Issuu

10 I LAITEPAKETti -

varailmaventtiili selkäteline - 10.1:n pullo teräs - pohjasuoja - Baramat 2002 hengitysventti

- tilavuus 18 1 - laiteliitäntä - ylipaineventtiili - hHlid;oksiidipatruuna - niahdoll'ista liittää 0,5 1 terässälliö

Urheilu

Päättyneenä kesänä ilmeni joitakin kertoja epäselvyyksiä Suomen Urheilusukeltajainliiton jäsenten liikkumisoikeudesta puolustusvoimien vesialueilla.

SUKELTAJA 12. 12. 1986 Sukeltajat valtion vesillä siv. 3 Oi muistatko kannella fregatin 4 Hannele Wrome 6 Vastarannal ta 7 Sutisen uudet seikkailut 8 Toimistosta 9 Kolme sukeltajaa Corfulla 10 Räpyläuinnista 11 Grand Cayman Island 12 Sukellusturvallisuudesta 14 Suomalainen sukelluskeskus 15 Turvatietoa Norjasta 16 Australian Skindiving 18 Kalakisat Suomenlahdella 20 Räpyläuinnin SM-1986 21 Sukellusvanhinkurssi no 5 22 Miten CMAS yleiskokous toimii 24 Lofotuka-85 25

Kansi: Puukilan Oskun joulupuu

SUKELTAJAT VALTION VESILLÄ Vesilain mukaan "jokaisella on oikeus, välttäen tarpeetonta häiriön aiheuttamista, kulkea vesistössä, missä se on avoimena". Sama laki määrittelee avoimeksi vesistöksi sellaisen, jota "ei laillisen oikeuden perusteella ole suljettu". Myös ankkuroimisoikeus määräytyy saman periaatteen mukaan. Kaikille puolustusvoimien hallinnassa oleville alueille on ulkopuolisilta henkilöiltä pääsy - maihinnousu kielletty. Tämä kielto on nähtävissä rannoille pystytetyissä tauluissa; se perustuu Rikoslain 42 lukuun. Minkäänlaisia lakiin perustuvia rajoituksia tai ohjeita siitä, kuinka lähellä esim. Iinnakesaarien rantoja saa veneellä kulkea, ei ole. Poikkeuksena on Suomenlinnan linnoitusalue, jonka rantoja 100 metriä lähemmäs ei saa tulla luvatta. Puolustusvoimien harjoitukset toteutetaan suurimmaksi osaksi omilla valtion alueilla tai niiden lähistöllä. On selvää, että harjoitusten aikana ulkopuolisten ei voida sallia liikkuvan harjoitusalueella: täten varmistetaan sivullisten turvallisuus. Menette-

ly on täysin sopusoinnussa mm. alussa mainitun Vesilain kanssa. Jokamiehen oikeus suo saaristossa liikkujille mahdollisuuden kulkea varsin vapaasti kaikissa vesistöissä. Kuitenkin laajalti hyväksytty kirjoittamaton laki on, että vältetään muiden saaristossa liikkuvien ja asuvien häiritsemistä siten, ettei mennä 50 metriä lähemmäs laitureita tai pihaalueita. Urheilusukeltajat ovat myös sukeltamisessa lähes poikkeuksetta noudattaneet hyvää tapaa pyytää lupa vesialueen haltijalta. Tällaiset yhteydenotot puolustusvoimiin mahdollistavat myös sen, että sukeltajajoukko on puolustusvoimien valvontakohteena ja siten avunsaantiedellytykset esim. onnettomuustapauksissa ovat hyvät. Puolustusvoimien yhteistoiminta Urheilusukeltajainliiton ja sen jäsenten kanssa on ollut varsin myönteistä. Me vaalimme saaristossa monia samoja arvoja, joiden edistämiseksi yhteistyö ja yhteisymmärrys on tarpeen. Komentaja Visa Auvinen Lounais-Suomen sotilasläänin esikunta 3

"Oi muistatko kannella fregatin" Ensimmäiset fregatit Tarkkaa ajankohtaa milloin ensimmäiset fregatit rakennettiin on vaikea määritellä. Pinassiksi kutsuttu alustyyppi vastaa hyvin fregatin ensimmäistä kehitysvaihetta. Ranskalla, Hollannilla ja Englannilla oli käytössään fregatteja jo 1600-luvulla. Ne olivat laivaston aluksia. Yleinen suuntaus laivanrakennuksessivat talteen lippunsa laskeneet viholsa Euroopassa 1600-luvulla oli keskitlisalukset. Taistelukykyisinä ne pystyminen suurten ja kalliiden linjalaityivät risteilemään pitkiäkin aikoja, provianttien riittäessä neljän kuukauvojen rakentamiseen. Englantilaisten den purjehdukseen. telakoiden syntinä oli ylikuormittaa laivojaan raskailla rakenteilla ja suuRanskan esimerkkiä seurattiin norilla tykkimäärillä. Tämä suuntaus tepeasti niissä maissa, joiden laivastot ki laivoista kömpelöitä ja raskasliikpurjehtivat rajoitetuilla merialueilla matalissa ja karikkoisissa vesissä. keisiä. Niiden syväys oli huomattava. Esimerkiksi englantilaisen Prince linEnglantilaisten mielestä ranskalaijalaivan syväys oli peräti 6 m. Toisen suunnittelun etevymmyyttä on saalta taistelutilanteissa tukevat laidat liioiteltu mutta meritaistelujen jälja suojatut patterikannet olivat edukkeen ovat joutuneet tunnustamaan, si. Englannista haki laivanrakennusettä "jotkut alukset olivat hyviä". oppinsa useat merivaltioiden mestaEnglantilaiset rakensivat ensimrit. Etenkin Ruotsissa tuo englantimäisen fregattinsa 1600-luvun jälkilaisten järeä linja näkyi selvästi koko puoliskolla, mutta tuo kirjallisuudessa 1600-luvun. fregattina mainittu alus on paremKehitys alustyyppien kohdalla jatminkin luokiteltavissa pieniin linjakoi vääjäämättä kulkuaan, jota englaivoihin. Vasta 1700-luvun lopulla lantilaiset eivät olleet valmiita nopeeri maiden fregatit vastasivat koolasti omaksumaan. Ranskalaiset suuntaan jokseenkin toisiaan ks. jäljempänittelivat ja rakensivat laivansa toisin nä oleva taulukko. kuin englantilaiset, myös heidän meTodelliset fregatit jaettiin aseistukrisotataktiikkansa oli toisenlainen. sensa perusteella raskaisiin ja kevyiRanskalaiset huomasivat, että siin fregatteihin. Kevyissä fregateissa konstruoimalla rungon muotoa mataoli vähemmän kuin 32 tykkiä ja raslammaksi saatiin huomattava parankaissa 32-60 tykkiä. Suurimmat frenus rungon vakavuusominaisuuksiin. gatit eivät aseistuksensa ja takiloinTämän seurauksena parani myös purtinsa perusteella eronneet juurikaan jehdusominaisuudet ratkaisevasti ja pienimmistä 5:n ja 6:n luokan linjaavautui uusia taistelutaktisia ulottulaivpista. Ranskaa voidaan pitää frevuuksia. Alusten rakentaminen sorgatin alkuperämaana, koska siellä ramituntumalla kokemukseen nojaukennettiin ensimmäiset ketterästi purtuen ei 1700-luvulle tultaessa enää jehtivat fregatit ja myös käytettiin riittänyt. Ranska tutki ensimmäisenä merisotataktiikkaa, joka myöhemmin maana laivan rakennusta teoreettisista tuli tälle alustyypille tunnusomaiseklähtökohdista. Vuonna 1746 julkaissi. 1700-luvulla pienimpiä fregatteja tun alusten vakavuutta käsittelevän kutsuttiin yleisesti korveteiksi. Myöväitöskirjan myötä tapahtui läpimurhemmin 1800-luvulla fregateiksi kutto, jolloin yhä useammalla telakalla suttiin kaikkia raakatakiloituja alukrakennettiin aluksia, jotka olivat kesia, myös kauppa-aluksia. vyempiä, nopeampia ja purjehduskykyisempiä, kuin perinteiset linjalaiFregatin tunnusmerkit vat. Nämä olivat aluksia jotka tunneFregatille tyypillisiä piirteitä ovat lintaan fregatteina. Ketteryytensä ånsiosta "uuden jalaivaa matalampi suoralinjainen runko, jossa on vain yksi katettu patajan" fregatit soveltuivat monenlaiterikansi. Ylimmällä kannella on kesiin tehtäviin. Ne suorittivat vartioinvyitä tykkejä. Fregatti on kolmimastia, tiedustelua, hinasivat turvaan toinen ja täysin raakapurjein varusavuttomia aluksia, suorittivat nopeita hyökkäyksiä välittömästi vetäytyen, tettu. Sen ulkolaudoitus on kravelli tyyppinen. Fregattien syväys on piekaappasivat kauppa.-aluksia ja korja4

nempi kuin linjalaivoilla. Niiden merisotataktiikka poikkeaa linjalaivojen taktiikasta. Niiden rakenneosat ovat kevyemmät kuin linjalaivoilla. Fregatin takilointi on sama kuin linjalaivoilla ja suurimpien fregattien tykkien lukumäärä ei poikkea pienien linjalaivojen tykkien lukumäärästä.

Venäläinen fregatti I700-luvun alkupuolelta Hollantilainen fregatti 1600-luvun loppupuolelta.

Venäläinen saaristofregatti luvun loppupuolelta.

1700-

Historiaa Hollannin laivaston fregatit osallistuivat jo 1652-1654 sotaan Englantia vastaan, joskaan näiden fregattien rungon muoto ei ollut kehittynyt vielä fregatille tyypilliseksi. Myöskään näitä aluksia ei käytetty fregateille tunn usomaisissa teh tä vissä. Mesaanimastoon oli tuolloin takiloitu latinalaispurje. Esim. hollantilainen fregatti Vrijheijt rakennettiin Amsterdamissa Amiraliteetin telakalla 1651. Vuotta myöhemmin se oli esikuvana toiselle linja laivalle. Alus osallistui ensimmäiseen ja toiseen Englannin ja Hollannin väliseen sotaan. Laivueen komentajana toimi Maarten Harpertsz. 1675 se osallistui taisteluun Ranskan laivaston kanssa, syttyi tuleen ja tuhoutui Palermon edustalla. Chapmanin Ruotsi-Suomelle suunnittelemat fregatit olivat 47 m pituisia

ja 12 m leveitä aluksia, joiden syväys oli n. 5 m. Uppouma 1500 tonnia, tykkejä 40 kpl ja miehistöä 340 henkilöä. Esim. Karlskronassa rakennetussa af Chapmanin Bellonassa oli tykkejä 40 kpl, uppouma 1300 tonnia, pituus 46,3 m, leveys 12,1 m ja syväys 5,2 m. Venäjän laivaston luoja Pietari Suuri hankki laivanrakennusoppinsa Hollannissa. Näin ollen on ilmeistä, että Venäjän laivastossa oli voimakkaita hollantilaisia vaikutteita ja piirteitä. Tämä ilmeneekin selvästi hol-

RANSKALAISTEN, HOLLANTILAISTEN JA ENGLANTILAISTEN FREGATTIEN PÄÄMITAT Fregatit pituus/m leveys/m syväys/m miehistö kanuunaa ransk. engl./holl. 41-42,7 10,6-11,2 5,1-5,5 50 300-330 350 40 36,6-39,6 10-10,3 4,8-5,1 280-300 280 9,1-9,7 30 33-36,6 4,2-4,8 200-230 220 8,2-8,5 20 31-33,5 3,9-4,2 130-150 160 Korvetit kanuunaa 12

18,3-21,3

5,4-6,1

2,7-3

70-80

VENÄLÄINEN KEVYT "FREGATTI NIKOLAI" kanuunaa pituus/m leveys/m syväys/m n.30 n.9 n.4,3-5 n.40 n.250 (löydetty)

miehistö

RUNGON PITUUDEN SUHDE LEVEYTEEN (fregatit n. 30 kanuunaa) Fregatti Nikolain rungon muoto poikkeaa melkoisesti muiden maiden laivastojen fregateista. Se on ollut huomattavan suurikokoinen verrattuna aseistuksen määrään. Engl./Ransk./Holl. Ruotsi Venäjä n. 1: 3,7 n. 1: 3,9 n. 1: 4,4

Ruotsalainen saaristofregatti 1700luvun lopulta (af Chapman).

Hannu Konttinen Helsinki

====~======~======================

Toimitus kiittää kirjoittajia yhteistyöstä ja kaikkia lukijoita kuluvasta vuodesta.

(1 . 1L-:'6 ,

Linjalaivaan perustuva fregatti 1700luvun jälkipuolelta. lantilaisen 1600-luvun lopun ja venäläisen 1700-luvun alun fregatin rungonmuodon ja takilan yhtäläisyytenä. Tätä tyyppiä voidaan pitää voidaan pitää tavanomaisena fregatin kehityksen ensivaiheena eri laivastoissa I 1700-luvun puoliväliin saakka. Venäjän laivasto jaettiin nopeasti saaristo- ja avomerilaivastoon jo ennen kuin Ruotsi-Suomi sai oman saaristolaivastonsa varustettua asianmukaisilla alustyypeillä. Venäjän laivastoon kuului mm. soutufregatteja, joista suurimpia palveli myös avo merilaivastossa. Fregattien ja kevyiden fregattien pääosa kuului avomerilaivastoon, jossa v. 1705 oli kymmenkunta 28 tykin fregattia. 1700-luvun lopun venäläinen saaristofregatti poikkeaa takilan osalta muiden maiden laivastoista. Käyttämällä jokaisessa mastossa raakapurjeiden lisäksi kahveli-isopurjetta aivan kuten kaksimastoisessa huukkarissa oli tapana, saatiin monipuolisemmat purjehdusominaisuudet, etenkin taistelutiJanteita ajatellen.

Toivotamme Iloista Joulua Ja

Turvallista sukellusvuotta -87 5

JOULULUKEMISTA SUKELTAJALLE

HANNEKE WROME JA LAURI AKSELINPOJAN ROUWA - Ajoissa saatiin laivat lastattua ja matka saattoi alkaa. Lyypekkiläisissä oli herättänyt ihmetystä, holkin suuri koko, niin suurta alusta ei oltu pitkään aikaan nähty satamassa. Kaappausvaara kun pakotti pieniin ja nopeisiin aluksiin. Todisteena tämän aluksen mahtavuudesta oli sen lastauskyky, mutta mittoja ei ole säilynyt. Laiva lastasi kaksisataa terlingiä kangasta, 90 lästiä, lähes 1200 tynnyriä, hunajaa ja kaikenlaista muuta tavaraa. Yhtenä huomattavana osana oli vielä 10.000 kultaguldenia jonka käyttöarvo oli suurempi Liivinmaalla kuin Lyypekissä. Tavallisuudesta poikkeava oli myös matkustajamäärä lähtiessä 175 henkeä ja lisäksi tulisivat vielä Amholmasta Lauri Akselinpojan vaimo, poika ja kolme vartijoina toimivaa asemiestä. Kaikesta tästä huomiosta, jota alkuperäisen kirjoituksen tekijä on laivalle omistanut, voidaan päätellä aluksen olleen sen ajan suurin ja loisteliain. LEGENDA KLAUS KURJESTA - Kuten Jens Ruud aikoinaan oli Norbykin antanut kaupungin sissiensä temmellyskentäksi. Hyökännyt Kuusiston Piispan linnaan ja ryövännyt sen putipuhtaaksi vieden tuhkatkin pesästä. Nyt oli merisissiamiraali laivoineen matkalla rannikkoa pitkin pohjoiseen kaapatakseen Arvid-herrankin parempaan talteen. Piispa nousi laivoihin, nostatti purjeet ja purjehti ensin Ulvilaan, jossa mukaan tuli Turusta paenneita vallasperheitä kalleuksineen. Tanskalaiset saavuttivat ja olivat tiettävästi jo päivänmatkan päässä. Viimeinen purjehdus Arvid-herra yritti voittaa aikaa, purjehti enemmän pohjoiseen Närpiön tienoille, mutta saaristo ei vaikuttanut tarpeeksi suurelta ja turvalliselta piiloutumisen kannalta. Niin päätti piispa yrittää meren yli turvaan Ruotsiin. Hän hajoitti pienen laivastonsa ja antoi kapteeneilleen luvan yrittää omin nokkinensa piiloon jonnekin. Sotaretki oli päättynyt. Vain Arvid Kurki ja hänen laivaansa tukeutuneet vallasperheet lähtivät keväiselle merelle yötä vasten vaikka myrsky oli nousemassa. He t

katsoivat, että luonnonvoimat olivat helpommin voitettavissa kuin Severin Norbyn kullanhimoiset merisissit. Kuka oli Hanneke Wrome ja mitä hän teki Suomenlahdella, mitä osaa näytteli Raaseporin linnanherra hylkytarinassa. Mikä on legenda Klaus Kurjesta ja miksi se täytyy kumota. Mitä löytyy Pohjanlahdelta. Entäs miksi tsaarin miinalaiva Ladoga upposi, mitä me tiedämme Hindenburgista tai Park Victorysta? Pitkä rivi kysymyksiä. Vastauksen näihin ja moneen muuhunkin kysymykseen saat Suomen Urheilusukeltajain liiton kustantamasta uutuudesta "Suomalaisia Aarrelaivoja", 172sivuinen kuvitettu kirja näki päivänvalon marraskuun lopulla ja Eka Metsävuori sai taas "uuden sulan" olemattomaan hattuunsa. Yllä olevat pari katkelmaa ja seuraava sisällysluettelo kertovat siitä, mitä kansien väliin on tällä kertaa saatu. Kirja täydentää omalta osaltaan liiton aikaisemmin kustantamia "Satamia, joissa eivät aallot pauhaa" ja "Rauhan meri", Joista painokset alkavat taas olla lopuillaan.

