Issuu

LUNASTA LISENSSI, S LLA SURUtI1~! Linsenssiin sisältyy tapaturmavakuutus, joka korvaa kilpailuissa, harjoituksissa, näytöksissä ja niihin liittyvillä matkoilla sattuvat tapatur&...-.::~_---=-----' mato Lisenssi koskee urheilusukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukelluskalastusta, -suunnistusta ja -kuvausta. Urheilusukeltajain liiton lisenssiin kuuluvan vakuutuksen perusteella korvataan tapatur-

mien lisäksi sukeltajantauti, joka johtuu liian nopeasta pintaantulosta. Kilpailijoille lisenssi on pakollinen, mutta Suomen Urheilusukeltajain liitto suosittelee sitä muillekin. Tapaturmavakuutus on tärkeä osa urheilijan taloudellista perusturvaa. Siitä maksetaan valintasi mukaan joko hoitokuluja ja kertakorvaus työkyvyttömyydestä tai näiden lisäksi myös päiväkorvaus työkyvyttömyysajalta sekä kuolintapaussumma. Käänny liittosi tai seurasi puoleen.

POHJOlA-YHTIÖT POHJOLA SUOMI-SALAMA ILMARINEN

Ystävät

URHEILU

SUKELTAJA Reppu Mustalampi sivu 3 Hello Norpat 4 Hylkysukellus 250 metriin 5 Akuista ja lampuista 7 Urheilusukeltajat Pohjois-Savossa 8 Sukeltajille 10 Eräs raportti 10 Yksi suurkisatarina 12 Vuoden Sukelluskuva kilpailusäännöt 13 Kuvakisa 1989 14 Valtikka HelenalIe 18 Toimistosta 19 Sipinöitä 19 Meripelastuspalvelusta 21 Laatokalta 22 Ostetaan vaihdetaan 23 Uppopallosta 24 Vapaasukelluspeli 24 Uppopallo 1990 29

Kansi: Osku Puukilan " Punaiset terveiset"

Tarkoitukseni oli vain kiittää jäsenistöä kuluneesta kaudesta lyhyesti ja ytimekkäästi; mutta käytänkin nyt tilaisuutta hyväkseni tehdäkseni pienen yhteenvedon kuluneesta kaudestani. Tartuin Suomen Urheilusukeltajain liitto ry:n ruoripinnaan tilanteessa, jossa edellinen, liitollemme täysin omistautunut mies oli siirtymässä eläkkeelle varsinaisesta leipätyöstään ja samalla myös liittomme johdosta. Tiesin astuvani "suuriin saappaisiin" ja että Vallemanjättämää aukkoa ei helpolla paikattaisi. Asetin itselleni kolme tavoitetta: - Nykyaikaistaa liittomme käsin hoidetut toimistorutiinit ja satsata atk:n käyttöön. - Aloittaa voimakas kamppanja turvallisen sukeltamisen puolesta. - Tehdä vihdoin jotain tavallisen sukeltajan hyväksi. Eli tavoittelin lähes kuuta taivaalta, se miten onnistuin kahden vuoden aikana, nähdään vasta tulevaisuudessa. - Jäsenrekisterit ovat liiton omassa koneessa, samoin paljon muuta. Kenties tärkein osa, budjettiseuranta, ei ole vielä, joskin ohjelmat ovat työn alla kuten myös elektroninen postilaatikko. Rutiiniposti kulkee faxilla. - Turvallinen sukeltaja, aloittamamme turvaköysikamppanja puree yhä. Vuoden aikana sattuneet sukeltajantautitapaukset ovat valitettavasti ikävä tosiasia. Valistustyötä on siis edelleen jatkettava. - lYö tavallisen sukeltajan hyväksi on vaikeimmin määriteltävissä. Mikä on tavallinen sukeltaja? Se on jo omituinen käsite. Me käsitimme sen sukeltajaksi, jonka ikä on 25-35 vuotta, joka sukeltaa vuodessa 10 tuntia Suomessa ja käy kerran etelässä. Osallistuu vähän laiskahkosti järjestöelämään ja harrastaa sukeltamisen lisäksi laskettelua, autoilua ja mahdollisesti hiukan golfia. Perheen muodostus kuuluu myös jossain vaiheessa kuvaan. Mitä sitten moisen henkilön eteen voidaan tehdä? Ideariihi ei niin montaa keinoa löytänyt. Eräs toteutuskelpoinen ajatus liittyi matkailuun, kohde ja kontakti-informaatiota kaivattiin lisää, samoin tietoja kohteiden sukellusturvallisuudesta. Ne muutamat sattuneet onnettomuudet kun hiersivät mieliä. Aloitimme neuvotteluja useammallakin tahollaja ainakin yksi matkanjärjestäjä on luvannut, että heidän matkoillaan on mukana 1-2 suomalaista CMAS-kouluttajaa. Alkua se tämäkin, johtokunta kaipaa kuitenkin lisävihjeitä sukeltajan tarpeista. Luopuessani nyt puheenjohtajannuijasta, voin tehdä sen hyvillä mielin. Liitollamme on jälleen toimiva, nuorenpuoleinen johtokunta, jossa on mukana sen verran vanhempiakin, että suuremmat salakuopat voidaan välttää. Kulunut aika johtokunnassa ja puheenjohtajana on ollut mielenkiintoista ja haastavaa aikaa. Olen saanut olla mukana seuraamassa liittomme voimakasta kehitystä ja harrastuksemme nousua, SVUL:n jäsen listan alapäästä, reilusti yli puolenvälin Kohti kärkeä. Kiitänkin näin lopuksi Teitä kaikkia yhteisesti kuluneiden kymmenen yhteistyövuoden aikana saamastani tuesta. Toivon uudelle puheenjohtajalle Helena Jaatiselle onnea ja menestystä Suomen Urheilusukeltajain liiton peräsimessä. Tulevaisuudessa, kulkemamme reitti ei tule olemaan helppo, laman tuomat karikot vaanivat joka puolella, kukkaron nyörit tulevat olemaan entistä tiukemmalla ja taloudelliset paineet kasvavat. Mutta uskon ja toivon että voimakkaan ja yksimielisen jäsenistön avulla kaikista ongelmista selvitään. Hyvää Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta toivottaen Puheenjohtaja Reppu Mustalampi

HELLO KAIKKI NORPAT!!!

Lähde kokemaan syksyn säät!

Kaikille tutuille sukeltajille

Dive Charters Oy järjestää

Hyvää Joulua ja

sukellus- ja kalastusretket.

Onnellista Uutta Vuotta

Soita heti 90-462 871 Saaristomeren Sukeltajat ry

No nyt tuli kilpailujen kilpailu. Kyseessä ei ole mikään pituussukelluksen MM-yritys, vaan PIIRUSTUSKILPAILU kaikille Norpille. Kilpailu on tarkoitettu v. -91 viisitoista vuotta täyttäville taisitä nuoremmille. Aiheena on NORPPIEN VEDENALAINEN MAAILMA. Aiheen tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailijoita, vaan "luova hulluus" on sallittu. Kilpailijat jaetaan iän mukaan kahteen eri sarjaan 1. Sarja alle 11 v. 2. Sarja 11-15 v. ja molemmissa sarjoissa palkitaan kolme parasta teosta. Koko kilpailun paras teos saa erikoispalkinnon ja sitä tullaan mahdollisesti käyttämään NORPPA TIIMIN tulevassa T-paidassa. Tussit ja pensselit siis urakaIla heilumaan ja teoksia A4 kokoiselle paperille. Taideteokset tulee lähettää SUSL: toimistoon 4.1.1990 mennessä osoitteella: Radiokatu 20, 00240 H:ki. Kuoreen tunnus: PIIRUSTUSKILPAILU. Ps. Todella hyvät palkinnot. Ps 2 • Muista ilmoittaa seurasi ja ikäsi.

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN UITTO RV Haluamme näin yhteisesti kiittää yhteistyöstä ja toivottaa teille kaikille

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA JA TOIMINTARIKASTA UUTTA VUOTTA Toimisto Brita, Päivi, Sipi

Toimitus Eka & Co

Hylkysukellus 250 metriin Sinihämärää jyrkännettä yhä alemmas, kunnes riutta loppuu. Kanjonit johtavat kuitenkin syvemmälle, eikä tällä kertaa tarvitse kääntyä heti takaisin. Sukellusveneen syvyysmittarin neula kiertyy tasaisesti asteikolla, kunnes vettä on päällä yli 200 metriä. Ohjaaja kytkee valot, ja näemme edessämme haaksirikkoutuneen rahtilaivan ruosteisen perän. Tällaista on sukeltaminen Grand Cayman -saarella, kun henkilökohtaisiksi varusteiksi riittää nippu dollareita. Syvälle pääsee, eivätkä edes jalat kastu. Tein siellä kaksi tunnin sukellusta syvyyksiin, joissa näin pitkää pohja-aikaa sammakkovälinein liikuttaessa seuraisivat reilut etappipysähdykset ennen normaalipaineeseen paluuta. Tällä kertaa ei tarvinnut välittää taulukoista, vaan sai keskittyä pohjan tarkkailuun koko sukelluksen ajan. Kuten Urheilusukeltaja-Iehden lukijat muistavat, pienet Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvat Caymansaaret sijaitsevat Karibianmerellä Kuuban ja Keski-Amerikan kannaksen välissä. Suurimmalle saarelle Grand Caymanille on hyvät yhteydet Yhdysvalloista. Esimerkiksi Miamista lentoja on monta päivässä. Ne kestävät puolitoista tuntia ja maksavat edestakaisin 500-800 markkaa. Grand Cayman on amerikkalaisten sukelluslehtien mukaan alan pääpaikka Karibialla. Koralliriutat ovat kauniita, ja palveluja on tarjolla runsaasti. Toisaalta hotellihuoneet ovat kalliita verrattuna moniin muihin 10makohteisiin. Halvimmassa hotellissa yö yhdeltä hengeltä maksaa yli 200 markkaa, jos ei ole ostanut minkäänlaista lomapakettia. Näitä paketteja saa nykyään Caymanille Suomestakin. Kiinnostavinta sukellusta pitkään harrastaneelle ovat Caymanilla kuitenkin "kuivat" retket veden alle. Niitä tehdään sukellusveneissä PC-1203 sekä Atlantis, joissa voi tutustua meren elämään alusten kotisataman Georgetownin edustalla.

PC-1203 Ensimmäinen kontaktini tällä hetkellä yhtä syväsukellusvenettä operoivaan Deep Line -yhtiöön oli varaussoitto Caymanille. Yhtiöstä haluttiin saada muistiin yhteys tietoni siltä varalta, että "tulisi sukellusveneen kanssa ongelmia' '. Mieli teki kysyä suoraan "vuotaako se?", olihan edessä alasmeno 250 metriin. Tilanne selvisi, kun minulle kerrottiin, että muutaman kerran vuodessa sukelluksia joudutaan perumaan joko aallokon takia tai siksi, että alusta ei saada lasketuksi veteen laituripaikkojen ollessa täynnä.

Teksti ja kuvat: Erkki Siirilä

Atlantis kuljettaa 28 matkailijaa 45 metriin. PC-12 -sarjan vene, jolla matkasin, on ennen ollut öljynporausteollisuuden käytössä. Aluksen on valmistanut floridalainen Perry-tehdas vuonna 1976. Caymanilla vene on sukelluttanut matkailijoita vuodesta 1985. Vaikka se on rakennettu 365 metrin syvyyttä varten, ei sukelluksilla yleensä kuitenkaan mennä kuin 800 jalkaan (244 metriä) tai vähän siitä yli. Kulkuneuvoon sopii pilotti ja kaksi matkustajaa, jotka voivat ihailla Caymanin pohjamaisemia suuresta etuikkunasta, joka on läpimitaltaan 91-senttinen akryylikupu. Kuvun sisältä näkee laajalle, mutta samalla kaikki näyttää olevan kauempana kuin sukellusnaamarin läpi katsottuna. Kalatkin näyttävät pienemmiitä. Kuljettajat ovat kuitenkin oppineet arvioimaan etäisyydet oikein. He ajavat vajaat seitsemän metriä pitkää venettä yllättävän tarkasti. Kertaakaan ei neljän sähkömoottorin voimalla liikkuva teräsrunko kolissut kiviin tunnin ja viiden minuutin retkellä. Jonkin verran apua pilotit saavat työhönsä tornin ikkunoista, joista näkee niin pinnalla kuin sen allakin ympäristön totunnaisessa mittakaavassa.

men rahassa valuuttaa täytyy löytyä 900 markkaa. Lohduttautua voi tiedolla, että mukaan saa paidan ja diplomin. Epäröijät voivat myös soittaa kaasutehtaalle ja kysyä, paljonko maksaa syväsukeltajan tee se itse -vaihtoehto eli varastollinen happiheliumpulloja. Ne, jotka päätyvät siihen, että sukellusveneen kyyti on sittenkin halpaa, voivat varata paikan itselleen ja ei-klaustrofobisille ystävilleen soittamalla Deep Linelle numeroon (809) 949-8296. Sukelluksia tehdään joka päivä muutama ja usein käydään 14 vuotta sitten haaksirikkoutuneen Kirk Pride -rahtilaivan hylyllä. Sopiva yhteyshenkilö firman konttorissa on amerikkalainen Chuck Hunt, joka on ollut työssä Rauma-Repolalla Porissa. Suomea hän ei tosin puhu. Deep Linen organisaatio toimi ainakin minun retkelläni hyvin. Rannasta ajettiin kumiveneessä ulkona poijussa odottavalle sukellusveneelle viidessä minuutissa. Sitten mentiin sisään, pantiin luukku kiinni (hyvä muistaa) ja sukellettiin. Vieressäni toisella matkustajapaikalla istui floridalainen Bill, joka työkseen ajaa Miamin yliopiston merentutkimusalusta.

Halpaa vai kallista? Ennen sukellusta se pitää tietysti maksaa. Jo tässä vaiheessa punnitaan tulokkaan vakaumus, sillä Suo-

Alas hämärään Lyhyen turvaselostuksen jälkeen ohjaaja Troy Engen antoi veneen pai5

nua nopeasti riutan jyrkänteelle. Laskeuduimme alaspäin etuikkuna kohti koralleja. Panoraamalasi loi epätodellisen tunteen: tuntui kuin olisi ollut laajakulmaobjektiivin sisällä. Olimme vajonneet hetkessä 80 metriin. Elävä riutta loppui. Kalkkikivijyrkänteet ja kanjonit jatkuivat kuitenkin alas tummaan sineen. Välillä oli vastassa hyllyjä. Sitten taas rinne muuttui pystysuoraksi. Yksittäisiä korallikasvustoja lipui ohi. Enimmäkseen rinteet näyttivät silti autioilta. Vähitellen alkoi olla vaikeaa erottaa pohjan yksityiskohtia. Maisema oli tummansinisiä siluetteja. Troy sytytti veneen valot. Lamppujen loisteessa kohosi edessä uponneen laivan perä. Kysyin syvyyttä. Vastaus oli noin 800 jalkaa. Otin muutaman kuvan. Peräpeilistä erottui etsimeen hylyn nimikin: Kirk Pride. Filminherkkyydeksi riitti hyvin 400 ASA. Ajoimme kylkeä komentosillalle. Parkkeerasimme rakenteiden yläpuolelle ja erotimme allamme kaatuneen telegrammin. Oli vaikeaa uskoa, että olimme niin syvällä. Käväisimme katsomassa myös ruumaan. Huomasimme siellä nokka pystyssä seisovan henkilöauton, joka oli pudonnut haaksirikossa ruumaluukusta sisään. Syvyyden elämää Lopuksi sammutimme sukellusveneen valot. Hylky näkyi tummana luonnonvalossakin. Troy otti langattomalla puhelimella yhteyden aina yläpuolella seuraavaan kumiveneeseen ja jatkoi vedenalaiseen paikallistuntemukseen perustuvaa navigointiaan muutaman metrin rinnettä alas eli noin 250 metriin. Olimme alueella, jossa jyrkkä rinne muuttui loivemmaksi ja jossa kohosi korkeita kumpuja, ilmeisesti korkeammalta alas vyöryneitä jättiläislohkareita. Ajoimme säästövaloilla ja käytimme täyttä valotehoa vain, kun vastaan tuli syvyyden elämää: ruoskakoralleja ja muita musta-korallilajeja, hiusmeritähtiä, merililjoja sekä viuhkakoralleja, joiden päällä istui isoja nuolirapuja. Täällä jos missään vallitsi syvä rauha. Ohjaajamme tosin kertoi tavanneensa näissäkin syvyyksissä haita ja mantarauskuja. Vietimme sinisessä hämärässä pitkän aikaa. Sielläkin yli 200 metrissä veden lämpötilan täytyi olla uimaveden luokkaa, sillä sukellusveneen sisälämpötila ei juuri laskenut. Vietettyämme jyrkänteen alaosassa pitkän rupeaman aloimme palailla hitaasti kohti aurinkoa. Matkalla huomasimme vajaassa sadassa metrissä norsunkokoisen elefantinkorvasienen. Tästä jatkoimme takaisin valon maailmaan, elävälle riutalle, jonka väriloistossa vietimme sukelluksen viimeiset minuutit. 6

Atlantis Saman päi än iltapäivänä oli aika tehdä toinen sukellus. Tällä kertaa Atlantiksessa, joka on 28 matkustajalle Kanadas a rakennettu vedenalainen. Atlanti näyttää samanlaiselta kuin Suomessa rakennetut matkustajasukellusveneet. Se lienee toiminut niiden esikuvana, sillä se kuljetti jo turisteja, kun meillä veneet olivat vielä idea-asteella. Atlantistakin tosin mainostetaan maailman ensimmäisenä matkustajasukelJusveneenä, vaikka tämä kunnia kuuluukin alukselle nimeltä Auguste Piccard, joka kuljetti matkailijoita Geneve-järvessä Sveitsissä 1964 järjestetyn maailmannäyttelyn yhteydessä. Matka Atlantiksella on kuin tunnin lentomatka. Maisemat vain ovat toiset. Atlantis kiertää laajan, kau-

niilta ja terveeltä näyttävän riuttaalueen. Usein tervehtimään tulee kalaparvia. Näen myös kaksi isoa rauskua, vaikka rauskut ovat arkoja kaloja. Maksimisyvyydessä 45 metris. sä ylitämme ison hylyn perän. Vesi on kirkasta ja erotamme melkein koko laivan yhdellä silmäyksellä. Vaikka Atlantis kiertää vain urheilusukellussyvyyksissä, matka on silti kiinnostava kokemus. Ilman pitkää uintia ja dekompressiota jäisivät monet nähtävyydet räpylävarustein näkemättä. Ohjaaja kertoo, että häneltä meni reitin oppimiseen puoli vuotta. Lippu Atlantikseen maksaa aikuisilta noin 230 markkaa. Varauksen voi tehdä soittamalla esimerkiksi aluksen suomalaiselle myyntipäällikölle Asko Rasiselle numeroon (809) 949-8383.

