Issuu

Jouko Purontakanen

SVUL:N TERVEHD URHEILUSUKEL T 30-VUOTISJUHLA Arvoisat kuulijat SVUL piti joka neljäs vuosi järjestettävän liittokokouksensa Oulussa 30. 11. 1985. Tuossa kokouksessa päätettiin kahdesta tärkeästä asiakirjasta - SVUL:n Periaateohjelmasta - SVUL:n Strategisesta suunnitelmasta Periaateohjelma määrittää SVUL:n näkemyksen keskeisistä liikuntakulttuurin kehittämiskohteista tämän ja huomispäivän Suomessa. Niitä ovat: o Millaista urheilua haluamme Suomessa harrastettavan? o Kenelle urheilutoimintaa tulee järjestää? o Mitä edellytyksiä urheilu tarvitsee? o Mitkä ovat Suomen tehtävät urheilussa kansainvälisesti ajatellen? Urheilun ideoista periaateohjelma toteaa: Urheilu ei merkitse mukanaolijoilleen pelkästään fyysistä toimintaa, vaan myös elämänsisältöä ja tietynlaisen käyttäytymistyylin, sekä tiettyjen asenteiden ja arvojen tietoista tai tiedostamatonta omaksumista. Tästä kaikesta muodostuu urheilukulttuuri. Sen laatu riippuu siitä miten urheilun tarkoitus on ymmärretty yhteiskunnassa, yhteisöissä, urheiluseuroissa. Urheilun idea on käsitettävä ihmisen kasvun, kehittymisen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuudeksi. Kaikkien urheilutoiminnassa vastuussa olevien tulee toimia sellaisen urheilukulttuurin luomiseksi, jossa tiedostetaan tämä urheilun idea. Kehitysidea liittyy ihmisen persoonallisuuden eri puoliin: fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkisen. Jokaisella urheilulajilla on vastuu oman urheilukulttuurinsa kehittämisestä. Urheilijan tapa toimia, suhtautuminen sääntöihin, toisiin lajin harrastajiin jne., riippuvat siitä millainen urheilukulttuuri lajissa on. f

Liikuntakasvatuksen tavoitteita ongelma käsittelee mm. seuraavasti: Urheilun tulee tarjota mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen, luovuuden kehittämiseen, omien taipumusten jalostamiseen sekä myönteiseen minä-kehitykseen. Urheilulliseen elmäntapaan sisältyvät mm.: sopiva liikunta, terveellinen ravitsemus, päihteiden ja muiden vaikutusaineiden välttäminen sekä oikeiden elämäntapojen ja rentouttavan vapaa-ajanvieton oppiminen. Ne luovat pohjaa paremmalle suorituskyvylle ja parantavat elämän laatua. SVUL:n Strateginen suunnitelma on SVUL:n keskushallinnon, liittojen ja piirien työväline. Strategian tehtävät ja toimintaperiaatteet ovat seuraavat: 1. Strategia määrittelee jäsenjärjestöjen toiminnoille tehokkaat kehittämis- ja toteuttamispuitteet. 2. Strategia sisältää tärkeät koko SVUL:a keskushallintoa, liittoja ja piirejä - koskevat strategiset valinnat, joiden hoitamisesta vastaa koko järjestö. 3. Strategiaan sisältyy joitakin valintoja - mahdollisuuksia - jotka voidaan toteuttaa vasta SVULstrategian syventyessä ja vahvistuessa vuosisuunnittelujaksoittain. Strategiassa on neljä toiminta-aluetta 1 Seurojen toimivuus ja elinvoimaisuus 2 Huippu-urheilu 3 Kilpaurheilu 4 Kunto- ja harrasteliikunta Keskeisimmäksi toiminta-alueeksi on nostettu seurojen toimivuus ja elinvoimaisuus. Toinen keskeinen painopiste on kilpailutoiminnan yhteyteen kirjattu nuorisotoiminta. Suomen Urheilusukeltajain liitto liittyi SVUL:n jäseneksi vuonna 1973. Liittymistä edelsi pitkä harkinta ja

lopullinen päätös liittymisestä tehtiin jäsenäänestyksen jälkeen. Toivottavasti nyt 30-vuotisjuhliaan viettävän liiton johto ja sen 150 jäsenseuraa voivat olla yhtämieltä siitä, että tuolloin Henrik Roseniuksen johdolla tehty päätös oli oikea ja se on oikealla tavalla edistänyt urheilusukelluksen kehittymistä Suomessa. Kun nyt arvioi liiton toimintaa ja tulevaisuuden suunnitelmia SVUL:n periaateohjelman ja strategian valossa, voidaan havaita, että urheilusukeltajat vahvistavat omaleimaisella toiminnallaan SVUL:järjestöri mahdollisuuksia toteuttaa päätettyjä ohjeImiaan. Liiton suunnitelmissa ovat selkeästi näkyvissä mm.: o monipuolisten itsensäkehittämismahdollisuuksien tarjoaminen, o seuratoiminnan elinvoimaisuuden tukeminen ja o nuorisotoiminnan kehittäminen Norppa-koulutuksen avulla Urheilusukeltajainliiton toiminnassa korostuu muista liitoista poikkeavan voimakkaana alueena yhteiskunnallinen vastuu. Se tukee omalta osaltaan merkittävästi koko liikuntakulttuurin kuvaa ja asemaa sekä vahvistaa mm. SVUL:n mahdolisuuksia tehdä urheilun edunvalvontatyötä. Tämä yhteiskunnallinen vastuuntunto ilmenee mm. toimintana: - vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa, - vesillä liikkumisen yleisissä turvallisuuskampanjoissa, - uimaopetus- ja hengenpelastustoiminnassa, - merimuseoyhteistyössä - sekä osallistumisena meribiologisiin ja limnologisiin projekteihin Suomen Valtakunnan Urheiluliiton puolesta esitän nyt 30-vuotisjuhliaan viettävälle Suomen Urheilusukeltajain Liitolle parhaat onnittelut ja toivotan jatkuvaa vireää eteenpäinmenoa ja kehittymistä niin pinnan alla kuin sen päälläkin. 3

Kale Rehnbäck

SUSL 30 VUOTTA Hyvät vieraat ja seurojemme edustajat! Suomen Urheilusukeltajain Liitto täyttää 30 vuotta. Mitä on 30 vuotta? Vapaasukelluksen alalla se ei ole juuri paljoakaan. Helmiä ja pesusieniä on sukellettu satoja ja tuhansia vuosia. Laitesukelluksen alalla 30 vuottakin on jo ajanjakso. Maailman vanhin sukelluspuku, 1700-luvulta, on Kemissä. Omavaraisella paineilmalaitteella sukeltamisen historiasta 30 vuotta on jo kaksi kolmannesta. Liittomme perustettiin vuonna 1956, kolme vuotta ennen maailmanliittomme perustamista. Alkuun kiinnittyi päähuomio tekniikkaan: Laitteiden ja niiden osien hankintaan ulkomailta yksin kappalein ja niiden rakenteluun: sukelluspukujen valmistukseen ja sukelluskoulutuksen järjestämiseen. Kun muut pohjoismaiset liitot syntyivät, viritettiin yhteistoiminta. Antaisin tälle kaudelle nimen "Varhaisen kansainvälisyyden kausi". Se oli tiedonjanoa ja tiedon hakua. Hankittu tieto levisi. Alkoi syntyä sukellusseuroja eri puolille maata kiihtyvää vauhtia. Pelkkä yksinomainen sukeltaminen ei enää riittänyt toiminnan ainoaksi sisällöksi. Opeteltiin yhdistystoimintaa seurojen ja liiton puitteissa sekä viritettiin sukeltamisen soveltaminen eri harrasteisiin veden alla. Kunnon ylläpitäminen laajennettiin varsinaiseksi urheilu- ja kilpailutoiminnaksi. 1973 liityttiin Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon ja seuraavana vuonna käynnistettiin toimisto. Olisikohan oikea nimi tälle kaudelle "kansallisen itsenäisen toiminnan kehittämisen kausi". Se oli omavaraisuutta, mutta toi mukanaan myös itseriittoisuutta. Toimisto mahdollisti seurapalvelut aivan uudella tavalla. Toimintaan tuli aikaisempaa enemmän säännöllisyyttä. Kutsukaamme vaihetta vaikkapa "nopean laajenemisen kaudeksi". Elämme sitä tänäänkin. Toimintatapoja on pitänyt muuttaa: organisaatioon on liitetty uusi porras, piirien sukellusjaostot. Sukelluskoulutusta, sukelluskouluttajien koulutusta ja turvallisuustoiminnan muotoja tulee arvioida uuden tiedon pohjalta ja kehittää. Päivän numerot: yli 150 sukellusseuraa ja niissä noin 7 000 jäsentä, 4

kuvaavat viime vuosien nopeaa laajenemista. Tähän positiiviseen kehitykseen ovat vaikuttaneet kaikki yhteistyökumppanimme, kukin omalla panoksellaan. Meriarkeologian virasto, Merimuseo ja Sotamuseo ovat antaneet seurojemme jäsenille mielenkiintoisia tutkimuskohteita Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, Meri- ja Järvipelastus ovat auttaneet motivoimaan sukeltajia jatkokoulutuksen hankkimiseen. Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliitto on antanut aineksia koulutukseemme Merivoimien Sukeltajakurssi on tuottanut meille taitavia sukeltajia ja sukelluskouluttajia Sukellusliikkeet ja kouluttavat yritykset ovat olleet hienolla tavalla puhaltamassa yhteiseen hiileen. Annan parhaat kiitokset kaikille yhteistyökumppaneillemme menneistä vuosista. Yhteistyö edistää meidän kaikkien toimintaedellytyksiä. Menneisyys on toki tärkeä. Se antaa ponnistuspohjan tulevaisuuteen. En sitonut aikajaotteluani vuosilukuihin. Ei se liene mahdollistakaan. Olennaisinta on tulevaisuus. Tulevaisuudessa vietämme itsekukin lopun elämäämme. Aikamme on ideoiden ja visioiden aikaa. Elämme avaruusaikaa. Tajuammeko sen itse? Jo Aleksanteri Suuri kävi tarkastelemassa vedenalaista maailmaa sukellustynnyristä Maltan vapaasukeltajat tekivät koiruuksiaan Turkin laivastolle 1500luvulla. Kehityksen tahti vuotta 2000 lähestyttäessä on toinen kuin menneinä vuosisatoina, vuosikymmeninä ja jopa vuosina. Televisio on näyttänyt kuinka sekä kosmonautit että astronautit harjoittelevat sukelluspuvuissa altaassa ennen ulkoavaruuteen lähtöään. öljysukellus on tehnyt sukeltamisesta jotain aivan muuta kuin mitä se oli muutamia vuosikymmeniä sitten. Ja lisää on vain tulossa, kun merenpohjan mineraalivaroja aletaan dyntää. Kehitys ei voi olla vaikuttamatta harrastussukellukseenkin. Se muuttuu, ja se kansainälistyy enemmän. Voimme pitää kunnialla lähtökohtinamme 30 vuoden Ne ovat kansainvälisestikin merkittävät.

* * *

* *

vuotta sulmltmRfst;a

Ulkopuolisista haasteista selviytyminen edellyttää asiain olemista kunnossa omassa talossa. Ottakaamme tosissaan työn alle voimassa olevan viisivuotissuunnitelman jälkipuoliskolla sille merkityt Piirin sukellusjaostojen kehittäminen palvelemaan seuroja sekä Sukelluskoulutuksemme saattaminen vastaamaan uusinta tietoa. Näin olemme ajoissa valmiit antamaan voimakkaan panoksen liiton toiminnan tulevassa seuraavassa vaiheessa, joka on oleva "kansainvälisen ohjaamisen kausi". Tämä on visio, mutta ei utopia. Kansainvälisessä liitossamme on 65 jäsenliittoa. Suurin osa niistä on kehi tysmaaliittoja. Me olemme aikanaan saaneet kansainvälisen tuen. Tulee aika meidän tukea muita. Tietotaitomme ei ole todellakaan vaatimatonta luokkaa. Siinä riittää jakamista. Kehitysmaa-apua annetaan yhteispohjoismaisesti jo hyvää vauhtia kansainvälisen liiton tehtävissä. Mekin maksamme osan siitä vuosittain budjeteissamme. On aika etsiä Suomestakin kielitaitoisia, nuoria ja innokkaita ehdokkaita. Tukea tulemme saamaan myös kotimaasta. Valtiovalta on ryhtymässä toimenpiteisiin urheilun "kehitysmaa-avun" aloittamiseksi. Meillä on kaikki edellytykset olla mukana. Eipä jäädä junasta. Ottajia on paljon niille määrärahoille. Urheilusukellus kehittyy ja luo yhä monipuolisempia mahdollisuuksia harrastajilleen. Se tarvitsee kehittäjiä. " Kehittäjillä tulee olla visioita. Vain aktiivinen kansainvälinen yhteistoiminta voi viedä meitä eteenpäin kehityksemme tällä asteella. Me olemme pohjoismaissa huipulla. Huipulta pudotaan hetkessä, ellei etusormi ole jatkuvasti ajan valtimolla. Älkäämme unohtako, että meillä on tärkeä osa yhteiskunnallisesti merkittävien meriarkeologisten ja pelastuspalvelun tehtävien tukemisessa. Uusin tieto on niissäkin paras tieto. Suomen Urheilusukeltajain liiton anti osoittaa .suoraan sen jäsenten henkisen tason sekä kotimaisen että ulkomaisen antamisen ollessa kysymyksessä. Tarkastelkaa asioita ennakkoluulottomasti seuroissa. Ottakaa mennyt ponnistuspohjaksi tulevaisuuteen, mutta älkää sitoutuko siihen. Kehittäkää ja antakaa liitollenne kehittäjiä.

* *

Tämä on kertomus keski-ikäisestä Naisesta ja siitä, miten joukko erilaisia pelkotiloja auttoi hänet aivan uuden kehityksen alkuun. Vähän ennen 34 ikävuottaan Nainen alkoi pelätä vanhenemista, ryppyjä, ikuisen ja ihanan nuoruuden menetystä. Nähdessään lastensa kasvavan kalvoi pelko hänen sydämeensä yhä laajenevaa tyhjää tilaa. Siitä se alkoi, pelosta. Asiaa pohdittuaan hän päätteli että oli hankittava hyvä henkinen ja ruumiillinen kunto sekä vahva usko omiin kykyihin korvaamaan katoavaa nuoruutta. Niinpä Nainen osti jumppapuvun ja ilmoittautui työväenopistoon jytäjumppaamaan maanantaisin ja torstaisin sekä aloitti lenkkeilyn. Terveyskaupasta hän haki kasan yrttipuristeita ja linimenttejä. Kemikaaliossa hän vieraili ahkeraan, setelit vaihtuivat ryppyvoiteisiin ja pei tepuikkoihin. Mutta jotain oli vialla, aika tuntui valuvan hänen käsistään monenlaiseen turhuuteen. Joitakin vuosia kuntoilupäätöksen jälkeen Naisesta alkoi tuntua, että talon muut asukkaat jättivät hänet entistä enemmän rauhaan. Talvi-iltoina hän käpristyi yksin sohvan nurkkaan vain dekkari seuranaan. Keväällä hän kaipasi tehokasta työvoimaa puutarhanhoidon parissa puuhaillessaan. Mutta talonväki oli lähtenyt hänen vielä nukkuessaan, sukeltamaan sanoivat, ja palasi ruokaa kiljuen myöhään illalla.

TOIVOTON TAPAUS eli kertomus siitä, miten sukeltajan voi tehdä kenestä vain.

