Issuu

URHEILU

SUKELTAJA 07. 04. 1986

Jukka Uunila SUSL tänään Härvelihistoriaa Pelastautumisesta Biologista sukeltamista Turvakoulutuslinjalta Vedenalaiset huoneet Suurkisoista Suk.k. 1986 Sukeltamaan ulkomaille Suunto 50 vuotta Millä autolla kuljetaan A ustraaliasta Varteenotettava vaihtoehto Pelastuspal veI usta Nepto Sub 25 v. Päällikön vastuu

Kansi: Syvyyksien seikkailija Foto: R. Tötterström

Sivu 3

5 6 11 12 13 14 16 18 20 21 22 23 24 25

28 29

Arvoisa urheilusukellusväki SVUL on viime vuoden lopulla pidetyssä liittokokouksessaan määrittänyt periaateohjelmansa ja strategiansa tuleviksi vuosiksi. Niissä korostetaan mm. liikunnan monipuolisuuden merkitystä: "liikuntatoiminnan tulee tarjota kaikille halukkaille mahdollisuus liikunnan harrastamiseen elämän eri vaiheissa". Toisaalla periaateohjelmassa todetaan, että urheilun idea on käsitettävä ihmisen kasvun, kehittämisen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuudeksi. "Terveys ja toimintakykyisyys ovat sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin ja henkisen vireyden olennainen osa. Liikunnalla voidaan parantaa sekä fyysistä kuntoa että motorista taitavuutta. Hyvä kehonhallinta lisää itsetuntemusta". Urheilusukellus eri muodoissaan täyttää hyvin oman osansa liikuntakulttuurin kentässä. Urheilujärjestönä liitto on suhteellisen nuori, vasta parhaaseen tulosikään ehtinyt. Kehittyneellä toiminnallaan se on osoittautunut runsaan kymmenen vuoden SVUL-jäsenyytensä aikana tasavertaisuutensa muiden urheilumuotojen kanssa. Nyky-yhteiskunta asettaa urheilujärjestöille yhä kasvavia odotuksia. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti SVUL pyrkii niihin myös vastaamaan. "Lisääntyvän vapaa-ajan myötä ihmisten liikuntaharrastuskin on kasvanut. Vanhojen perinteisten la-

jien ohella mielenkiinto on suuntautunut entistä enemmän uusiin urheilumuotoihin. Pelkän kilpailun sijasta odotetaan harrastukselta myös muuta sisältöä elämään. Kunto- ja harrasteliikunnan merkitys on kasvanut koko ajan. UrheilusukeItajain Liiton toiminnassa yhdistyvät monet eri elementit; kilpailu yhä vaativammalla kansainvälisellä tasolla, kansallinen toiminta, vaativa koulutustehtävä, vapaa-ajan harrastustoiminta täysin ilman kilpailuIlisia tavoitteita, seuratoiminta ja perheliikunta. Useita vastauksia Iiikuntaharrastuksesta kiinnostuneiden odotuksiin. Urheilusukellus on hyvä osoitus harrastuksen yhdistämien ihmisten tiiviistä järjestötoiminnasta. Julkisuuden ja yleisön puute asettavat omat vaatimuksensa toiminnalle ja sen kehitämiselle. Toisaalta se on saattanut olla myös yhteistoimintaa tehostava ja yhdistävä voima. Suomen UrheilusukeItajain Liitto tarjoaa lajeineen ilmeisen monimuotoiset vapaa-ajan vietto mahdollisuudet. Siihen liittyy useita eri tekijitä, joiden perusteella on helppo ennustaa, että lajilla ja liitolla on tulevaisuudessa hyvät menestymisen ja kasvun mahdollisuudet. Toivotan juhlivalle liitolle onnea ja menestystä Jukka Uunila SVUL:n puheenjohtaja

HELSINGINKÄVIJÄT HUOMIOI

Helsingin Länsi-Pasilassa on uusi asuinvaihtoehto kaikille pääkaupunkivieraille: Laadukas hotelli, jossa kaikki edustaa korkeata tasoa. Paitsi hinnat. 252 huonetta ja tyylikäs sviitti. Mainiot ravintolapalvelut - 2 ravintolaa ja aulabaari - erittäin toimivat kokous- ja kabinettitilat, saunat, squashkentät ja monet muut mukavat asiat ovat nyt hotellivieraittemme käytössä. Ja kaikki keskellä uutta Helsinkiä. Monille kävijöillemme on varmasti merkitystä sillä, että miltei hotelli Pasilan vieressä sijaitsevat Messll- ja kongressikeskus (HECC), Jäähalli,

salas HDII!LS

MTV, YLE, Oikeustalo ja monet muut yksityiset ja kunnalliset yritykset ja laitokset. Ja iltalenkille voi lähteä vaikka viereiseen Keskuspuistoon. Kannattaa tutustua.

TERVETULOA!

VMIA

hdelli hutel

Maistraatinportti 3 00240 HELSINKI

1M 111': I .. SI ~ KI a.l11()~rl ·: LS

.:,;

'8' 90-142211 telex 12-5809 hotpa sf

lu,ranallDnal

HalelleHnaU.n8

SUSL tänään

30-vuotistervehdys sinulle sukeltaja!

Meillä on 18 piirissä 150 sukellusseuraa ja niissä jäseninä 7000 urheilusukeltajaa. Piiriorganisaatio on käynnistynyt ja valmistautuu kahden vuoden sisäänajoon. Tehtävänä on saada 1987 - 88 piirin sukellusjaoston ja alueen sukellusseurojen väliset yhteydet pelaamaan. Saada palvelut kuluttajille. Kaavamaiseksi muodostuneesta valiokunta-ajattelusta on siirrytty toiminnanhaara-ajatteluun. Joka piirissä (1) sukelletaan, (2) harrastetaan sukellusurheilulajeja ja järjestetään (3) nuorisotoimintaa. Tärhän toiminnallisen kolmijaon ulottaminen seurasta liiton toimistoon on käynnissä. Valiokuntia ja työryhmiä ylläpidetään, perustetaan ja lakkautetaan jäsenistön ilmaisemiin tarpeisiin perustuen ja riippuen siitä, onko toiminnan piiriin otetta valle alalle löydettävissä vetäjät. Mitään harrastetta ei tekohengitetä keinotekoisesti ellei se pysy hengissä luonnostaan. Turvallisuustoiminnan suuri merkitys alkoi nähtävästi hämärtyä joitakin vuosia sitten. Nyt on käynnistetty ja ajettu sisään uusi turvakoulutusjärjestelmä. Se on kiinteä osa sukelluskouluttajakoulutusta ja tarjoaa sukeltajalIe uuden oman erikoistumisalan. Uusi koulutuskokonaisuus on hahmoteltu oheisen kaaviollisen esityksen mukaiseksi. Sitä vielä tarkennetaan ja täydennetään esim. kurssien sisällön suhteen hyväksyttäväksi syyskokouksessa. Ohjelmamme on: Tarjoamme sukeltajille rr.onipuoliset itsensä kehittämisen mahdollisuudet ja harrastusalan valinnat. Kohotamme sukeltajien koulutustasoa, jotta halukkaat saavat VAPEPAn ja meriarkeologisen toiminnan edellyttämät valmiudet. Sitä viranomaisetkin meiltä odottavat. Otamme voimakkaasti huomioon vaihtelevan ja mielenkiintoisen, nousujohteisen koulutuksen vaatimukset noin 8-vuotiaasta Norpasta kolmen tähden sukeltajaan saakka. Kohotamme kouluttajiemme tasoa tehostamalla kurssitusta ja painottamalla kouluttaja koulutuksessa entistä enemmän sukellusturvallisuutta sekä opetusopillisten valmiuksien saavuttamista. Kaiken tämän mahdollistavat toimiva piiriorganisaatio ja koulutuspäällikön paikkaaminen vielä tänä vuonna. Olemme nyt hyvin tasapainossa ja valmiit puskemaan määrätietoisesti eteenpäin. Kale

Viisi vuotta sitten kirjoitin , että: "Jos liian moni odottaa muiden toimivan, kehityksemme pysähtyy". Seuramäärän 25 % ja niiden jäsenluvun 40 % kasvu kuluneiden viiden vuoden aikana kertovat, että harrastuksellamme on vetovoima::)., vaikka emme ole sitä järin aktiivisesti markkinoineetkaan. Nyt meillä on järjestössämme alueellinen porras: piirien sukellusjaostot. Liian moni ei ole odotellut, vaan toimii ja kehittää oman alueensa urheilusukelluspalveluja. Positiiviset tulokset ovat selvästi mitattavissa. Tämä kehitys turvaa myös valtakunnallisen liiton palvelujen parantamisen kentällä tuntuvalla ja näkyvällä tavalla. Tuonnoin joku arvosteli jäsenmäärän kasvattamista. Väitti, että sukeltaminen ei ole "jokamiehen harrastus". Mikäpä siinä - kyllä minulle riittää, että se on joka toisen miehen ja naisen harrastus. On täysin realistista ajatella, että meitä voisi olla tuonne sadantuhannen paikkeille ja vaikkapa ylikin. Tässä maassa riittää hyväkuntoisia ihmisiä, joilla on varaa hankkia sukelluskoulutus vaikkapa vain matkoja varten kirkkaisiin vesiin. Sukellus voi olla minkä tahansa muun lajin harrastajan sivuharrastus. Ei sen tarvitse olla ainoa harrastus. On luotava hyvä tunnelma. Meillä on tarjota monipuolinen koko perheen luontoharrastus. Ei hampaat irvessä sekuntien ja metrien tavoittelussa hikoillen - vaan leppoisasti rannoilla ja vesillä sekä vesissä liikkuen. Tarjotkaamme jo nyt sitä, mitä huomenna tullaan kysymään: rentouttavaa koko perheen liikunnan iloa. Kello- ja metriurheilijakin haluaa rentoutua. Miksi hän ei tekisi sitä meidän seuroissamme? Nyt raamit kestävät. Annetaan mennä täysillä eteenpäin. Parhaat kiitokset kaikille teille, jotka olette olleet mukana tässä työssä. Tulokset puhuvat puolestaan. Kale Rehnbäck

seaO!lest ",.,. Sea Quest'in monipuolisesta ja näyttävästä nostoliivisarjasta olemme vakiomallistoomme valinneet seuraavat takkiliivit: 1309 Open Water ilman telinettä. Takkiliivi jossa laiteliitäntä ja CO 2 patruuna, kestävä kaksoispussirakenne, tasku , letkun kiinnikkeet; sininen/harmaa. 1310 Open Water telineellä. Sama takkiliivi kuten edellä, varustettuna Sea Quest selkätelineellä.

* *

1311 Sea Vest II Tyylikäs musta·harmaa takkiliivi Sea Quest selkätelineellä. Laiteliitäntä, COz·patruuna. Kaksi tilavaa taskua, letkun kiinr.ikkeet. Istuvuuden säätömahdollisuus.

* *

1312 ADV 620 Takkiliivi laiteliitännällä ja CO 2 patruunalla. Kaksi tilavaa taskua, letkun kiinnikkeet , kantokahva. Istuvuuden säätömahdollisuus . Laivastonsininen/harmaa, ADV 620, joka edustaa Sea Quest 'in huippua, on erityisesti suunniteltu antamaan mahdollis imman tasapaino isen kellutuksen.

13 12

~arJtilimiw"v Fabianinkatu 13 00130 Helsinki Puh. 90·6121358

Härvelihistoriaa Härvelillä tarkoitetaan tässä sukellussuunnistusta varten kehitettyä laitetta missä on kompassi, matkamittari, ohjausevät, kirjoituslel'y, kynä, tarpeen mukaan valaistus ynnä muita hienouksia. Suomen härvelihistorian nolla vuosi on 1965. Silloin pidettiin Ruotsissa ensimmäiset pohjoismaiset sukellussuunnistuskisat, ja Peter-poika ja minä voitimme. Tämä vahvisti päätöstä kehittää sukellussuunnistuksen laitteita ja tekniikkaa, ja sitä olemme nyt yli 20 vuotta tehneet. Sukellussuunnistuksen kehitysvaiheita 60-luvun alussa sukeltajat kilpailivat vain kalastuksessa ja hallilajeissa. Liitossa kaivattiin lajia, jota harrastetaan laitesukeltajan varusteissa. Suomessa kehitettiin vieläkin voimasssa olevat tarkkuussuunnistuksen säännöt, ja vuonna 63 pidettiin ensimmäiset SM-kilpailut, voittajana kultaseppä Aimo Hammar. Suunnistuksella on pohjoismaissa vanhat perinteet, luultavasti Suomi oli ensimmäinen maa jossa sitä harrastettiin sukeltamalIa, Ruotsissa kehitettiin nopeuseli parisuunnistus joko 63 tai 64, ja 65 pidettiin Ruotsissa parisuunnistuksen PM-kisat. Suomi voitti tämän lajin vuosina 65, 67 ja 68, ja joukkuevoittokin tuli Suomeen. maatamme edustivat Rainer Ansalahti-Reijo Viiala ja Per Olov-Peter Jansson. Alkuvuosina oli osanotto vilkasta : jopa kolmisenkymmentä sukeltajaa. Myöskin laivaston sukeltajakurssin vetäjät osallistuivat. Huomattiin, että ranteessa olevan kompassin käyttö oli liian epätarkkaa, alettiin pitää sitä kaksin käsin, sitten lisättiin siihen kirjoituslevy, kahvat, pystyevät, lopulta matkamittari. Samalla kehittyi pienehkö ryhmä innokkaita suunnistajia, joiden taito nopeasti kasvoi, ja huonommin menestyvät alkoivat karsiutua pois, niin että osanottajamäärä väheni. Tulokset paranivat kunnes Peter vuonna 68 Siikajärvellä ensimmäisenä saavutti täydet pisteet, eli suuntavirhe kaikilla rasteilla oli alle metrin. Seuraavana vuonna Rainer teki PM -kisoissa saman tempun. Vuodesta 66 on sekä Suomessa että muissa pohjoismaissa järjestetty kahden päi vän kilpa ilut, ensin tarkkuus- , sitten parisuunnistus. Vasta sen jälkeen lev isi sukellussuunnistus CMASmaihin, mutta aivan erilaisilla säännöillä ja erilaisilla suunnistusvälineillä. Jopa sonaria käytettiin yhdessä vaiheessa, mutta siitä on luov~ttu. Samalla kuin härvclit kehittyivät oli jaettava kilpailijat kahteen sarjaan , marssikompassi - ja- härvelisarjaan . Vuonna 7 1 muutettiin pohjoismai sia sääntöjä vastaa vasti . Suomessa ja ko ei heti ottanut onni stua kseen, harrastajajoukko oli liian suppea, ja kaikki halusivat kilpa illa " Prollen" valmi stamilla härve le illä. Vasta 70-luvun lopulla tehtiin uu si y~ t ys, ja nyt ovat 6

X- ja K-Iuokat vakiintuneet niin meillä kuin muissa pohjoismaissa. PM-kisoissa on osanottajamäärä ollut parhaimmillaan n. 90, Suomessa n. 20. Ainoastaan meillä pidetään jokavuotiset yösuunnistukset, perinteisesti Ahvenistolla mutta kahtena viimeisenä vuonna m yös Pajulahdella. Yli 10 vuoden aikana olivat meidän jokavuotiset maajoukkuemiehemme Ansalahti - Viiala sekä Janssonit PM-kisojen suurimmat mitalinkerääjät. Ruotsin joukkueessa miehet vaihtuivat vuodesta toiseen, meikäläisten suurempi kokemus oli usein ratkaiseva. Mutta 70-luv un loppupuolella tilanne alkoi muuttua. Vanhat suomalaiset alkoivat väsähtää, Ruotsilla oli toistakymmentä nuorempaa huippu kaveria. Boris Aarnio- Kai Rosqvist lopettivat kilpailemisen, uusia kykyjä alkoi tulla vasta 80-luvulla. Tällä hetkellä Ruotsi kilpailee Tanskan kanssa ykkössijasta, Suomi Norjan kanssa pronssista. Mutta Suomi on nousemassa aallonpohjasta. Kilpailuvarusteista on väitelty jo 60-luvusta alkaen. Nykyisen "K" eli marssikompassiluokan kannattajat katsovat että vain "normaalit" sukellusvarusteet voidaan hyväksyä, "X" eli härveliluokan kannattajat taas että kaikkia varusteita pitää pyrkiä kehit-