~uoma(ai,ia

AarreJaiwoja

Hatun noston arvoisia herroja Hanneke Wrome ja Lauri Akselinpojan rouwa vuodelta 1468 Legenda joka on aika kumota Piispa Arvid Kurjen pakomatka vuodelta 1522 Pätkä merihistoriaa Taistelujen vuodet 1714-1721 Totuus Riilahdesta, Raoul Johnsson vuodelta 1714 öjan saariston raha-aarre vuodelta 1722 Borstön St. Mikael vuodelta 1747 Lappäran parihylyt vuodelta 1765 Trunsjön Frau Maria vuodelta 1771 Tsaarin miinalaiva Ladoga vuodelta 1915 Lohmin suuri ja vaarallinen Hindenburg vuodelta 1942 - Kaksi koheltajaa Laine/ Mäki vuodelta 1982 Utön Park Victory vuodelta 1947

VASTARANNALT Kun katteloo TV:n uutis- ja urheelulähetyksiä, tuloo useen miälehen, jotta miksei urheelusukelluksesta koskaan puhuta mitään. Paitti sillon, kun joku meistä hukkuu, katuaa tai teköö paattia vanhoosta venälääsen kaleerin kylkilauroosta eikä 00 tullu ajatelleheksi, jotta kysees on melkoosella varmuurella yli satavuatias hylky. Ennenku raastuvas tuamarisetä kertoo. Perusteluksi tiarottamisen puuttesta ei kelepaa, jotta harrastajia on liian vähä. Näytetäänhän laskuvarjohyppelijöirenkin kisoja ja kaikemmaailman kuviokellujia ameriikkalaasesta jalkapallosta puhumattakaan. Meitä taitaa olla enempi ku noita yhteensä. Kuvaaminenkaan ei 00 ongelma enää nykyysen teknolokian aikana. Tarvittavaa kalustoo on kyllä ja osaavia kuvaajia. Väite, jottei meirän harrastus kiinnosta yleisyä on kans väärä. Verenalaaset filmit on teeveen suasituumpia ohjelmia. Eikä tartte olla häävikään sukellustapahtuma, ku ympärillä on uteliahia mustanaan. Muttei toimittajia! Onkohan niillä vesikauhu vai merirokko? Vai oliskohan vika sittekki meissä ja meirän tavassa tiarottaa ja valistaa julkista sanaa?

Pitääsköhän liitonki järjestää vuasittaan samallaanen maasutusjuhla, ku Maailman luannonsäätiön Suamen rahastokin. Niillä on Kurkijuhla. Meillä vois olla vaikka Sammakkokarnevaalit. Tällääsessä juhlassa voitaas tarjota silmäätekeville toimituspäälliköölle ja toimittajille vaikka merenantimia ja järjestää uskalikoolle erilaasia tilaasuuksia kokeella harrastuksemme eri muatoja. Samassa tilaasuuressa voitaas aina valita vuaren tiarottaja. Tärkiää on, jotta tilasuus on eksoottinen (ainakin viarahien mielestä) ja jossa jokaanen kutsuttu tuntoo kuuluvansa etuoikeutettujen joukkohon. Tämä on testattu usian vuaren aikana ja torettu sen suuri teho. Juhlapaikan pitää olla tiätysti lähellä Helsinkiä ja verenrannalla ja siällä rannassa pitää olla ainakin yksi hyvin varustettu sukellustukialus toimittajien pällisteltäväksi. Ja pari turvasukeltajaa noukkimassa lairan yli ja laiturin ohi juassehet. Omalle väelle on terootettava miälehen, jotta kysees on mahrottoman poispilattu ja valtansa tunteva joukko. Lisäksi on uhattava, jotta joka

rupiaa sekoolemahan pöhnäspäin (se on viarahien etuoikeus), saa varautua siihen, jotta seuraavalla sukellusreissulla on puku täynnä karstannauloja. Ja lehressä kuva otsikolla: vuaren sekopää. Tiätysti täytyy ensin päättää, tarvitahanko ylipäätänsä julkisuutta? Onko siitä mitään hyätyä? Mitä lisääntyvä julkisuus tua tullessansa muuta ku tungosta kurssiille. Ja paikkakunnan kosmetolookit, parturit ja podausklupit elääs vaurahia aikoja aina sukellustapahtuman erellä, kun kaikki sukeltajat ja miksei muukki, niin se narumiäskin, haluaas näyttää James Pontilta, Sea Huntilta tai Eres Jussi Parviaaselta. Jos päärytähän siihen, jotta julkisuutta tarvitahan, kannattaas mun miälestäni miättiä tälläästäkin mahrollisuutta. Mun, yksittääsen harrastelijan, äänihän on toki tässäkin asiassa vaikutukseltaan ku krunskorvin aivastus, mutta miättikää te, jokka siällä muutoonkin päätöksiä teettä.

Tervetuloa Sukelluskeskukseen AverIJy v / Kristiansund N Norja

Kråknakken Dykkesenter

Norjan parhaat sukellusmaastot löydät luoteisrannikolta. Siellä on suurin osa maan sukelluskeskuksista ja arvokkaimmista hylyistä. Atlannin ja Jäämeren luonto kohtaavat siellä toisensa. . Rannikon sää on toisinaan tuulinen ja sateinen. Siksi tarvitset kunnon tukikohdan. Suomalaisille sopiva sukelluskeskus on KRÅKNAKKEN Aver0yssä, Kristiansundin vieressä, koska siellä on - sauna - suomenkielinen yhdyshenkilö, myös paikan päällä - hylkyjä ja hyvät kalastusmahdollisuudet - sekä mahdollisuus itsenäiseen toimintaan.

Eila Nordvik Kaasb0lsv. 9, 6500 Kristiansund N. Norge Puh. 990.47. 73.76970-71852 Yhdyshenkilöt Suomessa Petteri Gorschelnik Jorma Riikonen Kärjenniemen ala-aste Jänismäenk. 11 37620 Valkeakoski 37860 Kärjenniemi Puh. 937 42777 K 937 84650 K

937 714286 T

937 84602 T

Sutisen uudet seikkailut Wanhojen Laiwojen konttorilta evättiin tutkimusmäärärahat vuoden 1688 budjetista. Tämän sai selville Wanhojen Pölyisten Arkistojen tutkija Sebastian Malmström aivan sattumalta. Mutta tuulta purjeisiin tutkimusryhmä sai, kuten Konttorin vuosikertomuksen otteista voimme seuraavassa havaita. Hylkysyvänteellä Kruununarkeologi Palme ja meriarkeologi Sutinen saapuivat Hylkysyvänteen Kaljuuttikivelle jatkamaan Medaljonkihylyn tutkimuksia. Kevät oli jo pitkällä ja tutkimukset myöhässä. Tähän asti oli tultu toimeen ilman palkkaa. Purjeilla pääsi ja meri antoi antimiaan. Miehet saivat nauttia täysin rinnoin keväisestä auringonpaisteesta. Kaljuuttikiven kupeella von Paxin ja hänen miehistönsä puuhailivat kale eri von Freden kunnostustöiden parissa. Wiaporin telakan väki oli koko kuluneen talven juopotellut ja lakkoillut niin, ettei edes välttämättömiä kunnostustöitä pystytty tekemään ennen purjehduskauden alkua. Niinpä komennus Wanhojen Laiwojen Konttorin alaisuuteen oli Von Paxinille tervetullut. Kevään ensimmäiset, mutta vihonviimeiset mäkäräiset olivat sikiäneet Kaljuuttikiven suopäivistä, joiden ympärillä niitä lensi tuhansia. Sutinen ryntäili ympäri luotoa, suihkutellen hyttysmyrkkyä ilmaan ja jokaiseen kivenkoloon. Tuokion kuluttua Palme sai yskänkohtauksen ja alkoi syyttää Sutista neuvotteluilmapiirin myrkyttämisestä. Palme oli sopinut tapaamisesta kruununkasööri Kukkelhjelmin kanssa, eikä mikään saanut häiritä keskustelua, Medaljonkihylyn tutkimuksiin tarvittiin lisää rahaa. Pian Kukkelhjelmin kassalaiva tulikin näköpiiriin. Tyypiltään alus näyttää olevan jahti. Samaan aikaan Sutinen valmistautuu sukeltamaan. Ennen lähtöä hän juo pullollisen Porwoon Wanhan Wehnämyllyn Agwanaut happi vettä alen taakseen kudosten hiilidioksidipitoisuutta. Sutinen meni ja Kukkelhjelm saapui, eikö elämä koskaan helpota, ajatteli Palme. Skudaa, skudaa! sanoi Palme Kukkelhjelmille, hymyillen kuin Naantalin aurinko. Mutta Kukkelhjelm näytti juoneen niin paljon piimää, että hymyili happamasti. Ei helkkari, ettehän te ole Kukkelhjelm , kuka te olette? Harasoo, harasoo, sanoi jahdista noussut karvalakkinen rytöpartainen mies. Sinä huomata, sinä huomata. Olen Keisarin holvinvartija Barski Babravski. Kukkelhjelmille sattui pieni vahinko matkalla tänne. Keisari haluaa rahoittaa Medaljonkihylyn tutkimukset, sanoi Babravski luimu ilme ka sv oill ~ ja hieroi käsi8

aan. Samaan aikaan kasakkalauma ryntäsi jahdista yrittäen entrata kaleeri von Freden. Mutta von Paxin oli huomannut mistä on kyse ja antoi laukaista kaleerin keulatykillä ammuksen suoraan ryssien yläpuolelta niin, että lauma rottia hyppäsi Babravskin jahdista suinpäin mereen. Stoi! stoi! huutaa Babravski peloissaan ja pakenee miehistöineen Retusaaren suuntaan. Von Paxin purjehtii kaleerillaan perään valmistaakseen tunkeilijan poistamisen kruunun vesiltä. Pian kaleerin miehistö huomaa pienen haapion styyrpuurin puolella. Haapiossa näyttää olevan joku vaatteen riekaletta heiluttava henkilö. Von Paxin päättää käydä katsomassa mistä oikein on kyse. Pian huomataan Kukkelhjelmin itsensä olevan haapiossa. Kaleeri poimii miehen ja purjehtii takaisin Kaljuuttikivelle. Hoi Palme! Katsos kuka täältä tulee - huutaa Paxin. Palme ilahtuu kovasti nähdessään Kukkelhjelmin. Skudaa, skudaa - hän sanoo ojentaen kätensä vierasta kohti. Olimme jo hieman huolissamme teistä, sanoi Palme. Sopii ollakin, sanoi Kukkelhjelm. Se viekas kettu Babravski väi-

Sutisen uusi kumppani hylyn etsinnässä.

jyi meitä Röwaren takana ja upotti kassalai van tuonne selälle. No voi harmi, voi harmi! Kai rahat sentään on tallessa, tokaisi Palme. Siinäpä se onkin, sanoi Kukkelhjelm. Kaikki Wanhojen Laiwojen KonttoriIle tarkoitetut määrärahat on nyt menettty. Ainuttakaan plootua ei voitu pelastaa. Voihan lavettimato! tuhahtaa Palme. Tänä kesänä ei Medaljonkihylyn kaivauksia voida jatkaa. Näinpä näemmä asian samalla lailla, jatkaa Kukkelhjelm. Minulta meni laiva ja sinulta rahat. Sutisellakin alkaa pilkkeet loppumaan hengitysaparaattuksen painepöntössä, eikä hengityssukkaan tule enää kunnolla ilmaa. Miehen on noustava tai hukka perii. Sutinen pitäisi pulahtaa pinnalle minä hetkenä hyvänsä. Ja pian miehen kalvakka hapenpuutteesta kärsivä naama ilmestyykin pintaan. Se on sitten sukellukset sukellettu, huuta Palme. Kukkelhjelm kadotti kaikki määrärahat. Sovimme kasöörin kanssa, että menet ainakin loppuvuodeksi kruunun lageriin luetteloimaan nupinauloja. Ja niin Wanhojen Laiwojen Konttori sulki ovensa köyhempänä kuin koskaan. Sebastian Malmsrömin mukaan kaiwaukset jatkuivat seuraavana vuonna, mutta siitä ensi kerralla.

HALOO! HALOO! TOIMISTOSTA! 12. 12. 1986

Kiitos hyvät ystävät kuluneesta vuodesta! Teidän aktiivisuutenne ja positiiviset palautteenne ovat pitäneet työmotiivin toimistossa korkealla, meillä on täällä HINKU tehdä tätä työtä. Rauhallista Joulua ja mukavia sukelluksia ensi vuodelle. ALKUVUODEN TAPAHTUMIA 3-4. 11 Puijo Cup 10-11. 1 Riihimäki Cup 17 -18. 1 U ppopallon maajoukkueleiri

31. 1-2. 2 " 14-14. 2 13-15.3

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.

Sukelluskouluttajapäivät, Helsinki CMAS kouluttajakurssi, Lohja

VAKUUTUSASIAA Vakuutusyhtiö Pohjola lähettää 1987 vakuutuslomakkeet suoraan teille kaikille, joilla on ollut vakuutus 1986. Uudet 1987 vakuutuslomakkeet uusille jäsenille saa toimistosta. Eihän kukaan enää ensi vuonna lähde sukeltamaan ilman, että vakuutusasiat ovat kunnossa? Tänne toimistoon tulee aina silloin tällöin masentavia puhelinsoittoja. SEUROJEN KILPAILUKUTSUT Julkaisemme niitä lehdessä ja tapahtumakalenterissa - mutta se edellyttää, että ihan itse otatte yhteyttä ja ilmoitatte riittävän ajoissa. SEURAKONSULTTIEN PALVELUITA TARJOLLA Olemme kouluttaneet 3 uutta seurakonsulttia: Markku Kananen, Kari Salo ja Eva-Liisa Caselius. Soittakaa Eva-Liisalle toimistoon puh. 90-1582258 ja saatte tietää palvelutarjonnasta. Britalta voi tietenkin edelleen kysellä järjestötoiminnallisia neuvoja. VALIOKUNTAPAIKKOJA TARJOLLA Oletteko kiinnostuneet työskentelemään SUSL:n valiokunnissa? Olis töitä tarjolla halukkaille! Eva-Liisa kaipaa erityisesti nuorisotyöstä kiinnostuneita. Tartu rohkeasti puhelimeen ja tarjoudu työskentelemään yhteiseksi hyväksi. KADONNUT Edelleen palauttamatta uppopallomaajoukkueen jäljiltä yhdet edustusverkkarit! Kuka katselee edelleen niitä kahta videota - niille olisi käyttöä? RETKEILYMAJA-ALENNUS SVUL:n jäsenseuroilla on mahdollisuus saada alennus retkeilymajoissa kautta koko Euroopan. Se edellyttää kuitenkin, että jäsenyys voidaan todistaa. Seurat saavat käyttää jäsenmaksukuitissaan retkeilymajaliiton kolmiota. Logon voi hakea paikallisesta retkeilymajasta. Kannattaa varmaan käyttää hyödyksi. KUNNALLISET AVUSTUSANOMUKSET Kunnalliset avustusanomukset ovat taas kohta anottavissa, lähetän seurapostin mukana tarkempia ohjeita ja vinkkejä. Soitellaan, soitellaan, terveisin Brita

Toimistokin valmistautuu joulun viettoon ja pitää joululoman 22.-26. 12. välisenä aikana. Tietäen, että sukeltajien täytyy joulunkin jälkeen mahtua sukelluspukuunsa, toivomme "hallittua" kinkunsyöntiä ja punaviiniglögin tilalle kannattaa kokeilla valkoviinistä tehtyä jouluglögiä joka ei ole ah' niin lihottavaa. - 1 kokopullo valkoviiniä 10 cl luumulikööriä 1 lt omenamehua kanelitanko 2 palaa inkivääriä 10 mausteneilikkaa 1 sitruuna Mausteet ja osa omenamehusta keitetään kiehumispisteeseen jonka jälkeen lisätään alkoholit. Annetaan vähän aikaa lämmetä maistellen samalla glögin makua ja lisäten omenamehua mikäli tarpeellista. Tarjolle tuotaessa juoman joukkoon lisätään viipaloitu sitruuna. EIKÄ SITTEN RÄHJÄTÄ!

HYVÄÄ JOULUA JA RIEMUKASTA UUTTA VUOTTA SUKELTAJILLE JA HEIDÄN "TUKIJOUKOILLEEN" TOIVOO TOIMISTON TYTöT 9

Kolme sukeltajaa Corfulla Suunniteltuamme 1/2 vuotta yhteistä sukellusmatkaa etelään niin päädyimme Corfun idylliselle saarelle Masa, Nalle ja minä eli Juha. Lähdimme matkaan 23. 8, mukanamme kaikki muut varusteet paitsi pullot ja painovyöt. Saavuttuamme Corfulle ilman lämpötila oli n. 32 C, elikä aika siedettävä. Lomahuoneistomme sijaitsi Pirgin kylässä. Tiesimme että Corfulla oli ainakin kaksi sukellusvarusteita vuokraavaa ja sukelluksia järjestävää keskusta Paleo-katstritsassa ja Ermoneksessa, saksalaisten Rolf Weylerin ja Gerd Zieglerin omistuksessa. Ensimmäisenä päivänä kuljeskellessamme Pirgin ranta tietä pitkin niin törmäsimme yhteen itävaltalaiseen sukeltajaan joka kertoi kolmannesta sukellusvälineitä ja retkiä järjestävästä kreikkalaisesta miehestä nimeltään Costa Revis, paikallisen "Waterhoppers" seuran vetäjästä. Tapasimme hänet vielä samana päivänä ja sovimme tulevamme mukaan hänen retkelle seuraavana päivänä lähtö klo 10 aamulla. Hinta tulisi olemaan 3 000 drk sisältäen yhden sukelluksen, painovyön ja pullon. Illalla päätimme lähteä katsomaan miltä se etelän vesi näyttää ja haimme kämpiltä perusvälineet ja kameran ja painuimme veteen. No hyvältähän se näytti ja 36:n kuvan filmikin loppui alta yksikön. Toisen päivän aamuna klo 9.30 tulimme sovittuun paikkaan, jonne Costa ja muutama muu sukeltaja ja kurssilainen tuli. Joimme rauhassa aamukahvit, kokosimme tavaramme ja lähdimme merelle. Costa järjesti myös viikon mittaisia sukelluskursseja ja niitten hinta oli 16000 drk. Paikka jossa sukelsimme sijaitsi Corfun pohjoisosassa lähellä Albaanian rajaa. Aluksen ankkuroitua olimme jo ehtineet pukea kamat päälle hirveällä tohinalla ja hyppäsimme veteen. Uituamme ankkuriköyden luo aloitimme sukelluksen Costan johdolla. Laskeuduimme alas köyttä pitkin kunnes pohja tuli vastaan 30:n metrin syvyydessä. Pohja oli tasaista hiekkapohjaa, joka loivasti laskeutui alaspäin. Otin muutaman kuvan Nallen kanssa Costasta ja Masasta. Valokuvaus näissä vesissä oli tosi mahtavaa, vaikka käytimme salamaa ja 400 Asa:n filmiä. Sukellus kesti tasan 20 minuuttia, ja sen jälkeen aloitimme nousun köyttä pitkin. Se oli meidän ensimmäinen sukellus Corfulla ja lisää oli tulossa. Kolmas päivä oli autolla ajoa ympäri saarta ja kävimme katsastamassa Paleon ja Ermoneksen sukelluskeskukset. Päätimme seuraavana päivänä lähteä Paleoon sukeltamaan. Neljäs päivä ~ li kaunis ja tyyni 10