Helena Jaatinen

Kesäloma tuli, talon väki ei millään kehdannut jättää Naista yksin lomaa viettämään. Oli tehtävä päätös. Nainen oli otettava mukaan sukellusleirille, maksoi mitä maksoi. Hämmästyksekseen Nainen huomasi olevansa leirillä alkeellisissa oloissa, meikkikassi kainalossa, keskellä kummallisia tyyppejä. Eräs niistä halusi määrätä kaikessa ja kiehutti kuppinsa pienimmästäkin syystä, mutta hänen hymynsä oli avoin ja iloinen. Toinen riisui vaatteensa ja ryhtyi ottamaan aurinkoa, kun muut etsivät teddyhaalaria ja toppatakkia. Muuan laukkuryssän näköinen tyyppi osasi nukkua missä vain ja milloin vain, mutta hereillä ollessaan herätti melkoista hilpeyttä jutuillaan. Omaksi ja talon väkensä hämmästykseksi Nainen sopeutui välittömästi. Syksyyn mennessä Naisen mielessä oli kypsynyt päätös. Naurettavaksi

joutumisen pelosta huolimatta hän päätti ilmoittautua urheilusukelluskurssille. Jo' ennen ensimmäisen kurssitunnin alkua Nainen tiesi, että mihinkään helppoon hommaan hän ei ollut ryhtynyt. Hän ei tiennyt, kumpaa pelkäsi enemmän; sitä, pärjäisikö hän ollenkaan, vai sitä, mitä muut ajattelivat. Kun Nainen ei 20 vuoteen ollut päätänsä veden alle pistänyt (kampaus ja meikki, tiedättehän), oli hänen vapaauintityylinsä huolimatta nuoruudessa käydystä uimaopettajakurssista päässyt kehittymään siinä määrin omaperäiseksi, että se herätti jo ensimmäisen harjoituksen yhteydessä ansaittua huomiota. Eräs läsnäolevista esitti hienotunteisesti, että kurssin aluksi olisi tarpeen opettaa elvytyksen jaloa taitoa kaikille läsnäolijoille. Kauhea puuskutus ja pärskintä vakuutti kouluttajat kuitenkin

siitä, että Naisen henki vielä pihisee, vieläpä voimallisesti. Väsymyksen syvässä kuilussa oli Nainen hämärästi tietoinen uteliaiden ihmetyksestä. Hänessä alkoi herätä uusi tunne. Vaikka hän tunsi voimiensa tyystin jo loppuneen, ei hän antanut periksi vaan räpiköi kouluttajien antamat uudetkin tehtävät läpi. Hänestä alkoi tuntua nautinnolliselta kerrankin ponnistella omien kykyjensä äärirajoilla ja kerta toisensa jälkeen jopa ylittää aikaisemmat rajansa. Teoriatunnilla Nainen istui ja kuunteli. Kouluttajat vaistosivat hänessä jotakin erilaista ja olivat melko yhtä mieltä siitä, että Nainen pelkäsi. He olivat varmoja, että hän lopettaisi kurssin pikapuolin kesken, mikä olisikin huomattavasti helpompaa heille. Toisen kouluttajan mielessä kävi kerran kyllä epäily siitä oliko hän sittenkään täysin oikeassa. Hänestä tuntui, että Nainen kuunteli häntä herkemmin kuin yleensä ja että tämä yritti omaksua uutta asiaa ei ainoastaan järjellään vaan koko olemuksellaan. Ennen seuranneita hallitunteja Nainen koki kaksi erilaista tunnetilaa muistaessaan väsymyksen pohjattoman kuilun. Toinen niistä asettui jonnekin sydänalan ja vatsan tienoille

pieninä perhosina. Toinen tunnetila löysi tiensä huomattavasti ylemmäksi, suoristi hartiat ja kohotti katseen. Tuntien välillä hän jatkoi uimista ja sukellusharjoituksia itsekseen ja edistyi hitaasti, mutta varmasti. Kouluttajassakin alkoi kasvaa pieni luottamus, vaikka laiteharjoittelun alkaessa heidän pelkonsa näyttivät toteutuvan. Kumpikin reagoi oman luonteensa mukaisesti, toinen rauhallisen luottavaisesti, toinen huutaen, mutta vakaasti päättäen painaa asiat Naisen kalloon vaikka väkisin ennen avoveteen menoa. Teoriakokeen jälkeen, jonka Nainen kunnianhimostaan ja huolellisesta valmistautumisestaan huolimatta ensimmäisellä kerralla reputti (mielestään tosin hieman epäoikeutetusti), hän sai oppilaskortin. Hän tilasi itselleen kalliin märkäpuvun voimatta olla varma siitä, olisiko sillä käyttöä. Kevät kului avovesiharjoituksia odotellessa. Naisen jännitys lisääntyi. Hän eritteli mielessään pelon olemusta, sen syntymistä ja ennen kaikkea sen voittamista ja hallitsemista. Hänestä tuntui, että ilman kielteisiä tunteita, kuten pelkoa, ihmisessä ei voi syntyä todellista henkistä kasvua. Ainaisen avoisuuden tilassa kun ei tarvitse asioita pohtia ja ponnistella parempaan. Avovesiharjoituksiin, lähdettäessä Nainen tosin jännitti, mutta tunsi pohtineensa asiat mielessään valmiiksi. Ensimmäinen sukellus oli tavallaan pettymys. Hän vain seurasi kouluttajaa, joka oli jättänyt kokomaskin kotiin, kaiken varalta. Veden alla hengittäminen sujui, tosin tahti oli hieman tavallista kiivaampi. Sukelluksen lopuksi hän sotkeutui pari- ja poijuköysiin, menetti horisontin tajun ja ajatteli huvittuneena, miltä köysien seassa pyöriminen näyttäisi veneestä käsin. Nainen ei erehtynyt luulemaan olevansa jotenkin hyvä tai parempikin, mikä olisikin ollut ehdottomasti liian aikaista, sillä kolmannella sukelluskerralla se tapahtui. Hän jännitti ja pelkäsi koko matkan, kohde oli Colaroo, pahaenteinen hylky avomerellä. Matkalla hän tiedusteli toiselta mukana olevalta naissukeltajalta, tottuuko pelkoon. Mutta tämä ei ollut milloinkaan pelännnyt sukeltamista, mikä tieto entisestäänkin lisäsi Naisen huonommuuden tunnetta. Vedessä keHuessaan Nainen unohti kaiken opetetun. Hän ei saanut pariköydestä kiinni, tuuli kuljetti häntä poispäin ja kouluttaja huusi täyttä kurkkua. Kun sukellusvanhin antoi alasmerkin, ei Nainen tuntenut olevansa siihen valmis. Taitto pinnassa, ja maski täynnä vettä. Lähellä paniikkia Nainen jatkoi kuitenkin parinsa perässä alaspäin, vetiji olisi vain 9-

10 metriä. Pohja. Maskin tyhjennys. Pakottava tarve repi hänen mieltään: ylös ja ilmaa. Vain henkisten voimavarojensa rippeet avuksi keräten hän pakottautui pysymään paikallaan ja hengittämään vähitellen hidastuvassa tahdissa. Minuuttien kuluttua hän tajusi huolestuneena katselevan parinsa läsnäoloa. Tämä viittoili sukellussuuntaa. Nainen kieltäytyi jyrkästi: Ei. Ei sisälle hylkyyn, ainakin Nainen niin luuli. Suurempien hylynkappaleiden läheisyydessä hän sen sijaan suostui usean minuutin suostuttelun jälkeen lähtemään. Meni useita viikkoja. Nainen matkusti työasioissa. Välillä hän pohti, miten Colaroo-kokemus häneen vaikuttaisi. Mutta ihme kyllä, ei seuraavalla kerralla hänestä tuntunut lainkaan vaikealta. Pelko oli hallittavissa ja jännitys laukaistavissa. Niin kesä kului. Hän sukelsi paljon, aina tilaisuuden tullen, sai kokemusta, koki painottomuuden tunteen ja näki vedenalaisia maisemia ja hylkyjä. Sukellusparilleen hän uskoi veden alla suunnistamisen ja päätöksenteon. Vähän kerrassaan hänen kolhiintunut itseluottamuksensa kasvoi. Hän piti uuden oppimisesta ja omaksumisesta. Hän ei tuntenut, jo lähtökohdistaankin johtuen kilpailevansa kenenkään muun kuin itsensa kanssa. Kesän lopulla Nainen lähti muiden mukana suorittamaan PM-sukelluskorttiin vaadittavia avovesikokeita. Vanhat perhoset palasivat hänen sydänalaan. Mutta periksi hän päätti olla antamatta. Syvyys sukellus ilman hengityslaitetta tehtiin syvyysmittari liivin taskussa, ettei sitä voisi helposti itse pinnan alla näpelöidä. Heti taitettuaan pinnalta Nainen kadotti ankkuriköyden, jota hänen olisi tullut seurata. Siitä huolimatta hän jatkoi alas ja taas alas. Pinnalla kouluttaja ilmoitti, että suoritusta ei voitu hyväksyä. Mittarin lukemaa ei myöskään kannattanut tarkistaa, koska Nainen oli vain käynyt pinnan alla korkeintaan 3-4 metrissä.Kouluttaja oli nähnyt. Nainen ei antanut periksi ja lopulta eräs Naiselle läheinen nuori mies tarkisti lukeman ja ilmoitti: 10 metriä. Kaksi kertaa hän suoritti parinsa kanssa parihengitys- ja vapaanousukokeen. Kummallakaan kerralla häntä ei hyväksytty. Ensimmäisellä kerralla hän kohtuullisesti onnistuneen parihengityksen jälkeen ampaisi 10 metristä pintaan unohtaen täydellisesti oikean nousunopeuden. Hän päätti yrittää uudestaan ja onnistua. Yli 10 minuuttia hän parinsa kanssa palellen odotti kouluttajan saapumista lähes pilkkopimeässä 20 metriä vettä päällään. Nyt hän teki muitakin virheitä. Huonoissa merkeissä alkanut suoritus vietiin loppuun, mutta kouluttaja ei

vieläkään hyväksynyt nousunopeutta, vaikka Nainen sitä kuinka oli yrittänyt tarkkailla. Suoritus päättyi mahtavaan riitaan kouluttajan kanssa, joka ilmoitti Naiselle varsin suorin sanoin, mitä hän ajatteli. Nainen oli vaarallinen, ei ainoastaan itselleen, vaan myöskin kaikille seuran sukeltajille. Kuinka Nainen, joka ei pystynyt hallitsemaan itseään ja nousunopeuttaan saattoi niillä edellytyksillä ottaa vastuun toisen hengestä ja terveydestä. Nainen puolestaan ei voinut ymmärtää kouluttajan kantaa ja pikkumaisuutta, jolla toinenkin suoritus oli hylätty. Valvottuaan suuren osan yöstä syvässä itsesäälissä, pikkuhiljaa oivaltaessaan Nainen teki päätöksen: hän lopettaisi sukeltamisen. Aamulla hän itkukurkussa soitti kouluttajalIe ja ilmoitti päätöksensä. Asia päätyi kuitenkin sovintoon; kouluttajakaan ei ollut ihan kaikkea tarkoittanut, mitä kiukuspäissään oli sanonut. Nainen päätti heittää itse säälin romukoppaan, kun se ei kuitenkaan hänelle oikein sopinut. Nainen lähti ainoana naisena seuratovereittensa kanssa sukeltamaan Pohjois-Norjan rannikolle. Hän hämmästeli vedenalaisen elämän paljoutta ja moninaisuutta. Kuin lopullisen sovinnon eleenä kouluttaja, jota Nainen oppi pitämään ystävänään, teki hänen kanssaan mieliinpainuvan sukelluksen 42 metriin paikassa, jossa oli loistava näkyvyys paitsi ylös ja sivuille myös alas kaukana häämöttävään pohjaan. Matkan aikana kasvoi seuratoverien Naista kohtaan tuntema varovaisuus toveruudeksi. Hän ei tuntenut olevansa erikoisasemassa taikka tarkkailun kohteena, eikä olisi sitä halunnutkaan. Talven aikana Nainen pystyi erittelemään itselleen vaikeat hetket ja sukeltamisen, ennen kaikkea itsensä voittamisen viehätyksen. Hän oivalsi myös, ettei voi aina jättää vastuuta sukelluksen onnistumisesta miespuolisille pareilleen, vaikka nämä eivät panneetkaan pahakseen vedenalaista seuraa johtajaa-leikkiä. Seuraavana kesänä oli niin ollen opeteltava suunnistamaan veden alla. Ennen kuin Nainen oikein huomasikaan, hän oli uppoutunut korvia myöten hoitamaan seuran erilaisia, hänelle lankeavia tehtäviä. Hän unohti sohvan nurkan ja jumppasalin. Hän huomasi, että aerobics ei sittenkään vastoin yleistä käsitystä ollut ainoa keski-ikäiselle naiselle soveltuva uusi harrastus. Oli niitä muitakin, kun ei etukäteen asettanut itselleen turhia rajoja, joita ei muka voisi ylittää. Yrttipuristeet seisovat Naisen hyllyllä toimettomina, mutta meikki· laukun hän sentään pitää vielä mukanaan, eihän koskaan voi tietää.

Juhlapuhe liiton 30-vuotispäivillä Sukeltaminen ei ole päämäärä, vaan väline. Se on väline vedenalaisen maailman tutkimiseen. Periaatteessa voimme veden alla tehdä kaikki mitä teemme kuivalla maalla, ja käytännössä kaikki mitä veden alla teemme kuuluu tämän pienen liittomme piiriin. Muut SVUL:n niin sanotut erikoisliitot harrastavat vain kukin yhtä urheilulajia, niinkuin golfia tai tikanheittoa, mutta Urheilusukeltajain liitto harrastaa 5 erillistä kilpailulajia, valokuvausta, arkeologiaa, biologiaa, vedenalaista matkailua, kullankaivuuta, etsintäkeikkoja, työtehtäviä ja ties mitä kaikkea muuta. Paljon jätämme tietysti veden alla tekemättäkin, mutta vain sentakia että se käy maan päällä helpommin. Välähdyksiä Liittomme historiasta Liittomme täyttää nyt 30 vuotta, ja koko tämän ajan olen seurannut sen kehitystä ja toimintaa joskus johtokunnan jäsenenä, joskus työvaliokunnassa, pohjoismaisena kontaktihenkilönä ja kamera kädessä leireillä ja kokouksissa. Liiton historiasta saatte varmaan lukea lehtemme juhlanumerossa, mutta joitakin omakohtaisia kokemuksia haluan kertoa. - Vuonna 52 kävi Eki Koivusalo happilaitteella ja ilman pukua 14° vedessä löytämässä Ruotsinsalmen kuuluisat hylyt. Se oli komea alku Suomen urheilusukellukselle. Minä hankin v. 54 AGA:n savusukelluslaitteen, jossa oli vain se vika että hengitysrasia pari kertaa irtosi kun apu köysi kiertyi sen ympäri. Pee Hoo Hyvärinen teki laadukkaita kuivapukuja. Ora Patoharju kehitteli räpylöitä ynnä muita varusteita. Keväällä 56 perustettiin Helsingfors Amatördykarklubb, johon minäkin liityin. Elokuussa kokoontui 53 kiinnostunutta laivaston ja palokuntasukeltajien kutsumana Helsinkiin perustamaan Urheilusukeltajain Liittoa. ~ matördy-

karklubben, joka oli rekisteröimätön, liittyi Urheilusukeltajat ry:hyn, joka ensimmäisellä nimellään Sammakkokerho perustettiin syyskuussa. Liitto oli perustettu ja jäi odottamaan jäsenseuroja. - Alkuvuosina istui liiton ja Urheilusukeltajat ry:n yhteinen johtokunta Särkän ravintolassa, josta oli mahtava näköala merelle. Kotona oli merikortti seinällä, johon uusia hylkyjä merkittiin joka kesä. Vielä v. 61 oli vain 4 toimivaa seuraa, Urheilusukeltajat, Sun Aqua Barracuda, Ahveniston Vesi pedot ja Neptun Club. Kaikki tunsivat toisensa, yhteisiä leirejä oli helppo järjestää, koskematonta merenpohjaa riitti. Talvella pidettiin talvipäivät, joiden tunnelma oli huomattavasti vallattomampi kuin nykyään. Portti kiellon saimme muutamasta paikasta kun pöydät sortuivat, ovet irtosivat saranoilta tai paikan muut vieraat kantelivat. Raike Ansalahti hoiti kerran ilotulitusta ja sai tulta syöksyvän raketin hihaansa, allekirjoittanut löysi itsensä lukitun huoneensa ulkopuolelta alastomana, vaikkei ollut edes humalassa. Ilmeisesti sukeltajien järki palasi kesään

mennessä koska kukaan ei niinä vuosina hukkunut. - 60-luvulla liiton kasvun myötä syntyi ristiriitoja. Uudet seurat ympäri maata halusivat murtaa Urheilusukeltajat ry:n valta-aseman. Myrskyisän vuoden 63 vuosikokouksen jälkeen alkoi tilanne rauhoittua, uusien seurojen äänimäärän yhä kasvaessa liiton johtokunta ei enää ollut niin Helsinkikeskeinen. - SVUL:oon liityttiin v. 74. Se oli ainoa keino saada välttämätöntä valtionavustusta, ja SVUL olikin silloin jo kerännyt suojelukseensa ison joukon muita urheilun erikoisliittoja. Toimialojen painopiste alkoi nyt jonkun verran muuttua, määrärahat riippuivat koulutus-, valmennus- ja kilpailutoiminnasta, pienten sukeltajaryhmien niin sanottu "tavallinen" sukeltaminen ei antanut liitolle pisteitä eikä määrärahaa. Kiinnostusta hylkytutkimukseen ei ole koskaan voitu kunnolla hyödyntää viranomaisten puutteellisten resurssien takia, ja tämäkin on vaikuttanut painopisteen siirtymiseen urheilulliseen toimintaan. - Kasvun ongelma. Alkuvuosina olimme taipuvaisia johtokunnassa pitämään sukeltamista eliittiurheiluna, johon ei pitänyt houkuttelemalla saada lisää jäseniä, eikä meillä sitäpaitsi ollut koulutuskapasiteettia riittävästi. Suurin osa seuroista oli lisäksi suljettuja, moni yritti päästä toimintaan mukaan, muttei löytänyt omalta paikkakunnaltaan seuraa, joka olisi huolinut. Tänään pystymme ottamaan kaikki tulijat vastaan, organisaatio 7