Härveli malli 69, jota pienin muutoksin tehtiin n. 40 kpl, joita toimitettiin kaikkiin pohjoismaihin. Kuvassa näkyvästä prototyypistä puuttuvat kahvalo Liian helposti särkyvä lasinen syvyysmittari vaihdettiin kompassia kiertävään muoviletkuun. tämäänja että tämä tapahtuu parhaiten kilpailutoiminnan puitteissa. Niin on sitten riidelty siitä mikä on " normaali" räpylä, saako snorkeli olla vy6ssä, puukko pulloon teipattu, kelpaako paino vyö jossa ei ole painoja, täytyykö käyttää turvaliiviä ja jos, niin minkälaista. Ensimmäinen sukellussuunnistusrata valmistui Ahvenistolla, sen jälkeen on ollut ratoja Siikajärvellä, Aulangolla, Porvoon Tervalammella, Pellingissä, Emäsalossa, Helsingissä, Pajulahdella ja Hangossa. Vain Ahveniston, Pajulahden ja Emäsalon radat ovat pysyviä. Aktiivisimmat seurat ovat olleet Ahveniston Vesipedot melkein kaikki SM-kisat on pidetty Ahveniston radalla - sekä Porvoon Murena, johon Janssonitkin kuuluvat. Murena-ralli kuuluu jokavuotisiin

Yösuunnistajia Ahvenistolla, vasemmalta Reijo Viiala, Pekka Lindfors ja Matti Salonen kädessään keppihärveli malli "Jansson 68".

suunnistustapahtumiin. Helsingin Urheilusukeltajista on yleensä ollut kilpailijoita. ja nyt on Eeva ja Pekka Weckmanin aloitteesta perustettu Nastolan Sukellussuunnistajat. ensimmäinen suunnistukseen erikoistunut seura. Heidän radallaan Paj ulahdella on jo pidetty yhdet PM- ja yhdet SM-kisat sekä kaksi yösuunnistusta. Sukeltajan suunnistusvälineet Alussa oli marssikompassi. Mikä tahansa kompassi kelpaa vedessä. sillä rasia, jossa kompassiruusu pyörii. on täytetty nesteellä ja kestää hyvin painetta. Maan päällä - ja veneessä milloin ranta näkyy - suunnistetaan kiintopisteiden avulla. ja kompassia katsotaan vain silloin tällöin. Sukeltaessa meidän sameissa vesissämme ei kiintopisteistä ole hyötyä, ja kompassia pitää katsoa jatkuvasti. Jos kompassi on ranteessa. on sukellettava käsi koukussa, hidasta ja hankalaa. Kilpailuissa todettiin että suurin vaikeus on kompassin pitäminen vartalon eli uintisuunnan suuntaisena. Veneessä se on asennettu kölisuunnan mukaan, mutta mikä on sukeltajan "köli"? Ensimmäiset parannukset. Marssikompassi kiinnitettiin valkoiseen muovilevyyn joka palveli kirjoituslevynä ja pidettiin kaksin käsin kasvojen edessä. Tarkkuus parani, mutta käsivarret jarruttivat menoa, kun kompassia katsottiin ylhäältä. Virhe sadalla metrillä oli n. 5-10 m. luokkaa. Jos kompassi kiinnitettiin riittävän ison levyn takapäähän ja etukulmiin pantiin kahvat, oli uintiasento parempi ja käsivarret melkein suorina. Jos levyyn lisättiin yksi tai kaksi pystyevää parani suuntavakavuus, ja suuntavirhe oli enää muutama metri sadalla. Nyt aloin Peterin kanssa järkiperäisesti kehittää mahdollisimman tarkkoja sukeltajan suunnistusvälineitä eli härveleitä, ja siitä lähtien oli melkein joka kevät uusi malli kokeiltavana, ja kesämökillä harjoitusrata. Huomasimme, että sivutuulessa pintapoiju (sääntöjen vaatima) veti sukeltajan sivulle oikeasta suunnasta. Samoin vaikutti vinosti selässä oleva pullo. Oli sitäpaitsi mahdoton sanoa milloin härveli oli ehdottoman yhdensuuntainen kulkusuunnan kanssa. huolimatta melko suurista pystyevistä. Äärimmäinen esimerkki oli Ruotsin huippu-ui marin Sven-Olof Olanderin n.s. "ruumisarkku". miehen pituinen akryyli laatikko. päistä auki. Se oli hvvin tarkka. mutta käännöksissä aiva~ liian hidas. Koetimme kehittää järkevän kompromissin. laite jonka tarkkuus olisi noin metrin virhe sadalla, mutta pienikokoinen ja niin tukeva että se voitiin pakata sukelluskassiin ja käyttää esim. etsintätehtävissä. Rajoittavina olivat

marssikompassin pieni koko, karkea asteikko ja etäisyysmittarin puuttuminen. Huipputarkan härvelin syntyvaiheet. SUUNTO antoi apua. Selitin että sukeltaja. jota eivät aallot eikä tuuli häiritse. pystyy suunnistamaan paljon tarkemmin kuin veneilijä. Venekompassin Y jako ei meille riittänyt. ja suunto toimitti venekompasseja 1 jaolla vain meitä varten. Matkamittaria varten kokeilin erilaisten nauhureitten kierroslaskureita. ja kun sopiva oli löytynyt. auttoi SUUNTO taas tuomalla niitä maahan 50 kpl erissä. Monien kokeilujen jälkeen sain kunnon potkurin aikaan, lavat tein akryylistä ja puristin ne kuumina muotoonsa puumuotissa. Valmista matkamittaria tarkastettiin uimalla mitattua rataa edestakaisin vaihtelevalla nopeudella. Kitka vaikutti enemmän hitaalla vauhdilla. piti siis löytää sopiva kilpailuvauhti ja tarkistuksen jälkeen yrittää aina uida samaa vauhtia. Tarkkuus oli silloin +0.5 m sadalla metrillä. Suuntavirhettä tarkastettiin uimalla 100 m päässä olevaa jyrkkää rantaa kohti, missä vesirajalla oli valkoinen maaliläikkä. SUUNTO-kompassin 1 jakoa seuraten oli mahdollista uida noin O.Y tarkkuudella, mutta sitä varten piti rakentaa kaarevista peileistä suurentava tähysmoduuli, joka antoi suurennetun kuvan kompassilukemasta. Tästä huolimatta oli ajontaa enemmän kuin piti, kunnes ... Keksittiin ratkaiseva parannus: "'keppihärveli". Mikäli muistan oli idea Peterin. "Härveli" oli saatava kulkemaan ilman pienintäkään virhettä sukeltajan suunnassa, riippumatta pintapoijusta. tuulesta, vinosta pullopaketista tai epäsymmetrisestä otteesta. Lisättiin laatikkomalliseen kahvoista pidettävään härveliin eteentyöntyvä nokka. johon kiinnitettiin koukuIla päästään tai vutettu keppi (katso kuvaa). Sukeltaja ei enää koskenutkaan itse härveliin. vaan uitti sitä edessään kepin varassa. Ylätasoon kiinnitettiin kellukelevy ja alatasoon sen verran lyijyä että härveli oli nollapainoinen vedessä. Tämä paransi mvös matkamittarin toimintaa. koska' potkuriakseii oli aina vaakasuorassa. Nvt saavutettiin sukellussuunnistajan' "haamuraja". sekä sivuettä syvyyssuunnassa alle 1 m. virhe sadalla metrillä. Keppihärvelin \'oittokulku vuonna 68. Sen jälkeen kun Peter oli Siikajärvellä saavuttanut tarkkuuskilpailussa täYdet läksimme täynnä itselu~ttamusta Ruotsin Grissiehamniin avoimiin mestaruuskilpailuihin. Tarkkuudessa minä sain 39 pistettä mahdollista) ja Peter 38. eli selvä kaksois\oitto. Parisuunnistuksen VOItimme vaikeissa 0100

suhteissa ankarassa merenkäynnissä Grisslehamnin ulkopuolella. Sieltä sitten PM-kisoihin Tanskaan, missä taas VOItImme parisuunnistuksen. Voimakkaan merivirran takia vain 3 paria pääsi maaliin saakka. Seuraavana vuonna menestys jatkui; keppihärvelilIe (minulle ja Peterille) tuli SMkisoissa voitto sekä pari- että tarkPM-kisoissa kuussuunnistuksessa. toinen sija tarkkuudessa ja minulle henkilökohtainen mestaruus (molemmat lajit laskettuna yhteen). Tukholman kansainvälisissä kilpailuissa tuli kolmas sija parisuunnistuksessa. Härveli "malli Jansson 69" sarjatuotantoon. Olin varma että tällaisen näytön jälkeen kaikki kilpailijat haluaisivat keppihärveleitä. Mutta ei. Kaikki muut pysyivät kahvoista ohjattavissa härveleissä. Rakensin nyt n. 40 täsmälleen samanlaista härveliä, säädettävällä peilitähystyksellä, 1 jaon venekompassilla, matkamittarilla, irroitetta villa kahvoilla - ja mahdollisuudella vaihtoehtoisesti käyttää keppiohjausta. Härveli toimitettiin tukevassa pahvilaatikossa kaikkiin pohjoismaihin, osa niistä on vieläkin käytössä. Yksi on SUUNTO Ov:n ko~passimuseossa. yksi lahjoitettiin Fort Bovisandin sukelluskeskukseen Englantiin. Halukkaille toimitin matkamittarimodulin, tai pelkän kierroslaskurin tai potkurin. Tein yhteensä n. 100 potkuria. Suomessa käytännöllisesti katsoen kaikki härvelit ovat minun rakentamani, muissa pohjoismaissa huomattava osa. Seuraavina vuosina muutin vielä mallia useamman kerran. tehden muutaman kappaleen sarjoja jokaisesta. Uskon ettei niinä vuosina muualla maailmassa sen tarkempia sukeltajan suunnistuslaitteita löytynyt. Multa kehitys. meistä tietämättä, kulki muualla maailmassa toista linjaa ... Cl\1AS ja suunnistustorpedot. Idästä tuli 70-luvulla sukellussuunnistus CMAS:in kautta pohjoismaihin. En selosta tässä CMAS:in sääntöjä. mutta niiden ydin on se, että aina kilpaillaan täsmälleen samanlaisilla radoilla. joten eri kilpailuista saadaan vertailukelpoiset tulokset. Pohjoismaissa taas on yritetty elävöittää ratoja rantaviivan ja saarien ynnä karikkojen suomalla vaihteluIla. ja pituus on vaihdellut. CMAS:in kilpailujen ennätystavoittelu ja meidän mielestämme liian väljät säännöt johtivat tällaisiin ratkaisuihin: 1. Pullo otettiin selästä pois. pidettiin suorin käsivarsin edessä. 2. Pullon alle kiinnitettiin pystyevä. siihen matkamittari ja kompassi. 3. Pintapoiju tehtiin liukuvan pienoispikaveneen muotoon. naruna käytettiin n. 2 mm. paksua punottua nailonsiimaa. 0

Suunnistushärvelin kehitys kuvina 1. Tavallinen sukellus- tai marssikompassi kiinnitettynä valkoiseen levyyn. Suunto valmisti tällaisen sukeltajille. 2. Levyn koko kasvaa, käytetään kirjoitusalustana, uintilautana, varustetaan sormiurilla tai kah voilla. 3. Levy varustetaan pystyevillä ja kahvoilla, tavallisin malli: "laatikko ilman päitä", koko j opa 50 cm pitkä. 4. Ensimmäinen "keppihärveli", isommalla Suunto KJ2 kompassilla erikoistilauksesta r jaolla, syvyysmittarilla ja pystyevällä. 5. Keppihärveli j ousta valla vetolapilla j oka vaimensi äkillisiä liikkeitä, kaksoipeilitähystyksellä , suurernmilla ohjalla viifa pinnoilla ja matkamittarilla (polkuria ei piirretty). 6. Peililaitleen rakenne: muu!talnalla alemman peilin kulmaa voidaan kOl11passisuuntaa nähdä hahausta näkökulrnasla. Koverot peilit antavat suurennelun kuvan. niitä on kaksi, koska yksi peili antaa käännetyn "peilikuvan ".

9 /' / '

I I

'..

_, ; ....

i'-. - .(- __ ,~'l-_ t..i

,., ,'.,

.. , "

~." ~"--

).~ \ .. /' ' -

--~-~--~-----~~

- - ~~:--)

___. .,.:, :, ,_----------=-:-::------n

' ~',' ,>-c' ,

-- - - :"-'~~~' """-'.

,',/', '- :::- - "","

,'~

'~'----~

(

--.

7. Matkamittari: potkuri pyörii 3 kierrosta metriä kohti, laskuri näyttää tasaiset metri/uvut. Lavat on taivutettu akryylistä ja jigissä liimattu keskiöön. 8. Yhtenä kesänä oli härvefi tämän näköinen. Ohut (0,5 nl1n.) potkuriaksefi lepää ison pyörivän levyn reunalla, joka on päällystetty kumiffa. Kitkalla potkuriakseli pyörittää hitaasti levyä. Koeajon avulla rnitatulla matkaffa voidaan levy varustaa metriasteikolla. 9. Vain ki/pailukä.vttöön rakennettu keppihärreli akr}'.vlistä. A1ateriaalin ominaispaino on lähellä veden, joten yläreunaan liimatut ohuet kevytpuurimat tasapainottavat härvelin vedessä. Eteenpäin suippeneva malli nopeuttaa suunnan muutoksia. 10. lWahdollisimman tukevaksi rakennettu härreli, kompassi ja matkamittari kiinnitetty tukevaan muovifevyyn. joka on 15 cm halkaisijan viernäriputken pätkään. Ohjaus kepiffä. 11. Tavallisin torpeedomalli. Sukeltajan pää ja vartalo T'w'nO,?/1f.n ILH""U'tI~, alaspäin, Vaakaeviä tai takana, niitä ollenkaan. 12. Torpeedo malli "Jansson Kotnpassi r;:JII,//1ftlJnn r"rnOi?/1f..1 uZKarOSI2ss,a, samoin kahvat ja valaistus. kiinnitetään 9

4. Lyijypaino tehtiin yhtenä levynä, muotoiltiin vartalon mukaan selkäpuolelle, ja virtausvastuksen pienentämiseksi vedettiin painon päälle tiukat kumiset uimahousut. 5. Snorkkeli poistettiin tarpeettomana. 6. Puukkona käytettiin suutarinveitsen tapaista 2 mm paksua teräsvannetta ilman kahvaa, ja veitsi kiinnitettiin teipillä pulloon. 7. Maski muotoiltiin käyttäjän naaman mukaan ohuesta akryylista, ja niin litteäksi että silmäripset pyyhkivät sisäpintaa. 8. Sileäpintaista 3 mm. märkä pukua suihkutettiin silikonilla ennen veteen menoa - yli 14°C. vedessä yleensä vain housut päällä (parhaan uintiasennon saavuttamiseksi). 9. Luonnollisesti vain lasikuituräpyIät jalassa. 10. Paineilmapullon kokoa vähennettiin niin että se riitti n. 10 min. pikasukellukseen. Ajat CMAS:in n. 600 m. radoilla ovat 6-8 min. eli melkein puolet siitä mitä normaali varusteissa oleva sukeltaja kuluttaa. Ensimmäiset torpeedot Suomeen. Itäblokin maissa on yleensä yhteinen paja joka rakentaa kaikki tarpeelliset kilpailuvälineet. Ruotsissa jokainen rakentaa itse mitä ei kaupasta saa. Suomessa harvaa poikkeusta lukuunottamatta jokainen toivoo että Prolle taas rakentaa. Niinpä liittomme on viime vuosina myöntänyt torpeedojen rakentamista varten yhteensä 13.000,-, ja rahalla on syntynyt 5 kpl prototorpeedoa ja 4 kpl kehitetty malli, puolet niistä pulloineen reguineen. Torpeedot annetaan ansioituneiden suunnistajien tai seurojen käyttöön. Viimeinen malli tuntuu kaipaavan vain pieniä parannuksia, pullo työnnetään takaa lasikuitukoteloon, perään kompassimatkamittari- valaisinmoduuli joka pitää pullon paikallaan. Katkaisija on toisessa kahvassa, käsi-

varret ovat tuetut niin että torpeedoa voi ohjata yhdellä kädellä. Kompassimoduulin alle voi parisuunnistusta varten kiinnittää suuntalevyn karttatyötä varten. Minkälaista on sukeltaa suunnistustorpeedolla? Meidän (minun ja Peterin) torpeedomme ei ole suunniteltu vain CMAS:in kilpailuja varten, vaan myös etsintään ja yleiskäyttöön. Sen takia siinä on reilu 10 1 alupullo (ei häiritse kompassia), kompassi on suojattuna vahvan lasikuitukuoren sisällä, se on päältä ja alta virtaviivainen ja sileä, matkamittari on tarpeeton paitsi kilpailuissa, sentakia se voidaan erillisenä moduulina kiinnittää torpeedon päälle. Kaksi isoa R20 paristoa takaavat että valoa riittää koko sukelluksen ajaksi. Torpeedon kärjessä on kumisuojus vaimentamassa karilleajoa. Lyijyä kärjessä ja polyuretaanivaahtoa perässä antavat torpeedolle tasapainon vedessä, sukelluksen alussa se on lievästi ylipainoinen ja tyhjällä pullolla alipainoinen. Keskipisteen takana on siivet joilla "lentosuuntaa" säädetään. Siipien varassa on pintauintikin pelkkä ilo: nokka hieman pystyyn niin torpeedo liukuu pinnalla, sukeltaja voi pitää koko päänsä ilmassa ja hengittää ilman snorkkelia. Jos vain järkeä käyttäen soveltaa kilpailuissa kehitettyä tekniikkaa ja välineitä, saa sukeltaminen todella uuden ulottuvuuden. Sileäpintainen märkä puku on tietysti nopein, lyijypaino on valettava itse (kakkuvuokaan) melko isoksi levyksi, jota sitten muotoillaan vartalon mukaiseksi. Puukko kiinni ranteeseen niin se on torpeedon suojassa. On mukavaa mennä veteen ilman selässä olevaa pulloa, vedessä meno on hämmästyttävän vaivatonta ja nopeaa. Tällä on myös "tavalliselle" sukeltajalle tärkeää, sillä se merkitsee toiminta-ajan ja -matkan lisäystä. Kympin pullolla voi säästönopeudella uida kaksikin kilometriä.

