä selvitettiin suomalaisten yritysten ostokäytäntöjä yleisellä tasolla, eikä mitään kovin hienostuneita sisäänoston vastuujärjestelmiä yritysten vastauksissa tullut esiin. Ilahduttavaa oli, että monet kotimaiset yritykset kertoivat liikesuhteiden tavarantoimittajiin olevan pitkiä.

Kirjoittaja valmistelee kirjaa vaatetusyritysten tuontikaupan sosiaalisesta vastuusta.

Rasti ruutuun ei toimi Arvostetut yritysvastuun tutkijat Stephanie Barrientos ja Sally Smith ovat esittäneet, että yritykset keskittyvät helposti havaittaviin epäkohtiin, kuten työturvallisuuden puutteisiin. Yritykset ajattelevat vastuuta liiketoimintana, eivät köyhyyden vähentämisenä.

Ammattiliitot ja järjestöt taas lähtevät epätasa-arvoisen asetelman purkamisesta. Liitot ja järjestöt ajavat Barrientosin ja Smithin mukaan tyypillisesti yhdistymis- ja sopimusoikeutta, joiden avulla voidaan saavuttaa muiden työoikeuksien toteutuminen.

Järjestäytymällä ja olemalla mukana päätöksenteossa tehdastyöntekijät voisivat itse parantaa olojaan. He olisivat myös olojensa parhaita

18

työmaana maailma 2/2012

valvojia jo senkin vuoksi, että ovat paikalla koko ajan, kuten ammattiliittojen ja järjestöjen pääviesti on kuulunut jo kauan. Työntekijöitä voidaan tukea yksinkertaisesti lopettamalla ay-aktiivien uhkailu, järjestämällä koulutusta työoikeuksista ja ottamalla ammattiliittoja mukaan tarkastuksiin.

Yhdistymis- ja sopimusoikeus on hyvin monimutkainen asia, joka ei taivu rasti ruutuun -lomakkeiksi eikä teknisiksi määritelmiksi, kuten työterveys ja -turvallisuus, argumentoivat Intian liittoja tutkinut Geert De Neve ja jotkut muut tutkijat. Työsuhteet ovat sosiaalisia suhteita, jotka ovat tiiviisti sidoksissa paikalliseen työoikeuksista kamppailun historiaan sekä politiikkaan.

Työoikeuksien esittäminen teknisinä määritelminä esittää nämä suhteet vailla sosiaalista taustaansa, De Neve kirjoittaa.

Ympäristövastuu voidaan kuvata teknisin termein, joilla määritellään vaikkapa värjäyksessä käytettävät kemikaalit ja likaveden käsittelytavat.

Sosiaalinen vastuu eroaa tässä kohtaa ympäristövastuusta. Koska kyse on ihmisistä, jotka voivat valita toimia toisin kuin on ajateltu, kaikkea ei voida toimivasti kuvata teknisinä määritelminä.

Parannuksia työoikeuksien loukkausten juurisyissä tuskin saadaan aikaan niin kauan kuin työoikeudet supistetaan tasapäistäviksi teknisiksi termeiksi. Toki vastuuohjeistossa voidaan kuvata, millä tavoin esimerkiksi Kiinassa työntekijöiden edustajat on valittava työpaikkakomiteoihin: Äänestys olisi suoritettava niin, että tehtaan johto ei pääse näkemään ketkä äänestävät ja ketkä eivät.

Sosiaalinen vastuu on kehitysmaissa oikeastaan viime kädessä luottamusmiehen pään sisässä.

Ajaako hän aidosti työntekijöiden oikeuksia, eikä ole johdon taivuteltavissa? Onko työpaikkakomitea oikeasti itsenäinen, eikä vain johdon etuja ajava keltainen liitto? Näihin vastaamiseen tarvitaan toisenlaisia menetelmiä kuin pinnallinen tarkastuskäynti kerran kolmessa vuodessa.

YK selkeytti yritysvastuuta Yritysvastuuseen on kaivattu selkeitä kansainvälisiä sääntöjä jo jonkin aikaa. YK:n erityisedustajan John Ruggien työryhmän linjaukset herättävät toiveikkuutta.

Outi Moilala

Y

K:n areenoilla tehtiin varsinkin 1970-luvulla kunnianhimoista politiikkaa globaalin köyhyyden poistamiseksi.

Globalisaation edetessä yritykset kansainvälistyivät, mutta poliittinen sääntely jäi jälkeen.

YK:lta kaivattiin kovasti uusia linjauksia ja pääsihteeri Kofi Annan nimitti vuonna 2005 professori John Ruggien selkiyttämään valtioiden ja yritysten oikeuksia ja velvollisuuksia ihmisoikeuksien noudattamiseksi. Ruggie oli jo aiemmin johtanut YK:n Globaalin sopimuksen valmistelleen työryhmän toimintaa.

YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi Ruggien periaatteet (englanniksi UN Guiding Principles on Business and Human Rights tai The Ruggie Framework) vuonna 2011.

Ruggie työryhmineen konsultoi laajasti liike-elämää, hallituksia ja kansalaisyhteiskuntaa ja työryhmä loi kolme pääperiaatetta eli pilaria, jotka ovat: • Valtioilla on velvollisuus suojella ihmisiä yritysten ja muiden tekemiltä ihmisoikeusloukkauksilta • Yritykset ovat vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta • Valtioiden on varmistettava, että ihmisoikeuksien rikkojat joutuvat vastuuseen ja uhrit saavat tehokasta apua ja tukea Päävastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta säilyy Ruggien linjauksessa valtioilla, jotka ovat velvollisia myös sääntelemään yritysten toimintaa laeilla ja muilla tavoin. Mutta myös yrityksillä on vastuuta. Yritysten on vältettävä omalla toiminnallaan aiheuttamasta ihmisoi­ keusloukkauksia tai myötävaikuttamasta niihin.

Yritysten on myös yritettävä estää tai lieventää ihmisoikeusrikkomuksia, jotka ovat suoraan yhteydessä niiden toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin, vaikka kyseinen yritys ei olisi itse syypää. Käytännössä se tapahtuu noudattamalla alun perin yrityskauppojen yhteydestä tuttua huolellisuusvelvoitetta eli niin sanottua ihmisoikeuksien due diligence -velvoitetta. Tämä tarkoittaa sitä, että yritysten on kartoitettava ihmisoikeusvaikutuksia sekä estettävä ja lievennettävä rikkomuksia. Lisäksi yritysten on selitettävä, miten ne varautuvat ihmisoikeusrikkomusten varalle, Ruggie on tarkentanut.

Huolellisuusvelvoite on hyvin tervetullut uusi lisä yritysvastuupolitiikkaan. Velvoite selkeyttää esimerkiksi, mikä on tilaajayritysten vastuu tavarantoimittajan tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista varsinkin vaatetusalan kaltaisilla alihankintaan

perustuvilla aloilla. Suomalainen vaatetusyritys ei ole juridisesti vastuussa kiinalaisen tavarantoimittajansa rikkomuksista, ellei se omalla toiminnallaan tai laiminlyönnillään ole aiheuttanut niitä.

Suomalaisen yrityksen velvollisuus on hankkia tietoa tavarantoimittajien työoloista ja pyrkiä parantamaan epäkohtia. Ruggien periaatteita voi mukailla, mutta periaatteiden soveltamisesta ei ole vielä vakiintuneita käytäntöjä.

Myös kolmas pilari eli korjaavat mekanismit on tärkeä, mutta se on kansalaisjärjestöjen ja ammattiliittojen European Coalition for Corporate Justice -järjestön mukaan jäänyt vähemmälle huomiolle EU:ssa ja jäsenmaissa. Kolmannen pilarin mukaan valtioiden täytyy varmistaa lakien ja muiden keinojen avulla, että ihmisoikeuksien rikkojia rangaistaan ja että uhrit saavat esimerkiksi kuntoutusta ja rahallisia sekä muita korvauksia.

Toimeenpanosta kädenvääntö Ruggien prosessi sysää kansainvälistä yritysvastuupolitiikkaa eteenpäin. Tällä hetkellä eri puolilla, myös EU:ssa ja jäsenmaissa, valmistellaan sitä, miten Ruggien periaatteet olisi toteutettava käytännössä. Koska toimeenpanon suunnittelu on kesken, prosessin tehoa on liian aikaista arvioida, mutta Ruggien työryhmän esittämät periaatteet ovat saaneet laajaa tukea niin yritysmaailmasta, hallituksilta kuin kansalaisyhteiskunnasta.