Bill ja Troy seuraavat rinteen muotoja laskeutuessamme 250 metriin.

ValonheiJtimien kiilaan ilmestyy Kirk Pride -laivan hylky.

PC-1203 -syväsukellusvene pojussa Georgetownin edustalla.

Akuista ja lampuista ... DEV PEIN (Ks Urheilusukeltaja 4/90) jatkaa LYIJY-GEELIAKUISTA: Lyijyakkujen nimellisjännite on 2 volttia. Käyttämällä tavallisen (auton) akun nestemäisen akkuhapon sijasta geelihappoa (hyytelöä) tai lasikuitumattoa nestetilassa voidaan lyijygeeliakku tehdä varaventtiiliä lukuun ottamatta täysin umpinaiseksi. Tämän vuoksi akku ei voi vuotaa, on täysin huollosta riippumaton ja toimii missä asennossa hyvänsä. Saman jännitteen ja kapasiteetin omaavaan NC-akustoon verrattuna lyijyakulla on huonompi varaustila/purkuvirran suhde ja suurempi paino, mutta verrattomin etu on NC-akkua paljon edullisempi hinta. KAPASITEETTI Lyijyakun nimelliskapasiteetti mitataan NC-akkujen tavoin 20-tuntisena purkauksena (C 20 ) mutta pari-kolmekertainen varaus/purkaussykli ei ole tarpeen. Lyijy-geeliakku aktivoituu jo muutaman syklin jälkeen nimelliskapasiteettiaan suurempaan ar-

voon, jolloin erityisesti suurivirtaisissa purkauksissa ylikapasiteettia saattaa olla jopa 50 Olo yli nimellisarvon. Purkauksen loppujännite 1/20 virraIla on 2 V akuilla 1,75 V, siis 6 V akustolla 5,25 V ja 12 V akustolla 10,5 V. Nämä loppujännitteen arvot voidaan suurilla purkausvirroilla alittaa huomattavasti akun vahingoittumatta, esim. 140 x 1/20 virralla 1 volttiin (vastaa 2 V 5 Ah-akulla 35 A purkausvirtaa). Lämpötilan vaikutus kapasiteettiin on suunnilleen samanlainen kuin NC-akuilla lämpötila-alueella -30+ 29°C. Kapasiteetti lämpötila-alueella +20-+50°C on n. 105 %. Kuormituksen vaikutus kapasiteettiin on hyvin suuri. Seuraavassa tyypillisiä kapasiteettiarvoja eri purkausvirroilla +20°C:ssä (esim. 6,5 Ah akku): C/20 = 1/20 (325 mA) = 100 Olo, 1/10 (650 mA) = 90 %; 2x 1/10 (1,3 A) = 75 %; 10x 1/10 (6,5 A) = 55 %; 50x1/10 (32,5 A) = 45 %; 100x 1/10 (65 A) = 15 % (prosenttia nimelliskapasiteetista.)

HUOMIO KAIKKI NORPAT!!!

ELINIKÄ NC-akkujen tavoin myös lyijyakkujen elinikä riippuu purkaussyvyydestä. Seuraavassa tyypillisiä elinikäarvoja varaus/ purkausjaksojen lukumääränä: 100 % eli nimelliskapasiteetin käyttö = akun elinikä 200250 jaksoa; 60 % = 600-700 jaksoa; 30 % = 1000 ja ylikin varausjaksoa. Yli + 50°C lämpötiloja tulee välttää. Alle -15°C lämpötiloissa on huomattava kapasiteetin menetys. Sitävastoin kuormituksen suuruus ei vaikuta elinikään eikä myöskään varaus, mikäli noudatetaan (tulevassa varauslaitteita koskevassa artikkelissa) annettavia jännitearvoja. Erittäin vahingollista on varaus liian suurella jännitteellä tai jatkuva ylivaraus (kaasunkehitys!). ITSEPURKAUS JA VARASTOINTI Itsepurkaus lyijyakuilla on huomattavasti vähäisempää kuin NC-akuilla. Seuraavassa tyypillisiä aika-arvoja itsepurkauksella 50 Olo :iin asti: + 20°C:ssa 18 kuukautta; 30°C:ssä 9 kk ja 40°C:ssa n. 4,5 kk. Tyhjiä (varaamattomia) akkuja ei tule varastoida! Seuraavalla kerralla varauslaitteista.

Vuoden -91 ensimmäinen valtakunnallinen NORPPARALLI pidetään 5.-6.1.1991 TAMPEREELLA. Tule tapaamaan muita norppia, mittelemään tietojasi ja taitojasi sekä viettämään vauhdikas ja hauska viikonloppu hyvässä seurassa. Järjestävänä isäntänä toimii Hämeen piirin urheilusukellusjaos. Tiedustelut ja ilmoittautumiset liiton toimistoon koulutusja valmennuspäällikkö Arto Siepille. p. 90-158 2569.

ORA

EILAT · SUKELTAJAN PARATIISI 1.980,1kaen 1 ko *hotelU esim.12.12

Eilatin sukel1 uskeskuksissa oit tutustua Punaisenmeren kirkkaisiin esiin, ainutlaatuisiin koralJeihin ja moniin värikkäjsiin meren elä iin.

URHEILUSUKELTAJAT TUTKIVAT HISTORIAA PINTAA SYVEMMÄLTÄ POHJOIS-SAVOSSA Urheilusukelluksen suosion kasvun myötä on Suomen järviarkeologian pariin saatu uusia innokkaita urheilusukeltajia. Museovirasto ja Saimaa-museo kouluttavat yhteistyössä monia urheiIusukeltajia vedenalaisesta arkeologiasta kiinnostuneita sukeltajia kursseillaan. Kursseilla sukeltajat saavat perusvalmiudet muun muassa hylkyjen etsimiseen. Vaikka järviarkeologian painopiste on ehdottomasti Saimaalla, on asiasta innostuttu myös Pohjois-Savon urheilusukeltajien piireissä. Urheilusukeltajat ovatkin jo tutkineet Pohjois-Savon vesistöjä monin paikoin. Kuopiolainen kokenut vesistöhistorian tutkija Leo Uotila luotsaa pohjoissavolaisten sukeltajien järviarkeologista ryhmää. Uotilan johdolla Iisalmen ja Kuopion urheilusukeltajista koottu kymmenkunta sukeltajaa pyrkivät tuomaan savolaista historiaa päivän valoon. Hylkysukellusta ja pohjainventointia Pohjois-Savon urheilusukeltajat järjestivät järviarkeologisen sukellusretken Kuopion Pitkälahdelle viime lokakuussa. Retken tarkoituksena oli suorittaa rutiininomaista pohjainventointia ja tutkia lahden rantavesissä lepääviä veneiden ruhoja. Vaikka maisema oli jo talven ensilumien peittämä ja jäätävä tuuli puhalsi Kallaveden laineilta lahden poukamaan, sukeltajat polskahtivat pareittain veteen räpylät viuhuen. - Kerran se vain kirpaisee, kuului jostain huudahdus. Kallaveteen kuuluvan Pitkälahden ympäristössä sijaitsee hyvin vanha kalkinpolttopaikka, joka antoi mielenkiintoista historiallista taustaa vedenalaisille tutkimuksille.

Sukellusretken varsinaisiin tehtäviin kuului kahden veneen ruhon tutkiminen ja koepalojen ottaminen veneiden rakennuspuusta sekä pohjainventointi osassa lahden rantaa. Muistomerkkinä pohjassa makaavista veneistä sojotti veden pinnan yläpuolella pitkä puukappale, josta sahaamalla koepalojen otto kävi suhteellisen helposti. Puukappaleet tutkitaan myöhemmin yliopistolaitteistoIla, ja näin saadaan määritettyä hyvin tarkasti veneiden rakennusaika. Kalkinpolttohistoria vihjaa veneiden olleen aikoinaan kalkinkuljetuslotjia. Veneiden ympärillä sukeltanut Uotila kuitenkin uskoo veneiden runkojen perusteella, että veneillä on ollut toinen käyttötarkoitus. Paikalliset asukkaat puhuvat myös kirkkoveneiden puolesta. Pohjainventointiin sukeltajat matkasivat Iisalmen urheilusukeltajien helppokäyttöisellä kumiveneellä. Rantaan tultaessa kaikuluotain ilmoitti veden syvyydeksi noin 1,5 metriä, jossa pohjainventointi varsinaisesti suoritettiin. Pareittain sukeltajat naarasivat pohjaa yli sadan metrin pituiselta ja muutaman kymmentä metriä leveältä rantakaistaleelta. Sukeltajien epäonneksi järveltä puhkunut kova tuuli sekoitti rantaveden sameaksi pohjamudasta eikä pohjainventointi yllättäviä löytöjä esiin tuonutkaan. Muutamat puun kappaleet pohjasta kuitenkin poimittiin ja niiden alkuperää pohdittiin yhdessä lämpimän kahvikupposen ääressä ja huumorin pilke silmäkulmassa. Järviarkeologia savolaisittain oli paljon muutakin kuin jatkuvaa tutkimista. Päivän parasta ja mukavinta antia tuntuikin olevan vanhojen urheilusukeltajatovereiden kohtaami-

nen. Erilaiset sukelluskokemukset ja tarinat roiskuivat vapaasti yhdessä grillimakkaroiden kanssa. - Mielessäni elää aina pikku poika, joka etsii aarrearkkua järven pohjasta, tiivisti järviarkeologian iisalmelainen kokenut urheilusukeltaja Antti Rissanen. Järviarkeologian hämmästyttäviä tuloksia Järviarkeologisia tutkimuksia auttavat pohjoissavolaiset urheilusukeltajat toimivat tiiviissä yhteistyössä Savonlinnan museon amanuenssi ja vesiarkeologi Juhani Grönhagenin kanssa. Grönhagen on koonnut tutkimustuloksia järviarkeologiasta Saimaan alueella. Ehdottomasti mielenkiintoisimpana löytönä Grönhagen pitää Astuvansalmelta heinäkuun lopussa 1990 löydettyä pientä hunajanruskeaa kaulakorua. Vedenalainen kaivausleiri sai tuolloin iloisen päätöksen, kun esine ilmestyi päivän valoon kahdeksan metrin syvyydestä mammuttipumpulla pumpatessa. Löytö ristittiin pian Astuvan ukoksi. Pieneen pisaranmuotoiseen meripihkan palaseen oli muotoiltuna ihmisen kasvot ja kaulakoru oli säilynyt hämmästyttävän hyvin vuosituhansia. Meripihkaa pidettiin hyvin arvokkaana kampakeraamisella kaudella yli 5 000 vuotta sitten. Astuvan ukko kertookin omalla tavallaan varhaisista kivikautisj ta kauppateistä ja yhteyksistä kaukaisiin maihin. Korun avulla tutkijat pää evät myös kivikautisen ihml en ukonmaailmaan mukaan. Grönhagen pitää urheilusukeltajien panosta järviarkeologiassa hyvin tärkeänä. Saimaan Purjehdusmuseonyhdistyksen perustama Järviarkeologinen toimikunta pyrkiikin keräämään kaikki asiasta kiinnostuneet urheilusukeltajat yhteen koko Saimaan alueelta. Mielenkiintoisia tutkimuskohteita savolaisittain Savolaisittain löytyy ensi kesän Saimaan Purjehdusmuseoyhdistyksen tutkimuskohteista mielenkiintoisia suunnitelmia. Ylä-Savon alueella pyritään sukeltamaan muun muassa Koljonvirran sillan alla. Koljonvirralla käytiin aikoinaan hyvin kuuluisa sotataistelu suomalaisten ja venäläisten välillä.

Sinänsä taistelun jäänteet eivät ole harvinaisia, koska kotiseutumuseot ovat pullollaan taistelun erilaisia jäännöksiä. Tykin kuulien paljoudesta antaa vihiä se, että paikalliset asukkaat ovat käyttäneet niitä kiukaitten kivinä. Koljonvirrassa on sukellettu aikaisemminkin, mutta tuolloin pohjaan uponneet uittotukit estivät sukeltajia pääsemään kosketuksiin varsinaisen pohjan kanssa. Ensi kesän sukelluksiin tulisikin varata tarpeelliset välineet tukkien poistamiseen. Grönhagen näkee erityisen mielenkiintoisena kohteena Savon uhrilähteet, jotka kuuluvat myös ensi vuoden suunnitelmiin. Hänen mukaansa uhri lähteistä saattaisi paljastua lähes mitä vain, jos näistä varmoja vihjeitä saataisiin. Mikkelin ympäristöstä on ensi kesäksi tarjolla Kyyhkylän rannan pumppaus, joka saattaa tuoda paljon arvokasta tietoa kivikauden Savosta. Kuopiossa urheilusukeltajille riittää puuhaa Kallaveden pohjassa makaavien tykkiveneiden kanssa.

TORNADO PRO-AM

Yksiosainen autoklaaviwlkanoitu ST-puku • Materiaalina 1100 91m2 EPDM-kumiseos • Syöttö-ja poistoventtiilit letkuineen (Apeks) • Kiinteä tai irto neoprene-huppu • Polvi-, vyötärö- ja olkavahvikkeet • Hartiavetokegu (Dynant 83 cm) • KuUetuskassi, paikkaja huoltotarvikkeineen • Värit: sinijpun. yhdistelmä tai musta • Koot: S, M, L, XL

RISTO LÖF

MAXIMUS ULTRA HIGH PERFORMANCE REGULATOR ADVANCED ERGONOM'C DESIGN PROVEN SHERWOOD RELlABILfTY

KIITOS syysliitto ko kousvierailusta ja tervetuloa uudelleen yksin tai joukolla.