toimii, jokainen saa pätevän koulutuksen ja pääsee seuratoimintaan mukaan jos vain haluaa. Perusongelma ei ole kuitenkaan minun mielestäni ratkaistu. Jos annamme sukeltamiselle eliittiurheilun maineen saamme mukaan kaikenlaiset häiriköt, jotka haluavat todistaa olevansa teräsmiehiä, jos taas mainostamme sitä perheharrastuksena niin sitä pidetään lasten ja vanhusten leikkinä, jota se ei myöskään ole. Tähän ongelmaan palaan hetken perästä. Yksi kasvuun liittyvä ongelma oli liiton hallinnon kasvu 70-luvulla. Valiokuntien lukumäärä kasvoi 3:sta 7:ään ja lopulta yhteentoista, johtokuntakin paisui, ja kokouksia pidettiin yhteensä yli 30 vuodessa. Varovasti laskien 100 sukeltajaa matkusti vuoden aikana halki Suomen, pohtien kokouksissaan mihin liiton varoja olisi voitu käyttää ellei olisi mennyt matkakustannuksiin. Tähän tuli parannus kun johtokunta kävi SVUL:n JOTA VA-kurssin, johtokuntaa supistettiin, valiokunnat yrittivät pitää kokouksia esim. kilpailujen yhteydessä, tai puhelimitse. Kun katsotte vuoden 85 toimintakertomusta huomaatte, että vaikka seuroja on jo melkein 150 ja jäseniä yli 7000, niin useimmat valiokunnat ovat budjettia rasittaneet vain muutamalla tuhannella markalla. Hallinnolliset kulut ovat noin neljännesmiljoona, ja tässä on selvä epätasapaino. Meidän täytyy saada tulot kasvamaan nopeammin kuin. hallinnolliset kulut, ja saada näin enemmän varoja valiokuntien käyttöön. Eli meidän täytyy saada pajon lisää jäseniä. Liitto ja muut pohjoismaat Liittomme on pieni ja vailla kansainvälistä vaikutusvaltaa. Mutta pohjoismaat muodostavat monella alalla yhtenäisen blokin, jonka takana on 23 miljoonaa ihmistä. Urheilusukelluksen alalla yhteistominta on ollut tiivistä vuodesta 65 alkaen, kun ensimmäisten pohjoismaisten suunnistuskilpailujen yhteydessä pidettiin yhteinen sääntökokous ja päätettiin jatkaa vuotuisilla kokouksilla. Nykyään pitävät valiokunnat ns. Mini-PM-kokouksia, joitten ehdotukset vahvistetaan joka toinen vuosi pidettävissä PM-kokouksissa. Samalla valitaan yhteiset edustajat CMS:iin, ja näin olemme mukana vaikuttamassa kansainvälisesti. Olin mukana kun CMAS:n yleiskokous pidettiin Tukholmassa, muistan hyvin minkä vaikutuksen se teki, kun kaikki pohjoismaiset osanottajat istuivat yhtenä ryhmänä ja edustajat äänestivät aina yhteisen päätöksen mukaisesti. Neljä maata, jotka pitävät yhtä tekevät paljon suuremman vaikutuksen kuin yksi maa samalla äänimJiärällä. 8

Suomen asema pohjoismaissa on tärkeä, mutta se käy vuosi vuodelta vaikeammaksi ylläpitää. Kouluissa pidetään englantia tärkeämpänä kuin ruotsinkieltä. Väestöstä vain 5 %:lla on ruotsi äidinkielenä. Pohjoismaisissa tilaisuuksissa muut puhuvat kukin omaa kieltään, mutta suomalainen ei voi puhua suomea. Englantia voi puhua kahden kesken jos vastapuoli osaa, mutta on turha toivo että muut pohjoismaat pitäisivät kokouksia tai kilpailuja englanninkielellä suomalaisten pyynnöstä. Meidän liittomme täytyy siis jokaisen valiokunnan melkein jokavuotisiin pohjoismaisiin kokouksiin sekä kaikkiin kilpailuihin saada ruotsinkielisiä edustajia. Luultavasti vain yksi kymmenestä sukeltajasta hallitsee tyydyttävästi ruotsia, ja käytännössä tämä merkitsee sitä, ettei edustajia voi valita asiantuntemuksen, vaan kielitaidon perusteella. Olen itse ollut liiankin monessa kokouksessa vailla tarvittavaa tietoa käsiteltävistä asioista, ja olen tuntenut että Suomi on joutunut toisarvoiseen asemaan joko puuttuvan asiantuntemuksen, tai puuttuvan kielitaidon takia. Kehoitan teitä kaikkia muistamaan tämän vaalitilaisuuksissa. Ennen kaikkea on tietysti tärkeää että joko puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja osaa ruotsia, ja niin on kautta liiton historian melkein aina osannutkin. Minulle henkilökohtaisesti taas oli suuri helpotus kun sain Ruotsin liitolle ilmoittaa että meillä on nyt täysin ruotsinkielentaito.inen toiminnanjohtaja. Yhteydet itään. Pohjoismaiden kautta käy tie läntiseen maailmaan, mutta pitäähän meillä olla yhteydet itäänkin. Kummallista kyllä ovat ruotsalaiset päässeet siinä pitemmälle yhteisten kilpailujen muodossa. Sitä mukaa kuin otamme osaa CMAS:n kansainvälisiin kilpailuihin tapaamme myös itäblokin sukeltajia, mutta jako länteen ja itään on masentavan jyrkkä. Meillä urheilu sukellus on todella vain harrastusta, kilpailijat maksavat varusteensa itse ja harjoittelevat omalla kustannuksella, jos ollenkaan. Suunnistuksessa pidetään suurkilpailut toukokuussa, kun meidän sukeltajamme eivät ole käyneet edes vedessä vielä. Neuvostoliittolaiset palaavat silloin Krimiltä kolmen kuukauden harjoitusleiriItä. Tasoero kuukausikaupalla valmennettujen itäblokin joukkueiden ja Suomen ynnä monen muun länsimaan täysin leikkiasteella olevien joukkueiden välillä on niin suuri, että syntyy tavallaan kaksi kilpailua, länsimaat keskenään ilman mitaleita, ja itäblokit mitalisijoista. Ja iltaisin, kun kueet veljeilevät, liiton joukkue omaan johon ei ole muilla

Kilpailutoiminnan kustannukset. Vuonna 60 otti Sub-Aqua-Barracuda ensimmäisen kerran osaa sukelluskalastuksen MM-kisoihin, ja osallistui sen jälkeen monena vuonna kansainvälisiin suurkilpailuihin. Osallistumisen edellytyksenä oli kansallisen liiton kuuluminen CMAS:n urheilujaostoon, ja liittomme peri Barracudalta CMAS:n jäsenmaksun. Kilpailijat maksoivat tämän lisäksi kaikki matka- ynnä muut kulut itse. Näin kilpailtiin siihen aikaan. Ei kuitenkaan kestänyt monta vuotta ennenkuin eri kilpailulajeissa pidettiin karsintakilpailut ja valittiin edustajat esim. pohjoismaisiin kilpailuihin, ja samalla alkoi vat vaikeudet. Toisille riitti kunnia, toisille ei. Joku kieltäytyi kokonaan, joku lähti mukaan kun toiset maksoivat hänen puolestaan. Lii tto pystyi maksamaan vain pienen osan kustannuksista. Joku toi liiton toimistoon ison nipun uimahallitositteita ja esitti että kun liitto määrää hänet kilpailuun niin liitto maksaa myös tarpeellisen harjoittelun. Tilanne on yhä ristiriitainen, ja kilpailijoita ymmärrettävästi ärsyttää kilpaileminen sellaisten maiden rinnalla, jotka eivät säästä mitään kustannuksia voiton saavuttamiseksi. Toivon, että kilpailijat voisivat rinnastaa itsensä liiton johtokuntaan ja valiokuntien jäseniin. Nämä tekevät paljon ilmaista työtä. Aina silloin tällöin kuulen jostakin uudesta kyvystä, suuruimarista, joka voisi edustaa liittoa kilpailuissa mutta haihtuu, kun ehdot hänelle selviävät. Kukaan ei hanki hänelle monoräpylöitä, matkustaa pitää mutta itse maksaa. Harjoittelua varten ei saa penniäkään. Mutta Suomessa on korkea elintaso, meillä on varaa tehdä ulkomaanmatkoja ja ennenkaikkea meillä on vapaus sukeltaa melkein missä ja milloin haluamme. Me harrastamme , aatteellista toimintaa ja meidän pitää kaikkien olla valmiit maksamaan siitä. Turvallisuuden tasapaino. Toista vuotta sitten kirjoitin lehteemme artikkelin otsikolla "Asian toinen puoli", tarkoituksena kärjistetyillä kannanotoilla saada sukeltajat punnitsemaan uudestaan vakiintuneita lauseita niinkuin: "Älä sukella yksin". "SukeIla turvallisesti". "Älä sukella, jos otat lääkettä". "Älä ota mitään riskejä." Varsinaisen sysäyksen kirjoitukseen antoivat erään arvovaltaisen viranomaisen sanat: "Viisikymppiset nv.!;tv!l·i\i1,n pinnalla tai rannalla." MjI'öh,em.min tapasin sukeltajaystä"Mitä sä Prolle tuolla oikein tarkoitit?" Mekaikki tiedämme, että jos vitsi ei mene perille niin se oli huono eikä parane selittämällä, mutta haluan vie-

dä silloisia ajatuksiani askeleen eteenpäin. Väitän, että mielIä on OIKEUS ETSIÄ VAARAA, MUTTA VELVOLLISUUS VÄHENTÄÄ RISKIÄ. Oikeus etsiä vaaraa on yksilöllinen, eli se on sukeltajan oma asia, mutta riskien vähentäminen on sekä yksilön, liiton että yhteiskunnan asia ja sen takia syntyy ristiriitoja. Monet tahot haluavat laatia määräyksiä meille, hyvällä tarkoituksella mutta usein vailla kokonaisnäkemystä. Vuosia sitten Englannissa todettiin, että öljylauttasukeltajia kuoli liian paljon. Lakia muutettiin, ja eniten kärsivät tieteellistä sukellustyötä tekevät tutkijat, jotka eivät enää saaneet sukeltaa ilman pintaköyttä alukseensa missä piti lisäksi olla painekammio. Kuvitelkaa meriarkeologista työtä meidän maassamme sellaisilla ehdoilla. Israelissa taas kiellettiin sukeltaminen syvemmälle kuin 30 m. Sen takia että onnettomuuden sattuessa sukelluksen järjestäjän toimilupa peruutettiin tutkimuksen ajaksi ja tämä saattoi aiheuttaa melkoisen taloudellisen tappion. Ruotsissa taas oli vuosia sitten turvallisuusvaliokunnalla sellainen ylivoima liiton johtokunnassa että ne alkoivat muuttaa kilpailusääntöjä turvallisemmiksi ja kielsivät kilpailemisen CMAS:n suunnistussääntöjen mukaan Ruotsissa. Vaatimus, että CMAS muuttaisi sääntöjään kaatui muiden pohjoismaiden vastustukseen. Samoihin aikoihin saivat valmiiksi pohjoismaisen lääkärintutkimuskaavakkeen, joka on sellaisenaan loistavan täydellinen. Siinä on yli 60 täytettävää kohtaa, joukossa röntgenkuva kahdessa tasossa, verikokeet yli 40-vuotiailta sekä EKG että ECG, ja yli 50-vuotiailta vaaditaan tämä tarkastus kerran vuodessa. Nykyään on Ruotsissa turvallisuusvaliokunnan yksinvalta päättynyt ja sukellusta mainostetaan koko perheen harrastuksena. Meillä on tässä salissa paljon yli 50-vuotiaita perheellisiä sukeltajia. Käyttekö joka vuosi lääkärintarkastuksessa? Ellei, niin sukeltajantodistus ei ole enää voimassa. Onko urheilusukellus perheharrastus, massaurheilu vai harvojen valittujen tarkasti valvottava eliittilaji? Meidän turvallisuussääntömme ovat vain suosituksia, lääkärintarkastus on ehdoton. Maan päällä saan vapaasti tappaa itseni vaikkapa laskettelulla. Kuurot ja sokeat saavat ylittää risteyksiä, tappava syöpä saa rauhassa levitä ruumiissa, koska kukaan ei vaadi säännöllistä tarkastusta, se on korkeintaan suositus. Joka viides suomalainen saa joskus syövän. Tupakka tappaa tuhansia vuosittain mutta sitä ei kielletä. Meidän liittoomme on yhtä vähän kuin muu yhteiskunta pysty-

nyt saavuttamaan tasapainoa tässä vaikeassa pulmassa: Pitääkö mahdollisimman tarkoilla määräyksillä ja rajoituksilla estää ihmisiä kuolemasta muusta kuin vanhuudenheikkoudesta, vai pitääkö mahdollisimman vähän puuttua ihmisten oikeuteen päättää itse miten haluavat elää. Tuotammeko liikaa tekstiä? Nykyajan yhteiskunta tuottaa niin paljon informaatiota ettei kukaan jaksa sitä sulattaa. Siltä ainakin näyttää. Oman seurani äskeiseen kiertokyselyyn vastasi alle 10 % jäsenistä ja tämä on aivan normaalia. Viime vuonna käynnistivät Opetusministeriö ja Suomen Urheilumuseo Liikuntaperinteen Suurkeräyksen 1985. Hankalasta otsikosta huolimatta ei seuroilta vaadittu muuta kuin jo olemassa olevan arkistomateriaalin lähettämistä valokopioina liitolle. Minä kirjoitin itse kehoituksen tekstin ja lopetin sanoilla: "Odotamme 1OO-prosenttista osanottoa tietokeräykseen. Yksikään seura ei saa jäädä ulkopuolelle. Toimikaa jo ennenkuin kerkiämme muistuttaa." Arvovallan lisäämiseksi oli 3 allekirjoittajaa, Ora Patoharju, Ralf Tötterström ja minä. Seuroille tullaan lähettämään tämä kiertokirje uudestaan ja uudestaan - ja uudestaan - sillä vastauksia tuli - arvatkaa kuinka monta - ei yhtään. Pitäisikö lähettää jäsenille uusi kysely, jossa kysytään miksette vastaa kyselyihin? Onko postimaksu liian korkea? Välinpitämättömyys. Ei olisi hätää jos olisimme vain välinpitämättömiä informaation välittäjiä, mutta ihmisen luonne kyllä seuraa häntä veden alle. Tiedän, että moni ei pane regua huoltoon ennenkuin siihen tulee häiriö, ei vaihda koskaan hiilihappopatruunaa turvaliiviin eikä tarkista sen toimintaa, ei käytä yhdysköyttä eikä pintaköyttä. Sukellusvanhinta ei ole eikä sukeltavista pidetä kirjaa. Turvallisuus on hyvä vain paperilla, silloin kuin ohjeista ei välitetä. Onneksi on käynnistetty sukellusvanhinkoulutus, ja minä uskon että se tulee tuomaan sukelluspaikoille paremman kurin. Sukellus-

vanhin voi vaatia että turvamääräyksiä noudatetaan ja hän varmasti vaatiikin, koska vastuu on hänellä. Ja sukeltajien pitää ymmärtää, että turvamääräykset ovat suosituksia sen takia että liitto ei voi säätää lakia. Niihin pitää suhtautua niinkuin ne olisivat ehdottomia. Taisi tulla jo kritiikkiä tarpeeksi ja puheeseen pituutta. Mutta huonojen uutisten jälkeen pitää kertoa hyvät uutiset. Liittomme toimisto, johtokunta, valiokunnat ja julkaisutoiminta ovat kaikki viime aikoina toimineet mielestäni entistä paremmin. Jäsenmäärän kasvu on nopeampi kuin muissa pohjoismaissa, yhteydet niihin ovat kieli vaikeuksista huolimatta hyvät. Onnettomuustilasto on meillä jonkun verran parempi kuin muissa pohjoismaissa. Suomalaisella on ehkä huolimattomuutta kompensoiva kyky säilyä hengissä. Liittomme moninaisuuden takia sen ohjaaminen ei ole helppoa, se vaatii sitkeää työtä ja puheenjohtajalta laajaa näkemystä. Johtaviin elimiin meidän pitäisi saada seuroista uusia voimia, mutta käytännössä tämä on vaikeaa. Jos pienessä seurassa on huippukaveri, miten saadaan vuosikokous siitä vakuutetuksi. Meillä on taipumus valita ennestään tuttuja sukeltajia, jotka usein ovat jo väsähtäneet. Niin minäkin tässä edessänne tunnen itseni lievästi väsähtäneeksi, en tunne enää liiton asioita niin hyvin kuin pitäisi. Haluaisin mieluummin sukeltaa kuin istua kokouksissa. Sukeltavia eläkeläisiä on liitossa minun lisäksi ymmärtääkseni varsin vähän, mutta vuosi vuodelta jäsenten keskiikä nousee ja eläkeläisten osuus kasvaa aivan niinkuin yhteiskunnassa kokonaisuudessan. Samalla varmasti suhtautuminen sukeltamiseen jonkun verran muuttuu. Olen jo tehnyt kolmen sukupolven sukelluksen yhdessä pojan ja pojanpojan kanssa. Luen aikakausilehdistä silloin tällöin että vanhuskin voi nauttia seksistä. Ei sukeltamisen sen rasittavampaa tarvitse olla. PROLLE

Sukelluskuvauksen SM-kilpailu 6-7.9.1986 Aika M/aux Vivan, lähtö Kotkasta klo 10.00 Paikka musta-valko paperikuvat, väripaperikuvat Sarjat Kilpailuissa noudatetaan sukelluskuvauksen SM-sääntöjä Säännöt Osallistumismaksu 250 mk, sisältää vesikuljetukset, ruokailut, makuupussimajoituksen ja filmit Osallistumismaksu maksetaan viimeistään 1. 9. 86 mennessä: Sukellusseura Vesikot ry, KOP-Kouvola, tilinumero 10724011216. Kokoontuminen Kotkan keskussairaalan parkkipaikalla 6. 9. klo 9.45. Ilmoittautuneille lähetämme tarkemmat ohjeet. TERVETULOA! Sukellusseura Vesikot ry

EKA KOKOSI TAAS UUDEN ... Tilaa itsellesi perustietoa harrastuksestasi, 100 sivua sukeltamisen ja liiton historiaa sanoin ja kuvin.