Suunnistustorpedo malli 85. Kahvat ovat kotelon sisäpuolella, reuna pehmustettu, keskellä valaistu kupolikompassi ja syvyysmittari. Tarvittaessa lisätään alla oleva karttapöytä suunnanottokiekolle. 10 l pullo työnnetään ensiksi torpedoon, peraan kompassi ja valaistusmoduli, joka lukitsee pullon paikalleen. Regun letku tulee kompassin vierestä ulos. Erillinen matkamittari voidaan kiinnittää torpedon päälle. Tästä eteenpäin. Nastolan sukellussuunnistajat ovat alkaneet suunnitella suunnistushärveleitä, ja Pauli Pyysalo on jo rakentanut hyvin toimivan torpeedon ja saavuttanut sillä kilpailumenestystä. Allekirjoittanut aikoo kyllä edelleen rakentaa härveleitä ja halukkaille toimittaa tarpeellisia osia, mutta varmasti olisi eduksi että mahdollisimman moni kehittää uusia malleja, niinkuin Ruotsissa on tehty. Minulle on lasikuitutorpeedon tekeminen ja varustaminen kompassilla ynnä muilla laitteilla niin aikaa vievä puuha etten millään voi sukeltajilta ottaa vastaavaa hintaa, eikä voi myöskään odottaa että liitto maksaisi kaikkien suunnistajien varusteet. Siis , uusia rakentajia esille - neuvoja saa minulta. PROLLE

Turku, Oy Silja Line Ab, Käsityöläiskatu 4, puh. 921-652244, Silja Linen terminaali, Turun satama, puh. 921-652255. Abo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4, tel. 921-652244, Silja Lines terminai, Abo hamn, tel. 921-652255.

Pelastauturnisharjoittelu sukelluskerhon rutiiniksi • Kun vesillä hätä on suurin, niin apukin on usein kaukana. On itse tiedettävä mitä tehdään tai mitä on parasta jättää tekemättä. Omilla aluksillaan merellä on suurilla sisäjärvillä liikkuvat urheilusukeltajaporukat ovat monessa suhteessa tavallista huviveneilijää paremmassa asemassa. Varustuksen ja kokemuksen ansiosta selvitään monista sellaisista ankkurointiin ja aluksen vedenalaisiin osiin liittyvistä ongelmista, jotka muiden kohdalla voisivat helposti johtaa merihätään. Märkä- ja kuivapuvut käyvät myös pelastautumispuvuista. Eri asia on, mistä saadaan pelastautumisasut hädän hetkellä mukana oleville ei-sukeltajille. Paniikkia veden alla ja päällä Lamaannuttava paniikki on urheilusukeltajan pahimpia vihollisia. Sitä eliminoidaan perusteellisella koulutuksella ja jatkuvilla harjoituksilla. Siitä huolimatta vain harva sukeltaja voi väittää ettei koskaan olisi tuntenut ainakin hetkellistä puristavaa, järkevän ajattelun salpaavaa pelkoa veden alla seikkaillessaan. Samainen tila on viikatemiehen kaverina merihätätilanteissa. Kun ei tullut ajatelleeksi, että juuri meille voisi käydä huonosti niin ei tullut myöskään harjoiteltua kaikkein pahimman varalta. Konehuoneen roihutessa on myöhäistä alkaa opiskella sammuttimen käytötohjeita pullon kyljestä. Sama koskee hätäraketteja, soihtuja ja muita pyroteknisiä merkinantovälineitä. Väärin laukaistuina ne ovat hengen vaarallisia. Merihätäharjoitus rutiiniksi Hyvään merimiestapaan sisältyy varautuminen kaikkiin ennalta arvattaviin hätätilanteisiin. Hyvin toimivassa urheilusukeltajakerhossa harjaannutetaan kerhon jäsenistö myös tai tavaksi ja kurinalaiseksi venemiehistöksi. Jokisen on opeteltava käyttämään kaikkia aluksen sammutus- ja hengenpelastusvälineitä. Taitoa pidetään yllä säännöllisillä harjoituksilla. Käskysuhteet on oltava selvät yhtälailla huviveneissä kuin isommissakin aluksissa. Hyvä ja hyödyllinen tap~ on sisäl-

lyttää jonkinlainen merihätäharjoitus jokaiseen viikonloppusukellukseen. Kesäleirillä meriturvallisuudesta ja pelastautumisesta saa jo oman mielenkiintoisen ohjelmakokonaisuutensa. Kylmä vesi tappaa Kylmän veden vaikutukset tehdän sukeltajille tutuiksi jo peruskoulutuksessa, mutta harvempi on tullut ajatelleeksi tilannetta, että hyiseen veteen joudutaan ilman kuiva- tai märkäpukua. Yllättävässä haaksirikossa näin voi kuitenkin käydä. Vesi jäähdyttää kehon 25 kertaa ilmaa nopeammin. Virtaava vesi ja aallokko voivat lisätä lämmönhukan jopa 200-kertaiseksi tyyneen ilmaan verrattuna. Uiminen lisää entisestään lämmönhukkaa. Nolla-asteisessa vedessä tOlmmtaaikaa on parhaassakin tapauksessa vain muutama minuutti. Sen jälkeen taju ja lihastoiminta alkavat heiketä nopeasti. Veneeseen, pelastuslautalle tai luodolle kiipeäminen voi olla jo muutaman vedessäolominuutin jälkeen ylivoimaista. Kohmeisin sormin ei pysty pitämään kiinni naruista tai pelastusrenkaasta. Kylmältä voi sujautua Kylmältä voi suojautua noudattamalla periaatetta: parhaat päälle ja niitäkin monta kerrosta. Useat vaate kerrat toimivat märkäpuvun tapaan ja hidastavat lämmön haihtumista. Kehon lämmöstä haihtuu 30 prosenttia pään ja niskan kautta, joten pään suojaaminen on erittäin tärkeätä. On parempi vaihtoehto pysytellä vielä mahdollisesti kelluvan veneen varassa tai päällä kuin lähte.ä uimaan paniikissa kaukana häämöttävälle

rannalle. Jos veden varaan on joutunut useampia ihmisiä, niin on heti kietouduttava toisiinsa, kädet kaulalle, jalat lomittain ja kasvot vastakkain. Ryhmäkellunnasta on ruumiinlämmön haihtumisen hidastumisen lisäksi psyykkistä hyötyä. Lapset voidaan pitää ryhmän keskellä, ja pelastusliivien voi antaa kääntyä selkäpuolelle jos ne ovat tiellä. Tätä hengissäpysymistapaa voi harjoitella jo seuraavalla hi:lllivuorolla. Mukaan pelastuspalveluun Harrastuksen luonteen vuoksi jokaisella urheilusukeltajaporukalla tulisi olla luonnostaan hyvät yhteydenpitovälineet ja selkeä kuva rannikon ja muiden vesialueiden pelastusjärjestelmästä. Kun tähän yhdistetään hyvä alueen tuntemus ja vesilläliikkumistaito, elementin tuntemus vähän pintaa syvemmältä, ensiaputaito ja turvallisuuskoulutus, niin kysessä on samalla oivallinen pelastusyksikkö. Osallistuminen vapaaehtoiseen pelastuspalveluun tuo oman vireensä sukelluskerhon toimintaan. Siihen kuulumisen varjolla tulee trimmatuksi kaikkia niitä veneilyyn ja vesilläliikkumiseen liittyviä taitoja, joista on hyötyä myös itse varsinaisessa harrastuksessa. Pertti Rönkkö, Surres ry II

Biologista sukellusta Memphremagogilla Ei tarvitse pitkään kuunnella montrealilaista sukeltajaa, kun jo huomaa, että tämän kylmän talven Kanadan asukin mieluisimmat sukelluskohteet ovat lämpimissä vesissä subtropiikissa tai tropiikissa. Halvat Floridan matkat houkuttelevat talven anemoittamaa sukeltajaa ja tuossa turismin turmelemassa auringonottopaikassa paras anti luultavasti onkin veden alla. Suosituimmat kohteet lienevät Floridan niemimaan kärjestä etelään sijaitsevat Key West- saaret. Lämpimämpää vettä kaipasin itsekin kun kesäkuun alkupäivinä tein ensimmäisen sukellukseni Memphremagog-järvellä. Tämä järvi on 40 km pitkä allas Green Mountains -vuorijonojen välissä. Sen metsäiset vuorenrinteet ja rannat ovat suhteellisen tiheästi kesämökkiläisten miehittämät ja myös 2 kaupunkia sijaitsee sen rannalla. Toinen kaupungeista, New Port, on Yhdysvaltojen puolella ja toinen, Magog, Kanadassa Quebecin osavaltiossa. Sukeltaja voi käydä ostamassa halvat lämmikkeet USA:n puolella alkoholin hinnan ollessa alhaisempi Ronnie boyn ihmemaassa ja

nauttia sukelluksesta järven puhtaammassa, Kanadan puoleisessa päässä. Tosin kanadalaistenkaan ympäristöstä huolehtiminen ei ole aina edes vertailukelpoinen esim. suomalaisen ympäristöstä huolehtimisen kanssa, mutta joskus se yllättää positiivisesti. Memphremagogin rannalla sijaitsee myös montrealilaisen Mc Gill yliopiston limnologinen tutkimusasema, josta käsin alan opiskelijat ja tutkijat

tutustuvat järven ekologiaan ja vesitalouteen. Suuri osa näytteistä kerätään sukeltamalla, ja eläimien ja kasvien kanssa kun pelataan, ei ole tarvis mennä 5 - 6 metriä syvemmälle. Eläinten ja kasvien levittäytymissyvyyden suhteen tämä järvi muistuttaa kovasti kotoista Itämertamme. Pulloja asemalla täyttää asemanhoitaja teknikkonsa kera ja työteliään näytteiden keruu päivän jälkeen kompressorin

SUUNNON SUKELLUSINSTRUMENTEILLA ONNISTUNUT SUKELLUS SUKElLUSKOMPASSIT: o , ~;.

;

,11

I "" j"

tIAl"! ~ ' bI " . . :

SK-4

'n'•

..:~

... ' ...

SK-5

"'?"" ~t;=

1"'

,-:.

,,-'; ',"

.-.......

.... t ,,' ' 90

," :~"

,,'

;1. "\'".1 '

:.1

PAINEMITIARIT:

I , .' ;I

llo

' ~; '"

?'> / 1

SM-20

SK-80

SK-6

SYVYYSMITIARIT:

COMBD-KONSOLlT:

5 U TO 02920 ESPOO

puh, (90) 847 033

COMBO-1

Myynti: URSUK OY, Teollisuuskatu 34, 20520 TURKU puh. (921) 376 700

papatus saattaa uneen asemalla yöpyjät. Täyttö kestää usein jopa aamukahteen. Vielä kesäkuun toisella viikollakin tämä pitkänomainen järvi on märkäpukuiselle sukeltajalIe epämiellyttävän kylmä, lämpötila siinä plus yhdeksän tienoilla. Viime kesänä juhannushelteet lämmittivät veden tehokkaasti ja heinäkuun alkuun mennessä olivat huput ja puvun yläosat tarpeettomia. Kasvillisuus suojaisissa lahdissa muodosti todellisen viidakon ja jopa 4 metrin mittaiset ahvenvidat ja vesikuuset olivat kuin liaanit sukeltajaan takertuneina. Suoranaista fyysistä haittaa ei sen sijaan ollut kaloista, mutta sangen aggressiivisia ne alkukesällä olivat. "Rock bass" -niminen (kömpelö suomalainen käännös 'kallioahven') kalalaji varsinkin oli kunnostautunut näytteiden kerääjien pelottelussa. Uhkaileva käyttäytyminen ei tietenkään sinänsä haa vaa tee, mutta kovin kiusalliseksi koin kalan lähentelevän käyttäytymisen, alituisen seuraamisen ja alaleuan eteenpäin työntyvän hammasrivin. Turvallisuuden tunnettani ei myöskään palauttanut varoitus, että se saattaa nähdä oma kuvansa heijastuvan maskista ja juuri tämä oli erään kerran laukaissut puolustautumiskäyttäytymisen ja kala oli tullut maskista sisään. Kaikesta tästä kauhistuneena valmistin ns. pelotuskepin, joka oli n. 60 senttinen oksanpala kiinnitettynä narulenkillä ranteeseeni. Kokeiltujani eri väreja, oli selvää, että punainen väri houkutteli ja kiinnosti köriläitä ja neonvihreällä oli kaikkein luotaantyöntävin vaikutus. Neonvihreää keppiä kalan suuntaan huiskauttamalla onnistuin pitämään tarpeellista välimatkaa ja tunsin oloni turvalliseksi. Alkukesän ja kevään suosituin ruokalaji asemalla elävien sukeltajien keskuudessa oli 'sukeltajan chili' eli tosi tuliseksi maustettu chili con carne-mukaelma. Runsas chili-pippurin käyttö saa posket jälleen hehkumaan ja verenkierron vilkastumaan, kokeilkaa.

Turvakoulutuslinja toimii SUKELLUSVANHINKURSSI 2 Sukellusvanhimpien koulutus jatkuu. Kurssi nro 2 toteutettiin Polarsukellus Oy:n koulutustiloissa Suomenojalla. Tällä kertaa osallistujia oli 13 kymmenestä eri seurasta. Mitä miehiä nämä sukellusvanhimmat sitten ovat

seura/sukellusjaos Ilpo Piirainen Kainuun Urheilusukeltajat Timo Sundgren Sammakot/Jyväskylä Jukka Kiiskilä Sammakot/Jyväskylä Hannu Konttinen Kansallispankin Sukeltajat Koulutustoiminta on tuloksellista

Lyhyesti sanottuna sukellusvanhimpien koulutus tähtää turvallisten sukellusedellytysten luomiseen seurassa. Kriisitilanteita varten sukellusvanhimmille annetaan tilannejohtamiskoulutusta, jolloin edellytykset tilanteen päättymisestä mahdollisimman myönteiseen lopputulokseen paranevat. Sukellusvanhinkurssi nro 2 opetusohjelma oli seuraavanlainen: - johtamistaito - urheilusukeltajaa koskeva lainsäädäntö - yhteistoiminta - sukellustaulukot - sukellusonnettomuudet - sukellussuunnitelma - sukelluskäytännön ohjeet - urheilusukelluksen turvallisuusohjeet - viesti- ja hälytystoiminta Kouluttajina toimivat seuraavat henkilöt: Jarkko Raninen johtamistaito Leif Thoren sukellustaulukot Jouko Askola sukelluskäytäntö Urheilusukeltajain liiton hyväksymät uudet sukellusvanhimmat: Esa Nieminen Hyvinkään Urheilusukeltajat Harry Lindholm PSK Kupla Edvin Malmsten Urheilusukeltajat Ilari Vilmari Saimaan Norpat Egil Österholm Partiosukeltajat Petri Lindgren Partiosukeltajat Harri Köykkälä Hyvinkään Urheilusukeltajat Kalevi Flinck Helsingin palolaitoksen Urheilusukeltajat Raine Luukkonen HYKS/ U rheilu-

Kurssien ryhmätöiden tuloksena olemme saaneet paljon hyvää lähdemateriaalia. Esimerkiksi meille on kertynyt paljon tietoa sukeltajien sekä sukellusvanhimpien motivaatiotekijöistä. Tunnemme myös paljon tekijöitä, jotka aiheuttavat ristiriitatilanteita sukellusretkillä ja näihin liittyviä epämiellyttäviä asenteita. Tiedämme syitä, joista johtuu sukeltajan vastuuton toiminta sukellustilanteessa. Entä aina sukellusretkillä vahvasti humaltuva henkilö, kuinka toimimme oikein hänen ja muun ryhmän välisessä ristiriitatilanteessa. Materiaalia työstetään. Tavoitteena on kirjoittaa hyvä sukellusvanhimman käsikirja. Tähän antaa mahdollisuuden sukellusvanhinkursseilla syntyvä materiaali, jonka avulla opimme ymmärtämään ja ennakoimaan paremmin sukellusretkillä syntyviä ongelmia. Sukellusvanhimmille järjestetään kesällä 1986 viikonloppuleiri Suomenlahdella. Järjestelytyöt leirin toteuttamiseksi aloitetaan välittömästi. Tarkemmin tästä vapaamuotoisesta jatkokoulutustilaisuudesta sukellusvanhimmille lähetettävässä tiedotteessa. Turvallisuustyöryhmän korjaus U rheilusukeltaja 4/ 85 olleeseen artikkeliin Sukellusvanhinkurssi Villingissä. Sukellusvanhinkurssin suorittaneiden luettelosta on jäänyt pois nimi Hannu Koskinen/ U rheilusukeltajat. Terveisiä Hannulle. Koulutus- ja turvallisuusvaliokunta Turvallisuustyöryhmä

MR 12 111

2124 MR 12111

Luokkansa tunnetuimpia ja myydyimpiä hengitysventtiilejä koko maailmassa. MR-sarjaa ol i ensimmäinen US Navy:n käyttöö n hyväksytty yksiletkuinen regulaattor i. Max. virtauskapas iteetti 1500 lit /min . hengitysvastus 3 mm Hg .