Porrassalrnenkatu 9, 50100 tvlikkeli Puhelin (955) 20201

SHERWIIID SCU r

i a

.. 1M 1M II CI

a =

MAXIMUSon

hengitysregulaattori joka on vartavasten suunniteltu vastaamaan 90-1uvun korkeita vaatimuksia. MAXIMUS-regulaattorin ergonominen ja hydrodynaaminen muotoilu, huippukorkea suorituskyky sekä koettu Sherwood "no-nonsense" -teknologia ja luotettavuus tekevät MAXIMUS-regulaattorista kifpai lua vailla olevan regulaattorin, jolla voidaan sukeltaa kaikkialla maailmassa sääolosuhteista riippumatta. Elinikäinen takuu. NEPTO-SUB Oy Ab, Tehtaank. 13, 00140 Hki, puh. 190) 627 770

Eräs raportti

Sukeltajat Vuosi on jälleen kulunut ja on aika tehdä tilinpäätös. Alkuvuodesta näytti, että kausi alkaa huonosti. Heti aluksi sattui muutama painekammio- · tapaus, tosin etelän vesiltä hankittu sukeltajantauti. Unohdettiin kenties, että kotiin on pitkä matka ja korkealla. Myöhemmin kuultiin huhuja oikeusjutusta sukellusvanhinta kohtaan, sekin ensimmäistä kertaa sukeltamisemme historiassa ja nyt ei ollut kysymyksessä hylynryöstö. Sukellusretkillä on ennenkin sattunut onnettomuuksia, mutta että oikeuteen ... Onko sukeltajien määrän kasvaessa laatu laskenut vai ovatko etelän kirkkaat vedet niin kirkkaita, että totuus unohtuu. Kuitenkin on harrastuksemme kaatunut eteenpäin. Meillä on liiton toimistossa nyt uusi "lajike" Koulutus- ja valmennuspäällikkö, liittomme on astunut kalliin askeleen, en tarkoita henkilövalinnassa vaan muuten. Ajatelkaa veljet, lähes 1,8 miljoonaa markkaa budjetissa ja meitä on noin 8000. Se tietää noin 225 mk/ räpyläpari. Jäsenmaksu kattaa 70 mk, valtionapu 27 mk ja loppu on sitten sponsorisopimusten ja muun sekalaisen toiminnan katettava. Toiminnan, jossa avainasemassa ovat toiminnanjohtaja ja tietenkin johtokunta. Lehtemme tuottaa ensimmäisen kerran muutaman satasen voittoa ja se on sentään ilmestynyt yli 15 vuotta. Kiitos näin julkisesti Britalle, joka on pitänyt kasvuhalut kurissa. Toistaiseksi. Myös muu toiminta on kohentunut, erilaisia kursseja on järjestetty ympäri maata, tosin lähes omakustannusperiaatteella. Jäsenmaksua vastaan kun ei montaa koulutustilannetta järjestetä. Mutta, jos jotain haluaa tietää, on siitä tiedosta myös maksettava. Ei voida ajatella, että liitolla on pohjaton pussi, josta vain nostetaan rahaa. Valiokunnille osoittaisin pari moitteen sanaa. Jos matkalippuja tilataan - ne myös käytetään, ellei - NE MYÖS PERUUTETAAN. Toisten vastuuntunnoton rahankäyttö on pois meiltä muilta ja aiheuttaa johtokunnalle turhia paineita. Mutta se noista moitteen sanoista. Kaikesta huolimatta kulunut vuosi oli antoisa, uusia kohteita tutkittiin eri puolilla maata ja varsinkin Järvi-Suomessa saatiin paljon aikaan, löydettiin Astuvansaaren ukko, Suvorovin "kaupunki" ja melkein Saimaan purjelotja. Rannikolla onnistuttiin aloittamaan Trehollskärin hylyn tuhoaminen. Muutaman kymmenen sukeltajan joukko kaksi kertaa päivässä ankkuroimassa suoraan hylkyyn ja viikon ajan, ei voinut olla jättämättä jälkiä. Kaiteet ja suurin osa kansilankutuksesta hävisi hornan tuuttiin. Pian on sekin kaunis hylky muisto vain, kuten aikanaan "Schiller" ja "Alfred". Park Viktorya yritetään tehdä syypääksi Utön rannoilta löytyneelIe öljylle, joka tosin analyysien mukaan ei ole edes samalta vuosikymmeneltä, mutta yritys kuitenkin, takana ehkä ajatus sukelluskiellosta. Näin on, maailma muuttuu, vedenalainenkin. Olisikohan aika, Teidän nuorempien, jo alkaa etsiä aktiivisemmin uusia kohteita, nämä vanhat kun alkavat olla loppuunkuluneita. Eivät kaikki löytymättömät laivat ole liian syvällä tai liian kaukana, ne odottavat meren pehmeässä syleilyssä neitseellisinä löytäjiään, jotka kylmästä kohmeisin, hellin vapisevin käsin kokeilevat kansilankutusta tai kylkeä. Uuden, monta vuotta etsityn kohteen löytämistä voi vain verrata hääy... no olkoon sanomatta. Kaikesta edellä olevasta vähän pessimistisestä tekstistä huolimatta uskon, että ensi kesä korjaa kaiken. Sisämaan järvistä häviää humus, Saimaan purjelotja löytyy jostain lahdesta masto kaadettuna kannelle. Rakkolevä ja hauki palaavat Saaristomerelle. Kesä-, heinä- ja elokuussa ei saaristossa sada kuin muutama tippa öisin. Hyttyset kuolevat ja meri paljastaa salaisuuksiaan meille Wedenalaisten polkujen kulkijoille. Omasta ja lehden toimituksen puolesta, (meillä on taas toimitussihteerikin,) toivotamme Teille kaikille Hyvää Joulua ja tapahtumarikasta Uutta Vuotta. Eka & Co. Muistakaa ensi vuonnakin " Jotain Teiltä jokaiselle meistä! "

Katselin tässä eräänä syksyisenä iltana kesän aikana kertynyttä postia, joka tietenkin on luettu heti sen tultua, mutta pantu sitten sivuun myöhempää tarkastelua varten. Joukossa oli muutama vanhaksi mennyt super-extra tarjous, jokunen kirje, johon olisi pitänyt vastata ja monta numeroa erimerkkisiä lehtiä. Eräs näistä sivuun pannuista ilahdutti vanhan sukeltajan sydäntä. Merihistorian toimistosta oli Leena Sammallahti muistanut, ja ihan omakätisellä nimikirjoituksella varustettuna postittanut silloin painotuotteen Suomen Merimuseon vuosiraportin 1989-1990. Raportti ilahdutti kahdella tavalla, tietenkin kun sen sain ja varsinkin sisällöltään, jota myös härmänkielinenkin pystyi lukemaan. Sisältö oli mielestäni sopivan monipuolinen kertoen niin pinnan päältä kuin altakin eli niinkuin pitää ollakin, jokaiselle jotakin. Ulkoasukin oli suhteellisen mukava, näin ammattimiehenä hiukan ihmettelin miksi lähes IOO-sivuinen opus oli vain stiftattu eikä kunnolla sidottu, mutta sehän on tietenkin sivuseikka, sisältö hän on pääasia. Sisällysluettelon mukaan kirjasessa on seuraavanlaisia kertomuksia: - Seppo Laurell- Merenkulkuhallituksen mittausosaston monitoiminen päällikkö, joka jo monesti ennenkin on ilahduttanut meitä sukeltajia kirjoillaan ja lehtijutuillaan. Kapteeni Laurell kertoo Majakkaalus Kemin monivaiheisen tarinan kadehdittavalla tarkkuudella. Tekstistä huomaa, että hän on todella tutkinut asiaa. Nostaisin hattua, jos sellaisen omistaisin. - Ruotsinsalmi on myös mukana, ' Rainer Mattson kertoo taistelusta, St Nikolaista ja koko historiasta tavalla, joka hämmästyttää vanhaa merenpohjan tonkijaa. Vuosien varrella olen lukenut monta lehtijuttua asiasta, mutta joko toimittajat eivät ole saaneet tietoja tai eivät ole ymmärtäneet mitä ovat etsineet. Tietenkin, ei historia sinällään kiinnosta kesälomalla olevaa lukijaa, pitää olla joku sensaatio, "St Nikolain uuni poltettu " tai vastaavaa. Rainer Mattson antaa yhteenvedossaan kuitenkin hyvin selventävän kuvan koko tapahtumasta taustoineen. - Marja Pelanne on omassa kirjoituksessaan paneutunut I600-luvun tuomiokirjoihin opastaen miten niiden antamia tietoja voidaan käyttää lähteenä talonpoikaispurjehduksen tutkimisessa. Kokemuksesta tiedän, että tuomiokirjat ovat mielenkiintoista luettavaa, vaikeus on ettei ek-

sänä heikohkoksi lisää kalustoa ja kokemusta tarvittiin. Ruokolahdella, muutamassa muustutkittiin I">HTn-nhul ",-,,-,,,,,,,"'UJ." kuuluisaa Saimaan purlellonaa. oliko se oma 1">1\1">1''''''',..,.,,.,n_ ylelsnum kaikille ...." ..·"''''110

.'~~.A~_'A~

esiintulleen takuvailee tutmuunmuassa oletoteaa sa,,,,,/n " .. L"ct"",,,> kaivelsu}{elt:aJ,UO][l. Vanhat tuomiokirjat ovat 1600-luvulla tettu käsin vanhalla ei kieli silloin ollut varmaa. IT'r'H.-·'t vielä saivat ... ",llvvr> ..,,~n "",I;',.."

!JUJ.fi.U,""U

POltt<lLJlen so-

Sitten onkin vuorossa Leena Sammallahden tekstiosuus Mulanin hylystä ja tilanneraportti sen tutkinnan tämän hetken vaiheesta. Koko nnlvul.. iin nousi tietoisuuteen muutama vuosi sitten, kun huhut kertoivat parissa itäisessä rannikkokaupungissa, itäisessä ainakin Saaristomeren Helmestä, Turusta katsoen, kaupatuista mielenkiintoisista esineistä. Sammalahti kirjoitti aluksi, että hylky tunnettiin jo 70-luvulla mutta Museovirastolle se ilmoitettiin vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin. Kuinkahan on, ne hylkyilmoitukset kun 70-luvulla tuntuivat katoavan Kankkulan kaivoon. Lähetit mitä hyvänsä niin vastinetta ei tullut. No se ei muistella menneitä, nekin asiat ovat parantuneet. Mutta asiaan. Sammallahti kertoo ensin mittauksesta, siitä mitä ral<~enteesta on saatu selville ja tietenkin nostetuista tai paikallistetuista esineistä. Teredo Navaliksen ovat tehneet kanssa mahtavan mitaten koko tut.kirnuksen ajan. Se on nostettu, on luetteja annettu Museoviloitu, raston hellään huomaan eikä kuten nostettu tavara kiilloitettiin po,ral:en reikiä kauniin asurit."t1,iin selvittää vaI;. ml:stusarne, .--~~.J A"'., ~ oli kait suuri

Uln.t:>11rii ja työtä ... - Riitta on saanut osalleen Laivasta mllSec[)n~iyt1teIJTn v,nu-',,..n_ vedon, jossa hän muutamalla sanalla laivamuseotoimikunnasta ja koko näyttelyn sisällöstä. Lähes luettelonomaisesti hän tekee selkoa niistä voidaan mietinnön mukaan museoitavaksi jo museoina lisäksi. Moni kaupunki haluaisi oman nimikkolaivansa Turun lisäksi. Kemi haluaisi majakkalaiva Kemin, Kotka jäänmurtaja Tarmon ja Helsinki tietenkin haluaisi museoida koko telakan, oli se sitten Suomenlinnassa tai mahdollisesti vielä lähempänä. Tosin Masa Yardsilla tehdään vielä töitä mutta merkit ovat jo nii ilr'''lH,(~ii Lopuksi, vaan ei arvottomasti kertoo vanha Juhani von Grönhagen mitä hänen johdollaan on Järvi-Suomessa saatu aikaan. J uhanin SavonlinPenaan, alkoi siellä rustettiin Saimaan PurjehduslnUSeC)yhdistys, aloitettiin vedenalaisten kohteiden inventointi ja samoin linnoitusten Vuonna sukellus leiri ",U'JU.l.UU\AU.''''U

näin olen edellä selostanut erään sisältöä vähän enemmänkin lähinnä sen että olen huomannut etteivät kys;ukieltGlJat osaa tai halua lukea nettua sanaa. Ei se ole tajien on.gelmala koko nul.r"';,",,,,>"> SU1CU[)01'ven kin kenlaiset tilastot tavat meille laisia kohteita. t'Uhmtaan tä sukeltaminen itsensä suJl<:eltarms,en vuoksi on hieno homma, niin varmasti onkin, ei painottomana vemista valohämyisessä dessä voita mikään, se riittää moneksi vuodeksi ja monelle varmasti ainoaksi tutustumiseksi vedenalaiseen maailmaan. Mutta osa meistä haluaa tehdä muutakin kuin vain Sukeltaminen on väJlkatpp,ale .. ~4.'~_"A muun asian Oli se sitten arkeologia, valokuvaus tai tain muuta. Ja silloin alkaa tiedonhalu yhtenä koosteena meriarkeologiasta ovat juuri Merihistorian toimiston raportit, ne eivät ole olleet saatavilla tai parel1l1mmkin niistä ei ole ovathan ne olleet alk:alSerntmlU aina kolmannella kotimaisella kielellä. Muita onkin sitten jo ainakin suomeksi. Eka Metsävuori

HUOMIO!

Yksi sadastatuhannesta suurkisatarinasta Onko kaikilla nyt varmasti passit mukana? Tämän välttämättömän tarkistuksen jälkeen nousivat kaikki yhdeksän norppasukeltajaa; Joonas, Sheriffi, Juha, Mikko, Tommi, Jere, Jyri, Ari, Suski sekä epätoivoinen ohjaajamme Mauri paikallisjunaan kaikkien tuikitarpeellisten romppeiden kanssa. Matka Suurkisoihin oli alkanut, eikä kukaan vielä aavistanut seuraavien viiden päivän melskettä ... Helsingin asemalla Mauri kokosi laumansa ja vyöryimme alas metrolle. Tuossa tuokiossa oranssi mato hujautti meidät Sörnäisiin, josta läksimme kiskomaan kassejamme kohti Aleksis Kiven ala-yläastetta. Koululla - joka muuten vaikutti äärettömän kolkolta, ainakin koulunkäyntiin - meidät jaettiin kuin lampaat. "Ne kahdeksan poikaa ja ohjaaja menevät kerrokseen kolme, ja se yksi tyttö menee kerrokseen neljä. "Ei ollut helppoa olla ainoa naispuolinen siinä porukassa, sen todistivat myöhemmin eräiden rasvaiset 'vitsit", mutta olin päättänyt selviytyä hengissä. Illalla läksimme avajaisiin Stadikalle. Meteli oli huumaavaa, kun me kaikki kymmenettuhannet kisalaiset huusimme, taputimme, kolistimme ja ravistelimme tölkkejä illan kuumuudessa. Aplodeihin oli aihettakin, sillä näimme lajien esittäytymisen ohella kahden kuumailmapallon lähdön aina täyttämisestä köysien irroitukseen, sekä uusien lajien, mm. koiravaljakkohiihdon näytöksen. Kellekään ei varmasti tullut ikävä kotiin siinä näytelmässä. Seuramme imagoa oli piristämässä keltainen banderolli. Seuraavana aamuna .kello 7 kömmimme "virkeinä" aamu palalle. Luvassa oli päivä Villingissä Helsingin saaristossa. Lukuisin kulkuneuvoin selvisimme satamaan. Entäs vene? Se tuli sentään, puolen tunnin odotuksen jälkeen. Mutta että olisimme päässeet kyytiin? Ehei, ei tietenkään. Vain puolet sukeltajista mahtui alukseen, me loput jäimme kuin nallit kalliolle odottamaan seuraavaa kuljetusta. Joka tuli tunnin kuluttua. No? mitäs pienistä ... Villingissä oli mahdollisuus uida ja sukelleIla hyisessä merivedessä (jota muutamat rohkeat harrastivatkin), lainata måf: käpukuja, hiihtää vesisuksilla, pullkoa ponttooneita (sori Kata), pelata sählyä & tehdä muuta enemmän tai vähemmän valvojien mieliä ylentävää puuhaa. Räpyläalus vei meidät risteilylle Villingin ympäri. Ateriankin söimme saaressa. Illalla sitten se tärkein eli Linnanmäen reissu. Vanha Lintsi-parka nat

tisi liitoksissaan, mutta teki tehtävänsä, eli hauskaa oli (ylikivaa, sanoisi Bothnia Gulf Diver), vaikka kaikkiin laitteisiin ei vaivautunutkaan jonottamaan puolta tuntia. Siellä myös ilmeni, että Joonas oli sairas ja diagnoosi tarkentui myöhemmin angiinaksi. Suuri seikkailija-parka joutui matkaamaan samana iltana kotikonnuille. Muita sairastapauksia ei keskiuusmaalaisilla ollutkaan koko leirin aikana, eräitä tosin vaivasivat krooniset ilmavaivat. .. Huvittelu loppui perjantaiaamuna, kun puoliunessa kolistelimme ratikalla (lue: Nyssellä) yhden pysäkinvälin uimahallille Norppa-ralliin. Kilpailu suoritettiin joukkueittain, ja siihen kuului henkilön kuljetusta renkaan päällä, uintia pelastusliivein varustettuna, pingispallon kuljetusta, kiekkojen siirtämistä, koripalloa reunalta veteen ja päinvastoin sekä teoriakoe "Mikä on Obelixin koiran nimi?" & muita välkkyjä kysymyksiä. Emme voittaneet rallia, mutta sehän on vain elämää ... Iltapäivä oli varattu muihin lajeihin tutustumista varten. Halusimme noudattaa leiriohjelmaa, joten piipahdimme Korkeasaaressa villien eläinlajien luona ... Suurin osa lähti kuitenkin innokkaina sukeltajina Espooseen Serenan vesipuistoon. Kello kuusi samana iltana uimahallilla kilpailtiin 25 metrin sukelluksessa ja sadan metrin perusvälineuinnissa. Silloin viimeistään huomasimme, että leiri oli muutakin kuin lomaa. Rättiväsyneinä osallistuimme vielä kisadiscoon Messukeskuksessa, jonne oli järjestetty muutakin puuhaa kuin tanssimista, mm. skeittausja graffitimaalausnäytöksiä, jokin huvipuistohärveli, johon oli jumalaton jono sekä tietysti juomista ja naposteltavaa. Sukelluksen lajinäytös nähtiin lauantaina uimastadionilla. Halukkaat saivat kokeilla hyppylautoja. Muutamat naperot hyppivät noin vain huvikseen kymmenestä (!) metristä altaaseen. Aurinko grillasi armottomasti katselijoita, ja ainakin allekirjoittanut sai sen kokea. Suurkiitokset vaasalaisille, jotka neuvoivat ja auttoivat palaneen ihon ensiavussa! Kisakulkue oli Suurkisojen mieleenpainl-lvin tapahtuma. Eikä ihme, eihän sitä joka päivä pääse marssimaan keskelle Mannerheimintietä ja vielä huutaa kailottamaan täyttä kurkkua ilman että virkavalta/ kiItit valkotakkiset miehet puuttuvat peliin. Varsinkaan kun otsalla on maski ja käsissä räpylät...