- Lue ja paina mieleesi mitä sukeltamisesta kiIjoitettiin kaukaisella 50-luvulla. - Ruotsinsalmen taistelukertomus - St Nikolain salaisuudet

KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA SUKELTAMISTA

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n ja Sinunkin harrastuksesi historia nyt yksissä kansissa. Tilattavissa SVUL:n jakelusta 90-1582291

PER.QLOV JANSSON EKA METSAVUOltl RALF TOTTERSTROM KALERVO REHNBACK

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO RY HELSINKJ 1986

JA VAIN KOLMEKYMPPIÄ (Myös muita kirjoja vielä rajoitetusti saatavissa.)

MERKINANTONARU - TODELLINEN TURVA VAI TOSI VAARATEKIJÄ? Urheilusukeltaja 3/85:ssä kirjoittaa Kalle Lehtivuori turvallisuudesta, pelosta ja merkinantonarusta. Minua jäi hiukan kaivelemaan pääosa hänen kirjoituksestaan, sillä hienon alun jälkeen hän menee ihan hakoteille. Ajatus, että ellei sukeltajan ajatusmaailma ole kohdallaan pinnalla, ei se myöskään sukelluksen aikana, on aivan totta. Samaten se, että niin kauan kuin vapaaehtoiset turvamääräykset takaavat riittävän turvallisuuden säilyy myös sukellusoikeus. Jatko meneekin sitten ihan hakoteille: hän väittää, että parisukellus olisi vaarallista mikäli sen tarkoituksena on sukeltajien tunteman pelon voittaminen; tällöin tapetaan hänen mukaansa halvin ja luonnollisin turvatekijä. Hänen mukaansa olisi parempi sukeltaa yksin ja käyttää merkinantonarua. Olen täysin eri mieltä pelon turvatekijyydestä; pelko ja hermostuminen kulkevat käsi kädessä ja molemmat ovat stressin muotoja. Juuri stressi on "äänetön" tekijä useimpien sukellusonnettomuuksien takana; pelko on helposti kasvavaa lajia, ja pelosta pakokauhuun on vaarallisen pieni välimatka! Tämän vuoksi pelon yllyttäminen on onnettomuuden kerjäämistä! Lehtivuori antaa ymmärtää pitkällä "etujen" luettelolla merkinantonarun olevan sataprosenttinen turvallisuustae. Asia on miltei päinvastoin: sataprosenttinen riskintekijä on lähempänä totuutta. Väite, että narun haitoista puhuvat eniten ne jotka eivät sitä koskaan käytä tai eivät sen käyttöä riittävästi harjoittele, on tuulesta temmattu. Itse olen sukeltanut kohtalaisen paljon avannoissa ja työkohteissa, jotka ovat ehdottomasti vaatineet narun käyttöä, ja aina siitä on ollut haittaa! En puutu nyt siihen että narun käyttö olisi harrastuksen "häpäisemistä" koska kohteiden joukossa on sellaisia jotka ehdottomasti vaativat narun käyttöä, parhaana esimerkkinä jääsukellukset. Sen sijaan saattaisi olla kiintoisaa ruotia tarkemmin Lehtivuoren "etuja": - sukeltaja pysyy sukellussuunnitelmassa: kunnollinen sukelluskello ja sukelluskurin alkeiden kertaus on parempi ratkaisu. - sukeltaja ei eksy: ei naru ole mikään kompassi! Jos se tarttuu johonkin opastus loppuu siihen paikkaan! Kiinteä opasköysi hylyssä tai rannekelan käyttö luolasukelluksessa on eri asia. Kunnollinen kompassi ja sen käytön riittävä hallinta parempi ratkaisu.

- naru osoittaa reitin pintaan: on tosi huono ajatus käyttää merkinantonarua nousuköytenä! Mitäs sitten, kun tyhjenevien säiliöiden nostovoima kiskoo pintaan kesken dekon? Eikö olekin hauska lähteä painekammioon ja maksaa itsensä kipeäksi! Erillinen nousuköysi parempi ratkaisu; huonolla näkyvyydellä voi lisäksi käyttää joko vyyhdellä tai kelalla olevaa ohuempaa opasköyttä joka haarautuu nousuköyden juuresta. - narulla voi välittää viestejä pintaan: pitkällä matkalla ja aallokossa narumerkit eivät toimi kunnolla, jos ollenkaan. Lisäksi väärinymmärryksen vaara aina vaanimassa. - narulla voidaan tarvittaessa kutsua sukeltaja ylös, jos tukialuksen ankkurointi pettää tai muu vaara uhkaa pinnalta käsin: taas sama juttu narumerkkien toimivuudesta. Erillinen VA-sireeni tai vanha tuttu putkenhakkaaminen parempi ratkaisu mikäli niiden merkitys muistutettu sukeltajille ennen alkua. - naru estää sukeltajan liian nopean vajoamisen: pätee vain suoraan alapuolella olevaan sukeltajaan. Turvaliivi ja sen käytön hallinta parempi ratkaisu. - narulla saadaan ylipainoinen sukeltaja ylös (esim. puku täyttyy vedellä tai on kultaa kainalossa): taas turvaliivi parempi ratkaisu. - sukeltaja voi keskittyä sukeltamiseen ja narumies huolehtii syvyydestä ja ajasta: tämä ajatus merkitsee turvallisuuden alkeiden törkeää unohtamista ja on luokkatarkastajan esittämäksi vähintäänkin eriskummallinen! - narumies valvoo oikean pukeutumisen: paritarkastus ennen lähtöä kuuluu jokaisen sukeltajan velvollisuuksiin, vaikka se valitettavan usein laiminlyödään muka kiireessä, vaikkei se vie minuuttia kauempaa! - naruun on helppo liittää VApuhelin: ihan totta. Mutta mutta: puhelimen käyttö vaatii kokomaskin, ja monellako se on? Olen itse nähnyt lukemattomien kui vapukusukeltajien käyttävän pikkumaskia mukavuussyistä. - hukkunut sukeltaja saadaan heti ylös: totta tämäkin joskaan ei välttämättä; useimmat hukkumiset aiheutuvat pakokauhusta ja pakokauhuinen sukeltaja voi aivan hyvin katkaista köyden ja siinä sitä ollaan! Taattu ja turvallinen sukelluspari voi aivan hyvin pelastaa pakokauhuisen sukeltajan kun taas naru muodostaa tappavan ansan! - lopuksi se kummallisin "etu":

sukelluspäivästä muka saa enemmän irti kun toinen sukeltaa ja toinen on narumiehenä. Ajanhukka kaksinkertaistuu ja voi käydä tosiasiassa niin ettei narumies pääse veteen ensinkään sään estäessä. Muistelkaamme että hyvät kohteet ovat miltei poikkeuksetta avoimilla paikoilla ja sää voi merellä muuttua äkkiarvaamatta. Park Victory on oikein erinomainen esimerkki. Sitten niitä narun haitta puolia joita ei mainittu- jos ilmansaammissa tulee häiriö syvemmällä (l0-15 m) eikä ole kaveria antamassa kapulaa on onnettomuus miltei valmis. Vapaanousu on vaarallista! - yksin narun päässä pelko kasvaa kohtuuttoman helposti paniikkirajalle. - yksin sukeltava yrittää voittaa pelkonsa ja unohtaa tarkastaa painemittaria ja/tai varailman asentoa: onnettomuusriski! - naru sotkeutuu joka paikkaan - naru haittaa liikkumista Vielä turvavälineen hinnasta: ei alle sadalla markalla saa kunnollista merkinantonarua. Omani ostin nelisen vuotta sitten tarjouksesta ja se maksoi silloinkin kolmattasataa. Mitähän nykyisin? Yhteenvetona sanoisin että Lehtivuoren väitteet voi kääntää päälaelleen, Naru on kaiken kaikkiaan normaalisukelluksessa kohtuuton riski. Lehtivuoren ajattelutapa edustaa enemmän pelottelua kuin turvallisuutta. Fiksummin ja paremmin voi turvallisuuttaan parantaa kunnon turvaliivillä ja sen käytön kunnollisella harjoittelulla kuin merkinantonarulla. Lopuksi sanoisin vastavetona Lehtivuoren väitteeseen että "Jos olosuhteet ennakkotietojen perusteella ovat sellaiset ettei narua voi käyttää pitäisi pysyä kuivalla maalla" että 99 % kohteista on sellaisia, että narua ei voi käyttää koska se antaa väärän turvallisuuden tunteen. Hänen väittensä että on tunkenut itsensä narua käyttäen mitä kummalisimpiin koloihin haittaa huomaamatta, on edesvastuuton: entäpä jos joku vasta-alkaja saa päähänsä tehdä saman narun turvin ja jääkin loukkoon? Hallittu ja laskelmoitu riski on osa sisältöä. Autolla ajava ottaa joka päivä paljon pahempia riskejä kuin sukeltaja. Parisukellus ja turvaliivin oikea käyttö on paljon parempi turva kuin näennäisturvallinen naru. KIPPARI

Ora ja Anna-Liisa Patoharju:

BARCELONAN MERIMUSEO Olimme Barcelonan merimuseossa ja veremme tunsimme kuumemmaks' ... Museo on laaja ja kattava ja ottaa myös "sukeltajien suorittaman meriarkeologisen tutkimustyön" huomioon. Välimeren huomattavimmista meri arkeologisista sukelluskohteista mainittiin Etelä-Italiasta sekä San Pietro että Torre Sgaratta, joissa kummassakin olimme mukana vuonna 1963 Pennsylvanian yliopiston sukellusryhmän kutsumana. Merimuseon varsinainen houkutin on kuitenkin Real-kaleerin täysimittainen, n. 50 m pitkä kopio. Kaleeri oli Itävallan Josef I:n lippu la ivana Lepan ton taistelussa 1571, jolloin kristityt Kreikan Korintissa löivät turkkilaiset. Malli rakennettiin Barcelonassa vuosina 1965 - 71 Lepanton taistelun 400-vuotisjuhliin ja sillä jopa silloin purjehdittiin Barcelonan satamassa. Museon arvoesinelsnn kuuluu Gabriel de Valsecan Mallorcalla 1439 valmistama Azoreille asti ulottuva Euroopan vesien merikortti, joka Amerigo Vespucci'lla oli mukanaan 1497, kun hän kävi Amerikassa antamassa sille nimensä. Merimuseolle kuuluva Kolumbuksen 'Santa Maria'n täysikokoinen jäljennös on Bar12

celonan satamassa ankkurissa; siellä voi käydä ihmettelemässä, kuinka ahtaissa ja avonaisissa tiloissa tuolle retkelle lähdettiin. Varsinaisiin museon tarjoamiin yllätyksiin kuului läheisessä pikkukaupungissa asuneen Narciso Monturiol'in rakentaman puisen sukellusveneen pienoismalli ja alkuperäinen ikkuna. Mainittu Monturiol rakensi Barcelonassa kaksi 'Ictineo'(kala)nimistä sukellusvenettä, joista ensimmäinen kuuden hengen miehistöin sukelsi käsikäyttöisenä (!) Barcelonan satamassa 1861. Kokeiluun ei kiinnitetty huomiota muualla maailmassa. Kokemusten perusteella rakennettiin Ictineo II, jolla toisten lähteiden mukaan oli 6 HP höyry kone, pinnallakulkuun ja 2 HP sähkökone sukellukseen, toisten lähteiden (Landström) mukaan se kulki höyryllä myös veden alla, jolloin höyrypannun tulen polttamiseen tarvittava happi kehitettiin kemikaaleilla. - Minne ihmeeseen se savu sitten joutui?? Kakkosveneen koesukellus oli 22. 10. 1867. Puisen kuparikantisen (ja kai teräskaarisen) rungon paineenkestävyydeksi sanotaan 20 metriä. Hämmästystä herättää ennen kaikkea se, ettei vene ollut ase, vaan tutkimusalus, jossa oli toista tusinaa ikku-

noita kyljissään ja keulassa. Kyljessä oli iso puinen 'kupla', jossa oli eri suuntiin katsovina viisi ikkunaa. Kaksi näistä Kala II:n alkuperäisistä ikkunoista oli merimuseossa, katkaistun kartion muotoisia (kuten Beebe'n bathysfåärissä 1934), n. 7,5 cm paksuja, joten varmuutta riitti 20 metrin syvyyteen. Lasinen keulaikkuna vaikutti kuplalta, josta on joka suuntaan . näkyvyys. Ictyneo'nin vuodesta 1867 on 1970-luvun Aluminaut'iin ja vastaaviin tutkimussukellusveneisiin näistä ensimmäisenä Cousteau'n 'Denise' 1959 lähes sata vuotta, aika jonka tutkimus vain seisoi - miksi?

Haloo, haloo puhelu toimistosta! Kiitos kaikille 30-vuotisjuhlissa * kirjallisuutta, videot, diat,

mukana olleille. Kivaa kun tulitte! Juhlissa oli noin 160 osanottajaa, "ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana ... " Tämä palsta on nyt sitten lukuisten ystävien toivomuksesta "minun palstani". Kerron kaikenlaista ajankohtaista, iloja, suruja, toiveita, kiitosta, moitteita ja jakelen tiedon murusia. Vuosikokouksessa 13. 4 Marskissa, Helsingissä päätettiin mm. seuraavaa: hyväksyttiin muutamalla tarkennuksella toimintakertomus annettiin tili- ja vastuuvapaus tilivelvollisille päätettiin yksimielisesti pitää jäsenmaksut seuraavina 60 mk aikuiset ja 25 mk nuoriso alle 16 v, kuitenkin niin että jäsenmaksu on maksettava vähintäin 10 jäsenestä, yhteensä 600 mk. Kale Rehnbäck ilmoitti, että ei ole käytettävissä ensi syksyn puheenjohtajakysymystä ratkaistaessa Jos lähdet ulkomaille, niin ... sukelluskorttien uusimiseen varattava vähintäin kaksi viikkoa lääkärintodistukset voimaan, kaavakkeita saat meiltä kohdemaasta saat LÄHES KAIKKl tiedot. .. - liiton puh.no - seuraluettelosta kopion - luettelon ilmamyyntipaikoista - luvat ja kiellot - Ruotsin liiton DYKGUIDE'sta kopiot sukelluskohteista - tsja jos me emme tiedä, niin Edvin Malmsten tietää, puh. 90-2981299 k. 90-2991 t.