Vastustustakin on ollut. Ruggien periaatteita laadittaessa EU:n komissio ja useat unionin jäsenmaat vastustivat ihmisoikeudet turvaavien toimenpiteiden tekemistä valtioille pakollisiksi. EU oli myös innoton laajentamaan valtioiden vastuuta oman maansa yritysten toiminnasta kansallisten rajojen ulkopuolelle.

Kansalaisjärjestöt ovat kiitelleet Ruggien periaatteita, mutta kritisoineet YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman seurantatyöryhmän ja hallitustenvälisen foorumin valtuuksia liian löysiksi.

Suomessa kehitysmaajärjestöjen Kepa ja jotkut muut järjestöt haluavat, että yritysvastuuta koskeva lainsäädäntö tarkistettaisiin Ruggien periaatteiden mukaiseksi. Jos Suomi tekee EU:n suositteleman toimintasuunnitelman Ruggien prosessista, lait tarkastettaisiin sen puitteissa joka tapauksessa.

//////////////////////////// Huolellisuusvelvoite on tervetullut lisä yritysvastuuseen.

Juttua varten on haastateltu Kepa ry:n kehityspoliittista asiantuntijaa Eva Nilssonia ja Finnwatch ry:n toiminnanjohtajaa Sonja Vartialaa. työmaana maailma 2/2012

19

Parempaa työtä Better Work -ohjelmassa aikaansaadut muutokset eivät aina ole järin suuria, mutta ne muuttavat tehtaiden käytäntöjä ja työläisten asemaa,sanoo suomalainen erityisasiantuntija Susanna Härkönen.

Maippi Tapanainen Kuva: Eva Persson

K

ansainvälisen työjärjestön ILOn Better Work -ohjelman tavoite on parantaa vaatetus- ja tekstiiliteollisuuden työntekijöiden työoloja. Ohjelma puhuu teollisuudelle markkinoiden kieltä: se vetoaa kansainvälisten brändien haluun ylläpitää hyvää mainetta. Hyvä maine on kilpailutekijä, jonka brändi saa hankkimalla tuotteensa tehtaasta, jossa töitä tehdään säällisissä oloissa ja palkat maksetaan ajallaan.

– Better Work -ohjelmassa aikaansaadut muutokset eivät aina ole järin suuria, mutta ne muuttavat tehtaiden käytäntöjä ja työläisten asemaa konkreettisesti, sanoo ohjelman erityisasiantuntija Susanna Härkönen. Better Work alkoi 2006, ja siirtyi aktiiviseen vaiheeseen 2009, samana vuonna, kun Härkönen siirtyi liike-elämästä ILOn palkkalistoille. Aiemmin brändeille hankintoja tehnyt kauppatieteen maisteri parantaa nyt työkseen tekstiili- ja vaatetyöläisten tunnetusti surkeita oloja.

Moni aktivisti herää, kun jokin kansainvälisen brändiyhtiön käyttämä tehdas jää kiinni työläisten surkeista oloista. Jos hyvin – tai näkökulmasta riippuen huonosti – käy, hän päättää fb-kavereineen uhata brändiä boikotilla. Boikottiuhan alla brändi lopettaa tilaukset tehtaasta, tehdas suljetaan ja työläiset jäävät vaille työtä ja toimeentuloa.

Härkönen kertoo haastattelua edeltävänä iltana tapaamastaan nuoresta kansalaisaktiivista, joka uskoi työntekijöiden riiston vaateteollisuudessa loppuvan, jos kärähtäneet tehtaat julkistetaan. Mutta tehtaat eivät lopu ja brändit kilpailuttavat niitä joka tapauksessa tiheään tahtiin. Boikotista kärsivät lopulta vain työttömiksi jäävät työntekijät.

Vanhat keinot eivät pure Boikotin ei-toivottu lopputulema on paitsi tosi, myös yleinen. Härkösen mukaan Better Workin tavoite on, että hallitukset ja työmarkkinajärjestöt oppivat toimimaan maasta ja mantereelta toiseen hyppelehtivän tekstiili- ja vaateteollisuuden kanssa. Siis ottamaan neuvotellessaan ja päätöksiä tehdessään huomioon sen, että vastapuoli voi milloin tahansa kadota kuin tuhka tuuleen.

– Kansainväliselle vaate- ja tekstiiliteollisuudelle on selvää, miten muuttaa maasta pois, jos olosuhteet muuttuvat epäedullisiksi, Härkönen toteaa raadollisen tosiasian.

Valtioilla ei ole keinoja pakottaa yrityksiä – Kiinassa tein töitä eri brändeille. Kävin usein tehtailla ja näin, missä oloissa siellä töitä tehdään, sanoo Susanna Härkönen.

20

työmaana maailma 2/2012

jäämään alueelleen, eikä solidaarisuus kuulu kansainvälisen kauppapolitiikan sanastoon.

Päinvastoin, hallitukset houkuttelevat yrityksiä alueelleen kaikin keinoin. Vaikka ennemmin tai myöhemmin tehtaat katoavat joka tapauksessa.

– Nyt Kiina alkaa olla tekstiili- ja vaateteollisuudelle jo liian kallis, ja tehtaat muuttavat Vietnamiin, Bangkokiin ja Burmaan, Härkönen sanoo.

Ylätasolla Better Workin toiminta on kansainvälistä ja sitä tehdään hallitusten ja muiden ylätason toimijoiden kanssa. Konkreettisimmillaan se on maakohtaisissa hankkeissa, joissa työntekijöitä ja työnjohtoa opetetaan kommunikoimaan keskenään.

Susanna Härkönen kiistää, että kyse millään tasolla olisi työläisten tyynnyttelystä tai pyrkimyksestä säilyttää työrauha keinolla millä hyvänsä.

– Tavoite on käynnistää sosiaalinen vuoropuhelu Meidän roolimme on auttaa työntekijöitä ja työnantajaa keskustelemaan keskenään, hän selittää.

Suomessa SASK ja palkansaajien keskusjärjestöt kampanjoivat kunnon työn puolesta nimellä Decent Work. Decent Work on ammattiliittojen kansainvälisen kattojärjestön ITUCin kampanja. Härkösen mukaan Decent Workin laajaan agendaan verrattuna Better Work on tekninen työkalu.

Koulutusta elämään Better Work -ohjelma on käytössä muun muassa vietnamilaisissa, haitilaisissa ja nicaragualaisissa tehtaissa.

Tehtaassa toiminta käynnistyy auditoinnilla.

Yleisesti ottaen tekstiili- ja vaatetehtaisiin tehdyt auditoinnit eivät vakuuta. Usein työntekijät, työpaikkansa menettämisen pelossa, kertovat tutkijoille juuri sen, mitä työnantaja on käskenyt kertoa. Toisaalta kaikki on kaupan, ja tehdas voi yksinkertaisesti ostaa kadulta auditointisertifikaatin seinälleen.

Härkönen painottaa Better Workin suorittamien auditointien olevan aivan muuta kuin kaupallisten yritysten tekemät. Ohjelma hoitaa itse omat tarkastuskäyntinsä.

– Meidän auditoinneissa jokaisella tehtaalla käydään monta kertaa vuodessa. Kun ihmiset tulevat tutuiksi, avoimuus lisääntyy ja ihmiset uskaltavat puhua asioista.

Better Workin ohjaamana tehtaaseen perustetaan PICC-komitea (Performance Improvement Consultative Committee), jossa työntekijät ja työnjohto alkavat yhteistyössä suunnitella parannustoimia ja päättää niiden toteuttamisesta.

– Osa päätöksistä on isoja, esimerkiksi pal-

/////////////////////////////////////// Better Work on käytössä muun muassa vietnamilaisissa, haitilaisissa ja nicaragualaisissa tehtaissa. kanmaksun säännöllisyydestä sopimista, osa taas pieniä kuten saippuan hankkiminen käsienpesualtaalle.

Mutta jo ennen päätöksentekovaihetta Better Work kouluttaa komitean jäseniä. Tyypillistä on, että demokraattinen päätöksenteko on kaikille osallisille uutta ja vaatii oman opettelunsa.