Rovaniemeläiset vetivät kulkueessa kumivenettä, jossa oli mm. paineilmasäiliö. Siihen liitetyllä torvella saatiin Helsinki raikumaan. Toivottavasti pääministerin korvat säilyivät ehjinä .. Aina torvisoolon jälkeen kaj ahti kaikkien sukeltajien yhteinen iskulause "APUVA! Happi loppuu!", jonka jälkeen kuului vai meampana joistain suista "Pierettääl" (ruokana oli ollut hernekeittoa). Katsojia oli kadunvarsilla tuhansia ja seurat esittäytyivät huutelemalla omia tunnuslauseitaan. Reilussa urheiluhengessä jotkut väsäsivät nasevia mainospaloja myös muille seuroille, kuten "Sukella poronlantaan liity Rovaniemen Urheilusukelta: jiin!". Kyseisen seuran jäsenet ymmärsivät yskän ja nämä mainosmiehet saivat pian kuulla vihjauksia Seksi-Uudenmaan sukeltajista ... Jalat rakoilla ja kurkut käheinä saavuimme marssin päätepisteeseen Kaivopuistonrantaan, josta meidän tosin oli marssittava vielä takaisin, ei onneksi koko matkaa. Illalla vahtasimme telkkarista kisakulkuetta. Ohjaaja ei saanut suurimpia sympatioitamme, kun oli jättänyt urheilusukeltajat kokonaan pois kuvasta. Apuva-huutomme kyllä kuului, mutta silloin kamera kuvasi rugbyn pelaajia. No, olimme joka tapauksesa ottaneet viestin vastaan ja olimme kaikki sankareita, mutta sinä iltana kaikki nukahtivat heti kaivauduttuaan makuupussiin. Sunnuntaina oli jo lähdön tunnelmaa. Aamu-uinnin jälkeen suuntasimme jälleen Stadionille päätösjuhlaan. Ohjelmasta suurin osa oli voimistelijoiden kuvionäytöksiä, vauhdikkaampaa puolta edustivat ralliautot ja kouluratsastus. Hauska havain- , to: hevoset sontivat voimistelijoiden lepopaikalle... Vielä käväisimme tutulla koululla hakemassa tavarat. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo Rautatieaseman tungoksessa odottelemassa junaa, joka saapui aikanaan. Sinne jäivät Harrin 17999 Donna Mobilea, tonnikalavuoka, Grandimehut aamuiset vessajonot ja kaikki kiv~t kaverit. Nähdään vuoden päästä, seuraavissa Suurkisoissa!

Susan Heikkinen Keski-Uudenmaan Sukeltajat r.y.

Laitetekniikka valiokunnan hyväksymät säännöt

Vuoden Sukelluskuva kilpailu paperi kuvat pohjustettuina. Suurin koko 30x45 cm.

Organisaatio 1.1 "Vuoden sukelluskuva" -kilpailut järjestää Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry (SUSL) tai sen johtokunnan hyväksymä seura joka anoo kolmea kuukautta ennemmin kilpailun järjestämistä. Kilpailu järjestetään vuosittain edellisen vuoden sukelluskuvista tammi-helmikuussa. 1.2 SUSL:n laitetekniikkavaliokunta nimeää tuomarineuvoston vähintään kolme jäsentä ja sihteerin. Tuomarineuvoston enemmistö päätös on lopullinen. Osanottajat 2.1 Kilpailu on avoin SUSL:n jäsenseurojen jäsenille. Jako ryhmiin 3.1 Luokka A Väripaperikuvat, koko vapaa mutta suurimmat mitat 30 x 45 cm. Kuvat tulee olla pohjustettuja. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden. 3.2 Luokka B Väri diat kehystettyinä lasilla varustettuihin kehyksiin. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden. 3.3 Luokka C Makrodiat kehystettyinä lasilla varustettuihin kehyksiin. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden. 3.4 Luokka D Kuvat Suomenrajojen ulkopuolelta dia tai paperi. Diakuvat kehystettyinä lasilla varustettuihin kehyksiin ja

4. Kuvia ja filmejä koskevat vaatimukset 4.1 Kuvat tulee ottaa Suomen vesistöissä vedenalla (Ei allas ja akvaario) Myös luokån 3.4 kuvat tulee ottaa avovesistöissä vedenalla. 4.2 Kuvat, jotka aikaisemmin ovat osallistuneet tähän kilpailuun tai jotka on palkittu muissa vastaavissa kilpailuissa eivät voi osallistua kilpailuun. 5. Arvostelu ja palkinnot 5.1 Tuomarineuvosto palkitsee kilpailun parhaat kuvat kussakin luokassa kulta-, hopea- ja pronssimitalilla. Tuomarineuvoston tulee arvostelupöytäkirjassaan antaa luonnehdinta voittaneista kuvista samoin kuin yleisluonnehdinta kilpailuluokista. 5.2 Kilpailuluokassa tulee olla vähintään kolme osanottajaa jotta luokassa voidaan jakaa palkintoja. Jos kyseessä on kuitenkin erittäin korkealaatuinen kuva tai useampi voidaan tämä sääntö sivuuttaa. 5.3 Tuomarineuvosto voi jättää palkinnot jakamatta luokassa, jossa kilpailukuvien taso ei ole riittävän korkea. Tuomarineuvoston tulee tässä tapauksessa antaa selvitys asiasta. 5.4 Tuomarineuvoston tulee arvostella ja päättää vuoden sukelluskuvat SUSL:n kevätkokoukseen mennessä jossa tulokset julkistetaan.

6. Järjestäjän oikeudet 6.1 Järjestäjällä on oikeus julkaista kilpailukuvia Urheilusukeltaja- lehdessä ilman korvausta kuvaajalle. 6.2 Järjestäjä voi myöskin asettaa kilpailukuvat näytteille lyhyeksi aikaa kil pail un jälkeen. 6.3 Järjestäjä voi kopioida kuvat omaa myöhempää käyttöä varten. 7. Järjestäjän vastuu 7.1 Järjestäjällä ei ole minkaänlaista vastuuta vahingosta joka voi kohdata kilpailuun lähetettyjä kuvia ellei voida osoittaa sen johtuneen järjestäjän törkeästä huolimattomuudesta. 7.2 Järjestäjän velvollisuus on pitää hyvää huolta kilpailuun lähetetyistä kuvista sekä palauttaa ne alkuperäisissä pakkauksissaan 30 päivän kuluessa tuomari neuvoston julkaistua kilpailun tulokset. 8. Osanottajan vastuu Kaikkiin kilpailuun osallistuviin kuviin ja dioihin tulee olla merkittynä luokka ja kuvan nimi. Lisäksi pitää kuvat/diat varustaa nimimerkillä. Kilpailukuvien ohessa järjestäjälIe toimitetaan suljettu kirjekuori, jonka maskissa on nimimerkki ja sisällöstä selviää kuvaajan nimi, osoite sekä sukellusseura.

VUODEN S·UKELLUSKUVA Q) 1990 Q) KAIKKI SUKELLUSKUVAUSTA HARRASTAVAT OTTAKAA OSAA!!! SARJAT: katso uudet säännöt lehdestä. KUVIEN PALAUTUS: 28.02.1991 mennessä liiton toimistoon. TULOKSET julkistetaan SUSL:n kevätkokouksessa. Laitetekniikka valiokunta 13

Suomen sukelluskuvauskilpailu 1989 Syyskuisena lauantaiaamuna kokoontui joukko sukellushenkisiä "sammakkomiehiä" Kotkan Ruununmaan laiturille lastaten sukellus ja kuvauskamansa M/AUX VIVANin kannelle. Tervetulo- infopalaverin jälkeen Valmetin jysähti käyntiin ja köydet lensivät irti laiturista. Säätietojen mukaan oli parasta suunnata kohti itää koska tuulta ennustettiin 7-10 mls etelästä. Noin neljän tunnin ajomatkan aikana kukin kilpailija kokoili kamerasysteemejään ja laati mielessään kuvaus suunnitelman sekä objektiivi vaihtoehdon. Jokaiselle jaettiin ensimmäisenä kuvauspäivänä mustavalkoinen 100 ASA:n filmi by AGFA. Ruutuja oli käytettävissä 36 kpl. N. klo 13.50 laskettiin ankkuri Koivuluodon etelä puolelle ja ilmoitus että kuvauskilpailu alkaisi klo 14.30 sääntöpalaverin jälkeen. Sääntöpalaveri pidettiin sen vuoksi koska nämä kilpailut olivat Vesikkojen erityis-sääntöjen mukaiset ne saattoivat poiketa muista vastaavista kisoista. Kilpailuajaksi sovittiin 4 tuntia mikä on kilpailun minimi aika ja että filmirullat oli palautettava samana iltana klo 21.00 mennessä kilpailuyhdyshenkilölle. Samaten ilmoitettiin kilpailualueen rajat. Vivanin merkinanto tykin laukaus ilmoitti kilpailun alkaneeksi. Seuraa-

van neljän tunnin aikana kwvaaJat sommittelivat tulivat lillä täyttämään laitteensa, vaihtamaan linssiä ja kun filmirullat alkoivat vaihtoivat kameransa saunan Ilta kului grillin itsevarmat kuvaajat kehuivat otoksiaan vaikka niitä ei oltu vielä kehitettykään, yrittäen lannistaa muita huumorin säestyksellä. Ennen puolta yötä saapunut sade ajoi viimeisetkin kannen alle ja sukeltamaan nukkumapussin sisuksiin. Sunnuntaina enemmän tai vähemmän punasilmäiset sammakkohenkilöt kokoontuivat aamiaispöydän antimien kimppuun ja samalla tiedotettiin päivän tapahtumista. Eli päivän kisasarjana olisi väripaperi ja ruutuja per käytettävissä 24. Kisa aika sama neljä tuntia ja koska pitkämatkalaisten takia olisi oltava ajoissa rannassa aloitettaisiin puolen tunnin päästä. Filmit kameraan, akut salamoihin, kannelle puku päälle, laitteet selkään ja veteen. Kirkas auringon paiste avusti kuvaajia varsinkin pintakuvissa sekä tyyni meri helpotti tuomarityöskentelyä pinnalla pikkuveneissä. Nopeimmat valottivat filminsä vajaassa tunnissa ja hitaimmat vai pitäiskö sanoa että ne jotka keskittyivät asiaan kuluttivat lähes koko neljätuntiset.

Viimeisen sukeltajan kivutessa laivaan nostettiin ankkuri ja paluu kohti Kotkaa alkoi. Kotimatkalla pestiin kamerat huollettiin sukellusvälineistö sekä palautettiin filmirullat. ltirl,,"cftilti eli tässä Vesikot ja kuvat vakiokokoon postittaen ne ilman negoja kilpailijoille. Kuvista kisailijat valitsivat kummastakin luokasta kolmen sarjan pohjustaen ne kokoon A5 sekä varustaen ne hyvillä nimillä. Marraskuussa Suomen Urheilusukeltajain Liiton syyskokouksessa valitsi viisihenkinen raati (kaikki maalikkosukeltajia) parhaat kuvasarjat ko. luokista. Tulokset: 1. Vesa Niemi MV kuvat 2. Pekka Perätalo 3. Edvin Malsten Paras kuva Vesa Niemi Värisarja 1. Pekka Perätalo 2. Petteri Tuunainen 3. Edvin Malmsten Paraskuva Petteri Tuunainen Sukellusseura Vesikot ry Kouvola Kiittää seuraavia yrityksiä kilpailun tukemisesta: AGFA oy (filmit + palkinnot) U rsuk Oy (palkinnot) Divemarin (palkinnot) Kuva -Mankinen (palkinnot)

OSOITTEENMUUTOSKAAVAKE vuodessa; toivomme seurojen yhteys henkilöiden

MlluttaJan nimi Entinen

Puh.

UOTEIS-NORJ

HUOMIO HUOMIO

. Sukeltajat

B A

R M A Vertaansa vailla oleva sukelluskeskus pienille ja suurille ryhmille. Sijaitsee Norjan Luoteisrannikolla, jossa vallitsee Pohjolan parhaimmat sukellusolosuhteet. Erinomainen näkyväisyys meressä, harvinainen kasvi- ja kalakanta. Hylkysukellus mahdollista vain parin minuutin päässä sukelluskeskuksesta. Soita tai kirjoita, jos haluat lisätietoja ja hintoja .

N S K R

KUTEN TUNNETTUA, OLEMME ME

URHEILUSUKELTAJAT

S T A

V N E S

EET MUKAN HElDÄN PROJEK EISSAA NYT MERIMUSEOLAlSET PYYTÄvÄT YSTÄVÄN APUA - ON VAlKEA TEHDÄ JUHLANÄYTTELYÄ ILMAN MATERIAALIA JOS TE LLÄ ON KUVIA TAPAHTUMISAIN

K N A K K E N

Stavnesin edut: 1. Edulliset hinnat. Pohjolan edullisimmat? 2. Stavnesissa on uskomattomat sukellusmahdollisuudet suoraan rannasta ja kaikissa sääolosuhteissa. 3. Erinomainen valaistus yösukelluksia varten. 4. Määräät itse sukelluspaikan ja -ajan. 5. Tarvitsetko opasta johonkin sukelluskohteeseen? Järjestämme sen maksutta. 6. Stavnes sijaitsee eristäytyneenä muusta maailmasta, mutta on samalla vain 10 minuutin venematkan päässä Kristiansundin vilkkaasta keskustasta. Kauppa-, ravintola- ja discomatkat hoidat itse veneellä silloin, kun se parhaiten sinulle sopii.

MERIMUSEO TÄYTTÄÄ VUOS A KEVÄÄLLÄ 1991

TA, MUUTAHAN EI SAA OLLA. SOITTAKAAPA 90-135 5379

S T

R Ö M S H

L M E N

KOKEILE SINÄKIN VIIKKOA STAVNESISSAI

Stavnes Dykkersenter EDUSTAJA SUOMESSA

t1'VERIGOOY Kari

Paatsamankuja 1 D 20 362 0 Kangassala Puh. 931- 92 454 Auto puh. 949-2353 13

LOMALINJA OY HOUDAY TOURS Ltd EDUSTAJA SUOMESSA Kari Veijola Paatsamankuja 1 D 20 3 <220 Kang ala Puh. 931- 924 4 Auto puh. 949-235 313

ILTAISIN

PETTERI GORSCHELNIK

ILTAISIN

JÄ 1$ 1A .NKATU 11

37620 VALKEAKOSKI PUH. 937·42777

9VERIGOOY

kellu kumppanisi

SUSL:n syyskokous

Valtikka HelenalIe SUSL:n strategiana nuoriso, tehokkuus, turvallisuus

Mikkelissä äänestettiin uusi ja tuoreenkarhakka puheenjohtaja sukeltajille: helsinkiläinen toimitusjohtaja Helena Jaatinen luotsaa liittoa seuraavat kaksi vuotta. Jaatinen voitti Reino "Reppu" Mustalammen äänestyksessä selvästi vajaan kahden kolmasosan enemmistöllä. Numerot olivat 224-163, kun 40 äänivaltaista kerhoa tai seuraa osallistui äänestykseen. Helena Jaatinen on SUSL:n ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja, mikä sai heti liikkeelle vitsailun ompeluseurasta. Liiton työvaliokunnassa jo toimineen Helenan otteet viittaavat kuitenkin kehittyneempään puikonkäsittelyyn kuin kutomiseen. Reppu Mustalampi ehti olla liiton johdossa yhden kaksivuotiskauden. Uusi puheenjohtaja on H O:n aktiivisukeltajia 80-luvun puofiVälistä, yhden tähden kouluttaja, Merimieseläkekassan toimitusjohtaja ja - pitää kai sekin mainita - perheenäiti. Helena on sillä tavoin harvinaisuus kattojärjestö SVUL:n kentässä, että naispuheenjohtajia on tähän saakka ollut vain ns. perinteisissä naisurheilun liitoissa. Urheilusukeltajien rekisteröityneestä n. 8000-päisestä joukosta on naispuolisia dyykkareita kymmenisen prosenttia. Liiton johtokuntaan valittiin erovuoroisten tilalle Rauno Vihriälä Rovaniemeltä, Jorma Kervinen Kuopiosta (uusi), Jaakko Salo Vaasasta (uusi) ja, Mona Sundman Porvoosta sekä varalle Roy Nurmi (Urheilusukeltajat) ja Erkki Syrjälä (Kraaterisukeltaj at). Strategia nelivuotiskaudeksi Syyskokous hyväksyi liitolle ensimmäistä kertaa toimintastrategian pitkälle aikavälille. Vuoteen -94 ulottuva suunnitelma nojaa Liiton toiminta-ajatuksella, eli terveiden elämäntapojen ja turvallisen sukeltamisen edistämiselle. Strategian päähuomio on nuorisotoiminnassa, korkeatasoisessa ja yhtenäisessä koulutuksessa ja kilpaurheilussa. Koulutusjärjestelmän kehittämisessä on jatkossakin keskeisintä turvallisuuskasvatus. Sukellusalan lääketieteellinen ja tekninen kehitys kulkee vauhdilla. Tätä kehitystä seurataan ja siihen osallistutaan, kuten parhaillaan yhteistyöprojektina antihistamiinitutkimuk~ssa.