Fabianinkatu 1300130 Helsinki Puh. 90-6121358

Vedenalaiset huoneet

Saatuamme tukialuksemme Ragnin rakennettua kutakuinkin valmiiksi meillä oli jälleen aikaa keskittyä elämän päätarkoitukseen - sukeltamiseen. Olen aina ollut kiinnostunut vedenalaisten näkymien tallentamisesta ja kun tänne Tampereelle on siunaantunut sukeltava TV-nero Esko Jokinen, olen myös päässyt kokeilemaan vedenalaista TV -kalustoa käytännössä. Eskon valmistama mustavalkoinen, vedenalainen TV -järjestelmä on varsin käyttökelpoinen ja olemme saaneet sillä laadukkaita kuvanauhoja hylyistä (mm. Vellamosta ja Hindenburgista), Haverin kaivoksesta ja muistakin kohteista. Jostain syystä asenteeni "videoihin" (=kotivideot) on ollut alusta lähtien varsin kielteinen ja olen joskus leikilläni kutsunut niitä "ihmiskunnan lopulliseksi rappioksi" (joku tosin väitti asenteeni johtuvan siitä, että "sää et pysy enää mukana pappa"). Tästä ennakkoluuloisesta asenteestani johtuen en myöskään hankkinut tietoja videotekniikasta ja kun sitten näin sattumalta pätkän yksiputkikameralla otettua värillistä VHS-nauhaa ajattelin, että kunnollista värikuvaa veden alta ei ainakaan videolla saa aikaan. 1983 syksyllä näin kuitenkin sattumalta eräällä tuttavallani isokokoisen värivideokameran. Hän kertoi kameran olevan ammattikäyttöön rakennettu 3-putki kamera (JVC 2700 KY), joka täytti myös Yleisradion kuvan laadun suhteen asettamat normit. Kiinnostukseni heräsi nähtyäni miten erinomaisen selvän ja kirkkaan kuvan kamera sai aikaan varsin vaatimattomassakin valaistuksessa (jopa kynttilän valossa). Olin myyty mies: voisiko kameran koteloida vedenalaiseen käyttöön? Kameran omistaja Kimmo Haaramäki oli valmis kokeilemaan, vaikka kameran hinta (n. 100 000 mk!) vähän hirvittikin. Minulle puolestani on ollut tyypillistä antautua etukäteen harkitsematta täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella erilaisiin yrityksiin. Päätimme siis koteloida kameran. Tässä puuhassa meille oli tavattomasti etua siitä, että olimme jo vuosia valmistaneet useita vedenalaisia valaisimia. Perusratkaisut olivatkin varsin helppoja: Hankin Pietarsaaresta 250 mm halkaisijaltaan olevan haponkestävästä teräksestä valmistetun 730 mm pitkän putken johon hitsautin laipat. Sen jälkeen tarvittiin taas "tuttua sorvaria" (Hannu Laine) joka sorvasi laipat O-renkaan urat, päätylevyt, uuden tähtäinmonitorin kiinnityksen ym. ym. Läpivientejä arvioimme tarvitsevamme ' vain kaksi: ns. 14

valkotason säädön (white balans) ja virtakytkimen. Etäisyyssäädön kytkin katsottiin tarpeettomaksi, koska veden alla käytettävä laajakulmaoptiikka olisi tarkka aivan lähietäisyydeltä äärettömään asti. Muutkin kameran säädöt ajateltiin voitavan asettaa valmiiksi ennen kameran sulkemista koteloonsa. Läpiviennit toteutimme valaisimistamme tutuilla magneettikytkimillä. Yksipuolinen (pinnalta sukeltajalle) puheyhteys toteutettiin ajamalla radiopuhelimen (LA) moduloitu kantoaalto videokaapelin kautta kamerakotelossa olevaan vastaanottimeen. Video- ja valo kaapelit päällystettiin kelluvalla muoviköydellä. Tästä huolimatta niistä tuli jonkinverran vettä raskaampia. Kaapeleiden vedenpitävät läpiviennit olivat myös melkoinen ongelma, mutta Ora Pataharjun lähe\tämän ranskalaisen tehtaan luettelosta saimme hyvän mallin ja "tuttu sorvari" tai koi liittimet esiin messingistä. Samaa periaatetta käytimme myös puhelimen kuulokkeen liitännöissä. Tarvittava valoteho arvioitiin noin 2000 W:ksi ja tästä syystä akkujen käyttö valojen voimanlähteenä ei tullut kysymykseen. Samoin matalajännite olisi vaatinut liian suuren kaapelin poikkipinta-alan, joten päädyimme 220 voltin jännitteeseen ja 2 x 1 112 mm 2 kaapeliin. Katsoimme, että vaaraa korkeasta jännitteestä ei olisi, jos käyttäisimme aina virtalähteenä generaattoria eikä verkkovirtaa. Ensimmäiset valoversiot (4x 500 W GE täysumpio ja haponkestävästä teräksestä tehdyt kuoret) olivat liian raskaat ja polttimoiden aiheuttama lämpö kuumensi koteloiden päällä olevan

Timo Vikman

TV-kameran kotelo. Valot on kiinnitetty kamerakoteloon. Niitä voidaan kuljettaa myös erikseen, jolloin kuvauskohteen valaiseminen yläpuolelta tai sivulta on mahdollista (Kuva Tapani Jantunen) akryylimuovin niin, että se alkoi muuttaa muotoaan. Seuraavassa versiossa päädyimme käyttämään valoja elokuvauksessa käytettäviä pienikokoisia halogeenipolttimoita, itsetehtyjä heijastimia, alumiinikuoria ja karkaistusta lasista (6 mm) valmistettuja kansia. Kokeilemalla saimme selville, että vaikka karkaistut lasit kestivätkin polttimoiden aiheuttaman kovan kuumuuden, niin heijastimet mustuivat kun käytimme 1200 W:n polttimoita. Totesimme, että aivan . riittävä valoteho saavutetaan4x350 W polttimoilla (siis yhteensä 1400 W:n teholla). Kerrottuna kotelon ja valaisimien rakentaminen tuntuu varsin yksinkertaiselta, mutta meiltä meni siihen kaikkine kokeiluineen ja tunaroimisineen koko talvi 1983-84. Samanaikaisesti kotelon rakentamisen kanssa yritin miettiä, mihin tarkoitukseen mahdollisesti saatavaa vedenalaista kuvanauhaa voitaisiin käyttää. Suunnittelin aluksi jonkinlaista dokumenttielokuvaa, jostain "helposta" hylystä. Täksi hylyksi valitsin Park Victoryn, koska vesi Utö:ssä on varsin kirkasta eikä Parkin kohdalla liian syvää ja koska arvelin hylyn uppoamishistorian kiinnostavan katsojia. Tunsin entuudestaan Yleisradiossa työskentelevän tiedotustoimittaja Eila Karhun ja koska kameran signaalilaatu kelpasi televisioon, ajattelin pyytää Eilaa tekemään

käsikirjoitusehdotuksen Park Wictoryn tarinasta. Eila innostui ja laati käsikirjoitusluonnoksen TV -2:11e. Suunnitteluporras olisikin hyväksynyt ehdotuksen, mutta edesmennyt ohjelmapäällikkö Olli Hämäläinen oli sitä mieltä, että "taas yksi sukellusporukka, joka yrittää maksattaa Yleisradiolla kustannuksensa. Eivät ne mitään kunnollista kuvaa veden alta saa". Yritys saada hankkeille yleisempää merkitystä näytti kuivu van kokoon. Eila on kuitenkin sitkeä tyttö. Hän otti yhteyttä Lasten- ja nuorten ohjelmien toimitukseen, jossa ohjelmaehdotus hyväksyttiin. Eila kirjoitti käsikirjoituksen lapsille ja nuorille tarkoitettuun 3-osaiseen ohjelmaan (3 x 17 min), joka sai työnimekseen "Retki saaristomerellä". Materiaalia käsikirjoitukseensa Eila sai oltuaan avomiehensä Hannu Soinisen ja poikansa Velimatin kanssa mukana eräällä sukellusmatkalla Utö:n ja Jurrnon saarille. Tarina kertookin kahden sukeltajan (Pekka Mattila ja minä), pintamiehen (Hannu Soininen) ja kahden lapsen (Veli-Matin ja tyttäreni Marjan) retkestä sukeltamaan Park Victorylle. Teimme Yleisradion kanssa sopimuksen, jossa ohjelman vedenalaisten osien kuvaaminen kuului meille ja veden yläpuolisten osien kuvaaminen puolestaan Yleisradion filmiryhmille. Meidän osuuteemme kuului myös kuljettaa ja järjestää täysihoito filmiryhmälle. Yleisradio sitoutui myös antamaan käyttöömme 3/4 tuuman kuvanauhaa käyttävän korkeatasoisen High Band-kuvanauhoittimen. Tällä välin olimme jo saaneet aikaan ensimmäisen kuvanauhan pätkän Haverin avolouhoksesta jään alta. Jälki oli parempaa kuin odotinkaan. Kameran korkealuokkainen zoom-optiikka (l0-180 mm) osoittautui kuitenkin alapäästäänkin liian pitkäpolttoväliseksi ts. kuvakulma oli liian kapea. Ongelma oli siis sama kuin missä tahansa vedenalaisessa kuvaamisessa: jos kamerassa ei ole tarpeeksi laajakulmaista optiikkaa joudut menemään kohteesta liian kauaksi saadaksesi sen kokonaan mahtumaan kuvaan ja tämä suuri etäisyys taas hävittää veden sameuden takia kuvan sävyt tai peräti koko kohteen. Kaupoista oli kyllä saatavissa lyhytpolttovälisiä valvontakameroiden optiikoita, mutta ne osoittautuivat laadultaan varsin heikoiksi, eikä niissä ollut automaattisesti valaistuksen mukaan säätyvää moottoriaukkoa. Ensimmäiset kuvausyritykset Parkilla teimme kuitenkin näillä optiikoilla. Vaikka kuvan laatu ei vielä tyydyttänytkään saimme kuitenkin paljon hyviä kokemuksia. Koska lainakameraa tarvlttnn usein muissakin tehtävissä, tpäätimme

hankkia ohjelman tuotolla itsellemme vastaavanlaisen kameran. Kävikin niin onnellisesti, että täsmälleen samanlainen kameran runko oli myytävänä Hedoy Oy:llä Helsingissä ja koska tämän kameratyypin valmistaminen oli lopetettu, Hedoy myi sen meille "asevelihintaan". Samasta syystä saimme halvalla korkealaatuisen zoom-optiikan (9-118 mm) suoraan Saksasta. Tähän optiikkaan oli saatavissa myös laajakulmalisäke, joka lyhensi optiikan "alapään" 4 milliin. Tämä optiikka oli kuin tehty meidän tarkoitukseemme ja kuvan laatu todella erinomaista. Vaikeudet eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Etukäteen osasimme jo odottaa sääesteiden ja veden sameuden vaikeuttavan kuvaamista ja niinpä monena viikonloppuna vain odottelimme Utön laiturissa tuulen asettumista. Veden alla mukana olevan kuvausryhmän ,koko aiheutti myös odottamattomia ongelmia. Alunperin suunnittelimme ottavamme mukaan 5-6 sukeltajaa: kuvaajan, kaksi "mallia", kaapelinhoitajan ja kuvaajan "henkivartijan" (sekä valojen hoitajan siinä tapauksessa, että valot pidettäisiin irrallaan kamerasta). Näin suurta ryhmää tuntui olevan vaikeata saada kokoon ainakaan siten, että siihen kuuluvat sukeltajat olisivat olleet eri kerroilla samoja (aina oli jollakin "Agneta-tädin" nimipäivä tai muuta sellaista), joka oli edellytys kitkattomalle yhteistoiminnalle veden alla. Lopulta päädyimmekin vain kolmen sukeltajan ryhmään: kuvaajaan, kaapelinhoitajaan ja "malliin". Matalissa ja helpoissa kohteissa saatoimme jättää myös kaapelinhoitajan pois ja kuvasimmepa kerran ParkilIakin Pekan kanssa kahdestaan. Tämä kokoonpano toimi varsin hyvin ja saimmekin yli kaksi tuntia

Kotelo ilman valoja. Kotelon takakannessa näkyy puhelimen kuulokkeen ja videokaapelin liitännät. Pyöreän akryylilevyn takana on tähtäinmonitori. (Kuva Tapani Jantunen) erinomaista kuvanauhaa Parkista, AIfredista ja vähän muualtakin ennen heinäkuuta, jolloin Yleisradion kuvausryhmä saapui Ragnille. Yleisradion kuvausryhmä viipyi veneellämme viikon ja sai kuvattua kaiken vedenpäällisen aineiston. Kuvausryhmän lisäksi Ragnilla oli tuon viikon aikana "näyttelijät", ohjaaja, kuvaus sihteeri ja sukeltajat: yhteensä yhdeksän ihmistä. Viikko oli todella rasittava! Ahtaudesta ja suuresta työmäärästä huolimatta pärjäsimme keskenämme hyvin, sillä Yleisradion väki paiskoi töitä kärsivällisesti ja sitkeästi meidän alan harrastelijoiden kanssa. Kun kuvausruljanssi oli ohi, huokasimme helpotuksesta ja jätimme Ragnin muutamaksi viikoksi rauhaan. Vaikka raakamateriaali olikin nyt kasassa, ohjelma ei suinkaan ollut vielä valmis. "Matsku" täytyi vielä käsitellä moneen kertaan ennenkuin siitä syntyi elokuva. Vedenalaisen osuuden leikkauksen teimme Eilan kanssa ja lopulliseen versioon tuli yhteensä vain kymmenen minuuttia vedenalaista kuvaa. Veden yläpuolelta otetun filmimateriaalin leikkasi ammattileikkaaja Eilan kanssa ja lopputulos oli minusta varsin hyvä. Leikkaaja keksi tarinalle lopullisen nimenkin: "Vedenalaiset huoneet". Tarina tulee ulos televisiosta keväällä tai syksyllä 1985 Kasmasiininimisessä nuorten ohjelmassa. Ensi kesäksi olemme hahmotelleet sukellusaiheista lyhytelokuvaa, mutta se onkin jo kolmas juttu .... 15

Leiri

Sukellussuunnistus

4.6. klo 14.00 klo 15.00 klo 16.30 klo 17.30 klc 19.00 klo 21.00

leiriläisten tulo ja majoittuminen kisäinfo tutustuminen kisapaikkoihin päivällinen avajaiset Lahdessa iltapala

4.6. klo 14.00 joukkueiden tulo ja majoittuminen klo 15.00 kisainfo klo 16.30 päivällinen klo 17.00 tutustuminen kisapaikkoihin klo 19. 00 Avajaiset klo 21.00 iltapala