niin kuin mekin. Ajoimme taksilla Paleoon, josta lähtö tapahtui kaksi kertaa päivässä klo 10 ja klo 15. Hinta oli aika sama kuin Costallakin ja sisälsi paino vyön, pullon ja yhden sukelluksen. Alus ankkuroi suuren kalliomuodostelman luo, puettiin vilkkaasti varusteet päälle ja ponkaistiin mereen. Eteemme avautui fantastinen unimaisema, mistä vaan voi kuvitella. Maasto oli tällä puolella saarta erilainen kuin Albaanian puolella, oli kalliojyrkänteitä, isoja kiviä, luolia ja kaikkea muuta kivaa. Kalliokäytävä mistä sukelsimme sisään lähti 10:stä metristä ja tuli ulos 25:ssä metrissä. Se oli tosi "kliffaa" ja filmiä meni niin maan perusteellisesti ja näkyvyys oli loputon, siis kaikkea mistä tämmöiset pohjolan jannut tykkää sukeltaessaan kylmissä ja pimeissä kotivesissään, mutta kello kävi ja niin oli pakko tulla ylös pienen dekon jälkeen. Neljän tunnin kuluttua lähdimme uudestaan sukeltamaan. Oppaamme kädessä oleva Deko-tietokonemittari ilmoitti uusintasukelluksen ajaksi 25 min. ja syvyydeksi 25 m. Toinen sukellus oli samanlainen kuin ensimmäinenkin ja näinollen yhtä elämyksellinen, eli päivä oli täydellinen. Viidennen päivän sukellus suoritettiin jälleen Co stan mukana. Hän vei meidät 30:n syvyyteen jossa oli hiekkaan hautautuneita "Amforoita", näitä kreikkalaisten antiikkisia viiniruukkuja, muuten maisema oli tasaista hiekkapohjaa. Kuudentena päivänä suoritimme lomamme kaksi viimeistä sukellusta Paleossa. Saimme luvan sukeltaa omana ryhmänä niin kauan kuin ilmaa riitti. Maisema oli jälleen fantastinen ja katsoimme alas jyrkkää kallioseinämää joka syveni aina 80:een metriin saakka missä pohja tuli vastaan. Oppaamme oli pinnalla selittänyt, että vähän matkan päässä oli jyrkänne joka meni suoraan alas aina 2000:een metriin, mutta tämä ensimmäinen riitti meille kun ollaan niin vaatimattomia. Laskeuduimme pikkuhiljaa Nallen johdolla alas 40:een metriin ja siellä oli aivan yhtä valoisaa kuin pinnallakin, elikä pelkkää rautaa. Oppaamme sukelsi peräämme viittoen meille, että pitäisi nousta vähän matalemmalle. Matkalla pintaan ja dekoon näimme mm. meriahvenia, mustekalan ja muutaman kalaparven, elikä otimme taas ison kasan kuvia. Tämän jälkeen pidimme 4:n tunnin tauon, otimme aurinkoa ja päätteeksi hyppäsimme mereen. Navy-taulukoitten mukaan uusinta sukel1uksen suurin syvyys olisi 20 m ja aika 30 min, mutta saksalaiset sukeltajat käyttivät niin kutsuttua

kerroksittain sukeltamista, jossa määrätty aika sukelletaan alle 10m, jotta loppukin Typpi liukenee verestä ja sen jälkeen syväsukellus ja deko. Tämä juttu oli meille jostain tuttu mutta ei ikinä koettu, enkä oikein suosittelekkaan sitä, mutta vielä ollaan heigissä. Sukellus tapahtui veneestä jyrkän kallion vierestä. Noin 10 min. 10:ssä metrissä oleskelun jälkeen teimme pikaisen käynnin 27:ssä metrissä mahtavaa kallionseinämää pitkin, joka vajosi syvyyksiin. Meidän pullojen varailmasysteemi joissa oli naru ja pallo, ei aivan toiminut kuten olisi pitänyt ja meillä oli pieniä vaikeuksia saada varailmaa pysymään päällä. Suosittelen että pulloiksi tulisi valita semmoisia pulloja jossa on varailmatanko, sen takia että nämä pullot ovat koko ajan aika kovassa käytössä eikä ihan parhaassa kunnossa, niinkuin täällä kotona ollaan totuttu. Tämä oli erittäin onnistunut loma ja hinnaltaan aika halpa. Corfu on niin pieni saari, että siellä pärjää aivan hyvin taksilla kun ajelee paikasta toiseen, eikä se tule kovinkaan kalliiksi. Pohjoismainen kortti tulisi olla mukana, sekä lääkärintodistus ja päiväkirja, jos sellainen on olemassa. Kreikassa ollaan, kuten tiedätte, aika tiukkoja sukeltamisen suhteen, siellä kannattaa varoa ominpäin sukeltamista laitteiden kanssa jos ei ole viranomaisten lupaa tai ole mukana ohjatulla reissulla. Lopuksi voin vain sanoa teille kaikille jennuille ja jannuille, että kannattaa käydä Corfulla, sillä sitä ette tule katumaan. Jouluterveisin: Juha, Masa ja Nalle Sub Aqua Club Marinus

Suomen räpyläuinti haki

vauhtia MM-altaasta Länsi-Berliinissä (osa II) Vuoden 1986 räpyläuinnin neljänsissä MM-kisoissa Länsi-Berliinissä allas lainehtii; tiukka läjähdys seinämään ja jälleen venäläiset tulevat. Jo etukäteen oli pelättävissä heidän voimansa, mutta oletettiin, että varsinkin kiinalaiset, jotka aikojen perusteella olivat varteenotettavia, voivat järjestää yllätyksen. Näin ei käynyt, mutta naapurimaan kilpailijat joutuivat tällä kertaa tsemppaamaan enemmän kuin koskaan. Venäläisten vahvin lenkki on 18 maailmanennätystä tehnyt, Novosibirskistä kotoisin oleva insinööri Aleksei Zhoukov (22). Vielä pari vuotta sitten hän hallitsi melkein matkan kuin matkan ja onkin vuoden 1982 maailmanmestari ja vuoden 1983 Euroopan mestari. Länsi-Berliinissä hän saavuttaa henkilökohtaisen maailmanmestaruuden 100 metrin laitesukelluksessa ja kaksi viestikultaa. Zhoukov sanoo erikoisesti harjoitelleen MM-kilpailua varten. Viikossa hän on treenannut 12-14 kertaa. Voimaharjoitteluun altaassa kuluu 34 kilometriä ja nopeuden saamiseen lähtötilanteessa parisen kilometriä päivässä. Yhden uintikauden aikana Zhoukov ui keskimäärin 1,5 miljoonaa metriä. - Vielä jokunen vuosi sitten räpyläuinnissa ei syntynyt kunnon taistelua, mutta nyt sitä on. Se lisää mielenkiintoa. Samalla saamme urheilun kautta yhteisiä ystäviä ja maailman rauha vahvistuu. Olympialaisten tuleminen puolestaan takaa sen, että räpyläuinnin tulevaisuus on hyvä, Zhoukov toteaa. Neuvostoliitossa Urheilusukeltajain liittoon kuuluu 50 000 jäsentä. Heistä noin 30000 on räpyläuimareita ja loput harrastavat mm. suunnistusta ja sukelluskalastusta. Vuosittain maassa järjestetään noin 5000 räpyläuintikilpailua. MM-kisoihin osallistunut 12-henkinen joukkue oli karsintojen jälkeen koottu kuudesta eri kaupungista: Moskova, Leningrad, Tomsk, Omsk, Alma Ata ja Novosibirsk. Neuvostoliiton Urheilusukeltajain liiton pääsihteeri Aleksandre Srednev sanoo, että räpyläuinnilla on Neuvostoliitossa vähän samanlaisia vaikeuksia kuin muuallakin maailmassa; arvostusta tarvittaisiin lisää. Näin siitäkin huolimatta, että uimareilla on vät harjoittelumahdollisuudet. - Uimahallit ovat ilmaisia, samoin kaikki tarvittavat varusteet. Loppurutistuksen aikana kilpailijat saavat lisäksi kuukauden ajan ilmaisen ylöspidon. Vuodesta 1978 lähtien olemme alkaneet kouluttaa räpyl~uimarei-

ta systemaattisesti. Sitä ennen usein kävi niin, että klassiset uimarit siirtyivät räpyläuintiin. Neuvostoliiton lisäksi sosialistisista maista MM-kisoihin osallistuivat Tsekkoslovakia, Puola ja Unkari. Srednev kertoo, että mm. DDR ja Bulgaria ovat tulossa. Välillä näissä maissa keskityttiin uintisuunnistukseen, mutta kun räpyläuinti hyväksyttiin olympialajiksi, myös ne ovat uudelleen alkaneet panostaa räpyläuintiin. Räpyläuinnin tila kohentunut Urheilusukeltajien maailmanlaajuiseen kattojärjestöön CMAS:iin kuuluu noin 3,5 miljoonaa urheilusukeltajaa. Räpyläuintia harrastetaan 50 maassa maailmassa. MM-kisoissa on 30 maata. Se että kaikki räpyläuintia harrastavat maat eivät lähettäneet joukkuetta Länsi-Berliiniin, johtuu paljolti siitä, että kaikilla valtioilla ei ole tähän varaa. Ranskalainen kirurgi P. Perraud toimii CMAS:in puheenjohtajana. Ennen häntä puheenjohtajia ovat olleet Jaques Cousteau ja Jaques Dumas. Perraud on sitä mieltä, että maailmanlaajuisesti räpyläuinnin tila on kohentunut. Lajia harjoitetaan Australiassa, Indonesiassa, Intiassa, Uudessa Seelannissa, Kiinassa jne. Perraud korostaa, että lajin kehityksen kannalta suurin vaikeus on raha; sitten tulee tekninen puoli ja arvostus. Ensimmäiset maat maailmassa, jotka kiinnostuivat räpyläuinnista olivat Neuvostoliitto ja muut Euroopan valtiot. Räpylät helpottivat uimista merissä ja järvissä - uima-altaat kun olivat harvassa. Venäläiset taistelusukeItajat kehittivät räpylöitä edelleen ja tällä hetkellä heidän 'balalaikkaansa' eli monoa pidetään teknisesti parhaana maailmassa. Nyttemmin myös afrikkalaiset ovat innostuneet räpylöihin ja muutaman vuoden sisällä heitäkin nähtänee kilpailutasolla. En ole huolissani alan arvostuksesta, vaikka ihmettelenkin, miksi esimerkiksi ei harrasteta räpyläuintia. vuotta englantilaiset ovat luvanneet tulla

mukaan, mutta heitä ei ole vain näkynyt. Kuitenkin kaikki muut urheilusukelluslajit ovat Englannissa kovin pidettyjä. Perraud esittää, että alan arvostusta lisätään vain julkisuudella. - Saksalaiset tiedotusvälineet kirjoittavat ja puhuvat hyvin vähän koko lajista. Perimmäinen syy arvostuksen heikkouteen on kuitenkin siinä, että kansalliset liitot eivät halua nostaa esille maailmanjärjestöä CMAS:ia. Kansalliset liitot ovat liian konservatiivisia ja suojaavia. Kansallisten järjestöjen olisi tuettava enemmän työtämme. Perraud asuu Rivieralla, jossa hänellä on yhteinen vastaanotto toisen kirurgin kanssa. Perraud kertoo Rivieran olevan siitä hyvä paikka, että kun siellä sukeltaa, ei tarvitse sen paremmin kuiva- kuin märkäpukuakaan. - Silloin kun olen matkoilla, ystäväni hoitaa myös minun potilaani. Olen jatkuvasti menossa eri puolilla maailmaa. CMAS:in puheenjohtajuudesta en saa lainkaan palkkaa ja myös matkat maksan itse. Kysy vaikka vaimoltani, hän ei ole erityisen onnellinen. Kun tiedustelen, olisiko Cousteau oikea mies nostamaan alan arvostusta, Perraud hymähtää: - Cousteau tekee hyvää työtä kertomalla ihmisille merien ongelmista. Aikaisemmin hän puhui myös urheilusukelluksen puolesta, mutta nykyisin hän lähinnä myy filmejään. Cousteau on ammattilainen, hän on liikemies ja niin kiireinen, että ei hänellä ole esimerkiksi aikaa osallistua MMkisoihin. Jos hänet olisi pyydetty tänne, se olisi varmasti maksanut paljon rahaa. CMAS ei ole tehnyt tarpeeksi Länsi-Berliinistä kotoisin oleva Jörgen Kolenda (25) saavutti näissä uinneissa hopeaa 200 metrillä, 400 metrillä ja viestissä sekä pronssia 50 metrin laitesukelluksessa. Hän on 100 metrin maailmanmestari vuodelta 1980 ja vuonna 1982 hän teki maailmanennätyksen 50 metrin laitesukelluksessa. Kolenda arvostelee etenkin CMAS:ia ja on sitä mieltä, että se ei ole riittävästi tehnyt räpyläuinnin eteen. - Sukellusseurat ympäri maailmaa keskittyvät sukeltamiseen ja vesien biologiaan ja ne eivät paljoakaan piittaa todellisesta kilpaurheilusta. Tämä ongelma koskettaa CMAS:ia. Sillä ei ole todellista Niinpä en oikein jaksa uskoa olympialaisiinkaan, vaikka toivonkin niiden muuttavan kansallisten liittojen asenteita. 11

Suomen joukkue. Vas. Reijo Honkanen, Rainer Alanen, Antti Alestalo, Ari Palve.

Kolenda antaa tunnustusta erityisesti venäläisille: - He ovat todella kovia. He keskittyvät lähes täydellisesti kaikkiin kilpailuihin. Paremmuus johtuu hyvin pitkälle siitä, että sosialistisissa maissa muutkin kuin olympialajit saavat valtiolta tukea. Räpyläuimareihin satsataan ja urheilijoita arvostetaan. - Näihin kisoihin harjoittelin 12 kertaa viikossa: kolme tuntia päivässä. Takana on yli miljoona uinti- ja sukellusmetriä. Harjoittelua on vaikeuttanut se, että samalla pitäisi opiskella ja tehdä työtäkin. Minulla kun

..........

••••••••••••

ei ole sponsoreita. Saksan liittotasavallassa olen pelkkä räpyläuinnin individualisti. Satasen olen tainnut saada rahaa juuri näihin MM-kilpailuihin, toteaa Berliinin vapaayliopistossa fysiikkaa opiskeleva Kolenda.

***

Yhteenvetona neljänsistä MMräpyläuintikilpailuista on todettava, että ne olivat kaiken kaikkiaan onnistuneet, vaikka saksalainen sekunttiaikataulu ei aina pelannutkaan. Myös se ,voitanee antaa anteeksi, että CMAS:in valiokuntatyöskentely oli

junnaavaa ja epäolennaisissa kysymyksissä pyörivää. Suomalaiset loivat paljon uusia yhteyksiä ja saivat uusia ystäviä. Nimenomaan nuorille urheilijoille tilaisuus oli vertaansa vailla oleva kokemus. Uskon sen vaikuttavan pitkälle tulevaisuuteen - räpyläuintimme tasoa entisestään nostattaen.