Tilastot: taulukot mikroja turvallisempia

saa esimerkiksi kuljetuksen ajaksi panna niin, että pää on alempana kehoa. Sellainen asento ei auta lisäämään aivojen verenkiertoa, mutta voi pahentaa tilaa, jos on pieniä verenvuotoja. Myöskään aspiriinin käytöstä ei ole mitään myönteistä näyttöä vaikka sitä on suositeltu varmaan parikymmentä vuotta. Sen sijaan aspiriinikin voi aiheuttaa lisäverenvuotoa ja peittää taudin oireita.

Syyskokouksen yhteydessä mikkeliläiset juhlivat 20 toimintavuottaan, ja pidettiin sukeltajapäivät, joilla kuultiin pari kiinnostavaa esitelmää. Sukelluslääkäri Seppo Sipinen esitteli amerikkalaisia tilastoja sukellusturmien luonteesta ja taustoista. Aiheesta on luvassa perusteellisempi juttu lähiaikoina Urheilusukeltaja-Iehdessä. Seuraavassa nmutama poiminta Sipisen esityksestä. USA:n tilastojen mukaan sukellustietokoneet olivat käytössä jonkin verran useammassa turmaan johtaneessa sukelluksessa kuin pelkästään sukellustaulukkojen mukaan tehdyssä, turmaan johtaneessa sukelluksessa (taulukot olivat US-Navy -taulukoita). Sukellustietokoneiden heikot alueet ovat tilastojen perusteella uusintasukelluksissa, syvissä (yli 80 jalkaa eli n. 26 metriä) sukelluksissa ja useamman peräkkäisen päivän sukelluksissa. Mikrot eivät vielä osaa laskea kunnolla kertautuvaa typpikuormaa.

Saimaa-tutkimus tarvitsisi rahaa Saimaan museon johtaja Juhani Grönhagen esitteli järviarkeologian nopeaa kehitystä Saimaa-tutkimuksen näkökulmasta. Saimaan vedenalainen tutkiminen alkoi viisi vuotta sitten, ja mm. viime kesänä siinä edettiin jo kansainvälisestikin mittaviin tuloksiin. Ristiinan Yövedeltä löytyi meripihkainen koru tai kulttiesine eli Astuvan Ukko. Sen avulla voi löytyä merkittäviäkin uusia näkökulmia kivikauden elämänmenoon nykyisen Suomen alueella. Saimaassa on Grönhagenin mukaan 80 luetteloitua hylkyä. Se on alueen aiempaan tuntemattomuuteen verrattuna paljon. Savonlinnan maakuntamuseon yhteydessä toimiva Saimaan museo jatkaa järviarkeologista ja muuta tutkimustyötä. Varojen puute tosin haittaa mm. sillä tavoin, että osa aktiivipanoksesta menee välttämättömän rahoituksen haalimiseen. Kunnat ja valtio eivät vielä ole heränneet.

Hoitoviive pahentaa vaurioita Sukeltajantaudin hoidossa on tärkeää saada potilas painekammioon mahdollisimman pian. Tilastoissa näkyy viive sukelluksen päättymisestä hoitoon pääsyyn melkoisena, varsinkin silloin kun ei ole muita kuin sukeltajantaudista johtuvia oireita. Oireitten havaitsemiseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, oireita ei aina edes tunnisteta, eikä niihin välttämättä heti uskota. Mitä pidemmälle hoidon aloittaminen viivästyy, sitä suurempi on riski saada pysyviä keskushermoston vaurioita. Vakavan sukeltajantaudin oireita ovat: väsymys, sekavuus, epätodellinen olo, huimaus, horjahtelu, paha olo, muisti-, ymmärrys- ja puhehäiriöt, keskittymisvaikeudet ja päänsärky. Myös ruokahaluttomuus, selkäydin- ja aivo-oireet ja hengitysvaikeudet kuuluvat oirelistan vakavampaan päähän. Sukeltajantaudin ennaltaehkäisyä: paljon nestettä ennen sukellusta, ei alkoholia (krapula lisää sukeltajantaudin riskiä), ei auringonottoa ennen sukellusta. Lisäksi Sipinen kertoi pari asiaa, jotka ovat uusimman tiedon mukaan täysin päinvastoin kuin on aiemmin opetettu. Sukeltajatautipotilasta ei

Juha Sihvonen

SUKELLUSVANHINKURSSI

Järjestäjä: Sukellusseura Simppu Hinta: 420 mk, sisältäen opetuksen ja materiaalin Opettajina toimivat Mika Pohjonen, Jouko Laitinen sekä Kalevi Flinck. Pääsyvaatimuksena kurssille CMAS ** sukeltajatodistus. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Tuomo Erkkola p.t. 924-15 651 Tarkemmat tiedot lähetetään ilmoittautuneille.

Haloo, haloo puhelu toimistosta löytyy uskomattoman palj on saman nimisiä henkilöitä, joten jos haluat vakuutuksesi vain itsellesi ole huolellisempi lomaketta täyttäessäsi. Kilpailijoilla tulee sääntöjen mukaan olla voimassa oleva kilpailulisenssi, tarkistusten yhteydessä huomataan jatkuvasti puutteita. Vakuutusyhtiö Pohjola lähettää tammikuun aikana jokaiselle, jolla lisenssi on ollut uuden maksukuitin, uusille jäsenille lomakkeita voi taas tilata toimistosta. Älkää käyttäkö vanhoja 1990 lomakkeita. Thrvaköydet

Vakuutusasiaa

Sukeltajien/Kilpailijoiden lisenssilomakkeiden täyttämisessä ilmenee usein epätäydellisyyksiä, varsinkin osoitteet ja sos. turvatunnukset puuttuvat. Vakuutusyhtiö ei voi kirjata maksuja, jotka ovat näin epätäydellisiä, sillä sos. turvatunnus toimii vakuutuksen numerona. Joukostamme

Uusille jäsenille voi korttitilauksen yhteydessä tilata turvaköydet, jotka ovat edelleen ilmaisia. Turvaköysiä voi myöskin ostaa tarvittaessa hintaan 40 mk. CMAS-kortit

Korttien toimitusaika on kaksi viikkoa' varautukaa olemaan riittävän aikaisin yhteydessä seuranne koulutusvastaavaan.

Uppopallon tuomarikortit .

Huomioikaa, että A-tuomarikortit vanhenee, kahden vuoden välein. Seurat anovat tuomarikortin uusimista uppopallovaliokunnalta. Tuomariasioista vastaa Ari Wahlberg, Maunukselantie 8 F 53 45700 Kuusankoski, 951-46556, jolle anomukset lähetetään. Uppopallotuomareista on jatkuvaa pulaa, ottakaa yhteyttä Ariin, jos haluatte joko B- tai C-tuomarikurssin alueellenne. Kaikkien pelaajien olisi hyvä käydä vähintäin C-tuomarikurssi. Kiitos kuluneesta vuodesta, kanssanne on ollut ilo työskennellä. HYVÄÄ JOULUA JA TURVALLISIA SUKELLUKSIA ENSI VUODELLE! Brita

SO;:~Oi(ellaa: ,~

SIPINÖIT--

Puoli vuotta SUSL:n koulutusja valmennuspäällikkönä on takanapäin. Aika on kulunut nopeasti ja lienee ensimmäisten niin risujen kuin ruusujenkin aika. SUSL:n alaiset kilpailulajit (räpyläuinti, sukellus suunnistus, uppopallo) ovat tulleet tutuiksi allekirjoittaneelle ko. lajien valmennusleireillä. Urheilijoiden asennoituminen harjoitteluun on kaiken kaikkiaan ollut melko hyvää. Kuitenkin urheilijan on syytä selvittää itselleen asettamansa tavoitteet ja päämäärät lajissaan: " Jos et tiedä mihin olet menossa, kaikki tiet vievät sinne." Kaikessa harjoittelussa, lajista riippumatta on oltava selkeä suunnitelmallisuus. Kaikenlainen epämääräinen "puuhastelu" kuluttaa turhaa niin urheilijan omia kuin hänen tukijoidensa (valmentajat, perhe voimavaroja. En tee jakoa harrasteja kilpaurheilun välillä, kos a mieles-

täni molemmat ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä niin suomalaisen urheilusukelluksen kuin yksilön oman psyykkisen kehityksen kannalta. Kuitenkin on huomattava, että pyrittäessä kansainväliselle huipputasolle tulee urheilijan ajatella ja käyttäytyä kuin urheilija sekä näyttää ulospäin hyvin harjoitelleelta ja hyväkuntoiselta henkilöltä. Samat "lainalaisuudet" pätevät myös kansallisella tasolla. Oman kansallisen sukellusurheilutason nostamisella luomme valmiuksia kohdata myös kansainvälisten kilpakenttien asettamat haasteet. Suurimpana ongelmana ja kilpalajiemme kehityksen jarruna on innostuneiden ja pätevien ohjaajien/ valmentajien puute. Mielestäni sanaan valmentaminen liitetään turhaan käsityksiä "poppakonsteista" , joilla urheilija saadaan tekemään halutunsuuntaisia asioita. Ohjaaminen

ja pidemmälle vietynä valmentaminen on ihmisten tekemää työtä ihmisten parissa. On totta, että tieto on ainoa lopullinen auktoriteetti mutta hyvin usein asiasta aidosti innostunut ja kiinnostunut ohjaaja/valmentaja saa ihmeitä aikaan. Kilpalajiemme ohjaaja/valmentajakoulutus on lähtenyt liikkeelle ja liittona olemme ensimmäisenä mukana SVUL:n koulutusuudistuksessa. Tällä hetkellä voimme tarjota halukkaille sekä upouuden räpyläuinnin ohjaajatutkinnon et~ä SVUL:n ohjelmaan kuuluvat ohjaaja/valmentajatilaisuudet. Tavoitteena on saada v. -91 valmiiksi urheilusukelluksen valmentajatutkinto, jossa kaikki kilpalajimme ovat yhdessä. Näin saamme rajalliset voimavaramme yhdistettyä ja samalla tuleville valmentajiIlemme mahdollisimman laajan tiedollisen pohjan ohjata kaikkea sukellusurheiluun liittyvää. 19

Kuten virkanimikkeestä (koulutusja valmennuspäällikkö) ilmenee, on toisena "kynnettävänä työsarkana" sukelluskoulutus. Osallistuminen teknisen valiokunnan toimintaan, aina Pohjoismaista kokousta myöten, on antanut kokonaisvaltaisen kuvan suomalaisesta sukelluskoulutuksesta. Koulutusjärjestelmämme on ns. valmis verrattuna valmennus/nuorisopuolen tilanteeseen. Kuitenkin ajat muuttuvat ja "vain kuolleet kalat uivat virran mukana." On kyettävä vastaamaan ajan haasteisiin ja osittain elettävä jo tulevaisuutta. Onko sukellusluokkajärjestelmämme, myös kouluttajapuolella, ajanmukainen? Kannustaako se juuri sukellusuraansa aloittelevaa sukeltajaa pyrkimään eteenpäin? Kysymyksiä, joihin mielestäni törmätään monessa muussakin tilanteessa, kuin ainoastaan tässä artikkelissa. Onko mielekästä ja tarpeellista pitää kolmen vuoden "harjoittelukautta' , kouluttaja * ja ** välillä? Onko ajateltu, että kouluttaminen on sukellusasiantuntemuksen lisäksi pedagogista työtä, jossa didaktiikan ja ihmisen psykologisen ajattelutavan tunteminen korostuu mitä suurimmissa määrin? Tiedän tälläkin hetkellä henkilöitä, joiden opetustaito on arvosanoilla mitattuna "kovaa luokkaa" ja vastaavasti tapauksia, joissa kouluttajakortissa olevat tähdet eivät vastaa opetuksen tasoa. En pyri tuomaan esiin mitään tiettyjä ongelmia enkä romuttamaan sukelluskoulutusjärjestelmäämme. Esitän vain ajatuksai, joita on aina välillä hyvä pohtia. Arvostamalla ja palkitsemalla pedagogista koulutusta ja opetustaitoa sekä alentamalla kouluttaja * ja ** välistä aikaluokitusta, laadusta tinkimättä, helpotettaisiin useiden seurojen kouluttajaongelmaa ja saataisiin koul uttaj a -asteikostamme tavoitteellinen sekä haasteellinen. Sukeltajakoulutukseemme suunnitellaan tällä hetkellä muutoksia. Laitesukelluskurssin teoriakokeesta pyritään tekemään valtakunnallinen, jotta maassamme annettu sukelluskoulutus olisi vertailukelpoinen paikkakunnasta riippumatta. Samalla saataisiin selville koulutuksessamme olevat puutteet ja ne osa-alueet, joihin jatkossa tulee panostaa. Luokkasuorituskokeiden järjestämistä suunnitellaan tulevaisuudessa kurssimuotoisina. Myös luokkasuorituksiin vaadittavat tuntirajat ovat harkinnan alla ja tulevat ehkä tulevaisuudessa kokemaan muutoksia. Kaikkiin näihin mahdollisiin uudistuksiin ja niiden toteuttamismallien suunnitteluun on perustettu kaksi eri työryhmää, jotka tulevat ratkaisumalleista esittämään ehdotuksensa. Mitään äkkinäisiä tai radikaaleja m utoksia ei siis 20

vielä ole tehty. On huomattava, että missään vaiheessa sukellusturvallisuudesta ei ole tarkoitus tinkiä. Mahdollisilla muutoksilla pyritään ainoastaan kehittämään ja ajanmukaistamaan suomalaista laitesukellusta. Koulutus ja valmennus, molemmat merkittäviä tehtäväalueita, joiden parissa työ ei tekemällä lopu. Mistä sitten saadaan ne sukeltajat, kouluttajat, ohjaajat ja valmentajat, jotka jatkavat tätä hienoa lajia vielä v. 2000 ja siitä eteenpäin? Kun visioidaan lajin tulevaisuutta ja elinmahdollisuuksia törmätään ydinkysymykseen: Nuorisotoiminta. Onko se hoidettu lajimme parissa ja jokaisen sukeltajan omassa seurassa niin kuin se pitäisi hoitaa? Pidetäänkö sukellusta edelleen jonkinlaisena miehuuden mittarina ja perinteisesti aikuisten lajina? Onko Suomen Urheilusukeltajain liitto tehnyt parhaansa lasten ja nuorten sukelluksen kehittämiseksi? Jälleen kysymyksiä ja "heittoja", joiden tarkoituksena on herättää ajatuksia ja keskustelua. SUSL:n strategian yhtenä tärkeimpänä avaintekijänä on nuorisotoiminta. Se on lajin elinehto, jota ei valitettavasti vielä joka paikassa ymmärretä. Hyvin hoidettuna se tuo oman rikkautensa seuran toimintaan. Se mahdollistaa koko perheen yhteisen sukellusharrastuksen ja antaa näinollen sosiaalisen näkökulman asialle. Sukellus on tänä päivänä erittäin suosittua ja haluttua lasten ja nuorten parissa. Mitkään muut lajit, lukuunottamatta moottoriurheilua ja budolajeja, eivät saa vastaavaa mielenkiintoa osakseen. Tutkimus, johon väitteeni perustuu, on tehty lapsista ja nuorista, jotka eivät harrasta mitään urheilua. Tämä taas avaa aivan uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia lajillemme. Yhtä lailla kuin sukelluskouluttajiaan; tulisi seuran arvostaa ja kannustaa nuorisopuolen työntekijöitään. He ovat hyvin helposti painon

sa arvoiset kultaa, mitenkään väheksymättä kouluttajien työpanosta, joka on myös monessa seurassa todella merkittävä. Näitä asioita pohdittaessa on hyvä muistaa, että mitä enemmän lajimme parissa on nuoria, sitä suurempi on: - lajin yhteiskunnallinen merkitys - seurojen toiminnan vahvuus - sekä kansallisesti, että kansainvälisesti menestyvien nuorten urheilijoiden määrä - TURVALLISTEN LAITESUKELTAJlEN MÄÄRÄ Yhteenvetona totean, että niin kilpalajimme, perinteinen laitesukellus kuin nuorisotoimintakin on URHEILUSUKELLUSTA. Kaikkien perimmäisenä tarkoituksena tulee olla suomalaisen urheilusukelluksen kehittäminen ja eteenpäinvienti. Emme voi eritellä eri osa-alueita jyrkästi erilleen. Se ei ole tarkoituksenmukaista saati sitten viisasta. Hyvin hoidettu nuorisotoiminta poikii kilpalajeihimme urheilijoita ja samalla laitesukelluksen lajin harrastajia, joiden asenteet lajia kohtaan ovat terveet alusta lähtien. Lopuksi haluan sanoa, että työtä ollaan tehty ja työtä tullaan tekemään jatkossa. On terveellistä aina välillä muistaa, ettei tälle paikalle ole tultu tekemään mitään hokkuspokkus juttuja. Asioiden oppiminen, ymmärtäminen, uusien sisäänajaminen ja tuloksen näkyminen vie aikansa. Tässä päällimmäisiä ajatuksia ensimmäiseltä puolivuotis kaudelta. Toivon kiinteää yhteydenpitoa kentän kanssa ja avointa ja rehellistä kanssakäymistä. Lajimme on ainutlaatuinen muiden lajien rinnalla. Tehdään siitä yhdessä vielä vetävämpi ja haluttavampi. Pilkettä silmäkulmaan,