– Moni on itse noussut esimieheksi liukuhihnalta, eikä kerta kaikkiaan osaa muuta tapaa johtaa kuin käskyttäminen. Heille opetetaan, miten ihmisiä johdetaan ja miten työilmapiiriä parannetaan, Härkönen selittää.

Työntekijät saavat koulutusta oikeuksistaan, mutta myös monista käytännön asioista: miten käyttää rahaa tai – kuten Indonesiassa – miten kannattaa syödä ramadanin aikana. Koska monet heistä ovat lukutaidottomia, on käytettävä muita kuin tekstiin perustuvia keinoja. Härkönen kertoo, että Better Workin repertuaariin kuuluvat esimerkiksi ”valistavat saippuaoopperat” ja facebook tiedotusvälineenä.

Omatunto ohjasi valintaa Aina kun mahdollista, ammattiyhdistys on mukana PICC-komiteassa. Esimerkiksi Nicaraguassa ja Lesothossa se on itsestään selvä kumppani. Better Work ei kuitenkaan edellytä ay-liikkeen mukanaoloa, sillä silloin esimerkiksi Vietnam jäisi ohjelman ulkopuolelle.

– Se olisi harmi, sillä juuri Vietnamissa Bet-

ter Work on päässyt erinomaisiin tuloksiin, Härkönen kehaisee.

– Aluksi sekä Vietnamin hallitus että tehtaan johto suhtautuivat skeptisesti koko hankkeeseen, mutta positiivinen muutos vakuutti. Käytännössä se näkyi siinä, että kun tieto tehtaalla alkoi kulkea molempiin suuntiin, siihen saakka yleiset konfliktit loppuivat.

Susanna Härkösellä ja hänen kollegoillaan on kanttia kiittää itseään onnistumisesta Vietnamissa. Maan hallitus on ottamassa Better Workilta mallia työlainsäädäntöön ja ohjelmaa on pyydetty laajentamaan toimintaansa uusiin tehtaisiin.

Better Work ja ILO eivät ole bisnespuolella uraa luoneelle kauppatieteilijälle tyypillisiä valintoja. Susanna Härkönen kuvaakin sosiaalista omaatuntoaan yliherkäksi. Hypyn puhtaaseen idealismiin hän teki jo 1990-luvulla perustamalla eettisen ja ekologisen vaatealan yrityksen. Hanke karahti kiville 1997.

– Se on elämäni pettymys ja lopettaminen oli tosi vaikeaa, hän muistelee.

Monen mutkan kautta Härkönen päätyi jälleen vaateteollisuuden kanssa tekemisiin ja töihin Kiinaan. Alan yrityskulttuuri herätti henkiin vanhan rakkauden ekologiseen ja eettiseen tuotantoon.

– Kiinassa tein töitä eri brändeille. Kävin usein tehtailla ja näin, missä oloissa siellä töitä tehdään.

Valitessaan Better Workin tarjoaman paikan Härkönen luopui toisesta työpaikasta, joka olisi vienyt häntä bisnesuralla eteenpäin. Yliherkkä omatunto auttoi päätöksenteossa.

– Monelle brändille oli yhdentekevää, missä oloissa tuote syntyi. Niillekin, jotka välittivät, riitti usein sertifikaatti, jonka tehtaan johto saattoi ostaa parissa tunnissa. Ja viime kädessä valinta kohdistui kuitenkin siihen, joka oli nopein ja halvin.

/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

Mikä Better Work?

Better Work on Kansainvälisen työjärjestön ILOn ja Maailmanpankkiryhmään kuuluvan, yksityistä yritystoimintaa kehitysmaissa edistävän IFC:n (International Finance Corporation) kumppanuushanke, johon osapuolet tuovat vahvuutensa: ILO sosiaalisen dialogin ja työelämän tuntemuksensa, IFC tietämyksensä yksityisen sektorin kehityksestä. Globaalin ohjelman ohjausryhmässä on edustus muiden muassa ITUCilla, Yhdysvaltain ja Hollannin hallituksella sekä Mark and Spencers -yhtiöllä.

Better Work -ohjelma ei takaa yritykselle tuontitullittomuutta, mutta Yhdysvaltojen hallituksella on käytössään insentiivejä kuten haitilaistuotteiden tullittomuuden takaava HOPE legislationtai Nicaraguan, Lesothon ja Jordanian tuontitullittomuus. Kambodzhassa kaikki vientitehtaat ovat Better Factories Cambodia -ohjelmassa, joka on osa Better Workia. Better Work on pian tulossa myös Bangladeshiin, kertoi Bangladeshin tekstiilialan liiton johtaja Roy Ramesh Suomen-vierailullaan. työmaana maailma 2/2012

21

Halpuuden hinta Bangladeshin kasvavan vaateteollisuuden salainen ase on jo useiden vuosien ajan ollut halpa työvoima. Maa on maailman toiseksi suurin vaatteiden viejä ja sen tekstiilityöntekijät maailman huonoiten palkattuja. He myös tekevät työtään valtavan työturvallisuusuhan alla, kuten jälleen marraskuussa saatiin havaita.

Anna Berghäll

Wc-paperin määrittely ei riitä Puhtaat vaatteet -kampanjan lähtökohta on aina ollut, että työntekijöiden itse muodostama ammattiliitto on paras tapa valvoa turvallisuutta työpaikoilla. Tarkastajia voidaan huijata, mutta työntekijät tietävät, miten asiat ovat työpaikalla joka päivä.

22

työmaana maailma 2/2012

anna berghäll

M

arraskuussa Bangladeshin pääkaupungin Dhakan lähellä sattui Bangladeshin histo­ rian pahin tehdaspalo. Tazreen Fashions -tekstiilitehtaassa paloi kuoliaaksi 111 ihmistä ja vammautui 50.

Tehtaassa valmistettiin vaatteita hollantilaiselle C&A-kauppaketjulle ja hongkongilaiselle Li & Fungille, jonka tuhansien asiakkaiden joukossa ovat muun muassa amerikkalaistavaratalot Target ja Wal-Mart.

Bangladeshissa on vuoden 2006 jälkeen kuollut tehdaspaloissa ainakin 700 työntekijää. Palojen syy on useimmiten, että tehtaat on rakennettu pikapikaa asuinkerrostaloihin, eikä niihin ole tehty asianmukaisia sähkötöitä. Kun palo roihahtaa, hätäuloskäyntejä ei tyypillisesti ole, tai ne on tukittu niin, etteivät työntekijät pääse ulos. Tästä oli kysymys myös Tazreenissa, jossa tulipalon aiheutti vahvistamattomien tietojen mukaan oikosulku, eikä tehtaassa ollut yhtäkään hätäuloskäyntiä.

Kansainvälinen Clean Clothes -kampanja (Suomessa Puhtaat vaatteet) on tänä vuonna keskittynyt Bangladeshin työterveys- ja turvallisuusasioihin.

– Brändit ovat tienneet vuosikausia, että monet niiden valitsemista yhteistyötehtaista ovat kuolemanloukkuja. Niiden kyvyttömyys parantaa tilannetta on jo suorastaan rikollista välinpitämättömyyttä, sanoo Ineke Zeldenrust kampanjan päämajasta Hollannista.

– Tragedia toisensa jälkeen vahvistaa käsitystämme siitä, että yksinkertaiset, kosmeettiset muutokset nyt olemassa oleviin vastuuohjeistoihin eivät riitä.

Roy Rameshin johtama Bangladeshin tekstiilialan liitto vaatii järjestäytymisoikeutta vastuuohjeistoihin, ja vastuuohjeistoja pakollisiksi.

Bangladeshin tekstiilialan liiton (United Federation of Garment Workers) johtaja Roy Ramesh kertoo, että Tazreenin tehdaspalon jälkeen liitolla on hallitukselle, yrityksille ja erityisesti Tazreenilta hankkineille merkeille seitsemän kohdan vaatimuslista.

– Niiden tulee puolueettomasti tutkia, mitä tapahtui ja rankaista syyllisiä tavalla, josta voi tulla esimerkkitapaus vastaisen varalle. Niiden tulee korvata vammautuneiden työntekijöiden tulonmenetykset, liiton arvion mukaan 2,2 miljoonaa Bangladeshin takaa eli noin 200 000 euroa. Monet tulipalossa loukkaantuneet eivät voi työskennellä enää koskaan. Loukkaantuneiden täytyy myös saada kaikki tarvitsemansa hoito.