Teksti ja kuvat: KARI VARVIKKO

•••••••••

~~~Jf~

Turku, Oy Silja Line Ab, Käsityöläiskatu 4, puh. 921-65 2244, KOP-Kolmio 921-652288, Silja Linen terminaali, Turun satama, puh. 921-652255. Åbo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4, tel. 921-65 2244, KOP-Kolmio 921-652288, Silja Lines terminai, Åbo hamn, tel. 921-65 22 55.

Grand Cayman Island Maija Malmari.

Ympärillämme avautui todeksi ihastuttava tarujen maailma, kun olimme saavuttaneet lomamatkamme määränpään: etappimme 240 m:n syvyydessä Karibianmeressä. Valkeat korallikruunut kohottautuvat hämyisässä valossa kuin ympärillämme olisi kokonainen valtakunnallinen uinuvia Ruususen linnoja. Pinnalta lämmin ja loistava auringonvalo luo tänne seisahtuneen Sinisen Hetken. Aika menetti merkityksensä laskeutuessamme syvyyteen tuossa kiehtovassa maailmassa. Teimme matkan 6-metrisellä sukellusveneellä, jossa on tila kahdelle matkustajalle ja pilotille. Matkustajat istuvat rinnan keulaikkunan ääressä. Halkaisijaltaan 90 cm näköalaikkuna tuottaa yllättävän optisen harhan. Kun tuntuu siltä, että vain ihme voi pelastaa aluksen törmäämästä käden ulottuvilla nousevaan koralliseinämään, on etäisyys vielä mittava. Pohjaan ajelehtinut Coca-Cola-pullo näyttää nukkekotiin kuuluvalta ja kun nousee tähystämään observatorioon 360' -maisemaa kasvaa äskeinen soma lohkare vuoreksi. Sukellus RSL:n (Research Submersibles Ltd) PC-8:11a on miellyttävä ja turvallinen. Alus on 6-metrinen, 5,5 tonnin Perry Oceanographics'n rakentama 800 jalan työskentelysyvyyteen. Sukellus 800 jalkaan ei edellytä seoskaasujen käyttöä eikä decompressiota - aluksessa vallitsee normaaliatmosfåäri, joten matkustajat eivät altistu paineenvaihteluille. Huikaiseva floran ja faunan värien yltäkylläisyys syttyy loistoonsa kristallinkirkkaassa vedessä kun viisi 500 watin valonheittäjää kytketään päälle. Aivan tavallisella kameralla voi taltioida ainutlaatuiset muistot albumiinsa. RSL omistaa yhdeksän maailmalla nykyisin operoi vasta noin kolmestakymmenestä sukellusveneestä. Y rityksen miehistöllä on tanakka kokemus ja luotettava ammattitaito. Koko kalusto on aiemmin ollut ainoastaan tutkimus- ja öljy teollisuuden palveluksessa. Matkustajasukellukset ovat melko uutta toimintaa. Grand Caymanilla sukellus alkaa Georgetownin satamasta kumiveneellä, joka vie matkustajat PC-8:n poijulle. Pilotti selostaa reitin pääpiirteittäin ja esittelee aluksen toiminta- ja varajärjestelmät. Sukellus kestää yleensä runsaan tunnin, jonka aikana nähtävää ja kyseltävää keQ-yy yllin-

kyllin. Alus tekee kolme-neljä trippiä päivässä kolmen päivän ajan, neljäntenä päivänä se telakoidaan huoltoon. Sukelluksia tehdään aina kun sää sallii - ja siellä se todella sallii noin 340 päivänä vuodessa. Grand Cayman Island on sukeltajalle paratiisi. Jamaican ja Kuuban välille sijoittuva pieni brittien siirtokunta elää käytännöllisesti katsoen sukeltaen ja vesileikkien. Kirkkaansininen meri huokailee houkuttaen pehmeään korallihiekkaan, aurinko on talvella autuaallinen (n. 40'C, ja jos sataa, niin sataa raikkaasti ja railakkaasti vain neljästä viiteen iltapäivällä); kesällä Caymanin paahde on meikäläisittäin suorastaan tukahduttava. Hotellit ovat jäähdytettyjä - samoin kuin autot ja janojuomatkin. Unohtumattomia sukellusretkiä järjestetään joka lähtöön ryhmittäin tai mittatilaustyönä. Sukellustukialukset ajavat suoraan rantaan ja opastavat seikkailuun kimmeltävässä horisontissa. Suuri jättiläiskilpikonna on Caymanin lemmikki. Kilpikonna on kuvattu kaikkeen mitä saarella käytetään. Jos ei halua käydä kilpi konnafarmilla, kohtaa ilmeisesti tuon ET:n esikuvan meressä. Kauniit, kilpikonnanluiset matkamuistot juuttuvat va-

litettavasti Amerikan tulliin, mutta harvinainen, musta koralli on niinikään ehtaa caymanilaista. Me matkasimme Caymanille Jamaican kautta ja saimme siinä samalla kokea kaiken sen, mistä Harry Belafonte meille keinahdellen laulaa, samettiset yöt, raukean kiireettömyyden, mehevän hedelmien runsauden, jättiläistorakat ja elämän tyyliin "no problem" - aurinkohan paistaa ... Matka Miamin kautta sujuu varmasti jouheammin ja koko kopallinen muistoja tietysti silläkin reitillä kertyy. Kaikkinensa Grand Cayman oli perheellemme napakymppi sekä 10makohteena että katkaisuna marraskuun alun kaamokselle. Isä (konkarisukeltaja ja vedenalaisammattilainen), äiti (lilluu vain lämpimissä ja matalissa vesissä, varjoammattilainen) ja 10& 8-vuotiaat lapset (hyrskyhylje ja merikeiju) saivat jokainen ihan sitä mistä eniten nauttivat ja kaiho jäi kaikertamaan - ennenpitkää olemme takuulla siellä taas. P. S. Effoan matkatoimisto järjestää Grand Cayman Islandille 0108. 11. 86 ryhmämatkan sukelluksen harrastajille. Lisätietoja antaa Heidi Nordberg (90-1782263).

SEURAAVA SUKELLUSVANHINKURSSI Lähde mukaan iloiselle ruotsinristeilylle maaliskuussa 14-16. -87. Samalla osallistut kevään ensimmäiselle sukellusvanhinkurssille ja tapaat uusia sukelluksenharrastajia. Kurssin hinta on 800,- johon sisältyy: - edestakainen laivamatka Helsinki-Tukholma-Helsinki - illalliset seisovassa pöydässä ja maukkaat meri aamiaiset - sauna sekä illanvietto tanssin merkeissä - majoitus kahden hengen hyteissä - sukellusvanhinkurssi - sukellusvanhimman käsikirja - sukellusvanhimman todistus -ym. Kurssille otetaan vain 20 osanottajaa. Edellytyksenä kurssille osallistumiselle on CMAS sukeltajantodistus. Ilmoittautumiset SUSL:n toimistoon puh: 90-1582258. Ilmoittautuminen on sitova vasta kun ilmoittautumismaksu 450,- on suoritettu.

Rauhallista Joulua ja Mukavaa Uutta Vuotta Tutuille ja Tuntemattomille toivottaa TURV ALLISUUSTYÖRYHMÄ

Suomen Urheilusukeltajien Liitto ry järjestää

CMAS SATAMIA, JOISSA EIVÄT AALLOT PAUHAA Kirja, josta löytyvät lähes kolmensadan hylyn ja parinsadan "kateissa" olevan laivan henkilötiedot. Hakuteos jokaiselle sukeltajalIe.

**kurssin - kouluttaja-

13.-15. 3. 1987 Kisakallion urheiluopistolla.

* ** -

Kurssille voivat hakea oppilaiksi CMAS ja vapaat sukelluskouluttajat, jotka ovat toimineet 2 vuotta koulutustehtävissä nimittämisen jälkeen ja jolla on CMAS tai vastaava todistus, kirjalliset hakemukset liiton toimistoon 16. 2. mennessä. Kurssin vahvuus on 20 henkeä. Kurssinohjelma ja -ohjeet postitetaan kurssille hyväksytyille. Kurssin hinta on 380,-, joka sisältää täysihoidon ja opetuksen. PS. SEURAT! Koulutusvaliokunta nimittää CMAS kouluttajiksi (Laite sukelluskouluttaja) vain emo kurssin käyneitä. Koulutusvaliokunta

** -

KOLMEKYMMENT Ä VUOTTA SUKELTAMISTA

KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA SUKELT AMIST A. SUSL:n historiikki, lue mitä on tapahtunut ennen sinun aikaasi ja tutustu harrastuksesi qlkuaskeIiin. 14

TIETOA ON SAATA VISSAI Sinä, joka haluat - kehittyä sukellusvanhimpana - opettaa seuraasi uusia sukellusvanhimpia - tietää enemmän sukeltamisesta; tarvitsemasi kirja on ilmestynyt. Tilaa SUKELLUSVANHIMMAN OPAS SVUL:n myyntipalvelusta puh. 90-1582266 Hinta 50 mk

Suomalaiset ehtivät joka paikkaan Punaisella merellä sukelletaan suomalaisten opastuksella ja nyt on avattu Hihhaduwassa Sri Lankassa suomalaisten johtama sukelluskeskus. Huhu kertoo että pari tunnettua ja tunnustettua sukeltajaa keräsi kimpsunsa ja kampsunsa, lähettivät ne toiselle puolelle maapalloa ja avasivat siellä sukelluskeskuksen meitä suomalaisia varten. Onhan tunnettua että kaikilla halukkailla ei ole riittävää kielipääomaa ja se on estänyt sukelluslomien viettämisen ulkomailla. Nyt ainakin nämä pari sukelluskeskusta pyrkii auttamaan tässä asiassa ja poistamaan ongelmat ainakin kielipulmien kohdalta. Mikäli jollakulla on henkilökohtainen ongelma, sitä tuskin voidaan auttaa. Mutta sehän ei kuulu sukeltamiseen muutenkaan. Coral Sands Hotel on kansainvälisestikin ottaen tasokas hotelli jonka palvelut riittävät toteuttamaan vaativatkin toivomukset. Huoneet ovat ilmavia ja paikallisesti ottaen siistejä, mutta kukapa siellä jaksaa sisällä olla. Hotellin hiekkarannalla on mahdollisuus harrastaa monenlaista vesiurheilua kuten: - surfausta - "skindivausta" - purjelautailua - ja uutuutena LIITOVARJOILUA Sukelluskohteet, jotka kuitenkin ovat pääasiana käsittävät retkiäjokaisen kokemuksen mukaan. Paikallisten sukellusoppaiden mukana on mahdollisuus sukeltaa "syvääQ sineen"

tehdä trippi alas ja palata jälleen kirkkaisiin lämpimiin pintavesiin. Kohteita löytyy kalarikkaista riutoista hiljaisiin laivahylkyihin, jokaiselle jotain kokemuksen ja toivomusten mukaan. Hikkaduwa on pieni 8000 asukkaan kaupunki merenrannalla, saaren Sri Lankan, tai Ceylon kuten nimi oli ennen lounaiskolkassa. Turistille se on muutama kilometri rannan tuntumassa kulkevaa tietä, jonka molemmilla puolilla on myymälää, kojua, hotellia ja muuta taloa. Tie on täynnä "väärää puolta' ajavaa autoa, pyöriä ja kärryjä. Ihmisiä ja eläimiä käsittämättömässä epäjärjestyksessä. Ranta on todella upea ja sitä riittää kilometrikaupalla joka suuntaan.

Vedet ovat kuuluisat kauniista koralleistaan joita on todella paljon. Tulikoralliakin löytyy mutta erittäin harvassa. Intian valtameressä on myös arvokasta mustaa korallia josta valmistetaan monenlaisia koruja. Tosin se on haettava syvältä mutta se kannattaa. Saat sukellusoppaastasi ikuisen ystävän tuodessasi hänelle oksan... Sri Lankan ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja palvelualttiita. He kohtelevat tavallista turistiakin kuin ihmistä. Lopuksi toteaisin Kun kerran sukellamme - niin miksi emme nauttisi siitä vielä enemmän

25 VUOTTA ON TA·YTTYNYT Kiitämme vuosien varrella osoitetusta luottamuksesta sekä toivotamme kaikille

ILOISTA JOULUA JA MENESTYSTJle VUODELLE 1987 (Vene -87 näyttelyssä tavataan)

TURVATIETOA NORJASTA: INHIMILLINEN EREHDYS, VIRHETOIMINTA JA URHEILUSUKELLUS Per Bolstad, Marmennelll/86, käänsi Kale Rehnbäck Onnettomuustutkinta ja urheilusukellus Urheilusukellus on nimensä mukaisesti vapaa-ajan harrastus. Ihmiset tekevät sitä vapaa-aikanaan, koska se on hauskaa. Siihen ei saisi kukaan kuolla. Norjassa on vuosina 1957-1975 tutkittu 55 kuolemaan johtanutta sukellusonnettomuutta. Noin puolet näistä sattui työ- ja sotilassukelluksessao Lisäksi on 250 tapauksen aineisto "läheltä-iti" -raporteista. Norjan liitto julkaisee piakkoin teemavihon aiheesta (kirjoittaja Per Bolstad). Tutkinta on ollut puutteellista ja kirjavaa, mutta selvät suuntalinjat voidaan löytää. Mikä on yhteistä onnettomuuksille Yhdysvaltalaiset tutkimustulokset kertovat selvästi: 80 %xssa kuolemaan johtaneita onnettomuuksia stressi ja paniikki ovat keskeiset tekijät. Teknillinen vika on epätavallinen syy. Painotetaan, että sukeltajan oma käyttäytyminen on ratkaisevaa. Lisäksi korostetaan, että suurin osa menehtyneistä sukeltajista kuolee turvallisuusvälineitään käyttämättä. Omien tutkimuksieni tulokset vastaavat paljolti yhdysvaltalaisia tuloksia. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien tapahtumaketju voidaan esi ttää tii vistettynä seuraavasti: A. Huonot henkiset edellytykset sukellukselle (esim. vastentahtoisuus, haluttomuus, epävarmuus, pelko, jännittyneisyys, rasittuneisuus ja hermoilu). B. Edellä mainitun kokeminen voimistuneena sukelluksen edistyessä. C. Yllättävä tapahtuma. D. Tekninen vika joissain tapauksissa, mutta pääasiassa sen laatuinen, että sen ei pitäisi johtaa kuolemaan. E. Vähäinen kokemus suhteessa sukellustehtävän vaatimuksiin. F. Vähäinen koulutus pulmatilanteista selviytymiseen. (Tämä ei välttämättä ole tapahtumain aikajärjestys). Onnettomuustilanteita voi tarkastella seuraavilta näkökannoilta: 1. SUKELT AlAIN VÄLINEN YHTEYS Melkein kaikissa pari sukellustapauksissa (21 kpl) ~ukeltajilla ei 0116

lut yhteyttä toisiinsa pitkinä ajanjaksoina, kuten esim. erittäin aran nousuvaiheen kuluessa. 2. VARUSTEET VarusteiIla on ollut hyvin vähäinen merkitys; useimmissa tapauksissa ei mitään merkitystä. 3. KOKEMUS Kuusi onnettomuutta tapahtui koulutusvaiheessa. Kahdeksassa tapauksessa voidaan lisäksi katsoa sukeltajan olleen kokematon. 4. TAPAHTUMAKETJU Useissa onnettomuuksissa on tapahtumain kulku seuraavanlainen: Jossain vaiheessa sukelluksen aikana, kohtalaisen aikaisin, näyttää myöhemmin onnettomuuden uhriksi joutunut sukeltaja merkillä haluavansa ylös pinnalle. Tämä tapahtuu luonnottoman aikaisin (osoittaa, että hän tuntee jotain olevan hullusti), ja säännöllisesti sukelluspari ymmärtää merkin. Nousu alkaa. Itse nousuvaiheessa ei kuitenkaan ole yhteyttä toinen toiseen. Vasta pinnalla selviää, että on tapahtunut jotain vakavaa. Ratkaisevat asiat ovat siis sattuneet sinä suhteellisen lyhyenä aikana, jolloin sukeltajien välillä ei ollut yhteyttä. Tiedämme, että paniikkiin voi joutua arvaamattoman nopeasti, ja että paniikki ilmenee tässä yhteydessä järjettöminä ja väärinä toimenpiteinä. 5. SUUNNITTELU Sukelluksen suunnittelu on laajasti ymmärrettynä kaikkien siihen vaikuttavien olosuhteiden huomioon ottamista ennen sukellusta - tai päätöksen tekemistä ettei sukelleta. Kaikille urheilusukeltajille on jossain vaiheessa opetettu mitä tulee ottaa huomioon olosuhteita arvioitaessa. Kaikissa onnettom uustapauksissa, paria kappaletta lukuunottamatta, oli suunnittelu arvosteltavissa, sillä ainakin yhtä tai useampaa turvallisuussääntöä rikottiin. Inhimillinen virhearviointi näkyi esim. seuraavasti: sukeltaja on niin kokematon ja omaa niin vähän vesitottumusta, että ei selviä kriisi tilanteesta paniikkiin joutumatta sukeltaja yliarvioi itsensä: ottaa

* *

* * *

* *

liian vaativan tehtävän, sukeltaa liian syvälle tai pakottaa itsensä muutoin liiallisuuksiin sukeltaja yliarvioi terveydentilansa tai ei ota sitä huomioon lainkaan sukeltaja tuudittautuu kuvittelemaan olevansa turvallinen sukeltaja kasaamalla ylleen kaiken mahdollisen "niin sanotun" turvavälineistön sukeltaja ei kehtaa sanoa sukellustovereilleen tuntevansa itsensä epävarmaksi; ei kehtaa pyytää, että se otetaan huomioon suunnitteluvaiheessa sukeltajalla on vieraat välineet, huonot/puutteelliset välineet tai hän käyttää tuntemiaan välineitä väärin sukeltaja ei pidä yhteyttä sukellustovereihinsa sukeltaja jättää ottamatta huomioon asioita suunnitellessaan sukellusta sukeltajalla on väärä asenne sukeltamiseen; "se on vain ilman hengittämistä veden alla" ja "pelkkää leikkiä" sukeltaja yliarvioi sukellusparin merkityksen ja kuvittelee tämän pelastavan mistä tahansa hädästä, vaikka sukeltajilla on yleensä täysi työ oman itsensä suhteen; parisukelluksella on enemmän kuin sosiaalinen merkitys turvallisuuden kannalta vasta, kun se opetellaan ja harjoitellaan kunnolla.

Mitä pitää tehdä Tehtävää on sekä koulutuksen että sukeltajan suhteen. On opittava ymmärtämään paremmin mitä ihmiselle tapahtuu psykologisella tasolla. Koulutuksessa on opetettava selviytymään kriisitilanteista. Yhdysvaltalaiset tutkijat arvostelevat, että koulutuksessa käytetään vääriä opetusopillisia periaatteita; opetuksen taso on huono. Näin sattaa olla Norjassakin. Oppilaille tulee opettaa paremmin sukelluksen suunnittelu ja parisukelluksen merkitys. Tulee lisätä harjoittelua, jolla opetetaan selviytymään yllättävistä tilanteista. On pyrittävä saavuttamaan automaatiotaso tärkeimpien hengissä selviytymisen kannalta tarpeellisten

toimenpiteiden suhteen. Se ei käy käden käänteesä. Pelastusharjoitukset voivat saada keskeisen aseman. Sukeltajalle voisi opettaa oman henkilökohtaisen käyttäytymismallinsa tutkimista erilaisissa vaaratilanteissa ja varautumista oikeisiin toimenpiteisiin. Sukeltaja on opetettava välttämään vaarallisten tilanteiden aiheuttamista; ylläpitämään vesitottumusta sekä hankkimaan jatkokoulutusta ja lisäkokemusta. Olisi hyvä merkitä ennen sukellusta lyhyesti sukelluspäiväkirjaan oma henkinen tila; ottaa siis kantaa siihen. Turvallisuus- ja pelastusasioista tulisi keskustella joka kerta ennen sukellusta. Tulisi arvioida ennen joka sukellusta mitä vaaratilanteita saattaa tulla eteen ja valmistella yksi toimintamalli onnettomuuden varalta. Kriisin aikana ei ole enää mahdollista punnita vaihtoehtoja ja valita niistä. Lähtökohdaksi tulee aina ottaa oma vastuu itsestä. Se on jakamaton. (Kirjoittaja on koulutettu psykologi ja sukeltaja. Tämä tukee voimakkaasti sitä turvasuuntaa, joka on meillä työn alla. Kale.)

Tapani Toijonen ja Jussi Salo

VESIKOIDEN PUHEENJOHTAJA VAIHTUI Kouvolassa toimivan Sukellusseura Vesikoiden puheenjohtaja Tapani Toijonen luovuttaa nuijansa yhdeksän puheenjohtajavuoden jälkeen Jussi Salolle.

Seuran syyskokouksessa 28. 10. ensi vuodeksi valittu puheenjohtaja toimii perinteisesti myös johtokunnan puheenjohtajana. Johtokunnan jäsenet ovat Seppo Vanhanen, Vesa Niemi, Juha Lehtonen, Erkki Haarto, Timo Innanen ja Ari Wahlberg" varalla Pekka Perätalo ja Matti Väätäinen.

Ceylon -trooppinen paratiisi Ceylon eli Sri yksi maailman viimeisistä trooppisista paratiisisaarista Intian valtameressä. H ikkaduwa on Ceylonin eteläkäIjessä. Hikkaduwassa paistaa aurinko. Tälläkin hetkellä lämpötila on noin 30 astetta ja taivas pilvetön.

Suomalainen vesiurheilukeskus puolihoidolla hotelli Coral Reefissä, Hikkaduwassa on suomalaisten vetämä Hikkaduwassa. ensiluokkainen vesiurheilukeskus. SukelLisätietoja Ceylonin vesiurheilukeslukseen, vesihiihtoon ja liitovarjoiluun ~\ ku~sesta saat on suomalaiset ohjaajat ja opettajat. ~ solttamalla, SurfTausohj aajana toimii Lasse Luoto. \ suoraan HikVesi on siellä kristallinkirkasta, lämkaduwaan. hotelli Coral mintä ja täynnä värikästä elämää ja satumaisia koralleja. Vuorovesivaihteluja Reefiln 990ei ole. 94-9-2-1-36. pyydä HarViikon tai kahden paratiisi loma ri H olland. Lasse LuoLähde paratiisilomalle Finnmatkojen to tai PekCeylonille 16.12.86- 10.3. 87. Hinnat ka Mau nu . alkaen 3.340,-/vko ja 4.230,-/2 vko,

Fi nma 'at ~ 90-175 233

Kluuvikatu 6. 00100 HclsiIfki. Avoinna arkisin 8.30- 17, la ua ntaisin 1{)- 1·+. Myynti myös matka to imistoistaja Finnairin toimislOisla .

AUSTRALIAN SKINDIVING CHAMPIONSHIPS 85-86

Australian 34. sukellusmestaruuskilpailut oli tällä kertaa järjestetty Sydneyssä. Minut oli valittu Länsi-Australian va-kalastusjoukkueeseen Sydneyn olosuhteitten tuntemuksen takia. Vuonna -78 sukelsin lukuisissa kilpailuissa itärannikolla ja vanhasta muistista toivoin pystyväni tunnistamaan ainakin useimmat sallitut kalalajit. Sallittuja kalalajeja Sydneyn alueella on 69. Lailla ja kilpasäännöillä täysin suojattuja lajeja on 10. Länsi-Australian joukkue käsitti noin 25 henkeä. Osa joukkueesta lensi, muutamat menivät omalla autolla