Terv. Arto "Sipi" Sieppi Koulutus- ja valmennuspäällikkö

SUOMEN MERIMUSEON VUOSIKIRJA ANNUAl REPORT 1989 - 1990

Kielet: suomi ja englanti. 96 s. 36 kuvaa. Myyntihinta 35 mk + postituskulut 26 mk Tiedustelut ja tilaukset 90 1355379

Vapaaehtoinen meripelastuspalvelu Suomessa Pelastustoiminnan yleiset perusteet Suomessa Sisäasiainministeriö huolehtii pelastuspalvelun yleisjohdosta ja koordinoinnista, jota varten siellä on pelastusosasto. Ministeriön apuna on pelastuspalvelun valtakunnallinen neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina tärkeimmät pelastusviranomaiset sekä vapaaehtoiset järjestöt. Meripelastuspalvelua Suomessa johtaa Rajavartiolaitokseen kuuluvat merivartiostot suunnitellen, valvoen, koordinoiden ja itse meripelastuspalvelua suorittaen. Tässä viimeksimainitussa yhdelle viranomaiselle toteutettavaksi mahdottomassa tehtävässä ovat mukana lisäksi poliisi, tulli, luotsi, paloviranomaiset ja puolustusvoimat suorittajina ja meripelastukseen liittyvissä muissa tehtävissä terveydenhuoltoviranomaiset, tie- ja vesirakennuslaitos, posti, ja telelaitos sekä ilmailuviranomaiset. Kadonneiden etsintään ja pelastamiseen liittyvät asiat sisävesialueilla kuuluvat Sisäasiainministeriön poliisi osastolle. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu osallistuu merellä ja järvillä tapahtuvaan pelastamiseen olennaisena osana pelastusorganisaatiota. Vapaaehtoisen meripelastuksen koordinoinnista Suomessa huolehtii Suomen Meripelastusseura sovittamalla vapaaehtoisjärjestöjen toiminnan yhteen viranomaistoiminnan kanssa.

Vapaaehtoisen meripelastustoiminnan perinteitä Jo Suomen Meripelastusseuran ensimmäisissä säännöissä todettiin, että Seuran on tarkoitus toimia vedenhätään joutuneiden ihmisten pelastamiseksi sekä merellä Suomen rannikolla että maamme sisävesillä." Toiminta aloitettiin Suomen autonomisen Suuriruhtinaskunnan aikana Venäjän keisarin päätöksellä ja Suomen Keisarillinen Senaatti hyväksyi nämä Seuran säännöt 11 päivänä helmikuuta 1897. Seuran toiminta alkoi virallisesti perustavan kokouksen pitopäivänä 27.3.1897. Suomen Meripelastusseura ei ole ainoa meripelastustyötä tehnyt eikä ensimmäisenä perustettu järjestö, mutta kylläkin ainoa, joka tekee tätä järjestötyötä edelleenkin, sillä vuonna 1877 perustettu Vaasan yhdistys liittyi kutsusta Seuraan heti sen perustamisen jälkeen, Viipurin Hengenpelastusseura muutamaa vuotta myöhemmin. Vapaaehtoisen meripe-

Pelastusristeilijä Ossi Barck toimissa Suomenlahdella lastustoiminnan alueellinen painopiste oli meri, jossa useimmat seuraamuksiltaan vakavat haaksirikot ja vesiliikenneonnettomuudet vieläkin tapahtuvat. Vauhtia sisävesillä tapahtuvaan pelastustoiminnan kehittämiseen saatiin kunnolla vasta 1930luvulla s/sKURUn haaksirikon jälkeen, joka johti Tampereen pelastusaseman perustamiseen.

Vapaaehtoisen meripelastuksen nykytilanne Nykyisin vapaaehtoisen meripelastuspalvelun toteuttajana on 59 Seuran meripelastusyhdistystä veneineen sekä neljällä paikkakunnalla toimivat pelastusasemat. Venekalusto on kaiken aikaa lisääntynyt ja 1990 pelastusveneitä ja pelastusristeilijöitä on Suomen Meripelastusseuran omistuksessa tai sen käytössä yhteensä 61 alusta. Ne ovat rakennusmateriaaliltaan valtaosin teräksisiä ja lujitemuovisia, mutta joukossa on jokunen kevytmetallirakenteinen ja muutama puualuskin. Kolmannes näistä aluksista on sijoitettuna sisävesille kaksi kolmannesta merialueelle. Näillä aluksilla on 1930-1989 olevien suoritetilastojen mukaan pelastettu ihmishenkiä 946 kolmeltasadaltakuudelta alukselta. Merihädässä olleita avustettuja henkilöitä on kirjattu 18730 kuudeltatuhanneltakahdeltasadalta alukselta. Vapaaehtoiset meripelastusyksiköt saadaan 0-1 tunnin ajassa etsintä ja pelastustoimiin saaristo- ja rannikkoalueella.

Vapaaehtoisten meripelastajien ammatillinen tausta on laaja. Johtopäätöksiä Nykyalusten nopeuksien ja liikenteen kasvu saaristossamme vilkkaasti käytetyillä reiteillä ja sisävesistöissä edellyttävät kaikkien meri- ja järvipelastuselimien tehokasta valmistautumista suuronnettomuuksissa toimimiseen. Kun vielä kolmansien maiden pääsy eksoottisilta tuntu ville Neuvostoliiton alueille itäisen Suomenlahden kautta mahdollistuu ja kun vastavuoroisesti neuvostoliittolaiset useastikin merikelpoisuudeltaan riittämättömät venekunnat suuntaavat kulkunsa Suomen vesille, ei liene perustelematonta varautua laajamittaisiin etsintöihin ja pelastustoimiin. Kun merialueella toimiva Rajavartiolaitos suunnittelee merivartioasemien lakkauttamista ennestäänkin harvassa asemaketjussa ja haluaa keskittää rajalliset voimansa päätehtävänsä rajojen vartioinnin ja valvonnan hoitamiseen, on jo tätäkin taustaa vasten nähtävissä vapaaehtoisjoukkojen lisääntyvä merkitys. Onneksi Suomessa on edelleen humanitäärisiä vesillä vaaratilanteisiin joutuneiden kanssaihmisten pelastamista pyyteettömästi ajattelevia ja sen eteen toimivia vesillä liikkumisen taidon osaavia ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin. Vapaaehtoisten taitojen taso on todettu hyvin vertailukelpoiseksi ns alan ammattilaisten kanssa mm pelastustaitokilpailuissa.

Topi T. Järäinen

Syyskuun viimeistä edellisenä viikonloppuna allekirjoittaneella ja Jukka Turusella Kiteen Urheilusukeltajista oli mahdollisuus tehdä sukellusretki Laatokalle. Ajatus matkasta syntyi jo keväällä, kun olimme pelaamassa koripalloa Sortavalassa. Silloin meidät majoitettiin Laatokan rannalla sijaitsevalle pioneerien kesäleirialueelle. Jylhät maisemat tekivät vaikutuksen ja sukeltajan sydämessä sykähti: jospa tänne pääsisi joskus katselemaan maisemia myös veden alle. Elokuussa saimme kutsun kahdelta Sortavalassa asuvalta ystävältämme, Vladimir Zukovilta ja Nikolai Terehovilta sekä paikalliselta urheilukoululta. Hankimme tarvittavat asiapaperit (so. viisumi ja rajanylityslupa) ja sovimme edellisenä viikonloppuna isäntiemme kanssa tarkemmin tapaamisesta. Matka saattoi alkaa. Lauantaina 22.9. lähdimme Kiteeltä hyvissä ajoin Jukan Buickilla Niiralan raja-asemalle. Matkailu Niiralan kautta Neuvosto-Karjalaan on todella lisääntynyt, sillä aamulla seitsemän aikaan rajalla oli jo kymmenen autoa jonottamassa. Niinpä siellä tuhraantuikin pari tuntia. Positiivisena piirteenä on kuitenkin mainittava, että Neuvostoliiton tullimiehet olivat todella joustavia. Heille riitti, kun kirjoitimme koko sukellusvarustuksen kompressoreineen tulliselvityskaavakkeeseen. Varusteita he eivät sen kummemmin tutkineet. Jukan auton moottori sen sijaan ihmetytti poikia kovasti - se vastasi kuulemma kolmea Ladan moottoria. Matka Sortavalaan taittui reilussa tunnissa ja isäntämme olivat meitä vastassa sovitussa paikassa urheilukaupan edessä. Syötyämme Vladimirin kotona maittavan lounaan suuntasimme kohti ensimmäistä sukelluspaikkaa. Sukellusolosuhteiden kartoitusta Olimme päättäneet tehdä molempina yhden, noin tunnin mittaisen sukelluksen. Tavoitteenamme oli tällä kertaa pelkästään tutustua Laatokkaan sukellusympäristönä, koska suomalaiset urheilusukeltajat ole sinne sukeltamaan. Nikolailla oli ke~;;äI]nö.k:kj noin viiden Sortavalasta ete-

Laatokkaa pintaa syvemmältä dessä metrissä oli kolmen - neljän metrin luokkaa. Pohja saaren ympärillä oli savea ja mutaa. Simpukoita oli valtavasti, mutta kaloja emme nähneet yhtään. Mielenkiintoinen seikka oli matalalla, 1,5-2,5 metrin syvyydessä esiintyvä hyvin ohut levämatto, joka loppui kuin leikaten kolmen metrin syvyydessä. Sen syvemmällä sitä ei näkynyt. Vesi oli sameahkoa osittain navakan tuulen takia, mutta pohjalta pintaan päin katsoessa saattoi havaita tummahkon sävyn veden värissä. Olisi ollut tietenkin mielenkiintoista käydä vielä edempänä ulapan reunalla, mutta sää ei sallinut sitä. Tyydyimme pyörähtämään veneellä saarten suojassa paikkaan, mistä toista rantaa ei näkynyt. Isäntämme vakuuttivat, että kesällä vesi on jonkin verran kirkkaampaa. Uskoimme itsekin, että ulapan reunamilla, aurinkoisena ja tyynenä kesäpäivänä näkyvyys on huomattavasti parempi. Sunnuntaiaamuna menimme kaupungista noin kymmenen kilometriä pohjoiseen tutulle leiri alueelle. Tuuli oli entistä navakampaa. Soutelimme läheiseen saareen, etsimme tyynen rannan ja suoritimme toisen sukelluksen. Olosuhteet ja havainnot olivat jokseenkin samanlaiset kuin launtaina. Tällä kertaa matalaa rantaa oli vain paljon pitemmälle. Veden kirkkaus oli sama ja levämattoa esiintyi sielläkin kolmen metrin syvyyteen asti. Kaloja emme nähneet nytkään, vaikka Laatokka on edelleen kalaisa järvi. Mm. kuhaa saadaan melko paljon ja muitakin arvokaloja tarttuu kalastajien pyydyksiin. Sukelsimme tunnin verran ja palasimme sen jälkeen mantereelle. Ystävämme olivat lämmittäneet saunan, joten piipahdimme ja huolsimme varusteemme.

ristönä Ääninen ei ole kuulemma yhtä hyvä kuin Laatokka. Emme valitettavasti ehtineet saada tietoja koko Neuvostoliiton sukellusasioista, mutta etelämpänä harrastus on huomattavasti suositumpaa. Esimerkiksi neuvostoliittolaiset räpyläuimarit ja sukellussuunnistajat ovat huippuluokkaa maailmassa.

Ensi kesänä ... Matkamme oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Lähtiessämme emme olleet täysin varmoja, miten kaikki 'tulisi sujumaan. Erikoislupia emme tarvinneet rajanylityslupaa lukuunottamatta, olimmehan samalla urheilukoulun vieraita. Tullimuodollisuudet sujuivat kitkatta. Paluumatkalla Neuvustoliiton tulli tarkasti meidät noin viidessä minuutissa ja Suomen tulli "tietenkin" vielä nopeammin. Tietysti toivoisi Niiralan rajanylityspaikan virallistamista, jolloin vierailu naapurissa olisi vieläkin yksinkertaisempaa. Sukellustoiminnan kannalta Laatokan alue tarjoaa varmasti kiinnostavaa katseltavaa pitkäksi aikaa tulevaisuuteen, jos siihen mahdollisuuksia tarjotaan. Ainakin me Kiteen Urheilusukeltajissa olemme innostuneita jatkamaan Laatokkaan tutustumista. Saimmekin jo tällä matkalla kutsun saapua sukeltamaan uudelleen kesäolosuhteissa. Viime aikoina on puhuttu kovasti Laatokan likaantumisesta. Saasteiden selvittämiseen tarvitaan tietysti kemialliset analyysimenetelmät, mutta sukeltajan näkökulmasta katsoen tilanne ei ainakaan meistä kovin pahalta näyttänyt. Oman lukunsa ansaitsee vieraanvaraisuus, jota saimme jälleen Sortavalassa kokea. Taloudellinen tilanne siellä on todella tiukka. Tästä huolimatta isäntämme pitivät meistä todella huolta. __. ,. ~._.. kuntien kalllDlllnl:!in välillä on "~ osa-alueilla. pU()lella kokemukmeillä Jukan I .... L n ...

..H

Ostetaan vaihdetaan myydään

MYYDÄÄN: - paineilmalaite 2 x 7 ltr 200 bar - paineenal. + regu Mares Swimaster MR II - painemittari + syvyysmittari Combo - kaulusliivi Sea quest Yht. 3500,Myydään myös erikseen + lisäksi toinen kaulusliivi Sea quest 800,Puh. 960-319742 Risto Kauppinen/ Marita Tikander

MYYDÄÄN: Säätötilavuuspuku Viking Sport -88. Koko 03 (180-190 cm). Väri sinivihreä. Hp 2500,Avokantaräpylät Mares Power Plana. Koko L. Lähes uudet. Hp 100,Puh. 9211357 688

MYYDÄÄN Poseidon Jetsut koko 6 (M). 3kk vanha, uudenveroinen. Puh. 90-785 545 iltaisin

Myydään käyttämätön systeemi: - Nikonos 5 - 20 mm. optiikka - Optinen etsin - Salama 103 - Varustelaukku - Ym. lisukkeet 30 070 ALLE OVH:n Tiedustelut: Antti Paronen Puh. 952/182 009 (ilt.)