5.6. klo 8.00 klo 9.00 klo 11.30 klo 13.00 klo 17.00 klo 18.30 klo 21.00

herätys ja aamupala tutustuminen uppopalloon lounas sukellussuunnistusta päivällinen seurataan yu:n Grand Prix kisoja iltapala

5.6. klo 8.00 klo 10.00 klo 11.00 klo 13.00 klo 17.00 klo 18.30 klo 21.00

6.6. klo 8.00 klo 9.00 klo 11.30 klo 13.00 klo 15.00 klo 17.00 klo 20.00 klo 21.00

herätys ja aamupala uintiharjoituksia (uinti merkit) lounas ensiapuharjoitukset merimiesharjoituksia (merkki) päivällinen Kisa-disco Lahdessa iltapala

7.6. klo 8.00 klo 9.00 klo 11.30 klo 13.00 klo 16.30 klo 18.00 iltapala

herätys ja aamupala etsintäohjelmaa lounas etsintäohjelmaa ja uintia päivällinen iltanuotio ja yösukellusuinti

8.6. klo 8.00 herätys ja aamupala klo 9.00 palkintojen jako/merkit klo 11.30 KISAMARSSI kotiin lähtö

6.6. klo 8.00 klo 10.00 klo 11.30 klo 13.00 klo 16.30 klo 20.00 iltapala

herätys ja aamupala tutustuminen uppopaIloon lounas sukellussuunnistusta päivällinen seurataan yu:n Grand Prix kisoja iltapala herätys ja aamupala kilpailut lounas kilpailut jatkuvat päivällinen Kisa-disco Lahdessa

7.6. klo 8.00 herätys ja aamupala klo 10.00 etsintäohjelmaa katsojille klo 11.30 lounas klo 13.00 etsintäohjelma jatkuu klo 16.30 päivällinen klo 18.00 iltanuotio ja yö sukellus 8.6. klo 8.00 herätys ja aamupala klo 9.00 palkintojen jako klo 11.30 KISAMARSSI kotiin lähtö

Juniori Uppopallo 04. 06 Avajaiset - 14.00 joukkueiden tulo - majoittautuminen - 15.00 tutustuminen kisamiljööseen yms. kisainfo - 19.00 avajaiset 05. 06 Uppopallo esittelyjä - läheisessä uimahallissa - 3 kertaa klo 10.00, 12.00, 14.00, kesto n. 30 min.!1 - varataan joukkueille aikaa verryttelyyn ja uintiin samassa yhteydessä, muiden kisatapahtumien seurantaa ... 06. 06 1 kilpailupäivä - 08.00-09.00 tuomareiden ja joukkueenjohtajien palaveri - 09.00-11.00 otteluja - 11.00-13.00 ruokailu (riippuen tietysti kisajärjestelyistä) - 12.00-18.00 otteluja 07. 06 II kilpailupäivä - 08.00-11.00 otteluja - 11.00- 13.00 ruokailu - 12.00-19.00 otteluja 08.06 Kisamarssipäivä - 08.00 herätys - 09.00 palkintojen jako - 11.30 kisamarssi koti matka 16

Tule nyt mukaan. Olemme menossa Nuorten Suurkisoihin Lahteen kesäkuussa. Tarvitsemme Sinua kimpanvetäjäksi huolehtimaan nuorista urheilijoistamme. Lähde kimpanvetäjäksi. Elät ja koet urheilun uudella, jännällä tavalla. Soita tai tule käymään meillä.

SOITA!

90-1582257

TÄMÄ HITTI SOI SUURKISOISSA

Räpyläuinti

Ollaan kaikki kamuja!

4.6. klo 14.00 joukkueiden tulo ja majoittuminen klo 15.00 kisainfo klo 16.30 päivällinen klo 17.00 tutustuminen kisapaikkoihin klo 19 .00 Avajaiset klo 21.00 iltapala

1. Mitä siitä mikä mä oon tahdon olla kamu Sulle ihan oikee kamu en mikään makee namu Sua tahdon pitää kuin maskottia Sun kanssas treenaa sporttia ihan oikee kamu ole mulle enemmän kuin namu ihan oikee kamu ole mulle enemmän kuin namu, eiks jee 2. Mitä mulle se merkkaa onks faijallas fyrkkaa kun oot kunnon kamu ihan oikee kamu tahdon kivaan kimppaan Sun kanssas tsemppaan ja jumppaan ihan oikee kamu ole mulle enemmän kuin namu ihan oikee kamu ole mulle enemmän kuin namu, eiks jee 3. Osaan pitää salaisuuden luotan voimaan kaveruuden kun yhdessä me treenataan toistemme maskotteina liikutaan ihan oikee kamu ole mulle enemmän kuin namu ihan oikee kamu ole mulle enemmän kuin namu Ollaan kaikki kamuja eiks jee (jne.) Kisahitti sävel Ile Kallio sanat Pertti Alaja

OPETTELE SANAT JO NYT!

KAMU

5.6. klo 8.00 herätys ja aamupala klo 9.00 lajiesittelyä klo 11.30 lounas klo 14.00 ilmoitt. kilpailupaikalla ja verryttely klo 15.00 kilpailut (katso erillinen sarjaohjelma) päi vällinen klo 18.30 seurataan yu: Grand Prix kisoja klo 21.00 iltapala 6.6. klo 7.00 klo 8.00 klo 11.30 klo 14.00 klo 17.30 klo 20.00 iltapala

herätys ja aamupala SM-kilpailut jatkuvat lounas uppopallo-ottelut/sukellussuunnistus päivällinen Kisa-disco Lahdessa

7.6. klo 7.00 klo 8.00 klo 9.00 klo 11.30 klo 13.00 klo 16.30 klo 18.00 iltapala

herätys ja aamupala verryttely MM-kisaleiri/ katsastus lounas MM-kisaleiri/katsastus jatkuu päivällinen iltanuotio (yösukellus)

8.6. klo 8.00 herätys ja aamupala klo 9.00 palkintojen jako klo 11.30 KISAMARSSI kotiin lähtö

KAMU

KESÄKOULUTUSTAPAHTUMA SVUL:n Helsingin piiri järjestää koulutustapahtuman 8.-10. 8. 86 Helsingin edustalla. Kaikki sukellusseurojen jäsenet ovat TERVETULLEITA mukaan.

OHJELMASSA on - syväsukelluksia, - yösukkelluksia, - suunnistusharjoittelua, - kalastusopettelua ja - sukellukseen ja merellä liikkumiseen liittyviin laitteisiin tutustumista ja kokeilua sekä CMAS II ja 111 luokkasuorituksien kirjallisia tenttejä ja avovesisuorituksia. Lisäksi voi suorittaa kerho- ja sukelluskouluttajan tenttejä. HINTA 250 mk - sisältää majoituksen, pääruokailun päivittäin ja saunomisen . IImoittautumiset 31. 5. 86 mennessä, os. S. Mäntysalo Punavuorenkatu 15 B 36, 00150 Helsinki. (Puh. tied. 1.-17.5.86 väl. aik. 90-656 910). Tarkempi ohjelma pankkisiirtoineen lähetetään ilmoittautuneille heti kesäkuun alussa. IImoittautuessasi, kirjoita nimesi, osoitteesi, sukellustuntisi, seurasi ja osallistumishalusi yllämainittuihin ohjelmakohtiin. Sydämellisin terveisin Helsingin Piiri ry URHEILUSUKEllUSJAOSTO

URHEIWSUKELUJS 17

Sukeltajakoulutus puolustusvoimissa Erikoisalusasu pitää kuivana ja lämpimänä hikoilun jälkeen. Lifa Super-alusasut ovat ohuet ja pehmeät. Niiden tärkein etu on, että ne päästävät kosteuden lävitseen. Ne eivät tarvitse kehon lämpöä kuivuakseen eikä niissä tarvitse siis palella. Lifa Superit sopivat kaikille. Malleja ja kokoja on miehille, naisille ja nuorisolle. Hae omasi!

c::::J Lifa Super Helly-Hansen Myynti alan liikkeissä

kautta maan.

~~ITIM Venecntckijäntic 1,00210 Hclsinki puhelin 90-67 33 31

KILPAILU KUTSU 6. 6. 1986 PajulahdelIa Tarkkuussuunnistus X ja K alkaen klo lO.OO 7. 6. 1986 Pajulahdella Yösuunnistus X Ralliluontoinen yksilökilpailu alkaen klo 18.00

Puolustusvoimien sukeltajakoulutus annetaan Helsingin Laivastoasemalla vuosittain järjestettävillä Raivaajasukeltajakursseilla. Kursseille on mahdollisuus hakeutua kaikista Suomen varuskunnista. Historiaa Sukeltajakoulutus aloitettiin puolustusvoimissa vuonna 1954 Turun Laivastoasemalla Pansiossa. Koulutus siirtyi vuonna 1962 Helsingin Laivastoasemalle Upinniemeen, jossa se on jatkunut näihin päiviin saakka. Yli kolmenkymmenen vuoden aikana ovat useat urheilusukeltajasukupolvet tutustuneet sukeltajaoppilaan asemassa armeijan sukellustoimintaan. Yhteistoiminta U rheilusukeltajaliiton kanssa on jatkunut jo pitkään. Siitä yhtenä osoituksena on Sukeltajakurssin oppilaskunnan vuosittain järjestämä Upinniemi-Cup, jossa kurssin oppilaat ovat kilvoitelleet seurajoukkueita vastaan. Sukeltajakurssin koulutus Vuonna 1983 siirryttiin Merivoimissa uuteen koulutusjärjestelmään. Saapumiseriä on vuosittain kolme, jotka astuvat palvelukseen tammikuussa, toukokuussa ja syyskuussa. Sukeltajakursseja järjestetään vuosittain kaksi, jotka alkavat maaliskuussa ja heinäkuussa. Koulutus kestää neljä kuukautta ja tähtää raivaajasukeltajan pätevyyteen. Sukellussyvyys paineilmalaitteella ulottuu neljäänkymmeneen metriin ja seoskaasulaitteella viiteenkymmeneen metriin. Opetettavia aineita ovat sukelluskoulutus ja siihen läheisesti liittyvät asiat. Pääaineena on sukelluskoulutus, jonka tuntimäärä on selvästi suurin. Kurssin oppilaat majoittuvat EL Mursulle, joka tarjoaa toimivan ympäristön koulutukselle. Onhan alus varustettu korkea- ja matalapainejärjestelmälle, kahden hengen siirrettävällä painekammiolla, va-televisiojärjestelmällä ynnä saunalla ja videolaitteilla. Kurssin hyväksytysti suorittaneilla

on mahdollisuus pyrkiä jatkokoulutukseen Aliupseerikurssille ja Reserviupseerikurssille. Jatkokoulutus Raivaajasukeltajien jatkokoulutus annetaan Rannikkolaivaston Miinalaivueessa. Sukeltajakurssin järkeen komennetaan kaikki varusmiessukeltajat jatkokoulutukseen pois lukien Aliupseeri- ja Reserviupseerikurssille hyväksytyt. Nämä miehet siirtyvät Miinalaivueeseen kurssiensa päätyttyä. Miinalaivueen Sukeltajajoukkueen jatkokoulutus tähtää opittujen taitojen harjaannuttamiseen sekä vedenalaisten työkalujen ja -menetelmien opettamiseen. Sukeltajareservin kertausharjoitukset pannaan toimeen vuosittain Sukeltajajoukkueessa. Aktiivisilla urheilusukeltajilla, jotka eivät ole käyneet Sukeltajakurssia on mahdollisuus päästä sukeltajakertausharjoituksiin. Tärkeimpiä tietoja kertausharjoituksiin hakeutumisesta antaa Rannikkolai vaston Sukeltajajoukkue. Kertausharjoituksen

päämääränä

on jatkokouluttaa raivaajasukeltajia kriisiajan tehtäviin. Harjoituksia edeltää kahden päivän pituinen terveys- ja sukelluskunnon tarkastustilaisuus, jonka perusteella valitaan kertausharjoitettava joukko. Hakumenettely sukeltajakurssiUe Mikäli olet kiinnostunut Sukeltajakurssin koulutuksesta ja haluat kursille päästä toimi seuraavasti. Ilmoita jo kutsunnoissa halukkuutesi Sukeltajakurssille. Merivoimien saapumiserät 1 ja II ovat soveliaimmat kurssien alkamisajankohtien suhteen. Ilmoittaudu joukko-osastostasi valintakokeisiin. Siellä ratkaistaan neljän päivän aikana pääsetkö kurssille vai et. Valintakoelajit ovat: Laji 12 minuutin juoksutesti - 15 km:n maastojuoksu - vatsaIihasliike - leuanveto ja riipunta - 1000 m:n perusvälineuinti

50 m:n vapaauinti - 100 m lautapotku räpylöin - pituussukellus - 10 levyä neljästä metristä yksi kerrallaan - levyjen haku neljästä ja kuudesta metristä Vaatimus vähintään 3000 m aika alle 1 t 20 min yli 23 kertaa 30 sek:ssa väh 10 kertaa ja samalla riipuntaan 90 sek aika alle 20 min aika alle 50 sek aika alle I min 45 sek vähintään 25 m aika alle 2 min vähintään 3 kpl Lisäksi suoritetaan lääkärin tarkastus, painekammiokoe ja päivän kestävä psykolooginen testaus. Kaikki fyysiset kokeet on pisteytet- . ty yhdestä viiteen pisteeseen. Eli mitä paremmin osakokeen suorittaa, sitä enemmän kertyy pisteitä kasaan ja sitä paremmat mahdollisuudet on kurssille päästä. Lopuksi

Mikäli olet kiinnostunut sukeltamisesta tai sitä jo harrastat. Sinulle tarjoaa Merivoimien sukeltajakoulutus oivan lisän harrastuksesi tai jopa ammattisi kehittämiseen. Vuosien varrella on Puolustusvoimien sukeltajien ja Urheilusukeltajaliiton yhteistoiminta ollut pitkäjänteistä ja hedelmällistä. Toivottavasti yhteistyö jatkuu yhtä menestyksekkäänä jatkossakin. Puolustusvoimien sukeltajat onnittelevat Suomen Urheilusukellusliittoa saavutetusta virstanpylväästä ja toivovat menestystä tulevaisuudessakin. Sukeltajakurssin johtaja Kapteeniluutnantti Antti Villanen

2263

2266

'-----------------------2263 2 x 7 LlT SÄILlÖPAKETTI Kevytmetallisäiliöt venttiilein , pohjansuojin , telinem. Kaksi ulosottoa,.varailma, Din· ja Int·liitäntä, kantokahva. 2265 1 x 12 LlT SAILlOPAKETTI Kevytmetallisäiliö venttiilein , pohjansuojin , telinein. Varailma. Din· ja Int·liitäntä.

Fabianinkatu 1300130 Helsinki Puh. 90·6121358

Tietoja Sukeltajakurssin koulutuksesta saa osoi tteesta Helsingin Laivastoasema Sukeltajakurssi PL 5 02471 Upinniemi puh. (90) 29691 / EL Mursu tai Sukeltajakurssi Tietoja jatkokoulutuksesta saa osoitteesta Rannikkolaivasto Sukeltajajoukkue PL 5 20241 Turku puh. (921) 40 1600/ Sukeltajajoukkue 19

SUKELTAMAAN ULKOMAILLE Matkailun voimakas lisääntyminen viime aikoina on vienyt sukeltajiakin ulkomaille, trooppisille vesille ja auringon alle. Ryhmämatkat ovat nykyään suhteellisen halpoja ja siksi useimmat voivat hyvinkin mennä ulkomaille sukeltamaan. Kesälläkin voidaan autoilla naapurimaihin sukeltamaan. MAAILMAN MERET Maapallomme merialueet voidaan karkeasti jakaa kolmeen alueeseen: kylmät-, subtrooppiset- ja trooppiset meret. Kylmät meret ovat meille tuttuja, asummehan niiden alueella. Lämpötila tällä vyöhykkeellä vaihtelee muutamasta pakkasasteesta noin + 20°. Subtrooppisten merten lämpötilat vaihtelevat maalis-huhtikuun + 12 _16° C syyskuun + 24 -28° C. Tällä vyöhykkeellä on suuri lajirikkaus jopa koralleja esiintyy. Trooppiset meret sijaitsevat kravun ja kauriin kääntöpiirien välissä. Tällä vyöhykkeellä sijaitsevat varsinaiset koralliriutat. Korallirikkaimmat alueet sijaitsevat Australian pohjois puolella, jossa on noin 300 riuttoja rakentavia korallilajeja. Intian Valtameressä on noin 100 lajia. Karibian Meren alueella löytyy noin 50 lajeja. Lämpötila näissä vesissä on + 18 _30°. SUKELLUSKOHTEITA (valikoima) Norja Norjaan on suhteellisen helppo matka ja sinne voi mennä omalla autolla. Näin onnistuu omien varusteiden mukaanotto, painorajoituksesta välittämättä.