ja 14 vuokratulla minibussilla. Matkan pituuden vuoksi olisin mieluummin lentänyt mutta en voinut varata lento lippua koska en tiennyt pääsisinkö ajoissa Perthiin porauslautalta. Saavuinkin Perthiin juuri ajoissa lunastamaan upouuden 3 millin kilpapukuni. Linja-auto lähti samana iltana noin 5000 km matkalle Sydneyhin. Lähtö oli jouluaattoa edeltävänä iltana. Linjuriautossa on tunnelmaa, ainakin romanttisissa lauluissa. Tunnelma tässä linjurissa oli haudan vakava. Liekö kilpailujännitys ollut syynä. Porukka oli vakavana kultamitalien perään. Joukkue olikin treenannut armottoman kovaa koko vuoden. Useimmat treenasivat 5-7 päivää viikossa. Vedenalainen hockey-joukkue olikin rautaisessa kunnossa. Kaikki muut va-kalastajat olivat hockey-joukkueessa minua ja entistä Etelä-Afrikan huippusukelluskalastajaa lukuunottamatta. Etelä-Afrikkalainen John Girzda oli valittu joukkueeseen vuosikausien ammatti vakalastajan uran luoman kokemuksen pohjalta luotuun staminaan ja tietoon. Suurin osa joukkueesta käytti Johnin suunnittelemia välineitä. Matka oli tosi yksitoikkoinen! Kolme ja puoli vuorokautta yhtäsoittoista "hautajais-saattoa"! Johnin kanssa onnistuimme viinan vihollisina tunnettuina tuhoamaan pari pulloa miestä väkevämpää. Joku oli salaa piilottanut pullon meidän kummankin kassiin. Mutta onneksi löysimme ne ennenkuin joku joukkueen nuori toivo olisi tuhonnut kovalla treenauksella hankitun kuntonsa. Itselläni ei kunnon menetyksestä ollut pelkoa, sillä en sukeltanut kertaakaan ensimmäiseen kahdeksaan kuukauteen sinä harjoituskautena. Tämä ei tosin johtunut juopottelusta vaan työesteistä ja ohessa suoritetusta Suomen matkasta. Viimeisenä kolmena kuukautena on-

nistuin saamaan muutaman va-kalastusmatkan ohjelmistooni. Näistä kokemuksista tiesin, että kunto oli pohjassa. Mutta sieltähän ne kalat löytyykin. Vihoviimein saavuimme Sydneyhin. Meillä oli kaksi päivää jäljellä kisojen alkuun. Joukkue majoittui Sydneyn pohjoisosassa sijaitsevaan valtion urheilukeskukseen. Itse majoituin kaupungin eteläosaan. Tällä alueella minulla on runsaasti tuttuja suomalaisten ja Sans Souci Dolphins spearfishing clubin yhteydessä. Ilmaisista yö paikoista ei ollut puutetta. Monta iltaa menikin "vanhoja hyviä aikoja" muistellessa. Majoitustilat urheilukeskuksessa olivat ahtaat ja ruoka alaarvoista ja hintakaan ei ollut halpa. Noin 140 kilpailijaa ja järjestäjää oli majoittunut keskukseen. Loput majoittuivat koteihinsa ja tuttavien luo. Tässä vaiheessa halusin jo innolla sukeltaa Sydneyn vesissä. Halusin kokeilla välineitä ja "kalasilmääni" ennen kilpailuja. Aikaa viimeisestä sukelluksestani itärannikolla oli kulunut 7 vuotta. Olin kiinnostunut näkemään kuinka kalakanta oli muuttunut näin pitkän ajan jälkeen. Sydney kun on hyvin voimakkaan kalastus- ja saastepaineen alla. Tosin huhujen ja paikallisten kilpailutulosten perusteella tilanne näytti vähän paremmalta kuin aikaisemmin. Ensimmäiseksi sukelluspaikaksi valitsin rannikkojyrkänteen Botany-Iahden pohjoispuolella. Tunnen alueen hyvin, useimmiten paikalla vallitsee vaaralliset surffiolosuhteet. Tämä päivä ei ollut poikkeus säännöstä. Sukelluskaverina minulla oli sydneyläinen John Turner. Pukeuduimme auton luona ja kun kilometrin kävelyn jälkeen saavuimme rannalle siellä olikin aikamoinen myl- . läkkä käynnissä. Istuimme mitään puhumatta kalliolla kymmenisen minuuttia. Näkyväisyyskään ei näyttänyt hyvältä. Lyhyen mielipiteenvaih-

. '\;.. 2240 URSUIT YKSIOSAINEN SUKELl,USPUKU 6 .5 mm tuplanaHon . " Puolikuiva " slJkelluspuku kiinteällä nupulla, hiha- ja lahjetiivistein. Vetoketjun alla tupla tilvisteliuskat. Fluorisoivat koristenauhat. Hintaan sisältyvät sukat 2231. 2205 URSUIT SUKELLUSPUKU 6,5 mm tuplanailon : - 2215 Takki kiinteällä hupulla, vetoketju huppuun. Tarrakiinnitys - 2225 Haalarihousut - 2231 Sukat

....,,,.,.....,,,,

.§g5§E!3 Ei E5&S5fijp~~

Fabianinkatu 13 00130 Helsinki Puh. 90-6121358

don jälkeen päätimme että veteen kyllä hengissä päästään, mutta takaisin tulosta ei ole takeita. Päätimme että jos muualta ei takaisin sisään päästä niin uidaan kaksi kilometriä pohjoiseen sijaitsevalle hiekkarannalle. Yhdyin ajatukseen innolla kun tiesin, että paikallisen sairaalan sairaanhoitajat käyttävät tätä suojaista rantaa yläosattomaan auringonottoon. Toivotimme toisillemme onnea. Kiittelin mielessäni että lunastin urheilusukeltajain tapaturmavakuutuksen päivää aikaisemmin. Jouduimme odottamaan kymmenen minuuttia ennenkuin löytyi tarpeeksi iso rako tyrskyjen välistä. Uimme täysin voimin kunnes pääsimme pois vaaralliselta matalalta alueelta. Näkyväisyys tällä alueella yleensä oli ollut noin viisi metriä, parhaimmilaan ehkä kymmenen. PaikaIla vallitsi epätavallisen voimakas virta. Hyvä uutinen oli että vesi oli lämmintä ja näkyväisyys oli ainakin 25 metriä. Tämä "blue-current" vaikutti Sydneyssä seuraavat kolme viikkoa. T osin se tuli tarpeeksi lähelle rantaa vain muutamissa paikoissa. Ensimmäisen kerran pystyin näkemään tämän sukellusalueen täysin selvästi. Fisuista ei ollut puutetta, oli runsaasti hyvän kokoisia yksilöitä. Hyvältä näytti 10-15 metrin syvyydessä, matalammassa maininki oli haittana. Annoimme virran kuljettaa meitä pohjoiseen. Siirryimme syvempään veteen. Tein muutamia sukelluksia kahteenkymmeneen metriin mutta virta pohjalla oli niin voimakas että en pystynyt siellä kunnolla kalastamaan. Tyydyimme kalastamaan 10-15 m vedessä. Kalaa oli tässä syvyydessä runsaimmin. Parin tunnin sukelluksen jälkeen meillä oli kalaa jo riittämiin. John ehdotti että yrittäisimme rantautua vähän suojaisemmalta näyttävään kalliojyrkänteen suojaamaan poukamaan. John kokeili onneaan ensin, mutta huonolla menestyksellä. Rannalle hän kyllä pääsi, ison surffin mukana. John katosi vaahdon ja kivien sekaan. Kun hän viimein pääsi jaloilleen, verta vuoti molemmista polvista. Itse olin varovaisempi ja kolmannella yrityksellä selvisin kivikosta vain lievästi itseäni kolhien. Paluumatka autolle oli tuskainen kalakantamusten alla. Erinomainen päivä päättyi yhtä erinomaisiin kalapaistajaisiin Johnin puutarhassa. Ennen nukkumaan menoa tein viimeiset hätäiset muutokset välineisiini. Kolmen millin märkäpuku osoittautui juuri sopivaksi paikallisiin kesäolosuhteisiin. Tulin toimeen kolmannesta vähemmällä määrällä painoja kuin entisellä 5 mm puvulla sukeltaessani. Tämä helpotti huomattavasti syvemmillä sukelluk~illa. Sinä

iltana tunsin itsekin kilpailujännitystä ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Ensimmäinen kilpailupäivä oli järjestetty Long Reefillä, Sydneyn pohjoisosassa. Long Reefi on eräs Sydneyn suosituimpia sukelluskohteita. Riutta on vedenalainen luonnonpuisto mutta va-kalastus ja muu urheilukalastus on sallittu tietyin rajoituksin. New South Walesin kalastusta valvovalla kalahallituksella on erinomaiset välit va-kalakilpailuja järjestävän A. U.F:n kanssa. Tämä johtuu lähinnä tiukoista säännöistä. Kukin kilpailija voi punnita sisään vain yhden kutakin kalalajia. Alamitat ovat seuraavat: 2 kg hopearummuttaja, kaikki "kuningaskalat". 1 kg kaikki "morvong" -lajit, musta kivikala, "Wirrah"-turska. "Auto"-kalalla ja "pitkällä Tomilla" oli alamittana 20 cm. Muilla lajeilla alapainoraja oli 450 g. Nämä painorajat ovatkin sopivat paikallisiin olosuhteisiin. Kaikki meriahven-Iajit oli kokonaan suojattu mikä mielestäni oli viisas ratkaisu paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Kilpailusäännöistä johtuen saaliit ovat paljon pienempiä kuin ne ovat normaalina ruuanhankinta- tai huvisukelluksella. Nämä tiukat säännöt on luotu monien vuosien kokemusten perusteella. Kilpailukalastus on hyvin aktiivista New South Walesin osavaltiossa. Innokkaalla kilpailijalla on mahdollisuus ottaa osaa noin 45 kilpailuun vuodessa. Länsi-Australiassa meillä on keskimäärin kuusi kilpailua vuodessa. Kilpailukokemus ja paikalliskokemus oli voimakkaasti NSW -joukkueen etuna. Ensimmäisen kilpailupäivän aamu oli upea. Ei tuulta, maininkia tuskin ollenkaan. Kilpailijoita oli paikalla 98. Poiju sukelluslippuineen on Australian mestaruuskisoissa pakollinen. Omana suunnitelmanani oli sukeltaa riutan pohjoispuolella. Tarkoitukseni on pysyä 15 metrin maksimi syvyyden rajoissa. Olin sukeltanut samalla alueella menestyksekkäästi vuonna -79. Kilpailulaukaus kajahti tarkalleen klo 8.00. Kilpailun kestoaika kuusi tuntia. Juoksin noin kilometrin matkan niemen kärkeen. Kovempikuntoiset olivat jo vedessä kun saavuin niemen kärkeen. Niitä näytti olevankin aikamoinen lauma. Vesi tällä alueella on hyvin matalaa ja pohja suhteellisen tasaista. Kymmenen minuutin uintimatkan jälkeen maisemat olivat jo paremmat. Syvyys vaihteli 5-10 metrin välillä. Alue näytti sopivalta Luderic-nimiselle kalalle. Niitä olikin paikalla muutamia mutta en onnistunut hidasrektioisena painamaan liipaisinta oikeaan aikaan. Siitä todisteena pari pohjakiveä kantaa kamalan näköisiä arpia muistona yhden Australian suomalaisen epätarkkuudesta. Siinä tylppeni lähtö-

paikalla laukausta odotellessa viimeisen päälle hiottu ja kiillotettu jousiteräskeihään kärki. Viimeinen pala oli kun nuori joukkuetoveri tyylikkäästi pitkällä laukauksella pysäytti juuri ohi ampumani "Ludericin". Siitä suuttuneena lähdin häpeämään syvempään veteen. Jatkoin matkaani 15 metrin veteen. Onnistuinkin heti ensimmäisellä sukelluksellani purkamaan agressioni "Rock Black" fisuun. Tosin se näytti vähän alikokoiselta. Siinä vaiheessa päätin muuttaa sotasuunnitelmani kokonaan. Näin jälkeen päin ajatellen se oli epäonnistuneesta alusta johtuva alitajuinen itsetuho yritys. Päätin siirtyä sukeltamaan White Reefille. Riutta on saanut nimensä riuttaa peittävistä valkoisista kivilohkareista. Riutta sijaitsee noin pari kilometriä rannikosta (tämä on vain arvaus). Riutta on matalammalta kohdalta 12 metriä syvä. Vesi riutan ja maan välillä vaihtelee 20-25 metrin välillä. Uin riutan suuntaan sukeltaen vain silloin tällöin tarkastaakseni syvyyden. Näkyväisyys pohjalla oli 10 metrin luokkaa ja pinnassa vielä vähemmän. Puolen tunnin uinnin jälkeen alkoi veto loppua valmiiksi ruostuneesta vieteristäni. Virtakin oli jo niin kova että pohjalla sai kivestä pitää kiinni jotta paikallaan pysyisi. Tuuli oli yltynyt myös ja aallokko alkoi olla aika kova. Rantakin näytti kovin kaukaiselta. Harkitsin matalaan veteen paluuta. Juuri silloin näin sukeltajan poijun aallon harjalla edessäni. Pian sen jälkeen näin veneen sukeltajan lippuineen kaukana edessä. Luulin että yksi turvaveneistä oli siirtynyt tarkastamaan tilannetta "White Reefillä". Poijua hinaava sukeltaja osoittautui Quenslandin joukkueen jäseneksi. Uimme yhdessä venettä kohti. Aloitin sukeltamisen pari sataa metriä veneestä vastavirtaan. Alueella oli sadoittain "Sea sweep" -nimisiä kaloja. Keihästin niistä yhden isokokoisemman ja annoin virran viedä minut venettä kohti. Kun keihästin "sweepin" syvyys oli vähän yli 20 metriä. Kun sukelsin uudelleen pohja ei halunnut tulla vastaan ollenkaan. Painuin alas 25 metriin ja pohja alkoi vasta häämöttää. Annoin periksi ja palasin pintaan. Pienen hengähdystauon aikana virta painoi minut 50 m veneen ohi. Olosuhteet olivat ylivoimaiset. Siinä vaiheessa veneen omistajat kiipesivät tupla pullot selässään veneeseen. Vene ei ollutkaan yksi turvaveneistämme, vaan paikallisen scuba clubin tukialus. Siinä vaiheessa Quenslandin sukeltajallakin alkoi kunto pettää. Lähdimme yhdessä uimaan rantaa kohti. Tein muutamia sukelluksia uinnin lomassa mutta virta oli ylivoimainen. Kun viimein pääsin virrasta eroon, kaksi ja puoli tuntia kilpailuaikaa oli mennyt hukkaan.

Poijussani roikkui vain kaksi pientä kalaa ja veto oli lopussa. Tilanne ei näyttänyt hyvältä. Periksi en aikonut antaa, vielä oli kolme ja puoli tuntia aikaa jäljellä. Siirryin kalastamaan rannikon läheisyydessä sijaitsevan riutan matalaan osaan. Näkyväisyys vaihteli 5 -10m välillä. Veden syvyys oli 10-15 m välillä. Kalaa oli alueella kohtalaisesti. Melkein joka sukelluksella näin parvittain Red Morwong -kaloja, joista yksi isompi joutui poijuuni. Pitkällä laukauksella onnistuin pysäyttämään nopean Boniton. Jatkoin pumppaamista samalla riuttaalueella kunnes kilpailuaikaa oli jäljellä vain 45 min. Aloin uida maalipaikkaa kohti sukeltaen tiheästi. Pa-

rin sadan metrin päässä maalipaikasta vesi oli punaista puuroa planktonista johuen. Planktonin alla oli kuitenkin metrin verran kirkasta vettä joka sai kelvata loppuajaksi. Sieltä löysinkin luolan ja sen perältä Wirrah-turskan. Palasin itseeni hieman pettyneenä punnituspaikalle kymmenen minuuttia ennen kilpailun loppua. Pojussa minulla on 14 kalaa joista suurin painoi 1440 g. Vain kaksitoista kalaa oli täysipainoisia. Näillä kaloilla uskoin sijoittuneeni noin 25 sijalle. Kilpailutulokset julkaistiin vasta seuraavana päivänä. Uutiset olivat hyvät. Olin sijoittunut viidenneksi, vain pari pistettä Australian ja

etelämeren moninkertaisen mestarin Ralph Walleyn jälkeen. Olin onnistunut päihittämään myös muut länsirannikkolaiset joukkuetoverini. Länsi-Australian mestari oli sijoittunut kahdeksanneksi. Kärkipaikalle oli sijoittunut entinen seurakaveri Sans Souci Dolfiineistä. Kaikki muut kärkipaikat oli jaettu New South Walesin sukeltajien kesken. Yksi itärannikon huippusukeltajista Les Gleaves oli loukannut kätensä terävälIä puukolla kilpailun aikana ja siitä oli seurannut sairaalamatka. Ikävä takaisku huippusukeltajalle.

KALAKISAT SUOMENLAHDELLA

MYYDÄÄN!

Myydään kumivene Humber 13D -86. Pituus 4 m, kantavuus 6 henk.+ 18 hp Evinrude. Vene ollut käytössä n. 2 kk, virheetön. Toimiva yhdistelmä 2-3 sukeltajalle. Hinta 7000,-. Puh. k. 90-570221, t. 90-520522/ Seppo Tuominen

30. - 31. 8. mittelivät Kymen piirin urheilusukeltajat parhaista kalasaaliista Suomenlahdella, Kotkan edustalla. Kisojen järjestäjänä oli Vesikot, ja tukialuksena toimi jälleen kerran kaljaasi Vivan. Voitot menivät kotiin, sillä eniten kaloja keihästi Vesa Niemi 112,4 gr (Sukellusseura Vesikot), toiseksi tuli Timo Innanen 25 gr ja kolmanneksi Jukka Itkonen 24 gr samasta seurasta.

Vähän käytetty, hyväkuntoinen regulaattori Gonshelf Supreme painemittarilla. EDULLISESTI soittele: 973-122342 Pauli Sormunen klo 7.00-16.00

JONTTE MERILÄINEN

Myydään alumiinipullo 9,23 ltr., satula, henkselit ja regu: aermatic-divix. Laite ollut käytössä 20 t. H. 2.000,puh. 90-6984357/Jalo

ALCYONE OLI UPOTA

2263

2266

~---------------------

22632 x 7 UT SÄIUÖPAKETTI Kevytmetallisäiliöt venttiilein, pohjansuojin, telinein. Kaksi ulosoUoa,.,varailma, Din· ja Int-liitäntä, kantokahva.

2265 1 x 12 UT SAIUOPAKETTI Kevytmetallisäiliö venttiilein, pohjansuojin, telinein. Varailma. Din- ja Int-liitäntä.

Fabianinkatu 1300130 Helsinki Puh. 90-6121358

Urheilusukeltaja-Iehteä 4/86 lukiessani huomasin, että olin saanut kyseenalaisen maineen Calypson upottajana. Haluan tässä korjata tietoa ja mainita, että Urheilusukeltajassa aikoinaan lainaamani Cousteaun haastattelulausunnon välitti kansainvälinen uutistoimisto UPI. Tarkkasilmäiset lukijat . kuitenkin huomasivat, että oikaisin tiedon jo vuosi sitten Cousteaun uudella aluksella Alcyonella käynnistä kertovassa artikkelissa. Jo tällöin Ranskassahan Jean-Michel Cousteau kertoi Urheilusukeltajalle Calypson peruskorjauksesta. Surkuhupaisa Costeau-seuran tiedotteissa hiljattain ollut tieto on kuitenkin se, että Alcyone puolestaan oli upota Beaglen kanaalissa lähellä Kap Homia karille ajettuaan. Nyt alus on jo ehditty korjata, ja se on uusissa seikkailuissa. Mahdollisten ei-sukeltavien laivanvarustajalukijoiden kauhuksi haluan lopuksi kertoa, että sukeltajapiireissä ei liene kovinkaan poikkeuksellista nähdä vielä pinnalla uivia laivoja sielunsa silmillä hylkyinä meren pohjassa. Kuulumme siis samaan ryhmään kuin sukellusveneiden kapteenit ja ylisuurten merivakuutusten ottajat. Erkki SUril!

2. Mikko Kekkonen

Räpyläuinnin SM-kilpailut

Sukellusseura Ahti

Räpyläuinnin Suomen mestaruuskilpailut, jotka nuorten osalta olivat lähinnä katsastustilaisuus Pohjoismaiden mestaruuskilpailuja varten Tukholmassa 1.2. 3. 1986, pidettiin 22. 2. 1986 Espoonlahden uimahallissa. Järjestäjänä toimi Sukellusseura H 20 Helsingistä. Kilpailuihin osallistui räpyläuimareita 15 sukellusseurasta. Huolimatta melko vähäisestä osanotosta, oli kilpailujen taso hyvä ja osoitti, että Suomen räpyläuinnin kärki kilpailee jo tasaväkisesti pohjoismaisten räpyläuimareiden kanssa. Lääketehdas Orionin lahjoittaman kierto palkinnon, Räpylämaljan sai kilpailuissa parhaiten menestyneenä seurana vuodeksi haltuunsa Sukellusseura H 2O. Pojat 50 m sukellus 1. Antti Alestalo Kokkolan Merisaukot 2. Rainer Alanen Sukellusseura H 20 3. Jarmo Sjöblom Kokkolan Merisaukot 4. Tuomo Vähäaho Kokkolan Merisaukot

Räpyläuinnin SM-kilpailut 22.2. 1986 Tytöt 16 v. 25 m sukellus 1. Kirsi Alanen Sukellusseura H 20 2. Pirjo Hakkarainen Kuopion Urheilusukeltajat Pojat 16 v. 25 m sukellus 1. Mikko Kekkonen Sukellusseura Ahti 2. Tomi Reponen Sukellusseura H 20 3. Heikki Mansikka Valkeakosken Urh.Suk. 4. Janne Mikkola Kouvolan Uimarit Pojat 14 v. 25 m sukellus 1. Markus Laine Kouvolan Ui marit 2. Pekka Laasanen Kuopion Urh.Suk. 3. Jani Uromaa Sukellusseura H 20 4. Lasse Oksanen Sukellusseura H 20 Naiset 50 m sukellus 1. Auli Kiuru J-kylän Delfiinit 2. Leena Sutinen Kainuun Urh.Suk. 3. Anne Ringbom Tampereen Urh.Suk. Miehet 50 m sukellus 1. Ari Palve Kouvolan Uimarit 2. Reijo Honkanen Ahveniston Urh.Suk. 3. Petri Lindgren Partiosukeltajat H:ki 4. Pauli Pyysalo Partiosukeltajat Tytöt 19 v. 50 m sukellus 1. Kirsi Alanen Sukellusseura H 20 2. Annika Jaatinen Sukellusseura H 20

19,21 19,41 20,53 20,70

12,67 13,46

10,63 10,86

Naiset 100 m 1. Auli Kiuru J-kylän Delfiinit 2. Leena Sutinen Kainuun Urh.SuK. 3. Mervi Ahonen J-kylän Delfiinit 4. Anne Ringbom Tampereen Urh.Suk.

56,03 1.00,53 l.00,71 1.01,38

11,82 11,87

11,89 12,33 13,14 14,28

23,45 24,55 27,15

17,67 19,77 20,37 22,84

24,00

Miehet 100 m 1. Ari Palve Kouvolan Ui marit (uusi suomen ennätys) 2. Esa Lehtola Ahveniston Urh.Suk. 3. Petri Lindgren Partiosukeltajat 4. Kristian Lindholm Saaristomeren Sukeltajat Tytöt 19 v. 100 m 1. Tiina Varonen J-kylän Delfiinit 2. Peppi Pylväs J-kylän Delfiinit 3. Annika Jaatinen Sukellusseura H 20 Pojat 19 v. 100 m 1. Antti Alestalo Kokkolan Merisaukot 2. Ilari Turkka Tampereen Urh.Suk. 3. Jarmo Sjöblom Kokkolan Merisaukot 4. Ilpo Karjalainen Kainuun Urh.Suk. Tytöt 19 v. 400 m 1. Kirsi Alanen Sukellusseura H 20 Pojat 16 v. 400 m 1. Janne Mikkola Kouvolan Uimarit

43,98 51,22 51,29 51,60

58,32 1.03,80 1.05,06

45,87 51,36 51,39 53,19

4.50,62