Myydään uusi Pee-Hoo kuivapuku (vetoketju), venttiilit 185 cm. Puh. iltaisin: 931-221 173 Myydään 2 x 7 11200 bar teräspullöt. Katsast. 9/90 + selkäteline ja regulaattori baramat 2002/DIN. Jari Tuohilampi puh. 90-388 1343 Työ 393 6396

Myydään Viking-kuivapuku nro 00. Käytetty 2 kertaa. Hintaa 3.000,Puh. ilt. 928-23219/Ann-Sofie

MYYDÄÄN Sukellus kypärä; KMB-10 Yhteys kaapeli; 50 m ilma, mikrofoni, syvyysmit., turvaköysi Hitsauslinssin pidin kypärään Linssit 3*8 Broco hitsaus/leikkaus kolvi sovitteet puikoille; 114", 3/16", 5/32" 3/8" Paine~nalentaja hapelle; High Volume Victor SR450E Leikkauspuikot 3/8" 70 kpl Hitsauspuikot 5/32" 100 kpl Ilmansuodatin RWF12 yht. 31.420,00 Tiedustelut 23.12.-31.12. 964-340 443 01.01.91.931-451 069

"Ostetaan hyväkuntoinen kaulusliivi, jossa erillinen paineilmapullo. 916/263 05 koti 917/761 54 työ Antero Pöysti

SukeHussa.farJ11e H - Lähdöt: 21.1., 11.2., 183., 15.4. -Hinta:

Je / / ","

(1 vko, puolihoito; ei sukeltavien

seuralaisten hinta 3.050,-) • Hintaan sisältyy: Viitenä päivänä kahden sukelluksen retki ja lisäksi yksiyösukellus, päiväretkillä kevyt lounas. Sukelluspullot ja painot. Kokopäiväretki Luxorlin. Lennot Helsinki-Hurgada-Helsinki, lentokenttäkuljetukset Hurgadassa . Majoitus Frlendship Villagessa kahden hengen huoneisssa, puolihoito (aamiainen ja illallinen). Viisumi-ja peruutusturuamaksut. Ystävyysmatkojen oppaiden palvelut.

Suomen Urheilusukeltajien Liitto r.y . ja Ystävyysmatkat järyestävät yhteistyössä neljä sukellussafaria Hurgadaan, Punaisellemerelle! Safarit ovat todellisia sukeltajien erikoismatkoja, sillä jokaisen safarin vetäjänä toimii kaksi liiton virallista kouluttajaa! Lisätiedustelut: koulutuspäällikkö Arto Sieppi, SUSL, puh. (90) 158 2569.

Buom.! Mukaan pääsee rajoitettu 1lJiii!rä, toJml planJ Varaa suke11ussa.farJsl Ystävyysmatkojea 1.ähI11njanumerosta 9800-97821

G YStävyysmatkat

Mannerheimintie

Hansatalo, 2. krs., puh.

659611, avoinna:

9- 1 7, ta 10-14

U ppopallovaliokunnan puheenj ohtaj alta Syksy on tullut, talvi painaa päälle ja hallivuorot ovat alkaneet. Uppopalloilijat ovat ilmestyneet uimahalleille ja harjoitukset sekä pelit ovat alkaneet. Meitä on taas entistä enemmän mukana kuvioissa. Se on ainoastaan hyvä asia. Harrastajamäärän mukanaan tuoma varmuus lajin ela,mlses:ta, kasvamisesta ja "'''''''1111','_ misestä tuo hyvän mielen. Tästä on hyvä jatkaa. Uppopallovaliokunta on kokenut jo kesän kynnyksellä muutoksia ja uudella valio kunnalla on nyt paljon tehtävää. Juniorimäärät seuroissa lisääntyvät koko ajan, ohjausta tarvitaan. Meillä on hyvät peruselementit ja materiaali hallussa, on vain seurojen aktiviteetista kiinni miten homma sujuu, halutaanko juniorityöhön panostaa. Meidän jokaisen tulisi muistaa, miten tärkeää on nuorten kasvattaminen mukaan toimintaan, se on perusta, jolta kasvaa uudet yhä paremmat sukeltajat ja uppopalloilijat. Onko olemassa seuraa jonka kannattaa jättää nuorisotyö hoitamatta? Nuorisotyöhön tullaan kiinnittämään tulevana vuonna erityisesti huomiota, onhan se myös SUSL:n yksi painopistealue. Seurojen sisällä tulisi kiinnittää huomiota myös tuomari- ja valmentajatilanteeseen. Asia ei ole alkuunkaan kunnossa. Siitä voi myös valiokunta ottaa syyn niskoilleen, asioi-

den, siis valmennuksen ja tuomarikoulutuksen hoitaminen ei ole onnistunut niinkuin sen olisi Em. asiat ovat harEsi-

oli Jos tU()milnlJal,aven jestetään kerran vuodesa, ennen sarjakauden niin että kaikki pelaavat saavat mahdollisista mllUtlok~)ista jne. tiedon, miksi siis olla poissa paikalta? Alueelliset A-tuomarit tulevat C-tuomarikursseja koulutusta eteenpäin, nyt vain mahdollisimman moni mukaan. Valmennuskoulutusta tullaan myös järjestämään ja kehittämään, mukana kuvioissa on liiton toimistosta mies nimeltä A. Sieppi. Maajoukkuekuviot on myös saatettava uuteen uskoon. Ja tuo uskon aikaan saaminen ns. profiilin nosto. Siihen on alustavasti lähdetty ja ensimmäisenä osoituksena siitä, on järjestetty testileirejä maajoukkueeseen halukkaille. Näiden perusteella muokataan harjoitusohjelmia ja mennään eteenpäin. Myös maajoukkueehdokkaitten harjoitusmahdollisuudet tullaan tutkimaan ja niistä saatu tieto sovelletaan ohjelmien teossa. Siis perusasiat laitetaan kuntoon. Tähtäimet on asetettu pitemmälle tu-

levaisuuteen, pitkäjännitteisellä tehokkaalla työllä ne myös saavutetaan. Uppopallo on jota ns. suurten massojen, yleisön on vaikea seurata. Silti lajista ollaan kiinnostuneita. Tiedotustoimintamme on ollut hajanaista osittain laimeaa. Edes SMsarjan ottelutuloksia ei toimiteta kallislehtiin. Poikkeuksiakin on. Tieto peleistä ja niiden ta tulee toimittaa ajoissa, asian eteen on tehtävä työtä. Voi olla, että aina jutun saaminen lehteen ei ole niin yksinkertaista' mutta yrittää täytyy ja kovasti yrittämällä onnistuu aina. Laitetaan lajimme tiedotusvälineissä näkymään ja pidetään mielessä, että asia on sen arvoinen. Kunnioittamalla omaa lajiamme ja tekemäämme työtä sen eteen, tulevat muut tekemään samoin. Ehkä tässä tuli paljon kritiikkiä, mutta meillä on nyt paljon positiivista kuvioissa mukana. Laitetaan perusasiat nyt omissa seuroissamme kuntoon ja henkilökohtaisella tasolla. Silloin voimme todeta asioiden menevän eteenpäin, tyydytystä tuoden. Jatketaan yhteistyössä eteenpäin, valiokunta on siihen valmis. \-UA,'vn.,u.:>-

UPVK/Jorma Kervinen

Uppopallo, vapaasukelluspeli Tutkimme vuosien -85 -86 aikana kuopiolaisia SM-tason uppopalloilijoita. Seurasimme vuoden ajan heidän kuntoaan

tuloksia.

tava riittävän voimakas kamppaillakseen paJllm;ta.

hengenpidätyksen aiheuttamaa stressiä. Elimistön muutoksia joiden tarkoitus on lisätä hyväksikäyttöä sukelluksen kutsutaan sukellusrefleksiksi. Tälläisiä muutoksia ovat mm. verenkierron oh.iautmniIlen kohti elimistön

nousulle ja parempi hengen pidätyskyky kuin verrokkeilla. Japanilaisilla Kachido-tyylin vapaasukeltajilla ei todettu heikentynyttä hengitysvastetta, joka todettiin Funado-tyylin sukeltajilla, minkä arveltiin johtuvan sukellustapojen erosta. Edelliset sukeltavat 30 s sukelluksia 10 m syvyyteen ja jälkimmäiset 60 s sukelluksia 20 m syvyyteen ja altistuvat sitä enemmän hiilidioksidin kohoamiselle ja hapenpuutteelle. Vapaasukeltajien paremman hengen pidätys kyvyn on arveltu johtuvan siitä, että he kykenevät rentoutumaan paremmin hengenpidätyksen aikana, jolloin hapen kulutus vähenee ja hengenpidätysaika pitenee. Tutkittaessa hengenpidätyksen vaiheita on sukeltajilla todettu vain hengenpidätyksen toinen vaihe pidentyneeksi, mikä merkitsee heidän parempaa sietokykyä hengenpidätyksen aiheuttamalle stressille. Kuitenkaan kaikissa tutkimuksissa ei hengenpidätysajoissa ole ollut eroja. Tutkimme yhdeksän uppopalloilijan ja kymmenen hiihtäjän lepohengenpidätyksen ensimmäisen vaiheen, hengenpidätyskyvyn 100 W:n kuormituksessa ja hengenpidätyksien pC0 2 arvot toistuvissa hengenpidätyksissä. Uppopalloilijoiden painoon suhteutettu hapenottokyky (suorituskyky) oli sama kauden alussa, mutta kauden puolivälissä ja lopussa noin 15 Olo huonompi kuin hiihtäjien. Uppopalloilijat harjoittelivat kahdesti viikossa pelaten n. 30 min. Hiihtäjät harjoittelivat 5-6 kertaa viikossa. Uppopalloilijoiden suoritus kykyyn ei harjoittelukaudella ollut merkittävää vaikutusta. Peräkkäisissä lepohengenpidätyksissä tahattomien hengitysliikkeiden alku (ensimmäinen vaihe) ei pidentynyt kummallakaan ryhmällä, mikä viittaa molempien ryhmien rentoutumiseen hengenpidätyksen aikana. Rasitushengenpidätyksissä edeltävä hengenpidätys paransi seuraavaa hengenpidätystä. Uppopalloilijoiden hengenpidätyksen lopun pC0 2 nousi korkeammalle, mikä viittasi heillä stressin siedon lisääntymiseen. Hiihtäjillä hengenpidätyksen aikainen hiilidioksidin nousunopeus hidastui, mikä viittasi sukellusrefleksin voimistuneeseen vaikutukseen. Sukeltajilla se oli jo mahdollisesti voimakkaimmillaan ensimmäisestä hengenpidätyksestä lähtien. Uppopalloilijoiden pelikauden n. 30 min. harjoittelu kahdesti viikossa ei parantanut heidän hengenpidätyskykyään. Fyysinen suorituskyky pysyi uppopalloilijoilla samana koko harjoittelukauden ajan, eli harjoittelu piti yllä jo saavutettua peruskuntoa.

VALTUUTETUT MYYJÄT: Espoo Sylvester Korhonen Oy Helsinki Kul:takönni Oy, Mikonkulta 5, R Styrman & Co, Timanttiset-Mannerheimintie Joensuu Kultasilta Jyväskylä Veljekset Torv'inen Oy Kemi Kello ja Kulta A Konttinen Oy Kokkola Kokkolan Koru Quartz Kouvola Kello-Kulta Suninen Kuopio Puustjärven Kello- ja Kultaliike Oy Laht'i Lahden Kellokeskus Oy Lappeenranta H J SunInen, Lappeenrannan Kultakello Loviisa Keiloliike P Karvonen Oulu Oulun Koru Oy Raisio Järvinen Ky Rovaniemi Kello ja Kulta A Konttinen Oy Seinäjoki Kultasepänliike Tulisalo Ky Tampere Harry Wahlberg Oy, Kainulaisen Kuita ja Kello Ky, Kuitajousi Oy Pirkan Kello Ky Turku Suomen Kultasepät Oy TimanUiset Kello ja Kulta Uusikaupunki Uudenkaupungin Kultakello Vantaa Aseman Kello Airport, Vantaan Kultakaari Ky

Keskellä kilpailukautta hiihtäjien lepohengenpidätyksen ensimmäisen vaiheen pC02 arvot olivat korkeammat ja ensimmäisen vaiheen kesto oli lyhyin (eli pC02 :n nousunopeus suurin) verrattuna kauden alkuun ja loppuun. Tämä johti ajatukset aluksi siihen, että liian hyvä suorituskyky - korkea perusaineenvaihdunta ja hiilidioksidin tuotto - lyhentäisi hengenpidätyksen kestoa. Yllättävää oli että rasitushengenpidätyksessä hiihtäjät kykenivät saavuttamaan korkeimmat hengenpidätyksen lopun pC0 2 arvot ja ettei hengenpidätyksen aikainen pCO :n nousunopeus ollut lisääntynyt. F'yysisen suorituskyvyn kasvu paransi jonkinverran rasituksen aikaista hengenpidätyskykyä hiihtäjillä. Parantaisiko myös uppopalloilijoilla lisääntynyt fyysinen suorituskyky hengenpidätysaikaa on

kysymys joka vaatii lisätutkimuksia, kuten se, mitä vaikutuksia hengenpidätyskykyyn olisi lisätyllä peliharjoittelulla. Ryhmien välillä ei ollut oleellisia eroja rasitushengenpidätyksissä. Lepohengenpidätyksen pC02 :n nousunopeus oli suurempi hiihtäjillä kauden keskellä verrattuna uppopalloilijoihin (vilkkaampi aineenvaihdunta). Yhteenvetona voidaan todeta, että uppopalloilijoiden fyysinen kunto oli huonompi kuin hiihtäjillä ja että hengenpidätysajoissa ei ollut merkittäviä eroja. Parempi fyysinen suorituskyky saattaa lisätä rasituksen aikaista hengenpidätyskykyä. Harjoittelukertojen lisääminen saattaa parantaa hengenpidätyskykyä kuormituksen yhteydessä myös uppopalloilijoilla.

Breath-holds at rest:SIGN IFICA N CE A B UWR: Pre-pC02 5.4 +0.6 5.5 +0.5 BH-pC02 6.5+0.7 6.5+0.6 D-pC02 1.1+0.4 1.0+0.4a UBM-flme 50+19 50+15 2.7+1.8 2.4 +1.8b D/ UBM XCS: A B Pre-pC02 5.4 + 0.5 5.5 + 0.5 BH-pC02 6.7+0.6 6.9 +0.5 D-pC02 1.3+0.4 1.4+0.4a UBM -tlme 55+ 26 36+ 13 D/ UBM 2. 7+ 1.1 4.3+1.4b Breath-holds at 100 W load level: UWR: A B 6.5+0.5 6.4+0.3 pre-pCC!..; BH-pCu2 9.4 +0.4 9.6+0.7c D-pC02 2.9+0.6 3.2+0.6 BH-time 52+15 53+15 5.9+1.2 D/ time 6.3 + 1.2 XCS: B A pre-pCC!..; 6.1+0.6 6.3+0.4 BH-pCU2 8.8+0.6c 9.3+0.6 D-pC02 3.0+0.6 2.8+0.5 BH-time 41+14 43+15 D/time 7.2+1.8 7.5 + 2.3 INTER GROUP SIGNIFICANCE: a=0.040,

Table 1 Physical characteristics of the subjects (mean + SD). UWR= under water rugby players, XCS= cross country skiiers, BM!= Body mass index, VC= Vital capacity, TLC= Tota! lung capacity, V02 Kg= Weight related maximal oxygen uptake A ge (years) Heigh (cm) Weight (kg) BM! (kg / m) VC (1) TLC (1) VO/kg (ml/kg)

UWR (n=9) 19.5+2.6 180+8 78.3+12.4 24.0+2.6 6.30+0.74 7.40+0.75 48.7+5.3

XCS (n=10) 20.3+1.1 177+4 66.7+4.6 21.2+0.9 5.80+0.44 7.13+0.57 58.0+2.3

Pre·pCO BH·pcd D-pCO 1 UBM 2 DI UBM BH-Time DI Time

= Mean end eidal co be/ore breaeh·holding (kPa) = End eida/CO a/eer 1Jreath-holding (kPa) = co increas.!during breath-holding (kPa) = ApPearance 0/ the unvofuntary breathing movements (s) = The ratio 0/ pCO increase and UBM (kPals) = Breath-hold time during exercise (5) = The ratio 0/ pC0 increase during BH and BHTime 1

LL LL LK Prof. Dos.

Table 2 Breath-ho!d parameters of underwater rugby player's (UWR) and cross country skiier's (XCS) at rest and at steady state 100 W load level (mean + SD). Pre-season= A, mid-season= B, nost-season = C

Timo Peltola Jaana Ilomäki Arja Kankkunen Osmo Hänninen Esko Länsimies.