Tehtaisiin täytyy saada kollektiivisesti neuvotellut työehtosopimukset.

Brändien tulisi niin ikään käyttää osa saamastaan voitosta alihankintaketjun työolojen parantamiseen. Ramesh ajaa myös tekstiilityöntekijöiden hyvinvointirahaston perustamista.

Rahastoon laittaisivat varoja niin alan työnantajat, hallitus kuin työntekijätkin ja Rameshin vision mukaan se voisi antaa sosiaaliturvaa kunnollisen verotusjärjestelmän puuttuessa.

Hän haluaa myös, että perustetaan pysyvä järjestöjohtoinen komitea, joka valvoo yhteiskuntavastuuohjeistojen toteutumista.

Roy Ramesh kritisoi voimakkaasti vastuuohjeistoja haastattelussamme vain kymmenen päivää ennen tulipaloa. Hän vieraili Suomessa marraskuun puolivälissä. Ramesh on SASKin pitkäaikainen yhteistyökumppani PROn ja TEAMin hankkeissa, joissa pyritään parantamaan tekstiilialan järjestäytymisastetta sekä työsuojelua.

– Vastuuohjeistoissa kyllä määritellään, millaiset wc-tilat työntekijöillä pitää olla ja millaista wc-paperia, mutta järjestäytymisoikeudesta ei mainita sanaakaan.

Rameshin mukaan yritysten yhteiskuntavastuusta pitäisi tehdä kaikille alihankkijoille

pakollista, ja vastuusopimuksen tulisi turvata vapaa järjestäytymisoikeus.

Ramesh muistuttaa, että tekstiiliteollisuus on Bangladeshissa uusi ala. Se alkoi kasvaa 1980-luvulla, jolloin tekstiilitehtaita oli reilu 130 ja ompelu tehtiin Rameshin mukaan ”kynttilänvalossa”. Nyt tehtaita on arvioiden mukaan 4000–5000 ja sektori työllistää 3–3,6 miljoonaa ihmistä, 80-prosenttisesti naisia.

Valmisvaatteiden viennin arvo on yli 15 miljardia euroa vuosittain. Suurin osa tuotteista tulee Eurooppaan. Suurin tuoja on ruotsalaisyhtiö H&M, joka aikoo vieläpä seuraavien viiden vuoden aikana tuplata hankintansa Bangladeshista kolmeen miljardiin dollariin. H&M:n kanssa Ramesh on keskustellut tiukasti palkka-asioista.

Ramesh tapasi H&M:n toimitusjohtajan KarlJohan Perssonin Dhakassa suureksi mediatapahtumaksi paisuneen vierailun aikana Rameshin mukaan H&M olisi ollut valmis maksamaan enemmänkin kuin liitot vaativat, mutta ei ”voi”, koska muut hankkijat eivät lähtisi nostamaan palkkoja yhtä paljon.

Tekstiilitehtaan työntekijä ansaitsee keskimäärin 37 dollaria kuussa. Vuoden 2010 protesteissa minimipalkkaa saatiin nostettua 80 prosenttia. Tämä kuvaa työntekijöiden ahdinkoa ennen ja jälkeen palkankorotuksen kuin myös se, että minimipalkkaa pitäisi vielä kolminkertaistaa, että se riittäisi elämiseen. Liitot eivät kuitenkaan edes vaadi elämiseen riittävää 120:ta dollaria, sanoo Ramesh – ”olen kohtuullinen neuvottelija”.

– Vientiin valmistavista tehtaista varmaankin 95 prosenttia maksaa nyt minimipalkkaa, mutta elämiseen riittävää palkkaa ei kukaan.

Bangladeshilainen tekstiilityöntekijä on maailman halvin. Toiseksi halvin, kambodzhalainen, paiskii töitä noin 61 dollarilla kuukaudessa.

Tulipalosta huolimatta Ramesh näkee, että työnantajat kuuntelevat nyt liittoja entistä enemmän, ja infrastruktuuri on muuttumassa modernimmaksi. Ehkä prosentti Bangladeshin työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon, mutta liittoja kunnioitetaan Rameshin mukaan yhteiskunnassa, ja niillä on ollut suuri rooli erilaisissa muutosprosesseissa.

taslima akhter

/////////////////////////////////////// "Brändit ovat tienneet vuosia, että monet niiden valitsemista tehtaista ovat kuolemanloukkuja."

Vaatevalmistaja Tazreenin tehdas paloi tuhoisasti marraskuussa 2012.

Lovely: ”En pysty tekemään mitään” Amerikkalainen kansalaisjärjestö International Labor Rights Forum haastatteli tuoreeseen raporttiinsa Lovely-nimistä tyttöä, joka selviytyi hengissä KTS Textile Factoryn tehdaspalosta Chittagongissa Bangladeshissa vuonna 2006. Tulipalossa kuoli 63 työntekijää. Lovely oli tuolloin 11-vuotias, ja tulipalon syttyessä hän oli työskennellyt sukkien pakkaamossa vain 23 päivää. Hänellä on pahoja palovammoja kasvoissaan, käsissään ja vartalossaan.

ILRF: Kerropa, miksi menit töihin tehtaaseen.

Lovely: Olen köyhästä perheestä, vanhemmillani ei ollut rahaa lähettää minua kouluun. He tarvitsivat työpanostani. Niinpä menin töihin tekstiilitehtaaseen.

ILRF: Mitä tulipalopäivänä tapahtui?

Lovely: Ensin menivät sähköt. Tehtaassa oli generaattori, ja se käynnistettiin. Kun sähköt tulivat päälle puolen tunnin päästä, kukaan ei sammuttanut generaattoria. Siksi tulipalo syttyi. Pohjakerroksessa paloi, ja vartija lukitsi pääportin ja meni pois.

ILRF: Miksi portti lukittiin?

Lovely: Portti oli ollut lukossa jo ennen kuin tuli syttyi. Vartija meni hakemaan teetä läheisestä kaupasta ja nähtyään, että tehtaassa paloi, hän ei enää tullut takaisin.

ILRF: Lukittiinko ovet siksi, että ette lähtisi tehtaasta?

Lovely: Luulen, että ovet lukittiin, koska suurin osa työntekijöistä oli minun ikäisiäni ja he ajattelivat, että lapset voivat vain päättää lähteä tehtaasta kesken päivän.

ILRF: Vuoden 2006 jälkeen on sattunut useita muita tehdaspaloja. Mikä sinun mie-

lestäsi on syy siihen, että paloja sattuu Bangladeshissa niin paljon, ja miksi niin monet työntekijät loukkaantuvat paloissa?

Lovely: Siitä minulla ei ole aavistustakaan.

ILRF: Työskentelit siis 23 päivää, kun olit 11-vuotias, ja nyt et enää voi työskennellä koko loppuelämäsi aikana?

Lovely: En pysty tekemään mitään.

ILRF: Mitä tämä tarkoittaa perheellesi?: Lovely: Minusta on tullut heille taakka, joten he kohtelevat minua huonosti. Jos he jonain päivänä antavat minulle ruokaa, välttämättä en seuraaviin kolmeen päivään saa mitään.

Joten edes minun perheeni ei auta minua.

ILRF: On kulunut viisi vuotta. Onko sinulla vielä terveysongelmia?

Lovely: Olen käynyt sairaalassa monta kertaa, koska minua sattuu jonnekin sisälle.

Vanhempani lainasivat rahaa naapureilta ja veivät minut sairaalaan. Katso, miten en voi liikuttaa sormiani, tämä on aina tällaista.

Minun on täytynyt opetella syömään riisiä näillä käsillä, mikä oli tosi vaikeaa.

ILRF: Jotkut perheestäsi työskentelevät vaatetehtaissa, ja monet tehtaat ovat vielä vaarallisia työpaikkoja. Onko sinulla jotain sanottavaa tehtaiden johtajille, tai heille, jotka ostavat tehtaista?

Lovely: Haluan sanoa, en vain perheeni puolesta vaan kaikkien, jotka työskentelevät tehtaissa: pidättehän tehtaat turvallisina työpaikkoina. En halua nähdä kenelläkään samaa kohtaloa kuin minulla on ollut.