4.12,67

4.29,77

3. Antti Ellonen

Sukellusseura H 20

4.39,39

Kainuun Urh.Suk.

4.47,52

4. Janne Haverinen

Tytöt 14 v. 100 m 1. Mia Kaipainen Sukellussuunnistajat 2. Katja Kontturi Sukellussuuunnistajat 3. Suvi Lehtinen Sukellussuuunnistajat Pojat 14 v. 100 m 1. Markus Laine Kouvolan Uimarit 2. Jani Uromaa Sukellusseura H 20 3. Lasse Oksanen Sukellusseura H 20 4. Pekka Laasanen Kuopion US

l.18,80 l.19,60 1.20,46

58,17 1.05,69 l.07,00 1.07,38

Pojat 19 v. 100 m laitesukellus 1. Antti Alestalo Kokkolan Merisaukot 2. Rainer Alanen Sukellusseura H 20 3. Jarmo Sjöblom Kokkolan Merisaukot 4. Ilari Turkka Tampereen Urheilusukeltajat Miehet 100 m laitesukellus 1. Reijo Honkanen Ahveniston Urh.Suk. 2. Kristian Lindholm Saaristomeren Sukeltajat 3. Kalevi Turkka Tampereen Urh.Suk.

46,12 46,57 52,13 52,65

45,60 51,65 1.04,10

Miehet 400 m 1. Ari Palve Kouvolan Uimarit 2. Antti Alestalo Kokkolan Merisaukot 3. Petri Lindgren Partiosukeltajat

4.01,43

Naiset 400 m 1. Leena Sutinen Kainuun Urh.Suk.

4.44,99

Miehet yli 35 v. 400 m 1. Juha Parviainen J-kylän Sammakot 2. Virmo Merjankari Sukellusseura H 20 3. Kalevi Turkka Tampereen Urh.Suk. 4. Pauli Pyysalo Partiosukeltajat Tytöt 19 v. 400 m 1. Tiina Varonen J-kylän Delfiinit 2. Peppi Pylväs J-kylän Delfiinit

3.34,09 3.58,89

4.32,34 4.45,34 4.47,62 4.48,56

4.39,82 5.50,50

Pojat 19 v. 400 m 1. Tuomas Vähäaho Kokkolan Merisaukot 2. Pertti Kuosmanen Kokkolan Merisaukot 3. Ilpo Karjalainen Kainuun Urh.Suk. 4. Ilari Turkka Tampereen Urh.Suk. Tytöt 16 v. 100 m 1. Kirsi Alanen Sukellusseura H 20 2. Pirjo Hakkarainen Kuopion U rh.Suk. Pojat 16 v. 100 m 1. Mikko Kekkonen Sukellus seura Ahti 2. Tomi Reponen Sukellusseura H 20

4.17,33

3. Janne Mikkola Kouvolan Ui marit 4. Heikki Mansikka Valkeakosken U rh.Suk.

55,49 56,62

4.19,17 4.28,17

Naiset 400 m laitesukellus 1. Leena Sutinen Kainuun Urh.Suk.

4.50,15

4.29,89

59,84 1.08,27

52,88 53,94

Miehet 400 m laitesukellus 1. Antti Alestalo Kokkolan Merisaukot 2. Kristian Lindholm Saaristomeren Sukeltajat 3. Pauli Pyysalo Partiosukeltajat Miehet 1500 m 1. Ari Palve Kouvolan Ui marit (SE, 800 m 7.51,25)

4.15,85 4.49,10 5.27,43

14.46,81

2. Antti Alestalo Kokkolan Merisaukot 3. Esa Lehtoila Ahveniston Urh.Suk. 4. Petri Lindgren Partiosukeltajat

16.19,81 16.32,98 17.58,12

Pojat 16 v. 4xl00 m 1. Sukellusseura H 20

4.05,51

Pojat 19 v. 4x 100 m viesti 1. Kokkolan Merisaukot 2. Sukellusseura H 20

3.28,63 3.30,30

Naiset 4 x 100 m viesti l. J-kylän Delfiinit

4.06,07

Miehet 4 xl 00 m viesti 1. Ahveniston Urh.Suk. 2. Sukellusseura H 20 3. Partiosukeltajat

3.25,65 3.38,78 3.55,71

Sukellusvanhinkurssi n:o 5 toteutettiin Savonlinnassa Parikkalan Urheilusukeltajat Arto Tiainen Parikkalan Urheilusukeltajat Anssi Muukkonen Parikkalan Urheilusukeltajat Risto Lehto Vehkahait Harri Rissanen Vehkahait Minna Mäkelä Helsingin Sukelluskerho Jarmo Lautala Suonenjoen Urheilusukeltajat Matti Apo Suonenjoen Urheilusukeltajat Tanja Kosonen Savonlinnan Urheilusukeltajat Pekka Ritvanen Sa vonlinnan U rheil usukeltajat Markku Nissinen Savonlinnan Urheilusukeltajat Esko Mikkonen Savonlinnan Urheilusukeltajat Toivo Hurri Markku Lukkarinen Kotkan Murena Divers Imatran Urheilusukeltajat Esa Nuutinen Mikkelin Urheilusukeltajat Veijo Toivonen Mikkelin Urheilusukeltajat Jouni Nupponen Mikkelin Urheilusukeltajat Jorma Nastolin Kiteen Urheilusukeltajat Reino Putsela Suonenjoen Urheilusukeltajat Harri Väisänen Hannu Jumppanen Jouni Raitavuo Parikkalan Urheilusukeltajat Parikkalan Urheilusukeltajat Ps. tavataan kesällä sukellusvanhimpien koulutusleirillä Joukko uusia sukellusturvallisuudesta ja johtamistaidoista kiinnostuneita urheilusukelluksen harrastajia kokoontui jälleen eri puolilta Suomea koulunpenkille kertomaan sen minkä itse tiesivät ja kuuntelemaan sitä mitä muut asiasta tiesivät. Mielenkiintoista asiaa olisi riittänyt vaikka yötunneille saakka, mutta johonkin se raja on pantava. Erikoiskiitos Savonlinnan Urheilusukeltajien Esko Mikkoselle järjestelyistä sekä Linnalan Kansalaisopistolle upeista koulutustiloista.

s SUkel/us~ UUnnistu

Oletko jo täydentänyt kirj astoasi?

PUNAISENMEREN SUKELLUSSAFARI SukelJa ja näe maailman kauneimpiin koralliriuttoihin kuuluvat Ras Muhammad ja Jackson Reef. Sukellusoppaana Osku Puukila. Kevään safarit 12.2 .-22.2., 31.3.-9.4. ja 2.6.-11. 6. Tarkemmat tiedot asiantuntijoilta : Pasi Vartiainen (90) 411566 ja Osku Puukila 990-972-59-77085 tai 76569 (päivisin sukellusten välillä). IImoittautumiset Toiviomatkoihin. Safari paikkoja rajoitetusti e.m. lennoilla. Varaa paikkasi ajoissa!

/'1ölviomatkat LINNANKOSKENKATU 3 00250 HELSINKI PUHELIN 90-440454

VII TURKU-, CUP 1986

PR300

PROFESSIONAL 000000000000000000

Ottelut/ Matcher Voitot/Segrar

--0---0-0

Tasapelit/Oavgjorda spel Ta ppiot/N ederlag

-N-NWO\ OO-.....JOO-.....JO\.ONo\-

+ maalitl + mäl

VlWNNN-NO\-.....JWNVlO\-.....JO

- maalit/ - mäl

.,.N- I I WO\ .+;>.\.O\.Oo\N'+;>'O\--

Maalisuhde/ Mälförhällande

• • • • •

Vesitiivis 300 m saakka Lukittava nuppi Mineraalilasi Kelloon kuuluu 2 ranneketta Ainoastaan yhteen suuntaan kääntyvä muistirengas

Kuhaseppä

B. SYY

Olavinkatu 1 00100 Helsinki 10 Linja-autoaseman vieressä . Lähetämme myös postiennakolla.

P' steet/ Poäng 23

Miten CMAS:n yleiskokous toimii Ilmoittautuminen

Osallistuin huhtikuun 22.-26. palVlnä CMAS:n yleiskokoukseen (General Assembly) Miamissa Floridassa. Kokous on CMAS:n ylintä päätösvaltaa käyttävä elin ja järjestetään joka toinen vuosi. Maanantaina ilmoittauduttiin ja kokoonnuttiin illalla yhteen tapaamaan tuttuja sekä katselemaan sukelluselokuvia. Alavaliokuntien kokoukset

Tiistaina oli alavaliokunnan kokouksia päivällä ja illalla jälleen filmejä. Keskiviikkona oli edelleen alavaliokuntien kokouksia, joista itse osallistuin pelivaliokunnan kokoukseen (Games Comission) sihteerin pallilla. Illalla norjalaiset järjestivät pohjoismaisen illan, jossa liittojen puheenjohtajat ja CMAS-edustajat kävivät läpi perjantain yleiskokouksessa eteen tulevat asiat ja sopivat yhteneväisestä linjasta. Pääkomiteoiden yleiskokoukset (Committee)

Torstaina olivat kolmen pääkomitean (Sports, Techical ja Scientific) yleiskokoukset. Olin mukana urheilukomitean kokouksessa. Näissä kokouksissa tuli eteen aika vähän uusia asioita. Lähinnä käytiin läpi kaksivuotisjakson kuluessa tapahtunut kehitys ja valittiin henkilöt eri tehtäviin uudelle kaudelle. CMAS General Assembly

Pääkokous, perjantain yleiskokous, oli kaikkein mielenkiintoisin. Joka liitolla on ääniä 1- 3 sen mukaan, moneenko pääkomiteaan se kuuluu. Suomella oli siis 3 ja Pohjoismailla yhteensä 11 ääntä (Tanska ei kuulu tiedekomiteaan). Kun ääniä oli kaikkiaan 92, olimme hyvissä asemissa. Puheenjohtajan ja pääsihteerin valinta oli teknisesti hankalaa: ei ollut mahdollista tehdä sitä sääntöjen kirjainta noudattaen Jacques Dumas'n kuoltua sen ajan sisällä, jolloin ehdotukset uudeksi puheenjohtajaksi tuli tehdä. Executive Bureau päätyi suosittelemaan pääsihteeri Pierre Perrandin valitsemista uudeksi puheenjohtajaksi. Australian edustaja esitti, että on noudatettava sääntöjen kirjainta. Varapuheenjohtaja toimikoon kaksi vuotta virkaa tekevänä. Tänä aikana on mahdollista etsiä uusi ehdokas sääntöjen mukaisesti. Taustalla lienee ollut ajatus mahdollisuudesta murtaa ranskaa puhuvien maiden hegemonia 24

etsimällä kahden vuoden kuluessa englanninkielisien ehdokas, jonka taakse saataisiin enemmistö. Kokous hyväksyi Executive Bureaun perustelut säännöistä poikkeamiselle, ja Pierre Perrand valittiin CMAS:n puheenjohtajaksi. Pääsihteeriksi valittiin Marcal Bibas Portugalista. Päätöksiä

Uusia jäsenyyksiä hyväksyttiin: - Kuuban liitto tiedekomiteaan - USA:n liitto tiedekomiteaan - Japanin pääliitto urheilu-, tekniikka- ja tiedekomiteaan - Kreikan liitto tiedekomiteaan - Kanadan liitto urheilukomiteaan ja pöydälle pantiin: - Japanin toisen liiton pääsy tiedeja tekniikkakomiteoihin - Tunisian uuden liiton pääsy tiedeja tekniikkakomiteoihin kunnes saadaan halutut lisäselvitykset. Australian 1 esitys hyväksyttiin (75+,17-) CMAS:n jäsenliitto saa antaa koulutusta ulkomailla vain omille kansalaisilleen niissä maissa, joissa on CMAS:n kuuluva liitto, mutta näille kansalaisille ilman isäntämaan liiton asettamia rajoituksia. Australian II esitys hyväksyttiin (74+, 18-) CMAS:n on ryhdyttävä toimiin sen 1983 päätöksen voimaan saattamiseksi, jolla kiellettiin jäsenliittoja antamasta koulutusta toistensa alueilla näiden maiden kansalaisille ja mainostaen esim. "kansanvälisyyttään" (NAUI, BSAC mm.) Tanskan ja Norjan liiton esitys hyväkysttiin (75+, 16-, 1-) CMAS:n teknillisen komitean jäsen, jonka sukeltajan todistukset on rinnastettu CMAS:n vastaaviin, ei voi sopia omien todistustensa rinnastettavuudesta CMAS:iin kuulumattoman järjestön sukeltajantodistuksiin ilman CMAS:n lupaa. Executive Bureaun viisi esitystä a) Liitto, jonka sukeltajantodistukset on rinnastettu CMAS:n sukeltajantodistuksiin, saa jakaa CMAStodistuksia. Hyväksyttiin (89+, 3-).

b) Jos rinnastuksen saanutta liiton koulutusta muutetaan, tulee tästä ilmoittaa yhden kuukauden kuluessa CMAS:n teknilliselle komitealle. Hyväksyttiin (89+, 3-). c) CMAS:n 1, 2 ja 3 tähden kouluttajantodistukset ovat voimassa viisi vuotta. Kortti uudistetaan ao. liitossa. Hyväksyttiin 81+, 10-, 1-).

Lakivaliokunta tutkii vielä asiaa, ja liitot saivat kesäkuussa kysymyksen: uudistaako todistuksen CMAS E.B vai ao. liitto. d) Liiton tulee kouluttajatodistuksen luovuttaessaan jakaa kouluttajalle kansainväliset koulutusohjeet ja sukeltajantodistuksen myöntämisohjeet. Vastaanottajan tulee allekirjoittaa vastaanottaneensa todistuksen ja tulevansa noudattamaan sekä kunnioittamaan ohjeita. Hylättiin (26+,61-,1-,4 hylätty). e) Liitoilla on mahdollisuus 1) jakaa sekä kansallisia että CMAS:n sukeltajantodistuksia (kuten nyt) 2) jakaa vain CMAS:n sukeltajantodistuksia. Hylättiin (79+, 10-, 3-). Monacon liiton esitys hyväksyttiin (79+, 11-, 2 hyl.) Lisäys CMAS:n toimintasääntöjen pykälään 8, eroaminen ja erottaminen: ... ellei se noudata CMAS:n toimintasääntöä, muita sääntöjä ja päätöksiä sekä toimintasääntöjen vastaisista teoista ja CMAS:n kehityksen sekä sopiman toiminnan vahingoittamisesta. Sveitsin liiton esitys hylättiin (19+, 69-, 3-, 1 hyl.) Sukelluskalastusvaliokunnan lakkautus ja sukelluskalastuksen kieltäminen jäsenliitoissa. (Tästä on eri kirjoitus). Tilintarkastuksesta todettiin, että sukeltajantodistusten lisääntynyt myynti on tuonut lisää rahaa. Myös jäsenmaksutulot ovat lisääntyneet. Pääkomiteat saivat ensi kertaa oman budjetin ja kukin 15000 FF rahaa käyttöönsä. Jäsenmaksua päätettiin nostaa 10 %. Raportit

Kolmen pääkomitean sekä lääkärivaliokunnan puheenjohtaja raportoivat kahdesta kuluneesta vuodesta sekä toimintasuunnitelmistaan kahdeksi tulevaksi vuodeksi. Tulevat kokoukset

Yleiskokous 1987 pidetään Bergenissä

Norjassa ja 1989 Sharm eI Sheikissä Egyptissä. Executive Bureaun jäsenten valinta Kymmenen jäsentä ovat nyt: Kai Estrup Rino Camba Ferenc Hohacsi Willy Piipers Frank Poole Luis Puyo Victor de Sanctis Björn Thorsen Reg Vallintine Frank Fine Skandinavia (Tanska) Sveitsi Unkari Hollanti Australia

Espanja Italia Norja (Skandinavia) Englanti Yhdysvallat Ranskankielisen blokin hegemonia on vähentynyt. Kolme mannerta on nyt edustettuna. Pohjoismaiden asema on hyvin vahva. Lopuksi On tärkeätä osallistua CMAS:n toimintaan muutenkin kuin paperin vastaanottajana ja jäsenmaksun maksajana. Muuten siitä ei saada ulos paljoakaan, ei edes tiedetä mitä siellä todella puuhaillaan, eikä voida vaikuttaa kunnolla.

Yhteispohjoismaiset edustajat ovat hyvä asia. He ovat kiinni työssä yleiskokousten välillä. Olen itse ollut mukana Games Commissionissa vuodesta 1978. Koen tekemäni työn siinä mielekkääksi liiton ja omalta kannaltani. CMAS:lta tuntevat tällä hetkellä varmaankin saavansa eniten parisenkymmentä siihen viime vuosien aikana liittynyttä kehitysmaaliittoa. Meidän vanha ja useimpiin muihin nähden hyvin toimiva liittomme voi varmasti antaa enemmän kuin olemme tähän saakka itse edes ymmärtäneet. Laajempi raportti ja varsinainen pöytäkirja ovat lainattavissa liiton toimistossa.

KALE

LOFOTUKA -85 - sukellustoimintaa jo kymmenen vuotta Norjan lofooteilla Historia: Kabelvågissa jo kymmenettä juhlavuottaan viettävä kansainvälinen sukellusleiri sai alkunsa alunperin Pohjois-Norjassa toimivan sukellusopettajan Steinar Arnfindsenin ideasta. Matkustellessaan paljon hän käsitti yleisen sukellusleirin tarpeellisuuden informaation, kokemusten ja taidon kulkeutumisessa pieniltä ryhmillä suuremmille. Minkäänlaisia yleistapaamisia tai muita sellaisia tapahtumia, joissa kommunikaatio ja mielipiteiden vaihto olisi mahdollista sukeltajien kesken ei ollut järjestetty. Tiedonkulkeutumisen hitautta tukeekin vahvasti se, että Mikkelin Urheilusukeltajien 11 sukeltajan ryhmä oli ensimmäinen suomalaisryhmä paikalla leirin kymmenen vuoden historian aikana.

Tarjonta: Sittemmin pienistä alkuympyröistään suureksi kasvanut leiri tarjosi monenlaista toimintaa. Ei vain pelkästään sukeltajille, vaan myös mukana olleille perheenjäsenille, mihin tavalliset sukellusleirit unohtavat kiinnittää huomiota. Rannalla istuvat, murjottavat ja ikävystymiseen kuolevat vaimoihmisethän ovat hyvin tuttuja monilta leireiltä. Perheenjäsenille oli kiertoajeluita pitkin vuonoja lumihuippuisissa maisemissa. "Vuorikiipeilystä" innostuneille riitti vuoria koluttavaksi. Lapsiakaan unohtamatta koulurakennuksessa, joka toimii leirikeskuksena, esitettiin piirrettyjä filmejä päivittäin. Myös leikkikenttä oli käytettävissä. Historiasta kiinnostuneille löytyy museoita jne. Juhlavuoden kunniaksi koulun juhlasalissa

oli järjestetty sukellusmessut. Näytteille oli asetettu uusinta sukellusteknologiaa (mm. Sprint 101, tietokone, kaapeliohjattu VA-videokamera, jonka max toimintasyvyys yltää 600 metriin asti). Valtaosa näyttelystä keskittyi kuitenkin urheilusukeltajan kannalta tärkeisiin välineisiin: pukuihin, paineilmapulloihin ja regulaatto~eihin. Kou~ussa toimi lisäksi, ruokala, Josta saattOI ostaa aamupalasta iltapalaan kaikki tarvitsemansa ateriåt. Alakerrassa pidettiin baari/disko yhdistelmää ja käytettävissä oli myös opinto-ja vapaa-ajan huoneita. Majoituksesta: Majoitusmahdollisuuksista on mahdollista valita teltta, matkailuvaunu tai luokkahuone. Koulun pihamaalla on parkkipaikka perävaunuille ja ym-

Hyvää Joulua ja Turvallisia sukelluksia 1987

Fapianinkatu 13 00130 Helsinki Puh. 90 - 6121358

päristöstä löytyy viheriöitä teltoille. Koulun peseytymistilat ovat kaikkien käytettävissä, riippumatta majoitusmuodosta. Sateisilla säillä koulumajoituksesta löytyy 8-10 hengelle luokkahuoneita. Leirimaksuun (n. 100 kr) sisältyi sukelluksiin tarvittava paineilma. Sukelluksesta: Sukellusryhmämme osallistui sukellusretkilIe kolmena päivänä. Ilmoitustaululle oli jo edellisenä iltana ilmestynyt luettelo päivän aikana tapaht~ vista neljästä sukelluksesta, kohteIneen ja kellonaikoineen. Kymmentä minuuttia ennen lähtöä kuulutettiin sukeltajat varusteineen kokoon mahdollista neuvonpitoa varten. Useimpiin kohteisiin saattoi ajaa omalla autolla ja muihin kohteisiin kuljettiin laivoilla, jotka toimivat sukellustukialuksina. Veden lämpötila oli n. lYC. Siis melko ihanteellinen märkäpukusukelluksia silmällä pitäen. Plankton kerros ulottui n. 20 metrin syvyyteen, mutta sen alapuolella näkyvyys oli hyvä. "Mellanlina" Illalla, tavallisesti klo 20.00 aikoihin oli koulun alakerrassa teema/keskus-

telu iltoja. Merkittävämmäksi keskustelun aiheeksi nousi sukellusturvallisuus. Steinar Arnfindsen pitikin vaikuttavan avauksen aiheesta sukeltajan väliköysi. Norjassa oli hänen mukaansa menneen vuoden aikana hukkunut 6 sukeltajaa, joista 4 olisi varmasti pelastunut tutkimusten mukaan, jos olisi käytetty väliköyttä. Norjalaisten turvallisuusmääräykset olivatkin tiukat - tavoitteena, ettei leirillä annettaisi minkäänlaisia mahdollisuuksia onnettomuudelle. Säätötilavuuspuvulla sukeltavilla täytyi ehdottomasti olla nostoliivit, ja suurin sukellussyvyys sovittiin ennen sukeltamista sukellusvanhimman kanssa tarkasti. Minuutinkin sukellusajan ylitys aiheuttaisi äänimerkin (jonk~n lainen panos, jonka räjähdyksen JOkainen vedessä oleva sukelluspari tuntisi kehollaan) antamisen merkiksi "heti ylös!". Tällöin voitaisiin suurella etsintäryhmällä aloittaa etsinnät välittömästi. Tällainen menettely onkin tehokkaampi verrattuna, jos luotettaisiin vain turvasukeltajaan pelkästään. Sukellustaulukot eivät ole norjalaisilla niin tiukat kuin meidän taulukkomme. Havaintojen mukaan jokainen sukellusaika oli .porrastettu viisi minuuttia pitemmäksI. Taulukko

sijoittuisi meidän vanhan ja uuden taulukon väliin. Leiristä jäi kaiken kaikkiaan hyvä kuva mieleen, vaikka aluksi ryhmällämme olikin kielivaikeuksia - teemaillat tahtoivat kulua sivusta suu auki katsoen. Norjalaiset leiritoimihenkilöt ymmärsivät ongelman ja heti saatiinkin englanninkielinen katsaus leirin tapahtumista ja lähtöpäivänä jopa suomenkieliset turvallisuusmääräykset. Innostuneita oltiin myös tiedustelemaan, heti kun pää oli veden alta pinnalle pulpahtanut, mitä oltiin näkymistä mieltä. Ja näkymiähän riitti sisävesien "mutakylpyihin" verrattuna. Erityisesti muille perheenjäsenille tarkoitetut ohjelmat osoittautuivat onnistuneiksi. Sääli vain ettemme voineet ottaa osaa muutamaa päivää myöhemmin järjestettyyn kymmenvuo~isjl!hlaan, mutta voimme näin lopukSI tOIvottaa onnea tulevaisuudessakin hyvin alkaneelle sukellustoimintaleirille. J.A. ja Mikkelin Urheilusukeltajat

Sea Quest'in monipuolisesta ja näyttävästä nostoliivisarjasta olemme vakiomallistoomme valinneet seuraavat takkiliivit: 1309 Open Water ilman telinettä. Takkiliivi jossa laiteliitäntä ja CO 2 patruuna, kestävä kaksoispussirakenne, tasku, letkun kiinnikkeet; si n i nen/harmaa. 1310 Open Water telineellä. Sama takkiliivi kuten edellä, varustettuna Sea Quest selkätelineellä. 1311 Sea Vest II Tyylikäs musta-harmaa takkiliivi Sea Quest selkätelineellä. Laiteliitäntä, COz-patruuna. Kaksi tilavaa taskua, letkun kiinnikkeet. Istuvuuden säätömahdollisuus. 1312 ADV 620 Takkiliivi laiteliitännällä ja CO 2 patruunalla. .. . Kaksi tilavaa taskua, letkun kllnnlkkeet, kantokahva. Istuvuuden säätömahdoll isuus. Laivastonsininen/harmaa, ADV 620, joka edustaa Sea Quest'in huippua, on erityisesti suunniteltu antamaan mahdollisimman tasapainoisen kellutuksen.

~Sf1i5

=ii!!!ifäff!!!!f!!ffifise