* *

* * * * * * * * * * * * * * **

filmit uudet etappitaulukot 320:n rekisteröidyn kouluttajan palvelut sukelluslääkäriyhdistyksen palvelut Koulutusmahdollisuuden Kilpailumahdollisuuden Kansainväliset yhteydet/ rekisteri Luettelon seuroista yhdyshenkilöineen Matkailuinfoa Vakuutukset Analysaattorin ilman testauksiin lääkärintodistuskaavakkeet ja kortit päiväkirjat, merkit, tarrat, kortit, pöytäkirjat, kilpailusäännöt ym. seurakonsulttipalvelut/järjestötoiminnallinen apu yhteistyösopimukset (Arena asut -35 %, Bensov Oy -15 %, vakuutukset) Edustusasut JA TIETENKIN TOSI HYVÄÄ SEURAA.

* *

Soitellaan, soitellaan ... Terv. Brita

seaOllest .a!.~

JÄSENMAKSUASIAA! Jotta tämän lehden seuraavakin numero tulisi jäsenistölle pitäisi jäsenmaksut jo kiireesti maksaa. Vain noin puolet seuroista oli huolehtinut velvollisuutensa sääntöjen mukaan. MITÄ SILLÄ SITTEN SAA; TARKOITAN JÄSENMAKSULLA.? Kansainvälisen liiton kortin (CMAS) lehti - Urheilusukeltaja •

VAKUUTUSASIAA: Noin 600 jäsentä eli noin 10 % on ottanut itselleen uuden sukeltajan vakuutuksen, jonka neuvottelimme vakuutusyhtiö Pohjolan kanssa hintaan 60 mk ja 150 mk. Oletteko Te noin 6000 sukeltajaa nyt varmasti vakuutettuja ja oletteko varmistaneet, että teidän ns. vanha vakuutuksenne korvaa mahdollisen sukeltajataudin, onko siitä vakuutuskirjassanne maininta? Vaikka turvallinen sukeltaminen on jokaisella reissulla tärkein tavoite vahinko ei tule kello kaulassa. Seurojen sihteerit ovat saaneet nipun lomakkeita ennen joulua, kysy häneltä tai soittele tänne. Instrumenttivakuutus on myös saatu neuvoteltua Pohjolan kanssa uusiksi. Nyt siihen kuuluvat myös maskit, joissa on hiotut linssit, painovyöt, sun muut pelit ja pensselit. Katso ilmoitusta toisaalla. HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!

Sea Q~e~t'i~ monipuolisesta ja näyttävästä nostolllvlsaqasta olemme vakiomallistoomme valinneet seuraavat takkiliivit: 1309 Open Water ilman telinettä. Takkiliivi jossa laiteliitäntä ja CO 2 patruuna kestävä kaksoispussirakenne, tasku ' letkun kiinnikkeet; , sininen/harmaa. 1310 Open Water telineellä. Sama takkiliivi kuten edellä, varustettuna Sea Quest selkätelineellä. 1311 Sea Vest II Tyylikäs musta-harmaa takkiliivi Sea Quest selkätelineellä. Laiteliitäntä, COz-patruuna. Kaksi tilavaa taskua, letkun kiinnikkeet. Istuvuuden säätömahdollisuus. 1312 ADV 620 Takkiliivi laiteliitännällä ja CO 2 patruunalla. Kaksi tilavaa taskua, letkun kiinnikkeet , kantokahva. Istuvuuden säätömahdollisuus . Laivastonsininen/harmaa, ADV 620, joka edustaa Sea Quest 'in huippua, on erityisesti suunniteltu antamaan mahdollisimman tasapainoisen kellutuksen .

i..';iJiiIiilitr§E~~,V~ 1312

Fabianinkatu 13 00130 Helsinki Puh . 90-6121358

TURVATIETOA SUKELTAJANTAUTISNORKLATEN - SEKIN ON MAHDOLLISTA Luin Ruotsin liiton lehdestä varoituksen * Vapaasukellus 5-15 metriin laitesukelluksen jälkeen yli 30 metriin voi aiheuttaa vaaran * Laskimopuolella on pikkukuplia odottamassa haihdutusta, mutta vapaasukellus voi siirtää ne valtimopuolelle pahoin seurauksin. Ja heti perään luin Tanskan liiton lehdestä perusteellisen artikkelin aiheesta. Seuraavassa lyhyesti pääasiat. Lehti on Sportsdykkeren 1/86. 1. VAPAASUKELLUS YLI 10 METRIIN PITKÄN LAITESUKELLUKSEN JÄLKEEN Esimerkiksi kahden samana päivänä tehdyn laitesukelluksen jälkeen on kudoksissa korkea typen osapaine. Jos nyt vapaasukeltaa yli 10 metriin nousee typen osapaine, ja seurauksena saattaa olla sukeltajantauti. Vaara ori suurin etelän kirkkaissa vesissä, missä itsekukin innostuu ja pääsee 10-20 metrin syvyyksiin kaloja ja koralleja ihailemaan. 2. SUKELLUSKALASTUSKILPAILUT ETELÄN KIRKKAISSA VESISSÄ Kilpailut kestävät 4- 5 tuntia kerrallaan ja vapaasukellussyvyydet ovat 10-20 metriä. Eurooppa-Cupissa 1985 parhaat sukelluskalastajat sukelsivat 40 metriin. Helmensukeltajat kutsuvat sukeltajantautia nimellä "taravana". Kun he sukeltavat yli 30 metriin, he pitävät sääntönä 3-4 minuutin pinnallaoloväliaikaa. He ovat kehittäneet kokemusperäisesti taulukon, joka on kutakuinkin yhtäpitävä seuraavan "asiantuntijain" taulukon kanssa. Pinnassaoloväli on aika pinnalla kahden vapaasukelluksen välillä. Sukellusaikamaksimi on vapaasu-

kellusten ja pinnassaolovälien yhteenlaskettu aika suurimmillaan, joka ei aiheuta sukeltajantautia. Sen ylitys tuo vaaran. Sukellusten kestoksi on laskettu 2 minuuttia. Sukellusten keston pidennys lähentää ja lyhennys loitontaa vaararajaa. Lieneeköhän maassa asiantuntijaa antamaan lisäinfoa tältä alalta?

SUKELLUSSYVYYS (m)

PINNASSA· OLOVÄLI (min)

SUKELLUSAIKA· MAKSIMI (min)

Yhteensä Kun meiltä lähtee joukko sukeltajia Etelän vesiin, niinkuin niitä vuosittain yhä enenevässä määrin lähtee, on syytä olla varovainen. Erityisesti tapaus: ryhmä sukelluskalastajia, joka 1) sukeltaa ensin laittein pari kertaa samana päivänä, 2) on maassa, jossa saa harppunoida ja 3) innostuu kilpailemaan keskenään, TUO AIV AN ILMEISEN SUKELTAJANTAUDIN VAARAN, ELLEI OLE TIETOA JA MALTTIA OLLA INNOSTUMATTA LIIKAA.

1 2 4 1 2 4 5 1 2 4 6 10

100 ei rajoitusta ei rajoitusta 50 100 310 ei rajoitusta 30 60 100 ei rajoitusta ei rajoitusta

Vaara on lähellä aivan tavallisellakin sukeltajalla parin laitesukelluskerran jälkeen, jos on esimerkiksi innostunut sukelluskuvaaja, ja lähtee kuvanhankintaan snorklaten heti veden alta palattua. Norjan laivasto sai sukeltajantaudin syntymään tilanteessa, jossa sukelluslääkäri 20 metrin painekammiokokeen jälkeen vapaasukelsi lyhyin väliajoin 50 kertaa 15-20 metriin 5 tunnin ajan "sukelluspytyssä". Tauti ei ollut tavoitteena, mutta se tuli, ja hoito kesti 19 tuntia 57 minuuttia US Navy painekammiohoitotaulukon 3 mukaisena. Tämä ei siis ole pelkkää teoriaa. Sukeltajantaudin voi saada vapaasukeltaenkin.

Vuosia sitten meillä saatiin "läheltä piti" -raportteja siinä määrin, että niiden käsittely tuotti raportointiakin. Lähinnä tämä tapahtui kouluttajien jatkokoulutuksessa. Nyttemmin on tiedon virta ehtynyt. Tiedän itse useita tilanteita, joista olisi ollut paikallaan raportoida, mutta raporttien kokonaisluku on pienempi kuin tietämäni tapahtumat. En kuvittele tietäväni kuin ehkä 0.1 % kaikista raportin arvoisista tapahtumista. "Läheltä piti" ei tarkoita hengen menon läheisyyden ilmeisyyttä, vaan että JOTAIN meni päin mäntyä sukelluksella, ja että siitä aiheutui VAARATILANNE. MIKSI RAPORTIT KOKOAVA JA NE ITSE HENKILöKOHTAISESTI TUTKIVA SEKÄ NIISTÄ TILASTOT TEKEVÄ SUKELLUSLÄÄKÄRIMME RISTO KEMPPAINEN EI SAA TIETOA? Onko syynä Peri Suomalainen nau- . retuksi tulemisen pelko? Vai onko se laiskuutta? Onko kirjoitustaito kuitenkin vielä niin pinnallinen ilmiö, että kynää pelätään?

•••

iiA- iiNEtl : : : :

11=~~~~:;·:;·~·r. :::·::·:$1

...L-------7

Turku, Oy Silja Line Ab, Käsityöläiskatu 4, puh. 921-652244, Silja Linen terminaali, Turun satama, puh. 921-652255. Abo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4. tel. 921-652244, Silja Lines terminaI, Abo hamn, tel. 921-652255.

Pohjanmaalla kouluttajat ovat päättäneet tutkia onnettomuuksien syyt voidakseen opettaa muiden virheistä miten toimitaan oikein, ettei jokaisen tarvitse itse kokea. Kemppainenpa ei jakele tietojaan, koska niitä on kertynyt niin vähän, että joku voisi heti todeta: AHAA, SEHÄN TAPAHTUI SIELLÄ. Kun kerran tapahtuu, lähettäkää tiedot. Niin paljon raportteja, että siitä tulee todella tilastollista. SE LISÄÄ KAIKKIEN TURVALLISUUTTA.

Turvallisuus TURVALIIVI VÄLIKöYSI MERKINANTOKöYSI POIJUKöYSI Jokaiselle sukeltajalle tuttuja käsitteitä. Tässä lehdessä on ollut jäsentemme kirjoituksia, jotka ovat käsittelleet näiden turvallisuusvälineiden käyttöä ja tarvetta. Kukin kirjoittaja on edustanut itseään, ja vain itseään. Kunkin kirjoittajan kokeneisuudesta riippumatta esitetyt ajatukset ovat vain henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät ole yleisiä toimintaohjeita. Lehteen tulevia juttuja ei sensuroidao Lukevat ja ajattelevat kouluttajat, seurojen turvallisuusyhdyshenkilöt ja seurojen johto: teillä on materiaalit, tieto ja taito sekä kokemus. Esittäkää omille jäsenillenne, erityisesti vähiten kokeneille, mitä liiton koulutus- ja turvallisuusmääräykset sekä järki sanovat näiden välineiden käytöstä. Antakaa seuran sukelluksia koskevat selkeät ohjeet ja vaatikaa noudattamaan niitä. Älkää antako ristiriitaisten mielipiteiden sekoittaa nimenomaan nuorien ja uusien sukeltajienne asenteita näitä turvallisuusvälineitä kohtaan. Miksi ette kirjoittaisi myös lehteen, jos näette jonkun puhuvan soopaa? Kentän hyvin perustellut kannanotot ja vaikkapa suora "tyrmäys" panevat erinäköistä yksityisajattelua harrastavat tunnetutkin "gurut" harkitsemaan jatkossa, miten sanansa asettavat. Vuorovaikutus kantaa parempaa hedelmää kuin sensurointi tai "ylhäältä" tuleva sanelu.

TURVATIETOA Ruotsin liiton Sportdykaren julkaisi numerossaan 1/86 seuraavan tilaston vuodesta 1974 lukien: ONNETTOMUUSSYY Laitevika Laitteen toimintahäiriö Käyttäytymisvirhe Lääketieteellinen syy Muu syy

1985 16 4 17 3 4 Yht. 44

SEURAUKSET Kuolema Painekammiohoito Hukkuneen elvytys Tärykalvon puhkeaminen

3 1 1

HÄTÄNOUSUT Apupullolla oktopuslaitteella Vapaanousu Parihengitys

1 1 7 2

alko 1974 122 100 192 103 32 549 39

Liiton sukelluslääkäri Risto Kemppainen odottaa raporttiasi jokaisesta sellaisesta tilanteesta sukelluksissa, joka olisi voinut aiheuttaa onnettomuuden. Hän on saanut parin viime vuoden kuluessa vain murto-osan siitä aineistosta, joka olisi ollut raportin ansainnut. Jos osoitteen esiin hakeminen tuottaa vaikeuksia, tehdään tästä lähin näin: Kirjoitat raportin lomakkeelle (tai ellei sinulla sellaista ole tavalliselle paperille) ja suljet lomakkeen pieneen kirjekuoreen, jonka päälle kirjoitat Risto Kemppainen. Panet pikkukirjekuoren suurempaan, jonka lähetät Suomen Urheilusukeltajain liiton toimistoon. Pikkukuortasi ei avata toimistossa. Risto käsittelee raportit noudattaen lääkärin vaitiolovelvollisuutta. Raportit ovat tärkeä tekijä sukellusturvallisuuden parantamiseksi. Niitä käytetään nimenomaan turvallisuus- ja kouluttajakoulutuksessa. Kun raportteja on enemmän kuin muutama, saadaan tapahtuma ja henkilöt peittoon sekä tilastollisesti merkittäviä johtopäätöksiä esimerkiksi sukelluskoulutuksen parantamiseksi. Jos ei tule tietoa siitä miten koulutetut sukeltajat ovat "tyrineet" tai miten laitteet ovat reistailleet, ei ole juuri mahdollisuuksia kehittää koulutusta ja turvallisuustyötä. Ja ihan oma turvallisuuskommentti: usein tilastoidaan laitevika tai laitteen toimintahäiriö onnettomuuden syyksi. Miten usein oli syynä se, että sukeltaja ei hoitanut ja huoltanut laitettaan kunnolla tai huollattanut sitä säännöllisesti alan liikkeessä? Kale

SUKELLUSPÄIVÄKIRJAN KERTOMAA Sukellusreissulla itäisellä Suomenlahdella sattui erään saaren sisäosista löytymään erikoisen näköinen kivirakennelma (piirros). Olsikohan kyseessä ryssänuunsi, josta tietosanakirja kertoo, että niiden arvellaan olevan laivasto-osastojen vierailujen todisteita.