Norjassa täytyy muistaa muutama sääntö. Hae sukelluslupa paikalliselta nimismieheltä etukäteen. Veneestä sukeltaminen on sallittu vain, jos mukana on norjalainen. Ilmansaannin tyydyttämiseen tarvitaan oma kompura tai yhteistyö paikallisen seuran kanssa. Norjassa ei virallisesti käytetä pulloja, joiden katsastus on yli kaksi vuotta vanha. Norjassa on kylmät vedet johtuen vuorovesistä. Ruotsi Ruotsin länsirannikolla on sukelluskeskuksia, jotka vuokraavat välineitä ja järjestävät sukellusretkiä. Ohjelmaan kuuluu majoitus. Englanti Englannissa on useita sukelluskeskuksia. Scapa Flow, Orkney saarilla, Skotlannin pohjispuolella. Scapa Flowssa kesäkuussa 1919 Saksan Keisarillinen Valtamerilaivasto upotti itsensä. Laivastoon kuului yhtensä 74 alusta ja upotus oli maailman historian suurin. Välimeri Välimerellä on talvikausi, kuten meilläkin. Tällöin ei Välimerelle järjestetä seuramatkoja. Parhaat sukellusajat ovat heinä-, elo-, syyskuussa. Tähän aikaan veden lämpötila on 23-25° C. Välimeren alueella on monin paikoin sukeltaminen kielletty tai luvan varaista muinaismuistojen suojaamiseksi. Ota ennen matkaa selvää, kuinka sinun kohdealueellasi on.

Punainen Meri Punainen meri on erittäin kirkas ja lajirikas, koska sen rannat ovat steriiliä erämaata eikä siihen laske suuria jokia. Punainen Meri on sukeltajan paratiisi. Juuri nyt Punaiselle Merelle matkustaminen on hieman hankalaa, koska sitä ympäröivät maat eivät vielä ole ymmärtäneet turismin merkitystä.

Karibian Meri Florida, Bahama ja muut Karibian maat ovat luoneet hyvin järjestetyn sukellusverkoston, jossa palvelut ovat huippuluokkaa. Paras aika Karibialla sukeltamiseen on syksy. (Lisätietoja Skindiver-Iehdestä.) Intian Valtameri Sri Lankaan on viime aikoina tehty halpoja seuramatkoja. Maa on muutenkin mielenkiintoinen. Sukeltamista haittaa kova merenkäynti, joka tekee meren sameaksi. Alueen kokonaisvaikutelma on positiivinen. Atlanti Kanarian saarilla on sukelluskeskuksia, jotka ottavat mielellään matkustavaisia vastaan. Nämä eivät ole auki talvella.

Australia Austraalian pohjoisrannalla on yksi maailman parhaimpia sukelluskohteita, Suuri Valliriutta.

MITÄ MA TKALLE PITÄISI OTT AA MUKAAN Periaatteessa matkalla tarvitaan kaikki, paitsi luppot ja painovyö. Turvaliivi on monessa maassa pakollinen, sankaliitintä käytetään usein. Sankaliittimen välikappale kannattaa ottaa mukaan. Sukeltajakortti (CMAS+ +) ja lääkärintodistus on hyvä olla mukana. Huolehdi mukaasi matkaakuutus, joka kattaa sukellustapaturmia ja kaluston häviämiset. Huom. Sukelluskorttien käytäntö vaihtelee eri maissa. Joissakin maissa ei lainkaan kysytä korttia, vaan sukeltaja täyttää kaavakkeen ja suorittaa pienen avo vesi kokeen ennen kuin hänen annetaan sukeltaa. Joissain maissa CMAS+ +:n omistajaa pidetään oppipoikana ja vasta CMAS+ + + on valmis itsenäinen sukeltaja. Tästä kannattaa etukäteen ottaa selvää. Mukaan kannattaa myös ottaa VAlamppu, sillä yösukellukset ovat fantastisia. VA-kamera ja monta filmirullaa säilyttävät meille kaikki hauskat muistot sukelluksistamme. LISÄ TIETOJA Ennen lähtöäsi pyydä matkatoimistoasi selvittämään sinulle sen hetken sukellutilanne kohteessasi. Matkatoimistoilla on aina paikallisia edustajia ja telex verkko käytettävissään. Esitä kysymyksesi kirjallisena, jotta toimisto voi lähettää ne telexillä. Monilla mailla on lisäksi turisti toimistoja Suomessa tai jossain Pohjoismaassa. Näiltä saat tietoja ja esitteitä. Sukelluslehdet (Skindiver, Tauchen, Diver, Sportdykaren ja meidän oma Urheilusukeltajamme) esittävät uein selostuksia maailman sukelluskohteista. Näistä saat tietoja. Itse voit antaa tietoja muille, kun mahdollisimman nopeasti kotiin tultuasi kerrot matkastasi. Kertomus kannattaa tehdä heti, sillä muutaman päivän jälkeen tunnelma on jo häipynyt. Haastattele muita samoilla paikoilla käyneitä, heiltä saat tuoreimmat tiedot. Allekirjoittaneena toimin SUSL:n matkailuasiamiehenä. Tehtävääni kuuluu jakaa tietoa ulkomaille lähteville sukeltajille. Tehtäväni ja tietojeni ajanmukaisina pitäminen vaatii kanssakäymistä teidän kaikkien matkailevien kanssa. Ota mukaasi matkailukohteesta ylimääräisiä esiiteitä ja hinnastoja ja lähetä ne minulle. Mukaan liitä lyhyt selostus siitä miten koit keskuksen palvelut. Soita tai kirjoita minulle kokemuksistasi, niin minulla on antaa muillekin tietoja. Edvin Malmsten Hevosenkavio 22 02410 KIRKKONUMMI puh. työ 90-2992911 koti 90-2981299

SUKELLUSINSTRUMENTTEJA vas. lukien Combo-konsoli kuvattuna molemmilta puolilta, sukelluskompassi SK-6 ja syvyysmittari SM- 20

50 vuotta kompassinvalmistusta Suunto Oy vietti helmikuussa 50vuotisjuhliaan. Jo puoli vuosisataa on ehtinyt kulua siitä, kun insinööri Tuomas Vohlonen sijoitti kompassineulan nestetäyttöiseen rasiaan. Näin keksittiin Marssikompassi M-34, joka loi perustan koko suomalaiselle kompassiteollisuudelle ja myöhemmin myös Suunnon sukellusinstrumenttituotannolle, joka tosin alkoi vasta 60luvulla. Suunnon jo käsitteeksi muodostunut sukelluskompassi SK-4 kehitettiin marssikompassin pohjalta. Tällä hetkellä sen maailmanmarkkinaosuus on 80 %. Samanlainen, mutta edullisempi vaihtoehto, muovista valmistettu sukelluskompassi, on sarjan SK-5. Sivustaluettava SK-6, jossa on itsevalaiseva ruusu, on kehitetty 80-luvulla. Miksi Suunnosta sitten on tullut maailmanmarkkinoillakin johtava sukellusinstrumenttien valmistaja? Suuri syy on siinä, että 1981 Suunto Oy osti USA:sta Kaliforniasta sukellusliivejä valmistavan Sea Quest Inc:n. Tuotekehitys-yhteistyö on ollut niin hedelmällistä, että saatujen markkinatrenditietojen ja -vaatimusten kautta on pystytty vastaamaan sukellusalan viimeisimpiin tuotevaatimuksiin. Viimeisen viiden vuoden aikana sukellusryhmän tuotteet ovat kokeneet suurimman muodonmuutoksen. Analysoituamme eri alojen kasvupotentiaalia totesimme, että sukelluskompasseilla saavuttamamme maine ja markkinajohtajuus mahdollistivat laajentumisen muidenkin sukellustarvikkeiden valmistukseen ja myyntiin aikaisempien sukelluskompassien rinnalle. Lyhyessä ajassa lanseerattiinkin markk,inoille kokonainen sukellusinstrumenttisarja: syvyysmittari, pullonpainemitari, sarjaan sopiva kompassi, sekä näiden instrumenttien käyttöä helpottava, paineilmaletkuun kiinnitettävä mittaripaneli, COMBO. Erityisesti Euroopan ulkopuolella konsoli, syvyysmittarin, painemitta-

rin ja kompassin yhdistelmä, on ollut "in" -tuote. Tätä edelsi syvyysmittareiden kehittäminen. SM-I0, ensimmäinen syvyysmittari, perustuu Bourdon-putkikoneistoon. Siinä on ilmatäytteinen kapseli, jossa on nollausmahdollisuus alhaisessa ilmanpaineessa sukeltamista varten. Maksiminäytön osoitin tuli mittariin n. 2 vuotta sitten. Tämä mittari on erittäin suosittu luotettavuutensa vuoksi. Uusi, eri periaatteella toimiva syvyysmittari SM-12 tuotiin markkinoille runsas vuosi sitten. SM-12:ssa on myös Bourdon-putkikoneisto, mutta se on nestetäytteisessä kapselissao SM-12 on pienempi kuin SM-lO ja se on anatomisesti muotoiltu sopimaan hyvin pieneenkin ranteeseen. Suuntarengasta voidaan käyttää maksimisyvyysnäytön osoittimena. Lisäksi suuntarenkaassa on dekompressiosyvyysasteikko. Uusi aluevaltaus sai hyvän vastaanoton; markkinoilla saavutetun jalansijan vahvistaminen edellyttää tulevaisuudessa tietysti jatkuvaa tuotekehitystä. Elektroniset mittarit tulevat tietysti ensiksi mieleen nykyisen prosessoritekniikan tarjoamien tiedonkäsittelymahdollisuuksien ja näyttövaihtoehtojen vuoksi. SukeltajalIe voitaisiin kertoa tavanomaisten syvyyden, maksimisyvyyden ja jäljelläolevan ilmamäärän lisäksi jäljelläoleva sukellusaika joko ilman riittävyyden tai kudosten typpimäärän puolesta. Sukellussyvyyden vaihtelu sukelluksen aikana voitaisiin tallentaa muistiin myöhenpää sukelluspäiväkirjan laatimista varten. Sukeltajaa voitaisiin varoittaa liian suuresta nousunopeudesta yms. Näiden laitteiden kalleus rajoittaa kuitenkin vielä tällä hetkellä niiden leviämistä. Näköpiirissä onkin, että konventionaaliset istrumentit hallitsevat markkinoita vielä vuosia.

10.3.1986 M. Lavisto 21

MILLÄ AUTOLLA SUKELTAJA KULKEE

Vielä vuosikymmen sitten oltiin yleisesti sitä mieltä, että henkilöauton käyttö rajoittui ensisijaisesti vain maanteille. "Minne taka- tai etupyörävetoisella autolla ei pääse, sinne ei autolla tarvitse päästäkään", väitettiin. Maasturit muuttivat asenteita Maastoautojen kehittyminen henkilömaastoautoiksi, "herrasmiesmaastureiksi", alkoi muuttaa asenteita. Yhä useampi eri ammatin ja urheilumuodon harrastaja sekä asuntoperävaunun vetäjä havaitsi jokapyörävetoisen kiistattomat edut. Kun ensimmäiset nelivetoiset autot ilmestyivät markkinoille 70-luvun alussa oli kiinnostusta jo valmiina. Tätä päivänä ne ovat myös Suomessa vakiinnuttaneet asemansa jokapäiväisenä kulkuneuvona. Ja kiinnostus sen kun kasvaa.

että sukeltajankin auto on ensisijaisesti jokapäivän käyttöväline. Auton valinnassa on yvä ottaa huomioon ainakin seuraavat seikat: - auton tulee olla sopiva jokapäiväiseen käyttöön - auton on pystyttävä liikkumaan myös tavallisen tiestön ulkopuolella - vaihteistossa on oltava alennusvaihteet - auton on oltava helposti kuormattava - sisätilojen pitää on muunneltavat

Mitä urheilusukeltaja vaatii autoltaan Sukelluksen harrastajat on tyypillinen ryhmä, joka valitsee ajopelinsä normaalia tiukemmin perustein. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä,

Vaihtoehtona pitkä maasturi Esittelyn kohteeksi olemme valinneet isojen maasturien eniten ostetun, Nissan Patrolin. Tähän mennessä sitä on tuotu Suomeen jo lähes 3000 kpl. Tarkempaan esittelyyn on aihetta

myös siksi, että Patrol 86-mallit ovat kokeneet muutamia merkittäviä malli parann uksia. Pitkän Patrolin mukavan menon perusta on kolmemetrinen akseli väli, sekä miellyttävä jousitus. Patrolin etujousitus on voimakkaasti progressiivinen. Se reagoi napakan pehmeästi ajopinnan epätasaisuuksille. Meno on herrasmiesmäisen mukavaa. Eturivin paikat "komentosillalla" Patrolin ohjaamo on kokonaisuudessaan käytännöllinen ja omaleimainen. Alas laskettu kojelauta muodostaa mukavan työtason. Kehikon muotoinen tartuntakahva sopii vaikkapa valokuvauksessa tarvittavien välineiden sijoituspaikaksi. Kuljettajan ja apumiehen istuimet ovat kuin ralliautosta. Selkänojien ja istuinten sivuttaistuet suovat rentouttavan asennon niin pitkillä maantietaipaleilla kuin epätasaisessa maastossakin.

Lisätilaa rivien takana Eräs Patrolin valteista on sen muunneltavuus. Seitsemällä hengelläkin kuormattuna siinä on vielä mukavat tavaratilat. Kun takimmainen istuin nostetaan ylös, mahtuu sinne rielusti runsaatkin sukellusvarusteet. Voimalaitos Turbolla tai ilman Patrolin nokalla jyllää 2,3 1 sitkeävetoinen diesel. Teho normaaliversiossa 95 hv, Turbossa 110 hv. Patrolin kone on varma myös pakkasilla. Sen polttonestejärjestelmä on varustettu naftan hyytymistä estävällä lämmittimellä. Patrol-mallien hinnat 10. 2. 1986 alkaen toistaiseksi Station Wagon Diesel 107900,- sekä Station Wagon Turbo 119900,-.

Vaihtoehtona nelivetoinen henkilöauto Nelivetoinen henkilöauto on Suomessa kolmen vuoden takainen tulokas. Vuoden 1982 lopussa ilmestyivät teillemme ensimmäiset japanilaiset Subarut. Neliveto henkilöautoissa on jo

sinänsä vanha keksintö. Vuonna 1972 Fuji Heavy Industries Japanissa toi markkinoille ensimmäiset sellaiset maailmassa.

Miltä tuntuisi neIivetofarmari Sukellusta harrastavaa kiinnostaa taatusti etu/ neliveto. Napin painalluksella (Sedan) tai vivusta valiten (Farmari) muuttuu etuvetoinen Subaru nelipyörävetoiseksi. Silloin sillä voi ajaa hankalaankin paikkaan. Säädettävä mavara 30/ 35 mm helpottaa esimerkiksi veden ääreen ajoa. Sukellus varusteiden kuljetukseen on omiaan farmarimalli. Tavaratilaa on 5 hengen kuljetuksessa yli 1000 litraa. Takaistuin käännettynä se lähes tuplaantuu. Subaru farmarin etuistuimet antavat hyvän tuen mitä erikokoisempien matkustajien istua. Kuljettajan istuimessa on säädettävä ristiselän tuki ja korkeuden säätö. Ohjauspyörässä on korkeudensäätö sekä sisäänmenoa helpottamaan muistiIla varustettu pikavapautus/ lukitus.

Suorituskyky tarpeen mukaan Subarun moottorina on lentokoneista tuttu boxer-kone - Fujin 1,8 litran "Fiat Four". Siinä on monia käyttövarmuutta lisääviä teknisiä ratkaisuja, kuten kärjetön sytytys ja hydraulisesti toimiva venttiilivälysten poisto. Tekniikkaa on tarjolla runsaasti käyt:tötarpeen mukaan. "Ilmatyynyalus" sukeltajalIe Normaalimoottorin ohella Subarumallit ovat saatavana myös 136 hv kehittäväUä turbomoottorilla. Turbomalleissa on lisäksi monia ajomukavuutta lisääviä hienouksia. Ehdottomasti mielenkiintoisin on Subarun ilmajousitus. Se on lähes tunteeton epätasaiselle kuorman jakautumiselle. Mikäli paino sijoittuu autossa toispuolisesti, tasaa jousitukseen liittyvä kompressori auton asennon suoraksi. Mukava keksintö on myös kojelaudasta nappia painamalla tapahtuva maavaran säätö. Säätimeen liittyy lisäksi varmistusautomatiikka. Mikäli maavara on yläasennossa ja auton nopeus ylittää 80 km/ t laskee automatiikka .korin normaaliasentoon.

