3 minute read
KIRJAT: Kasvun asennetta
from Tempus 4/2022
by SUKOL ry
Kasvun asenne oppimisessa -teos tarjoaa konkreettisia esimerkkejä ja tehtäviä, joita voi sellaisenaan käyttää vaikkapa lukion kieliprofiilissa.
Teksti KRISTA KAIPAINEN kuva PS-KUSTANNUS
Advertisement
Opintopsykologi Minna Miaon Kasvun asenne oppimisessa tarkastelee oppimista Carol Dweckin growth mindset -teorian valossa. Se käsittelee kaikenlaista oppimista koulun penkiltä viherkasvien hoitoon. Perusajatuksena on pystyvyyden ja lahjakkuuden myyteistä irti pääseminen, jotta voimme haastaa itseämme parhaalla mahdollisella tavalla. Virkistävää on, että pääasia ei ole pelkästään mahdollisimman tehokas oppimistulos vaan itse oppimisprosessista nauttiminen.
Kantavana ideana kasvun asenne on koko ajan läsnä, mutta kirjassa käsitellään myös oppimisen yleisiä lainalaisuuksia, joten liikkeelle voi lähteä pienin, melko konkreettisin askelin. Sisäisen motivaation löytäminen ja kasvun asenteen omaksuminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta varsinkin nuorten oppijoiden kanssa työskennellessä se tuntuu mielekkäältä tavoitteelta. Sekä helposti menestyvät että hitaammin etenevät hyötyvät sen ymmärtämisestä, että lahjakkuus tai kyvykkyys ei ole kaivo: joko siellä on vettä tai sinne pitää kantaa sitä niska vääränä. ”Lahjakkuus” ei ole syy lopettaa työntekoa. Toisaalta heikompikin oppija motivoituu, kun hän saa uskoa tulevaisuuden kykyihinsä.
Helppouden ansa
Miao varoittaa näennäisesti liian nopeasta oppimisesta, joka saattaa perustua tuttuuden tunteeseen tai nopeaan mieleen palautumiseen mutta ei johda pidemmän aikavälin muutokseen. Jos samaa materiaalia tahkotaan yhä uudestaan, voi tuntua, että se on jo hallinnassa, mutta kun oppia pitäisi soveltaa erilaisessa tilanteessa, ei tieto tai taito olekaan käytettävissä. Samaan tapaan jos opittava asia on helppo palauttaa mieleen, ei muistihakuja mahdollistava prosessi kehity. Uutta asiaa on joskus jouduttava etsimään kauemmin mielen kirjaston hyllyjen välistä, eli joskus on pinnisteltävä muistamisen kanssa, jotta haku onnistuisi myös tulevaisuudessa. Tämä osio kuulosti tutulta kun pohdin, millaisia opiskelutekniikoita omilla oppijoillani on käytössä.
Oppimisprosessin hitauden hyväksyminen oli hyvä muistutus kaltaiselleni hätähousulle: oikea oppiminen on hidasta muutosta aivoissa – niin hidasta, että joskus tuntuu, ettei muutosta tapahdu lainkaan. Vaikka vaikuttaisi siltä, etteivät epäsäännölliset verbit tartu pitkäaikaiseen muistiin millään, jokaisella harjoittelukerralla tapahtuu kuitenkin pienenpientä muutosta, eikä oikotietä ole.
Tiivis paketti
Vaikka monet asiat ovat jo tuttuja opettajan arjesta, kirja on tiivis paketti oppimisen perusmekanismeista, jotka tuntuvat välillä jäävän paitsioon tehokkuusajattelun alla. Teos sanallistaa yksinkertaisin selityksin ja vertauskuvin oppimisen psykologista ja neurologista puolta. Kirjan parasta antia ovat nämä oppimisen mekanismien sanallistukset, joiden avulla on helppo selittää asiaa oppijoille ja vaikka huoltajillekin. Varsinkin vertauskuvat kyvykkyyden kaivosta mielen kirjastoon on todella helppo ottaa suoraan oppitunnille pohdittavaksi.
Moni näistä ajatusmalleista saattaa hyvinkin päätyä luokkahuoneeseeni tänä lukuvuonna. Sisältö perustuu tutkimustietoon, josta on yleinen lähdeluettelo kirjan lopussa. Miao siteeraa viime aikoina pinnalla olleita vaikuttajia Perttu Pölösestä Hans Roslingiin mutta myös positiivisen psykologian ja oppimispsykologian perusteorioita 1900-luvulta. Olisin toivonut vähän tarkempia lähdeviittauksia, jolloin olisi helppo käydä lukemassa myös alkuperäisiä teoksia ja tutkimuksia.
Kieltenopetukseen on tarjolla monia konkreettisia esimerkkejä, joista voisi keskustella oppijaryhmän kanssa. Kirjan sisältämiä harjoitustehtäviä voisi sellaisenaan soveltaa vaikkapa lukion kieliprofiiliin. Opettajalle Miao ei aseta paineita yltiöyksilöllisestä ohjaamisesta ja utopistisesta motivaatiosta, vaan hän esittelee joukon pieniä asioita, joilla voimme tukea kasvun asenteen kehittymistä oppijoissa.