ILRF:n raportti Deadly Secrets – How Low Wages Kill Workers in Bangladesh and Beyond, joulukuu 2012. työmaana maailma 2/2012

23

Real korvaa euron Latinalaisessa Amerikassa Velkaantunut Espanja vetäytyy kehitysyhteistyöhankkeista Latinalaisessa Amerikassa.

Nuno Beirão Vieira kuva: istockphoto

V 24

uonna 2007 alkaneelle maailmanlaajuiselle talouskriisille ei loppua näy. Euroalueella on velkakriisi ja huonot kasvunäkymät, ja työttömyysaste on korkea etenkin Ete-

työmaana maailma 2/2012

lä-Euroopassa. Kriisin vaikutus ulottuu myös valtameren yli Latinalaiseen Amerikkaan.

On vielä epäselvää, millaisia seuraamuksia kriisillä lopulta on. Teoreetikot kiistelevät yksityiskohdista, mutta se kuitenkin jo tiedetään,

että kriisi vaikuttaa kansainväliseen politiikkaan ja maailmantalouteen.

Latinalainen Amerikka on jo saanut huonoja uutisia: alueelle eniten kehitysapua antanut maa, Espanja, on perunut lähes kaikki avustuk-

/////////////////////////////////////// Brasilian ay-liike on uudistanut toimintamallinsa tinkimättä solidaarisuuden ja kehityksen periaatteista.

todennäköisesti kriisin seuraamuksista enemmän kuin muut, mutta SASKin mahdollisuudet auttaa esimerkiksi Espanjalta jäävien hankkeiden jatkotukemisessa ovat rajalliset, Janne Ronkainen sanoo.

– Resurssimme eivät ole kasvussa, eikä antamamme tuki ole merkittävän suurta latinalaisamerikkalaisten ammattiyhdistysten saamaan kokonaistukeen verrattuna. Otamme tilanteen kuitenkin huomioon kun suunnittelemme tulevaisuutta, vaikka valitettavasti emme voi tehdä ihmeitä.

Brasilian malli ei käy kaikille

jotka ovat onnistuneet kehittämään järjestäytymisstrategioita ja kouluttaneet uusia johtajia, on paremmat mahdollisuudet selvitä Espanjan leikkauksista kuin niillä, joissa voimavarat on keskitetty tiedonvälitykseen ja keskustelun herättämiseen, toteaa SASKin Latinalaisen Amerikan aluekoordinaattori Vicente Carrera.

Brasilia ”tekee suomet”

set tältä vuodelta. Espanja maksaa ainoastaan hätäapua kaikkein köyhimmille Latinalaisen Amerikan ja Karibian maille sekä eräille Afrikan maille.

SASKin toiminnanjohtajan Janne Ronkaisen mukaan leikkauksilla on Latinalaisen Amerikan maissa suuri vaikutus.

– Osa käynnissä olevista hankkeista on jouduttu osittain tai kokonaan keskeyttämään ja osaan joudutaan löytämään uutta rahoitusta.

Espanja ei myöskään ole ainoa avustuksia vähentänyt maa, vaan leikkauksia ovat tehneet myös mm. Portugali ja Italia.

– Ay-hankkeiden selviytyminen riippuu nyt paljolti siitä, miten Espanjan jäljelle jäävä apu kohdennetaan. Niillä ammattiyhdistyksillä,

OECD:n tilastot osoittavat, että Espanjan tuki Latinalaisen Amerikan maihin on ylipäänsä viime vuosina vähentynyt, koska useimmissa alueen maissa tulot asukasta kohden ovat kasvaneet. Jos kriisi olisi iskenyt kymmenen tai viisitoista vuotta sitten, sen vaikutukset ammattiyhdistysliikkeeseen olisivat olleet selvästi vakavammat kuin nyt.

– Latinalaisen Amerikan ammattiliittojen mahdollisuudet selvitä leikkauksista ovat talouskasvun vuoksi paremmat kuin koskaan, etenkin Brasiliassa, mutta myös Chilessä ja Argentiinassa, jotka ovat perustamassa omia kehitysyhteistyön organisaatioitaan, Janne Ronkainen kertoo.

Kriisi saattaakin osoittautua käännekohdaksi etenkin brasilialaisille ammattiyhdistyksille, joiden yhdistymisprosessi on ollut kesken. Ehkä ne saavat nyt sysäyksen alkaa rahoittaa omia yhteisiä kehitysyhteistyöprojektejaan. Suomi oli aikoinaan samanlaisessa tilanteessa, SASKin toiminnanjohtaja huomauttaa.

Suomi sai kehitysyhteistyörahaa vastaavaa tukea aina 1960-luvun loppupuolelle saakka, kunnes 1970-luvun alussa siitä tuli kehitysavun antaja. Yhtenä perusteena oli Suomen anta­malle rahalle oli, etelän ammattiliitot tarvitsivat tukea tietyn ajan voidakseen riittävästi itsenäistyä.

Heikoimmat ammattiyhdistykset kärsivät

Lienee hyvä asia, että Brasiliasta on tulossa kehitysavun antajamaa. Brasilian ammattiyhdistysliike on tehnyt kotiläksynsä ja uudistanut toimintamallinsa tinkimättä solidaarisuuden ja kehityksen periaatteista.

Brasilian ammattiyhdistysten itsenäistyminen on vahva esimerkki niin muille Latinalaisen Amerikan maille kuin koko maailmalle. Kykenevätkö naapurimaat saavuttamaan tavoitteensa ja ottamaan käyttöön Brasilian mallin? Onko tavoite realistinen?

Janne Ronkainen katsoo, että Brasilian malli on tuore lähestymistapa, jonka lähes kaikki sen naapurimaat haluaisivat ottaa käyttöön.

– Ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan brasilialaisten kokemuksista, sillä he tietävät, että ammattiyhdistyksillä on ollut merkittävä rooli Brasilian yhteiskunnallisessa kehityksessä ja onnistuneessa köyhyyden vastaisessa taistelussa.

Malliin on suhtauduttu todella myönteisesti.

Voisivatko kaikki kehitysmaat soveltaa sitä?

– En usko. Esimerkiksi Guatemala on niin pieni maa ja sillä on niin rajalliset resurssit, ettei se pystyisi samaan. Mosambik ja muut portugalinkieliset Afrikan maat elävät varsin erilaisessa todellisuudessa, vaikka kulttuurisesti niillä on tiettyä samankaltaisuutta Brasilian kanssa. Mielestäni Brasilian malliin kohdistuu tällä hetkellä jonkin verran kohtuuttomia odotuksia, Ronkainen sanoo.

On selvä, että köyhän maan ammattiliitot voivat muuntautua avun vastaanottajista antajiksi vain maissa, joissa on talouskasvua ja tarpeeksi vahva ay-liike, jotta se voi osallistua talouskasvun jakamiseen köyhemmälle väestölle. Brasilian menestys on yhtä paljon talouskasvun ansiota kuin sen, että siellä on pystytty tasaamaan tuloeroja ja siten kasvattamaan osallistuvaa keskiluokkaa.

Käännös: Minna Hjort työmaana maailma 2/2012

25

Nepaliin lähtevä Sami Boman, 35, on ollut ay-aktiivi jo 15 vuotta.

Silmät avoinna maailmalle ”Odotan tutustumista paikalliseen ay-toimintaan, ihmisiin ja kulttuuriin. On mielenkiintoista nähdä, minkälainen kokonaispaketti tästä muodostuu”, Sami Boman kiteyttää odottavan tunnelmansa ennen Nepalin-talkoomatkalle lähtöä.

Aleksi Vienonen teksti ja kuvat

S

ami Boman ja reilu kolmekymmentä muuta SASKin jäsenliittojen ayaktiivia osallistuivat Nepalin ja Uruguayn talkoomatkoille lähtijöiden valmennusviikonloppuun. Paikkana oli Hotelli Rantapuisto Helsingin Vuosaaressa.

Kuulaan syysviikonlopun tunnelma oli jännittyneen odottava.

– Köyhä vuoristoinen maa. Mielenkiintoinen maa, koska se ei ole paikka, minne tehtäisiin

26

työmaana maailma 2/2012

aurinkomatkoja, Boman kuvailee mielikuvaansa Nepalista.

Talkoomatkajoukkueisiin on pyritty valitsemaan mahdollisimman kattava ja tasapainoinen otos suomalaisen ay-liikkeen aktiiveista. Niihin on valittu tasapuolisesti nuoria ja vanhoja, toimihenkilöitä ja työntekijäammattien edustajia.