Tervetuloa Sukelluskeskukseen Averay v/Kristiansund N Noria Kun suunnittelet sukelluslomaa ensi kesäksi ota huomioon Norjan luoteisrannikko. Siellä sijaitsee Stavnesin ja Kråknakkenin sukelluskeskus, vain 15 min. venematkan päässä Kristiansundista ja koko aava Atlanti nurkalla. Soita tai kirjoita (mielellään myös suomeksi) niin lähetämme lisää tietoa su kelluskeskuksesta.

Stavnes 09 Kråknakken Dykllesenter Eila A . Ulvi Nordvik Kaasb0lsv . 9, 6500 Kristiansund N . Norge Telef. 990.47. 73.76970-71852 Yhdyshenkilöt Suomessa Pe ter Gorschelnik Jorma Riikonen Kärjenn iemen ala-aste Jän ismäenk. 11 37620 Va lkea kosk i 37860 Kärjen niemi Puh. 937 42777 K 937 84650 K

937 7141 T 937 84602 T Valkeakosken Urheilusukeltajat ry

1 .ll :1

Varteenotettava vaihtoehto Toyotalta turbomaasturi Ensimmäiset Toyota-maasturit tuotiin Suomeen jo 20 vuotta sitten, ja useina vuosina ne ovat olleet täällä markkinajohtajia. Nyt entisestäänkin laajaa mallistoa täydennetään täysin uudella lyhyellä 5-hengen turbomaasturilla, LJ70, jonka myynti alkaa helmikuussa. Maastoautojen käytön luonne on viime vuosina selvästi muuttunut, sillä nykyisin niiltä vaaditaan aikaisempaa enemmän henkilöautomaista ajomukavuutta, ylellistä varustelua ja ripeää suorituskykyä. Nämä haasteet taustana kehitettiin uusi Toyotan turbomaasturi. Uutuudessa on sama 2446 cm 3:n nelisylinterinen dieselmoottori kuin Cressidassa varustettuna Toyotan kehittämällä vesijäähdytteisellä turbolla. Teho on 65 kW/ 88 hv/4000 r/ min ja vääntömomentti 190 Nm/ 19,4 kpm12400 r/ min. Vapaasti hengittävään vastaavaan moottoriin verrattuna LJ70:ssä on 20 % enemmän tehoa ja vääntöä. 5-nopeuKsinen vaihteisto on varustettu ~dkovaihteistolla, jolla voidaan valita joko nopea takapyöräveto, nopea neliveto tai hidas (maasto-) neliveto. Nappia painamalla esimerkiksi kelin muuttuessa saadaan takapyörävetoisesta autosta näppärästi neliveto. Liikkeelle lähdön liukkaalla kelillä varmistaa vakiovarusteena oleva taka-akselin tasauspyörästön luistorajoitin. Jousitus on toteutettu kierrejousin ja nestevaimentimin. Koriltaan lyhyt maasturi on muotoiltu kokonaan uudelleen, mutta sa-

malla on kuitenkin säilytetty Toyotan maastoajoneuvoille tyypillinen järeys. Korin kulmat on nyt pyöristetty, ja ikkunapinnat ovat suurentuneet. Varustetaso on runsas, sillä autossa on ohjaustehostin, ohjauspyörän korkeuden säätö ja sähkötoiminen polttoaineen lämmitin. Normaalin lämmityslaitteen lisäksi Toyota-maastu-

rin erikoisuutena on takapenkkiläisten oma lämmityslaite. Matkustusmukavuutta lisäävät myös kangasistuimet, verhoillut ovet, ja penkkien niskatuet. Turbomaasturin omapaino on 1760 kg, kokonaispaino 2210 kg ja erittäin kilpailukykyinen hinta 99950 markkaa.

Myytävänä Ilmakompressori CompAir France malli H 13 -78 käyttöpaine 200 bar. Kierroksilla 1100 13.2 kuutiota/ h. Moottori Bernard bensiini. Kompressori täysin huollettu. Hinta 9500 mk. Lisätietoja 961-111784 (iltaisin) Myydään Nikos 3. sea&sea 20 mm obj . valotusmittari. Koukku Opel Kadett 74-79 Puh. 1. 90-4557229 Puh. k. 90-442792 Pertti Manner

Jouko Askola lahjoitti räpyläuintivaliokunnalle. edelleen menestyneelle räpyläuimarille lahjoitettavaksi nämä hienot räpylät. Hän tulee vastaisuudessakin huomioimaan menestyneet räpyläuimarit. Lahjoituksen vastaanottivat toimistossa Brita Ikä valko ja Irma Niemelä. Ku va Prolle Jansson 24

2 x 7 ja 1x 12 pullot + regulaattori Conself Supreme+painemittari+nostoliivi Nimrod. Pekka Paatero p. 924-2382 tai 925-67 147/ Paatero

Urheilusukeltajien apu pelastuspalvelussa Historiaa

Urheilusukeltaja ja VAPEPA

Vapaaehtoista pelastustoimintaa on harjoitettu maassamme jo kauan aikaa. Vapaaehtoiset palokunnat ja meripelastusseurat ovat tästä hyvänä esimerkkinä. Em. järjestöjen osalta voidaan puhua yli sadan vuoden historiasta. Kuitenkin vasta 1960-luvun alussa sattuneet pienten lasten eksymiset ja menehtymiset järkyttivät kansaa niin syvästi, että ryhdyttiin toimenpiteisiin vapaaehtoisen etsintäja pelastuspalvelun toteuttamiseksi. Suomen punainen risti (SPR) otti tehtäväkseen aloitteiden tekemisen ja vastuun vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinoimisesta. SPR:n valmistelutyön tuloksena perustettiin maaliskuun 31. päivänä 1964 Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu. Se oli yhdentoista keskusviranomaisen ja kolmenkymmenen valtakunnallisen järjestön yhteistoimintajärjestelmä, jonka tehtävänä oli eri järjestöjen erikoisalojen mukaan avustaa vastuunalaisia viranomaisia sellaisissa onnettomuuksissa, joissa näiden käytettävissä olevat voimavarat eivät yksin riittäneet.

Urheilusukeltajat ovat olleet alusta alkaen mukana Vapepan toiminnassa. Näin SUSL:n juhlavuotena on syytä muistaa, että"liittomme perustajajäsenet ovat olleet myös "rautaisia" pelastajia. He ovat luoneet hyvän pohjan urheilusukeltajien laajemmalle k~ytölle erilaisissa vesipelastustehtäVIssä. Yhteistyö

Yhteistyö viranomaisten kanssa on ollut hyvää ja tuloksellista. Meitä sukeltajia on hälytetty ja tarvittu useissa meri- ja sisävesialueilla tapahtuneissa onnettomuuksissa. Voidaan sanoa, että olemme olleet mukana lähes kaikissa "siviilipuolen" sukellusetsinnöissä, joissa on hukkunut kerralla enemmän kuin yksi ihminen. Tämä ei tietenkään ole mikään saavutus, päin vastoin, sillä onhan valitettavaa, että meillä hukkuu niin paljon ihmisiä. Tilastot ja ennusteet osoittavat, että viranomaiset tarvitsevat apuamme.

Kalle Lehtivuori Luokkatarkastaja

Vaikka mahdollisuutemme ihmishenkien pelastamiseen ovat lähes olemattomat, on omaisten, yhteiskunnan ja viranomaisten kannalta tärkeätä, että hukkunut löytyy mahdollisimman pian ja onnettomuuden laajuus sekä syy selviävät. Erityisen tärkeäksi sukeltajien osuus muodostuu, jos he etsinnöillään kykenevät osoittamaan, että kadonnut tai karlonneet ovat selviytyneet rantaan ja saattavat olla elossa. Viimeisin esimerkki hyvästä yhteistyöstä ja VAPEPAN sukeltajien tarpeellisuudesta koettiin M/S Hanna-Marjutin haaksirikossa vuon-

MAGNUM BLIZZARD

SCUlAr

Painebalansoitu regulaattori joka ei pelkää kylmiä vesiä. Patentoitu ~'Dry Air-Bleed" systeemi pitää ylipaineella I-vaiheen täysin kuivana. Ei haittaavia suojuksia tai nestetäytteitä. Pitkäikäinen ja toimintavarma. Elinikäinen takuu. INT tai DIN liitäntä. Tulossa uudet 1986 mallit

Magnum Ilja

Oasis.

25 VUOTTA SUKELLUKSEN HYVÄKSI. .. NEPTO-SUB OY AB TEHTAANKATU

13,00140 HKl, PUH. (90)627770 25

PR300

PROFESSIONAL • • • • •

Vesitiivis 300 m saakka Lukittava nuppi Mineraalilasi Kelloon kuuluu 2 ranneketta Ainoastaan yhteen suuntaan kööntyvö muistirengas

HEI SUKELTAJAT POSTIT A NÄYTTÄVÄSTI Sukellusaiheisia POSTIKORTTEJA pilapiirroksin Kainuun Urheilusukeltajien taiteilijat ovat "töhertäneet " kortille hauskoja piirroksia. Tilaa ja myy jäsenille ja käytä tuotot räpyläuinnin hyväksi, niin kuin mekin teemm~. Korttien hinnat: 80 kpl 1,00 mk / kpl 240 kpl 0 .75 mk/ kpl 400 kpl 0. 50 / kpl postikulut

Olavinkatu 1 00100 Helsinki 10 Linja-autoaseman vieressä. Lähetämme myös postiennakolla.

Tilaukset 05 :

Kainuun Urheilusukeltajat PL 232 87 101 Kaja~ani 10

Puh. Markku Kanalilen 986- 27378 kotiin

...

2240 URSUIT YKSIOSAINEN SUKELLUSPUKU 6,5 mm tuplanailon. "Puolikuiva" sukelluspuku kiinteällä hupulla, hiha- ja lahjetiivistein. Vetoketjun alla tupla tiivisteliuskat. Fluorisoivat koristenauhat. Hintaan sisältyvät sukat 2231. 2205 URSUIT SUKELLUSPUKU 6,5 mm tuplanailon: - 2215 Takki kiinteällä hupulla, vetoketju huppuun. Tarrakiinnitys - 2225 Haalarihousut 2231 Sukat .§§

,'V

:=$'==-= ff!f!J i§~äe ~~iii5f

....,IfIn. . . .

Fabianinkatu 13 00130 Helsinki Puh. 90-6121358

na 1985. Turkulaiset urheilusukeltajat osoittivat tällöin tehokkaalla toiminnallaan, että ketään ei ollut pelastettavissa Hanna-Marjutin miehistöstä ja viranomaiset voivat keskittyä onnettomuuden syyn selvittämiseen. Tuloksiin päästään luomalla hyvät suhteet viranomaisiin, olemalla valmis auttamaan ja osoittamalla, että hälytyslista ei ole pelkkä nimilista. Tulevaisuus Tulevaisuudessa ei ole näkyvissä aikaa, jolloin mamme viranomaiset kykenisivät omin voimin huolehtimaan veedenalaisista etsinnöistä. Vapaaeh-

toisia urheilusukeltajia tullaan tarvitsemaan vielä pitkään. Valitettava tosiasia on se, että Suomi tulee suhteellisesti aina olemaan hukkumistilastojen johtavia maita maailmassa. Valmiutemme kehittämisessä tulisi yhä enemmän kiinnittää huomiota laatuun eikä määrään. Ehkä jossain vaiheessa on nostettava Vapepaan osallistuvien sukeltajien tasoa I-Iuokkaan tai porrastettava hälystyslistat kohteen syvyyden ja kokemuksen mukaan. Vapepan toiminnasta aiheutuvista henkilö- ja yhdistyskohtaisista kuluista sekä niiden korvaamismenettelystä ei vielä ole riittävän selkeitä valta-

kunnallisia ohjeita. Tässä asiassa riittää työsarkaa liiton, yhdistysten ja viranomaisten välillä. Mielestäni yhteiskunnan ja koko maan sukellusetsintöjen kannalta olisi järkevää, että vapaaehtoiset urheilusukeltajat otettaisiin osaksi virallista pelastusjärjestlmää. Järjestelmä voisi toimia samaan tapaan kuin vapaapalokunnat hoitavat lakiin ja kunnallisiin sopimuksiin perustuen monen kunnan sammutus- ja pelastustoimintaa. Lopuksi muistutan eräästä tärkeästä VAPEPAAN liittyvästä periaatteesta: "Siihen liittyminen ja siitä eroaminen on vapaaehtoista, mutta sillä välillä ei ole vapaaehtoisuutta".

40 VUOTTA SUKELTAJAN PARHAAKSI Ominaisuuksia, jotka ylläpitävät PEE-HOO-sukelluspukujen jatkuvaa menestystä: Vain PEE-HOO-puvussa on kumi ja vuorikangas eristetty toisistaan tiiviillä latex-kerroksella. Vain-PEE-HOO-puvussa on ainutlaatuinen limisaumaustekniikka, joka on tiivistysominaisuuksiltaan ja kestävyydeitään ylivoimainen. (Halutessasi voimme toimittaa pukusi myös tavanomaisin ommelsaumoin.) Vain PEE-HOO-puvussa on patentoitu monikäyttöinen käsi neen irrotus jär jestelm ä. PEE-HOO:n valmistusohjelma sisältää kaikki ammattilaisen ja harrastajan tarvitsemat pukutyypit alusasuineen. Säätötilavuuspukuihimme voimme tarjota vaihtoehtoisen neopreenihupun sekä monipuolisen venttiilivalikoiman. Kun etsit laatua ja luotettavuutta järkevään hintaan, päädyt ennemmin tai myöhemmin PEE-HOO-pukuun.

PEE-HOO

HYVÄRINEN & CO

Puh. (931) 173740 Ahertajankatu 1 33720 Tampere 72

Hävittäjän happipullosta jå))lo-sQ6 narkoosiletkusta se alkoi Suomen ensimmäinen veden alla kävtettävä paineilmalaite pantiin kasa~n kahdesta Messerschmitt-hävittäjän happi pullosta, pätkästä narkoosiletkua ja vanhasta venäläisestä teollisuusventtiilistä. - Mutta laite toimi, ja toimii vielä tänäkin päivänä, kertoo laitetta rakentamassa ollut Ralf Tötterström, jonka omistama ja perustama sukellusvarusteiden erikoisliike Nepto-Sub täyttää 25 vuotta. - Alussa riitti ongelmia. Jokainen sukeltamisessa tarvittava laite oli valmistettava itse, muistelee Ralf. - Ensimmäiset kunnolliset räpylät ja maskin sain vuonna -53. Ne olivat tehdasvalmisteiset ja tuotiin Ranskasta. Siitä eteenpäin laitteet ja vempaimet olikin sitten rakennettava itse jos mieli sukeltaa syvemmälle. Ja alashan piti mennä. Oli päästävä itse näkemään kaikki se, mistä maailmankuulu itävaltalainen sukelluksen varsinainen uranuurtaja tri Hans Hass kirjoissaan kertoi. - Suomessa oli jo 50-luvun alussa ulkomailta hankittuja happi- ja paineilmalaitteita, mutta ne olivat kaikki ammattilaisten käytössä, kertoo Ralf. - Tilannetta ryhdyttiin paikkaamaan vuonna -54, kun myöhemmin paremmin viulistina tunnettu Tuomas Haapanen ja minä marssimme Sörkässä romukauppaan. Paineilmasäiliöiksi löysimme Messrschmittissä käytetyt lentäjän happi pullot. Ne olivat kahden litran pulloja vuodelta 1942. Pulloventtiiliksi sai kelvata vanha teollisuusventtiili made in USSR. Letkut ostettiin sairaalavälineputiikista. Tarpeisiimme sopivan

hengitysventtiilin (regun) suunnittelussa saimme apua vähän sieltä sun täältä. Tutkimme ulkomaisissa kirjoissa olevien mallien läpileikkauksia, mutta kun venttiilimme sitten valmistui, siinä näyttikin olevan ihan oma systeeminsä. Pullot täytettiin silloin ainoassa mahdollisessa paikassa, AGA:ssa. Kassatäti oli pudota jakkaraltaan, kun saavuimme kamoinemme Yrjönkadun uimahalliin. Sukellusfysiologiasta emme tienneet juuri mitään, mutta ei siitä silloin tiennyt kukaan muukaan. Ulkomaisista kirjoista oli kuitenkin tutkittu, ettei ylösnoustessa saanut pidättää hengitystä. Siispä rensselit päälle ja altaaseen. Ja kuten sanottu, laite toimi. Oli se merkillistä pysytellä 10 minuuttia veden alla. - Avovesikokeet tehtiin Lohjan Lohjanjärvessä. Tässä vaiheessa meitä oli puuhassa mukana jo koko joukko. Maskeissa ei ollut tasausotetta vaan nenässä oli sukelluksen ajan pi~ dettävä nenäklemmaria, jotta paineentasaus olisi onnistunut. Sameassa järvivedessä alkoi hirvittää jo kymmenessä metrissä. - Sitten laitteemme matkasi Seuran toimittajan Rauno Pankolan mukana Kreikkaan, jossa Pankola kokeili sitä hyvällä menestyksellä. Vähitellen alkoivat kaupalliset laitteet kuitenkin vallata alaa Suomessakin ja meidän laitteemme joutui vintille. Armeijan aikoihin vuonna -55 Ralf Tötterström kiinnostui vedenalaisesta kuvauksesta ja ryhtyi kehittelemään koteloita ja elektroonista salamalaitetta ulkomaisten esikuvien mukaan. Syntyi torpeedon näköinen Nepto-