EDIMT Saimme lisäpaikkoja Malediiveille. Lähdöt 11112, 25/12 , 811 , 22/1 , 512 , 19/2 , 513 ja 19/3. Kysy myös edullisia säästöhintoja! KAIKISTA VALTUUTTAMISTAMME MATKATOIMISTOISTA

Helsinki{ Keskuskatu 5

(90,651699

ma-pe 9-18, la 10-15

Hki, Itäkeskus, Tallinnanaukio

Tamp_ere, Hämeenkatu 8

Puhelinmyynti Helsinki

ma-pe 8.30-17

ma-pe 9-18, ta 10-14

ma-pe 8.30-18, ta 10-15

(90) 3431099

t931) 229499

(90) 61884222

5.1+0.5 6.2+0.4 1.2+0.6 48+22 3.1+2.1 C

5.1+0.3 6.4+0.3 1.3+0.3 48+20 2.9+0.6 C

6.1+0.5 9.1+0.4d 3.0+0.2 50+9 e 6.2+0.9 C

5.9+0.3 8.6+0.5d 2.7+0.4 37+8e 7.7+2.2

SIGNIFICANCE A-B B-C A-C NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS A-B B-C A-C NS 0.002 NS 0.015 NS NS NS NS NS 0.018 NS NS 0.003 0.019 NS SIGNIFICANCE A-B B-C A-C NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS A-B B-C A-C NS 0.006 NS 0.026 NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS NS

b=0.047, c=0.019, d=0,023, e=0.004

HEI URHEILU· SUKELTAJA TIE51TKÖ

ETfA

HÄHEENUI\IN~5SA ON

•

SUKELlU5VÄLHJElDEtJ ERI KO \<;U \KE.. HE.\ L\Ä SAA, KAIKEN 5UKELLUS-

\-\ARRA'SIUK~EE5\ tJA E.DULl.J SES"T\

ESIH. TÄYDELLltJEN LAITEPAkETII

398.0. .-

•

f..\ltÖS LA,\1EHVOLLO"T AHHAm'TA\COLlA.

HANNU PIRTTILA HÄMEENSAARENTIE 4 HML puh.

917-28 621

References

(1) Lin y.-C: Applied physiology of diving. Sports Medicine 5:41-56, 1988 (2) Whitelaw W A, McBridge B and Ford G T. Effect of lung volume on breath holding. J. AppI. Physiol. 62(5):1962-1969, 1987 (3) Masuda Y, Yoshida A, Hayashi F, Sasaki 1(, Honda Y. The Ventilatory Responses to Hypoxia and Hypercapnia in the Ama. Jpn. J. Physiol. 31: 187-197, 1981 (4) Masuda Y, Yoshida A, Hayashi F, Sasaki K, Honda 1: Attenuated Ventilatory Responses

to Hypercapnia and Hypoxia in Assisted Breath-Hold Divers (Funado). Jpn, J. Physiol. 32:327-336, 1982 (5) Shiraki K, Konda N, Sagawa S, Park Y S, Komatsu T, Hong S K: Diving pattern of Tsushima male breath-hold divers (Katsugi). Undersea Biomed. Res. 12 (4):439-452, 1985 (6) Bjurström R L, Schoene R B: Control of ventilation in elite synchronized swimmers. J. Appi. Physiol. 63(3):1019-1024, 1987 (7) Hickey D D, Lundgren C E G: The Physiology of Diving: Breath-Hold Diving. In: The Physicians Guide Book to Diving Medicine, Ed. C W Shilling, C B Carlston, RA Mathias. Plenum Press, New York 1984: 206-220 (8) Vasar E, Kingisepp P.-H: Physiological characteristics of repeated breath hotding. 28 th International Congress of Physiological Sciences Budapest 1980 (9) Schneeberger 1, Murray W B, Mouton W L, Stewart R 1: Breath holding in divers and non-divs - a reappraisal. S. Afr. Med. 69:822-824, 1986 (10) Kerem D, Melamed Y, Moran A: Alveotar pCO during rest and exercise in divers and non-divers breathing 0 at 1 ATA. Undersea Biomed. Res. 7(1):17-26, 1980 . (11) Hentsch U, Ulmer H V: Trainability of Underwater Breath-Holding Time. Int.J.Sports Med. 5:343- 347, 1984

MAAI----. ON MEIDÄN Tällä pallolla tapahtuu. Aina on jossakin kisat tai kekkerit. Menossa on kiva olla mukana. Tavata uusia ihmisiä, kokea jänniä juttuia. Matkatoimisto AREA ottaa Sinut mukaansa maailmalle, vie tapahtumien keskeUeammattitaidolla. Enää et ole yksin. Yhdessä Areasta: urheilu- ia vapaa-aian matkat, seura- ia kielimatkat, messumatkat, liikeia kongressimatkat. Lähde hymyssä suin Areasta! MATKATO I MISTO OY

1nIRlIEA

Helsinki, vaihde (90) 18551 sekä toimistomme kautta maan.

LENNÄ SUKEL1USSAFARILLE

PUNAISENMEREN HUIPPUOLOSUHTEISIIN I Lennä lomalle Ellatlin ja tule mukaan sukelluskoulutta1a Osmo Puukilsn vetämäUe ainutlaatuiselle sukellussafarille. Safarimatkojemme lähtö päivät ovat 1.2.12.,2.1.,30.1., 27.2. ja 3.4. Sukellussafarit ovat täydellisiä sukeltajan erikoismatkoJa, jotdenkokonaishinta kattaa kaiken tämän: edestakaiset lennot EL AL:n konelIla, majoituksen Sharm ei Sheildssä viihtytsissä kolmen tähden bungaloweissa, aamukahvin, pätevän sukellusasIantuntijan palvelukset. 10 sukellusta Punaisenmeren hulppuolosuhteissa. sukelluspullot. painot ja painovyön, päivifiäiset kuljetukset sukelluskohteisIin. meno- ja paluukuljetuksen SlInain niemimaan kärjessä sijaitseviin bungalowerhimme sekä kaikki rajamaksut. Viikon mittaisen safarIn jälkeen voit halutessasi viettää toisen lomaviikon Ellatln rantalomaJ<eskuksessa. Sukellussafarien lisäksi järjestämme yhteistyössä Osmo Puukllan kanssa kahden viikon sukelluskurssejs. joiden jälkeen osanottaja voi lunastaa kansainväJisen sukelluskortin. Sukelluskurssienlähtöpäivät ovat 16.1., 13.2. ja 13.3. Tilaa erillinen tietopaketti sukellusmatkoistamme. puh. (90) 440 454.

flolvi~;;:';ik;;t

LINNANKOSKENKATU 3, 00250 HELSINKI. PUH. (90) 440 454

Vakka-Suomen Urheilusukeltajat palkittiin TUrku-cupissa keski-iältään nuorimpana joukkueena. Saaristomeren Sukeltajien Tapio Huttunen (oik.) ojensi komean pytyn Heikki Merimaalle.

Uusi sarjakausi on alkanut. On sopiva aika julkaista viime kauden yhteenveto. SM-sarja ja Divari pelattiin kaksinkertaisina runkosarjoina ja jatkettiin lopputurnauksina. SM-runkosarjan neljä parasta joukkuetta pelasivat yksinkertaisen loppusarjan lähtöpistein 3, 2, 1 ja O. Mitalit ratkaistiin sen jälkeen loppuotteluin. Divari pelattiin kolmessa alkulohkossa, joista kustakin kaksi parasta joukkuetta pääsi ylempään loppusarjaan ja muut joutuivat alempaan loppusarjaan. SM-sarjan viimeinen ja Divarin kaksi parasta joukkuetta karsivat kahdesta pääsarjapaikasta. Kulta ja pronssi Helsinkiin, hopea Kuopioon

HELSINGIN PIIRIN AVOIN HALLIRALLI Aika: 19.01.1991, klo 16.30-22.00 Paikka: Pirkkolan uimahalli Kilpailuun otetaan 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta paria. Osallistujilta vaaditaan CMAS*-kortti, sukeltajalisenssi ja voimassa oleva lääkärintodistus. Kilpailussa noudatetaan SUSL:n sääntöjä. Osallistumismaksu 100 Maksu suoritetaan SVUL:n He:lsllflgln KOP Hki-Tukholmankatu Kuittiin merkintä halliralli 91." Muistakaa ottaa kuitti mukaan

tilille

AUIJUUUUJLb

Ilmoittautumiset 04.1.1991 toimistoon Riitta RYllkö:seUe, LULdblol1mlle, tai iltaisin klo 18.00 791 302.

Suomen uppopallomestaruuden otti neljännen kerran peräkkäin Sukeltajat 78 Helsingistä. Tiukan vastuksen antoi runkosarjan voittanut Kuopion Urheilusukeltajat. Loppuottelun voitti Sukeltajat 78 maalein 2-0. Maaliseppoina olivat Timo Hacklin ja Pekka Arasola. Pronssista oteltiin myös tiukasti. Partiosukeltajat Helsingistä voitti RaumanMeren Sukelluskerhon 3-0. Maalit tekivät Tuomo Mörä, Petri Lindgren ja Juan Lopetz-Bonnet. SM-sarjan maali kuninkuuden otti Markku Lehti, Sukeltajat 78. Hän työnsi pallon vastustajan koriin 29 kertaa. Seuraavina olivat Pekka Arasola, 24 maalia, samasta joukkueesta ja Jukka Levonen, 21 maalia, RaumanMeren Sukelluskerhosta. SM-loppusarja

Kuopio - Rauma Suk78 - Parsuk Parsuk - Rauma Kuopio Suk78 Rauma - Parsuk "'-"-UVIJJlV

2-1 8-1 5-1

5-3 1-6 3-2

Loppuottelut

Kultaottelu: Suk78 - L"'U\.'IJ~V

2-0

Pronssiottelu: Parsuk Rauma

3-0

Näin pelattiin uppopalloa viime kaudella SM-karsinta

SM-runko sarja 1989-1990 771l06146-

53 25 25 35

20 18 17

Kuopion Urh.suk. Sukeltajat 78, Hki RaumanMeren Suk.kerho Partiosukeltajat, Hki

12 12 12 12

9 9 7 5

2 0 3 3

3 2 4

PSK Kupla, Espoo Hyvinkään Urh.suk.

12 12

4 4

0 0

8 8

35- 48 42- 73

8 8

Riihimäen Urh.suk.

6-116

I-Divisioona kaudella 1989-1990 1 Divisioonassa pelasi kaikkiaan 14 joukkuetta. Alkusarjat pelattiin kolmessa lohkossa, joista jokaisesta kaksi parasta joukkuetta pääsi loppusarjaan. Lounaislohko Saaristomeren Suk., Turku Valkeakosken Urh.suk.

6 3

Vakka-Suomen Urh.suk. Tampereen Urh.suk. Porin Urh.suk.

4 3 1

1 2

93-22 34-31

13 9

0 0

4 4 6

40-50 38- 57 26-71

8 7 3

Kaakkoislohko Kotka Divers Sukellusseura H20, Hki

8 5

0 0

0 3

51- 1 40-15

16 10

Saimaan Norpat, L-ranta Virginis, Espoo Hydromania, Vantaa

5 1 0

0 1 1

3 6 7

29-15 15-43 4-65

10 3 1

Jyväskylän Delfiinit Kokkolan Merisaukot

6 4

0 0

0 2

100- 2 69-15

12 8

Ylivieskan Urh.suk. Lakeuden Sukeltajat, S-ki

2 0

0 0

4 6

25-74 10- 100

4 0

0 0

0 2

37- 7 22- 7

10 6

3 3 1 0

0 0 0 0

2 2 4 5

18- 5 22-13 17-27 2-59

6 6 2 0

5 4 3 2

0 0 0 0 0 0

0 1 2 3 4 5

40- 2 22-11 25-18 14-14 12-33 4- 39

10 8 6 4 2 0

SM-sarjapaikasta karsivat Riihimäen Urheilusukeltajat (SM7), Jyväskylän Delfiinit (IDI) ja Valkeakosken Urheilusukeltajat (1D2). SM-sarjaan nousi uutena joukkueeila Valkeakoski. Riihimäki säilytti sarjapaikkansa. SM-sarjan parhaat maalintekijät 1. Markku Lehti 2. Pekka Arasola 3. Jukka Levonen 4. Jouni Kärppä 5. Jukka Kumin 6. Juha Räisänen 7. Timo Vilen 8. Anssi Vaittinen 9. Ari Puustinen 10. Mika Henriksson II. Olli Vaittinen Pekka Leino SM-sarjan jäähykuniokaat 1. Heikki Mansikka Ilpo Tauru Yrjö Ristola

Suk78 Suk78 Rauma Kuopio Suk78 Kuopio uk78 Parsuk

Kuopio Suk78 Parsuk Rauma

Hyvinkää Riihimtki uk78 (3 . J)

27+2 19 + 5 20+1 18+0 14+3 13+2 1l+3 11+2 10+2 11+0 10+0 9+1

29 24 21 18 17 15 14 13 12 11 10 10

4x2 4x 2 x2

8 lUin. 8 min. 8min.

PohjoisJohko

Loppuottelut Ylempi loppusarja Jyväskylän Delfiinit Valkeakosken Urh.suk. Kotka Divers Kokkolan Merisaukot Saaristomeren Suk., Turku Suk.seura H20, Helsinki Alempi loppusarja Tampereen Urh.suk. Porin Urh.suk. Hydromania, Vantaa Vakka-Suomen Urh.suk. Lakeuden Sukeltajat, S-ki Ylivieskan Urh.suk.

perinteinen SUKELTAJA 91

Hyvä henki on puoli voittoa. Uppopallojoukkue valmistautuu otteluun.

19.01.1991 klo 12.00-16.00 Paikka: SVUL-talo, Länsi-Pasila Radiokatu 20, 00240 Helsinki Aiheina mm: Biosukeltajien luento H. Penttilä, sukelluslääketieteestä Va-videokuvauslaitteiden esittelyj ä Videofilmejä Valokuvauskilpailun palkintojenjako ym. ajankohtaista sukelluksesta Pääsymaksu 25,Järjestää SVUL:n Helsingin piirin urheilusukellusj aosto TERVETULOA!! ! 29

HEI NUORTEN NORPPIEN OHJAAJA! Tule mukaan aloittamaan v. -91 NS-ohjaajien , vauhdikkailla jatkokoulutuspäivillä Kisakallion Urheiluopistossa 12.-13.1991. Viikonlopun aikana pohditaan tulevan vuoden -91 tavoitteita, tapahtumia sekä toiveita. Kurssiohjelma ei ole "ryppyo~aisesti" laadittu, vaan mukaan mahtuu niin hikisählyä kipein säärin, tiukka aamuaerobic kuin monttu-uintikin ilman vettä. Illalla saunotaan, vaihdetaan kuulumisia ja rupateIlaan mukavia. Tule saamaan uusia virikkeitä ja ideoita oman ~A'I<f:A ' '''Ne" seurasi NS-toimintaan. Koko koulutuspaketti TÄYSIHOI. ~ DOLLA VAIN 250 mk. .. . ,,------'q Viikonlopun isäntänä toimii \_ . .. SUSL:n koulutusja valmen~--""" nuspäällikkö Arto Sieppi. Ilmoittaudu 4.1.1991 mennessä p. 90-158 2569 ja varaa itsellesi virikerikas ja antoisa viikonloppu

[!:

NÄHDÄÄN KISAKALLIOSSA! !!

~-l URHEILU

..,

SUKELTAJA Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Päätoimittaja: Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24

k. 921-391098 20310 Turku 31 1. 921-694317

Ilmoitushankinta: Brita Ikävalko

Radiokatu 20 00240 Helsinki (90) 1582257

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoitteenmuutokset: Urheilusukeltaja-Iehti Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Radiokatu 20 00240 Helsinki Ilmestymis- ja ilmoitusaineistoaikataulu N:o

Ilmestyy

Ilmoit.

Tekstit

3.2.

2.1.

2.1

Vuosikerta 180,Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Radiokatu 20 00240 Helsinki (90) 1582258 Oy Turun Sanomat Turku

HYVÄÄ JOULUA JA TURVALLISIA SUKELLUKSIA VUODELLE 1991

TAPIO

-=== § S. :::::::ODDC7!3fMJ!ÄJ!X?DfJL]

.ee=-= i'ff fE5::::::::= iä.J

Fabianink. 13 00 130 Helsinki puh, 90-61 21358

Uusi Silja Hotelli

KOKOUS TUKHOLMASSA. Ariadnen nykyaikaiset kokoustilat ovat korkea-

Ariadne.

tasoisesti varustetut ja helposti muunneltavissa eri kokoisille ryhmille. Ylimmän kerroksen Sky-baari

tarjoaa huikeat näköalat

Meren

yli V ärtanin lahden.

MASSA,

Värtanissa, Sinua odottaa uusin

Silja-hotelli, Ariadne. Se helpottaa siirtymistäsi mereltä maihin ja päinvastoin. Hotellin ajanmukainen kokous keskus sopii erinomaisesti niin

äärellä,

pienille kuin suuriliekin ryhmille ja Ariadnessa

Tukholmassa.

KULTTUURIMATKALLE TUKHOLMAAN. Suurkau-

SILJA LlNEfl

1990

Sukeltajan toiveasu. Lämmin, kuiva ja joustava. Sukella VIKING SPORT säätötilavuuspukuun ja nauti sukeltamisesta. MAAHANTUOJA:

URSUN 09 Teollisuuskatu 34 20520 Turku Puh. 921-376700