~~~

a,_I,.nRl."V Fabianinkatu 1300130 Helsinki Puh. 90-6121358

SUKELTAJA! Olethan muistanut että saatavissasi on kätevä muistolahja.

SUSL:n HINNASTO 1987 KIRJALLISUUS Mattila-Vikman: Sukellus 10 kpl 120,Kalvosarja Satamia, joissa eivät aallot pauhaa Rauhan meri Aarrelaivat SUSL/30 vuotta sukeltamista Meriargeologia Laitesukeltaja 10 kpl 10,Sata tapaa kalaa (reseptikirja) Urheiluverotuksen käsikirja Dyykarin laulusitsi

LAJIOPPAAT Sukellussuunnistus Nuoren Norpan kirja Urheilusukeltajan Kunto-opas Sukelluspäiväkirja Vapaasukellus Tekniikka tutuksi Tieto on turvallisuutta Sukellusvanhimman opas Kouluttajakansio KILPAILUSÄÄNNöT SUSL:n kilpailumääräykset Räpyläuinnin kilpailusäännöt Sukelluskalastuksen kilpailusäännöt Sukelluskuvauksen kilpailusäännöt U ppopallon kilpailumäärykset tuomariohje kilpailusäännöt C-lajiosa ja ohjaajatutkinto

150,220,80,60,100,30,30,15,40,39,40,40,5,15,10,10,5,10,50,150,5,-

5,5,-

5,5,15,-

MERKIT Rintamerkki, kulta (PM lICMAS***) hopea (PM/CMAS**) pronssi (laitesuk) Hihamerkki, kankainen CMAS-merkki, neulottu

40,25,15,5,20,-

KORTIT Oppilaskortti Snorkkelisukeltajakortti CMAS-sukeltajakortti CMAS-kouluttajakortti

3,25,75,55,-

LEIMAT Kouluttajaleimat Luokkatarkastajaleimat MUUT Tarrat, liiton 30 v. juhla Tarrat, liiton Viiri Muovinen sukellustaulukko Sukelluskertomus (20 lehteä) Videovuokra 1, 2, 3,

65,-

Erikolsalusasu pitää kuivana ja lämpimänä hikoilun Jälkeen. Lifa Super-alusasut ovat ohuet ja pehmeät. Niiden tärkein etu on, että ne päästävät kosteuden lävitseen. Ne eivät tarvitse kehon lämpöä kuivuakseen eikä niissä tarvitse siis palella. Lifa Superit sopivat kaikille. Malleja ja kokoja on miehille, naisille ja nuorisolle. Hae omasi!