Valinnanvaraa oli paljon, koska talkoomatkoille oli huomattavasti enemmän hakijoita kuin paikkoja tarjolla.

Matkan osallistujat maksavat matkakulut itse, mutta voivat pyytää omalta ammattiliitoltaan stipendejä. Moni on hakenut matka-avustuksia myös muilta järjestöiltä tai säätiöiltä.

Boman kertoo, että hänen talkoomatkalle hakeutumiselleen oli kolme syytä: oman puolison kokemukset, mielenkiinto maailman menoa kohtaan ja ay-aktiivitausta.

– Olen ollut Metalliliiton aktiivi 15 vuotta, mutta uuden työn myötä olen liittynyt Am-

/////////////////////////////////////// ”Minusta on tärkeää, että ammattiliitot rahallisesti ja muutenkin auttavat kehitysmaita ja pyrkivät vähentämään maailman köyhyyttä”, – Christina Houbad

Christina Houbad.

Marko Saranoja.

mattiliitto PROn jäseneksi. Aikaisemmin SASKin talkoomatkalle osallistunut puolisoni on varmaan suurin syy sille, miksi olen hakenut.

– Hänen positiiviset kokemuksensa SASKin Namibian-talkoomatkasta ja kertomukset tutustumisesta paikalliseen väestöön ja ay-toimintaan ovat olleet myös iso tekijä sille, että olen lähdössä.

Talkoomatkoilla pitkät perinteet SASK järjesti tänä vuonna kaksi talkoomatkaa: yhden Uruguayhin ja toisen Nepaliin. Matkalle lähdettiin marraskuun puolivälissä.

Talkoomatkoilla on SASKissa pitkät perinteet. Matkoja on järjestetty Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kehitysyhteistyökohteisiin. Tänä vuonna SASK järjestää ensimmäisen Aasiaan suuntautuvan talkoomatkansa.

Talkoomatkat ovat SASKin tapa pitää yllä kontaktipintaansa globaaleista asioista kiinnostuneisiin ay-liikkeen rivijäseniin ja aktiiveihin.

Tavallaan SASK keksi sosiaalisen median jo ennen Facebookia: Tämä joukko on perheissään, työpaikoilla ja harrastuspiireissään kertonut matkastaan ja kokemuksistaan. Samalla he ovat vieneet eteenpäin tietoa SASKin ja kansainvälisen ay-liikkeen tekemästä kehitysyhteistyöstä.

Talkoomatkalaiset ovat viime vuosina pitäneet aktiivisesti myös blogeja.

Uruguay koukutti Moni talkoomatkalle lähtevä on lukenut talkoomatkoista sosiaalisessa mediassa ja seurannut matkalaisten blogeja. Nettikeskustelut koukuttivat myös tamperelaisen pintakäsittelijän Marko Sarjanojan, 34, hakemaan talkoomatkalle Uruguayhin.

– Ay-liikkeen tila kiinnostaa minua. Olen

Valmennusviikonlopun aikana käydään läpi matkalaisten odotuksia ja pelkoja.

lähdössä matkalle avoimin mielin. Olen lukenut viime vuoden Uruguayn-talkoomatkan blogeja, ja odotukseni pohjautuvat aika paljon niihin, Sarjanoja sanoo.

Metalliliittoon kuuluva Sarjanoja on ollut Uruguaysta kiinnostunut koululaisesta saakka.

– Tein koulussa esitelmän Uruguaysta, ja siitä lähtien maa on kiinnostanut. Aloin sitten ottaa selvää muutenkin. Kun luin mahdollisuudesta hakea talkoomatkalle, sisäinen uteliaisuuteni heräsi ja tajusin, että nyt on ainutlaatuinen tilaisuus päästä avartamaan näkökulmaa. Haluan päästä katsomaan, miten Uruguayssa asiat toimivat.

Pois kotimaan hiekkalaatikosta Nepaliin lähtevä vakuutusalalla työskentelevä Christina Houbad, 38, huomauttaa, että suomalaisten liittojen ei pitäisi keskittyä vain kotimaahan. Houbad kuuluu Vakuutusväen liittoon (VvL)

– Kuulun ammattiliittoni edustustoon, ja aika ajoin nousee keskustelua ja kysymyksiä siitä, miksi VvL tukee kehitysyhteistyöhankkeita. Minusta on tärkeää, että niitä ei missään tapauksessa lopeteta. Maailman ongelmia ei ammattiliittojen hankkeilla tietenkään ratkaista, mutta minusta on tärkeää, että ammattiliitot rahallisesti ja muutenkin auttavat kehitysmaita ja pyrkivät vähentämään maailman köyhyyttä.

Houbad on kiinnostunut kehittyvien maiden ay-liikkeen tilanteesta.

– Ay-aktiivina minua kiinnostavat työolot ja työsuojelu. Minusta on hyvä tarjota ammattiliitoillekin globaalia ajattelua, eli tuoda sitä ajattelua, että elämää on myös muualla kuin Suomessa, Houbad sanoo.

Lisää SASKin talkoomatkalaisten ajatuksista voi lukea nettisivulta www.sask.fi. Myös SASKin Facebook-ryhmässä voi seurata talkoomatkalaisten matkakokemuksia. Haku vuoden 2013 matkoille alkaa kevättalvella. työmaana maailma 2/2012

27

Che Olli Olavi Kokkosen kiinnostus kansainvälisiin asioihin ulottuu maahanmuuttajien asioista kehitysmaatalkoiden kautta lähialuetyöhön.

Anna Berghäll teksti ja kuva

O

lavi Kokkosella on ranneketju, jonka laattaan on kirjoitettu ”Metalúrgico Che Olli”. Komasilla cnc-koneistajana työskentelevä Kokkonen teetti kaiverruksen vuonna 2011 Uruguayssa SASKin talkoomatkalla.

– Kun oon aina Che-fani ollut, hän selittää.

– Ekan kerran kuulin SASKista jo 1990-luvun alussa. Tulin ammattiosaston toimikuntaan.

Meille oli perustettu solidaarisuusjaosto, jota veti hyvin aktiivinen rauhanaatteen puolestapuhuja, Arto Salmi. Hän sai minut liittymään rauhanpuolustajiin.

– SASKin avustus- ja talkookohteista tuli

28

työmaana maailma 2/2012

tietoa tätä kautta ja minä ajattelin jo silloin, että olisi hienoa päästä mukaan. Lapset olivat kuitenkin pieniä ja asuntovelka iso. 2010 meillä oli Metalliliiton koulutuskeskuksessa Murikassa kansainvälisyyskurssi. Täytin saman tien hakemuksen SASKin talkoomatkalle.

Vuoden 2011 talkoomatkakohteina olivat Uruguay ja Namibia. Kiinnostus Latinalaiseen Amerikkaan oli herännyt jo aiemmin ja viimeistään silloin, kun Kokkosen tytär Saija lähti Ecuadoriin vaihto-oppilaaksi vuonna 2006. Ecuadorilainen ex-työkaveri oli jo jonkin aikaa puhunut, että Kokkoset pitäisi saada sinne visiitille. Kaksi viikkoa he asuivat Diego

Teránin perheessä Quinchessa, joka on pieni kaupunki noin 30 kilometrin päässä pääkaupungista Quitosta.

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Ecua­ dorissa vietetään San Pedron eli pyhän Pietarin juhlaa. Silloin quincheläiset ratsastavat perinteen mukaan koko yön Pataquin kaupunkiin, kuten myös Kokkosen isäntäperhe, jossa yksi aikuisista työskenteli hevosten hoitajana.

– He lähtivät illalla noin yhdentoista aikaan ja olivat perillä seuraavana päivänä noin kahden maissa. Hevosporukka meni vaikeakulkuista vuoristopolkua pitkin, Andeilla kun oltiin. Matka oli autolla noin 50 kilometriä. Minä ajoin

Olavi Kokkonen tutustui SASKiin oman ammattiosastonsa kautta, jonka kansainvälisyysjaostossa hän on aktiivinen.

tulisi kysymykseen, kunhan eläkejärjestelyt onnistuisivat. Myös Kokkosen vaimo on myönteisellä kannalla ja lähdössä tietenkin mukaan.