Piti vielä kaivaa vanha historian oppikirja esille, pyyhkäistä tomut sen kannesta ja tosiaan: vuonna 1713 tsaari Pietari Suuri amiraali Apraksinin komentaman kaleerilaivaston keulas nousi maihin Pernajanlahden pohjukassa Ryssön saarelle. Liekö näitä peruja mene ja tiedä, saari ainakin sijaitsee Pernajanlahden suulla. Terv. Pertti Puranen Merisaukotl Kokkola 15

A l'Al( iI", t1M f

1.:'IA/1ttJ"(1"t L1J

:.5 (l - V' t1 (l r I A A L L f

" \,:~

KIITOS! Meidän, erilaisten ansiomerkkien muodossa, julkista kiitosta saaneiden puolesta haluan kiittää Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n johtokuntaa ja heidän kauttaan koko jäsenistöä siitä tähtisateesta jonka olemme tänään saaneet vastaanottaa. Se että me, tällä kertaa, saimme kunnian olla vastaanottavana puolena, ei mielestäni ole aivan oikein. Kiitos kuuluu myös Teille muille. Julkinen tunnustus on joka tapauksessa tunnustus sille työlle jota olemme yhdessä tehneet urheilusukelluksen eteen. Vuoden Sukeltajaksi valitseminen on kunnia joka tulee vain harvojen osaksi. Ehkä vain kerran harrastusvuosien aikana, kaikille ei silloinkaan. Siitäkin kunniasta haluaisin jakaa suurimman osan Teille. Te, sukeltajat ympäri maata olette tehneet harrastuksesta rikkaan. Vuosien varrella olemme tavanneet erilaisissa yhteyksissä, erilaisissa paikoissa. Olemme ottaneet joskus tuimastikin yhteen, mutta aina ovat asiat riidelleet, eivät sukeltajat. Ilman Teidän muiden yhteen hiileen puhaltamista tuskin olisin ollut mukana kauemmin kuin Teistä osa on edes elänyt. Ope~ministeriön myöntämä Suomen Urheilun ANSIORISTI Mauri Vallema Opetusministeriön myöntämä Suomen Urheilun ANSIOMITALI KULLA TUIN RISTEIN Per-Olov Jansson Erkki Metsävuori Kalevi Turkka

SVUL:n ansiomerkki valiokunnan myöntämät ansiomerkit SVUL:n HOPEINEN ANSIOMERKKI Rainer Ansalahti Ilpo Raatikainen Tapani Toijonen SVUL:N HOPEINEN PLAKETTI Reijo Huovinen Peter Jansson Kalervo Rehnbäck SVUL:N TUNNUSTUSMERKKI Matti Kivelä SUSLn johtokunta valinnut Vuoden Sukeltajan Erkki Metsävuori 20

SUSL:N HOPEINEN ANSIOMITALI Jorma Karhunen Kalervo Rehnbäck Pertti Pihlajamaa Arvo Hyytiä Heikki Kivikoski Edvin Malmsten Reijo Huovinen Seppo Vanhanen SUSL:N PRONSSINEN ANSIOMERKKI Jouko Niemi Hannu Niemi Aila Hagelin Hans Joki Antti Saarnio Seppo Järvenpää Risto Niemi Kauko Martikainen Peter Gorschelnik Pekka Hätinen Jorma Kervinen Veikko Aumala Tauno Ikonen Jouko Miettinen Eero Stenholm

Museoviraston myöntämät ansiomerkit merihistoriallisesta työstä KULTAINEN ANSIOMERKKI Camilla Jolkkonen Pentti Nyrönen HOPEINEN ANSIOMERKKI Rainer Forsman Heikki Hyttinen Hannu Konttinen Lauri Lahdenperä Ahti Manninen Erkki Metsävuori Esko Mikkonen J armo Rastas Tuomo Tervo Leo Teräväinen PRONSSINEN ANSIOMERKKI Magnus Ehrnrooth Heikki Hämäläinen Matti Karppinen Jouko Lehto Matti MaIkki Esa Nuutinen Jorma Pekkala Mauri Petäjä Markku Piispa Jari Tarpio Pentti Tarpio Matti Varinen Juhani Y rjänäinen

KIITÄMME HUOMAA VAISUUDEST A JUHLAPÄIVÄNÄMME 12.4.1986 vuotta suk61taIRlsta

1986

SUOMEN URHEILUSUKEL TAJAIN LIITTO RY -:;:;:;>./ /rC?

/~~~ ,

Puheenjohtaja

Suomen Valtakunnan Urheiluliitto CMAS Svenska Sportdykarförbund SVUL:n Pohjois-Karjalan piiri SVUL:n Etelä-Karjalan piiri SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piiri SVUL:n Suur-Savon piiri SVUL:n Uudenmaan piiri SVUL:n Varsinais-Suomen piiri/ urheilusukellusjaos SVUL:n Kymenlaakson piirilurheilusukellusjaos SVUL:n Hämeen piirilurheilusukellusjaos Suomen Soutuliitto Suomen Luisteluliitto Suomen Judoliitto Suomen Uimaliitto Suomen Voimisteluliitto Suomen Sukelluslääkäriyhdistys/ Henrik Renvall Helsingin Laivastoasemalsukelluskurssi Merimuseo Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliitto Suomen Meripelastusseura Suunto Oy/Ursuk Oy Leifmarin Oy Serioffset Yrjö Halonen

~."J1 .\~~-t

'~~ JI.

Toiminnanjohtaja

Finnspiro Ky/Jouko Askola Saimaan Norpat ry Merisaukot ry Sammakot ry Kuopion Urheilusukeltajat Botnia Gulf Divers ry Nesteen Sukeltajat ry Urheilusukeltajat ry Parikkalan Urheilusukeltajat ry Helsingin Palolaitoksen Urheilusukeltajat KOP:n Urheilusukeltajat H 20 Tampereen Urheilusukeltajat Rovaniemen Urheilusukeltajat ry Närpes Sportdykare ry Kemin Urheilusukeltajat ry Ahveniston Vesipedot ry Merikissat ry Joensuun Urheilusukeltajat ry Imatran Urheilusukeltajat ry Vesikot ry Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Sub Aqua Club Barracuda Porkkalan Meripelastusyhdistys/ Calypso Turun Vesikissat ry Nautic Club ry Sukeltajat -78 ry Finn Divers ry Nepto-Sub Oy

PUNAISENMEREN SUKELLUSSAFARI SukeUa ja näe maailman kauneimpiin koralliriuttoihin kuuluvat Ras Muhammad ja Jackson Reef. Sukellusoppaana Punaisenmeren asiantuntija Osku Puukila. Toiviomatkojen tilauslennot Israeliin 18.10.-27.10.,7.11 .-18.11. ja 18. 1127. 11. 1986. Tarkemmat tiedot asiantuntijoilta: Pasi Vartjainen (90) 411666 tai Osku Puukila 990-972-69-77085 (k) tai 76559 (päivisin sukellusten välillä). IImoittautumiset Toiviomatkoihin.

~ oiviomaflcat

Linnankoskenkatu 3.00250 HELSINK I 25. puh. (90) 440454

Myytävänä Sukelluslaite: Teräspullot 2x6 1 300 bar selkätelineellä ja Aga Air kokokasvonaamari omalla hengitysventtiilillä sovitettuna Air Matic paineenalentajaan omalla varailmaventtiilillä. Hinta yht. 3000,00 mk. Baramat 2002 hengitysregulaattori. Hinta 500,00 mk. Vedenalainen valokuvaus kalusto 6x6, kamera Hasselblad SWC, objektiivi 38 mm, kotelo Hasselblad vesitiivis alumiinikotelo, salamalaite Ikelite Substrobe 150+ Pilot-valo pikalukitusvarrella, vara O-rengassarja' ym. ym. ym. Kalustolla vahva heloitettu, lakattu puinen kuljetus- ja säilytyslaatikko. Hinta yht. 10.000,00 mk ItserakentajalIe: vedenalaisia; videokamerakoteloita, videoliittimiä, erikoisvideokaapelia Mauri Törmä puh. työ 90-7014437, kot. 90-718313 Myydään pullopaketti ja turvaliivi. Pullo 1x 10 ltr teräspullo, selkäteline, varailmalla varustettu pulloventtiili, Dacor 300 hengitysventtiili, konsoli (syvyys- ja pullopainemittari), liiviliitäntä ja Dacorin kaksipussinen turvaliivi. Mikko J. Salminen p. k. 905051488 klo 22.30 asti. Myytävänä Viking Pro 02, koko 170-180 cm kuivarukkasin, käytetty 20 h. Puh. iltaisin 90-2945492/Mika Myytävänä Dräger-sukelluslaitteet + regulaattori. Märkäpuku No 50. Puh. 90-581593/Jouni Hänninen. Myydään: - Laitepaketti 2x7 1 Alu+annostaja, painemittari, varailma S Vimaster MR 12. HINTA 2800 mk - Säätötilavuuspuku' VIKING SPORT keskikoko+vyötärösuoja, puku huollettu URSUK. HINTA 2 000 mk - Märkäpuku, hai-pinta: haalari 48 ja takki 50+sukat ja käsineet. PUKUPAKETTI HYVÄ. HINTA 600 mk - Kokokasvomaski SCUBA. HINTA 270 mk - Suunto - syvyysmittari M 70 UUSI. HINTA 250 mk - Suunto - kompassi. HINTA 80 mk - Paino vyö nylon + 5 1,2 kg:n painoa. HINTA 110 mk TIEDUSTELUT 984-22361, Myllylä Myytävänä Unisuit L. ja 2x7 1 teräspullot. Pikaiselle ostajalle edullisesti. Lähemmin 921-694317 Ostetaan 2x7 1 alumiinisäiliöt. Puh. iltaisin 90-2945492/Mika Vuokrattavana uusi Bauer-kompressori, kapasiteetti 140 l/min, puh, 92125943/ilt.

Turvallisuustyöryhmällä • on aSIaa Urheilusukeltajassa 1/86 olleessa kirjoituksessa arvosteltiin liiton 1985 käynnistämää turvalinjan koulutusta varsin kovin sanoin. Koska teksti perustui osin ilmeisesti puutteellisiin tietoihin, Turvallisuustyöryhmä katsoo aiheelliseksi esittää eräänlaisena vastineena, pikemminkin puolueettoman tiedon lähteenä koko jäsenistölle, oman kantansa. Kerrataanpa lyhyesti: ensin olivat henkensä kaupalla kokeilijat, ja kun he olivat tarpeeksi kokeilleet, he laativat kokemustensa perusteella ohjeita seuraaville. Ohjeista muotoutuivat SUSLin turva määräykset ja kuinka ollakaan, siihen se olisi sitten jäänytkin, ellei olisi tullut tätä TTR:ää, SUSLin johtokunnan liiton kaikkia jäseniä palvelemaan kokoa maa työryhmää. Vapaaehtoista (lue: vapaaehtoista) työtä (lue: TYöTÄ) tekevät, omasta ja muiden sukellusturvallisuudesta ja -mukavuudesta kiinnostuneet ihmiset alkoivat TTR:ssä pohtia harrastuksemme kehittämistä turvallisemmaksi. Löytyi kaksi aluetta, joilla ei turvamääräysten kaltaista perustyötä lukuun ottamatta oltu tehty juuri mitään: sukellustapahtuman suunnittelu ja johtaminen sekä oikea toiminta hätätilanteissa. Tältä pohjalta muotoiltiin ja muotoillaan saatujen kokemusten perusteella edelleen Sukellusvanhinkurssi ja Turvasukeltajakurssi. Kursseille hankittiin maamme parhaat kouluttajat ja molempien kurssien suosiosta

kertoo se, että kysyntää olisi huomattavasti enemmän kuin kursseja vapaaehtoisin voimin pystytään järjestämään: tietoa siis halutaan, ja kurssit tuntuvat täyttävän tarkoituksensa. Ja huomio, tämä tarkoitus ei ole kouluttaa jokaisesta laite kursseille tulevasta oppilaasta sukellusvanhinta tai turvasukeltajaa, vaan kouluttaa mahdollisimman moneen seuraan tai piiriin ainakin yksi henkilö, joka on kiinnostunut sukellusturvallisuudesta ja haluaa sekä kykenee viemään tietoa suppeammassa, mutta silti painettuja turvamääräyksiä huomattavasti laajemmassa ja tehokkaammassa muodossa eteenpäin. Edelleen sukellusvanhimman toiminnasta valmistuu syksymmällä laajahko käsikirja, jossa on yksissä kansissa se perustieto, jonka kokoamiseen kantapään kautta menee vuosia ja jonka avulla on hyvä tehdä opetustyötä seuroissa/piireissä. Toisin sanoen, kyllä SUSL palvelee ja hyvin palveleekin, mutta tämän mainion liittomme palvelukset tarjoaa suurimmalta osin vapaaehtoinen työ, joten kaikkea ei ole syytä vaatia heti tehtäväksi. Ko. kirjoituksessa olleet maininnat opetus filmistä ja "laajamittaisesta jäsen- ja seuratutkimuksesta" ovat vähintäänkin kummallisia; kun on tutustunut sukellusvanhinkurssin opetukseen, ymmärtää, että ajatus opetusvideoista on kuolleena syntynyt. Mitä taas "jäsen- ja seuratutkimukseen" tulee, niin olisi ehkä syytä tutustua liiton vuosien

varrella lähettämiin kyselykaavakkeisiin ja muistaa käynnissä oleva mittava yksittäisen sukeltajan psyykkisiä ominaisuuksia selvittelevä tutkimus. Edelleen tuon omana mielipiteenäni julki sen, että suomalaisen yhdistystoiminnan sujuvuuden suurin este on pätemisen tarpeesta nouseva repivä kritiikki; ellei ole valmis kantamaan korttaan yhteiseen kekoon ja esittämään perusteltuja, rakentavia muutosehdotuksia, tulisi ainakin osata pysytellä hiljaa. TTR jatkaa hyväksi havaitsemaIlaan turvakoulutuslinjalla ja toivoo mahdollisimman monen teistä osallistuvan "kalliille tittelikursseilleen" , joilla tarjotaan n. 15, - tuntiveloituksella pätevää, henkilökohtaista, kiinnostavaa ja mieleenpainuvaa sukelluksen turvallisempaan harrastamiseen tähtäävää opetusta. Antoisaa sukelluskesää 86 Mika Pohjonen SUSL/TTR

Uusia sukellusvanhimpia Sukellusvanhinkurssi n:o 3 Kaskisissa Kaskinen on kiva ja rauhallinen n. 2000 asukkaan rannikkokaupunki. Perustaessaan kaupunkia v. 1785 kuningas Kustaa III tuskin osasi odottaa, että 200 v. myöhemmin alueelle on muodostunut useita toimivia urheilusukellusta harrastavia yhteisöjä. Tätä ei huomattu turvallisuustyöryhmässäkään, ennen kuin Kenneth alkoi puuhailla kurssia seural-

KIINNOST AAKO LIITON KOULUTUSTOIMINTA

ETSIMME KOULUTUSPÄÄLLIKKÖÄ TEHTÄVÄT: KOULUTUSTOIMINTAMME KEHITIÄMINEN - ORGANISOINTI - MATERIAALIN TUOTIAMINEN JA PALJON MUUTA JOS katsot olevasi etsimämme henkilö, niin lähetä henkilötietosi, ansioluettelosi ja lyhyt hakemus 15. 8. 1986 mennessä työvaliokunnalle. Osoite: Radiokatu 12, 00240 Helsinki. Lisätietoja tarvittaessa liiton toimistosta puh. 90-1582258/ Brita t

leen. Kun alueen kulutustarve oli selvitetty, ei pitkiä järjestelyaikoja tarvittu. Kouluttajat olivat paikalla sovittuna ajankohtana ja järjestelyt paikanpäällä toimivat kiitettävästi. Pienestä kaupungista ei toki löydy nykyaikaisia kongressitaloja eikä viimeisintä av-tekniikkaa. Eikä sellaisia puitteita sukellusvanhinkoulutuksessa tarvitakaan. Pääpaino on ryhmän koolla, avoimella ilmapiirillä sekä toimivalla vuorovaikutuksella oppilaiden ja kouluttajien kesken. Kotoisen lämpöinen tiivis vuorovaikutustilanne syntyi kaupungin ainoan ravintolasalin perimmäisessä hirsinurkkauksessa. Olosuhteiden pakosta pidettiin muutama oppitunti kaupungin valtuuston kokoussalissa. Täällä puhe kaikui kuin eduskuntasalissa. Suuret seinille ripustetut merkkihenkilöiden muotokuvat tarkkailivat kuinka oman kaupungin pojat pärjäävät.