Ra(f Tötlerströmin rakentama va-salarnalaite-valonheitin vhdistelmää kokeiltiin Isonsaaren 1956. . 28

Omatekoisen paineilmalaitteen avovesikokeet tehtiin Lohjan-järvellä 1954. Flash, jossa oli sekä valonheitin että salamalaite. Värkkiin voitiin tietenkin kiinnittää vesltnvls kamerakotelo. Merivoimat kokeili laitetta ja totesi sen käyttökelpoiseksi, joskin kookkaaksi ja kömpelöksi. Laite jäi sittemmin ulkomailta tulevien tehdastuotteiden jalkoihin. Syksyllä -58 Ralf Tötterström varustautui kolmen sukeltaja kumppaninsa kanssa Kanarian-retkelle. (The Finnish Underwater Expediton) - Sukeltaminen ja Kanarian saaretkin olivat siihen aikaan jotakin merkillistä, eikä sponsoreista ollut puutetta, muistelee Töttis. - Matkan päätarkoituksena olivat vedenalaiset kuvaukset. Saimme ilmaiseksi kaiken filmeistä säilykkeisiin ja saippuasta kaisareihin. FÅA lahjoitti vanhan pelastusveneen, jonka retuutimme mukanamme perille asti. Melkein vuoden kestävältä matkalta lähetimme juttuja APU-lehdelle. Helsingin yliopistolle panimme laivan mukana merivuokkoja ja piikkihaita formaliiniin upotettuna. Vastalahjaksi yliopistolta saimme pesetoja ja joulukuusen. - Palattuani kotiin syntyi ajatus sukellusvälineiden tuonnista Suomeen. Joidenkin kirjavien vaiheiden jälkeen lähetimme Rolf Lindströmin kanssa kirjeet kaikille eurooppalaisille sukellustuotteiden valmistajille ja tiedusteIimme edustusta. Saimme koko joukon myönteisiä vastauksia ja vuonna 1961 perustimme Tötter-

ström & Co:n Tämä oli ensimmäinen Suomessa vartavasten sukellustuotteiden myyntiä varten perustettu erikoisliike. Kun Pengerkadun toimitilamme kävivät epäkäytännöllisiksi ja ahtaiksi, muutimme vuonna -67 Tehtaankadulle ja vuotta myöhemmin Tötterström & Co muutettiin oy-muotoon ja nimi vaihdettiin silloisen tavaramerkin Nepto mukaan nykyiseksi N epto-Subiksi. Vuosien kuluessa Nepto-Sub on edustanut lukuisten valmistajien tuotteita. Nyt 25-vuotta täyttävä NeptoSub on pohjoismaiden vanhin samassa omistuksessa toimiva sukellusvarusteiden erikoisliike. Märkäpukuja yritys on valmistanut mittatilaustyönä N epton hamasta ensimmäisistä päi vistä alkaen. 25-vuotiaan Nepto-Subin perustaja Ralf Tötterström on alansa uranuurtaja Suomessa. Hän oli mukana perustamassa Urheilusukeltajan liittoa sekä Suomen ensimmäistä sukelluskerhoa Vedenalainen kerho Barracudaa vuonna -56 (nyk. Urheilusukeltajat ry). Vedenalaiseen sukelluskalastukseen hän on osallistunut niin SMEM- kuin MM-tasollakin. Tötterström on erikoistunut vedenalaiseen kuvaukseen, jossa Nepto-Subia voidaan pitää myös alan edelläkävijänä Suomessa. Pohjoismaiden vapaasukelluksen syvyysennätyksen, 20 metriä, Töttis otti nimeensä vuonna 1961. Museovirasto on myöntänyt hänelle "kultaisen" ansiomerkin vuonna -75 mm. Riilahden meritaistelun meriarkelogisista töistä ja Barracuda kerho kultaisen Barracuda neulan vuonna -80.

P.S.

Ralf Tötterström esittelee uutta ja vanhaa. Oikealla romutetun Messerschmitthävittäjän happipulloista vuonna 1954 kyhätty laitepaketti 2x2 litraa. Vasemmalla nykyaikainen 15 litran terässäiliö.

Päällikön vastuu Korkeimmasta oikeudesta on nyt saatu merkittävä ennakkopäätös. Erästä huvialusonnettomuutta ja sen jälkeistä pelastustilannetta käsitellessään istunnossa Korkein oikeus otti sen kannan, että merilain ne pykälät, joissa puhutaan päällikön vastuusta koskettavat myös huvialuksen päällikköä. Veneilyn turvallisuus parantunut

Viimeiset viisitoista vuotta on maassamme tehty tosissaan töitä veneilyn turvallisuuden parantamiseksi. Lain-

Urheilusukeltajalie

ORIENT ~

QUARTZ

alkuperäinen, arvokas japanilainen Sukeltajakello 150M 795.musta tai valkoinen taulu Seuroille 710,-

SukeltajakellO 200M 995.musta, harmaa tai itsevalaiseva taulu

säädännön, koulutuksen ja valistuksen kautta onkin jo päästy merkittäviin tuloksiin. Kun vielä 1970-luvun alussa lounaissaaristossakin pidettiin varsin normaalina sitä, että joka pur-

ORIENT -mallistossa on myös laaja valikoima miesten ja naisten

100 M vesitiiviitä kelloja surfaajille, purjehtijoille ja muille vesihenkisilie

295,- -1.450,100 M Anadigit 695,- -1.095,Myös postiennakolla.

Alkala Kello ja Kulta OY. Mikonkatu 8, puh. 625096

jehduskausi menetettiin veneliikenneonnettomuuksissa useita kymmeniä ihmishenkiä, niin nyt, vaikka vesillä liikkuvien määrä on noista ajoista lähes kaksinkertaistunut, menetetään alueella vuosittain enää noin 15 ihmishenkeä. Nämäkin ihmishenkien menetykset ovat tietysti turhia mutta tilannetta on joka tapauksessa pidettävä varsin hyvänä, kun otetaan huomioon se tosiasia, että vilkkaimpana veneilykautena Saaristomeren meripelastusalueella liikkuu useita kymmeniätuhansia erilaisia veneitä. Omalta osaltaan veneilyn turvallisuutta on luonnollisesti parantanut meripelastusjärjestelmän kehittyminen. Nykyiseen järjestelmään siirryttiin vuonna 1973, jolloin kunkin merivartioston esikuntaan perustettiin meripelastuskeskukset. Tuolloin jäi asia kuitenkin vielä monilta osiltaan keskeneräiseksi. Kehityksen merkittäviä kulminaatiopisteitä ovat sitten olleet Viikinki-veneen onnettomuus vuonna 1978 ja m/s Malmin uppoaminen vuonna 1979. Tällä hetkellä on meri pelastusjärjestelmämme eräitä henkilöstö- ja kalustopuutteita lukuunottamatta jo varsin hyvällä mallilla. Merkittävintä parannusta viime vuosina ovat tuoneet Vartiolentueen perustaminen Turkuun vuonna 1981 ja meripelastuslain sekä asetuksen voimaan saattaminen. Holhousta vaiko vastuullisuutta Neil Hollanderin ja Harald Mertesin toimittama erinomainen kirja "The yachtmans emergency handbok" alkaa seuraavasti kuuluvalla runopätkällä: "When in danger or in doubt, Sail in circles, scream and shout" Vapaasti suomennettuna runo kuuluu: "Kun joudut onnettomuuteen tai vaaraan, pyöri ympyrää ja huuda apua." Kaikki veneilyjärjestöt tarjoavat jäsenistölleen eritasoista koulutusta. Valitettavan usein veneilyturvallisuuden opetus rajoittuu kuitenkin vain siihen, että veneilijöille opetetaan miten meripelastusviranomaiset saadaan hälytettyä auttamaan. Nämäkin asiat on tietysti osattava ja hallittava, mutta jos opetus rajoittuu vain tähän, ollaan pahasti hakoteillä ja veneilijät totutetaan siihen, että veneily tapahtuu viranomaisten holhouksessa. Kun lehdistössä ja muissa tiedotusvälineissä on kerrottu erilaisista veneliikenneonnettomuuksista. on tapauksia aina tarkasteltu siltä kannalta, että mitä viranomaist ovat tehneet hätään joutuneita auttaessaan. Sama asenne toistuu myös useimp ~e n veneilyjärjes30

töjen turvallisuuteen liittyvissä koulutustapahtumissa. Toisin sanoen veneilijöille pyritään vain opettamaan miten huudetaan viranomaisia apuun, kun kaikki ei menekään aivan kohdalleen. Sekä tiedotuksessa että koulutuksessa tulisikin entistä enemmän tarkistella sitä, missä kohden tämä veneilijä "töppäsi", ja miten tästä tilanteesta olisi voitu selvitä omin avuin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että veneilijät liian helposti antautuvat viranomaisten holhottaviksi, kun sen sijaan pitäisi hankkia sellaiset välineet, tietämys ja taito, että omilla eväillä tultaisiin merellä toimeen silloinkin kun jotain odottamatonta tapahtuu. Päällikön vastuu Veneilyn turvallisuus on kaikissa kohdissaan kiinni ennen kaikkea huvialuksen päälliköstä. Usein unohdetaan, että huvialuksellakin tosiaan on päällikkö, joka tilanteen niin vaatiessa on myös juridisesti vastuussa tekemisistään. Kun merellä on tapahtunut onnettomuus, olisi jälkikäteen tehtvässä selvitystyössä aina lähdettävä ensiksi tarkastelemaan sitä, miten kyseisestä aluksesta vastuussa ollut henkilö on toiminut ja vasta tämän jälkeen on syytä tutkia toimenpiteet. Kärjistäen voisi tämän asian esittää niin, että kukaan viranomainen ei ole vastuussa veneilijöistä, jotka tiedon ja taidon puutteessa tai esim. alkoholin vaikutuksen alaisina lähtevät merelle ja hukkuvat. Veneilyn turvallisuus on siis pitkälti kiinni huvialusten päälliköistä. Päällikön vastuu käsittää nimittäin seuraavat asiat: 1) Päällikkö on vastuussa siitä, että alus on kunnoltaan, kooltaan ja varustukseltaan sellainen, että sillä voidaan suunniteltu veneretki turvallisesti suorittaa. 2) Päällikön on ylläpidettävä veneessä hyvää järjestystä ja huolehdittava, että liikkeellä oltaessa kaikilla on pelastusliivit tai kelluntatakit yllään, tai ne on helposti saatavilla. 3) Päällikön on joka hetki muistettava, että hän on vastuussa aluksensa kuljettamisesta ja kaikkien aluksella olevien henkilöiden turvallisuudesta. Huolimattomuuden aiheuttama ihmishengen menetys jättää raskaan painolastin kannettavaksi.

Ylil. Mikko Montonen

Upinniemi CUp Hallisukelluskilpailut La 24. 5. -86

Upinniemessä / Hellas Jär jestä jä: Sukelta jakurssi Ohjelma: Klo 9.00 ilmoittautuminen (uimahallj), verryttely 10.00 kilpailujen alkaminen, ratajärjestyksen arpominen 10. 15 kilpailulajit: - 200 m estesukellus - 25 m sukellus + 25 m uinti - 200 m poiminta uinti - 6 m poiminta sukellus (5 levykettä) -4 x 25 m sukellusviesti Varusteet: Perusvälineet, norm. suk.räpylät (koko enintään 60 cm). Sukelluslaitteet Merivoimien Ennakkoilmoittautuminen 16. 5. -86 mennessä. Maksamalla 40 mk/kilpailija Psp:n tilille n:ro 527282-0 Postisiirtolomakkeeseen merkittävä Nimi, seura, laji/lajit sekä vastaanottajaksi Hellas sukk. oppilaskunta 02470 Upinniemi Jälki-ilmoittautuminen paikanpäällä 50 mk/kilpailija

Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 t. 921-694317 Toimitussihteeri Ilmoitushankinta: Leena Harkke Brita Ikävalko Peltolantie 6 D Radiokatu 12 20720 Turku 00240 Helsinki k. 921-367948 (90) 1582257 Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoitteenmuutokset: U rheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31 Tekstit ilmo ilmestyy 11.03 07.04 No 2 04.03 3 28.04 08.05 01.06 4 06.09 14.09 10.10 5 30.10 12.11 12.12 Vuosikerta 120:Oy Turun Sanomat Turku

ARCfIA HOfELS

KESÄTYÖ MERIGEOLOGISELLA TUTKIMUSVENEELLÄ HELSINGIN EDUSTALLA

Sinä ~uori tupakoimaton, käsistä kätevä merellä liikkuja. Huolehdit byssasta ja paatin siisteydestä. Sukellat tarvittaessa ja osallistut aktiivisesti kaikkiin laivan töihin.

Tervetuloa tutustumaan

OTA YHTEYS 1. 5. 86 MENNESSÄ GEOLOGINEN TUTKIMUSKESKUS (90)-8036177 A. HÄKKINEN.

HOTELLI MARSKI Mannerheimintie 10, 00100 Helsinki

Puh. 641 717

VAROITUS -- .

(.~ ' ~

(Tauchen, No. 1, Jan. 1986,) Saksalainen Tauchen lehti varoittaa kaikkia Atmos-Submarex regulaattorin omistajia valmistusviasta (rak. heikkoudesta) paineenalentajassa. Atmos~Submarex reg. omistajat tulisi tarkistuttaa regulaattorinsa maahantuojalla. Nykyinen maahantuoja tuntematon.

Entistä puhtaampaa ilmaa uuden P-suodatinjärjestelmän avulla. SECURUS-valvontajäIjestelmä varmistaa ilman laadun. VERTICUS.äänieristettyjen mallien hiljainen käynti edistää viihtyisyyttä ja mahdollistaa työsk entelyn meluhäiriöttä kompressorin läheisyydessä. Laaja valikoima kompres oreja pieni tä iirrettävistä suuriin kiinteästi asennettaviin . Ilman tuotto 60- 1400 I/ min .

MACH. E TOOL co'v.

",UoIIE'( Tlf. ·o~ ~!IO '1h'" •• j

~ J~"1 P.

,., <i!6 • l

• " 4

, , , " h l-fA.

HELS I NKI . JOKELA. PORI. TAMPERE

MARES MR 12 II

Hengitysventtiili~

joka vapauttaa sinut nauttimaan sukeltamisesta.

Testaa itsesi! Yritä muistaa, nautitko todella viimeksi sukelluksestasi? Vain A~F sinä pystyt vastaamaan tähän kysymykseen. Sinä olet ainoa, joka tiedät, luotatko hengitysventtiiliisi. - Koska viimeinen asia, josta sinun sukeltaessa pitäisi kantaa huolta, on hengitysventtiilisi. USA:ssa, jossa MR-sarjaa alunperin suunniteltiin, tämä hengitysventtiili on ollut tunnettu keveydestään ja varmatoimisuudestaan, syvyydestä riippumatta. Nämä ominalsuudet ovat vieneet MR:n lukuisille tyytyväisille sukeltajille .ympäri maailmaa. I

Mares

I aste on balansoitu; säiliöpaineen aleneminen ei vaikuta toimintaan. Työpaine 9,5 bar. II aste: sisäänja uloshengityskalvot silikonikumia, silikonikuminen suukappale, letkun tuki vakiovarusteena. MR 12 III:n erittäin alhainen (3 mm Hg) hengitysvastus on hyvinsuunnitellun injektion ansiota.

MR 12 III toimitetaan tyylikkäässä, pehmustetussa laukussa. Valitsemalla hengitysventtiiliksi MR 12 III:n varmistat sukellusmukavuutesi, voit unohtaa huolet hengitysventtiilistä, ja pystyt antamaan vedenalaiselle maailmalle kaiken sen ansaitseman huomion.

u SU"

Teollisuuskatu 34, PL 55 20521 TURKU, puh. 921-376700