– Olen jo ottanut selvää, että Suomen valtio voi maksaa eläkettä Uruguayhin, joten tästä asiasta on keskusteltu ihan sillä mielellä, että se tehdään, sanoo nyt osa-aikaeläkkeellä oleva jyväskyläläinen Kokkonen.

Viime vuoden talkoomatkalaiset ”adoptoivat” tekstiilialan yritys Paylanan, jonka omisti israelilainen yhtiö BROU. Parhaimmillaan yli 500 ihmistä työllistäneen yrityksen toiminta oli tuolloin juuri loppumassa, ja yrityksen työntekijät olivat perustaneet Cotrapay-osuuskunnan työllistääkseen itse itsensä. He leiriytyivät tehtaan edustalle varmistaakseen, että yritys ei vie koneita muualle työntekijöiden ja velkojapankin neuvotellessa lainasta, jolla osuuskunta voisi ostaa tehdaskiinteistön ja koneet.

Osuuskunta taistelee edelleen mahdollisuudesta jatkaa tuotantoa. Tehdyn sopimuksen mukaan BROU myisi tehtaan Fondo de Desarrollo -kehityssäätiölle, joka sitten antaisi osuuskunnan käyttöön kiinteistön ja laitteet. Velkojapankki, BROU ja säätiö eivät kuitenkaan ole vielä päässeet yksimielisyyteen myyntihinnasta.

Pankin mukaan BROUn velkojen kattamiseen tarvitaan neljä miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Samanlaista tekemisen meininkiä kuin Paylanassa, jossa paikalliset roikkuivat tehtaan ovenkahvoissa säilyttääkseen työpaikat, Kokkonen kaipaa myös Suomeen. Pienen ihmisen puolesta tekemistä.

– Jokaisen pitäisi tajuta, kuinka tärkeä jokainen ihminen on. Jos olet piittaamaton muiden asioista, niin entä jos itsellesi tapahtuu jotain?

Lähelläkin voi vaikuttaa

Diegon veljen autoa ja meillä meni serpentiinitietä pitkin noin kuusi tuntia.

Valtavissa juhlissa Kokkoset olivat ainoat eurooppalaiset vieraat. Noilla seuduilla väestö on pääasiassa alkuperäiskansaa sekä mestitsejä.

Kokkoja poltettiin ja musiikki raikasi. Rauhallisen miehen silmät syttyvät, kun hän kuvailee aitoa kokemusta kaukana hienoista hotelleista ja turistinähtävyyksistä.

Paikallisten parissa Kokkonen eli myös Uruguayn-talkoomatkalla, jossa he kunnostivat paikallisen ay-liikkeen koulutuskeskuksen sekä paperiliiton toimitiloja. Alkoipa Uruguay kiinnostaa jopa niin paljon, että muutto sinne

Kokkonen muistuttaa, että aina ei tarvitse mennä kehitysmaihinastilöytääkseenepäkohtiajatoisaalta tehdäkseen niille jotain. Osa-aikaeläkkeeseensä 2010 asti hän työskenteli luottamusmiehenä, ja pestistä ehti tulla 20-vuotinen. Maahanmuuttajien asiat ja heidän kohtelunsa työelämässä ovat kiinnostaneet 1970-luvulta asti, jolloin työkaveriksi sattui algerialainen mies. Pääluottamusmiehenä toimiessaan Kokkosenulkomaalaisettyökaverittulivatkysymään, onko palkat maksettu oikein, ja joskus hän joutui toteamaan,että”työnantajankieroiluakintapahtui”.

Kokkonen on myös pitkään työskennellyt työpaikkojen rauhantoimikunnan hyväksi. Rauhantoimikunta on ammattiyhdistysaktiivien ja rauhanaktiivien yhteinen organisaatio, ja sen kanssa Kokkonen on mm. vienyt Venäjän ay-aktiiveille konttoritarvikkeita – joskus apu voi olla hyvinkin konkreettista.

/////////////////////////////////////// "Kaipaan Suomeen pienen ihmisen puolesta tekemistä."

Venäjän ay-liikkeen ongelmat ovat tulleet tutuiksi Fordin tehtaalla pääluottamusmiehenä työskentelevän Aleksei Etmanovin kautta, joka on Kokkosen hyvä ystävä. Fordin työntekijöitä järjestää MPRA, joka on vapaa ammattiliitto.

Venäjällä on vielä yleistä, että työnantaja nimittää pääluottamusmiehen, eivätkä kaikki ole sulattaneet demokraattisesti valittua Etmanovia. Toistuvasti saa Kokkonen Venäjältä uutisia, että Etmanov on uhattu tappaa tai hänet on pahoinpidelty, kuten kaksi vuotta sitten, kun hän oli ehdolla Pietarin kaupunginvaltuustoon ja hyökkääjät odottivat häntä kotirapussa.

Kun MPRA aloitti Fordilla, siihen kuului vain muutamia satoja jäseniä. Uhkailuista ja muista vaikeuksista huolimatta se on koko ajan lisännyt jäsenmääräänsä.

– Sitä ei voi enää hiljentää, Kokkonen uskoo.

Pohjakosketuksesta solidaarisuuteen?

Matkaileepa Kokkonen sitten missä tahansa maailmassa, aina tulee vierailukohteita katsottua pääluottamusmiehen silmin. Työntekijöiden ansiotasoja tulee myös kyseltyä.

– Jos ajattelee koko ajan vain, että pakko saada halpoja tuotteita, voisi miettiä vähän myös, mistä halpuus johtuu.

Ajat ovat kovat. Silti ay-liike harjoittaa hanketoimintaa kehitysmaissa ja puhuu elämiseen riittävästä palkasta kehitysmaiden työntekijöille. Mitä Kokkonen sanoisi suomalaisduunarille, jolla on itsellään tiukkaa ja yt:t päällä, jos hän joutuisi perustelemaan, miksi esimerkiksi kehitysmaiden työntekijöitä pitäisi auttaa?

– Ymmärrän kielteistä suhtautumista osaksi.

Jos on itsellä velkaa maksettavana, niin onhan siinä iso huoli omasta toimeentulosta. Silti olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi ymmärtää nyt ainakin pakolaisten vastaanottaminen. Heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joiden henkeä uhataan, pitää ottaa vastaan.

Kaiken kaikkiaan Kokkonen kuitenkin näkee, että suomalaisten asennoituminen on koventunut ja itsekkyys arvona noussut.

– Joskus 1980–90-luvuilla ammattiosaston toimikuntiin oli tunkua, nyt ei meinaa niihin saada ketään. Joskus käy mielessä, onko pakko käydä pohjalla ennen kuin me tajutaan, että vain yhteisvoimin pärjää. työmaana maailma 2/2012

29

Edunvalvonta ja solidaarisuus samassa paketissa

U

Pekka Sipola

usi Insinööriliitto UIL on ollut SASKin jäsen jo vuodesta 2006.

– Olimme jo mukana kaikissa alamme eurooppalaisissa ammattisihteeristöissä sekä vastaavissa maailmanjärjestöissä.

Liittyminen SASKiin oli luonteva jatko edunvalvonnallamme, Porokari toteaa.

– Kyse on lopulta siitä, pysyvätkö työpaikat täällä vai siirtyvätkö ne muualle.

Vähällä rahalla hyvää tulosta Taloudellisesti tiukkoina aikoina jäseniltä saattaa tulla kysymyksiä, miksi UIL on mukana SASKissa.

– Se on hyvä kysymys. Kokonaisuus pitää pystyä näkemään.

Panostus SASKin hankkeisiin on vähän kotimaahan verrattuna, jokin kymppitonni vuodessa. Siihen nähden tulokset ovat hyviä.

UIL on mukana Intiassa, Kiinassa ja Latinalaisessa Amerikassa muun muassa Meksikossa, jossa yritetään nostaa nuorten järjestäytymisastetta.

– Järjestäytymisvapauden kasvu näkyy yksi yhteen maan työolosuhteissa ja palkkatasossa.

Porokari ottaa esimerkiksi Kiinan.

– Työolosuhteet ja palkkataso ovat kohonneet. Firmat lähtevät sieltä Vietnamiin, Intiaan ja Afrikkaan. Pääoma karkaa eteenpäin, hän hymähtää.

Porokari uskoo, että jossain kohtaa kierre loppuu.

– Tämä ei ole uusi ilmiö. Maapallo on kierretty moneen kertaan, muun muassa puuvillan takia.