Kutsu Sukellusvanhimpien koulutusleiri on 5.-6. 7. -86. Lähtö tapahtuu Helsingistä lauantaina aamulla ja paluu Helsinkiin sunnuntai iltana. Leirin pääkouluttajana toimii Jarkko Raninen Tulosvalmennuksesta. Tervetuloa ja muista ilmoittautua. Kurssille osallistui kaksitoista henkilöä viidestä eri seurasta. Uudet sukelusvanhimmat: Harri Hakala SCUBA-77 Kenneth Skrifvars SCUBA-77 Asko Hietikko SCUBA-77 Kaj Ojala SCUBA-77 Matti Karppinen Oulun Vesi miehet Mauri Petäjä Oulun Vesimiehet Harri Männistö Porin Urheilusukeltajat Seppo Salonen Porin Urheilusukeltajat Esko Paloniemi Lakeuden Urheilusukeltajat Ilkka Venhakoski Lakeuden U rheilusukeltajat Kari Salo Voimasukeltajat Hannu Pesonen Voimasukeltajat Kurssin kouluttajat: Hannu Konttinen kurssin johtaja Jarkko Raninen johtamisvalmennus Leif Thoren sukellus käytäntö Kalevi Ainck paineilma-analysaattorin käyttökoulutus. Tulevaa sukellusvanhinkoulutusta Sukellusvanhinkurssit ovat osa SUSL:n virallista koulutusohjelmaa. Kurssin suorittaneille myönnetään TTR:n sukellusvanhinhyväksyntä. Toivomme, että piirit tekevät ehdotuksensa keskitetysti SUSL:n toimistoon vuoden -87 koulutustarpeestaan. Vuoden -86 koulutusohjelma 3-4 pvä huhtikuuta Tampere 11-12 pvä lokakuuta Savonlinna 29 - 30 pvä marraskuuta Turku

Liiton kannalta "hyvä" sukellusseura Erkki Okkonen kysyi minulta viime vuonna Rovaniemellä mitä se olisi ja mitä se maksaa. Heillä kun juuri mikään ei kuulu seuralaiselle maksavan ja jäsenmaksukin on pieni. Vastaan. Motto: Kaikki maksaa. Mikään ei tässä maailmassa ole ilmaista: Esim.: Haluat televisiotuolin. Kunnollinen maksaa 1500-2000. Mitä se tarjoaa? Se tarjoaa tilaisuuden istua päällään. Ei mitään muuta. Ota tai jätä. Keskivertoseurassa on noin 45 jäsentä, joista 6 naisia ja 6 nuoria (5 poikaa ja 1 tyttö). On sukelluskouluttaja ja vapaasukelluskouluttaja. Järjestetään yksi vapaasukellus- tai laitesukelluskurssi vuodessa. Harrastetaan joitan sukellusurheilulajia tai ollaan VAPEpassa. Sukelletaan omilla tai seuran veneillä. On usein kompura omasta takaa. Piirikulut Vaihtelee. Sanotaan tässä 100. Liittokulut Jäsenmaksut noin 2000. Vuosikokouksiin osallistuminen toiset 2000. Seurat harrastavat aivan turhaan kahta osallistujaa. Kouluttajakulut Jatkokoulutus å lIvuosi 700. Peruskoulutus å lIvuosi 1000. Ylläpito-

koulutus allvuosi 500. (Kouluttajan keskimääräinen toiminta-aika lienee viiden vuoden paikkeilla: kulut eivät osu sellaisenaan yhdelle vuodelle. Turvakulut Sukellusvanhin ja turvasukeltaja peruskoulutettaessa yhteensä 2000; molempia tarvitaan useita, toiminta-aika ehkä 7 vuotta. Jatkokoulutus vuosittain ehkä 500. (Liitto pyrkii saamaan aikaan piirien turvahenkilöiden toiminnan alettua, muutaman vuoden kuluessa, piirittäisen seurojen turvahenkilöiden ylläpitokoulutuksen tasokkaana. Tasovaatimus tekee turvakurssit tänään muita kalliimmiksi.) Nuorisovetäjät Norppaohjaaja vuodessa/toiminta 3 v/1000. Seuraohjaaja vudessa a 300. Urheilu Nollasta kymmeniin tuhansiin. Ei ole arvioitavissa. Yhteensä noin 10.400 FIM. Jaettuna 45:11ä se on 231 FIM. Sukellusseura ei ole hyväntekeväisyysyhdistys. Se kerää maksut palveluistaan ja tekee hommia, joilla toiminta rahoitetaan: Seuran vuotuinen jäsenmaksukin voi olla lähellä summaa 231. Kale

UPPOPALLOA . .... I-Divisionan loppusarja Turussa Impivaarassa 15. 3. 1. Riihimäki 17- 0 9 pistettä 2. Kotka 19 - 4 8 pistettä 3. Hyvinkää 8- 5 6 pistettä 4. Sammakot 12- 4 5 pistettä 5. H 20 8- 11 4 pistettä 6. Urheilusukeltajat 2-29 0 pistettä Kaikki pelit pelattiin 2 x 8 minuutin tehokkaalla peliajalla. 10.10 H 20-Ursuk II 10.30 Riksu-Kotka 10.50 Sammakot-Hyvinkää 11.10 H 20- Kotka 11.30 Riksu-Hyvinkää 11.50 Sammakot - Kotka 12.10 U rsuk II - Hyvinkää 12.30 H 20-Sammakot Tauko 13.50 Riksu-Ursuk II 14.10 H 20-Hyvinkää 14.30 Ursuk II-Kotka 14.50 Riksu-Sammakot 15.10 Hyvinkää - Kotka 15.30 U rsuk II - Sammakot 15.50 Riksu-H 20

5- 0 2-0

014001-

1 3 0 1 4 2

8- 0 1- 3 1-10 0- 0 0- 5 1-10 3- 0

RUGBY SUBAQUATIQUE UNDERWATER RUGBY 23

Vuoden sukelluskuva 1985 Kilpailuun otti osaa 9 kuvaajaa, kuvia oli 38, jakautuen eri luokkiin seuraavasti: Luokka A, mustavalkoiset 5 kuvaa Luokka B, väripaperikopiot 10 kuvaa Luokka C, diapositiivit 23 kuvaa Tuomareina olivat Eka Metsävuori, Kalevi Turkka ja Prolle Jansson. Luokassa A oli taso tavallista huonompi, ja kun kuvien lukumäärä oli lisäksi niin pieni, päätettiin ettei tässä luokassa jaeta palkintoa. Luokassa B oli taso selvästi parempi. Todettiin että paras kuva oli ve- . denpäällinen - ja tekijä osallistui : vain tällä yhdellä kuvalla. Todettiin myös että kilpailusäännöt eivät vaadi vedenalaisia kuvia. Aikaisemmin puhuttiin "vedenalaisesta kuvauksesta", mutta kun tämä muutettiin "sukelluskuvaukseksi", täytyy hyväksyä kaikki sukellusaiheiset kuvat, kuitenkin niin että vedenpäällisiltä kuvilta voidaan vaatia parempi tekniikka. Voittaja kuva, Kari Pasasen "Sumuinen aamu Porkkalassa", olikin oikein hyvin sommiteltu, tasapainoinen ja tunnelmallinen. Aamusumu edesauttaa syvyysvaikutusta. Olisi kannattanut teettää isompi kopio kuin lOx 15 cm. Toisen ja kolmannen palkinnon vei Pekka Perätaio kuvilla "Elämän kehto" ja "Starlight", molemmat lähikuvia leväkasvillisuudesta. Voimakas vastavalo antaa niille kontrastia, ja hyvä sommittelu todistaa tekijän tason luovana kuvaajana. Luokassa C oli pakko äänestää palkintosijoista. Huippukuvat puuttuivat mutta taso oli melko hyvä ja tasainen. Pekka Perätaion kuva sukeltajasta jään alla vei voiton. Sukeltajan asento on hyvä ja hänen tumma hahmonsa muodostaa hyvän sommittelun jään vaalean keltaruskeaa vastaan. Kuvan ainoa virhe on rajaus alhaalla - toinen räpylä on katkaistl'l.

Utelias

Toisena oli Markku Näätänen kuvalla "Utelias". Kuvaajaa katsova hauki on tarkka ja sivuvalo dramaattinen, mutta tausta on liian tumma ja sävytön. Kolmantena oli Jörgen Wickman kuvalla "Täysistunto". Hylyssä on kirkas vesi ja salamakuva onkin onnistunut hyvin, vaikka syvyysvaikutus on heikohko, koska salama valaisee etualan rakenteita voimakkaammin kuin takana oleva pääaihe - vessapöntöllä istuva sukeltaja. Tuomarit kiittävät osanottajia ja toivovat ensi vuodeksi runsaampaa osanottoa. Kutsu tuli nyt erinäisistä syistä kovin myöhään - koetetaan tehdä parannusta. Kilpailijat taas voisivat lukea sääntöjä huolellisemmin, eräiltä puuttui nyt kuvanimiä, nimimerkkikuorta, mutta osoitteet on, ja kuvat palautetaan ensi tilassa sekä voittajille mitalit. Prolle

Elämänkehto Starilight Täysistunto

Avovesiuinnin lajikohtaiset kilpail umääräy kset Avovesiuinnissa noudatetaan räpyläuinnin kansainvälisiä kilpailusääntöjä siltä osin, mitä niissä on erikseen avovesiuinnista mainittu. Soveltamisessa täytyy muistaa, ettei niissä ole huomioitu kylmissä vesissä tapahtuvia kilpailuja. Muulta osin noudatetaan Suomen urheilusukeltajien liiton yleisiä kilpailumääräyksiä. Urheilusukeltajien liiton räpyläuintivaliokunta antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä ja ohjeita. Sarjajako: Kilpailuissa tulisi olla vähintään seuraavat sarjat. - Yleinen sarja: kaikille vapaa sarja, jossa välineet vapaasti valittavissa; - Naiset: kaikille naisille ja tytöille vapaa sarja, jossa välineet vapaasti vali tta vissa. - Juniorit 18 v.: kaikille tähän ikäluokkaan kuuluville pojille ja tytöille vapaa sarja, jossa välineet vapaasti valittavissa. - Kuntosarja: kaikille vapaa sarja, jossa on käytettävä sarjavalmisteisia sukellukseen tarkoitettuja räpylöitä (max. koko 65 cm) ja sukelluskäyttöön tehtyä kuivapukua tai vähintään 6 mm:n märkäpukua (takki + housut). Maskia ja snorkkelia saa käyttää, mutta uintilautaa ei saa käyttää. Kilpailuissa, joihin on odotettavissa runsaasti osanottajia, voidaan sarjajakoa täydentää räpyläuintivaliokunnan suosittamalla ja nykyisin käytössä olevalla kansainvälisellä sarjajaolla. Pojat ja tytöt: 15-17 v., 13-14 v., 12 v. ja nuoremmat sekä miehet yli 35 v. sekä kuntosarja erikseen miehille ja naisille.

aika + 25 %, jos seurasta ei ole mukana kolmea kilpailijaa tai jos joku kolmesta on joutunut keskeyttämään tai kolmannen aika on tätä huonompi. Seurakilpailussa ovat välineet vapaat. Osallistujien tulee kuulua samaan seuraan, mutta he voivat henkilökohtaisesti kilpailla eri sarjoissa. Joukkue täytyy ilmoittaa ennen kilpailua. Osakilpailu: SM-osakilpailupisteitä saa laskea hyväkseen yhdestä lyhyestä, yhdestä keski pitkästä ja yhdestä pitkästä matkasta sarjassaan sijoittumisen perusteella seuraavasti. Voittaja saa kuusi pistettä, toinen 5 pistettä, kolmas 4 pistettä, neljäs 3 pistettä, viides 2 pistettä, kuudes ja sarjansa viimeinen sekä kaikki perille uineet yhden pisteen. Osakilpailupisteitä saa Suomen urheilusukeltajien liiton yleisiä kilpailumääräyksiä noudattaen yleisestä, naisten ja junioreiden sekä kuntosarjasta. Jos jossakin sarjassa on ollut vajaa osallistujamäärä, se liitetään ylempään sarjaan laskettaessa osakilpailupisteitä. Mitalit jaetaan kauden päätyttyä erikseen miehille, naisille ja junioreille. Jos kahdella henkilöllä on pisteitä yhtä paljon, niin etusijalle asetetaan se, jolla on paremmat sijoitukset. Jos tämäkin on sama, niin se, joka on uinut pitemmät matkat. Jos vielä tämäkin on sama, niin se, jonka yhteenlaskettu aika on parempi.

Joukkuekilpailu: Joukkueeseen kuuluu korkeintaan kolme kilpailijaa. Joukkueen ajaksi otetaan kolmen kilpailijan yhteen laskettu aika. Kolmannen ajaksi otetaan toiseksi tulleen

Matkat: Suomenmestaruusarvoja ja osakilpailupisteitä annetaan seuraavilta matkoilta: - lyhyiden matkojen avovesiuinnin SM, matka noin 1 km - keskipitkien matkojen avovesiuinnin SM, matka noin 3 km - pitkien matkojen avoveslUmnin SM, matka noin 9-25 km Välineistä: Sanonta vapaat välineet tarkoittaa, että kilpailija saa kansainvälisiä räpyläuintisääntöjä noudattaen käyttää tai olla kokonaan käyttämättä 3 mm:n kilpapukua, surffauspukua, monoräpylää, pitkiä stereoräpylöitä (lasikuitua, muovia, kumia) ja uintikeulaa (max. koko 0,35 m 2). Kylmän veden takia voi kilpailun johto turvallisuussyistä määrätä puvun tai sen osan pakolliseksi varusteeksi. Matalan, kivisen tai risukkoisen pohjan johdosta voidaan vastaavasti uintilauta määrätä turvallisuussyistä pakolliseksi varusteeksi. Näistä tulisi aina mainita kilpailukutsussa. Yleistä: Kun seura pitää samanaikaisesti omia kilpailuja tai jakaa matkan uineille omia ns. osallistumismitaleja tai kunniakirjoja, on täysin seuran asia, minkälaisilla välineillä, sarjajaoilla ja matkoilla se tehdään. Jos kilpailuun ottaa osaa ulkomaalaisia, SM-mitaleja ja SM-osapisteitä jaetaan yleisten kilpailumääräysten mukaisesJatk. siv. 30 ti vain suomalaisille.

URHEILIJOIDEN AMMA TTIENEDIST ÄMISSÄÄ TIÖ julistaa nykyisten ja aktiiviuransa jo päättäneiden edustusurheilijoiden haettavaksi opiskeluapurahat lukuvuotta 1986-87 varten. Apuraha-anomus tehdään säätiön hakemuslomaketta käyttäen. Lomakkeita on saatavana urheilun keskusjärjestöiltä. Apuraha myönnetään samalle hakijalle enintään kolmena vuonna. Hakemukset on toimitettava elokuun 31. päivään 1986 klo 16.00 mennessä osoitteella:

Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö Radiokatu 12, 00240 Helsinki 24

MR 12111

2124 MR 12 111

Luokkansa tunnetuimpia ja myydyimpiä hengitysventtiilejä koko maailmassa. MR-sarjaa oli ensimmäinen US Navy:n käyttöön hyväksytty yksiletkuinen regulaattori Max. virtauskapasiteetti 1500 lit /min . hengitysvastus 3 mm Hg .

Fabianinkatu 1300130 Helsinki Puh. 90-6121358

missä harppuunalla kalastaminen on kielletty. Myös mahdollisesti käytössäsi oleva vene voidaan ottaa haltuun". Rangaistuksena emo määräyksien rikkomisesta tulee sakkoa tai enintään 6 kk vankeutta. Joten kannattaa harkita ennen kuin rikot emo määräyksiä. Eli tärkeintä on muistaa, että tarvitset aina luvan tähän harppuunalla tapahtuvaan kalastamiseen. Muista myös, että Sinun velvollisuutenasi on ottaa selville, onko jossain vesistössä harppuunalla kalastaminen kielletty. Se on kysyttävä lupaa lunastettaessa. Ravustamisesta lain 4 § sanoo, että "se mitä säädetään kalastusoikeudesta, koskee myös ravustusta". Eli kaikki edellä kirjoitettu koskee myös ravustamista. Luvallista kalastuskesää toivoo sukeltava vanh.konst. Jouni Vimpeli Tampereelta. Tärkeimmät sukelluskalastusta koskevat pykälät: Kalastuslaki

4§ 37 § 39 § Kalastusasetus 12 § 17 § 18 §

19 § 20 § rangaistuspykälät: Kalastuslaki 101 § 107 § 108 § 109 §

Sukelluskalastus Viime vuosien aikana lisääntynyt sukellusharrastus on lisännyt sukeltamalIa tapahtuvaa kalastusta ja ravustusta. Asiaa koskevat lait ja asetukset tuntuvat olevan tuntemattomia osalle sukeltajia. Niinpä on syytä kerrata muutamia pykäliä, jotka toivottavasti selventävät tilannetta. Kun suunnittelet kalastusreissuasi, niin katso ensin kalenteriisi mikä päivä ja kuukausi on menossa. Kalastusasetuksen 12 §:ssä mainitaan, että "jollei kalastusalueen valtuuskunta toisin määrää, on harppuunalla kalastaminen kielletty huhtikuun 15 päivän alusta kesäkuun 20 päivän loppuun". Samassa pykälässä rajoitetaan harppuunalla kalastamista lisää; "se on kiellettyä aina lohi- ja siikapitoisessa joessa, koskessa ja virtapaikassa. Kun ajankohta ja paikka ovat selvillä, suunnistat postiin ja lunastat valtion kalastuskortin. Sen jälkeen otat selville, missä myydään lupia vesialueelle, minne aiot mennä kalastamaan. Kalastuslain 37 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriö, kalas26

tuspiirin tai kalastus alueen valtuuskunta voi kieltää jonkin pyydyksen tai kalastustavan eli tässä tapauksessa harppuunalla kalastamisen. Jos rajoituksia ei ole, voit lunastaa kalastusluvan ko. alueelle. Eikä sitten muuta kuin välineet autoon ja vesille. Mutta muista kerrata eri kalojen alimmat mitat sekä muista veden vääristävä vaikutus, jottet harppuunoi alamittaisia kaloja. Entä sitten, jos et ole lupaa hankkinut tai kalastat kielletyllä alueella. Lain 101 §:ssä kerrotaan, että "Vesialueen omistajalla, osakkaalla ja kalastusoikeuden haltijalla, on oikeus ottaa talteen kalastusvälineet, jos olet ollut vedessä, jossa sinulla ei ole oikeutta kalastaa tai olet harppuunan kanssa liikkeellä väärään aikaan tai