c:J LifaSuper He~

5,5,30,3,20,50,-

Myynti alan liikkeissä kautta maan. Maahantuoja:

~~~TIM 00210 HELSINKI, puh. 673331

INGEBORG HIRMUMYRSKYN KOURISSA Kirjoitettu Ingeborgin laivapäiväkirjan pohjalta. 2-mastokuunari Ingeborg, 186.9 rekisteritonnia. Kotipaikka Halmstad, Ruotsi. Päällikkö M. Ingvarsson. Suunniteltu matkareitti, Ruotsin eteläkärjestä Landskornasta Kogen ja Bysken kautta pohjoisruotsiin Luulajaan. Landskoran laiturissa oleva Ingeborg saatiin lastatuksi 15.9. 1921 keskipäivään mennessä. Ruumassa oli täysi ja sopiva lasti, 280 tonnia eli 2800 säkkiä väkilannoitetta. Luukut salvattiin. Seuraavana aamuna klo 10.00 laiva lähti satamasta hinaajan ja luotsin johdolla. Kello 11.00 astui luotsi hinaajaan ja laivassa nostettiin tarpeelliset purjeet, matka alkoi kovassa länsituulessa. Ingeborg purjehti vaihtelevissa tuulissa perjantaihin 23. 9., jolloin Grundkallan majakkalaiva ohitettiin klo 23.30. Sen jälkeen luoteistuuli yltyi täydeksi myrskyksi. Prammipurje halkesi, laiva liikkui raskaasti ja vuosi, jonka vuoksi oli pidettävä yllä jatkuvaa pumppausta. Myrsky nousi muutamassa tunnissa täyteen voimaansa. Kapteeni kirjoitti laivapäiväkirjaan: "Lauantaina 24.9. aamulla 1-4 välillä tuuli yltyi hirmumyrskyksi, selkeä ilma, korkea merenkäynti. " Kansi oli melkein jatkuvasti aaltojen peitossa, eikä vesi ehtinyt poistua

seuraavan aallon tullessa. Asuintiloihin virtasi vettä. Laiva vuosi tavallisa enemmän, minkä tähden pumput kävivät jatkuvasti. Purjeita vähennettiin pienimpään mahdolliseen. Laiva kallisteli rajusti joten pumput eivät saaneet kunnolla vettä. Vanha laiva miehistöineen kamppaili elämästään, meri vyöryi kannen yli aivan kuin laivaa ei olisi ollut olemassakaan, kajuutan katolla oleva pelastusvene oli aika ajoin aaltojen alla. Kapteeni kutsui miehistön ahteriin neuvonpitoon, jossa päätettiin nousta tuuleen jotta pumppuihin saataisiin vettä ja yrittää mennä lähimpään suomalaiseen satamaan, Reposaareen. Laivaa käännettiin ja molemmat pumput pantiin käyntiin, tunnin taukoamattoman pumppuamisen jälkeen imivät pumput tyhjää. Kapteeni kysyi miehistön mielipidettä matkan jatkamisesta vastatuuleen, miehet vastustivat ja ehdottivat ajelehtimista tuulen mukana, kunnes maata näkyisi. Kapteeni myöntyi. Ingeborg ajelehti lauantai-illan ja seuraavan yön hirmumyrskyn kuljettamana kohti rannikkoa. Sunnuntaina 25. 9. kello 10.00 nähtiin vihdoin maata ja kuunari käännettiin purjehtimaan rannikon suuntaisesti. Kello 11.15 laivalta havaittiin majakka, joka tunnistettiin Säpin majakaksi.

Kapteeni määräsi luotsisignaalin nostettavaksi mastoon. Kellon ylittäessä puolenpäivän huomattiin täplä ja tyrskyjä styyrpuurissa, minkä vuosi alus käännettiin paarpuurin halsseille. Uudeksi kurssiksi otettiin NO.t.N (=koillisesta piiru pohjoiseen), mutta myrskyn takia laiva eteni erittäin hitaasti ja kun pelättiin että laiva ajelehtisi matalikolle eikä voisi kiertää sitä päästäkseen Säppiin, päätti kapteeni ilman luotsia yrittää purjehtia parin saaren välissä olevaan suojaiseen ankkuripaikkaan. Matkan aikana laivalta luodattiin useaan kertaan 67 sylen syvyyksiä (n. 11-13 m). Viimeisin luotaus oli 4.5 syitä (8 m). Heti sen jälkeen huomattiin kivikko leen puolella, laiva luovattiin kiireesti pois, mutta kuitenkin liian myöhään. Ingeborg liukui ryskyen kivien yli, suuria puunkappaleita kohosi perän alta, peräsin rikkoutui. Kapteeni määräsi pelastuveneen laitettavaksi kuntoon ja miehistö puki ylleen korkkiset pelastusliivit. Laiva työntyi syvälle Svartgrundin edustan karikkoon kylki edellä juuttuen lopulta kiinni ja täyttyen vedellä. Kello oli noin 12.30. Pelastusvene laskettiin vesille ja koko miehistö asettui siihen, tuuli ola valtava ja pelättiin sen katkaisevan mas- , tot ja köysistön. Kuitenkin nousi muutama mies vielä kannelle hake-

Sukella Floridassa Matka Suomen Matkatoimiston Apex maksoi 4085 mk. Aikaa oli 3 viikkoa. Aikoja voi vaihdella. Matkaan kuului lento Hki-NycMiami-Nyc-Hki. New Yorkissa voi jäädä katsomaan paikkoja muutamaksi päiväksi. Aoridassa voi valita eri kaupunkeja tulo- ja lähtöpaikoiksi. Oheisessa kartassa on otettu kolme sukellusaluetta malliksi. Pitkän, neljän viikon matkan ohjelmaksi voisi ajatella (:PllrIlIlV'IlIl' 28

- lento Hki - Nyc, pari - kolme päivää kiertelyyn - lento Nyc- Tallahssee, pari päivää kiertelyyn - linja-auto tai vuokrattu auto tästä eteenpäin - Branfordin alueella sukelluksia muutama päivä - Orlandon alueella muutama päivä kohteissa - Walt Disney Worldin Epcot Center ja Magic Kingdom - Sea World ja joku muu tusinasta kohteesta

- Kennedy Space Center - Palm Beach - Fort Landerdale alueella pari - kolme päivää sukeItaen - Evergladesin luonnon puisto parikolme päivää (Aoridan lounaisosa) - Key West ja sieltä saariIta sukeltaen (ainakin Pennekampin luonnonsuojelualueella) viikon verran - Miami ja Miami Beach sukeItaen muutama päivä - lento Miami-Nyc-Hki Aikoja vähän lyhennellen selviät kolmessa viikossa. Kahteen viikkoon

Urheilusukeltajalie

ORIENT ~

QUARTZ

alkuperäinen, arvokas japanilainen Sukeltajakello 150M 795,musta tai valkoinen taulu . Seuroille 710,-

Sukeltajakello 200M 995,musta, harmaa tai itsevalaiseva taulu maan niin paljon vaatetta kuin jaksoivat kantaa. Sen jälkeen vene työnnettiin riti laivasta ja soudettiin Kuuminaisiin, josta he löysivät ladon jonka lattia veti heitä kutsuvasti puoleensa. Yllättäen saapui Reposaaren luotsi vene laivan luo iltapäi välIä, haaksirikkoutuneet eivät kuitenkaan siirtyneet luotsi veneelle myrskyn takia. Reposaarella olivat luotsit havainneet laivan kamppailun ja seuranneet sitä huolestuneina. Luotsiasemalta lähdettiin myös laivan avuksi myrskyävälle merelle, mutta apu saapui paikalle laivan ollessa jo karilla. Maanantaina 26.9. aamupäivällä kun myrsky jo alkoi laantumaan palasi miehistö laivalle. Luotsivene oli yhä paikalla. Kapteeni määräsi miehistön keräämään tavarat ja purjeet talteen, itse hän lähti luotsiveneellä Reposaarelle. Tiistaina sää olikin so-

piva ja kaunis laivan kaluston pelastukseen ja pois kuljetukseen. Kapteeni kertoi aikeensa tullimestarilie, sen jälkeen hän vuokrasi suuren moottoriveneen ja miehiä ja lähti laivalleen. Päästyään perille hän kuuli perämieheltään, että paikalla ennen kapteenin tuloa käynyt tullisluupin päällikkö oli kieltänyt kuljettamasta mitään maihin. Kapteeni palasi miehistöineen tyhjintoimin takaisin Reposaareen. Satamassa oli valmiina sukeltaja, sekä hinaaja proomun kanssa, aloittamaan pelastustyöt. Sää oli mitä sopivin pelstukseen mutta lupaa ei saatu. Alus makasi keulastaan kiinni kohti myrskyä ja kapteeni ajatteli että se nousee irti jos myrsky voimistuisi uudelleen. Hän anoi pikaisesti lupaa Maistraatilta vahingontarkastusta varten, hän sai luvan ja tarkastus soritettiin 28. 9. Tulos oli masentava, laiva oli saanut niin pahoja vaurioita

ei juuri muuta mahdu kuin - Branford -Orlando tai - Miami - Keys- Everglades tai - jokin muu pohjoinen/eteläinen yhdistelmä.

eelle tyypillisiä lähteitä järvissä ja mahtavia luolamuodostelmia. 2 Palm Beachista Miami Beachiin ulottuvalla pääosin kaupunkimaisesti rakennetulla alueella on yleensä veneen käyttöä edellyttäviä hiekkasärkkiä ja riuttoja, keinotekoisia riuttoja sekä sukeltajien ja kalojen iloksi upotettuja laivahylkyjä. Pompano-Beachin ja Fort Lauderdalen alueella pääsee muutamalle kohteelle rannaltakin. 3 Florida Keys on parisataakilometrisen maantien yhdistämä saariketju täynnä sukelluskohteita ja -keskuksia. Paras korallisto ja eniten kaloja on Pennekampin luonnonsuojelualueella Key Largon ulkopuolella. Tällaisia 10-20 hyvän kohteen

Olin huhtikuussa 3 viikkoa Fort Lauderdale- Miami-alueella. Tein retken Orlandoon ja toisen Pennekampiin. Viisi päivää meni CMAS:n yleiskokoukseen Miamissa. Kohteet Olen niputtanut kuvassa kolme suuraluetta, jotka kukin sisältävät 30- 40 hyvää kohdetta. Tarkempia tietoja saat Edvin Malmstenilta. 1 Suwannee-joen ympäristössä on kymmeniä kirkasvetisiä karstialuf

ORIENT .. mallistossa on myös laaja valikoima miesten ja naisten 100 M vesitiiviitä kelloja' surfaajille, purjehtijoille ja muille vesihenkisille 295,- -1.450,100M Anadigit 695,- -1.095,MyöS postiennakolla.

Alkala Kello ja Kulta Oy, MIkonkatu 8. puh. 625 096

ettei niitä voinut korjata. Alus päätettiin jättää toistaiseksi karille. Seuraavien päivien aikana vesi nousi niin paljon että Ingeborgista ei näkynyt muuta kuin ylin osa. Lauantaina saivat kapteeni miehistöineen pelastettua laivasta kaiken säilyneen irtaimiston. Laiva oli vakuuttamaton. Vielä samana vuonna Hacklin osti apulantalastin ja siirsi säkit ruumasta Svartgrundin saarelle. Sukeltajana toimi Granath ja narumiehenä Uuno Aaltonen. Proomut kuljettivat apulannan keväällä mantereelle. Myös Ingeborgin viimeinen matka alkoi keväällä. Lähtevät jäät siirsivät vanhan laivan pois kivikosta, se upposi kokonaan veden alle viiden metrin syvyyteen mutapohjalle aivan haaksirikkopaikan viereen. Seppo Salonen ympyröitä voisi Floridan kartalle piirtää ainakin 20 lisää. Kaikkea et ehdi nähdä kuin muutamalla paikalla, kuten muutama tuhat suomalaista on jo tehnyt. Raha ratkaisee Muutaman hengen ryhmän kannattaa vuokrata auto koko ajaksi. Sen saa jättää toiseen paikkaan, kuin mistä sen vuokraa. 2 - 3 hengen kannattaa ehkä käyttää pitkillä väleillä linjuria. Auto- ja välinevuokria näet ohessa. Vakuutukset ja panttimaksut eivät sisälly niihin ja käytäntö vaihtelee paljolti " pärstäkertoimen" mukaan. Motellit ovat kohtuuhintaisia. Halvempia kuin kotona. Hintataso vaih29

telee paljon sijainnin mukaan. Etsien löydät halvemman. Ruoan ja juoman hinnan suhteen ratkaisee se, missä syöt. Aivan tavallisessa ravintolassa hintataso vastaa kotimaista. Aoridassa on läpi vuoden lämmintä. Shortsit ja T -paita on paras käyttöasu. Illalla ravintolassa (ei hienona) farkut ja kauluspaita vastaavat meidän puku + kra va ttilinjaa.

Vesi on kirkkainta ja tuulia vähimmin huhti-Iokakuussa. Vesi ei putoa alle 20 asteen, mutta ainakin märkäpuvun pusakka on hyvä olla mukana. Käytä paikan päällä mahdollisimman paljon puhelinta. Osta tullessasi luettelo sukelluskeskuksista ja soita aina pari päivää ennalta, ettei tule yllätyksiä; täynnä, suljettu ... Menen vielä uudestaan nähtävästi juuri tuolle yllä esittämälleni alueelle kuukauden matkalle. Ensikertalaisen olisi ehkä hyvä aloittaa West Palm Beachista, joka on suomalaisasutuksen keskus. Sieltä saat ajankohtaisimmat paikalliset tiedot.

Dive Florida

KALE

fLORIDAN PÄÄSUKELLUSALUEET~ Q BRANFORD JOKI- JA LUOLASUKELLUKSEEN

CV PALM

BEACH - MIAMI HYLKYSUKELLUKSEEN

URHEILU

SUKELTAJA • ORLANDO

TAMPA

Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajill~ joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

G) KEY LARGO

PENNEKAMP SUKELLUSKUVAUKSEEN JA LUONNON TAKIA

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k. 921-391098 t. 921-694317

TULOSSA

Toimitussihteeri Leena Harkke Puutarhakatu 19 A 9 20100 Turku 921-331292

SUUNNON UUTUUKSIEN SARJASTA

COMBO-43 SUKELLUSKONSOLI

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoitteenmuutokset: Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31

Täysin uudenlainen, ergonomisesti muotoiltu kolmen mittarin konsoli sisältäen: - sivustaluettavan kompassin SK-6 - painemittarin SM-22 - uudenlaisen syvyysmittarin SM-14 (saatavana myös irrallisena)

Tekstit N:o 1 14. 2 23. 3 13. 4 20. 5 21.

Ovh. 950 mk Myynnissä tammi-helmikuussa 1987/ Ursuk Oy ja sukellusalan liikkeet

02920 Espoo

SUUNTO

Ilmoi tushankin ta: Brita Ikävalko Radiokatu 12 00240 Helsinki (90) 1582257

Ilmoitukset

1. 2. 4. 8. 10.

30. 1. 10. 3. 11. 5. 11. 9. 13. 11.

Vuosikerta 135,puh. (90) 847 033

Oy Turun Sanomat Turku 30

11m. 2. 4. 6. 10. 12.

26. 8. 3. 7. 9.

LIITON JULKAISUVALIKOIMAA Pystyäkseen vastaamaan jäsenistön tiedonjanoon liittyviin haasteisiin on SUSL lähtenyt tekemään erilaisia erikoisaloihin liittyviä kirjasia. Kirjat on tarkoitettu syventämään ja herättämään uusia virikkeitä "Kaiken kokeneille sukeltajille". Liiton johtokunta uskoo ja toivoo, että näiden muutamien opusten avulla pystyttäisiin antamaan vastauksia moneen kiperään kysymykseen. MITÄ JOKAISEN TULEE TIETÄÄ SUKELTAMISESTA - kertoo rautaisannoksen muodossa mitä sukeltaminen on. Antaa ulkopuolisille läpileikkauksen harrastuksestamme. Vihko on tarkoitettu annettavaksi silloin kun paikkakunnan valta lehden toimittaja tulee tekemään kohujuttuja Teistä ja sukeltamisesta. Vihosta hän saa tarvittavat yleistiedot.

RAUHAN MERI - On jatkoa edelliseen. Kirja kertoo molempien maailmansotien laivakohtaloista ja seikkailuista. Ahvenanmaa on käsitelty omana osastonaan edellisten lisäksi. Kirjan toivotaan kumo~v:an monta huhutietoa sotahylyistä, JOlta ei kannata etsiä. Löytyypä hajatietoja osastoista muutama aivan uusikin vihje.

DVYKARI N LAULUSITSI

LAITESUKELT AJA - On kirja, jossa annetaan taustatietopakkaus sukellusharrastustaan aloittelevalle. Kerrotaan fyysisistä vaatimuksista, kursseista, laitteista ja kaikesta asiaan liittyvästä. Kirja on tehty vastaukseksi niihin kymmeniin puhelinsoittoihin Liiton toimistoon, joissa kysytään "Miten tullaan sukeltajak-

NUOREN NORPAN KIRJA~_ _-~

.?" s1.

MERIARKEOLOGIA - On kuten nimikin sanoo avain vedenalaisten salaisuuksien maailmaan. Kirjassa selostetaan vaiheet hylyn etsimisestä sen dokumentointiin saakka. Vieläpä annetaan käytännön jeita konservoinnistakin.

SATA TAPAA KALAA

SATA TAPAA KALAA - Keittokirja niille sukeltaville kalansyöjille ja miks ei muillekin saariston koluajille, jotka tuntevat itsensä epävarmaksi tuoreen kalan vieressä. Ohjeet on valittu siten, että jokaisen veneilijän maustehyllyn pitäisi riittää. SUKELLUSV ANHIMMAN OPAS Kurssikirja joka syventää kurssilla opittuja asioita ja toimii sukellusretkillä käsikirjana. SUKELLUSSUUNNISTUS Moninkertaisten PM-mestareiden "Prolle ja Peter Janssonin kirjoittama opas joka kuuluu jokaisen sukeltajan peruskirjallisuuteen. DVYKARIN LAULUSITSI Kauan odotettu ja kaivattu "matkalukemisto" pitkille ajomatkoille ja illanistujaisiin.

NUOREN NORPAN KIRJA - On kirja, jossa yksiin kansiin on koottu kaikki taito- ja luokkamerkkivaatimukset, joita vapaasukeltaja voi suori ttaa. Harrastemerkkijärjestelmä luo pohjaa myöhemmin suoritettavalIe sukelluskurssille ja on omiaan syventämään harrastusta.

SUOMALAISIA AARRELAIVOJA Kuka oli Hanneke Wrome, kapteeni Amiel, mitä teki Tsaari Pietari Suuren laivasto Pohjanlahdella. Mitä tiedämme piispa Klaus Kurjen pakomatkasta, miksi Hindenburg on sukelluskiellossa ja paljon muuta mielenkiintoista luettavaa.