Myös yrityksillä on merkittävä rooli työehtojen parantamisessa.

– Kiina muutti työlainsäädäntöään, kun länsimaiset ammattiliitot 30

työmaana maailma 2/2012

”Kehitysyhteistyöllä on vaikutuksia meidän jäseniimme pitkällä aikavälillä. Lisäksi voimme auttaa ihmisiä, jotka elävät vaikeissa olosuhteissa”, sanoo Uuden Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari.

////////////////// ”Globaalissa pelikentässä ei saa jäädä sivustakatsojaksi.

ja länsimaiset yritykset olivat mukana painostamassa. Lainsäädäntö on siellä jo aika siedettävällä tasolla.

Ay-opetus ehdottoman tärkeää Solidaarisuuskohteensa UIL on valinnut selvin kriteerein: – Kohteet ovat lähellä jäsenistöämme eli metalli-, kemia- ja metsäteollisuutta.

Intian hanketta erityistalous­ alueella Porokari pitää vaikeimpana. Jo kastijako lisää hankaluuksia.

Nokiaa on yritetty saada tuomaan alihankkijansa tarkkailijoiksi koulutukseen, jonka tarkoituksena on parantaa työoloja.

– Yhtiö tuntuu siirtävän päätöstä osallistumisesta maailman tappiin. Nämä kansainvälisesti toimivat firmat ovat hankalia, Porokari manaa.

Yksikään Suomessa päämajaansa pitävä kansainvälinen yhtiö ei ole allekirjoittanut kansainvälistä puitesopimusta, joka takaisi kaikkialla maailmassa työskenteleville yhtiön työntekijöille työelämän perusoikeudet. Sopimukset tehdään monikansallisen yhtiön ja ammattiliit-

tojen kansainvälisen kattojärjestön välillä, ja niiden sisältö perustuu kansainvälisen työjärjestön ILOn perussopimuksiin.

– Olemme esittäneet tätä niille monta kertaa. Nokialle sopimusta tarjottiin viimeksi pari vuotta sitten. Yhtiö väittää, että ILOn periaatteet sisältyvät yhtiön arvoihin.

Tämänkin takia ay-oikeuksien opettaminen kehittyvissä maissa on Porokarin mukaan ehdottoman tärkeää.

– Maapallon mittakaavassa työsuhteen ehdot lähestyvät toisiaan hyvin hitaasti.

Palkansaajakeskusjärjestöistä sekä duunareiden SAK että toimihenkilöiden STTK kuuluvat ­SASKiin, mutta korkeasti koulutettujen Akava ei. Porokari pitää tilannetta erikoisena.

– En tiedä, mikä siinä on. Vierastaako SASKia Akavan julkinen sektori vai mikä? Kuitenkin STTK:n ja SAK:n julkiset sektorit ovat mukana, hän pohtii.

– SASK on julkisellekin sektorille ihan oiva järjestö, Porokari vinkkaa.

Birgitta Suorsa/UP

”Kun on viiniä ja toivoa, kaikki on mahdollista” (* Epäiletkö, mitä yksi ihminen voi vaikuttaa mihinkään?

– Lue tämä juttu. esa salminen

O

n syksy 2011, parasta kesää Stellenboschissa Etelä-Afrikassa. Kiemurtelevat tiet vievät Emil Bossin, 31, vuorimaiseman läpi kohti päämäärää. Eteläafrikkalaisen viinitilan vehreät kummut jatkuvat hehtaari hehtaarin jälkeen. Kummuilla kasvaa sauvignon blanc- ja pinot noir -rypäleitä sekä hedelmäpuita ja kukkia. Terävähuippuisen Helderbergin ääriviivat näkyvät taustalla. Vähän myöhemmin Boss näkee omin silmin, mitä täydellisen maisemakuvan takana on.

Seitsemän vuotta ruotsalainen Boss täytti Systembolagetin hyllyjä viinipulloilla ja hanaviineillä miettimättä sen kummemmin, mistä juomat olivat peräisin. Eräänä päivänä 2009 hänen työkaverinsa toi työpaikalle artikkelin, joka kertoi Etelä-Afrikan viinitilojen työntekijöistä ja olosuhteista.

Vähän aikaisemmin Bossin liitto oli saanut parannuksia aikaan Systembolagetin myymälöissä. Siitä rohkaistuneena Boss päätti yrittää tehdä jotain myös viinitilojen työntekijöiden eteen. Ensin hän oli yhteydessä eteläafrikkalaiseen liittoon Sikhula Sonkeen (nimi tarkoittaa ”kasvamme yhdessä”). Boss oli myös kuullut, että Systembolaget, Alko ja muut pohjoismaiset alkoholiliikkeet olivat aloittaneet eettisen työn tuottajiensa kanssa. Yritysten edustajat olivat lähdössä opintomatkalle ja tuottajia tapaamaan Etelä-Afrikkaan.

Boss yllättyi suuresti, kun hän sai selville, etteivät he tapaisi työntekijöitä. Hän alkoi painostaa yritysten edustajia tapaamaan myös työntekijöitä ja onnistui.

Syksyllä 2011 Boss lähti omalla kustannuksellaan EteläAfrikan viinitiloille. Siellä hän tapasi työntekijöitä, jotka olivat melkein maaorjia: minimipalkat olivat niin pieniä, ettei niillä voinut elää, ja työpäivät 16-tuntisia seitsemänä päivänä viikossa. Perheet asuivat 10 neliömetrin hökkeleissä ilman vettä ja wc:tä.

Kolme kuukautta Boss vietti Etelä-Afrikassa auttaen Sikhula Sonkea jäsenrekrytoinnissa ja jäsenten elämäntilanteen parantamisessa. Sikhula Sonke perustettiin vuonna 2004, ja sillä on nyt noin 7 000 jäsentä. Liitto on onnistunut tekemään työehtosopimuksia muutamalle sadalle viinitilalle.

– Työehtosopimuksilla on mieletön vaikutus työpaikkoihin. Työntekijät saavat työsopimuksia, työajoista on sovittu, asumisolot paranevat ja työntekijät saavat käyttöönsä wc:n ja vettä, Boss kuvailee.

Boss oli myös perustamassa kampanjaa, joka yhdessä Systembolagetin työntekijöiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa vaatii viinialalle reiluja työoloja. Nyt sama kampanja

Thandin viinitilojen asukkaat ovat syrjittyjen alueiden köyhimpiä ihmisiä. Reilun kaupan viinejä tuottava Thandi tarjoaa heille mahdollisuuden työhön sekä säälliset asuinolosuhteet.

on tulossa Suomeen, tietysti suomalaisvoimin. Sen takana ovat Eettisen kaupan puolesta Eetti ry., Alkon työntekijöitä järjestävä Palvelualojen Ammattiliitto PAM, Kalevi Sorsa -säätiö ja SASK. Kampanjajärjestöt intoutuivat ottamaan yhteyttä Alkoon, koska se on liittynyt BSCI-yhteiskuntavastuualoitteeseen.

Yritysvetoinen BSCI (Business Social Compliance Initiative) ei järjestöjen mukaan ole täydellinen, mutta se on hyvä alku ja osoittaa Alkon sitoutumista yhteiskuntavastuuseen.

Ensimmäiset tapaamiset kampanjan ja Alkon välillä ovat sujuneet hyvässä yhteishengessä.

Suomalainen Reilut rypäleet kiinnittää huomiota erityisesti Chilen, Argentiinan ja Etelä-Afrikan viinitilojen työoloihin. Alko myi viime vuonna eniten chileläisviinejä, noin 13 miljoonaa litraa. Etelä-Afrikasta tuotuja viinejä myytiin noin kuusi miljoonaa litraa.

Kampanja lanseerataan ensi keväänä ennen pääsiäistä, koska silloin on ensimmäinen vuoden suurista viininmyyntisesongeista. Seuraa Työmaana maailma -lehteä ja järjestöjen nettisivuja saadaksesi tuoreimmat tiedot kampanjasta.

Jonna Söderqvist Anna Berghäll (Jonna Söderqvistin juttu ilmestyi PAM-lehden numerossa 12/2012, sitä on päivitetty SASKissa uusin kampanjatiedoin.) *) espanjalainen sananlasku työmaana maailma 2/2012

31

!

I S K E N USJÄSE

T A N N A K LIITY k.fi s a s . w w w