Jouni Vimpeli Tasanteenkatu 29 B 5 33610 Tampere puh. k. 931-621133

t. 931-195111

SATA TAP AA I<:ALAA

Myytävänä Sähkömoottorikäyttöiset korkeapainekompressorit sukelluspullojen täyttöön: 5,5 kW1200 bar1200 l/min 11 kW1200 bar/ 450 l/min puh. 914-29690

2240 UASUIT YKSIOSAINEN SUKELLUSPUKU 6,5 mm tuplanailon. "Puolikuiva" sukelluspuku kiinteällä hupulla, hiha- ja lahjetiivistein. Vetoketjun alla tupla tiivisteliuskat. Fluorisoiv8t koristenauhat. Hintaan sisältyvät sukat 2231. 2205 URSUIT SUKELLUSPUKU 6,5 mm tuplanallon: - 2215 Takkj kiinteällä hupulla. vetoketju huppuun. Tarrakiinnitys - 2225 Haalarihousut - 2231 Sukat

J..,'IUliIIN"v

Fabianinkatu 13 00130 Helsinki Puh. 90-6 12 1358

SUKELLUSKALASTUS 1986 Sukelluskalastuksen SM-kilpailut ja Helsingin piirinmestaruuskilpailut pidetään samanaikaisesti Inkoossa 5.-6.7. 1986. Ensimmäisen päivän tulosten perusteella jaetaan Helsingin piirinmestaruusmitalit mutta kilpailu jatkuu seuraavana päivänä Suomen mestaruuskilpailuna, tällöin molemmat päivät lasketaan yhteen. Lähtö Inkoon pienvenesatamasta lauantaiaamuna Ido 10.00. Yöpyminen saaressa omassa makuupussissa ja teltassa. Tarvittaessa järjestetään paluukuljetus illalla ja nouto sunnuntaiaamuna kotona tai muualla yöpyville. Huom. mukaan omat eväät. Leirille on mahdollista tulla myöskin jo edellisenä iltana. Sarjat: Yleinen, naiset ja 3-miehiset joukkueet. Piirinkisoissa lisäksi juniorit alle 19 vuotta. Osallistumismaksu on 60 mk/nenä. Junioreilta piirinkilpailussa 30 mk. Tuloksia viimevuosilta ja vinkkejä aloitteleville kalastajille näet Urheilusukeltajat lehdissä 4/82, 3/83, 1/84 ja 5/84. Kilpailijoiila tulee olla mukanaan lääkärin todistus, kilpailulisenssi ja valtion kalastuskortti. Runsasta osanottoa toivoo SUSL:n kalastusvaliokunta ja Hgin piirin sukellusjaosto. Tiedusteluihin vastaa Pauli Pyysalo, Partiosukeltajat r.y. puh. koti 90-417 317 työ 90-1825 311

Hanko Cup ja PM-kilpailut pidetään 30. - 31. 8. 1986 Hangossa. Nämäkin kilpailut pidetään tänä vuonna samanaikaisesti. Ensimmäisen päivän tulosten perusteella ratkaistaan Hanko Cupin paremmuus ja halukkaat voivat sitten seuraavana päivänä jatkaa pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa tai mennä vain sukeltamaan. Lähtö on lauantaina Ido 11.00 Länsi- ja Itä-satamasta ja aluksena tietysti Mia. Sarjat: Hanko Cupissa, yleinen, naiset ja 2 miehiset joukkueet, PM-kilpailussa, yleinen ja 3 miehiset joukkueet. Osallistumismaksu 60 mk/nenä. Osa porukasta voi yöpyä Mialla, osa retkeilymajalla tai Silversandin Camping-alueella. Syömisen voi hoitaa myöskin jossakin kaupungin lukuisista ravitsemusliikkeistä, jos ei saamistaan kaloista välitä. Hanko Cupia ja PM-kilpailua koskeviin tiedusteluihin vastaa Stig Helander (Stigu) Aqua Divers r.y. puh. koti 911-84900 työ 911-84841 Hanko Cupissa on erittäin hyvät palkinnot, mm. pääpalkintona perämoottori. PM-kilpailussa sitten runsaammin kunniaa ja mitaleja.

KILPAILUKUTSU Avovesiuinnin suomenmestaruuskilpailut järjestetään 16. 6. 1986 keskipitkällä matkalla. Samalla se on SM-osakilpailu. Lähtöpaikka on Vantaanjoessa, Pakilantien päässä olevalta uimarannalta ja maali 3 kilometriä alempana Pikkukosken uimarannalla. Kokoontuminen sunnuntaiaamuna klo 12.00 maalialueella Pikkukoskentien päässä olevalla uimarannan parkkipaikalla, josta kuljetus lähtöpaikalle. Osallistumismaksu 30 markkaa maksetaan kilpailupaikalla. jälkeen saunotaan Kilpailun Kumpulan uimalassa, jossa myös palkintojenjakotilaisuus. Kilpailijalla tulee olla voimassa oleva kilpailulisenssi. noudatetaan Kilpailussa SUSL:n räpyläuintivaliokunnan keväällä 1986 hyväksymiä Avovesiuinnin lajikohtaisia kilpailumääräyksiä. Järjestämme laudat halukkaille, jos ilmoitat siitä ajoissa. IImoittautumisia ottaa vastaan ja tiedusteluihin vastaa: Pauli Pyysalo pk.90-417317 pt.90-1826311 Jens Kristianssen pk. 90-3494288 pt.90-1826212 Runsasta osanottoa toivoo Suomen urheilusukeltajien liitto ja Part;osukeltajat r.y.

Urheilusukeltajalie

ORIENT ~

ORIENT -mallistossa on myös laaja valikoima miesten ja naisten 100 M vesitiiviitä kelloja surfaajille, purjehtijoille ja muille vesihenkisille 295,- -1.450,100 M Anadigit 695,- - 1.095,-

QUARTZ

alkuperäinen, arvokas japanilainen Sukeltajakello 150 M 795,musta tai valkoinen

Sukeltajakello 200 M 995,musta, harmaa tai itsevalaiseva taulu

Myös postiennakolla.

Alkala Kello ja Kulta Oy, MIkonkatu 8, puh. 625 096

jatko sivulta 25

KILPAILUKUTSU avovesiuinnin SM-1986 Partiosukeltajat r.y. järjestää TIKKURILA-HELSINKI uinnin 2.8. 1986 Tänä vuonna se on myös samalla PITKIEN MATKOJEN avovesiuinnin SM-kilpailu ja SM-osakilpailu. Tikkurila-Helsinki jokiuinti tulee olemaan jokavuotinen, 13 km:n avovesiuinti, jossa voi testata taitonsa ja kuntonsa pitkällä matkalla. Samalla se on harjoitus- ja testaustilaisuus syyskuussa Ruotsissa pidettävään Västeråsin 23 km:n kanaaliuintiin aikoville. lähtö on Keravanjoessa lähellä Tikkurilan keskustaa ja maali Vantaanjoessa Vanhankaupungin koskella. Kokoontuminen on lauantaiaamuna klo 10.00 maalialueella, Hämeentien päässä, Viikintien risteyksessä, josta kuljetus lähtöpaikalle. Osallistumismaksu 35 markkaa maksetaan kilpailupaikalla. Hintaan sisältyy kuljetus lähtöpaikalle, kartta uintireitistä uinnille mukaanotettavaksi, kuntojuoma yhdellä juottopaikalla, mahdollisten keskeyttäneiden kuljetus maali paikalle sekä sauna, jonka yhteydessä tapahtuu myös palkintojenjako. Kilpailijalla tulee olla voimassa oleva kilpailulisenssi. Kilpailussa noudatetaan 1986 hyväksymiä.

SUSl:n

räpyläuintivaliokunnan

keväällä

Avovesiuinnin lajikohtaisia kilpailumääräyksiä. Järjestämme uintilaudat niitä tarvitseville, jos ilmoitat siitä ajoissa. Jokainen perilleuinut saa suorituksestaan muistoksi kunniakirjan ja 1 5. 7. mennessä ilmoittautunut lisäksi halutessaan kaiverretun mitalin. IImoittautumisia ottaa vastaan ja tiedusteluihin vastaa: Pauli Pyysalo pk. 90-417 317 pt. 90-1825311 Runsasta osanottoa toivoo tiosukeltajat r.y.

Jens Kristianssen pk. 90-349 4288 pt. 90-1825 212 Suomen urheilusukeltajien liitto ja Par-

Aiemmat kilpailut katso lähemmin Urheilusukeltajat lehti 1 /85 ja 1/86.

Kun yhteislähtöjä järjestetään, tulisi vain huolehtia, ettei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa kilpasarjalaisille. Avovesiuinnin säännöt koskevat vain SM-arvoa tai SM -osakil pail u pistei tä ta voi ttelevia kilpailijoita. Seurat voivat anoa järjestämilleen uinneille SM- ja SM-osakilpailuarvoa Suomen urheilusukeltajien liiton räpyläuintivaliokunnalta.

VID EO FILMI RÄPYLÄ UINTI Nauha sisältää italialaisen räpyläuinnin opetus- ja esittelyfilmin sekä Pirkkolassa räpyläuinnin valmennustilaisuudessa 12. 4. hallikuvaukset veden alta ja päältä. Nauhan pituus on noin 40 min. ja hinta 250 mk-350 mk, riippuen kuinka monta kopiota teetetään. Toimitusaika on noin 2 viikkoa tilausajan päättymisestä lukien. Nauhaa voi tilata liiton toimistosta puh. 901582257. Tilaukset 15.6. 1986 mennessä.

RÄPYLÄUINTIVALIOKUNTA

SUKELTAJAN KÄSIV ALAISIN VIGIL 206

max valoteho 7000 cd paino 0,45 kg pituus 255 mm max halkaisija 0 58 mm väri: oranssi / musta alkaliparisto 3 x 1,5 V polttimo 4 V 0.85 A halogen ranneremmi - testattu 150 kertaa 20-50 m syvyydessä - HINTA 212 mk -

~ Rencotuote Oy

PL 146. Mestarintie 2G-22 06101 Porvoo 10 Puh. 915-148922 Telex 1777 RENCO SF

VAROITUS

PR300

PROFESSIONAL (Tauchen, No. 1, Jan. 1986) Saksalainen Tauchen lehti varoittaa kaikkia Atmos-Submarex regulaattorin omistajia valmistusviasta (rak. heikkoudesta) paineenalentajassa. Atmos-Submarex reg. omistajat tulisi tarkistuttaa regulaattorinsa maahantuojalla. Nykyinen maahantuoja tuntematon. Suoritettujen tarkastusten perusteella on myös maassamme olevissa paineenalentajissa havaittu huolestuttavissa määrin hiushalkeamia. Antakaapa tarkistuttaa välineenne ennen avovesikautta.

• • • • •

Vesitiivis 300 m saakka Lukittava nuppi Mineraalilasi Kelloon kuuluu 2 ranneketta Ainoastaan yhteen suuntaan kääntyvä muisti rengas

Kuhaseppä

B.STYRMA Puh. 694 3739

Olavin katu 1 001 00 Helsinki 10 Linja-autoaseman vieressä.

Lähetämme myös postiennakolla.

TAPAHTUMAKALENTERI KILPAILUT - Nuorten Suurkisat 4.-8. 6 Lahti - Avovesiuinnin SM 3 km 15.6 (ei 31. 5) - Ahvenisto-ralli on 14. 6 - Murenaralli on 28. 6 (ei 7. 6) - Helsingin piirin sukelluskalastus on 5. 7 Inkoossa - Sukelluskalastus SM 5.-6.7 ehkä - Tikkurila-Helsinki on 2. 8 - Räpyläuinnin MM Länsi-Berliinissä 5.-11. 8 - Hgin piirin kesätapahtuma Villingissä ~. -1 O. 8 - Sukellussuunnistus SM on 15.-17. 8 (el 8.-10. 8) - Sukellussuunnistus PM on 22.-24. 8 (ei 15.-17. 8) Tanskassa - Hanko Cup ja PM kalastus on 30. - 31. 8 Hangossa - Västeråsin kanaaliuinti (ehkä 6.-7. 9), ei tarkempaa tietoa - Kalakukko-ralli 1. 11. KOULUTUS - turvasukeltaja avovesi 7.-8. 6 - sukellusvanhin koulutusleiri 5.-6. 7 - ***kouluttajakurssi 6.-7. 9 I osa 8.-9. 11 II osa - luokkatarkastajapäivät 11. -12. 10 - sukellusvanhinkurssi 11. -12. 10 Savonlinna - vapaasukelluskouluttajakurssi 7.-8. 11 - sukellusvanhinkurssi 29.-30. 11 Turku - piiripäivät 27.-28. 9 MUUTA - johtokunta ja valiokunnat 30. - 31. 8 Kisakallio - syyspäivät ja vuosikokous 22. - 23. 11 Lahti

Uusi painekammio käyttövalmis Suomen nykyaikaisin ja suurin painekammio on asennettu Keskussotilassairaalaan Helsinkiin (Mannerheimintie 164 A). Kaasun koostumuksen tarkkailu- ja säätölaittein sekä kaksinkertaisella viestintäjärjestelmällä varustetun kaksiosaisen kammion yhteistilavuus on noin 18 m 3 maksimipaineen vastatessa noin 50 metrin vedensyvyyttä. Hoidon tehokkuutta kammiossa lisää oleellisesti sen sijainti suuren sairaalan palveluiden välittömässä yhteydessä. Käyttöhenkilöstön koulutus on aloitettu ja se jatkuu kesän kuluessa. Hätätapauksessa kammion käyttömahdollisuutta voi tiedustella KSS:n keskuksesta, puh. (90) 47451. Tarkemmat hälytysohjeet julkaistaan, kun riittävä määrä käyttöhenkilöstöä on saatu koulutettua. Suomen Sukelluslääkäriyhdistys ry:n tietojen mukaan Mika Pohjonen.

Kansi: Pekka Perätaio Vuoden kuva 85.

URHEILU

SUKELTAJA

2263

,2_2_6_6__________________ 22632 x 7 LlT SÄILlÖPAKETTI Kevytmetallisäiliöt venttiilein , pohjansuojin, telinein. Kaksi ulosottoa, varailma, Din· ja Int·liitäntä, kantokahva. 2265 1 x 12 LlT SÄILlÖPAKETTI Kevytmetallisäiliö venttiilein, pohjansuojin, telinein. Varailma. Din· ja Int·liitäntä.

Fabianinkatu 1300130 Helsinki Puh. 90-6121358

Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k. 921-391098 t. 921-694317 T oimitussih teeri Ilmoi tushankin ta: Leena Harkke Brita Ikävalko Peltolan tie 6 D Radiokatu 12 20720 Turku 00240 Helsinki k. 921-367948 (90) 1582257 Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoitteenmuutokset: Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31 Tekstit ilmo ilmestyy 14.09 10.10 No 4 06.09 12.11 12.12 5 30.10 Vuosi kerta 120:Oy Turun Sanomat Turku

Peter Dine, jOka on kuulu epätavallisista toimintakuvistaan, vangitsi tämän tilanteen Agfacolor XRS 1000 Professional -.filmHle. Vasta 1000 ASA:n herkkyys on tehnyt monet tavallisuudesta pOikkeavat kuvat mahdollisiksi. Vaikeissa valaistuksissa, nopeissa laukauksissa vapaalla kädellä. Pitkillä polttoväleillä. Normaaliin 100 ASA -fllmiin verrattuna XRS 1000 on 10 kertaa herkempää. mutta sen rae on vain 1.3 kertaa suurempi. Agfacolor XRS 1000 Professional ja Agfachrome 1000 RS Professional. N~ aidot 1000 ASA -filmit.

AGFA+

ol;s; jäljessä?

Kestävyys, keveys, ruostumattomuus ja monet muut tekijät ovat ominaisuuksia, jotka nykyaikainen teknologia on asettanut käyttämilleen materiaaleille. Yhä useammin on pisimmän korren vetänyt kevytmetalli. Samat perusominaisuudet kohdistuvat sukeltamisessa säiliöiden materiaaliin. Siksi niitä on myös tutkit1u tieteellisesti ja US Navyn toimesta käytännössä. Enää ei ole kysymys uskonasioista! Kevytmetallisäiliöiden kestävyys on todettu ylivoimaiseksi muihin säiliöihin verrattuna.

Ruoste ei niitä raiskaa eivätkä epäpuhtaudet ole kiusaamassa hengityslaitteen toimintaa. Sukella sinäkin nykyajassa ja tutustu tosiasioihin kevytmetallisäiiiöistä.

UrsukOy Teollisuuskatu 34, 20520 TURKU puh. 921-376700